Kirjoittaja Aihe: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros  (Luettu 42571 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #50 : Elokuu 02, 2008, 12:32:15 »
Eivät ihmiset yleensä huvin vuoksi toisiaan tapa. Sadistit ehkä, mutta he uskovat siihen kantaan ja sitä pitää kunnioittaa.

......

Mutta minä olen pasifisti, joten ylipäätäänkin sodat ja väkivalta ovat minusta väärin.

Olet pasifisti, mutta kunnioitat sadisteja, jotka tappavat huvikseen?

Kalkaroksen vastaiskuyritykset Jamesille olivat täysin oikeutettuja. Kostaminenkaan ei ole minusta kiusaamista, pahanteon aloittaminen ilman mitään syytä on. James ja Kalkaros eivät olleet tasaväkisessä suhteessa kiusaamistilanteissa, sillä Potterilla oli aina mukana kolme kaveria ja suuri joukko kiusaamista tukevia, nauravia sivustakatsojia, jotka nauttivat siitä kun Kalkarosta höykytettiin. Kalkaros oli epäsuosittu ja yleisen pilkan aihe, ja James käytti tätä julmasti hyväkseen kiillottaakseen omaa valtaisaa egoaan. Eikö Kalkaroksen sinusta olisi pitänyt edes yrittää puolustautua, kun häntä nöyryytettiin ison ringin keskellä? Olisi ollut eri asia, jos James ja Kalkaros olisivat batlanneet kaksistaan, missä tapauksessa Kalkaros olisi ehkä voittanutkin Jamesin, kiroustaidoillaan. Omat empatiani ovat 100 prosenttisesti Kalkaroksen puolella, eikä hän mielestäni missään nimessä ollut kouluaikoinaan kiusaaja. Aikuisiällään opettajana kyllä epäreilu, mutta se ei kuulu tähän.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #51 : Elokuu 02, 2008, 14:22:47 »
En pidä siitä mitä sadistit tekevät, mutta sadisteissa on paljon psykopaatteja, jotka ovat mielisairaita eikä se siis ole heidän vikansa. Se on fakta, että tappaminen on laillisesti väärin, mutta se ei ole fakta, että se olisi moraalisesti väärin, koska moraalikäsitykset vaihtelevat erittäin paljon.

Älkää käsittäkö minua väärin, kirjahahmot eivät ole todellisia, joten kyllä minä Kalkaroksen puolella olin kirjassa. Mikäli tämä olisi todellinen tilanne, sanoisin, että kummassakin oli vikaa. Jamesia, samaten kuin Harrya vihaan valtavasti ja Kalkaros on puolestaan yksi suosikkejani. Mutta puhuttaessa Feeniksin killasta ja kuolonsyöjistä sanon, että kummatkin tekivät ihan yhtä lailla julmuuksia, mutta sympatiani ovat kyllä enemmän kuolonsyöjien puolella, kirjassa kun ei melkein muuhun keskitytäkään kuin heidän suomimiseensa eikä keskitytä syihin, miksi kuolonsyöjät tekivät niin kuin tekivät.

// Mab, minä tässä saarnasin aika lailla, ei tuo sinun tekstisi mitään saarnaamista ollut.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2008, 17:48:59 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #52 : Elokuu 02, 2008, 16:40:35 »
Eihän kirjahahmot olekaan todellisia, mutta mä pyrin suhtautumaan niihin kuin he olisivat (mikäli kirja antaa mahdollisuuksia tähän), joten musta tätä voi ihan hyvin käsitellä todellisena tilanteena. Moraalista ja ihmisten syyntakeettomuuksista sen verran, että castlevanian lailla mä oon sitä mieltä, ettei absoluuttista oikeaa/väärää ole olemassa, mutta silti moraalikysymykset tuntuvat jotenkin merkittävimmiltä kuin esimerkiksi ruokamieltymykset. Useimmat ihmiset varmasti kokevat tekevänsä oikein, tekivät he sitten mitä hyvänsä. Kuiteski yleisesti ottaen ihmisten kyvyissä empatiaan tai toisen asemaan asettumisessa (jne.) vaikuttaisi olevan vaihtelevuutta. Vaikka päällekarkaaja ei tuntisikaan olevansa moraalisesti huonompi ihminen kuin kunniallinen kansalainen (eikä häntä voisi oikeastaan sellaiseksi väittääkään), häneltä kuitenkin puuttuu kunnioitusta toisten elämää ja hyvinvointia kohtaan (joka ilmenee hyvin vastenmielisellä tavalla), eikä hän sen takia ole mun mielestä yhtä "hyvä" ihminen kuin sellainen joka ei hyökkää. No, nyt tuli iso moraalisaarna, aika epäselvästi ilmaistuna, mutta teki vain mieli hiukan selvittää omia käsityksiäni ennen kuin käyn itse aiheen kimppuun.

Mun sympatiat on ehdottomasti Kalkaroksen puolella. Samoista syistä kuin mitä täällä ovat vaikka Jukka, Kuupponen ja Uru esittäneet. Mä en ihan tasan tarkkaan muista näitä kiusaamiskohtausten yksityiskohtia, mutta voi olla, että Kalkaros ylireagoi jonkun verran. Täydellisen puhtaita papereitä mä en siis hänellekään ole myöntämässä, mutta hänen tekonsa olivat huomattavasti oikeutetumpia kuin kelmijengin, ylireagoiminen ei ole ollenkaan saman luokan juttu kuin rähinöinnin aloittaminen ja/tai jatkuva kiusaaminen. Lisäksi Kalkaroksella kyse oli tosiaan puolustautumisesta ja myös mahdollisesti tulevien vastaavien tapausten ennaltaehkäisemisestä, Jamesille ja kumppaneille vain julmasta viihteestä toisen kustannuksella. Kuitenkin se, että vastaa pahaan pahalla, on tavallaan toisen tasolle laskeutumisesta (vähän sama kuin täällä vuotiksessakin on ohjeena, että kun keskustelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin), eikä länsimainen oikeuslaitos tosiaan rakennu pelkän koston varaan. Mun mielestä Kalkaroksen sädekehä olisikin loistanut kirkkaampana, jos hän olisi keksinyt jonkun toisen tavan puolustautua kuin kirousten heittelyn. Toisaalta ei sitä kuitenkaan aina ole aikaa mietiskellä, että mikä nyt olisi paras tapa toimia, kun verenhimoiset kelmit lähestyvät. Lisäksi nuo kohtaukset olivat niin lyhykäisiä, ettei niiden perusteella voi arvioida kunnollisesti tilannetta kokonaisuudessaan. Voihan olla, että James ja kumppanit olivat yksinkertaisesti sellaisia barbaareja, että he uskoivat vain vahvemman (tai rohkelikkojen) oikeuteen, ja siksi Kalkaroksen oli tärkeää näyttää mihin kykenee.   

edit. Kiva kuva: http://makani.deviantart.com/art/why-i-draw-james-glasses-less-11679426

edit2.
Lainaus
// Mab, minä tässä saarnasin aika lailla, ei tuo sinun tekstisi mitään saarnaamista ollut.

Heh heh, sä et nähnykään kuinka paljon mä deletoin pois ennen lähettämistä ;)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2008, 18:27:00 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #53 : Elokuu 02, 2008, 18:59:03 »
Minä olen ollut kiusattu toki, myös yhdessä yhteenotossa nenäni murtui. Kyllä minä tiedän miltä kiusatuista tuntuu.

Tätä on tietenkin vaikea lähteä kommentoimaan, kun en tiedä tapauksesta yhtään mitään. Kuitenkaan en usko, että tilanteesi olisi ainakaan ollut yhtä paha kuin Snapen - muuten ymmärtäisit täydellisesti hänen toimintatapansa.
Epäilemättä sinä vain hymyilit tuolle kiusaajalle. Omasta mielestäsi se on ainoa hyväksyttävä reagointitapa, mutta onko se todella...?

