Aihe: Mikä on paras bändi/laulaja?

[zith]

Juu näitähän on, mutta paras on

HIM - pidän sekä uusista että vanhemmista kappaleista, Villellä on ihana ääni

Hyviä kappaleita: noh, melkein kaikki, mutta mm. Gone with the Sin, The Sacrament, Sweet Pandemonium, The Funeral of Hearts, Join me in Death, In Joy and Sorrow

Ja muita todella hyviä

Don Huonot - hauskoja ja kauniita melodioita ja sanoja, ikävä kyllä saan tietää, että bändi lopettaa melkein heti kun siitä kunnolla innostun

Hyviä kappaleita: näiltäkin löytyy paljon, mm. Pilvenpiirtäjä, Hannu ja Kerttu, Jotkut päivät lentää selällään, Sydänpuu, Riidankylväjä, Ruoski minua, Seireeni

Nightwish - erikoinen mutta toimiva yhdistelmä - naisoopperalaulaja metallibändissä

Hyviä kappaleita: näitä on paljon, mm. Sleeping Sun, Angels Fall First, Dead Boy's Poem, Sleepwalker

Kent - ruotti on tämän bändin juttu, hyviä ja tarttuvia kappaleita

Hyviä kappaleita: omistan vain yhden levyn (Vapen & Ammunition) ja melkeinpä pidin kaikista kappaleista, muillakin levyillä on hyviä, mutta en muista kappaleiden nimiä

Bon Jovi - tältä en ole voinut välttyä, siskoni kun sattuu omistamaan kaikki levyt :)

Hyviä kappaleita: mm. Bed of Roses, Always, All About Loving You, Misunderstood, These Days, Livin' on a Prayer

The Rasmus - tulee vähän Bon Jovi mieleen tästä, tarttuvia kappaleita

Hyviä kappaleita: mm. In the Shadows, F-f-f-falling, Last Walz, Heartbreaker

Zen Café - erilainen tyyli laulaa, kaikissa kappaleissa sanoilla on suuri merkitys

Hyviä kappaleita: mm. Harri, Talo, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Muita ihan hyviä bändejä

Disco, Yö, Evanescene, RIB, Ultra Bra, Sonata Arctica, Staind, Matchbox

Aah, pitääpä lisätä tänne vielä uusin innostukseni, eli Linkin Park! Ihastuin Numbiin, muita hyviä kappaleita on mm. Faint ja Crawling. Paitsi niistä karjumiskohdista en pidä (esim. Faintissa kohta "Now, hear me out now, you're gonna listen to me, like it or not..."). Joskus menee enemmän örinän puolelle :). Mutta muuten hyvää musiikkia.

Myös Happoradiosta, Anssi Kelasta ja  Apulannasta löytyy...

[Mrs Bilbo Baggins]

Nightwish - erikoinen mutta toimiva yhdistelmä - naisoopperalaulaja metallibändissä

Tuossa olen täysin samaa mieltä! Se on niin kaunista että korvia hivelee...
Within Temptation saa myös erittäin paljon arvostusta minulta, heidän kappaleistaan tulee kylmiä väreitä. Ihana ääni ja lyriikat.  
Rakastan elokuvamusiikkia Sormusten Herrasta ja Potterista.
Gregorian, Clannad, Loreena McKennit ja muut näiden tapaiset laulajat/bändit ovat hyviä. Pidän irlantilaisesta ja rauhoittavasta gregoriaanisesta musiikista. Mielialan mukaan myös Nightwishin rajuimmat ja samaa-linjaa-noudattavat aktivoivat kuulohermojen nautintokanavat... :)

[Ayasha]

No jos minäkin sitten.. Taidan kuunnella aika paljon musiikkia joka on nyt "muodissa" teinien keskuudessa, en voi tunnustaa silti kuuntelevani näitä kyseisiä bändejä sen takia, kun vain yksi IRL ystävistäni kuuntelee näitä.. O.o

Sonata Arctica ensimmäinen muutakuin poppia, rappia tms edustava bändi josta aloin pitää Bessin ansiosta. [kiitoskiitos Bess<3] Sonata on loistava bändi, en ensin tiennyt että se on Suomesta, kun en ollut kuin yhden biisin kuullut, Tallulah siis ensimmäinen Sonatalta kuulemani kappale. Rakastan tätä bändiä, haluaisin ehdottomasti nähdä livenä. Kauniit sanat, osaavat tehdä musiikkia. Eniten olen pitänyt kaikista hitaamman puoleisista biiseistä kuten Shy ja Last Drop Falls, tosin en osaa mainita yhtään biisiä mistä en pitäisi Sonatalta [tai sitten en vain halua mainita, kun pidän niin paljon  :P].

Iron Maiden, bändi jota ensin suorastaan inhosin, muuttuikin yhtäkkiä suosikikseni. Maiden on vaan niin ihana bändi. :) Ensin inhosin Brucen ääntä, nyt pidän siitä, kovasti.. ^^ He osaavat soittaa, tekevät biisinsä loistavasti, ne ovat loistavia. Maidenin biisit saa mut pomppimaan ympäriinsä onnellisena ja melkein huutamaankin, niin kovasti minä niistä pidän. Harmittaa ihan hirveästi etten ole löytänyt tätä bändiä aikaisemmin, kun nyt jää Helsingin keikka näkemättä.. :< Kiitokset KiBe`lle.

Children Of Bodom tykkään tykkään. Ostin tämänkin bändin levyn niin, että olin kuullut vain pari biisiä, tykkään tykkään. Tällaiset bändit todistavat että Suomalaisetkin osaavat tehdä musiikkia, hyvää sellaista.. :) En ole vieläkään ehtinyt kuunnella kuin pienen osan bändin tuotantoa, mutta kokoajan enemmän pidän.

Sentenced, taas hyvää musiikkia Suomesta. ;) Tätäkin bändiä olen kuullut liian vähän, mutta paljon pidän ja haluan kuulla enemmän. Uusinta tuotantoa en ole tainnut kuulla ollenkaan vielä.. :/   Tykkäilen.


Muita bändejä joita olen alkanut kuuntelemaan ja joista pidän:
In Flames, Helloween, Nightwish, Dreamtale.. yms..[/b]

[Jelou]

Lempibändini, kaksi niistä:

Him
Rakastan musiikkia, sanoituksia, Villeä.. Hän on upea laulaja ja upean näköinen kaiken lisäksi.. Kertakaikkiaan aivan mahtava kokonaisuus ja pidän niin paljon etten edes löydä välttämättä juuri nyt mitään sanojakaan kuvailemaan sitä.

Tehosekoitin
Ehdottomasti parhain suomeksi laulava bändi, mitä olen koskaan kuunnellut. Lyriikat ovat usein kauniita, mutta myös joissain kappaleissa humoristisia. Löytyy niin rock 'n' rollia kuin jazzia ja iskelmääkin. Tehiksen lyriikoilla mikä vaan kolahtaa mulle. Ja Oton ääni.. Minä sulan siitä.

[Lumenore]

Minä olen vahvasti sitä mieltä että Linkin Park, HIM ja Evanescence. ^^
Tietystihän minun täytyy perustella, joten tässä teille.

Linkin Park
Pidän hirveästi LPn sanoituksista ja pidän Chesterin laulutavasta. Ainoa, joka välillä vähän häiritsee on se kun Chester innostuu lopussa usein huutamaan. Joo. Ja minä <3 Mike [se räppääjä :D].

HIM
Ainoa kotimainen bändi josta pidän. Omistan tältä pikkuiselta porukalta kaksi levyä; Razorblade Romancen ja Love Metalin. Ensimmäisellä kuuntelukerrallani olin sitä mieltä että musiikki on liian hyökkäävää [!?], mutta se saattaa johtua siitä, että ennen sitä olin kuunnellut tyyliin Avril Lavignea. HIMin sanoitukset ovat ihkuja ja Ville Valo on <3.

Evanescence
Pidän ryhmän laulajan äänestä ja kappaleista; niiden musiikista ja lyriikoisat kovasti. En tosin ole ollenkaan sitä mieltä, että Evanescence on mikään goottibändi, tai että sitä kuuluisi verrata Nightwishiin, joka on ihan omaa luokkaansa. Yksinkertaisesti sanottuna Evanescence on <3 ja goottibändiksi kutsuminen on liioittelua.

[shinmai]

Vaikea aihe, kuuntelen niin paljon musiikkia ettei mitenkään tahtoisi mainita yhtä lempiyhtyettä, ei edes yhtä lempiyhtyettä jokaisesta eri genrestä, mutta jos aseella uhattuna pitäisi yksi lempiartisti valita olisi päässä tällä hetkellä väkisinkin kaksi artistia: Dubmood ( http://www.razordemo.com http://www.razor1911.org/dubmood/) - Landsaad Riders on niin ihana kipale, ja Senser (www.senser.co.uk rumat sivut, hyvä bändi) - Stacked Up on loistavan kantaaottava. Molempia olen kuunnellut aivan liikaa, joten kunhan pääsen taas muiden levyjeni kimppuun, vaihtuvat nämä kaksi taas toisiin. Kuuntelen niin paljon musiikkia ettei siltä voi välttyä.

[Moonbeam]

*ihmettelee, ettei ole tosiaankaan vastannut tähän vielä*

Ensimmäisenä pitää sanoa, että en ole vielä kuullut hyvää suomalaista bändiä (kuten en ole nähnyt hyvää suomalaista elokuvaakaan.) Oloni on hyvin anti-patrioottimainen.

Enivei...

Apoptygma Berzerk: Jossain vaiheessa en olisi voinut uskoa, että tulevaisuudessa kuuntelen industrialia mutta AB on kyllä ihan aatelia. Stephan Grothilla on todella seksikäs ääni ja vaikka tämä on suurimmaksi osaksi sitä samaa jumputusta jota esim. teknossa inhoan, AB saa sen yksitoikkoisuudenkin kuulostamaan niin ihanalta. Piisi joka kannattaa kuunnella: "Until the end of the world"

Inkubus Sukkubus: Euroopan kuuluisin pakana-bändi. Suurin osa kappaleista kuulostaa samanlaiselta kuin edellinen kappale mutta kuulostaapahan ainakin hyvältä samanlaiselta! Joukossa on myös muutamia helmiä kuten "Gypsy Lullaby".

Loreena McKennit:Tämän naisen jumalattaruutta ei voi alkaa edes kuvaaman. Hänellä on erikoinen ja omaperäisen kaunis ääni ja sekä omat että runoista tehdyt kappaleet on mielettömän kauniita. Loreenan kappaleita kuunnellessa tulee hinku matkustaa maihin mitä ei muussa tapauksessa olisi tullut edes ajatelluksi ("Nightride across Caucasus"). Leidi myös ylittää kaikki uskontojen rajat. Aevan ihana.

The Cure: Koska harva bändi voi tehdä niin ylimalkaisen melankolista allapäin-musiikkia ja sitten jotain niin piristävää kuin "Friday I'm in love". Curen "rakkauslaulut" ovat täynnä tunnetta ja kertovat kahdessa tavussa sen mitä Mariah Carey ei ole saanut sanottua koko uransa aikana (no, kysehän onkin Mariah Careysta...)

Nick Cave and the Bad Seeds: Lähinnä samoin perustein kun the Cure mutta jätetään tuo "piristävä piisi"-osa pois. Nick kuulostaa mielettömän seksikkäältä ja sitä toivoisi olevansa vanhempi, että olisi ainakin teoriassa mahdollisuuksia. Lemppari tällä hetkellä "To be by your side"

AFI:Suomessa lähes tuntematon, mutta yrittänyttä ei laiteta. AFI (A Fire Inside) on mieletön sekoitus 80-luvun goottia ja sing-along-kertosäkeistöjä sekä nykypunkkia ja sopivin väliajoin on nätti hitaampi piisi. Laulaja on uskomattoman seksikäs meikkaava, gootahtava mies Davey Havok jolla on lookkiin sopiva ääni jolla pääsee tarvittaessa korkeelle ja matalalle. AFIn kappaleissa on 99% ajasta upea melodia ja harva kappale on ennalta arvattava. Sanoituksen on todella kauniita joskin hieman tummanpuhuvia (kuka sanoi, että se olisi miinus?) ja useasti tulee mieleen, että se jolle Davey kirjoitti ne ja ne sanoitukset on onnen tyttö tai poika. Lempparipiisiä ei vaan voi yksinkertaisesti erotella. Hyvän tatsin saa jos kuuntelee esmes "Ever and a day" tai "Days of the Phoenix" levyltä "Art of drowning".

Sekalaista seurakuntaa: Jostain kumman syystä kuuntelen myös paljon kuoromusiikkia, siis ihan kunnon brittiläisiä poikakuoroja ja sen semmoista. Yksi lempikuoroistani on Bucharest Madrigal Choir. Kuorot saavat kaiken kuulostamaan niin jumalalliselta.

[Matron]

No sehän on selvää se. Tietenkin tämä ihana j-rockbändi Malice Mizer. Löysin sen noin kuukautta sitten. Lisää tuosta bändistä voitte lukea topicista J-rock,J-pop,Japanilainen musiikki. Näin. Mielestäni kaikki bändin jäsenet ovat lahjakkaita. Nämä kolme soittajaa ovat erittäin lahjakkaita. Ja Klahan (laulajan) ääni on jotain aivan ihanaa. Monia lempikappaleita on monia. Esimerkiksi Gardenia ja Beast of Blood ovat aivan ihania. Levyjä minulla ei ole vielä yhtään. Kiltti Lukreth suostui polttamaan minulle Malice Mizerin musiikkia maksua vastaan. Nyt japanilainen kaverini lähettää minulle kolme Malice Mizerin cd:tä. Suomestahan niitä levyjä ei tietenkään saa. Hassua, minulla on tällä hetkellä vain yksi lempibändi. Monilla muilla, jotka ovat tänne kirjoittaneet, omistavat enemmän kuin yhden lempibändin. Ehkä tuo Malice Mizer vouhotukseni menee pian ohi. Tai sitten ei. Malice Mizer on kahdella sanalla: MAHTAVA BÄNDI. ^^

[Diare Snape]

Musiikki on maun asia, ja vain makuasioista voi tapella. Myönnän, että pyörittelen silmiäni kun joku kertoo musiikkimakuaan, mikä kuulostaa minun korvissani hyvin vähäpätöiseltä kuralta, en koskaan sano sitä, sillä se ei olisi vain epäkohteliasta, vaan myös ilkeeä. Tosin välillä haluan oikein olla ilkeä...*söpö hymy*

Minulla on hyvin laaja musiikkimaku, ja tarkoitan sitä. Saatan myös pitää yksittäisistä kappaleista, vaikka muuten 'dissaisin' yhtyettä täydestä sydämestäni. Ja toki myös hyvillä, jumalan asemaan nostetuillakin bändeillä on huonot hetkensä.

Minulla ei niinsanotusti ollut pitkään aikaan mitään 'suosikkia', kuuntelin jonkun aikaa vahvasti ja jatkuvalla syötöllä yhtä levyä, sitten kulutuksen vähentyessä siirryin uuteen, ja kävin levyjäni läpi uusiokäyttöperiaatteella.

Ja sitten on ne levyt, jotka soivat useammin ja pitempään, kuin muut, ja saattavat muodostua omaksi pitkäaikaiseksi hallitsijalajiksi.

Suurin osa levyistäni on metalli/heavy henkisiä, mikä on melko mielenkiintoista. Vaikka voisi helposti erehtyä, en henk. kohtaisesti lue itseäni metallistiksi tai gootiksi, olen sekarotuinen, piste.

Mutta olen nyt löytänyt yhtyeen, joka todella erottui niinsanotuksi suosiksiksi, jostakin syystä se sai minussa aikaan erillaisia reaktioita kuin muut yhtyeet. Se sai minut tuntemaan itseni...Hysteeriseksi teiniksi.
Lordi
Olen saanut kuulla tästä, uskokaa pois. Ja kun olen vielä melko herkkänahkainen musiikkimakuni suhteen. Mutta Lordia rakastan, se on vain sellaista hirivömättöä joka iskee minuun kuin Thorin vasara iskee ukkosta. Ja rakastan hirviöitä, b-luoka kauhuelokuvia ect. Olen aina tuntenut ne omaksi asiakseni. Yhtyeen jäsenten asut ovat niin upeat, että ihan tässä tahtoo samanlaiset! Musiikin lisäksi heillä on show, mahtavin lavashow mitä olen nähnyt. Kunnon show saa tämän neidin lämpimäksi. Tutustuin Lordiin Would you love a monstermanin videolla, joka tulis televisiosta, ja joka jäi heti soimaan päähäni, sekä visuaallisesti hieno video teki minuun suuren vaikutuksen. WYLAM on edelleen parhaimmiosta, kuin myös Devil is a loser.
Rakas Enary on niin hiton asiallinen daami että latua.

Mutta jatketaan...
Kotiteollisuus
Jouni Hynynen on idooleista suurin ja parhain! XD En ole ikinä kuullut asiallisempaa musiikkia, ikinä. Musiikki saa veresi kiehumaan, ja sanat on karjuttava ulos, jotta saat sisälläsi vellovat tunteet purettua. Sanoitukset ovat kauniita, niitä laulaa mukana vaikka viimeiseen hengenvetoon. Karpaaseilla on myös asennetta, mikä on tosin muototutunut huumoriksi minun ja Tiinan välisissä keskusteluista. En tiedä ollenkaan, mitä Kotiteollisuuden karpaasit ajavat takaa, ja itseasiassa, ei voisi kiinnostaakkaan. Kauneimmat laulut ovat ehdottomasti Minä olen, Meren mutaa, Tuomittu ja SATU PEIKOISTA!(<3 Tietenkin peikot tykkäävät.) Antaa tulla pojat!
(Ja i shall shock ya all, Hynynen on seksikäs mies!)

Sonata Arctica
Voi luoja, Tony Kakkon ääni, niin kaunis, niin... Se on samettia, silkkiä ja salvaa korville. Laulut ovat kauniita, ne saavat sinun sisälläsi jotakin liikkeelle, liikuttumaan, tunnet olosi urheaksi. Sankariheviä, niinkuin joku sanoi. Ja kappaleen sanat saattavat olla hyvin iroonisia, mikä tekee niistä vielä kauniimpia. En saa tästä oikein mitään selvää selvitystä, minä van pidän tästä musiikista, hyvin paljon. Joita kuuntelen mieluiten ja hartaudella ovat Broken, The Misery ja The Gun.

Ja on olemassa artisti, ja tämä artisti on säilyttänyt aina paikkansa...
Kaija Koo
Jo lapsena pidin Kaija Koosta, kuuntelin äidin kaseteilta tuulikelloa, ja aina, koko nuoruuten läpi olen löytänyt itseni niistä lauluista. Ei vain ole mitään niin rakasta, ja niin läheistä kuin Kaija Koo. Ne, joita en koskaan unohda, ovat Kuka keksi rakkauden, Kevään ensilunta, Unihiekkamyrsky, Mitä siitä,  Taas mua viedään, Aino, Minä muistan sinut ja Suurempi muita.
Kaija Koo on kaunein nainen jonka tiedän

Sitten listaa niistä muista, josta en keksi tässä liikuttuneessa mielentilassa mitään sellaista ylöskirjoitettavaa minkä joku muu saattaisi ymmärtää.
HIMSe joka sysäsi minut tälle pimeälle ja synkälle tielle, ja jolle olen kiitollisuuden velassa siitä hyvästä.
ApocalypticaSellohevia, tarvitseeko muuta sanoa?!
Raptori"Oi beibi nyt taisin keksiä!" Klassikkomateriaalia
Nightwish
Stratovarius
Amorphis Pasi! Muah!
Charon
FinntrollPeikkomusiikkia, hell jeah!
Metallica
Rhapsody
Yö
Hausmylly
Tarot
ect...Tämä jatkuu vielä pitkälle, maailmasta loppuu paperi ja rakennan tunnelin kuuhun, uskokaa pois.

[maniac]

Edit. 27.5.2004 Ihan pakko kirjoittaa uudestaan. Ei ole edes musiikkimaku muuttunut kuin vähän, kuitenkin. Ei tätä varmaan kukaan enää lue, mutta joo. (Sulkuihin taas parhaita kappaleita.)

Dir en grey (Yokan, Undecided, Raison D'etre, Garden, Kasumi, Audrey, The Final, Umbrella)
On maailman paras bändi, siitä ei pääse yhtään mihinkään. Ahdistavaa, omalla tavallaan kaunista, raskasta ja sellaista, jota ei todellakaan ole helppo luokitella. Enemmän tykkään Dirun vanhemmasta tuotannosta, Gauze on paras levy. Vulgar (eli uusin albumi) oli lievä pettymys, mutta pari kuukautta sitten ilmestynyt The Final -sinkku vaikuttaa taas vähän paremmalta. Kuitenkin Diru näyttää menevän aina vaan länsimaisempaan ja ei niin visuaaliseen suuntaan, mikä ei ole hyvä asia, vaikka on siinäkin toisaalta puolensa. Kaipaan kuitenkin Missan ja Kisoun välisiä aikoja. Kyon lyriikoita ei voi olla mainitsematta, vaikuttavaa.

Plastic Tree (Aoi Tori, Gerbera, Circus, Tremolo)
PlaTreen vokalistilla Ryuutaroulla on uskomattoman ihana ääni. Eniten pidän rauhallisista kappaleista, Ryun ääni sopii niihin parhaiten. Ja aika rauhallisia suurin osa kappaleista onkin, kuitenkin niissä on jotain synkkää ja ahdistavaa. Kuten sanoituksissakin. Kaunista.

Közi (Innermost..., Iconherents, Crimson Star, Honey Vanity)
Közilla on uskomaton ääni, täydellinen. Ja musiikki on persoonallista, kiehtovaa, ihan pakko kuunnella. Mitä muuta olisi voinut odottaakaan ex-Malice Mizerin kitaristilta?

MUCC (Kaeranu hito, Danzetsu, Zetsubou ja se yksi secret track)
Tatsuroun ääni sopii kuin valettu Mukkun synkkäsävyisiin ja vaikuttaviin kappaleihin.  Kivei.

Malice Mizer (Beast of Blood, Illuminati, Color me blood red, Aegen)
Tässä oli tauko, en kuunnellut vähään aikaan MM:ää, mutta nyt taas. On kyllä loistavaa musiikkia. Paljon eri tyylistä, rockia, tangoa, metallia, teknoa, humppaa.. xD Kaikki on kuitenkin tehty tyylillä, eikä ihmekään, kaikki jäsenet niin persoonallisia ja taitavia. MM hajosi pari vuotta sitten, mutta kaikillä ex-jäsenillä on ainakin melkein yhtä hyviä sooloprojekteja (paitsi Yu~killa, jolta on huhujen mukaan vielä tulossa jotain, ja Kamilla (the eternal member of Malice Mizer. Rest in peace.)).

vidoll (Heroin, Route (U), Mommy x Daddy)
Vidooru on vielä suhteellisen uusi tuttavuus. Gootahtavaa rockia jossa on vaikutteita mm. jazzista. Mielenkiintoista. Juin ääni on upea. Sellainen visual kei -bändi, jonka liveen tahtoisin ehdottomasti päästä joskus..

In Flames (Evil in a Closet, Metaphor, Free Fall, Black & white, Trigger)
Ruotsalainen (vau, jotain ei-japanilaistakin...) death metal bändi. Sopivasti örinää ja rankkaa musiikkia, jossa on kuitenkin hyvä melodia.

Moonsorrow (Unohduksen lapsi, 1065 aika, Aurinko ja Kuu)
En tiedä, tässä on vaan jotain mikä iskee ja lujaa. Sauomalaista folk metallia tämä tietääkseni on (en ole perehtynyt metallin eri lajeihin). Sanoista ei pahemmin selvää saa, mutta musiikki on jotain aivan loistavaa. Voisin mainita vielä suomenruotsalaisen Finntrollin, jonka musiikki on vähän saman tyylistä.

Visual indies bändit omistaa. Voisin luetella tähän muutamia sellaisia ja muitakin hyviä bändejä, joita kuuntelen aika paljon muttei ihan lempibändeiksini ole noussut:
12012
Camino
Schwarz Stein
Earl Grey
Gazette
hide
Merry
Kagerou
Kiyoharu
Nightmare
Metronome
Moi dix Mois
Dreadful Shadows
Tiamat
Phobia
X Japan
Sopor Aeternus

[Pastel]

Tuntuu, että kaikki joko kuuntelevat ja fanittavat japanilaista musiikkia tai sitten eivät kuuntele sitä lainkaan. Jotenkin amerikkalaisia, suomalaisia ja japanilaisia bändejä on vaikea sovittaa yhden ihmisen musiikkimakuun. Ne, minäkin kuuntelen (tällä hetkellä) vain jrockia.

Lempibändi. Vaikea rajata, mutta jos pitää valita se kaikkein paras. Ehdoton ykkönen niin Malice Mizer. Ja nimenomaan Merveilles ja Voyage. Minulle Gackt vie selvän voiton Klahaan verratessa. Johtuu ehkä siitä, että minua ei tuo goottitouhu niin kiinnosta. Klaha ja Gackt ovat kyllä kummatkin *miettii termiä* hyvännäköisiä *viheltelyä*. Lievää vähättelyä ilmassa. Suosikkikappaleita ovat Au Revoir, Madrigal, Illuminati, Gardenia ja Color me Blood red ja ja ja. Muistakaa ne musiikkivideot.

Kakkosena tulee L'Arc en Ciel
Laruku on melko uusi tuttavuus. Ensimmäisenä kuulin Dunen ja minusta se oli niin tylsä. Kuulin pari muutakin Larukun kappaletta ja ne olivat kaikki tylsiä. Neo Universe ja Snow Drop taas tarttuivat heti. Lies and Truth videossa Hyde on niin kuolan näköinen. Ja Blurry Eyes ja Flower. Suosikkeja kappaleina ovat Blurry Eyes (PV on must see), Lies and Truth, Snow Drop sekä Hitomi no Juynin.

Yksi suosikeista on nykyään myös Dir en Grey. Osa kappaleista on täysin kuuntelukelvottomia minun herkille kuuloluilleni, mutta ne loput... Kaoru ja Shinya <3 Ja Dien silmiä ei myöskään saa unohtaa. Cage, Yokan, Raison Detre, I'll, Garden.

Länsimaisia suosikkeja (joita en tosin nyt kuuntele) ovat Zen Cafe ja Maija Vilkkumaa sekä Ultra Bra. Joskus myös TikTak. Zen Cafen Todella Kaunis on vain niin todella kaunis. Se pyörii winampissa vieläkin siellä Gakuton ja Dir en Greyn välissä.

[Araminta Meliflua]

Yritin olla laittamatta viestiä (en pystynyt), kun Beatlesia koskevista viesteistäni tulee usein ihkutusviestejä (1. kerta kun käytään ihkuttaa-sanaa). Hillitsen itseni nyt.
Lempibändini on siis Beatles, jota olen kuunnellut 9 vanhasta asti. =) Beatles on hyvä -mitä minä kirjoitinkaan?!? Paras-, koska kappaleet ovat ihania ja... En minä keksi mitään pahaa Beatlesista (paitsi sen, että Beatlestavarat ovat kalliita. Sille ei kuitenkaan mahda mitään... Eikä sekään ole Beatlesien vika. Tai onpas. Jos he eivät olisi (olleet) niin hyviä, Beatlesista ei olisi tullut niin suosittua, ja tavaratkin olisivat halvempia.).
Paras kappale? No... Ette varmasti jaksa lukea kilometrin mittaista luetteloa, niin sanon sitten vaan, että kaikki, muutamia lukuun ottamatta. =)
Paras laulaja? No tietysti John Lennon ja Paul McCartney. Niistä kahdesta onkin sitten vaikea valita. Esim. Paul pystyy laulamaan korkeammalta kuin John pystyi (*""*&%¤"½§*½½§?=%#* Mark David Chapman!!!!! Ampui John Lennonin, jos joku *½!#*=%"#¤% ei *"#!¤* tiedä!), mutta toisaalta John laulaa usein riipaisevammin. Paulilla on todella kaunis ääni, mutta usein samanlainen, Johnin ääni on ihana hiukan nasaalinen... Kallistun John Lennonin puolelle. =)
(ohops, innostuin sittenkin... Tosin en ihkuttanut, kun *tti)

[Rainmaker]

Sonata Arctica
Se vain on parasta. Biisit on yksinkertaisesti loistavia, niitä kuuntelee yhä uudestaan ja uudestaan, eikä ne koskaan väsytä. Isoveljeni tutustutti minut tähän yhtyeeseen tuossa pari vuotta takaperin, ja oli todella hienoa, että hän sen teki. En voisi kuvitellakaan enää kuuntelevani mitään niin aktiivisesti kuin Sonataa. Minä yksinkertaisesti rakastan Tonyn ääntä, se on jotenkin niin mainio.
Sonata Arctica vain on paras. Se on sellainen asia, johon ei voi oikein saada selitystä tai perusteluja.

Nightwish
Vaikka Nightwishin biisit ovatkin synkeitä ja tummasävyisiä, minä todella pidän Nighwishistä. Tarjalla on upea ääni, sellaisesta voi todella olla ylpeä, ja minä pidän kovasti siitä. Nightwish soi minulla sekin aika usein, ja se tulee suosikkinani heti Sonatan jälkeen. Oncekin on tarkoitus ostaa, kun pääsen käymään kaupungissa. On vaikea selitellä mitään mieltymyksiä, mutta kaipa sitten olen vain jotenkin ihastunut tämän tyyppiseen musiikkiin.

Stratovarius
Kuuluu tämäkin suosikkeihini. Aloin kuunnella Stratoa vasta kevättalvella, ja tietysti olin aluksi yökkimässä. Sitten tajusin, miten paljon Strato kuulostaa Sonatalta (ja päinvastoin), minähän nimen omaan pidän powermetallista. Nyt Stratokin soi minulla tosi usein. Harmi vain tämä Kotipellon taannoinen eroaminen Stratosta, sillä Kotipellolla on hänelläkin aika hyvä ääni. Odottelen kyllä kiinnostuneena 'uutta Stratoa'...

Kotiteollisuus
Olen vasta viime aikoina ryhtynyt tätä diggailemaan, jälleen isoveljeni toimesta. En pitänyt Kotiteollisuudesta alussa, mutta kun sitä aikansa kuuli, se alkoikin kuulostaa aika kivalta. Kotiteollisuudella on kyllä todella hyviä biisejä, ja muutenkin tämän tyyppinen musiikki on minun mieleeni.

[Tessa]

Rakastan musiikkia! <3 Kyllä mulla on paljon musiikkia josta tykkään, mutta lemppareiks niitä ei voi laskea.  Mutta lempibändi on kuitenkin Simple Plan. Niillä on aivan ihanan rakastettavia biisejä. <3<3 Ja sitten öö. Lempiartisti. Eminem. En ymmärrä miksi tykkään siitä? Jotenkin sen biisit koskettaa mua jollain erikoisella tavalla. Tykkään niistä missä se puhuu tyttärestään. Mutta muuten kuuntelen melkein kaikkea mitä kaupalliset radiokanavat soittaa, eli kaikkea laidasta laitaan. :)

[Pomdidali]

Tuntuu, että kaikki joko kuuntelevat ja fanittavat japanilaista musiikkia tai sitten eivät kuuntele sitä lainkaan. Jotenkin amerikkalaisia, suomalaisia ja japanilaisia bändejä on vaikea sovittaa yhden ihmisen musiikkimakuun.

hmm.. ihmettelen väitettäsi koska mie ainakin kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Minä kuuntleen Zen Caféta, Elvistä, Eminemiä, Nirvanaa, vähän koRnia, ja Dir en Greyiä tulee myös kuunneltua. Että eiköhän tuo jo todista, että musiikkimaku voi olla laaja. (ja sitten on niitä kotimaisia kuten Ultra Bra, SMG, Donkkarit)

Lemppari on Zen Café, samuli Putron ääni on niin ihana ja sanoitukset ovat erittäin ihanat,´esmes. tavallaan jokainen on surullinen.

[Hopeanuoli]

Nightwish: Heidän kappaleet ovat vain ykisnkertaisesti niin hyviä! Kuulin ensi kerran yhden heidän kappaleen varmaan 5 (?) vuotta sitten  (en muista kappaleen nimee) ja tykkäsin siitä heti ensi kuuntelemisen jälkeen (aika harvinaista mulle). Nyt mää omistan kolme Nightwishin levyä; kaks uusimpaa ja yks vähän vanhempi (en jaksa käydä kattomassa nimiä). Suosikkibändini!

HIM: Juu, on Him:kin hyvä bändi. Mull on kolme niiden levyä (yks on kyll kokoelma levy) yks uudempi ja toinen on jonkin verran vanhempi. En oo kyll ihan levyä puhki kuunellu mutt ton uusimman levyn kappaleita oon kuunellu kyll paljon (kyll se levy varmaan kohta puhki menee). Hyvää musaa niillä on.

Muita:
Lordi: Mull on yks niiden levy (ensimmäinen) ja toiseen yritän kerätä rahaa joskus. Ihan hyviä kappaleita, mutten kyll jaksa koko ajan kuunella niitä.
Apulanta: Mull on vain yks niiden levy (Hiekka(?)) jonka innostuin ostamaan kun luokkakaverit oli puhunu siitä niin paljon hyvää. Pidän tosi paljon 'Hiekka', 'Jumala', 'Faarao' ja 'Hetki' kappaleista.
Kotiteollisuus: Mull ei oo yhtään niiden levyä mutt tutustuin tähän bändiin kun onnistuin vahingossa imuroimaan kaks niiden biisiä ('Helvetistä itään' ja 'Minä olen') internetistä ja pidin niistä heti.

[Mirrekala]

The Rasmus Tarvitseeko tätä perustella? No, perustellaan sitten. Omistan kolme Rasmuksen levyä (Into, Hell of a Collection, Dead Letters) ja niillä kaikilla musa on upeaa. Pojat todella osaavat asiansa, ja kuka kirjoitta biisit? Ne ovat upeita, kuka ikinä kirjoittaakin. Upeita. Ja Laurin ääni kruunaa kaiken.  Erityisesti biisit: Last Walz, Funeral Song, In the Shadows, City of the Dead, Every Day, Help Me Sing, Liquit ja Funky Jam kolahtavat. On niitä muitakin, mutten jaksa luetella kaikkia. Pitäisi kirjoittaa varmaan koko Rassien tuotanto (jota en kyllä itsekään kokonaisuudessaan tiedä) Kaikki biisit, joita olen Rasmukselta kuullut, ovat upeita. Kertakaikkiaan.
En ihmettele että muuallakin tykkäävät =)

Nightwish Tämä. On. Aivan. Upeaa. Musiikkia. Upeaa, että Suomessa tosiaan osataan tehdä tällaista. Tätä musiikkia ei voi sanoin kuvailla, se on todellakin jotain suurta. Omistan Nightwishilta neljä levyä (Angels Fall First, Oceanborn, Wishmaster ja Century Child). Tätä uutta albumia, Oncea, en ole vielä kerinnyt ostamaan, mutta kyllä se lähiaikoina löytää paikkansa CD-telineessäni. Varmasti. Ikimuistoisia kappaleita ovat Walking in the air, Bless the child, Moondance, Sleeping sun, sekä Nemo, muutamia mainitakseni. En tietenkään ole kuunnellut vielä Oncea, joten en tiedä onko siinä vielä jotain upeanpaa... Varmasti on.

Apulanta Omistan Heinola 10-albumin ja singlet 1998-2003-kokoelman. Se Hiekka-albumi pitäisi vielä saada, niin olisin tyytyväinen. Niistä biiseistä joita Apulannalta olen kuullut, parhaita ovat ehdottomasti Saasta, Reunalla, Hiekka, Kadut, Unen Kansa, Timantit, Muistijäljet... Juu, niitäkin on paljon. Tätä en osaa sen kummemmin perustella, tässä vain on 'sitä jotain'

Kwan Pitääkö sanoa? Omistan valitettavasti yhden ainokaisen levyn (The Die Is Cast) En tiedä, tämä vain on hyvä. Late on upea. Samoin Shine. Chillin' at the Grotto (Feat Lauri & Siiri, hyvä Dynasty!). Tämä vain on jotain. En osaa perustella, en tosiaan.

Maija Vilkkumaa Kyllä, viimeisimpänä, eikä vähäisinpänä. Maijassa on jotain, mitä hyvä laulaja tarvitsee. Hienoa. Omistan yhden levyn (Meikit, Ketjut ja Vyöt). Minusta ehdottomasti paras kappale on Ingalsin Laura, en osaa sanoa miksi. Myös Ei ja Mun Elämä ovat hyviä. Kyllä sitä Vilkkumaata jaksaa aina kuunnella, oli tilanne mikä hyvänsä.

Kuten huomaatte, musiikinmakuni on aika, sanoisinko, suomalaispainottesta. Kyllä minä muunkinmaalaisia kuuntelen, mutta en ole vain törmännyt yhtä hyviin ulkomaisiin bändeihin/artisteihin kuin nämä suomalaiset suosikkini. Nightwis ja The Rasmus toella tuovat kunnia meilel ulkomailla, se on huomattu. HIMiä ei saa myöskään unohtaa, mikä oikein hyvä bändi sekin. Saavat ihmiset huomata, että onpahan täällä pohjoisen syrjäkylissäkin elämää, ja ennenkaikkea hyvää musiikkia. Olen oikein ylpeä että tällaista musiikkia Suomessa osataan tehdä (vaikkei se mitenkään minun ansiotani olekaan...)

[Lemmonleikko]

Minä olen jo vakiintunut rällästämään tämän aiheen keskusteluissa kautta Internetin. Eli siis, alla on jumalattoman pitkä lista parahia yhtyeitä ynnä artisteja ja heidän ylistystään. Kuten voi huomata, suurin osa näistä sijoittuu 60-, 70- ja 80-luvuille. Mutta, aloitetaanpa...

Ehdoton ykkösbändi:

Lynyrd Skynyrd

Tämä on loistava. Yhtyeellä on asennetta ja taitoa. Musiikissa soi 70-luvun countryrock teräksisimmillään, ja sanoitukset suorastaan kuplivat kätkettyä (?) raivoa 60-luvun  Yhdysvaltojen sosiaalitointa ja jenkkien harrastamaa tähdeksi nostamista ja henkilöpalvontaa kohtaan. Lynyrd Skynyrdille ominainen piirre on Yhdysvaltojen etelävaltiot. Skynyrdia kitarapohjaisempaa yhtyettä on vaikea löytää, sillä kun porukka aloitti, oli kokoonpano kolme miestä: Laulaja ja kaksi kitaristia. Tuohon aikaan miehet olivat köyhiä. Heillä ei ollut varaa kenkiin, ja kitaristit keräilivät pulloja saadakseen rahaa uusiin kitarankieliin. Tämä selittänee jonkin verran yhtyeen sanoituksia. Jotkut sättivät yhtyettä siitä, että heiltä puuttuu herkkyys, mutta ovathan veljet väsänneet perin juurin upeita tunnepohjaisiakin lauluja. Alla luettelo parhaista kipaleista ja hakasuluissa selitys, minkä luokan kappale se on.

Free Bird [rakkauslaulu, teemalla I Can't Change]
Gimme Three Steps [countrypompotus]
Gimme Back My Bullets [asenteellinen vuodatus]
Simple Man [elämänohjeita]
Workin' For MCA [henkilöpalvontaa ja tähteyttä vastaan]
Sweet Home Alabama [ironista noottia Alabaman rasistipiireille]
All I Can Do Is Write About It [kotiseutukaipuuta, upea varsinkin akustisena versiona]


Creedence Clearwater Revival

Kaliforniaa, v:lta '67 - '72. Samankaltainen countryrockin sointi, muttei yhtä 70-lukuinen. John Fogertyn ääni on loistava. Sanoituksissa on tiettyä kanttia, muttei läheskään yhtä lujaa arvostelua kuin Skynyrdilla. Johtunee siitä, että nämä äijät olivat rikkaasta Kaliforniasta, hyvin tulivat toimeen jo ennen CCR:ää. Upea yhtye tämäkin. Kappaleita:

Heard It Throught The Grapevine [coveri Marvin Gayelta]
Down On The Corner [poorboy-musan tavoittelua, upea piisi]
Born On The Bayou [yhtyeen bayou-kokeilu]
Walk On The Water [melkein intsrumentaali, pieni laulupätkä alussa]
Wrote A Song For Everyone [ballaati]
Ja viimeiseksi mainittakoon ehdottomasti paras:
Effigy [viisu Tshekkoslovakian kansannoususta '68]


