Kirjoittaja Aihe: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.  (Luettu 12755 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #50 : Joulukuu 10, 2008, 09:20:33 »
En kuitenkaan hakenut logistiikka-alalle, sillä kovin moni on sanonut että se ammatti ei kannata. Aioin hakea yhteishaussa myös autoasentajapuolelle, mutta sekin loppujen lopuksi jäi, kun en ole oikein ollut autojen kanssa tekemisissä.
Minua alkoi häiritsemään se, että miten niin se ammatti ei kannata? Autonkuljettajille on kyllä kysyntää ja tulevaisuudessa niitä työpaikkoja vapautuu lisää. Palkkakaan ei ole mikään huono eikä se jakaudu epätasaisesti, vaan selkeän ja tasa-arvoisen taulukon mukaan.

Itse haen parin vuoden jälkeen uudelleen nyt kevään haussa, ja logistiikka-ala on noussut sieltä esiin vahvimpana vaihtoehtona, vaikka monet jaksavat kummastella valintaa... Ellei jotain muuta ilmene, niin sille alalle haen.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Norma

  • Ankeuttaja
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #51 : Joulukuu 10, 2008, 10:42:38 »
Minun ensimmäinen haaveammattini oli kirjailija. Sitten se pikku hiljaa siirtyi arkeologin kannalle ja halusin joidenkin vuosien ajan maata kuopimaan. Olisinkohan ollut viidentoista, kun arkeologin ura sitten suli kokonaan pois pääkopastani kun huomasin, että siinä pitää olla tekemisissä hiekan, mudan ja maan eliöiden kanssa. Minä kun en tykkää liasta enkä fyysisestä työstä muutenkaan. Ensimmäinen haaveammattini, kirjailija, nousi taas esille, mutta tällä kertaa laajennettuna versiona, kirjoittajana. Kirjailijana kun ei Suomessa elä ensinkään, on muutamaa kynäniekkaa lukuun ottamatta kaikkien kirjoitettava muutakin, esim. lehtijuttuja. Saa nähdä, miten onnistuu, sillä opiskelen sellaista alaa ja aineyhdistelmää, ettei siitä valmistu juuri mihinkään muuhun, eikä suoraan kirjoittajankaan pestiin. Jännätään ja katsotaan, missä olen viiden vuoden päässä.

Lainaus
Seuraavaksi siirsin kiinnostukseni verkkoviestintään, ja viiden vuoden opintojen jälkeen valmistuin medianomiksi, jolle kukaan ei halua antaa koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä osallistun tätä nykyä perheen kuluihin vartijan ammatissa tienaamillani pennosilla (vai senttisistäkö nykyään pitäisi puhua). Eläköön akateeminen koulutus!

Hieman offia: Jotenkin minulla on tunne, ettei juuri kukaan Suomessa saa koulutusta vastaavaa työtä tätä nykyä, ainakaan akateemisesti valmistunut ehkä opettajia lukuun ottamatta. Sehän sitten onkin riemullista, kun edellinen sukupolvi jää eläkkeelle kokonaan eikä nuorilla ole alaansa vastaavaa työkokemusta laisinkaan, kun ei heille ole sitä suotu.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #52 : Joulukuu 10, 2008, 15:56:12 »
Mä olen halunnut pienenä opettajaksi... xD Enää en kylläkään, vaikka tuolla OPO:n viime syksyn haastatteluissa se kirjoitettiinkin ylös, en kuitenkaan harkitse enää sitä. (Ehkä yksi syy on se, että olen huomannut kuinka vaikeasti jopa oma luokkani osaa laittaa opettajille... :D)
Haluaisin kirjailijaksi, kirjoitan melko paljon ja kaikkea, mutta ei sillä ammatilla elä, poikkeuksiakin kyllä on aivan varmasti, mutta minä en eläisi... ;D
Tahtoisin myös näyttelijäksi, mutta sitten aloin miettiä jotakin elokuvaa katsoessani, että ei se välttämättä niin kivaa olisi. Tai tietenkin olisi kivaa, mutta haastavaa. Ja täytyisi uskaltaltaa heittäytyä rooliin. Ja ei kukaan minua katsoisi teatterissa tai televisiossa... x)
Näyttelijän tai kirjailijan urasta olen luopunut, ei niistä mitään tulisi kuitenkaan.
Katselin joku aika sitten Suomen urheilulukioiden tarjontaa, mutta lähin missä olisi omaa lajiani tarjolla, olisi Tampereella, 200 kilometrin päässä. Ja kuitenkin mietin, että 1½  vuoden kuluttua olen aika tenava siltikin, että ehkä se 200 kilometrin välimatka kotiin olisi aika...hm... iso harppaus.
Onneksi tuossa naapuri kunnassa on ammattioppilaitos, jossa on turvapuoli. Ja siellä on itsepuollustusta (judoa ilmeisesti aika pikälti) ja laji on juuri omani, eli saan olla sitten harrastukseni parissa vaikka koulussa kävisinkin. Ja lukio on siinä vieressä. Viime keväänä keskiarvona minulla todistuksessa oli 8.6.  Turvapuolella oleva kaverini (poika, emme ole ikinä ollut kamalan hyvissä väleissä) sanoi minulle jokin aika sitten, kun kuuli koulutussuunitelmistani; " Sä pääset aiva heleposti niistä kuntotesteistä läpitte. Ja niistä haastatteluistakin, vähä vaa valehtelisit. Taino, sun ei tarttis ees valehdella... "  Isoin kohteliaisuus minkä olen hänen suustaan ikinä kuullut. Ja tuo antaa melko lailla toivoa, että pääsisin sinne kouluun... :D
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Muse

