Kirjoittaja Aihe: Suosittele levyä.  (Luettu 30704 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Catoblepas

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #175 : Toukokuu 23, 2007, 12:59:55 »
Mokoman koko tuotanto levy levyltä, alkaen vanhimmasta uusimpaan. Joka helvetin biisi on komea teos.
Yksittäisenä teoksena mainitsisin ainakin Stam1nan UKK:n, Nightwishin Oncen, Sonata Arctican Reckoning Nightin (ja juuri ilmestyneen Unian) sekä Stratovariuksen Infinite. Nämä ovat siis raskaamman musiikin ystäville, ainakin suurimmaksi osaksi. Kuunnelkaa ajatuksen kanssa!

Poissa Mesha

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist15858
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #176 : Toukokuu 26, 2007, 16:55:47 »
Pakko tulla suosittelemaan Aidenin musiikkia, kun luultavasti kukaan ei ole vielä niin tehnyt (myönnän etten jaksanut lukea kaikkia viestejä). Niin siis, Aiden on amerikkalainen bändi, joka soittaa omanlaistaan rockia. He itse ovat määritelleet sen horror rockiksi. Itse olen aivan rakastunut heidän musiikkiinsa ja suosittelen ehdottomasti kaikkia kuuntelemaan edes pari kappaletta. Levyistä sanoisin, että Nightmare Anatomy on paras. Our Gangs Dark Oath ja Rain In Hell ovat myös loistavia, mutta Nightmare Anatomyn kaikki kappaleet ovat mahtavia. Ei tarvitse hypätä yhdenkään kappaleen yli. Vaikka ei kyllä muitakaan levyjä kuunnellessa :)  Parhaita kappaleita minun mielestäni ovat The Last Sunrise, It's Cold Tonight, We Sleep Forever ja Die Die My Darling. Toivottavasti joku innostuu kuuntelemaan pari kappaletta. Esim. http://www.myspace.com/aiden <-- tuolla voi kuunnella muutaman kappaleen.

Mia

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #177 : Toukokuu 27, 2007, 16:43:31 »
Shrek -soundtrack

Hyvä, koska..
Levy sisältää musiikkia laidasta laitaan. Jos olet nähnyt elokuvan ja pitänyt siitä,
et voi olla pitämättä cd:stä. Aina kun levyä kuuntelee tekee mieli hyppiä, tanssia
ja laulaa. Yksinkertaisesti: levy on huippu! :)

Mistä? Hinta?
Tätä levyä ei olekaan helppo löytää ellei asu suurkaupungissa (siis Suomen mittakaavan
mukaan). Itse tilasin omani Kuovolan Peltirummun kautta. Kysy lähimmästä levyjä
myyvästä kauppasta. Levy voidaan varmasti tilata sinne.
Omani maksoi 14.90, joten luultavasti muuallakin jotain sen suuntaista.

Kappaleet
1. Stay Home - SELF
2. I'm A Belever - SMASH MOUTH
3. Like Wow! - LESLIE CARTER
4. It Is You (I Have Loved) - DANA GLOVER
5. Best Years Of Our Lives - BAHA MEN
6. Bad Reputation - HALFCOCKED
7. My Beloved Monster - EELS
8. You Belong To Me - JASON WADE
9. All Star - SMASH MOUTH
10. Hallelujah - RUFUS WAINWRIGHT
11. I'm On My Way - THE PROCLAIMERS
12. I'm A Believer (reprise) - EDDIE MURPHY
13. True Love's First Kiss - ORIGINAL SCORE


plaaaa

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #178 : Kesäkuu 05, 2007, 16:20:29 »
no vaikkapa:

SLAYER - REIGN IN BLOOD

Tämä sopii tietenkin niille, jotka pitävät trash-metallista. Musiikki on mielestäni loistavaa, eikä liian raskasta niille, joiden mielest kaikenmaailman tälläinen musiikki on tappomusaa. Tämä ei todellakaan ole tappomusaa ja suosittelen biisiä raining blood, aivan loistava lauluineen ja soittoineen. Kaikki ovat tässä levyssä suurinpiirtein kohdillaan.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #179 : Kesäkuu 05, 2007, 16:57:38 »
Kirjoitin tästä jo tonne täydellinen levy-topsuun, mutta ehkä se olisi sopinut enemmän tänne, mutta kumminkin, päätän kertoa ja suositella sitä täällä.

Eli joo. Scorpions-Moment of Glory. Mukana on Berliinin Philharmonia. Eli ihmiset, te jotka pidätte sinfoniaorkesterimusiikista, sekä Scorpionsien musiikista niin tämä on erittäin oiva levy. Tämä on oiva esimerkki toimivasta kahden poppoon yhteistyöstä, tulos on mitä mahtavinta. Itkin, kun ensimmäisen kerran kuuntelin tämän läpi. (..ylläri) Elikkä jotku kappaleet, ovat erittäin kauniita pelkästään Scorpionsejen esittämänä, mutta miettikääpäs kuinka kaunista musiikkia syntyykään, kun taakse lisätään hieno sinfoniaorkesteri ja eteenkin kauniit jousisoittimet! Myös sinfoniaorkesterin lyömäsoittimet tuovat paljon lisäpotkua kappaleisiin. ;>

Levyn löydät luultavasti hyvin varustetuista levykaupoista, sekä varmasti ainakin hyvästä musiikkikirjastosta. :> Äitini muistaakseni osti tämän levyn Ruotsista, mutta kyllä tätä Suomen puoleltakin on pakko löytyä! Mutta kerrassaan mahtava levy, tätä me aina äitin kanssa kuuntelemma!

