Kirjoittaja Aihe: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?  (Luettu 1542 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Sinead

  • Lahna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tylypahka AM
  • Tupa: Luihuinen
Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« : Toukokuu 13, 2015, 12:22:18 »
Selasin aluetta ja päättelin, että tällaista ketjua ei taida olla vielä.

Eli, luetteko enemmän kotimaista kirjallisuutta vai käännöskirjallisuutta? Miksi? Mikä on hyvää siinä, että kirja on vaikkapa kotimaisen kirjailijan tekemä? Entä mikä on hyvää siinä, ettei kirjailija ole suomalainen? Entä huonoa?

Olen viime aikoina hukuttanut itseni kotimaiseen kirjallisuuteen ja vähän katunut sitä, että katsoin kotimaisia teoksia vinoon teininä. Kun olin 13-15 vuotta vanha teini, en varmasti lukenut ainuttakaan kotimaisen kirjailijan teosta vapaaehtoisesti ja taisin mainitakin, että suomalainen kirjallisuus on kamalaa kuraa. Kulutin niihin aikoihin käsittämättömän määrän käännöskirjallisuutta, enimmäkseen fantasiaseikkailuita kuten Belgarionin tarua, Tarua sormusten herrasta, Artemis Fowleja ja niin edelleen.

Sitten olin kuitenkin monta vuotta lukematta kirjoja. Kun havahduin siihen, että haluaisin lukea jotain, aloin ahmia kotimaista kirjallisuutta. Kotimaisessa kirjallisuudessa hyvää on se, että kirjailijan kielellinen taituruus näkyy paljon paremmin kuin käännöstekstissä ja voin olla varma, että kirjailija on tarkoittanut sanottavansa juuri sillä tavalla kuin se on sivulle printattu. Käännöskirjallisuudessa nautin pelkästään juonesta ja tarinan ympärille luodusta fantasiamaailmasta, mutta kotimaisessa kirjallisuudessa nautin tekstistä itsessään. Voin lukea samat sivut kymmeniä kertoja uudestaan, jos kirjailija on hyvä. Suosikkikirjailijoikseni lasken Riikka Pulkkisen, Jenni Linturin ja Elina Hirvosen, jotka kirjoittavat ihan mielettömön kaunista kieltä. Linturin uusimmassa kirjassa (Malmi, 1917) tosin kielellä kikkailu menee vähän överiksi, mutta aiempi kirja Isänmaan tähden kannattaa ehdottomasti lukea. Pulkkiselta pidin kovasti Totta-romaanista ja viimeisin löytöni on Hirvosen Kun aika loppuu, joka kolahti kovaa.

Summa summarum, pidän nykyään enemmän kotimaisesta kirjallisuudesta kuin käännöskirjallisuudesta. Mitenkäs teidän laitanne on? Myös hyviä kirjoja saa suositella, jos haluatte a) osoittaa kotimaisen kirjallisuuden ylivertaisuuden vääräksi ja tarjota taitavasti kirjoitettua käännöskirjallisuutta, b) suositella lisää hyvää kotimaista kirjallisuutta. ;)
Jotta pääsisi perille, on eksyttävä tieltä.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #1 : Toukokuu 14, 2015, 20:44:01 »
Hmm... käännöskirjallisuus on ollut mieleen, ja omasta mielestäni esim. Jaana Kapari-Jatan (oli nyt aivan pakko ottaa justiinsa Pottereiden suomentaja) teksti on mukavan rikasta, kuten esimerkiksi tämä teksti on rikas:

"Kuule Alex", Jenny huokaisi. "Haluaisin kertoa sinulle erään asian."
"Mitä haluat kertoa" Alex tivasi turhan epäystävällisellä äänellä.
Jennyn naama muuttui punaiseksi kuin palosireeni ja hän tokaisi ääni kiukusta käheänä: "Nyt kun ajattelin, en ehkä sittenkään halua kertoa!"
"Mu-mutta Jenny!" Alex änkytti.
"Ei! En halua enää puhua kanssasi!" Jenny karjaisi ja juoksi pois.

Jä tämä teksti taas ei:

"Kuule Alex", Jenny sanoi. "Haluaisin kertoa sinulle erään asian."
"Mitä haluat kertoa?" Alex kysyi epäystävällisellä äänellä.
Jennyn naama muuttui punaiseksi ja hän sanoi kiukkuisesti: "Nyt kun ajattelin, en ehkä sittenkään halua kertoa!"
"Mu-mutta Jenny!" Alex sanoi.
"Ei! En halua enää puhua kanssasi!" Jenny huusi ja juoksi pois.

