Kirjoittaja Aihe: Levyhyllysi sisältö  (Luettu 5662 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Levyhyllysi sisältö
« : Huhtikuu 27, 2009, 16:08:38 »
Päätin tehdä tämän, koska tälläistä en vielä löytänyt vaikka selasin sivut läpi kolmesti, joten pahoittelut jos on jo(: Yritän tehdä kattavan alun.

Levyhylly on joillekkin sielun peili, joillekkin vain teline. Itselleni se on sielun peili, ja muistojen mylläkkä. Jotkut levyt siellä on sattumalta, mutta suurinosa on itsehankkimia tai -toivomia(: Joillekkin on tärkeää saada oman bändin levy aitona ja alkuperäisenä (ja käsinkosketeltavana eli ei MP3 -tiedostona). Tämä pätee eteenkin tosifaneihin. Muistakaa ihmiset, EI LUETTELOJA vaan perustelut myös !

Tässä siis muutamia kysymyksiä avuksi vastaamiseen:

Mitä teidän ihmisten levyhyllyjen piiloista löytyykään? Vanhojen idoleiden levyjä, nykyisiä suosikkeja vai 'muuten vaan' säilytyksessä olevia? Miksi levy löytyy hyllystäsi, eli mikä siinä viehättää? Uusimmat lisäyksesi kattavaan kokoelmaasi? Lempikappale levyltä? Minkä levyn aiot hankkia tai haluaisit?

Itseltäni löytyy vähän kaikkea. Vanhoista suosikeista uusiin. Oman hyllyni sisältö on aika rock-painotteista, mutta kyllä tuolta löytyy sellaista tytteliä kuin Britney Spears, elikkäs lapsuuden idolin levyjä(: Ja vielä niitä vanhempia siis, ei uusia. Britney Spearsin levyt siis vanhimmat. Tuorein hankinta taitaa olla viime tai toissakuussa hankittu Panic at the discon vanhempi levy, eli "A fever you can't sweat out". Se oli pakko hankkia kun veti viimeisiään Anttilan alehyllyssä. Levyltä löytyy myös eräs PATDin lempikappaleistani, "I write sins, not tragedies".
 
Hyllystäni löytyy myös Happoradion 'hittilevy' elikkäs "Kaunis minä". Levy on aivan upea, ja Aki Tykin ääni aitoa hunajaa *aaw*. Happoradion vahvuus on vahvat sanoitukset ja tarttuvat sävelmät, ja itsekin niihin sorrun:f En ole innostunut Happoradion aiemmista levyistä, varmaankaan sen takia että Happoradion tyyli oli hieman karumpi aiemmin.
 
Fall out boy - Folie à Deux. Upea upea uutuslevy FOBilta, jota kauan odottelin. Levy on loistava kokonaisuus, mitään kappaletta en ohita. FOB kehittyy koko ajan medolisempaan suuntaan, mutta pitää tyylinsä. Ja ne Peten sanoitukset, NAM. FOBilta löytyy myös "Infinity on high", jonka avulla putoaviin poikiin rakastuinikin:> Eteenkin "Thnks fr th mmrs" kappaleen myötä. Levyllä on monia pitkänimisiä kappaleita, joten ne eivät niin helposti painu mieleen kuten Folien. Silti laatukamaa.
 
Escape the Fate - This war is ours. Ah nam, pakko oli saada Graigin laulama levy. Hänen ääntään voi toisessa hetkessä rakastaa, ja toisessa sitten jo vihata. Hänelle ei vain sovi jotkut hitaat kappaleet, HÄNEN PITÄÄ KARJUA::dD Lempikappale This war is oursilta on luultavasti The Flood, jonka myötä ETF:n löysinkin (ja rakastuin). Se on vain niiiin tarttuva, ja screamo kohtaus on jotain niin ihanaa. Sanoituksista en tämän kappaleen kohdalla oikein välitä, mutta muuten This war is ours on kattavaa kamaa.

Loput lyhyesti: ETF - Dying is your latest fashion, Paramore - Riot!, Sunrise avenue - On the way to the wonderland, 30STM - 30STM, 30STM - A beautiful lie, Apulanta - Kuutio, Britney Spears (kokoelma), The Rasmus - Black roses (kertaakaan edes kuunnellut), Northern kings - Reborn, AC/DC - Black ice ja Ruotsin kirjan levy:p Sitten on kirjastosta lainattu Linkin park - Minutes to Midnight ja Bleak - Burns inside (SUOSITTELEN).
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #1 : Huhtikuu 29, 2009, 06:38:30 »
mmm..Mukava aihe. Levyjä löytyy sitten sekä itse hankittuina/ toivomina ja myös sattumanvaraisesti saatuina.

Mitä teidän ihmisten levyhyllyjen piiloista löytyykään?
Voi ei. Minun "levyhyllystäni" löytyy sitten ihan kaikenlaista Janne tulkista Iron Maideniin. Sain tuossa pari vuottqa sitten kauhean kasan iskän jotain vanhoja levyjä. mm. Janne Tulkkia (ei ole kyllä kkoskaan koko levyä tullut kuunneltua), poptoria ja joitain ihan ihme levyjä. Omasta takaa taas levyhyllystä löytyy Ari koivusne levyt, Iron Maidenilta pari levyä, amoralin Year of the Sucherpunch- sinkku ja pian myös Amoralin uusin levy.. Ym. Hevi ja Rock painotteita musiikkia. Itse haluan kyllä varsinkin juuri Ari koivusen levyt ja Amoralin levyt ihan levyinä. Vaikka iskä onkin sitä monta kertaa ihmetellyt, kun saisin ne halvemmalla Mp3 muodossa. mutta olen pitänyt pääni.

Vanhojen idoleiden levyjä, nykyisiä suosikkeja vai 'muuten vaan' säilytyksessä olevia?
muuten vain säilytyksessä olevia levyjä. Ja uusien (tai no vanhojen, miten vaan) idolien levyjä löytyy. 

Miksi levy löytyy hyllystäsi, eli mikä siinä viehättää? Uusimmat lisäyksesi kattavaan kokoelmaasi?
Oikeastaan vastaus tuli jo jotenkuten tuossa ensimmäisen kysymyksen yhteydessä. jostain syystä näiden omien "idolien" levyt on pakko ostaa ihan levyinä omaan levyhyllyyn. joitain levyjä saatan joskus ostaa ihan vain yhden biisin takia, mutta sitten tykästyn kyllä niihin muihinkin biiseihin kun on levyä jonkin verran kuunneltua tullut.

Lempikappale levyltä?
otetaan nyt tähän vaikka nuo Ari koivusen levyt. Ensimmäiseltä albumilta Fuel for the fire lempikappale on varmaankin Losing My Insanity musiikin ja sanojen takia. Jotenkin vain ihastuin tähän biisiin ja sitä voisi kuunnella vaikka kuinka monta kertaa kyllästymätttä. :)
Toiselta Albumilta, Becoming Lempikappale on Father tai Keepers of The Night. Father on mukavan rauhallinen ja rentouttava. Ja keeperssi on taas menevä ja hauska, Suomennettuna sanat ovat mahtavat ja näin.!!

Minkä levyn aiot hankkia tai haluaisit?
Seuraavaksi levyhyllyyni tulee Amoralin Show Your Colours-levy heti ilmestymispäivän sen pitäisi postiin ilmaantua. awww..
Levyjä joita HALUAISIN on ehkä vähän liikaakin, joten en taida niitä tässä ruveta luettelemään. Toivon vain saavani edes osan iniistä jossain  vaiheessa levyhyllyyn :D


~maasu~
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #2 : Toukokuu 01, 2009, 23:14:05 »
jaaa a... mulla ei oo erityistä levy hyllyä, kaikki levyt vaan kasassa... ei siinä mitään ihmeellisyyksiä ole, antti tuiskun melkein koko tuotanto ja kyseistä laulajaa en ole kuunnellut varmaan.. neljään vuoteen ? sitten löytyy tokio hotelilta yksi levy, sitäkään en ole kuunnellut pitkääään aikaan.. sitten himin yksi levy jota kuuntelen välillä, ja happoradion uusin levy... mjaa, sekä claas p jamborin levy, sitäkään en ole vähään aikaan kuunnellut..

sitten löytyy kaksi levyä jolle on poltettu j-rokkia/poppia, ja muutama random levy... enpä paljoa kuuntele, kaiken musan olen laittanut melkein koneelle ja kuuntelen siis koneelta.. antti tuiskua ei koneelta löydy kun en kyseistä heeboa ole kuunnellut neljään vuoteen :D

lempikappaleet vaihtelee, tällä hetkellä sanoisin happoradion olette kauniita, mutta se vaihtuu aika tiuhaan tahtiin..
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #3 : Toukokuu 03, 2009, 02:21:56 »
Minä olen luonteeltani kallistuvainen pieneen materialismiin, varsinkin levyjen suhteen. Kun oikeasti pidän jostakin bändistä, on pakko hankkia kaikki pitkäsoitot, sekä niin monta singleä, kuin vain on saatavilla. Tästä syystä rahatilanteeni on alinomaa huono, levyjä ilmestyy ja minä ostan. Tällä hetkellä minulla on ainakin neljä tai viisi levyä, jotka pitäisi hankkia.
Pitää myös mainita, että minulle cd:t ovat aivan kaikki kaikessa. Musiikki tietokoneella ei vain riitä. Enkä suurena fanittajana pysty olemaan ajattelematta, että olisi varastamista hankkia musiikkia veloituksetta netistä.

Minun huoneestani löytyy ainakin seitsemänkymmentä levyä, en sano levyhyllystäni, koska siihen mahtuu vain neljäkymmentä. (+ telineen päälle kasattu kalteva pino) Loput levyt ovat kirjahyllyssä ja laatikoissa.

Kaikkea löytyy, sen lisäksi, että hamstraan joidenkin bändien koko tuotannot, minulta löytyy kokoelmia, hetken mielenjohteessa ostettuja, sekä lahjaksi saatuja levyjä. Ensimmäisen levyni sain viisi taikka kuusi vuotiaana ja se oli Nylon Beatin Valehtelija. Kuten arvata saattaa, tuota levyä en ole kuunnellut... hmm.. vähään aikaan. Gimmeliäkin löytyy, samoin Tiktakkia, Dingolta pari kokoelmaa sekä tribuutti, Kalle Aholan levyn voitin joskus jostain kilpailusta. LotR:n ja Prison Breakin soundtrackit ovat hieman menettäneet alkuhuumaansa, mutta niitäkin kuuntelen edelleen. HIMin pari levyä ovat muodon vuoksi, ihan hienoa musiikkia, Tokio Hotellia, Ripsipiirakkaa, PMMP:tä ja Yötä löytyy myös. Sen lisäksi sekalainen seurue suomalaista rokkia, aina Popedasta Bloodpittiin.
Negative, Lovex ja Uniklubi taitavat olla ahkerimmassa kuuntelussa.

Seuraavat ostokset taitavat olla edelleen puuttuva Private Linen 21st century pirates, jota olen metsästänyt useamman vuoden. Nyt luovutin, ja päätin tilata sen kalliine postikuluineen nettikaupasta. Myös Carmen Grayn toinen pitkäsoitto uupuu. Sweeney Toddin sountrack olisi ihana saada. *haaveilee*

En valitettavasti jaksa vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta uskon, että osa suhtautumisestani tuli esiin.

