Kirjoittaja Aihe: Leevi and the Leavings  (Luettu 1892 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

untukka

  • Ankeuttaja
Leevi and the Leavings
« : Joulukuu 10, 2009, 19:52:17 »
Vallan järkytyin, kun etsin kyseisestä bändistä aihetta ja sitä ei löytynyt. 0_o.
Leevi and the Leavings on lukeutunut iästään huoliamtta lempibändeihini jo parin vuoden ajan. Joskus pidin vain parista kappaleesta, mutta sitten kuuntelin sattumalta Pohjoisen taivaan alla Youtubesta ja yhtäkkiä tajusin bändin olevan loistava. Mitäs Wikipedia sanoo aiheesta? En jaksa itse kirjoittaa romaania Leevien vaiheista, joten turvaan lainaamiseen.

Lainaus
Leevi and the Leavings oli suomalainen vuonna 1978 perustettu poprock-yhtye. Yhtyeen kantavana voimana toimi julkisuutta vältellyt Gösta Sundqvist. Sundqvist vastasi yksin kappaleiden sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista. Sundqvist toimi myös yhtyeen laulajana. Muut yhtyeen jäsenet olivat Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund, jotka päättivät lopettaa yhtyeen Gösta Sundqvistin kuoltua vuonna 2003. Leevi And The Leavingsilla oli kaiken kaikkiaan 219 kappaletta, joista 186 levytettiin.

Leevi and the Leavings tuli tunnetuksi myös esiintymättömyydestään. Koko 25-vuotisen uransa aikana yhtye ei tehnyt ainuttakaan keikkaa eikä esiintynyt paljoakaan julkisuudessa. Esiintymättömyydestään huolimatta yhtye keräsi vankan kuulijakunnan ja nautti suurta suosiota koko uransa ajan. Vuonna 1997 julkaistu kokoelmalevy Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä on kaikkien aikojen 14. myydyin suomalainen albumi. Yhtyeen menestyksen takana olivat pitkälti Gösta Sundqvistin kirjoittamat kappaleet, joista monet muodostuivat hiteiksi. Sundqvist käsitteli kappaleissaan useimmin esimerkiksi alkoholismia, syrjäytyneisyyttä, ihmissuhteita, luonnonsuojelua ja yhteiskunnallisia asioita usein humoristisesti ja ironisesti. Yhtye sai vuonna 1995 vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-palkinnon.

Miten on? Löytyyko muita faneja?
//Aloituksesta tuli hieman lyhyt, mutta kai tästä silti keskustelua syntyy...?

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Leevi and the Leavings
« Vastaus #1 : Tammikuu 03, 2010, 22:22:36 »
Itse en ole juuri tällaisen musiikin ystävä, mutta esimerkiksi automatkoilla Iskelmää kuunnellessa tätä saattaa hyvinkin kuulla. Miellän yhtyeen laulut hyvin huumoripitoisiksi ja hauskoiksi kuulemieni kappaleiden takia.

Leavingseja kuuntelen jonkin verran, paras kappale on ehdottomasti Pohjois-Karjala.

Samaa mieltä. Tämä kipale nukkui talviuniaan pääkopassani, kunnes eräät henkilöt englannin kurssilla herättivät tämän kappaleen taas kukoistukseensa.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Leevi and the Leavings
« Vastaus #2 : Elokuu 05, 2010, 15:19:34 »
Leevi on kuulunut suosikkeihini jo pitkään, senkin takia että isä kuuntelee sitä todella usein ja olen näin ollen kuullut niitä koko ikäni.. Kotona meillä on kaikki levyt ja ovat kyllä ahkerassa käytössä.

Bändissä parasta on kyllä ehdottomasti sanat. Göstan jotkut jutut ovat aivan älyvapaita, mutta se vaan parantaa asiaa :) outoa on, miten joka kolmannen laulun nimi on aina joku nainen - aina eri niminen. Elinaa, Mirandaa, Laura Jenni Alexandraa, Amaliaa, Kyllikkiä sun muita :D

Lempilauluni Leeveiltä on kyllä ehdottomasti Pikku Prinsessa. En tiedä mikä siinä vetoaa niin paljoa, mutta ainakin tilutusmelodia on todella tarttuva, kuten myös se syntikka taustalla. Jotenkin tulee biisistä haikea olo... Muita suosikkeja on Miranda, Toiveunta, Enkelinhöyheniä Ikkunalaudalla, Toteemipaalu sekä Lahopää-Liisa. Mirandan sanat ovat aivan lumoavat, ja tarina on erittäin tunteikas.

