Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 37984 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #175 : Maaliskuu 23, 2010, 23:37:08 »
Olen ollut nykyistä 15 kg laihempi ja varmaan 10 kg lihavampi. Tällä hetkellä olen about 53 kg, mikä on musta sopiva mun pituuteen, 163 cm, nähden.

Ärsyttää kyllä laihojen sortaminen. Ventovieraat ihmiset heittelevät kommentteja kuten "Mieti syömisiäsi" tai "...ku sullahan on syömishäiriö", vaikkei edes olisi. Sitten lihavuuden kanssa pitää varoja sanojaan kuten vihamiehen hautajaisissa. Ja kun lihavillekin on omat osastonsa kaupoissa, miksei laihoillekin ole? Siinä kun painoin jotain 42 kg viime kesänä (en tarkoituksella, terveyssyistä mut pakotettiin puoleksi vuodeksi nestedieetille, eikä sillä ollut mitään tekemistä mun sillosen painon kanssa), oli hirveä ongelma löytää vaatteita. Jos löyty nätit farkut, niitä piti vielä kavennuttaa että ois saanut ne istumaan.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #176 : Maaliskuu 24, 2010, 12:21:16 »
^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen. Perusvaatevalmistajat eivät myöskään yleensä näytä tekevän vaatteistaan niitä Isojen Ihmisten osaston kokoja - harvemmin esim. Lindexillä on samasta paidasta sekä kokojen >32 että 48< versioita.
Ikävä vain, että kovin usein ns. lihavien vaatteet ovat aika hirveitä. Vaatesuunnittelijoiden mielestä tietyn koon ylittävien tulee ilmeisesti pukeutua telttoihin ja säkkeihin. :P

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #177 : Maaliskuu 24, 2010, 14:29:01 »
Aika hassua, että laihat valittavat sitä, ettei heille ole omia osastojaan... Voi jestas sentään, oikeasti! Kuten Vesi Y yllä jo totesikin, niitä isokokoisten osastoja lukuunottamatta muut osastot ovat laihoille. On helpompaa löytää kokoa 34 olevia tyylikkäitä vaatteita, kuin kokoa 44-46 olevia vastaavia. Vaikka olisikin ne isokokoisten osastot, mikä oletus se on, että niiltä rajatuilta osastoilta isokokoiset löytävät etsimänsä vaatteet? Ei todellakaan mikään, sillä vaikka olisikin normaalia isokokoisempi, ei se tarkoita sitä, että kaikenlaiset vaatteet kelpaisivat. Ne tosiaan ovat usein telttamallisia ja tylsiä, itse olen joskus esim. Seppälästä löytänyt isojen puolelta kivojakin vaatteita, mutta onneksi muutoin monesta paikkaa saa vielä minun kokoani normiosastoilta, vaikka etsiminen viekin aikansa. Tosin yleensä tilailen esim. Elloksesta ja Halensilta, kun tiedän kokoni siellä ja säästyn samalla tuskastuttavalta etsinnältä. Farkkuja en juuri mistään liikkeestä löydä, kun pitäisi sopivan mallin lisäksi olla istuvuudeltaan, lahjepituudeltaan ja kooltaan sopivat - esim. Halensilta tilailen mm. Love Labelin ja Southin farkkuja, joissa on paljon kokoja ja eri lahjepituuksia, nytkin yhdet farkut pitäisi hakea. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 24, 2010, 14:36:10 kirjoittanut Giladra Carrion »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #178 : Maaliskuu 24, 2010, 19:30:41 »
Alkoi melkein suututtamaan, kun luin nelisen vuotta vanhan viestini tuolla sivulla 4(?). Saakeli, ole onnellinen ämmä, painoit alle 70 kiloa ja sääresi olivat upeat!

Painoa löytyy nykyään sellaiset 75 kiloa, en ole pariin kuukauteen edes punninnut. Painoindeksin mielestä olen hieman ehkä pyöreä, mutta kuitenkin normaaleissa mitoissa. Pituuskasvuni jämähti siihen 179 senttiin ja nyt onkin suunta jo alaspäin, ko ryhti rapistuu. Mielestäni olen normaalin mittainen :P En ole koskaan osannut ajatella itseäni kovinkaan pitkänä ja kuulostaa hassulta, että joku 163 on keskiverron suomalaisen naisen varren pituus. Perheessä kuitenkin äiti on 178, isi 191 ja pikkuveli 192 (pienenä kuriositeettinä mainitaan myös mummi 175, eno 192 ja setä 195).

Olin viikonloppuna reissussa Rovaniemellä, kun minun paksuun kallooni upposi kaikkien näiden vuosien (21½) jälkeen tieto siitä, että hemmetti, minähän olen näyttävä nainen. Aina ennen on tuntunut, ettei kukaan näe sitä mitä minä näen peilistä, koska se kuvajainen on ihan vääristynyt. Miulla on suuret ruskeat silmät, jotka sanovat "suojele minua, jooko" ja vievät huomion jykevästä leuasta, pitkä tuulikonetukka, vielä pidempi varsi, kapea vyötärö ja massiivinen takapuoli. Rintani ovat kieltämättä edelleen pienet, mutta tykkään niistä sellaisina, ja kun superpeppu kuitenkin kompensoi sitä, niin eihän tässä ole mitään häpeilemistä :D
Rollossa ollessa minulle sanottiin taas luokkakaverien toimesta, että sinähän olet nätti ja että sinä olet ihan missi kamaa, minkä minä ohitin roskana (ja onhan se, minä en ole nätti, olen jännän näköinen :P). Sitten se tapahtui. Joku ihan randomtyyppi huusi perääni: "H*tto miten hyvä p*rs*!" Ja jostain syystä minä uskoin, että hän on oikeasti sitä mieltä. Paria tuntia myöhemmin kuljin kahden äijän ohi rapussa, siellä ei ollut muita kuin me kolme, ja äkkiä kuulen sen toisen sanovan: "Toi on aika tulinen akka, mutta kyllä sillä on hyvännäkönen p*rs*!"
Kun keskustelin asiasta itseni kanssa, totesin, että kyllä, onhan se aika super, ei mikään luinen kammotus, eikä myöskään mikään löllyvä kasa. Se on oikein esimerkillinen, joskin iso peppu. Joten päätin tehdä rauhan pehmeän takapuoleni kanssa. Miksi minä sitä inhoaisin, kun muutkin tykkäävät siitä? Sillä on mukava istua ja kun tanssii, niin näyttää siltä, että teen jotain :D Oman pepun kanssa on kiva olla kaveri :)

En edelleenkään kuitenkaan pidä reisistäni. Painoni on paennut niihin (ja alleihin...) ja on vaikea löytää sopivia housuja. Haaveena olisikin pudottaa se +5 kiloa, niin mahtuisin taas vanhoihin lempifarkkuihini ja pystyisin ostamaan housuja kuten "normipainoiset." Tällä hetkellä päälle menevät vain sellaiset, jotka istuvat reisistä ja superpepusta, mutta vyötäröllä jää tilaa vielä toiselle samanlaiselle. Lisäksi nilkat vilkkuvat, koska puntit jäävät aina lyhyiksi.
Pituus tekee myös vaateostoksista hankalaa! Paita joko istuu ja vilauttaa masua tai peittää masun ja on teltta. Hihat ja puntit ovat liian lyhyitä. Kenkiä saa joskus metsästää, kun räpylä on 41/42. Mikä näyttää ihanalta 39:nä on kamala 42:na. Kun olen rikas, teetätän kaikki vaatteeni jännään vartalooni sopivaksi :)
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #179 : Maaliskuu 25, 2010, 06:24:03 »
Unelmavartaloa en omista, mutta kyllä minä pärjään tämän nykyisen kanssa vallan mainiosti. Hiukset ovat pörröiset, satunnaiskuivat ja aivan liian lyhyet ollessaan vähän olkapääpituutta pidemmät, sormet ovat liian lyhyet, naamassa on häivähdys kaksoisleuasta, nenässä on möykky, silmät vois olla pidemmät ja ripset tummemmat ja mahassa on liikaa tavaraa - so? Olen just ja just normaalipainoinen, painoindeksini ollessa 24, enkä onneksi omista vaakaa enkä mittanauhaa. Pituutta löytyy 168 senttimetriä, joten haluaisin olla joko pidempi, jolloin olisin pitkänhuiskea, tai lyhyempi, jolloin menisin ehkä joskus kategoriaan pieni ja suloinen. Tai ainakin pieni, eikä tällainen perustantta. Loppujen lopuksi ei taida olla väliä, miltä sitä nyt sattuu näyttämään ja näiden luetteloitsemieni vikojen lisäksi minustakin löytyy jopa hyviä puolia. Lyhyt selkä, pitkät koivet, semikivat sääret, kivanväriset silmät, hyvät kulmakarvat jos niitä viitsii vähän laittaa, ja jos olisin vähän hoikkaisempi, olisi minulla kiitettävä vyötärökin (ja juuri siinä kohdassa, missä sen ei pidä luultavasti olla nykyisen kauneusihanteen mukaan, mutta jossa sen pitää olla minun mielestäni).

Kehonkuvani oli joskus pienempänä hippiäisenä paljon huonompi, mutta liikunnoitsemisen, asenteenmuutoksien, paremman ihmissuhdetilanteen, mukavan ympäristön, monista asioista johtuneen itsetunnon parantumisen, sun muun scheissen kautta se on muuttunut paremmaksi. Ennen ruodin itsestäni vain vikoja ja ajattelin että "perkele, kun tässä ollaan rumia!" Nykyisin en enää ajattele itseäni rumana ja lihavana (mitä nyt joskus syvimmissä murheen alhosissa kaikkien muiden ihanien angstiajatusten kanssa se voi joskus vilahtaa, mutta niin, en pidä rumalihavuutta säännönmukaisena totuutena enää), enkä ajattele että minun pitäisi muuttua tästä hirveästi mihinkään. Jos kiinteytyy ja lihaksikoituu niin mikäs siinä, mutta ensisijaisesti harrastan liikuntaa siksi, että siitä tulee kiva fiilis. Ennen en harrastanut sitäkään ja minusta tuntuu, että sekin huononsi kehonkuvaani. Kehonkuvajutut on muuten varmana ikäkysymyskin, kun silloin about yläasteikäisenä ja vähän nuorempana tuntuu monilla olleen huono kuva ulkonäöstänsä. Iän myötä, itsevarmuuden ja itsetuntemuksen kasvaessa kuva itsestäänkin paranee. No jaa, mikä minä olen puhumaan yläastelaisista kun olen vain vuoden vanhempi. Hoh.

Unelmavartaloni sitten. Jos voisin olla ihan minkälainen vaan, tahtoisin olla jonkun muun pituinen, isosilmäinen ja tummaripsinen (nykyinen pituus on kuitenkin mahtava, joten jos kestovärjäytän ripset niin näistäkin tulee hienot), pitkäjalkainen (sitä olen jo), hoikanjäntevä mutta tarpeeksi naisellinen, pitkäsorminen ja laihakäpälinen. Hiuksille en välttämättä tekisi mitään, oikeastaan pidän niistä kaikkine oikkuineen ja häiriöineen. Ennen inhosin niitäkin.

- Moondancer, viripurkki

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #180 : Maaliskuu 25, 2010, 10:29:33 »
Olen oikeastaan ihan tyytyväinen vartalooni, vaikkei se tosiaankaan ole ihan mallityyppiä.. Pituutta on hiukan reilut 160cm ja painoa vaihtelevasti noin 62-65 kg. Voisi varmaan sanoa, että ole aika vaatimattoman näköinen enkä siis oikein ole se tyyppi, joka ulkonäöllään herättää kaikkien kadulla kulkevien huomion ja kerää katseita. Noup. Kroppani huonoja puolia ovat mielestäni reidet, sillä niihin on kerääntynyt painoa vaikkeivat nyt mitään norsukokoa olekaan. Reisissä on raskausarpia ja muuta mukavaa, mutta kyllä ne housut jalassa ihan hyviltä näyttävät. Kädet voisivat ehkä olla hiukan kiinteämmät, samoin kuin vatsa, mutta mitäpä tuosta. Pidän sääristäni ja myös yläkropasta, vaikka rinnat ovatkin aika onnettomat. Miksi läski lähtee aina vääristä paikoista?

Onnistuin siis pudottamaan painoani jollain tavalla yli 10 kiloa jokunen vuosi sitten lukion jälkeen. Monet vanhat luokkakaverit, jotka eivät ole minua nähneet vuosiin, eivät meinaa tunnistaa minua, kun tosiaan painoa on pudonnut jonkin verran, silmälasit jäivät leikkauspöydälle ja ihokin näyttää taas ihmismäiseltä finnivuosien jälkeen. En ole oikeastaan koskaan vihannut vartaloani, olen aina viihtynyt omana itsenäni, mutta itsevarmuutta olisi ehkä voinut olla enemmän nuorempana ja edelleenkin, vaikka sekin on parantumaan päin. Joskus yläasteella olin hirveän epävarma esim. vaatteista. En oikein uskaltanut käyttää kuin jotain sinisiä ja mustia vaatteita ja kuvittelin tietysti koko ajan että ihmiset katsovat minua ja arvostelevat. Joskus lukiossa aloin uskaltaa käyttää myös värikkäitä vaatteita, ja nykyään pidän melkein mitä vaan enkä häpeile näyttää vartaloani.

Luulen, että tärkein tekijä itseluottamukseni kasvuun ja oman vartalon hyväksymiseen oli iän karttumisen ohella ensimmäinen (ja nykyinen) poikaystäväni. En oikein aluksi voinut käsittää mitä hän minussa näki, mutta kun mies kerran piti siitä mitä näki ja millainen ihminen olin niin mikäs siinä sitten. Tuntui erityisen hyvältä nähdä että hän oli ylpeä minusta ja esitteli minua kavereilleen, ja että myös nämä kaverit pitivät minusta.

Unelmavartaloa minulla ei oikeastaan ole, sillä en vaihtaisi omaani jonkun toiseen, mutta en tietenkään pistä pahaksi jos painoa saisi pois sanotaan vaikka 5 kiloa. Joskus olisi kiva olla vähän pidempi että löytäisi paremmin hyviä housuja ja näyttäisin ehkä vähän aikuisemmalta, mutta toisaalta tykkään olla lyhyt ja onhan noita housuja aika helppo lyhentää jos tarvitsee. Ihan hyvä siis näin. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2010, 10:35:23 kirjoittanut Nemorosa »

Poissa Kishika

  • Kävelevä kaiutin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #181 : Huhtikuu 05, 2010, 15:04:38 »
Mitähän tähän nyt sanoisi. Olen loppujen lopuksi ihan hyvissä väleissä vartaloni kanssa. Paremmassa ainakin, kuin kasvojeni. En ole liian lihava, enkä liian laiha, mutta painoni on jäänyt pituuskasvun varjoon. Niinkuin moni aiemmin vastannut, arvostaisin eniten laihaa, mutten liian laihaa, kiinteää vartaloa.

Ja olen samaa mieltä myös siinä, että ihmiset arvostelevat toisiaan liikaa pelkän pinnan mukaan, mutta se on ihan luonnollista. Itse en menisi luokittelemaan itseäni kaikkein pinnallisimpien joukkoon, koska ulkonäkö ei minulle kavereita valitessa todellakaan merkitse mitään. Omaan ulkokuoreeni suhtaudun sitten sitäkin kriittisemmin, sillä vaikka kuinka järkeilisin kaikkea itsetunnosta ja omien kauniiden piirteiden etsimisestä, en vain osaa pitää itseäni kauniina.
I can see you

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #182 : Huhtikuu 08, 2010, 21:44:43 »
Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka ne reidethän voisivat olla pienemmät (: Pitkä olen ollut aina, ja sitä pituutta siis löytyy 170,6cm ja painoa vaihtelevasti 49-51kg.

Mahaani olen ihan tyytyväinen, joskus se vähän okei pullottaa, mutta yleisesti ottaen se on ihan kiva. Lisäksi tykkään muutenkin ihan hirveästi jaloistani, niitä reisiä siis lukuun ottamatta, etenkin sääristäni tykkään. Lisäksi olen joskus kuullut toteamuksen että näytän vähän mallilta, koska jalkani ovat niin pitkät. Okei, välillä on vähän kömpelö olo. Ja pidän käsivarsistanikin, niiden kanssa sujuu yhteistyö ihan kivasti.

Yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen. Jos kuitenkin eläisin unelmaani, reidet olisivat puolta pienemmät ja vatsa ikilitteä (:
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Rewan

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #183 : Huhtikuu 08, 2010, 22:48:34 »
Noooh, ihan suht koht tyytyväinen olen omaan kroppaani, mutta kyllä tulee punttisalilla vietettyä aikaa ja vartaloa trimmattua entistäkin paremmaksi.

Mahaan, rintalihaksiin ja jalkoihin olen täysin tyytyväinen, mutta hauiksiin en. Ne ovat kohtuulliset, mutta aina voi parantaa. ;)

Eli kyllä olen oikeastaan ihan sinut oman vartaloni kanssa, mutta pitäähän sitä aina pyrkiä parempaan päin..

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #184 : Toukokuu 05, 2010, 22:21:53 »
Mulla on ollut syömishäiriöitä, mutta nyt, kun olen ollut mallia luuranko, en varmaan enää ikinä sairastu sellaiseen. Hi-five!

^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen.

Ei. Muut osastot ovat normaalikokoisille. Laihoille, siis todella laihoille, ei ole osastoja ollenkaan. Eräs todella laiha ystäväni oli kerran TODELLA mielissään kun oli kerrankin löytänyt hameen joka oli sopiva! Sitten pitäis muka ostaa jostain lastenvaateosastolta vaatteet. No thanks.

Poissa neatiitti

  • Kiukkupussi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #185 : Kesäkuu 05, 2010, 22:14:12 »
Jeips, rakastan omaa vartaloani, en 100%, mutta tarpeeksi etten vaihtaisi sitä.
Olen normaalipainoinen, joskin yläkanttiin.
Reidet haluaisin kutistaa, niin olisin 100% tyytyväinen. Mutta olen onnellinen nyt!

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #186 : Kesäkuu 06, 2010, 11:46:27 »
Nykyään kyllä korostetaan liikaa tuota "unelmavartaloa" tv:ssä, lehdissä ja joka paikassa. Mut onneks jokaisella on omat mielipiteet siitä, mikä olisi unelmavartalo.

Itse olen melko tyytyväinen vartalooni, voisihan siitä jotain muuttaakin, mut muiden ihmisten vuoksi en suostuisi muuttumaan kyllä ikinä! Olen normaalipainoinen ja suht keskikokoinen muutenkin. En tikkulaiha, mutta en lihavakaan.
Itsessäni muuttaisin hartiani, omasta mielestäni miulla on leveät hartiat, vaikka luulen ettei muiden mielestä ehkä ole... käsivarsistani en myös pidä, ja yhdessä vaiheessa miulla oli ongelma 39-40 numeroisten jalkojeni kanssa, mut niiden kanssa oon nykyään ihan sinut.

Unelmavartalo olisi miun mielestä tiimalasivartalo. Suht kurvikas, muttei lihava.
On hassua, että koko maailman historiassa on ollut niin monta kauneusihannetta ja ne on muuttuneet koko ajan. Mistäköhän sekin johtuu, että yhtäkkiä kurvikkuus on ihanne ja kohta mallin vartalo (pitkä ja tikkulaiha). Kauneusihanteet on tosi epäreiluja, koska kaikki eivät voi saada tiettyä vartaloa, vaikka haluisivatkin.

Figure

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #187 : Kesäkuu 07, 2010, 20:22:16 »
Mua häiritsee itsessäni lähinnä olematon kurvikkuus. Olen lauta, mutta reidet ja takamus taas ovat sitäkin uhkeammat.
Toisinsanoen omaan järkyttävän päärynä vartalon. Asiaa auttaisi jos pääsisin kamalista reisistäni eroon, ja poveni kohentuisi.

Poissa Maigguli

  • Kilokielimelli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #188 : Kesäkuu 15, 2010, 01:08:17 »
Nooh, itse olen kyllä aika tyytyväinen :D Siis, en ole laiha, enkä lihava. Mielestäni aika sellainen kiinteäkin :) Rinnat ovat mukavan isot tämän ikäisiin verrattuna ja pyöreät. Iso takamus on kyllä tultu perittyä, mutta jollakin tavalla rakastan sitäkin :D Ja jalatkin ovat aika ihanat, tosin särkyä niistä löytyy. Ja olen sellainen nipin napin 160cm pitkä joten ei siitäkään ole valittamista... Ja kengän kokokin on 37... Naamavärkkiä muuttaisin itsestäni, mutten muuta. Eli itse vartaloon olen tyytyväinen :D
Kuka? Kuka? Ai, se olinkin minä :D

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #189 : Heinäkuu 16, 2010, 21:13:36 »
Olen ihan tyytyväinen vartalooni, mutta haluaisin muutaman kilon lisää. Painan tällä hetkellä 47 kiloa, ja paino heittelee yleensä 45-48 välillä. Yli 50 painoin viimeksi joskus teininä. Kahdesta viiteen kiloa alipainoa siis. Olen yrittänyt lihottaa, mutta ei oikein tule mitään. Koska liikun kävellen joka paikkaan, on aivan sama mitä ja kuinka paljon syön, kun kaikki palaa jo yhdellä tunnin kävelymatkalla kouluun. Tykkään kuitenkin niin paljon kuntoilusta, kävelystä ja juoksemista, ettei kyllä tulisi siitäkään mitään, että alkaisin kulkea matkani bussilla. Saan kyllä jatkuvasti kuunnella ihmisten kauhisteluja kuinka laiha olen ja että syönkö mitään, mutta nekin ovat alkaneet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ompahan ainakin piikkikammoa parempi syy kieltäytyä verenluovutuksesta, kun pitäisi vähintään 50 kiloa painaa mutta en millään saa pikistettyä sitä kahtakaan kiloa lisää. Pari kiloa olen tosin onnistunut saamaan lisää lihasten kehittämisellä. Ennen niiden aloittamista painoni oli aina jossain 45 kilon tienoilla, mutta nykyisin enemmänkin siellä 47-48:ssa.

Mitä taas yleisesti ihannoituun "unelmavartaloon" (mallit, missit ym.) tulee, niin en ymmärrä kyllä lainkaan. Minusta se on kaikkea muuta kuin kaunista, kun luut törröttävät ja näytetään nälkään nääntyvältä. Tullut kyllä moneen otteeseen pyöriteltyä koulussa silmiä, kun tyypit jotka ovat laihempia kuin minä, valittavat kuinka ovat niin läskejä ja kuinka ei nyt voi syödä mitään ettei tule puolta kiloa vahingossakaan painoa lisää. Huoh.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot ja negatiivinen ruokalista
« Vastaus #190 : Heinäkuu 16, 2010, 22:22:20 »
Taitoluistelijoilla on hyvänmuotoiset vartalot, mikä johtunee heidän ahkerasta harjoittelustaan.

Mutta kilojensa läskiensä kanssa tuskaileville minulla on jotain.

Maailmassa on vaikka kuinka paljon erilaisia dieettiohjeita. Jotkut niistä ovat mahdottomia toteuttaa tai muuten vain typeriä, mutta on niitä ihan hyviäkin. Sen sijaan, että esittelisin muita erinomaisemman dieettiohjeen, minä esittelenkin menetelmän, jolla siitä hyvästä dieetistä pidetään kiinni.

Kirjoita itsellesi negatiivinen ruokalista.

Negatiivinen ruokalista koostuu neljästä luettelosta.

1. ruoka-ainekset, ruoat ja herkut, jotka jätät kokonaan pois
2. kaikki ensimmäistä luetteloa koskevat poikkeustilanteet
3. ruoka-aineet, joista et luovu kokonaan, mutta vähennät huomattavasti
4. ruoka-aineet, joilla korvaat ensimmäisessä luettelossa mainitut, jotta sinulle ei jäisi nälkä

Negatiivisen ruokalistan käyttöön kuuluu, että pidät sitä kaikkialla mukana. Jos esimerkiksi kioskilla tai ruokakaupassa et muista, mitä negatiivisessa ruokalistassasi lukee, voit sen poimia nopeasti esiin. Voit vapaasti uudelleen muokata negatiivista ruokalistaasi, mutta vain ollessasi kylläinen ja poissa tilanteista, joissa olisit minkään kiusallisen herkun houkutuksille alttiina. Normaalisti noudatat itse tekemääsi ruokalistaa tunnollisesti, myös itse määrittämissäsi poikkeustilanteissa.

Voit siis luoda ja uudelleen säätää oman negatiivisen ruokalistasi oman parhaan tietämyksesi ja tuntemustesi mukaan. Voit käyttää apuna ravitsemusalan parhaimpien asiantuntijoiden ohjeita, jos sinusta siltä tuntuu. Pääasia on, että negatiivinen ruokalista on sinun itsesi laatima. Voit "kiristää" tai "höllentää" negatiivista ruokalistaa ajan kuluessa. Kirjoitat sen itse ja itse myös valvot sen noudattamista.


EDIT: Lihakset tosiaan painavat enemmän kuin läski, mutta lihakset myös näyttävät hyviltä ja mahdollistavat liikkumisen. Siispä älä usko puntaria.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 17, 2010, 01:22:33 kirjoittanut Aleister »

Poissa Akai

  • In dreams
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lumos!
    • Akai on dA
  • Pottermore: MarauderBlood107
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #191 : Heinäkuu 16, 2010, 22:40:14 »
Jos en vertaa vartaloani kenenkään muun vartaloon, vaan ajattelen sitä ihan yksittäisenä, olen siihen vallan tyytyväinen. :) Mutta kun muihin vertaan, niin ajattelen, että haluaisin laihemmat jalan sekä pienemmät jalat (eli kengänkoko pienemmäksi). Mutta toisaalta kaikki väittävät minua kauniiksi ja äitini sanoo että minulla on ihan mallin mittasuhteet.. Että eipä minulla pitäisi kai mitään valittamista olla. Olen myös aika pitkä, ja toivon monesti olevani lyhyempi.. :D Jalkani ja pituuteni ovat ainoat asiat, mistä en pidä.

Painoindeksini on 21. Jos painoindeksi on yli 25, on kyseessä lievä ylipainoisuus. Ja alipainon raja on joku päälle 18.. Äitini on lääkäri, hän tietää. :D Niin, ja olen 172 cm pitkä ja painan 62 kg. Tosin painoni heittelee hiukan pitkin päivää..

Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. Mutta muista luottaa myös omiin silmiisi! :)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 28, 2010, 13:18:03 kirjoittanut Akai »
"Kautta Merlinin lötköimpien sepaluspöksyjen" - Ron, KV s. 251

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #192 : Heinäkuu 16, 2010, 23:20:57 »
Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. :)
Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että omiin silmiinsäkin saa luottaa. Painoindeksi kun ei ota huomioon henkilön ruumiinrakennetta tai muita seikkoja, jotka kertovat paljon enemmän ihmisen vartalon kunnosta kuin pelkät luvut. Lihaskin painaa mittarissa, ja toisaalta naispuoleisilla kuuluu luonnostaankin olla sitä rasvaa muutamassa kohdassa.

^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen.
Ei. Muut osastot ovat normaalikokoisille. Laihoille, siis todella laihoille, ei ole osastoja ollenkaan. Eräs todella laiha ystäväni oli kerran TODELLA mielissään kun oli kerrankin löytänyt hameen joka oli sopiva! Sitten pitäis muka ostaa jostain lastenvaateosastolta vaatteet. No thanks.
Olen täysin samaa mieltä. Ikävä kyllä kaupoissa myydään enimmäkseen normaalikokoisten ihmisten vaatteita, sillä suurin osa ihmisistä kuuluu tähän normaalikokoisten ryhmään. Sekä isompia että pienempiä sorsitaan tässä asiassa. Sekä iso- että pienikokoisille on toki omia liikkeitäkin, mutta julma totuus on, että niiden vaatteet ovat myös tyyliltään erilaisia. Lisäksi näissä ääripäiden kaupoissa tunnutaan myös olettavan, että pieni tai iso henkilö on samantien myös joko lyhyt tai pitkä, jolloin on tietysti selvää, ettei vaatteen istuvuudesta ole toivoakaan.
Itsekin tykkäisin ostaa istuvia vaatteita, mutta joudun aina tyytymään joustavaan kankaaseen ja t-paitoihin, koska kokoisiani vaatteita ei myydä melkein missään. Halosella täräytettiin suoraan, ettei täällä ole mitään noin ruipeloille... Onnekseni suosimani vaatemerkit ovat pienesti mitoitettuja, mutta halutessani halpoja arkivaatteita joudun menemään lastenosastolle. Ja lasten hameethan ovat luonnollisesti vähän lyhyemmin mitoitettuja, eikä paidoissa ole tilaa rinnoille.

En ole paljon edellisestä viestistäni muuttunut, mutta summataan vähäsen: Itse olen tyytyväinen vartalooni. Muutamaa piirrettä ja kengänkokoa voisin vaihtaakin, ja jos nyt täytyy oikein kriittisesti katsella, niin "oishan tissit kivat", mutta ei minulla ole mitään valittamista. Ja jos löydän jotain, mikä ei ilahduta, niin pyrin pitämään suuni kiinni tai mikäli voin, teen asialle jotain, sillä itseäni ottavat aivoon ihmiset, jotka valittavat jatkuvasti muodoistaan tai niiden puutteesta. Jos ylipaino haittaa, niin siitä voi päästä eroon ihan itse, valittaminen ei ole oikea keino. Sitä paitsi suurin osa "yhyy oon läski" -kirkuvista teineistä on normaalipainoisia tai hoikkia, jotka kerjäävät kehuja vartalostaan. Pari kertaa olen meinannut sanoa vähän vähemmän kauniisti näille ruikuttajille, mutta vielä olen pystynyt hillitsemään itseni :D Itse kun saan kuulla painostani kavereilta ja tuntemattomilta, toisinaan leikillisesti ja välillä loukkaavastikin. On melko vaivaannuttavaa, kun kaveri tuntuu kyttäävän, käynkö vessassa oksentamassa ruokani (en), tai uusi tuttavuus kokee velvollisuudekseen vahtia syömisiäni (täysin turhaa). Arkisin syön normaalisti, mutta lomalla tai viikonloppuisin saatan yksinkertaisesti unohtaa syödä. Toisaalta syön vastapainoksi liiaksikin makeaa, ja olen kaikenlaisten epäterveellisten herkkujen perään :> Ei minulla tosin ole aikomustakaan muuttaa tapojani.

Oma painoni heittelee nelisenkin kiloa sinne sun tänne, mutta pysyy aina siinä 41 ja 45 kilon välillä. Painoindeksini on siis aina siinä kuudentoista hujakoilla tai päälle, mutta en koe näyttäväni alipainoiselta tai luisevalta. Minulla on selkeä lantio ja selkeä vyötärö, enkä näe itse törröttäviä nikamiani, joten ne eivät haittaa minua :D Vaatteiden löytäminen onkin ainut asia, joka vartalossani häiritsee. Toisaalta jonkin sortin lihaksista voisi olla hyötyä, että saisin lähikaupan ovet auki kassi kädessä. Kuvani täydellisestä kehosta käsittää niin monia erilaisia malleja, etten koe olevani ”median syrjivän kauneuskäsityksen uhri”. Itse koen jopa liian korostetun stereotyyppisen unelmavartalon epämiellyttäväksi esimerkiksi mahdollisella kumppanilla, eikä yletön rintavarustus tai liioiteltu lihaksikkuus vetoa minuun missään mielessä.

Poissa Akai

  • In dreams
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lumos!
    • Akai on dA
  • Pottermore: MarauderBlood107
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #193 : Heinäkuu 16, 2010, 23:24:54 »
Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. :)
Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että omiin silmiinsäkin saa luottaa. Painoindeksi kun ei ota huomioon henkilön ruumiinrakennetta tai muita seikkoja, jotka kertovat paljon enemmän ihmisen vartalon kunnosta kuin pelkät luvut. Lihaskin painaa mittarissa, ja toisaalta naispuoleisilla kuuluu luonnostaankin olla sitä rasvaa muutamassa kohdassa.

Olen kyllä täysin samaa mieltä, ja tarkoitukseni oli muokata viestiäni tuohon suuntaan vielä, mutta sitten unohdin (äiti käski siivota huonetta..). Eikä tämä ole mikään tekosyy. Veit nyt vain sanat suustani. :)

Muutenkin tuon viestin lähettämisen jälkeen oli sellainen olo, että kehuskelen vain itseäni ja väitän muita läskeiksi. :( Tämä ei kyllä todellakaan ollut tarkoitukseni.
"Kautta Merlinin lötköimpien sepaluspöksyjen" - Ron, KV s. 251

Poissa miki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #194 : Syyskuu 25, 2010, 19:21:47 »
Nykyään olen hyvin tyytyväinen omaan vartaloon. Vaikka jotain pikkuvikoja löytyykin, niin tuskin menisin niitä muuttelemaan vaikka voisinkin. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Koko varhaismurrosikä ja teini-ikä oli yhtä kriisin aikaa tällaiselle tytölle, joka sai koko ajan ympäriltään vaikutteita siitä millainen pitäisi olla. Ala-asteelta yläasteen alkuun olin omasta mielestäni kauhean ruma, pienikokoinen ja liian laiha lättänä. Sitten kun aloin yläasteella kasvaa, niin ensimmäisenä levisi vain takamus ja painoa tuli kymmenisen kiloa lisää. Pituutta vain hassut pari senttiä. Yhdeksännen luokan terveystarkastuksessa terveydenhoitaja sanoi minulle että en enää kasvaisi niistä mitoistani, ja järkytyin suuresti, koska omasta mielestäni olin vielä aivan liian lyhyt, liian painava, iso takapuoli, pienet rinnat ja pyöreät kasvot omaava. Onneksi meistä kukaan ei kuitenkaan jää loppuiäkseen 15-vuotiaan näköiseksi. :D Kyllä se keho siitä muokkaantui, ja ne piirteet jotka eivät muuttuneet, on oppinut hyväksymään tähän 19 ikävuoteen mennessä.