Parempaa rahatilannetta levyjen ostoon odotellen,

Lusitania
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #4 : Toukokuu 03, 2009, 15:09:29 »
Joskus pari vuotta sitten ostelin levyjä ihan urakalla, kunnes tajusin että huomattavasti säästeliäämpää olisi käyttää kirjastoa. Omien suosikkibändien ja -artistien levyt on kuitenkin melkein pakko ostaa omaan hyllyyn, ja joskus satunnaisesti ostan levyjä alennusmyynneistä. Myönnän olevani myös melkoinen materialisti mitä levyihin tulee, sillä minusta on mukavaa pitää levyä käsissäni ja tutkailla kansitaidetta sekä selailla sitä kansiläpyskää. Siinä on vain sellainen mukava fiilis. Mutta tosiaan, jos minulla olisi omana kaikki ne kirjastostakin ja kavereilta lainatut levyt, olisi levyhyllyni naurettavan laaja :DD Onneksi muistitikut ovat olemassa.

Levyhyllyni koostuu täällä hetkellä 105:sta albumista sekä 10:stä singlestä + kahdesta kaverin minulle polttamasta levystä ja yhdestä Soundi-lehden mukana tulleesta kokoelmasta. Häpeällisemmät levyt - eli juuri ne ala-asteaikaiset suosikit - olen jo siirtänyt pois jonnekin komeron perälle(mm. yksi Gimmelin levy, Tiktakin tuotantoa, yksi Britney Spearsin levy :DD ). Mitään minua nolostuttavaa siellä ei taida nyt ollakaan. Sekalaista sieltä kyllä löytyy, aina Tori Amosista Museen ja Jack Johnsonista Hellogoodbyeen. Soundtrackejakin löytyy jonkin verran. Jotain randomiakin hyllyssä on, äidille aikoinaan ostettu Lara Fabianin levy löytyi jostain (kuuntelin sitä jonkin verran itsekin aikoinaan) ja nyt pidän sitä hyllyssäni. Erikoisin säilytyksessä oleva levy taitaa olla Tšaikovskin mestariteoksia sisältävä kiekko, jota en ole muistaakseni koskaan kuunnellut :D

Miksi sitten jokin levy löytää tiensä hyllyyni? Lähinnä kai siksi, että olen kuunnellut bändiä/ artistia jonkin verran, tykästynyt ja halunnut levyn omaksi. Ja sekin vielä, että millainen musiikki milloin milläkin hetkellä kiinnostaa. Tuorein ostos taisi olla Maria Menan Mellow. Joskus murehdin sitä, ettei hyllyssäni ole tarpeeksi iloista tai raskasta musiikkia, niin oudolta kuin se voikin kuulostaa. Kai sitä sitten joutuu olemaan aina tyytymätön :D

Minulla ei ole kovinkaan montaa 'ihan-pakko-saada-aina-uusin-levy'-artistia, vain Tori Amos, Muse, Gorillaz, Coldplay ja Scandinavian Music Group voisivat olla sellaisia. Hankintalistallani onkin tällä hetkellä SMG'n Palatkaa Pariisiin sekä Tori Amosin Abnormally Attracted to Sin, kunhan se pian ilmestyy. Myös PMMP'n tuorein albumi, Anna Puun esikoislevy sekä David Cookin cd kiinnostaisivat. Ääh, ei pitäisi alkaa listaamaan näitä, tekee mieli marssia levykauppaan ja käyttää kaikki rahat :D

Poissa maisamiisa

  • TYM-
  • Vuotislainen
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #5 : Toukokuu 04, 2009, 22:44:23 »
Mulla on suurin osa levyistä poltettuja, koska ei ole rahaa ostaa, mutta kyllä sieltä niitä "oikeitakin" löytyy. :p

Aidenilta multa löytyy poltettuina kaikki, elikkäs Our gangs dark oath, Nightmare Anatomy ja Conviction. Aiden on ollut ja tulee olemaan aika iso osa mun elämääni, ei sitä varmaan ikinä unohda ekaa keikkaa jolla on koskaan ollut (jollei lasketa sitä kun olin kai 10-vuotiaana Darinia kuuntelemassa :p), ja muutenkin laulaja wiLin ääni on jotain... jumalaista. Soitetuimmat levyt mun hyllyssäni ovat siis Aidenin kaksi vanhinta, Conviction ei oikein iske, paitsi että Son of lies, Believe, One Love ja Moment ovat aivan jumalaisia :3

William Controlia multa löytyy myös, Aidenin laulajan sivuprojekti, ja sekin poltettuna. Hate Culture on herkku, alkaa Prologuella, jatkaa Beautiful Loseriin, joka on mun ehdoton lempparini, ja siitä eteenpäin. Rakastan wiLin ääntä tässä :3 Hate Culture albumina on mulla noin niin kuin sijalla kolme, siihen liittyvien muistojen takia, kuuntelin sitä yhdessä kaverini kanssa ja no sitten tapahtui jänniä :p Muistojen takia mä rakastan sitä vielä enemmän.

Mulla on myöskin tapana haalia joltain bändiltä, joka tuntuu siltä, että sitä tulee kuuntelemaan elämän puoliväliin ainakin, kaikki mahdollinen. Yksi näistä bändeistä on My Chemical Romance, jolta omistan kaikki kolme albumia ja The Black Parade Is Dead!-DVD:n. Life on the murder scene tulee hankittua tässä puolen vuoden sisällä, viimeistään synttärilahjaksi sen luultavasti saan. MCR:ssä muhun vaikuttaa ensinnäkin ne biisien sanat, tykkään eniten I Brought You My Bullets, You Brought Me Your Loven biiseistä, ne ovat jännästi jotenkin rosoisempia tai jotain, paljon parempia. Kyseisellä albumilla on esimerkiksi Our Lady of Sorrows, ensimmäinen biisi jonka MCR:ltä kuulin ja joka iski saman tien, ja tietenkin muistojakin liittyy tähän aika paljon. Ja MCR:ää saan kiittää todella paljon monista nykyisistä kavereistani, sillä jos en MCR:ää kuuntelisi, en kirjoittaisi ficcejä enkä olisi koskaan tutustunut Finissä ihmisiin :p

Aika paljon mulla kuitenkin on noita, mutta suhteessa aika vähän. 30 Seconds to Marsia, The Academy Is..., Avril Lavigne (en kuuntele mutta ostin viime syyskuussa huvikseni :p), jotain kokoelmia, Fall Out Boyta (en sitäkään kuuntele, sain sen joululahjaksi ja pitäisi myydä eteenpäin ;D), Green Dayta paljon, Good Charlottea... no, kaikkea jännittävää ;D
'cause baby you weren't the first or the last or the worst, SHAKE IT

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #6 : Toukokuu 04, 2009, 22:49:39 »
Levyhyllyni on kirjahyllyni ja dvd-hyllyni ohella yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Häpeäkseni täytyy myöntää, että suurin osa on joko poltettuja tai piraatteja männävuosilta, mutta löytyy noita aitojakin levyhankintoja lähes sadan levyn verran.

CD-levyja olen varsinaisesti alkanut ostella vasta viime vuosina, sitä ennen niitä kuskattiin Venäjältä ja kun sieltä ei enää saanut niitä tuoda, niin eräs kaverini poltti musiikkia minulle. Noilta vuosilta on muistona joitakin noista levyistä, osa on jo siivottu parempaan talteen. Epäaitoina levyinä hyllyyni kuuluu Battlelore, Metallicaa, CMXää, Sonata Arcticaa, SOADia, Stratovariusta, Zen Cafea ja pari jotain muuta vähemmän tärkeää artistia.

Aitoja levyjä olen yllättäen hankkinut enemmän kuin uskoinkaan. Jokainen niistä on tärkeä omalla tavallaan. Rahaa niihin on käytetty enemmän kuin haluaisin ajatellakaan, mutta kaikki se raha ei ole hukkaan heitettyä. Yksi rakkain ja kaikkein kallein levyhankintani on ehdottomasti ollut Malice Mizerin Bara no Seidou cd+dvd-yhdistelmä. Hinta kirpaisi silloin, mutta näin jälkeenpäin se oli sen arvoista, sillä Malisu on ollut tutustumisesta asti yksi ehdoton suosikkini ja rakkauteni. Hyllystäni löytyy muutenkin ihan kohtalaisesti japanilaisen artistien levyjä ja niitä hankkisin lisääkin, jos niitä enemmältikin löytäisin. Löytyy Moi dix moisia, An Cafeta, L'Arc~en~Cieliä, Dir en greytä, D'espairsrayta. Noiden lisäksi levyhyllyyni kuuluu ensirakkauteni Nightwish, Metallican Death Magnetic, 30 seconds to marsia, FOBia, PATDia, Sinamorea, Sentencediä, Chidren of Bodomia, Amorphista, The Rainia, Diabloa, Battlelorea, IAMXää, Placeboa, Kornia, Indicaa, SOADia, Mötley Crüeta ja Brother Firetribea. Lisää mahtuisi ja lisää tulee :)

Levyjä joita haluaisin on aivan liikaa ja se taitaa olla laajan musiikkimaun eräitä kiroja, heh. Viimeisin levyhankintani on again erään japanilaisen bändin levy, Nightmaren The World Ruler. Siltä levyltä löytyi heti ensikuulemalta ensialkuun yksi säväyttävä kahden biisin yhdistelmä ja ehdoton suosikkini, PHANTOM ja the World. Kylmät väreet iski... Hrr.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2009, 20:31:33 kirjoittanut Zaira »
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #7 : Toukokuu 05, 2009, 12:19:36 »
Häpeäkseni täytyy myöntää, että suurin osa on joko poltettuja tai piraatteja määnävuosilta-
Tunnustan sortuneeni samaan ^^ Mutta ne ovat yksityiskäytössä! En levitä! Eikö se olekin sallittua...?

Minulla on, no, vähän kaikkea. Kevyttä ja raskasta, soundtrackejä ja coverikokoelmia, suomalaista ja ulkolaista. Ei oikeastaan mitään sellaista, mitä monesta muusta suomalaisesta levyhyllystä ei löytyisi. Ainoa harvinaisuus lienee Tears for fears -yhtyeen kokoelmalevy, jonka ostin yhden ainoan piisin takia ja sekin oli sitten ns. väärä versio. Aivan kamala levy, puolet kappaleista muistuttaa 80-luvun poliisisarjojen taustavenkutuksia. Mutta en ole sitä kehdannut poiskaan antaa.

Nuoruusvuosilta riviin ovat jääneet jo aiemmin mainittu Britney Spears (Ooops... I did it again), Anastacia (Freak of nature, Anastacia) ja Backstreet Boys (Never gone). Vähemmälle kuuntelulle ovat jääneet myös lukion alun suosikit Evanescence, Within Temptation ja Uniklubi, kuin myös useamman levyn kokoelma The Rasmusta.
Löytyyhän tuolta muutama randomikin, paikallisen lapsikuoron levy, Jari Sillanpää (Kuninkaan kyyneleet) ja Beethoven-pläjäys, joita kuuntelee satunnaisesti ilman järkiperäisiä syitä, mutta jotka muuten vain pölyttyvät paikoillaan.