Olen valmiiksi pahoillani siitä, että en keksinyt parempaa esimerkkipätkää. Eli pidän suunnattomasti käännöskirjallisuudesta, jos se ollaan käännetty rikkaasti ja käyttäen muitakin sanoja kuin huusi, sanoi ja kysyi. Mutta toisaalta, kotimainen kirjoitus antaa kirjoittajalle vapaammat kädet, ja kotimainen on siis vieläkin rikkaampaa, jos mahdollista. Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! ;)
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #2 : Toukokuu 17, 2015, 12:50:52 »
Lainaus
Olen valmiiksi pahoillani siitä, että en keksinyt parempaa esimerkkipätkää. Eli pidän suunnattomasti käännöskirjallisuudesta, jos se ollaan käännetty rikkaasti ja käyttäen muitakin sanoja kuin huusi, sanoi ja kysyi.

Tähän taitaa kyllä vaikuttaa ihan myös se alkuperäisteksti. Vaikka kääntäjä voikin ottaa jonkin verran vapauksia omassa työssään, niin jos alkuperäiskirjoittaja itse on halunnut kirjoittaa suoraviivaista kieltä jossa asiat "sanotaan" eikä esimerkiksi "huoahdella" ja "tyrskähdellä", kysymys on kirjoittajan tyylistä, jota ei hirveästi olisi syytä lähteä käpälöimään ilman hyviä perusteluja. :)

Toki on tilanteita, joissa kääntäjän pitää ottaa enemmän vapauksia, kuten kokonaan keksittyjen sanojen kääntäminen suomeksi (Kapari-Jatan monet hyvät Potter-sanaston käännökset tästä hyvänä esimerkkinä), tai joissa tekstissä muuten on kohtia, joita ei ole mahdollista kääntää sellaisinaan.

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 17, 2015, 13:04:43 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Sinead

  • Lahna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tylypahka AM
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #3 : Toukokuu 17, 2015, 16:40:25 »
On kyllä totta, että kääntäjäkin vaikuttaa tekstiin jonkin verran, vaikkei alkuperäistä tekstiä voikaan kirjoittaa kokonaan uusiksi. Pottereiden käännöksistä on kiistelty, mutta minun mielestäni Kapari-Jatta on onnistunut niissä loistavasti. Kaikki englanninkieliset Potter-termit eivät vain istu suomen kieleen, joten ne on ollut pakko suomentaa. Luulen, että Kapari-Jatan suurin ongelma onkin se, missä vetää raja. Olen monesti miettinyt sitä, oliko esimerkiksi järkeä kääntää Severuksen englanninkielinen sukunimi Snape suomeksi (Kalkaros) ja Minervan sukunimi McGonagallista McGarmiwaksi. Nuoria lukijoita kääntäminen hyödyttää, koska nimiin kätketyt sävyt välittyvät paremmin käännösten perusteella, mutta joskus käännös tuntuu vähän turhalta. Kääntäjän ensisijainen tavoite on välittää kirjailijan teksti lukijalle mahdollisimman samanlaisena kuin kirjailija on sen alun perin kirjoittanut, mutta on vaikea sanoa, missä vaiheessa käännös vain hämää lukijaa.

Joillakin sanoilla on myös useita käännöksiä sanakirjoissa, joten kääntäjästä riippuu vähän sekin, kuinka osuvat käännökset hän osaa valita. Myös se, ettei käytä samoja sanoja, vaan hyödyntää synonyymejä, on hyvän kääntäjän merkki. Englanti ja suomi ovat sen verran erilaisia kieliä, että meillä ei ole ihan täsmälleen samanlaisia sanoja. Esimerkiksi suomen sana myötähäpeä ei löydy lainkaan englannin kielestä. Olen saanut muutenkin vähän sellaisen vaikutelman, että englanti on sanastoltaan köyhä kieli, eli synonyymejä ei ole yhtä paljon kuin suomessa. Korjatkaa jos olen väärässä. :D Japaniin verrattuna englanti oli ainakin todella köyhä kieli, koska saatoin opetella kolme eri japanin kielen sanaa, joilla kaikilla oli sama käännös englanniksi.

Ai niin, ja käännöskirjojen ongelma on yleensä myös se, että niitä ei ole välttämättä suomennettu suoraan alkuperäiskielestä, vaan käännös on tehty englannin kautta. Esimerkiksi japanilaisen sarjakuvan eli mangan käännökset tehdään joskus englannista eikä suoraan japanista, koska japanin kielen kääntäjiä on vähemmän. Vähän huolettaa toisinaan, kuinka paljon alkuperäisteksti kärsii siitä, että se kierrätetään englannin kautta.
Jotta pääsisi perille, on eksyttävä tieltä.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #4 : Heinäkuu 08, 2016, 09:08:43 »
Itse olen lukenut huomattavasti enemmän käännöskirjallisuutta kuin suomalaista kirjallisuutta, sillä en ole itse vielä törmännyt suomalaiseen kirjaan/kirjailijaan, josta olisin niin hyppinyt ilosta päästellen riemunkiljahduksia. Myös kirjojen teemat ovat sellaisia, että käännöskirjallisuus on vedonnut minuun enemmän.

