Kirjoittaja Aihe: Kielten opiskelusta vol. 2  (Luettu 19646 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Wille

  • Ankeuttaja
Kielten opiskelusta vol. 2
« : Maaliskuu 22, 2008, 20:50:44 »
//*Kate tunkeutuu viestiin* Vanhaan topiciin jatkoa.

Onko kielten opiskelu helppoa, vaikeaa vai täyttää tuskaa ja itkua, ilman mitään tuloksia? Miten kieliä tulisi opiskella, mistä kielistä on eniten hyötyä? Mitä kieltä haluaisit alkaa opiskelemaan ja miksi? Miksi joillekin kielten opiskelu on uskomattoman vaikeaa ja joillekin helppoa? Mikä kieli on erityisen helppoa tai erityisen vaikeaa?//

Buenas tardes

Olen huomannut, että yhä useampi suomalainen on ruvennut opiskelemaan espanjaa. Itse olen espanjaa opiskellut kohta vuoden (omatoimisesti, en kursseilla). Minulla on Entrada Española -kirja, jossa on sanaston lisäksi tehtäviä, sekä se kertoo yleisimpiä espanjan kielen ilmaisuja ja kielioppia. Ei yleensäkään suomalaiset ole varmaan paljon espanjaa opiskelleet, mutta nyt se on hieman ollut nousussa. Haluaisinkin tietää, kuinka moni vuotislaisista on joskus opiskellut tai opiskelee tälläkin hetkellä espanjan kieltä? Millainen kieli? Oletko koskaan käyttänyt kieltä? Kuinka sujuvasti puhut kieltä? Kauanko olet opiskellut kieltä?

Adíos, y ¡buenas tardes!

//Kielten opiskelusta puhutaan yleisesti täällä, joten siellä voi myös espanjan opiskelusta puhua. Jokaista eri kieltä varten emme tarvitse omaa topicia, joten siirrän tämän viestin osaksi Kielten opiskelusta vol. 2-ketjua. -Kate

Vanha topic samasta aiheesta: Kielten opiskelusta vol 1
- Derica Tonks lisäsi linkin
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 29, 2008, 00:31:21 kirjoittanut Derica Tonks »

Poissa Welma

  • Velmu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Puusta pudonnut
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #1 : Maaliskuu 23, 2008, 11:52:28 »
Minulle kieltenopiskelu on oikeastaan aika helppoa. Peruskoulussa opiskelin vain pakollisia ruotsia ja englantia, joissa kummassakin oli kymppi todistuksessa. Ruotsissa luultavasti sen edestä osasinkin, koska siinä ei paljoa vaadittu - kieliopin nyt oppi tunnilla ja sanojakin oli aika vähän. Ruotsin kuuntelutkin ovat suhteellisen helppoja. Lukiossa minulla on ollut vasta yksi ruotsin kurssi, ja numero säilyi samana - nyt tosin hieman suuremmalla työmäärällä. Ei kieli silti ole yhtään vaikeammaksi tullut, ja juuri sen helppouden takia melkein pidän siitä... ;)
 
Englannin kuullunymmärtäminen taas on aina ollut vaikeaa minulle. Kuuntelulla yleensäkin oli aika pieni rooli yläasteen englannin kielen opetuksessa, minkä takia kuuntelutaitoni eivät parantuneet, mutta se ei myöskään näkynyt numerossa - kymppiin riitti kieliopin ja sanojen osaaminen, joita ei paljoa tainnut olla. Uskallan väittää, että olen kuuntelun suhteen tässä vuoden aikana kehittynyt - osittain koulun vuoksi, osittain sen takia, että olen joutunut käyttämään sitä käytännössä. (italialaisten englanti muuten on vielä epäselvempää kuin koulun kuuntelut) Numerot ovat olleet 8 ja 9 - meiltä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin peruskoulussa, ja lisäksi kokeet ovat niin pitkiä, että kyllästyn puolessa välissä... ;)

Nyt lukiossa aloitin saksan kielen. Ensimmäisen vuoden kaikki kolme kurssia ovat nyt takana numeroin 9, 10 9. Opettajan mukaan olisin pystynyt parempaankin, kunhan vain olisin tehnyt kokeet huolellisemmin (aika paha tapa minulla jättää kokeet tarkistamatta ja suorastaan hutiloida :P en opi vaikka tiedän kyllä, että se on typerää). Saksa on kuitenkin ehkä vähän vaikeampaa kuin englanti ja ruotsi. Ehkä tunne johtuu siitä, että se on minulle kielenä uusi ja vähän erilaisempi kuin ruotsi ja englanti. Sanat todella ovat vaikeampia opetella, ja vaikka periaatteessa kurssien sisällön olen oppinut, en ole sitä täysin sisäistänyt, enkä sitä siksi osaa kunnolla käyttää. Saksan kuunteleminen ei ole kovin vaikeaa, mutta joskus en yksinkertaisesti saa sanoista selvää, vaikka kuuntelisin saman kohdan uudestaan ja uudestaan. :) Ehkä se on ajan kysymys, ja puhetyyliin tottuu... Kaiken kaikkiaan minulle on jäänyt saksan kielestä ihan mukava käsitys, ja jatkan kieltä ensi vuonna, vaikka se lisääkin työmäärää aika paljon - olisi paljon kivoja, vähemmän työmäärää vaativia kursseja ottaa tilalle...

Aloitin nyt keväällä italian kurssin kansalaisopistossa. Innostuimme kavereiden kanssa asiasta, koska olimme vieraina viime vuoden Eurooppa-päivän juhlassa Milanossa (Sain kantaa Suomen lippua soihtukulkueessa Milanon keskustassa!), luokka, joka meidät siellä majoitti, kävi Suomessa tammikuussa, ja nyt toukokuussa me menemme taas sinne... Päätimme siis vahvistaa heikohkoa italiankielen taitoamme ja pyysimme kansalaisopistoa järjestämään kurssin, ja saimmekin sen. Italia on siitä helppoa, että sitä luetaan melkein kuin suomea, ja siinä on paljon samoja sanoja kuin germaanisissa kielissä. Muilta osin italia on erilaista, ja siksi siihen onkin kiva tutustua.

Kaikissa kielissä ehdoton työväline on Askme -ohjelma, jota ilman en tulisi toimeen. Sanojen opiskelu suoraan kirjasta on tuskallisen hidasta ja hankalaa... :P Olen niin laiska, että inhoan pänttäämistä, mutta askemella sanat oppii kuin itsestään. Kielioppia en ole joutunut missään kielessä vielä erikseen pänttäämään, koska se onneksi tarttuu päähäni tunneillakin. Kuuntelua harjoittelen kuitenkin itseksenikin, se on heikko kohtani, enkä itse asiassa taida panostaa siihen tarpeeksi siltikään...

Näiden neljän kielen vaikeustasoa on kyllä oikeastaan aika vaikea vertailla, koska olen opiskellut kaikkia eri ajan, ja vaadittu taso siis on kaikissa erilainen. Englanti nyt on perusrakenteeltaan jo hallussa, ja nyt täytyy opetella lähinnä hienosäätöä ja laajentaa sanavarastoa, ruotsissa ja saksassa ei peruskielioppikaan ole vielä hanskassa ja italiassa nyt on vasta alkeet menossa. Pidän siitä, että on edes jonkinlainen käsitys useammastakin kielestä, eikä pelkästään englannista, jossa ei ole mitään erityistä, vaikka se tietty onkin kaikille tarpeellinen.

Rakastan

Poissa Kafee

  • Kahvikuppi
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #2 : Maaliskuu 23, 2008, 21:06:30 »
minusta kielten(englanti,ruotsi) opiskelu oli vaikeea ja tyhmää, tähän kevääseen asti jolloin aloin muuttaan asennettani ja se vaikutti todella paljon.
olen edelleen sitä mieltä että ruotsi on puhevika mutta englanti menee jo paremmin ja luultavasti numeroni nousee.
opettajanikin on huomannut asenteen muutokseni ja kehunut minua englannin tunneilla siitä että edes yritän.
kokemuksesta voin sanoa että kannattaa edes yrittää muutta asennetta sillä positiivinen asenne auttaa huomattavasti kielten opiskelussa.
Muumilimu 1,5 litran pulloihin! Kannatta käydä osallistuun...

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #3 : Maaliskuu 24, 2008, 19:30:27 »
Mulle kielten opiskelu on ollut aina aika helppo juttu, ja olen aina siitä pitänytkin. Koulussa tykkään erityisesti englannista ja saksasta, mutta kyllähän se ruotsikin menettelee, meillä on aivan loistava opettaja (mikä tietysti vaikuttaa asiaan).
Sanastot ei nyt aina oo niitä mukavampia kotitehtäviä, mutta ilman niitä ei kielissä pärjää, joten olen oppinut niidenkin lukemista arvostamaan. Kielioppi on mukavaa, ja se jää tunneilta (tai vähintäänkin kertaustehtävistä) päähän, joskus tosin on ärsyttää, kun edetään niiden mukaan, jotka eivät viitsi edes ajatella itsenäisesti. Mä inhoan, kun jotain asiaa jankataan monta tuntia putkeen.:/
Mun mielestä kielien osaaminen on rikkaus, ja on aika hienoa, kun huomaa, että on oppinutkin jotain. Olen nyt kasilla, ja luen englannin ja ruotsin lisäksi saksaa. Ja vapaa-ajalla olen pikkuhiljaa alkanut opetella venäjän aakkosia, ja joitain pikkusanoja ja lauseita (siitä se sitten lähtee ;) )

Asenne muuten on tärkeä juttu, koska työskentely tunneilla on paljon mielekkäämpää, kun kaikki suhtautuu myönteisesti. :)
Ja vaikkei sitä aina osaiskaan, niin yrittäminen nostaa mielettömästi tuntiaktiivisuutta. ^^
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Caribu

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #4 : Maaliskuu 26, 2008, 08:28:37 »
Minusta kielten opiskelu on ihan mukavaa. En ole mikään maailman paras englannissa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Itse haluaisin opiskella espanjaa, mutta täällä missä asun ei pidetä siihen kursseja. No, minulla ei vielä ole ruotsia, mutta osaan sitä silti ihan jonkun verran.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #5 : Maaliskuu 26, 2008, 19:21:19 »
Tykkään kovasti kielten opiskelusta, ja melko helppoakin se on, englannin osalta ainakin. Osaan englantia melko hyvin, sillä sen kuulemiselta ei voi välttyä ja sitä on joskus pakko itsekin käyttää. Ruotsikin olisi periaatteessa todella helppoa, jos vain jaksaisin tankata niitä sanoja päähän kunnolla... ruotsin kielestä en pidä yhtään, sillä se kuulostaa todella rumalta, ja sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne tarkoittavat. Pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi opiskelen myös ranskaa, joka on mielestäni todella kaunis kieli ja jota haluaisin oppia loistavasti, mutta melko vaikeaa se toisinaan on - kielioppi varsinkin, aivan liikaa sääntöjä ja niiden poikkeuksia.
Noiden kielten lisäksi haluaisin oppia italiaa, sillä se kuulostaa mielestäni todella hauskalta, ja Italia on kiva maa muutenkin :> Espanjasta en ole jotenkin koskaan tykännyt (vaikka kaikki muut näyttävät tykkäävän), sillä se kuulostaa jotenkin liian ärhäkältä ja sellaiselta ihme pälätykseltä. Ai niin, ja saksaakin haluaisin osata, se kuulostaa aika mainiolta.

Kielten opiskelussa ehkä mukavinta on muuten  se, ettei koskaan tarvitse miettiä, mihin opiskeltavaa asiaa tulee tarvitsemaan (esim. joidenkin reaaliaineiden tunneilla tulee joskus sellainen olo, että ei tällaista tarvitse tietää). Kieltenopiskelumotivaationikin on melko korkealla, sillä haluaisin isona muuttaa ulkomaille tai vähintäänkin matkustella todella paljon.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Jevvi

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #6 : Maaliskuu 27, 2008, 19:03:47 »
Kieltenopiskelu on ihanaa kun vaan jaksaa yrittää. (:
Peruskoulun pakollisista kielistä englanti on helppoa ja sitä osaankin myös melko hyvin eikä sen opiskelu tee yhtään tiukkaa. Sanat menevät päähän ja kielioppi myös. Ruotsi sen sijaan, en ole ikinä osannut koko kieltä. Ei se johdu siitä, että minulla olisi asennevamma kieltä kohtaan (niinkuin opettaja väittää), se ei vaan mene päähän. Kolme vuotta on yritetty tässä opiskella ja lausettakaan en osaa.

Näiden lisäksi minulla on menossa toinen kurssi japanista, mikä onkin parin viikon päästä jo loppu. Perusasiat, hiragana/katakana merkit osaan ulkoa, kielioppia mm. verbi&adj. opin ja myös n. 50 kanjia. Minut jos laitettaisiin kävelemään yksin Tokion kadulle niin osaisin kielenosaamisen puolesta johdattaa itseni pois. Jos yhtään mielenkiintoa löytyy ja kielipäätä myös niin suosittelen, erittäin kiehtova, mielenkiintoinen ja tulevaisuudessa jopa tarpeellinen kieli. (:

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #7 : Maaliskuu 28, 2008, 23:41:24 »
Ruotsia vihaan todella paljon, se kuulostaa aika rumalta. Ala-asteella valitsin luonnollisesti englannin, sillä olin vanhempieni kanssa samaa mieltä sen hyödyllisyydestä. Lukiossa aloitin ranskan ja latinan, yliopistossa aloitin ranskan alkeista 5 vuoden tauon jälkeen ja saksan.

Nyt olen kiinnostunut espanjasta ja japanista, joten otan niistä alkeiskurssin heti kun vain saan ne mahdutettua lukujärjestykseen. Voiko yliopistossa enää puhua lukujärjestyksestä? Lisäksi italia ja portugali kiinnostavat, sillä ne ovat lähellä espanjaa, mutta niistä ei välttämättä ole hyötyä ellei matkusta niihin maihin, mikä taas ei kiinnosta. Kiinakin olisi kiinnostava ja tarpeellinen, mutta se on kuulemani mukaan maailman vaikein kieli joten en taida uskaltaa. Jostain kumman syystä myös hollanti kiinnostaa, mutta sitä ei voi opiskella yliopistossa joten pitäisi itseopiskella. Ei taida motivaatio riittää kun on paljon muuta opiskeluhommaa.

Olen myös kiinnostunut ns. muinaisista kielistä. Latinan lisäksi olisi kiva osata myös antiikin kreikkaa ja muinaisen egyptin hieroglyfit, mutta niitä ei taideta opettaa missään.

Olisin kiinnostunut ottamaan yliopistossa ainakin perusopinnot joistakin kielistä jolloin saisi opetusta myös kyseisen maan kirjallisuudesta. Voi olla etten kuitenkaan läpäise lähtötasotestiä.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Lilyth Starr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tämän kaupungin kadut
  • Pottermore: MoonBludger9641
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #8 : Maaliskuu 29, 2008, 00:22:59 »
Minä tykkään kielten opiskelusta tosi paljon, mutta kun niitä ei tule puhuttua niin paljon täällä peräkylässä niin aika paljolti tämä osaaminen on sitten lukemista/kirjoittamista/kuuntelua. Mutta mielenkiintoa löytyy kyllä.

Nyt siis opiskelen englantia, ruotsia ja ranskaa, joista ranskan kanssa tosin menee hiukan kökösti. Väsyin tässä yhessä vaiheessa kaikenlaiseen koulunkäyntiin ja se siinä taisi eniten kärsiä. Englanti ja ruotsi ei vaikeita ole ja vaikka en ruotsia lempiaineisiin laskisikaan, on sekin silti ihan kivaa. On äärettömän viihdyttävää tehdä kotitehtäviä, joissa pitää kirjoittaa annetusta sanasta lause.

Nyt olisi lukiossa tarkoitus ranska lopettaa ja kokeilla saksaa, koska nyt olisi motivaatiota kokeilla sitäkin. En usko, kun muut sanoo saksan olevan vaikea kieli, ennen kuin saan sitä ite kokeilla. Ja sitähän en voi ymmärtää ollenkaan, että niin monet sanoo saksan olevan maailman rumimpia kieliä, omasta mielestä kun se kuulostaa hyvinkin kauniilta.

Mutta näin yleisesti kyllä kannatan kielten opiskelua. Kuitenkin kun kaikki koko ajan kansainvälistyy ja muutenkin ulkomailla käydessä on kivempaa asioida puhumalla kuin piirtämällä ja elehtimällä. Kieliäkään tuskin koskaan voi osata liikaa, siksi tässä itsekin yritän kokeilla kaikkia mahdollisia kieliä nyt kun on mahdollisuus ja tosiaan 09-10 sitten ollaan vaihtariksi USAan lähdössä. Se on aina sitten niin palkitsevaa kun kieliä on opiskellut ja jossain ihan oikeassa tilanteessa (ulkomailla, turistien seurassa) tms. huomaa, että ihan tosiaan osaa sitä kieltä käyttää ja että tulee ymmärrettyksi muullakin kun äidinkielellä. Harmittavaa vaan, että vieraiden kielten puhumista taidetaan vältellä ainakin jonkin verran sen takia, että pelätään kielioppivirheitä.

Jevvi

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #9 : Maaliskuu 29, 2008, 10:23:58 »
Lady Asensio, kiina on vaikea, mutta voi mitkä mahdollisuudet sinulle avautuisivat sen opiskelun jälkeen ja myös japanin opiskelu helpottuisi huomattavasti jos kiinan osaisi, ovathan ne sukulaiskieliä ja onhan japani polveutunut kiinasta. Olisimpa itse ollut sillon joskus järkevä ja aloittanut ensin kiinasta, mutta nyt en enää jaksa vaivautua vaan opiskelen japanin ja ehkä sitten kiinan, jos vielä yritystä löytyy.

Poissa Argonblue

  • Parasta ennen: 17.11.2009
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #10 : Maaliskuu 29, 2008, 10:50:46 »
Lady Asensio, kiina on vaikea, mutta voi mitkä mahdollisuudet sinulle avautuisivat sen opiskelun jälkeen ja myös japanin opiskelu helpottuisi huomattavasti jos kiinan osaisi, ovathan ne sukulaiskieliä ja onhan japani polveutunut kiinasta. Olisimpa itse ollut sillon joskus järkevä ja aloittanut ensin kiinasta, mutta nyt en enää jaksa vaivautua vaan opiskelen japanin ja ehkä sitten kiinan, jos vielä yritystä löytyy.

Itse jonkin aikaa japania opiskelleena olen siinä vakaassa käsityksessä, että japani ja kiina eivät ole sukulaiskieliä. Omien tietojeni mukaan japanilla ei ole sukulaiskieliä olemassakaan. En myöskään usko että kiinan kielen taitaminen helpottisi merkittävällä tavalla japanin oppimista, ovat kyseiset kielet kuulemani mukaan niin etäällä toisistaan.

Jevvi: Olet oikeassa siinä, että kanjit on otettu suoraan kiinasta. Se ei kuitenkaan tee kielistä sukulaiskieliä. Toki kiinan taidosta saattaa olla hyötyä juuri kanjien kannalta, mutta rakenteelisesti tai muutoin kiinan ja japanin kielissä ei juuri  yhtäläisyyksiä ole. Kanjit otettiin japanissa aikanaan käyttöön vain kiinan voimakkaan kulttuurillisen vaikutuksen ansiosta. Ei siis siksi, että se olisi ollut mitenkään hyödyllinen ja hyvä idea. Japanissa on tietääkseni jopa harkittu kanjeista luopumista mutta siitä hankkeesta kuitenkin luovuttiin.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 29, 2008, 13:37:53 kirjoittanut ArgonBlue »
"We will be perfect...    ...in every aspect of the Game"

Vastarannankiiski vauhdissa taas...

