Kirjoittaja Aihe: Meikkaaminen  (Luettu 34397 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Meikkaaminen
« Vastaus #75 : Heinäkuu 10, 2008, 20:13:04 »
Minunkin on pakko sanoa nyt jotain tuohon poikien meikkaukseen. En nyt tässä tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme tahtoisi olla mitenkään jäykkä tai muuta, mutta suoraan sanottuna olen vähän huolissani tästä. En nyt siis sillä lailla huolissani, että elämäni kaatuu jos näen pojan jolla on ripsaria ehhei. Meinaan vaan kun ilmiselvästi mainonta ynnä muu on kohdistumassa nykyisin yhä enemmän miehiin. ("jee uutta teknolokiaa, suklaa axea, pian miesten oma huulipuna! hei osta osta") Naiset on saatu jo aikaa sitten ansaan meikkiriippuvuuteen ja kaikkeen mahdolliseen, eli nyt on sitten miesten vuoro.

 Haen nyt siis sitä, että en tykkää ollenkaan jos meikkaaminen ja kaikenlainen muu hömpötys tulee miehillekin ihan yhtä yleiseksi. Minä vain...en erityisemmin innostu ajatuksesta. (yleensä kun miehet yrittävät laittaa itseään liikaa, siitä ei hyvä seuraa. Kyllä, raju yleistys.) Tarkoitan nyt siis sellaista meikkivoidetta, puuteria, peitepuikko, kulmakynää, poskipunaa, ripsaria ja luomiväriä tasoa. Mielestäni kuitenkin joku kajali tms. on joskus ihan okei.

Nyt saatoin kyllä kuulostaa aika pahalta jonkun mielestä, ja kenties meikki vastaiseltakin varsinkin kun lisään tähän, että kyllä minä itse joskus meikkaan. Ajattelen, että kerran kun meikkaus nyt sitten kuitenkin on naisille mahdollista/pakollista niin mikäs siinä sitten. Meikkaan oikeastaan siksi, että minusta niillä on hauska pelleillä ja kokeilla kaikkea. Joskus suorastaan maalailen kaikkea (olen hurahtanut luomiväreihin) varsinkin silmiä. Yleensä kuitenkin kokeilen niitä vain yksin kotona, en lähde niillä minnekään.

Minulla on aika hyvä iho, joten meikkini perustuu lähinnä meikkipuuteriin ja kajaliin ja luomiväriin. Eli tykkään leikkiä silmillä. Pystyn kuitenkin lähtemään vallan mainiosti meikittäkin.

Nyt tuli kyllä vähän liian pitkä ja ristiriitainen viesti. Äh.   

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #76 : Heinäkuu 10, 2008, 22:31:00 »
Ajattelin lähinnä tätä lähihistoriaa, vaikkapa aikaa 60 vuotta sitten. Silloin poikien meikkaus oli melkein syntiä.

Silloin sitä oli pitkälti kyllä tyttöjenkin meikkaus. "Maalattu nainen" terminä oli pitkään synonyymi prostituoidulle, eikä siveä ja kunniallinen nainen tietenkään halunnut tulla lasketuksi tähän "langenneiden" luokkaan. Onhan kaikki meikkaaminen edelleenkin syntiä mm. vanhoillislestadiolaisten piirissä, sillä ihmisen ulkonäkö on Jumalan luoma eikä siihen siksi saa mennä puuttumaan.
Constantem decorat honor

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #77 : Heinäkuu 11, 2008, 12:57:17 »
En meikkaa, enkä varmaan lähiaikoina alakaan. En edes osaa meikata kunnolla, en halua eikä kyllä liiemmin kiinnosta. Ehkei sopisi mulle tai jotain, enkä halua vain käyttää meikkiä. Joku ripsiväri tuhriutuisi heti, kun hieron silmiäni lähes koko ajan... En vain halua, osaa enkä jaksaisi ainakun lähden ulos alkaa meikata tms.


Meikki on nättiä jos sitä on sopivasti. Olen ymmärtänyt, että meikin tarkotius on tuoda itseään esille kauniilla tavalla, muttei leimata itseään joksikin ihmehemmoksi. Liika meikki on ärsyttävät silmiinpistävää, ja heti alitajunta tai jokin luokittelee meikkaajan pissikseksi, gootiksi, hevariksi yms. Kauheaa on nähdä jotain kymmenen vanhoja meikkaajia. Yhden ekaluokkalaisenkin olen nähnyt meikkaavan, tuli semmonen olo että mihinköhän tämä maailma on menossa...
En kyllä paheksukaan niitä, jotka meikkaavat, mutta just jotkut meikkaavat ekaluokkalaiset menevät VÄHÄN ylitse. Meikin tarkoitus on ehostaa itseään, ja olen tottunut näkemään meikkiä yli 12-vuotiailla.

Pojat, jotka meikkaavat.. Hmm. Enpä oikein tiedä mitä ajatella. Gooteilla ymmärrän, julkimoilla ymmärrän. En kylläkään voisi kuvitella jotain ystäväpoikaani meikkaamaan... Se on hyvä, jos pojat huolehtivat itsestään ja ihostaan. Mutta hirveät meikit on vähän outo, mutta jonkun silmienrajauksen yms. vielä ymmärrän. Omapa on asiansa.
Pojat taitavat pitää tytöistä, jotka tunkevat naamansa täyteen meikkiä.. Sen verran olen nähnyt, mutta kait näitä ihan normejakin suositaan, jotka eivät esitä koviksia tms. TYttöjen mielipiteistä en tiedä, omani on tuosas yläpuolella.

Meikkaus alkaa yleistymään yhä nuoremmilla. Vitoskutosilla ne vielä pystyn ymmärtämään, mutta sitä nuoremmat... Eieiei. Eikä seurustelukaan yms. Ei.
Joskus alennun välillä luokittelemana ihmisiä, koska he meikkaavat tietyllä tavalla, mutta pyrin välttämään sitä..

- Flyra
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #78 : Heinäkuu 11, 2008, 13:01:36 »
^ Ehkä jossain jenkeissä oli melkein laki että naiset meikkasivat, mutta ainakin täällä Suomessa oltiin silloin 50-luvulla varsin siveellisiä. Isovanhempani elivät silloin nuoruuttaan, ja tuskin sodanjälkeisinä aikoina oltiin niin tarkkoja siitä ovatko huulet punatut vai eivät.

Itse en pidä meikkaamista mitenkään huonon itsetunnon merkkinä. Minä itse laitan ripsaria, puuteria ja huulirasvaa, ja juhliin jotain värillistä huulijuttua ja vaaleanruskeaa luomiväriä. Joskus yläasteen alkuaikoina, kun aloittelin meikkaamista, minulla oli järkyttävä teinityyli: pinkkiä huulikiiltoa, vaaleanpunaista luomiväriä ja tuhti kerros ripsaria. Siitä se on sitten vähentynyt huomattavasti.

Minun mielestäni meikkaaminen on omien hyvien puolien korostamista ja huonojen puolien peittamistä. Minulla esim on pitkät, mutta vaaleat ripset. Laitan hieman ripsiväriä, niin ripseni erottuvat selvemmin. Minulla on kiiltävä iho, joten kevyellä puuterikerroksella se ei kiillä.

