Kirjoittaja Aihe: Liian paksuja luettaviksi?  (Luettu 2369 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Jenna Glent

  • Täydellisten virheiden tekijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Suklaahullu
  • Tupa: Luihuinen
Liian paksuja luettaviksi?
« : Elokuu 31, 2014, 10:30:18 »
En tiedä ovatko muut kokeneet samaa, mutta pari vuotta sitten opiskelijakaverini eivät lukeneet Pattereita "Sillä nehän ovat liian paksuja", valitti hyvä ystävänikin.

Ovatko muut huomanneet jotain samanlaista? Omasta mielestäni Potterit ovat juuri sopivan pituisia.

Olen aika nopea lukemaan. Feeniksin Killan luen kahdessa päivässä ja Viitaten kiveen riittää muutama tunti.

Kaverini ovat vasta nyt valmiita aloittamaan Potterit, mutta ne luettuaan eivät valmiita lukemaan muita hyviä kirjoja.


Teidän mielipiteenne tähän asiaan vastauksena tohon alle
If you want it, work for it. It's that simple.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #1 : Syyskuu 22, 2014, 13:07:01 »
On kyllä tosi monet sanonu mulleki, että eivät jaksa lukea niin paksuja kirjoja. Tosi monet tuntemani ihmiset kauhistelee kirjojen (jopa niiden ensimmäisten) järkyttävää paksuutta ja ihmettelee, miten kukaan pystyy niitä lukemaan.
Minusta kolme ensimmäistä eivät edes ole erityisen paksuja. Ja mitä tulee niihin loppuihin, nelosesta seiskaanan ne ovat tosiaankin melko paksuja. Onneksi ovat, minusta niihin on ihana uppoutua, kun ne eivät heti lopu kesken!
Olen usein sanonut ihmisille, ettei "paksuuden" pidä antaa hämätä. Potterit ovat ihania ja kun niihin uppoutuu, ne lukaisee kyllä hetkessä. Ei ne edes tunnu kovin pitkiltä loppuviimein. Itte ainakin lopussa vaan harmittelen "voi ei, joko se loppui?", kun niitä voisi vain lukea ja lukea ja lukea....
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Aurican

  • vinokas
  • Vuotislainen
  • Kirjoittaa liian pitkiä viestejä.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #2 : Lokakuu 01, 2014, 23:05:50 »
Tosiaan ensimmäiset kirjat eivät ole edes niin pitkiä, vaikka paksuja ovatkin. Teksti vain on väljemmässä, kuin joissakin muissa kirjoissa. Lisäksi etenkin ensimmäiset kirjat ovat äärimmäisen helppolukuisia. On ihan eri asia lukea vaikka 5 000 sanaa Potteria, kuin vaikka sama sanamäärä Tarua Sormusten Herrasta, joka on paljon hitaampaa ja raskaampaa tekstiä.

Myöhemmät kirjat kyllä ovat yksinkertaisesti paksuja ja pitkiä, mutta itse olin siinä vaiheessa jo niin imeytynyt kirjojen maailmaan, että pituus oli tosiaan vain hyvä asia. Ja jos ei jaksa lukea, voihan sitä kuunnella audio-kirjoja? Tosin itselläni ehkä menisi audiokirjan kuuntelussa kauemmin, kuin lukemisessa, jos yksinkertaisesti ajatellaan kuluneita minuutteja.
Lily:"You're disgusting, Black -- I don't know what Remus sees in you. If you were my boyfriend I'd poison your morning pumpkinjuice."
Sirius:"If you were my girlfriend, I'd drink it"
-Casting Moonshadows, chapter 59
deviantArt | Tumblr | instagram

Poissa Katharina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #3 : Lokakuu 01, 2014, 23:54:29 »
Muistan lapsena katselleeni äidin ja isän lukemia kirjoja ja hämmästelin niiden paksuutta. Pohdin, että koskakohan itse pystyisin lukemaan yhtä paksun kirjan kuin he, vaikka samaan aikaan luin Potter-kirjoja, jotka olivat huomattavasti paksumpia kuin heidän lukemat kirjat. En ole koskaan kokenut Pottereita paksuiksi, sillä tarinaan uppoutuminen oli niin helppoa. Uutta kirjaa odottaessa se juuri oli yksi osa jännitystä: olisiko seuraava kirja edellistä paksumpi. Itse ainakin toivoin aikoinaan viimeisen kirjan olevan paksu, jotta minun ei tarvitsisi sanoa hyvästejä liian nopeasti.