Toki suomalainen kirjallisuudessakin on teoksia, joita olen lukenut. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on mennyt useamman kerran, ja työn alla on Täällä Pohjantähden alla – näistä olen pitänyt, jokin viehätys näissä on ollut. Olen lukenut myös esimerkiksi Sofi Oksasen koko tuotannon, mutta näistä en ole päässyt kartalle en niin ollenkaan. Oksasen tekstit ovat olleet minulle jotenkin… liian raskaita, liian töksähtäviä? En oikein tiedä, miten asiaa kuvata. Olisi yleisesti hyvä, että suomalaista kirjallisuutta luettaisiin, sillä näin kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuuskin olisi taattu.

Ja sitten tähän suomennus-asiaan.

Eli pidän suunnattomasti käännöskirjallisuudesta, jos se ollaan käännetty rikkaasti ja käyttäen muitakin sanoja kuin huusi, sanoi ja kysyi. Mutta toisaalta, kotimainen kirjoitus antaa kirjoittajalle vapaammat kädet, ja kotimainen on siis vieläkin rikkaampaa, jos mahdollista.

Mielestäni suomentajan kuuluisikin suomentaa tekstiä niin, että suomennoksessa tulee esille mahdollisimman hyvin alkuperäiset sanavalinnat. Ja kuten Marygold sanoi: jos alkuperäiskielellä on käytetty latteaa kieltä, ei suomentaja voi mennä latteaa ilmaisua muuttamaan. Sama toimii myös toisinpäin: jos alkuperäiskielellä on esimerkiksi käytetty paljon erilaisia vaihtoehtoja sanalla ”sanoo” (kuiskaa, ärähtää, hihkaisee jne.), tulisi suomentajan hakea suomennosta noille sanoille, eikä suomentaa alati sanalla ”sanoo”.

Pottereiden käännöksistä on kiistelty, mutta minun mielestäni Kapari-Jatta on onnistunut niissä loistavasti. Kaikki englanninkieliset Potter-termit eivät vain istu suomen kieleen, joten ne on ollut pakko suomentaa.

Tästä olen esimerkiksi hyvinkin samaa mieltä. Kapari-Jatta on mielestäni osoittanut taitonsa suomentajana todella hyvin: tunnelma, sävy, sanavalinnat ja termien suomennokset ovat mielestäni osuneet hyvin suomalaiseen kieleen. Kielellä leikittelyä suoranaisesti.

Toki alkuperäinen kielellisyys ja tarinan tunnelma muuttuvat kun vaihdetaan kieltä, mutta varmastikin tekstien suomentajat pyrkivät säilyttämään tekstin henkeä.

Ai niin, ja käännöskirjojen ongelma on yleensä myös se, että niitä ei ole välttämättä suomennettu suoraan alkuperäiskielestä, vaan käännös on tehty englannin kautta.

Tuota en ole tullutkaan ajatelleeksi. Tuollaisessa useamman kielen kautta tehty kääntäminen kertaannuttaa mahdollisia ”virheitä” kirjoituksen rikkaudessa. Samoin myös mahdolliset suoranaiset käännösvirheet siirtyvät eteenpäin.

Ja voihan myös suomalaisen kirjailijan suomeksi tuottama teksti olla hyvin latteaa, jolloin käännöskirjalliset teokset voivat olla paljon rikkaampia kaikin puolin. Asia riippuukin paljon kirjoittajan tyylistä ilmaista asiansa.

Mutta, olkoon se sitten käännöskirjallisuutta tai suomalaista kirjallisuutta mitä ihmiset lukevat, kuulin jokin aika sitten radiosta suomalaisten lukemistottumuksiin liittyvää asiaa. Jutussa kerrottiin, että suomalaisten lukeminen on mennyt siihen, että luetaan entistä enemmän vain lyhyitä juttuja (lehdistä muutama artikkeli, joskus jokin blogiteksti tms.), eikä jakseta keskittyä enää pitkäjänteisesti kirjoihin. Täytyy itsekin myöntää, ettei aikani aina riitä kirjojen lukemiseen, mutta pyrin kuitenkin lukemaan useamman kirjan vuodessa. Jos lukeminen vähenee radikaalisti, onko mahdollisesti tulevaisuudessa kirjailijoiden ja/tai kääntäjien asema uhattuna (eli miksi kirjoittaa/kääntää, jos kukaan ei enää lue)?
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #5 : Heinäkuu 08, 2016, 13:31:49 »
Mutta, olkoon se sitten käännöskirjallisuutta tai suomalaista kirjallisuutta mitä ihmiset lukevat, kuulin jokin aika sitten radiosta suomalaisten lukemistottumuksiin liittyvää asiaa. Jutussa kerrottiin, että suomalaisten lukeminen on mennyt siihen, että luetaan entistä enemmän vain lyhyitä juttuja (lehdistä muutama artikkeli, joskus jokin blogiteksti tms.), eikä jakseta keskittyä enää pitkäjänteisesti kirjoihin. Täytyy itsekin myöntää, ettei aikani aina riitä kirjojen lukemiseen, mutta pyrin kuitenkin lukemaan useamman kirjan vuodessa. Jos lukeminen vähenee radikaalisti, onko mahdollisesti tulevaisuudessa kirjailijoiden ja/tai kääntäjien asema uhattuna (eli miksi kirjoittaa/kääntää, jos kukaan ei enää lue)?