En minäkään tosin tajua niitä, jotka käyttävät joka päivä tekokynsiä, tekoripsiä, ajavat kulmakarvat pois ja piirtävät uudet tilalle, laittavat kirkasta huulipunaa ja peittävät kasvot meikkivoidekerroksella ja tekevät monimutkaisia kampauksia useasti värjättyihin hiuksiinsa. Sellainen look soveltuu ehkä jollekin hollywood-tähdelle. Täällä Pohjoisessa siitä tulee mieleen maalattu nainen.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Knight Rider

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #79 : Heinäkuu 11, 2008, 16:46:54 »
Hieman rasistista kenties? No voi olla. Mutta minkäs sitä mielipiteilleen voi. :D

Voi miettiä tarkkaan, mihin ne omat mielipiteet oikeastaan perustuvat. Jos kyseessä ovat ennakkoluulot tyyliin "ei noin tehty ennekään niin ei pidä tehdä nytkään", niin sitten voi miettiä esimerkiksi omaa elämäänsä ja sitä, mitä kaikkea sellaista siihen kuuluu mitä "ei tehty ennenkään". Kuten vaikkapa Internetin keskustelufoorumeilla roikkuminen.


Minun mielipiteeseeni vaikuttaa tietysti Suomen kulttuurihistoria, mutta se ei ole ainoa syy. Minun mielestäni meikit eivät yksinkertaisesti sovi pojille eivätkä ne ole poikien juttu. Ikävää, jos mielipiteeni loukkaa jotakuta, mutta Suomen kansalaisena minulla lienee oikeus ilmaista mielipiteeni kunhan teen sen asiallisesti, ja mielestäni viestini oli ihan asiallinen. Loukkaukseksi se ei ollut tarkoitettu.

Poissa Cassiopeia

  • Giliathin isosisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hei, täällä taas!
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #80 : Heinäkuu 14, 2008, 22:37:18 »
Täytyypä nyt minunkin tulla mielipiteeni ilmaisemaan eli siis, kyllä, minäkin meikkaan. Aloitin sen joskus ylä-asteelle mentyäni ja normi meikkiini kuuluu peitevoide+puuteri, ripsari ja joskus luomiväri. Rajauskyniä ja kajaaleita en ole koskaan oikein tykännyt käyttää. Syy siihen, miksi meikkaan on kai ainoastaan se. että en näyttäisi niin väsyneeltä ja kalpealta. Jotkut meikkaavat hyvän itsetunnon vuoksi, mutta miulla on kyllä aina ollut hyvä itsetunto. joten se ei asiaan vaikuta. Eli ihan hyvin voin mennä käymään vaikka lähikauppaan ilman meikkiä, mutta sitten ihan kaupungille kyllä meikkaan. Tosin näin kesällä laitan vaan ripsaria ja vähän peitepuikkoa, jos käyn jossain:) Kotona ja mökillä en käytä meikkiä.

Joillakin meikkaminen menee miusta hivenen yli ja esim. jossakin kesämokillä täytyy meikata ihan kuin jotkut linnut katsosivat ootko sie meikannut vai et? Myös se on ärsyttävää, että jotkut käyttää koko ajan aikaa peilin etsimiseen, että voi katsoa, onko meikit hyvin. Mutta muuten meikkaaminen on OK ja useimmat meikkaa nätisti eikä "ammu" yli;) Mutta miusta on järkyttävää nähdä pikkutyttojä, jotka on meikannut eli siis noin kymmenvuotiaita, kun ei miun mielestä niiden tarvitsisi meikata vaan nautta lapsuudesta;)

Poikien meikkausta vastaan miulla ei oikeestaan oo mitään. Joillekin se sopii ja joillekin ei, ja jokaisellahan on oma tyylinsä, vai mitä?

Meikkaus on kyllä aika yleistä, mutta se johtuu varmaan pitkälti siitä, että ennen ei oikeastaan hirveästi meikattu, ja nykyisin se on levinnyt yhä nuorempien keskuuteen. Myös eri meikkejä on tullut lisää ja niitä valmistetaan koko ajan yhä enemmän.

Mie en luokittele ihmisiä meikkaamisen perusteella, vaikka usein kyllä pissikset erottuu joukosta, mutta siihen vaikuttaa kyllä luonteet ja vaatetus, että ei siis pelkkä meikki.

Että tämmöistä nyt, ja toivottavasti tästä nyt jotain saa selvää;)
Maailmassa ei ole mikään mukavampaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli-

Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista, mikä on turhaa. Ehkä puuron syöminen ja itsensä peseminen. -Muumipeikko-

Nepetius

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #81 : Heinäkuu 22, 2008, 11:42:56 »
En ite meikkaa vielä, koska en saa...
Mun mielestä meikkaaminen on ihan järkevää puuhaa, koska sehän on vain itsensä kaunistamista.
Itse ajattelen että meikki kuuluu enimmäkseen tytölle, enkä kyllä tiedä mitä sanoisin jos joku meijän luokan poika alkais meikkaamaan...

Poissa Tibby

  • kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Can I have a look at Uranus too, Lavender?
    • LiveJournalini
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #82 : Heinäkuu 23, 2008, 13:32:51 »
Meikkaamisesta on muodostunut minulle melkein jokapäiväinen tapa. Meikkaan usein, koulussa minulla on aina meikkiä ja jos poistun kotoa, niin yleensä sitä meikkiä on naamassa. En tietenkään meikkaa jos löhöilen koko päivän kotona, tai lähden vaikka rannalle ottamaan aurinkoa.

Aloitin meikkaamisen kuudennen ja seitsemännen luokan kesälomalla. Ensin se alkoi muutamasta luomiväristä ja ripsiväristä, jossain vaiheessa aloin käyttämään meikkivoidetta ja puuteria, ja ajan mittaan mukaan tuli myös poskipuna, aurinkopuuteri, kajaalit jne. Kahdeksannella luokalla jostain kumman syystä sitä meikkiä tuli laitettua ehkä vähän liikaakin naamaa, mutta nyt olen oppinut käyttämään kohtuullisesti. Normaaliin päivämeikkiini kuuluu vähän meikkivoidetta, puuteria, poskipunaa ja luomiväriä aika hillitysti ja ripsiväriä vähän yläripsiin. Vaikka meikkaankin, tahdon näyttää kuitenkin luonnolliselta.

Meikkaan sen takia, että voin piilottaa epäkohtia ja korostaa niitä parempia puolia. Lähinnä se on varmaan itsetuntokysymys, on jotenkin varmempi olo kun tietää ettei naama kiillä tai punoita. Joskus tulee ehostauduttua kunnolla ja silloin uhraan meikkaamiselle vähän enemmän aikaa kuin sen viisi minuuttia. Mutta en nyt normaalina arkipäivinä tee mitään "biletys meikkejä".

Meikkaus on yleistynyt viime vuosina aika paljon, mitä nuoremmilla näkee meikkiä naamassa, vaikkeivat he sitä tarvitsisi. Välillä kauhistuttaa nähdä ala-asteelaisia kamalat pakkelit naamassa, ja kyllä tulee välillä kauhistuttua vähän vanhempienkin kohdalla. Rajansa kaikella, meikkien alta pitäisi kuitenkin nähdä miltä tämä ihminen näyttää. Ei ole kovin kauniin näköistä, kun naama on niin täynnä meikkiä, että näyttää avaruusoliolta.

Jos pojat haluavat meikkaa, mikäs siinä. Tosin siinä vaiheessa alan vähän ihmettelemään, jos pojalla on jotain puuteria, poskipunaa ja ripsiväriä. Joillekkin sopii sellainen pieni kajaalikerros, mutta jos meikkejä tulee lisää mukaan niin sitten ihmettelen enkä suosittele. En kamalasti välitä laittavatko pojat jotain naamaansa vai ei. Itse mielummin katson poikia joilla ei ole mitään naamassa.

