Kirjoittaja Aihe: Kielten opiskelusta vol. 2  (Luettu 19645 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #75 : Joulukuu 22, 2009, 17:50:10 »
Vispilä lukee ranskaa. Olen lukenut omatoimisesti nelisen vuotta sanakirjaranskaa, opetuksen alaisena puolitoista vuotta. Ranskahan on todella vaikea kieli eikä se sovi kaikille. Itse pidän ranskaa hyvin kauniina kielenä, vaikka sen opiskelu melko tuskaa verbien taivutusten ja eri prepositioiden kanssa on. Eräs ranskalaisen kanssa naimisissa oleva ex-opettajani mainitsikin kerran: ranskan kielen arvosana 8 on muiden kielien 9.

Suomi äidinkielenä on aina ollut yksi lempiaineistani, eikä se koskaan kovin suuria vaikeuksia ole teettänyt. Suomea kuuluu osata kunnolla, enkä ymmärrä niitä jotka eivät siitä jaksa välittää, indokiinaako haluaisitte puhua?

Englanti samaa tasoa kuin suomi, ihan kiitettävästi menee. Kansankieli englanti on mielestäni asia, mitä jokaisen pitäisi around the world osata edes sen verran, että kykenee hoitamaan asioitaan (esmes. kaupankäynti, tervehdykset).

Ruotsia en suomalaiselle koe niin tarpeelliseksi kuin suomea ja englantia. Okei, ehkä Suomi on kaksikielinen maa, mutta senkään syytä en nykyään enää ymmärrä. Ruotsi kielenä sujuu silti aika hyvin, onhan kyseisessä kielessä aika paljon samaa kuin suomessa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2009, 17:55:05 kirjoittanut Vispilä »
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Musval

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaUnicorn19035
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #76 : Joulukuu 22, 2009, 18:23:56 »
Itse opiskelen äidinkielen lisäksi vain ruotsia ja englantia, eli siis näitä pakollisia kieliä. Englanti sujuu hyvin, lähes joka vuosi on tullut kymppi todistukseen. Ruotsin aloitin tänä syksynä kun siirryin yläasteelle ja kympin arvoisesti on sekin lähtenyt sujumaan. Itse pidän tosin englannin kielestä huomattavasti ruotsia enemmän, minusta englanti on helpompaakin. Tosin se saattaa vain tuntua siltä, kun olen sitä opiskellut kauemmin. Netissä käytän myös monia englanninkielisiä sivustoja, joten kielitaitoni on senkin ansiosta kehittynyt. Lausuminen ei tosin niinkään. :D Ruotsista en siis tosiaan kamalasti välitä.
"Dancing is like dreaming with your feet." -Constanze

Dallas

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #77 : Joulukuu 24, 2009, 22:03:36 »
Rakastan kieliä ja ne ovat suosikkikouluaineitani. Ne ovat myös meitille helppoja joten ehkä siksikin niitä on kiva opiskella.
Opiskelen äidinkielen lisäksi viittä kieltä. Englantia olen lukenut kolmannelta asti, ranskaa viidenneltä, ruotsia seiskalta, espanjan aloitin nyt lukiossa, samoin kiinan kielen.
Enkku ja ranska on aina olleet ysiä ja kymppiä, ruotsi on pysynyt kasin paikkeilla koska yksinkertaisesti mulle on aina sattunut ihan idiootit ruotsin opettajan joten ei ole hirveästi tunnilla jaksanut tsempata. Mutta joo...
Espanjan siis tosiaan aloitin tänä syksynä, se on osoittautunut yhtä kivaksi kuin ranska ja enkku, se on myös toistaiseksi pysynyt parhaissa mahdollisissa numeroissa.
Kiinan kieli tuli ihan puun takaa mutta ilmoittauduin kuitenkin kurssille. Nyt osaan puhua kiinaa jo melko hyvin, alkeita siis, ja kirjoittaa joitain niitä merkkejä. Kuten arvata saattaa, se on opiskeltavista kielistäni kaikista haastavin.
Ja kaikkia kieliä aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Tämä kannettavani on enkun kielisellä ohjelmalla, puhelin on ranskaksi.

Olin myös kielimatkalla viime kesänä kolmisen viikkoa Enkuissa, ja kun ennen ongelmani oli että osasin lähinnä vain kirjoittaa englantia, nyt tuntuu että osaan myös puhua sitä tuosta vaan. Jännää miten sitä vaan oppii kun uskaltautuu suunsa avaamaan.
Oltiin myös Ranskassa muutama päivä, ja no siellä nyt ei kamalasti ehtinyt ranskaa jutella kenenkään kanssa mutta tarkoitus olisi lähteä ranskan puhumistakin opettelemaan Kanadaan tai Ranskaan.

Poissa Zahagehuma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #78 : Joulukuu 24, 2009, 23:09:40 »
Kielet on mukavia. Olen opiskellut englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää. Harmi, että nykyisin en saa opetusta muuhun kuin venäjään. Ja senkin opiskelen kotiopintoina, koska lukujärjestyksessäni ei ole tilaa sille. Olen toki miettinyt aloittavani opiskelemaan jotain kieltä täysin itsenäisesti. Pieni Ranskan kirjanen tuolla hyllyssä olisi, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Myös eestinkieli kiinnostaa. Tuskin sitä kieltä tarvitsen missään, mutta ajattelen yleensäkin kieltenopiskelun vain omana ilona.

Jokainen opiskelemastani kielestä on ollut jossain vaiheessa hyvin mielenkiintoinen, mutta ruotsi ja saksa alkoivat tökkiä loppuvaiheessa (vaikka mielelläni nyt taas aloittaisin niiden opiskelun). Miulle kieltenopiskelu on aina ollut suhteellisen helppoa. Johtunee kai siitä, että pidän niistä. Se kai se suurin vaikuttaja yleensäkin kieltenopiskelun sujuvuuteen.

