Kirjoittaja Aihe: Hobitti-leffat  (Luettu 12421 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #75 : Joulukuu 15, 2014, 20:47:51 »
Oivoi. Oivoi. OIVOI.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #76 : Joulukuu 15, 2014, 21:06:51 »
Okei, tuli tossa vähän aikaa sitten itsellänikin tuo viimeinen Hobitti katsottua... En ole lukenut kirjana, mutta nyt kun viimeinenkin leffa on katsottu, voisin lukaista kirjana, että tiedän mikä osa oli "totta" ja mikä ei.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pakko kyllä sanoa, että tää viimeinen ei kuitenkaan ollut minusta yhtä hyvä ku ne kaks edellistä...
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #77 : Joulukuu 16, 2014, 00:28:11 »
Pakko kyllä sanoa, että tää viimeinen ei kuitenkaan ollut minusta yhtä hyvä ku ne kaks edellistä...

Minulle tuli sellainen olo, että nyt kun Hobititkin on saatu finaaliin, niin tulevienkin sukupolvien pitäisi ensin katsoa Lotrit ja sitten vasta palata Hobiteilla ikäänkuin taustatarinaan, eikä niin että ensin kolme Hobittia ja sitten Lotrit. En tiedä miksi, täytyy itse joskus pitää maraton ja kokeilla kummin päin tuntuu paremmalta, mutta tällä hetkellä on tälläinen fiilis.
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Ruby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taika on valtaa.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #78 : Joulukuu 16, 2014, 20:03:50 »
Mäkin kävin lauantaina katsomassa vikan Hobitin. Tykkäsin kyllä, niinkuin molemmista muistakin Hobitti -leffoista, vaikkei ne Sormusten Herrojen veroisia olekaan.
Ennen leffan näkemistä olin ihan varma että tuun itkemään kokoajan, mutta ihme kyllä, en itkenyt missään kohti ollenkaan.

Luin muuten joku päivä lehtijuttua jossa J.R.R. Tolkienin poika valitteli sitä kuinka Peter Jackson on pilannut hänen isänsä elämäntyön elokuvillaan. Hobitti -leffojen tapauksessa voin ymmärtää tämän mielipiteen, mutta Tolkienin poika sanoi tämän jo Sormusten Herra -elokuvien jälkeen. Mun mielestä ne on kyllä tosi uskollisia kirjoille.

Mitäs mieltä te olette tästä?
"They're taking the hobbits to Isengard!"

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #79 : Joulukuu 16, 2014, 21:31:09 »
Itsekin kävin pari päivää sitten katsomassa uusimman Hobitin. Lähes koko ikänsä Lord of the Rings-leffojen kanssa varttuneena tunnelma salista lähtiessä oli aika haikea - siinä ne sitten olivat. Toisaalta olin kiitollinen - nyt kun kaikki leffat ovat tulleet, voi näistäkin järjestää yhtä eeppisen maratonin kuin Star Warseista tai Harry Pottereista :)

Totuus Hobitti-leffoistahan on, että ne eivät vedä vertoja alkuperäisille. En ole koskaan juuri välittänyt siitä, onko elokuva kirjalle uskollinen vai ei. Tietenkin se on plussaa, esimerkiksi Game of Thrones-tv-sarjahan on ihan äärettömän kirjauskollinen. Toisaalta olen aina kohdellut elokuvia ja kirjoja itsenäisinä teoksina, joita ei tulisi verrata toisiinsa. Muuten tulee vain paha mieli. Ymmärrän täysin, että monisataasivuista kirjaa ei millään ole mahdollista saada mahdutettua kolmetuntiseenkaan elokuvaan. Tärkeintä on minusta se, millainen sanoma elokuvalla on. Elokuvan perimmäinen tehtävä on minusta liikuttaa, herättää ajatuksia ja inspiroida, ei esimerkiksi noudattaa käsikirjoitusta sanasta sanaan. Se, että näyttelijä heittäytyy ja tuo mukanaan jotain jota ei oltu alun perin edes käsikirjoitettu tuo elokuvaan jotakin aitoa. En koe, että huonosti kirjaa noudattava kirja pilaa kenenkään elämäntyötä. Se on itsenäinen adaptaatio, ja sitä tulisi sellaisena kohdella. Vain silloin se on haitaksi, kun kirjoja aletaan kohdella alempiarvoisena tai ne unohdetaan elokuvan vuoksi. Lord of the Rings-elokuvien kanssa näin on ehkä osittain käynyt, koska harva jaksaa esimerkiksi lukea kirjat niiden hitauden ja pituuden vuoksi. Hobittien kanssa juttu on toinen. Koko kolmeen elokuvaan jakaminen on minusta rahastusta eikä se olisi ollut juonen kannalta tarpeellista.