Meikkaustyyli voi saada paljon mielipiteitä aikaan. Heti jos on vähänkin enemmän meikkiä, niin henkilön on jotenkin automaattisesti oltava "pissis". Ihmisten kannattaisi mielummin tutustua ensin ja sen jälkeen muodostaa mielipiteensä henkilöstä. Eihän nyt kenenkään meikkaustyyli kerro millainen ihminen olet. Muistan joskus silloin kahdeksannella luokalla, kun meikkini oli vähän runsaampi ja kyllä nyt jostain aina kuului kuinka pissaliisa olen. En kuitenkaan nyt sanoisi itseäni pissaliisaksi, tykkään lukemisesta, kirjoittamisesta, Pottereista ym. kaikesta, mitä ei kamalasti voi pissaliisaan yhdistää. Onneksi tuostakin on kuitenkin monta vuotta, enkä enään kuule tuollaista. Mutta ei ole oikein arvostella toisia heidän meikkaustyyliensä perusteella.
"There's no need to call me sir, Professor"

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #83 : Elokuu 09, 2008, 19:10:36 »
Meikkaaminen on mielestäni ihan normaalia, eikä siinä ole mitään vikaa jos haluaa korostaa jotain. Liika on kuitenkin liikaa ja itse ajattelen liialliseksi sen, kun ei enää näytäkkään nätiltä. Sitä vaan olen miettinyt, että kun lehdistä saattaa joskus lukea tyyliin 'luonnollinen on nyt in', niin miksi sitten pitää meikata ollenkaan ?

Itse en oikein meikkaa, en ole koskaan innostunut siitä, vaikka kaikki ystäväni meikkaavatkin. Joskus jos on pahannäköinen finni vaikka leuassa, sen peitän jollain. Mutta en siis käytä edes ripsaria, juhlissakaan. En vaan koe tarvitsevani meikkiä, ja se ei tarkoita sitä että olisin jotenkin ylikaunis. Todennäköisesti naamani menisi vain pahemmaksi jos käyttäisin päivittäin meikkivoidetta yms. Ja mielummin nukun aamulla pidempään! Tosin äiti yrittää ehdoin tahdoin saada mua meikkaamaan.

Pojille meikkaaminen on mielestäni ihan yhtä sallittua kuin tytöillekin, mutta ei se meikki kovin monen tyylisille pojille sovi. Pakko sanoa, että kyllä aika häijysti naurahtaisin, jos näkisin jossain pojan poskipunat sun muut naamassa. Mutta oikeastaan sehän on tärkeintä, että pitää itsestään, eikä välitä vaikka joku kutale vähän naureskeleekin.

Se menee kyllä jo vähän yli, että pienet tytöt meikkaavat ihan päivittäin kouluun. Ripsarissa ja huulikiillossa ei ole mitään pahaa, mutta mihin niitä meikkivoide+puuteri -kerroksia tarvitaan ? Saati sitten poski- ja huulipunaa. Etenkin kun nämä tytöt eivät meikkaa itseään varten, vaan siksi että muut näkisivät miten isoja he ovat.

En ajattele mitään erikoista nähdessäni meikatun ihmisen, ainakin tämä pitää huolta itsestään. Sen sijaan nähdessäni 'meikkaavan ikäluokan' ihmisen, joka ei meikkaa, ajattelen hyvin myönteisesti! Nyt ensimmäisenä tulee mieleen, että onpas siinä tyypillä hyvä itsetunto kun ei välitä ryhmäpaineesta meikata.
imagine none of this is real

jaina

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #84 : Elokuu 10, 2008, 00:12:44 »
Nyt kyllä sanon sellaisen asian, että mitä JÄRKEÄ ekaluokkalaisten on MEIKATA, herranen aika! Itse sen ikäisenä suunnilleen leivoin mutakakkuja (hah).

Lemoni

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #85 : Elokuu 12, 2008, 17:07:58 »
Aloitin meikkaamisen joskus yläasteen alussa tai ala-asteen jälkeisenä kesänä. Se lähti siitä, että oli pakko saada huono iho jotakuinkin paremman näköiseksi. Silmiäni aloin ensin meikkaamaan ihan sen takia, että saisin suurennettua silmiäni (minulla on miinuslasit, joissa on aika kovat vahvuudet ja ne pienentävät silmiä ihan himona). Kun löysin itselleni sen omimman tyylin, aloin meikkaamisellani korostaa sitä.

Kuudennella luokalla suurin osa ystävistäni meikkasi, eikä siinä ollut minusta mitään pahaa. Mielestäni meikkaaminen on kaikkien oma asia, kuinka paljon ja mitä kukakin haluaa käyttää. Omassa koulussani on tullut vastaan näitä "pikkuteinejä", elikkäs tyyliin 3. luokkalaisia täydet pakkelit naamassa. Ei se kauniin näköistä ole, enkä ikinä ole ymmärtänyt miksi pitäisi haluta näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta jos se on heidän valintasa niin antaa olla. Ja eikö meikkaamisen voi ihan hyvin rinnastaa pukeutumiseen? - ei ihmisiä sen takia tulisi luokitella. Toki kuitenkin myönnän, että tietynlaisesta meikistä tulee mieleen tietynlainen ihmisryhmä - "nuo on hirveitä pissiksiä", "kato, gootteja!" tai "tuollaki hirvee joukko emoja".

Poikien meikkaaminen ei oikeastaan minua kamalasti hetkauta. Mikseivät pojat yhtä hyvin kuin tytötkin saisi ilmentää omaa tyyliään käyttämällä meikkiä? Sukupuolen takia kenenkään meikkaamsita ei pitäisi katsella pahalla silmällä. ollaan ihmiset suvaitsevaisia ja annetaan ihmisten sukupuoleen katsomatta olla omanlaisiaan!

Yleensäkin hyväksyn meikkaamisen kenellä tahansa, toivon kuitenkin vain että ja meikkaamisen ohella osaavat hoitaa ihoaan oikein ja poistaa meikit. Eihän tämä pakollista ole, mutta näillä ala-aste ikäisillä lapsillakin iho näyttää parinkymmenen vuoden jälkeen paljon paremmalta jos he ymmärtävät, että meikin poistamien/ihon hoito on iso osa meikkaamista.

//muoksi sitten vielä: Kun koen olevani aika visuaalinen ihminen (siis taiteellinen ja kaikkeia muuta kivaa) niin meikkaaminen on oikeastaan vähän sama kuin taulua maalaisi : hauskaa, luovaa ja mukavaa leikkiä, jossa saa itse keksiä mitä erilaisempia yhdistelmiä! Onko siis paha asia ns. luoda taidetta omaan naamavärkkinnsä?
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 11, 2008, 17:44:08 kirjoittanut Lemoni »

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #86 : Elokuu 12, 2008, 18:05:01 »
Itse aloitin säännöllisen meikkaamisen varmaan joillekin aika myöhäisellä iällä eli 9lk:lla. Päivittäisiin rutiineihin ei kuulunut kuin ripsivärin laitto kouluaamuina ja joskus puuteria. Ihoni tosin on sen verran hyvässä kunnossa, että on oikeastaan ihan sama laitanko puuteria vai en. Peitevoidetta olen joskus kokeillut, mutta en jaksaisi ottaa jokapäiväiseksi, melkein kuin pukeutuisin naamioon. Kajaalin opin laittamaan vasta ihan äskettäin ja jos on aikaa, niin voin vetää yläluomiin ruskeat rajaukset, mutta sitä en todellakaan jaksaisi joka päivä. Sitäpaitsi silmäni ovat varsin herkät ja ihoni muutenkin, joten kajaali kutittaa pidemmän päälle. Ripsivärinikin on apteekista (kokeilin joskus Lumenen jotain herkkäihoisille, eikä auttanut), sekin ruskeaa, koska musta ei vain sovi ihooni. Tai se ei näytä luonnolliselta.

