Kirjoittaja Aihe: Asuminen ja muuttaminen  (Luettu 12015 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #25 : Helmikuu 08, 2008, 23:46:02 »
Minä olen muuttanut kerran ja sekin oli kun olin yksivuotias...nyt on sitten toinen muutto edessä ja minun ei tekisi kyllä muutta yhtään ollenkaan, pidän vnhasta talostamme, mutta minäkäs sille voi kun on pakko muuttaa :)
Osa vanhoista huonekaluistani tulee uuteen kotiin mukana, osa menee sitten pois, kun eivät mahdu sinne :(

Itse en erityisemmin muuttamisesta pidä, siinä tulee vain liikaa stressiä (ainakin meillä). Mielummin olisin koko ajan samassa asunnossa, paitsi sitten, kun vanhempien luota pois muutan mutta noin muuten :)
Nyt edessä ei ole pitkä muutto, muutamme samalla paikkakunnalla viiden kilometrin päähän vanhasta ralostamme...Eli sitten asuumme jossain hevon kuusessa ja jokapaikkaan on liian pitkä matka...

~maasu~
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #26 : Helmikuu 11, 2008, 09:10:42 »
Olen muuttanu alle 10- vuotiaana, öhöm kröhöm, kolme tai neljä kertaa. Nyt asutaan rivitalossa mamman, veljen ja koirien kanssa. Mutta sellaista mahdollisuutta ollaan siskon kanssa ajateltu, että muutettaisiin saman katon alle. Etittäis pieni kaksio jostain. Siskolla on töitä, minun töihin lukeutuu dogsitterinä koirien hoito (ensi kesänä valmistun). Kyllähän siitä saa aika kivaa palkkaa: kun hoitaa tunnin yhtä koiraa, sa 13€. Kun hoitaa viikon yhtä koiraa, saa 230€. Lisäksi jos yrittäisin ensi kesänä kesätöitä saada, mutta en ole ihan varma, katsotaan paljon jaksan noita koiria hoitaa.
Muuttaisin kyllä ihan bussimatkan päähän, mutta silti tulisi varmaan ikävä kavereita, koiria ja kaikkea tuttua, joka jäisi taakse. Mutta toisaalta, se paikka jonne muuttaisimme (Helsingin Aurinkolahti) on aivan ihana paikka, ja siellä olisi myös siskoni hiiret ja Minttu- koira. Ja tietenkin siskoni, ja meillä on aina hauskaa (:

Muuttaisin sen takia, että en oikeasti jaksa enää mammaani.
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #27 : Helmikuu 19, 2008, 12:44:27 »
Aihe on minulle äärimmäisen ajankohtainen juuri nyt. Olemme nimittäin parasta aikaa muuttamassa paikasta toiseen. Saman paikkakunnan sisällä muutto kyllä tapahtuu, että ei sinänsä mitään isoa muutosta. Mutta vain yksi pikkuinen mutta: Minä en olisi halunnut muuttaa ollenkaan. Ei siis pidä käsittää väärin, uusi talo on ihan kiva ja siinä on hieno piha, eikä me edes muuteta kauan edellisestä eikä mitään pahaa siis sillain. Minä vain satuin pitämään meidän entisestä talosta ja olin jo ihan asennoitunut pitämään ylioppilasjuhlat siinä keväällä. En kuitenkaan äidille alkanut angstaamaan, että en halua muuttaa, en kuitenkaan uskonut olevani siinä asemassa meidän perheessä, että voisin siitä alkaa valittamaan, kun kaikki muut ovat innoissaan. On nimittäin niin, että minä olen kesällä muuttamassa kotoa kokonaan pois (ainakin toivottavasti). Että kun olen jo "näin vanha" ja muuttamassa pois kotoa, niin en ajatellut alkaa valittamaan :) Sen verran on henkistä kasvua tapahtunut...

Muutto osuu vain äärettömän huonoon saumaan. Pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin ja pakata samalla. Huoneeni oli täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä ja sitten olin tietysti onnistunut pakkaamaan alimmaiseksi penkkarikamat ja ne, mitä ajattelin ottaa abiristeilylle mukaan. Ja tietysti jostain piti etsiä aikaa kuunnella vanhoja venäjän kuunteluita.

Nyt suurin osa tavaroista (ainakin minun) on muutettu ja edessä on iso purkamisoperaatio. Osan tavaroista jätän ihan suosiolla laatikkoihin ja piilotan jonnekin kaappien pohjalle, sillä joutuisin kuitenkin pakkaamaan ne uudestaan muutaman kuukauden päästä. Turhauttavaahan se olisi. Varsinkin, kun en tarvitse kaikkia kamojani (miksi siis en suosilla heitä niitä roskiin? Koska olen tällainen hamstraaja. Niitä saattaa tarvita joskus).

Olen aikaisemminkin muuttanut muutaman kerran. Ensimmäisen kerran muutimme, kun olin alle 1 vuotias. Silloin muutimme pienestä kerrostalo asunnosta omakotitaloon. Sitten muutimme suurempaan taloon (paritaloon, mutta se oli on iso). En oikein ole varma syystä. Periaatteessa meille oli tullut juuri perheenlisäystä (iki-ihana veljeni) ja kaikkea. Tai sitten vain haluttiin muuttaa. Tämä tapahtui ollessani ensimmäisellä luokalla. Sitten kolmisen vuotta sitten muutimme, kun porukat erosivat. Siis tavallaan kaksi muuttoa. Äiti muutti omakotitaloon, josta olemme nyt muuttamassa pois ja isä muutti pieneen rivitaloasuntoon, kun hän rakennutti uuden talon (jossa nyt asumme), niin siksi aikaa piti muuttaa johonkin.

Äiti siis on nyt muuttamassa uuden miehensä kanssa siihen uuteen taloon. Hän siis meni naimisiin tuossa syysloman alussa ja nyt ovat vihdoin löytäneet talon, josta pitävät, ja jossa on iso piha. Kun meidän oma pihamme oli aika pieni. Siis se etupiha, johon laitetaan autot, kyllä sen takapiha oli ihan iso ja hieno. Tällä äidin uudella miehellä on aika monta autoa (vain yksi rekisterissä, hän harrastaa autojen tuunausta ja eteenpäin myymistä. Autoja on tällä hetkellä jotain 7 tai 8, plus äidin auto). Meidän entiseen pihaan mahtui kaksi autoa ja uuteen mahtuu sitten ne kaikki. Tämä oli ainakin iso osasyy, miksi pitää muuttaa. Lisäksi pojat saavat nyt molemmat omat huoneet (minulla on siis kaksi pikkuveljeä, jotka ovat jakaneet saman huoneen jo 12 vuotta (siis niin kauan, kuin nuorempi on elänyt)).