Näytteitä voit kuunnella Täältä, ja sieltä löydät myös kuvan levyn kannesta metsästystöitä varten. ;>
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 05, 2009, 10:28:17 kirjoittanut Huhutar »

Pailu

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #180 : Kesäkuu 16, 2007, 18:05:38 »
Mötley Crüe - Red,white and crüe
<333
kunnon kipale 80-luvun hardrockia maailman mahtavimmilta soittajilta ja laulajalta! :>
levyllä on sekä hitaita,että mukaansatempaavia nopeita biisejä,ja varmasti löytyy jokaiselle myöskin se ihan oma suosikki sieltä.
ja tämähän on kokoelma melkeinpä kaikilta aikaisemmilta albumeilta jos oikein muistan.
jos kuuntelee ensimmäistä kertaa,ensimmäinen kappale (Live wire) antaa jo sellaisen fiiliksen että se on pakko kuunnella uudestaan.ja Live wire onkin yksi Mötleyn parhaimmista biiseistä!
18 maailman parasta biisiä parhaalla kokelmalla! :>

Poissa Flamerie

  • Emotionaalinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ProphecyHowl3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #181 : Heinäkuu 12, 2007, 23:11:10 »
Tokio Hotel

Molemmat levyt on minusta mahtavia, Schrei ja Zimmer 483. Bändin tyyli on sellanen, että jokanen biisi on omalla tavallaan erilainen. Zimmerin biiseistä mulla tulee jokasesta joku muu bändi mieleen, koskaan ei sama. Ja Billillä on kiva ääni. Sanoissaki on sanomaa. Olkoonki uusin teinibändi, minä tykkään silti, ja suosittelen muille.

Panic! At the Disco - A Fever You Can't Swet Out

Kivat biisit, rytmi vaihtuu koko ajan. Musta tosi jännää musaa. Kaikista biiseistä tykkään, mutta esim. The Only Difference Between Martyrdom and Suicide Is to Press Coverage, Lying Is the Most Fun a Girl Can Have Without Taking Her Clothes Off ja Build God, Then We'll Talk on mahtavia ja kuuntelemisen arvosia kappaleita. (Nimet on kyllä vähä turhanki pitkiä välillä... :D)

Wir Sind Helden - Die Reklamation

Tähän bändiin tutustuin joskus leirillä aika sattumalta, mutta tykästyin. Vähä ääripää musiikkia äitini mielestä, mutta hälläpä väliä. Saksanopiskelijoille hyvää. :) Musiikki on sellasta popahtavaa rokkia vissiinki, eroaa kyllä normaalista poprockista. Suosittelen todellakin!

Sentenced

Mikä tahansa levy. Ekat kolme levyä (Shadows of the Past, North From Here ja Amok) on enemmänki sellasille jotka tykkää deathmetallista, itte en niistä oo koskaa perustanu, mutta loput viisi (Down, Frozen, Crimson, The Cold White Light ja The Funeral Album) on kaikki pirullisella tavallaan kauniita levyjä. Laihialan ääni on kaunis vaikka mitä sanotaan, ainakin tämän kaltaisen musiikin kanssa. Rakastan koko bändiä ja toivon että muutkin pitäisivät.
Forces collide.

Sammakonkutu

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #182 : Heinäkuu 15, 2007, 10:19:11 »
Scorpions Best

Aijai, aivan loistava! Levyn vanhin biisi on vuodelta 72 ja tuorein vuodelta 99. Levyllä on 17 loistavaa raitaa, joihin en voi kyllästyä.
Scorpparit on tehny mielestäni upeaa musiikkia ja hienoja sanotuksia. Kitarat on mahtavan kuulosia...

Phoebe

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #183 : Heinäkuu 15, 2007, 11:55:31 »
The Ark - State of the Ark
Kaikki The Arkin levyt ovat mahtavia, mutta tämä on kuitenkin mielestäni paras. Kaikki kappaleet on ihan mahtavia. Sanoitukset myös hyviä, kuten aina. Hyviä kappaleita on paljon, mutta suosikkini kuitenkin on This piece of poetry is meant to do harm. Suosikkilevyni kaikista.

No Doubt - The singles 1992-2003
Tämäkin tosi hyvä levy, No Doubtin parhaat kappaleet samassa. Sain tämän levyn silloin kun en ollut kuullut No Doubtin vanhempaa tuotantoa, niin oli kiva kun tässä oli niitäkin kappaleita. Spiderwebs, Bathwater ja Hella Good ovat levyn parhaimmistoa.

PMMP - Kovemmat kädet
Paljon parempi levy kuin PMMP:n ensimmäinen. Tässä on monipuolisia kappaleita ja pidän niistä kaikista. Kovemmat kädet, Maria Magdalena ja Mummola.

Gwen Stefani - Love angel music baby
Tämä on myös yksi parhaista levyistä mitä olen kuullut. Kappaleet ovat ihan mahtavia. Ainoa kappale mistä en pidä, on Long way to go. Muut ovat todella hyviä, esim. Luxurious, Cool, The Real Thing, Serious sekä Danger Zone.

pienokainen

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #184 : Heinäkuu 19, 2007, 18:12:41 »
Nightwish - koko tuotanto
Siis aivan loistavaa. Olen suorastaan taivaassa, kun saan kuunnella putkeen kaikki nw:n levyt ja mieluiten vielä lisämateriaalien kera.
Jokaiselta levyltä löytyy omat huippunsa, mutta minun henkilökohtainen lempparini on Ghost Love Score
, joka löytyypi Once-levyltä.
Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla, ja jos tykkää, niin eikun vain hankkimaan!

Stratovarius - Visions
Hittejä (Black Diamond - renkutuksista rakkain!) suunnilleen alusta loppuun, ja vielä loistavia sellaisia.
Stratojen paras levy Episoden ohella.
Vähän jämäkämpää ja yksinkertaisempaa soundia tarjoaa herrojen uusin (vm.2005...) Stratovarius, joka kuuluu myöskin suosikkeihini.

Therion - Gothic Kabbalah
Jos kaipaa outoa ja erilaista, tämä on juuri sitä.

Amorphis - Eclipse
Tarttuvia sävellyksiä ja Tomi Joutsenen ihastuttavaa örinää. ;)
Jos ketuttaa, kannattaa kuunnella Perkele -niminen veisu...
Mahtava levy.

Siinäpä nyt muutama, joihin olen ehdottoman rakastunut.

Poissa Kuningasidea

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #185 : Heinäkuu 20, 2007, 19:15:48 »
Pantera - Vulgar display of power
Tämä lätty on kokonaisuudessaan, niin kovaa kamaa, että suosittelen sitä kaikille hieman raskaammasta musiikista kiinnostuneille. Levyn hyvä puoli on sen tasaisuus. Huteja ei levyltä löydy, mutta hienoja kappaleita sitäkin enemmän. Vaikka musiikki on yleensä agressiivista mättöä, niin ei kauniita melodioitakaan ole unohdettu. Epäilijöille suosittelen tutustumista vaikka kappaleen This love kitaroihin. Itse kappalekin hakkaa Maroon5 vastaavan 100-0. Lisäksi laulaja ja bändin soittotaito on genrensä huippua, varsinkin Dimebagin kitarariffit ja soolot ovat lähellä sydäntäni. Pantera on ehdottomasti yksi kovimpia bändejä, minkä tiedän.

Chelsea

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #186 : Elokuu 21, 2007, 14:58:02 »
Maroon 5 - It won't be soon before long

Maroon 5:n toinen levy on (minun) mielestäni parempi kuin ensimmäinen. Radioissa olen kuullut jo soivan mm. kappaleet "Makes me wonder", "Wake up call" ja "Can't stop" edustavat melko hyvin levyn "tyyliä". Sanoituksiin olen kyllä vähän pettynyt, sillä kaikki kappaleet kertovat enimmäkseen rakkaudesta (siis eihän siinä paljoa mitään vikaa ole, mutta minua se on vähän haitannut). Goodnight Goodnight on aivan ihana biisi, ja se sai kyyneleet silmiini (näin ei ole käynyt koskaan ennen :'D). Levy ei ala kyllästyttämään, vaikka sen kuuntelisikin monta kertaa.

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #187 : Elokuu 23, 2007, 12:13:28 »
Enpäs suosittele levyä vaan sinkkua.

Eli, Nightwishin Amaranth tuli kaupasta ostettua eilen. ^^ (Tietenkin!) No, tällä lätyskällä on aivan upeaa musiikkia jälleen kerran, kiitos siitä Herra Holopaiselle! *palvoo* Amranth on aivan ihana ja upea biisi, ja ihanan siitä tekee lyriikat ja Anette Olzonin mahtava, herkkä ihana (toistan ihanaa...) ääni, mikä kyllä puree lujaa! Aivan mahtavaa kuinka hän pystyy laulamaan korkealta ja kovaa ja myöskin sillä lailla upeasti. Amaranthin alkuperäisessä versiossa Reach- siis demossa- laulaa Marco-setä. Kuulostaa niin koomisen hauskalta, kun hän koittaa laulaa korkealta kertosäettä. ^^ Mutta hienosti vanha äijän ketale vetää kumminkin. No, sitten Evan orkesteri versio, aivan ihana, jos haluaa herkistellä. Nelos biisi, jonka Tuomas on säveltänyt yhteen elokuvaan jota en muista enkä biisin nimeäkään, niin Marcohan vetää ihan tajuttoman upeasti tämän biisin. Rakastan sitä biisiä. ^^ *sytän* Marco oikein laulamalla laulaa sen, ei sillä lailla hevisti vaan pehmeällä mihisellä äänellä. Ah, niin ihana biisi, että ostakaa ihmeessä koko plätty!
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #188 : Elokuu 27, 2007, 19:45:09 »
Pari tulee täältä:

Iron Maiden - Seventh Son of a Seventh Son: Harvinaisen täydellinen levy. Pieksee lähes kaikki muut omistamani levyt törkeän helposti. Upeita biisejä kuusi, mukaan lukien henk. koht. suosikkini eli nimibiisi, ja kaksi vähän (siis todella vähän) huonompaa, Can I Play With Madness ja The Prophecy. Tästä se fanitus alkoi, eikä loppua näy. Maidenin suurin ongelma, materiaalin epätasaisuus, ei näy niin selvästi kuin esim. Piece of Mindilla ja täydellisen ylihypetetyllä The Number of the Beastilla.

Metallica - Ride the Lightning: Voittaa Master of Puppetsin selkeästi. Erinomainen levy sekin, mutta tämä tässä on Metallican paras. Tämä levy jää yleensä suotta unohduksiin. On ne vaan niin hienoja biisejä. The Call of Ktulu on huomattavalla ylivoimalla Metallican paras biisi. Tätä levyä kuunnellessa unohtuu  bändin nykytila täydellisesti.

Nightwish - Oceanborn: Sitten Yökalan paras. Materiaalissa en havaitse yhtään notkahdusta aivan lyhyitä hetkiä lukuunottamatta. Wishmasterilla on muutama kohta, joissa skippinappula oli kovilla (Two For Tragedy, Bare Grace Misery), Century Childilla sama juttu Slaying the Dreamerin kanssa ja Oncella on Dead Gardens ja Kuolema Tekee Taiteilijan. Angels Fall First on ollut liian vähällä kuuntelulla, joten siitä en sano mitään. Pharaoh Sails to Orion on hieno kuin mikä.

Iced Earth - The Glorious Burden: Hienoin uusi levy levyhyllyssä pitkään aikaan. Miten tämä bändi (johon tutustuminen oli netin ansiota) on ollut niin kauan piilossa? Kovaa kamaa, joskin nämä iänikuiset notkahdukset (Red Baron/Blue Max)
ovat mukana. Power jyrää. Attila on oma suosikki levyltä.

Anette Olzon muuten on helvetin hyvä laulaja. Levy menee hankintaan, mutta ensin on End of an Era -liveplätyn vuoro.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Gluubori

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #189 : Elokuu 27, 2007, 22:27:49 »
Five Finger Death Punch - The Way of the Fist

Todella hyvä levy. Kannattaa ostaa. Jos pitää metallimusiikista.
Parhaita biisejä: Ashes, Salvation, The Bleeding, Devils own, Can't Heal You ja the Way of The Fist.
Koekuuntelemassa voi käydä
(The Bleeding)
(Salvation)


Youtubesta löytyy vielä ainakin Nuo Devils Own ja Way of the Fist, mutta ne eivät ole virallisia vaan esim. Devils Own on 300.musiikkivideo (Fanin tekemä)

//Kate poisti Youtubeen vievät linkit.


Ja vielä... Voisiko joku aurori olla kiltti ja muokata linkit (jos siitä ei ole hirveästi vaivaa)? Itse en nimittäin osaa...
« Viimeksi muokattu: Elokuu 28, 2007, 00:34:08 kirjoittanut Kate »

Ravenmind

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #190 : Elokuu 29, 2007, 18:48:24 »
Voisin suositella kyllä maat ja taivaat, mutta taidan tyytyä vain muutamaan, joissa riittäisi neroutta ihmiskunnan pelastamiseksi asti jos joku keksisi, miten sen nerouden saisi kanavoitua yhteiskunnallisiin ongelmiin (en tajua ilmaisujani tässä lauseessa... Mutta hei, olin juuri viikon ilman nettiä ja nyt kuumeessa).

Esim. Nighwishin faneille, oikeastaan kaikille metallisteille joihin uppoavat klassiset elementit (viulut, kuorot, uskomattoman kaunis sopraano) sekä yhtä lailla rankempi mättö ja örinä, sekä satunnainen:
Tristania - Beyond the Veil (ja oikeastaan mikä tahansa muukin albumi, mutta erityisesti tämä)
Teh Paras Ja Kaunein. Ei tästä musiikki mene paremmaksi, kun BtV yhdistää edellämainittuja ainesosia ja lisää vielä Østen Bergøyn hypnoottisen onton baritonin, upeat kosketinosuudet ja ah-niin-ihanat sanoitukset. Kohtalaisen synkkää gothic metalia, joskin valonpilkahduksiakin löytyy eikä missään vaiheessa mene tyhjänpäiväiseksi angstaukseksi. Tristanian varhaistuotanto eli oikeastaan sielultaan ja musiikiltaan kokonaan omassa maailmassaan, jonne ei nykyaika ja massamusiikkiteollisuus ulottunut. Oikeasti.

Progen, metallin, syvällisten sanoitusten ja muuten vaan häiriintyneen musiikin metsästäjille, joita ihmisten ja elämän suunnaton typeryys säännöllisin väliajoin pännii:
CMX: Aion
Konseptilevynä täydellisesti toimiva kokonaisuus, joka ei sisällä yhtään ainutta turhaa kappaletta, eikä mitään jää myöskään puuttumaan. Yrjänä vastarannankiiskeilee taas, ja kuinkas muutenkaan, sillä eihän sitä nyt tavallisten kansan sovitusratkaisuihin voi sentään tyytyä... Ainoa (sekin kyseenalainen) miinus on se tunnelma, joka seuraa Hautalintujen jälkeen; loppu. Ei sen jälkeen voi mitään kuunnella. Tai no voi, mutta esim. Pirunnyrkki kuulostaa kyllä sen jälkeen niin mielipuoliselta että... Toisaalta se lienee ollutkin tarkoitus.

Göteborgin ja rehellisen death metalin vannoutuneille ihailijoille, jotka kuitenkin tahtovat musiikiltaan myös sisältöä ja omaperäisyyttä:
Dark Tranquillity: suurin osa tuotannosta, mainittakoon ainakin Skydancer/Of Chaos and Eternal Night, Haven, Damage Done ja Fiction.
En vieläkään voi muuta kuin ihmetellä Stannen sanoituksia, joiden tunnelmat seilaavat levystä riippuen hämäristä metsistä kauas tulevaisuuden kyberpunkhenkisesti himmenneisiin tähtiin ja ihmisluonteen varjopuoliin. Taijotain. Myös hänen äänessään on jotakin aivan upeaa, sekä örinässä että puhtaita vokaaleja laulettaessa. Musiikkia puolestaan leimaa dynaamisuus ja lennokkuus, jota ei kovin monelta näinkin vanhalta death-yhtyeeltä löydä; esimerkiksi Brändströmin koskettimet tuntuvat olevan täysin muista maailmoista.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #191 : Lokakuu 02, 2007, 18:03:30 »
Pitääpä tässä jälleen palailla hommiin ja suositella tällä kertaa vain yhtä, mutta hyvin erikoislaatuista lättyä.


Renaissance - Turn of the Cards (BTM Records 1974)


1970-luvun kulttiyhtye - klassisen musiikin opiskelijoiden perustama poppoo, joka soittaa rockia vahvoin klassisin aineksin ja pääsolistina on kovin kirkasääninen nainen. Ihan sitä miltä se kuulostaakin: Renaissancen voisi kuvitella olevan Nightwishin tai Within Temptationin esikuva 30 vuoden takaa. Turn of the Cards on oma suosikkini kuulemistani Renaissance -levyistä, vahvempi kuin aiemmat ja ehjempi kuin myöhemmät. Pienestä jakautuneisuudesta levy tosin hivenen kärsii, sillä ykköspuolelle ei ole sijoitettu yhtään kakkospuolen kolmesta biisistä, jotka ovat omasta mielestäni kirkkaasti levyn parhaat. Ykköspuolikin on hyvin toimivaa ja kaunista musiikkia, mutta siitä huolimatta ainakin itse kuuntelen levystä usein vain kakkospuolen - CD-formaatin suosijoita tämä ei välttämättä edes haittaa.

Ykköspuoli antaa ehkä paremman kuvan Renaissancen perussoundista ja tyylistä. Avausraita Running Hard ja siitä seuraava I Think Of You ovat hyvin tyypillisiä Renaissance-biisejä, kun taas puolen päättävä Things I Don't Understand alkaa jo vähän raottamaan kakkospuolella odottavan moniulotteisemman ja jyhkeämmän paukun esirippua.

Kakkospuolella taas avaavana raitana vaanii Black Flame, jännän enteilevän hiljaisen pianointron ja lähes varovaisen säkeistölaulun käynnistämä mutta kertosäkeeseen päästyään äkkiä riuhtaiseva ja maaninen esitys (sanat kertovat paljon).  Puolen keskimmäinen kappale, Cold Is Being, on varmaankin mielenkiintoisin kappale koko levyllä, joskaan ei paras. Kyseessä on Albinonin yltiökuuluisaan Adagioon tehty sanoitus, ja ylipäätään musiikillinen esitys on parhaita kappaleesta koskaan esitettyjä. Tässä kohden poikkean levyn ylistämisen linjasta ja totean, että Ekseptionin näkemys Adagion tulkinnasta lienee tosin vielä siistimpi... Mutta äkkiäkös sitä palataan Turn of the Cardsin ihmeellisyyteen, kun puheeksi otetaan levyn viimeinen, sen jyhkein ja monumentaalisin kappale Mother Russia. En oikeastaan osaa kuvailla koko kappaletta muuten kuin ylistämällä sen massiivisuutta ja jykevyyttä, jonka keskellä Annie Haslamin kuulas ja vahva lauluääni pääsee oikeuksiinsa parhaiten koko levyllä.

Kaiken kaikkiaan Turn of the Cardsia voi suositella kenelle tahansa klassisen musiikin ystävälle, kenelle tahansa 1970-luvun rockin ystävälle ja kenelle tahansa Nightwishin tai Within Temptationin musiikista pitävälle... Sekä eritoten niille, jotka muuten pitävät viimeksi mainituista, mutta joita metallisävyiset taustat eivät niin paljoa nappaa. Turn of the Cards on nimittäin akustinen levy, ellei sähköistä koskettimistoa oteta huomioon (eikä senkään kanssa pelata muiden aikalaisbändien tapaan hammond-soundeilla). Kehotan lämpimästi tutustumaan Renaissanceen ja etenkin Turn of the Cardsiin, mikäli yllä kuvaillun kaltainen musiikki kiinnostaa.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #192 : Joulukuu 08, 2007, 12:58:49 »
Juu-u, lisää tulee.

Iron Maiden - Somewhere in Time (1986): Vain bändin toiseksi paras levy, mutta silti uskomattoman hyvä. Ensimmäinen levy Maidenilta, jossa on syntikoita mukana ja myös ensimmäinen teemalevy. Levy on kapppalemateriaaliltaan kiistämättä tasaisin tähänastinen ja häviää vain niukasti Seventh Sonille. Ehdottomia helmiä Blade Runner -teemainen Caught Somewhere in Time, hittisinkku Wasted Years, uskomattoman kauniilla introlla varustettu The Loneliness of the Long-Distance Runner ja eeppinen Alexander the Great historiankirjasta napattuine sanoituksineen. Ainoa kokonaisuuden hienoinen epätasaisuus on Heaven Can Wait, jonka legendaarinen kännihuudatus on livenä parhautta (Heaven Can Wait on oletettavasti mukana vuoden 2008 kiertuella). Lisäplussaa uskomattoman hienosta kansikuvasta, joka vinyylinä toimii vielä paremmin.

Rainbow - Rising (1976): Se, joka ei tunne Rainbow'ta tai edes sen laulajana ja mm. Black Sabbathissa ja omalla soolourallaan vaikuttanutta Ronnie James Dioa, saa hävetä. Levy on lyhyt, vain kuusi kappaletta ja muistaakseni n. 35 min pitkä, mutta rahoilleen saa vastinetta. Levyn kaksi parasta (kaikki ovat häpeällisen kovia) ovat selkeästi albumin päättävä A Light in the Black ja varsinkin yli 8 minuuttia pitkä Münchenin filharmonisella orkesterilla varustettu Stargazer, Profeetan suosikki levyltä. Hehkutukseksi meni tämäkin, mutta ei haittaa. Ja kympillä lähti uutena. NP: Rainbow - Stargazer

Siinä oli kaksi, enempää ei jaksa.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Interwise

  • Luihu velmuttelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #193 : Joulukuu 08, 2007, 21:48:59 »
Deathstars - Termination Bliss
Harvoin löytää levyä, jonka sisältö on 100% hyvää kamaa. Aivan uskomattoman hyvä bändi, ja tämä uudempi levy sisältää bändin kaksi parhainta, eli Play Godin ja Cyaniden. Vähän tyyliin "örinämusiikkia", muttei sitten kuitenkaan. Itseeni tuo kokoaikainen "örinä" ei iske ollenkaan, mutta tämä kyllä kolahtaa.

// Vuotiksen linjausta rikkova linkki poistettu (Tjeu). - Villi Lohi
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2007, 22:03:02 kirjoittanut Villi Lohi »

Poissa greenie

  • junkie
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I think I'm a banana tree.
    • Last.fm-profiilini
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #194 : Joulukuu 08, 2007, 23:20:30 »
John Frusciante - Niandra LaDes And Usually Just A T-Shirt
Monipuolinen teos, toisaalta hyvin yksinkertainen, mutta kuitenkin monimutkainen ja vähän vaikeakin. Useimmissa kappaleissa säestyksessä käytetty vain kitaroita ja syntetisaattoria. Yhteensä levyltä löytyy 25 viisi raitaa, mutta periaatteessa vain kaksitoista niistä voidaan laskea "normaaleiksi". Loput ovat lähinnä instrumentaaleja kokeiluja, joskin hyvin mielenkiintoisia ja jollain tavalla psykedeelisiäkin.
Todellakin semmoinen pysäyttävä levy, joka pureutuu syvälle sisinpään eikä ole mikään perinteinen biltyshalujen kohottaja :)
Hienoimmat biisit ovat Head (Beach Arab), jossa laulajan ihmeellinen ääni kiinnittää huomion, instrumentaali Skin Blues sekä mielenkiintoinen Your Pussy's Glued To A Building On Fire.

Ramones - Adios Amigos
Kestoltaan hyvin lyhyt, vain 34 minuuttia, vaikka kappaleita löytyykin kolmetoista. Vaihtelevaa, ei mitään erityisen riemuisaa tai angstista fiilistä. Melkein kaikissa biiseissä on suht samanlainen kaava ja se tekeekin kuuntelemisesta hauskaa, erilaisuuksien ja samanlaisuuksien huomioiminen.
Mitä muuta tästä nyt voikaa sanoa? Itse pidän paljon, vaikkakin vaati ehkä pari kuuntelukertaa ennenkuin avautuu kunnolla.
Parhaimmistosta mainittakoon nyt superhelmi She Talks To Raindowsin, The Crusherin ja leppoisan Life's A Gasin.

Well heroin, heroin
And cocaine, cocaine
I loved them both

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #195 : Joulukuu 09, 2007, 10:12:12 »
Suun kiinni pitäminen on yliarvostettua.

Nightwish - Wishmaster: Yökalan toiseksi kovin plätty, ja ensimmäinen, jonka sanoitukset ovat kaikki hyviä (=kornin oloiset fantasia- ja s****lyriikat). Eli fantasiateemoista on (valitettavasti) lähes kokonaan luovuttu, vain nimikappale ja Fantasmic, jotka ovat levyn parhaita yksittäisiä biisejä, toimivat kunnianosoituksina Dragonlancelle, Tolkienille ja Disney-piirretyille. Muita todella hyviä ovat Dead Boy's Poem, jota Tuomas Holopainen on kutsunut Nightwishin tunnariksi (Wishmaster ja Sacrament of Wilderness ovat kylläkin keikoilla soitetuimmat biisit) ja Kinslayer, joka kertoo Columbinen lukion verilöylystä muistaakseni 20.4.2000 tai jotakin sinne päin. Levyllä on myös kaksi huonompaa biisiä, eli Two For Tragedy ja Bare Grace Misery. Myös uusimmilla levyillä kuultava Sleepwalker, eli Nightwishin euroviisubiisi, on muiden jalkoihin jäävä, mutta silti parempi kuin nuo kaksi edellä mainitsemaani hutilaukausta.

Edit: Onpas täällä hiljaista. Pistänpä neljä lisää.

Helloween - Keeper of the Seven Keys pt. 1: Eli powermetalpumppu Helloweenin toinen "pitkä"soitto. Jos yhtään pitää powerista tai edes vähän melodisemmasta ja iloisemmasta hevimetelistä, niin kannattaa kokeilla. Kaikki biisit ovat tähän mennessä kuulostaneet hienoilta, ja sakemannien rytmiryhmä soittelee oikein mallikkaasti. Omalla versiollani (Expanded Edition) on kahdeksan varsinaisen biisin (=kuusi oikeata biisiä, intro ja outro) lisäksi bonusbiisejä neljä kipaletta. Ei mitään turhia vetoja nekään. Lämpimät suosittelut täältäpäin. Varmaan pitäisi jatko-osakin, eli pt. 2 hankkia.

Iced Earth - The Dark Saga: Olenkin suositellut jo The Glorious Burden -plättyä, mutta tässä on jotakin, joka pieksee TGB:n kerralla jo pelkästään vokalistin takia. Matt Barlowin äänessä on enemmän munaa kuin keskivertokanalassa ja ukko osaa myös käyttää ääntään. Levy on siis konseptialbumi, joka kertoo sarjakuvahahmo Spawnista, jolla eimene hommat kunnolla edes kuoleman jälkeen. Kehtaisin jopa väittää levyn parhaaksi biisiksi lopetusbiisi A Question of Heavenia, joka on vähän enemmän pehmoilubiisi. Hyviä biisejä kyllä löytyy yhdeksän muutakin, ja huonoa saa etsiä kissojen, koirien ja asiasta kiinnostuneiden poliisien kanssa. Ja minunkin pitäisi hankkia vielä paremmaksi väitetty Burnt Offerings hyllyyni.

Question me not say the lord unto thee
You have chosen your own fate
and your own destiny
Denied of this life is what are to be
You have chosen your own fate
and your own destiny


King Diamond - Abigail ja King Diamond - "Them": Eli myös Mercyful Fatessa kiekunut kultakurkku on menestynyt suht mukavasti soolourallaankin. Nämä ovat toinen ja kolmas soololevy, jotka ovat Kinkku Timantille tyypilliseen tapaan konseptialbumit, jotka kertovat molemmat oman kauhutarinan... Enpä kerrokaan millaiset, sillä tarinat ovat levyjen ehdottomat valttikortit. Itse en huonoja vetoja ole löytänyt, mutta ei niitä etsittykään ole. Tarina kulkee saumattomasti, ja etenkin kitaroinnille on pakko nostaa hattua. King käyttää ääntään uskomattoman taitavasti ja monipuolisesti, ja falsetti on joko hienoa (minun mielipide) tai totaalisen ärsyttävää (ei minun mielipide) kuunneltavaa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 25, 2007, 19:53:35 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Strano

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #196 : Tammikuu 18, 2008, 21:28:38 »
Britney Spears - Blackout
No lol joku Britney Spears eiks se muka oo jo kuollu tai jotai?

Miksi? Blackout on mielestäni paras Britneyn levyistä -jos ei lasketa mukaan Greatest Hits:iä, joka on siis kokoelmalevy. Siitä ei löydy mielestäni yhtään hutia, tai biisiä joka ei olisi hyvä. Oli Britneyn henk. koht. elämän tilanne mikä tahansa, niin hyvää musiikkia se on, siinä on koukkua, joka ainoassa kappaleessa :P. Timbaland on ollut mukana tuotantotiimissä, eli nykymusalta kuulostaa, mutta ei huonossa mielessä.
Suosittelen myös niille, jotka eivät ehkä ensimmäiseksi tulisi kokeilleeksi, (eivät innostu Britneystä, "nykymusasta" tai Timbalandista) levyn teema on elektrohenkinen, mutta erilaisempaakin kappaletta sieltä löytyy.

Parhaita kappaleita ovat mielestäni Piece of me, Toy Soldier, Break the ice ja Hot as ice.



Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #197 : Tammikuu 29, 2008, 05:23:04 »
Anorexia Nervosa - Drudenhaus

Kaikille äärimetallin ystäville suosittelen lämpimästi tätä piilotettua aarretta. Drudenhaus on tunteellisesti omaperäinen ja jopa kirjaimellisesti aivan raivostuttavan ihana levy. Varsinkin "laulussa" on niin paljon raakaa, primitiivistä vihaa että se on vastuussa myös muista mielialoista (se on esimerkiksi "surullisempaa" kuin ainakin 90% doom metallin edustajista jotka yrittävät olla sitä tarkoituksellisesti) feikkaamatta mitään niistä. Tunnelmaa viedään tehokkaalla raivolla eteenpäin ja niin 100% aidolla tunteella että jopa ne ranskaksi rähistyt kohdat kuulostavat ihailtavan vihamielisiltä, ilman pienintäkään päälleliimauksen epäilyttävää haiskahtamista. Yllättävää kyllä, että näinkin eläimellinen meteli kuulostaa paikoin jopa haikealta. Kutsun sitä "melankoliseksi aggressioksi" tai vastaavasti "romanttiseksi väkivallaksi".

Vaikka musiikkipuolikin on suurimmaksi osaksi hyvin armotonta mättöä (rumpujen blastbeat laulaa ja paljon), siellä on myös seassa varsin äkäistä sinfoniaa ja mahtipontista kosketin- ja jousisoittimilla rakennettua ääniseinämää. Ei siis todellakaan mitään langanlaihaa sutimista kuten bändin nimi hämäävästi vihjaa vaan paksua, orgastisen hurmoksellista tunnelmaa ja hysteerisesti koskettavaa kaaosta, joka tuo mieleen vinksahtaneen karnevaalikyydin. Ei se ole kuitenkaan päätöntä päättömyyden nimeen, oikeastaan kaavoiltaan selkeää ja majesteettisen jylhää mutta energistä tykitystä. Väkivaltaisuus ei ole koskaan ennen eikä jälkeen kuulostanut minulle näin vapauttavalta ja raikkaalta, itsekin rauhallisena ihmisenä rakastuin tähän levyyn välittömästi. Se vain oikeasti on niin mielipuolisen kaunista ettei mitään rajaa.

Lajityyppi luonnollisesti on black metal, jota on maustettu tulisella sinfonialla ja aavistuksellisella ripauksella goottimusiikin vaikutteita. Tämä on mitä Cradle of Filthistä olisi pitänyt tulla jos mainosmusiikki ei olisi koskaan houkutellut halpoihin temppuihin. Ainoa kompastus on vain se kuinka levyn selkeästi parhaat raidat on kasattu alkuun, ja siksi se väsyy äkkiä puolenvälin jälkeen, varsinkin kun kappaleilla ei ole keskenään mitään ihmeen suuria eroja.



1. A Doleful Night in Thelema
2. The Drudenhaus Anthem
3. God Bless the Hustler
4. Enter the Church of Fornication
5. Tragedia Dekadencia
6. Divine White Light of a Cumming Decadence
7. Dirge & Requiem for My Sister Whore
8. Das Ist Zum Erschiessen Schön
9. The Red Archromance

The Red Archromance on kuunneltavissa Anorexia Nervosan virallisella Myspace-sivulla osoitteessa http://myspace.com/motheranorexia
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Goldie

  • Ankeuttaja
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #198 : Tammikuu 29, 2008, 12:02:03 »
Miun mielestä kaikkien olis ihan ehottomasti kuunneltava Linkin Park: Minutes to Midnight.

Ihan erilaista tavaraa ku aikasempi tuotanto. Aivan mielettömän hyviä sanotuksia ja joteki syvällisempää. Itelleni koviten kolahtaa Leave out all the rest ja In pieces. Pojista huomaa, että ne on kasvanu sitte alkuaikojen. Oli tietysti melkoisen rohkea veto vaihtaa tyyliä lähes päinvastaiseksi. Mut kyllä miun mielestä ainakin kannatti, vaikka ne aikasemmatkin levyt on ihan mielettömän hyviä.

Toinen, joka on kans suosituslistalla, on Melkein vieraissa: Tribuutti Leevi and the Leavingsille!

Oikeesti.. Tää oli sellanen loistotuotos viime vuodelta. Leevien vanhat biisit pistetty ihan uuteen uskoon. Muutamia helmiä on joukkoon mahtunut, itse asiassa jopa parempia ku orkkisversiot. Esimerkiks 51Koodia: Pohjois-Karjala. Siinä on pojilla asennetta ja munaa ihan tosissaan! Ja Egotripin versio Rin Tin Tin:istä.. Se on jotenki ihan mielettömän koskettava.

Poissa Sardiinimies

  • Mursuli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Suosittele levyä.
« Vastaus #199 : Helmikuu 20, 2008, 14:15:18 »
TIKTAK
SINKUT 99-07

Todella hyvä levy, koska siinä on bändin kaikki sinkut ja sisältää uusimmat biisit. (Mutta mä rakastan sua, Tähtiin suomennos Chrismas biisistä.) Hyvä jäähyväislevy kannattaa kuunnella.