En oikeastaan tiedä miksi meikkaan. Se on vähän niinkuin joku vaate tai asuste, joka tarttui jostain joskus matkaan niin että siitä tuli tapa. Kai jotenkin haluan korostaa silmiäni ja parhaimpia puoliani, mutta ei se silti olisi minulle maailmanloppu jos menisin kaupungille tai kouluun ilman meikkiä. Huolestuisin enemmän, jos se olisi.

Meikki pojilla.. hmm. Riippuu toki meikistä ja ihmisestä ja yleisesti pojan tyylistäkin. Ystäväni aloitti lukion toisella paikkakunnalla kuin minä ja kun soittelin kuulumisia, hän kertoi tohkeissaan, että yhdellä pojalla koulussa oli ihan kamalasti pakkelia ja kummastelimme asiaa. Tuntuuhan se vähän hassulta, mutta kai pojatkin saavat kiinnittää ulkonäköönsä huomiota. Silti en kyllä voisi olla ihmettelemättä, jos vastaan tulisi normaalisti meikkaava poika. Ja mikäs normaalisti meikkaava poika sitten minun mielestäni on? No, vain se, että meikkaa luonnollisesti mutta niin, että sen huomaa: ripsiväriä ehkä ja puuteria, tms. "Rokkaripoikia" olen nähnyt meikeissä, eikä siinä ole mitään outoa, edelleen olisin enemmän kysymysmerkkinä luonnollisesti meikkaavan kanssa.

Mutta poikien ihonhoidossa tai hiusten laitossa ei ole mitään pahaa (ellei hiustenlaitto menee liiallisuuksin kuten yhdellä tutullani, joka leikkasi ja värjäsi itse muka ylikasvaneet hiuksensa (en siis sano että jos poika värjää itse hiuksensa, että siinä olisi jotain pahaa, mutta tuttavani kohdalla en voinut olla nauramatta, lakkaakin menee ties kuinka paljon päivässä, minkä takia häntä puhutellaan kotona tytön nimellä)). Ihonhoito pojilla on tosiaankin vain plussaa: kuorinnat, naamiot ja kosteusvoiteet, tms. Hyvä osoitus siitä, että pitää huolta ulkonäöstään terveessä mielessä.

Luokittelen ihmisiä meikkaustyylin perusteella, mutta en niinkään pahassa mielessä, se vain tulee jotenkin automaattisesta. Tosin kyllähän sitä on tullut naurettua pienemmille tytöille, joilla on niin paljon meikkiä ettei tosikaan - hyvä kun muistavat pestä edes pois, eikä osa varmasti muistakaan. Mukava seurata tuloksia sitten parin, kymmenen vuoden päästä, kun iho on millainen on. Itse käytän puhdistusliinoja: vaikka olisi kuinka väsynyt melkein aina jaksaa kiskoa jostakin yhden ja pyyhkiä naaman.

Mielestäni meikkaaminen on yleisesti ookoo, mutta en silti katso hyvällä ala-asteen alaluokkalaisia (yläluokkalaiset nyt jotenkin menee), jotka haluavat olla niin aikuisia. Olisivat vielä lapsia ja miettisivät noita asioita vasta myöhemmällä iällä. En muuten ennen ole ajatellut mitä pojat puhuvat tyttöjen meikkaamisesta kunnes kaveripoika huomautti, että yhdellä tytöllä oli hienot meikit. Toinen on joskus sanonut, että joku näyttää ihan urpolta, kun rajaukset on miten sattuu. Ja ryhmä kolmosluokkalaisia poikia, joille olen pitänyt leirejä, on ollut myös sitä mieltä, että näyttää tyhmältä, jos käyttää liikaa meikkiä (hymyilytti, kun itse toivat asian julki). Riippuu varmaan taas pojasta mitä mieltä on meikkauksesta, tyttöjen ja poikien, mutta nykyään se on varmaan normaalittomampaa (kiva sana) jos ei meikkaa.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #87 : Elokuu 12, 2008, 18:40:05 »
Sitä vaan olen miettinyt, että kun lehdistä saattaa joskus lukea tyyliin 'luonnollinen on nyt in', niin miksi sitten pitää meikata ollenkaan ?
Olen ihmetellyt samaa. En kerta kaikkiaan näe järkeä ostaa kauneustuotetta, jonka kuuluisi muka tehdä kasvoista luonnollisemmat kuin ne luonnostaan ovat. Saattaa olla mielikuvitustani, mutta jokin pieni ristiriita tässä hämää. Onko luonnollinen kauneus sitten vain sitä, että huulipuna ei olekaan ihan kirkkainta mahdollista väriä eivätkä silmänymprykset näytä ihan siltä, kuin meikattu olisi saanut kuonoonsa (vaikka siitäpähän on luonnollisemman näköiseksi vaikea päästä ;D)? Jaa-a. Minusta tämä paljon markkinoitu "luonnollinen kauneus" on juuri sitä, nimittäin markkinointia, ja vieläpä aika epätoivoista. Mutta ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa. Minusta on muutenkin hiukan hassua meikata niin, ettei sitä muka huomattaisi. Sama jättää tekemättä. Tietysti siinä on se, että kyllähän se varmasti kummasti varmentaa oloa, jos tietää tehneensä jotain sen eteen että... ei näytä meikatulta? No äh, kyllä minä oikeasti luulen tietäväni, että idea on olevinaan se, että näyttää "luonnollisessa meikissään" siltä, kuin näyttäisi siltä luonnostaankin. En minä sille muutakaan ideaa keksi kuin silkan huijaamisen. Itsensä ja muiden. Mutta eipä tuo minusta kovin vakavaa ole.

Yleensä ottaen, noin 362 päivänä vuodessa, olen luomu, kelpasin eli en. Loppuina päivinä saatan huluudenpuukassani sipaista olemattoman kajalkorostuksen silmiini, mutta sehän on vain tuota ylempänä mainittua itsensä huijaamista ja itsetunnon hetkellistä nostatusta, joka silloin tällöin on vain hyväksi. En tiedä, onko tämä nyt sitten kytköksissä varsin olemattomaan seurusteluhistoriaani, mutta en ehkä ihan allekirjoita asiaa. Jos onkin, niin olenpa kiitollinen. En ole varma, haluaisinko seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa minut mieluummin meikillä kuin ilman. 

Olen itse melko tyytyväinen pärstääni sellaisena kuin se on, ja en osaa enkä ole motivoitunut opettelemaan meikkausta. Lisäksi se on mielestäni kallista ja myöskin tuntuu epämukavalta. Jos olen aivan rehellinen itselleni, niin meikattuna itsetuntoni on pohjalukemissa, koska naamassa tuntuu olevan jotain, mikä ei sinne kuulu ja olen aivan yliveto meikkien sotkemisessa. Mutta ilokseni olen saanut varmistettua, että kaikki, jotka haluavat minut meikata ja sitä yrittävät (kokeillahan saa aina, en minä kiellä, lähteehän ne pesussa pois), eivät halua tehdä sitä toista kertaa :D Parastaan ovat varmasti yrittäneet, mutta jostain syystä en ole koskaan nähnyt peilistä läheskään sitä, mitä minusta olisi mukava siellä nähdä. Ja minusta asenne ja hyvin leikatut hiukset korvaavat puuttuvan meikin omalta osaltani täysin.

