Kirjoittaja Aihe: Manga  (Luettu 49771 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Tyyppi

  • Kyseenalaistaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pohjanlahden merenneito <3
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Manga
« Vastaus #175 : Maaliskuu 22, 2008, 17:17:59 »
Olen alkanut kiinnostua mangasta. Kysymys oli näet siitä että olen jo jonkin aikaa ollut mangan jäljillä. Aluksi kaappasin maakunnan nimikkolehden kulttuurisivut ja kiinnitin ne seinälle. Lisäksi aloin "piirtämään" mangaa, tai ainakin yritin.

Haluaisin lukea shoujomangaa, mistä kanttis aloittaa?  En varmaan voi lukea horoskooppimysteerejäkään kun pitäisi aloittaa ensimmäisestä osasta. 

Meidän kirjasto on ihan nuiva. Ainoa mangavaihtoehto on Maameren tarinat ja nekin on jo "tuhottu" jos tiedätte mitä mä tarkoitan. Sitten on englanninkielinen piirrä manga chibejä, piirrä mangaa (aina se on jolla kulla törpöllä lainassa),manga 60 vuotta ja sitten vielä joku epämääräinen. Ja ainoat animet on Pokemonia, Hopeanuolta ja Weediä, kahta viimeistä en aio lainata koska meidän luokan ärsyttävin poika kerää/fanittaa niitä. Ei että mulla olis ennakkoluuloja,mut jos sille myöntää tekevänsä jotain samaa kun se niin se alkaa udella ja tulla niin "parhaaksi".  Pokemoneista olen pitänyt pienestä lähtien ja jonkin verran edelleen. 

Omistan siskoni ja bestikseni kanssa seuraavat mangat:Cherry Juice, Vartijat 1, Inuyasha 30, Grimms manga ja Yotsuba&! 1.Haluaisin jatkaa Cherry juicen, vartijoiden ja Yotsuban keräilyä,ne olivat hyviä mutta Inuyasha on liian pitkällä ja luultavasti toistoa. Grimms manga on kai yksittäinen julkaisu eli ei ole enempää kerättävää siinä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2008, 00:18:38 kirjoittanut Tyyppi »
Olenko minä olemassa? Oletko sinä olemassa? Onko mikään olemassa?
Pitchy pitchy Live start! Love shower pitch!
Blogini simpukan.kuoressa.blogspot.com

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Manga
« Vastaus #176 : Huhtikuu 27, 2008, 16:05:21 »
Minäkin!

Eka kosketus maGnaan tapahtui Ranma½:n kautta, kyseessä oli osa 4. Siitä se sitten lähti (ja siinä samassa tartutin mangan myös kaveriini). Kaikenlaista onkin sitten saatu suomeksi ja hyvä niin.

En ymmärrä sitä "truu-fanien" vinkumista siitä, ettei mitään mangaa saa julkaista suomeksi. Mitä vikaa tässä markettimangassa on, vai pitääkö kaiken olla niin vaikeasti saatavilla ja englanninkielisenä, että se kelpaa? Ainakin suomenkielinen manga on (toistaiseksi) melko halpaakin. Eikä käännöksissä nyt niin paljon vikaa ole.

Tuo Ranma on nyt jo jäänyt kauas taakse, (viime vuonna pyysin kaveriani vielä kerran lainaamaan koko sarjan minulle. Ei enää kolahtanut.) ja muut sarjat ovat innostaneet enemmän. Ykkösuosikkini on One Piece, joka on niin pöhköä, junttimaista, hauskaa ja jopa koskettavaakin luettavaa. Höystetään vielä uniikilla piirrosjäljellä ja taatusti joukosta erottuvilla merirosvomeinigillä (vrt. joku PotC), niin johan on kumma, jos tämä tyttö ei ole kuolana OoPeehen. Suomikäännös by Antti Valkama on jotain nannaa. Anime ei sitten kolahtanutkaan niin hyvin, hyvä kun jaksoon 100 asti sinnittelin.

Azumanga Daioh ja Yotsuba&! ovat kolahtaneet mainosti, kiitos hersyvän hauskojen juttujen. Azumanga on myös animena katsastettu, suosittelen!

Fullmetal Alchemist uhkaa OP:n asemaa parhaana mangana. Kaikki täsmää: hahmot, piirrosjälki, tarina... Tyksin, enkä niin vähääkään. Hauskuuttaa ja koskettaa. Animekin toimii mainosti.

Naruto ei sitten nappaa ollenkaan eikä shonen-ai. Eivät vaan istu omaan makuun. Ei lähde ja sillä selvä.

//muoks.

Niin, olihan niitä muitakin ^^

Bleachia olen lukenut 14 kirjaa, ja hyvin on tippunut. Jos juoni tökkii niin ainahan jää Tite Kubon taide, joka onkin todella hyvää. Eli ainakin silmäkarkkia on luvassa :)

Suomeksi on tänä vuonna tulossa pari kiintoisaa tuttavuutta: Death Note ja Nana, molemmat Egmontilta. Sattuisko kenelläkään vuotislaisella olemaan mitään mielipidettä/ kokemusta noista?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2008, 18:36:29 kirjoittanut Kahvis »

Poissa Damatris

  • seonnut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vain nerot hallitsevat kaaoksen!
Vs: Manga
« Vastaus #177 : Toukokuu 02, 2008, 16:41:22 »
Death notesta minulla on jo pientä tuttavuutta. Ja se on jotain todella mahtavaa! Olen lukenut 6 ensimmäistä pokkaria englanniksi ja omistan niistä 3-6. Enempää en viitsi ostaa ennen kuin rupeaa suomeksi saamaan. Vaikka minulla onkin hyvä englannin kielen taito niin noissa joutuu välillä vähän junnaamaan jonkin kuplan kohdalla. =D Ei voi oikein jättää "melkein ymmärretyksikään" kun repliikit ovat tässä sarjassa todella tärkeitä. Ja se taide... <3 Niin upeat, gootistahtavat (ihan uusi sana xDD) ja paljon realistisemmat kuvat kuin suuressa osassa mangoja. Hahmot jopa näyttävät japanilaisilta, eivätkä näiltä universaaleilta ei minkään maan kansalaisilta. Muutenkin sarjan synkkyys, sanoma ja taustalla heiluva "hulluus" (Minulle on turha tulla väittämään ettei Kira ole hullu. Ihmisen on pakko olla, jotta pystyy sellaiseen) iskevät minuun. Lisäksi sarja on minulla oikeasti laittanut ajatuksia liikkeelle. Jollain tavalla tämä sarja kuvaa nykymaailmaa... jos sitä katsoo hieman kuvainnollisesti.  Ja hahmot ovat mahtavia, monisyisiä ja kerroksellisia, vähän kuin sipulit! (Ok... tuota ei tainnut monikaan tajuta...) Mutta todella hyvä sarja ja odotan kuolaten sen ilmestymistä kauppoihin. Ainoastaan siinä tapauksessa tulen pettymään jos tähän on kehdattu käyttää puhekieltä suomentamiseen...

Nanasta sen sijaan minulla ei ole pienintäkään hajua... =)
Sing me a song of seas and sun, chant me a spell of ice and fire

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #178 : Kesäkuu 11, 2008, 14:46:48 »
Minäkin olen päässyt mangan pariin, mutta oikeastaan vaan sitä varten, että en jaksanut odottaa Narutosta seuraavaa anime-jaksoa. Mutta oikeastaan magna on lopulta lähes parempaa kuin anime. Ne piirrokset on loistavia.