Dire Straits

Straitskin on kerrassaan mahtava porukka. Mark Knopfler ja Fender Stratocaster yhdistettynä ovat lyömätön asia. Kappaleissa on sanomaa ja upeita kitarapätkiä. Musiikin lävitse kuulee mestari J. J. Calen opin kitaransoitosta ja musiikin rytmityksestä. Musiikki on tehty hyvin, soittimet pelaavat yhteen todella hienosti ja kokonaisuus on harmoninen. Parhaita kipaleita:

Once Upon A Time In The West [coveri, en muista keltä]
Tunnel Of Love (etenkin liveversio levyltä Live at the BBC) [nimi kertoo]
Brothers In Arms [yksi parhaista kappaleista mitä on, nimi kertoo sisällön]
Money For Nothing [noottia musiikin teollistumisesta]
Sultans Of Swing [ensimmäinen hitti, upeaa kitaraa]
Down To The Waterline [jonkin sortin rakkauslaulu]
Lady Writer [Sitä samaa, mutta stylempää kitarisointia]


Sitten, yksittäisiin henkilöihin.



Lähtee: Paul Simon.

Simon on todella muikea mies. Aloitti toimintansa yhdessä lapsuudenystävänsä kanssa Simon & Garfunkel -äijäduossa (60-luvun vastine 90-luvun tyttöduoille], jossa oli se kantava voima. Simon kirjoitti suurimman osan kappaleista ja hänen soolotuotantonsa hakkaa Garfunkelin vastaavan mennen tullen. Simonilla on erityisen terävää älyä eri soitinten ja rytmityksien yhdistelylle ja sanoituksissa on asiaa. Etenkin kylmä sota saa osansa Simonin huomiosta. Ikää on miehellä yli 60 vuotta, mutta vielä painaa muittenkin rokkareitten tapaan (jolleivät ole jo mullissa), armotta. Kuunnelkaatten:

Mrs. Robinson
Mother And Child Reunion
Peace Like A River
You Can Call Me Al
America
Song For The Asking
Papa Hobo
Gumboots
I Know What I Know
The Boxer
Keep The Customer Satisfied
Patterns
The Dangling Conversation
A Simple Desultory Philippic (or How I Was Robert McNamara'd Into Submission) [yksi oudoimpia kappaleita mitä olen kuullut. Mahtava]


Ja viimeiseksi mainittakoon sähkökitaran hallitseva kuningas, Devadip Carlos Santana.

Santana on mahtava. Hänen musiikkiaan, tuota kipakkaa latinorockia, kuuntelen paljon vähemmän kuin muita diggaamiani, mutta silläpä onkin minuun suuremmat vaikutukset kuin millään muulla. Santanan musiikki pelastaa minut mistä tahansa masennuksesta, Santanaa kuuntelemalla kykenen saavuttamaan humalaa vastaavan olotilan (olen aivan tuubassa silloin!), Santanaa kuuntelemalla saan parannettua itseäni taudeista huomattavasti nopeammin kuin mitä ilman kuuntelua. Santana on todellinen shamaani. En ole törmännyt yhteenkään huonoon Santanan kappaleeseen, mutta tässäpä listaa parhaista:

Black Magic Woman / Gypsy Gueen
Samba Pa Ti
Revelations
Let The Children Play
The River (ei ole mitään tekemistä Brucen kanssa, vaikka nimi onkin sama)
Just Let The Music Speak
Fried Neckbones
Jugando
Jingo
Toussaint L'Overture
Angel Negro
Make Somebody Happy
Vive La Vida

Siinä olkoon tämänkertainen listani. Se sisältää VAIN ULKOMAALAISET suosikkini. Mikäli sallitaan, lisään myöhemmin listaa kotomaisista. Minäkin muuten diggaan REM:iä. Se on asiaa. Mutta Kukaan Ei Hakkaa Santanaa!



Ja lisättäköön, että rock-musiikilla on terveyttä edistävä vaikutus.

[Seatear]

Hyviä bändejä ja laulajia on minun mielestäni vaikka kuinka paljon. parhaat ovat kyllä

Laulajista:
Lene Marlin || Tykästyin heti kun näin Sitting down here musavideon. Eli siinä vuosi 1999. Minulla on kummatkin cd:t
BoA || Korealainen laulaja joka laulaa koreaksi, japaniksi, englanniksi yms. Ainoa kappale jonka olen kuullut on Every heart japaniksi ja se on aivan mahtava

Bändeistä:
Nirvana || Kuulin viime kesän alussa Come as you are:n ja ihastuin heti. Itselläni on vain Incesticide cd
M2M || Tämä norjalais kaksikko oli suosittu pari vuotta takaperin, mutta minä pidän siitä edelleenkin

Muita hyviä:
Maroon 5, The Corss, Metallica, Pink, Ayumi Hamasaki jne.

[Tieka]

Nirvana voittaa kyllä kaiken, sitä kuuntelen tunnista toiseen. Cobainin äänestä pidän, paitsi "livenä" se kyllä rääkyy välillä aika mielenkiintoisesti. Lyriikoista en  tajua mitään, mutta niitä on uskomattoman kiva pohtia. (: Smells like teen spirit oli innostukseni sytyttäjä, pitänyt bändistä sellaiset puolitoista vuotta. Lempilauluina voisin mainita Lithiumin, Where did you sleep last nightin ja Dumbin. Lisäksi minusta karmii se, että kuuntelen kuolleen ihmisen laulua, mikä tuo tietyn lisävivahduksen Nirvanan soittamiseen. :p

Massive Attack on kakkonen, puolen vuoden takainen tuttavuus. Tästä en osaa sanoa mitään, koska en edes tiedä Massive Attackista mitään. Minulla on yksi niiden levy, Mezzanine, ja siitä pidän niin kovasti. Omituinen juttu, koska en muulloin kuuntele mitään tällaista. Itseasiassa inhoan aika paljon electronicaa, puhumattakaan dancesta. Kyllä se laulu sitten jaksaa kiehtoa, saatan kelata ja kuunnella jotain kymmenen sekunnin pätkää vaikka kuinka monta kertaa. Massive Attackin levyllä laulaa ainakin mies ja nainen, naisesta enemmän pidän. Erikoista musiikkia minulle, mutta kyllä siitä pitää sitten aina. Parhaat laulut Inertia Creeps ja Teardrop.

Ja pidänhän minä paljon muistakin, Metallicasta, HIMin ensimmäisestä levystlä, Nightwishista, Alice Cooperista. Mutta nuo nyt nousivat mieleen, parhaimmat ehdottomasti.

[Sametti]

Itseasiassa minulla ei niinkään ole lempibändiä tai laulajaa, sillä pidän niin monista, mutta kuitenkin tässä niitä kaikkein suosituimpiani on..

...Yö...
Olen käynyt kahdella Yön keikalla ja täytyy sanoa, että Olli osaa ottaa yleisönsä. Samoin Daffyn ja Jugin kitaran soittotaito on taivaallista. (niin ja Jugin ääni myös...xD) Rakkaus on Lumivalkoinen levyn ostin yhden kappaleen perusteella, Valo levystä en tiennyt mitään. Ollilla on upea ääni ja Yöllä on hienoja sanoituksia ja sävellyksi. Kumartakaamme Jussi Hakulista. ^^ Parhaat laulut ehkä... Kaksintaistelu, Valo, Satelliitit ja Hetki Kahden.

...Gackt Camui...
Joku jo kyseisen, mahtavan näköisen ja jumala äänisen herran jo mainitsikin. Upeita sanoituksia, melodioita... Suosikki kappaleeni on December's Love song. Upea kappale.

...X-Japan...
Tämäkin mainittiin. Heh. X-Japanilla on myös upeita sanoituksia ja meloidioita. Laulajilla on upeat ja vivahteikkaat äänet ja he tosiaan osaavat laulaa. Rusty Nail ja Forever Love on suosikkejani, mutta Art of Life pituudessaan on myös hyvä.

...Malice Mizer...
Harmi, että yhtye hajosi. Pidän heidänkin musiikistaa, en tosin yhtä paljon, kuin X-Japanin, mutta paljon kumminkin. Laulajilla hyvät äänet ja melodiat kauniita. Tarpeeksi raskasta minulle, mutta myös tarpeeksi melodista minulla. Kaunista. Bel Air on hyvä, samoin Aegen.

...Zen Kafé...
Parhaita kappaleita on ehkä Pihailman sadettajaa, Todella kaunis ja Eipä tiennyt tyttö. Samuli Putrolla on hyvä ääni ja sellainen rauhallinen. Olisi sittenkin pitänyt mennä ZK:n keikalle, kun mahdollisuus oli...


muita hyviä bändejä/laulajia on Egotrippi, Utada Hikaru, BÔa, V6, Ayumi Hamasaki, Jussi Hakulinen, Timo Rautiainen ja trio niskalaukaus, Kilpi, Dir en Grey, Neljä Ruusua ja Kotiteollisuus.

[Williska]

Ehdottomasti Guns N'Roses. Voin kuunnella Axl:n ääntä ja Slashin kitarasooloja tunnista toiseen. Usein tapana onkin, et soitan kaikki Gunnari levyni putkeen. Tähän musiikkiin ei voi kyllästyä. Appetite For Destruction on albumina yksi kaikkien aikojen parhaita. Levyltä ei löydy ainuttakaan huonoa biisiä.
Minun olisi helpompi luetella ne biisit, joista en pidä. Oikeastaan niitä on vain kaksi: Since I Don't Have You ja Sympathy For the Devil.

[Tinde]

En niinkään tiedä bändistä, mutta mulla on selkeästi lempilaulaja.Mä en kauheesti edes kuuntele
bändejä.Ei oo vielä sattunnu sellasta hyvää bändiä mitä vois kuunnella.

Täs on pari hyvää laulajaa

Kelly Clarkson:No Kelly on hyvä laulaja siksi, että sillä on sellanen tumma ääni sitä on ilo kuunnella.
Kellyllä on mahtavia kappaleita, kuten Breakaway, Thankful ja Before your love.En omista levyä, mutta
tulen vielä joskus omistamaan sellaisen.En malta odottaa, koska saan sen levyn itselleni.Eipä muuta.

Beyoncé:No tota Beyoncé on hyvä laulaja siksi, että se on tumma ja sen ääni on sellanen tumma.
Pidän kauheasti tumma äänisistä laulajista.Beyoncé on yksi hyvistä tumma äänisistä laulajista.
Beyoncén duetto Jay-Z.n kanssa oleva Crazy in love on todella mahtava kappale.Sitä mä melkien aina
kuuntelenkin.Beyoncésta ei nyt ole muuta.

Huom!
Hanna ei ole lempilaulajani vaikka fanitankin häntä.

[Missy]

Tässä listaa:
Evanescence
Aivan ihanaa musiikkia. Niin rauhoittavaa ja mukaansatempaavaa! My Immortal on kiva melkeinpä niinkun rakkauslaulu, tosi ihana suorastaan. En kylläkään tiedä mikä siinä kiehtoo, ehkä Amyn ääni on niin hieno ja musiikki jollain tavalla synkkää, mutta silti niin ihanaa ja valoisaa.
Nightwish
Tarjalla on aivan mahtava ääni. Musiikki on ihanaa, sitä voi kuunnella koko ajan siihen ei kyllästy. Wish i had an angel on todella hyvä, samoin Come cover me ja Nemo. Oikeita kultabiisejä!
The 69 Eyes
Olen kuullut tältä bändiltä vain yhden biisin: The lost boys. Se on mielettömän hyvä, kertosäe on mahtava, rupeaa laulattamaan ja sanatkin on helppo kaivaa laulusta.
Klamydia
Siis tää on suomalainen, ei uskois... Joo, mutta se on hyvä. Laulujen sanat on jotenkin niin mainiot ja monet laulut kertoo ihan tosiasioista ja kaikesta mitä voi tapahtua, esim. Kosketus. Se on kammottava, mutta silti niin hyvä.
Siinäpä varmaan ne parhaimmat!!!

[Tuskanenkeli]

Listaa mielestäni parhaista bändeistä ^__^

Children Of Bodom
Tosiaan mietin olisiko pitänyt laittaa Nightwish ennen tätä. En laita kuitenkaan. Alexi Laihon ääni on tyyliä ihan okei, mutta voisin sanoa että mielestäni Suomen paras kitaristi. Tämän tyylisestä musiikista ei jotenkin voi olla pitämättä. Tästä olen pitänyt jo ties kuinka kauan, enkä varmaan lakkaa pitämästä elleivät ihan mitään pohjanoteerausta tee.

Nightwish
Jos edellisessä oli Suomen paras kitaristi, voin sanoa että Suomen paras naislaulaja ainakin metallin puolella. Tarjan ääni sopii upeasti niihin biiseihin, sellainen mahtipontinen niinkuin musiikkikin. Oncesta en pitänyt enää niin paljon kuin Century Childista, joku tunnelma siitä oli kadonnut, mutta väliäkö sillä. Upea bändi kuitenkin.

Lisäksi Sonata Arctica on aika pitkään kuulunut suosikkeihin, vaikka ensin en voinut kestää Tonyn ääntä. Myös Pasi Koskisen äänestä pidän erittäin paljon, Amorphiksessa ja Ajattarassa, ja etenkin Shape Of Despairissa. Tai no, SoD:ista pidän noista eniten, en oikeastaan sanokaan mitään Pasin äänestä. Mutta aina yhtä hyvä ääni. Minä pidän.

Tuli tällainen lyhyehkö, vähän perusteltu listaus mutta kuitenkin.