Minun suhtautumiseni meikkaaviin poikiin... nokun en yleensä ajattele sitä. Tuntemillani meikkaavilla pojilla (muutamia) se on olut mielestäni kaunista ja korostanut heidän ulkonäössään sellaisia asioita, joita he luultavasti haluavat sillä korostaa. Enkä halua uskoa, että kaikki tuntevani meikkaavat tytötkään meikkaavat silkasta ympäristön paineesta, vaan samasta syystä kuin tuntevani meikkaavat pojat, eli meikatulla naamalla on kotoisampi olla. Tai jotain. En suostu uskomaan, että se muka olisi niin kamalan vaikeaa olla meikkaamatta kun kaikki muut meikkaavat, kun ei se ole. Sitä paitsi kaikki muut tytöt eivät (ainakaan täällä, enkä minä nyt niin korvesta kotoisin ole) eivät meikkaa.

Mutta silti olen ihan oikeasti sitä mieltä, että meikki voi kaunistaa tai korostaa ja meikkaaminen voi varmasti olla hauskaa ja tuoda itsevarmuutta. Ja mikäpä siinä, antaa palaa. Mutta toisaalta on myös tunnustettava, että kyllä sitä vähän turhautuu odottelemaan ihmisiä, joiden pitää vielä vääntää ripsarit ja puuterit naamaan, kun oltais jo lähdössä. Mutta silloin kuuluisi ehkä minun katsoa peiliin myöskin ;) Ainakaan tähän asti elämäni ei koskaan ole ollut kiinni siitä kymmenminuuttisesta. Silti... Tuntuu vain monesti, että elämäni on niin paljon helpompaa, kun en ole totuttautunut siihen joka-aamuiseen ylös-kahvi-pakkelit-ulos -rutiiniin. Peiliinkään ei tarvitse monesti päivässä vilkuilla, jos uskoo voivansa luottaa siihen, että näyttää yhä suunnilleen samalta kuin aamulla herättyään. Silti en voi väittää, ettenkö rakastaisi huolella tehtyä, näyttävää ja ennen kaikkea hitusella luovalla huulludella varustettua meikkiä :D Sellainen tekee minut aina hitusen iloisemmaksi. Sillä meikaaminen voi olla luovaa, ja sellaista vasta ilo on katsella.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa maisamiisa

  • TYM-
  • Vuotislainen
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #88 : Elokuu 12, 2008, 19:02:30 »
Nyt tuhmasti vastailen Indigon ekaviestin kysymyksiin.

Mielestäni meikkaaminen on ihan hyvän asia, jos tuntuu siltä että tuntuu hyvältä meikata, niin mikäs siinä. Itse meikkaan ihan suht paljonkin, tykkään aamulla katsoa peiliin hiukset pystyssä ja pikkuhiljaa muuttua
Meikkaan. Omasta halustani, en siksi että haluaisin olla niin kuin muut, vaan siksi että se tuntuu hyvältä edellämainituista syistä. Aloitin oikeastaan viime keväänä kunnolla meikkaamaan, eli olin melkein 13.
Normaali meikkini on ripsari + musta kajali. Näyttää aika vahvoilta mun kasvoissa, mut kuulemma näytän vanhemmalta (mitääh, vielä vanhemmalta kun se 17, jonka ikäiseksi mua bussikuskit luulee? O.o) ja suhteellisen hyvältä noiden kanssa, ja tykkään todellakin siitä kun ihmiset kysyy millä luokalla olen ja vastaan että seiskalla, ja ne kysyy että olenko jäänyt luokalle tai jotain, kun en näytä 13-vuotiaalta.
Poikien meikkaaminen. No. Se on aika namia, tai no tietysti riippuu pojasta ja mitä meikkiä käyttää. Esimerkiksi Gerard Way on mielettömän hot kaikkine meikkeineen (vaikka meikkaakin itsensä kuolleen näköiseksi). Eyeliner menee läpi poikien kohdalla, muttei oikeastaan muut. Tietty kynsilakka kans, kunhan on mustaa. Ja tietenkin riippuu kans vaatteista ja musiikista, miten suhtaudun poikiin jotka meikkaa. Yleisesti hieman rockahtavammin pukeutuvien kohdalla menee läpi ja näyttää mielestäni useimmiten jopa hotilta, mut no...
Tavallaan ärsyttää kun niin moni meikkaa, just mustat silmänrajaukset, koska silloin ei todellakaan erotu massasta. Olen itse AINA halunnut olla erilainen kun muut, haluan erottua ulkonäköni avulla muista, ja kahdeksansadan täsmälleen samanlaisesti silmänsä meikanneen teinin kanssa on vähän vaikeaa näyttää erilaiselta. Äääh.
'cause baby you weren't the first or the last or the worst, SHAKE IT

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #89 : Elokuu 12, 2008, 19:24:38 »
Minulle on aivan yksi ja sama, meikkaako joku vai eikö. Toisinaan joistakin ihmisistä tulee kuitenkin ajateltua, että "miksi pitää laittaa noin paljon pakkelia naamaan, olisi nätti ilmankin?".
   Itse meikkaan siitä syystä, että olen niin vaalea. Naamani näyttää "tyhjältä" ilman kapeita rajauksia ja ripsaria. Ja nyt kun on meikkiin tottunut vuosien mittaan, tuo se huomattavasti itsevarmemman olon. Ei sillä etten voisi olla oma itseni, olen nimittäin juuri näin.

Aloin meikkaamaan ylä-asteella. Siihen saakka painelin tyhjänaamaisena. Minusta ala-asteikäisten ei edes tarvitsisi meikata. Ripsivärin, huulikiillon yms. vielä ymmärrän, mutta miksi tuputtaa naamaa täyteen mömmöjä, kun iho on muuten vielä niin hyvä? Sen takia minusta ei kenenkään tule meikata että se on "hienoa". Jos minulla olisi luonnostaan niin hyvä iho, etten tarvitsisi siihen mitään, niin olisin ikionnellinen.
   Tai no, itseasiassa, minulla on. Vanhojen tansseihin tuli laitettua ensimmäistä kertaa elämässä meikkivoidetta, ja se on sitten jäänyt päälle. Siihen saakka painelin pelkän puuterin voimalla.

Normimeikkini on simppeli: ripsari, kulmakynä, eyeliner, meikkivoide ja puuteri. That's it. Luomivärien kanssa pelleilen äärimmäisen harvoin, enkä muutenkaan hallitse mitään kikkakolmosia valokynien yms. suhteen. Aamulla kiireessä en kovin paljon taidokkaampiin luomuksiin pystyisikään.
   Todennäköisesti en meikkasi juuri lainkaan, jos ripseni ja kulmakarvani eivät olisi blondit. Eyeliner on tullut sitten siihen ohelle jossakin vaiheessa, en osaa enää luopua siitä. Katse näyttää tyhjältä ilman sitä.

Mitä sitten tulee meikkaaviin poikiin, mielestäni se on ihan suloista. En ole mikään emo-poikafani, en todellakaan, mutta mikäli poika hallitsee vaikkapa kajaalin vetämisen simmuihinsa, niin mikäs siinä. Tyylinsä kullakin.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Luisachenchenchen

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #90 : Elokuu 12, 2008, 19:44:14 »
Tjaah.. Meikkaamminen..
Vaikea asia. Mielestäni ei pitäisi meikata, ellei ole hyviä meikkejä (ei mitään Glitterin meikkejä, ne on yhtä surkeita kuin jos ostaisi aidon timantin Tiimarista.. :D) ja Osaamista. Kuka ei ole nähnyt huonosti meikkaavia ihmisia? Viitatkaa ja ilmoittautukaa minulle. Olette harvinaisuus, suorastaan keräilykappaleita.