Tämä taisi olla nyt aika sekava viesti, toivottavasti saitte jotain siitä irti. Minua vain risoo koko muutto tällä hetkellä ja haluaisin vain jäädä asumaan meidän vanhaan kotiin. Tuntuu, että en ehtinyt edes "hyvästellä" sitä kunnolla. No, minä olen tällainen tunteellinen ääliö, mutta olisin halunnut esim nukkua viimesen yön siellä tietäen, että se on viimeiseni. Kun olin abiristeilyllä, kun äiti ilmoitti, että saatiin avain ja viikonloppuna muutetaan. Ja vastaavaa. Muutto tuli siis aika äkkiä ja minusta tuntuu jotenkin tyhjältä. No, ehkä tästäkin selviää. Enoni perheineen muuttaa vanhaan taloomme, että kyllä siellä voi mennä vielä käymään. En kyllä tiedä, haluanko, kun haluan pitää muistot siitä sellaisena, kuin se oli. Omien tavaroitteni kanssa. He kuitenkin aikovat remontoida sitä  ja vaihtaa tapetteja ja kaikkea sellaista. Niin en ole varma, haluanko nähdä sen uudenlaisena ja uusien kamojen kanssa. Se oli kuitenkin kotini ja sieltä on monta ihanaa muistoa.

Hmm. Puhun talosta, kuin se olisi jotain tosi suurta ja ihmeellistä. Mutta kyllä se oikeasti oli, se oli koti.

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #28 : Huhtikuu 05, 2008, 15:10:16 »
Olen muuttanut useasti, paikasta toiseen. En muista muuttamisesta paljon mitään, kun olen ollut nuori, todella nuori, kun viimeksi muutin... Se on aika rasittavaa, tutustua uuteen paikkaan... Olen asunut nyt tässä nykyisessä kodissani varmaan 5 vuotta... Nyt tiedän paikat hyvin.

Seuraavan kerran muutan joskus ööö en tiedä milloin. Mutta tiedän, että muutto on vielä edessä.

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #29 : Huhtikuu 05, 2008, 20:18:48 »
Hih, tämä on minulle melko ajankohtainen juttu.

Me aiomme muuttaa perheeni kanssa heinäkuussa ensimmäisenä päivänä. Samassa kaupungissa pysytään, paikka vain vaihtuu sairaalan lähettyville, sairaalanmäelle siis. Siinä on heti vieressä uimarantam jossa on aina lämmintä vettä. Eli Kyrkösjärvi. Vedessä tosin on paljon kiviä alussa, mutta muuten siellä on ihana uida.

Kröhöm, takaisin muuttamiseen. Olen muuttanut yhteensä *laskee* noin viisi kertaa, tämä tuleva on kuudes. Olen asunut jonkin aikaa helsingissä, paapallani, pohjassa, kasperissa ja nyt täällä kaupungissa (Seinäjoella). Täällä olemme asuneet jo seitsemän vuotta. Tai siis, kun muutamme pois seitsemän ja puoli vuotta. Itse en ole tavaroita koskaan påässyt kuskimaan, koska olen aina ollut liian pieni siihen hommaan. Mutta nyt saan itse pakata tavarani, viedä osaa pyörällä, osaa autolla, kanniskella tavaroita edes takaisin, sisutaa... Ah, rakastan muuttamista! Ja misän saan taas isoimman huoneen, koska minulla on eniten tavaraa kämpässäni.

Tulevan talon sisustuksesta sen verran, että meila tulee oleamaan parveke. Olen niiiiiin innoissani: Olen kaivannut parveketta nämä kaikki seitsemän vuotta, ja nyt vihdoin saan sen! Ihanaa! Nyt voi aamukahvia juoda kesällä parvekkeella tai sitten olla kaverin kanssa siellä. Iiiihhhiii, ihanaa! Sitten meillä on erikseen keittiö, nyt meillä on samassa olohuoneen kanssa. Olohuone on näköjään aika iso, parveke on leveä. Ja meillä tulee olemaan iso vessa. Toivon, että siellä olisi kylpyamme. Haluaisin niin kovasti kylpyammetta! Olisi ihanaa saada selainen, meillä oli viimeksi 10 vuotta sitten, kun olin pieni.

Toivottavasti sielä on huonot tapetit, jotta voin päällystää seinät täyteen julisteita! ^^;
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Sale

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #30 : Huhtikuu 06, 2008, 08:33:46 »
Minä olen muuttanut kai 4 kertaa. Ensin asuin kahdessa paikassa Hämeenlinnassa. Siitä en muista oikeastaan mitään muuta kuin yhden lapsen joka oli samassa perhepäivähoidossa kuin minä. Olin kai 5 kun muutimme Länsi-Vantaalle. Sen ikäisenähän se oli tosi helppoa, ei sillä ollut kauheasti merkitystä. Sitten kun olin 8, muutimme Espooseen, jossa asuimme pari vuotta. Silloin muuttaminen tuntui kivalta, mutta ei siellä sitten ollutkaan yhtä mukava asua kuin edellisessä paikassa. No sitten kun olin 5 luokalla, muutimme maalis-huhtikuun vaihteessa tänne, takaisin Vantaalle. Tosin juuri toiselle puolelle Vantaata. Eihän sitä voi tietää minkälaista elämä olisi jos asuisi vielä Länsi-Vantaalla, mutta siellä on kyllä ollut mukavempaa kuin missään muualla, ja toivon ettemme olisi koskaan muuttaneet sieltä. Siellä minulla oli ainakin paljon enemmän kavereita. Olen kinunnut että muuttaisimme Turkuun (vaikka en pidäkään "suurista" muutoksista), mutta niin kauan kuin asun vanhempieni ja siskojeni kanssa, sitä ei tule tapahtumaan. Haluaisin myös ehkä mahdollisesti joskus asua Ruotsissa. Täällä en ole juuri koskaan iloinen, kun asuimme Espoossa, hymyilin aina. Nyt se on harvinaista. Inhoan luokkaani, ja he vihaavat minua. Ja muutamat muutkin koulustani.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 06, 2008, 09:00:54 kirjoittanut Sale »

Kitiara

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #31 : Huhtikuu 06, 2008, 09:41:23 »
Minullakin muutto ajankohtaistuu ensi syksynä, kun pitäisi kertarysäyksellä pakata laukut ja muuttaa opiskelujen perässä kotoa pois. En ole muuttanut tätä ennen siten että muistaisin, vaan edellinen (ja ainoa) tähänastinen muuttokertani sijoittuu aikaan jolloin olin alle vuoden ikäinen. Ei mitään turhan teräviä muistikuvia tapahtumasta siis. ;)

Tavallaan muuttaminen on haikeaa, vaikka se onkin koko ajan ollut selviö. Ei alle 6 000 asukkaan kunnasta käsin ole kovin ihmeellisiä opiskelumahdollisuuksia lukion jälkeen, ellei sitten ole kiinnostunut naapuripaikkakunnan ammattikoulusta tai opettajankoulutuslaitoksesta. En ole koskaan halunnut tietyssä mielessä valita kartasta opiskelupaikkaani - jos muuttamaan joutuu, ei sillä pitäisi olla väliä muuttaako tunnin vai kahden tunnin ajomatkan päähän. Minun kotoamuuttoni tulee hyvässä lykyssä olemaan sikäli helpotettu, että mikäli kaikki menee hyvin pääsen sisään oppilaitokseen joka tarjoaa opiskelijoilleen asumisen soluasunnoissa. Mikä nyt sitten tavallaan onkaan helppoa, mutta tuleepahan itsenäistyminen tietyssä suhteessa porrastetusti sikäli kuin siihen nyt tarvetta on.