Ostelen levyjä suht harvoin, en melkein koskaan täyteen hintaan. 50% laarista viime aikoina mukaani tarttuivat Olavi Uusivirta (Minä olen hullu), Muse (Black holes and revelations), Queens of the Stoneage (Songs for the Deaf) ja Foo Figters (Echoes, Silence, Patience & Grace). Kyseisillä levyillä parhaat ovat olleet juuri ne radiohitit, jotka houkuttelivat ostamaan (Ukonlintu ja Virvaliekki, No one knows, Long road to ruin).

Suurimmat määrät minulla on Apocalypticaa (3), Nightwishiä (5), Sonata Arcticaa (6+sinkku) ja Sentencediä (6). Sonatalta minulla on kaikki "normaalit" studioalbumit sekä Tokion livelevy, joskin häpeäkseni myönnän, että vain Silence-albumi ja Paid in Full sinkku ovat aitoja. Tarkoituksena on hankkia kaikki vielä oikeina levyinä. Nightwishin levyt ovat kaikki Tarjan ajoilta, kaikki studioalbumit Angels Fall Firstiä lukuunottamatta mukaanlukien kokoelma Highest hopes.
Sentenced -läjä on ylpeyteni. Kaikki kuusi ovat aitoja, ja tuskalla ja hiellä sain itselleni jokaisen Laihialan lallattaman studiolevyn (miinus kokoelmat). Lisäksi on yhtyeen ihan ensimmäinen levy, joka kieltämättä on aika erilainen verrattaessa uusiin levyihin. Suosikki vaihtelee fiiliksen mukaan Cold white lightista Funeral albumiin ja siitä Crimsoniin. Joo, CWL on suosikkini, koska sitä minä metsästin kaikkein kauiten. Sääli, että bändi lopetti.

Tulevaisuuden hankinnoissa ovat siis Sonatat aidoiksi, NWn ensimmäinen levy, lisää Musea, lisää Queenia (jota minulla on vain häpeällisesti yksi levy), Poets of the Fallin uusin, lisää Gregoriania (kyllä, tykkään munkkirockista), ja ehkä Killerssiä ja Ramonesia.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #8 : Toukokuu 05, 2009, 15:22:04 »
Mitä teidän ihmisten levyhyllyjen piiloista löytyykään? Vanhojen idoleiden levyjä, nykyisiä suosikkeja vai 'muuten vaan' säilytyksessä olevia? Miksi levy löytyy hyllystäsi, eli mikä siinä viehättää? Uusimmat lisäyksesi kattavaan kokoelmaasi? Lempikappale levyltä? Minkä levyn aiot hankkia tai haluaisit?


Minun levyhyllyni sisältö painottuu aika paljolti rokkiin, mutta kyllä sieltä joitakin poikkeuksia toki löytyy, koska ei musiikkimakuni nyt aivan absoluuttista rokkia ole, vaikka rock tosin on ehdottomasti parasta. :)
Ikivanhat levyt, joita en enää todellakaan kuuntele (jos koskaan olen kuunnellutkaan), olen pääosin hävittänyt jonnekin: kirpparille, tutuille, iskälle... :'D Eli siis mitään häpeäpilkkuja ei löydy, vaikken kaikkia levyjä juurikaan kuuntele.

Lähestulkoon kaikki levyni ovat aitoja alkuperäisiä, ainoastaan pari sekalaista levyä löytyy, jotka olen itse tietokoneelta polttanut - tosin nämäkin kappaleet olen suurelta osin ostanut netistä lailliselta myyjältä ja niiden polttaminen levylle on sallittua, joten... Ja osa kappaleista on ladattu bändin laillisilta sivuilta, jos ovat ilmaiseksi jaelleet.
Mitään piraatteja ei tueta!

Eniten levyjä minulla on Rushilta ja Bon Jovilta. Bon Jovilta taitaapi olla kaikki, Rushilta 12, mikä ei todellakaan kata vielä kaikkia. Noilta levyiltä en lempikappaleita listaa, kun niitä on paha yrittää valikoida...
Näitä hieman enemmän hyllyni massasta erottuvia levyjä on mm. muutama Anastacian levy, Christina Aguilera - A Decade of Hits, Britney Spears - Greatest Hits: My Prerogative, Duffy - Rockferry sekä Indica - Ikuinen virta. Britneyn levyä lukuunottamatta kaikki ovat jopa ihan itse tarkoituksella hankittuja. :)

Uusimmat levyni, jotka itse asiassa eilen ostin ovat Deep Purple - The Best of, Radioheadin pari levyä sekä Asia - Aura.
Deep Purplen levyltä tietystikin löytyy Sometimes I Feel Like Screaming, joka on lempikappaleeni Purpleilta, vaikka tokihan ne hieman raskaammatkin kappaleet menevät.

Haluaisin ehdottomasti muutaman venäläisen progebändin levyt, mutta niitä on hieman mahdotonta saada, kun eivät ole niin kovin mainstreamia ja levyt on omajulkaisuna tuotettu... Netistä on pakko ladata, kun onneksi sieltä saa, mutta kyllä ehdottomasti olisi cd:nä saatava.

Omistan joitain LP -levyjäkin, kun meiltä soitin löytyy. Itsellekin olisi tarkoitus sellainen hankkia jossain vaiheessa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ehdottomasti sellainen vanha retrosoitin. ;)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #9 : Toukokuu 05, 2009, 16:50:16 »
Häpeäkseni täytyy myöntää, että suurin osa on joko poltettuja tai piraatteja määnävuosilta-
Tunnustan sortuneeni samaan ^^ Mutta ne ovat yksityiskäytössä! En levitä! Eikö se olekin sallittua...

Hah, vaikka olisivatkin yksityiskäytössä, niin jos suuri määrä ihmisiä polttaa saman levyn, niin eikös se ole melko sama onko julkisessa- vai yksityisessäkäytössä? ::Dd Sillä kuitenkin ihan samalla tavalla 'kiellettyä'.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #10 : Toukokuu 05, 2009, 23:02:19 »
Ihmisellähän on täysi oikeus varmuuskopioida omaisuuttaan yksityiskäyttöä varten. Samoin ihmisellä on täysi oikeus lainata omaisuuttaan toiselle, ja kovin monella ihmisellä on kyky jättää lainoja palauttamatta, jolloin on syytä ottaa uusi varmuuskopio... Tämän lisäksi kirjastojen omistamaa materiaalia on kaikin puolin luvallista kopioida yksityiskäyttöön - herramunjee, minulla on tuhannen pintaa levyjä koneellani ja niistä alta sata on ripattu omistani ja loput kaikki kirjastojen materiaalista. Tämähän se kaikkein kornein piirre waretuskeskustelussa on: nettilataaminen ja -jakaminen on laitonta ja paheksuttua, mutta kirjastosta kopioiminen, joka johtaa samaan lopputulokseen, on vieläpä erikseen kirjastolaissa turvattu! Kyse ei siis ole siitä, että musiikin hankkiminen maksamatta siitä olisi tuomittavaa, sillä eihän se ole, jos sen eteen näkee kirjastossa käymisen vaivan.

Olen monesti miettinyt, että jonakin turhana kesälauantaina marssin kirjastoon läppärini kanssa, otan käyttööni pc-työpisteen ja alan käydä levyhyllyä säännöllisesti läpi. Välillä lounaalle jonnekin ja sitten takaisin hommiin... Kirjastot ovat lauantaisin sen viisi, kuusi tuntia auki, eli siinä ajassa ehtii jo hankkimaan melkoisen kasan musiikkia. Helsingissä jos tämän vielä tekisi, olisi melkoinen mahdollisuus onnistua tekemään se suoraan jonkun tai useamman 1) musiikintekijän 2) tekijänoikeusviskaalin 3) waretuskänkyttäjäpölhökustaan nokan alla ja täysin lain suojaamana.


Mutta asiaan. Levyhyllyyni siis. En tähän sen suurempaa listaa tee, sillä lähes koko hyllyn kattava lista löytyy täältä. Selvennän sen sijaan muutaman erityisen silmäteräni ja sen, miksi ne ovat minulle niin tärkeitä. Mikäli jotakuta kiinnostaa jokin listani levyistä (sieltä myös näkee, onko se cd- vai vinyyliformaatissa - formaattiin "muu" merkityt ovat useimmiten C-kasetteja, joilla on koko levy), varmuuskopioin sen yksityiskäyttöön ilomielin.

Mutta sitten niihin varsinaisiin lemmikeihin...


The Allman Brothers Band: At the Fillmore East (kaksois-lp, Ranskan-painos)

Olen yksinkertaisesti pahuksen onnellinen siitä, että löysin hämeenlinnalaisilta levymessuilta vuonna 2004 tämän nimenomaisen levyn - yhden rock-historian rautaisimmista livelevyistä niin sounditarkkuuden, meiningin kuin orgaanisuutensakin puolesta - vinyylinä. Tai siis oikeastaan kahtena. Välikansissa on hyvin, hyvin tyylikästä kuvamateriaalia kaksoiskitaratyylin käytännössä yksin luoneesta yhtyeestä ja niin no... musiikki puhuu puolestaan parhaiten. Railakas rock, syvätunteinen blues ja svengaavat jazz-vaikutteet yhdistyvät niin uniikilla tavalla, ettei siihen ole vieläkään kyennyt yksikään muu yhtye. Yhdenkään kappaleen pituus ei jää alle kaksinkertaisen levypituudesta ja kaikki pidennetyt välikkeet ja jatketut soolot ovat täysin improvisoituja - ja siitä huolimatta soittajien väliset vaihdokset ovat täysin saumattomia ja puhtaita. Vain soundi muuttuu Duane Allmanin ja Dickey Bettsin kitaroiden välillä, tai Gregg Allmanin tullessa hammondeineen pintaan. Molemmat rumpalit (jep, Allmaneilla on kaksi) pelaavat kuin yhtenä nelikätisenä sällinä ja rumpusoolojen huikeutta lisää tieto siitä, että ne ovat kaikki duettoja. Yksi itselleni tärkein häikäisytekijä levyssä on kuitenkin bassotaide. Sillä se jos mikä on taidetta, miten Berry Oakley kautta levyn sekä pitää rytmisektion kuosissaan ja biisien pohjan tikissä että soittaa käytännössä kolmatta kitaraa Allmanin ja Bettsin takana. Häijyimpien soolojen aikana on taivaallista kuulla, miten virtuoosikitaristeja hätyyttelee alati hännillä roikkuva bassokulku ja tökkii heitä vielä huikeampiin sfääreihin. In Memory of Elizabeth Reedin 13-minuuttinen tulkinta on ehkä tiivein esimerkki siitä, miksi At the Fillmore East kuuluu liverocklevyjättiläisten joukkoon.