Olen yhä keskiverto suomalaisnaista lyhyempi. Vaikka aiemmin kärsin pituudestani (tai siis sen puuttesta), olen nykyään kai niin tottunut siihen, etten oikeastaan edes huomaa olevani kovinkaan paljoa muita lyhyempi. Löydän pituudestani hyviä puolia, esimerkiksi voin käyttää mitä tahansa korkokenkiä ilman että venähdän kaikkia miehiäkin pidemmäksi, ja mielestäni olen ihan söpö tällaisena pätkänä. :) Painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen ja olen ihan tyytyväinen kroppaani. Lantioni on leveähkö ja rintani melko pienet, mutta se on okei. Istuvia farkkuja on välillä hankala löytää kaupoista, kun lahkeet jäävät liian väljiksi valitessani itselleni takapuolesta sopivat housut. Olen kuitenkin tottunut fiksailemaan kotona housuja sopivamman kokoisiksi oston jälkeen. Pidän leveää lantiota ja takapuoltani kivan naisellisina ja olempa toisinaan myös kehujakin saanut kuulla herrasväeltä. Pienet rinnatkin ovat okei, en välittäisi hirveästi isoista rinnoista jotka pomppisivat silmille esim. urheillessani. Vartalosta ja kasvoista on lähtenyt lukioaikana pois myös paljon sitä lapsenpyöreyttä, mitä kammosin vielä 15-vuotiaana. Ainoa asia mihin toivoisin nykyään muutosta, ovat huonokuntoiset hiukseni, mutta itsekös olen ne väritököteillä pilannut ja yritän niitä kyllä parhaani mukaan hoitaa takaisin kuntoon.

Minun mielestä on kauheaa miten nykyään korostetaan hoikkuutta joka ikisessä mediassakin syötettävässä mainoksessa. Varsinkin kehittyviin murrosikäisiin näillä malleilla on todella huono vaikutus. Muistan itsekin kuinka oma itsetunto oli välillä aivan nollilla, kun nuorempana ei vielä ollut tarpeeksi ymmärrystä kunnioittaa itseään sellaisena kuin oli, saatikka ollut itse edes loppuun asti kehittynyt. Toisekseen kauppojen pitäisi myös panostaa erikokoisille ja mallisille ihmisille sopiviin vaatteisiin enemmän. Täällä on jo aiemmin ollut keskustelua siitä, että suurikokisille ihmisille sopivat vaatteet ovat yleensä ottaen rumempia kuin pienemmille ihmisille tarkoitetut. Totta, olen huomannut saman, vaikkei itseni tarvitsekaan ostella niitä isompia vaatteita. Itseäni ärsyttää lähinnä se, että esim. h&m:ltä ei mitenkään meinaa löytyä istuvia farkkuja vähän muodokkaammalle pepulle. Kaikki vaatteet kaupoissa ovat yleensäkin aika tasapaksuisia pötköjä, joihin vain jotkut onnekkaimmat saavat itsensä survottua - vieläpä näyttäen hyvältä - ilman kotiompelukoneen käyttöä. :(
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 25, 2010, 19:39:42 kirjoittanut miki »
We can leave this world, leave it all behind,
we can steal this car if your folks don't mind,
we can live forever if you've got the time.

Tael

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #195 : Syyskuu 26, 2010, 09:36:38 »
Harvoinpa sitä täysin tyytyväinen on.  Loppuen lopuksi normaalipainoisten on vaikea vaikuttaa kropan muotoon - luusto määrää sen aika pitkälle. En ole pitänyt omastani oikein koskaan, teini-iässä vihasin suurinpiirtein. Tasapaksu, ei kunnon lantiota tai vyötäröä. Tisseistä puhumattakaan. Perushoikka onneksi. Tosin nyt on sanottava, että toisaalta olen tyytyväinen, että olen vieläkin (22v) samoissa mitoissa kuin teininä. Mitat ei ole muuttunut mihinkään viisitoistavuotiaasta, mikä on ihan hyvä, koska en ihaile X-mallia yhtä paljon kuin silloin. Oma ihanne - olkoo miten epärealistista ja sairasta vaan- on sellainen pieniluinen ja tosi hoikka. En yritä olla sellainen, ei ole terveellistä

Poissa Carlos

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • LiveJournal
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #196 : Syyskuu 26, 2010, 18:53:45 »
Olen pikku hiljaa viimeisen vuosikymmenen aikana päästänyt painon hiipimään kohti 90 kiloa. Nyt se on noin 87-88. Lievän ylipainon raja menee jossain 85:n kohdalla, ja 80 olisi varmaan suunnilleen sopiva. Olen koittanut saada suunnan kääntymään tai ainakin nousun pysähtymään, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin olen onnistunut. Tuntuu, että paino pysyy usein samana söi mitä tahansa, mutta sitten se yhtäkkiä hypähtää. Millekään ihmedieeteille en halua, mutta yritän syödä vähemmän ja säännöstellä herkkujen syömistä.
Ylipaino näkyy lähinnä mahasta ja jaloista. Onneksi olen malliltani sellainen, että tuo ei vaatteiden kanssa näy kovin selvästi. Lyhyemmällä miehellä vastaava ylipaino voisi olla huomattavasti ikävämmän näköistä. Ei tuo minulle mikään valtaisa ongelma ole, mutta olisihan se kiva ettei missään roikkuisi liiemmälti ylimääräisiä.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #197 : Elokuu 07, 2012, 21:42:56 »
Kulttuurien muovaamat ulkonäköpaineet ovat olleet surullisen kovia aikakaudesta riippumatta, koska ihmisiltä on vaadittu osittain mahdottomiakin asioita. Vaaditaan vieläkin, ei sen puoleen. Etenkin, kun otetaan huomioon itse kunkin luonnollinen ruumiinrakenne. Kaikista vartaloista ei yksinkertaisesti voi saada sellaisia, kuin yhteiskunta haluaisi. Yhteiskunta nyt onkin pffth, eli turhaan sitä liikoja uskomaankaan. Jokaisen pitäisi kelvata omana itsenään.

Itse hyväksyn vartaloni, vaikken olekaan aivan tyytyväinen siihen (toisin sanottuna, en kykene ajattelemaan niin kuin haluaisin tai kokisin tavoiteltavaksi - ah). Pieni ääni alitajunnassani sanoo, että minun pitäisi pitää turpani kiinni koska tyytymättömyttä aiheuttavat piirteet ovat kovin mitättömiäkin asioita, mutta minkäpä sitä käsityksilleen voi.

Innostuin tässä tarkistamaan painoindeksini - huomatakseni ilokseni, että olen kuin olenkin nykyään normaalipainon alarajoilla. Se on huomattava muutos, sillä olin usean vuoden ajan merkittävästi alipainoinen. Olen ollut hoikka aivan pienestä asti, etuisuuksia isän puolelta, mutta alipaino taisi astua kehiin samalla oven avauksella kasvupyrähdyksen kanssa. Olin pitkän aikaa ihan kiitollinenkin siitä, että aineenvaihduntani antaa minun "syödä mitä vain lihomatta", mutta pari vuotta sitten huolestuin tosissani. Söin tällä hetkellä ajatellen melko pieniä annoksia, vaikka mielipiteeni olikin toinen, eikä terveydenhoitajan suosittelema annoskoon suurentaminen kuulostanut kovin houkuttelevalta. Yksinkertaisesti sen vaikeuden takia, mieleni ei tehnyt enempää ruokaa. Jotenkin tässä vain kävi niin, että totuin kunnollisiin annoksiin aivan huomaamattani, vaikka oma osansa on myös sillä, että ujutin erityisesti huonompina kausinani aivan liikaa herkkuja suuhuni. Eh, osa lisääntyneestä rasvakudoksesta on siis seurausta huonoista rasvoista, mutta ajatellaanpa nyt sitä, että olen saanut itseäni lihotettua edes vähän. Eiväthän ne 2,5 vuodessa "kertyneet kilot" näy edes omille silmilleni kuin hitusen, mutta on tämä alku. Toivotaan vain, etteivät ole kertyneet sisäelimiin...

Olen kuitenkin niin niukasti normaalipainon puolella, että parannettavaa löytyisi. Vähäinen rasvakudos ei ole terveydenkään kannalta hyvä asia naispuoliselle olennolle, you know. *ei sano mitään*

Hartiani ovat leveähköt suhteessa kapeahkoon lantioon. Asiaa ei onneksi huomaa, elleivät sekä ylä- että alaosa ole kovin ihoa myötäilevät. Lisäksi monet hameet tasapainottavat kahden pahan suhdetta - yksi syy sille, miksi pidän hameista. Jatkaakseni typeristä kudoksista, kantapääni ovat liian sirot moniin kävelyn kannalta istuvuutta vaativiin kenkiin. On aina sääli huomata, etteivät erittäin kivan näköiset kengät olekaan kivat, koska ne lipsuvat kantapäistä. Tein melkoisen virheen ostaessani eräät mainittua asiaa kuvastavat korkokengät, mutta kun. Hankin niihin pitolaput, mutta eipä niistä tunnu liiemmin apua olevan. :'D Voi niitä paljaissa jaloissa pitää ihan siedettävästikin, mutta ei palata keväiseen kävelymatkaani rautatieasemalle...

Leukani on niin pieni, että mikäli vedän päätäni vähänkin taaksepäin, näytän kaksoisleukaiselta. Kiitos geeneistä, äiti! Näytänhän sukulaisten mukaan huomattavasti samalta kuin nuorempi sinä! Ei sillä, häneltä perittyihin piirteisiin kuuluvat myös monien kehumat korkeat poskipäät, ihan söpöhköt posket yleensäkin. En ole varma, onko nenäni yksinkertaisesti minun nenäni, mutta se on ihan hauska. Se on edestä katsottuna mitäänsanomaton, suora, mutta sivusta katsottuna aika teräväkärkinen. Vähän kuin pikkulinnun nokka. Ajattelen asiaa aina, kun koen hetkellistä närkästystä ala-asteella kuulemastani marsukommentista - se taisi liittyä yksinkertaisesti siihen että minulla oli silloin pyöreämmän näköiset kasvot, let's hope so.

Kun ajattelen hyviä puoliani yleensä, olen tyytyväinen esimerkiksi pituuteeni. Olen 175 vertikaalisella sentilläni hieman keskivertoa pidempi. Minulla on myös pitkät raajat, samoin kuin pitkät sormet. Jalkojeni "pienuuden" nilkasta alaspäin voi varmaan laskea samaan kategoriaan. Raajat ovat ehkä vähän liian kapeat, mutta ihan tarpeeksi siedettävät. Naksupolvia tai muita vastaavia vikoja ei lasketa. Myös, ööh, selkäni linja on ihan kiva, ainakin silloin kun muistan kiinnittää huomiota ryhtiin. Ja kun täällä näytetään keskustelleen pömppömahoista - oma vatsani on muuten aika tasainen, mutta heti kun syön vähänkin, minulle ilmaantuu enemmän tai vähemmän pömppistä. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei tulisi niin selkeästi esiin, mikäli minulla olisi enemmän painoa. Minun pitäisi siis lihottaa, ettei vatsani pullottaisi heti vähän täytettä saadessaan..? Noh, eivätköhän kaikkien vatsat tee niin.

Iho- ja hiustyypeillä minua ei ole siunattu. Rasvoittuvia kumpikin. Pesen hiukseni päivittäin ajoittaisia päivän taukoja lukuunottamatta, mikä on varmasti osasyy rasvoittumiselle -> oravanpyörä. Pesukertoja on kuitenkin hirvittävän vaikea harventaa, kun tietää, että tukka rasvoittuu jos sitä ei pese niin-ja-niin-usein. Onhan niitä kuivashampoita sun muita, mutta en muista ikunaan laittaa niitä etukäteen (esim. olen väsynyt -> en jaksa pestä hiuksia, voisin laittaa kuivashampoota -> en muista), eivätkä ainakaan kokeilemani tuotteet toimi silloin, kun peli on jo menetetty. Kyllä ne vähän avittavat, mutteivät pelasta. Ihoni tuntuu menevän hyvien kausien päätteeksi pikkuhiljaa huonoon kuntoon vaikka tekisin mitä, käyn silloin tällöin kosmetologillakin. Suositus olisi kuukauden välein, mitä noudatinkin jonkin aikaa, mutta en enää. Vaikka tilanne onkin helpottanut ehkä vähäsen, olen alkanut elää siinä uskossa että kyseessä on tosiaan ihotyyppi, ei murrosiän oikku. Noh, onneksi on virheitä peittävää kosmetiikkaa.

