Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 37985 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa socialriot

  • mimicry
  • Vuotislainen
  • make some noiz
    • Livejournal
  • Pottermore: RookSnitch105
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #50 : Kesäkuu 04, 2005, 19:55:14 »
En en todellakaan ole tyytyväinen ainakaan vielä.

Unelma vartaloni olisi:
Kiineä jossa näkyisi vähän vatsalihaksia eikuintenkaan pullotten. Reidet saisivat olla myös kiinteämmät. Muutenkin haluasin että kokoni olisi kahdella tai yhdellä numerolla pienempi. En oikeastaan muuta nyt keksi ennen kuin olisin tuohon tulokseen päässyt. Niin ja ihon väriä muuttaisin vielä siten että se olisi sellainen että siihen sopisi mustat ja blondit hiukset. Eli ei liian tummaa eikä liian vaaleeta.

Ja kasvothan eivät minusta kuulu vartaloon mutta pistän silti tähän:
Niin no muuttaisin nenääni ainakin jotenkin ja sitten huuliani myös erilaiseksi. Ottaisin muös luomet pois naamastasni, ne ärsyttävät minua aina. Sitten ottaisin vähäisen kaksoisleukani pois (jos sitä nyt voi kutsua kaksoisleuaksi).  Silmien värin laittaisin vihreiksi.
It withers and withers.

Kultapiisku

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #51 : Kesäkuu 05, 2005, 13:15:11 »
Painoni ja ihrapitoisuuteni on heitellyt viimeisen vuoden sisällä rajusti, se on vaikuttanut toki myös vartaloon.
Vielä viime syksynä omasin tavallisen 12-vuotiaan tytön ruumiin, ei ylipainoa, enkä myöskään painanut liian vähän. Joulun aikana lihoin kymmenen kiloa, mm. jalkani kasvoivat niin, että iholle syntyi jopa raskausarvennäköisiä jälkiä. Olin itse ihan sinut asian kanssa, mutta eräänä kauniina päivänä mutsini huomautti, että minulla on selluliittia ja raskausarpia. Arvatkaa, satuttaako se murkkuikäistä kimmaa, jonka itsetunto ei ole muutenkaan mikään loistava? Parin kuukauden kuluttua oli terveystarkastus, jossa lekuri kertoi, että aloin olla ylipainon rajoilla. Aloin laihduttaa, vailla lupaa tottakai. Sain kuudessa viikossa pois 3 kg, ja olin taas normaalipainoinen.
( anteeksi tämä elämäntarina. )

No. Nyt sitten. Olen saanut myös pömppömahaani pienemmäksi, eivätkä reidet ole ihan niin pahat kuin ennen. Rasvaa ei ole mitenkään järjettömästi, minulla on päärynävartalo, mutta täytyy sanoa, että olen ihan suhteellisen tyytyväinen, vaikka yritän edelleen säännöstellä syömisiäni ja liikkua enemmän. Pakko sanoa, että haluaisin saada pudotetuksi vielä muutaman kilon. ( tässä kohtaa kaverit sanoivat, että mulla oli alkava anoreksia. )

Niin, aivan. Minulle keho on hyvin tärkeä asia, ei pelkästään sen vuoksi, miltä se näyttää. Tiedämmehän, että liikalihavuus tai liika...laihuus (?) voi aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Olen nyt jtn 155-158 cm, painan viimemittauksen mukaan 54 kg, nyt olen saattanut pudottaa kilonkin. Olen hieman pönäkkä, mutten päällepäin lihava. Rasvaa on enimmäkseen vyötäröllä ja reisissä, ne saa peitettyä löysillä vaatteilla.

HALUAN PAINAA 50 kg, edes sen verran. Samperi soikoon.

Möhköfantti

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #52 : Kesäkuu 05, 2005, 21:47:22 »
Voisin sanoa etten ole tyytyväinen vartalooni.

Kroppa on minulle aika "arka" asia. En jostain syystä halua, että sitä kommentoidaan. Pyrin unohtamaan koko asian, sen, että en ole ehkä lannganlaiha. Olen kyllä hoikka, normaalipainon alapäässä enemmän kuin yläpäässä, mutta olen ns. laiha läski. Olen todella kriittinen kroppani suhteen, eikä asiaa yhtään helpota se, että ystäväni kroppa on täydellinen. Ette usko sen olevan täydellinen, mutta se on. Siinä ei todella ole virheen virhettä. Ystäväni ei ole vain laiha, vaan kauniin lihaksikas urheiluharrastuksensa takia. Olen murrosikäinen, ja kyllä se vähän itsetuntoa kolhii kun ystäväni vie kaiken huomion niin mies- kuin naispuolisten.

Kaksi vuotta sitten olin kymmenen kiloa laihempi, vaikkakin muutaman sentin lyhyempi. Nyt minulla on muotoja, mutta vihaan niitä. Haluan takaisin sen edellisen vartalon. Ottaa päähän kun lempifarkut eivät enää mahdu kunnolla jalkaan. Joku kaverini kysyi, miksen käytä niitä farkkuja enää? Siinä sitten häpeissäni vastasin, että ne ovat jo niin menneen talven lumia. Kyllä siinä vähän pala kurkkuun nousi.

Huono itsetuntoko? Kyllä, mutta toivon mukaan se tässä iän mukana vähän paranee ja tasoittuu.

dimou

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #53 : Kesäkuu 06, 2005, 17:02:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Feelie"

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!


Kannattaa ottaa huomioon myös se, että Quinetta mitä selvimmin on vielä kasvuiässä, jolloin painoindeksi alhaisenakin saattaa olla normaali. Minäkin muutama vuosi sitten menin nälkiintyneen puolelle painoindeksini kanssa, mutta nykyään kun olen kasvanut lopullisiin mittoihini olen tuttu ja turvallinen 20,8.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #54 : Kesäkuu 06, 2005, 21:51:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Önde"
Mulle tää keskustelu on lähellä sydäntä, koska mä oon reilusti ylipainonen. Mä oon 15 vuotias, olen 171 cm pitkä ja painan 76kg. Ylipainoa? Kyllä, ja paljon!
Mikäs provo tämä oikein on? Kuulepas kansalainen, meistä ei ole kivaa lukea asiattomuuksia. On olemassa ihmisiä, joilla todella on ylipainoa, ja naurettavuuksien lateleminen huvin vuoksi ei ole kivasti tehty heitäKÄÄN kohtaan.

Toisaalta, jos tosissasi olet sitä mieltä, että olet läski, niin järki käteen. Löysän lihan saa kuriin liikkumalla, älä tuijota painoasi vaan pikemminkin vaatteisiin mahtumista, oloa ja peilikuvaa.

***

Istukaapas tallikkaiseni alas, täti kertoo.

Olen 172 pitkä. Painan 76kg. Rinnat ovat kokoa 75DD. Jalat 42. Kädet 8-9. Päässä silmälasit. Vyötärönympärys ~80cm, lantio ~105cm.

Olenkin jonnekin jo valitellut hinkeistäni, jaloistani, ihottumastani yms. mutta tämä topikki on vielä raiskaamatta. Mistäs aloittaisin?

Alaraajani
Niistä pidän. Pohkeeni ovat älyttömän voimakkaat ja piukeassa kunnossa, ja vahvat akillesjänteeni (jotka tosin tekevät nilkoistani paksut) toimivat ihanasti. Reisissä on voimaa, tosin rasvakerros on vielä hivenen liian runsas. Kyllä se tästä kun vain jaksan liikuskella. Karvoitus tosin on ehkä liiankin hyvinvoivaa, mutta minkäs mahdat.

Kenkiä ei tahdo löytää.


Torsoni
Peräsimeni on - no, mahtava. Mukavasti pyöreä ja pehmeä, ei roikkuva. Sen päällä on hyvä istua. Lanteilla ei ole suhteessa yhtä paljhon rasvaa kuin reisissä, sillä lonkkaluuni näkyvät selvästi (jo niitä onkin odoteltu). Vatsakumpuni on nyt vähemmän nyttävä kuin kymmenisen kiloa sitten, mutta yhä pyöreä. Minusta sen kuuluukin olla niin. Ei nainen ole nainen ilman massua. Mahan yläpuolella on rintakehä, joka on aika hassu juttu. Ensinnäkin, kylkiluuni näkyvät edestä. Toisekseen, rintani ovat kuin monen lapsen äidin. Ne ovat isot ja roikkuvat. Olen monia kertoja jo ajatellut pienentäväni ja kohotuttavani niitä jossain. Jos rehellisiä ollaan, en tykkää olla liikuntatuntien yhteydessä pukkarissa, koska näen siellä liian paljon ihania tytöntissejä, pienehköjä tai keskikokoisia, napakoita, terhakoita - ja ne nännit nöpöttävät aina yläviistoon! Omani osoittavat maata kohden, koska rintani tosiaan roikkuvat. Tunnen rintani rumiksi, ja kauhunsekaisia ajatuksia vilisee päässäni: miltä mahtavatkaan näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä?

Tiedän kyllä, että ne ovat huomiotaherättävän suuret. Olen kyllä huomannut, että kaula-aukkoni kerää katseita. Arvaan, että useampi teinipoika on puolihuolimattomasti uneksinut niistä.

Mutta kun ne ovat aina tiellä!!! Rintaliivien osto on tuskaa. Paitakaupoilla tunnen itseni luonnonoikuksi. Ne vetävät puoleensa huomiota silloinkin, kun haluaisin hiipiä harmaana katupölyssä. Joudun käyttämään aina rintaliivejä. Ne ovat tiellä halatessa, liikuntatunneilla (selkälihasliikkeet!!) juostessa, nukkuessa... Jos yritän ohittaa jonkun ahtaassa tilassa, ryntääni koskettavat häntä.

Niin. Ja ne saattavat vielä kasvaa.

Selkääni olen muuten erittäin tyytyväinen, mutta ihottumaa siellä on.


Käteni
Näistä ei oikeastaan muuta kuin että omistan yhden parin ja hyvät ovatkin :) Sormikkaita (venymättömiä) on vaikea löytää, koska sormeni ovat pitkät - isot mallit levenevät liikaa.


Pituuteni
Olen tottunut olemaan pisin tyttö. Ala-asteelta aina yläasteen loppuun olen ollut ikäluokkani pisin, jopa pidempi kuin vanhemmat oppilaat. Siksi tuntuukin hassulta tulla kadulla vastaan jotain todella pitkää naista, esim. 185cm pitkää. Pituudestani en koe koituvan haittaa.

Korsettini
Omistan kohta sellaisen. Se tulee korostamaan jo luonnostaan kapeahkoa vyötäröäni entisestään, ja tulen näyttämään tyrmäävältä 100-65-105 -figuurissani ^^
pecc@QuakeNet

chimera

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #55 : Kesäkuu 07, 2005, 13:22:09 »
Oi mkä loistava topic! ._.

Itseasiassa olen aikalailla tyytyväinen itseeni. Empä ainakaan valita, kamalasti.
Olen melko pitkä ja sitten vielä hoikka. Nimenomaan hoikka, koska laiha kuulostaa minun korviini siltä, että olisi sairaan laiha. Toivottavasti ymmärsitte.

Olen tehnyt töitä, todella paljon töitä, sen eteen että hyväksyisin alipainoisen itseni sellaisena kuin olen.
Kädet ovat orankimaisen pitkät ja kapeat, lantioita ei ole edes mainitsemiseksi ja sitten on vielä pitkät kaninjalat.
Olen ihan tyytyväinen.
Pitkät ja hoikat jalat ovat mielestäni kauniit, pitkistä käsistä voi olla hyötyä, mutta kapeille lanteille on tosi vaikea löytää hyvin istuvia housuja, kun ei se ahterikaan ole mitenkään kamalan iso.

Hmm. Se mistä en erityisesti pidä.. Nenä! Ihmeellisen näköinen, katsottiin sitä sitten edestä tai sivusta. Onneksi se ei takaa katsottaessa näy. :D

Ehkä joillekin se meikkaaminen tuo lisää itsevarmuutta, mutta mulle ei. Voin ihan hyvin käydä hakemassa postin, viedä roskat, käydä kirjastossa, kaupassa ja koulussa ilman meikkiä. Inge Paniken.
Mulle meikki ei ole mitenkään pakonomainen pakkomielle. ((olipa muuten tyhmästi ilmaistu))
Ehkä sitä omaa epävarmuutta sitten yritetään peitellä meikein. Tiedän tyyppejä.

Kauneus on väärinymmärretty käsite nykyään. Monien mielestä kauneutta on se, mitä media tuputtaa. Onneksi on ihmisiä jotka ajattelevat eritavalla.
Tack.
Hei.