The Allman Brothers Band: Eat a Peach (kaksois-lp)

Tämä oli minulla kauan myös cd-muodossa upeaa upeamman musiikkinsa (josta puolet on liveottoja ajalta ennen Duane Allmanin kuolemaa ja puolet hänen viimeisiä studiotöitään) takia, mutta siitä asti kun kirjastosta tämän lainasin, olen havitellut tätä myös vinyylikokoisena - välikansien tajuttoman taideteoksen tähden! Sitä kuvaa ei usko ennen kuin näkee (minkä takia hyvin auliisti elvistelenkin sillä levyhyllylleni päässeille ihmisille), se on niin käsittämätön! Psykedeelisen taiteen arkkityyppi, kahden vinyylikannen kokoinen maisemakuva, jossa joka neliösentillä tapahtuu jotakin ja kaikki tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa. Käsittämättömiä yksityiskohtia löytyy niin paljon, että löydän niitä aina vain itsekin enemmän, vaikka tuo vinyylikin on ollut minulla jo yli vuoden. Kuuntelen levyä kuitenkin useammin cd:ltä, sillä vinyylillä livetaltioitu Mountain Jam on massiivisen 33 ja puolen minuutin pituutensa takia kahdella puoliskolla, kun taas cd:llä se on kuunneltavissa yhtenä katkeamattomana pätkänä. Vinyylipainoksen etulyönti on kuitenkin siinä, että se on 2000-lukulainen uusiopainos ja sisältää pari aiemmin julkaisematonta liveottoa. Pitkälti niiden ansiosta vinyylipainoskaan ei ole jäänyt vain koristeeksi. Hienointa levyssä on kuitenkin, että se sisältää Duane Allmanin tiettävästi viimeisen studiossa äänittämän kappaleen, Little Marthan - selkäydintä hivelevän kauniin kahden akustisen kitaran tunnelmoinnin, joka on tiettävästi myös ainoa Duanen kokonaan itse säveltämä teos. Se syntyi, kun Jimi Hendrix ilmestyi hänelle unessa Holiday Innin miestenvessassa ja näytti melodian hänelle käyttäen käsienpesualtaan kraanan selkää otelautana. Kauniimpaa päätösraitaa hienolle levylle en tiedä. Vaikka sen taustatarina säveltäjän moottoripyöräkuolemineen onkin makaaberi, on itse kappale silti aurinkoinen ja onnellinen, ja siten tiivistää hienosti koko levyn perussoundin.


Deep Purple: In Rock (lp, alkuperäinen v.1970 Saksan-painos)

Kouvolalaisesta divarista kipeällä hinnalla löytämäni aarre. Deep Purplen kovimman kokoonpanon kovin levy, ja vinyylinä suoraan julkaisuvuodeltaan. Saksan-painokseksikaan sitä ei huomaa ennen kuin lukee kansien pienen präntin, eli levyn painotiedot. Niistäkään en muista juuri muuta informaatiota kuin julistuksen: "Hör Zu. Klass I Langspielplatte". Tärkeintä on kuitenkin musiikki... Whoaaaa! Living Wreck on raaempi ja Child in Time hyytävämpi kuin koskaan, kun sitä kuuntelee hyvällä soittimella hyvistä kaiuttimista ja nimenomaan vinyyliltä. Jokin pieni ero siinä on, mutta tuntuva.


Toumani Diabaté: Djelika (cd, signeerattu)

Näin hra Diabatén livenä ylioppilaskirjoitusteni alla. Mestarillinen koransoittaja ja kunnioitusta herättävä yhtyeenjohtaja - 14-henkinen Symmetric Orchestra soi hänen takanaan kuin yksi soittaja ikään, ja hän osana sitä. Djelika on levynä tosin hyvin erityyppinen, sillä se koostuu kolmesta soittajasta ja kolmesta ikivanhasta länsiafrikkalaisesta soittimesta: Toumani itse soittaa koraa (21-kielinen luuttuharppu), Basekou Kouyaté ngonia (nelikielinen kitarankaltainen) ja Toumanin serkku Keletigui Diabaté balafonia (eräänlainen jättimäinen kellopeli). Symmetric Orchestra-keikan jälkeen menin signeerausjonon jatkeeksi Djelikani kanssa ja päädyin sitten sen viimeiseksi - mikä olikin lopulta yksi parhaista sattumuksista elämäni aikana. Maestro riemastui niin paljon siitä, että nuori valkoinen kossi diggailee malilaista korajeejeetä, että jauhoi kanssani reilun puoli tuntia tuubaa, ja hätyytti pois jopa vartijan, joka tuli pyytämään minulta, josko päästäisin muusikon safkallekin. Kysyin siinä sitten, missä piilee kyky tehdä musiikkia, jossa on niin vahva sielu kuin länsiafrikkalaisessa soitossa on. Vastaus oli, että taito saavutetaan kahdessa vaiheessa: ensin, helpossa vaiheessa, täytyy oppia tuntemaan instrumenttinsa jokainen sopukka läpikotaisin, niin ettei tarvitse enää ajatella, milloin soitetaan mitenkin. Sen jälkeen tulee vaikea vaihe: täytyy unohtaa soittavansa ylipäätään ja sulautua osaksi soitintaan niin, että musiikki vain virtaa tauotta soittimen läpi. Tuon ohjeen olen yrittänyt parhaani mukaan pitää mielessäni, ja juuri tuon lämminhenkistä lämminhenkisemmän keskustelun muisto tekee Djelikasta signeerauksineen ainoan omistamani korvaamattoman cd:n.


//Höh. Minähän olen unohtanut tätä kirjoittaessani, että omistan toisenkin hyvin rakkaan, joskaan ei korvaamattoman cd:n.

Ali Farka Touré: Savane (cd)

Muistan elävästi sen päivän, kun tajusin internetin mahdin tiedonlevittäjänä. Luin lukion atk-luokassa joku aamu Ali Farkasta kertovaa wikipedia-artikkelia ja huomasin, että siihen oli ilmestynyt kuolinpäivämäärä, ja sitten vasta säpsähdinkin, kun huomasin, että se oli kuluva päivä. Suuren esikuvani lähdöstä oli vain joitakin tunteja. Artikkeliin oli uutena osuutena muokattu, että hän ehti täpärästi saada viimeistellyksi viimeiseksi jääneen levynsä, todella huikean taidonnäytteen, joka julkaistiin postuumisti - Savane. Levyn julkaisupäivän ruokavälitunnilla puolisen vuotta myöhemmin menin Hämeenlinnassa tuolloin viimeisiä päiviään toimineeseen Free Record Shopiin (kunnan ainoa levykauppa silloin) ja tilasin platan. Myyjän leuka loksahti, sillä maahantuojan tietokantaan oli koko levy päivitetty kuulemma vasta kymmenisen minuuttia aiemmin - olin ensimmäinen Suomessa kyseisen levyn varannut yksityishenkilö. Kuukauden odotin, kunnes pitelin levyä kädessäni kotona, laitoin sen soimaan ja pistin kannen väliin Hesarista leikkaamani kuolinilmoituksen. Itse musiikki todella oli juuri niin ainutlaatuista kuin oli ennalta hehkutettu, levy on kauttaaltaan sanoin kuvaamaton teos. Silti sen selvä huippukohta on nimikappale Savane - majesteetillinen ja vakava periafrikkalainen blues. Osaltaan juuri musiikin järisyttävyyden takia ja toisaalta kunnioituksesta suurta muusikkoa kohtaan en ole koskaan ripannut sitä levyä enkä valmista siitä varmuuskopioita. Jos haluatte kuulla, mitä autiomaablues autiomaamaisillimmaan ja rikkaimmillaan on, hankkikaa se levy.

En tosin usko, että kovin moni suomalainen kokee sitä levyä samoin kuin minä. Minulle se palauttaa mieleen sen tyhjyyden tunteen, jonka Tourén kuolema synnytti - mutta toisaalta myös poistaa sen. Ali Farka Touré oli suurimmista soitollisista esikuvistani ainoa, joka ei ollut kuollut jo ennen syntymääni, ja jonka todella toivoin pääseväni näkemään livenä joskus. Yksikään toinen soittaja ei ole samalla tavalla muuttanut koko käsitystäni kitaran käytöstä ja suhtautumistani musiikin tekemiseen ja rytmien luomiseen. Ja sitten hän vain kuoli, ja pari tuntia myöhemmin luin sen Wikipediasta. Savane jäi.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 22, 2009, 17:26:54 kirjoittanut Lemmonleikko »
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #11 : Toukokuu 10, 2009, 22:18:29 »
http://metalstorm.ee/users/collection.php?user_id=1593
http://rateyourmusic.com/collection/Traeh/oo,fmt.CD

Itselleni nuo kaksi linkkiä kertovat enemmän kuin nämä seuraavat tuhat sanaa, mutta sikäli kun te muut varmasti näette tuolla pelkkiä nimiä, yritän selittää jotain ominkin sanoin niin lyhyesti kuin onnistun. Nimittäin näen aiheen kuin osana itseäni ihmisenä ja niin edelleen.

Alkunsa se sai hitaasti joskus vuonna 2001 ja vieläkään ei näy loppua. Siellä on edustettuna lähes kaikenlainen musiikki lähes kaikkialta maailmaa, vaikka tosin tällä hetkellä ja todennäköisesti aina tulevaisuudessakin metal hallitsee noin 80%. Olen aina harrastanut kiinnostaviksi toteamieni asioiden keräilyä ja niistä viimeisimpänä on CD-levyt. Maailma on täynnä hyvää musiikkia ja sen löytämiseen jää koukkuun. Se silloin tällöin painaa kukkarossa, mutta se on hyvin usein sen arvoista sillä tunnetustihan parhaimmillaan levy pystyy yksinäänkin maksamaan laadullaan itsensä moninkertaisesti takaisin. Ja jos malttaa etsiä tarpeeksi huolellisesti, voi vastaan tulla varsin herkullisen alhaisia hintoja hyvällä tuurilla harvinaisille levyille. Kannattaa yleensä pysytellä kaukana niistä huippukalliista uutuuksista ja odotella vuoden tai pari kunnes niitä irtoaa puoleen hintaan. Itse opin tämän aivan liian myöhään. Vielä tälläkin viikolla huomasin ihaillessani erästä levyä joka oli hankittu niinkin tuoreessa menneisyydessä kuin vuonna 2006, että en ollut muistanut ottaa pois sen kannesta tarraa jossa minua päin irvisti niinkin ruma luku kuin 13.90. Tuo on mitä mainioin raja jota korkeammalle on asiaa vain kolmessa poikkeustapauksessa: a) niiden absoluuttisimpien lempibändien uusimmat levyt ilmestymispäivänään (tai -viikollaan hätätapauksessa), b) erikoispaketit kuten moniosaiset kokoelmat tai kaikki joiden mukana tulee jotain huikeaa lisämateriaalia kuten vaikka ylimääräinen DVD-levy sekä c) todella harvinaiset löydöt joita katsoessa tietää mielessään, ettei enää tulisi toista tilaisuutta tässä samassa levykaupassa edes katsoa sitä ennen kuin joku toinen vie sen pois ehkä jo huomenna jotta sitä saa taas metsästää toiset kolme vuotta.

Toinen hyvä säästövinkki on vain yksinkertaisesti hidastaa tahtia. Luulisin että jokaisella keräilijällä tulee jossain sadan tai parinsadan levyn jälkeen vaihe jolloin rupeaa miettimään, mitä kaikkea on tullut hankittua ja että olisikohan niille hieman pölyyntyneillekin aihetta antaa vähän enemmän huomiota. Itse nimittäin tajusin noin vuosi sitten että kokoelmastani aika suuri osa koostuu sellaisista levyistä joita olen kuunnellut läpi kaksi tai kolme kertaa korkeintaan viimeksi kaksi tai kolme vuotta sitten vähintään. Sen vaikutuksen voi selittää runsauteen turtumisella ja epätasa-arvoisella kohtelulla omalta taholtani. Jälkimmäinen tarkoittaa siis sitä, että monesti olen ostanut kerrallaan esimerkiksi viisi levyä joiden joukossa on yksi täysosuma joka jättää varjoonsa ainakin yhden niistä muista. Joskus sille on syynsäkin, eli levy on surkea, mutta usein kyseessä on vain huono-onninen yksilö joka avautuu hitaammin.