Tämä on sellainen juttu, jota itse olen miettinyt kovasti - kirjoittajana tietysti oma lehmä ojassa. Kirjallisuuden myynti Suomessa on ollut laskusuhdanteessa jo pitkään (ja näennäiset nousupiikit ovat johtuneet lähinnä aikuisten värityskirjoista). Välillä mietin, että onneksi tuli opiskeltua se oikeakin ammatti.

Vaikka kyllä varsinkin kotimaisen kirjallisuuden kentällä käydään tällä hetkellä paljon keskustelua myös siitä, voiko lukijoiden lyhytjänteisyyttä syyttää ihan kaikesta, vai onko kirjoissa, joita julkaistaan, jotain vikaa - tai markkinoidaanko niitä aivan väärin, kun myydään muutama tunnettu nimi edellä, ja lukijakunta muodostaa niiden perusteella käsityksensä koko suomalaisesta kirjallisuudesta. Toisaalta valitellaan sitäkin, että kirjoja käännetään hutaisten, kun kääntäjät saavat prosessiin joskus niin vähän aikaa.

En itsekään lukenut juuri kotimaista kirjallisuutta ennen kuin nyt pikkuisen vanhempana, tavallaan vähän velvollisuudestakin. Ehkä makukin on jotenkin muuttunut, kun huomaan, että nykyään moni kotimainen kolahtaa paljon enemmän kuin ennen, ja monessa kirjassa tuttu ympäristö nimenomaan viehättää, kun se ennen enemmän ärsytti. Varsinkin kauhukirjallisuuden saralla olen huomannut pitäväni siitä, että kirja kuvaa lähtökohdiltaan minullekin jollakin tavalla tuttua kokemusmaailmaa. Olen tykästynyt myös Miina Supisen äkkiväärään huumoriin ja Pajim Statovcin (kirjailijan nimestä huolimatta suomeksi kirjoitettu) Kissani Jugoslaviakin osui sen verran kovasti, että odotan uutta teosta jo innolla.

Käännöskirjallisuutta ja kotimaista kirjallisuutta en myöskään erityisemmin välittäisi laittaa vastakkain. Aina kannattaa muistaa, että käännöksiksi aniharvoin päätyvät sellaiset kirjat, jotka ovat kotimaassaan myyneet huonosti. Usein ensimmäinen käännös ei ole kirjailijan ensimmäinen eikä välttämättä edes toinen teos vaan vasta se, josta on tullut hitti. Lopultakin suomeksi kääntyy vain murunen kaikesta maailmalla kirjoitetusta kirjallisuudesta.

Jos haluaa tehdä rohkeita kokeiluita, voi aina yrittää lukea myös suomalaisten kirjailijoiden teoksia käännettyinä muille kielille. Itse olen lukenut vertailun vuoksi englanniksi mm. Riikka Pulkkista ja Pasi Ilmari Jääskeläistä, kun olen halunnut nähdä, miten kieli vaikuttaa lukukokemukseen näin päin. Kiinnostavaa, vähintään. :-)

« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2016, 13:45:07 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Veelan silmä

  • Outous
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hulluin ystävä, joka sinulla on koskaan ollut.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kotimainen vai käännöskirjallisuus?
« Vastaus #6 : Heinäkuu 08, 2016, 13:38:16 »
Esimerkiksi suomen sana myötähäpeä ei löydy lainkaan englannin kielestä. Olen saanut muutenkin vähän sellaisen vaikutelman, että englanti on sanastoltaan köyhä kieli, eli synonyymejä ei ole yhtä paljon kuin suomessa. Korjatkaa jos olen väärässä. :D Japaniin verrattuna englanti oli ainakin todella köyhä kieli, koska saatoin opetella kolme eri japanin kielen sanaa, joilla kaikilla oli sama käännös englanniksi.
Sanakirja.org löytää helposti hyviä englannin kielen synonyymejä. Niitä on kuitenkin aina huomattavasti vähemmän kuin suomen kielessä. Myötähäpeälle on kaksi ilmaisua (second-hand embarrassment, shared sense of shame)
Mitä ikinä teetkään elämälläsi, elä se täysillä!