Toisaalta nautin Hobitti-elokuvasarjasta runsaasti. Ajoittain pitkittäminen oli jopa tylsää, sillä tuntui siltä, että tarina ei kulkenut oikein mihinkään suuntaan. Toinen negatiivinen asia minusta oli runsas CGI:n käyttö. Kun katsoo nykypäivän Behind the Scenes-kohtauksia, kaikki on kuvattu vihreää taustaa vasten. Vanhoja LOTR:eja kuvatessa näyttelijät olivat hyvin todentuntuisia, sillä he osasivat eläytyä paremmin aitoon ympäristöön. Hobitti-elokuvien näyttely on ajoittain kökköä juuri siksi, että vihreää taustaa vasten on hieman hankalampaa pyrkiä esittämään olevansa aidossa tilanteessa. Toisaalta CGI näyttää myös todella hyvältä: esimerkiksi Smaug oli ilmiömäisen upea.

Moniin henkilöhahmoihin oli tuotu myös uudenlaista syvyyttä, josta pidin. Etenkin Bilbon, Gandalfin ja Legolaksen tarinat yhtenäistyivät ja heistä oppi paljon uutta. Uutena tulleet hahmot kuten Thorin ja kääpiöt, Tauriel ja Thranduil olivat omilta osiltaan hyvinkin syvällisiä hahmoja, jotka eivät toimineet vain ruudun täytteenä, vaan oikeasti toivat paremmin esille hahmojen motiiveja. Jos esimerkiksi Thranduil olisi jätetty niin suppeaksi mitä hän on kirjoissa, en olisi ollut läheskään yhtä inspiroitunut henkilöhahmojen ahneudesta mitä elokuva toi esille. Jokainen vuoren aarteita havitteleva oli omalla tavallaan ahne, ja teki sen vuoksi ties minkälaisia tekoja. Tässä tapauksessa henkilöhahmojen muokkaaminen paransi tarinan  ymmärrettävyyttä ja teemojen ymmärtämistä. Myös Filin ja Taurielin suppeahko rakkaustarina toimi jollakin tapaa, etenkin kun sitä peilasi Legolaksen perheen taustatarinaan.

Ehkä kaikista eniten nautin tässä uudessa trilogiassa siitä, miten se täydensi alkuperäistä trilogiaa ja toi sen uudelleen eloon. Olin jo jokseenkin unohtanut keskimaan hienouden, kunnes Peter Jackson toi sen uudelleen esiin näiden elokuvien avulla. Ja vaikka suurin osa olikin studiossa kuvattua, se toimi elokuvissa. Se oli audiovisuaalisesti vaikuttavaa ja koskettavaa. Bilbo ja Thorin olivat kenties suosikkihahmojani, joissa tapahtui eniten kehitystä tarinan aikana. Bilbo oli myös hyvää comic reliefiä elokuvan synkkyyden keskellä :)

Jos siis unohtaa kirjoihin vertaamisen, elokuvatrilogia on oikein hyvä, ja suosittelen myös tuon kolmannen elokuvan katsomista. Jännitystä, silmänruokaa ja toimintaa riittää!
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #80 : Joulukuu 17, 2014, 12:34:48 »

Luin muuten joku päivä lehtijuttua jossa J.R.R. Tolkienin poika valitteli sitä kuinka Peter Jackson on pilannut hänen isänsä elämäntyön elokuvillaan. Hobitti -leffojen tapauksessa voin ymmärtää tämän mielipiteen, mutta Tolkienin poika sanoi tämän jo Sormusten Herra -elokuvien jälkeen. Mun mielestä ne on kyllä tosi uskollisia kirjoille.