Sain syksyllä mp3-soittimen. Laitan siihen kerrallaan 15 omistamaani levyä joita en tunne mielestäni tarpeeksi hyvin ja kuuntelen kaikki kappaleet satunnaisessa järjestyksessä kunnes osaan jotenkuten tunnistaa suurimman osan toisistaan. Täten en ehdi muodostaa musiikista minkäänlaisia ennakkoluuloja verrattuna tilanteeseen jossa varaudun kuuntelemaan CD-levyltä bändiä x seuraavat 40-70 minuuttia. Usein soitin valitsee varoituksetta jonkin mahtavan kappaleen jota en tunne, kunnes tarkistan jossain puolessavälissä sen nimen ja esittäjän soittimen ruudulta ja yllätyn, kuinka bändi x olikin näin hyvä ja kuinka se on onnistunut pysymään piilossa levyllä jonka olen omistanut vuosia. Vasta tämän jälkeen kuuntelen ne CD-levyt tarvittaessa ainakin vielä kerran stereoista oikeassa järjestyksessä kuin uusina ja laitan mp3-soittimeen seuraavat 15 potilasta uuteen settiin. Niitä on nyt noin kymmenen kierroksen jälkeen vielä muutama tusina jäljellä ja se on tähän mennessä tuottanut tulosta. Se tulee halvaksikin, koska se tuntuu siltä kuin ostaisi levyjä itseltään. Aiheeseen se liittyy siten, että se on osaltaan jarruttanut "oikeiden" uusien levyjen hankintaa vaikkei tosin tietenkään pysäyttänyt sitä kokonaan. Elän tällä hetkellä vaihetta jossa yritän palauttaa tuntemuksiani kaikista kertyneistä hankinnoistani ja vasta kun olen tarpeeksi tyytyväinen siihen että muistan miltä ne kuulostavat, voin sitten täysillä jatkaa kokoelman kasvattamista sen hetkisten resurssien asettamilla rajoilla ja toistaa samat kuviot vaikka siinä vaiheessa kun olen tuplannut kokoelmani nykyisestä. Hitaampaan vaihteeseen on vaikuttanut myös osaltaan se, ettei paikallinen vakiolevykauppa enää nykyään osaa vastata tarpeisiini yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin, koska olen yksinkertaisesti vähitellen ostanut sen melkein tyhjäksi kaikista sellaisista julkaisuista jotka kiinnostavat minua. Vasta tänä vuonna olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että olen silloin tällöin poikennut levykauppaan katsomaan mitä sieltä tarttuu karvaisiin kouriin ja palannut löytämättä yhtään mitään. 2009 tulee jäämään kirjoihin varsin kuivana kautena, sillä olen tammikuun ensimmäisen ja toukokuun kymmenennen välillä (ynnä päivät siihen asti kun seuraavaksi hankin lisää) hankkinut järkyttävän vähäiset 25 levyä. Ainakaan kolmeen vuoteen tuolla numerolla ei ole ollut näin lyhyttä etumatkaa viikon järjestyslukuun. Vanhojen hankintojen uusintakuuntelujen seurauksena en ole ehtinyt edes kuunnella uusinta haavillista jonka olen omistanut jo pari viikkoa, eli näitä kuutta onnetonta:

Tori Amos - Scarlet's Walk
Blind Guardian - Tales From the Twilight World
Eri esittäjiä - Kill Bill vol. 1 original soundtrack
Eternal Tears of Sorrow - A Virgin and a Whore
Moonsorrow - Verisäkeet
Von Hertzen Brothers - Love Remains the Same

...joista tosin poikkeuksena on a Virgin and a Whore jonka lainasin kaverilta seitsemän vuotta sitten ja kuuntelin sen silloin melkein puhki. Vitosella irtosi käytettyjen laarista ja teki mieli vihdoin omistaa se. Scarlet's Walk, Tales From the Twilight World ja Verisäkeet on hankittu täydentämään kokoelmaa, koska Tori Amos, Blind Guardian sekä Moonsorrow on aikaisemminkin todettu mainioiksi muusikoiksi joiden levytyshistoriaan tutustuminen on muuten vieläkin toistaiseksi hieman kesken. Love Remains the Samen valitsin yhtyettä sen syvällisemmin tuntematta laskeskellessani muiden yhteishintaa kun tajusin saavani kanta-asiakaskorttiin seuraavan leiman vielä viiden euron arvoisella ostoksella mikäli saan sydämellisten veljesten uusimman pituushypyn mahtumaan vielä mukaan seitsemällä ylimääräisellä eurolla. Kill Bill hieman jo jännittää sillä en ole ennen harrastanut leffojen ääniraitojen hankkimista vaikka elokuvamusiikki usein miellyttääkin, varsinkin kyseisen leffan. Jos se on hyvä, pitää ostaa se toinenkin volyymi jonka viimeksi jätin hyllylle. Ja tässä vaiheessa minun on pakko käyttää hyväksi tätä mainiota aasinsiltaa tulevista hankinnoista:

http://metalstorm.ee/users/collection.php?user_id=1593&wishlist=1&tradelist=&sortby=band
http://rateyourmusic.com/collection/Traeh/wishlist

Se tosiaan on se sama lista molemmilla sivuilla, mutta luvun heittelehtiminen yhdeksällä yksiköllä johtuu siitä, ettei RYM ota huomioon julkaisemattomia tulevia uutuuksia joille bändi ei ole vielä valinnut saati julkistanut nimeä. Metalstorm sen sijaan antaa syöttää sinne täysin vapaasti mitä huvittaa. En noudata tuota listaa kuitenkaan täysin orjallisesti, sillä aina välillä löydän spontaanisti jotain jonka päätän ottaa mukaan vaikka ei olisi ollut edes alunperinkään tarkoitus listata sitä mihinkään. Esimerkiksi tuosta mainitusta saaliista vain 3/6 oli listalta. Toiset ovat tärkeämpiä kuin toiset, koska olen jo löytänyt noin kolmasosan noista, mutta hinta on saanut ihoni kananlihalle enkä ole pitänyt mitään kiirettä vertaillessani eri kauppojen tarjouksia. Sitten on sellaisia joilla on Suomessa alhainen saatavuus ja kaikista vaikeimpia ovat julkaisut bändeiltä jotka eivät enää kirjoita uutta musiikkia ja joiden levy-yhtiöt eivät kierrätä niitä vanhoja; muunmuassa kulttiklassikkojen kuten In the Woods...:n, Slowdiven ja My Bloody Valentinen tuotantojen täydentäminen ei tule olemaan helppoa.

Vaikka on paha mennä valitsemaan lempilastaan, pitää silti todeta että suurinta ylpeyttä saan Antimatterin mainiosta debyytistä Saviour. Se tuo muistoja mieleen viime marraskuulta ja erityisesti siitä konsertista jonka päätteeksi kävin ostamassa sen muiden Antimatterieni kaveriksi. Se oli päätös parin vuoden metsästykselle sekä ainoa puuttuva lenkki kokoelmassa. Kaiken lisäksi se osoittautui täydelliseksi levyksi ja siten yllätti minut kokonaan. Nykyään todella harvoin käy niin että pidänkin eniten siitä levystä jonka hankin bändiltä viimeisenä, siis jos olen jo tykännyt niistä muistakin todella paljon, jopa niin paljon että menen katsomaan konserttia. Ja mikäli se vielä riittänyt, sen kannessa on nimikirjoitukset sekä Michael Mossilta että Duncan Pattersonilta.

Toinen helmi on Cold Fairylandin live-levy joka tuli hankittua täysin samanlaisessa tilanteessa kuin Saviour. Levy on äärimmäisen harvinainen sillä bändi on kiinalainen ja sieltähän musiikki missä tahansa tallennetussa muodossa ei kovin mutkattomasti kulkeudu muualle maailmaan. Viime vuoden helmikuussa Cold Fairyland tuli esiintymään Suomeen parille keikalle ja kun kävin todistamassa sitä paikan päällä, se vakuutti täysin ja siinä huumassa oli aivan pakko hankkia konkreettisia muistoja levyllä johon käteistä onneksi riitti. Musiikillisesti se ei ole aivan yhtä täydellinen napakymppi kuin esimerkiksi Saviour, mutta sen hankkimisella on poikkeuksellinen historia ja siksi pidän sitä erikoisena, varsinkin harvinaisuutensa ansiosta.

Olen onnellinen onnistuttuani vältellä kaikkia maailman noloimpia levyjä. Ainoastaan Hammerfallin puolikas tuotanto on hieman kiusallinen, mutta onneksi tekosyy ainakin Renegaden hankinnalle on että sitä ennen en vielä omistanut yhtään levyä. Kaksi seuraavaa Hammerfallia on ostettu säälistä. Hieman tuoreimmista tapauksista ainoastaan Lauri Tähkän & Elonkerjuun Maailma on renki on selityksen tarpeessa. Puolustusasianajajani huomauttaisi tähän väliin, että alkoholilla oli osuutta asiaan kun hänen päämiehensä totesi bändin olevan varsin rempseä esiintyjä ja siellä festareilla oli muutenkin kivaa niissä tunnelmissa. Olin kuitenkin täysin selvinpäin sillä hetkellä kun kävin ostamassa sen levyn seuraavalla viikolla. Tulipahan kuunneltua. Siitä on aika vaikea puhua.
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #12 : Toukokuu 18, 2009, 16:17:50 »
Minun levyhyllyni kätköistä löytyy enemmän parisen vuotta sitten paljon radiossa soineiden artistejen levyjä, koska tuolloin ostelin levyjä hyvin ahkeraan. Nykyään olen koettanut rajoittaa levyjen hankintaa ja olenkin usein päässyt levykaupasta ulos ilman, että olisin ostanut yhtään levyä. Levyjen määrää on hieman hankala sanoa, koska osa jäi parisen vuotta sitten muuton yhteydessä kotiin enkä ole vieläkään saanut raahattua kaikkia levyjä omaan kotiini. Täällä olevaan levyhyllyyni mahtuu muistaakseeni vain 60 levyä ja se on täynnä ja sen lisäksi minulla on sullottu laatikollinen levyjä sohvapöydän lehtiosioon. Kotiin levyjä jäi monia kymmeniä. Levyjä siis todella on.

Jos hyllyn sisältöä lähtee miettimään artisteittain niin siellä on esimerkiksi kaikki ilmestyneet Sunrise Avenuen, Poets of the Fallin ja Lauri Tähkän ja suurin osa Yön, Fall Out Boyn, The Rasmuksen, Anssi Kelan ja Musen levyistä. Suurimpana aarteena pidän Switchfoot yhtyeen The Beautiful Letdown levyä, jonka ystäväni toi minulle Ranskasta. En ole Suomessa törmännyt yhteenkään yhtyeen levyyn, joten tuo on aarteeni. Muita aarteita on Yön 1983 ilmestynyt Varietee ja varmasti ihan aiheesta listaan Nightwishin End of an Era live-albumi, joka on itseasiassa ostettu kirpparilla muutamalla eurolla.