Meikkaaminen on mielestän i ihan normaali asia ja (tietenkin riippuen henkilöstä) hyvin kaunista joskus. Minulla oli joskus hyvin nolo tilanne.. Vasta vähän aikaa sitten.. niin, olin varma ettei uusi tuttuni meikkaa ja ylistelin häntä jostain kumman syystä kaveriporukalle. Ylistettyäni varmaan viisi minuuttia hänen luonnollista kauneuttaan ja muuta kivaa, hän asteli taakseni (en tiennyt, että hän oli paikalla) ja kiitti minua hänen meikkaustaitojensa kehumisesta. Hän siis todellakin meikkasi!

Poikien meikkaaminen.. aika harvoin, mutta mahdollista se kuitenkin on, se voi olla kaunista.

En siis itse meikkaa.. :D 

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #91 : Elokuu 12, 2008, 19:46:26 »
Minulle on ihan sama miltä ihmiset näyttävät, mutta on minuakin häirinnyt nämä ihmiset, jotka laittavat kerroskaupalla meikkiä naamaan, vaikka olisivat ehkä jopa kauniimpia ilmankin. Itse en meikkaa, näytän liian tytöltä ripsarissa. Joskus rajaan tietenkin silmät rajauskynällä, teen vähän koristuksia liilalla, ja sitten kaupungille. :) Ihmiset tuijottavat, mutta antaa tuijottaa, oma on naamani, saan vaikka repiä nenäni irti jos haluan. Harvoin teen näin, kaupungilla kun ei ikinä tule liikuttua tällaisessa seurassa, jota ei haittaa se, että minulla on hauskat rajaukset. Omituinen kiintymykseni paksuihin, hieman 'emomaisiin' rajauksiin näyttää aika hyvältä (Nyt luulette minua joksikin itserakkaaksi hyypiöksi) aika kalpeaa ihoani vasten. Ja teen niin ihan huvikseni, kouluun nyt en laita minkäänlaista tököttiä, sillä minusta on todella kuvottavaa nähdä kun meikit leviävät sateessa tai muuten. Pärjään ilman meikkiäkin varsin hyvin, näin.
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #92 : Elokuu 14, 2008, 02:05:36 »
Mitä minä olen perussuomalaisten miesten juttuja saunassa kevyessä humalassa kuunnellut (he humalassa, minä selvinpäin), niin eivät he käsitä meikkaamisen perimmäistä ideaa, heistä nainen on kaunis sellaisena mitä on. Joku miespuolinen voi toki tulla nyt sanomaan, ettei näin ole. Henkilökohtaisesti en ainakaan haluaisi miestä (tai tasapuolisuuden nimissä naista), jolle meikkaamisellani olisi jotain väliä.

Kai se riippuu siitä kuinka hyvin meikki sopii naiselle. En oikeastaan muista koskaan ainakaan arkitilanteissa nähneeni naista joka on mielestäni "meikannut huonosti", koska en osaa tarkastella, arvostella enkä vertailla koko juttua mitenkään mihinkään. Eli asialla on lopulta hyvin vähän merkitystä, ulkonäköjutuissa suurin osa naisista voi siis olla vain voitolla, riippumatta siitä minkä verran niillä maaleilla läträä vai läträäkö ollenkaan. Mervi Tapolan kaksoisolentoja ei kuitenkaan millään meikillä pelasteta, siinä tapauksessa on oikeastaan vain parempi olla vaivautumatta edes yrittämään mitään, koska Johanna Tukiaisen kaksoisolennot ovat vielä järkyttävämpiä.

Uskallan kyllä väittää että ehkä kaikki miehet ja varmasti naisetkin ovat kanssani samaa mieltä siitä että jos nainen on hyvännäköinen, on tietysti sitä parempi mitä vähemmällä meikillä se onnistuu. Tuo ei kuitenkaan mustavalkoisesti käänny matematiikan kielelle lauseekkeeksi jonka mukaan meikin vähäisyys on aina suoraan verrannollinen kauneuteen, koska naiset ovat yksilöihmisiä jotka toisinaan joko kumoavat tai vahvistavat sääntöä. Silti sellainen kevyt meikki ei koskaan oikeastaan kenelläkään naisella näytä pahalta (älkää pyytäkö minua määrittelemään mikä on kevyt meikki, koska minulla ei oikeasti ole hajuakaan mitä se tarkoittaa), toisilla on vain enemmän tai vähemmän tarvetta siihen. Väitän kuitenkin että useimmissa tapauksissa miehen mielestä se on vähemmän ja tarkastelun kohteena olevan naisen mielestä enemmän. Suomeksi tarkoittaa sitä, että naisen itsearviointi on ankarampaa kuin miehen naisarviointi, noin yleisesti.

Raskas meikki kuitenkin (siitä osaan jotenkin sanoa mitä se on; kun ei meinaa enää ihmiseksi tunnistaa, kun miessilmäkin huomaa mitä on tapahtunut ja valittaa huonosta silmänruoasta) on melkein poikkeuksetta todella epämiellyttävää jälkeä. Nämä poikkeustapaukset ovat harvinaisia, yleensä jonkinlaisia juhlallisia tilaisuuksia tai muuten vain kerran vuodessa -tapahtumia. Ja sekin riippuu tilanteen lisäksi henkilöstä: onko raskasta meikkiä amerikkalaisella Hollywood-näyttelijättärellä Oscar-gaalassa vai 13-vuotiaalla likalla suomalaisessa katukuvassa. Raskas meikki arkitilanteissa yleensä antaa naisesta sellaisen kuvan ettei hän välttämättä kunnolla ymmärrä miehiä, jotenkin luulee olevansa suosittu sen näköisenä. Samoin kuin niistä miehistä jotka sitten suosivat sellaisia naisia, tulee kuva etteivät he taas välttämättä kunnolla ymmärrä naisia.

Luisachenchenchen: itse en välttämättä sanoisi edustavani mitään ennenkuulumatonta näkökulmaa tässä aiheessa. En tiedä kuka muu kuin media väittää että suurin osa ihmisistä tai ainakaan suurin osa miehistä pitäisi meikkejä normaaleina tai jopa oletuksellisena ihanteena. Totuus on että viimeistään yläasteiän jälkeen "yllättävän" monet eivät enää välitä kuka meikkaa ja kuka ei. Mikäli nyt yhtään ymmärsin missä mielessä tarkoitit että ajattelen poikkeavasti näitä juttuja.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 12, 2008, 01:37:18 kirjoittanut Graveheart »
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Luisachenchenchen

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #93 : Elokuu 16, 2008, 17:43:11 »
Graveheart, olet harvinaisuus. Jos olisit ei-elävä-olento, olisit monien miljoonien arvoinen.

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #94 : Elokuu 24, 2008, 18:34:38 »
Aloitin meikkaamisen mielestäni myöhään, vasta lukio-iässä. Nykyisin meikkaan aina kun lähden ulos. Siitä on tullut tapa.

Kerron vähän perusmeikistäni. Otan vaikutteita Jrock/Visual kei-silmämeikeistä ja rajaan yleensä alaluomen puolilleen ja paksummin. Yläluomen rajaan kokonaan ja sivulle luomeen laitan lisää kajaalia painaen kynää paljon hennommin, ettei tule liian tummaa jälkeä. Tässä ihan hyvä esimerkkikuva millainen meikkini yleensä on, mutta tuota toista yläluomen rajausta en tee noin pitkälle.
Joskus teen myös sellaiset kissan silmät, jota varten rajaan alaluomeni aina todella ohuesti.