Mutta oletteko kiinnittäneet huomiota tähän japanilaiseen tyyliin tehdä näitä sarjoja/elokuvia jne.? Niissä keskitytään hirveästi myös ei niin tärkeiden sivuhahmojen elämään. Jokaisella on jokin traaginen menneisyys ja näin. Itse juonea ei ole lähes ollenkaan vaan keskitytään pelkästään luomaan pieniä lisäosia palapeliin. Toisaalta sivuhahmojen elämän seuranta on aivan parasta viihdettä (kuten Kakashi gaiden), mutta yleensä se menee liikaa ohi. Olen tässä ehtinyt kunnolla seuraamaan oikeastaan vasta Bleachia ja Narutoa, mutta jo niissä näkyy samantappaisuuksia. Rohkeita hienoja sanoja ja taustalla mitä ihanin musiikki. Tämä on aivan mahtavaa tunnelman luontia, mutta enää ei uutuus oikein viehätä. Samoin olen kiinnittänyt huomiota tiettyyn rivouteen. Nämä sarjat on kuitenkin suunnattu myös lapsille. Jotenkin, ääh, pitääkö sitäkin kuvata kun hahmo on asioillaan? :D Sitten, kun haluaisi hirveästi, että halakkaa ny jo hei, niin mitään sellaista ei tapahdu. Toistellaan vaan toisen nimeä. Tämä ei ole mitään disneytä, mutta silti!

Jotenkin tästä mangan ja animen katselusta on vedetty joku teinihitti, mutta minä ainakin aloin katsomaa, koska näitä sarjoja on kehuttu minulle maasta taivaaseen. Joku henkien kätkemäkin on aivan älytön. Mangan piirtäminenkin vaatii taitoa ja ties mitä. Tuskin tämä ihan mikään "käytetään legginsejä" -ilmiö on. Mangan ja animen kautta olen rakastunut Japaniin ja sen kieleen sekä musiikkiin vielä enemmän kuin ennen ja haluaisin joskus käydä siellä.

Täytyy vielä tään loppuun todeta, että vierastan suomenkielistä mangaa, vaikka en luekkaan itseäni mihinkään "true fani" -ryhmään. Haluaisin lukea sitä suoraan japaniksi, mutta kun en osaa sitä muutamaa sanaa enempää niin hyväksyn tämän englannin sitten. Henkien kätkemäkin piti katsoa japanin kielellä ja enkun teksteillä, vaikka suomenkielinen versio oli saatavilla. Taas näitä ihme pinttymiä, mutta näin vaan asiat ovat minun kohdallani.
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Manga
« Vastaus #179 : Kesäkuu 22, 2008, 22:11:51 »
Itse luen vain InuYasha-mangaa, vaikka jo pitkällinen harrastukseni on ollut kulkea paikallisessa alan liikkeessä kuolaamassa esim. Death Note -mangapokkareita sekä monia muita. Siellä jokainen mangapokkari maksaa kuitenkin sen kymmenisen euroa, vähän alle tai pikkuisen päälle, joten kynnys ostaa mangaa on melko korkea, kun olen muutenkin vähän pihi rahoistani. Nythän moniakin manga-sarjoja ilmestyy ihan tavarataloissa ja sieltä sitä saisi hieman halvemmalla (InuYashaakin luen suomeksi, koska - ylläri! - sitä saa noin viidellä eurolla ihan Citymarketeista ja muista), mutta toistaiseksi en ole nähnyt kaupoissa muita kiinnostavia manga-pokkareita kuin InuYasha.

Animea tosin katselen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja useampaakin sarjaa, mutta se ei kuulune tähän topsuun.

Pidän InuYashasta melko paljon. Sarjassa on monia erittäin kiehtovia hahmoja (Sesshoumaru, InuYasha [ja Inu no Taishou, vaikka kuollut onkin, eikä usein esiinny mangassa]) ja juonikin on ihan kohtuu hyvä. Pidän piirtotyylistä, ja se onkin minulla suurehko edellytys - en voi sietää mangaa, joka näyttää silmissäni rumalta. Erityisesti Sesshoumaru on aivan mielettömän upeasti piirretty hahmo! Välillä minä toki mietin, että alanko olla liian vanha sarjakuvia lukemaan, mutta ainakaan toistaiseksi en ole antanut sen itseäni estää InuYashaa lukemasta. Miksei sitä saisi olla lapsenmielinen edes jossain asiassa. :P
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Yöfani

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Manga
« Vastaus #180 : Kesäkuu 25, 2008, 12:51:01 »
Oih, minä rakastan mangaa. Piirrän mangaa, luen mangaa ja katselen animeja. Manga vain on niin kivaa. Kaikki taisi alkaa siitä, että aloin tilaamaan W.I.T.C.H:iä ja manhaekstran ostettuani innostuin. Hankin viimeisen osan jotain mangaa, enkä tietenkään saanut juonesta kiinni, olihan kyseessä sentään viimeinen osa. Hei, nyt muistan. Sarja oli Tokyo Mew Me.

Myöhemmin innostuin piirtämään mangaa. Ensin piirtelin samanlaisella tyylillä kuin Tokyo Mew Mewissä ja voin sanoa, että piirustukset ovat aivan kamalia. Nykyään olen lainaillut ja omistankin yhden mangan piirustusoppaan, joiden pohjalta olen luonut oman tyylini, jossa on vaikutteita W.I.T.C.H:sta, esim.silmissä. Nyttemmin olen sitten innostunut piirtämään eri tyylejä oppaiden avulla. Ensin lainasin kirjastosta Katy Coopea, mutta voin sanoa, etten suosittele kyseisten kirjojen ostamista/lainaamista. Mielestäni pitää noudattaa ohjeita liian tarkkaan, eikä saa piirtäessään tarpeeksi vapautta. Pikkuveljeni pitää kyllä Katy Coopesta kovasti, mutta minä en. Tosin hän pitää myös mangamaisista sarjakuvaeläimistä. Niihin pohjautuvan oppaan, kahden muun oppaan lisäksi, olen lainannut kirjastosta. Oma oppaani on kauhu/goottimangasta. Kaikkien tekijänä Christopher Hart. Oppaita on paljon ja ne ovat mielestäni todella hyviä.

Sitten anime. Olen katsellut pienenä suurella innolla Pokemonia, tosin en silloin tiennyt sen olevan animea. Nykyään katselen enimmäkseen mainioita Hayao Miyazakin ohjaamia animeita. Suosikkinianimeni ei kuitenkaan ole Hayaon ohjaama vaan kyseessä on Kissojen valtakunta, joka on Hiroyuki Moritan ohjaama ja perustuu Neko no danshaku, Baron-mangaan. Anime on kuitenkin minun vähiten suosima mangasta, mangan piirtämisestä ja animesta. Lukion toiselle luokalle menevä ystäväni pitää kovasti animeista, muttei niinkään mangasta ja hänen kauttaan tykästyin animeihin jo kauan ennen kuin minusta tuli mangafani.