Taidan olla siinä suhteessa onnekas, ettei minulla ole kotonani mitään suurempia ongelmia. Vaikka aina välillä tuleekin puhuttua, kuinka haluaisin muuttaa jo omilleni, ei siihen mitään sellaisia kotoa lähtöisin olevia pakotteita ole. Ajavana tekijänä onkin lähinnä opiskelupaikan löytyminen ja mahdollistuminen, ja tietysti nyt se tietty itsenäistymisen ja omille siivilleen pääsemisen toive. Ainakin tässä vaiheessa olen myös utelias kokeilemaan, mitä yksin uuteen ympäristöön muuttaminen voi käytännössä olla - miltä tuntuu "karistaa vanhat pölyt" ja olla uudessa paikassa täysin tuntematon, valkoinen lakana?

Haikeutta muuttamiseen valmistautumisessa tekee ajatus kaiken vanhan jäämisestä kotipaikkakunnalle. Koti ja ystävät sekä ne tutut kulmat kuitenkin ovat aika iso osa elämääni, vaikka nyt en täältä sillä tavalla kokonaan katoakaan. Aika näyttää.

Goldie

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #32 : Huhtikuu 06, 2008, 14:57:22 »
Perheen kanssa olen muuttanut kuusi kertaa paikasta toiseen. Silloin muuttaminen ei tuntunut oikein miltään, olen sen verran nopea sopeutumaan. Tohmajärveltä Lappeenrantaan, Lemille ja takaisin Lappeenrantaan. Paikkakuntien sisällä talosta toiseen muuttoa. Välillä se oli todella rasittavaa, mutta joka kerta siitä on kuitenkin selvitty.

Seitsemäs muuttoni olikin jo sitten hieman erilainen. Lähdin Kuopioon valmennuskurssille 1,5 kuukaudeksi. Paikka on ihan uppo-outo enkä tunne täältä ketään. Aluksi vähän jännitti, mutta nyt olen alkanut jo tottua. Tällä hetkellä tuntuu itse asiassa todella vapauttavalta, kun saa asua ihan yksin eikä oikeastaan tarvitse välittää muun perheen menoista mitään. Ja helpottaahan tämä yksinelo pääsykokeisiin lukemista. Ei pyöri nuoremmat sisarukset jaloissa :)

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #33 : Huhtikuu 07, 2008, 15:59:06 »
Olen muuttanut elämäni aikana kaksi kertaa, joista viimeisin oli lähes 7 vuotta sitten, ja jonka vuoksi olen edelleen vihainen ja katkera. Olin asunut kaupungissa ennen sitä muuttoa, joka oli todella kamala... Tai ei se muutto itsessään, vaan tämä halvatun paikka, jonne me muutimme... Koulusta en oikein koskaan oppinut pitämään, muut ikäiseni olivat hirvittäviä minua kohtaan jne. Ja pahinta oli se, että tämä oli keskellä ei-mitään, eikä kulkuyhteydet olleet järin loistokkaat...
Inhoan tätä kylää edelleen. Pidän kyllä talostamme, mutta tämä paikka ei vain ole minua varten.

Muutto on sinällään kenties kohta ajankohtainen asia, sillä suunnittelen muuttavani takaisin kotikaupunkiini, jossa käyn opiskelemassa tällä hetkellä. Matkaa on 42 kilometriä, joten ei mikään mullistava loikka.
Haluaisin palavasti muuttaa samaan kaupunginosaan, jossa 6 elämäni ensimmäistä ja onnellisinta vuotta vietin. Itse asiassa siinä parissa viereisessä talossa olisi suht. edullisia yksiöitä tarjolla.
Alkusyksystä sitten muuttaisin, jos siitä nyt mitään tulee... Kelalta en saa tarpeeksi rahaa, jotta se olisi mahdollista, mutta yritän kesän aikana repiä itselleni ilta- ja viikonlopputöitä. Muutan sitten, kun saan työpaikan.

En minä siitä asumisen pysyvyydestä niin tarkka ole, mutta kunhan itsestä tuntuu hyvältä. Ja siitäpä johtuen tuo mahdollisimman pysyvä asuminen on kuitenkin paras vaihtoehto. Jos ympäristö kuitenkin on ei-niin-viihtyisä, muutto on kyllä varsin mieluinen, kuten minulla nyt tällä hetkellä.

Kyllä minä vanhat tavarat mukana raahaan, uusiakin tarvitsee jonkin verran. Ehkä jotkut varastoitavat romut jätän vanhempien nurkkiin lojumaan, mutta pääasiallisesti kaikki lähtee mukana. Vaikka voisi olla puhdistavaa luopua joskus kaikesta vanhasta, en silti usko pystyväni siihen...

Ja yksin ehdottomasti. Onhan noita soluvaihtoehtoja tullut katseltua, mutta periaatteeni on, että haluan joko oman suihkun ja wc:n tai sitten jaan ne perheenjäsenten kanssa. En kenenkään muun.
Haluan myös omaa rauhaa, jota solukämpässä ei riittämiin saa.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #34 : Huhtikuu 07, 2008, 16:42:26 »
Minä en ole vielä tähän mennessä muuttanut kertaakaan. Olen aina onnellisesti asunut tässä samassa talossa ja itseasiassa epäilen, etten voisi koskaan samalla tapaa tuntea mitään paikkaa kodikseni. Ensi kesänä minulla on edessä elämäni ensimmäinen muutto, kun vaihdan koulua täältä kotokaupungista tuonne läheiseen. Muutan kaksioon yhdessä erään hyvän ystäväni kanssa, kun sattui käymään niin, että tämä lukio, jota nytten käyn lakkaa olemasta ensi keväänä. Vaihtoehto olisi ollut jatkaa uudessa kaupunkien yhdistymisestä seuranneessa suurlukiossa (NOT!), joka olisi kovin ollut ahdas ja omannut paljon porukkaa. Siinä vaiheessa minä katsoi että kiitos ei. Olen aina ollut pienten koulujen suosija, joten päätin vaihtaa tuonne läheiseen toiseen lukioon. Tämä kyseinen opinahjo on kuitenkin sen verran kaukana kotoani, että järkevämpää on muuttaa sinne lähelle.

Minua vähän mietityttää, että noinkohan sopeudun sinne, mutta onneksi vanhempani ynnä pikkusiskoni eivät ole aikeissa jättää tätä kotitaloa, joten tiedän, että minulla on olemassa tämä sama vanha koti edelleen, vaikka viikot muualla olenkin. Viikonlopuiksi kun kuitenkin pääsee jälleen kotiin (ja eipä tuo nyt niin pitkä matka loppujen lopuksi ole, jahka sen kauan haluamani moottoripyöräntapaisen saan voin poiketa halutessani vaikka joka ilta kotona koti-ikävän yllättäessä :D Onneksi). Minua vaan mietityttää tuo muuttaminen, kun en todella ole tottunut siihen (no halou, en ole koskaan muuttanut, niin miten olisinkaan voinut), niin lieköhän tuossa käy vielä niin, etten ikinä sopeudu sinne.