Hmmm... Uusin levy ja sen paras biisi... Kokoelmaani uusin lisäys oli Sunrise Avenuen Popgasm, joka kolahti postiluukusta noin viikko sitten. Popgasmissa on paljon hyviä biisejä, mutta eiköhän parhaaksi yllä Rising sun tai Welcome to my life, joka on aivan äärettömän kaunis kappale.
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #13 : Toukokuu 20, 2009, 20:09:19 »
Joo mulla on ihan kivasti levyjä, mitä viimelaskelmien mukaan 34. Monet on vanhoja, sillon niitä halusin enemmän. Jos nyt alotettaisiin näistä vanhoista (nyt puhun jostain suurinpiirtein 6 - 8 vuotta vanhoista). Elikkäs minulta löytyy ABBA - Gold Greatest hits, Shakira - Laundry Service, Britney Spears - Oops!...I did it again, Tiktak - Frendit ja Tiktak - Jotain muuta. Enemmänkin pienenä Shakiraa ja Britneytä kuuntelin kun ABBAa. Lempibändini oli ehdottomasti Tiktak pienempänä, enää en kyllä kuuntele paljoa vaikka kaikki levyt omistankin. :P Sitten mulla on aika paljon tällasia random levyjä: Leevi and the Leavings - 40 ensimmäistä hittiä, Sunrise Avenue - On the Way to Wonderland, Las Ketchup - Hijas del Tomate, Gwen Stefani - Love. Angel. Music. Baby., T.A.T.U - 200km/h in the Wrong Lane, The Pussycat Dolls - PCD, Juanes - Mi Sangre, Irina - Vahva, Apulanta - Eikä vielä ole edes ilta, PMMP - Leskiäidin tyttäret, Pikku G - Räjähdysvaara (poltettu levy) ja Amy Diamond - This is me now. Noista nyt sellasia mitä paljon nykyään kuuntelen on Apulanta ja PMM. Jos lempikappaleita PMMP:ltä pitäisi sanoa ne ois Kiitos, Kesäkaverit, Henkilökohtaisesti, Taiteilia ja Päät soittaa. On "Joku raja"kin hyvä mutta oon jo vähän kyllästynyt siihen ku se on kuulunu niiin paljon. Apulannalta en voi sanoa tuolta levyltä parhaita koska tykkään niistä kaikista.

Sitten mulla on vielä Tiktak - Ympyrää ja Tiktak - Myrskyn edellä. Hyllystä löytyy myös kiva rivi Juha Tapion levyjä; Mitä silmät ei nää, Ohikiitävää, Kaunis ihminen ja Suurenmoinen elämä. Tykkään myös Maija Vilkkumaasta joten tietysti minulla on myös hänenkin levyjään. Meikit, ketjut ja vyöt(poltettu), Ei, Se ei olekaan niin ja Superpallo. Ja tietyski koska tykkään hyvin paljon Los Serranosta mulla pitää olla Fran perea - La chica de la habitación de al lado ja SJK - Santa Justa Klan. Multa löytyy myöskin näitä levyjä missä on vaikka mitä kappaleita, sekoitus kaikkea; Now That's What I Call Music, NRJHITS6, Play It Again - Loaded with 22 hits (tän sain Sisters Clubista joskus kauan kauan aikaa sitte). Ja sitten viimeisimpänä muttei vähäisimpänä tänään ostin 10 eurolla Happoradio - Kaunis minä -levyn.

//korjattu pikku kirotusvihre :P

//Ostin muuten PMMP - Veden varaan levyn tuossa vähän yli kuukausi sitten.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 12, 2009, 17:24:52 kirjoittanut Jentsuma »
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #14 : Toukokuu 20, 2009, 21:12:04 »
Minä en ihan joka levyäni jaksa ruveta listaamaan, koska niitä löytyy suurinpiirtein 150 kappaletta (joista ehkä yhteensä 10 on sinkkuja tai poltettuja), mutta sisältö on aika laidasta laitaan. Vanhin levy noista, tai siinä mielessä että se taisi olla ensimmäinen levy jonka sain, on Britney Spearsin Baby One More Time. Se on joskus aikoinaan tullut kuunneltua ihan puhki, ja jollain tapaa pidän siitä edelleen. Tai aainakin siihen liittyy paljon muistoja, hyviä ja huonoja, jos ei muuten :) Viimeisin levy jonka olen hommannut... hmm. Taitaapi olla, että Placebon tuotanto miinus Sleeping With Ghosts, isä osti Virosta (haha, ei piraattikopioina sentään - kielsin sen erikseen ;)). Ei kun hetkinen, niiden jälkeen olen sittenkin hankkinut vielä Lily Allenin It's Not Me It's Youn. Alunperin minulla oli se vain koneelle ladattuna, mutta kun se nyt sattui olemaan hyvä, yllättävän hyvä, niin oli pakko hankkia se aitonakin.

Eniten levyjä ostin luultavasti sinä aikana, kun kuuntelin vielä paljon paljon metallimusiikkia. Kuuntelen edelleenkin, mutta en enää niin paljoa enkä ole Bodomin uusimman jälkeen ostanut uusia metallilevyjä. Anyways, silloin saatoin kuukauden sisään hommata viisikin levyä - sillä saattoi tosin myös olla jotain tekemistä sen kanssa, että oli kiva levykauppa ja oli lahjakortti ja tykkään ostaa asioita. Niitä levyjä en sitten ikinä ole kuunnellut kovin montaa kertaa. Omistan aika monta levyä, jotka olen kuunnellut kokonaisuudessaan läpi maksimi kolme kertaa ja sen jälkeen vain suosikkibiisejäni iPodista.

Suosikkilevyni, hmm. Niitä on monta eri tilanteisiin. Tunnearvollisesti tärkeimmät ovat ehdottomasti ...Baby one more time, Bustedin A Present For Everyone sekä Maija Vilkkumaan Meikit, ketjut ja vyöt. Levy, jota ilman saattaisin olla aika erilainen, on Nightwishin Once. Parhaat levy parhausmielessä ovat Bodomin Are You Dead Yet? ja Sonata Arctican Silence. Vaihteleva lempparilevy on tällä hetkellä The Killersin Sam's Town. Viime aikoina olen tosin kuunnellut ylivoimaisesti eniten The Soundsin Living In Americaa ja Dying To Say This To You:tä.

Suurin osa levyistä löytyy hyllystäni koska ne ovat hyviä, mutta on tuolla myös aika paljon kaikkea randomkamaa, esimerkiksi High School Musical kolmosen soundtrack ja tottakai Pikku G:n Räjähdysvaarat ja muut. Melkein harmittaa, etten enää omista Hijas del Tomatea tai Smurffilevyjä tai muita hyviä lapsuusmuistoja :>

Nykyisin en enää pahemmin kuuntele levyjä. Minusta on tullut tällänen MP3-sukupolvelainen :( Asiaan voi toki aavistuksen vaikuttaa myös se, että CD-soitin on aika vänkä. Kun laittaa lisää volyymiä, ääni menee hiljaisemmalle ja muuta kivaa^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #15 : Toukokuu 21, 2009, 10:10:53 »
Eli siis. Minun levyhyllyni sisältää vähän kaikenlaista. Noin puolet levyistäni on sellaisia, joita aktiivisesti kuuntelen ja joista kovinkin pidän. Ne loput sitten ovat jotakin vuosia sitten hankittuja, joista en pidä enää ollenkaan, mutta joista en ole vielä päässyt eroon. En ole ikinä laskenut, montako levyä minulla on.

Voisin vähän laajentaa käsitystänne siitä pimeästä osasta levyhyllyä, josta en normaalisti mainitse sanallakaan. Eli, nyt näette Dancerin synkimmät salaisuudet. Dancerilta löytyy kaappien kätköistä muun muassa Nylon Beatin levyjä. Ne on hankittu joskus silloin kun ne olivat uusia ja muodissa kakkosluokkalaisten pikkutyttöjen keskuudessa. En muista, pidinkö niistä silloin, mutta nykyään en moista kuuntele silkasta ärsyyntymisestä - niin se maku muuttuu. Nykyisin Nailonit aiheuttavat minussa vain ärsyyntymistä ja vakavaa henkistä kääpistymistä, joten ne on dumpattu kaappiin suurin piirtein pohjimmaisiksi. Muuta synkkää on luvassa, vaikka kaiketi aloitinkin pahimmalla. No, viidennellä tai kuudennella luokalla tykkäilin Pinkistä (en väristä kuitenkaan), joten hommasin I'm Not Dead -lätyskän levyhyllyyni. Enää en pidä kyseisestä laulajasta, muun muassa siksi, etten pidä hänen musiikkivideoistaan (vaikka Stupid Girls olisi kuinka kantaanottava hyvänsä), tyylistään (musiikillisesti ja muuten) enkä edes lauluäänestä. En tiedä, mistä moinen maunmuutos on näiden kolmen vuoden aikana tullut. Hoh.

On vielä pari bändiä, joita levyhyllyni alapuolella olevassa hyllyssä pohjimmaisena roikuskelee turhanpanttina, nimittäin eräs minua nykyään suuresti ärsyttävä (lähinnä laulajan äänen vuoksi ärsyttävä tämä) Tiktakin seedee (näistä tykättiin kolmannella luokalla) ja Now 5, josta löytyy sellaista senaikaista valtavirran musiikkia, joka saa ihoni kananlihalle. Suurin osa sen tuplalevyn kipaleista on mielestäni vain niin yksitoikkoisia, etten jaksa kuunnella niitä. Ja osa on soitettu aikanaan puhki radiossa + tämänkin kohdalla on tapahtunut sitä legendaarista musiikkimaun muuttumista.

Musiikkimakuni alkoi radikaalisti muuttua kolmannelta luokalta lähtien ja seitsemänteen luokkaan mennessä se oli muuttunut käytännössä kokonaan. Kolmannella löysin Nightwishin, joka on pysynyt levyrepertuaarin kunnianarvoisena jäsenenä tähänkin päivään saakka, ja pysyy edelleen, vaikkei nykyisin kirkkain tähti olekaan näin laulajamuutoksen jälkeen. Nyt levyhyllystä löytyy myös Sonata Arcticaa, Eternal Tears of Sorrowia, Metallicaa, Iron Maidenia, Neil Youngia, Deep Purplea, Electric Light Orchestraa, The Moody Bluesia, Blackmore's Nightia ja niin edespäin. Eli vanhemmalla meiningöinnillä ja metallilinjalla mennään. Myös jonkinlainen nykyrock kelpaa (CMX esimerkiksi). Silti vanhat luurangot löytyvät kaapin perukoilta edelleen. Olen vain lopettanut niiden kuuntelemisen.

Minulla on sellainen paha tapa, että haluan aina vain lisää levyjä. Jos minulla olisi kunnollinen levysoitin, siis ihan sellainen millä vingutetaan vanhoja kunnon vinyylejä, ostelisin niitäkin aina sieltä, mistä niitä sattuu löytymään, sillä pidän vinyylilevyistä. Hommaan sellaisen levysoittimen vielä. Mutta seedeelevyjäkään minulla ei ole koskaan tarpeeksi, sillä tämänkinhetkisiltä mieliesittäjiltäni tahtoisin mielellään kaikki heidän tekemänsä levyt ja sitten joskus tulevaisuudessa, kun omistan ne, tahdon lisää jonkin muun levyjä. Sellaista se on, eikä kierre katkea koskaan, sillä uskon vapaasti että hyvää musiikkia tullaan tekemään vielä tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä odottelen netistä tilaamaani Simon & Garfunkelin seedeetä mitä malttamattomimpana. Kyseessä on kokoelma, joka sisältää käytännössä lähes kaikki uljaat kipaleet, joiden esittäjästä minulla ei ole ollut harmainta aavistusta. Äiti sitten ystävällisesti informoi, että tällainenkin on olemassa. Yleensäkin melkein kaikki uljaat levyt, jotka olen lähiaikoina ostanut (mm Gerry Raffertyä, ELOa jne), ovat tulleet tutuiksi sen kautta, että äiti on opastanut minua kuuntelemaan moisia ja olen tykästynyt niihin. Se, että miulla ja äitillä on samanlainen musiikkimaku, on kätevää, koska minun ei tarvitse itse ostaa levyjä itselleni kun äiti ostaa ne ja minä voin sitten kuunnella niitä.

Niin ja, niistä mainitsemastani "kamalista levyistä" vielä, ei minusta siinä ole mitään vikaa, jos niistä tykkää, itse vaan en enää jaksaisi kuunnella moisia, sillä makuni on muuttunut musiikin suhteen aika vakavasti.

~Moondancer (mainitsemattajättäjätär)

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #16 : Heinäkuu 14, 2009, 14:35:25 »
Voih, cd-levyt. Saan jotain kiksejä pelkästä pitkän levyrivistön ajattelemisesta.

Minulle musiikki on ollut henkireikä vuosikaudet, välillä tuntuu, ettei kukaan voi olla niin fanaattinen musiikin suurkuluttaja kuin minä, vaikka olen toki väärässä. Saan suurta nautintoa ostaessani arvostamani artistin / yhtyeen kättenjäljen omaan hyllyyni.
   En nykyään voi edes mennä levykauppoihin, ellei minulla ole rahaa ostaa jotain. Siinä tulee vähän samanlainen fiilis, kuin oikein hyväsydäminen hemmo menee eläinkauppaan, ja haluaisi viedä nuo kaikki pienet karvakasat kotiinsa, ja antaa niille yhtä paljon rakkautta, olla jättämättä niitä kaikkien sörkittäviksi ja tuijoteltavaksi liikkeen kylmiin neliöihin. Minä tunnen samoin joutuessani ohittamaan levylaarit ja -hyllyt pystyen vain suomaan niille muutaman lämpimän katseen ja kosketuksen.

Sitten alas vaaleanpunaiselta pilveltä, ryminällä. Oma levyhyllykköni on kooltaan ja vaihtelevuudeltaan suorastaan säälittävä. Ostelin eniten levyjä pari vuotta takaperin, jolloin kuuntelin lähinnä raskaampaa mättöä. Levyt edustavatkin tätä saagaa, sieltä löytyy kaikki Slipknotin ja Killswitch Engagen levyt, lisänä Sepulturaa, Clawfingeriä, jopa yksi Cradle of Filth, jota en tosin ole kuunnellut vuosikausiin.
   Alternative-puolesta pitävät huolen Queens of the Stone Agen ja Rage Against the Machinen levyt, kun taas grunge on edustettuna loistavaakin loistavammilla nimillä: Alice In Chains ja Soundgarden. Kermana kakun päällä useita muita artisteja, joiden nimien luettelu tuntuu näin kipeänä äärimmäisen tuskalliselta.
Kuten muunmuassa Moondancer tuossa paljasti, myös minulla on pakkomielle saada kartutettua levykokoelmaani. Jos minulla ylimääräistä rahaa olisi, tuhlaisin todennäköisesti lähes kaiken seedeisiin. Nykyisellään ”välttämättömien” ostoksien (tupakan ja kaljoittelun sekä ryyppyillat päättävien roskaruokamättöjen…) jälkeen minulle ei jää oikeastaan mitään käteen. Niih, ei varsinkaan nyt, kun ei ole töitä eikä mitään tukiakaan tule D:

Viime aikoina olen luukuttanut lähinnä vain electronista musiikkia, ja rikastuttuani odotan innolla sitä päivää, että pääsen tilailemaan netin kautta laumoittain näiden mahtimiesten albumeita.

Kuten kaikille niille. jotka eivät karkuun ennätä, selostan lämpimällä, rakastavalla äänellä, cd-levyni ovat lapsiani. Naarmu on katastrofi, lohjennut cd-kotelo maailmanloppu. Sormenjäljistä selvitään juuri ja juuri nitroilla. En mielelläni lainaakaan levyjäni kenellekään, vaikka itse lainailen muiden levyjä aina kun johonkin mielenkiintoiseen törmään. Johtuu toki siitä, että tiedän itse pitäväni huolta toisten lapsista, kun taas en voi olla varma, kuinka pahasti minun kakarani saavat toisten hoivissa selkäänsä ;)

Jos sitten pitää joku suosikkialbumi mainita, niin kyllä se on ehdottomasti Faith No Moren Angel Dust. Menee joka mielentilassa, upein kokonaisuus koskaan. Kylmiä väreitä nämä nerot meikälle ovat aiheuttaneet useammin kuin kukaan muu.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #17 : Lokakuu 12, 2009, 21:32:18 »
Minulla ei ole perinteistä "levyhyllyä", mutta yksi toisen kirjahyllyni hyllyistä on omistettu vain musiikille. Levyjä löytyy nelisenkymmentä ja vielä muutama single. Lisäksi on pari juhliin itse poltettua kokoelmaa sekä tietysti oppikirjojen cd:itä. Syy levyhyllyni rajoittuneisuuteen ei tosin ole se, että tietokone olisi musiikkikirjastoni nro 1. Sen sijaan en viitsi turhaan ostaa tuplana levyjä, jotka saan lainattua Astaraelilta :D

Mitä sieltä sitten löytyy? Vanhojen idoleiden levyjä, nykyisiä suosikkeja vai 'muuten vaan' säilytyksessä olevia?
Nykyisiä suosikkeja (jotka tosin ovat myös vanhoja suosikkeja), sillä myyn levyt eteenpäin, kun bändi lakkaa kiinnostamasta. Näin tosin käy varsin harvoin, ja levyhyllystäni onkin poistunut lähinnä lapsuuden hittejä kuten TikTakia sekä joitakin varhaismurrosiän metallisekoiluja. Olen melko tehokas kierrättämään levyhyllyni sisältöä eteenpäin, joten "muuten vaan" -säilytettäviäkään ei löydy. Kuuntelen artisteja ja bändejä "kaikki tai ei mitään" -asenteella, eli lainaan mieluummin kirjastosta tai kaverilta, jos musiikki miellyttää korvaani vain osittain. Tällä hetkellä eniten löytyy Malice Mizeria, Emilie Autumnia, Nightwishia ja Moi dix Moista. Satunnaisia hankintoja on vain pari levyä, sekä muutama keikoilta ostettu sinkku. Elokuva- ja musikaalisävelmiä löytyy noin 10 kiekon verran.

Uusin hankinta taitaa olla Versaillesin Noble, joka ehti olla ostoslistalla jo pidempään. Tällä hetkellä metsästän muutamaa singleharvinaisuutta suosikkibändiltäni sekä paria kokoelmistani puuttuvaa albumia erinäisiltä artisteilta. Emilie Autumnin Opheliac-levyn extrapainoksen + oheistuotteiden ennakkotilaaminenkin kummittelee mielen perukoilla.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 27, 2010, 18:08:54 kirjoittanut Aiëdaíl »

Dragonfly

  • Ankeuttaja
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #18 : Lokakuu 14, 2009, 00:24:36 »
Levyhyllyni ei todellakaan ole mikään järin suuri, mutta sieltä löytyy ainakin Nightwishin ''Dark passion play'' ja ''Century child''. Molemmat ovat mielestäni aivan loistavia levyjä. Century child on täysi mestariteos, lähestulkoon jokainen kappale on mielestäni mahtava, vain yksi tai kaksi vähän heikompaa löytyy. Myöskin Dark passion play on uuden laulajan kanssa erittäin hieno teos ja siitäkin löytyy useita loistobiisejä - ikävä kyllä myös useampia huonoja kuin Century childilta.

Nightwishin lisäksi levyhyllystä löytyy Sonata Arctican albumit ''Ecliptica'' ja ''The Days of Grays'', jotka ovat niinikään huippuluokkaa. Eclipticalla on monia ei-niin-hyviä biisejä, mutta kolme aivan uskomatonta biisiä korjaavat sen; Fullmoon, Destruction preventer ja My land. The Days of Grays on enemmän progressiivinen, kuin aikaisemmat, mutta silti se on todella paljon mieleeni. Erityisesti kappaleet Deathaura, The Last amazing grays, Flag in the groud, The Dead skin, Juliet, No dream can heal a broken heart ja The Truth is out there iskivät, joten aika hyvä levy täytynee siis olla.

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #19 : Lokakuu 20, 2009, 14:06:15 »
Jaa jaa, minun levysäilytystilaa ei todellakaan voi sanoa hyllyksi! :D Minulla on vain 2 levyä. Säästelen tässä rahaa, jotta sais vähän lisää musiikkia. :)

Tällä hetkellä löytyy Sonata Arctican ''Silence'' ja Nightwishin ''Dark Passion Play''. Tykkään kummastakin hirveästi enkä antasisi kumpaakaan ikinä pois. Ensin ostin Dark Passion Playn ja siltä lempikappaleet ovat ehdottomasti ''Bye Bye Beautiful'' ja ''Sahara''. Mikä tässä levyssä viehättää? No, vaikea se on selittää. Tämä levy on vaan niin mahtava ja sisältää ihanaa musiikkia. Singlejä levyltä ovat ''Eva'', ''The Islander'', ''Amaranth'' ''Bye Bye Beautiful'' ja instrumentaalibiisi ''Erämään viimeinen''. Kaikki mahtavia! "Erämaan viimeinen" on Dark Passion Playlla englanninkielisellä nimellään ''Last Of The Wilds''. Jos masentaa, niin Dark Passion Play kuulumaan! :)

Nightwish on mahtava, mutta Sonata Arctica on mahtavampi. Ostin Silencen tässä muutama päivä sitten ja olen kuunnellut sen jo monia, monia kertoja. Parhaita kappaleita on tosi vaikea sanoa, mutta tosi mahtavia ovat ''Weballergy'', ''The End of this Chapter'', ''San Sebastian'' ja ''The Power of One''. En voi nukkua illalla, ennen kuin olen saanut kuulla Silencen kokonaan pariin, kolmeen kertaan. Joskus, kun musiikki oikein nousee päähän, saatan laulaa kappaleita mukana. Singlejä Silencelta ovat ''Last Drop Falls'' ja ''Wolf & Raven''. Kumpikin erittäin hyviä. Sonata Arctica on bändi vertaansa vailla!

Seuraava levy, josta haaveilen, voisi olla mikä tahansa Sonata Arcticalta, Nightwishilta tai muulta mahtavalta bändiltä, jota kuuntelen ja joita en ala tässä luettelemaan. Mutta etupäässä ajattelen Sonatan Reckoning Nightia tai Uniaa.

Seuraava pätkä on kirjoitettu ainaki puoli vuotta edellisten jälkeen. Nyt levyhyllystä löytyy edellisten lisäksi Nightwishin "Once", Sonata Arctican "The Collection", Metallican "Death Magnetic" ja Green Dayn "21st Century Breakdown".