On tosiaankin mahdollista, ettei miun osalta tule näitä kieliä käytettyä paljoa, mutta onpi ainakin takataskussa jos tulee tarvihtemaan.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #79 : Huhtikuu 18, 2010, 16:04:41 »
Luen kieliä, koska se on se alue, jossa laiskuudestani ja leväperäisyydestäni huolimatta olen vahvoilla. Ja onneksi olen lukenut, eipähän tarvinnut lukea reaaleja ylppäreihin. Olen opiskellut englantia, saksaa, ruotsia ja venäjää. Kaksi ensimmäistä toimivat jo ihan käynnön kommunkoinninkin tasolla hyvin, kaksi jälkimmäistä heikommin. Ruotsia kyllä ymmärrän ihan perushyvin, onhan 6 vuotta opiskeltu, mutta käytännössä ruotsalaisen kanssa asiointini taitaisi olla tasoa pratar du engelska. Tai no, kyllä se menee, jos saan toiseen käteen sanakirjan ja toiseen käteen grammatikin. Mieltä kaihertaa vähän ajatus siitä, että jos olisin kasvanut 30 kilsaa pohjoisempana, puhuisin luultavasti ruotsia päivittäin. Olen tullut tulokseen, että se on aivan liian yksinkertaista, koska mitä enemmän yritän perehtyä esimerkiksi kielioppiin, sitä varmemmaksi huomaan, miten säännönmukaista ja tylsää se on. Saksanopiskelu on pilannut minut - siinä vaiheessa, kun lakkasin kirjoittamasta ruotsinaineeni saksaksi ja toisinpäin, olin jo asennoitunut siihen saksanopiskelun kurinalaisuuteen ja poikkeusten poikkeuksiin, että ruotsinopiskelun iloinen maailma tuntuu ihan käsittämättömältä. Pitkän saksan opiskelussa on kyllä aina ollut tiettyä masokistimeininkiä ja raakaa karsintaa jatko-opiskelijoissa, ja ainakin meilläpäin saksanopiskelijoita taidetaan pitää jostain kohtaa vinksahtaneina. Lukion tokalle asti jopa saksan kirjat olivat aina niitä tylsiä, paksuja ja värittömiä opuksia, joiden kanssa nyt vaan piti pärjätä, että pärjäsi. Mutta ruotsi, voi hyvänen aika. Ruotsinkirjat, ne ovat ainakin meillä päin iloisia, pitsakan värikkäitä ja täynnä hymyileviä kasvoja, eikä sitä kukaan kestä. Pitääkö sitä hannuhanhi-stereotypioita vielä ruokkia koulukirjoissa? Näiden kahden kielen opiskelu on aina tuntunut olevan ihan eri maailmasta.

Saksanopiskelu on siis ollut haastetta haasteen perään ja muutamat sijammuodot aiheuttaneet jo kiitettävää hammastenkiristelyä vuosien aikana, mutta nyt kun sitä kielitaitoa on jo käyttääkin, tuntee sitä ainakin tehneensä jotain sen eteen. Ainahan minä olen yrittänyt päästä mahdollisimman vähällä, mutta hei, jos jotain vapaaehtoisesti tekee, niin sama se on tehdä kunnolla. Eikä aloitettua kesken jätetä. Venäjään verrattuna saksan kielioppi tuntuu sitä paitsi jo yksinkertaiselta. Oli valheellista turvallisuudentunnetta uskoa, että pelkkä preteriti tekisi aikamuotojen käytöstä jotenkin helppoa, mutta sehän olikin aikaa ennen aspektipareja. Ja ne sijamuodot. Vasta tähän on päästy lukion kolmen vuoden aikana, mitähän vielä selviää, jos pääsen venäjänopintojani jatkamaan? Toisaalta lohduttaudun ajatukseen, että omassa kielessäni on 15 sijamuotoa, joista 12 puhekielisessä käytössä, ja jotkut ihan oikeasti jaksavat opiskella suomea vieraana kielenään - mitäpä minä valitan, ottaen huomioon vielä suomen verbitaivutuksen. (Kyllä, suomen kielioppi on minusta kiinnostavaa ja hauskaa, ja kielenopiskeluahan sekin on.)

Yleensä opin parhaiten kieltä kuuntelemalla. Koetuloksista sen huomaa siinä, miten kuunteluosiot menevät järjestään hyvin, vaikka kirjalliset eivät sujuisikaan. Venäjänopettajani sen sanoi, tarkastettuaan yo-kokeeni: "Kuuntelu oli ryhmän paras, mutta ainekirjoituksesta sinut taas niin tunnisti - kyllä sinä itsesi ymmärretyksi saat, mutta muotojen oikeellisuus on aika satunnaista." Näin myös ruotsissa. Saksan suhteen erot olivat pienempiä, koska loppuaikoina otin itseäni niskasta kiinni ja oikeasti näinkin jonkin verran vaivaa opiskelun eteen. Ja englannin kanssa tilanne on melko tasan tai joskus väärin päinkin, koska englannin kuuntelut vaan monesti kuulostavat vähän ihmeellisiltä ja ovat sitä tasoa, että yhden sanan väärinymmärtäminen saattaa vaikuttaa paljonkin asian ymmärtämiseen. Sitä paitsi englannin ja saksan kanssa oikeat muodot tulevat jo aika selkärangasta ja harvoin tarvitsee konsultoida kielioppioppaita, tämän vuoksi kai en jaksa heikompien kielienikään kanssa ainekirjoituksessa juuri ajatella, ja sinne tulee fiilispohjalta vähän mitä sattuu ;D Englanti non kyllä siitä jännä kieli, että globalisaation myötä sitä voi puhua hirveän monella tavalla ja tulla silti erinomaisesti ymmärretyksi. Ja silti ylppärikuunteluissa tuntuu aina olevan pääasiassa niitä samoja perusjenkkejä...

Tulevaisuudensuunnitelmia on pyrkiä yliopistoon joko suomen tai saksan opiskeluun. Kuten englannin-venäjänopettajamme sanoi, ei englanti nykyään ole enää niinkään kielitaitoa kuin yleissivistystä Suomessa. Sitä paitsi, vaikka englanti on ehdottomasti vahvin ulkomaankieleni, se ei minusta ole läheskään yhtä kaunis ja kiinnostava kuin saksa.  Englannin kieli on minulle lähinnä kommunikaation väline, hienoutensa silläkin, mutta sillä ei nykypäivänä ole enää juurikaan eksotiikka-arvoa. Minäkin yhdistän saksan kielen juuri sotilaallisuuteen, kuriin ja täsmällisyyteen (mielikuvat osittain johtunevat siitä, että nuo adjektiivit kuvaavat hyvin myös sitä tapaa, jolla tuota kieltä opetetaan). Kaikessa kurinalaisuudessaankin saksa on toisaalta hyvin tunnepitoinen kieli; sen äänteissä on paljon voimaa, paljon kulmia ja piikkejä ja toisaalta yllättävää soljuvuutta. Samanlaisia piirteitä kuulee suomenkielessäkin - pitkiä sanahirviöitä, käsittämätön määrä erilaisia taivutustapoja, kovia konsonantteja. Ja stten on niitä eroja, esimerkiksi suomen kielen vokaalivoittoisuus ja diftogit. Myös uusia kieliä haluan oppia. Meillä oli koulussa viime vuonna pari japaninkurssia tarjottimella, mutta enpäs saanut omaan lukkariini mahtumaan. Nyt opiskelen sitä itsenäisesti ja kehitys on hitaanlaista. Keskityn tässäkin aluksi suulliseen kielitaitoon, kun ei tunnu fiksulta opetella aluksi koko hiragana- ja katakana-järjestelmiä mahdollisesti väärin. Lisäksi olen jo pitkään halunnut opiskella italiaa ja koreaa (ja kreikkaa). Italia on klassisen musiikin yleinen kieli vielä nykyäänkin ja korea nyt muuten vaan on aika uskomattoman kuuloista. Latinankurssiin olisin lukioaikana tarttunut, jos ne olisivat sellaisen aikaan saaneet sinne. Kiikutettiin adressia, koottiin ryhmää ja vaikka mitä, mutta kriisikunnassa ollaan kriisikunnassa. Lisäksi minulla on vakaa aikomus joku päivä hyödyntää kyseenalaisia ruotsintaitojani ja opiskella norjaa, joka on paljon siistimmän kuuloista, vaikka kielten eroavaisuudet ovat kuulemma verrattavissa murre-eroihin.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa azze

  • Pää pilvissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Facebook
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #80 : Kesäkuu 19, 2010, 11:14:42 »
Opiskelen Englantia ja Ruotsi (pakkokielet) ja Espanjaa silloin tällöin juuri tällä hetkellä en opiskele espanjaa, mutta pitäisi jatkaa syksyllä

kommentoin Wille:n kaksi vuotta vanhaa viestiä :D huomaan, että viesti on kirjoitettu kello 20 jälkeen, jolloin tulisi käyttää sanaa noches eli: Adios, y ibuenas noches!, sillä "tardes" tarkoittaa iltapäivää
Siperia opettaa, niin minäkin
Lukekaas mun blogia tai kattelkaas mun kuvia tai siis ei kuvia MUSTA vaan mun ottamia kuvia

Poissa Sami

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #81 : Kesäkuu 19, 2010, 12:04:25 »
Minä olen opiskellut englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja esperantoa. Saksasta sain kasin, ruotsista ja englannista tuli kummastakin kutonen. Espanjasta sen sijaan tuli pelkkä suoritusmerkki ja esperantosta minulla ei ole ollenkaan arvosanaa, sillä olen opiskellut sitä lähinnä itseopiskeluna.

Kielet ovat kyllä olleet minulle aina melko vaikeita. Useimmiten kielen opiskelu tyssää siihen, että menetän kiinnostukseni, koska en tunnu oppivan mitään. Esim. englantia aloin opiskella 4. luokalla ja sen jälkeen olen opiskellut vuosikausia englantia, mutta silti en osaa kuin muutaman sanan ja pari lausetta.

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #82 : Tammikuu 30, 2011, 13:30:58 »
Minä opiskelen tällä hetkellä kolmea kieltä.

Englannin aloitin kolmannella luokalla, ja siitä olen joka vuosi tähän mennessä saanut kympin todistukseen *punastuu*. Englanti on minulle todella helppo kieli, ja puhun sitä sujuvasti.

Toinen kieli, jota opiskelen on ruotsi. Ruotsin aloitin viime syksynä, ja sekin on tosi helppoa minulle. Sain siitäkin kympin joulutodistukseen. Mutta näin alussa ruotsi onkin todella helppoa :)

Sitten luen vielä saksaa. Saksan aloitin neljännellä luokalla, kun oli mahdollisuus ottaa joko se tai ranska. Minä otin kavereideni kanssa saksan, ja luen sitä nyt neljättä vuotta. Kadun sitä, että valitsin saksan, sillä siinä kielessä en ole yhtä hyvä kuin muissa. Lisäksi viidennen ja kuudennen luokan saksan opiskelu meni hieman hukkaan, sillä opettajamme oli surkea eikä pystynyt pitämään meitä kurissa. Tunteja vaikeutti myös se, että opiskelimme kaksi tuntia koulun jälkeen (koulu alkoi kymmeneltä ja kesti kahteen, ja saksan tunnit olivat sitten kahdesta neljään). Emme oppineet kauheasti mitään, ja nyt seiskalla olemme pulassa, kun emme muista mitään viimevuodesta (seiskaluokan saksankirja on pelkkää kertausta). En haluaisi lukea saksaa, mutta pakko on.

Tämä on varmaan ihan pähkähullua, mutta kasilla, kun saamme ottaa valinnaisia aineita, olen ajatellut ottaa ranskan. Hulluako, siitä en tiedä, mutta onneksi mietintäaikaa vielä on.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #83 : Tammikuu 30, 2011, 16:50:48 »
PLAAAAH, eipä taidakaan mahtua ranskaa sitten ensi vuoteen. Luin peruskoulussa ranskaa ylimääräisenä kielenä kaksi vuotta, ja piti jatkaa sitä nyt lukion kakkosella. Muttamutta, se meneekin niin monen aineen kanssa päällekäin, että en jaksa lukea itsenäisenä. Huoh. Noh, taidanpa mennä lukemaan sitä sitten (kun saan aikaa, eli joskus 20 vuoden kuluttua, haha) kansalaisopistoon. Suomi, ruotsi ja englanti (kaikki pitkinä) ovat ysejä. Ranska oli peruskoulussa kasi, mutta stipendi tuli silti. Kertoo ehkä jotain osaamisen tasosta, vaikka en sitä paperille sitten saanutkaan kunnolla kokeissa.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

essya

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #84 : Tammikuu 31, 2011, 14:58:25 »
IIK! Minä en ole ikinä ollut mikään kauhean haka näissä kielissä. Peruskoulussa sekä englanti että ruotsi olivat sitä seiskan ja kasin luokkaa. Nyt sitten vähän pelkään kun päätin suorittaa ammattilukion missä minulla tulee näitä aineita. Uskon että molempien kielien kohdalla minun pitää tehdä PAAAALJON töitä, varsinkin ruotsin kohdalla, mikä on aina kuitenkin ollut minulla se heikompi. ahdistaa jo valmiiksi. D:

Poissa Nenyan

  • kedavrankäyttäjä korkokengissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kuolonsyöjätär
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #85 : Tammikuu 31, 2011, 15:41:31 »
Olen ihan hyvä kielissä.
Ylpeä olen etenkin englannin kielitaidostani. Olen enkkupainotteisella luokalla, joten ensimmäisestä luokasta asti olen enkkua opiskellut. Englantini on 10 ja ruotsi 9. Muita kieliä en opiskele. Ruotsissa olen ihan ookoo. Onnistuin viime todistukseen nostamaan ruotsin ysiin, mutta varmaan se taas 8 laskee, kun en oikeasti osaa melkein mitään.. Ruotsi on siitä vaikea, kun enkku tulee niin vahvana siihen päälle.
Ranskaa haluaisin opiskella ja ehkä joskus alankin opiskella(:
I´m touching hands with someone seriously beautiful
I feel it burning andI know I´m standing far too close
I´m telling lies and if it shows I see that he don´t care
I know he wants to take me home and get on out of here

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #86 : Tammikuu 31, 2011, 15:42:33 »
Kielet ovat ihania ^^ niiden opisekelemiseen ei vain koskaan kyllästy.

Englanti ja ruotsi ovat pakollisia aineita koulussa, ja niitä osaan aika hyvin; ruotsi on 10 ja englanti 9.
Ymmärrän englantia, jos sitä kuulen ja muistan sanat ja säännöt helposti, mutta olen melko epävarma puhumaan sitä. Tämän takia tahtoisinkin Englantiin vaikka kielimatkalle, jotta saisin varmuutta puhumiseeni.
Ruotsi on helppoa, ja puhun sitä aika hyvin. Kaunis kieli se ei minusta ole, mutta eipä ole suomikaan. Silti sitä on hauska opiskella!

Saksaa en osaa juuri yhtään, mikä vähän harmittaa. Saksa on mielenkiintoinen kieli, ja hyödyllinenkin. Sama juttu venäjän kanssa.

Ranska on hirveän vaikeaa minusta, mutta aika hauskan kuuloista. Olin kerran nuorempana viikon Ranskassa, ja opin sanomaan kaikki hyvät huomenet, päivät ja yöt sekä kiitos ja olehyvä :') Tuolla ei pitkälle pötkitä, mutta on se hienoa jotain osata.