Toisaalta kyllä odotan sitä ihan innolla, on toisaalta mukavaa kun välillä vaihtaa vähän ympyröitä. Ei ole enää ne samat naapurit, joita on ollut viimeiset seitsemäntoista vuotta. Ja vaikka tuo uusi asuntoni ei ole niin kaukana, lieköhän 40 kilometriä olisi väli sen ja kotiti välillä, niin siellä on aivan uudet ihmiset. Tavallaan se on tilaisuus päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei tunne ja niin. Mutta on se silti aika surullista, kun on koko ikänsä asunut samassa paikkaa. Vielä kerran sanon, että olen kamalan onnellinen, että tämä oikea kotini pysyy entisellään, vaikka minä vietänkin aikaa poissa. Minusta on karmea ajatus, että en voisi enää palata tänne ollenkaan, koskaan. Olen vain onnellinen, etten ole ikinä joutunut muuttamaan. Toisaalta, jos olisin muuttanut, ei mistään paikasta ehkä olisi tullut näin selkeää kotia minulle. 
Ég á heiminn! :}

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #35 : Huhtikuu 07, 2008, 23:12:28 »
Muutan kahden viikon päästä. Jotenkin jännittää, vaikka olen aiemmin muuttanut 2-3 kertaa (en tiedä voiko 1. kertaa täysin laskea, sillä olin silloin vauva joten en siitä muista mitään). Muuttolaatikoita on joka paikassa varmaan miljoona ja vaatteet laitan vain jätesäkkiin. Olen myös vienyt roskikseen useita jätesäkillisiä tarpeetonta rojua. Onneksi parin viikon päästä koko homma on ohi. En todellakaan aio purkaa kaikkea samana päivänä, vaan saattaa kestää parikin viikkoja. Jokaiseen laatikkoon pakkasin tietyntyyppiset tavarat, esim. lautaset ja muut keittiövälineet. Kirjoitin niihin laatikoihin mitä ne sisältävät, joten aluksi avaan vain tarpeellisimmat. Talvivaatepussin voi avata ihan hyvin vaikka vasta ensi syksynä ;)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 07, 2008, 23:15:46 kirjoittanut Lady Asensio »
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #36 : Huhtikuu 08, 2008, 23:38:50 »
Olen miettinyt muuttamista viime syksystä alkaen. Muuttaisin siskoni luokse, vuokraisimme kaksion. Siskoni on 20-vuotias, joten hän saa rahaa töistä, ja itse ansaitsisin jotain koiria ulkoiluttamalla (dogsitterin tuntipalkka on 5,20€). Jos vaihdan koulua (se riippuu täysin siitä, miten elämä lähtee rullaamaan), muutan siskoni luokse elokuussa. Jos taas käyn peruskoulun loppuun ihan vaan tässä nykyisessä koulussa, niin muutan siskoni luokse sitten about puolentoista vuoden päästä.

Muuttaminen on kivaa, jos sitä tekee omasta tahdostaan ja tarpeeksi harvoin. Itse olen muuttanut aika paljon, mutta olemme pysyneet samalla paikkakunnalla.

Surettaa jättää koirat mamman luokse, koska hän muuttaa Järvenpäähän ja minä jään Helsinkiin. Olisin niin kovasti halunnut päästä Mökön kanssa korkealla koiraharrastuksessa, mutta eihän se käy päinsä, jos omistaja ja koira asuvat eri paikkakunnilla ;<.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #37 : Huhtikuu 12, 2008, 17:09:58 »
Njaa, muuttaminen. x) Meillä on kyllä oltu niin kotinsapitäviä, ettei olla muutettu kertaakaan. Samana vuonna, kun minä synnyin, vanhempani muuttivat yhteen ja ostivat papan perikunnan osuudet talosta, jonka äitikin oli osaksi perinyt. Pappa oli kuollut pari vuotta takaperin ja talo oli jäänyt tyhjilleen perikunnan satunnaiseksi kesäkämpäksi, jossa serkkuni majailivat kesälomilla ja josta pitäen he kävivät metillä ja kalassa. x) Jahtikämppä! No, sitten kun me muutettiin tähän huusholliin, oli serkut vieläkin tosi paljon meillä monen vuoden ajan, kun niille nyt oli tullut sellainen tapa että pitää olla Katajassa kesäisin. Talomme on sellainen melko iso, suurella tontilla oleva punainen omakotitalo. Talon ympärillä on meille kuuluvaa maata, metsiä ja peltoja. Meillä on omistuksessamme toinenkin talo, isän kotitalo, jossa isovanhemmat tosin asuvat vielä. Isä kuitenkin omistaa kyseisen huushollin.

Minä viihdyn kyllä tosi hyvin tällä syrjäkylällä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja on metsiä ja muita rauhallisia paikkoja. Saattaisin ehkä muuttaa lukioon mennessäni jonnekin, mikäli en mene kotipaikkakunnan lukioon. Haluaisin kyllä kovasti johonkin kuvataidesysteemiin, mutta en sitten tiedä, pääsenkö minnekään muualle kuin tänne. Tosin ihan mielelläni muuttaisin keskustaan ihan koulukyytien huonon järjestelyn vuoksi sitten lukioon mennessäni. Ainakin sitten kun menen johonkin minne nyt menenkään kouluun lukion jälkeen, on isä luvannut ostaa minulle oman asunnon. x) Eli viimeistään neljän vuoden päästä tulee lähdöt kotoa, ei minua nyt varsinaisesti pakoteta, mutta pakkohan se on, kun ei täällä voi opiskella mitään kiinnostavaa. Jää sitten koira ja kaverit ja ihana aarniometsä. xD

~Moondancer (kotihiiri)

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #38 : Toukokuu 24, 2008, 19:52:45 »
Muuttaminen ei oikeastaan aiemmin ole ollut minulle ajankohtaista. Olen muuttanut vain kerran kolmevuotiaana, kun muutimme kerrostaloasunnosta omakotitaloon. Nyt on kuitenkin noin kuukauden päästä edessä muutto ensimmäiseen omaan kämppään! Se tuntuu yhtä aikaa jännittävältä, haikealta ja innostavalta. Parasta on se, että koulumatka lyhenee, eikä tarvitse herätä enää niin aikaisin. Lisäksi muutan yhdessä parhaan kaverini kanssa, mikä (ainakin tässä vaiheessa) tuntuu hienolta! Saa sitten nähdä, miten meidän yhteiselämä sujuu... Lisäksi elämä helpottuu siinäkin mielessä, että muutan paikkakunnalle, jossa suurin osa kavereistanikin asuu. On helpompi nähdä heitä, kun pääsee pyörällä eikä ole kyytiongelmia. Toisaalta taas, toiset kaverini jäävät kotipaikkakunnalle, mutta onneksi välimatka on vain muutamia kymmeniä kilometrejä :)

Eniten ehkä surettaa se, etten sitten näe pikkuveljeäni ja -siskoani niin usein. Pikkuveljestäkin asia tuntuu varmaan oudolta, meillä kun on niin läheiset välit. Myöskin vaatekaappini käytännössä puolittuu, kun tähän asti minulla on ollut käytettävissäni myös siskon vaatekaappi aivan siinä vieressä (ja vice versa), mutta eipä ole sitten enää!

