Kirjoittaja Aihe: Meikkaaminen  (Luettu 34134 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Indigo

  • Zera
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nidsi nuikuu <3
  • Tupa: Rohkelikko
Meikkaaminen
« : Kesäkuu 25, 2008, 01:53:45 »
Keskustelua meikkaamisesta ja itsensä ohestamisesta.

Alkuun kysymyksiä joilla saamme keskustelua aikaiseksi.
  • Ensinnäkin mitä mieltä olette meikkaamisesta?
  • Meikkaatko itse? Miksi? Mistä lähtien olet meikannut?
  • Millainen on normaali meikkisi?
  • Mitä tytöt ajattelevat kun pojat meikkaavat ja toisinpäin?
  • Onko mielestänne meikkaus liian yleistä?
  • Luokitteletko ihmisiä helposti heidän meikkaustyylinsä mukaan?
Ja ehdottakaa toki omiakin kysymyksiä jos niitä keksitte. :)

Minun mielestäni meikkaus on tapa, jolla pääasiassa tytöt yrittävät saada itsensä "nätimmäksi", tietysti se on henkilöstä kiinni, miksi meikkaa mutta olen saanut käsityksen, että juuri tälläisiä asioita sillä haetaan. Itse myöskin käytän meikkiä, siitä on tullut melkein tapa. Aamulla herätessä ja tietoisena siitä että on lähdössä ihmisten ilmoille, menen automaattisesti meikkipöydän ääreen itseäni ehostamaan. Syy meikkaamiseeni lieneekin siinä, kun jo ala-asteella aloittaneet tytöt kyselivät aina "Mikset sä meikkaa?" Ylä-asteelle tultuani aloitin meikkaamisen, kukaan minua ei opettanut, olen luonut oman tyylini. Tunnen itseni hieman oudon ja erittäin väsyneen näköiseksi ilman meikkiä, tuntuu kuin jokin vaate puuttuisi. Kuten mainitsin olen meikannut ylä-asteelta asti, eli n. 5 vuotta.
Normaali meikkini on mustalla kajaalikynällä silmän rajaukset ja ripsivärin laitto. Joskus käytin luomiväriäkin, mutta minulle jäi harmillset viirut aina päivän aikana silmäluomiini, joten jätin sen pois. Puuteriakin käytän joskus, ehkä liikaakin. Ja nyt harmittaa ne äidin jatkuvat varoitukset puuterin liikakäytöstä, ihosta tulee kuoppainen.

Tuosta poikien meikkaamisesta, mielestäni on ihan normaalia että pojatkin meikkaavat. Pystyn helposti kuvitella miesjulkimoille meikkiä, kuten esim. Ville Valo tai Jonne Aaron, mutta en pystyisi läheisille ystävä pojille kuvitella lainkaan meikkiä, ainakaan jatkuvassa käytössä. Todennäköisesti useat pojat tulevat elämänsä aikana kokeilemaan meikkausta jollakin tapaa, jos ei sitten kokeile äidin huulipunaa tai siskon ripsiväriä niin sitten on varmaan jotain peitevoiteen tapaista. Kun taas ihostaan huolehtiville pojille annan pisteet kotiin. Joidenkin mielestä pojat ovat heti homoja jos yhtään huolehtivat ulkonäöstään. Eivät he sitä todellakaan ole vaan ihan normaaleja ihmisiä, jotka haluavat pitää itsestään huolta.

Meikkaus on melko yleistä, nykyään jo näkee nuoria koululaisia, jotka meikkaavat. Tämä on mielestäni jo kauhistuttavaa, ei nuori ja kaunis lapsi tarvitse mitään jolla voisi itseään ehostaa, joskus mietin tarvitseeko edes yläasteikäisenkään meikata. Ihminen voisi ihan hyvin olla täysin luonnollinen ilman meikkiä, vaikka en itse sitä tavallaan uskalla olla. Onko siis erilaisena, meikkaamattomana olemisena pelko? Useasti olen miettinyt pikkuveljeni sanoja "Meikkaaminen on turhaa!", onko se todella sitä? Jatkuvassa käytössä ehkä, mutta juhliin ja tapahtumiin mielestäni saa täysin vapaasti laittautua.

Minä ainakin luokittelen ihmisiä helposti heidän meikkaus tyylinsä mukaan. Tummat vahvat meikit, mielestäni on heti gootti. Tyttömäisen hempeät ja värikkäät värit, teinejä. Mutta pelkästään tämä meikkaaminen ei vaikuta siihen mihin kategoriaan laitamme ihmiset, heidän pukeutimistyylinsä, olemuksensa ja persoonansa myös vaikuttavat tähän.

Nyt sitten teidän muiden mielipiteitänne. Saakaamme monipuolinen ja kattava keskustelu tästä aikaan.

~~Ind
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

Miy

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #1 : Kesäkuu 25, 2008, 11:25:11 »
Meikkaaminen merkitsee minullekin tapaa, jonka avulla on helppo ehostautua, piilottaa muutamia piirteitä kasvoissa ja tuoda esille taas niitä piirteitä, joista itse erityisesti pitää. Minä meikkaan, sillä itsetuntoni on niin huono, että aina, kun olen edes hieman pakkeloinut kasvojani, itsetuntoni kohoaa aina hieman. En meikkaa muiden takia, ihan vain itseni vuoksi. Meikkaamalla tunnen itseni jälleen edes hieman varmemmaksi. Tästä on tullut minulle niin joka aamuinen rutiini (tosin ei silloin, kun olen esimerkiksi kotona koko päivän tai töissä), joka hoituu hienosti siinä muiden aamutoimien ohessa nopeasti ja usein ongelmitta.

Meikkasin ensimmäisen kerran seitsemännellä luokalla muutaman kerran. Tämä kuitenkin jäi, sillä en jaksanut aamuisin pelleillä meikkien kanssa. Minulle tuli pitkä tauko meikkaamisen kanssa, ja ellen aivan väärin muista, aloitin meikkaamisen "kunnolla" vasta kahdeksannen alussa. Siitä asti olen meikannut, ja minulle on muovautunut SE meikki, jonka naamaani aina aamuisin tungen, eli: meikkivoide + puuteri, ripsiväri, poskipuna sekä hieman kulmakynää. Tämä näyttää luonnolliselta, ja saa minut hieman varmemmaksi.

Taitaa olla jokaisen ihan oma mielipide, että mitä ajattelee, jos pojat meikkaavat. Sama asia toistepäin. Meikkaamisessa(kin) on kuitenkin mielestäni omat rajansa; liika on AINA liikaa. Minulle se on oikeastaan ihan sama, että onko kyseessä sitten tyttö vai poika, joka meikkaa.

Meikkaus on sikäli yleistä, että tosiaan jo ihan pikkulapset haluavat meikata. Mielestäni tämä on älytöntä, vanhempien pitäisi katsoa, ettei se lasten meikkaaminen kamalan nuorena ala. On hienoa, jos ihmiset pystyisivät yhä pidempään katsella itseään juuri sellaisena peilistä, kuin OIKEASTI on - ilman siis vähintäkään meikkiä. Luonnollisuus on aina hyvä.

En erityisemmin luokittele ihmisiä meikkaamisen perusteella, vaan se meikkaaminen yhdistyy helposti sitten niiden vaatteiden ja asusteiden kanssa, ja tämän jälkeen teenkin usein päätelmiä, millainen ihminen on kyseessä. Tosin on eräs hurjan yleistynyt meikkitapa, joka saa minut valitettavasti kategorioimaan ihmiset heti sanan TEINI-alle.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2008, 19:54:31 kirjoittanut Miy »

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #2 : Kesäkuu 25, 2008, 12:29:00 »
Yllättäen, meikkaaminen on minullekin tapa, joka on pakko toteuttaa ennen kuin lähtee kouluun tai ihmistenilmoille. :) En tietenkään meikkaa, jos istun koko päivän koneella tai muuten vain kotona. Tai jos menen parhaan kaverin luo. Kavereille ja perheelle voi kyllä näyttää luonnollisen naamansakin.