Jevvi

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #11 : Maaliskuu 29, 2008, 12:53:14 »
ArgonBlue, kyllähän ne jollain tavalla ovat. Mistäpä japanin kieleen suurinosa merkeistäkin olisi tullut, tietystihän niitä on muunnettu omaan kieleen vastaaviksi. En tiedä sitten ovatko ne läheisiä sukulaiskieliä, mutta ovat kuitenkin. Ja kyllä se helpottaa, opettajammekin on sanonut asiasta, mutta kaikilla on omat käsityksensä ja ne pysyköön sellaisina kun on, joitakin se helpottaa ja uskon, että useimpia ihmisiä kyllä, en uskalla ruveta asiasta enempää pukaroimaan.

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #12 : Maaliskuu 31, 2008, 16:16:38 »
Täällä ainakin on yksi espanjaa opiskellut!! Romaanisista kielistä espanja on lempparini, en kyllä tiedä miksi. Ehkä koska espanjankielisten maiden kulttuuri on mielenkiintoista, ja siihen taas pääsee parhaiten sisään kielen kautta. Olen lukenut lyhyen espanjan lukiossa ja käynyt yliopiston kursseja aina silloin tällöin. Ymmärrän kieltä hyvin, mutta puhuminen on vaikeampaa, kun ei ole ollut pitempää aikaa missään espanjankielisessä maassa. Lisäksi olen aika tyyppillinen suomalainen: minun pitäisi osata kieli täydellisesti, ennen kuin kehtaan puhua sitä. Tosin tuosta ajattelutavasta olen jo onnistunut pääsemään vähän irti...sólo se puede aprender a hablar hablando.

Olen myös kiinnostunut ns. muinaisista kielistä. Latinan lisäksi olisi kiva osata myös antiikin kreikkaa ja muinaisen egyptin hieroglyfit, mutta niitä ei taideta opettaa missään.

Kyllä klassista kreikkaa ja muinaisegyptiä opetetaan, ainakin Helsingin yliopistossa. Olisin odottanut, että opetusta on muissakin yliopistoissa, mutta en ole varma.

Itsekin olen kiinnostunut eniten hieman harvinaisemmista kielistä. Opiskelen tällä hetkellä latinaa ja arabiaa, ja aiemmin opiskelin myös klassista kreikkaa. Haluaisin jatkaa sitä ja oppia lisäksi myös muinaispersiaa. Myös sardin kieli kiinnostaa, sillä se on kuulemma lähempänä latinaa kuin italiaa. Maltan kieli taas on siksi kiinnostavaa, että sitä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, mutta se on muuten hyvin samankaltaista kuin arabia...kaikki muinaiset tai muuten erikoiset kielet ovat niiin ihania. Opiskelisin niitä kaikkia jos pää vain kestäisi moista.
-Non unde possim sed unde volo-

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #13 : Huhtikuu 02, 2008, 15:11:16 »
Lainaus
Englanti on todella helppo kieli. Minä pidän Englannista ja Englannin kielestä.
English is a wery easy language. I like England and english.

Juu, näyttää siltä :D

Pidän todella paljon kielistä ja niiden opiskelusta. Meillä on vasta tullut Enkkua ja Ruåtsia, mutta kasilla tulloo sitten Espanja ja Saksa!

Englanti on minusta aina ollut helppoa, ja joka todistuksessa siinä on komeilut 10. Ruåtsi sitten taas... No, sanotaan vaikka näin että olen siinä tosi hyvä. Yhteenkin kokeeseen tuli kirjoitettua måksamåkkåra... [/sarcasm]

Odotan innolla espanjaa ja saksa! 
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #14 : Huhtikuu 02, 2008, 17:34:25 »
En tiedä sitten ovatko ne läheisiä sukulaiskieliä, mutta ovat kuitenkin.

Japani ja kiina eivät ole sukua toisilleen. Japani on ns. isolaattikieli eli eristynyt kieli, jonka mahdollinen sukulaisuus korean tai altailaisten kielten kanssa on lähinnä teorian tasolla. Kanjit (kuten niin paljon muitakin kulttuurivaikutteita) toki kopioitiin alunperin Kiinasta, mutta niille on tänä päivänäkin olemassa sekä kiinalaiset että japanilaiset, toisistaan usein hyvinkin paljon poikkeavat ääntämykset. Lisäksi kaikkia japanin taivutusmuotoja ei voi ilmaista kanjeilla, mistä johtuen japaninkielisessä tekstissä on yleensä melko runsaasti hiragana-merkkejä kanjien seassa.
Constantem decorat honor

Vetehinen

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #15 : Huhtikuu 09, 2008, 15:26:00 »
Kieliä on kiva opiskella vaikka en ole mikään haka kieliopissa :D Tällä hetkellä opiskelen ruotsia, englantia ja venäjää joista joko ruotsi tai venäjä on hankalin. Ruotsissa on vaikeinta erilaiset taivutukset ja venäjässä sanojen oikein kirjoitus (ne painotukset!). Niin kuin sanoin kielten opiskelu on kivaa mutta enemmän olen kiinnostunut kielien historiasta.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #16 : Huhtikuu 10, 2008, 13:49:39 »
Mielestäni kuitenkin kielet eivät sovi sellaisille ihmisille, jotka eivät hallitse suomen kielioppia täysin. Kieliä ei myöskään opi ns. "pakkopullana", eli aina pitää motivaatiota löytyä.

Minulla on juuri tämä, että olen aivan ulkona suomen kieliopista, vaikka suomea kirjoitankin selkärangasta oikein (en pääse läpi kielioppia käsittelevistä kokeista, mutta kirjoittamani aineet arvostellaan jonnekin M-L:n välimaastoon), mutta kielten opiskelussa tämä heijastuu ihan siihen, että kun en osaa kunnolla suomen kielioppia, en osaa sitten samaan syssyyn myöskään vieraita kieliä.

Helpoksi ratkaisuksi tähän voisi ajatella sen suomen kieliopin opettelemista, mutta minulla on aina ollut huono motivaatio sellaisia asioita kohtaan, joissa tiedän olevani huono ja verenmakusuussa-opiskelusta en ole saanut mitään muuta kuin itseni ahdistuneeksi, jonka jälkeen olen henkisesti sen verran lahjakkaasti lukossa etten opi vielä sitäkään vähää.

Puolisollani on joku ihmeellinen kuvitelma päällä, että opiskelemalla ahkerammin voisin muutamassa vuodessa nostaa ylioppilaskokeissani englantini nykyisestä A:sta lähemmäksi vähintään E:ksi, joka on imo minun mielestäni täysin seinähullu ajatus, sillä hänen mukaansa oppimisvaikuteni ovat puhdasta asennevammaa (jota ne osittain ovatkin, mutta itkeminen ahdistuksesta jo kouluun lähtiessä, kun tietää joutuvansa kahdeksi tunniksi opiskelemaan ruotsia, eivät nyt välttämättä täysin asennevamman puolelle mene). Turha kai sanoa, että hänen puolellaan englannin kielen osaaminen on siinä E-L:n välimaastossa, joten jos hänkin osaa, ei ole mitään estettä sille miksi minä en osaisi.

En ole ajatellut eroa, mutta murhaa sitäkin useammin, kuten vanhassa vitsissä asia ilmaistaan. 
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #17 : Huhtikuu 10, 2008, 18:38:38 »
Oi, kielten opiskeluhan on ihanaa. Opettajat eivät oikeastaan ole vaikuttaneet asiaan, sillä vaikka minä olen nähnyt jos jonkinlaista vipeltäjää opettajanpöydän takana, on englannin kieli tuntunut aina yhtä mukavalta. Se lukeutuu nykyisinkin lempioppiaineisiini koulussa, sillä minusta on tosi jännää osata eri kieliä. Tällä hetkellä tahtoisin kovasti opiskella venäjää. Venäjä kun kiehtoo maanakin, niin kielikin kiinnostaa tosi paljon. Erilaiset aakkoset, jännä maa, mielenkiintoinen kieli. Otan sen lukiossa valinnaiseksi sitten kun menen lukioon, mikäli mahdollista. ;) Voisi sitä tietysti itsekin opiskella. Jos joku tietää jonkin hyvän kirjan tai vaikka nettisivun, niin kertokoon tälle heti.

Omistan pakkomielteen, jonka mukaan minun on pakko pärjätä koulussa kielissä hyvin. Olen valmis tekemään sen vuoksi töitä, ja koska pidän kielistä paljon, se on helppoakin. Muun muassa englanti on minulle todella helppo aine, koska sanavarastoni on melko laaja eikä kielioppikaan tuota vaikeuksia. Englanti on helppo kieli. Ei ruotsikaan vaikeaa ole. Ruotsin sanavarastoni ei yllä läheskään englannin tasolle, mutta kai niitäkin oppii tässä opiskellessa. Aina sitä jotain päähän jää. x) Tahtoisin opiskella muitakin kieliä ja vieläkin kaduttaa kun en ottanut valinnaiseksi Saksaa, vaikka se olisi periaatteessa ollut mahdollista.

~Moondancer (joenvarren saapastanssija)

di Napoli

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #18 : Huhtikuu 11, 2008, 10:00:19 »
Englanti on todella helppo kieli. Minä pidän Englannista ja Englannin kielestä.
English is wery easy language. I like England and english.

Tarkotit varmaa et English is very easy language. I like England an English.

Enkus very-kirjotetaa iha normaalil veellä ja kielten nimet kirjotetaa isolla alkukirjaimella...

Ite puhun suomea, englantia, ranskaa ja italiaa. Kaikkii oon opiskellut koulussa. Ruotsia en osaa kuin pari sanaa, koska mulle ei ole annettu tilaisuutta oppia.

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #19 : Huhtikuu 11, 2008, 16:45:54 »
Olen huomannut, että tähän vaikuttaa aika paljon opettaja.

Esimerkiksi meidän englanninopettajamme on minusta todella ärsyttävä, hän haukkuu lusereiksi niitä jotka eivät tee läksyjään ja muuta sellaista. Lisäksi hän arvostelee kokeet todella tiukasti, vaikka niistä saa 70 pistettä (tjs.). Kuitenkin pidän englannista kielenä, ja olen opetellut sitä oma-aloitteisesti aika paljon, mistä syystä ymmärrän paremmin kuin useimmat muut luokkalaiseni. Enkunope antoi minulle todistukseen 8, vaikka sain 9 kaikista kokeista ja viittaan tunnilla jos tiedän. (Olin ehkä vähän liikaa myöhässä, mutta kuka hemmetin hullu on laittanut koulun alkamaan kahdeksalta?!)

Toinen esimerkki on saksa, jossa meillä on todella kiva opettaja, ja pidän hänestä tosi paljon. En kuitenkaan pidä saksasta kielenä, minusta se on liian hankala ja monimutkainen ja kuulostaa rumalta. (Ei niin että englanti tai suomi olisivat jotenkin parempia kieliä.) Lisäksi olen aivan pudonnut kärryiltä, tuntuu etten osaa mitään, vaikka sain viime kokeesta 9½. Tiedän, että voisin tehdä asialle itsekin jotain, mutta kun ei huvita. Viimeistään ylä-asteella putoan oikeasti kärryiltä.

Tässäpä esimerkkini, onko jollain muulla samansuuntaisia kokemuksia?
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #20 : Huhtikuu 11, 2008, 17:19:24 »
Lainaus käyttäjältä: Moondancer
Tällä hetkellä tahtoisin kovasti opiskella venäjää. Venäjä kun kiehtoo maanakin, niin kielikin kiinnostaa tosi paljon. Erilaiset aakkoset, jännä maa, mielenkiintoinen kieli. Otan sen lukiossa valinnaiseksi sitten kun menen lukioon, mikäli mahdollista. ;) Voisi sitä tietysti itsekin opiskella. Jos joku tietää jonkin hyvän kirjan tai vaikka nettisivun, niin kertokoon tälle heti.

Venäjä on kyllä mielenkiintoinen kieli. itse aloitin lukiossa ja urakka tavallaan päättyi nyt, kun kirjoitin sen. Tosin en minä sitä aio vallan unohtaa! Siihen kyllä vaaditaan tietynlaista pitkäjänteisyyttä, kun siinä on vähän..mm.. pöhköjä sääntöjä. Mutta kaikenkaikkiaan kieli kyllä vie mennessään!'
Noita nettisivuja en kyllä hirveästi tiedä. Pari, jossa voi opetella aakkoset ja sitten pari, jotka on sitten niille, jotka osaa jo alkeet ja vähän enemmän...

Mutta suosittelen kyllä venäjän ottamista! Ja voit kysellä minulta enemmän, jos siltä tuntuu. Voin vaikka laittaa muutaman linkin, jos haluat. Niiden kaikkien käytännöllisyydestä en kyllä mene mitään takaamaan..

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #21 : Huhtikuu 12, 2008, 19:49:04 »
Xanie, laita vain niitä linkkejä. :)

Hih, tällä ei ole oikeastaan varsinaista pitkäjänteisyyttä asioissa, mutta oikeastaan se ei päde opiskelussa. Nimittäin jos tahdon osata jotain, opiskelen sen vaikka sitten väkisellä ja sisuahan kyllä löytyy merkillisesti tarvittaessa. Minä en osaa venäjää tällä hetkellä kuin pari lausetta. Ensimmäinen lause jonka kyseisestä kielestä opin oli jotain "Minä tahdon vodkaa" -suuntaista. Serkkuni opiskelee venäjää, ja oli juuri pari viikkoa Venäjälläkin tutustumassa paikkaan. Se haluaisi kuulemma sinne opiskelemaan (hän on yliopistossa). Jos olisi ollut venäjä saatavana valinnaisaineeksi nyt yläasteellakin, olisin kyllä ottanut sen, mutta ei ollut kuin saksa. x) Eipä ole häneltä tullut kysyttyä kielestä mitään, mutta ehkä se voisi jonkin verran opettaa tällekin. Hii. Tosi jännä kieli se kyllä on.

~Moondancer (kirosana)


Poissa Amyna

  • 'urmaava neito
  • Vuotislainen
  • Vapaamatkustaja
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #22 : Huhtikuu 13, 2008, 00:02:22 »
Niin kielistä. Öh joo, haluaisin opiskella latinaa, ranskaa ja espanjaakin, mutta ikävä kyllä en taida niitä mitenkään saada valittua. Sen sijaan minulla on pakkopullaruotsin lisäksi englanti, saksa, venäjä ja japani.

Itse jonkin aikaa japania opiskelleena olen siinä vakaassa käsityksessä, että japani ja kiina eivät ole sukulaiskieliä. Omien tietojeni mukaan japanilla ei ole sukulaiskieliä olemassakaan.
Korealaisethan ainakin aina kovasti väittävät, että korea ja japani ovat sukua toisilleen, vaikka maiden kansalaiset muuten katsovatkin toisiaan neän vartta pitkin. Itse olen aina lukenut japanin omaksi tapauksekseen, mutta eihän noille kehtaa vastaankaan väittää.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 01, 2008, 22:10:11 kirjoittanut Amyna »

Macy

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #23 : Huhtikuu 13, 2008, 00:43:38 »
Kielet ja niiden opiskelu todellakin ovat osa elämääni. Koulussa siis kolme kieltä suomi, ruotsi ja englanti. Vaikeuksia ei ole koskaan kielten opinnoissa ollut, englantia olen lukenut 15 vuoden iästäni puolet ja nykyään puhun englantia lähestulkoon yhtä hyvin kuin suomea. Ajattelen englanniksi ja toisinaan saatan puhua englantia pari viikkoa tuttavieni kanssa putkeen, minkä jälkeen seuraa eräänlainen "kielisokeus" ja totuttelu suomeen on vaikeaa. Miksi siis näin? no, opin lukemaan ollessani 5- vuotias ja muutaman vuoden kuluttua kaipasin haasteita, joten vanhempani laittoivat minut englanninkerhoon, mistä kaikki lähti. Englanninkielistä kirjallisuutta aloin lukemaan ala-asteella ja peruskoulun englanninopinnot ovat siitä lähtien tuntuneet toivottoman yksinkertaisilta. Englantia siis suurella brittiaksentilla (brittiläinen keskustelupiiri ja englantilaisia tuttavuuksi paljon). En ole koskaan katunut englannin omaksumista suomen tasolle, jollei jopa ylemmäksi, sillä sen merkitys varmaankin tulee olemaan suuri tulevaisuudessakin. Kotona vanhempien kanssa puhutaan suomea, mutta siskon kanssa siis englantia. Edessäni ensi vuonna saattaa olla yläasteen 9 luokan englanninopintojen sijaan lukion englanninkursseja ja tulevaisuudessa kansainvälinen lukio ja vaihto-oppilas vuosi englannissa.

Ruotsin opiskelu on kohtuullisen mukavaa, onhan se toinen virallinen kielemme. En nyt menisi väittämään, että rakastan sitä, mutta en pane kyllä pahakseni sen opiskeluakaan. Nyt on toinen vuosi menossa ja perusfraasit taittuvat arkitilanteissa vallan helposti ja vaivattomasti. Suomen kieliopin opiskelu on mielestäni tarpeeksi haastavaa, englantiin totuteltuani, mutta kyllä se sujuu.

Kiteytettynä mielestäni kielten opiskelu on mielestäni parasta koulussa ja sen eteen tehtyäni töitä, voin todeta olevani varsin tyytyväinen itseeni. Jokaisen kielen kohdalla on numero 10 todistuksessani ja pyrin sen siellä pitämäänkin.

Luisachenchenchen

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #24 : Huhtikuu 21, 2008, 16:27:32 »
Okei, ensin omista kielitaidoistani: olen kaksikielinen (suomi ja venäjä) ja olen saksalaisessa koulussa. Tjaah. Semmoinenkin on. Helsingissä. Suomen vanhimpia yksityisiä kouluja. Mutta. Lisäksi meillä alkoi jo pari vuotta sitten englanti ( osaan sitä suht koht hyvin) ja tänä vuonna ruotsi. Eli lukion loppuun mennessä tiedän ainakin 5 kieltä.

Kielissä kiinnostaa lähinnä.. ei mikään. Rautaisen äidin rautaisen käden puristuksissa oppii vaikka mandariinikiinan tai latinan viidessä päivässä. huoh.

Suosittelen kaikille lämpimästi venäjää, saksan lisäksi. Kummatkin aika vaikeita kieliä, mutta kyllä se ehkä joskus alkaa sujumaan!! (mulla ei ole tainnut alkaa vieläkään..)

Ja sitten kysymys: mikä kieli kannattaa ottaa sitten lukiossa? jos vaihtoehtoina ovat ranska, venäjä ja (ei ole kieli, mutta kuitenkin) filosofia? Koska jos ihan totta puhutaan, niin olen kuitenkin sitä tasoa, että voisin mennä venäjän tunneille nytkin vain torkahtelemaan..

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #25 : Huhtikuu 22, 2008, 20:28:14 »
Uii, tämä on juuri minulle sopiva topic! Minä nimittäin olen opiskellut kieliä todella kauan ja pidän niistä paljon.

Olen koko kouluikäni (menen kahdeksannelle syksyllä) ja päiväkoti-ikäni ollut kaksikielisellä luokalla. Päiväkotini oli täysin englanninkielinen: siellä oli paljon ulkomaalaisia lapsia ja siellä jos ei osannut puhua englantia, ei pärjännyt kunnolla. Minun kielipääni oli kuitenkin nelivuotiaaksi hyvä ja englanninkielinen päiväkoti oli tosiaan hyvä alku koululle.