Asunnon hankkiminen tapahtui aika nopeasti, sillä tämän viikon alussa pistimme pari hakemusta vetämään, ja jo eilen kävimme katsomassa ensimmäistä kämppää, joka vaikutti niin hyvältä, että päätimme ottaa sen. Meillä on käytössä 3h+k ja parvekekin löytyy. Myös vuokra on erittäin kohtuullinen. Hintaa laskee varmaan se, että asunto on melko huonomaineisella alueella, mutta kaverini asuu siellä tälläkin hetkellä, eikä tähän mennessä ole mitään erityisen huonoja kokemuksia ollut.

Minusta on mukavaa muuttaa jonkun kanssa yhdessä. Vaikka tykkäänkin olla myös yksinäni, se ainainen hiljaisuus voisi vähitellen alkaa tuntua ahdistavalta. On mukavaa, kun edelleen on joku jolle jutella, ettei aivan yksinään tarvitse keskustella :) Aluksi meidän oli tarkoitus muuttaa vasta elokuun alussa, ettei olisi tullut niin montaa kuukautta ilman opintotukea, mutta nyt päätimme sitten muuttaa jo heinäkuussa. On ehkä ihan kivaa, että pääsee asettumaan aloilleen ennen kuin koulu taas alkaa.

Onneksi meidän parveke on lasitettu, kun pelkään jonkun tulevan ja tönäisevän minut alas korkeilla paikoilla :D
Humor me.

Poissa Blue Ice

  • Pupilliinsa uponnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kihokki
    • Livejournal
  • Pottermore: AshLeviosa8992
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #39 : Toukokuu 24, 2008, 21:49:16 »
Minulla on vielä the muutto kokematta mutta sellainen on vastassa tulevana syksynä, kun ehkä jo toisella kerralla voisin haaveilla jo koulupaikasta ja muutosta opiskelupaikkakunnalle. Jos vielä(kään) koulujen ovet eivät avaudu, minulla on takaporttina muuttaa paikkakunnalle, jolla toimii kirjallisuuteen perehtynyt kansanopisto, jossa aion suorittaa avoimen opintoja. Mutta the muutto. Muutimme tähän taloon, jossa olen asunut jo 16 vuotta silloin, kun olin neljä. Muuttomatka ei ollut kamala, muutimme vajaan puolen kilometrin matkan verran mummon talosta tuolloin -92 rakennettuun omakotitaloomme, jossa olen onnelliset lapsuus - ja nuoruusvuodet viettänyt. Ainuita "muuttoja" ovat olleet huoneiden vaihdot talon sisällä mutta viimeiset neljä (?) vuotta olen asunut tässä samassa huoneessa.
Viime syksynä harjoittelin hieman pakkaamista, kun lähdin au pairiksi ja huoneeni siirtyi veljen käyttöön ja jouduin pakkaamaan monia tavaroitani pois veljen tietä. Suurin osa noista laatikoista on edelleen avaamatta ja tavarat odottavat siirtoa siihen omaan uuteen asuntoon.

Odotan jo muuttoa, sillä nyt tiedän rajapyykin tulleen vastaan. Olisin ollut valmis muuttamaan jo viime vuonna kokonaan mutta koska asiat menivät niin persuuksilleen kuin menivät että edelleen täällä pogotan. Sen tiedän, että tämä on viimeinen kesä asua kotona ja oikeastaan odotan jo, millaista se oma elämä on. Yksinhuoltaja suurperhe (äiti, neljä lasta ja koira) verottaa aika paljon sitä omaa aikaa, kun koko ajan on joku kotona kanssasi ja eteenkin kun pikkuveli on vielä pieni, 8 vuotta, niin sen tietää, ettei silloin ole rauhaa. Mutta kaikkea tätä oppii arvostamaan sitten kun itsekseen, sen tietää, kun omassa kämpässään keskustelukavereina ovat huonekasvit ja pehmolelut. Melkein nyt tekee mieli alkaa jo pakata tavaroita mutta se tietäisi huonoa onnea pääsykokeita ajatellen. Koskaan ei saa olla liian varma.
Pakko on paras muusa.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #40 : Toukokuu 25, 2008, 12:03:21 »
Täällä rupulassa olen asunut kolmessa eri talossa ja tässä viimeisessä on tullut kuluneeksi jo kymmenen vuotta. Kylä ei todellakaan ole sydäntäni lähellä. Kouluunkin on pakko mennä naapuripaikkakunnalle. Koko väestö tuntuu koostuvan joko eläkeläisistä tai sitten lapsiperheistä. Saman ikäisiä ja henkisiä ei juuri ole.

Nyt onneksi perheemme on päättänyt muuttaa koulujen loputtua Tampereelle, ja kamani ovatkin valitettavasti miltei kaikki hukassa. Osa on täällä ja osa siellä, jotkut pahvilaatikoissa, jotkut eivät. Olen nyt elänyt kaaoksen keskellä runsaat kolme kuukautta, koska päätin aloittaa pakkaamisen ajoissa. Tuntuu jotenkin helpottavalta, kun joutuu pakostakin luopumaan rojuista, jotka ovat lojuneet nurkissa vuosikaudet.

Tämä muutto helpottaa elämääni huomattavasti. Koska täällä ei koskaan tapahdu mitään ja kaikki mahdolliset harrastukset ovat lähinnä pitsinnypläyspiirejä, omat harrastukseni ovat Tampereella ja sinne onkin ollut lähdettävä lähes joka toinen päivä. Lisäksi lukio, mihin valinnoistani sitten ikinä menenkään, on Tampereella. Bussiyhteydet täältä ovat erittäin huonot ja niillä matkaa kertyy tunti yhteen suuntaan, joten myöskin päiväni lyhenevät. Ja sitten kaikki on vihdoinkin LÄHELLÄ. Ei tarvitse lähteä kymmenen kilometrin päähän kouluun tai neljän kilometrin päähän kauppaan. Lähimmälle bussipysäkillekin on yli kilometri.

Olen hyvin iloinen, kun saan karistaa nämä pölyt jaloistani ja aloittaa lähes uuden ja helpomman elämän. Joillakin tavaroilla on niin paljon tunnearvoa, että ne on säilytettävä, mutta suurimman osan heitän surutta kaatopaikkakuormaan. Ihan turha kerätä ympärilleen turhaa roinaa, jolle ei ole käyttöä. Uuden huoneeni sisustan samalla tyylillä, että voin tuntea sen omakseni, mutta koska nämä seinät jäävät tänne, on muutoksiakin havaittavissa. En yritäkään tavoitella vanhan huoneeni tyyliä, mutta väistämättäkin yhtäläisyyksiä löytyy, koska en ainakaan aluksi voi hankkia uusia kalusteita.

Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Nacaó

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #41 : Toukokuu 25, 2008, 14:31:51 »
Itse olen lapsena muuttanut melko montakin kertaa. Synnyin Turussa, asuin siellä kolmessa eri talossa ja lopulta muutin tänne nykyiseen kotopaikkaani, jossa olen nyt suurimman osan elämästäni asunut (kolmessa eri talossa). Olen käynyt koulun ensimmäisestä luokasta seitsemänteen täällä. Mutta oon aina tiennyt, etten täysin kuulu tänne. Ollaan aina lapsesta asti käyty viikonloppuisin Turussa, meidän koko äidinpuoleinen suku asuu siellä. Ja oon aina tienny kuuluvani sinne.