Minusta meikkaaminen on ihan OK, jos sen aloittaminen ajoittuu siihen yläasteelle siirtymisen kanssa yhtä aikaa. Ala-asteen kevät juhlassa kavereiden kanssa kauhisteltiin neljäsluokkalaisen täyttä meikkiä! :O Siis onhan kevätjuhla juhla, mutta ala-astekin on pieni. Ei tuossa vuosi sitten minun ollessa ala-asteella mitään meikattu, koulukuvaukseen joku nyt saattoi ripsiväriä sutaista, mutta siihen se jäi.
Itse aloitin meikkaamisesta tein joka päiväistä rutiinia vasta kun seiskaluokka alkoi. Enkä joka päivä meikkaa edes kouluun.
Jotenkin minulle tulee heti pikkutenavista, joilla on ripsiväriä, sellainen fiilis, että ne yrittävät olla tärkeitä. Ja sitten ne katsovat kavereitaan pitkin nenän vartta ja mainostavat ripsiväriään. *huoh*

Normaalimeikkinä minulla on siniset/mustat rajaukset (kesällä mustat näyttävät minusta liian 'kovilta' ja siksi käytän sinistä, joka on huomattavasti pehmeämpi sävy), ripsiväriä, (vaikka totuushan on, että en sitä oikeasti tarvitsisi, koska minulla on tosi tummat ja tuuheat ripset...) joskus luomiväriä ja puuteria + peitevoiteita yms. :D

Minusta poikien meikkaaminen on OK. Tosin en tunne yhtäkään sellaista. :D Enkä kyllä osaisi kuvitella kellekään yläasteemme pojista meikkiä. :) Joissakin tapauksissa, kun katsoo julkkiksia, voisin vannoa, että tämä on homo, jos tämä meikkaa. Mutta se meikki ei ole kyllä ainut tekijä, vaan niitä on kyllä lisääkin, esim. pukeutuminen. :D Mutta en siis lue meikkaavaa poikaa homoksi heti kättelyssä.

Itse en meikkaa siksi, että pojat tykkäisivät. Koska ulkokuori ei ole se tekijä -ainakaan minusta. Toki vaikuttaa minkä näköinen on, mutta se ei määrää millainen olet oikeasti. Ilman meikkiä, vaikkapa. x) Meikkaan siis siksi, että joku kehtaisi katsoakin päälle kauhistelematta aivan niin paljoa. Ja silloin on olo, että eivät kaikki ehkä huomaakaan sitä finniä, joka on keskellä otsaa, kun siinä on peitevoidetta. :D Ja muutenkin. Nääh, en minä osaa sitä tekstiksi laittaa, mitä ajattelen. :D

Minusta meikkaaminen on aika yleistä. Varsinkin kun ne pikkutenavat haluavat leikkiä koviksia. xD Tai siis... Hm... Niin. :) En sano enää mitään....

Ei hemmetti, oli siellä vielä yksi kysymys, jotta sanon mä sittenkin vielä jotaki.
Yleensä en luokittele kovin helposti ihmisiä meikin perusteella. Mutta joissakin tapauksissa sen näkee heti. Mutta siihen kyllä vaikuttavat vielä lisäksi vaatteet ja käytös. Esimerkiksi jostakin tyylistä tulee aivan täydellisesti mieleen pissis. Meidän koulustamme kaksi sellaista oikein 'kunnon' pissistä löytyy. En ole ikinä heidän kanssaan jutellut, mutta mielikuva on monella muullakin. :D Ja meikkaus on yksi osa miksi heistä ajattelen niin. Ja he ovat kyllä sen myöhemmin todistaneet. ;D

~Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #3 : Kesäkuu 25, 2008, 13:22:41 »
Minusta meikkaaminen on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Meikkaan itse aina kouluun, juhliin yms. mutta pystyn kyllä käymään kaupassa ilmankin meikkiä. Joskus menen kavereillekin ilman meikkiä.
Aloitin meikkaamisen siirtyessäni yläasteelle. En niinkään painostuksesta tms. vaan halusin sitä ihan itse. Tykkäsin siitä.

Olen huomannut Lakun tavoin myös sen, että nuoret/lapset aloittavat meikkaamisen aina vain aiemmin. Siis meilläkin oli neljänneltä luokalta ylöspäin normaalia laittaa koulukuviin vaikkapa ripsaria tai huulikiiltoa, mutta muuten ei kyllä meikattu. Nyt näkee todella nuorilla vahvoja meikkejä, mikä on kieltämättä hieman järkyttävää.
Itse meikkaaminen ei sinällään niin kamalaa sen ikäisellä ole, vaan perimmäinen syy siihen. Olen asian suhteen melko samoilla linjoilla Lakun kanssa.
Tässä iässä (lukiossa siis) ei ole niinkään väliä, meikkaako vai ei, mutta tuntuu, että ala-asteikäiset arvostelevat kovasti niitä, jotka eivät meikkaa. Mihin se sitten johtaa, en tiedä. Vai johtaako ylipäätään mihinkään.
Lapset kuitenkin tarvitsevat sen lapsuuden, joka tuntuu vähitellen lyhenevän lyhenemistään.

Meikkaaminen on aika yleistä, mutten näe siinä yleisyydessä välttämättä mitään pahaa. Ihmisiä ei nyt niin hirveästi kuitenkaan painosteta meikkaamaan, toisin kuin vaikkapa laihduttamaan.
Mutta lasten kohdalla kieltämättä hieman huolestuttaa meikkaamisen yleistyminen.

Minun perusmeikkini on luomiväri, ripsiväri, kajaali, meikki- ja peitevoide ja kulmakynä. Tosin aion nyt värjäyttää taas kulmani, joten kulmakynää en niin usein tule tarvitsemaan.
Jos meikkaan vähän, niin ripsiväri, meikkivoide ja kevyesti kajaalia on sopiva.
Rajaukset teen usein mustalla, joka on muodostunut eräänlaiseksi tavaramerkikseni. Välillä käytän ruskeaa, harmaata tms. Pitäisi varmaan ostaa joku värillinenkin.
Luomivärinä tykkään käyttää punaisen sävyjä, jotka sopivat kivasti vihreisiin silmiini. Myös vihreä, valkoinen ja harmaa ovat suosikkejani.

Kai se on ihan ok, jos poika meikkaa. Mielipiteeni riippuu siitä, onko meikki rokkarityylistä vai naisellista. Jos näen miehellä huulipunaa jne. ajattelen kyllä ensimmäisenä, että se on varmaankin homo. Toisaalta eihän se välttämättä sitä tarkoita, mutta ensimmäinen reaktioni on se.
Monilla julkkismiehillähän on meikkiä vaikkapa tv-esiintymisissä ihan vain kameran takia, mikä on ihan ok. En ajattele sitä yhtikäs mitään sen enempää, kuin naisten meikkaamisestakaan.
Joillekin rokkareille meikki sopii ihan hyvin, mutten tiedä, haluaisinko oman puolisoni meikkaavan. Kunhan ei ainakaan käytä enemmän meikkiä, kuin minä :D Tai lainaile muuta kuin kajaalia. Mutta olen kai sen verran vanhanaikainen, etten haluaisi puolisoni meikkaavan. Tietysti se riippuu tapauksesta, joten en mene mitään vannomaan.

Kyllä minä ehkä jonkin verran luokittelen ihmisiä meikin perusteella, mutta en kyllä koskaan anna sen muodostua minkäänlaiseksi esteeksi vaikkapa tutustumiselle. Aina tavatessani uuden ihmisen teen hänestä jonkinlaisen arvion ulkonäön perusteella. Niin varmasti tekee moni muukin, vähintään alitajuisesti.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Jippu

  • Drama Queen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥meidän kunkku on Ron
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #4 : Kesäkuu 25, 2008, 13:44:19 »
Joo, meikkaaminen... aloitin meikkaamisen joskus viime vuonna (kuutosluokan alussa) kun kaikki kaveritytötkin aloittivat. Aluksi riitti ihan vain sipaisu ripsaria ja vähän puuteria, että kukaan ei huomaisi mutta sitten sitä alkoikin vaan laittaa enemmän. Ei minulla ole nytkään mitään erikoispaksua meikkiä, meikkivoide, puuteri ja ripsari.

