Kirjoittaja Aihe: Hermione  (Luettu 1677 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Hermione
« : Joulukuu 10, 2011, 19:18:07 »
Minua kiinnostaa tietää, mitä muut ajattelevat Hermionesta. Olen etsiskellyt Vuotiksesta omaa aihetta tästä välkystä, mutta huonoin tuloksin. Tai sitten en osaa etsiä.. jos siis aiempi aihe löytyy, tämän saa poistaa. Jos viitsitte vain vinkata ensin mistä pääsen lukemaan Hermystä :)

Minusta Hermione on ristiriitainen hahmo. Toisaalta pyrkii täydellisyyteen koulussa ja haluaa aina vastata ensimmäisenä oikein. Toisaalta ihmettelin Hermionen kiukuttelua vaikkapa Ronille, ja vielä enemmän ihmettelin sitä, ettei sitä ole vatvottu täällä. Ronin ja Harryn angstailut on kyllä käsitelty halki poikki ja pinoon. Keskustelua Hermionesta tunnutaan käyvän aina jonkun pojan kautta, esim. "Harryn ja Hermionen riidattomuus" sekä "Viktor Krum -parka ja Hermionen viehätysvoima". Tiedän kyllä, että kirjat on kirjoitettu Harryn näkökulmasta, mutta se ei vähennä Hermionen osuutta tarinassa tai kavenna hänen omaa persoonallisuuttaan. Mitä mieltä siis olette päähenkilötrion ainoasta tytöstä? Millainen hän on esim. Ginnyn seurassa; puoli jota emme liioin Hermionesta tunne?

Olen saanut Hermionesta kirjojen perusteella aggressiivisen kuvan, ihan kuin Rowling olisi purkanut omia tyttöaikaisia patoutumiaan Hermionen kautta :D  ehkä se hämmentää minua lukijana siksi, koska olen tyttö, ja siksi, että tyttöjen aggressiivisuus tuntuu olevan aikamoinen tabu. Vai onko tuo raivokkuus normaalia kiltille hikarille? Hermione on valmis aika rohkeasti rikkomaan sääntöjä oikeaksi katsomansa asian puolesta ja antaa piutpaut ennustukselle päin Punurmion naamaa (osansa voi toki olla ylikuormituksellakin). KIELIJÄ -näppylämuodostelma otsassa on Hermionen keksimä kosto petturille. Kostonhimonsa Hermione näyttää Ronillekin moneen otteeseen, vai olenko tulkinnut pitkävihaisuuden väärin.. Hän ei usko satuihin, ennustukseen tai Lovekivojen höpinöihin, mutta minusta hänessä on juurikin vanhan kunnon Ksenon mainitsemaa tuskallista rajoittuneisuutta. Fiksuna ihmisenä Hermione joskus aliarvioi raivostuttavasti Harryn omia päätelmiä.

Hermionella on vahva oikeudentunto ja hän ajaakin sinnikkäästi kotitonttujen oikeuksia. Onko tämä Hermionen lukeneisuuden seurausta vai onko hän oikeasti sydämestään heikomman puolella? Pitääkö Hermionen todistella oikeamielisyyttään ja kyvykkyyttään ja suorittamalla saada toisten hyväksyntä? Olisivatko Harry ja Ron koskaan ystävystyneet rasittavan kaikentietäjän kanssa, ellei tästä olisi ollut heille niin paljon hyötyä? Millainen on tytön asema kahden pojan 'kolmantena pyöränä'? Onko Hermione sitä?

Asiasta neljänteen, jossain haastattelussa Rowling kertoi olleensa tosi epävarma nuorena ja Hermionen perineen tätä puolta hänessä. Voisiko hyökkäävyyden syynä ollakin epävarmuus? Tämä sopisi myös Hermionen suorittajaluonteeseen; päteminen on itsetunnon pönkittämistä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 17, 2011, 19:25:17 kirjoittanut tollomuksu »
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Hermione
« Vastaus #1 : Joulukuu 10, 2011, 23:50:48 »
Hermione on mielestäni tavallaan parempi ystävä Harrylle kuin Ron. Hän seisoo Harryn rinnalla loppuun asti, uskon että siitä syystä, että Harry on aina hyväksynyt ja ollut ystävällinen Hermionelle. Ehkä Hermionen on myös helpompi samaistua Harryn kokemuksiin kuin Ronin, onhan heidät molemmat kasvatettu poissa velhomaailmassa, tietämättömänä...

Hermione on samalla aikaa niin vahva kuin herkkäkin hahmo. Juurikin epävarma luulisin hänen olevan ja varmasti syrjintä ja kiusaaminen liittyvät tuohon. Hermione on kuitenkin hyvin vahva kahlatessaan pää pystyssä kaiken sen yli, pysyen omana itsenään ja ollen ylpeänä siitä. Hänellä on kuitenkin vaikeuksia vastaanottaa kritiikkiä ja myöntää olevansa väärässä, kuten kotitonttujen kohdalla. Hermione voi luulla itsepäisesti tekevänsä oikein, vaikka muut sanoisivatkin toista. Ehkä hänen ei näiden piirteiden takia kannattaisi ainakaan suureen johtoasemaan päästä.

Hermione on mielestäni ihanteellinen tyttöhahmo; hän on samalla vahva että tyttömäinen. Hänen eri puolensa ovat tasapainossa ja vaikka hän onkin tavallaan "vakava" hahmo löytyy hänestä runsaasti huumoria. Hermioneen on helppo samaistua sillä hänelle ominaisia luonteenpiirteitä löytyy monista naisihmisistä! Hermionen kirjatoukkamaisuus ja tietynlainen nerokas hulluus varmaan tuntuu tutulta monesta lukijasta. Hermione on luotettava ystävä ja pystyy muokkautumaan seuran mukaan. Hän pärjää poikaseurassa, pääsee keskustelemaan tyttöjen jutuista Ginnyn ja Tonksin kanssa, sekä vakuuttaa aikuiset kypsyydellään. Hermione on kultaisen trion "aivot" ja tuo mielestäni tarvittua tasapainoa Harryn ja Ronin räiskyvien luonteiden väliin. Hän pitää ystävykset yhdessä.

Hermionessa on hienoa se, ettei hän ole kliseinen tyttö- tai viisashahmo, vaan hän on useasti väärässä ja joutuu muiden mukana kasvamaan henkilönä ja oppimaan virheistään sekä ottamaan vastuuta. Hänen perhe-elämästään ei ole paljon kerrottu, mutta tietyn kuvan ankarista jästi-hammaslääkäreistä kuitenkin saa. Hermione tuntuu hieman "pelkäävän" Weasleyn äitiä ja tekee tälle mieliksi. Joskus Hermione tuntuu ystäväporukassa olevan turhankin hallitseva hahmo, jättäen Harryn tavallaan taakseen. Hän on etevä loitsia ja tekee varmasti hyvää työtä sekä ihailee ihmisiä, jotka pärjäävät elämässä juuri omilla taidoillaan, eikä mitään muuta kautta. Hän kunnioittaa suuresti Albus Dumbledorea ja pitää tämän neuvoja ensisijaisina.

Hermione on tosiaan hieman kinastelevaa luonnetta, hänellä on kova tarve todistaa olevansa oikeassa, mutta samalla hän osaa toisinaan pitää tiukoissakin paikoissa päänsä kylmänä.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Hermione
« Vastaus #2 : Joulukuu 11, 2011, 22:56:22 »
Löytyihän se Hermione-topic, heti kun kerkesin mennä valittelemaan sen olemattomuutta :D eli http://vuotis.net/index.php?topic=5811.0

Nyt on kiire, joten jatkan keskustelua myöhemmin :)

//Menee yksinpuheluksi, mutta kopsin tähän muutamia kohtia tuosta arkiston Hermione-aiheesta. Nämä kohdat tuntuivat itsestäni tärkeiltä:

jam kirjoitti Helmikuu 28, 2007, 20:01:48
"Vaikka tämä on vanha threadi niin kommentoinpa tähän uuden aloittamisen sijasta. Päivitys lienee muutenkin paikallaan kerta HBP:n jälkeen tähän on tullut 0 kommenttia.  Ja myös koska olen topicin aloittajan kanssa hieman eri mieltä joistain asioista. :-)

 
Lainaus käyttäjältä: Marrex - Lokakuu 28, 2003, 19:19:52
"Harrylle Hermione on jonkinlainen järkevä isosisko ja Harry kuvailee jo omaakin järjenääntään Hermionemaiseksi. Hermione on se, joka uskaltaa epäillä ja kyseenalaistaa Harryakin."

Samaa mieltä Harryn ja Hermionen suhteen laadusta. Olen kuitenkin sitä mieltä että ilman Ronia Harryn ja Hermionen välille ei olisi kehittynyt samanlaista ystävyyttä. Hermione "nalkuttaa" ja Harry ei voi sietää sitä, Ron tietää tämän ja kiinnittää Hermionen huomion muualle (itseensä:) ennenkuin Harrylta palavat hermot.


Lainaus käyttäjältä: Marrex - Lokakuu 28, 2003, 19:19:52
"Koko Dream Teamista Hermione on ollut ainoa, jolle elämää on Rohkelikkotornin ulkopuolellakin."

Sanoisin että kolmikosta Hermione on se joka *lukee* eniten elämästä koulun ulkopuolella. Hermionella on varmasti paras käsitys viimeaikaisista maailman tapahtumista ja uutisista. Ronilla puolestaan on laaja perhe; Bill, Charlie ja ministeriössä työskentelevä isä joten jo heidän puheitaan kuuntelemalla Ron saa käsityksen maailmanmenosta. Harry sen sijaan on jo jästisukulaistensa takia usein uutispimennosa.


Lainaus käyttäjältä: Marrex - Lokakuu 28, 2003, 19:19:52
"Hän tuntee ihmiset, hän ymmärtää heidän välisiään suhteita ja jännitteitä, hän tietää mitä koulussa tapahtuu. Kun Harry on hyvin huomiokykyinen fyysisen ympäristön suhteen ja täysin kuutamolla, mitä tulee ihmisiin, tuntuu Hermione tietävän kaiken ihmisistä (ja juuri siksi olisi joskus mielenkiintoista saada välillä lukea asioista, jos ei nyt jumalperspektiivistä niin ainakin edes Hermionen silmien läpi.)"

Hermione näyttää olevan aika hyvä lukemaan ihmisten tunteita, hyvä esimerkki on neuvot joita hän antyi Harrylle Chon suhteen. Poikkeuksena on Ron, koska Hermione on itse ihastunut tähän mutta epävarmuus tämän tunteista luo jännitteitä joka näkyy aina molemminpuolisena piikittelynä. Vasta kuudennen kirjan lopussa molemmat näyttävät vihdoin tajuavan ihastuksen olevan molemminpuolista, vain tunteiden tunnustaminen on jäljellä (veikkaisin että Billin ja Fleurin häät on paikka missä se vihdoin tapahtuu)."
-- lainaus päättyy

jamin kommentin voisin kopsia vaikka kokonaisuudessaan, mutta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa sen itse. Myös topicin aloituskommentti kiteyttää hyvin omiakin ajatuksiani Hermionesta.

Nyt kommentoin kopioimiani juttuja lainaus lainaukselta; ensin Harryn ja Hermionen ystävyydestä. Ilman Ronia se ei toimisi, tämä käy selväksi silloin kun Harry ja Ron tai Hermione ja Ron ovat riidoissa, ja Harry ja Hermione joutuvat viettämään aikaa kahdestaan. Kuoleman varjeluksissa Ron tuo palatessaan takaisin myös lämmön ja huumorin ja tekee triosta taas täyden. Näin ollen Ron on porukan sielu, Hermione aivot ja Harry on tahto, joka vie vaikka läpi harmaan kiven.

Koska olen itsekin lukenut paljon, ymmärrän Hermionen kirjasivistyksen ja välillä hän ärsyttää minua sen takia, että pitäytyy aina tiukasti vain kirjojen faktoissa. Hermione on tosikkomainen! Elämässä ei - harmi kyllä :) - voi oppia kaikkea kirjoista lukemalla, ja sen Hermione joutuukin huomaamaan heti ensimmäisellä lentotunnilla. Hän kaipaa harjoitusta kaikessa mitä ei voi opetella ulkoa kirjoista: lentäminen, sosiaaliset taidot, toisten näkökulmien huomioonottaminen, omien virheiden myöntäminen ja sen että kirjaviisaudesta huolimatta voi olla joskus väärässä, kuten Hermione oli kuoleman varjelusten suhteen. Nehän olivat olemassa, vaikka "koko juttu olikin pelkkää potaskaa".. :)

Edelliseen liittyen, Hermionessa on nerokkaan hulluuden lisäksi myös neroihin liitettyä vaikeutta sosiaalisissa suhteissa: nerot ovat usein "sosiaalisia katastrofeja". Toki Hermione on naisten tapaan parempi havainnoimaan ihmisiä ja kykenee tulkitsemaan Chon tunteita Harrylle, mutta hikarius ja sarjan alku antavat ymmärtää hänen olleen varsin yksinäinen, eikä sarjan edetessäkään käy ilmi että hän olisi erityisen suosittu muiden oppilaiden keskuudessa. Se, että joku on pyytänyt häntä joulutanssiaisiin on vähintään yhtä suuri yllätys muille Rohkelikkotytöille kuin Ronille, mutta eri syystä. Harryn ja Ronin avulla ja ehkä myös Kotikolossa vietettyjen lomien ansiosta Hermionekin kehittyy sarjan aikana ihmissuhdetaidoissaan.

Ronin ja Hermionen suhteeseen en malta olla palaamatta. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että Hermione kyllä fiksuna tyttönä tajusi tunteensa Ronia kohtaan jo varhaisessa vaiheessa, väitän että vähintään jo AVssa siitä näkyy merkkejä. Mutta: koska Hermione on Ronia vanhempi ja tytöt kehittyvät poikia nopeammin ja Hermione muutenkin oli harvinaisen fiksu ikäisekseen, hän joutui taistelemaan epävarmuuden tunteidensa kanssa pitkään ja odottamaan Ronin kasvamista, että tämä kehittyisi henkisesti tajutakseen mikä helmi hänen vieressään oli hohtanut kaikki vuodet :D no, sosiaaliset taidot ei olleet Hermionen vahvuus ja hän oli epävarma itsestään tyttönä.
Hermione osoittikin tunteensa usein väittelemällä Ronin kanssa ja olemalla mustasukkainen ja vihainen Ronille tämän seikkailusta Lavenderin kanssa. Koska Hermione oikeasti välitti Ronista, häntä raivostutti Ronin toilailut, ulkonäkökeskeisyys tyttöjen suhteen (ehkä siksi koska Hermionea ei kuvata erityisen kauniiksi ja suosituksi?) ja veeloihin (Fleur) ihastumiset ynnä muut ja ehkä niistä turhautuneena hän sitten itse sortui matkan varrella Krumiin. Yllättäen se avasikin Ronin silmät vaikka poika olikin niin pölkky että tunteidensa tunnustamiseen meni vielä muutama vuosi ;) haha, menee äklöksi, mitä tuo suhde ei ole koskaan päällepäin ollut mutta pintaa syvemmältä se on minusta aikas siirappinen tarina *-*

sitten vielä yksi lainaus, anarkian kirjoitti Marraskuu 13, 2004, 09:27:59:
"Hermionen vanhemmat esiintyvät kyllä todella vähän kirjoissa tai ylipäätänsä edes Hermionen elämässä. Hermione ei saa melkein koskaan mitään postia vanhemmiltaan, vai onko koskaan sanottu, että on saanut? Voihan hän tietenkin saada postia, mutta sitä ei vain kerrota meille.

Hermione on myös harvoin lomilla kotona ja luulisi, että jos on ollut koko vuoden sisäoppilaitoksessa  ilman minkäänlaista kontaktia vanhempiinsa ja muuhun perheeseensä, niin haluaisi viettää ne muutamat kuukaudet yhdessä perheensä kanssa.
Kakkos-kirjan alussa Hermione taisi tavata heidät (Harryn ja Ronin) vasta Viistokujalla.
Kolmos-kirjan alussa Hermionen vanhemmat toivat hänet Viistokujalle.
Nelos-kirjan alussa Hermione oli melkein suurimman osan ajastaan Weasleyllä, koska oli huispauksen mailmanmestaruuskisat.
Vitos-kirjan alussa Hermione oli ilmeisesti ollut melkein koko kesän Kalmanhaanaukiolla."
--

Voisiko (ihastumisenkin takia) ystävyys Roniin ja muuhun Weasleyn perheeseen olla Hermionelle niin tärkeää että hän viettää lomansakin Kotikolossa? Varmasti osansa on myös taikamaailman tilanteella, ehkä Hermione haluaa olla siellä missä tapahtuu ja toisaalta suojella vanhempiaan viettämällä vähemmän aikaa heidän kanssaan? Ja mikäli Harry ei olisi parhaiten suojassa Likusteritiellä, epäilemättä hänkin viettäisi lomansa lähes kokonaan Kotikolossa.. En usko että Hermionen välit vanhempiin olisivat huonot, sillä Kuoleman varjeluksissa hän joutuu muuntamaan vanhempiensa muistit koska on tullut kertoneeksi heille aika tavalla Harrysta - kuin myös varmaan Ronistakin, vaikka sitä ei mainita. Ahkerana kirjoittajana Hermione on varmasti pitänyt vanhempansa ajan tasalla siihen rajaan asti, ettei huolestuta heitä liikaa. Onhan taikamaailma kuitenkin niin outo hänen jästivanhemmilleen. Kuten joku totesikin, ei kaikista asioista voi kertoa tai muuten tarina paisuu kuin pullataikina.

Lisäksi tuosta Rowlingin samaistumisesta Hermioneen. Suunnitteliko Jo Hermylle pikkusiskoa koska hänellä itselläänkin on sellainen? Miksi sisko lopulta jäi kirjoittamatta? Minä olen alkanut ihmetellä sitä, että julkisuudessa Rowling puhuu paljon äidistään, (onhan hänen kuolemansa ym. vaikuttanut kirjoihin) mutta isäsuhteesta olen saanut ongelmallisen käsityksen. Siskosta en tiedä. Perhe taitaa olla pahin itse kullekin.

//Kaksi peräkkäistä viestiä yhdistetty. :) -gamma

//muoks. Vielä tuosta kun Hermione viettää osan lomistakin poissa kotoa. Kun Rowling nyt päätti jättää hänet ainoaksi lapseksi ja tytön koko elämä oli muutenkin taikamaailmassa, hän ehkä tunsi olonsa kotoisaksi Ronin perheessä ja kavereidensa lähellä. Voihan ajatus pitkästä lomasta tuntua yksinäiseltä, jos on ainoa lapsi, jolla on vähän kavereita, ja muutenkin, kun ei voi oikein kertoa jästikavereille (eikä edes omille vanhemmille kaikkea) Tylypahkastakaan. :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 27, 2014, 18:19:21 kirjoittanut tollomuksu »
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Phoéx

  • Weasley
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mischief Managed.
  • Pottermore: KnightJinx51
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Hermione
« Vastaus #3 : Joulukuu 27, 2011, 21:39:25 »
Noh, mulla ei tule yhtä pitkiä kommentteja kuin aikaisemmilla. Mutta niin...

Hermione ei oo ksokaan kuulunu mun lempihahmoihin, vaikken siis missään nimessä oo vihannukaan! Se vaan on sellanen neutraali.
hermione on joskus mun mielestä ärsyttävän täydellinen, se tuntuu tietävän KAIKESTA KAIKEN, mutta niinhän Rowling on jossain haastattelussa sanonut, että Hermione ja Dumbledore on ainoot henkilöt, jotka "voi laittaa tietään" melkein mitä vaan :D
Se on ihanaa kun se oppii rentoutuun kirjasarjan loppua kohden ja sen ja Ronin kiistoja on hauska lukee, varsinkin niiden pikkittelyä toisilleen! Ron ja Hermione on koko kirjasarjan ihanin pari!
Mut toisaalta Hermionen kaikkitietävyyydestä tosiaan on olut hyötyä, eihän ne pojat mihkään siinä hirnyrkkijahdissaan ois pääsy ilman Hermionea :)

Eipä mulla varmaankaan enempää... :)
"Better that I devote myself to study the other great mystery of the universe: Women."
-Emmett "Doc" Brown