Ei tässä varmaan muuta. *viheltelee* Saatan olla vartalotyyppini vuoksi normaali sellaisena kuin olen, mutta en kuitenkaan pidä leppäkeihäänä olemisesta. Kun lähden ajattelemaan, suuri osa mainitsemistani epäkohdista olisi korjattavissa juuri sillä, että minulle kertyisi lisää painoa suhteellisen tasaisesti. Unelmavartaloni olisi siis yksinkertaisesti normaali vartalo, ei laiha, mutta sopiva. Imo asiat menevät niin että huomattava laihuus ei ole kaunista, vaikka se onkin ihailtua ties mistä kummallisista syistä. Painoa saa kyllä olla normaalissa määrin. Pienempiä, toisinaan ärsyttäviä asioita en lähtisi muuttamaan vaikka voisinkin. En huolisi plastiikkakirurgisia toimenpiteitä, vaikka en tuomitsekaan niitä, jotka sellaisia hankkivat. Se olkoon itse kunkin oma päätös, mutta tuntuu siltä, että ainakin "turhaan" kasvojen alueelle toteutetut kauneusleikkaukset vain rumentavat ihmistä. Jokaisen pitäisi kelvata itsenään iästä tai muista tekijöistä huolimatta, ilman että moista tarvitsisi edes harkita. Minua on kyllä luonnehdittu kauniiksi, minkä yritän uskoa aina, kun koen olevani toista mieltä. Tuttujen malli/missikommenteille en yleensä lotkauta korvaani. Lähinnä siksi, että kun ajattelen itseäni, en pystyisi kilpailemaan tai tekemään rahaa kroppani ulkonäöllä. Se on yksinkertaisesti liian pinnallista minun ajatusmaailmalleni.

//
Tuo kulttuurien muokkaama naisten unelmavartalo.. not good. Ei minun mielestäni naisen pidä olla mikään yyberlaiha ja pitkä. Ei se vaan ole minun silmääni nättiä. Noh, mielipiteensä kullakin, mutta minusta menee jo liiallisuuksiin tuo liika laihuuden ihannointi.

Yay, terveesti ajattelevia poikia!
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2013, 15:00:02 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Töme

  • jäätynyt nolla sateessa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • They're all out without you, havin' fun.
  • Pottermore: CharmBlade23297
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #198 : Elokuu 10, 2012, 20:38:50 »
Unelmavartalot. Sana tuo mieleen hyväkroppaiset ja lihaksikkaan miehet joiden jokaikinenkin pieni vatsalihas yms. näkyy ja laihat ja pitkät naiset.

Tuo kulttuurien muokkaama naisten unelmavartalo.. not good. Ei minun mielestäni naisen pidä olla mikään yyberlaiha ja pitkä. Ei se vaan ole minun silmääni nättiä. Noh, mielipiteensä kullakin, mutta minusta menee jo liiallisuuksiin tuo liika laihuuden ihannointi.

Löydän usein itsestäni epäkohtia. Aika näkyviäkin. Jos vaikka ajatellaan että miehen (tai teinipojan) pitäisi tässä iässä olla jo harteikas tai ainakin harteikkaampi kuin aikasemmilla ikävuosilla, mä en sitä ole. Mä olen vain uskomattoman laiha ja hartiaton.

Mun käsivarret.. no ne ei mitkään lihaksikkaat ole. Jos vertaa muihin omanikäisiin jätkiin, mun kädet ovat uskomattoman olemattomat. Niitä vaan ei ole. Tai on, mutta ne vaan on yksinkertaiset laihat tikut. Ja pitkät, se vielä korostaa sitä kapeutta.

Sekin vielä, se että olen laiha. Ja kohtalaisen pitkäkin. Alipainoinen. Kun hyvännäköinen mun ikäinen, ja -pituinen jätkä painaa 60 kiloa niin mä painan ainakin kymmenen kiloa vähemmän. Itseäni se ärsyttää suunnattomasti. Taas yksi epäkohta itsessäni.

Mä en vaan yksinkertaisesti pidä kukkakeppinä olemisesta. Se, jota kaikkien on helppo töniä ja hakata. Haluaisin edes joskus näyttää siltä, että joku ei minut nähdessään ajattele että: "Hah, tuohan on laiha kuin pulkan naru, se pitää hakata tai käydä tönäisemässä kumoon kun se on niin helppoa" Joskus vain haluaisin että edes osa mun käsivarren lihaksista ja vatsalihaksista sun muista erottuis niin en näyttäis niin säälittävältä.
How can you "just be yourself" when you don`t know who you are?
Stop saying "I know how you feel"
How could anyone know how another feels?

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #199 : Elokuu 11, 2012, 08:16:15 »
No minä oon ollut aina pyöreä, nuorena lievästi ylipainoinen. Aiheuttihan se epävarmuutta, mutta nyt kun katson kuvia niin olen ollut valtavan suloinen tyttö siitäkin huolimatta. Kun sitä olis ittensä nähnyt silloin niinkuin nyt niin moni turha angsti olis jäänyt välistä.

Aikuisuus toi tullessaan vaikean ylipainon, jota siis todella ON tähän 160 cm pituiseen ruumiiseen kertynyt. Kyllä mie tässä koetan laihduttaa, ihan terveydenkin kannalta ja olishan se kivempaa olla vähän pienempi muutenkin. Laihaksi tai normaalipainoiseksi en koskaan varmaan pääse, mutta en haluakaan. Lääkärikin (hän joka on tuntenut miut sieltä nuoruusvuosista asti) sanoi, että miun hyvänolonpaino olis varmaan sellainen lievän ylipainon puolella oleva.

Mutta se on jännä juttu... Mulle on tämän vuoden aikana tullut avioero ja ei ollut hakua uuteen parisuhteeseen, mutta hups, huomasin tuossa tavaneeni jonkun ja rakastuneeni ihan huikealla tavalla. Kaikkine läskeineni ja arpineni kelpaan tälle miehelle täysin. Ja mitä häneen tulee, niin hän on täydellinen. Hän on osittain vammautunut, ruumista on leikelty, ei hän mikään atleetti ole ja vatsakumpuakin on, mutta hän on täydellinen.

Ulkonäköön kiinnitetään huomiota ihan liikaa ja se on ihan liian tärkeässä roolissa. Ei sillä, jos näen kauniita ihmisiä niin mielelläni katselen, sekä miehiä että naisia. Mutta kauneus ei välttämättä ole se "unelmavartalo" joka mielikuva on rakennettu nykymaailmaan. Itse tykkään enemmän sellaisesta, joissa on jotain "rosoisuutta". Jotain joka rikkoo sen "täydellisyyden". Oma rakkaani taitaakin olla täydellinen just niiden arpien takia. Tai siis ensin tulee se henkisyys. Hemmetin upea, vahva ja ittensä kanssa tasapainossa oleva mies. Ja se heijastuu siihen miten hän vaan on ja valtaa tilan olemisellaan, tuo turvan ja hyvän olon. Jollain tavalla siinä itsekin alkaa hehkua ja oma kauneus pääsee esiin.