Meikkaaminen on minusta ihan OK, mutta jotkut kaverini menevät hieman yli. Tässähän ollaan menossa vasta yläasteelle, haloo?
Luokkakuvassa puolella luokan tytöistä oli kauheasti meikkiä, silmät näyttivät mustilta aukoilta. Hyi, hyi, hyi.
Eli siis meikkiä voi käyttää kohtuudella.

Joskus tietysti tulee luokiteltua meikin mukaan. Paksuissa ja suttuisissa meikissä kulkevan tytön leimaa jotenkin heti "helpoksi" tai jotain.
Poikienkin meikkaaminen on ihan okei minun mielestäni, mutta sellaiset meikit kun jollain Tokio Hotelin Billillä (tai joku sinne päin) saavat aivaan kylmät väreet. Kammottavaa, ainakin minun mielestäni.

Joo, nyt olen ottanut kantaa tähänkin asiaan ja painun ikkunaan vakoilemaan joko kaveri tulisi tänne päin. Tsau. ;D

-Jippu
~Rohkeat eivät elä ikuisesti, mutta varovaiset eivät elä lainkaan~

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #5 : Kesäkuu 25, 2008, 14:07:30 »
En meikkaa, en henkilökohtaisesti pidä meikistä. Olen oppinut pitämään kasvoistani ja nyt rakastan niitä, eikä minulla todellakaan ole aikomusta käyttää mitään tököttejä sen kaunistamiseen. Mutta meikkaaminen on ihan normaalia, joillekkin se sopii, joillekkin ei.
Minua kauhistuttaa se, että nykyisin jotkut neljäsluokkalaisetkin meikkaavat! Ainakin minun entisessä koulussani. Meidän luokan olivat puolestaan vallanneet paukkuripsarit.

En nyt tiedä, meneekö tämä vähän ohi, mutta minua ärsyttää myös se, että mikäli tytöille ei keksi muuta lahjaa, sukulaiset ostavat aina huulikiiltoja ja hempeitä luomivärejä(ainakin minun kohdallani). Millä perusteella kaikki tytöt meikkaavat? Minä en ole koskaan pistänyt minkäänlaista meikkiä naamani, mikäli ei oteta laskuun pellemaskia ja huumorimielellä tehtyjä paukkuripsiä ja tahmeita huulia. Pidän siis pellemeikestä, maskeista ym. jotka on tehty kenties jotain pukuleikkiä/valokuvan ottoja varten, mutta muuten en pidä meikkaamisesta.

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #6 : Kesäkuu 25, 2008, 14:36:45 »
Minusta meikkaaminen on normaalia nykyään enkä kiinnitä siihen enää niin paljon huomiota. Tietysti joidenkin kohdalla siihen voisi puuttua, tällä tarkoitan lähinnä liian nuorten ihmisten meikkausta. On normaalia että kuutosella kokeillaan joitain meikkejä, mutta ei se ole tarpeellista. Kuitenkin enemmän minua kauhistuttaa nähdä nelosluokkalainen joka meikkaa. Tässä tulee mieleen eräs henkilökohtainen kokemus nimittäin, olimme kerran kylpylässä kaverini ja vanhempieni kanssa (silloin olin neljännellä luokalla), kun olimme aikamme lilluneet vedessä päätimme lähteä kotiin. Kun puimme, harjasimme hiuksiamme yms kaverini alkoi meikata ihan kunnolla (meikkivoide, puuteri, luomiväri, ripsiväri...). Äitini oli hieman hämmästynyt, koska hän itse ei todellakaan antanut minun pistää huulikiiltoa enempää. Olin tietysti huomannut että kavarini meikkaa, mutta en ollut tajunnut että niin perinpohjaisesti - no onhan sillä hintansa, hänelle tuli hyvin aikaisin finnejä ja kasvojen iho on epätasainen.

Eli loppujen lopuksi mitä myöhemmin aloittaa sitä parempi, itse sain "virallisesti" ruveta meikkaamaan seiskalla (tietysti hyvin rajallisesti eli puuteri, ripsiväri ja poskipuna). Mutta kun olen katsonut seiskaluokan koulukuvaani huomaan ettei minulla ollut silloin vielä ainakaan meikkiä naamassa. Meikkaaminen jatkuu minulla edelleen, joka päivä ennen ihmisten ilmoille menemistä peitän ainakin kaikki punaiset kohdat peitevoiteella. Minulla on aika hyvä iho, voi johtua siitä etten käytä meikkivoidetta (tai ehkä kerran puolessa vuodessa/ joskus juhlatilaisuuksissa). Usein minulla ei ole mitään näppyjä (paitsi liveää punoitusta nenä ympärillä, riippuu olenko muistanut rasvata säännöllisesti). Jos olen kotona en tarvitse meikkiä, mutta jos lähden esimerkiksi kauppaan laitan ainakin ripsiväriä (silmäni näyttävät hyvin pieniltä ilman korostusta, koska ripseni ovat luonnostaan niin vaaleat), muuten perusmeikkini on yhä se sama puuteri, peitevoide, ripsiväri ja poskipuna. Nykyään laitan myös hieman huulipunaa. Joskus kun vietämme iltaa ystävien kanssa ja otamme esimerkiksi kuvia, laitamme yleensä oikein räiskyvät meikit. Mutta se on ennemmin vain huvin vuoksi, ei siksi että se olisi tarpeellista.

Minusta se on poikien kohdalla ihan oma päätös, julkkisten keskuudessa se on ihan ok. Kaikki näyttelijät, laulajat ja muut esiintyjät meikataan ja se on luonnollista. En voisi kuitenkaan kuvitella että kukaan minun tuntemani mieshenkilö meikkaisi. Kaikkea kuitenkin kohtuudella.

Meikkaus liian yleistä ? No kyllähän se yleistä on. Koulun käytävillä istuessa huomaa kuinka moni oikeasti meikkaa. Sillä halutaan korostaa omaa kauneutta ja persoonallisuutta. Tämä yleisyys johtuu kuitenkin nykypäivänä siitä että sitä myös mainostetaan paljon. Telvisiota katsellessa ei voi olla huomaamatta kauneusmainoksia joita tähdittävät kuuluisat näyttelijät ja mallit. Mainokset lupaavat liikoja, esimerkiksi ripsiväri mainokset ovat "tee ripsistäsi tuuheammat ja jopa 3 kertaa pidemmät". Mutta toisaalta meikkaaminen kuuluu nykypäivään.

Usein ihmisistä näkee ainakin osan persoonallisuudesta siitä kuinka he meikkaavat. Myös minulla tulee vahvoista ja tummista meikeistä mieleen goottityyliä edustava henkilö, räikeistä meikeistä taas teini. Mutta meikkaaminen on osa heidän peroonallisuutta enkä todellakaan katso ystäviäni sen perusteella. Se on vain osa heitä, kuitenkin tärkein on se millaisia he ovat luonteeltaan, ei ulkonäöltään.

Tuli pitkästä aikaa taas pitkä viesti :)
♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Poissa Desdemona

  • A Gay Superhero
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♥♣♦♠
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #7 : Kesäkuu 25, 2008, 15:30:22 »
Meikkaaminen on mielestäni nykyään täysin normaalia ja meikkaava poikakin rupeaa olevaan jo ihan tavallinen näky.

Minulla meikkaaminen tulee sykleissä. :D Välillä on pitkiäkin aikoja kun en meikkaa yhtenäkään päivänä ja välillä taasen meikkaan päivittäin. Jos meikkaan teen sen itseni takia: tulee itsevarma ja naisellinen olo. En tunne tarvetta näyttää yhtään sen paremmalta meikin avulla, kun mitä näytän ilman sitä, ei ole tarvetta miellyttää. Meikkaamisen aloitin mielestäni melko nuorena: noin 11-vuotiaana, mutta se oli vain ripsiväriä silloin tällöin. Päivittäin meikkaamisen aloitin yläasteelle mennessä ja meikkasinkin ahkerasti yhdeksännelle luokalle asti kunnes tajusin etten tehnyt sitä omaksi ilokseni, vaan siksi että muutkin sitä tekivät. Sen jälkeen on vaihdellut meikkaanko vai enkö.

