Kirjoittaja Aihe: Kielten opiskelusta vol. 2  (Luettu 19620 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #25 : Huhtikuu 22, 2008, 20:28:14 »
Uii, tämä on juuri minulle sopiva topic! Minä nimittäin olen opiskellut kieliä todella kauan ja pidän niistä paljon.

Olen koko kouluikäni (menen kahdeksannelle syksyllä) ja päiväkoti-ikäni ollut kaksikielisellä luokalla. Päiväkotini oli täysin englanninkielinen: siellä oli paljon ulkomaalaisia lapsia ja siellä jos ei osannut puhua englantia, ei pärjännyt kunnolla. Minun kielipääni oli kuitenkin nelivuotiaaksi hyvä ja englanninkielinen päiväkoti oli tosiaan hyvä alku koululle.

Nimittäin, silloin kun äitini haki minulle koulupaikkaa, sain sattumalta peruutuspaikan eräältä ala-asteelta täällä Espoossa. Pääsin siellä kaksikieliselle luokalle, ja yksi päiväkotikavereistanikin haki samaan paikkaan. Hän ei kuitenkaan valitettavasti päässyt... tämä luokka kuitenkin oli onneni, sillä olen löytänyt sieltä neljä erittäin hyvää ystävää (ja enemmänkin), joiden kanssa olen yhä. Ensin kun ala-asteelle menin, englannintaitoni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin muilla, mutta huomasin joskus kolmannen luokan tienoilla, että ymmärsin kieltä yllättävän hyvin. Aloin pelaamaan englanninkielisiä pelejä ja luin kirjoja kielellä, kappas vain sitten viidennellä, kielipääni on luokalta suunnilleen paras. Nykyäänkin englannintuntit tuntuvat aivan liian helpoilta ja Pottereiden lukeminen englanniksi ei ole minkäänlainen ongelma. Englanninnumeroni on yhdeksän, johtuu kuitenkin ihan siitä, etten aina panosta kokeisiin (jotka ovat kyllä ihan äärettömän vaikeita, täytyy sanoa!)

Englantia olen opiskellut sellaiset kymmenen vuotta, ja puhun sitä lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltäni suomea. Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa käydä sujuvaa englanninkielstä keskustelua ja äännän sanat oikein.

Kolmannella luokalla sitten aloitin saksan, joka tuotti minulle aluksi vaikeuksia. Viidennellä luulin, etten osaa sitä laisinkaan, mutta joskus kuudennen luokan tienoilla kielipääni kuitenkin parani tässä ja saksannumeroni nousi yhdeksään. Osaan tätäkin kieltä yllättävän hyvin, vaikken vielä kuitenkaan menisi puhumaan koko ikänsä saksaa puhuneelle ilman sanakirjaa :D Saksannumeroni on yhä ysi, ja hyvä niin.

Ruotsi minulle tuli viime syksynä, ylä-asteen aloittaessani ja se on mielestäni ihan älyttömän helppo kieli! Englannin- ja saksantaitoni tuottivat tulosta: ruotsi on hyvin samankaltainen kieli näihin ja tällä hetkellä ruotsinnumeroni on 10. Osaan puhua kieltä melkoisen hyvin, vaikka unohdankin joskus sanoja. Ainakin saksaa ja englantia paremmin opin tämän, mutta kielitaidostani on apua.

Osaan myös puhua hieman italiaa, sillä katsoin erästä italialaista piirrettyä joskus 11-12-vuotiaana. Siinä olen kuitenkin vielä aika huono, joten sanoisin että osaan englantia, saksaa, ruotsia ja tietty suomea poikkeuksellisen hyvin 13-vuotiaaksi. Olen nytkin englanninkielisellä luokalla ja se on upea kokemus.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Lucienne

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #26 : Huhtikuu 22, 2008, 21:49:06 »
En ole kielissä huono, mutta en mikään maailman neroinkaan kyllä. Ne eivät kuulu lempiaineisiini, mutta en niitä inhoakaan eli olen kielten suhteen melkoisen neutraali. Opin kyllä sanat ja kieliopin hyvin, ja kokeista tulee yleensä sitä tuttua ja turvallista ysiä. Olen tosin melko arka puhumaan vieraita kieliä, mutta pakon edessä sekin onnistuu.

Opiskelen siis englantia, ruotsia ja ranskaa, joista keskimmäinen tuottaa suurimpia vaikeuksia. En voi tajuta, miten ruotsi voi jonkun mielestä olla helppoa, sillä minusta se on maailman inhottavan ja hankalin kieli. Kaikki ne taivutusmuodot ja argh! Tulen hulluksi pelkästä ajatuksesta. En tykkää siitä, miltä ruotsin kieli kuulostaa, enkä todellakaan puhu sitä mielelläni. Olin viime vuonna viikon Ruotsissa ja puhuin koko aikana ehkä kaksi lausetta ruotsia, nekin pakon edessä. Jonkinasteinen asennevamma ehkä? :>

Englanti on helppoa, sitä puhun ja kirjoitan mielelläni. Koulussa englannintunnit ovat hyvin tylsiä, johtuen umpitylsästä opettajasta, joka ei onnistu tekemään aiheesta kiinnostavaa. Englannin numero oli ala-asteella seiska, koska luonteeni pakotti minut kapinoimaan ärsyttävää opettajaa vastaan. Koko yläasteen ajan numero on ollut ysi, vaikka tunnit eivät innostakaan.

Ja sitten se ihana, kamala ranska. Kieli ei sinänsä ole kieliopillisesti erityisen vaikeaa, mutta se ääntäminen. Myös kuullun ymmärtäminen on yhtä tuskaa, sillä minulle tuottaa vaikeuksia erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa. Huomenna pääsen taas tekemään ranskan koetta ja panikoin jo nyt, että miten tulen selviämään.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 25, 2008, 14:29:08 kirjoittanut Raatotanssi »

Poissa Bad Girl

  • Rebel Yell
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Guilty 'til I'm proven innocent
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #27 : Huhtikuu 25, 2008, 14:11:08 »
Itse pidän todella paljon kielten opiskelusta. Nytkin koulussa lempiaineeni on englanti, joka on mielestäni todella helppoa ja hauskaa, vaikka olenkin lähes ainoa luokallani, joka pitää ihan oikeasti englannista. Ja lähes kaikki muut luokallani vihaavat enkun opettajaa, vaikka hän minusta on kiva. Tosin jotkut eivät opettajasta pidä sen takia, etteivät ole kovin hyviä englannissa. Olisin myös halunnut lisäkieleksi ranskan, kun sai valita, mutta äitini väittää että voin ottaa sen sitten yläasteella. I like very much english, and it's very nice language. I like speak it.
Mutta englanti on ollut joka vuosi todistuksessa kymppi :)

 Odotan yläasteella ruotsin alkamista. Sekin on varmaan aika kivaa:)

- Bad Girl -
He kuuntelivat hevimetallia, se syövytti heidän aivonsa ja spraymaalattuaan koulujen seinät heidät kärrättiin mielisairaalaan !

Vuoden Luihuinen, kiitoksia äänestäjille <2 || Epäaktiivinen säännöllisen epäsäännöllisesti

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #28 : Huhtikuu 25, 2008, 23:25:25 »
Ja sitten se ihana, kamala ranska. Kieli ei sinänsä ole kieliopillisesti erityisen vaikeaa, mutta se ääntäminen. Myös kuullun ymmärtäminen on yhtä tuskaa, sillä minulle tuottaa vaikeuksia erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa.

Pyydä opettajaa pitämään saneluita, ellei hän nyt jo pidä niitä. Lukiossa meillä ei ollut B3-ranskassa lainkaan saneluita, jolloin minulla oli kuullun ymmärtämisen kanssa samanlainen ongelma kuin sinulla. Nyt yliopistossa meillä on lähes joka viikko ollut sanelu ja nyt ymmärrän kuulemaani paljon paremmin. Lisäksi ääntäminenkin on parantunut.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #29 : Kesäkuu 29, 2008, 13:50:14 »
Löysin sivun, jolle on listattu kielten opiskelu sivustoja. Kannattaa tutustua, mutta kannattaa myös lukea klikkaamansa sivuston ohjeet tarkasti. Vaikka sivustolla onkin listattu ilmaisia palveluja, voi ilmaisuus tarkoittaa pelkkää kokeiluakin ja kirjautuminen maksaa tms.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Viivih

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #30 : Kesäkuu 30, 2008, 10:01:43 »
Kielet ovat lempiaineitani koulussa. Tällä hetkellä opiskelen yläasteella enkkua, ruotsia ja saksaa (ja äidinkieltä.) Ne kaikki ovat aina olleet 10, mutta katsotaas miten tuo ysiluokka menee.
Englanti on mielestäni aina ollut helppoa. Se on myös kivaa (oli varsinkin ala-asteella), mutta nyt yläasteella se on muuttunu vähemmän mieluisaksi aineeksi koska tuntimme ovat aina tappavan tylsiä. Mutta ihan kivaahan se on ja olen oppinut sitä enkkua jotenkin sökeltämään. Olen opiskellut sitä kolmannelta luokalta lähtien.
Ruotsi on kivaa ja helppoa, en ymmärrä miksi kaikki haukkuvat sitä kieltä. Tunneillamme on kiva maikka ja asiat jäävät päähäni. Kiva kieli 8). Tätä olen opiskellut seiskaluokalta.
Saksa on ah ihanaa, lempiaineitani. Välillä vaikeaa, taivutukset ja yms mutta kyllä vaivan arvoista. Ennen inhosin sitä, nyt pidän siitä. Tunnit välillä tappavia, mutta ei voi mitään. Olen opiskellut saksaa nelosluokalta.

Bettiina

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #31 : Heinäkuu 01, 2008, 19:21:13 »
Kielet ovat täälläkin päin helppoa ja mieluista opiskeltavaa. Tällä hetkellä osaan suomea, englantia, ruotsia, espanjaa (<3) ja ranskaa. Suomi on äidinkieleni ja englantikin sujuu täysin sujuvasti, olenhan matkustellut paljon ja pienempänä asunutkin Iso-Britanniassa ja Kanadassa jonkin aikaa. Uskon myös, että englannin ehdoton ylivalta viihteessä on suunnattomasti auttanut englannin "opiskelujani". Lainausmerkeissä siksi, että englantia olen kovin laiska pänttäämään, selkärangasta vedän vain, koska englantia vaan kuulee niin paljon jokapuolella. Ehkä kuitenkin sen takia se L jäikin parin pisteen päähän kirjoituksissa..

Ruotsia en kyllä välitä opiskella. Helppoa kuin mikä se on kyllä, vertaa melkein kaikkiin nyt mieleen tuleviin kieliin, mutta motivaationi on nollassa ja asenteeni melko negatiivinen. En koe opiskelua tarpeelliseksi, sillä täällä päin ei suomenruotsalaisia kyllä ole ja jos olisikin niin suomella pitäisi mennä. Ruotsissa taas englantia osataan erittäin hyvin, mutta tämän pohtiminen taitaa olla ihan eri keskustelu. Sain minä kirjoituksissa siitä kuitenkin E:n, että en nyt ihan paska sanoisi olevani.

Pero ¡Viva España! <3 Siinä vasta ihana kieli, jota kyllä mielellään pänttää enemmänkin. Verbimuodot kaiken maailman subjunktiiveineen tulee kyllä korvista ulos välillä, mutta eipä se niiden muodostaminen vaikeata ole (vaikein varmaan subjunktiivin imperfekti), mutta se käyttäminen ihan puheessa ja itsetuotetuissa kirjoitelmissa.. :S No mutta kaiken tämän korvaa kyllä moninkertaisesti itse kielen kauneus ja ääntämisen helppous ja ihanuus, espanjaa puhuvien kansojen kulttuurien vaihtelevuus ja mielenkiintoisuus, ihanat ihmiset ja kaikki! (Hehkutus voi johtua siitä, että tulin Espanjasta viikko sitten ja rakastuin <3) Syksyllä olisi yo-kirjoitukset, mutta Espanjassahan kieltä tulikin jo treenattua sekä Serranoja katsellen parannan kuullunymmärtämistä ja kulttuurintuntemusta. Vielä kun jaksaisi kielioppikirjan käteen ottaa..

Ranskaa olen yläasteella lukenut kaksi vuotta ja lukiossa yhden kurssin, mutta se jäi sitten espanjan alle. Vaikeaa on ja opettajakin oli aika blääh, niin se sitten jäi. Kaunis kieli on kyllä, mutta loppujen lopuksi espanja voitti.

Kieliä on kyllä mukava opiskella ja niitä voisi lisääkin ottaa, mutta aika ja motivaatio aijjai.. Tällä hetkellä oppimattomista kielistä eniten kiinnostaisi venäjä ja siitä aionkin ensi vuonna ottaa ykköskurssin. Josko siellä edes aakkoset oppisi niin olisihan se jo jotain. Japaniakin olisi mielenkiintoista osata ja sitäkin koulussamme tarjottaisiin, mutta taitaa sen opiskelu jäädä hamaan tulevaisuuten. Mutta kaikista eniten kyllä haluaisin oppia puhumaan espanjaa sujuvasti. Kielissä on mielenkiintoista se, kuinka ne avaavat kokonaan uuden tavan ajatella asioita. Huomaa miten eri lailla jonkin asian voi sanoa ja ajatella ja kuinka se vaikuttaa sitten ihan kaikkeen. Ruotsissa niitä saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta englanti ja varsinkin espanjan kohdalla olen saanut monia pieniä oivalluksia miten asiat voi ajatella toisellakin tavalla.

Poissa Mesha

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist15858
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #32 : Heinäkuu 01, 2008, 20:53:43 »
Minä tykkään kielistä valtavasti ja lukio-opintoni painottuvat pitkälti niihin. Opiskelen äidinkielen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa ja espanjaa.
Englanti on ollut minulle alusta asti helppoa, ja numerot siitä ovat olleet aina ysejä ja kymppejä. Muutenkin tykkään englannista kaikista eniten. Englannin opiskelua helpottaa se, että kieltä kuulee päivittäin tv:stä. Laulujen sanat ovat englanniksi jne. Minä myös kirjoittelen sähköpostia ja kirjeitä englanniksi lähes viikoittain ja sillä tavalla olen oppinut paljon uusia sanoja ja sanontoja.

Ruotsia luen b-kielenä, tosin aloitin sen jo 5. luokalla, mutta yläkouluun siirtyessä en voinutkaan jatkaa sitä pitkänä, koska ei tullut ryhmää, joten nyt on sitten ollut keskipitkä seiskalta asti. Ruotsi on ainoa kieli, joka tuottaa minulle kunnolla hankaluuksia. Varmaan pärjäisin siinä ihan kiitettävästi, jos vain jaksaisin nähdä vaivaa asian eteen, mutta valitettavasti minulla on pini asennevamma. Ruotsi jo kuulostaakin niin tyhmälle, että motivaatio opiskeluun on melkein nolla... Pitäisi ryhdistäytyä ensi syksynä kirjoitusten lähestyessä. Pieni edistysaskel on, että valitsin ensi vuodeksi a-ruotsin syventäviä kursseja. Nyt on sitten pakko alkaa opisella tosissaan.

Saksan aloitin 8. luokalla ja siitä olen tykännyt tosi paljon. Aluksi kieli vaikutti tosi vaikealle ja onhan se sitä vähän edelleen. Nyt lähes neljän vuoden opiskelun jälkeen hallitsen perusasiat ihan kiitettävästi, mutta uudet kielioppiasiat ovat aina hankalia. Olen edelleen ihan hukassa artikkeleiden ja adjektiivien taivutuksien kanssa. Akkusatiivit ja datiivit menee sekaisin... Niin ja myös konditionaali, futuuri ja konjuktiivin imperfekti ovat keskenään niin samanlaisia etten ikinä muista mikä on mikä.
Vaikka minulla meneekin saksan kielen opiskeluun välillä hermot enkä jaksaisi enää, rakastan kuitenkin tätä kieltä ja pärjään ihan kohtuullisesti, kunhan vain jaksan panostaa siihen.

Espanjan aloitin lukiossa ja nyt on 5 kurssia luettuna. Espanjan lausuminen ja kirjoittaminen on todella helppoa, ne kun eivät hirveästi poikkean suomen kielestä. Kielioppikin on aika helppoa, ainoa hankala asia on verbien aikamuodot. Osaan kyllä muodostaa preesensin, imperfecton, indefinidon ja perfecton, mutta en osaa käyttää niistä muuta kuin preesensiä. Menneiden aikamuotojen käyttö ei vaan jotenkin mene päähän, varsinkin imperfecton ja indefinidon käyttö on hankalaa, ne menevät aina sekaisin.
Espanja on siitä kiva kielei, että jo vähäisellä kielitaidolla pärjää. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja sanaston ei tarvitse olla laaja, jotta voisi puhua kieltä. Pääsen kokeilemaan espanjan kielen taitojani kahden viikon päästä, kun matkustamme espanjan ryhmän kanssa Costa del Solille Etelä-Espanjaan. :)

Minulle kielten opiskelu on pieniä vaikeuksia lukuun ottamatta aika helppoa ja haluaisin tulevaisuudessa opiskella ainakin venäjää ja ranskaa. Myöskin portugali, italia, japani ja arabia kiinnostavat. Tottakai olisi mukavaa osata mahdollisimman monta kieltä sujuvasti.

//Päivitin 13.4.09
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 13, 2009, 15:00:51 kirjoittanut Mesha »

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #33 : Heinäkuu 02, 2008, 23:38:01 »
Olen siirtymässä seitsemännelle luokalle, eli aloitan ruotsin opiskelun. Luulen että se sujuu jokseenkin hyvin, sillä opiskelen englannin lisäksi myös saksaa, ja hyvin arvosanoin. Englanti on minulle erittäin helppoa, tosin lausuminen tuottaa aina välillä pieniä ongelmia, sillä liikun liikaa englanninkielisillä sivustoilla joten en tule ajatelleeksi lausumista. Saksakin kulkee ihan hyvin, mutta välillä artikkeleihin liittyvät asiat sanojen edessä tuottavat ongelmia. Mutta muuten varsin mukava kieli. Sukulaiset jotka tietävät kielitaidoistani koko ajan kehottavat aloittamaan ranskan ja venäjän opiskelun, mutta enpä tiedä siitä. Kenties se olisi pikku aivoilleni jo liikaa.

Mantikori

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #34 : Heinäkuu 07, 2008, 13:00:39 »
Mina opiskelen talla hetkella Suomea ja Ruotsia. Talla hetkella suomi on ihan kohtalaisen hyvin hallussa ( Vai onko? xD)
Eika pahoja kirjoitusvirheitakaan tule enaa, kunhan vain oikoluen tekstini monta kertaa sanakirjan kanssa. :)
Taytyy sanoa, etta suomi on mukava kieli, vahan vaikea vain.

Ruotsi taas.. En pida ruotsinkielesta yhtaan. Ei nyt millaan pahalla kenellekkaan, mutta ruotsin aantamismuodot ovat omituiset. En varmaan tule koskaan tajuamaan niita, vaan lausin ne aina ihan oudosti vaantamalla. xD Muutenkin, Ruotsinkielessa on hirveasti vaikeita kirjainyhdistelmia ja sanoja.

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #35 : Syyskuu 19, 2008, 14:08:33 »
Kielet, kielet kielet! Tykkään niistä, todellakin.

Opiskelen tällä hetkellä suomea, ruotsia, englantia ja venäjää. Venäjää olen opiskellut vasta muutaman viikon - otin sen valinnaiseksi kun nyt siirryin kasille.

Pidän paljon kaikista kielistä. Jokin niissä vain viehättää, eikä vähiten se, että on vaan tosi mukava haaveilla osaavansa puhua joskus tulevaisuudessa useita kieliä täydellisesti...

Helpoin kieli on mielestäni englanti. Voisin sanoa, että en seitsemännellä luokalla oppinut mitään uusia asioita - sanoja totta kai kyllä, mutta kielioppi oli ihan lällyä. Ruotsista tykkään myös paljon, mutta kun vertaan sitä enkkuun, tuntuu kuin ei osaisi kieltä yhtään. Olenhan kuitenkin opiskellut englantia jo... *laskee*... viisi vuotta.

Äikästä ei sen enempää, se menee tuosta vaan. Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Tällä hetkellä haluaisin mieluiten opiskella vielä saksaa. Harmittaa, etten ala-asteella sitä ottanut, mutta ei voi mitään, kun kyyditys ei onnistunut. Voisin harkita saksan valitsemista sitten lukiossa...

// Äläpäs Xanie yritä masentaa minua heti alkuun :) No ei. Olethan sentään opiskellut venäjää kauemmin kuin minä, eli varmaan tiedät totuuden... Siitä huolimatta en aio antaa periksi :D
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 25, 2008, 14:58:28 kirjoittanut Soap Bubble »
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Sirusho

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #36 : Syyskuu 19, 2008, 14:31:57 »
Kielet, tykkään. Kieliä on todella kiva osata, kun huomaa, että missään vaiheessa ei tule kielimuuria vastaan. Paitsi minulla Ranskassa, koska en juuri puhu ranskaa ja Pariisissa ei oikein muun kielistä palvelua saa. Töykeetä.

Ruotsia olen puhunut pienestä asti. Siksi se ei ole koskaan ollut minulle vaikea kieli. Puhun sitä kyllä, mutta kielioppi on edelleen vähän hukassa.

Englanti oli ala-asteella minulle aika vaikeaa, koska englannin opettajamme oli britti ja puhui huonoa suomea. Ala-asteella englanti tuntui olevan kaikille hankalaa. Ylä-asteella meillä oli Saksalainen englannin kielen opettaja. :D Hyvin menee. No silloin opin hieman paremmin englantia. Yhdeksännellä luokalla taisin innostua kielestä, kun tajusin sen tärkeyden. Niinpä aloin lukea englannin kielistä kirjallisuutta ja katsoa elokuvia ilman tekstityksiä. Pikkuhiljaa ammattikoulussa englanti alkoi upota päähäni ja nyt se sujuu ihan hyvin. Onneksi sitä tulee puhuttua päivittäin töiden takia ja matkustan pari kertaa vuodessa Englantiin ihan vain siksi, että saisin opetella brittiaksenttia. <3

Ala-asteella aloin myös opiskella saksaa. Se tuntui olevan paljon helpompaa kuin englanti. En tiedä johtuuko se siitä, että saksa on germaaninen kieli kuten ruotsikin. Saksaa tulee kanssa puhuttua lähes päivittäin niin pysyy kielitaito kunnossa.

Matkustelen paljon ja siksi olen myös norjaa oppinut jonkin verran. Se ei ole paljon ruotsia vaikeampaa ja siksi sitä on helppo oppia.

Työni takia olen joutunut (tai oikeastaan saanut) aloittamaan hollannin opiskelun. Tämä se vasta mielenkiintoinen kieli onkin. Toisaalta helppo toisaalta vaikea. Ääntäminen, ymmärtäminen ja puhuminen on lukemista vaikeampaa. Ehkä vanha koira kuitenkin oppii vielä jotain uutta.

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #37 : Syyskuu 19, 2008, 14:43:08 »
Lainaus
Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Odotas vain, kun pääset oikeasti lukemaan venäjää.. Siis kunnolla kielioppia ym. Voin vakuuttaa, että välillä kadut, että otit venäjän, kun liikeverbeistä ei millään osaa valita sitä oikeaa, aspekteista puhumattakaan! Venäjä on kieli täynnä toinen toistaan hirveämpiä kielioppiasioita ja outoja poikkeuksia. Oikeastaan ne kielioppisäännöt ovat sikäli hieman turhia, että poikkeuksia on joissain tapauksissa melkein enemmän, kuin mitä se sääntä koskee.. Mutta silti venäjä vie mukanaan :) Ja totta, mielenkiintoista se ainakin on :) Minua harmittaa, kun tällä hetkellä ei ole mahdollista jatkaa opiskelua muuta kuin itsenäisesti (ja itsenäinen opiskelu ei ole vahva alani. Varsinkin, kun samalla yritän opetella paria muuta kieltä itsenäisesti, niin huh huh :D). Mutta toivottavasti sitten taas tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä siis opiskelen itsenäisesti unkaria, venäjää ja espanjan alkeita. Tietenkin käytän myös aktiivisesti englantia ja ruotsia, että en niitä vallan unohda. Saksaa yritän aktivoida, sillä 7 vuoden opiskelun jälkeen tuntuu, että en osaa yhtään mitään. Ymmärrän kyllä jonkin verran ja ajattelin, että sääli sen kaiken vaivan olisi antaa mennä hukkaan. Niimpä sitten koitan aktivoida kielitaitoani -kyllä se jossain on piilossa^^. Ainakin olen lukenut jotain saksaksi ja kertaillut jotain asioita. Ehkä saan senkin vielä joskus siihen tasoon, että voin sanoa oikeasti osaavani sitä. Tai ainakin sen verran, että kehtaan myöntää opiskelleeni sitä 7 vuotta :)

Unkari ja espanja <3 Unkaria osaan jo mielestäni ihan kivasti.. No, ainakin vähän enemmän, kuin alkeet ja koko ajan lisää :) Hieman viakeuttaa se, että unkarissa on yhtä hirveä kielioppi, kuin suomessa, mutta eiköhän se tästä, kun motivaatiota löytyy, niin luulisi kaiken järjestyvän. Espanjaa olen vasta aloitellut, joten en tosiaan osaa sitä vielä kauheasti, lähinnä jotain fraaseja ja yksittäisiä sanoja ja jotain pientä. Täytyy toivoa, että ensi vuonna mahtuisin johonkin ryhmään tai että joku opettaisi sitä. Olisi aina helpompaa. Samoin tietty unkarin kanssa :)

Haaveenani on saada noiden lisäksi vielä ainakin yksi kieli. Mielellään joku sellainen, jota niin kovin moni ei osaa. Siksi esimerkiksi japanin opiskelu on poissuljettu, sillä en halua opiskella kieltä vain siksi, että se on "muotia" tms. Muutenkin japania puhuvat ihmiset tunnutaan lokeroivan johonkin tiettyyn lokeroon. Vaikka minulla syynä ei olisi se "muoti-ilmiö" niin tiedän, että se syö motivaatiota. Mutta ehkäpä joku thai voisi olla varteenotettava kieli. Aasialaiset kielet houkuttelevat, vaikka tuskin tulen niillä hirveästi mitään tekemään koskaan :)

Joo, olen kielifriikki :) Mutta kun ne on niin kivoja ja on kvia olla hyvä edes jossain :D Ja on se vähän niinkin, että "nälkä kasvaa syödessä"

~Xanie

//: Soap Bubble; enhän minä yritä masentaa sinua, kerroin vain, että kyllä se venäjä siitä vaikeammaksi muuttuu :) Mutta kieli on myös sellainen, joka vie mennessään. Se on vain niin ihana^^ Mutta tötiä se vaatii :) Sinulla ainakin on tarvittavaa asennetta; periksi ei anneta :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 05, 2008, 12:38:15 kirjoittanut Xanie »
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Terryet

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #38 : Syyskuu 19, 2008, 16:06:07 »
Ah. Näin lukion alun myötä valitsin uuden kielen, venäjän.
Olen todella tyytyväinen valintaani sillä venäjä on mielenkiintoinen ja (tähän asti ainakin) melko helpolta vaikuttava kieli.
Muistaakseni olen Venäjän kursseja yhteensä viisi tai kuusi tainnut valita ja odotankin jo melkeinpä innolla tulevia jaksoja kursseineen, jotta pääsisin jatkamaan kielen opiskelua.

Ruotsia olen lukenut seiskalta asti, pakollisena kielenä mutta aina olen siitä pitänyt.
Mielestäni ruotsi on melko helppo kieli, vaikka kaikki sanat eivät olekaan niin helposti muistettavissa.
Olisi mukavaa päästä testaamaan ruotsin kielentaitoja ihan käytännössä, eli lienee pitäisi suunnata ruotsinristeilylle... :')

Ajattelin tässä, että ehkä toisena tai kolmantena lukiovuotena voisin ottaa espanjan tai italian etäopiskeluna.
Tai sitten suunnata kansalaisopiston kursseille, ne kun rennompia ovat mutta silti on joku 'vahtimassa' opiskelua, etäopiskelusta kun ei välttämättä taida aina tulla mitään, vaikka kieli mielenkiintoinen olisikin.

Espanjan tai italian lisäksi joku erikoisempi kieli olisi myös mukava, kuten Xaniekin haaveili.
Vaikka tietysti voisin kokeilla jotain ranskaakin, sitä kun ei ole tullut koskaan otettua opiskeltavaksi aineeksi.
Saksaa en tahdo, se on mielestäni jotenkin likainen ja irstaan kuuloinen kieli. :')

Taidan itsekin kuulua näihin 'kielifriikkeihin', mutta pakkohan se on taitoja hyödyntää kun taitaa tuota kielipäätä jonkin verran olla... :)

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #39 : Syyskuu 27, 2008, 00:05:17 »
Lainaus
Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Odotas vain, kun pääset oikeasti lukemaan venäjää.. Siis kunnolla kielioppia ym. Voin vakuuttaa, että välillä kadut, että otit venäjän, kun liikeverbeistä ei millään osaa valita sitä oikeaa, aspekteista puhumattakaan! Venäjä on kieli täynnä toinen toistaan hirveämpiä kielioppiasioita ja outoja poikkeuksia. Oikeastaan ne kielioppisäännöt ovat sikäli hieman turhia, että poikkeuksia on joissain tapauksissa melkein enemmän, kuin mitä se sääntä koskee.. Mutta silti venäjä vie mukanaan :)
Allekirjoitan täysin. Venäjä on alussa helppoa, kun ei tarvitse vielä osata mitään monimutkaista. Minä koen sijamuototaivutuksetkin vielä helpoiksi, mutta itse aloin suurin piirtein itkemään äitiä juuri liikeverbeissä ja aspektipareissa. Johtuen tietysti osittain siitä, että sanastoni oli jäänyt vuosien varrella turhankin suppeaksi, enkä koskaan ymmärtänyt kontekstia :D

Itse en oikeastaan ole kovinkaan kummoinen kielten opiskelija. Oikeastaan olen tavattoman laiska ja pintapuoleisesti opiskeleva :D Opin kieltä radiota kuuntelemalla ja televisiota töllöttämällä, ehkä myös tarinoita lukemalla.
Englantiin minulla on aika kaksipiippuinen suhde. Vieraista kielistä osaan sitä parhaiten, vaikkei itse opiskelu kiinnostakaan - YO-koetta (arvosana E) varten opettelin ulkoa in-on-at prepositioiden käyttösäännöt, mutta siihen se jäikin. Lukiossa tein kys. aineen läksyt muistaakseni yhteensä kuusi kertaa kahdeksan kurssin aikana. Nyt ammattikorkeassa pitäisi jaksaa päntätä ammattisanastoa.
Kielen olen oppinut yksinomaan telkusta. Muistan katsoneeni piirrettyjä englanniksi jo ennen kuin osasin lukea tekstityksiä. Äidin kanssa tuleekin usein kinattua, että pitääkö vieraskielisiä ohjelmia katsoessa olla äänet "normaalitasolla", kun siinä kerran tekstit on - minun pitää kuulla puhe, vaikken siitä mitään käsittäisikään.

Ruotsin opiskeluun suhtaudun kuin perijuntti - jag tycker inte om svenska. Ruotsin sanajärjestys on aina mennyt yli hilseen ja preposititot ovat tässäkin suuri viholliseni. Vaikka olenkin katsellut paljon muumia ruotsiksi, niin tämä kieli ei jotenkin ole vain jäänyt päähäni (YO-arvosana M :P).

Venäjää luin yhteensä viisi vuotta enkä koe osaavani sitä kovinkaan kummoisesti. Kirjaimet kyllä handlaan ja "ne perusjutut", mutta sanastoni on hyvin hapara enkä oikestaan ole tottunut kuuntelemaan ky. kieltä, vaikka sitä näin Kaakkois-Suomessa kuuleekin jatkuvasti. Itse pidän suunnattomasti siitä, miltä venäjä kuulostaa ja haluaisin todella osata sitä. Mietin, josko ensi vuonna menisin ihan alkeiskurssille ja aloittaisin tunnollisesti alusta.

Ranskaa tuli luettua ruhtinaallisen vuoden verran kahdeksannella luokalla :P Maikka oli ystäni äiti ja ryhmästä puolet omia kamujani. Olihan kieli hauskaa ja oikeasti loppusuoralla siihen panostinkin, mutta piti valita kahden kielen väliltä ja venäjä veti pitemmän korren. Voisi sanoa, että lopetin kyllä ajoissa ennen kuin kielioppiasiat muuttuivat ällöpällökamaliksi :D Muistan, miten ystäväni tuskailivat tästä myöhempinä vuosinaan.

Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä espanjan kurssille (minäkin :D). Ystäni oli vaihtarina Mehikossa ja pari muutakin tuttua naamaa ovat kieltä opiskelleet, joten sinänsä se on kiinnostanut jo vuosia. Nyt kun olen sen puolitoista vuotta tuijottanut Serranon perhettä ja Tuhkimotarinaa, niin korva on toivonmukaan alkanut tottua tuohon kiihkeään mongertamiseen ja uskon olevani valmis aloittamaan uuden kielen. Eniten epsanjassa pelottavat nuo verbit, venäjän opiskelun jälkeen parit suvun mukaan taivutukset eivät enää hetkauta.

Mainittakoon vielä, että olen itsenäisesti opiskellut _vähän_ latinaa lentävien lauseiden ja ammattiosaamisen piiriin kuuluvien kasvinimen puitteissa (muistaen, että tieteellinen nimi ei ole sama asia kuin latinankielinen nimi)(joista suosikkini ovat muuten potentila erecta eli rätvänä sekä cossus cossus eli puuntuhoaja).
Osaan myös sanoa "minä en tiedä" (se on ensimmäinen asia, minkä aina opettelen) kahdeksalla eri kielellä (su, ru, eng, ve, sa, ra, esp, ita - ennen osasin myös kreikaksi ja latinaksi) :P
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2008, 00:10:26 kirjoittanut Ginger »
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #40 : Syyskuu 27, 2008, 14:42:43 »
Itse opiskelen tällä hetkellä englantia, ruotsia ja latinaa. Kyllä, latinaa.

Ykkösellä olin englanti painotteisella luokalla, mutta kun vaihdoin koulua aloitin englannin uudestaan vasta kolmosella. Aluksi se meni hyvin ja pysyin mukana, mutta viitosella tultaessa huomasin englannin olevan täysi katastrofi minulle. Oli todella pahasti pihalla. Tilanne ei parantunut ehtään kuutosella mentäessä ja englantini taisi huonontua entisestään. Jollain kumman ilveellä sain silti vetäistyä siitä kasin englannin valtakunnallisen jälkeen, joka oli 6+. Elämäni huonoin numero...

Yläasteella alkoi sitten myös latina ja ruotsi. Molempia aineita olen lukenut nyt vuoden ja ne sujuvat hyvin. Pappani ja isäpuoleni äidinkieli on ruotsi ja kuulen sitä myös lähes päivittäin kotona. Tästä syystä minulle on kehittynyt ihan kohtalainen ruotsin sanavarasto ja ruotsini on 10.

Latina menee myös hyvin. En ole yleensä kiinnostunut kielistä, mutta latina on mielenkintoista ja siinä samalla tulee antiikin historiaa. Sen pohjalta ovat kehittyneet myös osa muista kielistä, joten latinan opiskelu auttaa niiden opiskelussa sitten myöhemmin(jos minua huvittaa). Aika harvassa koulussa sitä vain voi nykyään enää opiskella ja minun kuolunikin on Turun ainut. Kai sitä jossain Helsingissäkin voi lukea. Latina 10.

Englanti vain paheni seiskalla tultaessa jos se vain mitenkään oli mahdollista. Koulussamme on kurssi järjestelmä ja numeroni olivat viime vuodelta 7,7 ja 8. Tämän kurssin jälkeen se varmaan on kuutonen... Englanti ei vain onnistu.

Olen suunnitellut aloittavani lukiossa ranskan, jonka jätin nyt pois latinan takia. Saksa olisi ehkä hyödyllisempi, mutta on kiva olla erikoinen. Ranskaa siis.
Lempikieleni taitaa olla latina.

//Muoks.
Nyt kun luin tarkemmin teidän muiden vastauksianne, niin en ainakaan huomannut, että kukaan muu olisi lukenut latinaa. (Saatan olla sokea) Lukeeko sitä kukaan? Saa ilmoittautua minulle;)
Tiedän tosin, että hehacla lukee, mutta hän ei ole tänne kirjoittanut...//

-Feen
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2008, 14:55:45 kirjoittanut Lohikäärmelady »
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #41 : Lokakuu 02, 2008, 17:00:18 »
Olen 7. luokalla. Eilen oli ensimmäinen ruotsin tunti. Ihastuin kieleen täysin.

Voin sanoa, että olen kielellisesti todella lahjakas. Englannin ääntäminen minulla on erinomaista (englannin opettajakin on siitä sanonut) ;). Vaikka vasta kolme (tai kaksi) tuntia olen ruotsia opiskellut, niin minun mielestä se sujuu ihan hyvin. Numerot 0-13 opin hetkessä ja muutenkin uskon, että kielet tulevat olemaan minulle helppoja, kiitos hyvän kielipääni.

Ajattelin ottaa kaksi valinnaista kieltä jos se on mahdollista, täytyy keskustella opettajien kanssa. Otan varmaankin venäjän ja saksan, mutta venäjän kielen opettajamme jää eläkkeelle, joten jos huono tuuri käy niin ketään muuta ei löydy hänen tilalleen. Mutta venäjä siksi, että se on haastava ja saksa on helpompi kuin ranska. Luultavasti.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Lithium

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #42 : Lokakuu 02, 2008, 19:34:07 »
Opiskelen englantia ja ranskaa. (ruotsi joka alkaa parin vuoden päästä on sitten aivan uusi asia (vinkvink ikäni puolesta).)

Englanti on minulle aivan luonnollinen kieli, luen ja kirjoitan sitä joka päivä ja koulussa pärjään hyvin. Ei ainuttakaan koetta tai sanakoetta alle 10-. Jotenkin se vain luonnistuu minulta. Huomasin 9-vuotiaana Harry Potter-elokuvien auttavan paljon ja yleensäkin television ja tietokoneen. On sitä tullut vetäistyä muutama kirjakin enkuksi tässä parin viimeisen vuoden aikana (viittaa Potter vitoseen, kutoseen ja seiskaan) :P

Ranska sitten. Tiedättekö miten mahdottoman ärsyttävää on ajaa koululta toiselle kahdesti viikossa (vaikka ei se matka kummoinen ole eikä sitä tarvitse ajaa 24/7.. silti.)? No ei sillä väliä. Ranskan arvosanoista en vielä voi sanoa mitään mutta muoksin sitten kunhan kokeet on palautettu ja tehty (maanantaina tehtävissä). Itse kielestä en niinkään voi sanoa mitään, taisi kaduttaa kun aloitin. Mutta enkun ope kannusti aloittamaan jos on kielipäätä.

Haluaisin ehkä aloittaa japanin kielen opiskelun kunhan pystyn. Ehkä. Mutta saksaa en halua ottaa. Olen samaa mieltä Terryetin kanssa.

-Cressida

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #43 : Lokakuu 04, 2008, 23:07:05 »
Imo saksassa ei ole mitään likaista tai irstasta. Pikemminkin se on sotilaskieli, karhea ja kulmikas. Omana A-kielenäni en sitä liikoja rakastanut, mutta lauluopintojen myötä olen oppinut arvostamaan kielen kauneutta ja yritän tätä nykyä palautella aiempaa kielitaitoani ja ehkä kehittää sitä paremmaksikin lukemalla saksankielistä kirjallisuutta.

Omat mukiinmenevästi alkaneet japaninopintoni tyssäsivät jo reilu vuosi sitten siihen, että ammttikorkeakoulu ei tarjonnut opintoja kakkosperuskurssia pidemmälle, vaikka ryhmämme kirjoitti adressin kolmoskurssin saamisen puolesta. Olen omin nokkineni yrittänyt kerrata sitä vähää minkä vuodessa ehdin oppia, mutta ilman takamuksille potkivaa ulkoista auktoriteettia se ei ole oikein sujunut.

Sen sijaan olenkin nyt siirtynyt slaavilaiselle kielialueelle ja aloittanut venäjän opiskelun paikallisessa aikuisopistossa. Olen suunnitellut varmaan viimeiset kymmenen vuotta aloittavani venäjän opinnot "sitten joskus, kun on aikaa". Nyt olen sitten töissä paikassa, jossa venäjäntaidolla olisi oikeasti käyttöä, ja harmittaa, etten vain yksinkertaisesti järjestänyt aikaa jo silloin kymmenen vuotta takaperin. Onneksi löytyi verkkokurssi, joten saan kieliopinnot sovitettua työn lomaan, mutta ulkopuolinen kontrolli (ja taloudellinen motivaattori 53 euron kurssimaksun muodossa; se on aika iso summa vartijan palkasta maksettavaksi) on kuitenkin olemassa ja silloin tällöin pidetään vapaaehtoisia irl-tapaamisiakin, joissa pääsemme harjoittelemaan keskustelua.
Constantem decorat honor

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #44 : Lokakuu 05, 2008, 01:10:10 »
Ah. Näin lukion alun myötä valitsin uuden kielen, venäjän.
Olen todella tyytyväinen valintaani sillä venäjä on mielenkiintoinen ja (tähän asti ainakin) melko helpolta vaikuttava kieli.
Muistaakseni olen Venäjän kursseja yhteensä viisi tai kuusi tainnut valita ja odotankin jo melkeinpä innolla tulevia jaksoja kursseineen, jotta pääsisin jatkamaan kielen opiskelua.
Niin... ne pari ensimmäistä venäjän kurssia ovat sangen helppoja, mutta kyllä se myöhemmässä vaiheessa muuttuu paljon haastavammaksi. Ajattelin joskus aloittaessani venäjää, että "hei, tämähän on helppoa", muttei se sitten loppujen lopuksi ollutkaan.
En minä tahdo lannistaa tai mitään, en missään nimessä. Venäjä on aivan mahtava kieli, ja kyllä sitä jaksaa opiskella, jos siitä on kiinnostunut. Jos taas kiinnostusta ei ole, ei sitä välttämättä jaksa pidemmän päälle. Tosin eipä kai mitään vapaaehtoista ainetta jaksa lukiossa, jollei se edes kiinnosta...

Venäjä on aivan järjettömän hienon kuuloista puhuttuna. Tykkään kuunnella erityisesti Putinin puheita :) On muuten loistavaa, ettei se pahemmin sönkötä mitään englantia, vaan puhuu venäjää.

Saksaa en tahdo, se on mielestäni jotenkin likainen ja irstaan kuuloinen kieli. :')
Ja minä taas olen sitä mieltä, että saksa on venäjän ja suomen ohella yksi ihanimman kuuloisista kielistä! Saksa on tyylikästä.
Ja sitäpaitsi se on helppoa kieltä, jos sitä vain viitsii opiskella ja on kielipäätä edes jonkin verran.

Mielestäni espanja, ranska jne. ovat kamalan kuuloisia kieliä... En tykkää, en sitten tippaakaan. Se kuulostaa puhuttuna kamalalta minun korvaani. Italia nyt menettelee vielä.
Makuasioita nuo kielijutut :)

Haluaisin opiskella iiriä, mutta eipä sitä ole tarjolla... Ihan äkkiä ei mistään edes löydä materiaalia itseopiskeluun.
Irlanti kiinnostaa maana ylipäätään muutenkin niin paljon, että haluaisin palavasti osata alkuperäiskieltä. Mietin yhdessä vaiheessa lähteväni Irlantiin vuodeksi vaihtoon, jolloin ottaisin kyllä iirin kielen opintoja siinä ohessa. Siitä voisi sitten itsekseen jatkaa, kun on alkuun päässyt. Tai onhan sekin jo jotain, jos vuoden ehtii opiskella.

Tänä syksynä piti ottaa hollannin alkeiskurssi, kun nyt pidän välivuottakin, mutta sitä ei järjestettykään... Ei tarpeeksi osallistujia. Se oli kolmas kansalaisopiston kurssi kolmesta jolle ilmoittauduin, ja joka peruttiin. Kiva.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #45 : Lokakuu 05, 2008, 12:11:58 »
No, minä opiskelen sitä englantia ja ruotsia ja aloitan pian latinan.

Englannissa olen aina pärjännyt mielestäni "ihan hyvin"; ei mitään kummempia ongelmia sen kanssa, paljon asioita menee korvakuulolta ja tulihan se viimeinen Potterkin aluksi englannin kielellä luettua. Tosin nyt kun on ollut vähänkin kauemmin opiskelematta englantia (kesä plus lukion ensimmäinen jakso), tuntuu siltä, että moni ihan yksinkertainenkin asia on unohtunut. :'S Mutta kärryillä ollaan yhä. :D

Ruotsin kanssa minulle kävi aivan samalla tavalla kuin uskon/tiedän monelle muullekin käyneen; seiskalla aloitin sen todella innokkaalla mielellä, tuntui, että kieli on helppo ja että sen opiskelusta tulee hauskaa... mutta myöhemmin koko kieli muuttui pakkopullaksi. Kun pari kielioppijuttua tuli opeteltua huonosti, niin eihän niistä myöhemmin ole saanut kiinni oikein millään. Taivutusmuodot ovat kamala painajainen; aina ne unohtuvat, vaikka kuinka kertaisi. Ja substantiivien ja verbien taivutuskaavat sekoittuvat keskenään. Huhhuh. Yllätyin ihan todella, kun lukion ensimmäisestä ruotsin kurssista tuli seiska - odotin kutosta koenumeroni vuoksi, ja aika täpärä numero tuo seiska taisikin olla. Asenne vaikuttaa tässä luultavasti aika paljon, eihän ruotsin sentään niin hankala kieli pitäisi olla. Sitä vain väkisinkin vertaa englantiin, joka tietysti tuntuu helpommalta, kun sitä on opiskellut kauemmin. :P