Flo Fly

  • Ankeuttaja
möh...
« Vastaus #56 : Kesäkuu 07, 2005, 14:04:34 »
Minä en ole tyytyväinen vartalooni. En todellakaan.
Olen lihava. Tai en oikeastaan. Ei minua ole koskaan haukuttu sen vuoksi (paitsi entinen paras kaverini, heh), ja luokallamme on paljon lihavampiakin.
Minua ei oikeastaan voi sanoa lihavaksi, ei varsinkaan laihaksi, muttei ihan "normaalikokoiseksi" myöskään. Terkkarilta sain tietää totuuden: alimittainen ja ylipainoinen. Ihanaa. :P

Tahtoisin siis todellakin muuttaa vartaloani. Pidempi ja laihempi. Kiinteämpi. Samalla siis kauniimpi, ainakin tuntuu siltä, että lähes kaikki ihannoivat mallin vartaloa, sellaisia laihoja ja pitkiä. Ja kauniita. Muka. (Itse en ole törmännyt kauhean moneen oikeasti kauniiseen malliin, mielestäni mm. missikisoissa esiintyvät naikkoset eivät ole mitään kauhean ihania, tai ehkä vartaloltaan, ei usein muuten... x) Mutta tämä ei kuulu topicciin... heh...)

En kuitenkaantahtoisi olla mikään luuranko, jonka yllä nahka riippuu kuin vain kerroksena luiden päällä.
Aivan. Kiinteä iho, hoikka olemus, pituutta lisää, siinä minun unelmavartaloni. ^^

Ei, ei, ei. Ei sittenkään.
Kiinteä iho, hoikka olemus, mutta pituutta ei tarvitse. Olisi ihanaa olla lyhyt ja laiha... x) Söpöksi sen ajattelin... ^^

Sharida

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #57 : Kesäkuu 07, 2005, 22:45:11 »
Enkö ole jo tänne kirjoittanut??!!! No en näköjään eli olen melko tyytyväinen itseeni. Paino indexissä seisoo että olen ok, tunnen silti itseni hiukan pyöreäksi mutten ota siitä paineita niinkuin vuosi sitten. Käyn vaa'alla aika vähän, en siis tarkalleen tiedä kuinka painava olen mutta viimeksi vaaka sanoi että 61 kg. Auts, kun ottaa huomioon että olen 164 cm pitkä mutta koitan selvitä, eikä tuo nyt niin paha ole, se on lihasta ^^

Eniten pidän itsessäni etureisistäni ja ulkoreisistä (jos joku tajuaa, en tiedä oikeita termiä niille jalan osille) koska ne ovat melko lihaksikkaat. On ihana jännittää niitä ja ne on heti sellaiset kiva kovat jajajaja... Sisäreisi taas ei ole mikään ihana lihas möykky, päin vastoin, siksi pidän enemmän hameista, mutta koska olen käytännöllinen pyöräilevä ihminen en niitä voi käyttää kovin usein.

Toinen juttu josta pidän on lantio. Jos puen vartalonmyötäisen hameen se korostuu kivasti. Pidän leveästi lantiosta, se näyttää jotenkin niin naiselliselta vaikka en vielä "täydellinen" nainen olekkaan. Mutta jos vyötäröni saisi vielä kapoisaksi niin olisin tyytyväinen. Tiimalasi vyötärön tahtoisin, saan ehkä hankittua korsetin niin se toivottavasti saa hiukan muotoa esiin.

Asioita joista en pidä on ihan liikaakin. Kaikki tuntuu olevan läskiä vastaan, niin myös minäkin, eli jenkkakahvat ja maha, olemattomat rinnat (kyllä ne siitä kasvaa tiedän tiedän ^^), pienet silmät ja hännän huippuna käteni (tarkalleen se kohta missä on hauis). Hauiksen kohdalla on siis joitakin epämääräisiä näppylöitä, en tiedä mistä ne ovat ilmestyneet mutta ne ovat onneksi aika huomaamattomia. Onko jollakin kanssa tälläisiä ja tietoa mitä ne ovat? Muita minun ei tarvitse edes selittää, kukapa ei pitäisi makkaroista?

Mutta yleensäkkin olen aika sinut itseni kanssa, uimapuvussa en ole vielä valmis esiintymään julkisesti, vasta kun sisäreisistäni on leikattu pala pois (: Olen puhunut.

le loup-garou

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #58 : Kesäkuu 09, 2005, 19:42:09 »
Minä en vihaa vartaloani, mutta en siitä erityisesti pidäkkään. Minä olen pitkä tytöksi, 178,5 cm ja iso kokoinen. Minä en myöskään ole laiha, en todellakaan. Olen laihtunut noin 15 kiloa, mutta silti olen ihannepainoni ylärajoilla. Minulla on suunnattoman leveä lantio, todella pienet rinnat, iso, mutta ei kovin muodokas takapuoli, leveä nenä, paksut sormet, ohuet hiukset.. melkein kaikki on vähän pielessä. En kuitenkaan vihaa vartaloani enää samalla tavalla kuin silloin 15 kiloa sitten, silti parantamisen varaa olisi ja paljon. En kuitenkaan haluaisi olla mikään langanlaiha, kuten kaikki mallit ja missit, mutta joku kymmenen kiloa vielä painosta pois niin olisin jo paljon tyytyväisempi itseeni. Yritys on kova, aikomukseni olisi pudottaa se kesän aikana.

Niitä harvoja asioita joista ulkonäössäni pidän, ovat silmäni. Minulla on aika kauniit silmät. Ne eivät oikeastaan ole selvästi minkään väriset, niissä on vihreää ja ruskeaa, mutta ne aivät kuitenkaan ole vihreän ruskeat. En osaa oikein selittää, mutta ne ovat kuitenkin aika hienot, erikoiset. Paras asia kasvoissani hymyni lisäksi. Minulla ei myöskään juuri ole finnejä, mistä olen todella iloinen.

Minua on kiusattu ulkonäköni takia koko peruskoulun ajan, joka nyt onneksi on ohi. Sen ansiosta minulla on ulkonäöstäni pieni alemmuuskompleksi. Ajattelen, että koska olen niin ruma, en saa myöskään kaunistautua mitenkään. En kehtaa meikata tai laittaa hiuksiani tai käyttää vaatteita, joissa oikeasti näyttäisin hyvältä.  

Kyllä, minusta ulkönäkö on tänä päivänä vähän liian tärkeää. Siis tämä anorektisen laihuuden ihannointi, mallin mitat ym. Jokaisessa mainoksessa on vain niitä älyttömän laihoja, hyvä ihoisia, kauniita naisia, ei koskaan ketään tavallista ihmistä, tai ainakin hyvin harvoin. Kyllä se saa kenen tahansa olon vähän epävarmaksi ulkönäkönsä suhteen.

Olisi todella mahtavaa pystyä hyväksymään vartaloni sellaisena kuin se on. Hienoa, että kuitenkin moni muu pystyy siihen.

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #59 : Kesäkuu 09, 2005, 20:48:11 »
Minä olen itseasiassa aika tyytyväinen omaan vartalooni. Olen kyllä lyhyt, vain 150 cm (olen 13-vuotias). Se ei erityisemmin haittaa, olen tottunut jo siihen, sillä olen aina ollut luokkani lyhyimpiä. Kasvuennusteeni on 160 cm, että kyllä tästä vielä olisi tarkoitus vähän kasvaa :)

Viimeksi kun kävin vaa'alla (siitä on aika kauan) painoin sellaiset 35 kiloa. Nyt taitaa painoa olla lisää, ja hiukan olen pyöristynyt (ainakin omissa silmissäni) sillä herkkuja on tullut naposteltua ja urheilu jäänyt vähiin. Ikinä en ole lihava enkä liian laiha ollut, tällainen sopiva. Reiteni ja pohkeeni ovat kyllä aika "löllykät" ja kädet kapeat tikut. Mutta enpä minä mitään näkyviä lihaksia kaipaakaan. Ihan hyvä minulla näin on.

Kasvoissani olisi kyllä parannettavaa. Iho on sellaista rosoista, mutta ei mitenkään kuivaa silti. Finnejä ei paljon ole, onneksi. Kasvoni ovat ehkä vähän pyöreät. En tiedä, onko se huono vai hyvä puoli. Nenäni on leveä, mutta silmät on ihan kivat. Tosin toinen on vähän erimuotoinen kuin toinen. En osaa sanoa olenko söpö, kaunis tai rumakaan, en luultavasti mikään noista.

Hiuksista pidän ihan kohtalaisesti. Väri on siedettävä, sellainen ruskea. Hiukseni yltävät nykyään olkapäille, niitä on leikattu aika vasta. Eipä sillä, ne eivät koskaan ole olleet kovin paljoa pitemmät. Hiukseni ovat ohuet ja niitä on vaikea kasvattaa, mikä on päätavoitteeni. Hiukseni olen värjännyt kerran, mutta en sen takia, ettenkö pitäisi luonnollisesta hiusväristäni, vaan ihan vaihtelun vuoksi.

ujelo

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #60 : Kesäkuu 10, 2005, 17:21:40 »
En, en ja vielä kerran EN ole tyytyväinen.
Aina kaikkialle hoetaan, että teini-iässä ei saisi laihduttaa tai vertailla itseään muihin koska kasvaa vielä jne. Minä en tästä enää pahemmin kasva, eli minun pitäisi olla lopullisissa mitoissani.
En ole ikinä halunnut olla mikään lanka, enkä kyllä sen puoleen tällainen kun nytkään olen. Mutta kun haluaisin vain löytää sopivia housuja edes joskus. xD Kaikki rasva kerääntyy minulla juuri takamukseen ja reisiin, mikä ottaa tavattomasti pattiin.
Liikkua tietysti pitäisi enemmän, ja syödä terveellisemmin, mutta.
MUTTA. Pituutta minulla siis on semmoiset 167 cm, suurinpiirtein, en ole mitenkään varma, ja painoa lähemmäs 70 kiloa.
Minusta liikaa.
Lisäksi, jos päätän laihduttaa, painoni laskee vähän nopeasti ja helposti, ja nousee vielä helpommin. Liikkumisesta sen verran, että en voi sanoa, etten pitäisi siitä, mutta tarvitsisin jonkun mielenkiintoisen harrastuksen, ja sellaisiin ei ole näin pienessä paikassa mahdollisuuksia :(
Tulipas kamalan... kamala viesti. xP Kuulostan aivan ruikuttavalta teiniltä (mitä, minäkö sellainen? xD) mutta olkoon.

Chiyo

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #61 : Marraskuu 10, 2005, 15:37:22 »
Nojaa. En voi sanoa olevani tyytyväinen kroppaani, muttamutta. Minulla on päiväni :D

Olen jotain 160 ja risat/ 57. Eli normaalipainoinen. Mutta eipäs nyt innostuta liikaa. Minulla kaikki läski on kerääntynyt mahalle ja vyötärölle. Minulla on kunnon pelastusrengas vyötäröllä, aivan armottomat jenkkakahvat ja pömppömaha, jota itse kutsun 'pyllyksi', koska sen keskeltä jokin lihas vetää sitä taaksepäin, niin että se on vähän niinkuin arsen muotoinen xD Kukaan ei taas tajua. Vaikka olen laihtunut aika paljonkin ( Ala-asteella mittani olivat jtn.158/58) ja terkkari jaksaa valittaa että et kai sinä nyt vaan laihduta. Mutta pakkosanoa, en ymmärrä miten nämä jenkkakahvat saisi pois. Ehkä liikunnalla, mutta en ole vain millään löytänyt sopivaa harrastusta. Ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata tämä läskipeppu jonnekkin ja sitten vaikka itku silmässä ja hampaat irvessä kuntoilla jossain rääkkivoimistelussa. Mutta katsoo nyt ^^ Olen vasta 13, joten kasvan tästä vielä luultavasti aika mukavasti, toivotaan vain ettei paino tule perässä ^^

chimera

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #62 : Marraskuu 10, 2005, 22:13:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä... etc..


Tottatottatotta.

Olen itse myöskin kutakuinkin noissa mitoissa. Pituuteen olen melkolailla tyytyväinen, olisihan se kivaa olla 168cm pitkä, ((en tiedä miksi juuri 168cm^^)), mutta sille asialle ei voi nyt mitään.

Lihottaminen on lähes mahdotonta. Vaikka itse söisin kuinka paljon, niin en liho grammaakaan. Tai ainakin se on hyyyyvin hidasta, koska itselläni on niin kovin vilkas aineenvaihdunta.
Rakastan ruokaa ja syömistä ja ahdan itseeni kaiken elollisen ja elottoman aina kivistä männynkäpyihin.

Oma unelmavartaloni olisi melkolailla sitä mitä itse nyt olen. Reisiä, takapuolta ja käsivarsia saisi olla vähän enemmän. Siis lihasta. Rasvaa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti ole.

Tälläisen riisitikun on kovin vaikeaa ostaa sopivia housuja tai paitoja, kun lähes kaikissa jää tyhjää ja sitten se roikkuu päällä rumasti. Toisaalta, olenkin nykyään tykästynyt tuohon löysempään housumalliin, se vaan sopii joillekin hoikille paremmin kun ylikireät, ihoanuolevat housut.

Jos jotain hyvää on sanottava tästäkin riisitikkuruumiista, niin se on pitkät ja solakat sääret. Niistä saan aina kehuja ja se on ainoa asia mistä voin olla tyytyväinen.

Avilin

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #63 : Marraskuu 11, 2005, 17:56:16 »
Hmm... En onneksi ole ainoa, jolle oma vartalo on arka asia. Se ei ole minulle vieras, mutta en voi sanoa myöskään tuntevani tai rakastavani sitä. Minulle se on sellainen pakollinen juttu, minkä kanssa pitää vain oppia elämään. Tällä hetkellä pituutta löytyy 172-173 senttiä, painoa 49-51 kiloa, täytän joulukuussa 16. Paino- ja kasvukäyräni ovat terveydenjoitajan mukaan täysin normaaleja, ja vaikka äiti aina painostani skitsoileekin, kaikki on hyvin. Haluaisin silti, että kroppani olisi toisenlainen, mutta vaikka se olisi juuri sellainen kuin unelmoisin, alkaisin todennäköisesti kaivata epäkohtia. Se on oikeastaan aika merkillistä.

Minun mielestäni vartalolla ei niinkään ole väliä, vaan sillä, että kyseinen henkilö kantaa sen ylpeästi. Oli sitten lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt, minun mielestäni ratkaisevaa on asenne.
Mutta jotainhan täytyy vastata, joten kerron pari juttua. Tästä ei saa sitten loukkaantua. Oli ylipainosella ihmisellä millainen asenne tahansa, se ei tietenkään peitä sitä tosiasiaa, että hän on lihava. Minusta lihavuus ei ole kaunista, vaan se on terveysriski ja ruuhkabussissa aika hankala juttu. Kaunista ei kuitenkaan ole myöskään se, että on langanlaiha. Itse ehkä ihannoin tervettä ja sopusuhtaista, normaalipainon alarajalla olevaa vartaloa, jos nyt jonkinlainen määritelmä voidaan sanoa.

Lana Laney

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #64 : Marraskuu 11, 2005, 18:13:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.


Itselläni on täysin sama ongelma kun Myyllä. Minäkin olen laiha, liian laiha. Saan kuulla tästä usein ja se ei ole mukavaa (varsinkin kun jotkin epäilivät että minulla oli anoreksia /kun tulin ylä-asteelle/ ja se ei tuntunut mukavalta). Minäkin toivoisin, että lihoaisin.

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #65 : Marraskuu 11, 2005, 18:36:37 »
No jaa.. Pitää varmaan yhtyä edelliseen kirjoittajaan ja sanoa, että hyvinä päivinä virheitä on vähemmän, mutta huonoista päivistä ei puhuta.. :)
Olen kohta (vajaa viikko wuhuu..) 17 vuotta ja pituudeltani olen n. 163 cm ja paino (höm..) semmoinen 55kg. (hitsi tuosta tulee mieleen ihan joku tohtori palstan vastauksen aloitus..) Eli sille en ole lyhyt enkä pitkä. Painoa tietysti saisi olla vähemmän. Ainakin jos katsoo tuota kumpua jota kutsutaan mahaksi..
Virheitä on esimerkiksi kasvot. Siis ei kukaan halua tälläisia pyöreitä pallo kasvoja.. Reidet minulla on paksut.  Muutenkin jalat ovat minulla tosi pitkät. Ottaen huomioon, että esimerkiksi olen äitiäni ehkä 10 cm pidempi, mutta jalat minulla on paljon pidemmät.. (outoa...)
Kädet mitähän valittamista niissä olisi. En tiedä.. Ehkä kädet ovat sellinen mistä en keksi mitään valittamista. Minulla on pitkät sormet ja suht normaalit kädet. No jos pikku asioihin mennään niin tuossa olkapäällä olevia luomia ei tulisi ikävä..
Takapuolestahan me emme todellakaan puhu.. Siinä ei olisi mitään muuta kuin korjattavaa.. Liian iso, liian ärsyttävä. Niskat vois uusia ihan sen takia, että niihin koskee noin suunnilleen kokoajan. Ihan vaan sen takia.
En minä varmaan muuta haluaisikaan muuttaa. :) Kyllä niitten kanssa oppii elämään, etten ajatellut ruveta itteeni leikkelemään..
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Mondschein

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #66 : Marraskuu 11, 2005, 18:59:46 »
Mitähän minä voisin sanoa vartalostani...?

Olen n. 174 centtiä pitkä ja painan n. 60 kiloa. 13 vuotta olen ja 14 tulee täyteen ensi tammikuussa. Terveydenhoitajan mukaan olen unelmapainossa eikä tässä kai taida missään olla mitään ylimääräistä. Vatsani on aina ollut melko litteä ja tavoitteena on saada pienet hieman näkyvät vatsikset, joita olen aina halunnut. Ei se tilanne nytkään kyllä huono ole, kyllä ne on aina hieman näkyneet (pitää kyllä melko tarkkaan katsoa). Enpä tiedä sitten onko minulla pienet jenkkakahvat, mutta sellaisia en ainakaan halua. Lantioni on ainakin jo nyt tarpeeksi leveä enkä halua samanlaista kuin läskiperse siskollani.

Hmmh, minun jalkani ovat epäsopusuhtaiset. Tai siis minun sääreni ovat tällaiset tikut (silti mukavat, ei ole ylimääräistä) ja sitten reidet melko paksut (riippuu miltä kantilta katsoo), huonoina päivinä ne ovat todella paksut parempina taas hyvät. Polveni olen vuosien aikana oppinut hyväksymään, ei ne nyt niin kauheat oikeastaan olekkaan. Takamuksenikaan ei ole liian iso eikä liian pieni. Eipä niissä oikein mitään valittamista.

Minua harmittaa vain selkäni, jonka olen isältäni perinyt. Se on todella pitkä, niinkuin jalkanikin, niistä kahdesta pituuteni koostuu. Selän pituudessa ei tietenkään pitäisi olla mitään valittamista, mutta ette usko kuinka kipeä se joskus on. Niin kipeä, että meinaa itku tulla. Eikä auta vaikka mihin suuntaan vääntää. Jaloissa taas on se ongelma, että en ole ikinä koskenut jalat suorassa varpaisiini vaikka kuinka notkeutta välillä riittäisi (lähellä kyllä on ollut, murr).

En ole ikinä harkinnut laihduttamista, mutta silti hyvin oudosti kesän aikana saatoin lihoa pari kiloa ja nyt taas ollaan mahan kanssa hyvässä yhteistyössä o_O Se oli hyvin outo lihominen ja laihtuminen, tai sitten kuvittelin omiani. Minä en kyllä ikinä kiinnitä huomiota toisten vartaloihin (ainakaan kauheasti), ellei niitten lantiofarkkujen vyötärön yli pursua jenkkakahvat ja valtava maha.

Minusta unelmavartalo on kiinteä ja sopusuhtainen eikä mikään langanlaiha luikku. Itseäni yritän nyt patistaa vatsiksien tekoon ja lenkille joka päivä, jos ne lihakset rupeaisivat tulemaan esille paremmin. Urheilullinen vartalo on aina ollut haaveeni ja toivon sen saavani.

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #67 : Marraskuu 11, 2005, 20:33:57 »
Olen tyytyväinen itseeni ihan tällaisena. Ei minulla oikeastaan koskaan ole ollut mitään suurempia kriisejä itseni kanssa. Mitä nyt joskus valittaa ihan kaikesta (joskin silloin valitus todella kohdistuu kaikkeen muuhunkin).

Olen 161 cm pitkä. Ennusteen mukaan minusta piti tulla noin 9 cm pidempi, mutta tällaiseksi sitä jäätiin. Pidän kuitenkin tästä.

Painostani minulla ei ole itse asiassa harmainta aavistustakaan, mutta kaipa se jossain siinä 50 kg:n nurkilla pyörii. Ja saa aivan vapaasti pyöriä. Minä en puntaria pahemmin tuhlaile. Ihan sama mitä painan, kunhan olo on mukava. Paino ei ole koskaan ollut minulle ongelma.

Ennen en pitänyt kasvoistani ja kyllä sitä välillä todellakin tulee sellaisia kohtauksia, että ei - miksi nuo kasvot tuijottavat aina aamulla peilistä? Mutta sitten sitä ajattelee, että se olen minä, vain ja ainoastaan minä. Ainutlaatuinen yksilö. Ja sitten sitä hymyilee ja tietää olevansa oma itsensä, vaikka se ei vastaisikaan kaiken maailman kauneusihanteita.

Nenäni kanssa minulla oli joskus ongelma, koska en pitänyt siitä lainkaan, mutta nykyään olen sinut jopa sen kanssa. On paljon helpompaa olla vihaamatta omaa nenäänsä kuin irvistellä sille joka aamu.

Nykyään kaikki ovat vain niin sokeita katsomaan omaa vartaloaan. Sitä tulee ajatelleeksi, että kauneusihanteita tulisi noudattaa. Mutta jos kaikki olisivat kopioita toisistaan, niin kaduilla kävelisi aina uudelleen vastaan samoja ihmisiä samasta muotista. Ei sekään olisi kovin kivaa. Kaikilla on yksilölliset piirteensä ja se on hieno asia^^

Hanjeu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #68 : Marraskuu 12, 2005, 09:44:02 »
Minä olen pitkä, siis 180 senttiä. Olen ylpeä pituudestani, mutta toivoisin yhä että kasvaisisin vielä, jotain 187 senttimetriä olisi kiva. Minulla on pitkät sääret ja isot jalkaterät ja kädet, että joudun käyttämään miesten kenkiä ja hansikkaita. Lisäksi olen harteikas, ja minulla on lyhyt ja tanakka kaula.

Pituuden vastapainoksi...no, minä olen lihava. Ylipainoinen. Läski. Siis ihan totta, minulla on runsaasti ylipainoa, jotka haluaisin pois. Toivoisin painavani edes 70 kiloa, sillä olen oikeasti ylipainoinen, vaikka painoni 'jakaantuu tasaisemmin' kun olen näin pitkä, enkä näytä niin lihavalta kuin 170 senttinen samanpainoinen. Toivoisin oikeasti että laihtuisin, mutta kaikki yriykst säännöstellä syömistäni ovat karahtaneet karille. Olen mielialasyöjä, eli iloisena päivänä voin olla miltei koko päivän syömätt, (vaikka illalla onkin sitten törkeä nälkä) mutta jos on vähääkään surullinen...noh. Se näkyy, sillä alan ahmia. Harmi vain että minulla on vartalo, jossa jokainen syömäni ruokapala jää joko ahteriin tai vatsanseudulle.

Rintani ovat omasta mielestäni pienet, mutta en nyt ala haluta niitä muuttaaan. En kaipaa isoja rintoja, ne eivät antaisi minulle mitään iloa, joten miksi niitä pitäisi saada?

Kasvoistani olen ihan ylpeä, vaikka naamassani onkin aikalailla finnejä, ja ne ovat hyvin suomalaisen nkäköisiä. Eli pottunenä, syvällä olevat ilmät, leveät kasvot ja jne. Tosin olen halunnut jo pitkään piilolinssejä, sillä olen totaalisen kettuuntunut näihin rilleihini, joita ilman en näe MITÄÄN.

Muuten vartaloni on omasta mielestäni hyvä ja persoonallinen, kunhan ne läskit vain menisivät pois.

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #69 : Marraskuu 28, 2005, 14:08:57 »
Lainaus käyttäjältä: "chimera"
Lihottaminen on lähes mahdotonta. Vaikka itse söisin kuinka paljon, niin en liho grammaakaan. Tai ainakin se on hyyyyvin hidasta, koska itselläni on niin kovin vilkas aineenvaihdunta.
Rakastan ruokaa ja syömistä ja ahdan itseeni kaiken elollisen ja elottoman aina kivistä männynkäpyihin.


Sama ongelma. Olen koko elämäni taistellut alipainoa vastaan. Nyt vihdoin alkaa jotain painoa kertyä ja painoindeksi on silti alle 17. Sen sitä saa kun on 190cm ja vilkas aineenvaihdunta.

Ihmettelen kovasti miksi ihmiset löytävät aina jotain valittamista ulkonäöstäni. Yleensä olen liian pitkä tai luuviulu. Tiedän kyllä molemmat ongelmat. Olisin mielelläni saman painoinen ja 15cm lyhyempi, vaikkei nyt pojille sillä painolla ole niin paljoa väliä(kunhan ei ole liikaa tai liian vähän).

Eniten ottaa päähän se, että vaikka minulla on aivan yhtä paha paino-ongelma kuin ylipainoisilla, ihmiset kohtelevat minua aivan eri tavalla. Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa. Olen huomannut, että tytöillekin kelpaa paljon paremmin painoindeksi 16.6 kuin 26.6, vaikka minulle kuittailevatkin, että olen aivan liian hoikka. En tietenkään ole sitä mieltä, että liikakiloista pitäisi jollekin kokajan huomautella. Päin vastoin minua ärsyttää se, että olen ongelmani kanssa enemmän hyväksytty kuin ihminen päinvastaisen ongelman kanssa.

Pidän muuten. Sellaiset kivat siniset leuan alle juuri juuri ulottuvat (ja nyt myös tupeeratut). Silmistänikin pidän aika paljon. Ruskeat kun ovat niin tuovat hienon kontrastin sinisen kanssa. :)
-

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #70 : Marraskuu 28, 2005, 15:27:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Päin vastoin minua ärsyttää se, että olen ongelmani kanssa enemmän hyväksytty kuin ihminen päinvastaisen ongelman kanssa.


Johtuneekohan siitä, että alipainoa on vaikeampi tajuta ja huomata? Jos kadulla kävelee vastaan ensin todella "läski", kuten heitä monesti nimitetään, ja hänen jälkeensä langanlaiha "hongankolistaja", niin luultavasti ajattelen ennemmin tämän pyöreämmän ihmisen olevan kaukana yleisestä kauneusihanteesta. Onhan tuo laiha juuri "niin kuin ne mallit ja ne muuta kauniit ihmiset". Luultavasti näin, vaikka se ei oikein olekaan.
Ennen vanhaan ihmisten kauneusihanteena oli pyöreä ja muodokas vartalo, ellei jopa "lihava" vartalo. Johtui siitä, että pyöreämmistä ihmisistä näki, että heillä on rahaa, jolla syödä. Nykyään kauneusihanne on toisin päin, täytyy olla niin laiha, ettei löydä sopivaa vyötä pitämään housuja ylhäällä.

Itse en ole koskaan ollut täysin ihannemitoissa. Olen ensinnäkin lyhyt, n. 157 cm pitkä. Tiedän, olen nuori ja kasvan vielä plaaplaa. Mutta kun en kasva. Koko sukuni äidin ja isän puolelta on lyhyttä. Terkkari sanoi, että erittäin hyvällä tuurilla kasvan 165 cm pitkäksi, ja sekin hyvin epätodennäköistä. Luultavasti minusta tulee 160 cm pitkä. Mieltä ylentävää, eikö?
Olen perinyt äitini suvun puolelta pyöreyden, joka ei kuitenkaan minulla ole läheskään yhtä paha kuin äidilläni, sillä olen saanut geenejä myös isältäni. Olen ehkä jonkun mielestä sopusuhtainen, toisen mielestä en. Omasta mielestäni en.

Olen periaatteessa ihan tyytyväinen vartalooni. Se ei ole "lihava", eikä liian pyöreä, muttei myöskään laiha, mikä on mielestäni hyvä. Älytön laihuus kun ei jostain uskomattomasta syystä ole minun kauneusihanteeni.
Haluaisin kuitenkin laihtua hieman. Olen epätoivoisista laihdutusyrityksistä huolimatta onnistunut pysymään entisissä mitoissani. Vain rasvaa on kropastani hävinnyt, ja lihasta tullut tilalle luvattoman paljon. Niin, lihakset.
Suurin ongelmani on reiteni. Ne ovat yksinkertaisesti liian isot. Minulla on vaikeuksia löytää housuja reisieni takia. Se on masentavaa. Vielä enemmän ottaa hattuun se, että reiteni ovat melkein pelkkää lihasta.
Minulla on hyvä lihaskunto, olen ylpeä siitä. Yleiskunto onkin ihan toinen juttu, ja siksi en siitä nyt puhu.
Lhaksikkuus on minusta sikäli hyvä asia, minun kauneusihanteeni on ehkä eneminkin lihaksikas ja muodokas, kuin lihakseton ja laiha kuin tikku. Minusta ei ole kovin naisellista olla kamalan laiha, ja tällä tarkoitan nyt todellista laihuutta.

Lainaus käyttäjältä: "silkkinauha"
Useissa housuissa takapuoleni on miltein huomaamaton


Minun takapuoleni on aika iso, muttei se tuota minulle mitään ongelmaa. Onhan Jennifer Lopezillakin iso perä. ;>

Aiala Wermento

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #71 : Marraskuu 28, 2005, 19:51:09 »
Hmm.. Oon just ja just tyytyväinen ihteeni. En oo vaa'asta kahtonu paljonko sitä painoa on, mutta ei sillä kyllä omasta mielestä nyt mitään väliä oo, kunhan omasta mielestä näyttää hyvältä. Äidin mielestä oon "kauheen laiha" Nyt tyttö syö!" mutta omasta mielestä just sopiva. Niinku myös terkkarikin sanois miun olevan.

Ulkonäkö. Tyytyväinen. Poikamainen, mutta silti miut tunnistaa tytöks. Eli ei valittamista. Kaikki oon niinku ite haluan. Hiuksetkin sain kesällä leikkauttaa lyhyiksi, vaikka äiti epäili ettei se ois hyvä idea. Nyt se on toista mieltä.

Melkein jokaisella meidän koulussa on älytön päähänpinttymä että pitäis olla just niinku kaikki jossain leffoissa. Haloo ihmiset! Miks ei voi olla tyytyväinen just sellasenaan ku on? Vaan pitää alottaa kauheet dieetit ja sen sellaiset että varmasti sais kerättyä katseita jokaiselta miehenpuolikkaalta joka vaan vastaan sattuu kävelemään.

Arktinen Banaani

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #72 : Tammikuu 02, 2006, 17:09:39 »
Tyytyväinen? Ehkä. En.

Olen aina tykännyt olla pieni ihminen (alle 160 cm). Ja olen tottunut siihen, jos joku kiusoittelee minua pituudestani, enkä jaksa välittää siitä. Minulla on lapsen käsi. Toisaalta se on söpöä, mutta pienet sormet haittaavat pianon soittoa. Rinnat taitavat olla ainoat, joihin olen tyytyväinen. Eniten inhoan pömppömasuani. Tahdon sen pois. Haluan sileän ja tasaisen vatsan. Kuulostaa aika pinnalliselta, mutta en voi mielihalulleni mitään. Yritän kiinteyttää vatsaani ja samalla laihduttaa. En ole ylipainoinen tai mitään, ihannepainossani jopa, mutta olen vain pinnallinen.

Fistandantilus

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #73 : Tammikuu 02, 2006, 18:03:04 »
Tämä onkin mielenkiintoinen topic, pari ensimmäistä sivua lueskelin ennen kuin päätin kirjoittaa oman mielipiteeni.