Poissa Severina

  • Pirunmarja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Manga
« Vastaus #181 : Lokakuu 30, 2008, 22:06:09 »
Jesh, tunnustan.
Olen jokusen vuoden ajan ollut armoton manga ja anime fanittaja, etenkin manga fani. Minulla on tällä hetkellä hyllyssäni Dragonballia, josta se innostus taisi alunperin alkaa, Ranma½, pari numeroa Fushi Yuugia, Lähes kaikki tähän mennessä ilmestyneet Salapoliisi Conan pokkarit, Hokutomangan vol 1 ja 2 sekä Kamikaza kaitou  Jeannea.
Näiden lisäksi luen tietenkin monia muitakin mangasarjoja, joiden osia sitten lainailen kirjastosta sitä mukaa kun pystyn; One Piece, Astro boy, Inyasha, The Dreaming, Gunnm (Batel angel aelita), Neon Genesis Evangelion, Time strange kyokoa, Kill me kiss me, sekä uusin sarja johon olen koukkuuntunut: Confidental confessions.
En ole mangauurastus ajallani moneenkaan huonoon sarjaan törmännyt, mutta todellinen hirvitys oli Tokyo Mew Mew. Luin yhden osan enkä ole sen jälkeen koskenutkaan kyseisiin pokkareihin.

Etenkin ala-asteella oli tietenkin pokemon, sehän on jossain määrissä legenda. Nämä ylettömät uudet pokemonie, eikös niitä ole nykyään jotain 400? ekat 151 pokemonia olivat helmiä, uusien oudompien pokemonien tullessa kiinnostukseni lopahti, sarjan alkuperäinen idea on mennyt pilalle. Sen lisäksi monet hahmot ovat vaihtuneet (esim. Misty) ja tilalle on ängetty jotain uusia säälittäviä tyyppejä. Monet ääninäyttelijätkin ovat vaihtuneet, eikä sarja ole enää yhtä hyvä ja katsomisen arvoinen kuin vielä joitain vuosia sitten.

Itseasiassa, kaveripiiriini ei kuulu kovinkaan montaa manga fanittajaa. Minulla on usein semmoinen tunne että kun puhun animesta taikka mangasta niin kukaan ei tajua mitään. Mutta yritän kyllä perehdyttää niitä mangaan ja animeen omien tekeleideni kautta. Teen paljon doujinsheja ja kirjoittelen paljon ficcejä. Mä oon kuunnellut monta vuotta kavereiden pasaamista ratsastuksesta, klassisesta musiikista ja baletista - nyt on minun vuoroni opettaa muita :)

Poissa fairytale

  • Karkkikonsultti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CauldronWitch29345
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Manga
« Vastaus #182 : Marraskuu 14, 2008, 14:07:13 »
Voin taas tunnustaa lukevani mangaa :)

Ensimmäinen innostus lähti jo monestikin mainitusta sarjasta Ranma½ joka oli pitkään ainoa mangasarja jota luin, koska kivekovaan väitin etten ikinä oppisi lukemaan "väärin päin". Siskon painostuksesta sitten kuitenkin tartuin Inuyashaan, eikä mennyt aikaakaan että lukea porskutin jo kaikenmaailman pokkareita kuin vanha tekijä.

Tällä hetkellä en oikeastaan lue mitään sarjaa säännöllisesti. Fushigi Yuugin viimeinen osa on edelleenkin hakusessa ja Time Stanger Kyokoa aloin juuri lukemaan alusta, siitä kun on kauan kun olen sen lukenut. Mun kirjahyllystä ei montakaan omaa mangapokkaria löydy, siskon kaverilta kun niitä saa kätevästi lainattua ja kirjastosta myös. Pari Fushigi Yuugia (ehkä 5), pari OMG:tä, kolme Ranmaa, yksi Kamikaze Kaitou Jeanne ja pari Kill Me Kiss Me:tä.

Lempparia ei kyllä ole vielä löytynyt vaikka jo parisen vuotta on tullut mangaa luettua.
 
There's only one thing 2 do, three words 4 you

Poissa Sieppeli

  • Käppyrällä viihtyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tuhisija
  • Pottermore: ThornSky164
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #183 : Elokuu 31, 2009, 13:57:00 »
Ilmoittaudun mangan lukijaksi. Ennen vihasin sitä yli kaiken, koska käsitykseni oli suhteellisen suppea: Oletin, että kaikki hahmot olisivat isosilmäisiä kiljuvia idiootteja. Tai jotain sinneppäin ;D Kaverinipiirini taas oli täysin mangaporukkaa. Kun muut puhuivat mangasta, minä tuijotin seinään. Sitten, eräänä synkkänä päivänä kaverini tuli kylään ja puoli tuntia hän selitti hassunkurisesta mangasta nimeltä Neon Genesis Evangelion. Hiljalleen kiinnostus kasvoi ja kasvoi ja lopulta viikon kuluttua raahauduin kirjastoon ja lainasin sarjan ensimmäisen osan. Lukemistyyli minulle oli opetettu by joku kaveri, mutta se tuotti tietenkin aluksi hankaluuksia. Lopulta, sain luettua, ja totesin, että pitää lainata lisää. Ei ollut sarjassa isosilmäisiä kiljuvia idiootteja. Ja käsitykseni mangasta alkoi muuttua hiljalleen. Lopulta, ehkä kuukauden päästä, minua alkoi ärsyttää seuraava manga: Miksi ihmeessä kaikki puhuu jostain Fullmetal alchemististä!? Siinä vaiheessa vieläkin jos joku tuli kysymään, että luenko mangaa, kielsin sen oitis. Ihankuin se olisi ollut syntiä. No, taaspa menin kirjastoon ja lainasin Fullmetalia. Se oli se viimeinen kimmoke mikä työnsi minut mangamaailmaan lopullisesti. Jäin todellisesti tähän sarjaan koukkuun. Ja aloin taas tajuta ihmisten puheista jotain :D Vielä vähän arastelin mangaa ja varsinkin yhtä sarjaa: Narutoa. Jotenkin vihaan sarjoja, joita kaikki rakastavat, paitsi Potteria. Mistähän se johtuu ô.o Yhtenä kauniina päivänä menimme kavereiden kanssa kaupungille kirjakauppaan ja uhrauduin ostamaan itselleni Naruton kaksi ensimmäistä osaa. Vain kiinnostuksesta. Ja jos FMA kolautti tajuntaani, niin taisin kuolla Narutoon tutustuttani. Sen jälkeen olen alkanut piirtää manga-hahmoja, tutustunut rohkeammin uusiin mangoihin ja ilmaissut rohkeasti, että kyllä, Minä luen mangaa!

Joitain sarjoja en kuitenkaan kestä. Valitsen joukosta vain tietyt, missä raapustustyyli miellyttää minua, kuten juuri Naruto ja FMA. Jos hahmoja ei tunnista toisistaan niin minä suutun enkä kestä koko sarjaa. Vampire Knightiin minun oli pakko tutustua, mutta en kestä sitä, koska en tunnista hahmoja toisistaan! Ja muutenkin piirrustustyyli on ärsyttävä. Tai, Elfen liedissä taas piirrustustyyli oli jotenkin tönkkö. En siitäkään pitänyt :D
Narutoon tutustuttuani alkoi elämässäni uusi kausi. Askel aikuisuuteen oikeastaan, koska sen jälkeen olen alkanut miettiä ja tajuamaan elämää enemmän. Aloin kirjoittamaan omaa, pitkää tarinaa, ja siitä tulikin 300 sivuinen. Siksipä voinkin sanoa, että Naruto on elämäni :D

Tällä hetkellä kerään FMA:ta, NGE:nia ja Narutoa ja luen Death notea kolmatta kertaa uudestaan. Ja muihin sarjoihin en puutu ^-^ Kauhean vaikeaa on olla tutustumatta uusiin sarjoihin, etten vahingossakaan rupea keräämään niitäkin ja menetä taaaas lisää rahaa.
Ja sitten piti vielä jotain sanoa. Mitähän se oli. Oho, tästähän tuli elämänkerta :O Hupsistaaa...
Even you can be happy once in a while. It won't kill you, but'yer face might crack if you smile, so be careful.

Vieläkö juonituttaa? Juonittelupelit Facebookissa

Poissa Kishika

  • Kävelevä kaiutin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #184 : Tammikuu 11, 2010, 21:16:06 »
Mie tykkään mangasta. Olen vähän yli vuoden nyt lukenut. Ennen luulin, että se on sellaista "taikatytöt tuleeee!" meininkiä, mutta sitten kiinnostuin siitä. Ensimmäinen askel oli, kun olin mangahullujen kavereideni kanssa kirjastossa ja he suuntasivat suoraa päätä mangahyllylle. :D Luen enimmäkseen Inuyashaa. (joka kallistu vuoden alussa eurolla!!! mur!) Mulla on kaikki ne paitsi 24-30, jotka aion hankkia lähitulevaisuudessa. Piirrän myös paljon fanikuvia. (vaikka en ookkaan hyvä piirtämään) Sen lisäksi luen one pieceä ja poweria. Ja Emman olen lukenut.  

Mangassa tosin ärsyttää se, kun kaikilla on ihan täydellinen vartalo, ei mitään liikakiloja, vaan päinvastoin. Ja hiukset on joskus tosi omituisen näköisiä ja ennen kaikkea vaikeita piirtää. Ostimme kaverini kanssa yhteisen manganpiirto-opaskirjan suomalaisesta kirjakaupasta. (Christopher Hart - Chibit ja Furryt) Maksoimme sen puoliksi ja pidämme sitä vuorotellen. Siinä on tosi hyviä ohjeita. Christopher Hartin tekemät ovat ehdottomasti parhaita.

Suosittelen mangaa ehdottomasti kaikille! Niitä on niin monenlaisia, että kaikille löytyy varmasti oma suosikki! :)
I can see you

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #185 : Tammikuu 31, 2010, 14:59:52 »
Itse tutustuin mangaan juuri tämän "japani-innoituksen" aikoihin vuonna 2006. En ole koskaan ollut kovin ahkera harrastaja, mutta tuolloin tutustuin muutamaan ystävääni, jotka lukivat paljon japanilaista sarjakuvaa ja katsoivat animea. Pari heistä oli kovemman luokan keräilijöitä, joiden hyllyt pursuilivat pokkareita lähes kaikista Suomessa julkaistavista sarjoista ja vähän englanninkielisistäkin - nykyään moinen tuskin on mahdollista, kun uutta sarjaa pukkaa jatkuvalla syötöllä. Itse en koskaan innostunut suuremmaksi hamstraajaksi, ostin aina yhtä sarjaa kerrallaan itselleni ja muuta luin kirjastossa tai lainasin kavereilta.

Luin kaikkea laidasta laitaan vähintäänkin ykkösosan. Nämä kaikkein kuuluisimmat (Inuyasha, Ranma½ tai Naruto), eivät koskaan iskeneet minuun. Joitain sarjoja luen ja luin lähinnä upean piirustustyylin takia, ah, silmänruokaa! Harva pseudomanga on minua vakuuttanut, vaikka yhdestä kauhutrilogiasta pidinkin. Manhwan puoli on Suomessa hirmuisen pieni, mutta sitäkin on tullut luettua. Shonen ei ole koskaan ollut minun juttuni - salainen romantikkoni luki kyllä jonkun verran shojoa, mutta lopulta kyllästyin Suomen suppeaan valikoimaan ja luovuin harrastuksesta melkein kokonaan.

Jostain syystä tänne tuodaan ainoastaan teinisarjoja, vaikka Japanissahan mangaa on yhtä monelta alalta kuin täällä kirjallisuutta. Jos saisin jostain käsiini mielenkiintoisen aikuisten sarjan tai edes jotain, mikä ei keskity pelkästään tappeluun, taikatyttöihin tai teinirakkauteen, voisin elvyttää tämänkin innostuksen. Ongelma tuppaa lähinnä olemaan se, ettei minulla ole varaa ostaa sarjoja, ja kirjasto hankkii valikoimiinsa vain suomennettuja pokkareita, joiden valikoima tuntuu olevan aika suppea. En pysty lukemaan skannattuja juttuja netistä, vaikka englanti sujuukin tarpeeksi hyvin. Siinä ei vain ole sitä tunnelmaa, joka tekee kirjojen lukemisesta niin paljon mukavampaa kuin vaikka tv:n katselusta.

Death Note oli sangen mukava sarja. Kyllästyin siihen kuudennen tai seitsemännen osan tienoilla, mutta enimmäkseen pidin koko sarjasta. En kyllä jaksaisi lukea toista kertaa, vaikkei tuo huono ollutkaan. Manhwan puolelta pidin kovasti Sang-Sun Parkin Tarot Cafésta. Arina Tanemuran Kamikaze Kaitou Jeanneen liittyy edelleen eräänlaista nostalgiaa :D

Hyllystäni löytyy edelleen muutama sarja sekä pari yksittäistä ykkösosaa, jotka olen ostanut tutustuakseni hyvältä vaikuttavaan sarjaan. Haluaisin kyllä noista eroon. Tiedän muutaman kiinnostavan sarjan, johon haluaisin tutustua. Esimerkiksi Nanaa saattaisi nykyään jopa löytyä kirjastosta - olen lukenut pari ensimmäistä osaa, ja minusta sarja oli mielenkiintoinen. Kuroshitsujissa ja Trinity Bloodissa kiinnostavat lähinnä ulkoiset seikat, mutten ole varma, lukisinko mangaa vai katsoisinko animea. Full Metal Alchemistiinkin voisin tutustua. Vierastan tuhat ja yksi osaa sisältäviä hehtaarisarjoja, koska luen ylipäätäänkin kaikki tai ei mitään -asenteella.

Eniten Suomen mangakulttuurissa minua häiritsevät ennakkoluulot. Eivät läheskään kaikki mangaa lukevat ole teinityttöjä, jotka pukeutuvat hassusti ja puhuvat vain Japanista. Manga ei ole pelkästään taikatyttöjä/tappelua/pornoa/mitälie. Mangaa on kaikille ikäluokille ja kaikista aiheista, vaikka tähän maailmankolkkaan rahdataankin vain sitä peruskauraa. Vaikka japanilaiselle sarjakuvalle tyypillisiä piirteitä ovatkin suuret silmät, pieni nenä, liioitellut ilmeet jne., voi japanilainenkin piirtää vaikka realistisesti, ja tulos on silti japanilaista sarjakuvaa eli mangaa. (Tietysti voimme miettiä sanan etymologiaa ja päätyä siihenkin tulokseen, että japaninkielinen termi tarkoittaa ihan vain sarjakuvaa, mutta silloinhan sen käytössä täällä ei olisi mitään järkeä. Länsimaissa se on vakiintunut kuvaamaan japanilaista sarjakuvaa.) Ei kukaan varmaan sano vihaavansa suomalaista kirjallisuutta, jos on lukenut ainoastaan Arto Paasilinnaa. Miksi joku sanoo vihaavansa mangaa, kun on tutustunut vain siihen suppeaan teinityttövalikoimaan?

Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että pidän mielelläni termit manga ja pseudomanga erillään. Päässäni aiheuttaa kiehumista myös se, että joku sanoo piirtävänsä mangaa. Jos olet japanilainen, joka piirtää realistista sarjakuvaa, piirrät silti mangaa. Jos olet suomalainen, joka piirtää hahmoilleen suuret silmät ja hassut ilmeet, piirrät silti vain perusmangasta innostuneella tyylillä. Tämä perusmanga vaikutti vahvasti piirtämiseeni kolmisen vuotta sitten, mutta enemmän mangatyylillä piirtämisestä toisessa ketjussa ;)

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #186 : Huhtikuu 05, 2010, 17:06:01 »
Oma "heräämiseni" mangaan alkoi joskus 2006-vuoden syksyllä kun sain syntymäpäivälahjaksi Princess Ain ensimmäisen osan (se ei oikeastaan edes ole manga, sillä käsikijoittaja ei ole japanilainen). Muistaakseni kaksi vuotta myöhemmin innostuin lukemaan kyseisen sarjan loppuun ja se jäi vielä toistaiseksi ehdottomaksi suosikikseni. Tämän jälkeen eräs manga-hörhö ystäväni latoi kirjastossa syliini puolen metrin korkuisen pinon albumeja. Nykyään, luettuani kaikki Princess Ait, Full Moonit, Death Notet ja Emmat, ainoiksi hyviksi sarjoiksi, joita aktiivisesti kirjastosta lainailen, kuuluvat Naruto (joka nyt vain on koukuttava, ei muuten kovin hyvä) ja Fruits Basket.

Mangassa ärsyttävintä on se, että kirjastoista saa usein vain huonoja mangoja, sillä hyvät ovat aina lainassa tai sitten niitä saa vain tuurilla tai varausmaksulla... Eikä sarjoja ole kovinkaan helppo aloittaa ensimmäisestä osasta enää siinä vaiheessa kun niiden 56. osa on juuri ilmestynyt lehtipisteisiin. Useat sarjat, mainittakoon nyt vaikka Yu-Gi-Oh ja Ohimy Godness, ovat sellaisia, jotka sarjan edetessä alkavat vain toistaa itseään ja juoni käy tylsäksi.

Omasta kirjahyllystäni löytyy tällä hetkellä vain Princess Ain kaksi ensimmäistä osaa (komas ja lisäosa kovasti metsästyksen alla, vieläkin) ja Karin-sarjan toinen osa, jonka olen myös saanut lahjaksi. Manga on lähinnä, valitettavasti, hieman liian kallista minulle, joten en kaikkia sarjoja voi ostaa, vain parhaimman ^^
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Manga
« Vastaus #187 : Heinäkuu 31, 2010, 15:39:10 »
Manga on kuulunut elämääni jostain 10-vuotiaasta. Silloin luin ensimmäistä kertaa Dragon Ballia, mutta en siitä erityisemmin vielä silloin kiinostunut. Ihan kersanahan tykkäsin Pokemonista (paljon) ja Digimonista kun niitä kerran Suomessa näytettiin. Eihän sitä pentuna kyllä tiennyt edes että ne ovat jotain japanilaista animea... Kunnolla aloin kiinnostumaan mangasta ja animesta (ja japsikulttuurista yleensäkin) joskus viitosluokalla kun kaveri oli innostunut piirtämään mangatyylillä. Aloin itsekin piirtämään ja lopulta myös innostuin lukemaan mangaa. Aivan ensimmäinen mangapokkarini taisi olla Fushigi Yuugi osa 4. :D Sitä sarjaa aloin silloin lukemaan ja pian tuli jos sun mitä mangoja (eli hedelmiä) joista aloin kiinostumaan. Omasta hyllystä löytyy tällä hetkellä ainakin 20 eri sarjaa sekä englanniksi ja suomeksi (ei tosin täysin kokonaisia sarjoja...niitä löytyy vain muutama.) Aiemmin luin lähes kaikkea, mitä käteeni sain kirjastosta ja kirjakaupoista. Genret heittlivät shoujosta shoneniin enkä ihan tiennyt mistä milloinkin pidin eniten...

Pian aloin katsomaan monesta mangasta tehtyjä animeja netistä (mm. Naruto, Fushigi Yuugi, Dragon Ball, Fullmetal Alchemist jne.) ja moneen sarjaan tulikin täysi riippuvuus (vaikka nyt tietääkin jonkun Naruton olevan aika huono...) ja fanitytöksikin minua voi oikeen väittää.

Nykyisin olen rauhoittunut mangan ja animen kanssa. Päällepäin en näytä erityisen kiinostuneelta japanilaisesta kulttuurista tai mangasta, mutta sisällä sykkii fanitytön kieroutunut, yaoita rakastava sydän.

Nykyisin lempi genrejäni ovat shonen ai, shoujo ai, yaoi, josei ja psykologinen manga. Katson edelleen ahkerasti myöskin animea. Suomalaisjulkaisuista pidän eniten Ai Yazawan NANAsta, joka on myös lempimangani (anime on myös hyvä!) Suurinman osan mangastani luen kylläkin netistä englanniksi *köyaoitaköh*.

Mangassa pidän yleensä siitä, että juoni on toimiva mutta myös piirtotyylin tulisi olla miellyttävää. Esim. Takanaga Hinakon yaoi/shonen ai mangat edustavat juurikin mielestäni sitä, millaista hyvä manga on. Hänen mangoistaan suosikkini on Koisuru Boukun. Myös Nakamura Shungikun Junjou Romanticassa on sekä tyyli, tunnelma ja juoni hyvässä tasapainossa (unohtamatta ah niin kuumia yaoi-kohtauksia. >8D ) Myös CLAMPin tyyli on kaunista katsottavaa (vaikka juonet ovat melko monimutkaisia) ja yksi viimeisimmistä lukemistani mangoista oli Tsubasa Reservoir Chronicles. KuroFaiftw<3

Mangaa saa nykyään paljon Suomesta, samoin animea ja se on ihan okei, koska kyllähän kaikki ansaitsevat tilaisuuden tutustua niihin "outoihin isosilmäisiin mango-hahmoihin" tai jtn sinne päin. xD Itse kuitenkin yritän panostaa lukemaan englanniksi (koska suomenkielisten käänösten laatu on hieman kyseenalaista) ja tutustumaan erilaisiin tyyleihin ja oudompiin mangoihin/animeen.

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #188 : Lokakuu 21, 2010, 12:40:27 »
En ole lukenut mangaa melkein ollenkaan, luin Death Note sarjan sen mielenkiintoisen juonen vuoksi, ja tällä hetkellä luen Conania ja Emmaa. Mangan aiheen täytyy olla minusta jollain tapaa kiinnostava, ja tarina ei saa olla liian söpöilevä ja vaaleanpunainen. En osaa itse piirtää mangaa, mutta minusta tyyli on kiinnostava isoine silmineen ja mielenkiintoisine väreineen.

Olen nykyään katsellut enemmänkin kirjastosta mangoja, mutta hyllyistä ei löydy tiettyjä sarjoja joita haluaisin lukea. Onneksi yksi ystäväni on oikei mangafriikki ja häneltä pystyn lainailemaan tiettyjä sarjoja.
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.

Trauma

  • Ankeuttaja
Vs: Manga
« Vastaus #189 : Marraskuu 10, 2010, 13:44:57 »
Mun kohdalla voidaan ehkä sanoa, että luen mangaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Joskus ahmin useampaakin sarjaa kerralla ja sitten saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten lue yhtään mitään. Se riippuu melko pitkälti siitä, minkälainen fiilis sattuu milloinkin olemaan ja onko tarjolla jotain tarpeeksi kiinnostavia, tutustumisen arvoisia sarjoja.

Vanhana Hopeanuoli-fania sydäntä kyllä lämmittää, kun kyseistä manga sarjaa alettii nyt kääntää suomeksi. Joskus lapsena se anime oli mulle ihan ykkösjuttu ja nyt oonkin mielenkiinnolla seurannut, kuinka paljon manga ja anime eroavat toisistaan. Vaikka yleensä luenkin hyvin lyhyitä sarjoja (sellaisia 12 osaisia, poikkeuksena Fullmetal Alchemist, jossa on päälle 20 osaa), niin Hopeanuolen aion kyllä kahlata läpi alusta loppuun sitä mukaa, kun uusia pokkareita saan käsiini.

Muita suosikkisarjojani ovat Loveless, Death Note, Gravitation, FAKE, Othello, Cain Saga (mukaan lukien Godchild), tuo aiemmin mainittu Fullmetal Alchemist, Princess Princess ja Descendants Of Darkness. Bleachiin on monta kertaa pitänyt tarttua, mutta sarjan pituus pelottaa mua. Päälle viidenkymmenen pokkarin lukeminen ei juurikaan innosta mua, varsinkin kun Bleach ei vieläkään osoita kuulemma minkäänlaisia loppumisen merkkejä. Voisi sitä kuitenkin ehkä vähän varovasti selata jossain vaiheessa.

En tiedä, kuinka monta pokkaria mulla yhteensä on, määrä vaihtelee aina, kun myyn jotain epäkiinnostavia ja hankin tilalle parempia. Joku 80-100 voisi olla sellainen aika totuuden mukainen arvio.

Poissa Meleth

  • Viimeinen vihollinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Remember that the last laugh is on you.
  • Pottermore: RiverLight18790
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #190 : Joulukuu 16, 2010, 00:12:32 »

Itse tutustuin mangaan 3 vuotta sitten, kun eräs luokkakaverini ja yksi ystäväni kannustivat tutustumaan mangan ihmeelliseen maailmaan. Aloitin Inuyasha sarjalla, johon sittemmin liittyneet Fullmetal Alchemist, Fruits Basket, Trinity Blood, Rinne, Fushigi Yuugi ja Azumanga Daioh. Yritin lukea muutamaa muttakin sarjaa muttei ne oikein iskeneet.

Manga on minusta yksi parhaita ja luen nykyään enemmän mangaa kuin sarjakuvia. Pidän erilaisista piirrustustaidoista, koska on kiinnostavaa seurata kuinka eri piirtäjä tekee omaa mangaansa. Joitakin sarjoja joita kerään en ole aloittanut mangalla vaan animena ja sitten ruvennut lukeamaan niitä mangana. Hyviä esimerkkejä ovat Fruits Basket, Fullmetal Alchemist ja Trinity Blood.

Animesta pidän paljon ja katson aika paljonkin sitä.
Naruto on yksi uusista jota seuraan ainoastaan animena, koska en pidä siitä mangana. Nytkin olisi katsottava ties kuinka monta jaksoa Naruto Shippuuden. Pidän kovasti myös anime-elokuvista. Lempielokuvani on liikkuva linna ja kissojen valtakunta.

En osaa pirtää pätkääkään manga tyyliin vaikka olen kokeillutkin muutaman kerran mutta ne olivat ihan hirveitä. Pidän enemmän lukemisesta.
Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

Poissa Kuolonsyöjätär

  • Pieni Kuolonsyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ylpeä Kuolonsyöjä
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Manga
« Vastaus #191 : Joulukuu 07, 2011, 18:45:26 »
Itse luen mangaa! :3 Ja katon animeja, se alko Tokyo Mew Mew:istä. Ja sitten jatkui Hopsuun, jonka olen lukenut loppuun. Mulla on siis, hopsut 1-3-4-5-6-17-18. Kokolemaan tulee GDW eli Ginga Dentsetsu Weed. Joka suomennetaan, tässä kuussa. Oon kattonu animena, kaikki Tokyo Mew Mewit. Hopeanuolta, Weediä, Vampire Knightiä joka on hullun hyvä! :D Kirjastosta oon sitten lainaillu mangoja, mulla oli luettavana Kitchen Princess. Kamikaze kaitou Jeanne, Azumanga daioh. Ja oon lukenu kaikki Inuyashat. Ja sitten on tullu katottua animena Pokémon jaksot ja mulla on Hamtaro VHS. Mun lempielokuvat on sitten Liikkuva linna, Naapurini Totoro, Maameren tarinat. Mangoista viel sen verran, et mulla on Shugo Charan viimenen osa, mulla on myös Chi's Sweet homea. Multa puuttuu viel Chi's Sweet Home 7 minkä mun kamu tuo mulle kun meen hesaan.. : ) ja puuttuu viel Weed mangakokoelmasta. ^^' Muuten mulla on kaikki. :) Äippä hakee mulle GDW:een koska ite en pääse hakee sitä. : 3
EDIT: Ite piirrän mangatyylillä. :3 Yritin realistista mutta, eipä tullu mitään.
EDIT (taas =__=): Aloin lukee englaniks Vampire Knightiä. (y)
EDIT: Weedit lisätty mangakokoelmaan! : D

EDIT: Pokémon manga tilattu! :')
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2011, 11:08:25 kirjoittanut Kuolonsyöjätär »
We stare at broken clocks, the hands don't turn anymore
The days turn into nights, empty hearts and empty places

- Bring me to horizon suicide season

Poissa sestiva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Manga
« Vastaus #192 : Joulukuu 07, 2011, 20:38:39 »
Tuleehan sitä mangaa luettua, Narutoa ja Bleachia keräilen tällä hetkellä. :) Jotenkin kaikki tämä taistelu hiiohaa tyyli uppoaa minuun. Kiinnostus mangaan lähti, kun kaveri näytti jonkun hauskan kohdan Inuyashasta, ja rupesin itsekin keräämään sitä. :d
Ostin tässä ihan kokeilu mielessä Daa!Daa!Daa!:n ensimmäisen pokkarin, ja ei ei ei siis ei, ei ollut minun tyyliäni. Mutta mutta, kaapistapa ei oikeastaan muuta löydykään kuin pokkareita, tai ainakin tuntuu että jos etsii jotain, niin aina on joku manga pokkari pino siinä tiellä... Nyt on tosin ruvennut vähän hiipumaan tuo kiinnostus, selailenpahan vain läpi näitä mitä minulta jo löytyypi.

Animeakin tulee katsottua, mutta vähemmän koneelta... oikeastaan ainut mitä katson koneelta on Tsubasa Reservoir Chronicles, enemmänkin vahtaan sitten dvd:ltä. Hayao Miyazakin animet ovat ihan parhaita. :3 Kätkijät -animea odotellessa. Children who chase lost voices from deep below (Hoshi o ou kodomo) kuuluu myös niihin parhaimmistoihin, sanokoot muut vaikka mitä.

Enpäs piirrä mangaa, ennemminkin manga tyylillä, enkä sitäkään oikeastaan enää, mutta jäänyt vähän vaihde päälle... sen siitä saa, en osaa enää piirtää realistisia huulia... (enkä kyllä ole koskaan osannutkaan häh?) >__< On se aika mielenkiintoisen näköistä, kun silmät ja nenä on realistisia ja suu sellainen viiva... mutta mutta, siis.

Suosittelen, mangaa ja animea löytyy kyllä varmasti joka makuun. Animesta suosittelen etenkin näitä Miyazakin teoksia.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2011, 18:41:03 kirjoittanut sestiva »
"Harry Potter will always be a part of me."

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #193 : Joulukuu 08, 2011, 16:26:27 »
Yli kuuden vuoden jälkeen hyllyyni on kasaantunut ehkä vajaat 100 pokkaria. Määrä oli aikoinaan suurempi, mutta myin joitakin pois.

Tämä niin kutsuttu elitismi mangan suomentamisen suhteen on vähän hullua, mutta joitakin sarjoja vain ei olisi pitänyt suomentaa. Ei ainakaan englanninkielisestä käännöksestä. Käännöksen käännös voi viedä alkuperäisen merkityksen ihan toisaalle. Maki Murakamin Gravitationia on näköjään käännetty englannista suomeksi ja sen huomasi... Kaiken lisäksi Yuki Eirin puhekieli särähti niin voimakkaasti korvaani silmääni, että pahaa teki. Tosin en tiedä, onko PMG julkaissut sarjaa kuudennen pokkarin jälkeen.
Full Metal Alchemist sentään oli suomennettu suoraan Japanista (tykkäsin kovasti sanavalinnoista ja muutenkin suomennoksesta), niin näyttäisi olevan Princess Princesskin.

En ollut aikoihin ostellut mangaa, mitä nyt tosiaan pari vuotta sitten tuota Pri Pritä oli pakko ostaa kun sarja oli animeversiona tuttu. Kyou Kara Maouta ostin viimeiset pokkarit mitä Fantasiapelien hyllyltä vielä löytyi Tokyopopin jenkkiosaston sulkemisen jälkeen. Muuten lähinnä lueskelen vanhoja tuttuja uudestaan.

Tuskin enää tässä vaiheessa tarvitsee kommentoida japanilaisen ja länsimaalaisen sarjakuvan eroja. Japanilaisessa sarjakuvassa yhdessä ruudussa voi tapahtua paljon enemmän kuin länsimaalaisen sarjakuvan viidessä ruudussa, ja piirustustyyli nyt on aina vähän eksoottisempaa. Miksi kukaan ei kuitenkaan nosta haloota siitä, kuinka Don Rosan ja Vicarin Aku Ankka -sarjisten piirustustyyli on keskenään valtavan erinäköistä ja silti kumpaakin voi löytyä samasta Aku Ankan numerosta! :D

Ehkä tarjonta on jo vähän laajentunut kauppojen lehtihyllyillä, en ole vähään aikaan jäänyt tutkimaan sen tarkemmin, joko olisi suomennettu jotain mielenkiintoista sarjaa.

Poissa Sectumsempra

  • Patented Daydream Charm
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • satunnaisesti kelmi
  • Pottermore: PurpleRune1479
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Manga
« Vastaus #194 : Joulukuu 08, 2011, 17:47:05 »
Mangaa on tullut luettua vuodesta 2004 (?) ja myönnän lukevani viikossa erittäin monta volumea netistä. Pidän mangasta jopa enemmän kuin animesta, vaikka liikkuva kuva ja värit + äänet on ihan kivoja myös, tosin viimeiseen vuoteen animen katseluni on ollut hyvin rajoittunutta. Ensimmäinen manga sarja, jota tuli seurattua ihan kunnolla oli Ranma ½. Tällä hetkellä en oikeastaan luekkaan mangaa kuin englanninkielisenä, sillä jotenkin olen siihen niin tottunut ja japaniksi silloin kun on a) aikaa ja b) sanakirja apuna. Nykyisin luen enemmän shojoa, mutta kyllä jotkut shouneni sarjatkin menee vielä nykyisin.
Lempi mangoja on varmaan yli 30 kappaletta, joten en rupea listaamaan niitä. Joitain lempi mangakoitani nyt kuitenkin mainitakseni: Mihara Mitsukazu, Suzuki Julietta, Natsuki Takaya, Hibiki Wataru, Kyousuke Motomi, Kanae Hazuki, Kazune Kawahara, Toma Rei, Tsukuba Sakura ja niin edelleen.

Ja kun nyt kaikki ovat omia hienoja mangahyllyjään kertoilleet, niin itsekkin voisin kommentoida, että joitain suomisarjoja löytyy, ennen tuli niitä enemmänkin ostettua, mutta nykyisin ostan vain muutamia sarjoja englanniksi harvakseen. Sitten löytyy joitain mangoja myös japaniksi ja mm. muutamia Margaret -lehtiä (eli niitä japanilaisia lehtiä, joissa julkaistaan aina iso läjä eri manga sarjojen uusia lukuja). Tällä hetkellä kerään englanniksi mm. High School Debutia, Dengeki Daisya, Fruits Basketia ja yleensä lempi mangakojeni enkuksi käännettyjä versioita.

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Manga
« Vastaus #195 : Heinäkuu 11, 2014, 16:57:29 »
Viesti sisältää sensuroimattomia spoilereita! Lukeminen omalla vastuulla!