Yhtenä päivänä kirjastossa päätin opetella muutaman sanan useista kielistä. Se oli hauska urakka, kun hain pöydälle monta sanakirjaa ja kirjoitin sanoja ja ääntämisohjeita muistiin. Niimpä osaan sanoa portugaliksi, espanjaksi, viroksi (aitäh :D nauran sille aina), hindiksi  ja italiaksi kiitos ja pari muuta hassua sanaa.

Japania olen itse opiskellut aika ahkerasti, mutta koska olen itseopiskellut, voi olla että sanon jotain väärin, vaikka se mielestäni olisikin oikein. Japanin lausuminen on helppoa, vain muutamat kirjaimet tai tavut äännetään eritavalla ja lauseiden rytmi on lähes samanlainen kuin suomenkielessä. Kirjoittaa en osaa muutakuin yhden sanan, koira, ja siinäkin saattaa olla virheitä o.o siis tarkoitan, etten osaa kirjoittaa merkeillä, mutta kirjaimin kyllä.
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #87 : Tammikuu 31, 2011, 17:25:40 »
En ole varma oonko tähän topsuun...

Enivei, englanti on mulla vahvin kieli. On aina ollut. Johtunee ehkä siitä kun kävin englanninkielistä leikkikoulua ennen kouluun menemistä. Tosin enkku sitten alkoi vasta kolmannella, mutta aina oon ollu hyvä siinä. Vastapainoksi olen sitten aivan surkea ruotsissa. Ruotsia en ole koskaan oppinut niin hyvin, että osaisin käydä keskustelua kenenkään kanssa. Kirjoittaminen ja luetun ymmärtäminen menee miten kuten.

Venäjääkin opiskelin yläasteella mutta tampiona en jatkanut sitä lukiossa mikä harmittaa. Tokihan tässä on sitten hieman itseopiskeltua tullut harjoitelluksi, mutta enpä nyt menisi vannomaan, että mitään osaisin. Jotain tosi simppeleitä juttuja, kuten esmes. oman nimeni osaan sanoa, mutta siihen se sitten jääkin. Ranskaa osaan hieman enemmän, mutta sitäkin opiskelin lukiossa vain kolmen kurssin verran ja sitten jätin kesken. Itseopiskeluna tämäkin menee, mutta kun on eräs joka joka väliin sanoo, että mun pitää oppia ranksaa, niin motivaatio menee... Mutta itselleni ranska ei koskaan ole ollut vaikea kieli (vaikka mukamas vaikea kieli onkin), mutta koska ekana lukiovuona mulla oli liikaa aineita omasta mielestäni ja omaan jaksamiseeni verrattuna, niin jätin sen pois. Myöhemmin sitä ei sitten jostain syystä pystynyt jatkamaan ja sitten kun pystyi, niin omalla kohdallani oli vähän turhan myöhäistä. Harmillista, mutta itseopiskelu on ihan jees aina välillä. Ranskan lausuminen on mielestäni helppoa kuin mikäkin, ymmärtäminen ehkä hieman tuottaa ongelmia.

Saksaa ymmärrän erittäin hyvin, mutta mitä tulee puhumiseen sun muuhun niin se onkin eri asia. Vähän outoa, mutta äitilläni on ihan sama juttu. Joku sukuvika, ainakin meidän kahden kohdalla. Mutta pidän saksankielestä erittäin paljon ja haluaisinkin oppia sitä ihan kunnolla. Eli varmaan tämäkin menee kategoriaan opiskele itse. Lähinnä olen ajatellut, että jos oppisi sen verran, että pystyisi kommunikoimaan saksaksi, niin ois ihan kiva, jos joskus Saksassa/saksaa puhuvissa maissa käypi.

Japania harrastan itseopiskelutekniikalla ja vaikka onkin iskenyt laiskuus sen oppimisessa viimeisen puolen vuoden aikana, niin eipä se vaikea kieli ole oppia, vaikka joku niin väittikin. Merkeillä kirjoittaminen ei sinällään tuota ongelmia, mutta niiden muistaminen on taas vaihteeksi aivan eri asia (mun muisti tuppaa tekemään tenät aina silloin tällöin). Puhuminen puolestaan on ehkä helpointa ikinä. Tosin itsekseen puhuminen on ihan hirveää vaikkei täällä ole edes ketään kuuntelemassa.

Lisäksi haluaisin oppia koreaa, jota olen itse asiassa halunnut oppia huomattavasti kauemmin kuin japania. Tämäkin johtunee ihan vain siitä, että mulla on korealaisia tuttuja ja olisi kiva keskustella heidän kanssaan heidän omalla kielellään. Eli itseopiskeluna varmaan tämäkin pitää tehdä.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #88 : Helmikuu 06, 2011, 16:13:50 »
Itse opiskelen saksaa yläasteen valinnaisella (koulussamme sai valita kielistä saksan tai venäjän). Ryhmämme on pääasiassa tyttöryhmä, mutta tyttöjen lisäksi olen minä ja yksi poika meidän luokalta.
Opiskelu lähti ihan hyvin liikkelle, sillä ainakin omasta mielestäni saksa muituttaa jotakuinkin ruotsia ja joissain tapauksissa englantia.
Uutta puhtia opiskeluun toi matka Saksaan Breemeniin joulumarkkinoille entisen Saksan (ja ruotsin) opettajamme sekä lukion saksan ja venäjän opettajan kanssa. Oli kyllä tosi mukavaa.
Nyt pitää mennä sillä veljeni hoputtaa minua pois koneelta.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #89 : Helmikuu 11, 2011, 10:04:22 »
Minä luen englantia ja ruotsia tällä hetkellä. Englantia olen opiskellut peruskoulun aikana noin kahdeksan vuotta, mutta toisen luokan sanaleikkejä tms. ei varmaankaan kannata laskea tässä mitenkään potentiaalisena englannin opiskeluna. Olen viime aikoina alkanut lukemaan hiukan englanninkielistä kirjallisuuttakin ja aion jatko-opinnoissakin jatkaa kys. olevan kielen lukemista, koska sen osaaminen on kuitenkin tarpeellista nykyään melkein kaikissa ammateissa jollain tavalla. Lisäksi englanti antaa hyvää pohjaa muiden kielten opsikelulle, kun omaa äidinkieltä ei tule aina tankattua kieliopin suhteen. Englantia puhuessani ja kirjoittaessani kumminkin pyrin edes jonkinlaisen korrektiin lauseiden jäsentämiseen ja kielioppiin.

Ruotsia olen lukenut vasta muutaman vuoden ja minulla on noin puolen vuoden "aukko" lukemisessani, sillä seitsemännen luokan keväällä en erityisemmin keskittynyt lukemiseen.

Hmm... islantia ja iiriä olisin kiinnostunut opiskelemaan. Ja niissähän ruotsista ei olisi mitään haittaa.

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #90 : Helmikuu 21, 2011, 20:37:55 »
Olen samaa mieltä, mitä jotkut täällä ovatkin jo kirjoittaneet: Kielet ovat ihania.

Opiskelen koulussa pakollisina ruotsia ja englantia. Englantia olen opiskellut nyt viisi vuotta ja ruotsia yhden. Englanti ja ruotsi eivät tähän mennessä ole tuottaneet minulle vaikeuksia, sillä opin sanat melko helposti ja kieliopitkin jää päähän, kun jaksan lukea. Omatoimisesti olen opiskellut myös espanjaa nyt kaksi vuotta. Kieli kuulosti minusta ihanalta, joten halusin alkaa opiskella sitä. Espanjakin sujuu siis ihan siedettävästi, tosin itse opiskellessani olen edennyt tosi hitaasti.

Ensi syksynä aloitan myös saksan ja venäjän opiskelun, joista ensimmäisenä mainittua osaankin vähän, eli siis ihan perusjuttuja vain. Odotan innolla näiden aloittamista ja sitä, että ymmrään taas enemmän sitä ennen siansaksalta kuulostanutta puhetta. ;>

Tässä lähiaikoina aloin haaveilla myös ranskan opiskelemisesta. Kieli vain yhtäkkiä alkoi kuulostaa kivalta ja houkuttelevalta. En toki kolmatta kieltä saa valinnaiseksi ottaa, mutta haaveissa on, että joskus saaan ranskaa opiskella, edes omatoimisesti :>
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2011, 00:28:41 kirjoittanut augustiina »
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #91 : Helmikuu 21, 2011, 21:04:44 »
Kielet kielet kielet <3

Joo, oon jo pitkään harkinnut vakavasti suuntautuvani kielten opiskeluun, kun lukiosta pääsen ja koska mikään muukaan aine ei yhtään nappaa, niin aika varmalla pohjalla olen. En ole mikään supernero kielissä, enkä ole lukenut pitkänä kielenä muuta kuin englantia -mikä on harmi, mutta minkäs teet :(- mutta minusta kielten opiskelu ei ollenkaan riipu siitä koska sen aloittaa ;)

Englanti on erityisesti lähellä sydäntä, varmaan siksi koska se on minulle helppoa (ainoa pitkä kieli), vaikka lukion englannissa vaaditaan jo ihmeitä kympin saavuttamiseksi (lue: en vain tule ikinä olemaan siinä täydellinen XD), mutta mielestäni osaan kieltä erinomaisesti, vaikken osaisikaan hienostunutta englantilaismaista esseetä tehdäkään :D Englannin lisäksi luen ruotsia (yläasteella aloitin), jota kohtaan minulla on ollut vakavia asennevammoja aina, mutta olen pikkuhiljaa pääsemässä niistä yli, kun tajuan, että kieli se on ruotsikin, eikä sen opiskelusta haittaakaan ole. Ruotsin kuuntelut -tai no, kaikki kuuntelut oikeastaan- tuottaa ongelmia, osaksi sen asenteen takia ja osaksi siksi, että mun keskittymiskyky on aika huono ja ajatukset harhailee, enkä saa kuuntelun punaisesta langasta kiinni. Kuitenkin, kyllä se Suomen toinenkin kieli vähä vähältä paranee.

Yläasteen aikana luin espanjaa kansalaisopistossa, aivan ihana kieli, vaikkakin monimutkainen, pakko aloittaa sen opiskelu vielä joskus. Mulla on vaan se ongelma, että itsenäiseen työskentelyyn minusta ei kielten saralla ole, joten tarvitsen jonkun kurssin tueksi... saa nähdä koska saisin aikaiseksi aloittaa sen uudelleen (<3).

Lukiossa, täysin päähänpistona kymmenen minuutin pohdinnan jälkeen lisäsin kurssitarjottimeeni venäjän. :'D Se vaan tuli jostain mieleni sopukoista ja nyt olen tosissani alkanut pitämään tuosta ison naapurimaamme hienosta kielestä, jonka kielioppikaan ei kyllä ole läheskään niin vaikeaa kuin esimerkiksi espanjassa. Rakastan kyrillisiä kirjaimia, niitä on ihana kirjoittaa ja ne on tosi helppo oppia (jopa ne kaikki seitsemän ässää :P). Voi olla, että tän alkuinnostuksen jälkeen, kun kieli vaikeutuu koko ajan, mun mieli vielä muuttuu, mutta toistaiseksi pidän kyllä kovasti ^^ (neljä kurssia takana, viidettä käymässä).

Ranskasta, saksasta tai italiasta en ole koskaan ollut kiinnostunut, vaikka ne täälläpäin ovat olleet suosittuja ja kaikkia kieliä voi lukiossani opiskella -törkeetä, että täällä voi opiskella italiaa, mutta ei espanjaa!!- jostain syystä etenkin ranska ja saksa tuntuvat vierailta -ja minusta ne molemmat ovat vaan yksinkertaisesti rumia kieliä, mutta tää nyt on vaan mun kapea mielipide-, eikä niiden lukeminen yhtään edes kiinnosta. Italia on nätti kieli ja sen lukemista voisin joskus ehkä harkitakin, mutta tuskin nyt lähiaikoina ainakaan.

Sitten latina, kreikka ja heprea. Muinaiset kielet ovat jostain syystä aina olleet minusta tosi kiehtovia ja tavoitteena olisi päästä niitä vielä joskus syvemmin tutkimaan ja lukemaan. Ainakin latinan otan varmasti sivuaineeksi yliopistossa, kreikasta ja hepreasta nyt en tiedä :D Harmi ettei latinaa enää oikeastaan puhuta ollenkaan, jos nyt vatikaanin paavia ei lasketa, koska olisi ikävää nähdä niin merkittävän ja vanhan kielen kuolevan. Onhan latinaa vanhempiakin kieliä, mutta minusta latinaan pitäisi tarttua vielä vahvasti nyt, kun sitä kuitenkin osataan vielä puhua, sillä monia kuolleita kieliä ei enää koskaan pystytäkään puhumaan vaikka lukeminen onnistuisikin, koska se taito on kadonnut aikoja sitten...

Jooh, monet kaverit ja sukulaiset vitsailee, että minun pitäisi ruveta työskentelemään kääntäjänä arkeologisilla kaivauksilla, mutta sinne nyt on vielä piiiiitkä matka, että saa nähdä mitä tää elämä tuo tullessaan ja muuttuuko mielipiteet :D Kääntäjän ja tulkin työt kuitenkin kauheasti kiinnostavat, opettaminen ei niinkään, ellei sitten yliopistotason opettaminen... Englanti mulla nyt kuitenkin on se vahva puoli, mutta englannin kääntäjiä nyt löytyy pilvin pimein, että yritän panostaa noihin ruotsiin ja venäjäänkin jos vain suinkin jaksan ja kykenen :D

Joo, siitä tuli pidempi sepustus kuin luulin, mutta näin :D
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #92 : Helmikuu 21, 2011, 21:13:56 »
Minä myös tykkään kielistä kovasti! Pitkään vihasin vieraita kieliä, enkä tiennyt mitä hyötyä niistä ikinä minulle olisi. Siksi koko ala-asteen englannin numeroni olivat lähinnä kutosta ja seiskaa. Yläasteella aloin pikkuhiljaa hoksaamaan, että kielethän onkin ihan hyödyllisiä, mutta se vaati silti aikaa ennen kuin sain englannin taitoni paranemaan. Tällä hetkellä puhun englantia sujuvasti, mutta paljon työtä se vaati saada korjattua se vahinko mitä ala-asteella tein omalle kielitaidolleni.

Englannin lisäksi olen tietysti opiskellut ruotsia. Yläasteella pärjäsin oikein hienosti ja ruotsin numeroni olivat ysiä lähes kaiken aikaa. Lukiossa alku meni ihan hyvin, mutta sitten meille vaihtui opettaja, jonka kanssa emme vain tulleet toimeen ja ruotsin numeroni alkoivat tippua pikkuhiljaa. Ammattikorkeassa kaksi pakollista ruotsin kurssia olivat ehkä elämäni vaikeimmat kurssit ikinä. Nyt harmittaa, että laiminlöin ruotsia niin pahasti ja ajattelin mennä kansalaisopistoon ruotsin kurssille ensi syksynä mahdollisesti.

Lukiossa aloin opiskella italiaa ja ai että rakastan sitä kieltä <3 Kielioppi on suhteellisen yksinkertaista ja sen kanssa minulla ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa. Ongelmia tuottaa lähinnä sanavarastoni suppeus ja reagointikyky. Minulla on tällä hetkellä pari italialaista kaveria täällä ja yritän aina välillä jotain jutella heidän kanssaan italiaksi, mutta lähinnä se jää siihen "Hei, mitä kuuluu?" tasolle :/

Ammattikorkeassa meidän piti sitten valita kolmanneksi pakolliseksi kieleksi (englannin ja ruotsin lisäksi) joko venäjä tai saksa. Minulla on aina ollut joku fiksaatio kieliä kohtaan, joissa on erikoiset aakkoset. Siksi valitsinkin venäjän. Sitä opiskelin koko viime vuoden ja vielä viimeinen kurssi odottaa suorittamistaan, kun Suomeen kotiudun takaisin ensi syksynä. Olen autuaasti onnistunut unohtamaan lähes koko kielen, pakko kesällä itseopiskella kieli takaisin päähän, jos meinaan päästä sitä kurssista läpi :D Venäjä on kyllä kauhean ihana kieli (vaikka hermo meinaakin välillä mennä niiden 7 eri ässän kanssa -.-) ja tarpeellinenkin, Itä-Suomessa kun asun.

Täällä Irkuissa aloin viime syksynä sitten opiskella iiriä. En ihan tarkkaan ymmärrä minkä kohtauksen oikein sain, kun tuollaisen päätöksen tein. Kamala kamala kieli! Tai siis, kovin nätti kielihän se on, ihan pirun vaikea vain. Iiri on yksi viimeisistä elossa olevista kelttiläisistä kielistä, eikä siksi muistuta mitään tuntemaani kieltä. Kyseinen kurssi oli myös lähinnä irkkuopiskelijoille tarkoitettu. Vaikka kurssin nimi olikin alkeet, niin vauhti oli silti melkoista. Irkut kun iiriä opiskelevat muistaakseni 6-vuotiaasta, niin opettaja tietysti meni heidän tahtinsa mukaan ja minä ja kolme muuta vaihtaria olimme ihan huuli pyöreänä suurimman osaa ajasta. Kukaan meistä kun ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut koko kielestä. Puolen vuoden intensiivisen opiskelun jälkeen osaan lähinnä esitellä itseni, kysyä kuulumisia ja kertoa mistä pidän ja mistä en :D

Tänä keväänä aloitin sitten vielä seitsemännen kieleni (tiedän, olen päästäni sekaisin): saksan. Aiemmin minulla oli asenneongelma saksaa kohtaan ja pidin sitä yhtenä maailman rumimmista kielistä. Täällä olen kuitenkin saanut niin paljon saksalaisia kavereita, että ajattelin nyt sitten opiskella sitäkin kieltä. Ainakin on ihmisiä ympärillä, jotka osaavat neuvoa, jos en jotain tajua :P Tähän mennessä olen kyllä pitänyt saksasta oikein paljon. Huomaan paljon yhtäläisyyksiä englannin ja ruotsin kanssa, niin silleen on suhteellisen helppoa. Tässä vaiheessa vielä ainakin. Aion kyllä ehdottomasti jatkaa saksan opiskelua Suomessakin, jos vain mahdollista.

Että näin. Seuraavaksi mieli tekisi opiskella hepreaa ^^
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Svitanie Tonttu

  • Onnettoman oikukas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #93 : Helmikuu 22, 2011, 07:50:51 »
Mie opiskelen tällä hetkellä (valitettavasti) vain kahta kietä, niitä pakollisia englantia ja ruotsia.

Enkku vielä menee, se kun alko jo ala-asteella niin on ''jääny päähän'' ja englanniksi osaan toimittaa kaikki perusasiat, niinkuin pitääkin ja ymmärrän paljon enemmän kuin mitä puhun, koska kieliopin ja lauserakenteiden osaamiseten tasot on mitä on.
Asiaan vaikuttaa olennaisesti myös se, että meillä oli viime vuonna kielten opettajana täysidiootti, jolta en siis oppinut yhtään mitään (ei saanut pidettyä meitä kurissa ja opetti omituisesti.. Ja mehän käytettiin tilaisuus hyväksi eikä tehty mitään tunneilla.)
Tänä vuonna oon vähän tsempannu, ja enkku onkin kasi, vaikka viime vuonna ja ala-astella 9-10 luokkaa..

Mutta Ruotsi.. Voi luoja.
Ruotsia oon siis opiskellu seiskalta asti, niinku varmaan moni muuki.
No, aluksi siellä tunneilla jaksoi yrittää jotain, vaikka oli tuo täysidiootti opena, mutta ennen pitkää se meni siihen, että tunneilla en kuunnellu juurikaan, käänsin toki oikeen sivun sillo ku käskettiin ja tehtäviä tarkistaessa kopioin oikeet vastaukset kalvolta jolta ne näytettiin.
No, sitte tuli loppukevät ja tää opettaja potkittiin pois (koska se ei ollu ihan täyspäinen..) ja meille tuli sijainen, joka pisti yhtäkkiä ruotsin isot kokeet, ja kun kukaan ei ollu tehny koko kurssissa yhtään mitään, nii aika paniikkihan siinä melkein jo iski..
Onneks koepäivänä saatiin sitten tietää, että tuo vanha ope on pistäny meille jo kurssiarviot ja koenumero ei voi vaikuttaa siihen kuin nostavasti.
Tänä vuonna meillä sitten vaihtu ruotsin opettaja ja asennekkin muuttui melkoisesti.
Uus ope on nimittäin ihan älyttömän mukava ja osaa opettaa, ja ennen kaikkea innostaa oppimaan.
Vaikka sanavarasto ja kielioppi viime vuodelta on melko vajavainen, oon tän opettajan tunneilla silti oppinu ihan kohtalaisesti ruotsia, jopa niin paljon, että uskallan toivoa ruotsista kasia todistukseen. (viime vuonna 10...)

Koska oli 7. luokalla tyhmä, en tajunnu ottaa saksaa, vaikka se olis valinnaisena ollu..
haluaisin siis opiskella myös saksaa, lisäksi olis kiva osata ranskaa ja latinaa. ^^
Ehkä sitten lukiossa, jos pääsisin jonnekkin missä olis kivoja kieliä.
''Emme lopeta leikkimistä sen takia, että vanhenemme. Vanhenemme sen takia, että lopetamme leikkimisen.''

''Hänet vastaanotti lääkäri, joka totesi:
Tonttu on lisätty keskusteluun'' (c)ryhmis

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #94 : Helmikuu 22, 2011, 19:22:11 »
Millähän saksanopiskelu lähtee lapsesta? Pitkä saksan opiskeltuani ja kirjoittettuani pyrin yliopistoon opiskelemaan saksan kääntämistä ja tulkkausta. Ja tässä sitä ollaan. Se on pääaine. Kieli. Se on pääaine. Joskus vielä teen sillä mahdollisesti työtä. Pelottava ajatus.

En tosin ole ihan varma, haluanko sittenkään kääntäjäksi. Ensi vuonna ajattelin aloittaa eestin opinnot ja jos miellyn siihen, pyrin sivuaineeseen. Se kiinnostaa ihan siksi, että isäni suku on Virosta kotoisin. Kääntämisen opintoihin kuuluu myös pakollista suomea, mutta olen satavarma, että haluan opiskella sitä enemmän. Haluaisin joskus opettaa suomea vieraana kielenä. Hain alunperinkin toiseen yliopistoon suomen kieleen, mutta ei onnistanut. Niinpä koetan nyt vaivihkaa suuntautua fenno-ugrilaisiin, mahdollisesti voisin vielä unkarin opintoja napata siihen päälle.

Yliopistossa olen myös jatkanut kielikeskuksessa venäjän opiskelua, lähinnä siksi, että haluan pitää sitä taitoa yllä. Minusta se on sisnänsä kiva kieli, että kirjaimet opittuaa sitä ääntää jokseenkin helposti suoraan paperilta, ja äänteet eivät ole aivan vieraasta unoversumista. Toisin kuin eräässä toisessa kielessä... Jonkin ihmeellisen itsetuhopuuskan vallassa aloitin ranskan, ja voi jösses, en kyllä ensimmäisen alkeiskurssin jälkeen ole heti jatkamassa. Minun kieleni ei kerta kaikkiaan taivu ranskan ääntämiseen, eikä korva osaa erottaa sanoja toisistaan, vaikka nyt hiukan kirjoitettua kieltä tajuankin. Tulipahan kokeiltua sitäkin. Hyvästi, EU-työ :D

Sitä italiaa en ole vieläkään aloittanut, mutta ehkä vielä. Klassisen musiikin kieli kiinnostaa yhä. Korea saa myöskin vielä odottaa. Mukavana harrastuksena voisi noita kokeilla sitten kun on taas enemmän aikaa, vaikka on kyllä vaikeaa ottaa kieltenopiskelua yhtä rennosti kun siitä on tehnyt itselleen kokopäiväduunia. Ja vähän ressaa sekin ajatus, että jos nyt kumminkin kääntäjäksi lopulta päädyn, minulla olisi hyvä olla saksan lisäksi toinenkin vieras työkieli, eikä se englanti ehkä ole työmarkkinoilla paras valttikortti, vaikka englannistakin toki vielä käännettään (onneksi). Ruotsista saattaisin kovalla työllä saada työkielen, jos onnistuisin parantamaan asennettani sitä kohtaan. Venäjästä myös, mutta toisaalta se on kieli, jonka haluaisin pitää mukavana, koska sitä se minulle tähän asti on ollut. Venäjän opiskelusta nautin lukiossa suuresti enkä ole varma, haluanko pilata sitä iloa lukemalla siitä paperit.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #95 : Helmikuu 22, 2011, 20:57:26 »
Itse opiskelen äidinkielen lisäksi kolmea kieltä; englantia, ruotsia ja saksaa.

Englantia olen opiskellut kolmosluokalta, kuten meillä päin kaikki muutkin.
Englanti on minulle todella helppo kieli ja tykkään siitä todella paljon. Harmittaa, että numeroni ei ole 10, vaan 9. Tuntuu, että se ei vastaa osaamistani. :'D Kuulostan omahyväiseltä, mutta kun minä _osaan_ englantia. ):

Ruotsia olen opiskellut seikalta. Meillä oli aluksi nykyisen opettajamme sijainen puoli vuotta, jolloin opiskeltiin kaikki periaatteet. Se sijainen on aivan surkea ja en oppinut mitään. Siksi ruotsi ei ole alkanut sujua myöhemminkään. Nyt olen yrittänyt panostaa, kun numeroni laski joulutodistukseen kasista seiskaan (en kyllä osaa ruotsia edes seiskan edestä :'''D) ja haluaisin sen takaisin kasiin ysin päättötodistukseen.

Saksaa aloin opiskelemaan valinnaiskielenä kasilla. Meillä on sama opettaja kuin ruotsissa, joka on ihan hyvä ja todella mukava, mutta saksassa etenemme jostain syystä aina puolet nopeammin kuin ruotsissa ja se hankaloittaa opiskelua. Osaan saksaa ehkä hieman paremmin kuin ruotsia, mutten ole kovinkaan hyvä. Me menemme muutaman kuukauden päästä Saksaan tämän ryhmämme ja pitkän saksan lukioiden kanssa ja AAA en tahdo puhua siellä saksaa. Siksi päätin, että kun opettaja ei ole valvomassa, käytän siellä vain englantia. :---D
Ajattelin, että lukioon mennessäni aloitan saksan alusta, koska haluan oppia kyseisen kielen kunnolla. (:
Numeroni on tällä hetkellä seiska, sekin laski myös. En ole jaksanut panostaa muutenkaan kouluun, kun on ollut kaikkia ongelmia, mutta tämänkin haluaisin vielä nostaa päättötodistukseen kasiksi. (:
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Saffy

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #96 : Helmikuu 23, 2011, 12:07:39 »
Opiskelen (äidinkielen eli suomen lisäksi, luonnollisesti) englantia, ruotsia ja saksaa. Tosin ruotsia ei ole kyllä tullut opiskeltua sanaakaan syksyn yo-kirjoitusten jälkeen.. Ei saisi antaa sen unohtua kokonaan, sillä kaikesta kielitaidosta on hyötyä, eli pitää jossain vaiheessa taas aktivoitua senkin osalta. Tällä hetkellä englanti ja saksa ovat kuitenkin pääosassa kun on nuo kirjoituksetkin ihan pian edessä.. :)
Lisäksi olen opiskellut alkeita japanista kansalaisopistossa ja käynyt lukiossa 2 latinankurssia, mutta niidenkin kanssa meinaa olla se ongelma ettei mulla riitä aikaa eikä energiaa syvempään perehtymiseen. Ihan täysin itsenäisesti olen lisäksi yrittänyt saada kiinni espanjan, italian ja islannin alkeista.. ;D Näitähän riittää, mutta parempiin tuloksiin varmasti pääsisin jos keskittyisin vain yhteen noista.

Ala-asteella en mitenkään erityisesti pitänyt kielten (=englannin) opiskelusta, vaan olin silloin enemmänkin matemaatikko ;D Yläasteella tilanne syystä tai toisesta muuttui, osasyynä varmasti se että englanninopettajani oli todella mukava ja kannustava, ja huomasin olevani hyvä kielissä, myös ruotsissa joka alkoi seiskaluokalla. Sekä englannin että ruotsin numerot olivat koko yläasteen ajan 10. Olisin halunnut ottaa 8. luokalta valinnaiseksi venäjän, mutta muita kiinnostuneita ei ollut riittävästi jotta ryhmä olisi saatu aikaan. 8. luokalla (vai oliko se 9?) kävin myös japaninkurssilla kaverini kanssa.

Lukiossa aloitin lyhyen saksan, ja vaikka sen oppiminen onkin välillä tuntunut ihan pakkopullalta niin olen kyllä nyt tyytyväinen etten lopettanut sitä kesken.. Kyllä siihenkin vaan pääsee sisään jos jaksaa yrittää. Päättötodistukseen on tulossa 9 arvosanaksi eli ei tuokaan huonosti ole mennyt ;) Englannissa ja ruotsissa numero pyöristyy edelleenkin kymppiin, vaikka parista kurssista onkin tullut 9. Latinan kanssakin menestys on ollut samanlaista eli kaksi 9:ä, valitettavasti vaan jouduin jättämään sen opiskelun siihen kun oli muutenkin niin paljon kursseja enkä saanut kolmatta enää mahtumaan lukujärjestykseen.. Kielistä on vaan pikkuhiljaa tullut mun ehdottomia lempiaineita ja jotain kieltä olen erittäin todennäköisesti menossa opiskelemaan lukion jälkeenkin.

Mikä kieltenopiskelussa sitten viehättää? Olen tätä paljon miettinyt, enkä ole mitään yksiselitteistä ratkaisua löytänyt. Kai se on osittain se, että uusi kieli avaa aina ikkunan toisenlaiseen kulttuuriin ja ajatusmaailmaan. Itse suorastaan rakastan sitä, kuinka "hassuilta" esimerkiksi muiden kielten sananlaskut kuulostavat.. :D Toki kieltenopiskelu on aina myös hyödyllistä, niinkuin jo ylempänä sanoin. Ei nykyään oikein pärjää missään pelkällä suomen kielellä.

Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #97 : Helmikuu 23, 2011, 21:26:04 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)

Ja tuli tässä mieleen, että olenhan minäkin tosiaan opiskellut japanin alkeet aikoinaan lukiossa. Päähän jääny mitään muuta kuin watashi wa Karoliina desu :D Sekä muutama hiragana kirjoitusmerkki.

Sekä lisäksi osaan viittomakielen alkeet. Aloitin viittomakielen opiskelun heti synnyttyäni kehitysvammaisen isoveljeni takia ja äidin mukaan viitoin ennen kuin puhuin. Veljeni kuoli kun olin 8-vuotias ja sen jälkeen en ole kyseisen kielen kanssa ollut missään tekemisissä. Osaan yhä aakkoset ja joitain yksittäisiä sanoja, mutta siinä se lähinnä :D Olisi ihan mielenkiintoista joskus palauttaa tuokin kieli taas muistiin.
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Broadway Honey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #98 : Helmikuu 23, 2011, 22:04:57 »
Itse olen niitä joille kielten opiskelu on helppoa ja hauskaa.Kielet ovat(musiikin ja biologian ohella) minulle mieluisimpia aineita.
Aloitin alunperin saksan lukemisen ala-asteella.Kieli oli mielestäni erittäin looginen ja ymmärrettävä,mutta se ei ikinä onnistunut pitämään mieleenkiintoa yllä,joten lopetin sen ylä-asteelle siirtyessäni.
Englanti on tullut aina luonnollisesti,en edes tiedä miksi.Koko kieli vaan tuntuu itsestäänselvyydeltä ja kokeisiinkaan en ikinä lue muuta kuin sanaston.
Ruotsi taas...toisaalta kieli on melko helppoa.Lähinnä ulkoa opettelua.Mutta ruotsissa häiritsee motivaatiota se että se kuulostaa niin kamalalta.
Ranskan aloitin lukion alkaessa.Nyt luen ranskaa toista vuotta.Ranska on kieli jota olen rakastanut niin kauan kuin muistan.Kielen opiskelu on vaikeampaa kuin monen muun,ja ääntäminen hankalampaa,mutta motivaationi ansiosta jaksan nähdä vaivaa siitä huolimatta.Ja hyvin menee.
Espanjan aloitin myös lukion alkaessa.Ensimmäiset kolme kurssia pelkkiä kymppejä.Ääntäminen menee suht helposti tiettyjen sääntöjen mukaan.Ja espanjan opettajani on ehdoton lempiopettajani.Tällä hetkellä menossa 5 kurssi(4 kurssin numeroa ei ole vielä tulut).Ymmärrän jo jonkin verran tekstiä ja puhetta,mutta tekstin tuottaminen on se mihin pitää vielä panostaa.
Japania olen lukenut yhden kurssin verran.Kurssille menin kahden kaverini kanssa,suoraansanottuna puhtaasti vitsin vuoksi.Opin kurssilla lähinnä erillisiä kirjoitusmerkkejä,lauseita ja sanoja.Jos joku minulle japania puhuisi,ymmärtäisin tuskin sanaakaan.
Italiaa olen aina halunnut oppia.Ilmoittauduin jo italian alkeiskurssillekin tämänhetkiseen jaksoon,mutta kurssi järjestettäisiin naapurikoulussa,enkä jaksa rampata sinne kolmea kertaa viikossa.Ehkä jonain päivänä...

Ymmärrykseni eri kielissä vaihtelee.Englantia puhun sujuvasti ja ymmärrän lähes kaiken.Ruotsia ymmärrän,mutten itse puhu kovinkaan sujuvasti.Ranskassa ja Espanjassa ymmärrän tietyistä aiheista,ja joistakin pystyn myös keskustelemaan ja kirjoittamaan,toisista aiheista ei ole (ainakaan tässä vaiheessa opiskelua) aavistustakaan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 24, 2011, 20:29:56 kirjoittanut Broadway Honey »
I´m like Tinkerbell. I need applause to live. - Rachel Berry
Being great at something is going to change that.Being a part of something special makes you special. - Rachel Berry
You have bewitched me body and soul,and I love...I love...I love you.-Mr.Darcy

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #99 : Helmikuu 27, 2011, 18:14:57 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)


Mutta eihän kielen kiinnostavuuteen mitenkään vaikuta se käytetäänkö sitä enää tai onko se kuolemassa lähiaikoina :o!! Englannillahan pärjää nykyään joka maassa (joissani pitää ehkä käyttää pari minuuttia tulkin löytämiseen, mutta kyllä löytyy aina) joten miksi opiskella sitten yhtään mitään kieliä? Minusta englanti, ranska ja saksa ovat kolme tylsintä kieltä mitä tiedän, kun _kaikki_ puhuvat niitä ja niistä. Englantia osaan tietenkin (opiskelen englanniksi), ja saksakin on ihan hyvin hallussa. Ne ovat silti molemmat tylsiä kieliä eikä niiden opiskelusta saa läheskään yhtä paljon irti kuin (esimerkiksi) japanin...