Silloin kun meikkaan tykkään leikitellä väreillä. Normaalisti meikki on: meikkivoiteet, peitevärit ja puuterit, ripsiväri ja huuli kiilto + vaihtelevat osat. :D Välillä nudeluomivärejä, värikkäitä luomivärejä ja kajaaleja tai musta/valko-kyhäelmiä.
Kun meikkaan aamulla, kannan koko päivän mukanani puuteria ja pientä peiliä. Sen suurempaa tarvetta korjailla meikkiäni en tunne.

Niin kuin sanoinkin mielestäni meikkaava poika ei enää hätkähdytä useimpia. Tasa-arvon nimissä olisi minusta sallittavaa pojankin meikata siinä missä tytönkin. Ja kuten jo täällä sanottu TV:ssä, elokuvissa jne. on meikattuja miehiä. Emme välttämättä tiedosta sitä, mutta siellä se meikki silti on ja se on OK.

Meikkaus on yleistä, mutten osaa sanoa onko se liiankin. Kaiken näköisten, kokoisten ja ikäisten naisten näkee meikkaavan päivittäin. Tosin pistäähän se vähän miettimään kun näkee 10-vuotiaita pikkutyttöjä räikeissä meikeissä. Itseasiassa meikkeihin voisi laittaa ikärajat: vain vaikka yli 13-vuotiaat saisivat ostaa meikkejä. Typerää, mutta miksi ne pikkutytöt meikkaa? Ollakseen aikuisempia. Ei kiva.

En luokittele ihmisiä heidän meikkinsä mukaan, koska omakin meikkaustyylini heittelehtii lähes päivittäin. Tosin kun koulussa näkee mustameikkisen tytön jolla mustatut huulet, yhdistän tytön heti gootteihin. Tälleisissa tapauksissa yleensä tytön pukeutuminenkin on paljolti suuntaa-antavaa.

neda

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #8 : Kesäkuu 25, 2008, 16:27:22 »
Mielestäni meikkaaminen on luonnollinen tapa korostaa omia piirteitään, sekä parannella niitä. Itse en yleensä meikkaa, koska en tunne sitä tarpeelliseksi. Enkä nyt tarkoita, että olisin hirmu nätti tai jotain. En vaan tunne sitä tarpeelliseksi. Mutta silloin kuin meikkaan korostan yleensä silmiäni. Ja sitten tanssi näytöksissä on pitää olla aina kauhea kasa meikkiä naamalla, mutta se kuuluu asiaan ja se on lavameikki, ei niin voi normisti meikata... Minä luulen, että useimmat pojat eivät tykkää meikkipelleistä, siis tarkoitan sellaisista tytöistä, joilla on kilo meikkiä naamassa, mutta toiset taas tykkäävät. Minulla ei ole mitään sellaisia poikia vastaan, jotka meikkaavat, heillä on siihen yhtä suuri oikeus kuin kellätahansa tytölläkin. Luokittelen joitain ihmisiä meikkaustyylinsä mukaan esim. ne sentin meikkikerrokset ovat mielestäni lissuja varten. Mielestäni meikkaus on aikas yleistä. Eikä yhtään huono asia. En vaan ymmärrä miksi jotkut haluuaa pilata naamansa sellasella älytömällä kerroksella meikkiä. :D

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #9 : Kesäkuu 25, 2008, 18:23:59 »
Kouluun meikkaan aina (liikuntapäivät ovat poikkeus ;>), sekä muuten jos olen menossa jonnekin. Juhliin meikkaan, mutta kauppareissulle en. Ja nyt kun on kesäloma, niin meikkiä ei tule mitenkään hirveästi käytettyä, kun en ole kesätöissä :> Mä olin kanssa tässä keväällä ihan öönä, kun pikkusiskoni kertoi yhden hänen luokkalaisistaan meikkaavan, laittavan ripsiväriä ja luomiväriä. Ja yllättäen piskkusiskoni on kolmosella, menee tänän syksynä neloselle. Huulikiillot ja ripsarit 5.-6. luokkalaisilla on ihan okei, muttei ihan noin aikaisin mielestäni kannata aloittaa meikkaamista :P

Meikkaan siksi, että tunnen itseni varmemmaksi, kun minulla on meikkiä. Johtunee siitä, että tunnen olevani nätimpi kuin tavallisesti. Seiskalle mennessäni aloin meikata (ja muutenkin kiinnittää paljon enemmän huomiota ulkonäköön). kouluun mennessäni laitan ripsarin + peitevärin (tjs) + kajaalia (joskus). Minua ei haittaa, mikäli pojat meikkaavat, tai huolehtivat ihostaan.

Meikkaus liian yleistä? Öö... :DD
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #10 : Kesäkuu 25, 2008, 18:30:05 »
Minä en ole mikään hirveän innokas meikkaaja. Tunnen, että jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin ei sitten - ei ole pakko katsoa minua. Kyllähän meikillä saisi vaikka ihmeitä aikaan, mutta toisaalta en aina oikein luota kykyihini, sillä itseä tulee ehostettua lähinnä, jos lähden vaikka baariin tai joihinkin juhliin. Joskus saatan vähän peitellä tummia silmänalusia tai jotain näppyä naamassa, mutta muuten minulla ei oikein ole energiaa joka-aamuiseen meikeillä sähläämiseen. Olen muutenkin niin turta aamuisin, etten edes jaksa ajatella meikkien tunkemista naamaani. Muistelisin ensi kertaa meikanneeni ihan tosissani vasta joskus 15-16 -vuotiaana. Käytän edelleen meikkiä todella harvoin. Yritän olla tarkka rahoistani, joten säästelen kosmetiikkaani viimeiseen asti.

Onnistunut meikki näyttää toki hyvältä minunkin silmissäni. Hillitty, mutta elegantti meikki näyttää mielestäni hyvältä, ja jos naamaa on töhritty liian kirkkailla tai muuten vain mauttomilla väreillä, minua vähän etoo. En vain näe mitään järkeä siinä, että meikkaisi siksi, kun muutkin meikkaa. Jos joku haluaa käyttää aikaansa meikkaamiseen, niin olkoon, eihän asia minulle kuulu. Ala-asteikäisten meikkaamisen näen lähinnä huvittavana. Ja ylipäätään minusta on aika tyhmää se, miten yläasteikäiset läträävät naamaansa kaikkea mahdollista vain, koska kaveritkin läträä ja koska pitää olla niin cool.

Normaaliin meikkiini kuuluu meikkivoidetta ja ehkä vähän valokynää, jos naamassa on epäkohtia. Silmät tulee usein rajattua kajaalilla (yleensä kynällä, joskin omistan myös nestemäisen kajaalin). Käytän myös ripsiväriä ja joskus jotain silmänvarjostusta tai luomiväriä. Huuliin harvemmin laitan mitään, koska niille muodostuu niin helposti sellanen ällö kalvo.

Meikkaavista pojista en oikein perusta. Minusta miehen pitää näyttää mieheltä, eikä miltään wannabe-tytöltä, sillä minä aina jotenkin ajattelen meikkaavia poikia tyttömäisinä tai muuten hupaisina. Minusta miehille ei oikein edes sovi meikki. En muutenkaan hirveästi perusta näistä nykyajan metroseksuaaleista tai ylipäätään pojista, jotka ostavat kuukaudessa vaatteita enemmän kuin minä ja jotka kiinnittävät ulkonäköönsä liikaa huomiota. Eli kyllä meikkaaminen on minun mielestäni tyttöjen juttu.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #11 : Kesäkuu 25, 2008, 18:31:59 »
Minäkin meikkaan aika usein, mutta en mitenkään säännöllisesti. Joskus kouluun tai jonnekkin muualle lähtiessä tulee vähän meikattua, mutta useinmiten minun meikkaukseni rajoittuu siihen, että sutaisen vähän ripsaria silmiin, vaikka en sitä oikeastaan tarvitsisikaan. Ja en kyllä läheskään aina jaksa laittaa minkäänlaista meikkiä naamaan ulos lähtiessä. Minusta meikkaus ei ole mitenkään tarpeellista, mutta voihan se joissain tilanteissa saada itsevarmemman ja huolitellumman olon, mutta sitten pitää kuitenkin muistaa, että minkälainen meikki tahansa ei sovi kaikkiin tilanteisiin.
Enkä minä ihmisiä mitenkään meikkaustyylin mukaan ainakaan pelkästään luokittele. Siihen liittyy vaatteet, hiustyyli, asusteet, olemus ja kaikki muu mukaan, mutta olen yleensäkin yrittänyt olla luokittelematta ihmisiä liikaa ulkonäön perusteella.
Ja sitten poikien meikkauksesta. Totta kai heillä on yhtä suuri oikeus meikata, kuin tytöillä, mutta minun mielestä liika meikki ei kyllä tee heitä mitenkään kauniimman näköisiksi ja sama koskee tietysti myös tyttöjä.
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #12 : Kesäkuu 25, 2008, 21:30:02 »
En ole eläissäni meikannut, ellei satunnaista teatterimaskeerausta lueta. Ei kiinnosta, ja kaikki kemikaalit haisevat ja maistuvat pahalta, eivätkä taatusti ole terveellisiä. Tyttöjä meikkaaminen ei yleisesti ottaen tee yhtään kauniimmaksi, päinvastoin. Pojat ovat sitten eri juttu, ainakin tietyt rokkarit meikeissä ovat namuja - mutta heitä ihailen tietysti kaukaa. En itse asiassa muista ketään miespuolista meikeissä lähietäisyydeltä.
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #13 : Kesäkuu 25, 2008, 21:50:52 »
Meikkaan yleensä, kun lähden johonkin kotoa (paitsi mökille). Ripsaria / luomiväriä tms en käytä muutoin kun juhlissa. Kouluun ja johonkin ihmisten ilmoille mentäessä laitan meikkivoiteet, puuterit ja jotain peiteainetta vähän jos on tarvis.
Nykyään miusta lapset alottaa meikkaamisen liian aikaisin. Ja jotku pistää sen 2 sentin kerroksen meikkivoidetta ja ripsaria & rajauskynää sen verran ettei silmiä meinaa erottaa.

On kyllä (omasta mielestäni) melko naurettavaa jos pojat meikkaa. Ei sillä, onhan se jokaisen oma asia, mut miusta meikkaaminen on aina ollu se tyttöjen juttu. :D

Meikkaus ei välttämättä ole liian yleistä (paitsi ala-aste ikäisillä), mutta meikkien suuri määrä naamataulussa on liian yleistä. En esim. tykkää näiden gootti / emo-ihmisten (mielestäni oudoista) meikeistä naamassa.
Ei millään pahalla ketään kohtaan, se on vaan miun mielipide.


- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Systen

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #14 : Kesäkuu 25, 2008, 21:56:37 »
Itse aloitin meikkaamaan vasta lukion ensimmäisen luokan puolessa välissä. Sitä ennen en kokenut tarpeelliseksi meikata, ja nykyäänkin lisään vain hieman ripsaria.

En oikein pidä ajatuksesta, että poikaystäväni kulkisi kanssani enemmän meikkiä naamassa kuin minulla - muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta meikkaaminen taitaa olla tyttöjen juttu. Jo mainitut rokkarit etc. meikkeineen menee.

Kauhistelen välillä sitä, kuinka paljon pakkelia pystyykään naamaan mahduttamaan, jotkut ovat siinä erityisen taitavia. Harmi vain, että pakkeli näkyy HIEMAN liian selvästi, jolloin heti arvaa, että naamassa on jotain ja pahasti vialla. Useimmilla ei edes ole, mutta pakkelia on silti laitettava sitäkin enemmän. En tuomitse ihmisiä meikkaustyylinsä takia, mutta olen tässä samaa mieltä Miyn kanssa:

Tosin on eräs hurjan yleistynyt meikkitapa, joka saa minut valitettavasti kategorioimaan ihmiset heti sanan TEINI-alle.

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #15 : Kesäkuu 25, 2008, 22:09:17 »
Tätä naamataulua mikään kaunista. Meikillä voisi ehkä saada jotain aikaan, mutta petolinnun peräpuolena se pysyy vaikka meikkaisikin, joten hukkaan heitettyä aikaa. :D Minusta meikit ainakin vaikuttavat aika myrkyiltä, kuivattavat ihoa ja kun muutenkin ihoni on aika herkkä, niin ehkä parempi, että ei yritä ehostaa sitä, mitä ei oikein edes voi ehostaa. Lisäksi ajatuskin siitä, ettei voisi lähteä minnekään sillä rumalla naamalla, joka on annettu, on pelottavaa. En vastusta kenenkään meikkaamista, mutta itse arvostan myös kanssaihmisissä uskallusta tulla sellaisena kuin on. :D Sitä paitsi oli lapsena äärimmäisen ärsyttävää, kun äidin piti valloittaa vessa tunniksi meikkaamisen takia ja sitten opiskellessa sitä harrastivat kämppikset ja meinasi usein tulla pissat housuun. Saan aikani kulumaan muuhunkin kuin pärstäkertoimeni parantelemiseen. Se on ajanhukkaa kuten sanoin. :D Mutta muissa ihmisissä siis jotakuinkin samantekevää. En tiedä, onko se aikaistunut vai ei, kyllä jo kaksikymmentä vuotta sitten osa nelosluokkalaisista meikkasi ja oli muutenkin kuin pieniä pimuja ja kuudennella luokalla jo reilusti yli puolet.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #16 : Kesäkuu 25, 2008, 22:09:36 »
Meikkaaminen on jees. JÄtkillä meikki on oikeastaan söpöä, jos sitä ei ole liikaa ja jos se ei ole mitään ihku daa pinkkiä :D kunnon mustaa kajaalia niin johan on söpö =^_^= ja sekin _tietysti_ riippuu jätkästä :D

itse meikkaan välillä aika rajusti, mustaa meikkiä.. omasta mielestäni olen okei, se on minun tyylini, mutta osaan kyllä meikata hillitymminkin.

Ja sitten.. kaupungilla näkee niitä nelos vitos luokkalaisia vaaleansinisissä meikeissään, ne saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.. hyi ällöä !! hyrrr... ja kun ne ovat vielä nuorempia ja nuorempia, minkä ikäisenä ne pikkulapset oikein alottavat sen meikkaamisen ?? Itse aloin meikkaamaan naamaani vasta seiskaluokan puolessa välissä, ja en vieläkään meikkaa joka päivä, paitsi välillä saatan laittaa meikkivoidetta jotten näyttäisi niin punaiselta :D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #17 : Kesäkuu 25, 2008, 22:39:45 »
ja kun ne ovat vielä nuorempia ja nuorempia, minkä ikäisenä ne pikkulapset oikein alottavat sen meikkaamisen ??
Itse satuin kerran juttelemaan erään opiskelijaäidin kanssa ja hän kertoi, että antoi 10-vuotiaan tyttärensä meikata ihan sen takia, ettei tyttöä kiusattaisi o.O Kummallista, ei meillä vain aikanaan käytetty muuta kuin discossa huulikiiltoa ja glitteriä pitkin kasvoja. Vähän saattoi niillä suosituilla tytöillä olla sinistä naamassa, mutta...

Itse meikkaan, kun sille päälle satun, abi-ikäiseksi asti en muutoin kuin juhlia varten. Ripsiväriä en käytä ollenkaan, en ole oikestaan koskaan käsittänyt sen tökötin ideaa, kaikki kun tuntuvat vielä vetävän sen kanssa övrit niin, että näyttää kuin kasvoille olisi laskeutunut lintuhämähäkki. Yleensä tulee sipaistua puuteria, kun iho äityy läikikkääksi, ja fiiliksen mukaan laitettua huulipunaa. En tiedä mistä johtuu, mutta olen jotenkin omaksunut tavan ottaa aina huulipunan mukaan reissuun vaikken sitä ikinä käyttäisikään.
Jos hifistelemään ruvetaan ja kunnolla pitää meikata, niin silloin tulee käytettyä valokynää ja jotain hailakkaa luomiväriä. Huultenrajauskynää käytän enemmän hätäkynänä allakkamerkintöihin. Itse olen suht merkkiuskollinen, käytän vain Lumenea.

Kukin meikkaa kuten haluaa, niin tytöt kuin pojatkin, mutta kieltämättä minua naurattaa kuunnella selostuksia siitä, miten pitää nousta aikaiseen aamulla ylös ihan vain siksi, että on aikaa meikata tai ei voi lähteä ulos jos ei ole kunnolla pakkelia naamassa. Kun olimme kerran ystävän kanssa ulos lähdössä ja seurasin vierestä kun hän suoritti meikkiprosessilleen "loppusilauksen", taisin kysyä kolmesti "etkö sinä laittanut tuota jo?" Toinen mielenkiintoinen tapaus oli koulutoverini, jota en ollut koskaan nähnyt meikittä ennen kuin olimme leirikoulujaksolla ja härrekyyt hän näytti ihan vieraalta ihmiseltä.

Kuten on monesti todettu, niin täysipainoinen syy naisten meikkaamiseenhan ovat toiset naiset. On ryhmänpainetta, jos muut niin minäkin, ja sitten se eläimellinen kosioaspekti (:D), jossa pitää erottua joukosta kauneimmalla kuontalolla. Mitä minä olen perussuomalaisten miesten juttuja saunassa kevyessä humalassa kuunnellut (he humalassa, minä selvinpäin), niin eivät he käsitä meikkaamisen perimmäistä ideaa, heistä nainen on kaunis sellaisena mitä on. Joku miespuolinen voi toki tulla nyt sanomaan, ettei näin ole. Henkilökohtaisesti en ainakaan haluaisi miestä (tai tasapuolisuuden nimissä naista), jolle meikkaamisellani olisi jotain väliä.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Pau

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #18 : Kesäkuu 25, 2008, 22:55:18 »
Meikkaaminen on itselleni melko tärkeää: niin tekemisenä kuin ulkonäköni kannaltakin. Monet puhuivat meikkaamisesta eräänlaisena tapana tai rutiinina, ja toisaalta se on sitä minullekin, mutta minä myös pidän siitä ja saatan joskus meikata ihan vain huvikseni. Tykkään kokeilla uusia tapoja ja pidän siitä, kun voin keskittyä meikkaamiseen rauhassa ajan kanssa. Meikkini on suuri osa ulkonäköäni - todennäköisesti siksi, etten meikkaa kovin luonnollisesti ja meikkaustyylini on näkyvä. Useat ihmiset vetävät meikkityylistäni ikäviä johtopäätöksiä, ja se saa minut raivostumaan ehkä vähän turhankin helposti. Itselleni meikkityylini ei ole tapa tuoda mitään erityistä tyyliä esille, vaan saada tuntemaan itseni kotoisaksi ja ehkä jollain tapaa myös itsevarmemmaksi. Jos tunnen oloni hyväksi tällaisen meikin kanssa, minulla on mielestäni oikeus pitää se ilman ikäviä kommentteja tai johtopäätöksiä, jotka on luotu ainoastaan meikkityylini takia. Minua suorastaan raivostuttavat ihmiset, jotka muodostavat mielipiteensä ainoastaan meikin perusteella tuntematta kyseistä henkilöä ja kehtaavat ihan tosissaan väittää kyseisen ihmisen olevan jotain, mitä tämä ei välttämättä ole.
Lainaus käyttäjältä: Miy
Tosin on eräs hurjan yleistynyt meikkitapa, joka saa minut valitettavasti kategorioimaan ihmiset heti sanan TEINI-alle.
Tästä kuulisinkin ihan mielelläni lisää. Mikä on tämä meikkitapa ja mikä siinä on sellaista, että se saa sinut kategoroimaan ihmisiä?

Meikkaaminen ei vie itseltäni loppujen lopuksi edes kovin kauaa, vaikka ihmiset usein luulevatkin niin. Selviän siitä mainiosti kymmenessä minuutissa, mutta jos tahdon tehdä kaiken huolellisesti, saan siihen kyllä kulumaan suunnilleen puoli tuntia. Meikkivoiteen levitys on melkein hitain homma, sillä pyrin levittämään sen mahdollisimman tasaisesti ja niin, ettei ihoni näyttäisi hirveältä pakkelikerrokselta. Sitten nappaankin valkoisen ja mustan luomivärin, joiden levittämiseen ei mene oikeastaan kauaa, etenkään nyt, kun niiden laitosta on tullut eräänlainen rutiini. Laitan luomen ulkonurkkaan mustaa luomiväriä ja levitän sitä myös silmän "sivulle". Loppu luomi tuleekin sitten valkoisella ja laitan sitä myös alaluomelle. Luomivärien laiton jälkeen laitan ripsiin hieman ripsiväriä ja taivutan ne. Siinä se sitten onkin, eikä siihen tosiaan kulu niin kauaa, kuin ihmiset yleisesti luulevat. Ette todennäköisesti saaneet selityksestäni mitään selvää, mutta jos teitä ihan hirveästi jäi kiinnostamaan, niin stalkatkaa galleriassa. *naur* Räikeitä väreitä vältän meikkaamisessa viimeiseen asti, sillä ne saavat mielestäni naaman näyttämään lähinnä maalitaululta ja meikkaajan kasvot lapsellisilta. Toki on ihmisiä, jotka hallitsevat räikeiden värejen käytön ja saavat niillä aikaan mahtavan näköisiä tyylejä, mutta omissa käsissäni sellainen ei onnistu.

Meikkaamisen aloitin kuudennella luokalla, mutta silloin käytin ainoastaan ripsiväriä. Seitsemännellä luokalla mukaan tuli myös meikkivoide ja ysiluokalle asti taisin käyttää ainoastaan meikkivoidetta ja ripsiväriä. Yhdeksännellä luokalla meikkimäärä alkoikin sitten hiljalleen lisäytyä ja nyt olen käyttänyt tätä tyyliä yli vuoden, sillä tunnen tässä oloni hyväksi. Perimmäinen syy meikkaamiseeni on tosiaan se, että haluan korostaa niitä asioita, joista pidän ja vastaavasti peittää hieman ikävämpiä puolia. Meikkaaminen on myös itselleni tapa luoda jonkinlaista omaa tyyliä ja kohottaa itseluottamusta. Meikkaan säännöllisesti, mutta pystyn tekemään lyhyitä reissuja ilman meikkiäkin. Ihoni on kummallisen punainen ilman meikkivoidetta, joten pyrin laittamaan meikkivoiteen päivittäin, vaikka esimerkiksi koiran kanssa lenkille lähtiessäni en jaksa alkaa meikkaamaan ainoastaan sitä varten. Mielestäni meikkaaminen ei kerro ihmisestä paljoakaan, vaikka niin voisi aluksi kuvitella. Meikin määrästä ei mielestäni voi päätellä sitä, kuinka paljon kyseinen ihminen pitää meikkaamisesta tai millainen tämän itsetunto on. Jokaisella on vain oma tyylinsä ja eri syyt meikkaamiselleen, eikä mielestäni tietynlaisesta meikkaamistyylistä voi päätellä lähes mitään.

Myös minä olen huomannut sen, että nykyään yhä nuoremmat ja nuoremmat meikkaavat. Se ei tunnu itsestäni missään nimessä hyvältä, vaan saa minut lähinnä ajattelemaan kyseisten lasten vanhempia ja sitä, miten he sallivat pienten lastensa meikkaavan. Ymmärrän kyllä pikkutyttöjen meikkikokeilut prinsessaleikeissä, mutta silloin kun meikkaus siirtyy kodin ulkopuolelle ja lapsella on ikää 8 vuotta, alkaa koko homma mennä minun älyni yli. Mielestäni meikkaus olisi parasta aloittaa vasta yläasteella, sillä ala-asteella se leviää kuudesluokkalaisista vuosi vuodelta nuorempiin. Itse tosiaan aloitin meikkaamisen silloin kuudennella, mutta jos saisin valita nyt, olisin aloittanut sen vasta yläasteella. Ihan siksikin, että sekin voisi olla tapa antaa lasten olla lapsia, eivätkä ala-asteen nuorimmat tottuisi meikkausmaailmaan vielä niin nuorina. En nyt tarkoita sitä, että kuudesluokkalaiset ovat kaiken pahan alku ja juuri, eivät todellakaan, mutta myös heillä saattaa olla jonkinlaista vaikutusta. Ala-asteen nuorimmaiset ihailevat kyseisen paikan vanhimpia, eli kuudesluokkalaisia, ja voivat oppia jonkinlaisen mallin heidän käyttäytymisestään: "minäkin saan meikata, kun olen noin vanha".
Medialla on toki suuri vaikutus lasten meikkaamiseen, eikä sitä olekaan niin helppoa valitettavasti kitkeä pois. Medialla tosin on vaikutus niin moneen muuhunkin asiaan ja sen pohtiminen menee jo täysin tämän topicin ohitse, joten taidan jättää sen jonnekin muualle.

Raivostuttavin asia, joka liittyy meikkaamiseen, on ehkä mielestäni meikkejen pois peseminen. Joskus illalla saattaa alkaa nukuttaa ihan mahdottomasti, ja ajatuskin siitä, että meikit tulisi vielä pestä pois, inhottaa. Eihän se loppujen lopuksi ole iso homma, mutta siltikin se silloin tällöin tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Joskus kouluaamuina myös itse meikkaaminen tuntuu raivostuttavalta ajatukselta, vaikka siitä yleensä pidänkin. Joskus kuitenkin tulee päiviä, kun ei millään jaksaisi ottaa sitä meikkivoidepurkkia käteen ja alkaa sutia sitä naamaan - etenkään huolellisesti. Kuitenkin yleensä meikkaaminen on kivaa ja toisinaan meikkaan ihan huviksenikin, sillä tylsänä hetkenä se on myös hyvä ajanviettotapa.
Kusipäistä suloisin.
yhyy -> Pau

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #19 : Kesäkuu 25, 2008, 23:53:50 »
Itse en meikkaa muiden ihmisten vuoksi. Meikkaan itseni vuoksi siksi, että haluan näyttää että huolehdin itsestäni. En ymmärrä naisia, jotka voivat mennä juhlimaan ilman meikkiä, mutten ymmärrä niitäkään jotka eivät voi viedä edes roskapussia ilman kunnon "sotamaalausta".

Mielestäni ala-asteella on ihan liian aikaista aloittaa meikkaaminen. Sopiva aloitusaika on mielestäni yläaste ja silloinkin riittää huulikiilto, peitepuikko ja/tai kevyt meikkivoide ja ripsiväri. Myöhemmin voi käyttää muitakin.

Huonot meikit vain tukkivat ihohuokoset ja aiheuttavat mustapäitä ja finnejä. Voihan niitä toki tulla hyvälaatuisistakin jos ei puhdista ihoaan, mutta huonot meikit voivat sisältää ihohuokosia tukkivia aineita kuten mineraaliöljyä. Meikattu iho on tärkeää puhdistaa jollakin puhdistusgeelillä tms. ja viimeistellä kasvovedellä. Lisäksi kasvovedellä täytyy puhdistaa kunnes likaa ja meikkiä ei enää tartu pumpulilappuun tai muuhun jolla sen kasvoveden levittää.

Aloin meikkaamaan joskus yläasteella, mutta silmämeikkiä aloin käyttämään vasta yliopistossa (lukuunottamatta vanhojen päivää ja lakkiaisia). Yläasteella käytin vain huulikiiltoa ja peitepuikkoa peittääkseni finnit. Lukiossa aloin toisinaan käyttämään myös huulipunaa ja puikkomeikkivoidetta. Yliopistossa käytän yleensä peitepuikkoa, meikkipuuteria, valopuuteria tummiin silmänalusiin ja puuteria sekä tietenkin huulipunaa. Toisinaan käytän luomiväriä, silmänrajausta ja ripsiväriä. Alussa silmämeikin teko kesti lähes puoli tuntia, nyt menee alle 10 minuuttia. En ymmärrä miten joku voi meikata yli tunnin, itse saan meikattua alle puolessa tunnissa.

Lempimerkkejäni ovat Revlon ja Lumene. Minulla on myös joitakin Max Factorin, Rimmelin, Isadoran ja Lorealin tuotteita.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 25, 2008, 23:58:06 kirjoittanut Lady Asensio »
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #20 : Kesäkuu 26, 2008, 00:04:38 »
Jaa, no näköjään minäkin tänne viestiä laitan :)

No, yleensä se meikkaaminen alkaa siinä ylä-asteen alussa, kun huomaa että suurin osa oppilaista tekee niin ja se tuntuu jotenkin "coolilta." Minäkin aloitin suurinpiirtein samoihin aikoihin, mutta pääosin vain omaksi huvikseni.

Nykyään minulla on niin, että ulos on oikeasti vaikea lähteä ilman meikkiä - olo tuntuu jotenkin oudolta jos ei laita mitään päälle. Minua kyllä raivostuttaa se, että jos joku kiljuu sitä, että "iik, pojat ei tykkää jos en laita hirveitä paakkelikerroksia!!1" sillä ei mielestäni sitä kannata laittaa itselleen mitään maalitaulua jotta pojat pitäisivät. Yleensä sitä vain laitetaan ihan huvin vuoksi, koska se on hauskan näköistä.

Minä aloitin itse meikkaamisen vitosluokan lopulla, mutta en meikannut pahemmin. Laitoin huulikiiltoa ehkä kerran kuussa tai silloin kun ehdin, enkä kutosellakaan kummemmin meikannut - laitoin joskus luomiväriä ja sitä huulikiiltoa, mutta silloin näytin kyllä luultavasti aika huvittavalta :) Seiskalla se meikkaaminen sitten alkoi kunnolla, vaikka en siinä alussa vielä hirveästi mitään laittanut - jouluna ostin enemmän omia meikkejä ja niitä sitten kerääntyi. Tässä keväällä sitten omaksuin sellaisen ns. oman tyylin - laitan yleensä luomiväriä, ripsiväriä ja hieman huulikiiltoa ehkäpä, mutta en aina - luomiväri ja ripsiväri kuitenkin tulee lähes aina laitettua. Nykyään meikkaan mielestäni hyvin, koska olen sitä oppinut äidiltäkin yms. mutta en arkeen laita edes mitään pissismeikkiä - en edes käytä meikkivoidetta. Minun ihoni on muutenkin rasvainen, joten meikkivoide tai puuteri tms. tukkii ihohuokosia ja tulee lisää finnejä :> peitepuikkoa kuitenkin käytän välillä ja niin. Juhliin tulee laittauduttua yleensä pisimpään, joskus menee jopa puoli tuntia sen yleisen kymmenenminuuttisen sijaan.

Itse olen muuten kuullut tuosta TEINI-meikistä hieman, en ole varma tarkoittaako Miy samaa tapaa, mutta yleensä nykyään valkoinen rajaus silmien ympärillä,  paksu meikkivoide / puuterikerros ja sellainen huulien vaaleaksi värjääminen (en nyt tätä osaa kuvailla) saa useimmat kategorioimaan toisia TEINIksi, mutta ehkä näin on vain meidän seudulla :)

Meikkaaminen on hauskaa ja se on ns. luovaa hommaa kun saa valita värejä ja omaksua oman tapansa, joten pidän siitä.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #21 : Kesäkuu 26, 2008, 14:14:28 »
Minun suhtaumiseni meikkaamiseen on hieman kaksijakoinen; toisaalta ihmisen pitäisi saada ja uskaltaa olla sellainen kuin hän luontaisesti on, mutta toisaalta, jos meikin käyttö oikeasti parantaa omaakin mieltä, niin mikäs siinä.

Itse aloitin aika nihkeästi. Yläasteella meikkasin silloin tällöin laittaen esim. ripsiväriä ja huulikiiltoa, mutta sekin oli aika harvinaista. Lukioaika oli minulle todellista taantumusta: meikkasin vielä harvemmin kuin yläasteella. Oikeastaan meikkaamiseni alkoikin kunnolla vasta yliopistossa, jolloin käyttööni tulikin pikkuhiljaa suunnilleen kaikki perusmeikkiin tarvittava: meikkipuuteri (koska olen laiska ja haluan meikkivoiteen & puuterin yhdessä), ripsiväri, rajauskynä sekä luomiväri ja huulipuna tai -kiilto, joskin viimeiseksi mainittuja käytän harvemmin. Mitä kauemmin olen meikannut, sitä riippuvaisemmaksi olen siitä tullut. Alussa meikkasin lähinnä yliopistolle mennessäni ja pystyin vallan mainiosti lähtemään vaikka viikonloppuna shoppaamaan ilman meikkiä, koska halusin antaa iholleni vapaapäiviä pakkeleista. Nyt en mielelläni lähde mihinkään ellei minulla ole ainakin meikkipuuteria, sillä ihoni ei ole läheskään virheetön. Jätän kuitenkin joskus kaiken muun pois.

Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että meikki kyllä parantaa useimpia naamatauluja, ja se on syy siihen, miksi itsekin meikkaan. Sinänsä minulle on yksi lysti mitä muut minusta ajattelevat, mutta jos ei itse tekisi mieli nähdä edes vilaukselta omaa meikitöntä kuvajaistaan peilistä, voi kai sitten saman tien tehdä asialle jotain. Mutta mikä minua ärsyttää meikkaamisessa on se, että siitä on tullut ikään kuin yhteiskunnan sanelema velvoite naisille. Toisinaan meikkaamattomia naisia katsotaan karsaasti ja ajatellaan, etteivät he pidä itsestään huolta, vaikka he olisivatkin muuten huoliteltuja. Ja monissa ammateissa meikkaminen on lähes pakollista -voin kuvitella, että ihan tavallista virkailijanaistakin katsotaan toimistolla karsaasti, jos hän ei meikkaa. Puhumattakaan siitä, miten työhaastattelussa kävisi, jos samaa paikkaa hakisivat meikkaava ja meikkaamaton nainen. Muut ikään kuin paheksuvat meikkaamatonta naista siitä, että hän uskaltaa olla luonnollinen. Valitettavasti jokaisen naisen on otettava tämä huomioon, vaikka muuten olisikin sitä mieltä, että on sama mitä muut ajattelevat.
-Non unde possim sed unde volo-

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #22 : Kesäkuu 26, 2008, 15:31:20 »
meikkaava ja meikkaamaton nainen. Muut ikään kuin paheksuvat meikkaamatonta naista siitä, että hän uskaltaa olla luonnollinen. Valitettavasti jokaisen naisen on otettava tämä huomioon, vaikka muuten olisikin sitä mieltä, että on sama

Elämme ilmeisesti eri maailmassa, kun en ole koskaan tuollaiseen törmännyt. En ole huomannut koskaan kenenkään paheksuvan eikä kukaan ole kysynyt, miksen meikkaa. Ja olen aivan varma, etten ole saanut epänaisellisuudesta miinuspisteitä työhaastatteluissa. Päinvastoin voisin kuvitella, että sotamaalauksessa ja hepeneissä haastatteluun tulo voisi antaa kuvan, että on ajattelukyvytön ja avuton pimu, vaikkei ulkonäön toki pitäisikään vaikuttaa. Niin, en ole hakenut töitä edustussihteerinä enkä edes pankkivirkailijana, epäilemättä jotkut työnantajat haluavat vain naisellisia naisia, mutta niin yleistä se ei ole, että jokaisen naisen pitäisi ottaa asia huomioon. Nykyinen työpaikkani on yliopisto, ja meikkaavat naiset ovat vähemmistö.
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #23 : Kesäkuu 26, 2008, 15:41:43 »
Meikkaaminen on pitemmän päälle aika turhauttavaa, mutta silti itse meikkaan. Yleeensä laitan meikkivoidetta, puuteria ja ripsaria, toisinaan vähän luomiväriä tai rajausta tai sitten taas - varsinkin näin kesällä - jätän ripsarin pois. Joskus jätän myös meikkivoiteen, jos tulee esimerkiksi äkkilähtö jonnekin, mutten silti viitsi ihan ilman mitäänkään lähteä. En pidä naamastani ilman meikkiä, silmänaluset ovat liian tummat, virheitä vähän joka puolella ja naama kiiltää. Kuten Musta Koira sanoikin, jos ei itse tekisi mieli nähdä edes vilaukselta omaa meikitöntä kuvajaistaan peilistä, voi kai sitten saman tien tehdä asialle jotain.

En ole ihan varma, milloin aloin meikata. Ala-asteella taisin satunnaisesti jotain laittaa, mutta meillä se ei ainakaan mennyt niin, että jos ei meikannut niin sai ryhmän paineet niskaansa: ennemmin toisin päin. Olin kerran kahden kaverini kanssa ottanut meikkejä mukaan ja ajattelimme laittaa niitä koulussa. Menimme vessaan, muttemme sitten kuitenkaan loppujen lopuksi kehdanneet kulkea ne naamassa. Kerran olin laittanut ihan vähän ripsiväriä - ja taisin olla kuudennella luokalla, vähintään viidennellä - ja luokkalaiseni tuli heti kysymään, onko minulla ripsaria, ja minua hävetti hirveästi, vaikken ihan tajua, miksi. Meidän luokalla meikkaamista pidettiin kuitenkin lähinnä outona, tosin ainakaan yhdellä rinnakkaisluokalla tilanne ei ollut ihan sama.

Kun menin yläasteelle, taisin siirtyä puuteriin, oikeastaan meikkipuuteriin, jota laitoin, mutten muistaakseni muuta. Varsinkin seiskan jälkeen alkoi kyllä olla jo outoa, jos ei meikannut, ja kun katselee nykyisiä seiskoja, tosi harva on ilman meikkiä. On harmi, jos yhä nuoremmat meikkaavat siksi, että kokevat sen tarpeelliseksi, mutta toisaalta taas, jos he tekevät sitä siksi että se on hauskaa, en tiedä, miksi asiasta pitäisi olla huolissaan tai pahoillaan. Taidan kyllä silti olla.

Muiden meikkaamisella ei ole minulle mitään väliä niin pitkään, kun he eivät välitä siitä, mitä itse teen. Ei sillä, ei ole tullut vastaan tapausta, jossa joku meikkiä käyttämätön alkaa selittää siitä, kuinka kaikkien pitäisi tehdä kuten hän. Miehet ja pojatkin saavat minun puolestani meikata, jos heitä huvittaa, mutta pidän itse heillä outona muuta kuin kajalia. Minusta tuntuisi hassulta, että miehet yrittäisivät peittää ihon pieniä virheitä tai kiiltävyyttä samoin kuin naiset meikkivoiteilla ja puutereilla, koska se ei mielestäni vain ole miesten juttu - tietysti esimerkiksi televisiossa töitä tekevien tilanne on vähän eri.

En ole muuten koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset arvostavat niin paljon meikkivoidetta. Itse en ainakaan koe sen parantavan erityisesti mitään ilman, että laitan puuteria päälle.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa Pau

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #24 : Kesäkuu 26, 2008, 16:43:00 »
En ole muuten koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset arvostavat niin paljon meikkivoidetta. Itse en ainakaan koe sen parantavan erityisesti mitään ilman, että laitan puuteria päälle.
Joko sinulla on jo valmiiksi kadehdittavan tasainen iho, tai meikkivoidevalintasi on huono. Meikkivoiteiden peittävyyshän vaihtelee ihan hirveästi: osa on läpikuultavia ja osa peittää todella hyvin. Läpikuultavat meikkivoiteet eivät mielestäni tee mitään, ehkä antavat iholle ainoastaan erivärisen sävyn, mutta kunnolla peittävät meikkivoiteet saavat ihon kyllä täysin erinäköiseksi. Tosin jos iho on jo valmiiksi tasainen ja kaunis, niin meikkivoide tuskin pystyy sille paljoa tekemään. Itselleni meikkivoide tekee ihmeitä, sillä ilman sitä ihoni on ikävän punainen ja väritykseltään epätasainen. Meikkivoide sitten tekee siitä tasaisen värisen ja näköisen, ja se on oikeastaan koko meikkini tärkein osa. Itseasiassa minä taas en ole oikein koskaan ymmärtänyt kunnolla puuterin ihannointia, sillä minusta tuntuu että se ei tee juuri mitään. Kuulemma pitää meikkivoiteen paikallaan, mutta en kyllä ole huomannut puuterin vaikuttavan sen pysyvyyteen, vaikka puuterini pitäisi olla hyvin tasokas. 
Kusipäistä suloisin.
yhyy -> Pau