Mitäs mieltä te olette tästä?

Mun mielestä Hobitti-trilogian vika osa poikkesi aika paljon kirjasta, ja se Tauriel-Kili-rakkaustarina
oli kaiken huippu. Morgoth, kääpiöt ja haltiat ovat vihollisia..
Mutta Lotrithan on tosi kirjauskollisia leffoja. :)
Itse olisin ehkä kaivannut enemmän rauhallisia hetkiä vikaan Hobbittiin
taistelunrytäkän lisäksi, mutta se on vain mun mielipide.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Hobitti-leffat
« Vastaus #81 : Helmikuu 09, 2015, 21:08:12 »
^Toisaalta Hobitti-leffat noin yleisesti, viimeinenkin osa, ammensi todella paljon Tolkienin kirjoituksista vähän kaiken suhteen. LOTRin ja Hobitin elokuvatoteutuksien kirjauskollisuuden vertailu on mielestäni vähän hedelmätöntä tässä tapauksessa, kun ne on istutettu yhdeksi tarinakokonaisuudeksi, joiden on tarkoitus tukea toisiaan. Näinhän Tolkienkin "retconnailI" Hobittia jälkeenpäin. Näin ollen Hobitin suhteen jouduttiin ottamaan paljonkin vapauksia, jotta asiat saataisiin toimimaan tarpeeksi uskottavasti LOTR-kokonaisuuteen nähden ja niin, että syy-seuraus-suhteet olisivat kirjojakin selkeämpiä, koska no, leffoissa pyritään toki äärimmäiseen selkeyteen, kärjistämälläkin.

Se, miten onnistunutta Tolkienin materiaalin muuntelu, muokkailu ja toisaalta myös mittava suora ja epäsuora hyödyntäminen Hobitti-leffoissa onnistui on toki toinen tarina.

Sorrun härskiin mainostukseeen laiskuuteen ja dumppaan tähän linkin blogiini, joka nyt vielä on väkisinkin Hobitti-painotteinen aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Kyllä, tällaiselle Tolkien- ja leffahörhölle pari kuukautta suuntaan tai toiseen itse leffatapauksen ensi-illasta on "ajankohtaista".

Ajatuksia Hobitti-trilogiasta ja Viiden armeijan taistelusta

Tuostakin varmaan huomaa, että se on aika tajunnanvirtaa, eli Hobitti-pärinäni olivat huomattavan mittavat. Suollan varmaan lisääkin jorinaa aiheesta, mutta yritän pikkuhiljaa päästä muihinkin aiheisiin. Mutta siis tuosta voi jonkunlaisen Hobitti-arvion/ajatuskasan/minkälie lukaista, jos innostaa.

Näin lyhyesti todettakoon tälläkin puolella, että mielestäni Viiden armeijan taistelu, jonka olen – heh heh hee – viisi kertaa ehtinyt näkemään, perusteli trilogiaratkaisun hyvin, mutta trilogiamallin ongelma on, että ratkaisu tuli kesken kaiken. Kahden elokuvan mallissa pitäytyminen tai vaihtoehtoisesti alust asti trilogiana toteuttaminen olisivat luultavasti tarjonneet parhaan lopputuloksen tarinan eheyden ja onnistuneiden LOTR-sidosten kannalta. Nyt trilogiaratkaisu toi hyvien asioiden (lisääntynyt motiivien ja tiettyjen hahmojen esittely ja asioiden painotus) lisäksi hätäisen tuntuisia ratkaisuja ja alkuperäisen käsikirjoituspohjan "retconnailua" ja väkinäisiä "boss-fighteja", kaiken kruununa kakkosoan Smaug-mättö.

En tiedä, olisiko mitään oikeasti upeaa menetetty, jos olisikin tullut vain kaksi leffaa ja muhkeat extended editionit niistä, mutta itse liputan kuitenkin trilogiamallin puolesta. Sille on periaatteessa perusteet, mutta ratkaisun ajoitus ja sitä kautta lennosta tulleet ongelmat rytmityksessä ja toteutuksessa näkyvät väkisinkin lopputuloksessa. Se ei tietenkään sulje pois sitä, että hyviäkin asioita saatiin.

Mie tykkään kuitenkin. :)
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram