Kirjoittaja Aihe: Hikaru no Go  (Luettu 1050 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Fishi

  • ateistinen kadunylittäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älkää olko neliöitä!
  • Tupa: Korpinkynsi
Hikaru no Go
« : Tammikuu 15, 2010, 20:33:41 »
Hikaru no Go on Yumi Hottan käsikirjoittama ja Takeshi Obatan piirtämä 23-osainen mangasarja. Sarjasta on tehty myös anime. Englanniksi ei mangaa ole ilmestynyt kuin vasta 17 osaa, mikä syö minua ikävästi (onneksi joidenkin ihanan uhrautuvaisten ihmisten tekemät fanikäännökset on keksitty).

Loppu informaatio kopioitu omasta viestistäni Suosittele mangaa -topicista:

Tarinan idea on simppeli. 6-luokkalainen Hikaru Shindo penkoo isoisänsä ullakkoa ja löytää sieltä vanhan Go-laudan (Go on vanha aasialainen lautapeli, jossa asetetaan vuorotellen laudalle mustia ja valkoisia kiviä). Laudassa asustellut 1000 vuotta sitten kuollut Go-mestari Sai asettuu Hikarun mieleen. Siis sillä tavalla, että aave seuraa häntä kaikkialle, eikä kukaan muu voi kuulla eikä nähdä tätä. Hikaru ei ole koskaan pelannut Go:ta, mutta Sain mieliksi päästää aaveen pelaamaan niin, että tämä kertoo Hikarulle, minne haluaa kiven asetettavan. Kaikki ihmettelevät, miten Hikaru voi pelata niin hyvin, kun vasta aloitti. Hikarun ikäinen Akira Toya, eräänlainen Go-ihmelapsi, ottaa ykköstavoitteekseen Hikarun (eli oikeasti Sain) voittamisen. Vähitellen Hikaru innostuu itsekin Go:sta ja alkaa pelata ilman Sain apua. Hän ottaa tavoitteekseen Akira Toyan tasolle nousemisen. Siten molemmat hahmot jahtaavat päättäväisesti toisiaan, mikä on varsin mielenkiintoinen asetelma.

Juoni ei sinänsä ole kummoinen, tai ainakin sitä on vaikea referoida niin että se kuulostaisi hirveän mielenkiintoiselta. Silti sarja on saanut ainakin minut aivan lumoihinsa. Juonenkäänteet ovat uskottavia ja eikä tarina toista itseään missään vaiheessa, vaikka tuolla juonella niin voisi luullakin. Henkilöt ovat persoonallisia ja samaistuttavia, itse olen aivan ihastunut noihin kolmeen päähenkilöön, erityisesti Akiraan. ^^ Tarinassa ei ole ketään pahista, mikä tuo realismia ja uskottavuutta, sekä tarjoaa monipuolisesti näkökulmia kaikilta osapuolilta. Kaikilla hahmoilla on inhimilliset motiiivit ja sekä hyvät että huonot puolensa.

Sarja pyörii vahvasti Go-lautapelin ympärillä, ja lukemisestakin saa paljon enemmän irti, jos tietää pelistä edes vähän. Itselläni meni niin päin, että tutustuin ensin sarjaan ja sen jälkeen hurahdin lautapeliin. :D (Joka on sekin järjettömän koukuttava ja loistava, mutta siitä voisi kirjoittaa johonkin toiseen topiciin.) Sarjassa kuitenkin selitetään kaikki termit ja muut, joten minkäänlainen välttämättömyys pelin tunteminen ei ole.

*

Kukaan lukenut/katsonut, mietteitä? :)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 24, 2010, 07:35:08 kirjoittanut Fishi »
Kylä
"the piano keys are black and white
but they sound like a million colours in your mind"
- Katie Melua
"a passionate hour's never a wasted one" - Tuomas Holopainen