  • Nykyään useinkin läsnä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #53 : Marraskuu 15, 2009, 17:23:37 »

Muistan sen ajan kun yhdeksännellä luokaa piti päättää mihin lähtee seuraavaksi opiskelemaan ja miksi haluaa isona. Silloin tuntui että olin yksi niistä harvoista jotka tiesivät tasan tarkkaan mitä halusivat. Kuinka asiat ja mielipiteet voivatkaan muuttua…

Tällä hetkellä olen loppusuoralla valmistumassa lähihoitajaksi lasten ja nuorten puolelle joka minun tilanteessani tarkoittaisi työskentelyä päiväkodissa lastenhoitajana (muitakin vaihtoehtoja kyllä löytyy). Teenkin itse asiassa nyt jo lyhyitä sijaisuuksia pääkaupunkiseudun päiväkodeille joten työn makuun olen jo ehtinyt jonkin verran päästä opiskelujen ulkopuolella.
Alun perin lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi koska olin kiinnostunut lasten kanssa työskentelystä ja olin kokeillut siipiäni päivähoidonpuolella jo TET -jakson aikana. Myös partioharrastukseni osaltaan varmasti siivitti tuntemustani siitä että tämä saattaisi olla juuri se minulle sopiva ala.

Opiskeluni kuitenkin venyivät huomattavasti kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kun intoni aiheeseen lopahti. Tähän ”kyllästymiseen” varmaan osaltaan vaikutti se että lähihoitajaopiskelun alkuun kuuluvat kaikille yhteiset ammatilliset opinnot sisältävät lasten kasvun lisäksi myös vanhustyön ja kuntoutustyön osiot jotka eivät olleet ihan ominta alaani. Vaikka aloinkin saada tarpeekseni koko touhusta en kuitenkaan lopettanut opiskelua vaan päätin että kun tähän kouluun on lähdetty niin sitten se hoidetaan myös loppuun. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin koulutusohjelmaopintoihin asti alkoi opiskelu taas sujua.

Nyt jo kuitenkin tiedän, etten ole täysin tyytyväinen siihen ammattiin johon olen valmistumassa ja olen miettinyt uudelleen sitä mitä oikeasti haluaisin tehdä. Jotenkin tuntuu että vaikka olin yhdeksännellä luokalla kovin varma siitä mitä halusin ”isona” tehdä en ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi kypsä ymmärtämään mitä kaikkea kyseinen ammatti vaatii. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että minun olisi ehkä pitänyt käydä kymppiluokka ja kasvaa hieman ennen ammattiopintojen aloittamista mutta se mikä on tehty on tehty. Ainakin minulla on nyt sitten ihan virallinen ammatti ja siihen paperit joulukuun loppuun mennessä.

Unelma ammatti on vaihtunut tämän neljän ja puolen vuoden aikana kertaheitolla.  Olen oikeastaan jo puolisen vuotta (jos en ehkä hieman kauemminkin) aion tehdä kun olen saanut lähihoitajan paperit käteeni ja tullut siihen tulokseen että täysi ammatin vaihto on se todennäköisin vaihtoehto. En siis aio opiskella samaisen ammattisuunnan ylempää astetta kuten monet entiset ja nykyiset luokkatoverini vaan muutan suuntaani täysin.