Mutta tiedän myöskin, miltä kiusaajista tuntuu.

Hienoa! Siinä tapauksessa voisit selittää minullekin, mikä tekee esim. Jamesin käyttäytymisestä oikeutettua. Itse ainakin sain sellaisen käsityksen, että Jamesilla oli tylsää ja Severus oli hänen mielestään vastenmielinen. Jos sinä todellakin ymmärrät tuollaista ajattelutapaa, minä en ymmärrä sinua. Toisaalta on erittäin typerää sanoa, että "ymmärtää, miltä kiusaajista tuntuu". Kiusaajia on monenlaisia eikä kaikista heistä tunnu samalta. Kaikki heistä eivät todellakaan ole niitä tunnevammaisia, jotka yrittävät peittää omaa epävarmuuttaan muita alistamalla. Oletkos ajatellut, että joissain tilanteissa syynä voisi olla ihan vain pelkkä välinpitämättömyys? Ymmärrät ja hyväksyt senkin, vai mitä?

Ei murhaaja ole sen enempää mulkku kuin kunniallinen kansalainenkaan.

Tässä yhteydessä olisi ihan mielenkiintoista kuulla määritelmäsi sanalle "mulkku" ja vaikkapa joku esimerkki kyseisen nimityksen ansaitsevasta ihmisestä. Paitsi että sinä taidatkin uskoa siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä eikä mitään "mulkkuja" ole olemassakaan. Haluaisin mielelläni kuulla jotain oikeita perusteluja tälle väittämälle, mutta tuskinpa niitä on...

Hätävarjelusta olen sitä mieltä, että tappaminen on väärin aina, mutta ymmärrän toki muunkin kannan. Mutta suoraan sanottuna: minulle ei tule ensimmäiseksi mieleen kun joku hyökkää kimppuuni veitsen kanssa, että: "Kuinka toi paskiainen kehtaa hyökätä kimppuuni? Tapan sen!" vaan enemmänkin oman henkeni säilyttämistä. Mikäli jotenkin tappelussa kävisi niin, että minun pitäisi tappaa jotenkin paljailla nyrkeilläni hyökkääjä, on se silti sama kuin tappaisi viattoman, mutta ei kumpikaan teko tarkoita, että kyseinen ihminen olisi murhan/tapon jälkeen tunteeton paska.

Ai? Sinun mielestäsi on siis väärin puolustaa itseään tappoyrityksen kohteeksi joutuessaan? Se on yhtä väärin kuin viattoman kimppuun hyökkääminen, niinkö? Olisko sitten vain antauduttava tapon uhriksi vailla vastarintaa?
Olen samaa mieltä kuin Mab: päällekarkaajaa voidaan ihan hyvin perustein nimittää "pahaksi" ihmiseksi, sillä hän ei välitä toisten hyvinvoinnista tuon taivaallista. Puolustautujan tilanne sen sijaan on täysin erilainen, eikä hänen kohdallaan ole kyse samasta asiasta. Hän yrittää vain säilyä hengissä ja mahdollisimman vahingoittumattomana.
En ymmärrä moraalikäsityksiäsi, eikä se ole suurikaan ihme - sen verran järjettömiä ne ovat.
Joissain tilanteissa väkivaltaan turvautuminen saattaa olla ainoa mahdollinen vaihtoehto, eikä ole perusteltua väittää sellaisen toiminnan olevan väärin. Miten se voisikaan olla väärin, jos vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole! Otetaan huomioon, että oman hengen säilyttäminen on jokaisella ihmisellä ja eläimellä suorastaan vaistonvaraista, eikä kukaan varmaankaan luovuttaisi henkeään ilman taistelua.

Ja mielestäni ei ollut kyse hätävarjelusta, jos langettaa selän takaa pahimman mahdollisen kirouksen toiseen, koska tämä sylki jotakuta kasvoihin. Kyseessä ei ollut edes mikään hengenvaarallinen tilanne.

Olettaakseni puhut Potterin kidutu-kirouksesta DH:ssa. Itse kyllä luokittelisin avada kedavran "pahimmaksi mahdolliseksi kiroukseksi", mutta sehän on tulkinnanvaraista.
Kieltämättä Potter ylireagoi tuossa tilanteessa, mutta hänhän vain puolusti McGonagallin kunniaa. Ei hän siis tehnyt tuota sen vuoksi, että olisi esimerkiksi halunnut jännitystä elämäänsä (kuten James).
Toiset syyt ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset. Sinun mielestäsi Jamesin vaikuttimet olivat aivan yhtä hyväksyttäviä kuin Snapen, joka vain reagoi vaistonvaraisella ja ymmärrettävällä tavalla joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi. No, itse olen eri mieltä.

Ja mielestäni on kylläkin tosi lapsellista sanoa, että pahaan pitäisi vastata pahalla. Silloinhan oikeutta ei olisi enää olemassakaan. Olen tullut toimeen kiusaajien kanssa, koska ymmärrän heitä. Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, tai mikäli ei voi käyttää hyvä-käsitettä (koska sehän viittaisi että olisi olemassa olento josta voi käyttää käsitettä "paha") sanon että ihmisillä on syynsä.

Lapsellista? Minusta taas on melkoisen lapsellista väittää, että kaikki ihmiset ovat hyviä vain sillä perusteella, että heillä on syyt toiminnalleen. Totta helvetissä kaikilla on syynsä, mutta ei se vielä tee heitä hyviksi ihmisiksi. Mielestäni kyse on melko pitkälti siitä, millaiset syyt heillä on.
Hitto soikoon. Hyvät ihmiset -kategoriaan on melko helppoa päästä, jos siihen riittää tuo!

Toki on hieman ristiriitaista väittää, että kiusaajien toiminnassa ei edes oikeastaan ole mitään pahaa ja sen jälkeen sanoa, että pahaan ei saisi vastata pahalla. Mihin pahaan? Äsken kiusaajien toiminta oli sinun mielipiteesi mukaan ihan hyväksyttävää, nyt sanot sitä pahaksi. Hmm.
Muutenkaan en oikein ymmärrä: sinä tunnut ymmärtävän kiusaajia paremmin kuin heidän uhrejaan. Mielestäni tuo kertoo suurella todennäköisyydellä, mihin ryhmään itse kuulut enemmän.

"Hyvyyttä ei olisi olemassakaan", hmm. Onko tärkein asia maailmassa toimia ns. hyvin (mikäli siis hyvyys tarkoittaa väkivallattomuutta ja ystävällisyyttä)? Aina ja kaikissa tilanteissa? Silloinkin, kun se ei palvele tarkoitusta? Minä en hoe päässäni tuollaisia aivottomia tunnuslauseita ("toimi aina hyvin", "kohtele aina kaikkia hyvin") vaan valitsen sopivimman toimintavaihtoehdon tilanteesta riippuen. En halua aiheuttaa toisille ihmisille vahinkoa syyttä (eli olen siinä mielessä parempi ihminen kuin esim. James), mutta en toisaalta halua aiheuttaa sitä itsellenikään (eli on siinä mielessä inhimillisempi kuin esim. sinä). Myös omaa hyvinvointiaan on ajateltava, sillä eihän kukaan halua viettää elämäänsä kärsien.

Esittäisin sinulle kolme kysymystä:
Millä tavalla pahaan sitten mielestäsi on vastattava?
Miksi?
Mitä hyötyä siitä on kenellekään?

Sadistit ehkä, mutta he uskovat siihen kantaan ja sitä pitää kunnioittaa.

Ai, jokainen aate ansaitsee kunnioituksen vain sillä perusteella, että jotkut uskovat siihen.