Piirsin aikoinaan kulmani itse ja tein niistä aina mahdollisimman luonnollisen näköiset, mutta koska homma kävi niin tylsäksi niin lopetin niiden piirtelyn ja siirryin käyttämään kulmakynää kulmieni tummentamiseen. Monet ihmiset, jotka piirtävät kulmansa itse, tekevät niistä monesti järkyttävän näköiset, eivätkä takuulla edes käytä kulmakynän kulmaharjaa. Kulmat, jotka alkavat nenän varresta ja loppuvat hiusrajaan ovat mielestäni järkyttävät o_o Joitain poikkeuksiakin olen nähnyt~

Suosin edullisia meikkejä. Kajaalista ja kulmakynästä maksan aina n. 5-6e kpl, mutta kynsilakkoja ja huulipunia yritän etsiä käyttämättöminä kirppareilta, sillä kaupassa ne maksavat niin paljon. Meikkivoidetta käytän mahdollisimman säästeliäästi.

Minua viehättävät näyttävät ja hyvin tehdyt meikit. Esim. japanilaisten visual kei-bändien meikit ovat todella vaikuttavia.

Mitä tulee tuohon poikien meikkaamiseen, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan, enkä koe sitä mitenkään kummallisena. Itseasiassa olen tottunut siihen kiinnostuksenkohteideni myötä. En ole varmaan koskaan nähnyt tavallisesti pukeutuvaa poikaa joka meikkaisi, enkä usko että tavispoikia meikkaaminen edes kiinnostaa. Meikkaavia poikia tulee harvoin vastaan ja yleensä nämä ovat tyyliin esim. gootteja, hevareita tai Jrockin kuuntelijoita. En voi kyllä olla kuolaamatta meikkaavia goottipoikia! ´*-*` Suurimmalle osalle näkemistäni meikkaavista pojista/miehistä meikki on sopinut todella hyvin. Meikki sopii mielestäni yhtä hyvin miehille kuin naisillekin, kunhan se tehdään hyvin.  Viona-artin sivuilla voi ihastella näyttävästi pukeutuvia ja meikkaavia miehiä. Mutta makunsa kullakin ketä sellaiset miellyttävät :D Omasta mielestäni meikkaavat miehet osaavat olla todella upeannäköisiä.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #95 : Elokuu 24, 2008, 18:38:44 »
Meikki voi olla osa ihmisen tyyliä tai asenteita tai elämäntapaa, siten osa sitä ihmistä, kyllä. Mutta sekään ei yleensä sulje pois sitä, että lopulta meikkaaminen on kuitenkin vain naaman maalaamista väreillä ja tököteillä, siis oman, luonnollisen itsensä piilottamista jonkin teollisen naamarin kätköihin. Jos joku sitä pohjimmiltaan haluaa, muiden asia ei kai periaatteessa ole puuttua siihen. Mutta kuinka moni tosiaankin, rehellisesti, haluaa käyttää jatkuvasti ja pakonomaisesti aikaansa ja vaivaansa kasvojensa maalaamiseen, tuntea hirveää epävarmuutta aina kun ripsarit voivat vähänkin päästä valumaan ja vielä hirveämpää silloin, kun jossakin tilanteessa pitääkin näyttää omia kasvojaan kaikkine mahdollisine "virheineen"? Ei aivan lievästikään kärjistettyä, tiedän, mutta valitettavan harvoin juuri nämä kaikkein meikkaamisesta riippuvaisimmat tulevat näitä juttuja kyseenalaistaneeksi.

"Luonnollisuus" itsessään on jo siksi vähän hankala termi, että se lopulta kuitenkin perustuu vain ihmisten omiin käsityksiin siitä, mikä milloinkin on "luonnollista", millainen on luonnollinen nainen, luonnollinen mies, luonnollinen meikki ja niin edelleen. Tuskin kaikki edes haluavat olla luonnollsia, ja tuskin luonnollisuuteen voidaan ketään myöskään pakottaa. Nykyään luonnollisuudestakin on tehty eräänlainen brändi ja muoti-ilmiö, mutta oikeassa, tässä tapauksessa siis lähinnä meikittömässä luonnollisuudessa on minulle itselleni kysymys enemmänkin itsensä hyväksymisestä. En usko olevani kovin kaukana totuudesta väittäessäni, että useimmat ihmiset toivovat pohjimmiltaan kelpaavansa  edes jollekin tässä maailmassa "sellaisina kuin ovat". Eivät "sellaisina kuin ovat viisi senttiä meikkivoidetta naamassa ja ripset Super Extra Ultra Slash -ripsarilla vedeltyinä", vaikka miten väittäisivät sellaisen tököttikerroksen olevan jotenkin osa itseään. Siksi minusta se tämänhetkinen muotisuuntaus, että tyttöjen lisäksi poikiakin ollaan ajamassa ihanteeseen piilottaa kasvonsa päivittäin erinäisiin mömmöihin, ei minusta ole mikään kovin suuri askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa tai mitään muutakaan erityisen ihailtavaa. Ehkä niin, jos tasa-arvossa todella olisi kyse jonkinlaisesta silmä silmästä ja hammas hampaasta -meiningistä, mutta noin yleisesti ottaen poikien meikkaamisen yleistyminen on minusta ajautumista kohti taas vähän romuttuneempia itsetuntoja.

Omiin tapoihini raskas meikki ei ole koskaan kuulunutkaan, mutta siitä kevyestäkin voidaan tietysti olla Graveheartin sanoin montaa mieltä. Tragikoomista sinänsä, että luonnollisuus kuuluu niin lähtemättömänä tekijänä omiinkin kauneusihanteisiini, ja silti taisin olla jo täyttänyt 18, kun ensimmäistä kertaa tulin oikeasti ajatelleeksi, että minäkin voisin ja minulla olisi jopa oikeus kelvata joskus ihan omana itsenäni. En missään nimessä väitä, että ihmiset laittaisivat ja heidän pitäisi laittaa itseään aina vain "itselleen", siinä että pitää kohtuullisesti huolta itsestään ja esimerkiksi pukeutuu kutakuinkin tilanteeseen sopivasti, on minusta kyse paitsi itsensä myös muiden huomioon ottamisesta, ja tässä maailmassa muiden huomioon ottaminen on usein yhtä tärkeää kuin itsensäkin. Mutta meikkaamisessa ei minusta ole kyse sovituista "normeista" samalla tavalla kuin vaikka vaatteiden pukemisessa päälleen, jolle sinänsä löytyy jo paljon rationaalisia järkisyitä aina paleltumisriskistä alkaen.

Periaatteessa kun meikkaamisen pitäisi olla jokaisen henkilökohtainen päätös, mutta käytäntö tahtoo varsinkin nuorten, vasta meikkaamisen aloittaneiden keskuudessa olla hieman toinen. Luultavasti melko moni tyttö minut mukaan lukien olisi valmis myöntämään sen tosiasian, että kotoa tulisi vähän useammin lähdettyä ilman meikkiä, jos niin tekisi 90 prosenttia muistakin naisista, ja jos emme olisi suunnilleen kymmenvuotiaasta lähtien altistuneet teinilehtien meikkivinkeille ja sukulaistätien joululahjaksi tyrkyttämille leikkimeikkiseteille. On periaatteessa totta, että itsetunnon ns. rakennusvaiheessa se meikkikerros kasvoilla voi luoda jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tasoittaa hieman oman itsensä hyväksymistä, mutta pidemmällä aikavälillä sen oman naamansa hyväksyminen siellä meikin alla voi sitten osoittautua aika tuskalliseksi tieksi. Meikkaamista sinänsä vastaan minulla ei ole siis mitään erityistä hampaankolossa, vaan yleisiä asenteita, mainontaa, markkinointia, kaikkea sitä mikä saa ihmiset kuvittelemaan, ettei heidän tarvitse kelvata kenellekään, edes itselleen, sellaisinaan, omana itsenään.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 24, 2008, 18:44:14 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #96 : Elokuu 27, 2008, 20:23:51 »
Minusta meikkaaminen on vähän turhankin yliarvostettua. Useimmissa tapauksissa en ymmärrä sitä lainkaan, esimerkiksi kun jotkut eivät pysty edes kauppaan tai kouluun yms. menemään meikkaamatta.