On totta, että kirjojen paksuus voi monelle olla liian korkea kynnys niiden aloittamiseksi, mutta niin kuin täällä on jo tullutkin ilmi, ei pidä antaa kirjan paksuuden hämätä. Viimein sivu tulee aina yllättäen, vaikka kirjat olisikin lukenut kymmeniä kertoja.

Lainatakseni Jane Austenia "If a book is well written, I always find it too short."
"I don't want other people to decide who I am. I want to decide that for myself." -Emma Watson

Poissa Ulompi vino vatsalihas

  • Ankeuttaja!
  • Vuotislainen
  • PS. Pidän hapanpastilleista
    • Livejournal
    • Katso taivasta, tähtiratainsa täyttämää
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #4 : Lokakuu 02, 2014, 13:37:54 »
Kai se on ihan kiinni siitä, onko lukupäätä. Ja lukumotivaatiota. Yllättävän monet ihmiset eivät lue vapaa-ajallaan tai lukevat yhden hömppäkirjan kerran puolessa vuodessa, joten helpostihan siinä ensimmäinenkin Potteri näyttää pelottavan paksulta. He eivät ole koskaan edes päässeet lukemisen makuun, eivätkä oppineet innostumaan laatukirjallisuudesta! Jolloin he menettävät niin paljon.
Sitten ihmisillä voi olla erilaisia syitä, miksi lukeminen on vaikeaa, on lukivaikeuksia, hyperleksiaa, ADHD:ta, niin huono näkö, ettei näe lukea pientä tekstiä, hyvin heikko työmuisti, ynnä muuta. Heidän helpottamisekseen nykyään on saatavilla äänikirjoja.

Eikä tämä koulutusjärjestelmäkään kannusta lukemiseen. Ekalla luokalla kaikkien pitää oppia lukemaan samassa tahdissa - niin tammikuussa kuin joulukuussa syntyneiden. Jos ei opi, rankaistaan luokalle jättämisellä = "olet tyhmä x 10". Niitä, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa, ei välttämättä kannusteta lukemaan tasolleen sopivaa kirjallisuutta, vaan laitetaan kertaamaan ta-vu-tet-tu-ja Mii-na ja Ma-nu kir-jo-ja, kun he olisivat kohta valmiita lukemaan Viisasten kiveä.
Myöhempinä vuosina äidinkielenopettaja pakottaa lukemaan Paahteen tai muun kirjan, jota ei edes saa itse valita. (Tummien perhosten koti, joka meidän täytyi lukea lukiossa, oli muuten suoraan sanottuna huono.)
Kyllähän tämmöinen järjestely tällaiselle lukutoukalle kuin minulle sopi, mutta entä muut?
Jos on pakotettu lukemaan kymmenen kirjaa, jotka olivat huonoja, eikä yhtään hyvää, eikä kukaan ole oikeastaan kertonut, että tässä maailmassa on toisenlaisiakin kirjoja, myös sinua kiinnostavista aiheista, vanhemmatkaan eivät ole koskaan vieneet kirjastoon, voi olla vaikea uskoa, että sellaisiakin kirjoja on, jotka haluaisit lukea. (Kuten Potterit!)

Kirjailijan ei pidä tiivistää tekstiä yhtään, jos on paljon sanottavaa!
On the 10 year anniversary of Harry’s parents’ death and the first time Voldemort was defeated, 31st October 1991, he and Ron saved Hermione from the troll in the bathroom. This is generally regarded as the day the trio became friends

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #5 : Lokakuu 02, 2014, 15:30:03 »
Joo tuo on kyllä totta, että ala-asteen ensmmäisellä luokalla äidinkielen opetus on vähän hankala järjestää, kun toiset lukee jo sujuvasti ja toiset tuntee ehkä hyvällä tuurilla kirjaimet. Sillon, kun itte kävin koulua, kaiken tasoiset olivat samoilla äikän tunneilla. Mut nyt vastikää, kun olin 1-luokalla työharjottelussa, porukka oli jaettu kolmeen osaan. Oli 1. porukka erittäin hyvin edistyneille, 2. porukka keskiverroille ja sit vielä 3. ryhmä niille, jotka tarvitsi erityistä tukea ja apua oppiakseen kirjaimet. Sellainen oli minusta aika hyvä systeemi, eri tasoiset tuli huomoitua. Ei minun kouluaikoina noin ollu... Oli se kieltämättä ärsyttävää tavuttaa ja piirrellä kirjaimia, kun oli oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana...
 Olin siitä onnellisessa asemassa, että mun äiti on kova lukutoukka ja se ymmärsi ohjata mua paremmin näissä asioissa. Olin 8-vuotias, kun äiti osti mulle ensimmäiset kaksii romaania, ei mitään Risto Räppääjiä tai Muumia, vaan siis jonkun Neiti Etsivän ja Surukoira Roin. Siitä se sitten lähti! Pottereita kyllä karsastin aluksi, en enää edes muista syytä. Varmaan, koska "kaikki muut tykkäs" ja en halunnu mennä massan mukana. No, onneksi kummitätini vei kattoon niitä elokuvia. Kolmannen leffan jälkeen (kun olin tykänny niistä kaiksita) aloin lopulta lukea niitä kirjoja! Ja luen tänäkin päivänä. Mulle ne ei tietenkään ollu liian paksuja, olisin toivonut niiden vain jatkuvan ja jatkuvan! Mut minä olenkin minä!
  Ymmärrän tietysti, ettei kaikki oo näin älyttömiä lukutoikkia! Eihän kaikilta se lukeminen sillä lailla onnistu. Ja jos sun on hankala lukea kirjoja ja jos Potterit ei nappaa ni eihän niitä sillon tuu luettua. Mut ensimmäisen viestini pointti oli se, että on paksuja kirjoja ja on paksuja kirjoja. Se riippuu ihan tekstistä, mukaansatempaavuudesta yms. että tuntuuko kirja paksulta ja jaksaako sitä lukea. Minusta Potterit on "niitä helposti luettavia paksuja kirjoja", minkä takia sanoin, ettei hurjia sivumääriä välttämättä tarvi säikähtää.
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Jaguaari

  • Hullun hatuntekijän oikea käsi ja kätyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: BatSilver23704
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #6 : Lokakuu 02, 2014, 19:35:08 »
Ne on just _ihanan_ paksuja :) Pottereista ei vaan saa tarpeekseen

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #7 : Joulukuu 23, 2014, 02:18:23 »
Ehkä perheen pienimmille, mutta mielestäni kirjat 4-7 tai 5-7 eivät enää edes ole tarkoitettu niinkään vain lapsille tai edes pääasiallisesti lapsille. Ja joka tapauksessa ainahan ne voi niille joku aikuinen lukea osissa iltasatuina tai muuten vaan.

Kyllä fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneen teiniin tai aikuisen mun mielestä pitäisi jaksaa lukea kuitenkin suhteellisen hyvin suunniteltuun universumiin ja mielenkiintoiseen tarinapolkuun rakennettuja kirjoja. :)

Itselläni ei ainakaan ollut minkään osan kanssa mitään ongelmia. Viimeisenkin kirjan luin parissa päivässä vaikka se oli englanniksi.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Kermakaljakissa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: DreamSpirit10028
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #8 : Joulukuu 31, 2014, 14:00:03 »
Just sopivan pituisia(: En oo kuullu kenenkään tutun sanovan et Potterit olis liian pitkiä, mutta ei toisaalta kukaan myös ole edes yrittänyt lukea niitä. Feeniksin kiltakin on yksi mun lemppareista ja se on vain hyvä, ettei lopu heti kesken. Hyvän kirjan jaksaa lukea pitkänäkin, huonoa ja epämielenkiintoista en välttämättä lähtisi 1000 sivuisena lukemaan..
- well, it may have escaped your notice but life isn`t fair -

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #9 : Maaliskuu 14, 2015, 09:56:23 »
En ole koskaan jättänyt mielenkiintoista kirjaa lukematta koska "se on liian paksu" :D Kirjan paksuushan ei sinällään kerro sen pituudesta yhtään mitään - fonttikoko voi olla tavallista isompi, kappalejakoja voi olla enemmän ja teksti voi muutenkin olla väljemmässä. Useassa ohuehkossa (englanninkielisessä) pokkarissa teksti on sellaista muurahaisille sopivaa että parin sadan sivuisesti pokkarista tulee nopeasti viiden sadan sanan kovakantinen, normaalikokoisella tekstillä oleva kirja.

Ja pottereista. Feeniksin kiltahan voi pelästyttää, siinä kun on yli 1000 sivua, mutta haloo. Kuka pakottaa lukemaan kirjan yhdessä tai kahdessa päivässä? Ei kukaan. Kirjaa voi makustella kuukaudenkin verran, jos on hitaampi lukija tai aikaa ei riitä! Omasta mielestäni "liian paksu kirja", on vain tekosyy sille ettei viitsi sanoa että ei kiinnosta :) Ymmärrän ettei kaikilla ole aikaa lukea tai kiinnostusta, kun kerran leffoina löytyy... tosin potterien kohdalla leffat kattavat ehkä alle 50% potter maailmasta, eli paljon jää kokematta jos ei kirjoja lue!

Aito Potter fani jaksaa lukea kirjat ennemmin kuin katsoa leffat! ^^

terv. Yksi aivan tajuton kirjafani <3
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #10 : Huhtikuu 11, 2015, 18:16:55 »
Minusta on hupsua sivuttaa mikään kirja vain siksi että se on paksu, jos ylipäätään lukeminen kiinnostaa. Kun koskaan ei voi tietää miten mukaansatempaavalla tarinalla ja kiehtovalla kirjoitustyylillä sivut on täytetty. Paksuus ei välttämättä lukiessa enää tunnu missään.
Kokemukseni mukaan paksuudesta valittavat ovat niitä joita kirjojen lukeminen ei muutenkaan kiinnosta muuta kuin pakon edessä.

Ei, Potterit eivät ole liian paksuja, eivät etenkään kolme ensimmäistä. Luonnollisesti kun tarina kasvaa ja monitahoistuu, myös tarvittavien sivujen määrä kasvaa kun kyseessä on taitava ja omistautunut kirjailija. Mielestäni Potter-kirjojen tarinaa ei olisi saanut mahtumaan fiksusti ja hyvin yhtään ohuempiin teoksiin.
Tai no, Puoliverisessä prinssissä olisi voinut olla vähemmän teinisuhdedraamaa tai ainakin sen olisi voinut ripotella tasaisemmin kirjojen 4-7 välille.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Anninen

  • sellainen-suuri-fani
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #11 : Syyskuu 29, 2015, 19:01:48 »
No, aluksihan ne saattaa vaikuttaa aika paksuilta luettaviksi, (minulla oli ainakin niin) mutta kyllä niihin sitten aikanaan tottuu. :)
Tähän loppuun oli tungettava jotakin.