Mutta minä olen pasifisti, joten ylipäätäänkin sodat ja väkivalta ovat minusta väärin.

Oletko muuten lukenut Waltarin Sinuhe egyptiläistä?

EDIT: Tuli muuten mieleeni, että moraalikäsityksesi vilisevät ristiriitoja. Sanot, että kiusaajien ja tappajien teot ovat aivan hyväksyttäviä ja oikein (sillä heillä on syynsä). Toisaalta vastustat väkivaltaa ja sotia (sillä olet pasifisti). Tuo on todella ristiriitaista.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 13, 2008, 15:30:08 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #54 : Elokuu 02, 2008, 19:23:14 »
Käytin "paha"-sanaa tässä tapauksessa, jotta ne, jotka käyttävät tätä sanaa, ymmärtäisivät paremmin.

Ja ymmärrän yhtä paljon niitä, jotka kiusaavat kuin että niitä, jotka uskovat olevansa oikeutettuja haukkumaan takaisin. Vaikka suoraan sanottuna minusta typerämpää kuin kiusata jotakuta on vastata samalla tavalla takaisin, koska uskoo, että on oikeutettu jatkamaan.


Millä tavalla pahaan on mielestäsi vastattava? Koska kukaan ei voi leimata toista ihmistä pahaksi, sanon, että asiasta voisi kenties KESKUSTELLA. Mikäli kyseessä on joku hengenlähtötilanne, voi tietysti puolustautua, tappaakin jos tilanne välttämättä vaatii, mutta hyökkääjä ei taatusti vain huvin vuoksi koettanut tappaa, joten pieni empatiakyky olisi tässä tapauksessa paikallaan. Tietysti tuossa tilanteessa sitä ei varmaankaan ajattele, mutta ainakin jälkeenpäin olisi hyvä muistaa, että ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Aika absurdia minusta ajatella yhtäkkiä vain joku ilman humalatilaa tai syytä tai mielisairautta omaava henkilö hyökkäämään kimppuun. Mutta jossitteluhan yleensä on moraaliasioissa yleistä.

Miksi? Koska ei voi sanoa, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tietysti ihminen  ei voi olla mikään "paha", jos tällä on syynsä toimintaan. Olen kokenut esimerkiksi sen helvetin, että pelkään masennuksessa, että menen yöllä viiltämään omani tai läheisteni kurkut auki yöllä, koska sille ei voi mitään. Enkä nyt haluaisi kuulla mitään ahdasmielistä ota niskasta kiinni-kommenttia.

Mitä hyötyä? Siten voi estää riitoja ja turhia konflikteja. Mikäli niin ei käy, voi ainakin liikuttaa jotain ihmisten omassatunnossa, vaikkei se päälle näkyisikään.

Kidutuskirous on minusta paljon pahempi kuin avada kedavra. Kumpi on pahempi asia: nopea, kivuton kuolema vai sietämätön kipu?

Kyllä, aatetta pitää kunnioittaa, koska jokaisella on omat uskomuksensa.

Waltarin Sinuhe Egyptiläinen on mielestäni ainoa suomalainen kirjallisuuden mestariteos Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ohella. Kyllä olen lukenut.

Oletko sinä lukenut Victor Hugon Kurjat?

Vastustan väkivaltaa ja sotia ja murhia, mutta en voi sanoa, että ne olisivat väärin.

// Minun näkökulmastani ne ovat väärin. Mutta en voi sanoa, että se olisi moraalinen totuus.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2008, 20:20:55 kirjoittanut castlevania »
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #55 : Elokuu 02, 2008, 19:51:57 »
Vaikka suoraan sanottuna minusta typerämpää kuin kiusata jotakuta on vastata samalla tavalla takaisin, koska uskoo, että on oikeutettu jatkamaan.

Vai niin. Entäs se, joka uskoo olevansa oikeutettu aloittamaan? Ja millä perusteella uhri ei ole oikeutettu jatkamaan?

Mielestäni kukaan ei voi verrata puolustautumista ja hyökkäämistä toisiinsa. Koko tappelua ei olisikaan ilman hyökkääjää, kun taas puolustautuja yrittää vain selvitä tilanteesta mahdollisimman vähin kolhuin.

Millä tavalla pahaan on mielestäsi vastattava? Koska kukaan ei voi leimata toista ihmistä pahaksi, sanon, että asiasta voisi kenties KESKUSTELLA. Mikäli kyseessä on joku hengenlähtötilanne, voi tietysti puolustautua, tappaakin jos tilanne välttämättä vaatii, mutta hyökkääjä ei taatusti vain huvin vuoksi koettanut tappaa, joten pieni empatiakyky olisi tässä tapauksessa paikallaan.


Uskosi ihmisten hyvyyteen on liikuttavan vahva, mutta harvat kiusaajat/tappajat ovat halukkaita keskustelemaan.

Miksi? Koska ei voi sanoa, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

No sittenhän on ihan sama, vastataanko pahaan hyvällä vai pahalla. Eiväthän nämä käsitteet edes merkitse mitään! Miksi Snapen olisi pitänyt koettaa tehdä oikein (so. keskustella Jamesin kanssa), jos mitään "oikeaa" ei edes ole olemassakaan?

Mitä hyötyä? Siten voi estää riitoja ja turhia konflikteja. Mikäli niin ei käy, voi ainakin liikuttaa jotain ihmisten omassatunnossa, vaikkei se päälle näkyisikään.

Kiusaajat eivät lopeta kiusaamistaan, vaikka uhri yrittäisi olla välittämättä. Turhia taisteluita voi estää ainoastaan päinvastaisella toimintatavalla.
Kiusaajilla harvoin on kovinkaan kummoista omaatuntoa.

Kidutuskirous on minusta paljon pahempi kuin avada kedavra. Kumpi on pahempi asia: nopea, kivuton kuolema vai sietämätön kipu?

Tavallaan olet oikeassa.

Waltarin Sinuhe Egyptiläinen on mielestäni ainoa suomalainen kirjallisuuden mestariteos Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ohella. Kyllä olen lukenut.

Juu, olen samaa mieltä.
Kyseinen teos tuli mieleeni, kun siinähän oli tämä pasifisti-farao, eikä Egyptillä mennyt erityisen hyvin hänen hallinnassan. Käsittääkseni kirja perustui kaiken lisäksi tositapahtumiin.

EDIT: Ei, en ole lukenut tuota Victor Hugon kirjaa. Lupaan lukea, jos se valaisee näkökantaasi.

EDIT 2: Kysyn nyt vielä: sinun mielestäsi Jamesin "syy" siis todellakin oli täysin hyväksyttävä? Tarkoitan sitä, että hänellä omien sanojensa mukaan oli tylsää ja Snapen olemassaolo ärsytti häntä.

EDIT 3: Miksi vastustat sotia ja murhia, jos ne eivät ole väärin?

« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2008, 19:58:48 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #56 : Elokuu 02, 2008, 22:19:38 »
Lainaus käyttäjältä: Kuupposen päivä link=topic=7576.msg590422#msg590422
Kiusaajat eivät lopeta kiusaamistaan, vaikka uhri yrittäisi olla välittämättä. Turhia taisteluita voi estää ainoastaan päinvastaisella toimintatavalla.
Kiusaajilla harvoin on kovinkaan kummoista omaatuntoa.

Olen Kuupposen päivän kanssa lähes kaikesta samaa mieltä, tästä en. Jos osoittaa kykenevänsä puolustamaan itseään kiusaamistilanteissa ja olevansa tasaväkinen kiusaajan kanssa, on tämä itseä puolustava toimintapa tulosta tuottava. Mutta useimmiten kiusaaja jättää luonnollisesti kiusaajansa alakynteen (miksi roolit muuten olisivat niin päin? - kiusaaja / kiusattu), ja varsinkin avustajiensa kanssa kiusaaja voittaa 100-0. Tässä tapauksessa vastaan vänkkäämisestä tai itsensä puolustamisesta muuten ei välttämättä ole mitään hyötyä, usein siitä on oikeastaan haittaa. Asettaa itsensä vielä pahemmin uhriksi, kun lähtee taistelemaan sotaan, jonka varmasti häviää. Nuortenlehdissä sanotaan aina vinkiksi kiusaamistilanteisiin: "Koita olla välittämättä, anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos." Tämä tapa on useimmiten hyödytön, sillä kukapa pystyisi olemaan välittämättä? Esittäminen ei auta mitään, sillä kokenut koulukiusaaja on harjaantunut tunnistamaan loukkaantumisen ja pahan mielen merkit kiusatussa. Se on kuitenkin se, mitä kiusaajat tavoittelevat ja millä perusteella he valitsevat uhrinsa (---> herkimmät, heikkoimmat, ne joita saa helpoiten loukattua/simputettua.) Ei Snapenkaan tarvinnut parkua kovaan ääneen "miksi te teette näin?!", kyllä James ja kumppanit näkivät hänen sisäisen reaktionsa muutenkin. Ja nauttivat siitä. Mitä siis yritän tässä sanoa on, että paras tapa vastata kiusaamiseen ei yleensä ole (minun mielestäni) vastahyökkäys tai "ei toi loukkaa yhtään, anna tulla vaan" -rooli, vaan asiaan puuttuminen ja itsensä harjoittaminen ja kouluttaminen sellaiseen asemaan, ettei joudu kiusaamisen kohteeksi. Että pystyy välttämään sellaiset tilanteet ennalta, omalla käyttäytymisellään.

Castlevanian kanssa olen lähes järjestään eri mieltä, mutta lopulta tässäkin on kyse mielipide-eroista. En vain ymmärrä sellaista ajattelutapaa, ettei hyvää ja pahaa välttämättä ole olemassakaan, mutta silti on pasifisti ja monia asioita vastaan ja omaa tiukat näkemykset esim. oman itsensä puolustamisesta. Tietysti objektiivinen totuus puuttuu näistä jutuista, mutta kyllä minä olen sitä mieltä, että vaikkapa tappaminen yksinkertaisesti on väärin, eikä pelkästään minun mielestäni, vaan se on väärin. Enkä edes nää tätä ehdottomuutena, heh :)

« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2008, 22:23:29 kirjoittanut Jukka »

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #57 : Elokuu 03, 2008, 09:23:55 »

Olen Kuupposen päivän kanssa lähes kaikesta samaa mieltä, tästä en. Jos osoittaa kykenevänsä puolustamaan itseään kiusaamistilanteissa ja olevansa tasaväkinen kiusaajan kanssa, on tämä itseä puolustava toimintapa tulosta tuottava. Mutta useimmiten kiusaaja jättää luonnollisesti kiusaajansa alakynteen (miksi roolit muuten olisivat niin päin? - kiusaaja / kiusattu), ja varsinkin avustajiensa kanssa kiusaaja voittaa 100-0. Tässä tapauksessa vastaan vänkkäämisestä tai itsensä puolustamisesta muuten ei välttämättä ole mitään hyötyä, usein siitä on oikeastaan haittaa. Asettaa itsensä vielä pahemmin uhriksi, kun lähtee taistelemaan sotaan, jonka varmasti häviää. Nuortenlehdissä sanotaan aina vinkiksi kiusaamistilanteisiin: "Koita olla välittämättä, anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos." Tämä tapa on useimmiten hyödytön, sillä kukapa pystyisi olemaan välittämättä? Esittäminen ei auta mitään, sillä kokenut koulukiusaaja on harjaantunut tunnistamaan loukkaantumisen ja pahan mielen merkit kiusatussa. Se on kuitenkin se, mitä kiusaajat tavoittelevat ja millä perusteella he valitsevat uhrinsa (---> herkimmät, heikkoimmat, ne joita saa helpoiten loukattua/simputettua.) Ei Snapenkaan tarvinnut parkua kovaan ääneen "miksi te teette näin?!", kyllä James ja kumppanit näkivät hänen sisäisen reaktionsa muutenkin. Ja nauttivat siitä. Mitä siis yritän tässä sanoa on, että paras tapa vastata kiusaamiseen ei yleensä ole (minun mielestäni) vastahyökkäys tai "ei toi loukkaa yhtään, anna tulla vaan" -rooli, vaan asiaan puuttuminen ja itsensä harjoittaminen ja kouluttaminen sellaiseen asemaan, ettei joudu kiusaamisen kohteeksi. Että pystyy välttämään sellaiset tilanteet ennalta, omalla käyttäytymisellään.

Toki tuossakin on perää, mutta millä tavalla sitä sitten pitäisi ennaltaehkäistä? Jotain saatetaan kiusata vaikkapa lihavuuden takia, jolloin on melko vaikeaa yrittää kouluttaa itseään sellaiseen asemaan, ettei enää joutuisi kiusatuksi. Laihduttaminen tuskin on paras vaihtoehto, sillä kyllähän kiusaajat löytävät halutessaan muutakin nälvimisen aihetta ja toisaalta kaikki eivät lukuisista yrityksistään huolimatta onnistu laihduttamaan.
Ja kun Snapestahan tässä puhuttiin, niin millä tavalla hän olisi voinut välttää tilanteen? Hänhän vain istui kaikessa rauhassa kirjaa lukien eikä todellakaan tehnyt mitään provosoivaa.
Totuus on tämä: koulukiusaamisen voi välttää ennalta vain sillä tavalla, että jättää menemättä kouluun (kuten monet tekevätkin). Onko sekään nyt sitten niin hyvä juttu?

Kieltämättä vastarinnassa on huonot puolensa. En kuitenkaan tähän hätään keksi parempaakaan vaihtoehtoa.
Paras mahdollinen lopputulos on tietenkin se mainitsemasi tasaväkisyyden todistus, joka saattaa joskus jopa onnistuakin. Joka tapauksessa puolustautuminen vähentää itseen kohdistuvia iskuja miltei varmasti, ainakin suuremmalla todennäköisyydellä kuin maassa makaaminen ja lyöntien nöyrä vastaanottaminen. Esim. Snapelle olisi saattanut käydä todella pahasti, ellei hän olisi vastannut kirouksiin samalla mitalla. Jos hän olisi vain istunut paikallaan, James olisi todennäköisesti ärsyyntynyt reaktion puutteesta ja ottanut käyttöönsä entistä pahemman loitsun. Hän vaikutti sen verran moraalittomalta kaverilta, että olisi saattanut tehdä mitä tahansa.
Sen sijaan sanallisessa tilanteessa uhrillakin voi olla jonkinasteiset puolustautumisen mahdollisuudet, mikäli hän on hyvä suustaan. Ainakin kosto saattaa helpottaa hänen tuskaansa, jos ei muuta. Kömpelö "haiska paska" sen sijaan vain naurattaa kiusaajia, joten sen voi hyvin jättää väliin.

Kiusaamisen paskamaisuus piileekin juuri siinä, ettei tehokasta selviytymiskeinoa kertakaikkiaan ole olemassa.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #58 : Elokuu 03, 2008, 17:10:11 »
Lainaus
Mielestäni mikään kirjoissa esitetyistä seikoista ei viittaa siihen, että Snape olisi itse ollut nuorena kiusaaja. Turha väittää tuollaista, jos ei ole mitään todisteita! Mikset samantien esitä sellaista väitettä, että esim. Umbridge on varmastikin kouluaikoinaan kiusannut heikompiaan? Voi olla, mutta mistäs sen tietää...

Kyllä kirjoissa itse asiassa tuli ilmi, että Severus olisi itsekin kiusannut; esim. Deathly Hallowsissa Lily oli vihainen Severukselle, koska tämä oli tehnyt jotain ilkeää Lilyn ystävälle, ja Sev selitti vain, että se oli pilaa tms. Lily ei oikein ollut vakuuttunut Sevin selittelyihin. Ja muutenkin Severuksen keksimät taiat vanhassa potions-kirjassa, esim. varpaankynsiloitsu ja kielensitomisloitsu, vaikuttivat aika vahvasti tuollaisiin ilkeisiin "piloihin", eli siis kiusaamiseen.

En missään tapauksessa puolustele Severuksen tekoja, vaikka hän oli itsekin kiusattu, mutta ymmärrän, miksi hän luultavasti teki niin. Ehkä Sev sorrettuna ja epätoivottuna henkilönä haki jonkinlaista hyväksyntää tulevilta kuolonsyöjäkavereiltaan keksimällä ja käyttämällä tuollaisia loitsuja muihin. Harmillisinta (ja ristiriitaista) on, että Severuksella oli jo valmiiksi Lilyn ystävyys ja tuki, mutta joka ei nähtävästi riittänyt ja jonka hän sivuutti ja samalla pilasi arvokkaan ystävyyden.

Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #59 : Elokuu 03, 2008, 18:50:58 »
Kyllä kirjoissa itse asiassa tuli ilmi, että Severus olisi itsekin kiusannut; esim. Deathly Hallowsissa Lily oli vihainen Severukselle, koska tämä oli tehnyt jotain ilkeää Lilyn ystävälle, ja Sev selitti vain, että se oli pilaa tms. Lily ei oikein ollut vakuuttunut Sevin selittelyihin. Ja muutenkin Severuksen keksimät taiat vanhassa potions-kirjassa, esim. varpaankynsiloitsu ja kielensitomisloitsu, vaikuttivat aika vahvasti tuollaisiin ilkeisiin "piloihin", eli siis kiusaamiseen.

Mielestäni Prince`s Tale -luvussa oli kyse jostakin, mitä Sevin Mulciber-niminen kaveri oli tehnyt (enkä tiedä, oliko kohde edes mikään Lilyn ystävä). Snape itse ei millään muotoa ollut syypää - hän ei tehnyt juuri muuta kuin puolusteli kaveriaan sanomalla tämän tekosta pilaksi.
Snapen taioista on vaikea sanoa mitään varmaa. Hänhän saattoi vaikka kehitellä niitä voidakseen puolustautua Jamesia vastaan paremmin. Tai ehkä hän teki niitä vain huvikseen, taitojaan testatakseen.

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #60 : Elokuu 03, 2008, 19:19:20 »
Lainaus käyttäjältä: Kuupposen päivä link=topic=7576.msg590481#msg590481
Toki tuossakin on perää, mutta millä tavalla sitä sitten pitäisi ennaltaehkäistä? Jotain saatetaan kiusata vaikkapa lihavuuden takia, jolloin on melko vaikeaa yrittää kouluttaa itseään sellaiseen asemaan, ettei enää joutuisi kiusatuksi. Laihduttaminen tuskin on paras vaihtoehto, sillä kyllähän kiusaajat löytävät halutessaan muutakin nälvimisen aihetta ja toisaalta kaikki eivät lukuisista yrityksistään huolimatta onnistu laihduttamaan.

Ennaltaehkäisyä on se, että tutkii itsessään niitä puolia, joihin kiusaajat tarttuvat. Sisäisiä puolia, käyttäytymistä. Tällä en tarkoita tietystikään sitä, että vika olisi kiusatussa, mutta ihmisen on hyvä oppia tuntemaan itsensä eri tilanteissa ja tunnistamaan niitä tekijöitä, miksi saattaa esim. toistuvasti joutua kiusatun asemaan. Ala-asteella kiusaamiseen kohteeksi joutuneet asettuvat usein luonnostaan yläasteellakin samaan tilanteeseen. Ihmisiä, jotka ovat avoimia kuin kukka usein kiusataan. Herkät ihmiset päätyvät nälvinnän kohteeksi. Matalan profiilin pitäminen uusissa paikoissa on aina kannatettavaa. Tätä tarkoitan "ennaltaehkäisyllä." Aina se ei toimi, totta, mutta herkkä ihminen ei pärjää simputtajille tappelemalla vastaan, koska simputtajalla on yleensä paitsi a.) parempi asema luokassa myös b.) sosiaalinen ylivoima kiusattua vastaan. Siinä ei auta vaikka olisi kuinka pätevä verbaalisesti, kaikki käännetään sinua vastaan.

En ole täysin vakuuttunut siitä, onko kiusaamisen todellinen syy koskaan lyhytkasvuisuus, lihavuus tai muu vastaava syy. Näistä on helppo naljailla ikävästi, mutta herkkyys taitaa olla se oikea peruste, millä kiusattu valitaan lyhyiden tai lihavienkin joukosta. Ulkonäköominaisuus antaa kiusaamiseen lisää helppoja aseita, kun voi haukkua toista "läskiksi" tai "kääpiöksi". Ja olet kyllä siinä oikeassa, että ei ulkonäölleen usein voi tehdä mitään, eikä tarvitsekaan tehdä! Silti kaikki lyhyet ja lihavat eivät automaattisesti ole kiusattuja, vaan ratkaiseva on henkinen/käytökseen liittyvä ominaisuus.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 03, 2008, 19:24:41 kirjoittanut Jukka »

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #61 : Elokuu 04, 2008, 18:04:25 »
En ole täysin vakuuttunut siitä, onko kiusaamisen todellinen syy koskaan lyhytkasvuisuus, lihavuus tai muu vastaava syy. Näistä on helppo naljailla ikävästi, mutta herkkyys taitaa olla se oikea peruste, millä kiusattu valitaan lyhyiden tai lihavienkin joukosta. Ulkonäköominaisuus antaa kiusaamiseen lisää helppoja aseita, kun voi haukkua toista "läskiksi" tai "kääpiöksi". Ja olet kyllä siinä oikeassa, että ei ulkonäölleen usein voi tehdä mitään, eikä tarvitsekaan tehdä! Silti kaikki lyhyet ja lihavat eivät automaattisesti ole kiusattuja, vaan ratkaiseva on henkinen/käytökseen liittyvä ominaisuus.

Tottahan tuokin on. Toisaalta omien kokemuksieni mukaan kiusaamisen syy ei aina ole tuo mainitsemasi herkkyys. Olen nähnyt myös itsevarmoilta vaikuttavien ihmisten joutuvan yläasteella kiusatuiksi esim. juuri lihavuuden tai jonkin vastaavan seikan tiimoilta. Yleisistä normeista poikkeavat joutuvat helposti kiusatuiksi, vaikka olisivatkin herkkyystasoltaan suhteellisen normaaleja. Näin oli varsinkin sillä hevonpaskasta muovaillulla yläasteella, jota minä kävin.
Mielestäni Snapenkin kohdalla oli kyse lähinnä hänen ns. outoudestaan, ei niinkään herkkyydestä tai avoimuudesta. Toki hän myös suuttui aika helposti, eikä sekään ainakaan auttanut asiaa.

Silloinkin kun kyse on herkkyydestä (kuten varmasti usein on), itseään ei kovin helposti voi muuttaa vähemmän herkäksi. Toki sitä voi yrittää - saattaahan se joissain tapauksissa onnistuakin.


Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #62 : Elokuu 06, 2008, 15:43:00 »
Kyllä kirjoissa itse asiassa tuli ilmi, että Severus olisi itsekin kiusannut; esim. Deathly Hallowsissa Lily oli vihainen Severukselle, koska tämä oli tehnyt jotain ilkeää Lilyn ystävälle, ja Sev selitti vain, että se oli pilaa tms. Lily ei oikein ollut vakuuttunut Sevin selittelyihin. Ja muutenkin Severuksen keksimät taiat vanhassa potions-kirjassa, esim. varpaankynsiloitsu ja kielensitomisloitsu, vaikuttivat aika vahvasti tuollaisiin ilkeisiin "piloihin", eli siis kiusaamiseen.

Mielestäni Prince`s Tale -luvussa oli kyse jostakin, mitä Sevin Mulciber-niminen kaveri oli tehnyt (enkä tiedä, oliko kohde edes mikään Lilyn ystävä). Snape itse ei millään muotoa ollut syypää - hän ei tehnyt juuri muuta kuin puolusteli kaveriaan sanomalla tämän tekosta pilaksi.
Snapen taioista on vaikea sanoa mitään varmaa. Hänhän saattoi vaikka kehitellä niitä voidakseen puolustautua Jamesia vastaan paremmin. Tai ehkä hän teki niitä vain huvikseen, taitojaan testatakseen.

Ai niinkö se olikin... anteeksi, en vain muistanut kyseistä kohtaa täysin oikein. Mutta jossain alitajunnassa minulla on muisto, että Seviäkin olisi jossain kirjassa syytetty kiusaajaksi... oh, well. Ei kukaan ole täydellinen.


Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #63 : Elokuu 06, 2008, 23:48:16 »
Lainaus
Ennemminkin kannatan sitä, että kaikki saavat ansionsa mukaan: ilkeät ihmiset ilkeää kohtelua, normaalit normaalia ja mukavat mukavaa. Sehän on suorastaan luonnollista ja loogista.

Tuossa ajattelussa on minusta se virhe, että unohdetaan, että sillä ilkeällä käyttäytymisellä on yleensä myös jokin alkupiste, joka on riippumaton siitä, onko ihminen siihen mennessä ollut normaali, mukava tai ilkeä. Tai siis tuo toimisi vain, jos ihmiset olisivat jo syntyjään sitä mitä ovat ja aina saisivat sen, minkä ansaitsevat. Siltikin se tuntuisi minusta jotenkin kovin väärältä. Minusta ilkeän kohtelu ilkeästi ei ole loogista mukavalle tai edes välttämättä normaalille ihmiselle. Kyllä minä ainakin vältän vastaamasta mielestäni tylyille ihmisille tylysti, koska oman ideologiani mukaan se ei ainakaan vähennä sen toisen ihmisen tylyyttä ja uskon, että ilkeyden taustalla on aina jotain muuta kuin vain halua olla ilkeä. Mielestäni olettamus on toiminut todella hyvin. Kun pääsee tutustumaan aluksi ilkeinä pitämiinsä ihmisiin, tajuaa että ihmisissä on monia puolia ja yleensä on asioita, jotka laukaisevat ilkeän käytöksen. Ilkeys ei ole hyväksyttävää, mutta silti on hyvä oman mielenterveydenkin kannalta ymmärtää, että useimmiten se ei liity pelkästään yhteen asiaan enkä näe, että silmä silmästä on välttämättä kovin järkevää. Toisaalta jos suuttuu saamastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, se on ymmärrettävää. Joskus on oman itsetunnon kannalta hyvä puhua suunsa puhtaaksi, vaikka kuinka jälkeenpäin ymmärtäisi toista.

En puolusta Jamesin enkä Severuksen ilkeyksiä, mutta itse asiassa kummallakin oli syynsä, vaikka pidänkin Jamesin tekoa Severuksen tekoa pahempana juuri siksi, että hänellä kuitenkin tuntui olevan sekä fyysinen että psyykkinen ylivoima. Alun perin James ja Sirius nauroivat Severukselle pelkkää ilkeyttään, mutta ehkä eivät, koska James kuten Severus oli ylpeä tulevasta tuvastaan. Jamesin näkökulmasta Severus siis loukkasi häntä (ja hänen isäänsä, josta hän selvästi oli ylpeä). Myöhemmin tuohon juttuun sotkeutui vielä Jamesin tunteet Lilyä kohtaan ja epäilen, että James oli kateellinen Severukselle Lilystä, heidän ystävyydestään siis. Jos kerran Severus istui rohkelikkotuvan edessä odottamassa Lilyä ja uhkasi olla siinä koko yön, heidän ystävyytensä tuskin oli mikään salaisuus. Jamesilla siis oli kuin olikin syvempi motiivi teoilleen kuin se, että hän huvikseen kiusasi Severusta. Vaikka James esiintyykin itsevarmana, hänelläkin on omat epävarmuutensa.

Muoks: Puhuin tuossa noista kouluaikaisista teoista. Mitä taas tulee Severuksen harrastamaan opettajan oppilaisiin kohdistamaan kiusaamiseen, en hyväksy sitä ollenkaan, mutta ymmärrän miksi se tapahtuu. Severus siirtää kokemuksiaan eteenpäin. Joku täällä sanoikin jo, että Severus saattaa nähdä Nevillessä itsensä ja se ärsyttää häntä suunnattomasti. Selvästi Severus on kokenut itsensä kouluaikoina heikoksi (ja luultavasti kokee yhä itsensä heikoksi), koska hän ei vieläkään kestä sitä, että joku kutsuu häntä heikoksi. Siitä vaan näkee, kuinka vahvat jäljet menneisyys ja henkinen (ja fyysinen) väkivalta jättävät, mutta se ei silti anna hänelle oikeutta siirtää sitä eteenpäin ja laittaa toisia kärsimään. Minun selitykseni tuolle on se, että kun Severus menetti Lilyn, hänen toivonsa meni. Jos hän olisi saanut yhtä lojaaleja ja hänet omana itsenään hyväksyviä ystäviä kuin Remus sai kelmeistä, hänkin ehkä olisi uskonut vähän toisenlaisiin asioihin, mutta Severuksen oli vaikeaa saada ystäviä, koska hän oli outo.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 07, 2008, 00:09:48 kirjoittanut Lizlego »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #64 : Elokuu 07, 2008, 11:28:09 »
Jamesilla siis oli kuin olikin syvempi motiivi teoilleen kuin se, että hän huvikseen kiusasi Severusta. Vaikka James esiintyykin itsevarmana, hänelläkin on omat epävarmuutensa.

Mainitsemasi motiivit ovat mahdollisia ja todennäköisiä, mutta eivätpä nekään ole oikeutettu syy kiusaamiseen. Pienimässäkään määrin. Puheenvuorostasi koskien silmä silmästä -ajattelutavan vääränlaisuutta olen samaa mieltä. :)

mutta Severuksen oli vaikeaa saada ystäviä, koska hän oli outo.

Niin, Severus oli erilainen. Mutta se, että hän oli epäsuosittu ja huonossa maineessa, oli paljolti Kelmien ja muiden kiusaajien syytä. Usein kun tutustuu syrjittyihin/kiusattuihin/outona pidettyihin, voi hämmästyä kun huomaa, että nehän ovat ihan tavallisia ihmisiä, eivät mitään "friikkejä". Koulumaailma, varsinkin yläaste (mitä Tylypahka käytännössä vastaa) on hyvin julma, koska siinä iässä kaikki ovat niin epävarmoja itsestään. Ihmiset yrittävät tuntea itsensä itsevarmemmiksi eristämällä jonkun porukasta, syrjimällä ja alistamalla häntä. Kalkarokselle tehtiin niin, ja hänen ainoat kaverinsa olivat luihuisjengiläiset, tulevat kuolonsyöjät. En ole koskaan kokenut koululais-Lilya kovin empaattisena hahmona, kun tuntuu ettei hän missään vaiheessa ymmärtänyt Snapen hengaamista niissä porukoissa. Kalkaros haki turvaa pimeyden voimista, kun hän ei sitä mistään muualta saanut - ei kotoa, ei muusta koulusta. Sen toki tajuan, miksi Lily halveksi pimeyden voimia ja Kalkaroksen luihuiskavereita, ja sekin on ymmärrettävää, että Lily laittoi lopulta välit poikki Kalkaroksen kanssa, kun Kalkaros ei osoittanut kiinnostusta lopettaa veljeilyään koulonsyöjien kanssa. Rowlingia lainaillen, "se oli Kalkaroksen tragedia." Eikös Rowling ole sanonut, että Lilylla olisi saattanut kehittyä Kalkarosta kohtaan romanttisiakin tuntemuksia, jos Sev ei olisi ollut niin hulluna pimeyden voimiin?

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #65 : Elokuu 07, 2008, 16:33:40 »
Tuossa ajattelussa on minusta se virhe, että unohdetaan, että sillä ilkeällä käyttäytymisellä on yleensä myös jokin alkupiste, joka on riippumaton siitä, onko ihminen siihen mennessä ollut normaali, mukava tai ilkeä. Tai siis tuo toimisi vain, jos ihmiset olisivat jo syntyjään sitä mitä ovat ja aina saisivat sen, minkä ansaitsevat. Siltikin se tuntuisi minusta jotenkin kovin väärältä. Minusta ilkeän kohtelu ilkeästi ei ole loogista mukavalle tai edes välttämättä normaalille ihmiselle. Kyllä minä ainakin vältän vastaamasta mielestäni tylyille ihmisille tylysti, koska oman ideologiani mukaan se ei ainakaan vähennä sen toisen ihmisen tylyyttä ja uskon, että ilkeyden taustalla on aina jotain muuta kuin vain halua olla ilkeä. Mielestäni olettamus on toiminut todella hyvin. Kun pääsee tutustumaan aluksi ilkeinä pitämiinsä ihmisiin, tajuaa että ihmisissä on monia puolia ja yleensä on asioita, jotka laukaisevat ilkeän käytöksen. Ilkeys ei ole hyväksyttävää, mutta silti on hyvä oman mielenterveydenkin kannalta ymmärtää, että useimmiten se ei liity pelkästään yhteen asiaan enkä näe, että silmä silmästä on välttämättä kovin järkevää..

Mielestäni kiusaamisella ei aina ole sen kummempaa syytä kuin halu hauskanpitoon sekä inho kiusattua kohtaan. Sellaista on vaikea hyväksyä. Ei siihen liity vaikeita lapsuuksia tai mitään muutakaan "lieventäviä asianhaaroja".

Tokikaan en voi tietää ihmisten todellisia vaikuttimia, voin tutkailla heitä vain ulkopuolelta ja saatan erehtyä useinkin. Sille ei voi mitään. Eiväthän heidän toimintansa ymmärrettävät syyt (jos niitä nyt on olemassa) ole pääteltävissä samalla tavalla kuin kirjahahmojen kohdalla, joten en viitsisi hyväksyä kenenkään tekoja pelkkien arvailujen pohjalta. En siis ajattele, että "tuolla on varmasti jokin hyvä syy tylylle käytökselleen, minun pitää ymmärtää häntä". Entäs jos sitä syytä ei olekaan?
Jos sen sijaan näen syyn, voin kenties ymmärtää kyseistä ihmistä hiukan paremmin mutten silti pitää hänestä. Tosielämässä nähkääs tulkitsen ihmisiä lähinnä omasta suppeasta näkökulmastani enkä oikein kykene pitämään itseäni kohtaan ilkeistä ihmisistä (lievä töykeys on eri asia kuin oikea ilkeys). Minun mielestäni se on ihan ymmärrettävää, mutta ehkä sitten tosiaankaan en ole mukava tai edes normaali. :)

Esimerkiksi aikuis-Snapen toimintaa ymmärrän varsin hyvin (hän onkin lempihahmoni), mutta välttämättä en voisi pitää Sevistä tai edes olla inhoamatta häntä, jos hän olisi oikea ihminen ja kohtelisi minua tai tuttujani samalla tavalla kuin vaikkapa Nevilleä. Toisaalta Snape on kyllä saanut niin paljon paskaa niskaansa, että häntä kohtaan on suorastaan vaikea olla tuntematta sympatioita. Lisäksi hän sai myös paljon hyvää aikaan elämänsä aikana. Enpä siis oikein tiedä, miten häneen suhtautuisin.
Oikeassa elämässä en vain ole törmännyt esim. yhteenkään koulukiusaajaan, jota itseään on (minun tietojeni mukaan, aina voin erehtyä) kiusattu oman kouluransa aiemmissa vaiheissa. He ovat useimmiten olleet aivan normaaleja, tyytyväiseltä vaikuttavia nuoria, joiden käytös useimpia ihmisiä kohtaan onkin ollut melko tavallista - kiusaamisen uhrit ovat tietenkin muodostaneet poikkeuksen. Kiusaajien mielestä on siis ollut kivaa pilkata "outoja" tyyppejä, mutta minun nähdäkseni sen suurempia syitä ei ole ollut (siis useimmiten).
Jos joskus törmäisin koulukiusaajaan, joka itse on ennen ollut uhri, kykenisinkö antamaan hänen toimintansa anteeksi siltä pohjalta? Oman pahan olon purkaminen viattomiin ihmisiin ei ole oikein, joten kiusaajia kohtaan on vähän vaikea tuntea sääliä... 

Toki on kaunista ajatella, ettei kukaan ihminen toimi ilkeästi ilman kunnon syytä! Omat kokemukseni eivät vain tue tuota ajattelutapaa. Lisäksi tuo "käyttäydy tylyille ihmisille ystävällisesti, niin hänkään ei enää ole tyly" -tekniikka ei toimi, jos kyseessä on erityisen epämiellyttävä ihminen.

Toisaalta jos suuttuu saamastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, se on ymmärrettävää. Joskus on oman itsetunnon kannalta hyvä puhua suunsa puhtaaksi, vaikka kuinka jälkeenpäin ymmärtäisi toista

Niinpä. Tästä olen erittäin samaa mieltä. Välillä on kertakaikkiaan ajateltava myös itseään ja omaa hyvinvointiaan.

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #66 : Syyskuu 09, 2008, 16:06:28 »
Minulle tuli tässä mieleen, että mitä muuten luulette, onko Severus koskaan tappanut, kiduttanut tai komennuttanut ketään? (Dumbledorea ei lasketa, koska hän itse pyysi Severusta tappamaan hänet.) Ajattelin vain, että kun kuuluihan hän kuitenkin jonkin aikaa kuolonsyöjiin ensimmäisen sodan aikana, mutta missään ei oikein ole sanottu, mitä ja millaisia rikoksia hän teki (lukuunottamatta sitä, että hän kertoi Punurmion lausuman ennustuksen Voldemortille).
Terve kaikille!

Poissa Da Kin

  • Overdrive
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Guns N' Fuckin' Roses!
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #67 : Syyskuu 09, 2008, 17:34:43 »
Minulle tuli tässä mieleen, että mitä muuten luulette, onko Severus koskaan tappanut, kiduttanut tai komennuttanut ketään? (Dumbledorea ei lasketa, koska hän itse pyysi Severusta tappamaan hänet.) Ajattelin vain, että kun kuuluihan hän kuitenkin jonkin aikaa kuolonsyöjiin ensimmäisen sodan aikana, mutta missään ei oikein ole sanottu, mitä ja millaisia rikoksia hän teki (lukuunottamatta sitä, että hän kertoi Punurmion lausuman ennustuksen Voldemortille).

Olettaisin että on, sillä hänhän oli ihan kunnon "iso paha kuolonsyöjä" ennen kuin hän tapatti tietämättään Potterit. Siriushan sanoi jotain siihen suuntaan että Kalkaros ja Lestrangen aviopari( oletettavasti Bellatrix ja Rodolfus) pyörivät koulussa yhdessä. Ja Severus oli myös Voldemortin luotetuinpia palvelijoita joka viittaa siihen että hän on saanut Kuolosyöjien keskuudesa jotain aikaan.

Näin minä sanoisin, ja sekin vähän riippuu siitä kuinka paljon kenelläkin on Severusta kohtaan sympatioita. Minulla niitä ei varsinaisesti ole, ja hän on yksi inhokeistani kirjasarjassa, vaikka onkin hienosti tehty hahmo. Sama juttu minulla on Pimennon kohdalla paitsi että Pimento ei saanut kuitenkaan ikinä mitään hyvää (paitsi ehkä omasta mielestään) aikaan.
Ei lopu täältä polle ei amfetamiini, täältä kukkaloistosta amsterdamin, ojat pullollaan pitkätukkiaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaan..

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #68 : Syyskuu 09, 2008, 17:59:26 »
Toisaalta voisi ajatella, että jos Kalkaros olisi aivan kamalasti rellestänyt, niin ei hän vakoojaksi vaihtamisesta huolimatta olisi onnistunut pysyttelemään Azkabanin ulkopuolella. Mä myös vähän mietin, että ehkä Kalkaros oli sen verran nuori, ettei Voldemort uskonut hänelle kovinkaan merkittäviä tehtäviä, mutta kuten Da Kin sanoi, Kalkaros oli kuitenkin Volden luotetuimpia palvelijoita eikä tuollainen asema nyt ihan tyhjästä synny. Mun on kuitenkin helpompi ajatella Kalkaroksen hankkineen kannuksensa strategina tai taikaliemien parissa tms. kuin kentällä riehumassa. Siisti sisätyö sopii jotenkin paremmin Kalkaroksen tyyliin.

Kalkaros varmaan kuitenkin kykeni heittämään tarvittaessa anteeksiantamattomia, lievemmistä kirouksista nyt puhumattakaan. Eikä kaksintaistelutkaan ole hänelle mitenkään vieraita.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #69 : Syyskuu 10, 2008, 14:08:42 »
Minulle tuli tässä mieleen, että mitä muuten luulette, onko Severus koskaan tappanut, kiduttanut tai komennuttanut ketään? (Dumbledorea ei lasketa, koska hän itse pyysi Severusta tappamaan hänet.) Ajattelin vain, että kun kuuluihan hän kuitenkin jonkin aikaa kuolonsyöjiin ensimmäisen sodan aikana, mutta missään ei oikein ole sanottu, mitä ja millaisia rikoksia hän teki (lukuunottamatta sitä, että hän kertoi Punurmion lausuman ennustuksen Voldemortille).

Se olisi hauska tietää... minun on vähän vaikea kuvitella Seviä kauheaksi teurastajaksi tai kiduttajaksi. Ehkä hän hyödynsi muita taitojaan? Teki joitakin hyödyllisiä liemiä tai keksi loitsuja? Kuka tietää. Tai sitten hän toimi tietojen kerääjänä tai vastaavana. Mutta kyllä hän varmaan tarvittaessa on käyttänyt anteeksiantamattomiakin kirouksia, ainakin komennus-kirousta - luulisin.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa loorry

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #70 : Marraskuu 23, 2008, 16:50:09 »
Sillon, kun luin tuon kohdan ensimmäistä kertaa en oikeastaan säälinyt karkalosta. Enemmänkin vaan se oli semmonen "järkytys", että minkälainen James oli ollu. Tietenki sitten Seitsemännen kirjan jälkeen Kalkaros on ruvennut saamaan multa enemmän sympatiaa. Ei se kyseinen kohta mua koskaan oo huvittanut ainakaan.

Suklis

  • Ankeuttaja
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #71 : Marraskuu 24, 2008, 22:37:49 »
Minua ei haitannut vaikka Kalkarosta pilkattiin en siedä häntä, kyllä se vähän käy sääliksi, mutta ei se silleen muuten. Oli kauheaa kuulla minkälainen James oli, siitä lähtien en enään pitänyt hänestä. Jos James ei olisi kiusannut Kalkarosta, niin Kalkaros ei ehkä olisi vihannut niin paljon Harrya ja tarina saattaisi muuttua vähäsen.

Poissa Matu

  • Vuotislainen
  • Lemons, please.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #72 : Joulukuu 24, 2008, 00:10:59 »
Se on kyllä ymmärrettävää, että Severus kosti Harrylle sen että James oli kiusannut häntä. Mutta eikö juomamestarillemme missään vaiheessa tullut mileen se ettei Harry olisikaan Jamesin kaltainen tai ettei Harry ollut millään lailla vastuussa isänsä tekosista? En tiedä valkeniko asia Severukselle koskaan, ehkä valkeni, mutta oletettavasti hän ei vain osannut suhtautua Harryyn Harryna vaan hän ajatteli Harryn aina Jamesina. Mutta, Kalkkiksen toiminta oli hyvin lapsellista.
All work and no play make Jack a dull boy

Nelet

  • Ankeuttaja
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #73 : Joulukuu 27, 2008, 22:53:48 »
Itse en ole ikinä ollut mikään James-fani eikä tuo kalkaroksen nöyryytys kohtaus yhtään auttanut asiaa. Omasta mielestäni oli tavattoman väärin että Kalkaroksen kimppuun käytiin  lähes aina (ainakin kirjojen perusteella) joukolla. Juuri samaa meininkiä kuin koulussa. En usko Kalkaroksenkaan olevan täysin viaton, mutta kelmien kohtelu on varmasti aiheuttanut Kalkarokselle paljon katkeruutta. Ja tahtomattanikin asetun tässä asiassa Kalkaroksen puolelle.

Sori lyhyt viesti, tuli kiire....

Poissa Kathleen

  • Omituinen höpöttäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ALITUINEN VALPPAUS!!!
    • Ystäväkirjani :D
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiusaaja/kiusattu Severus Kalkaros
« Vastaus #74 : Lokakuu 14, 2009, 12:43:58 »
Kun luin kohdan, en nauranut tippaakaan.
Tiedän miltä tuntuu olla kiusattu, miten häpäisevää ja nöyryyttävää se on. Pystyin kuvittelemaan itseni helposti Severuksen asemaan, ja nykyään ymmärränkin myös sen miksi hän liittyi pimeyden voimiin: Hän halusi valtaa, hän halusi olla voimakas, halusi kostaa kaikille. Ja samalla hän toivoi kovasti, että Lily huomaisi hänet kun hän olisi voimakas ja vahva.

Siinä kohdassa minä vihasin Jamesia ja hänen joukkooan: Jopa Lupinia, joka olisi voinut estää kaiken, oli vain hiljainen sivustakatsoja...
Vieläkin vihaan Jamesia pikkuriikkisen, sen takia en kai säälinyt paljoa Siriusta hänen kuollessaan. Lähinnä säälin Harrya, joka rakasti Siriusta niin kovin paljon.

Minusta oli hienoa, että myöhemmin Harry kunnioitti Severuksen muistoa.
Ja arvostin Harrya suuresti hänen nähdessään muiston, ja hän tajusi sen, miten kaamealla tavalla James kohteli Severusta, eikä edes yrittänyt puolustaa isäänsä-isäänsä jota hän oli pitänyt suuressa arvossa.
-What are you doing, my darling? -Nothing. I'm just smashing potatos. Ei oo järkee päässä, enkä kyllä järjestä välitäkkään.
Isabella -> Kathleen