No, tässä parin kuukauden sisällä palaan sitten synnyinpaikkaani. Muutan sinne äitini kanssa, veljeni ja isäni jää tänne jossa nyt asun. Veljeni tulee kyllä vuoden päästä meidän luokse asumaan, sillä hän tulee Turkuun lukioon. Ja isääni käyn katsomassa aina välillä tottakai. Koiramme tulee mukaamme, mutta pelottaa vähän miten se suhtautuu kerrostalo-elämään. Olen itse ollut yhden ainoan yön tuossa talossa, eikä huoneessani ole muutakuin sänkyni ja yksi yksinäinen tuoli. Joten oli vähän paljas olo. Ja aamulla oli todella omituista herätä.

Aloitan kesän jälkeen sitten kahdeksannen luokan uudessa paikkakunnassani. Tulee kamala ikävä vanhoja ystäviäni ja pelkään, etten saa sieltä ystäviä. Mutta olen onnekas siinä suhteessa, että olen nyt jo vuoden harrastanut Turussa yleis-urheilua, koska nykyisessä paikkakunnassani ei sitä voi harrastaa, joten olen saanut pari kaveria sieltä. He ovat tosin vuoden nuorempia ja käyvät aivan eri kouluja.

Mutta vaikka tämä muutto onkin tullut eteeni todella nopeasti, odotan sitä innolla. :)

Poissa last hero

  • Naaperkuutiainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Love only matters
  • Pottermore: MidnightHowl38
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #42 : Toukokuu 25, 2008, 16:19:05 »
Koko pienen ikäni olen asunut täällä samassa paikassa, enkä vieläkään hingu muualle. Tää on niin tuttu kaupunki, sopivan pienikin ja koko ajan isontumassa. En voisi kuvitella muuttavani minnekkään isoon kaupunkiin, ellen sitten opiskelemaan, alkaisi varmasti ahdistamaan kaupungin hälinä. Kyllähän sitä aina joskus tuntee, että voisi asua kaupungissa jossa on enemmän tapahtumia. Täällä kun nuorille ei ole mitään kunnollisia vapaa-ajan viettopaikkoja, eikä mitään tapahtumia. Viime vuonna järjestettiin kolme musiikki tapahtumaa, joista kaksi sisälsi ainoastaan paikallisia bändejä (osa niistä oli muuten oikeasti hyviä!). Todella harmi, sillä itse rakastan musiikkia, ja vielä enemmän elävää musiikkia.
Olen kyllä monestikin kuvitellut, millaisessa talossa ja millä paikkakunnalla asun aikuisena. Ja siinä sivussa tietysti millainen mies ja montako lasta minulla on, mutta se ei kuulu tänne joten.... Talo on aina ollut suht iso ja sellaisella paikalla missä ei ole paljoa muita. Ja talossa on ollut paljon kissoja. ;)
"But why's she got to go to the library?"
"Because that's what Hermione does. When in doubt, go to the library."

Poissa Jippu

  • Drama Queen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥meidän kunkku on Ron
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #43 : Toukokuu 25, 2008, 16:46:59 »
Juu... vaikka olen vasta 13, olen muuttanut 5 kertaa. :D Asuin neljä ensimmäistä vuottani Kuopiossa ja sen jälkeen muutimme perheen kanssa Joroisiin. :D Sen jälkeen asuin about 8 vuotta samassa omakoti talossa kunnes juuri tämän vuoden alussa muutimme tähän nykyiseen taloon.
Ennen varmaan toivoin, että muuttaisimme takaisin Kuopioon mutta nyt en lähtisi täältä mihinkään. Joroinen ei ehkä ole mikään kauhean iso paikka mutta kaikkea tarpeellista täällä on, nuokkarit, S-market, koulu, kirjasto ja yksi vaatekauppa. : DD
Kaikki kaveritkin on täällä ja syksyllä kun alkaa ylä-aste... en kyllä muuttaisi.
Tulevaisuutta olen suunnitellut jonkin verran. Jotenkin Tampere vetää minua kummallisesti puoleensa ja olen ajatellut muuttaa sitten sinne opiskelemaan.
Että sellaista tällä kertaa. ;D

-Jippu
~Rohkeat eivät elä ikuisesti, mutta varovaiset eivät elä lainkaan~

Katariina

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #44 : Kesäkuu 04, 2008, 22:07:30 »
Onko kukaan teistä muuttanut ns. paremmasta asunnosta ns. huonompaan?
Itse asun yksiössä. Todella halvassa, suhteellisen hyvässä opiskelijayksiössä. Talonmies on, alue on rauhallista, hyvät ulkoilumahdollisuudet, kaikki saman alan opiskelijoita, aivan yliopiston vieressä.
Siltikin, jätin viime viikolla irtisanomispaperit. Inhoan asua täällä. Haluan kämppiksiä! Pari vuotta olen koittanut saada tästä kämpästä kotia, mutta se ei vain tunnu paikalta, jossa haluan viettää aikaa. Tuntuu, että olen todella tyhmä, kun teen näin. Kuitenkin koen ettei muuta vaihtoehtoa ole, koska pää hajoaa tähän koppiin. Joten solukämppä, täältä tullaan. Olen iloinen että oli rohkeutta tehdä niin kuin itse haluan, eikä niin, kuin olisi periaatteessa järkevintä :)

Nyt vain on ongelma, mistä saisin jonkun pakettiautollisen, joka suostuisi roudaamaan pöydät ja muut mun vanhempien luo ennen kuin on uusi kämppä. Kun ei ihan kavereilla tai sukulaisilla ole pakettiautoja.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #45 : Heinäkuu 01, 2008, 17:22:35 »
Katariina: Minusta taas soluasuminen on hyvinkin järkevä vaihtoehto sellaisille sosiaalisille ja joustamiskykyisille ihmisille, joille se sopii :) Tulee yleensä halvemmaksi, eikä pääkään pääse hajoamaan yksinäisyyden takia. Minä itse puolestani olen sellainen ihminen, että vaikka ihmisistä pidänkin, pinna kiristyy turhan helposti, jotta voisin solukämpässä elellä. Tykkään hiljaisuudesta ja omasta rauhasta, kunhan välillä pääsen näkemään tuttujakin.

Tänä viikonloppuna on minulla edessäni elämäni, eööh, kolmas muutto. Kaksi tähänastista ovat tapahtuneet ollessani vielä ihan pieni, kun vanhempani muuttivat tämän saman käpylän sisällä ensin rivitalosta vuokraparitaloon ja sitten omakotitaloon, jossa olen elellyt sitten viimeiset kuusitoista vuotta. Täällä "melkein maalla" on saanut tottua isoon pihaan ja sellaiseen rentoon ilmapiiriin, kun omalla pihalla voi kävellä vaikka alasti ilman että kukaan valittaa, naapurien kanssa tullaan hyvin toimeen ja pyörällä pääsee joka paikkaan. Nyt on sitten edessä lähtö Jyväskylään opiskelemaan, ja kämppäkin löytyi kohtuuhelpolla, iso ja mukava sellainen vieläpä ja sopivan läheltä keskustaa.