Poissa Hermoinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #12 : Lokakuu 14, 2015, 23:53:44 »
Potterit oli ekoja paksuja kirjoja joita luin kun "normaalin" paksuisia alkoi menemään kolme, neljä päivässä... Aluksi kesti jonkun aikaa että aloin Pottereja lukemaan sillä "nehän vie koko hyllyn kirjastossa" ok, se on totta mutta kirjoja on useampi kappale esim VK on kai kolme kpl. Nyt kun olen lukenut paksumpia kirjoja enemmänkin niin niin voisihan Potterit paksumpiakin olla... Ei ne ainakaan liian paksuja ole =D
Aa' menle nauva calen ar' ta hwesta e' ale'quenle

Poissa Hopeakettu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Liian paksuja luettaviksi?
« Vastaus #13 : Elokuu 15, 2017, 17:48:16 »
Jos kirja on minusta tarpeeksi mielenkiintoinen, luen sen, oli sivuja sitten se sataviisikymmentä tai tuhatviisikymmentä. Potterit kuuluvat mielestäni tähän kastiin: minä pidän niistä, minä luen niitä. Yksinkertaista. Mielestäni mikään riittävän hyvä kirja ei yksinkertaisesti voi olla liian paksu luettavaksi.

Ymmärrän kyllä toisaalta myös, että etenkin sellaiselle, joka ei ole lukemista liiemmin harrastanut, Potterit saattavat vaikuttaa liian paksuilta. Muistan, kun olin nuorempana (luultavasti alakoulun viimeisillä luokilla) kotipihalla lukemassa yhtä Potteria, ja muut pihapiirin lapset tulivat ihmettelemään, miten jaksoin lukea sellaista "hirveää tiiliskiveä". Itse olen aina rakastanut lukemista ja olin rakastunut Pottereihin jo aikaa sitten, joten "tiiliskivi" ei ollut minulle mikään voittamaton hirviö, päinvastoin. Mutta muut lapset eivät varmaankaan lukeneet niin paljon, joten Potter oli heille hirvitys. Tarkoitan siis, että tässä tapauksessa kyse oli pitkälti siitä, mihin oli tottunut. Vähän niin kuin juokseminen: sellaiselle, joka juoksee viikottain tai jopa päivittäin, maratooni on paljon helpompi suoritus kuin sellaiselle, joka pistetään kisaan mukaan heti kylmiltään, ilman totuttelua. Jos lapselle isketään Viisasten kivi käteen ennen niinsanotusti helpompien kirjojen luetuttamista ja sanotaan että luepa siitä, voi lukuinnolle käydä kalpaten. Minulle oli luettu aina paljon, joten Pottereihin tarttuminen ei ollut niin vaikeaa. (Ymmärsiköhän kukaan, mitä hain takaa..? :D)

Jos on pakotettu lukemaan kymmenen kirjaa, jotka olivat huonoja, eikä yhtään hyvää, eikä kukaan ole oikeastaan kertonut, että tässä maailmassa on toisenlaisiakin kirjoja, myös sinua kiinnostavista aiheista, vanhemmatkaan eivät ole koskaan vieneet kirjastoon, voi olla vaikea uskoa, että sellaisiakin kirjoja on, jotka haluaisit lukea. (Kuten Potterit!)

Juuri näin. Helposti päähän iskostuu ajatus, että kun nämä kymmenen ensimmäistä kirjaa olivat huonoja, niin tuskin ne muutkaan voi olla kovin hyviä. Ja lisäksi juuri tuo ajatus, etteivät vanhemmat vie kirjastoon, on minusta tärkeä, sillä lapsihan ottaa yllättävän monessa asiassa mallia aikuisista. Esimerkiksi pienelle serkulleni ei lueta juuri lainkaan (mitä en ymmärrä yhtään...), joten mitä luulette, tuleeko hän myöhemmässä iässä tarttuneeksi Pottereihin yhtä helposti kuin sellainen ihminen, jolle on luettu koko lapsuusikä? Niinpä.

Mielipiteitä voi olla monia, mutta minä itse olen siis monen vuotilaisten kanssa samaa mieltä siinä, että Potterit eivät ole liian paksuja luettaviksi, eivät todellakaan! :) Ei kannata pelästyä yhdenkään kirjan paksuutta, sillä koskaan ei tiedä, miten ihanan maailman täynnä ihania hahmoja voi löytää, kuten me kaikki hyvin tiedämme. ♥