Jotenkin ärsyttää tämä luokkalaisten puhe, miten he tykkäävät Leevistä, ja oikeasdti ovat kuulleet bändiltä ainoastaan Pohjois-Karjalan. Onhan sekin hyvä kappale, mutta yleistys on sitä luokkaa että ottaa päähän. Sama kuin nämä jotkut jotka väittävät kuuntelevansa Metallicaa ja tietävät juuri ja juuri Master of Puppetsin ja Sandmanin, tai sitten nämä Wannabe-Sonata-fanit jotka soittavat sitä Tallulahia iPodeistaan koko ajan ja kyllästyvät viikon päästä... /rant
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2011, 17:53:37 kirjoittanut Túrin Turambar »
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Leevi and the Leavings
« Vastaus #3 : Elokuu 18, 2013, 22:48:10 »
Gösta Sundqvistin kuolemasta tuli toissapäivänä kuluneeksi vuosikymmen, joten ehkä nyt on oiva aika kaivella tämäkin topic esille tuolta jostakin Vuotiksen syövereistä. Äsken tuli muuten Göden muisto-ohjelma Radio Suomesta. Aika kiinnostava oli, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Itse ihastuin kyseiseen yhtyeeseen viitisen vuotta sitten. Olin myöhäisherännäinen - Göde oli kuollut jo ajat päivät sitten, ja näin päin pois. Ensin kuulin radiosta niin monta hyvää heidän biisiään, että en voinut jättää bändiä huomiotta. Seuraavaksi menin Juutuubiin tutustumaan Leavingsin tuotantoon laajemmaltikin ja pidin oikeastaan kaikesta kuulemastani. Nykyään minulla on neljä albumia ja yksi kokoelma ja veljelläni on sellainen helvetin laaja sinkkukokoelma, mutta yhäkin kuuntelen Leeviä enimmäkseen juuri Youtubesta. Niillä on niin paljon hyviä biisejä ja minulla on ihan liian vähän levyjä. Tarkoituksena olisi (ja on ollut jo pitkään) kyllä hankkia enemmänkin levyjä, mutta kun kaikki biisit löytyvät nykypäivänä joko Youtubesta tai Spotifysta, niin ei kai sillä mitään kiirettä ole.

Leevissä parasta on sellainen tietynlainen monipuolisuus tai ainakin monikäyttöisyys. Ainakin biisien tarjoama tunne-elämys on varsin monipuolinen – ei juuri koskaan yksinomaan iloinen tai surullinen, vaan ennemminkin sellainen hymy kyynelten läpi. Monikäyttöisyydellä taas tarkoitan sitä, että Leevi sopii loistavasti minkä tahansa tekemisen (vaikkapa autoilun, siivoamisen tai ihan vain unelmoimisen) taustalle, mutta toisaalta sen tahdissa voi myös pohdiskella maailman menoa tai purkaa patoutuneita tuntemuksiaan. Yleensä minulla on taustamusa ja keskittymismusa erikseen, mutta tämä rykmentti sopii kumpaankin käyttötarkoitukseen. Jotkin heidän kipaleensa ovat taustabiisejä ja jotkin keskittymisbiisejä, mutta useimmat ovat itse asiassa yhtä aikaa kumpaakin. Yleensä Leevin kappaleissa on nimittäin tosiaankin vähintään kaksi erilaista tasoa, joista toinen on hulvattoman kepeä ja toinen kipeän koskettava. Muotitietoinen on ehkä selkein esimerkki tällaisesta kappaleesta, tosin siinä on mielestäni kolmekin tasoa.