Tuleva asuntoni on kerrostalokolmio, josta yksi huone ja iso vaatekomero jäävät omistajan tavaroille, ja jäljellejäävä "kaksio" on sitten minun käytössäni. 60-luvun henkeen keittokomerosta löytyvät kirkuvanoranssit kaapistot ja kylppäristä amme, mutta seinät on vasta maalattu valkoisiksi, joten mitään sen suurempia päänsärkyjä ei kuitenkaan ole luvassa. Ja lasitettu parveke iltapäiväauringon puolelta löytyy myös. Naapurusto koostuu ilmeisesti pääosin rauhallisemmasta eläkeläisväestä, mutta itse olen onnellisesti myös hiljaisempaa sorttia, joten häätöä ei ihan heti pitäisi olla tiedossa, toisin kuin vuokraemännän mukaan kämpän ihan ensimmäiselle asukkaalle kävi ensimmäisen kuukauden jälkeen ;D

Ja koska olen sydämeltäni tällainen kermakakkuprinsessa ja asunnon perusilmekin sopivasti tukee teemaa, taitaa asuntoni sisustuksesta olla luvassa aika, erh, vaaleanpunainen. Suurin osa tavaroista on jo ostettu, enää sohva ja sänky puuttuvat :) Jännittää vähän, että mitä tästäkin tulee, en ole mikään suuri kotitalousihme ja niin pois päin. Mutta ainakin on pari kuukautta aikaa nyt rauhassa opetella pesukoneenkäyttöä ja muuta säätöä, kun opinnot kuitenkin alkavat vasta syyskuun alusta.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Black Phoenix

  • Ankeuttaja
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #46 : Marraskuu 23, 2008, 20:28:59 »
Muuttaminen ei ole kovinkaan kivaa. Siinä katoaa tavaroita, eikä mistään löydä mitään. Ja ah sitä ainaista tavaroiden rahtaamista... Niin. Noin kaksi vuotta sitten kun vanhempani erosivat, muutin puolen vuoden sisällä 4 kertaa. Ensin muutin äitini mukana uudelle paikkakunnalle -> uudella paikkakunnalla muutimme isompaan asuntoon kun äitini halusi asumaan yhteen miesystävänsä kanssa -> äitini ja hänen miesystävänsä erosivat, äitini masentui ja tarvitsi tutun ja turvallisen paikan toipumiseen. Joten muutimme takaisin isälleni -> siellä emme kuitenkaan voineet asua kauan, sillä vanhempani eivät tulleet tarpeeksi hyvin toimeen asuakseen samassa talossa. Siispä muutimme nykyiseen asuinpaikkaani, joka on samalla paikkakunnalla kuin missä isäni asuu, vain 7 km päässä. Täällä me nyt olemme olleet emmekä ole mihinkään muuttamassa. (onneksi). Muuttaminen on vähän rasittavaa... Ja kadotin siinäkin kasan tavaroitani. Huoh.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #47 : Marraskuu 24, 2008, 17:02:25 »
Heleijaa, kyllähän tuo edellisen viestini mainitsema muutto sitten toteutui. TAMK ei alkanut kouluttamaan infrarakennusmestareita, mutta saan kyllä luetuksi riittävästi infraa että harmi jossen töitä saa. Mutta se ei liity muuttoon, se liittyy vain siihen, ettei se nyt ihan pilkuntarkasti toteutunutkaan. Muutto ensinnäkin meni elokuulle kun jouduinkin tekemään kesän töitä Hämeenlinnassa (karmein kiroukseni kohdatkoon Destiaa, isojen infrafirmojen typeriä rekrytointikäytäntöjä ja järkijättöisiä "protokollia" jotka estää työmaamestaria ottamasta suoraan työmaan portilta jotakuta duuniin! Pimeistä töistä nyt puhumattakaan... *******!), mutta eipä se menoa jarruttanut. Hämeenlinna on kuitenkin kaupunki, josta on ihan terveellistä päästä pois ennen kuin ehtii väkeviä ostamaan, ja jäi siihen sentään neljä kuukautta rakoa.

Muutto sujui kuten arveltiinkin, muutettiin yhtä aikaa velipojan kanssa (joka siis muutti takaisin Hervantaan kesätöiden aikaisesta asunnosta Onaniemestä), joten kantoapua oli tarjolla molemmille. Piti vain peräkärry pistää perään, kun minulle tarvitsi viedä kirjahyllyt, jotka vaatii tilaa vähän enemmän eikä pakua enää ole käytössä. Korkeamman hyllyn raahaaminen portaita kahdeksanteen kerrokseen oli kyllä nastaa, se kun ei suvainnut mahtua tuohon pieneen hydrauliseen hissiin.

Ja hoh! Nykyään sitten asustelen onnellisna Hervannan helmessä, legendaarisessa Pohjoismaiden suurimmassa opiskelija-asuntolassa, Mikontalossa! Paikalla on hurja maine, mutta keväällä valmistuneen täysremontin jälkeen täällä ei kyllä enää pidetä grillibileitä rappukäytävissä, mikä on vähän sääli. Solukämppä, vuokra ihan kohtalainen ja jumantsuikka mikä luola tämä onkaan! Yli 20 neliömetriä pelkästään tämä oma huone, eli melkoisen väljää on kun weeceet ja suihkut ja keittiöt on tuossa oven ulkopuolella. Kämppikset on ihan huippuja (paitsi tuo nykyinen italialainen on ajoittain rasittavampi kuin se edellinen, kun se puhuu huonompaa englantia ja hölöttää joskus skypessä kajarit auki puoleenyöhön!) ja tilat priimakunnossa. Muissakin huoneistoissa mekkaloidaan lähinnä viikonloppuisin, mutta eipä se ole minua haitannut. Kerran päädyin saunomaankin kun heräsin jylisevään tamppaukseen ja joikaukseen, joka kuului rappukäytävästä, missä jumalaton letka ulkkareita hyppi laulaen alaspäin ja kun minut näkivät, nappasivat mukaan. Että minä diggaan, ihan oikeasti diggaan tätä asuntoa! Olen alkanut pitää jopa kallonhalkaisuseinästäni, joka on sellaista sinisen sävyä, että se jos kävelisi kadulla vastaan, niin saisi ihmiset epävarmoiksi mielensä eheydestä.

Kaiken lisäksi minulla on nytkin näytön yli nähtävissä näköalatyömaa. Rakentavat tuohon pilari-palkki-laatta-rungolla toista samanmoista Technopolis-taloa, jollainen tuolla kauempana maisemassa väijyy. Joskus on tosi kiva päivisin jossei ole koulua, kun katselee vain mitä työmaalla tapahtuu ja kahvia ryystääpi samalla.  Tykkään. Tosin sitten en enää tykkää kun se valmistuu ja näköalani rajoittuu halvatun ruman elementtipöntön vesikattoon. Vaikka semmoisten katoilla onkin jänniä pömpeleitä, niin paljon kivempi tuo työmaa on. Silloin kyllä oli kivintä, kun ne vielä louhi pohjia tuossa. Italialaisia sai aina rauhoitella, että ottakaa nyt iisisti, se on vain räjähdys, kun ne oli ihan panarissa varoituspiipin soidessa. Ja sirpalesuojamattojen pomppina oli kivaa nähtävää! Se huono puoli tuolla työmaalla kyllä on, että se on Skanskan, joka on taas näitä juuttaan protokollafirmoja, jotka jäytävät armaan isänmaamme opiskelijatyöllisyyttä. Kahdesti ovat hirttämättömät käännyttäneet, kun olen lakki ja työtodistukset kourassa mennyt kyselemään, josko voisi ilta- tai viikonloppukeikkoja heittää. Kun tulee Ruotsin-pääkonttorilta käsky, että täytyy mesujen tietää, keitä työmaalla mihinkin aikaan liikkuu... Sapettaa tuommoinen, kun Skånen bögsvenssonit muka sanelee, miten Tamperetta rakennetaan. Taantumaan menossa muutenkin, ja silloin juuri pitäisi tulla kysymykseen halpa (ellei peräti veroton) työvoima... Ryökäleet.


Asumisen ja olemisen kannalta Hervanta on kyllä mahtava paikka. Kymmenessä minuutissa polkee ja kahdessakymmenessä bussiintuu keskustaan tai koululle, tarvittavat ruokakaupat, apteekki, kirjakauppa ja valtionmyymälä on kävelymatkan päässä ja kuutisen kilsaa kun jaksaa taittaa niin pääsee Lempäälän puolelle metsään hortoilemaan. Vastavirta-klubin ja yo-talon sopuhintaisille keikoillekin polkee hurjimmillaan 20 minuuttia. Ihanteellista. Eikä edellisessä viestissäni povaamani ylhäinen (helppo sanoa täältä 8. kerroksesta!) yksinäisyyskään ole haitaksi. Sen tajuaa vasta kun taas joutuu avaamaan suunsa, jos on ollut ohi viikon puhumatta. Ja tekstiä, tekstiä syntyy! Helsingin Sanomatkin juoksee niin ei tarvitse ihan pimennossa olla maailman asioista.

Yllättävän hyvää tekee ihmisen henkiselle vireelle kun omilleen asettuu. Ei harmita!
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #48 : Marraskuu 24, 2008, 19:54:27 »
Meikäläinen on nyt muutaman kuukauden asustanut omassa pikku luukussa koulun asuntolassa. Tai no, voiko tätä nyt ihan konkreettisesti omaksi sanoa, kun täällä kerran könnään vain tämän yhden vuoden, ja jos huono tuuri käy, joudun luovuttamaan tämän jollekin viikonloppukurssilaiselle. Mutta koska viikot (ja joskus viikonloputkin) asun kuitenkin täällä ja sekamelskasta päätellen olen kyllä ottanut kolon haltuuni sataprosenttisesti. :D

Sikäli "muutin" kotoa aika vanhuksena, olen jo ohittanut teinivuodet. Mutta kun opiskelupaikkaa ei aikaisemmin herunut, niin ei auttanut kuin pyöriä kotona vanhempien nurkissa. Aluksi tätä kotihiirtä jänskätti oikein kunnolla tulla tänne, mutta nyt tähän on jo tottunut. Toki kotona on edelleen ihan kiva käydä, ja ainakin ensi kesäksi sinne pitää vielä palata. Mutta jos sitten ensi syksynä olisi jo saanut jalkansa jonkun yliopiston oven väliin. :)

Iso tämä asuntolan kämppäni ei ole. Kodin kylpyhuonekin on melkein saman kokoinen! Onneksi huonekalut oli täällä valmiiksi. Ei tarvinnut tuoda muuta kuin elämiseen yleensä tarvittavat värkit mukanaan. Minulla on kaunis järvimaisema ja parempi sänky kuin kotona, joten en valita. :) Tämä asuntola on saneerattu viime vuonna, eli huoneet ja yhteiset tilat ovat kyllä ihan viimeisen päälle laitettuja. Luontokin on aika kaunista tässä koulun ympäristössä, mutta siitä ei oikein ehdi nauttia, kun koulutehtävien kanssa menee usein niin myöhään. Sisustamismahdollisuuksia täällä ei oikein ole - tietysti tuohon suurelle ilmoitustaululle voisi jonkun taulun lätkäistä ja onhan täällä verhot ja matot, mutta ylimääräiselle tilpehöörille ei kyllä ole tilaa. Kynttilöitä olen kyllä kantanut tänne, mutta niitäkään ei tule hirveän usein polteltua... Välillä valkoiset seinät vähän masentavat ja toivon, että voisin esitellä niille maalipurkkeja, mutta koululta ei maalauspuuhiin välttämättä tule siunausta. Enkä minä nyt yhden vuoden takia viitsi tuhlata varojani kalliisiin maaleihin. Jos pää alkaa hajota huoneen valkoisuuteen, sitten hankin vain ison kasan kaikenlaisia julisteita ja kuvia. :D  
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2008, 22:21:24 kirjoittanut Rainmaker »
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Evilheart

  • Kuolonsyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taivaskiiturit, neiti kapteeni
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #49 : Marraskuu 24, 2008, 20:31:38 »
Olen itse koko pienen ikäni asunut yhdessä ja samassa kunnassa, sen syrjäkylällä vielä kaiken lisäksi. Pienempänä asiaa korvessa asumisesta ei tullut ajatelleeksi, sillä minulla oli kaksi parasta ystävääni, joista toinen oli samalla luokalla kanssani, jotka asuivat samassa kylässä alle kilometrin päässä.

Vuosi sitten toinen heistä, se tärkeämpi, muutti Kuopioon ja toiseen välit eivät ole olleet kummoiset yläasteen alkamisen jälkeen, joten kukaan ei ole kohta noita kahta kaveria lukuunottamatta meillä käynyt.
Omilla kavereillani, jotka asuvat lähempänä kuntamme 'keskustaa' käy paljon kavereita ja he viitsivät kutsua luokseen ihmisiä.
Meidän talomme on hyvin vanha rintamamiestalo, joka kaipaisi jo peruskorjausta. Asumme äitini kanssa kaksin ja emme halunneet alkaa tuhlaamaan paljon paljon rahaa jo vanhaa taloon.

Niin minulla on muutto edessä reilun kuukauden päässä lähimpään kaupunkiin, joka on 25km päässä nykyisestä kotikunnastani. Jatkan ainakin tämän vuoden loppuun keskuskoululla ja uskon että käyn peruskoulun loppuun muutenkin siellä, sillä päiväkotiajoista asti ystävinä olleet henkilöt, poikaystävä sekä toinen siskoistani asuu täällä. Eikä liikkuminen ole hankalaa, sillä mopokortin avulla pääsee jo pitkälle sekä liikenneyhteydet ovat hyvät.

Muutto tuntuu osin hyvältäkin, sillä harrastan melkein kokonaan kaupungissa ja talo, johon muutamme on uusi ja todella viihtyisä. Toisaalta tuntuu haikealta jättää lapsuudenkoti ja ne muistot mitkä perheestä on sinne jäänyt. Onneksi siskoni muuttaa perheensä kanssa siihen, joten voin rauhassa käydä kotona milloin haluan. Muuten en varmasti olisi pois muuttanut.

I wanna spend my nights and days between your arms
Every day breathing your love
And even in my dreams I wanna be kissing your lips
Baby, breathing your love