Ensin tämä painoindeksiasia, koska se etenkin oli esillä paljon. Olen 174 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 59 kg. Indeksin mukaan olen normaalipainoinen, joidenkin taulukoiden mukaan alarajoilla. Tällä hetkellä lisäyksen laitoin, koska viime keväänä painoin 65 kg, kesällä laihduin kymmenen kiloa koska jännitin loppukesän kielikurssiani ja rippileiri jolla olin isosena, oli rankka. Nyt painostani on tullut neljä kiloa takaisin, mikä on kai ihan hyväkin asia. Olin tosin onnellisempi 55-kiloisena, vaikka kuinka olisinkin ollut alipainoinen, näytin hyvältä vaatteissani :).  Terveystarkastuksessa minua järkytti kun terkkari mittasi ja punnitsi minut, näki lukemat joihin siihen mennessä olin ollut tyytyväinen ja sanoi: "Olet tällä hetkellä aika lailla ihannepainossasi, mutta katsele vähän, mitä pistät suuhusi." Tuli ikävä olo, sellainen, että olisin aivan indeksin ylärajoilla ja vaarassa tulla ylipainoiseksi. Minusta terkkarin asenne oli väärä, silloin harmitti ja jos vielä olisin neljätoistavuotias, olisi varmasti harmittanut enemmänkin. Nyt olen kuitenkin 16-vuotias, ja useimmiten melko tyytyväinen itseeni, ottaen huomioon etten liiku vapaa-ajallani lainkaan.

Rintani ovat pienet, kuppikokoni vaihtelee 75A:n ja B:n välillä, pitäisin enemmän pysyvästä B:stä, varmuuden vuoksi vaikka C:stä. Tämä koko on kuitenkin melko yleinen mm. kaveripiirissäni, eli ehkä selviän näinkin, ja voihan sitä käyttää topattuja silloin kun kaipaa itsetunnon kohotusta(tässä suuremman koon kaipuussa saattaa olla syynä entinen poikaystäväni, joka tuntui ihannoivan suurikokoisia rintoja... ei päin naamaa tosin, mutta silti).

Omistan silmälasit, mistä olen onnellinen. Nenäni kun on melko suoralinjainen, ei nyt voi haukannenäksi sanoa koska se ei ole niin pitkä, mutta sellainen olo tulee, ja siksi olen onnellinen laseistani, koska niiden takia sitä ei huomaa, koen että lasit sopivat minulle. Vahvuuteni miinusluokassa ovat kuitenkin tällä hetkellä jo -9,5, ovat kasvaneet koko ajan, joten toivon että kasvu loppuisi ja voisin 18-vuotiaana mennä silmäleikkaukseen. Haluaisin pienet vahvuudet, koska tällaiset vahvuudet hintavuutensa lisäksi omaavat silmiä pienentävän haittavaikutuksen. Minulla tosin on bambin silmät, eli ei sitä niin huomaa, mutta mieluummin pitäisin silmieni oikean koon :), koska pidän lautassilmistäni.

En meikkaa lainkaan, koska, vaikka kenties hallitsisinkin taidon, en koe siihen tarvetta. Ja luonnollisuudesta ei voi olla mitään haittaa, suuret punaiset finnit ovat ainoat, jotka meikkaan, nekin tosin harvemmin, piiloon.

Minulla on suurikokoiset kädet, pitkät sormetkin, mutta en voi inhota niitä, koska jos käteni olisivat eri malliset, en välttämättä osaisi piirtää(ja koen omaavani lahjoja kyseiselle alalle, tuskin muuten olisin opiskelemassa alaa...). Ja rakastan pitkiä sormiani, kestän sitten tyylikkäiden hansikkaiden löytämisen vaivan. Myös jalkani on melko suuri 40-42 riippuen kengästä. Harvemmin  kuitenkin on tullut ongelmia kokojen löytämisessä, ongelma on yleensä vain se, että kaipaan malleja joita ei ole markkinoilla XD. Joskus tosin koin suuren pettymyksen kun pitkän etsimisen jälkeen löysin kauniin vihreät tennarit, ja sitten niidne koot loppuivat ennen minun kokooni tulemista....

Hiukseni ovat luonnostaan vaaleat(tällä hetkellä niissä on musta väri päällä, mutta sentin juurikasvun takia olen menossa värinpoistoon), voisi sanoa syksyn viljan väriset. Pidän siis omasta väristäni, joskus vain kaipaa vaihtelua. Laadultaan ne ovat melko hauraat, mutta niitä on paljon, joten näytän paksutukkaiselta. Lisäksi ne ovat uskomattoman luonnonkiharat, mikä vielä vahvistaa paksuuden näköä, ne kun kihartvat milloin mihinkin suuntaan, minä kun en jaksa hillitä tai lietsoa niitä järjestykseen. Järjestetyt kiharat eivät ole minulle ominaista, vaan kunnon harakanpesä :).

Itse asiassa ainoa asia jota todella vihaan itsessäni on ihoni, joka on toivoton sekaiho. Se on kuivuuteen taipuvainen, jos kosken siihen liikaa, mutta toivottoman rasvainen toisilta osin, eli etenkin talviaikaan etenkin selkäni on näppyä täynnä. Onkin hengelle tuskaa käyttää alkukesästä minulle rakkaita selältä avonaisia paitoja, koska iho on siihen aikaan vielä huonossa kunnossa. Aurinkoa saadessaan se kuitenkin tulee taas parempaan kuntoon, eli ehkä osaan elää senkin kanssa.

Loppujen lopuksi kun ajattelee, niin se todellakin on vain itsetunnosta kiinni, millaiseksi itsensä kokee. Ja minä olen onnistunut lähiaikoina nostamaan itsevarmuuttani, kurjistakin kokemuksista huolimatta.

sirppi

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #74 : Tammikuu 05, 2006, 23:55:41 »
En kyllä todellakaan ole tyytyväinen itseeni.
Minä olen ylipainoinen ja saan kärsiä siitä joka päivä. Koulussa mulla ei ole yhtään kavereita ja lähes kaikki kolmannelta luokalta ylöspäin vihaavat mua.
Lähes kaikki ykkös ja kakkosluokkalaiset taas pelkäävät mua. Ne luulee että oon "kovis" koska vaatteeni ovat aika tumman värisiä.
On aika vaikeeta olla tyytyväinen itseeni kun lähes joka päivä kuulen luokkalaisiltani olevani "v***n läski". Olen 162cm ja 62kg.