Kirjoittaja Aihe: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2  (Luettu 28761 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2
« Vastaus #75 : Elokuu 26, 2012, 15:26:22 »
Mua jotenkin huvittaa nää kommentit... Puhutaan kuinka Harryssa ärsyttää liika "täydellisyys", mutta silti samaan hengenvetoon todetaan, kuinka sittenkin Harryssa nyppii se ajattelemattomuus ja kapeakatseisus - eli kaikki se, mikä tekeekin Harrysta inhimillisen. ;)

En ole kieltämässä hupiasi, mutta viestisi luettani kävi haravalla läpi ketjua enkä löytänyt kuvailemiasi viestejä hirveästi. Esimerkiksi esiin nostamasi valitus Harryn täydellisyydestä ja ajattelemattomuudesta/muuvastaavapiirre olivat aika harvoin mainittuina samassa viestissä, ja eri kirjoittaen viestien yhteenvetäminen ei taas mielestäni ole tässä tapauksessa lainkaan mielekästä. Ihmisethän näkevät asiat eri tavoilla. Esimerkiksi minua rasittaa suunnattomasti Harryn itku menetetyistä vanhemmista - joo, hän niin kuin menetti heidät yksivuotiaana. Totta kai ymmärrän, että kirjoittajalla on ollut intressinsä ja emotionaalisesti on enemmän kuin todellista, että Harry haikailee vanhempiaan, jotka ovat tietysti kaikin puolin parempia kuin hänen kasvattiperheensä. Mutta se ei poista ärsyttävyyttä, joka vain lisääntyy kirja kirjalta ja huipentuu epilogiin. :D

Sen sijaan monet olivat tarttuneet muun muassa siihen mielenkiintoisimpaan pointtiin, että miten asiat esitetään. Missä valossa hyvät tai huonot piirteet näkyvät? Tulee mieleen klassinen tapaus tulisesta tai hieman kömpelöstä nuoresta naishahmosta. ;) Itse ainakin koin, että monet Harryn huonoimmista puolista kuten ajattelemattomuus (eh, tyhmyys) olivat eräänlaisia rohkelikkohyveitä, jotka hyväksytään. Onneksi Kalkaros sanoo välillä suorat sanat. ;)
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa unimaagi

  • Vuotislainen
  • Muodonmuuttaja.
Vs: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2
« Vastaus #76 : Lokakuu 21, 2012, 21:13:18 »
Minua ärsyttää eniten se, että Harryn puhe on koko ajan tällaista: ''Öh, joo.. kiitti'' ''Öh.. no joo'' tyylistä :D
''It's leviosa, not leviousaa!''

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2
« Vastaus #77 : Lokakuu 26, 2012, 19:00:14 »
Itse pidän Harrya hyvin rakennettuna hahmona.
Te jotkut, jotka haluaisitte Harryn olevan "vähemmän täydellinen", niin ajatelkaapa tätä:
Harry ei ole koskaan tuntenut vanhempiaan ja on asunut lapsuutensa talossa jossa häntä hyljeksitään. Lapsuus on juuri se aika kun omaa minuutta selvitetään, kuka on ja minkälaiseen asemaan kuuluu ihmiskunnassa.
Musta tuntuu jos leikisti mietitään realistisesti, että eihän Harrysta olisi voinut kasvaa millään ilveellä niin jaloa ja hienoa kuin mikä nyt sattui olemaan, jos talosta puuttui kaikki rakkaus ja hyväksyntä häntä kohtaa, eiköhän hänellä olisi jonkinmoisia psyykkisiä ongelmia tullut? Ihan "simppelit" asiat kuten vessaan opettelu, puhuminen, käveleminen, jos häntä ei kannustettu ollenkaan näissä asioissa, eihän hänellä olisi mitään toivoa normaalista elämästä. Toisaalta, ehkä halveksinta muuttui rajulle levelille vasta kun Harryn ensimmäiset taikuudet esiintyivät, viiden vuoden ikäisenä, mutta uskoisin silti että hän olisi suhteellisen kieroonkasvanut.

Lainaus
On hyvä että Rowling on kirjoittanut Harrylle onnistumisen hetkiä taikamaailmassa, jotain jossa hän on kerrankin hyvä esim. huispaus. Kirjasarjasta tulisi Harryn kohdalla liian synkkä jos hän häviäisi Draco Malfoylle ja olisi huono kaikissa aineissa.

Totta, totta.
Lainaus
Ja kun Harry saa tietää että Voldemort jahtaa häntä, että heidän välillään on ainutlaatuinen side, hän ei halua sekoittaa siihen ystäviään. Niin minäkin tekisin, suojelisin ystäviäni loppuun saakka. Minusta ei ollut ollenkaan väärin kun Harry hanakoi vastaan kun Hermione, Ron ja kumppanit halusivat tulla mukaan Salaperäisyyksien osastolle. Hän saa sarjassa aivan tarpeeksi apua Hermionelta läksyissä ja Dumbledorelta Voldemortin voittamisessa, joten miksi ystävät täytyisi tunkea hänen omaan henkilökohtaiseen kohtaloonsa?
Kun minusta se tuntui vähän tyhmältä, eiköhän hän olisi loppupuolella jo tajunnu että ei elämästä selviä hengissä hän tule pärjäämään yksin Voldemortia vastaan, vaikka hän onkin "poika joka elää", ei hänellä loppujen lopuksi ollut mitään hyper-erityistä joka olisi saattanut hänen yksin voittaa Voldemort.. Dumbledorelta hän totta kai sai apua, mutta ei minusta liikaa. "Hermionelta läksyissä", musta tuntuu että Hermione pääsi pätemään parhaansa mukaan :'D
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2
« Vastaus #78 : Lokakuu 26, 2012, 19:33:44 »
Aloittajan kommentti tiivistää monta omaakin ajatustani Harrystä. Semmosella taustalla hahmoon ois ollu helppo pistää vähän lisää kulmia, jotka ois sitten pikkuhiljaa hioituneet sarjan edetessä, kun Harry saa osakseen ystävien aitoa välittämistä ja Dumbledoren suojelun ym. Ja miksei niitä särmiä ois voinu olla vielä senkin jälkeen, esim. suhteessa Ginnyyn ei ole niin mitään mielenkiintosta vaikkapa Roniin ja Hermioneen verrattuna...

Oon tästä vaahonnu aiemmin jossain muussa topsussa. Palaan paasaukseen myöhemmin ku nyt lukasin vaan nopeasti alotuksen. :)
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Adairana

  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mikä Harryssä ärsyttää vol. 2
« Vastaus #79 : Lokakuu 26, 2012, 21:37:23 »
Minua itseäni ei häiritse niinkään se, että Harry ei "poikkea hyvältä polulta". Minulle oli riittämiin, että hän käytti komennuskirousta DH:ssa, vaikka jokin muukin reitti olisi saattanut olla mahdollinen. Lisäksi on kaikki koulutappelut ja muut mielestäni jokseenkin turhat tempaukset...
Tämän sijaan minua häiritsee Harryn tekopyhyys ja marttyrius ja hänen koko ajatuksensa siitä, että kaikki pyörii hänen ympärillään. Harry hyvin harvoin pysähtyy ajattelemaan ketään tai mitään muuta kuin omaa suurta tehtäväänsä, kuinka raskasta ja vaarallista se on ja miten se saattaa vahingoittaa muita. Tavallaan juuri nuo piirteet tekevät hänestä inhimillisen. Kuitenkin on ärsyttävää lukea, kun hän raivoaa Ronille ja Hermionelle ongelmistaan. Tai silloin, kun hän on varma, että kaikki on hänen syytään ja koettaa suojella muita yrittämällä vetäytyä ylhäiseen yksinäisyyteensä. Osittain minusta tuntuu, että Harryllä on särmiä, kyllä, mutta ne ovat väärissä paikoissa.