Olen kiinnostunut näyttelijäntyöstä ja työskentelystä teatterissa. Ajatus näyttelijän ammatista on aina ollut jotenkin taustalla mitä tahansa sitten olenkin tehnyt. Lähihoitajan opinnoissakin otin valinnaisista juuri ne esittävään taiteeseen ja musiikkiin liittyvät kurssit ajattelematta sen kummemmin olisiko niistä työssäni hyötyä. Erityisen kiinnostunut näyttelijän ammatissa olen juuri roolityöskentelystä ja siitä kuinka näyttelijä alkaa rakentaa roolia. YLE:ltä tullutta Tähdet kertovat ohjelmaakin olen osaltaan katsonut koska olen kiinnostunut siitä miten ammattinäyttelijät rakentavat roolinsa eri tavoin. Olisi hienoa päästä opiskelemaan näyttelijäntyötä ja esiintyä teatterissa. Erityisesti musiikkiteatteri on kiinnostanut minua pitkään koska rakastan laulamista ja tiedän kuinka paljon tunteita laululla voi välittää muille ihmisille. Koska rakastan lapsia ja lasten kanssa toimimista olisi lastenteatterikin varmasti hyvin kiinnostava työmaa.

Tämän hehkutuksen jälkeen onkin varmasti selkeää että aion ensivuoden alusta pyrkiä joko Helsingin Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitokseen. Teak olisi unelma koulu sillä en kovin mielelläni Helsingistä pois muuttaisi kun minulla on kaikkien harrastuksien lisäksi myös hyvät mahdollisuudet tehdä töitä opiskelunlomassa. Tampereella minulla ei ole kuin yhdet sukulaiset joihin olen ollut yhteydessä viimeksi… joskus kymmenen tai yksitoistavuotiaana (ja he ovat jo vanhoja) mutta kyllä minä sinnekin voin muuttaa ammatin perässä jos vain mahdollisuus ilmenee.
Puuttuvia siipiä ovat ihmiset toisilleen, tikapuita taivaisiin. -Tommy Taberman

Spoilers! ;D

Poissa Ruusuinen

  • Ikiunessa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: BladeCat23
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #54 : Elokuu 05, 2011, 08:45:10 »
Minulla oli pienenä aika samanlaisia ammattihaaveita kuin monilla muillakin: Eläinlääkäri ja ratsuvalmentaja. Jossain vaiheessa tajusin, että eläinlääkäriksi ei minun lukutaitoni riitä mitenkään. Ratsuvalmentaja olisi ollut varmaan ihan mahdollinen, mutta heppainnostus sitten laski yhdessä vaiheessa liikaa. Päätin sitten lähteä peruskoulun jälkeen kaksoistutkintoa lukemaan, ravintolakokiksi ja ylioppilaaksi. Valmistuin kyllä ravintolakokiksi mutta en ole päivääkään niitä töitä tehnyt.

Nykyinen ammatinvalinta johtuu pitkälti siitä, että kihlatulla on kotona maatila. Jossain vaiheessa tuli sitten eteen se, että miehen pitäisi käydä alan koulutusta jos tässä meinaisi tehdä töitä. Minä olin siinä vaiheessa menossa ammattikorkeakouluun lukemaan restonomiksi. Päätin kuitenkin, että lähtisin myös lukemaan alaa ja niinpä aloitimme molemmat ammattikorkeakoulussa agrologi-opinnot. Nyt on kolmas vuosi alkamassa. Koulutukseen kuului ensimmäsenä vuonna perustaitojen opettelua; traktorin ajo, lehmien lypsy yms. navettatyöt. Lisäksi perustietoa eläimistä, niiden ruokinnasta ja hoidosta ja kasvinviljelystä. Edellisenä kesänä oli 10 viikon harjoittelu maatilalla (ihan kun täällä kotitilalla ei olisi oppinut hommia :D) ja sitten ensi kesänä on myös 10 viikon harjoittelu. Muuten opiskelemme laajasti bioenergiaa, kotieläintuotantoa, tuotantoteknologiaa, kasvituotantoa.. Tässä ammatissa kyllä yhdistyy ehkä se mitä pienenä halusinkin tehdä: Työskennellä eläinten kanssa. No nyt se onnistuu, kun navetassa mylvii 250-päinen sonnilauma ja laitumella tepastelee 10 lehmää.

Niin, ja mainittakoon vielä että yrittäjiä meistä pitäisi tulla ensi vuoden vaihteessa, kun tilakaupat tehdään kihlatun vanhempien kanssa. Koulu on kesken hieman, mutta tarvittavia opintoja on kuitenkin kertynyt sen verran, että kaupat voidaan tehdä.

Poissa Akaasi

  • Vuotislainen
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #55 : Tammikuu 07, 2012, 23:21:20 »
Minun(kin) lapsuuteni unelma-ammatti oli tyypillisesti eläinlääkäri. Allergioideni ja riittämättömien matematiikan ja fysiikan taitojeni takia lopetin siitä haaveilemisen viimeistään teini-ikään mennessä. Sen jälkeen haaveilin kovasti olevani biologi parikin vuotta yläkouluikäisenä. En muista mihin se haave kaatui, mutta sen jälkeen minua kiinnosti opettaminen, ihmisten kanssa työskentely yleisesti ottaen ja kielet. Haaveilin siis joko opettavani jotain kieltä, erityisesti äidinkieltä, tai olevani luokanopettaja. Näiden haaveiden pohjalta menin lukioon, jossa aloitin psykologian opiskelun. Se oli mielestäni ihanaa! Alakoulussa alkanut intohimoni kielten opiskelua kohtaan ei tuntunut enää miltään verrattuna siihen, miten paljon rakastin psykologiaa. Ihmismieli ja -käyttäytyminen on äärimmäisen kiinnostavaa, osittain psykologian suhteellisen lyhyen historiankin takia. Tuolloin minulla oli palava halu nimenomaan auttaa ihmisiä.

Lukion ensimmäisenä vuonna päätin hakevani opiskelemaan psykologiaa. Se motivoi minua valtavasti läpi lukioajan. Olin onnekas, ja pääsin opiskelemaan unelma-alaani jo kirjoituksia seuraavana syksynä. Minulla kävi hyvä tuuri päästessäni laitoksemme jonkin sortin jokapaikanhöyläksi (eli tutkimusapulaiseksi) tekemään vähän sitä sun tätä - osa vapaaehtoispohjalta, varsinkin aluksi, ja myöhemmin palkattuna. Koodasin ja litteroin aineistoa laitoksemme kehityspsykologian tutkimusryhmälle, jossa olevat tutkijat huomasivat kiinnostukseni tutkimusta kohtaan. Itsekin olin laittanut innostukseni merkille, josta ajatukseni suuntautua kliinikon uran sijasta tutkimuksen pariin alkoi kypsyä.

Suoritin kaikki kielenkehityksen kurssit tutkintoni aikana, joita koordinoivat pari tuntemaani samaisen kehityspsykologian tiimin tutkijaa. He kysyivät minulta, että kiinnostaisiko minua väitöskirjan tekeminen. Sanoin, että toki kiinnostaa. He kertoivat tietävänsä pian avautuvan paikan toisessa yliopistossa kielenkehityksen tutkimusryhmässä (rahoitusta ei ollut tälle vuodelle heidän tiimissään valitettavasti). He ystävällisesti lupautuivat auttamaan minua hakemukseni kanssa. Laadimme yhdessä tutkimussuunnitelman. Hain paikkaa, pääsin haastatteluun, ja noin viikko sen jälkeen kuulin saaneeni paikan.

Aloitin väikkärin tekemisen syyskuussa. Valmistuttuani haluaisin ehdottomasti jatkaa tutkimuksen parissa.

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #56 : Maaliskuu 09, 2012, 12:31:24 »
Päiväkodissa haaveammattini oli matkaopas. Itseasiassa se on vieläkin yksi haaveammateistani, tykkään tosi paljon erilaisista ihmisistä ja kulttuureista, mutta se on jäänyt vähän syrjään viimeisten vuosien aikoina.

Nykyinen haaveammattini on aika pitkään ollut näyttelijä. Alalta on kuitenkin todella vaikeaa saada töitä, joten tuskin tuo unelma tulee toteutumaan, ellei onni joskus potkaise. Monet ihmiset ovat sanoneet minua todella muuntautumiskykyiseksi ja lahjakkaaksi ikääni nähden, vaikka en käy minkäänlaisissa näytelmäkerhoissa tai harrasta teatteria. Aion kuitenkin osallistua joskus luultavasti jonkin roolin koekuvauksiin, jos rooli todella olisi minulle sopiva. Olen tosi nuori, 12v, joten vielä on paljon edessä ja ei voi koskaan tietää, jos joskus pääsisinkin näyttelijäksi.

Olisi unelmien unelma päästä Hollywoodiin näyttelemään, mutta se on jo aika kaukaa haettua eikä luultavasti koskaan toteudu. Jos joku sai nyt sellaisen käsityksen, että haluaisin olla näyttelijä vain julkisuuden toivossa, en ajattele todellakaan niin. Olisi mieletöntä päästä erilaisten ihmisten kanssa tekemään elokuvaa tai tv-sarjaa, miksei musiikkivideotakin. Tiedän, että näyttelijän työhön vaaditaan etenkin pitkäjänteisyyttä kuvauksissa, sillä yhden parin minuutin mittaiseen kohtauksen kuvaamiseen voi helposti mennä kokonainen päivä jos toinenkin.

Muita kiinnostavia ammatteja ovat mielestäni mm. kosmetologi, kampaaja, radiojuontaja, toimittaja, kirjailija ja sisustussuunnittelija. :)
Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa mellon

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Live hard, live your dream !
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #57 : Maaliskuu 09, 2012, 19:12:30 »
Mistä ammatista onkaan kyse?
- lähihoitajan ammatistahan nyt on kysymys
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
- no alalle päädyin siksi että se on lähellä mun omaa harrastusta ja mä haluan auttaa ihmisiä. tosin tää ala oli myös ainoo joka ees pikkasen kiinnosti mua ja halusin opiskelemaan johkuu ni valinta oli helppo.
Vastaako se odotuksia?
- no aika lailla joo, mut on kyllä käyny montakertaa mielessä koulun vaihto tai ton koulun lopettaminen.
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
- no aika rentoohan toi on mut kyl siin on paljo aherrettavaaki jos haluu esimerkiks tenteistä päästä läpi.
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
- no parturikampaaja ja turvallisuusala oli ainoot varteenotettavat vaihtoehot. parturikampaajaks mulla ei ois mitää mahiksia ollu ku niin paljo hakijoita ja muutenki sinne on keskiarvoraja aika suuri.
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
- joo, olisin menny lukioo. mulla on kauhee ikävä mun kakkii entisii luokkalaisii. ja muutenki ois helpompaa jos voisin olla tääl mun kotipaikkakunnalla.
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
- no kaikille sosiaalisille ja sellasille jotka haluu auttaa ihmisii.
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
- en ollut :)
~Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos
               sydämmes urhoollinen on,
                           on sinulla ritarin uskallus
                                    ja olet kumman peloton~

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #58 : Lokakuu 23, 2015, 13:51:53 »
Lapsuudenhaaveenani oli, niinkuin aika omnella muullakin, näyttelijä. Aloin harrastamaan sitä 11-vuotiaana ja silloin kun aloitin harrastamaan elokuvia aika massiivisesti. Vielä lukiossa olin varma, että pääsen isona heti Nätyyn opiskelemaan. Lukion jälkeenä kävin vuoden kestävän opiston elokuvanäyttelijän alan. Siellä opin, että ainakaan kameranäytteleminen ei ole minua varten, mutta rakastan olla lavalla ja innostuin silloin improvisaatioteatterista. Toisen vuoden sitten opiskelin toisessa opistossa luovaa kirjoittamista ja sen mukaan olen jo pidempään haaveilut lastenkirjan julkaisemisesta. Kirja on aikalailla jo kasassa, mutta se pitää vielä puhtaaksikirjoittaa. Kuvittajakin on siihen jo minulla valmiina ja kuvituksia siihen on tehty.

Opiston jälkeen kun tuli se tarve, että rahaa täytyy saada ja heti, pääsin siivousfirmaan töihin ja siivosin hotelleja. Tein sitä kaksivuotta päätoimiseksi työkseni ja sitä kautta tuli sitten innostus hakea nykyiseen kouluuni opskelemaan hotellin vastaanottovirkailijaksi. Siihen titteliin minun pitäisi valmistua ensikeväänä. Nyt on alan ensimmäinen ahrjottelu hotellin respassa. olen ollut siinä kaksi päivää ja on ollut "ihan kivaa". vaikea sanoa vielä tarkemmin. Minua vähän pelottaa, että mitä jos tuon ensimmäisen kuukauden jälkeen olenkin ihan kyrpiintynyt ja tajuan opiskelleeni ihan turhaan ja huomaavani, ettei tämä ala sittenkään kiinosta yhtään. On todella hyvä, että koulussa on nämä harjoittelu jaksot ja sitä oikeaa työtä saa kokeilla. Olenkin jo päättänyt, että jos en kiinostukkaan respahommista oikeasti yhtään, niin palaan siivoushommiin ja kouluttaudun sitä kautta palveluohjaajaks.

Hotellin vastaanottovirkailijan työ sopii tälläisille sosiaalisille ihmisille (kuten minä), ja vuorotyöstä pitäville. Itselläni kestää vielä aikaa huomata pidänkö siitä, sillä en ole aiemmin tehnyt vuorotöitä. Kielitaidosta on myös hyötyä ja täytyy pystyä tekemään töitä yksin ja olla vastuussa asiakkaista. Toivon, että löydän sen innon tähän työhön. Tarjoilian hommia koitin hetken, mutta en pitänyt siitä ruuan tarjoilemisesta yhtään. Kaikki asiakkaiden kanssa vietetty aika oli kivaa, mutta se ruuan tarjoileminen, esillelaitto jne, tuntui vastenmieliseltä eikä ollenkaan omaltani.

Improvisaatioteatteria olen harrastanut nyt aktiivisemmin vuoden ajan ja haaveena on että silläkin voisi joskus vähän jotain tienata. Nätyyn tulen pyrkimään, aina siihena sti kun täytän kolmekymmentä. Se teatterinäyttelijän ammatti on edelleenkin haaveissani.

Äitini on aina snaonut että: "tee työtä elääksesi, älä elä työtä tehdeksäsi". Olen samaa mieltä. Mieluumin teen rahaa ihan ok työssä ja elän vapaa-ajalla täysillä, kuin että keskityn elämässäni pelkkään uraan, enkä oikeasti ELÄ!


Poissa Haihtuus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #59 : Tammikuu 24, 2016, 19:37:32 »
Mistä ammatista onkaan kyse?
- Terveydenhoitaja. Kaksointutkinto eli sairaanhoitaja minusta tulee tässä samalla :)

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
- Nuorempana en olisi voinut kuvitellakkaan itseäni tälläiseen ammattiin! :D Varsinkaan sairaanhoitajaksi, koska kaikki eritteet olivat yäk, neulat ja rokotteet äärimmäisen pelottavia ja sairaalat inhottavia paikkoja. Lukion lopulla kävin tiheästi terkkarin vastaanotolla, jossa oli välillä opiskelija harjoittelemassa. Aloin miettiä että hmm, toi vois olla kivaa! Puoli vuotta ton jälkeen menin intoa puhkuen pääsykokeisiin ja pääsin sisälle! Nykyään naurattaa miten innostuneesti nyt suhtautuu pistämisjuttuihin, ehkäisyvalistuksiin ym. mitkä tuntu ennen inhottavilta :D

Vastaako se odotuksia?
- Olen opiskelija vasta, joten täysin en osaa sanoa :) Koulu on ollut raskasta ja olisin ehkä luullut opiskelua erilaiseksi. Kuitenkin hoitoala on tuntunut omalta jutulta ja odotan innolla töihin pääsemistä.

Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
- Kuten jo sanoinkin, raskasta :D Lähinnä siksi kun nykyään lähiopetusta on niin minimaalisesti ja itsenäistä työtä paljon (erityisesti ryhmätöitä..) Harjoitteluissa oppii paljon, mutta ne on tosi jännittäviä!

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
- Suuhygienistiksi ja tradenomiksi hain myös, mutta niihin ei oikein motivaatio riittänyt :D

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
- En oikeastaan. Ehkä olisin miettinyt tarkemmin jos olisin tiennyt miten stressaava hoitoala voi olla. Toisaalta ihan hyvä etten tiennyt!

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
- Varmaan ainoa "tärkeä kriteeri" on, että haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa ja omistaa edes vähän sosiaalisia taitoja. Ja se, että oikeasti on kiinnostusta tätä alaa kohtaan :) Ei ole pakko olla mikään super puhelias tyyppi! 

Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
- Eipä oikeastaan. Teininä olin kaupungilla kesätöissä kotihoidossa (lähinnä kuljin toisen työntekijän mukana ja tutustuin alaan). Silloin menin nolona aina pois kun joku mamma oli suihkutettava enkä osannut yhtään jutella vanhusten kanssa :D *hävettää* Eli ei siitä kokemuksesta paljoa apua ollut :'D

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #60 : Tammikuu 25, 2016, 00:14:23 »
Mistä ammarista onkaan kyse?
Lastenohjaaja

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Koko ajan olen tiennyt, että haluan tehdä jotain ihmisten kassa. Se, miten keksin, että haluan toimia juuri lasten kanssa, ei ollut heti selvää. Olisin halunnut lähihoitajaksi (lasten ja nuorten hoito ja kasvatus), mutta pääsinkö kouluun? En. Olen hakenut neljästi lähihoitajakouluun, joten ehkä se pitää jo pikkuhiljaa uskoa, etten tule sinne koskaan pääsemään. Sitten minulle ehdotettiin tuota lastenohjaajalinjaa vaihtoehtona. En ensin halunnut, koska tarkoitus oli työllistyä nimenomaan kunnan puolelle, ja jossain päiväkodissa joskus sanottiin, ettei lastenohjaajaksi kannata lähteä, kun töitä ei irtoa. Mut loppujen lopuksi päätin hakea tännekin, ja olen valmistunut lastenohjaajasi.

Vastaako se odotuksiasi?
Silloin kun olen saanut töissä olla, niin kyllä. Rakastan työtäni. Mutta kun en saa sitä tehdä. Olen ollut puolitoista vuotta työttömänä, ja ainoa työkokemuskeni tältä ajalta on muutaman kuukauden työkokeilu ala-asteella. Mut siis joo, aina kun olen saanut rakastamaani työtä tehdä, olen nauttinut siitä.

Millaista opiskelu ammattiin oli?
Minä tykkäsin, koska sain opiskella ihanassa oppilaitoksessa aivan loistavien opettajien johdolla. Ja koska ala kiinnosti aidosti, opiskelu oli myös tosi mielenkiintoista. Ihan oikeasti siis tykkäsin niistäkin pitkistä teoriajaksoista! Yksi ikävä juttu oli se, että kaikki työt ikään kuin kasaantuivat harjoittelujen yhteyteen. Teoriajaksolla ei välttämättä muuten ollut paljoa tehtäviä, mutta kun harjoittelu tuli vastaan, lyötiin kerralla kouraan vino pino tehtäviä joissa osoittaisimme teoriaosaamisemme. Työtaakkaa olisi voinut edes vähän yrittää jakaa tasaisemmin... Mutta meni se toki näinkin.

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
No se lähihoitaja oli alkuperäinen suunnitelma. Harmittaa vieläkin, kun en päässyt. Lastenohjaajan lisäksi olen miettinyt koulunkäynninohjaajaa, viittomakielistä ohjaajaa, lastentarhanopettajaa, erityislastenohjaajaa...

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotain toisin?
Menisin lukioon, jos pääsisin ajassa taaksepäin. Mutta toisaalta, eihän minulla olisi ollut päätä sinne...

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?

Ihmiselle, joka pitää lapsista, ymmärtää erilaisuutta, on vastuullinen ja osaa pitää rajat, luova ja idearikas. Lasten kanssa tehtävä työ on oikeasti luovuutta vaativaa, ja rikasta ideapankkia tulee todellakin tarvitsemaan. Pitkästä pinnasta on myös hyötyä.

Oliko TET-harjoittelusta tai kesätyopaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
No joo, tein kaikki TET-harjoitteluni päiväkodissa, koska tiesin haluavani alalle. Ja kyllä työkokemuksesta oli opiskeluaikoina kovasti hyötyä, kun teoriaa saattoi verrata omiin käytännön kokemuksiin.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 16, 2016, 16:41:16 kirjoittanut Rantsake »
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Niki

  • Haahuilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Kuulokkeet korvilla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #61 : Helmikuu 05, 2016, 21:57:53 »
Pienenä halusin olla Pokemonkouluttaja. Olin silloin aivan hulluna Pokemoneihin (ihan kuin en nyt olisi) ja niitä piti olla kaikkialla. Sitten tahdoin olla linja-auton kuljettaja, opettaja, kokki, lentäjä, formulakuski, näyttelijä, astronautti... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Unelma-ammattini löysin seiskaluokan alussa. Tahdoin astronautiksi ja se haave pätee edelleen. Astronautiksi on pakko päästä. En tiedä yhtään, mitä teen jos en pääsekään. Tiedän erittäin hyvin haaveeni olevan varsin mahdoton, mutta tahdon silti yrittää. Ehkä onnistun, ehkä en.

Halusin joskus myös olla lastenkirjailija. Minulla on vieläkin tikulla kaikki luonnokset kirjoista tallessa ja ehkä jonakin päivänä kirjoitan ne puhtaaksi ja kokeilen onneani silläkin saralla.

Vielä on vaikea tietää, mitä minusta loppupelissä tulee, mutta toivottavasti astronautti tai vähintäänkin kosmonautti :3
I'm not a prince I'm a princess!

Poissa Minorea

  • Pääkammotus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the one hiding under your bed
    • Minorealismi
  • Pottermore: Minorea
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #62 : Helmikuu 12, 2016, 12:25:26 »
Mistä ammarista onkaan kyse?
Vartija

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Minulla oli pohjatutkintona graafinen suunnittelija, joka ei oikein työllistänyt. Poikakaverini toimi vartijana ja sanoi, että hae sinäkin, töitä riittää varmasti. Hain sitten vartijakortin ja myöhemmin ammattipätevyyden ja siitä se kaikki lähti.

Vastaako se odotuksiasi?
Kyllä ja ei. Tiesin, millaista aulavartiointi ja paikallisvartiointi on jo kun alaa lähdin opiskelemaan. Mutta välillä tulee edelleen fiiliksiä "tätäkö tämä tosiaan on."

Millaista opiskelu ammattiin oli?
Helppoa. Minulla oli ollut vartijakortti jo 3v, pääsin oppisopimuksella kouluun sisälle ja työn ohessa opiskelin itselleni ammattitutkinnon. Koulukaverit olivat loistavia (koulu taas oikeastaan ei, suurin osa opettajistosta ei ole päteviä) ja koulupäivät olivat ihanaa vaihtelua työpäiviin verrattuna. Sai olla rennosti ja tehdä tyhmiä juttuja.

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jatkaa graafisena suunnittelijana ja toivoa, että työpaikka putoaa syliin.
Mietin myös äidinkielen opiskeluun lähtemistä, mutta ei minusta kyllä olisi mihinkään opettajanvirkaan siinä ollut.
Yrittäjyyttä mietin kanssa, minua edelleen kiinnostaisi perustaa oma "meido"kahvila. Taloustilanne oli silloin vain surkea yrittämisen kannalta ja on edelleen. Onneksi en lähtenyt.

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotain toisin?
En tekisi.

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Asiakaspalveluhenkiseelle ja rauhalliselle ihmiselle, joka osaa ottaa haltuun tilanteen kuin tilanteen. Isona plussana kyky toimia väkivaltatilanteessa, koska se uhka on olemassa tässä ammatissa aika lähellä päivittäin.

Oliko TT-harjoittelusta tai kesätyopaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
On, kunhan löytyy vähintään 60h kortti takataskusta. Harjoittelulla ja kesätyöllä saadaan kokemusta, kun yleensä mukana on aina kokeneempi vartija joka tarvittaessa auttaa.

Poissa Weasleyn Welhokaniini

  • Kynttilöiden lumo Suuressa salissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonstoneSeeker27459
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #63 : Helmikuu 13, 2016, 00:40:59 »
Kirjailija. Ehdottomasti kirjailija, paitsi että ehkä ensin kyllä pitäisi suorittaa lähihoitajan ja sosionomin koulutukset pois alta lähitulevaisuudessa.

En muista mikä halusin olla isona, kun olin tarhaikäinen. Ainut asia, mikä minulla oli mielessä n. 3-4 -vuotiaasta asti, oli se, että sitten kun olen täysi-ikäinen, minä lähden pienen reppuni ja muutaman vaateparin kanssa matkaan ja kiertelen ympäri Suomea yksinäisenä sutena ja elelen jossain luonnossa tai jotain.
   Sitten meni jokunen vuosi ilman mitään suunnitelmia siitä mitä halusin, joskus nelosluokalla halusin olla tanssija, mutta tanssijanura kariutui parissa kuukaudessa, sillä pari kaveria kiusoittelivat minua siitä ja tajusin, etten jaksaisi tanssijan uraa - olihan tanssi liikuntaa ja minä vihasin liikuntaa koko ala-asteen. Vasta viidennellä luokalla alkoi kirjailijan ura koputtelemaan alitajunnassa ja kuudennen luokan alussa oli jo selvää, että minusta tulee joku päivä kirjailija. Sellainen synkkämielinen, masentunut ja itsetuhoisia novelleja kirjoittava kirjailija, joka asuu perimmäisimmässä Suomen Lapin kolkassa mikä sattuu löytymään. Kasiluokan lopulla tajusin, ettei kirjailijan uralla välttämättä elä lopun elämäänsä jos ei kirjoita mitään Pottereiden tapaista menestyskirjasarjaa, ja jotenkin sosiaaliala alkoi pikkuhiljaa kiinnostamaan. Ysiluokan kevääseen mennessä sosiaaliala ja lähihoitajan ammatti sekä muiden auttaminen olivat vahvasti mielessä, unohtamatta kirjailijan uraa.
   Olisin voinut ysillä hakea amiskaan sosiaalialalle, mutta hainkin lukioon, koska tarhaikäisestä asti olin halunnut valkolakin, ihan niinkuin siskollanikin oli. Lukiossa tajusin, ettei lukio oikein sopinutkaan minulle ja jollain tapaa turhauduinkin lukio-opiskeluun ja sen rankkuuteen. Mutta toisaalta oli hyvä, että hainkin lukioon, sillä vajaan kolmen lukiovuoden aikana kasvoin henkisesti roimasti ja tutustuin moneen uuteen ihmisiin, enkä tiedä olisinko kasvanut henkisesti samalla tavalla ja tutustunut niihin ihmisiin, joihin tutustuin lukiossa, jos olisinkin mennyt ysiltä amiskaan. En kadu mitään.

   Mutta tähän nykyhetkeen. Olen VALMA-koulutuksessa kesäkuun 3. päivään asti ja toivon, että syksyllä olisi opiskelupaikka sosiaalialalta. Paitsi että se päivälukiokoulutus näin vuosi eroamisen jälkeen tuntuisikin ehkä siltä omalta, pitää vain sitten kysellä koulussa noista kaikista jutuista työharjoittelun jälkeen. Iltalukio on yksi mahdollisuus, ja minun ikäiselleni sopivampi ja parempi vaihtoehto kuin päivälukio, mutta... En oikein osaa selittää omia ajatuksiani asiasta. Mutta sosiaaliala ja kirjailija... Ne ovat ja pysyvät
Welhokaniini -> Weasleyn Welhokaniini