Latinan aloittamista sitten odotan vielä suuremmalla innolla kuin aikoinani ruotsin aloittamista - toivottavasti en taas joudu toteamaan, että odotukset olivat liian korkealla. :D Mietin pitkään, minkä uuden kielen lukiossa ottaisin vai ottaisinko ollenkaan. Ranska kuulosti ihanalta kieleltä, mutta liian vaikealta; saksa olisi kuulemma ollut kohtuullisen helppoa (ja itsekin sitä opiskelleina vanhempani olisivat osanneet auttaa sen kanssa), muttei oikein kiehtonut minua. Italia tai espanja ei vain jostain syystä kiinnostanut, ja päädyin sitten latinaan, joka vaikutti kieleltä, jota olisi muuten vain kiva osata (hienot perusteet :D). Monet Potter-sanathan ovat latinasta lähtöisin ja ajattelin, että niitä osaamalla saisi ihan jotain pientä apua latinan opiskeluun. Nyt olen opetellut muutamia (vaiko muutamia kymmeniä, hah) lentäviä lauseita latinasta ja vilkaissut vähän kielioppi- ja/tai ääntämissääntöjäkin. Tuntuu että tämän kielen aloittamiselle olisi siten parempi pohja kuin esimerkiksi ruotsin aloittamiselle, vaikka varmasti tämänkin kanssa saa tehdä töitä. (Oli muuten hirveän riemukasta, kun vasta eilispäivänä sain kuunnella latinankielistä puhetta ja ymmärtää sieltä peräti kaksi sanaa! :D)

En oikein osaa sanoa kielipäästäni, että kuinka hyvä se loppujen lopuksi on. Neljättä kieltä en ehkä ihan heti menisi ottamaan, vaikka monia kieliä olisi ihana osata. Äidinkieleni suomen hallitsen kielioppisääntöineen melko hyvin, ja siitä tuskin on ainakaan haittaa kielten opiskelussa. Saa nyt tosiaan nähdä miten tämä latina lähtee sujumaan... Mutta nemo nascitur artifex. :D (Kyllä, lunttasin tuon.)

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #46 : Lokakuu 05, 2008, 12:22:16 »
Oi voi. Voi voi. Ei voi.

Olen opiskellut englantia nyt lähemmäs kymmenen vuotta (kolmosluokalta lukion kolmannelle), mutta kun ei suju niin ei. Ruotsia on paljon mukavampi opiskella. Ranskan lopetin ensimmäisen kurssin jälkeen. Olisi niin ihanaa osata kommunikoida muutenkin kuin suomeksi.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #47 : Lokakuu 05, 2008, 16:37:20 »
Venäjä on aivan järjettömän hienon kuuloista puhuttuna. Tykkään kuunnella erityisesti Putinin puheita :)

Hei! En siis olekaan ainoa puhuvan Putinin fani! Joskus huvittaa tosissaan, kun se, mitä Putin sanoo, on kaikkea muuta kuin kivaa, mutta kun keskittyy vain kuuntelemaan kieltä sisällöstä piittaamatta, se kuulostaa lumoavalta.
Constantem decorat honor

Poissa Lime

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WitchWillow21467
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #48 : Lokakuu 05, 2008, 16:51:51 »
Opiskelen tällä hetkellä näitä peruskieliä, elikkäs englantia ja ruotsia. Ensin ajattelin ottaa lukioon saksan, mutta päätin kuitenkin olla ottamatta, koska olen aika toivoton kielissä.

Tykkään tosi paljon opiskella kieliä, mutta en ole niissä kovinkaan hyvä. Ylä-asteen päättötodistuksessa molemmat kielet olivat 8, jota ihmettelen suuresti, luulin saavani niistä 7. Kieliopit ja sanastot ym. ei tuota minulle niinkään vaikeuksia, mutta tuo kielten puhuminen. Vaikka osaisin kieliopit teoriassa, en osaa silti puhua sujuvasti muutakuin joitain yksinkertaisia asioita. Osaamattomuuteni vuoksi en mielelläni puhu englantia tai ruotsia. Kielten tunneista pidän muuten, paitsi keskusteluharjoitukset ovat tuskaa. Pari kertaa olen asioinut englanniksi, mutta siinä minun ei tarvinnut paljoa puhua. Siksi haluaisinkin jonnekin kielimatkalla, tai edes lomalle johonkin ulkomaille. Siellä saisin ehkä sujuvuutta ja rohkeutta puhumiseeni.
You don't know anything yet
about the dreams I have.

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #49 : Lokakuu 05, 2008, 17:33:39 »
Ite opiskelen nytten englantia, ruotsia ja saksaa. Englanti meillä alko kolmosluokalla, nyt sitte opiskelen seittemättä vuotta. Ruotsi alko seiskalla, kolmas vuosi sen opiskelussa sitte menossa. Ja saksan alotin vitosella, sitä siis oon opiskellu viis vuotta (on vähän hukassa...).
Saksan valitsemista olen ehtinyt katuakkin useampaan otteeseen, mutta kun huomasin, että saan valinnaisia vapaaksi sen ansiosta, että mulla on saksa, niin en ole valittanut sen jälkeen kertaakaan. Saksa minulla menee kuitenkin parhaiten, vaikka tuntuu, että en osaa siitä yhtään mitään. Voisin lueskella vähän vanhoja saksan kirjoja, niin saattaisi tajuta enemmän siitä kielestä. Pikkasen otti ala-asteella päähän, kun aina sain kokeista 10 alkavia numeroita, ja silti tokarissa oli 9! Ja mielestäni olin myös hyvin aktiivinen tunnilla...
Englanti minulla menee huonoiten, vaikka osaan sitä aika hyvin, ainakin omasta mielestäni. Meillä ope vain tekee semmosia ihme kokeita, että niistä ei ota kukaan selvää, että niissä pitäisi tajuta jotain ihan outoja sanoja, joita ei ole koskaan esiintynyt missään. Ja sitten sanajärjestys ja tietyt asiat kieliopista ei vaan meinaa mahtua päähän.
Ruotsi sitten menee myös ihan kivasti, tosin olen hyvin laiska opettelemaan sanoja tai kappaleita, ja sitten läksynkuulustelut eivät aina mene ihan parhaasti. Voisi nyt ysiluokan petrata. Ruotsistakaan en tajua kaikkea kielioppia tai sanajärjestystä.

Ja aina kun on jokin kielten koe, niin ajattelen yleensä ruotsin ja saksan kokeet englanniksi. Englannin kokeet menee aina ilman, että alan miettii muita kieliä, mutta ruotsin kokeissa alan hyvin usein miettiä niitä lauseita englanniksi tai saksaksi. Ja saksan kokeissa hyvin usein englanniksi.

Lukiossa haluaisin ottaa uudeksi kieleksi espanjan, se kieli vain tuntuu niin mielenkiintoiselta (osaan jo jotakin Serranon perheen ansiosta :D). Ja sitten haluan mennä isona Espanjaan matkalle, niin siellä olisi mielenkiintoista käyttää sitä kieltä ainakin välillä.