Itsehän en meikkaa. Joskus sitäkin harrastin, lähinnä vain itsetunnon kohotustarkoituksessa. Näytin mielestäni liian kiltiltä ja söpöltä ilman meikkiä enkä halunnut olla sellainen. :P Sitten kun itsevarmuutta tuli lisää, myös meikkaaminen jäi pois. Lisäksi se vei turhan paljon rahaa joille minulla on parempaakin (ja kestävämpää) käyttöä. Jatkuva meikkien maalaaminen, ehostelu ja poistaminen myös kuivattivat ja rasittivat ihoa siinä määrin, että pakostikin alkoi ajatella, että miltähän mahdan näyttää vanhempana jos pilaan ihoni jo tässä vaiheessa kaiken maailman tököteillä. Myös ne meikkaamisen aikaan kauhistelemani finnit ja epätasaisuudet ihon värissä häipyivät, kun lopetin tunkemasta myrkkyjä naamaani.

En yleensä laita meikkiä edes juhliin, koska en oikeastaan edes tarvitse sitä. Jos kulmakarvat pitää siistinä ja laittaa hiukset nätisti niin meikkejä ei imo tarvitse mihinkään. Ainoa paikka minne meikkaan, on festarit, missä meikkaaminen on lisäksi "luvallista" vetää överiksi. Myöhemmin saa sitten naureskella valokuville joissa on rivi mustavalkonaamaisia, pitkätukkaisia tyyppejä, joista ei erota kuka on kuka, kun kaikki ovat niin saman näköisiä. :D

Noin yleisesti minulle on aivan sama kuka meikkaa ja kuka ei. En vaan ymmärrä niitä jotka jaksavat/haluavat joka päivä joka paikkaan mennä hirmuinen pakkelikerros naamassa. Nykyisin näkee niin harvoin meikittömiä ihmisiä, että olen jo alkanut yrittää kuvitella, miltä he näyttäisivät ilman meikkiä. Yleensä paremmalta kuin meikin kanssa, vaikka itse taitavat toisin luullakin. Joka kerta ainakin kun jonkun vahvasti meikkaavan kaverini olen jossain yllättänyt ilman meikkiä, niin reaktioni on ollut jotakuinkin "Aah! Ihana!" ^-^
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #97 : Syyskuu 09, 2008, 14:07:12 »
Aloitin meikkaamisen joskus viidennellä. En ole aivan varma. Nykyään jokapäivämeikkini koostuu lähinnä Ripsiväristä ja peitepuikosta. Joskus voi käyttää luomiväriä ja kajaaliakin. Pystyn kyllä menemään julkisille paikolle niin ettei minulla ole meikkiä. Pääasiassa meikkaan vain arkipäivisin. Meikkini näyttää yleensä luonnolliselta. Tai,  mistäs minä tiedän, miten rumalta joidenkin mielestä näytän?
Välillä on kiva hullutella meikin kanssa. Esim. jos menee joihinkin naamiaisiin tai bileisiin. Lisäksi harrastan tanssia ja laitan esiintymisiin aina opettajan mielestä sopivat meikit. Tai sitten ihan muuten vaan meikata itsensä typerän näköiseksi.
Mielestäni ihmiset saavat meikata miten haluavat. Niin miehet kuin naisetkin. Se on heidän oma asiansa, jos haluavat näyttää oudoilta tai muuten vaan typeriltä. Ei pahalla sitä vastaan, jotka haluavat tehdä niin, mutta minusta se on aikas typerää, mutta oma asiahan se on.

I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #98 : Syyskuu 09, 2008, 15:42:36 »
Minä ja meikki. Eipä paljon meitä löydä erillään :D

Meikkaamisen aloitin siinä seiskalla, tunnen itseni varmemmaksi naamamönjissä. Ilman meikkiä lähden nykyään enää harjoituksiin, mökille ja mahdollisesti ruokakauppaan. Perusmeikkiini kuuluvat meikkivoide(Se ihme mineraalihuiskutsydeemi :D <3), peitepuikko, puuteri, valkoinen luomiväri(teiniä, juu tiedän, mutta sopii minulle), joskus harvoin käytän valkoisen sijasta lähes mustaa luomiväriä, kajal, ripsari ja huuliin jotain väriä vähän :) Poskipunaa käytän silloin, kun saan sellaisen jostain hankittua jälleen, tämä ei mikään välttämätön minulle ole. Tärkeimpiin meikkeihini luettelisin puuterin, kajalin ja ripsarin, ilman noita ei paljon mihinkään lähdetä :D

Niin. Syitä meikkaamiseeni ei hirveästi ole, tunnen itseni vain varmemmaksi ja kauniimmaksi korostettuani kasvonpiirteitäni. Ja uskon, että pojat tykkäävät enemmän, jos on meikkiä (:D). En kyllä tiedä uskonko tuohon itsekkään, taitaa olla vain tekosyy. En tiedä, ehkä vähän fifty-fifty :D

Ihmiset saavat meikata miten haluavat, mutta Johanna Tukiaiset ärsyttävät. Naama täynnä pakkelia ja näytetään täysin luonnottomalta, ei näin, ei näin. Meikin pitää näyttää luonnolliselta(paitsi jos kyseessä on ns. hevarimeikki=paksut rajaukset, paljon mustaa luomiväriä/tummaa luomiväriä tai sitten ihan vain nuo rajaukset ja ripsari). Mielestäni oma meikkini pysyy vielä ihan luonnollisena, en luokittele itseäni pakkelinaamaksi, käytän paljon eri meikkejä mutta kaikkia kohtuudella. Ja miehetkin saavat meikata, joillekin sopii, joillekin ei. Itse en ainakaan osaisi kuvitella paria mieslaulajaa yhtä vetävän näköisiksi ilman kajaleita :D
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Sirusho

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #99 : Syyskuu 10, 2008, 18:21:07 »
Onneksi meikkaamisesta ei ole tullut minulle tapaa. Puuteria laitan aamuisin naamaani ennen töihin lähtöä, mutta siinä se sitten onkin. Joskus saatan laittaa ripsiväri ja poskipunaa, mutta jos minulla on meikkiä tunnen itseni oudoksi enkä tunnista, kun katson peiliin. :D

En ole oikein koskaan tykännyt meikata. Mielestäni meikillä koitetaan jotenkin kohentaa itsetuntoa. Koen itseni tarpeeksi nätiksi ilman meikkiä ja moni onkin kehunut minua koska olen luonnonkaunis.

Itse meikkaamista vastaan minulla ei ole mitään. Luonnollinen meikki on kaunista. Jokainen saa meikata jos tykkää. Kuitenkin välillä alkaa ärsyttämään se, kun ihmisillä on kilo pakkelia naamassa ja he näyttävät aivan Tikkurilan käveleviltä mainoksilta, toisin sanottuna aivan hirveiltä.

Eipä minulla poikienkaan meikkaamista vastaan mitään ole. Omassa tuttavapiirissäni on aika paljon näitä rokkipoikia ja metallimusiikkia kuuntelevia miehiä. Tottakai aina koitan mahdollisimman varovasti huomauttaa jos kajaali ei pue kyseistä ihmistä, vaisinkin jos olen itse liikumassa mukana. :D Välillä kyllä huomaan, että osalta kavereistani lähtee humalapäissään tämä homma käsistä ja sitten herätään aamulla corpsepaintit naamassa tai vaihtoehtoisesti kamala teinimeikki naamassa. :D