"Once" on Nightwishin parhaimmistoa! Mahtavia biisejä koko levy täynnä. Eniten tykkään "Wish I Had An Angelista", "Dark Chest Of Wondersista", joka on myös lempparibiisi Nightwishilta ja "Romanticidesta". Levy on ehkä Nightwishin menestynein, enkä sitä ihmettele. Levyn singlejä ovat "Wish I Had An Angel", "Nemo", "The Siren" ja "Kuolema tekee taiteilijan". "Once" on levy, jonka kuuntelemiseen ei kyllästy.

"The Collection" on Sonata Arctican toinen kokoelmalevy. Listalta löytyy enimmäkseen singlejä, mutta myös muitakin. Tällä albumilla on eniten tunnearvoa siksi, koska se on ensimmäinen, jonka koskaan olen kuullut Sonatalta ja kun bändi on vielä lemppari. "The Collectionia" ei turhaan sanota "Best of Sonata" kokoelmaksi, sillä sitä se todella on. Kappaleet todella ovat mahtavia sanan todellisessa merkityksessä ja tuovat mukanaan mahtavan musiikin kuuntelun ilon.

"Death Magnetic" on Metallican uusin albumi ja myös tosi hyvä. Monet sanovat, että ns. "vanha Metallica" on parempi, mutta ei minusta tuossa levyssä ole mitään vikaa. Albumin singlejä ovat "The Day That Never Comes", "My Apocalypse", "Cyanide", "The Judas Kiss", "All Nightmare Long" ja "Broken, Beat & Scarred". Mieltä lämmittävät erityisesti "The Unforgiven lll" ja "The End Of The Line". Hienoa musiikkia, en voi paremmin kuvata!

Tämä albumi on Green Dayn uusinta tuotosta eikä yhtään edellisiä huonompi. "21st Century Breakdown", "East Jesus Nowhere", "Know Your Enemy" ja "21 Guns" ovat levyn singlejä. Eniten tykkään biiseistä "Viva La Gloria", "21 Guns" ja "Horseshoes & Handgrenades". Green Day on bändi mahtavasta päästä ja virkistävää vaihtelua metallin keskelle, jota eniten kuuntelen. Tällä hetkellä ainoa albumi tältä bändiltä, joka minulla on, mutta ei kauaa! Green Dayn biisit vain jotenkin iskevät tajuntaan ja vievät kaiken huomion.

-Bansku-  
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 11, 2010, 19:52:45 kirjoittanut Vajoaja »

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #20 : Lokakuu 23, 2009, 23:43:12 »
Minulle uuden CD-levyn ostaminen tuottaa sellaista mielihyvää, jota ei mitenkään voi korvata nettimusiikkikauposta ostamalla&lataamalla hankitulla musiikilla. Totta on, että nykyään kopioin monet levyni tietokoneen kovalevylle, sillä kuuntelen enimmän osan ajasta musiikkia tietokoneelta, mutta konkreettinen levy on pakko omistaa. Mikä sen ihanampaa kuin plärätä kansilehtisiä ja ihailla kuvia!

Ensivilkaisulla sanoisin levykokoelmani olevan sangen monipuolinen, mutta hetken pohdittuani totesin, että valtavirtapoppia kuitenkin löytyy suhteessa eniten. Enkä koe oman kokoelmani kuitenkaan olevan niin yltiömäisen suuri. Kertaakaan en ole laskenut omistamiani levyjä enkä tehnyt täydellistä listaa, mutta arvioni menee jossain 200-300 kpl välillä. Siihen voidaan tietenkin lisätä vanhempieni ostamia levyjä silloin, kun minä vielä olin kakara eikä viikkorahoilla ostettu levyjä vaan karkkia.


Ensimmäisiä levyjäni siis olivat sarjassamme Spice Girls/Backstreet Boys/Savage Garden. Ei niissä mitään häpeämistä, heiltä kuitenkin löytyy kuunneltavaa musiikkia, jota edelleen nostalgiafiiliksissä lähtee kuuntelemaan. Vasta yläkoulun aikoihin aloin ostamaan omat levyni, ja silloin homma taisi lähteä liikkeelle Nightwishista, joiden tuotantoa minulta löytyy reilun 20 CD:n ja DVD:n verran. Nykyään olen vähän vähentänyt singlejen ostamista heiltä, sillä Oncen aikaiset vähintään 2 versiota/single oli vähän liikaa :D Mutta hyväksi havaittu rakas yhtye, jolta uuden täyspitkän albumin ostaa sen enempiä empimättä.

Korealainen valtavirtapoppi vei sydämeni pari vuotta sitten, ja se näkyy levyhyllyssäni: ~30 julkaisua Super Juniorilta. Siinä rinnalla myös muiden korealaisten idolibändien levyjä on tullut hankittua, mutta koska SJ teki minulle saman kuin mitä Nightwish ysiluokalla, minun on aivan pakko ostaa jokainen versio joka albumista ja singlestä :D

Muutoin levyhyllystäni löytyy jonkin verran myös elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackeja sekä hetken mielijohteesta ostettuja, enemmän tai vähemmän helmiä (kuten Antti Tuiskua, Haloo Helsinkiä ja MUCCua :D) Tällä hetkellä en saa mieleeni yhtään hutiostosta, sillä kun ostan levyn, yleensä pistän itseni pitämään siitä :D "No kun nyt ostin tän, niin totta kai tää on hyvää."

Ostoslistalla on edelleen monen monta levyä, joita ostan sitten kun rahatilanne taas enemmän sallii. Esimerkiksi Saiga Mitsukin uusimmat singlet minulta puuttuvat täysin D:

snögeli

  • Ankeuttaja
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #21 : Marraskuu 22, 2009, 16:18:33 »
Minun levyhyllystä löytyy The Rasmuksen koko tuotanto. Tai no, melkein koko tuotanto... Singleistä minulla ei ole muita kun in the shadows ja uusinta kokoelmalevyä minulla ei myöskään ole. En ole edes  varma onko se ilmestynyt.

Sitten löytyy The black eyed peasin the E.N.D ja kun piti olla perustelut niin sain sen synttäri lahjaksi bestikiseltä. Anna Abreun Now, sain sen joululahjaksi. Pari Antti tuiskun levyä. Niitäkin olen saanut joululahjaksi. Pmmp veden varaan, sen ostin itse kun ihastuin Lautturi biisiin. Cristal Snow prophecy aivan ihana levy sen ostin tampereelta luokkaretkellä. Ja sitten mulla on pari levyä laatikossa mutta kun ne ei ole levyhyllyssä niin niitä en tälleen esittele.

Dragonfly

  • Ankeuttaja
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #22 : Kesäkuu 27, 2010, 02:35:27 »
Kylläpäs on edellisestä viestistä aikaa. Mutta asiaan - pitää päivitellä, viimeisen puolen vuoden aikana on nimittäin tullut laajennettua levyhyllyä melkoisesti.

Nyt nimittäin omistan kaikki Nightwishin ja Sonata Arctican levyt - ihan siis kaikki. En tietenkään jokaista singleä ole mennyt ostamaan, mutta kaikki studioalbumit, jos nyt tarkennetaan.

Sitten olen ostanut Alestormin ''Captain Morgan's Revenge'' -levyn, Avantasian levyt ''Angel of Babylon'' sekä ''The Wicked Symphony'', Lullacryn ''Crucify My Heart''in, sekä Stratovariuksen levyn ''Polaris''. Hyllyä olisi tarkoitus laajentaa jatkossakin, heti kun uutta materiaalia ilmestyy - esimerkiksi Nightwishin ja Sonatan seuraavat levyt lähtevät kaupan hyllyiltä minun hyllylleni heti ilmestymispäivinä.

Poissa Nomoni

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #23 : Kesäkuu 27, 2010, 10:49:59 »
Levyhylly sijaitsee itse asiassa isoveljen huoneessa, 19 (en jaksa luetella kaikkia) Judas Priestin levyä siellä on ja Risingn in The East- DVD, puuttuu vaan pari kokoelma-albumia mutta normaali levyistä kaikki ja neljä vinyyli-levyä samalta bändiltä.
Sitten on AC/DC:tä jonkin verran pari normaali levyä DVD ja sitten kaksi vinyyli-levyä.
Jotain Megadeth:ia löytyy mutta se jää vähemmälle, sitten on jonkin verran ihan sekalaista PopRock-kaikenlaista musiikkia elikkä todella laajasti löytyy levyjä.
Queen:in levyjä ei nyt oikein hirveästi ole mutta Absolute Greatest ja Greatest Hits löytyvät joitain Nightwishin levyjä löytyy esim. Dark Passion ja sitten pari vanhempaa levyä.

/// on paljon muutakin mutta tuossa mitä kuuntelen
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 13, 2010, 15:10:42 kirjoittanut Nomoni »

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Levyhyllysi sisältö
« Vastaus #24 : Kesäkuu 28, 2010, 23:34:58 »
Jos lasketaan kaikki levyt jotka on virallisesti mun omistuksessa...


Risto Järvenpää vaimikäsenyoli - Tatsin ja janssin poika. Ihan kiva lastenlaululevy, sain tuttavaperheeltäni lahjaksi joskus vuonna 2001. Tai en ole itse asiassa ihan varma sainko sen mä vai mun pikkusisko. Kappaleesta jossa lauletaan tanssivista peikoista tulee vahvasti mieleen muisto jossa laulan tätä pyörän selässä äitini kyytsätessä mua jostakin pimeään aikaan syksyllä. Taitaa olla yksi mun lempimuistoista. Tosin nyt kun ajattelee, en ole täysin varma siitä onko tuo oikea muisto vai pelkkää mielikuvituksen tuotetta...


Terve teille lintuset. Tämä tuli yhdestä lasten kirjakerhosta kun olin jotain yhdeksän vanhana. Olin kiinnostunut linnuista siihen aikaan. Ei sillä että mulla vieläkään mitään niitä vastaan olisi.


Elämä lapselle ja mikähän se vuosi nyt oli. Tämä oli joku jäsenlahja jostakin. Tykkäsin tästä kyllä silloin nelos-vitosluokalla, oli tässä munta hyvää kappaletta.


Anna Abreu -  Enpässatumuistamaannimeä. Sain tämän seiskaluokalla joululahjaksi, vaikka olisin halunnut Black Eyed Peasin levyn. Yhyy. Musiikkimakuni oli hieman torso tuolloin. No, kyllä tätä tuli silti kuunneltua.


Kanye West - Graduation. Tähän liittyy hyviä muistoja, mm. siksi koska tämä oli ensimmäinen itse ostamani levy ja ostin sen Lontoon Harrodsilta, kun sain valita jotain suht halpaa ostettavaa. Huu, tulikin tässä mieleen että mulla oli yhtenä vaihtoehtona siellä Mikan debyyttilevy, mutta valistin sitten tämän. Tämä oli sitten monta kuukautta kovassa kuuntelussa, mutta nyt ei ole tullut pitkään aikaan kuunneltua. Esim. Homecoming on kyllä edelleenkin ihan hyvä biisi.


Kent – Vapen&Ammunition. Ostin kirpparilta hintaan 1 e 50 snt. Ei mennyt euroviiskytsenttiä ihan hukkaan, tässä on monta hyvää kappaletta ja kannessa on kivannäköinen tiikeri.


Mulla ei ole kovin paljon levyjä koska kuuntelen musiikkia enimmäkseen mp3:sesta, Media Playeristä ja YouTubesta.

« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2010, 00:28:25 kirjoittanut salainensalatalo »