En ole tainnut koskaan olla negatiivinen mangaa kohtaan, mikä saattaa hyvinkin johtua siitä, että pidin heti ensimmäisestä mangasta, jonka luin. Tuo manga oli Hopeanuoli-sarjan ensimmäinen osa. Aloin lukea mangoja oikeastaan siksi, koska pikkusiskoni halusi alkaa lukemaan Hopeanuolta (jonka suomenkielinen nimi ei oikein iske minuun näin sivumennen sanottuna). Ostimme sitten sarjan ensimmäisen ja toisen osan, jotka sai silloin kaupasta yhdessä paketissa ja julisteen kera. Aluksi en edes tajunnut, että se oli manga, enkä tiennyt, miten sitä luetaan tai ylipäätään mitään koko asiasta/aiheesta. Siskoni myös luki sen vahingossa ensin samalla tavalla kuin oikean sarjakuvan - eli mangan tapauksessa lopusta alkuun. Mangassa nimittäin sattui olemaan painovirhe, jolloin sen lukuohje, jonka kuuluisi olla viimeisellä sivulla, olikin sekä pokkarin alussa että lopussa, jolloin aloittelija ei varmasti oikein tiennyt, mistä sen lukeminen nyt pitäisi aloittaa.
Animea en ole kamalasti katsellut. Ainoat animet, joita kotoani löytyy, ovat kaikki Hopeanuolen ja Weedin osat. Silloin tällöin olen nähnyt netissä tai televiossa jotakin animeja tai pätkiä sellaisista. Pienenä katsoin Pokemonia (anteeksi, en jaksa kirjoittaa sitä nyt ihan oikein) ja varmaan muitakin animeja, mutta en enää. Pidän enemmän mangoista.
Olen lukenut mangaa siitä asti, kun Hopeanuolta alettiin julkaista suomeksi. En nyt tiedä tarkkaan, kuinka monta vuotta se sitten tekisi, koska en ole ihan varma, mikä se vuosi se taas olikaan, kun sain ensimmäisen mangan käsiini. ^^' Mutta on noita sarjoja tullut kumminkin sen jälkeen luettua hieman useampiakin: kaikki Ginga-sarjan suomeksi ilmestyneet osat ja tietokirjat yms., Monster Hunter Orage, Basilisk, Naruto, Vartijat-sarjan ensimmäinen osa, Chi's Sweet Home osa 5 sekä Fang. Olen myös lukenut englanniksi Soturikissat-sarjaan liittyvän Harmaaraidan tarinan, jota mainostetaan mangana, vaikkei se oikeasti olekaan mikään manga, koska se ei ole japanilaisten tekemä eikä sitä lueta "takaperin" (en siis ymmärrä, mitä mangaa siinä ylipäätään on - sehän kuin tavallinen väritön sarjakuva). Saattaa olla vielä muitakin mangoja, joita olen lueskellut, muttei nyt ihan heti tule mieleen. Eniten olen tähän mennessä tykännyt Ginga-sarjasta, Basiliskista ja Narutosta (josta olen nyt lukenut kylläkin vain alle kymmenen osaa, mutta luku kasvaa koko ajan niin kauan kuin osia riittää lainattavaksi kirjastosta). En ole takakansitekstien perusteella halunnut vielä kovin montaa mangasarjaa lukea, koska olen yleisesti ottaen erittäin nirso sen suhteen, mitä luen. Haluan, että tarinassa on heti takakannen tekstin perusteella jotakin järkeä. Fullmetal Alchemist kuulostaa mielestäni myös sen verran kivalta sarjalta, että senkin voisi joskus lukea...
En piirrä mangaa, koska olen yleisellä tasolla suoraan sanottuna surkea piirtäjä. En osaa piirtää melkein mitään, vaikka harjoittelen piirtämistä hyvin paljon. En tedä, olenko liian itsekriittinen, mutta alan aina jossakin vaiheessa - ehkä jopa viikon päästä piirroksen piirtämisestä - inhota vanhoja piirroksiani, vaikka muut kehuisivatkin niitä. Ehkä se on merkki siitä, että kehityn piirtämisen saralla ja alan nähdä aiemmin piirtämieni kuvien virheitä. Ainakin toivon niin. En usko, että tämä on mikään uutinen muille piirtäjille. Olen kyllä joskus kokeillut mangamaisten kuvien piirtämistä, mutta tyylini menee liikaa realistiseen suuntaan, jolloin hahmoilla ei ole mm. tarpeeksi suuria silmiä.

GDR, GNG ja GDW: Ginga-sarja lukeutuu suosikkeihini ainakin siksi, koska olen eläinrakas ja tämän sarjan mangat ovat myös ensimmäisiä lukemiani. Rakastin Takahashin piirrostyyliä aika pitkään, mutta nykyään hänen piirtämänsä koirat näyttävät jostakin syystä mielestäni liian kulmikkailta ja epäaidoilta. En tiedä, johtuuko se sitten siitä, että olen katsellut netistä liikaa häntä taitavampien piirtäjien teoksia. Joka tapauksessa luen sarjaa yhä ihan mielelläni.

Basilisk: Tämän viisiosaisen sarjan suosittelen ehdottomasti lukemaan, ellei irstailu ja muutama raiskaus haittaa. Manga on mielestäni niin upeasti piirretty, etten ole vielä tähän mennessä nähnyt parempaa piirrosjälkeä. Sarja kertoo Igan ja Koogan ninjaklaanien välisestä taistelusta, jossa kymmenen kummankin klaanin pään valitsemaa eliittininjaa taistelee toisiaan vastaan kuolemaan saakka. Se klaani, jonka taistelija on viimeisenä elossa, saa hallintaoikeuden tuhanneksi vuodeksi. Tarkempia tietoja juonesta voi etsiä vaikkapa netistä. Mielestäni juoni on kokonaisuudessaan hyvä, vaikka sarjan tekijöiden keksimät ninjatekniikat aiheuttivatkin itselleni välillä sellaisen WTF-fiiliksen. Kun tekniikoihin tottui, ne alkoivat tuntua jopa nerokkailta. Vaikka tuo äsken kertomani juonenpätkä ei ehkä sellaista kuvaa annakaan, minusta Basilisk omaa jollakin tasolla hyvin kekseliään ja toimivan juonen. Halusin lukea sarjan jo silloin, kun se ilmestyi myyntiin kauppoihin, mutta en sitten lukenutkaan. Jälkeenpäin kaduin sitä ja olin todella iloinen, kun löysin sarjan kaikki osat Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Ostin ensimmäisen osan ja huomattuani, että kotipaikkakuntani kirjasto oli kuunnellut hankitaehdotustani noiden mangojen suhteen, lainasin loput osat kirjastosta. En ajatellut, että mangojen sisältö voisi olla jossakin kohtaa raiskaukseen saakka ulottuvaa, vaikka olisihan se pitänyt osata arvata - Basiliskin ikäraja kun on 16+. Ja nyt nimenomaan korostan tuota plusmerkkiä tuossa ikärajassa. Eivät sellaiset kohtaukset kuitenkaan onneksi jääneet muun juonen rinnalla sen hirveämmin häiritsemään, vaikka en olekaan yhtään sellaisesta pitävää tyyppiä. Lempihahmoni sarjassa oli Chikuma Koshiroo, joka oli yksi Igan kymmenestä taistelijasta. Minua suretti, kun tuo hahmo kuoli, vaikka se olikin tiedossa juonen vuoksi - vain yhden taistelijan piti selvitä elossa. Koshiroo säästyi onneksi kuitenkin klaaninsa viimeisten taistelijoiden joukkoon, enkä olisi häneltä yhtään vähempää odottanutkaan.

Naruto: Vaikka olenkin vasta hyvin alkupäässä tämän sarjan suhteen, olen pitänyt tästä alusta lähtien, enkä yhtään ihmettele, miksi monet mangan ystävät kehuvat tätä sarjaa. Hahmojen tunnetilat välittyvät ainakin itselleni jostakin syystä paremmin kuin vielä yhdessäkään mangassa ennen Narutoa. Ja se on ehdottomasti plussaa, koska silloin tarinaan pystyy eläytymään paljon helpommin. Olen saanut jo nyt itkeä ja nauraa monta kertaa. Myös hyvä huumori on plussaa, vaikka en erityisesti olekaan mitään huumori-ihmisiä. Piirrostyyli on mielestäni sekin kehuttavaa tasoa, vaikka ei sinänsä pomppaa erityisesti esille joukosta. Sitten minä vasta olenkin surullinen, kun kirjaston hyllyssä olevat Narutot loppuvat - niitä kun ei ole siellä kuin vain vähän päälle 20 osaa. Ehkä pitäisi ehdottaa, että niitä osia hankittaisiin lisää. Tai sitten pitää etsiä muualta, koska en tahdo jättää tarinaa kesken, ellei ole aivan pakko. Tähän mennessä olen jo saanut päätettyä yhden lempihahmon, joka on Kakashi.
The darkness descends on quite earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending