Kirjoittaja Aihe: Opetusharjoittelu ja opetusharjoittelijat  (Luettu 1533 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Opetusharjoittelu ja opetusharjoittelijat
« : Toukokuu 05, 2016, 20:56:11 »
Meillä on täällä Vuotiksessa keskustelua yleisesti koulusta sekä monista siihen linkittyvistä asioista kuten yläasteesta, todistuksista, wanhojen tansseista ja yo-kirjoituksista. Haluaisin nostaa jalustalle yhden uuden asian, nimittäin opetusharjoittelun.

Monissa Suomen yliopistoissa järjestetään luokanopettaja- ja/tai aineenopettajankoulutusta. Näihin opintoihin kuuluu opetusharjoittelua eli oppituntien pitämistä oikean opettajan valvonnassa sekä oppituntien seuraamista harjoittelukoululla. Mitäpä te tällaisissa kouluissa opiskelevat olette mieltä opetusharjoitteluista ja -harjoittelijoista? Tuovatko he uusia ulottuvuuksia oppitunneille, vai ahdistaako alati muuttuvat naamat luokan edessä? Entäpä te, jotka ette näissä harjoittelukouluissa ole - haluaisitteko kokeilla ja miksi? Myös opetusharjoittelua suorittaneiden mietteitä asiasta otetaan vastaan!

Itse kävin kouluni tavallisissa kouluissa, eikä minulla ole näin oppilaan näkökulmasta henkilökohtaisia näkemyksiä asiasta. Jos olisin ollut oppilaana/opiskelijana harjoittelukoulussa, olisi toimintaan varmasti tottunut ainakin jollain tasolla. Itse olen kuitenkin enemmän sellainen, joka pitää enemmän tietynlaisesta pysyvyydestä: jos luokan edessä häärää alati uudet aineenopettajaharjoittelijat, en olisi ehkä kokenut toimintaa luontevaksi. Jokaisella opetusharjoittelijalla on aina oma tapansa toimia ja opettaa, eikä heihin ehdi tutustua kunnolla kun harjoittelija vaihtuu. Koen myös harjoituskouluissa olevat eräänlaisina ”koekaniineina”, joiden kanssa harjoittelijat voivat kokeilla kaikenlaisia opetusmenetelmä. Olisikin kiva kuulla joltain harjoituskoulussa opiskelevalta, miten hän kokee nämä teemat.

Olen kuullut paljon myös opetusharjoittelijoiden elämästä. Oppituntien suunnittelussa ja opetusmateriaalin tuottamisessa kestää usein kauan suhteessa pidettävien oppituntien pituuteen, palaverit stressaavat ja kalenterit täyttyvät kaikkeen harjoitteluun liittyvästä moneksi kuukaudeksi niin pahasti että myös kaupassakäynti ja pyykinpesu täytyy aikatauluttaa kalenteriin sopivaksi. Harjoittelijoilta olen kuitenkin kuullut, että kaikki tuskailu on palkitsevaa, sillä opetusharjoittelu antaa paljon kokemuksia ja vahvistaa itseluottamusta oman opettajuuden tiellä.

Mutta nyt heitän pallon teille - mitä näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä teiltä löytyy meille muille jaettavaksi?
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Opetusharjoittelu ja opetusharjoittelijat
« Vastaus #1 : Toukokuu 11, 2016, 23:52:18 »
Mä en ole ollut tällaisessa testiluokassa koskaan, mutta muistan kouluaikoinani törmänneeni opettajaopiskelijoihin. Ensimmäinen oli talouskoulussa (puolivuotinen kotitalousopetusjuttu). Hän oli hirveän hyvä ja motivoitunut tyyppi, joka oli oikeasti nähnyt vaivaa keräämällä paljon opetusmateriaalia ja muuta kivaa. Hän siis piti meille tuntia erilaisista lattiamateriaaleista ja niiden puhdistuksesta, ja sillä tosiaan oli mukana palanen laminaattia, parkettia, linoleumia jne... Se jäi mieleen. Mitä nyt luokka oli villi ja railakas, eikä opiskelija aina saanut porukkaa pidettyä kurissa omin avuin.

Toinen oli sitten silloin, kun opiskelin lastenohjaajaksi. Silloin tunneilla kulki mukana nainen, josta oli tarkoitus tulla kasvatusaineiden opettaja. Hän piti muutamat tunnit meille itse, ja joutuipa jopa ottamaan homman hoitoonsa ihan yksin, kun meidän linjanvalvojamme (+ tän opiskelijan ohjaaja) sairastui. Hän opetti meitä tekemään päivähoidon vuosisuunnitelmaa, piti pari perushoidon oppituntia ja pitipä hän vielä luennot päivähoitolaista ja lastensuojelulaista. Jälleen kerran, oikein mukava ja pätevä nainen, jolla oli loistavia ja mieleenpainuvia opetusesimerkkejä ja sellaista. Mut luokka protestoi, jälleen kerran. Naisparka joutui tosissaan kokeeseen luokkatovereideni taholta.

Luulen, että juuri tämä kurin ja järjestyksenpito tulee ongelmaksi aika usein, kun on vaihtuvia naamoja. Sama juttu harjoittelijoiden ja sijaisten sun muiden kanssa. Minäkin olen jonkun verran työni puolesta ollut koululuokissa ohjaajana (ala-asteella tosin), ja tiedän tuon ongelman. Toki homma sitten helpottuu, kun luokkaan on tutustunut ja on onnistunut ansaitsemaan auktoriteettiaseman ryhmässä, mut se ei tapahdu sormia napsauttamalla.

Tietty eri ihmisillä on omat opetusmetodinsa. Yhden opettajan tyyli ei välttämättä pure kaikkiin, kun taas jonkun muun tyypin opetustyyli saattaa toimia heidän kanssaan paremmin.
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Opetusharjoittelu ja opetusharjoittelijat
« Vastaus #2 : Toukokuu 18, 2016, 13:58:01 »
Itse olen juuri tälläisessä koulussa, jossa opetusharjoittelijoita on paljon. Olen itse asiassa ollut ekalta luokalta asti ja samassa koulussa aion jatkaa.

Oma mielipiteeni on, että on ihan kiva kun naama luokan edessä välillä vaihtuu ja siihen tottuu kyllä. Aina löytyy joitain harjoittelijoita, jotka ovat niin mukavia, että he jäävät mieleen. Itse muistan pari 2. Ja 5. Luokilta asti. Etenkin jos ei tykkää omasta opesta niin on kiva, ettei joudu koko aikaa kestämään. (Esim. Historianopettajani ei osaa opettaa yhtään, joten kun harkkoja on välillä, niin pysyy vähän kärryilläkin).

Toisaalta oppilaan on vaikea samaistua harkan tuntemuksiin ja ymmärtää, miten jännittävä ja uusi juttu luokan edessä opettaminen on harjottelijalle ja harkkaa verrataan usein opettajaan, joka on kymmeniä vuosia kokeneempi. Tästä syystä harjottelijoita pidetään usein ärsyttävinä. Etenkin kokeen lähestyessä oppilaat toivovat opettajan osaavan selittää asiat heille pomminvarmasti, mitä harjoittelijat eivät luonnollisesti vielä osaa.

Mutta vaihtelu virkistää :)
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Opetusharjoittelu ja opetusharjoittelijat
« Vastaus #3 : Heinäkuu 02, 2016, 19:46:39 »
Kuten todettua, opettajia, oppilaita ja opetusharjoittelijoita on moneksi, ja kaikilla yksilöillä on erilaiset tottumukset, mieltymykset sekä tavat toimia.

Hän oli hirveän hyvä ja motivoitunut tyyppi, joka oli oikeasti nähnyt vaivaa keräämällä paljon opetusmateriaalia ja muuta kivaa.

Olen havainnut, että opetusharjoittelijoiden kesken on jopa kilpailua siitä, kuka käyttää eniten uusia menetelmiä, sovelluksia ja opetustapoja. Onhan se toki hyvä, että oppitunnit ovat nykyään muutakin kuin muistiinpanojen kirjoituttamista piirtoheittimiltä, mutta myös perinteisillä opetusmenetelmillä tulisi osata opettaa. Tasapainoisesti vaihtelevia menetelmiä, niin hyvä tulee.

Olen havainnut myös, että ohjaavat opettajat odottavat opetusharjoittelijoilta panostusta opetusmenetelmiin ja opetusmateriaaleihin. Aikaa ja vaivaahan se vaatii, mutta kerran hyvän pohjatyön tehneenä harjoittelijat voivat varmasti käyttää materiaalejaan ja toimivaksi huomaaviaan toimintatapoja myös työelämässä. Myös oppilaat/opiskelijat ovat näissä harjoituskouluissa varmasti nähneet vaikka minkälaista opetustyyliä ja -menetelmää, ja palautteissaan kuulemma kertovat hyvin mistä ovat tykänneet ja mistä eivät – tämä on arvokasta tietoa opetusharjoittelijoille, sillä saatu palaute auttaa kehittymään.

Lisäksi ihmisten erilaisuus ja vaihtuminen vaikuttaa tosiaan työrauhaan: kuka saa paremmin pidettyä auktoriteettia ja kuria, kenen karisma pitää oppilaat kuosissa, ja mahdollisesti jatkuva harjoittelijoiden vaihtuvuudesta aiheutuma hektisyys. Seuraavasta olenkin hyvinkin yhtä mieltä:

Luulen, että juuri tämä kurin ja järjestyksenpito tulee ongelmaksi aika usein, kun on vaihtuvia naamoja. Sama juttu harjoittelijoiden ja sijaisten sun muiden kanssa.

Luulen kuitenkin, että kun harjoittelijat pääsevät kokemaan ja harjoittelemaan luokan järjestyksenpitoa, auttaa se työelämässä – tosin, työelämässäkin sitä oppii paljon, varmasti etenkin opetusuran alkuvaiheessa. Harjoittelija on tosiaan vielä harjoittelemassa, josta päästäänkin hyvin seuraavaan:

Toisaalta oppilaan on vaikea samaistua harkan tuntemuksiin ja ymmärtää, miten jännittävä ja uusi juttu luokan edessä opettaminen on harjottelijalle ja harkkaa verrataan usein opettajaan, joka on kymmeniä vuosia kokeneempi. Tästä syystä harjottelijoita pidetään usein ärsyttävinä. Etenkin kokeen lähestyessä oppilaat toivovat opettajan osaavan selittää asiat heille pomminvarmasti, mitä harjoittelijat eivät luonnollisesti vielä osaa.

Varmastikin ensimmäiset harjoitustunnit ovat jännittäviä monelle harjoittelijalle. Olen kuitenkin kuullut ja nähnyt, kuinka pikkuhiljaa harjoittelijoidenkin itsevarmuus opetukseen kasvaa.

//Yksi asia vielä jäi kirjoittamatta. Jos kuvittelet olevasi koulunsa aloittavan lapsen vanhempi, haluaisitko lapsesi tällaiseen kouluun jossa on harjoittelijoita vai et, ja miksi näin? Tästä olen kuullut eriäviä mielipiteitä: osalle asia olisi se ja sama, osa ei haluaisi lastaan moiseen kouluun juuri sen takia, että harjoittelijat vaihtuvat koko ajan. Itse olen vähän kahden vaiheilla, sillä varmasti tällaisessa harjoittelukoulussa sekä ihan tavallisessa koulussa on hyvät ja huonot puolensa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 02, 2016, 20:08:20 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.