Toisaalta Leevissä on kokonaisuus kunnossa. Lähdetään vaikka siitä, että tykkään ihan älyttömästi Göstan äänestä etenkin niissä alkupään julkaisuissa. Rööki ehkä hieman vähensi sitä lempeää pehmeyttä, mutta ei se nyt hirveästi menoa haitannut. Sanoituksissa ei ole pahemmin tulkinnanvaraa, mutta sen sijaan niissä on (vahvan tunnelatauksen lisäksi) empaattista henkilökuvausta ja nokkelaa kielenkäyttöä. Empatialla tarkoitan sitä, että Göstalla oli lahja ymmärtää kaiken maailman moottoritiemurhaajienkin aivoituksia ja näin ollen Leavingsin kuuntelu on hyvin avartava kokemus. Nokkelalla kielenkäytöllä tarkoitan esimerkiksi peijakkaanmoisen sujuvia riimityksiä, jotka eivät koskaan vieneet Gödeä, vaan Göde vei niitä.

Sävellys & sovitus –juttuja voisin kommentoida sen verran, että minä en tietenkään niistä paljoakaan ymmärrä, mutta silti uskallan luokitella Göstan maailman parhaimmaksi sillä saralla. Pidän melodiaa hyvänä, jos sitä kuunnellessa tekisi mieli hoilata mukana ja se jää kuuntelun jälkeen päähän kummittelemaan. Minä inhoan kaikkea hämärää proge-revittelyä yli kaiken, joten Göden meltsut ovat minulle juuri riittävän yksinkertaisia, vaikka toisaalta ne ovat kaukana sellaisesta ylilapsellisesta kolmen soinnun rämpyttelystäkin. Sovituksia taas sitten ei voikaan luonnehtia kovin yksinkertaisiksi, ja ihan hyvä niin. Eikös Gösta sanonutkin joskus vaatimattomasti, että hän on Suomen paras sovittaja (tai sitten muistan omiani). No sanoi tai ei, minä ainakin pidän hänen sovituksistaan juuri takia, että niissä on riittävästi lihaa luiden päällä. Biiseissä on paljon kivaa pikku tilpehööriä siellä taustalla, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan mene liiallisen tukkoisuuden tai täyteenahdettuneisuuden puolelle. Yleensä Leevi-coverit epäonnistuvat juuri sen takia, että niistä poistetaan ne nätit soittorasiat, jouset, syntikat tai mitä missäkin kipaleessa nyt on.

Periaatteessa suosikin valinta on aika hankalaa, koska Leavings on siinäkin mielessä poikkeuksellinen yhtye, että heidän tuotannossaan on miltei pelkästään hyviä kappaleita, ja ne myös säilyvät ajasta ajaan yhtä hyvinä eivätkä koskaan kulu. Melkeinpä eniten tykkään angst-osastosta tyyliin Miranda, Matkalla omiin hautajaisiin, Keltainen huivi, Elina, mitä mä teen ja Pimeä tie, mukavaa matkaa. Toiseksi eniten tykkään syvällisestä osastosta tyyliin Goan arkki, Paskaa lapsille ja Tikapuut taivaaseen. Sitten näihin kahteen kategoriaan kuulumattomia loistobiisejä ovat esimerkiksi Tiskirätti, Käärmeensydän, Henkilökohtaista ja Taivas on Taunuksen takapenkillä (mikä muuten on Taunus? Joku automerkki varmaan, mutta never heard). Yleensä olen kuitenkin maininnut lempparikseni Rin-tin-tinin, koska siihen ikään kuin kulminoituu yhtyeen ainutlaatuisuus ja kaikki vahvuudet. Meltsu on yhdellä sanalla kuvattuna kaunis ja lyriikka on samaan aikaan omaperäisen hassu että todella koskettava. Tai ehkä vain kiinnyin kappaleesen, kun se joskus soi päässäni puolen vuoden ajan 24/7. Sitä paitsi nimenomaan Rin-tin-tin sai minut tajuamaan yhtyeen mahtavuuden, joten siinäkin mielessä se on minulle tärkeä.

Toki hiljaisuuskin on joskus poikaa, mutta useimmiten minusta on mukavaa, että päänsisäinen levysoitin huolehtii taustamusasta silloinkin, kun oikeaa levysoitinta ei ole saatavilla. Jos minulla soi jokin biisi päässä, se on melkein aina Leevejä (jos nyt pieni liioittelu sallitaan). Siitäkin olen kiitollinen Göstalle ja kumppaneille.

Voi Göde, Göde, senkin korsteeni, miksi menit kuolemaan niin nuorena?