Nimittäin, silloin kun äitini haki minulle koulupaikkaa, sain sattumalta peruutuspaikan eräältä ala-asteelta täällä Espoossa. Pääsin siellä kaksikieliselle luokalle, ja yksi päiväkotikavereistanikin haki samaan paikkaan. Hän ei kuitenkaan valitettavasti päässyt... tämä luokka kuitenkin oli onneni, sillä olen löytänyt sieltä neljä erittäin hyvää ystävää (ja enemmänkin), joiden kanssa olen yhä. Ensin kun ala-asteelle menin, englannintaitoni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin muilla, mutta huomasin joskus kolmannen luokan tienoilla, että ymmärsin kieltä yllättävän hyvin. Aloin pelaamaan englanninkielisiä pelejä ja luin kirjoja kielellä, kappas vain sitten viidennellä, kielipääni on luokalta suunnilleen paras. Nykyäänkin englannintuntit tuntuvat aivan liian helpoilta ja Pottereiden lukeminen englanniksi ei ole minkäänlainen ongelma. Englanninnumeroni on yhdeksän, johtuu kuitenkin ihan siitä, etten aina panosta kokeisiin (jotka ovat kyllä ihan äärettömän vaikeita, täytyy sanoa!)

Englantia olen opiskellut sellaiset kymmenen vuotta, ja puhun sitä lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltäni suomea. Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa käydä sujuvaa englanninkielstä keskustelua ja äännän sanat oikein.

Kolmannella luokalla sitten aloitin saksan, joka tuotti minulle aluksi vaikeuksia. Viidennellä luulin, etten osaa sitä laisinkaan, mutta joskus kuudennen luokan tienoilla kielipääni kuitenkin parani tässä ja saksannumeroni nousi yhdeksään. Osaan tätäkin kieltä yllättävän hyvin, vaikken vielä kuitenkaan menisi puhumaan koko ikänsä saksaa puhuneelle ilman sanakirjaa :D Saksannumeroni on yhä ysi, ja hyvä niin.

Ruotsi minulle tuli viime syksynä, ylä-asteen aloittaessani ja se on mielestäni ihan älyttömän helppo kieli! Englannin- ja saksantaitoni tuottivat tulosta: ruotsi on hyvin samankaltainen kieli näihin ja tällä hetkellä ruotsinnumeroni on 10. Osaan puhua kieltä melkoisen hyvin, vaikka unohdankin joskus sanoja. Ainakin saksaa ja englantia paremmin opin tämän, mutta kielitaidostani on apua.

Osaan myös puhua hieman italiaa, sillä katsoin erästä italialaista piirrettyä joskus 11-12-vuotiaana. Siinä olen kuitenkin vielä aika huono, joten sanoisin että osaan englantia, saksaa, ruotsia ja tietty suomea poikkeuksellisen hyvin 13-vuotiaaksi. Olen nytkin englanninkielisellä luokalla ja se on upea kokemus.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Lucienne

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #26 : Huhtikuu 22, 2008, 21:49:06 »
En ole kielissä huono, mutta en mikään maailman neroinkaan kyllä. Ne eivät kuulu lempiaineisiini, mutta en niitä inhoakaan eli olen kielten suhteen melkoisen neutraali. Opin kyllä sanat ja kieliopin hyvin, ja kokeista tulee yleensä sitä tuttua ja turvallista ysiä. Olen tosin melko arka puhumaan vieraita kieliä, mutta pakon edessä sekin onnistuu.

Opiskelen siis englantia, ruotsia ja ranskaa, joista keskimmäinen tuottaa suurimpia vaikeuksia. En voi tajuta, miten ruotsi voi jonkun mielestä olla helppoa, sillä minusta se on maailman inhottavan ja hankalin kieli. Kaikki ne taivutusmuodot ja argh! Tulen hulluksi pelkästä ajatuksesta. En tykkää siitä, miltä ruotsin kieli kuulostaa, enkä todellakaan puhu sitä mielelläni. Olin viime vuonna viikon Ruotsissa ja puhuin koko aikana ehkä kaksi lausetta ruotsia, nekin pakon edessä. Jonkinasteinen asennevamma ehkä? :>

Englanti on helppoa, sitä puhun ja kirjoitan mielelläni. Koulussa englannintunnit ovat hyvin tylsiä, johtuen umpitylsästä opettajasta, joka ei onnistu tekemään aiheesta kiinnostavaa. Englannin numero oli ala-asteella seiska, koska luonteeni pakotti minut kapinoimaan ärsyttävää opettajaa vastaan. Koko yläasteen ajan numero on ollut ysi, vaikka tunnit eivät innostakaan.

Ja sitten se ihana, kamala ranska. Kieli ei sinänsä ole kieliopillisesti erityisen vaikeaa, mutta se ääntäminen. Myös kuullun ymmärtäminen on yhtä tuskaa, sillä minulle tuottaa vaikeuksia erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa. Huomenna pääsen taas tekemään ranskan koetta ja panikoin jo nyt, että miten tulen selviämään.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 25, 2008, 14:29:08 kirjoittanut Raatotanssi »

Poissa Bad Girl

  • Rebel Yell
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Guilty 'til I'm proven innocent
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #27 : Huhtikuu 25, 2008, 14:11:08 »
Itse pidän todella paljon kielten opiskelusta. Nytkin koulussa lempiaineeni on englanti, joka on mielestäni todella helppoa ja hauskaa, vaikka olenkin lähes ainoa luokallani, joka pitää ihan oikeasti englannista. Ja lähes kaikki muut luokallani vihaavat enkun opettajaa, vaikka hän minusta on kiva. Tosin jotkut eivät opettajasta pidä sen takia, etteivät ole kovin hyviä englannissa. Olisin myös halunnut lisäkieleksi ranskan, kun sai valita, mutta äitini väittää että voin ottaa sen sitten yläasteella. I like very much english, and it's very nice language. I like speak it.
Mutta englanti on ollut joka vuosi todistuksessa kymppi :)

 Odotan yläasteella ruotsin alkamista. Sekin on varmaan aika kivaa:)

- Bad Girl -
He kuuntelivat hevimetallia, se syövytti heidän aivonsa ja spraymaalattuaan koulujen seinät heidät kärrättiin mielisairaalaan !

Vuoden Luihuinen, kiitoksia äänestäjille <2 || Epäaktiivinen säännöllisen epäsäännöllisesti

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #28 : Huhtikuu 25, 2008, 23:25:25 »
Ja sitten se ihana, kamala ranska. Kieli ei sinänsä ole kieliopillisesti erityisen vaikeaa, mutta se ääntäminen. Myös kuullun ymmärtäminen on yhtä tuskaa, sillä minulle tuottaa vaikeuksia erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa.

Pyydä opettajaa pitämään saneluita, ellei hän nyt jo pidä niitä. Lukiossa meillä ei ollut B3-ranskassa lainkaan saneluita, jolloin minulla oli kuullun ymmärtämisen kanssa samanlainen ongelma kuin sinulla. Nyt yliopistossa meillä on lähes joka viikko ollut sanelu ja nyt ymmärrän kuulemaani paljon paremmin. Lisäksi ääntäminenkin on parantunut.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #29 : Kesäkuu 29, 2008, 13:50:14 »
Löysin sivun, jolle on listattu kielten opiskelu sivustoja. Kannattaa tutustua, mutta kannattaa myös lukea klikkaamansa sivuston ohjeet tarkasti. Vaikka sivustolla onkin listattu ilmaisia palveluja, voi ilmaisuus tarkoittaa pelkkää kokeiluakin ja kirjautuminen maksaa tms.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Viivih

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #30 : Kesäkuu 30, 2008, 10:01:43 »
Kielet ovat lempiaineitani koulussa. Tällä hetkellä opiskelen yläasteella enkkua, ruotsia ja saksaa (ja äidinkieltä.) Ne kaikki ovat aina olleet 10, mutta katsotaas miten tuo ysiluokka menee.
Englanti on mielestäni aina ollut helppoa. Se on myös kivaa (oli varsinkin ala-asteella), mutta nyt yläasteella se on muuttunu vähemmän mieluisaksi aineeksi koska tuntimme ovat aina tappavan tylsiä. Mutta ihan kivaahan se on ja olen oppinut sitä enkkua jotenkin sökeltämään. Olen opiskellut sitä kolmannelta luokalta lähtien.
Ruotsi on kivaa ja helppoa, en ymmärrä miksi kaikki haukkuvat sitä kieltä. Tunneillamme on kiva maikka ja asiat jäävät päähäni. Kiva kieli 8). Tätä olen opiskellut seiskaluokalta.
Saksa on ah ihanaa, lempiaineitani. Välillä vaikeaa, taivutukset ja yms mutta kyllä vaivan arvoista. Ennen inhosin sitä, nyt pidän siitä. Tunnit välillä tappavia, mutta ei voi mitään. Olen opiskellut saksaa nelosluokalta.

Bettiina

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #31 : Heinäkuu 01, 2008, 19:21:13 »
Kielet ovat täälläkin päin helppoa ja mieluista opiskeltavaa. Tällä hetkellä osaan suomea, englantia, ruotsia, espanjaa (<3) ja ranskaa. Suomi on äidinkieleni ja englantikin sujuu täysin sujuvasti, olenhan matkustellut paljon ja pienempänä asunutkin Iso-Britanniassa ja Kanadassa jonkin aikaa. Uskon myös, että englannin ehdoton ylivalta viihteessä on suunnattomasti auttanut englannin "opiskelujani". Lainausmerkeissä siksi, että englantia olen kovin laiska pänttäämään, selkärangasta vedän vain, koska englantia vaan kuulee niin paljon jokapuolella. Ehkä kuitenkin sen takia se L jäikin parin pisteen päähän kirjoituksissa..

Ruotsia en kyllä välitä opiskella. Helppoa kuin mikä se on kyllä, vertaa melkein kaikkiin nyt mieleen tuleviin kieliin, mutta motivaationi on nollassa ja asenteeni melko negatiivinen. En koe opiskelua tarpeelliseksi, sillä täällä päin ei suomenruotsalaisia kyllä ole ja jos olisikin niin suomella pitäisi mennä. Ruotsissa taas englantia osataan erittäin hyvin, mutta tämän pohtiminen taitaa olla ihan eri keskustelu. Sain minä kirjoituksissa siitä kuitenkin E:n, että en nyt ihan paska sanoisi olevani.

Pero ¡Viva España! <3 Siinä vasta ihana kieli, jota kyllä mielellään pänttää enemmänkin. Verbimuodot kaiken maailman subjunktiiveineen tulee kyllä korvista ulos välillä, mutta eipä se niiden muodostaminen vaikeata ole (vaikein varmaan subjunktiivin imperfekti), mutta se käyttäminen ihan puheessa ja itsetuotetuissa kirjoitelmissa.. :S No mutta kaiken tämän korvaa kyllä moninkertaisesti itse kielen kauneus ja ääntämisen helppous ja ihanuus, espanjaa puhuvien kansojen kulttuurien vaihtelevuus ja mielenkiintoisuus, ihanat ihmiset ja kaikki! (Hehkutus voi johtua siitä, että tulin Espanjasta viikko sitten ja rakastuin <3) Syksyllä olisi yo-kirjoitukset, mutta Espanjassahan kieltä tulikin jo treenattua sekä Serranoja katsellen parannan kuullunymmärtämistä ja kulttuurintuntemusta. Vielä kun jaksaisi kielioppikirjan käteen ottaa..

Ranskaa olen yläasteella lukenut kaksi vuotta ja lukiossa yhden kurssin, mutta se jäi sitten espanjan alle. Vaikeaa on ja opettajakin oli aika blääh, niin se sitten jäi. Kaunis kieli on kyllä, mutta loppujen lopuksi espanja voitti.

Kieliä on kyllä mukava opiskella ja niitä voisi lisääkin ottaa, mutta aika ja motivaatio aijjai.. Tällä hetkellä oppimattomista kielistä eniten kiinnostaisi venäjä ja siitä aionkin ensi vuonna ottaa ykköskurssin. Josko siellä edes aakkoset oppisi niin olisihan se jo jotain. Japaniakin olisi mielenkiintoista osata ja sitäkin koulussamme tarjottaisiin, mutta taitaa sen opiskelu jäädä hamaan tulevaisuuten. Mutta kaikista eniten kyllä haluaisin oppia puhumaan espanjaa sujuvasti. Kielissä on mielenkiintoista se, kuinka ne avaavat kokonaan uuden tavan ajatella asioita. Huomaa miten eri lailla jonkin asian voi sanoa ja ajatella ja kuinka se vaikuttaa sitten ihan kaikkeen. Ruotsissa niitä saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta englanti ja varsinkin espanjan kohdalla olen saanut monia pieniä oivalluksia miten asiat voi ajatella toisellakin tavalla.

Poissa Mesha

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist15858
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #32 : Heinäkuu 01, 2008, 20:53:43 »
Minä tykkään kielistä valtavasti ja lukio-opintoni painottuvat pitkälti niihin. Opiskelen äidinkielen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa ja espanjaa.
Englanti on ollut minulle alusta asti helppoa, ja numerot siitä ovat olleet aina ysejä ja kymppejä. Muutenkin tykkään englannista kaikista eniten. Englannin opiskelua helpottaa se, että kieltä kuulee päivittäin tv:stä. Laulujen sanat ovat englanniksi jne. Minä myös kirjoittelen sähköpostia ja kirjeitä englanniksi lähes viikoittain ja sillä tavalla olen oppinut paljon uusia sanoja ja sanontoja.

Ruotsia luen b-kielenä, tosin aloitin sen jo 5. luokalla, mutta yläkouluun siirtyessä en voinutkaan jatkaa sitä pitkänä, koska ei tullut ryhmää, joten nyt on sitten ollut keskipitkä seiskalta asti. Ruotsi on ainoa kieli, joka tuottaa minulle kunnolla hankaluuksia. Varmaan pärjäisin siinä ihan kiitettävästi, jos vain jaksaisin nähdä vaivaa asian eteen, mutta valitettavasti minulla on pini asennevamma. Ruotsi jo kuulostaakin niin tyhmälle, että motivaatio opiskeluun on melkein nolla... Pitäisi ryhdistäytyä ensi syksynä kirjoitusten lähestyessä. Pieni edistysaskel on, että valitsin ensi vuodeksi a-ruotsin syventäviä kursseja. Nyt on sitten pakko alkaa opisella tosissaan.

Saksan aloitin 8. luokalla ja siitä olen tykännyt tosi paljon. Aluksi kieli vaikutti tosi vaikealle ja onhan se sitä vähän edelleen. Nyt lähes neljän vuoden opiskelun jälkeen hallitsen perusasiat ihan kiitettävästi, mutta uudet kielioppiasiat ovat aina hankalia. Olen edelleen ihan hukassa artikkeleiden ja adjektiivien taivutuksien kanssa. Akkusatiivit ja datiivit menee sekaisin... Niin ja myös konditionaali, futuuri ja konjuktiivin imperfekti ovat keskenään niin samanlaisia etten ikinä muista mikä on mikä.
Vaikka minulla meneekin saksan kielen opiskeluun välillä hermot enkä jaksaisi enää, rakastan kuitenkin tätä kieltä ja pärjään ihan kohtuullisesti, kunhan vain jaksan panostaa siihen.

Espanjan aloitin lukiossa ja nyt on 5 kurssia luettuna. Espanjan lausuminen ja kirjoittaminen on todella helppoa, ne kun eivät hirveästi poikkean suomen kielestä. Kielioppikin on aika helppoa, ainoa hankala asia on verbien aikamuodot. Osaan kyllä muodostaa preesensin, imperfecton, indefinidon ja perfecton, mutta en osaa käyttää niistä muuta kuin preesensiä. Menneiden aikamuotojen käyttö ei vaan jotenkin mene päähän, varsinkin imperfecton ja indefinidon käyttö on hankalaa, ne menevät aina sekaisin.
Espanja on siitä kiva kielei, että jo vähäisellä kielitaidolla pärjää. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja sanaston ei tarvitse olla laaja, jotta voisi puhua kieltä. Pääsen kokeilemaan espanjan kielen taitojani kahden viikon päästä, kun matkustamme espanjan ryhmän kanssa Costa del Solille Etelä-Espanjaan. :)

Minulle kielten opiskelu on pieniä vaikeuksia lukuun ottamatta aika helppoa ja haluaisin tulevaisuudessa opiskella ainakin venäjää ja ranskaa. Myöskin portugali, italia, japani ja arabia kiinnostavat. Tottakai olisi mukavaa osata mahdollisimman monta kieltä sujuvasti.

//Päivitin 13.4.09
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 13, 2009, 15:00:51 kirjoittanut Mesha »

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #33 : Heinäkuu 02, 2008, 23:38:01 »
Olen siirtymässä seitsemännelle luokalle, eli aloitan ruotsin opiskelun. Luulen että se sujuu jokseenkin hyvin, sillä opiskelen englannin lisäksi myös saksaa, ja hyvin arvosanoin. Englanti on minulle erittäin helppoa, tosin lausuminen tuottaa aina välillä pieniä ongelmia, sillä liikun liikaa englanninkielisillä sivustoilla joten en tule ajatelleeksi lausumista. Saksakin kulkee ihan hyvin, mutta välillä artikkeleihin liittyvät asiat sanojen edessä tuottavat ongelmia. Mutta muuten varsin mukava kieli. Sukulaiset jotka tietävät kielitaidoistani koko ajan kehottavat aloittamaan ranskan ja venäjän opiskelun, mutta enpä tiedä siitä. Kenties se olisi pikku aivoilleni jo liikaa.

Mantikori

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #34 : Heinäkuu 07, 2008, 13:00:39 »
Mina opiskelen talla hetkella Suomea ja Ruotsia. Talla hetkella suomi on ihan kohtalaisen hyvin hallussa ( Vai onko? xD)
Eika pahoja kirjoitusvirheitakaan tule enaa, kunhan vain oikoluen tekstini monta kertaa sanakirjan kanssa. :)
Taytyy sanoa, etta suomi on mukava kieli, vahan vaikea vain.

Ruotsi taas.. En pida ruotsinkielesta yhtaan. Ei nyt millaan pahalla kenellekkaan, mutta ruotsin aantamismuodot ovat omituiset. En varmaan tule koskaan tajuamaan niita, vaan lausin ne aina ihan oudosti vaantamalla. xD Muutenkin, Ruotsinkielessa on hirveasti vaikeita kirjainyhdistelmia ja sanoja.

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #35 : Syyskuu 19, 2008, 14:08:33 »
Kielet, kielet kielet! Tykkään niistä, todellakin.

Opiskelen tällä hetkellä suomea, ruotsia, englantia ja venäjää. Venäjää olen opiskellut vasta muutaman viikon - otin sen valinnaiseksi kun nyt siirryin kasille.

Pidän paljon kaikista kielistä. Jokin niissä vain viehättää, eikä vähiten se, että on vaan tosi mukava haaveilla osaavansa puhua joskus tulevaisuudessa useita kieliä täydellisesti...

Helpoin kieli on mielestäni englanti. Voisin sanoa, että en seitsemännellä luokalla oppinut mitään uusia asioita - sanoja totta kai kyllä, mutta kielioppi oli ihan lällyä. Ruotsista tykkään myös paljon, mutta kun vertaan sitä enkkuun, tuntuu kuin ei osaisi kieltä yhtään. Olenhan kuitenkin opiskellut englantia jo... *laskee*... viisi vuotta.

Äikästä ei sen enempää, se menee tuosta vaan. Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Tällä hetkellä haluaisin mieluiten opiskella vielä saksaa. Harmittaa, etten ala-asteella sitä ottanut, mutta ei voi mitään, kun kyyditys ei onnistunut. Voisin harkita saksan valitsemista sitten lukiossa...

// Äläpäs Xanie yritä masentaa minua heti alkuun :) No ei. Olethan sentään opiskellut venäjää kauemmin kuin minä, eli varmaan tiedät totuuden... Siitä huolimatta en aio antaa periksi :D
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 25, 2008, 14:58:28 kirjoittanut Soap Bubble »
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Sirusho

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #36 : Syyskuu 19, 2008, 14:31:57 »
Kielet, tykkään. Kieliä on todella kiva osata, kun huomaa, että missään vaiheessa ei tule kielimuuria vastaan. Paitsi minulla Ranskassa, koska en juuri puhu ranskaa ja Pariisissa ei oikein muun kielistä palvelua saa. Töykeetä.

Ruotsia olen puhunut pienestä asti. Siksi se ei ole koskaan ollut minulle vaikea kieli. Puhun sitä kyllä, mutta kielioppi on edelleen vähän hukassa.

Englanti oli ala-asteella minulle aika vaikeaa, koska englannin opettajamme oli britti ja puhui huonoa suomea. Ala-asteella englanti tuntui olevan kaikille hankalaa. Ylä-asteella meillä oli Saksalainen englannin kielen opettaja. :D Hyvin menee. No silloin opin hieman paremmin englantia. Yhdeksännellä luokalla taisin innostua kielestä, kun tajusin sen tärkeyden. Niinpä aloin lukea englannin kielistä kirjallisuutta ja katsoa elokuvia ilman tekstityksiä. Pikkuhiljaa ammattikoulussa englanti alkoi upota päähäni ja nyt se sujuu ihan hyvin. Onneksi sitä tulee puhuttua päivittäin töiden takia ja matkustan pari kertaa vuodessa Englantiin ihan vain siksi, että saisin opetella brittiaksenttia. <3

Ala-asteella aloin myös opiskella saksaa. Se tuntui olevan paljon helpompaa kuin englanti. En tiedä johtuuko se siitä, että saksa on germaaninen kieli kuten ruotsikin. Saksaa tulee kanssa puhuttua lähes päivittäin niin pysyy kielitaito kunnossa.

Matkustelen paljon ja siksi olen myös norjaa oppinut jonkin verran. Se ei ole paljon ruotsia vaikeampaa ja siksi sitä on helppo oppia.

Työni takia olen joutunut (tai oikeastaan saanut) aloittamaan hollannin opiskelun. Tämä se vasta mielenkiintoinen kieli onkin. Toisaalta helppo toisaalta vaikea. Ääntäminen, ymmärtäminen ja puhuminen on lukemista vaikeampaa. Ehkä vanha koira kuitenkin oppii vielä jotain uutta.

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #37 : Syyskuu 19, 2008, 14:43:08 »
Lainaus
Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Odotas vain, kun pääset oikeasti lukemaan venäjää.. Siis kunnolla kielioppia ym. Voin vakuuttaa, että välillä kadut, että otit venäjän, kun liikeverbeistä ei millään osaa valita sitä oikeaa, aspekteista puhumattakaan! Venäjä on kieli täynnä toinen toistaan hirveämpiä kielioppiasioita ja outoja poikkeuksia. Oikeastaan ne kielioppisäännöt ovat sikäli hieman turhia, että poikkeuksia on joissain tapauksissa melkein enemmän, kuin mitä se sääntä koskee.. Mutta silti venäjä vie mukanaan :) Ja totta, mielenkiintoista se ainakin on :) Minua harmittaa, kun tällä hetkellä ei ole mahdollista jatkaa opiskelua muuta kuin itsenäisesti (ja itsenäinen opiskelu ei ole vahva alani. Varsinkin, kun samalla yritän opetella paria muuta kieltä itsenäisesti, niin huh huh :D). Mutta toivottavasti sitten taas tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä siis opiskelen itsenäisesti unkaria, venäjää ja espanjan alkeita. Tietenkin käytän myös aktiivisesti englantia ja ruotsia, että en niitä vallan unohda. Saksaa yritän aktivoida, sillä 7 vuoden opiskelun jälkeen tuntuu, että en osaa yhtään mitään. Ymmärrän kyllä jonkin verran ja ajattelin, että sääli sen kaiken vaivan olisi antaa mennä hukkaan. Niimpä sitten koitan aktivoida kielitaitoani -kyllä se jossain on piilossa^^. Ainakin olen lukenut jotain saksaksi ja kertaillut jotain asioita. Ehkä saan senkin vielä joskus siihen tasoon, että voin sanoa oikeasti osaavani sitä. Tai ainakin sen verran, että kehtaan myöntää opiskelleeni sitä 7 vuotta :)

Unkari ja espanja <3 Unkaria osaan jo mielestäni ihan kivasti.. No, ainakin vähän enemmän, kuin alkeet ja koko ajan lisää :) Hieman viakeuttaa se, että unkarissa on yhtä hirveä kielioppi, kuin suomessa, mutta eiköhän se tästä, kun motivaatiota löytyy, niin luulisi kaiken järjestyvän. Espanjaa olen vasta aloitellut, joten en tosiaan osaa sitä vielä kauheasti, lähinnä jotain fraaseja ja yksittäisiä sanoja ja jotain pientä. Täytyy toivoa, että ensi vuonna mahtuisin johonkin ryhmään tai että joku opettaisi sitä. Olisi aina helpompaa. Samoin tietty unkarin kanssa :)

Haaveenani on saada noiden lisäksi vielä ainakin yksi kieli. Mielellään joku sellainen, jota niin kovin moni ei osaa. Siksi esimerkiksi japanin opiskelu on poissuljettu, sillä en halua opiskella kieltä vain siksi, että se on "muotia" tms. Muutenkin japania puhuvat ihmiset tunnutaan lokeroivan johonkin tiettyyn lokeroon. Vaikka minulla syynä ei olisi se "muoti-ilmiö" niin tiedän, että se syö motivaatiota. Mutta ehkäpä joku thai voisi olla varteenotettava kieli. Aasialaiset kielet houkuttelevat, vaikka tuskin tulen niillä hirveästi mitään tekemään koskaan :)

Joo, olen kielifriikki :) Mutta kun ne on niin kivoja ja on kvia olla hyvä edes jossain :D Ja on se vähän niinkin, että "nälkä kasvaa syödessä"

~Xanie

//: Soap Bubble; enhän minä yritä masentaa sinua, kerroin vain, että kyllä se venäjä siitä vaikeammaksi muuttuu :) Mutta kieli on myös sellainen, joka vie mennessään. Se on vain niin ihana^^ Mutta tötiä se vaatii :) Sinulla ainakin on tarvittavaa asennetta; periksi ei anneta :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 05, 2008, 12:38:15 kirjoittanut Xanie »
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Terryet

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #38 : Syyskuu 19, 2008, 16:06:07 »
Ah. Näin lukion alun myötä valitsin uuden kielen, venäjän.
Olen todella tyytyväinen valintaani sillä venäjä on mielenkiintoinen ja (tähän asti ainakin) melko helpolta vaikuttava kieli.
Muistaakseni olen Venäjän kursseja yhteensä viisi tai kuusi tainnut valita ja odotankin jo melkeinpä innolla tulevia jaksoja kursseineen, jotta pääsisin jatkamaan kielen opiskelua.

Ruotsia olen lukenut seiskalta asti, pakollisena kielenä mutta aina olen siitä pitänyt.
Mielestäni ruotsi on melko helppo kieli, vaikka kaikki sanat eivät olekaan niin helposti muistettavissa.
Olisi mukavaa päästä testaamaan ruotsin kielentaitoja ihan käytännössä, eli lienee pitäisi suunnata ruotsinristeilylle... :')

Ajattelin tässä, että ehkä toisena tai kolmantena lukiovuotena voisin ottaa espanjan tai italian etäopiskeluna.
Tai sitten suunnata kansalaisopiston kursseille, ne kun rennompia ovat mutta silti on joku 'vahtimassa' opiskelua, etäopiskelusta kun ei välttämättä taida aina tulla mitään, vaikka kieli mielenkiintoinen olisikin.

Espanjan tai italian lisäksi joku erikoisempi kieli olisi myös mukava, kuten Xaniekin haaveili.
Vaikka tietysti voisin kokeilla jotain ranskaakin, sitä kun ei ole tullut koskaan otettua opiskeltavaksi aineeksi.
Saksaa en tahdo, se on mielestäni jotenkin likainen ja irstaan kuuloinen kieli. :')

Taidan itsekin kuulua näihin 'kielifriikkeihin', mutta pakkohan se on taitoja hyödyntää kun taitaa tuota kielipäätä jonkin verran olla... :)

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #39 : Syyskuu 27, 2008, 00:05:17 »
Lainaus
Entä venäjä sitten? Voi vitsi kun olen iloinen että valitsin sen. Suo_sit_te_len venäjää kaikille jotka pitävät kielistä! Todella mahtavaa, aakkosten opetteleminen on silkkaa nautintoa! Kuulostaa kliseeltä, mutta senkin uhalla sanon, että mitä mitä enemmän kieltä opiskelee sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee.

Odotas vain, kun pääset oikeasti lukemaan venäjää.. Siis kunnolla kielioppia ym. Voin vakuuttaa, että välillä kadut, että otit venäjän, kun liikeverbeistä ei millään osaa valita sitä oikeaa, aspekteista puhumattakaan! Venäjä on kieli täynnä toinen toistaan hirveämpiä kielioppiasioita ja outoja poikkeuksia. Oikeastaan ne kielioppisäännöt ovat sikäli hieman turhia, että poikkeuksia on joissain tapauksissa melkein enemmän, kuin mitä se sääntä koskee.. Mutta silti venäjä vie mukanaan :)
Allekirjoitan täysin. Venäjä on alussa helppoa, kun ei tarvitse vielä osata mitään monimutkaista. Minä koen sijamuototaivutuksetkin vielä helpoiksi, mutta itse aloin suurin piirtein itkemään äitiä juuri liikeverbeissä ja aspektipareissa. Johtuen tietysti osittain siitä, että sanastoni oli jäänyt vuosien varrella turhankin suppeaksi, enkä koskaan ymmärtänyt kontekstia :D

Itse en oikeastaan ole kovinkaan kummoinen kielten opiskelija. Oikeastaan olen tavattoman laiska ja pintapuoleisesti opiskeleva :D Opin kieltä radiota kuuntelemalla ja televisiota töllöttämällä, ehkä myös tarinoita lukemalla.
Englantiin minulla on aika kaksipiippuinen suhde. Vieraista kielistä osaan sitä parhaiten, vaikkei itse opiskelu kiinnostakaan - YO-koetta (arvosana E) varten opettelin ulkoa in-on-at prepositioiden käyttösäännöt, mutta siihen se jäikin. Lukiossa tein kys. aineen läksyt muistaakseni yhteensä kuusi kertaa kahdeksan kurssin aikana. Nyt ammattikorkeassa pitäisi jaksaa päntätä ammattisanastoa.
Kielen olen oppinut yksinomaan telkusta. Muistan katsoneeni piirrettyjä englanniksi jo ennen kuin osasin lukea tekstityksiä. Äidin kanssa tuleekin usein kinattua, että pitääkö vieraskielisiä ohjelmia katsoessa olla äänet "normaalitasolla", kun siinä kerran tekstit on - minun pitää kuulla puhe, vaikken siitä mitään käsittäisikään.

Ruotsin opiskeluun suhtaudun kuin perijuntti - jag tycker inte om svenska. Ruotsin sanajärjestys on aina mennyt yli hilseen ja preposititot ovat tässäkin suuri viholliseni. Vaikka olenkin katsellut paljon muumia ruotsiksi, niin tämä kieli ei jotenkin ole vain jäänyt päähäni (YO-arvosana M :P).

Venäjää luin yhteensä viisi vuotta enkä koe osaavani sitä kovinkaan kummoisesti. Kirjaimet kyllä handlaan ja "ne perusjutut", mutta sanastoni on hyvin hapara enkä oikestaan ole tottunut kuuntelemaan ky. kieltä, vaikka sitä näin Kaakkois-Suomessa kuuleekin jatkuvasti. Itse pidän suunnattomasti siitä, miltä venäjä kuulostaa ja haluaisin todella osata sitä. Mietin, josko ensi vuonna menisin ihan alkeiskurssille ja aloittaisin tunnollisesti alusta.

Ranskaa tuli luettua ruhtinaallisen vuoden verran kahdeksannella luokalla :P Maikka oli ystäni äiti ja ryhmästä puolet omia kamujani. Olihan kieli hauskaa ja oikeasti loppusuoralla siihen panostinkin, mutta piti valita kahden kielen väliltä ja venäjä veti pitemmän korren. Voisi sanoa, että lopetin kyllä ajoissa ennen kuin kielioppiasiat muuttuivat ällöpällökamaliksi :D Muistan, miten ystäväni tuskailivat tästä myöhempinä vuosinaan.

Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä espanjan kurssille (minäkin :D). Ystäni oli vaihtarina Mehikossa ja pari muutakin tuttua naamaa ovat kieltä opiskelleet, joten sinänsä se on kiinnostanut jo vuosia. Nyt kun olen sen puolitoista vuotta tuijottanut Serranon perhettä ja Tuhkimotarinaa, niin korva on toivonmukaan alkanut tottua tuohon kiihkeään mongertamiseen ja uskon olevani valmis aloittamaan uuden kielen. Eniten epsanjassa pelottavat nuo verbit, venäjän opiskelun jälkeen parit suvun mukaan taivutukset eivät enää hetkauta.

Mainittakoon vielä, että olen itsenäisesti opiskellut _vähän_ latinaa lentävien lauseiden ja ammattiosaamisen piiriin kuuluvien kasvinimen puitteissa (muistaen, että tieteellinen nimi ei ole sama asia kuin latinankielinen nimi)(joista suosikkini ovat muuten potentila erecta eli rätvänä sekä cossus cossus eli puuntuhoaja).
Osaan myös sanoa "minä en tiedä" (se on ensimmäinen asia, minkä aina opettelen) kahdeksalla eri kielellä (su, ru, eng, ve, sa, ra, esp, ita - ennen osasin myös kreikaksi ja latinaksi) :P
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2008, 00:10:26 kirjoittanut Ginger »
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #40 : Syyskuu 27, 2008, 14:42:43 »
Itse opiskelen tällä hetkellä englantia, ruotsia ja latinaa. Kyllä, latinaa.

Ykkösellä olin englanti painotteisella luokalla, mutta kun vaihdoin koulua aloitin englannin uudestaan vasta kolmosella. Aluksi se meni hyvin ja pysyin mukana, mutta viitosella tultaessa huomasin englannin olevan täysi katastrofi minulle. Oli todella pahasti pihalla. Tilanne ei parantunut ehtään kuutosella mentäessä ja englantini taisi huonontua entisestään. Jollain kumman ilveellä sain silti vetäistyä siitä kasin englannin valtakunnallisen jälkeen, joka oli 6+. Elämäni huonoin numero...

Yläasteella alkoi sitten myös latina ja ruotsi. Molempia aineita olen lukenut nyt vuoden ja ne sujuvat hyvin. Pappani ja isäpuoleni äidinkieli on ruotsi ja kuulen sitä myös lähes päivittäin kotona. Tästä syystä minulle on kehittynyt ihan kohtalainen ruotsin sanavarasto ja ruotsini on 10.

Latina menee myös hyvin. En ole yleensä kiinnostunut kielistä, mutta latina on mielenkintoista ja siinä samalla tulee antiikin historiaa. Sen pohjalta ovat kehittyneet myös osa muista kielistä, joten latinan opiskelu auttaa niiden opiskelussa sitten myöhemmin(jos minua huvittaa). Aika harvassa koulussa sitä vain voi nykyään enää opiskella ja minun kuolunikin on Turun ainut. Kai sitä jossain Helsingissäkin voi lukea. Latina 10.

Englanti vain paheni seiskalla tultaessa jos se vain mitenkään oli mahdollista. Koulussamme on kurssi järjestelmä ja numeroni olivat viime vuodelta 7,7 ja 8. Tämän kurssin jälkeen se varmaan on kuutonen... Englanti ei vain onnistu.

Olen suunnitellut aloittavani lukiossa ranskan, jonka jätin nyt pois latinan takia. Saksa olisi ehkä hyödyllisempi, mutta on kiva olla erikoinen. Ranskaa siis.
Lempikieleni taitaa olla latina.

//Muoks.
Nyt kun luin tarkemmin teidän muiden vastauksianne, niin en ainakaan huomannut, että kukaan muu olisi lukenut latinaa. (Saatan olla sokea) Lukeeko sitä kukaan? Saa ilmoittautua minulle;)
Tiedän tosin, että hehacla lukee, mutta hän ei ole tänne kirjoittanut...//

-Feen
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2008, 14:55:45 kirjoittanut Lohikäärmelady »
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #41 : Lokakuu 02, 2008, 17:00:18 »
Olen 7. luokalla. Eilen oli ensimmäinen ruotsin tunti. Ihastuin kieleen täysin.

Voin sanoa, että olen kielellisesti todella lahjakas. Englannin ääntäminen minulla on erinomaista (englannin opettajakin on siitä sanonut) ;). Vaikka vasta kolme (tai kaksi) tuntia olen ruotsia opiskellut, niin minun mielestä se sujuu ihan hyvin. Numerot 0-13 opin hetkessä ja muutenkin uskon, että kielet tulevat olemaan minulle helppoja, kiitos hyvän kielipääni.

Ajattelin ottaa kaksi valinnaista kieltä jos se on mahdollista, täytyy keskustella opettajien kanssa. Otan varmaankin venäjän ja saksan, mutta venäjän kielen opettajamme jää eläkkeelle, joten jos huono tuuri käy niin ketään muuta ei löydy hänen tilalleen. Mutta venäjä siksi, että se on haastava ja saksa on helpompi kuin ranska. Luultavasti.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Lithium

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #42 : Lokakuu 02, 2008, 19:34:07 »
Opiskelen englantia ja ranskaa. (ruotsi joka alkaa parin vuoden päästä on sitten aivan uusi asia (vinkvink ikäni puolesta).)

Englanti on minulle aivan luonnollinen kieli, luen ja kirjoitan sitä joka päivä ja koulussa pärjään hyvin. Ei ainuttakaan koetta tai sanakoetta alle 10-. Jotenkin se vain luonnistuu minulta. Huomasin 9-vuotiaana Harry Potter-elokuvien auttavan paljon ja yleensäkin television ja tietokoneen. On sitä tullut vetäistyä muutama kirjakin enkuksi tässä parin viimeisen vuoden aikana (viittaa Potter vitoseen, kutoseen ja seiskaan) :P

Ranska sitten. Tiedättekö miten mahdottoman ärsyttävää on ajaa koululta toiselle kahdesti viikossa (vaikka ei se matka kummoinen ole eikä sitä tarvitse ajaa 24/7.. silti.)? No ei sillä väliä. Ranskan arvosanoista en vielä voi sanoa mitään mutta muoksin sitten kunhan kokeet on palautettu ja tehty (maanantaina tehtävissä). Itse kielestä en niinkään voi sanoa mitään, taisi kaduttaa kun aloitin. Mutta enkun ope kannusti aloittamaan jos on kielipäätä.

Haluaisin ehkä aloittaa japanin kielen opiskelun kunhan pystyn. Ehkä. Mutta saksaa en halua ottaa. Olen samaa mieltä Terryetin kanssa.

-Cressida

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #43 : Lokakuu 04, 2008, 23:07:05 »
Imo saksassa ei ole mitään likaista tai irstasta. Pikemminkin se on sotilaskieli, karhea ja kulmikas. Omana A-kielenäni en sitä liikoja rakastanut, mutta lauluopintojen myötä olen oppinut arvostamaan kielen kauneutta ja yritän tätä nykyä palautella aiempaa kielitaitoani ja ehkä kehittää sitä paremmaksikin lukemalla saksankielistä kirjallisuutta.

Omat mukiinmenevästi alkaneet japaninopintoni tyssäsivät jo reilu vuosi sitten siihen, että ammttikorkeakoulu ei tarjonnut opintoja kakkosperuskurssia pidemmälle, vaikka ryhmämme kirjoitti adressin kolmoskurssin saamisen puolesta. Olen omin nokkineni yrittänyt kerrata sitä vähää minkä vuodessa ehdin oppia, mutta ilman takamuksille potkivaa ulkoista auktoriteettia se ei ole oikein sujunut.

Sen sijaan olenkin nyt siirtynyt slaavilaiselle kielialueelle ja aloittanut venäjän opiskelun paikallisessa aikuisopistossa. Olen suunnitellut varmaan viimeiset kymmenen vuotta aloittavani venäjän opinnot "sitten joskus, kun on aikaa". Nyt olen sitten töissä paikassa, jossa venäjäntaidolla olisi oikeasti käyttöä, ja harmittaa, etten vain yksinkertaisesti järjestänyt aikaa jo silloin kymmenen vuotta takaperin. Onneksi löytyi verkkokurssi, joten saan kieliopinnot sovitettua työn lomaan, mutta ulkopuolinen kontrolli (ja taloudellinen motivaattori 53 euron kurssimaksun muodossa; se on aika iso summa vartijan palkasta maksettavaksi) on kuitenkin olemassa ja silloin tällöin pidetään vapaaehtoisia irl-tapaamisiakin, joissa pääsemme harjoittelemaan keskustelua.
Constantem decorat honor

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #44 : Lokakuu 05, 2008, 01:10:10 »
Ah. Näin lukion alun myötä valitsin uuden kielen, venäjän.
Olen todella tyytyväinen valintaani sillä venäjä on mielenkiintoinen ja (tähän asti ainakin) melko helpolta vaikuttava kieli.
Muistaakseni olen Venäjän kursseja yhteensä viisi tai kuusi tainnut valita ja odotankin jo melkeinpä innolla tulevia jaksoja kursseineen, jotta pääsisin jatkamaan kielen opiskelua.
Niin... ne pari ensimmäistä venäjän kurssia ovat sangen helppoja, mutta kyllä se myöhemmässä vaiheessa muuttuu paljon haastavammaksi. Ajattelin joskus aloittaessani venäjää, että "hei, tämähän on helppoa", muttei se sitten loppujen lopuksi ollutkaan.
En minä tahdo lannistaa tai mitään, en missään nimessä. Venäjä on aivan mahtava kieli, ja kyllä sitä jaksaa opiskella, jos siitä on kiinnostunut. Jos taas kiinnostusta ei ole, ei sitä välttämättä jaksa pidemmän päälle. Tosin eipä kai mitään vapaaehtoista ainetta jaksa lukiossa, jollei se edes kiinnosta...

Venäjä on aivan järjettömän hienon kuuloista puhuttuna. Tykkään kuunnella erityisesti Putinin puheita :) On muuten loistavaa, ettei se pahemmin sönkötä mitään englantia, vaan puhuu venäjää.

Saksaa en tahdo, se on mielestäni jotenkin likainen ja irstaan kuuloinen kieli. :')
Ja minä taas olen sitä mieltä, että saksa on venäjän ja suomen ohella yksi ihanimman kuuloisista kielistä! Saksa on tyylikästä.
Ja sitäpaitsi se on helppoa kieltä, jos sitä vain viitsii opiskella ja on kielipäätä edes jonkin verran.

Mielestäni espanja, ranska jne. ovat kamalan kuuloisia kieliä... En tykkää, en sitten tippaakaan. Se kuulostaa puhuttuna kamalalta minun korvaani. Italia nyt menettelee vielä.
Makuasioita nuo kielijutut :)

Haluaisin opiskella iiriä, mutta eipä sitä ole tarjolla... Ihan äkkiä ei mistään edes löydä materiaalia itseopiskeluun.
Irlanti kiinnostaa maana ylipäätään muutenkin niin paljon, että haluaisin palavasti osata alkuperäiskieltä. Mietin yhdessä vaiheessa lähteväni Irlantiin vuodeksi vaihtoon, jolloin ottaisin kyllä iirin kielen opintoja siinä ohessa. Siitä voisi sitten itsekseen jatkaa, kun on alkuun päässyt. Tai onhan sekin jo jotain, jos vuoden ehtii opiskella.

Tänä syksynä piti ottaa hollannin alkeiskurssi, kun nyt pidän välivuottakin, mutta sitä ei järjestettykään... Ei tarpeeksi osallistujia. Se oli kolmas kansalaisopiston kurssi kolmesta jolle ilmoittauduin, ja joka peruttiin. Kiva.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #45 : Lokakuu 05, 2008, 12:11:58 »
No, minä opiskelen sitä englantia ja ruotsia ja aloitan pian latinan.

Englannissa olen aina pärjännyt mielestäni "ihan hyvin"; ei mitään kummempia ongelmia sen kanssa, paljon asioita menee korvakuulolta ja tulihan se viimeinen Potterkin aluksi englannin kielellä luettua. Tosin nyt kun on ollut vähänkin kauemmin opiskelematta englantia (kesä plus lukion ensimmäinen jakso), tuntuu siltä, että moni ihan yksinkertainenkin asia on unohtunut. :'S Mutta kärryillä ollaan yhä. :D

Ruotsin kanssa minulle kävi aivan samalla tavalla kuin uskon/tiedän monelle muullekin käyneen; seiskalla aloitin sen todella innokkaalla mielellä, tuntui, että kieli on helppo ja että sen opiskelusta tulee hauskaa... mutta myöhemmin koko kieli muuttui pakkopullaksi. Kun pari kielioppijuttua tuli opeteltua huonosti, niin eihän niistä myöhemmin ole saanut kiinni oikein millään. Taivutusmuodot ovat kamala painajainen; aina ne unohtuvat, vaikka kuinka kertaisi. Ja substantiivien ja verbien taivutuskaavat sekoittuvat keskenään. Huhhuh. Yllätyin ihan todella, kun lukion ensimmäisestä ruotsin kurssista tuli seiska - odotin kutosta koenumeroni vuoksi, ja aika täpärä numero tuo seiska taisikin olla. Asenne vaikuttaa tässä luultavasti aika paljon, eihän ruotsin sentään niin hankala kieli pitäisi olla. Sitä vain väkisinkin vertaa englantiin, joka tietysti tuntuu helpommalta, kun sitä on opiskellut kauemmin. :P

Latinan aloittamista sitten odotan vielä suuremmalla innolla kuin aikoinani ruotsin aloittamista - toivottavasti en taas joudu toteamaan, että odotukset olivat liian korkealla. :D Mietin pitkään, minkä uuden kielen lukiossa ottaisin vai ottaisinko ollenkaan. Ranska kuulosti ihanalta kieleltä, mutta liian vaikealta; saksa olisi kuulemma ollut kohtuullisen helppoa (ja itsekin sitä opiskelleina vanhempani olisivat osanneet auttaa sen kanssa), muttei oikein kiehtonut minua. Italia tai espanja ei vain jostain syystä kiinnostanut, ja päädyin sitten latinaan, joka vaikutti kieleltä, jota olisi muuten vain kiva osata (hienot perusteet :D). Monet Potter-sanathan ovat latinasta lähtöisin ja ajattelin, että niitä osaamalla saisi ihan jotain pientä apua latinan opiskeluun. Nyt olen opetellut muutamia (vaiko muutamia kymmeniä, hah) lentäviä lauseita latinasta ja vilkaissut vähän kielioppi- ja/tai ääntämissääntöjäkin. Tuntuu että tämän kielen aloittamiselle olisi siten parempi pohja kuin esimerkiksi ruotsin aloittamiselle, vaikka varmasti tämänkin kanssa saa tehdä töitä. (Oli muuten hirveän riemukasta, kun vasta eilispäivänä sain kuunnella latinankielistä puhetta ja ymmärtää sieltä peräti kaksi sanaa! :D)

En oikein osaa sanoa kielipäästäni, että kuinka hyvä se loppujen lopuksi on. Neljättä kieltä en ehkä ihan heti menisi ottamaan, vaikka monia kieliä olisi ihana osata. Äidinkieleni suomen hallitsen kielioppisääntöineen melko hyvin, ja siitä tuskin on ainakaan haittaa kielten opiskelussa. Saa nyt tosiaan nähdä miten tämä latina lähtee sujumaan... Mutta nemo nascitur artifex. :D (Kyllä, lunttasin tuon.)

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #46 : Lokakuu 05, 2008, 12:22:16 »
Oi voi. Voi voi. Ei voi.

Olen opiskellut englantia nyt lähemmäs kymmenen vuotta (kolmosluokalta lukion kolmannelle), mutta kun ei suju niin ei. Ruotsia on paljon mukavampi opiskella. Ranskan lopetin ensimmäisen kurssin jälkeen. Olisi niin ihanaa osata kommunikoida muutenkin kuin suomeksi.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #47 : Lokakuu 05, 2008, 16:37:20 »
Venäjä on aivan järjettömän hienon kuuloista puhuttuna. Tykkään kuunnella erityisesti Putinin puheita :)

Hei! En siis olekaan ainoa puhuvan Putinin fani! Joskus huvittaa tosissaan, kun se, mitä Putin sanoo, on kaikkea muuta kuin kivaa, mutta kun keskittyy vain kuuntelemaan kieltä sisällöstä piittaamatta, se kuulostaa lumoavalta.
Constantem decorat honor

Poissa Lime

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WitchWillow21467
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #48 : Lokakuu 05, 2008, 16:51:51 »
Opiskelen tällä hetkellä näitä peruskieliä, elikkäs englantia ja ruotsia. Ensin ajattelin ottaa lukioon saksan, mutta päätin kuitenkin olla ottamatta, koska olen aika toivoton kielissä.

Tykkään tosi paljon opiskella kieliä, mutta en ole niissä kovinkaan hyvä. Ylä-asteen päättötodistuksessa molemmat kielet olivat 8, jota ihmettelen suuresti, luulin saavani niistä 7. Kieliopit ja sanastot ym. ei tuota minulle niinkään vaikeuksia, mutta tuo kielten puhuminen. Vaikka osaisin kieliopit teoriassa, en osaa silti puhua sujuvasti muutakuin joitain yksinkertaisia asioita. Osaamattomuuteni vuoksi en mielelläni puhu englantia tai ruotsia. Kielten tunneista pidän muuten, paitsi keskusteluharjoitukset ovat tuskaa. Pari kertaa olen asioinut englanniksi, mutta siinä minun ei tarvinnut paljoa puhua. Siksi haluaisinkin jonnekin kielimatkalla, tai edes lomalle johonkin ulkomaille. Siellä saisin ehkä sujuvuutta ja rohkeutta puhumiseeni.
You don't know anything yet
about the dreams I have.

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #49 : Lokakuu 05, 2008, 17:33:39 »
Ite opiskelen nytten englantia, ruotsia ja saksaa. Englanti meillä alko kolmosluokalla, nyt sitte opiskelen seittemättä vuotta. Ruotsi alko seiskalla, kolmas vuosi sen opiskelussa sitte menossa. Ja saksan alotin vitosella, sitä siis oon opiskellu viis vuotta (on vähän hukassa...).
Saksan valitsemista olen ehtinyt katuakkin useampaan otteeseen, mutta kun huomasin, että saan valinnaisia vapaaksi sen ansiosta, että mulla on saksa, niin en ole valittanut sen jälkeen kertaakaan. Saksa minulla menee kuitenkin parhaiten, vaikka tuntuu, että en osaa siitä yhtään mitään. Voisin lueskella vähän vanhoja saksan kirjoja, niin saattaisi tajuta enemmän siitä kielestä. Pikkasen otti ala-asteella päähän, kun aina sain kokeista 10 alkavia numeroita, ja silti tokarissa oli 9! Ja mielestäni olin myös hyvin aktiivinen tunnilla...
Englanti minulla menee huonoiten, vaikka osaan sitä aika hyvin, ainakin omasta mielestäni. Meillä ope vain tekee semmosia ihme kokeita, että niistä ei ota kukaan selvää, että niissä pitäisi tajuta jotain ihan outoja sanoja, joita ei ole koskaan esiintynyt missään. Ja sitten sanajärjestys ja tietyt asiat kieliopista ei vaan meinaa mahtua päähän.
Ruotsi sitten menee myös ihan kivasti, tosin olen hyvin laiska opettelemaan sanoja tai kappaleita, ja sitten läksynkuulustelut eivät aina mene ihan parhaasti. Voisi nyt ysiluokan petrata. Ruotsistakaan en tajua kaikkea kielioppia tai sanajärjestystä.

Ja aina kun on jokin kielten koe, niin ajattelen yleensä ruotsin ja saksan kokeet englanniksi. Englannin kokeet menee aina ilman, että alan miettii muita kieliä, mutta ruotsin kokeissa alan hyvin usein miettiä niitä lauseita englanniksi tai saksaksi. Ja saksan kokeissa hyvin usein englanniksi.

Lukiossa haluaisin ottaa uudeksi kieleksi espanjan, se kieli vain tuntuu niin mielenkiintoiselta (osaan jo jotakin Serranon perheen ansiosta :D). Ja sitten haluan mennä isona Espanjaan matkalle, niin siellä olisi mielenkiintoista käyttää sitä kieltä ainakin välillä.

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #50 : Lokakuu 10, 2008, 19:31:10 »
Ruotsi on muuten yllättävän helppoa. Meillä on ollut nyt lähiaikoina muutamat ruotsin sanarit, ja kymppejä pukkaa ;DD Ollaan katottu koulussa niitä pääasioita, tervehdyksiä yms. Useilla on ennakkoluuloja ruotsista, mutta se on ihan sikamahtava kieli! Ja helppo... Jos ei yritä, ei osaa. Yks meidän luokalla ei edes yritä, ja saa kutosia. Ja kaikki jotka lukee sanat ees kerran sanareita varten, saa kasia paremman! Joten... ruotsista on vähän helppo saada hyvä numero...

Poissa pulmyu

  • Inspiraation lähteellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #51 : Lokakuu 11, 2008, 11:20:23 »
Minusta kielten opiskelu on kivaa, ja englanti kuuluukin lempiaineisiini. Pidän englannista, ja opiskelen myös saksaa. Ruotsia en vielä ole ehtinyt miettiäkkään, ala-asteella kun nääs ollaan:D
Kielten opiskelu on mielestäni helppoa, ainakin itselläni on, sillä minun tarvitsee lukea vain kerran läksyksi tulleet sanat, kun ne jo ovat alitajunnassa. Minulla on nääs norsun muisti:)
Sama saksassa.
Toki kaikilla ei näin ole. ystävänikin pänttäävät aina hirveästi niitä ennen sanakoetta. En ole kylläkään koskaan saannut kokeesta kymppiä, tai todistukseen kymppiä, mutta siihen tähdätään.

Sitten siitä espanjasta. Muuta en siitä osaa kun ykkösestä kolmoseen ne numerot:D Haluaisin kyllä opiskella sitä. Luultavasti sitten isona alankin opiskelemaan sitä.:)
Aina voi kuvitella, vaikkei unelmat
olis lähelläkään totuutta

Asta

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #52 : Joulukuu 18, 2008, 02:07:44 »
Silloin joskus, kun koulussa vielä olin, niin kielet olivat käytännössä pääaineet minulla :) Lukiossa kävin kielten lisäksi pitkän matikan, vaikka matikkapäätä ei olekaan ja läpi pääsin hammasta purren. Mutta kielet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, helppoja, mukavia ja hyödyllisiä :)

Itse opiskelin seuraavia kieliä:
- englanti (kirjoitin yo-kirjoituksissa pitkänä)
- ruotsi (myös tämän kirjoitin yo-kirjoituksissa pitkänä)
- espanja (yo-kirjoituksissa lyhyenä)
- italia (yo-kirjoituksissa lyhyenä)
- saksa
- ranska
- eesti


Ranskan ja saksan kieleen en ole oikein koskaan päässyt kunnolla sisään, eivät ole olleet minun juttuni. Sen sijaan espanja ja italia ovat olleet alusta asti sellaisia kieliä, jotka ovat olleet minua miellyttäviä sekä helppoja opittavia :) Kaikenlisäksi espanjasta on englannin ohella tulossa (tai no, tullut) yleismaailmallinen kieli, jonka vuoksi koen espanjan opiskelun erittäin hyödyllisenä. Kaksikielisen taustan takia myös ruotsi sujuu suomen ohella. Haaveena olisi mahdollisesti joskus työskennellä kielten parissa, joko kääntäjänä tai opettajana. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo :)

kasiolove

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #53 : Joulukuu 19, 2008, 16:52:46 »
Pidän kielistä, ovat aina kuuluneet lempiaineisiin koulussa ja taisipa niistä olla joskus yläasteella kymppejäkin todistuksessa. Aikoinani olin myös suomalais-saksalaisessa päiväkodissa.

Varsinkin englanti on lähellä sydäntä, en tiedä miksi mutta se vain jotenki kolahti joskus 5. luokan tíenoilla vaikka silloinen opettaja olikin harmaa akka, jota kaikki pelkäsivät. Innostusta nostatti entisestään kun yläasteella ja lukiossa kohdalle on sattunut todella mukavat opettajat. Hassua että molempien nimi on Nina.. Kasiluokalla minulla oli myös valinnaisena englannin lisäkurssi, mutta en tiedä onko siitä ollut oikeastaan mitään hyötyä.

Ruotsi tuli sitten yläasteella. Alusta asti olen pitänyt myös siitä kielestä, vaikka sen kanssa onkin ollut vähän enemmän vaikeuksia kuin englannin. Onneksi omistan liikkuvan ruotsinsanakirjan(ystäväni, joka käy svenska privatskolania) :)

Yläasteella aloitin kasiluokalla saksan lukemisen, mutta se jäi kun vaihdoin koulua, eikä siellä ollut mahdollisuutta lukea muuta kuin jo 5. luokalta alkanutta saksaa joten olen unohtanu lähes kaiken.

Lukiossa sitten oltin B3-ranskan, ja olen tykännyt vaikka kuunteluista en tajua yhtään mitään ! Nyt on kai 6 kurssia takana ja tarkoitus olisi kirjottaa myös ranska englannin ja ruotsin ohella :)

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #54 : Joulukuu 19, 2008, 17:48:10 »
Oi kielet on ihania <3

Tällä hetkellä opiskelen englantia, ruotsia sekä ranskaa. Englannin aloitin kolmannella luokalla ja se on aina ollut minulle helppoa kaikilta osa-alueiltaan. Paitsi sanat, olen aina ollut laiska opiskelemaan niitä :D Kuitenkin olen aina keplotellut itselleni ysin todistukseen, nyt tosin olen koittanut kovasti nostaa kymppiin.

Sitten ruotsi. Minulla on kai jonkin sortin viha-rakkaus -suhde tämän kielen kanssa :D Toisaalta pidän siitä, mutta minulla on kai jonkin sortin asennevammakin tämän suhteen. Sanoja ei tietenkään jaksa lukea, eikä kielioppiakaan. Silti aina ollut 9, ehkä tämä kaksikielinen paikkakunta ja ainainen asuminen ruotsinkielisessä naapurustossa on tehnyt tehtävänsä.

Sitten se ranska. Minä niiiiin rakastan vihaan ranskaa :D Tämä on ainut kieli jossa jaksan päntätä sanoja ja oikein opiskellakin kunnolla. Muuten en pärjäisi. Nyt on numerona 9 ja tavoitteena saada kevääksi 10. Ihan saavutettavissa oleva tavoite ^^

Näiden lisäksi aion lukiossa aloittaa ainakin espanjan. Saa nähdä mitä tulee ^^
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Poissa ee

  • hated
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • örr
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #55 : Joulukuu 20, 2008, 14:07:36 »
Minä opiskelen tällä hetkellä englantia, ruotsia ja venäjää, äidinkielen lisäksi siis. Yläastetta käyn kahdeksannella luokalla.

Englanti on aina ollut minulle suht helppoa ja pidän sitä yhtenä maailman kauneimmista kielistä. Ääntäminen tosin on välillä hieman vaikeahkoa, koska sitä en niin kamalasti tee. Yleensä tulee vain luettua englanninkielistä tekstiä ja kirjoitettua sitä, ja siinä en mieti miten se lausutaan, vaikka ehkä pitäisi. Englanninkielistä musiikkia tulee kuunneltua paljon, ja yritän kuunnella todella tarkkaan lyriikoita. Vaikka en tee sitä ymmärtääkseni englanninkielistä puhetta paremmin, huomaan sen auttavan aika paljon myös siinä. Esim. nykyään pystyn katsomaan englanninkielisiä ohjelmia telkkarista ilman suomenkielistä tekstitystä, vaikka se keskittymistä vaatiikin enemmän.

Ruotsi. Jep, sitä pidän puhevikana, mikä on kyllä typerää. En vain pidä siitä kielestä yhtään, se on niin rumaa verrattuna vaikka englantiin. Kiitos myös kamalan opettajan, en ole kovinkaan innostunut ruotsin opiskelusta. Motivaatio on täysi nolla, mikä näkyy numerosta todistuksessani, se oli 7. Sanojen taivutuksista en ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta lausejärjestys on minulle ihan itsestäänselvyys, kuten englannissakin.

Venäjästä pidän, vaikka olenkin aivan pihalla koko kielestä. En ole oppinut puolen vuoden aikana kuin kertomaan kuka olen ja kysymään "mikä tuo on?"
come sit next to me / pour yourself some tea

Sonija

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #56 : Joulukuu 21, 2008, 11:32:46 »

Lainaus
Minä opiskelen tällä hetkellä englantia, ruotsia ja venäjää, äidinkielen lisäksi siis

Sama täällä! Paitsi että olen ysiluokkalainen...

Englanti ja ruotsi ovat minulle ihan mielettömän helppoja kieliä, englantia osaan tietenkin paremmin ja enemmän (alkoi 2. luokalla), mutta ruotsi toimii ihan samalla tavalla ja sanatkin ovat melkein samoja... Kielet ovat oikeastaan lempiaine koulussa. Läksyt ja kokeet eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia, ja uusia sanoja on tosi helppo omaksua. Mistä lie johtuu, mutta se on kyllä mielettömän kiva asia!

Venäjä taas... No, ala-asteella se oli kymppi koko ajan, sitten seiskalla tippui ysiin, kasilla kasiin ja nyt se on seiska. odotin kyllä kutosta tai vitosta, mutta meillä oli yksi suullinen koe, jossa pärjäsin, ja se nosti numeroa vähäsen. En pysy ollenkaan kaiken maailman datiivien ja instrumentaalien perässä! Kieli on kivan kuulosta, sitä olisi kiva osata, mutta ei niin millään! Lopetankin sen ensi vuonna lukioon, ja vaihdan saksaan. Uskoisin, että se ei hirveitä ongelmia aiheuta.

Näiden lisäksi osaan parin hassun sanan ja lauseen viroa (Tere hommikkust! Mis kell on?) ja osaan laskea espanjaksi kymmeneen. :D

Kielimatka tms. Englantiin olisi haaveissa. Se vaan maksaa ihan liikaa...


Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #57 : Joulukuu 21, 2008, 13:28:17 »
Kielten opiskelu on minulle suht helppoa, jos näen vain hieman vaivaa ja teen kaikki läksyt. Se voi olla, että olen perinyt kielipääni vanhemmiltani ja englantia puhun melkein kuin suomea, paitsi että sanavarasto ei tietenkään ole yhtä laaja, enkä mitenkään voi osata kaikkia rakenteita, mutta siis sen verran puhun englantia, että pärjäisin sillä loistavasti jos muuttaisin ulkomaille asumaan. Englantia äidinkielenään puhuvakin kerran ihmetteli, että voiko suomalainen puhua englantia äidinkielenään vai miten ihmeessä osasin kieltä niin hyvin. Ala-asteellakin opettaja ihmetteli miten osasin ääntää sanat melkein aina oikein. Niin että kai se on geeneistä lähtöisin.

Ruotsia en puhu niin hyvin, mutta nyt olen lukion pitkässä ruotsissa ja minulla on ollut kaikki mahdolliset osaamattomat opettajat sitä ennen, joiden opetuksessa ei ole oppinut mitään ja silti sain suht samoja numeroita kuin muut. 7 tällä hetkellä mutta tarkoitus olisi kyllä nostaa. Luen myös ranskaa, yläasteella aloitin, että pari vuotta takana, mutta sillä en varmaan pärjäisi missään. 9 ja 10 siitä on tullut, mutta koe nyt on aina koe. Ei se tarkoita, että osaisi käyttää kieltä sujuvasti, jos saa kokeista hyviä numeroita. Mutta ainakin se antaa jonkinlaista osviittaa.

Uusimpana kielenä olen aloittanut espanjan ja ainakin tällä hetkellä rakastan sitä. Ääntäminen on helppoa kun tietää helpoimmat niksit ja esim. substantiivien ja verbien taivutukset (preesenssissä vasta mennään) ovat helppoja. Haluaisin oppia kieltä sen verran hyvin, että voisin joskus lähteä Latinalaiseen Amerikkaan.

Parhaiten kieltä yleensä oppii vain lukemalla sanoja ja tekstiä, toistamalla niitä jo opittuja asioita ja kuuntelemalla vaikka sen kielistä musiikkia, mitä opiskelee. Sitä kieltä pitää vain käyttää, vaikka ei ehkä kaikkia asioita osaakaan. Tärkein näistä on varmaan tuo sanojen ja tekstien lukeminen. Alkuvaiheessa on hyvä opetella hyvin kaikki taivutukset ja kielioppiasiat, että on hyvä pohja.
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #58 : Joulukuu 23, 2008, 15:00:16 »
Mulle kaikki kielet on  aika moista kidutusta... Tai siis, mulla vaan ei ole kielipäätä. :S Mutta jotenkin olen pitänyt aina kolmannelta asti 8 todistuksessa, nyt se sitten tippuikin 7... Lähinnä tuntiaktiivisuudesta. En tykkää mokata, ja koska en osaa lausua, mokaan aivan varmasti. Ja sitten en viittaa. Mutta ehkä keväälle yritän parantaa... Saada vaikka kokeista vähän parempia numeroita, niin että josko sillä parantuisi... Heh. ;D

Ruotsi onkin sitten toine  kieli mitä opiskelen, pakkoruotsi on syvältä. :D Seiskalla ensimmäinen ruotsin numero todistukses oli 9, koska aluksi opiskelin innolla. Sitten se -ihme kyllä- tipahti kasiin, ja oli nytkin. xD Mahdollisesti olisin pystynyt nostamaan ysiin, ekasta kokeesta sain 8½, mutta toisesta tulikin sitten 7½ -en nimittäin lukenut. Aika ylpeä olen kumminkin tuosta 7½, se on kuitenkin aika hyvä numero näin lukematta. xP Mutta ehkä keväällä panostan opiskeluun enemmän, nimittäin harrastuksessani olen joutunut tekemisiin suomenruotsalaisen pojan kanssa, joka toki osaa melko hyvin suomea, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että osaisi neuvoa mua sujuvasti... :D Mutta kyllä hän tajuaa onneksi mua, kunhan vain puhun rauhallisesti, enkä kovin kamalasti murteella... heeeh :D (ja se poika on vielä ihan kivan näköinenkin ;) harmi vain, että olen kaksi vuotta nuorempi ja hän on lyhyempi kuin minä... :DD)

Saksaa olisin halunnut ottaa valinnaiseksi. Saksa on kaunis kieli. Ja osaan oikein pari sanaakin saksaa, kuuntelen kaikkea Rammsteinia ja Tokio Hotelia (jälkimmäistä en kovinkaan paljon)... xD Mutta päätin, että ei ole mitään järkeä ottaa uutta kieltä, jos vanhojenkaan kanssa ei pärjää kiitettävästi. ;D
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #59 : Tammikuu 02, 2009, 13:01:42 »
Opiskelen äidinkielen lisäksi englantia, ruotsia, ranskaa ja venäjää ja olen peruskoulun 8. luokalla. Tänään saatiin välitodistus ja kyllähän siinä selkeästi huomasti, että olen kaikista vahvimmillani kielissä. Keski-arvo oli 9.2 ja todistuksessa oli neljä kymppiä (äikkä, enkku, ranska ja venäjä). Valitettavasti tämän täydellisen kymppirivin pilasi ruotsin numero joka laski viime kevään kympistä ysiin. Mutta silti tyytyväisenä lähden opiskelemaan kieliä taas loman jälkeen, vaikkakin ranskan opettajani jäi hermolomalle(?) ja palaa opettamaan vasta toukokuussa.

Mutta kuitenkin, lempiaineeni on ranska ja pidän siitä kielestä aika paljonkin enemmän kuin venäjästä. Englanti sujuu leikiten ja ylitin itseni saamalla kokeen essee-kysymyksen 10 pisteestä 11 pistettä (kehuskelua) ja ruotsinkin kiinnostus on taas lisääntymässä. Hyvältä näyttää ja suosittelen kaikkia opiskelemaan kieliä ahkerasti sillä niitä todella kannattaa opiskella, panostakaa englantiin ja ruotsiin täysillä, jos ette opiskele muita kieliä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 18, 2009, 21:08:47 kirjoittanut Tomataro »
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #60 : Kesäkuu 12, 2009, 11:42:03 »
Aloitan syksyllä journalismialan opinnot, ja siihen rinnalle harkitsen ottavani avoimen yliopiston enkun ja ruotsin kursseja (molempia 3 op). A-englannista sekä keskipitkästä ruotsista kirjoitin B:n, molemmissa jäi muutamaa pistettä vaille C:stä. Olen aina kokenut olevani huono kielissä, varsinkin englannissa. Mongerruksestani harva saa selvää, ruotsia nyt en kenenkään kanssa ole puhunut koulun ulkopuolella. Kirjoitin ruotsin syksyllä 2008, enkä sen jälkeen ole kyseistä kieltä tarvinnut. Voi kyllä olla vähän rankkaa vaihtaa yliopistotasolle, eli ehkä minun pitäisi harkita myös kansanopiston kielikursseja.

Ranskaa luin lukion 1. vuonna yhden kurssin. Sain arvosanan 8, mutta sitten päätin keskittyä "tärkeämpiin" kieliin. Minä olen näitä matematiikkaihmisiä... Ja suomen kielen opiskelu on aina ollut helppoa minulle. Kun kuitenkin toimittajaksi opiskelen, vieraiden kielien hallitsemisen näen pelkkänä plussana ja vaatimuksenakin, niin suuresti kuin se minua nolottaakin muiden ihmisten läsnäollessa.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Vanilja

  • Poro!
  • Ylihörhö
  • *
  • God's First Mistake
    • Nappi!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #61 : Kesäkuu 16, 2009, 02:49:01 »
Kielten opetuksessa on kauheasti eroja... hyvän opettajan kanssa opiskelu sujuu, mutta työhönsä rutinoituneen, epävarman tai sellaisen, jolla ei ole auktoriteettia luokkaan kanssa koko homma on tuskaa. Sen huomasi yläasteella, kun varsinaista motivaatiota ja syytä opiskella ruotsia ei ollut, opettajalla ei ollut valtaa luokkaan ja tunnit menivät aika farssiksi. Sitten kun perusasiat olivat huonolla pohjalla, niin ruotsi on nykyään lähinnä "jag talar inte svenska" tasolla.

Englannin kanssa oli onneksi paremmin ja opettaja joka se aloitti ala-asteella oli innostava ja osasi myös keksiä pikkuisia päitä innostavia syitä miksi kannattaa opiskella englantia... paljon matkustellut opettaja osasi kertoa hienoista maista ja tuoda luokkaan vierailijoita joiden kanssa harjoitella.

Innostus ja motivaatio on kaikki kaikessa, itselläni on huono kielipää, ja opin parhaiten käytännön kautta. Tällähetkellä olen innostunut lähinnä kantoninkiinasta, jota tulee töissä puhuttua jonkin verran ja sitä kautta harjoiteltua, kirjoitusmerkkejä en ole aikeissa opiskella, mutta puhekielestä selviytyminen olisi hienoa!
Those that live in the darkness wander aimlessly...
Because they can't see.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #62 : Heinäkuu 03, 2009, 12:58:02 »
Opiskelen (yhdeksännellä) äidinkielen lisäksi englantia (3. luokalta lähtien), ruotsia (4. luokalta lähtien) ja saksaa (8. luokalta lähtien). Yritin kahdeksannelle luokalle valita sekä saksan että espanjan, mutta vain saksan ryhmä muodostui, valitettavasti.

Pidän kielten opiskelusta, mutta kyllä osaavat kirjojen kappaleiden aiheet ja sanastot olla kyllä niin kummallisia... kieltä opetetaan mahdollisimman yksipuolisesti eikä yhtään syvennytä esim. vanhaan kieleen, josta ainakin minulle olisi paljon hyötyä kirjoja (Tolkien, ruotsinkieliset klassikot) lukiessani, ainakin paljon enemmän kuin vaatemuotisanastosta. Ärsyttää myös se, ettemme tunneilla juurikaan etene, vaan kahdeksannellakin luokalla kielioppiaiheisiin kuului mm. perfektin käyttöä. Tasokurssit tak- ...ai niin, se kuuluu toiseen topiciin.

Mielestäni kielten opiskelussa ja opetuksessa pitäisi painottaa enemmän kielellistä tuottoa kuin nykyään. Esim. aineita ja kirjoitelmia, ehkä tutkielmiakin, voisi tehdä aivan mainiosti viimeistään yläasteella A1-kielessä.

Olihan minullakin enkussa, saksassa ja äikässä 10, ruotsi jäi vaan vielä ysiin :(

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #63 : Marraskuu 09, 2009, 21:53:55 »
Mikään kielinero en ole koskaan ollut, enkä sitä tule koskaan olemaan. Kielten opiskelu on kuitenkin hyödyllistä jo pelkän tulevaisuuden kannalta, kuten asia ollaan jo moneen kertaan todettu.

Englantia olen lukenut kolmannelta luokalta lähtien, ruotsia seitsemänneltä ja espanjaa lukion ensimmäiseltä, jolloin kävin myös yhden mahdollisen kurssin viroa. Vieraista kielistä englanti on minulle kaikista helpoin, siinä olenkin aina ollut kasin ja ysin oppilas. Ruotsissa olen astetta heikompi. Espanjassa olen omasta mielestäni numeroani (9) huonompi, mutta itse kieli on mukava opiskeltava aine. Viron sain läpi lähes täysin pistein.

En mitenkään sanoisi rakastavani minkään kielen kielioppia, oman äidinkielenkin kanssa tekee välillä tiukkaa. Sanat ovat minulle helpompia, vaikka mikään kävelevä sanakirja en olekaan.

Tehtävät saan aina kielissä tehtyä, samaten kirjoitelmat. Keskustelutehtävissä kuitenkin tulee hätä käteen; muutenkaan en ole hyvä keskustelutehtävissä, niin mitenkä sitten yks' kaks' vieraalla kielellä!

Kieliä en ole muistaakseni joutunut käyttämään omassa arkisessa vapaa-ajan elämässä. Tarkoituksena on vanhempana lähteä kuitenkin reissaamaan jonkin verran, eli siellä niitä kieliä tarvitaan :)


Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa kkaro

  • Datisprinsessa
  • Vuotislainen
  • bujakaza
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #64 : Marraskuu 09, 2009, 23:19:51 »
Mulle kielten opiskelu on tosi vaikeeta varsinkin enkku, vaikka oon aika tosi hyvä puhekielessä, mutta koulussa jos on pienikin virhe kieliopissa menee kokeessa piste ( meillä menee siitäkin jos I [eli minä] ei oo isolla. Kyllä tajuun esim. mitä lauluissa lauletaan tai jossain elokuvissa missä ei oo tekstityksiä.

No, ruotsi on mennyt vähän paremmin numeroilta, mutta ei sekään niin hyvin.

Ja en voi kestää meiän kielien opettajaa, tietäisittepä minkälainen se on! ughh en kestä.
I don't care what you think. lol

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #65 : Marraskuu 10, 2009, 16:15:01 »
Tällä hetkellä opiskelen englantia, ruotsia ja saksaa + äidinkieli :] Olen 7. luokalla.

Tykkään ihan hirveästi kielistä! Olen aina ollut suht hyvä englannissa, se on ollut aina todistuksessa 10, paitsi 3.luokalla oli 9. Englanti on aina ollut mielestäni helppoa, ja nykyään katson aina Pottereitaki englanninkielisillä teksteillä :] Enkku on ollut aina lempiaineeni, ja lempikieleni :] Haaveena ois joku kielimatka Englantiin, mutta tuskin toteutuu :(

Ruotsi alkoi tänä vuonna. Sitä en nyt vielä aivan mahtavasti osaa, mutta helpolta sekin vaikuttaa. Sekoitan ruotsin aina saksaan, joka ei ole kivaa D:

Saksan aloitin 4.luokalla. Saksa on ollut aina kanssa 10, vaikka en olekkaan ollut lainkaan aktiivinen millään tunneillakaan. Kokeista on vaan tullut kymppejä, mutta kai se sitte riittää : D
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #66 : Marraskuu 10, 2009, 17:05:51 »
En itse ole mikään kielien superihkuttaja (en voi ymmärtää niitä, joilla on kymmenen kieltä samaan aikaan opiskeltavana), mutta en nyt toivoisi koko maailman puhuvan samaa kieltä. Noin puolet oppitunneista katoaisi. :D Suhtaudun kieliin itseasiassa aika neutraalisti. Ne ovat olemassa, niin on ja varmaan tuleekin olemaan, enkä sitä sen enempää ala pohtimaan.

Olen neljännellä luokalla nyt ja opiskelen englantia ja ruotsia + äidinkieltä tietenkin, sekin on kieli, vaikka en (itse ainakaan) tule sitä aina muistaneeksi.

Äidinkieli, eli suomi, on... no jaa, jyräänkö aineen täysin, jos sanon aika tylsää? Nimittäin suomen kieli ei ole minusta mikään ihmeellinen kieli, eikä se anna minulle paljon mitään. Kuten Untukka sanoikin, tuttua ja turvallista, mutta kun Untukka tykkää siitä juuri siksi, minä tylsistyn sitä opiskellessani juuri siksi. Haluan kokea jotain uutta kielimaailmaa, enkä vain pysyä siinä kielessä, mitä jo osaan. Toki äidinkieli muuttuu vaikeammaksi luokka-asteiden myötä, mutta ainakin nyt se on minulle liian helppoa.

Englantiin sitten suhtaudun aivan eri lailla kuin äidinkieleen, aivan ihana kieli, jota olen opiskellut toiselta luokalta asti. <3 Se on minulle helppoa (mutta ei tylsää!) - lähes aina kun opetellaan joku uusi sääntö/sana/prepositio tai mikä muu vaan, niin osaan (ja muistan) sen lähes heti. Rakastan lausumisen ja kirjoittamisen välistä eroa, se tuo kieleen vähän haastetta! Lausuminenkin on ikään kuin veressäni, kun näen englanninkielisen sanan, osaan lähes automaattisesti lausua sen. Inhoan, kun suomenkielessä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kaikki sanat lausutaan samalla tavalla, kuin ne ollaan kirjoitettu. Ihan tylsää!

Ruotsia olen opiskellut tämän vuoden alussa, se oli vapaavalintainen aine, ja päätin ottaa sen, koska sitten yläasteella osaa paljon paremmin ruotsia, kun se tulee pakolliseksi. Kieli menettelee, vaikka se onkin aika haastavaa minulle. Ä-kirjaimen ja e-kirjaimen lausumiset menevät lähes aina ristiin ja se tuottaakin näin alkuun hankaluuksia. Kuten aika moni muukin k.o kielessä. Noh, kunhan olen opiskellut ruotsia tarpeeksi kauan, niin kyllä se alkaa sujumaan. Luokan keskitaso on muutenkin niin huono, että olen itseasiassa kohtalaisen hyvä kielessä. :>
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #67 : Marraskuu 10, 2009, 19:17:43 »
Minä opiskelen pelkästään englantia ja omaa äidinkieltä, suomea. Kammottavan epäreilua, että jotkut onnekkaat saavat opiskella esim. ruotsia jo neljännellä luokalla. Meillä olisi ollut mahdollisuus opiskella saksaa neljännellä luokalla (tietysti hain siihen porukkaan), mutta kun ryhmä jäi vain paria oppilasta vajaaksi niin rehtori sitten päätti, että ryhmä on liian pieni. Seuraavan kerran saksaa voi opiskella vasta kahdeksannella luokalla ja siitä ylöspäin. >:( Se ottaa aivoon todella paljon.

Ruotsikin alkaa sitten ensivuonna pakollisena aineena. Kammottaa vähäsen, koska kaikki ovat sanoneet ruotsia melko inhottavaksi. Se on kuitenkin heidän mielipide ja minulla tulee olemaan omani.

Kielten opiskelu, varsinkin englannin kielen opiskelu on minusta melko helppoa. Englannin opiskeluun panostan todella kovasti, sehän on todella tärkeä ja yleinen kieli. Oppimisen tahti on minun mielestä niin ärsyttävän hidas. Meidän luokallakin tietysti on niitä oppilaita, jotka eivät nopeassa tahdissa pysy mukana, mutta äitini ainakin sanoi, että seitsemännellä luokalla tulee tasokurssit.

Opiskelun vaikeuteen on monia syitä. Ehkä useimmat, jotka ovat vaikeuksissa oppia ja ymmärtää vieraita kieliä, eivät vain yksinkertaisesti ole kiinnostuneet opiskelusta ollenkaan. On myös monia, jotka oikeasti yrittävät, mutta siitä ei tule mitään. Luokallani on eräs mukava tyttö, joka oikeasti yrittää yhtä paljon kuin minä, mutta ei vain pärjää. Se on surullista, että vaikka ponnistelee, niin ei onnistu, mutta elämähän ei ole reilua. :(

Lainaus käyttäjältä: Candily
Haaveena ois joku kielimatka Englantiin, mutta tuskin toteutuu :(
Minä pääsin todennäköisesti kahden vuoden päästä kesällä Englantiin kielimatkalle, ja alustavasti mukaan olisi tulossa ainakin yksi luokkalaiseni. Kahden vuoden päästä vasta säästämisongelmien takia.. :( Mutta kerkeää sitä sitten vanhempanakin mennä ihan muuten vaan sinne Englantiin. :)
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #68 : Marraskuu 10, 2009, 19:59:29 »
Totesin, että japanin opiskelussa perus "koulumenetelmät" eivät toimi kovin hyvin, joten lopetin japanin opinnot koulussa ja aloitin harjoittelemisen alljapaneseallthetime.com-sivulta lukemieni vinkkien mukaan, ja olen jo nyt kuukaudessa oppinut paljon enemmän kuin kahden vuoden lukiokursseilla (joilla opin paljon enemmän kuin työväenopiston kursseilla joita otin aikaisemmin). Suosittelen kyseistä sivua ehdottomasti kaikille japanista kiinnostuneista, ja tuo taktiikka toimii varmasti myös muihin kieliin. Ideana on periaatteessa lopettaa niinsanottu kieliopin ja sanojen pänttäys ja oppikirjojen tyhjien ruutujen täyttely, ja pelkästään kuunnella kieltä ja opiskella esimerkkilauseita, joiden kautta kielioppi ja kielen hienot sivuseikat tavallaan avautuvat sitten ajanmyötä. Minun kohdallani tämä ei enää niin hienosti toimi kun olen jo kielioppisäännöt opetellut, mutta etenkin tuo Spaced Repetition on auttanut kovasti niin sanaston kuin kiinalaisten merkkienkin opiskelemisessa. Kieltä olen kuunnellut kuuntelemalla youtubesta japanilaista musiikkia ilman että luen englanninkielisiä lyricejä, ja huomaan ymmärtäväni koko ajan enemmän ja enemmän...

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #69 : Marraskuu 15, 2009, 00:20:26 »
Olen aina rakastanut kieliä ja haaveenani olisi osata useampaa kieltä vähintäänkin melko sujuvasti. Perinteinen ongelma vain on se, että olen laiska opiskelija, ja vaikka alkuhuuma jatkuisikin vielä vuosien päähän, aina se tietty panostaminen opiskeluun alkaa vähentyä :D

Suomi on äidinkieleni, kuten suurimmalla osalla täällä. Kielikorvani on ihan okei, alakoulusta saakka (lähes) täysiä pisteitä nappailin kielioppikokeista. Englanti olikin sitten ensimmäinen vieras kieli, jota opiskelemaan aloitin alakoulun kolmannella, ja siinäkin pärjäsin ihan hyvin. Englanti kuitenkin on se kieli, jota pienestä pitäen kuulin eniten heti suomen jälkeen, kiitos television. Tyhmiä pikkuvirheitä teen kyllä edelleen, mutta muuten englanti kuitenkin on hallussa. Sanavaraston kasvattaminenhan on se ikuisuusprojekti, samoin tiettyjen sanontojen opettelu ja toisinaan prepositioiden käyttö, jotka joskus riitelevät sen kanssa, miten suomessa se menee :D Ylioppilaskirjoituksista repäisin C:n. Toisaalta nolottaa, sillä en jaksanut kertailla asioita kokeita varten. Arvosanahan sinänsä ei kerro koko totuutta, mutta jos sitten jonain päivänä jaksaisi korottaa tuota.

Vaikka en osaa englantia täydellisesti, on se kuitenkin suomen lisäksi ainoa kieli, jolla oikeasti osaan ilmaista itseäni melko hyvin. Käytän englantia oikeastaan päivittäin internetiä käyttäessäni, jatkuvasti opin jotain uutta ja näin pysyy kieli hallussa. Joskus näen unia englanniksi, ja toisinaan huomaan ajattelevani englanniksi - tai paremminkin, huomaan vasta myöhemmin, että olin pohtinut jotain asiaa englanniksi. Englanti kuitenkin tuntuu olevan niin universaali kieli jo, ettei se jaksa tehdä vaikutusta xP

Saksan aloitinkin viidennellä luokalla, koska siihen oli mahdollisuus ja halusin opiskella lisää kieliä. Alakoulussa opettajamme, joka sattui samalla olemaan myös englannin opettajamme, oli mukava ja kannustava ja keksi mielenkiintoisia tapoja opiskella kieltä. Luulen, että sain kohtalaisen hyvän pohjan saksalle tuolloin, ja olin edelleen kiinnostunut kielestä. Yläkoulussa kiinnostus laski samaa tahtia numeron kanssa, ja lukioon mennessä vaihdoin A-saksani B-saksaksi, jotta edes nuo perusopinnot pysyisivät päässä; mielestäni olisi ollut turhaa jatkaa pitkänä tuota kieltä, sillä jos en aiempia oppimiani kielioppiasioita hallinnut, en olisi pärjännyt. Lopulta kirjoitin saksan ylimääräisenä, ja lyhyenä, tuloksena A.

Saksasta kuitenkin pidän, minusta on aivan ihanaa yrittää lausua sitä kuin natiivi, etenkin r-kirjainta <3 :P Muutaman vuoden tauon jälkeen yritän elvyttää kielitaitoani ja tällä hetkellä luenkin saksankielistä kirjasarjaa. Vaikka lauseiden muodostaminen on minulle hankalaa, luulen, että puhutussa kielessä se ei ole niinkään ongelma, ja jos joskus on tarve käyttää saksaa, niin on edes jonkinlainen pohja. Tosiasiahan se on, että jos ei ole tilanteita, joissa kieltä käyttää, ei sitä voi täydellisesti oppiakaan.

Ruotsi tietenkin hyppäsi kuvioihin yläkoulussa, ja lukion loppuun mennessä kurssiarvosanoinani ovat olleet melkein kaikki numerot viitosen ja kympin väliltä. Lukiossa koin jonkinmoista oppimisvaikeutta koko kieltä kohtaan, ja kiinnostus lopahti ensimmäisen kurssin aikana jo: opettaja ei tunnilla opettanut oikeastaan yhtään, ja siten koko kurssi tuntui olevan vain itseopiskelua.
Ruotsin kielioppi taitaa olla itseasiassa melko helppo. En vain kyennyt näkemään sitä lukioaikana. Ruotsin aktivointi on täysin jäänyt, ja minulle melkein jäi traumat ruotsin puhekurssista, jonka lukiossa aikoinani otin. En kuitenkaan ole ruotsivastainen tai kutsu sen opiskelua pakkoruotsiksi. Kielet kun ovat vain rikkaus.

Latinan peruskurssi oli niin turhaa moskaa minulle, koska kakkoskurssia ei koskaan järjestetty lukiossani. Olisi sittenkin pitänyt valita italia, jota tälläkin hetkellä haluaisin niin opiskella. Koen sen kauniiksi kieleksi, ja vaikka siitä ei välttämättä suurta hyötyä olisi, haluaisin kuitenkin opiskella. Aktiivinen kielikurssien metsästys on kuitenkin jäänyt jonnekin taka-alalle, ehkä joskus myöhemmin sitten.

Japaniakin opiskelin pari vuotta sitten yhden peruskurssin verran, ja koko alkupuolisko kurssista oli helppo nakki, kiitos katsomieni animesarjojen (ja animekielihän ei ole sitä ihan oikeaa japania, että muistetaan se :D). Mutta se hiraganojen ja katakanojen opettelu ja muistaminen vie niin kauheasti energiaa koko kielen opiskelussa, en vieläkään muista kaikkia. Japanin kanssa ei kauheasti voi edistyä, ellei kirjoitusmerkkejä opiskele, joten se siitä. Puhuttua kieltä ymmärrän kuitenkin hyvin verrattuna kirjoitettuun kieleen :D Japanin suhteen voisin kyllä panostaa puhumiseen, tulevaisuudessa kun yritän vielä jonain päivänä matkusta Japaniin, niin puhumalla ehkä pärjää paremmin (vaikka tietty edelleen se kirjoitusmerkkien opettelu myös voisi helpottaa asioita :D)

Kuten viestini alussa sanoin, olen laiska opiskelija. Korea on yksi niistä kielistä, joita haluaisin myös opiskella, ja olen sitä yrittänyt hiljaksiin opiskella itse. Itseopiskelu vaatii kuitenkin jonkinmoista itsekuria, ja siinä tuppaa lipsumaan omista aikatauluista. Koreassa helppo puoli kuitenkin on se, että kirjoitusmerkit oppii muutamassa tunnissa, itsekin näen ne jo kirjaimina enkä omituisina merkkeinä. Korea on jossain suhteessa samankaltainen kieli kuin japani, mutta ei kuitenkaan. Ymmärrän hyvin yksinkertaista koreaa kahden vuoden aktiivisen kuuntelun ja lukemisen jälkeen.


Olisi kuitenkin ihanaa hallita hyvin ainakin yksi kieli lisää suomen ja englannin lisäksi. Kreikka olisi vallan ihastuttava <3

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #70 : Marraskuu 17, 2009, 10:59:51 »
Jaa no, minä opiskelen ranskaa kuudetta vuotta. Sanoisin että ***** vaikea kieli käyttää kevyessä kaverikeskustelussa. Eipä vedä vertoja englanninkielen taidolleni, vaikka olen vuoden kauemmin ranskaa opiskellut.
Ranskan opiskelussa keskitytään lähinnäkin kohteliaaseen keskusteluun ja esim. ravintolassa tilaamiseen jne.

Meille kerrottiin pari kuukautta takaperin, että ollaan lähdössä toukokuussa Ranskaan luokan kanssa. No mahtavaa. Ja pitäisi tällä taidolla pärjätä siellä. Ei tule kesää.

Mutta toinen A kieleni on englanti. Se on helppoa, koska sitä kuulee ja lukee paljon. Ainoastaan englannin aluemurteet ovat häiritseviä. Sitä kun suomalaisena tuppaa puhumaan kaikkea sekaisin. Ei siitä muuta.

Ja ensimmäinen B kieleni. Ruotsi. Just jaa joo. Pakko sanoa tässäkin, että ei tule kesää. En ymmärrä, en osaa, ei huvita.

Olen iloinen persoona. :3

Poissa Tunafish

  • ehkä jossain muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #71 : Joulukuu 13, 2009, 00:56:40 »
Itse olen aina tykännyt englannin opiskelusta, mutta minulla on aina ollut opettaja, josta en ole pitänyt. Minulla on ollut kolme eri englannin opettajaa ja kahdesta en pidä ollenkaa ja yksi oli menettelevä, mutta hän opetti vain 4. luokalla kauan aikaa sitten.
Englanti on mielestäni tärkeä kieli ja haluankin oppia sitä mahdollisimman hyvin koska se on kuitenkin maailman valtakieli.

Ruotsi taas... sitä olen opiskellut puoli vuotta (eli yläasteelle tultuani alkoi pakkoruotsi). Se on kaunis kieli ruotsalaisen puhumana, mutta suomenruotsi on mielestäni hirveän kuuloista. En pidä sen opiskelusta vaikka minulla meneekin se aika hyvin; saan luultavasti 9 todistukseen.

Muita kieliä en vielä opiskele, mutta tarkoituksenani on aloittaa italia, jos se vain on mahdollista. Kouluni vain on niin pieni että siellä ei ole vaihtoehtoina kuin saksa ja ranska. Jos en pääse aloittamaan italiaa millään keinolla, aloitan sitten joko ranskan tai saksan.
Unelmanani on joskus matkustaa Italiaan joksikin aikaa tai sitten lähteä vaihtariksi. Silloin olisi hyötä italian kielestä.

Joo meni ajoittain vähän offtopiciksi, mutta laitetaan se kellonajan piikkiin. :D

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #72 : Joulukuu 21, 2009, 22:48:08 »
Ah, kielten opiskelu on mukavaa! Sehän on tietysti kiinni siitä, onko hyvä kielipää vai ei, nimittäin joillekin se on tuskaa. Itse opiskelen tällä hetkellä neljää vierasta kieltä (englanti, ruotsi, ranska ja venäjä) ja nyt joulutodistuksessani olleet neljä kymppiä tulivat kaikki kielistä, ruotsi vain laski ysiin. Haluaisin opiskella myös saksaa, mutta liika on liikaa ja sitten saattaisi olla jo raskasta kun valinnaisaineet olisivat vain uusia kieliä. Kieliä tarvitsee paljon matkustellessa, tietenkin englannilla pärjää monissa paikoissa, mutta onhan se tietenkin mukava ilahduttaa esim. ranskalaisia puhumalla heille ranskaa. On hyvä jos osaa tilata edes kahvin ja croissantin. :)

Itselleni helpointa on englanti ja siihen ei vielä ole tarvinnut panostaa lainkaan. Ei minulla minkään kielen kanssa ole oppimisvaikeuksia, ranska ja venäjäkin nyt yhden lukukauden jälkeen sujuvat erinomaisesti. Ruotsissa motivaatio laski, joten se oli syy numeron putoamiseen mutta aikomuksena on nostaa se taas kympiksi kevättodistuksessa. Kuitenkin ajattelin lopettaa venäjän peruskoulun päättyessä ja kirjoitan sitten enkun, ruotsin ja ranskan YO-kirjoituksissa.

Niin tuota, muistakaa siis että hyvällä kielipäällä on paljon merkitystä kielten opiskelussa. Eräs kaverini melkein inhoaa venäjää, mutta ryhtyi opiskelemaan sitä silti vanhempien pain-...krhm, vanhempien pyynnöstä ja nyt ensimmäisen lukukauden jälkeen voin sanoa että vaikka hän harjoitteli enemmän kuin minä ja minä autoin häntä venäjän opiskelussa, niin todistukseen tuli seiska. Vähän säälittää kyllä. :P Vaikka eihän seiska mikään niiiin huono numero ole kuitenkaan.

Tiivistettynä: Kielten opiskelu on hauskaa, jos niihin ei tarvitse panostaa hirveästi. Kielten opiskelusta on TODELLA paljon hyötyä ja niin kuin joku sanoikin, niiden osaaminen on rikkaus.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #73 : Joulukuu 22, 2009, 13:28:39 »
Opiskelen (äidinkielen lisäksi, siis) neljää vierasta kieltä: A1-englantia, A2-ranskaa, B1-ruotsia ja B2-espanjaa.

Englannissa pärjään suht hyvin, ysin tasolla, ja tykkään kielestä.:) opettaja vain on huono, enkä ole tässä yläasteen kahden ja puolen vuoden aikana oppinutkaan englannintunneilla melkein mitään, paremmin opin esim . netissä ja lukemalla kirjoja englanniksi.:)
 
Ranskasta taas olen aivan kujalla.:) kuin myös koko muu ryhmämme. ala-asteen vitosella aloitin, ja pari ensimmäistä vuotta numeroni olikin 10. nyt se on ysi, mutta laskee varmaan välitodistuksessa kasiin. Olemme surkeita:)

Ruotsi on tyhmä kieli. Ruma kuin mikäkin, ja tyhmä. opettajakin on todella syvältä. että näillä mennään. Se tosin on aina ollut 10, mutta laskee varmaankin ysiin..

ja Espanja. Se on kivaa. Todistuksessa 10, ja tuskin laskee, nätti kieli, ja kiva opettajakin siinä on:)

Tykkään ihan opiskella kieliä, ja olenkin niissä ihan hyvä noin yleisesti ottaen:)
Tahdonvoimaa!

Poissa Tobin

  • aka Tinna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • leeroy
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #74 : Joulukuu 22, 2009, 13:42:21 »
Äidinkieli ja ruotsi ovat mulle ihan älyttömän vaikeita - en ymmärrä, en osaa eikä jaksa kiinnostaa. Suomea pitäisi kyllä osata, mutta ruotsi on mulle ihan sama. Molemmissa ihan ok, lähes siedettävä opettaja, mutta ei, mä en ymmärrä!

Espanja ja englanti sen sijaan on täysin munkin ymmärrettävissä, tosin sekä enkkua että espanjaa minua opettaa sama maikka, joka on espanjassa paljon kivempi kuin enkussa. Miksi lie, varmaan se pitää enempi espanjasta.

Näin meillä. Oon kyllä hirmu kade kaikille joiden äikkä on 10 tai 9!

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #75 : Joulukuu 22, 2009, 17:50:10 »
Vispilä lukee ranskaa. Olen lukenut omatoimisesti nelisen vuotta sanakirjaranskaa, opetuksen alaisena puolitoista vuotta. Ranskahan on todella vaikea kieli eikä se sovi kaikille. Itse pidän ranskaa hyvin kauniina kielenä, vaikka sen opiskelu melko tuskaa verbien taivutusten ja eri prepositioiden kanssa on. Eräs ranskalaisen kanssa naimisissa oleva ex-opettajani mainitsikin kerran: ranskan kielen arvosana 8 on muiden kielien 9.

Suomi äidinkielenä on aina ollut yksi lempiaineistani, eikä se koskaan kovin suuria vaikeuksia ole teettänyt. Suomea kuuluu osata kunnolla, enkä ymmärrä niitä jotka eivät siitä jaksa välittää, indokiinaako haluaisitte puhua?

Englanti samaa tasoa kuin suomi, ihan kiitettävästi menee. Kansankieli englanti on mielestäni asia, mitä jokaisen pitäisi around the world osata edes sen verran, että kykenee hoitamaan asioitaan (esmes. kaupankäynti, tervehdykset).

Ruotsia en suomalaiselle koe niin tarpeelliseksi kuin suomea ja englantia. Okei, ehkä Suomi on kaksikielinen maa, mutta senkään syytä en nykyään enää ymmärrä. Ruotsi kielenä sujuu silti aika hyvin, onhan kyseisessä kielessä aika paljon samaa kuin suomessa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2009, 17:55:05 kirjoittanut Vispilä »
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Musval

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaUnicorn19035
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #76 : Joulukuu 22, 2009, 18:23:56 »
Itse opiskelen äidinkielen lisäksi vain ruotsia ja englantia, eli siis näitä pakollisia kieliä. Englanti sujuu hyvin, lähes joka vuosi on tullut kymppi todistukseen. Ruotsin aloitin tänä syksynä kun siirryin yläasteelle ja kympin arvoisesti on sekin lähtenyt sujumaan. Itse pidän tosin englannin kielestä huomattavasti ruotsia enemmän, minusta englanti on helpompaakin. Tosin se saattaa vain tuntua siltä, kun olen sitä opiskellut kauemmin. Netissä käytän myös monia englanninkielisiä sivustoja, joten kielitaitoni on senkin ansiosta kehittynyt. Lausuminen ei tosin niinkään. :D Ruotsista en siis tosiaan kamalasti välitä.
"Dancing is like dreaming with your feet." -Constanze

Dallas

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #77 : Joulukuu 24, 2009, 22:03:36 »
Rakastan kieliä ja ne ovat suosikkikouluaineitani. Ne ovat myös meitille helppoja joten ehkä siksikin niitä on kiva opiskella.
Opiskelen äidinkielen lisäksi viittä kieltä. Englantia olen lukenut kolmannelta asti, ranskaa viidenneltä, ruotsia seiskalta, espanjan aloitin nyt lukiossa, samoin kiinan kielen.
Enkku ja ranska on aina olleet ysiä ja kymppiä, ruotsi on pysynyt kasin paikkeilla koska yksinkertaisesti mulle on aina sattunut ihan idiootit ruotsin opettajan joten ei ole hirveästi tunnilla jaksanut tsempata. Mutta joo...
Espanjan siis tosiaan aloitin tänä syksynä, se on osoittautunut yhtä kivaksi kuin ranska ja enkku, se on myös toistaiseksi pysynyt parhaissa mahdollisissa numeroissa.
Kiinan kieli tuli ihan puun takaa mutta ilmoittauduin kuitenkin kurssille. Nyt osaan puhua kiinaa jo melko hyvin, alkeita siis, ja kirjoittaa joitain niitä merkkejä. Kuten arvata saattaa, se on opiskeltavista kielistäni kaikista haastavin.
Ja kaikkia kieliä aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Tämä kannettavani on enkun kielisellä ohjelmalla, puhelin on ranskaksi.

Olin myös kielimatkalla viime kesänä kolmisen viikkoa Enkuissa, ja kun ennen ongelmani oli että osasin lähinnä vain kirjoittaa englantia, nyt tuntuu että osaan myös puhua sitä tuosta vaan. Jännää miten sitä vaan oppii kun uskaltautuu suunsa avaamaan.
Oltiin myös Ranskassa muutama päivä, ja no siellä nyt ei kamalasti ehtinyt ranskaa jutella kenenkään kanssa mutta tarkoitus olisi lähteä ranskan puhumistakin opettelemaan Kanadaan tai Ranskaan.

Poissa Zahagehuma

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #78 : Joulukuu 24, 2009, 23:09:40 »
Kielet on mukavia. Olen opiskellut englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää. Harmi, että nykyisin en saa opetusta muuhun kuin venäjään. Ja senkin opiskelen kotiopintoina, koska lukujärjestyksessäni ei ole tilaa sille. Olen toki miettinyt aloittavani opiskelemaan jotain kieltä täysin itsenäisesti. Pieni Ranskan kirjanen tuolla hyllyssä olisi, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Myös eestinkieli kiinnostaa. Tuskin sitä kieltä tarvitsen missään, mutta ajattelen yleensäkin kieltenopiskelun vain omana ilona.

Jokainen opiskelemastani kielestä on ollut jossain vaiheessa hyvin mielenkiintoinen, mutta ruotsi ja saksa alkoivat tökkiä loppuvaiheessa (vaikka mielelläni nyt taas aloittaisin niiden opiskelun). Miulle kieltenopiskelu on aina ollut suhteellisen helppoa. Johtunee kai siitä, että pidän niistä. Se kai se suurin vaikuttaja yleensäkin kieltenopiskelun sujuvuuteen.

On tosiaankin mahdollista, ettei miun osalta tule näitä kieliä käytettyä paljoa, mutta onpi ainakin takataskussa jos tulee tarvihtemaan.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #79 : Huhtikuu 18, 2010, 16:04:41 »
Luen kieliä, koska se on se alue, jossa laiskuudestani ja leväperäisyydestäni huolimatta olen vahvoilla. Ja onneksi olen lukenut, eipähän tarvinnut lukea reaaleja ylppäreihin. Olen opiskellut englantia, saksaa, ruotsia ja venäjää. Kaksi ensimmäistä toimivat jo ihan käynnön kommunkoinninkin tasolla hyvin, kaksi jälkimmäistä heikommin. Ruotsia kyllä ymmärrän ihan perushyvin, onhan 6 vuotta opiskeltu, mutta käytännössä ruotsalaisen kanssa asiointini taitaisi olla tasoa pratar du engelska. Tai no, kyllä se menee, jos saan toiseen käteen sanakirjan ja toiseen käteen grammatikin. Mieltä kaihertaa vähän ajatus siitä, että jos olisin kasvanut 30 kilsaa pohjoisempana, puhuisin luultavasti ruotsia päivittäin. Olen tullut tulokseen, että se on aivan liian yksinkertaista, koska mitä enemmän yritän perehtyä esimerkiksi kielioppiin, sitä varmemmaksi huomaan, miten säännönmukaista ja tylsää se on. Saksanopiskelu on pilannut minut - siinä vaiheessa, kun lakkasin kirjoittamasta ruotsinaineeni saksaksi ja toisinpäin, olin jo asennoitunut siihen saksanopiskelun kurinalaisuuteen ja poikkeusten poikkeuksiin, että ruotsinopiskelun iloinen maailma tuntuu ihan käsittämättömältä. Pitkän saksan opiskelussa on kyllä aina ollut tiettyä masokistimeininkiä ja raakaa karsintaa jatko-opiskelijoissa, ja ainakin meilläpäin saksanopiskelijoita taidetaan pitää jostain kohtaa vinksahtaneina. Lukion tokalle asti jopa saksan kirjat olivat aina niitä tylsiä, paksuja ja värittömiä opuksia, joiden kanssa nyt vaan piti pärjätä, että pärjäsi. Mutta ruotsi, voi hyvänen aika. Ruotsinkirjat, ne ovat ainakin meillä päin iloisia, pitsakan värikkäitä ja täynnä hymyileviä kasvoja, eikä sitä kukaan kestä. Pitääkö sitä hannuhanhi-stereotypioita vielä ruokkia koulukirjoissa? Näiden kahden kielen opiskelu on aina tuntunut olevan ihan eri maailmasta.

Saksanopiskelu on siis ollut haastetta haasteen perään ja muutamat sijammuodot aiheuttaneet jo kiitettävää hammastenkiristelyä vuosien aikana, mutta nyt kun sitä kielitaitoa on jo käyttääkin, tuntee sitä ainakin tehneensä jotain sen eteen. Ainahan minä olen yrittänyt päästä mahdollisimman vähällä, mutta hei, jos jotain vapaaehtoisesti tekee, niin sama se on tehdä kunnolla. Eikä aloitettua kesken jätetä. Venäjään verrattuna saksan kielioppi tuntuu sitä paitsi jo yksinkertaiselta. Oli valheellista turvallisuudentunnetta uskoa, että pelkkä preteriti tekisi aikamuotojen käytöstä jotenkin helppoa, mutta sehän olikin aikaa ennen aspektipareja. Ja ne sijamuodot. Vasta tähän on päästy lukion kolmen vuoden aikana, mitähän vielä selviää, jos pääsen venäjänopintojani jatkamaan? Toisaalta lohduttaudun ajatukseen, että omassa kielessäni on 15 sijamuotoa, joista 12 puhekielisessä käytössä, ja jotkut ihan oikeasti jaksavat opiskella suomea vieraana kielenään - mitäpä minä valitan, ottaen huomioon vielä suomen verbitaivutuksen. (Kyllä, suomen kielioppi on minusta kiinnostavaa ja hauskaa, ja kielenopiskeluahan sekin on.)

Yleensä opin parhaiten kieltä kuuntelemalla. Koetuloksista sen huomaa siinä, miten kuunteluosiot menevät järjestään hyvin, vaikka kirjalliset eivät sujuisikaan. Venäjänopettajani sen sanoi, tarkastettuaan yo-kokeeni: "Kuuntelu oli ryhmän paras, mutta ainekirjoituksesta sinut taas niin tunnisti - kyllä sinä itsesi ymmärretyksi saat, mutta muotojen oikeellisuus on aika satunnaista." Näin myös ruotsissa. Saksan suhteen erot olivat pienempiä, koska loppuaikoina otin itseäni niskasta kiinni ja oikeasti näinkin jonkin verran vaivaa opiskelun eteen. Ja englannin kanssa tilanne on melko tasan tai joskus väärin päinkin, koska englannin kuuntelut vaan monesti kuulostavat vähän ihmeellisiltä ja ovat sitä tasoa, että yhden sanan väärinymmärtäminen saattaa vaikuttaa paljonkin asian ymmärtämiseen. Sitä paitsi englannin ja saksan kanssa oikeat muodot tulevat jo aika selkärangasta ja harvoin tarvitsee konsultoida kielioppioppaita, tämän vuoksi kai en jaksa heikompien kielienikään kanssa ainekirjoituksessa juuri ajatella, ja sinne tulee fiilispohjalta vähän mitä sattuu ;D Englanti non kyllä siitä jännä kieli, että globalisaation myötä sitä voi puhua hirveän monella tavalla ja tulla silti erinomaisesti ymmärretyksi. Ja silti ylppärikuunteluissa tuntuu aina olevan pääasiassa niitä samoja perusjenkkejä...

Tulevaisuudensuunnitelmia on pyrkiä yliopistoon joko suomen tai saksan opiskeluun. Kuten englannin-venäjänopettajamme sanoi, ei englanti nykyään ole enää niinkään kielitaitoa kuin yleissivistystä Suomessa. Sitä paitsi, vaikka englanti on ehdottomasti vahvin ulkomaankieleni, se ei minusta ole läheskään yhtä kaunis ja kiinnostava kuin saksa.  Englannin kieli on minulle lähinnä kommunikaation väline, hienoutensa silläkin, mutta sillä ei nykypäivänä ole enää juurikaan eksotiikka-arvoa. Minäkin yhdistän saksan kielen juuri sotilaallisuuteen, kuriin ja täsmällisyyteen (mielikuvat osittain johtunevat siitä, että nuo adjektiivit kuvaavat hyvin myös sitä tapaa, jolla tuota kieltä opetetaan). Kaikessa kurinalaisuudessaankin saksa on toisaalta hyvin tunnepitoinen kieli; sen äänteissä on paljon voimaa, paljon kulmia ja piikkejä ja toisaalta yllättävää soljuvuutta. Samanlaisia piirteitä kuulee suomenkielessäkin - pitkiä sanahirviöitä, käsittämätön määrä erilaisia taivutustapoja, kovia konsonantteja. Ja stten on niitä eroja, esimerkiksi suomen kielen vokaalivoittoisuus ja diftogit. Myös uusia kieliä haluan oppia. Meillä oli koulussa viime vuonna pari japaninkurssia tarjottimella, mutta enpäs saanut omaan lukkariini mahtumaan. Nyt opiskelen sitä itsenäisesti ja kehitys on hitaanlaista. Keskityn tässäkin aluksi suulliseen kielitaitoon, kun ei tunnu fiksulta opetella aluksi koko hiragana- ja katakana-järjestelmiä mahdollisesti väärin. Lisäksi olen jo pitkään halunnut opiskella italiaa ja koreaa (ja kreikkaa). Italia on klassisen musiikin yleinen kieli vielä nykyäänkin ja korea nyt muuten vaan on aika uskomattoman kuuloista. Latinankurssiin olisin lukioaikana tarttunut, jos ne olisivat sellaisen aikaan saaneet sinne. Kiikutettiin adressia, koottiin ryhmää ja vaikka mitä, mutta kriisikunnassa ollaan kriisikunnassa. Lisäksi minulla on vakaa aikomus joku päivä hyödyntää kyseenalaisia ruotsintaitojani ja opiskella norjaa, joka on paljon siistimmän kuuloista, vaikka kielten eroavaisuudet ovat kuulemma verrattavissa murre-eroihin.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa azze

  • Pää pilvissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Facebook
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #80 : Kesäkuu 19, 2010, 11:14:42 »
Opiskelen Englantia ja Ruotsi (pakkokielet) ja Espanjaa silloin tällöin juuri tällä hetkellä en opiskele espanjaa, mutta pitäisi jatkaa syksyllä

kommentoin Wille:n kaksi vuotta vanhaa viestiä :D huomaan, että viesti on kirjoitettu kello 20 jälkeen, jolloin tulisi käyttää sanaa noches eli: Adios, y ibuenas noches!, sillä "tardes" tarkoittaa iltapäivää
Siperia opettaa, niin minäkin
Lukekaas mun blogia tai kattelkaas mun kuvia tai siis ei kuvia MUSTA vaan mun ottamia kuvia

Poissa Sami

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #81 : Kesäkuu 19, 2010, 12:04:25 »
Minä olen opiskellut englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa ja esperantoa. Saksasta sain kasin, ruotsista ja englannista tuli kummastakin kutonen. Espanjasta sen sijaan tuli pelkkä suoritusmerkki ja esperantosta minulla ei ole ollenkaan arvosanaa, sillä olen opiskellut sitä lähinnä itseopiskeluna.

Kielet ovat kyllä olleet minulle aina melko vaikeita. Useimmiten kielen opiskelu tyssää siihen, että menetän kiinnostukseni, koska en tunnu oppivan mitään. Esim. englantia aloin opiskella 4. luokalla ja sen jälkeen olen opiskellut vuosikausia englantia, mutta silti en osaa kuin muutaman sanan ja pari lausetta.

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #82 : Tammikuu 30, 2011, 13:30:58 »
Minä opiskelen tällä hetkellä kolmea kieltä.

Englannin aloitin kolmannella luokalla, ja siitä olen joka vuosi tähän mennessä saanut kympin todistukseen *punastuu*. Englanti on minulle todella helppo kieli, ja puhun sitä sujuvasti.

Toinen kieli, jota opiskelen on ruotsi. Ruotsin aloitin viime syksynä, ja sekin on tosi helppoa minulle. Sain siitäkin kympin joulutodistukseen. Mutta näin alussa ruotsi onkin todella helppoa :)

Sitten luen vielä saksaa. Saksan aloitin neljännellä luokalla, kun oli mahdollisuus ottaa joko se tai ranska. Minä otin kavereideni kanssa saksan, ja luen sitä nyt neljättä vuotta. Kadun sitä, että valitsin saksan, sillä siinä kielessä en ole yhtä hyvä kuin muissa. Lisäksi viidennen ja kuudennen luokan saksan opiskelu meni hieman hukkaan, sillä opettajamme oli surkea eikä pystynyt pitämään meitä kurissa. Tunteja vaikeutti myös se, että opiskelimme kaksi tuntia koulun jälkeen (koulu alkoi kymmeneltä ja kesti kahteen, ja saksan tunnit olivat sitten kahdesta neljään). Emme oppineet kauheasti mitään, ja nyt seiskalla olemme pulassa, kun emme muista mitään viimevuodesta (seiskaluokan saksankirja on pelkkää kertausta). En haluaisi lukea saksaa, mutta pakko on.

Tämä on varmaan ihan pähkähullua, mutta kasilla, kun saamme ottaa valinnaisia aineita, olen ajatellut ottaa ranskan. Hulluako, siitä en tiedä, mutta onneksi mietintäaikaa vielä on.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #83 : Tammikuu 30, 2011, 16:50:48 »
PLAAAAH, eipä taidakaan mahtua ranskaa sitten ensi vuoteen. Luin peruskoulussa ranskaa ylimääräisenä kielenä kaksi vuotta, ja piti jatkaa sitä nyt lukion kakkosella. Muttamutta, se meneekin niin monen aineen kanssa päällekäin, että en jaksa lukea itsenäisenä. Huoh. Noh, taidanpa mennä lukemaan sitä sitten (kun saan aikaa, eli joskus 20 vuoden kuluttua, haha) kansalaisopistoon. Suomi, ruotsi ja englanti (kaikki pitkinä) ovat ysejä. Ranska oli peruskoulussa kasi, mutta stipendi tuli silti. Kertoo ehkä jotain osaamisen tasosta, vaikka en sitä paperille sitten saanutkaan kunnolla kokeissa.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

essya

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #84 : Tammikuu 31, 2011, 14:58:25 »
IIK! Minä en ole ikinä ollut mikään kauhean haka näissä kielissä. Peruskoulussa sekä englanti että ruotsi olivat sitä seiskan ja kasin luokkaa. Nyt sitten vähän pelkään kun päätin suorittaa ammattilukion missä minulla tulee näitä aineita. Uskon että molempien kielien kohdalla minun pitää tehdä PAAAALJON töitä, varsinkin ruotsin kohdalla, mikä on aina kuitenkin ollut minulla se heikompi. ahdistaa jo valmiiksi. D:

Poissa Nenyan

  • kedavrankäyttäjä korkokengissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kuolonsyöjätär
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #85 : Tammikuu 31, 2011, 15:41:31 »
Olen ihan hyvä kielissä.
Ylpeä olen etenkin englannin kielitaidostani. Olen enkkupainotteisella luokalla, joten ensimmäisestä luokasta asti olen enkkua opiskellut. Englantini on 10 ja ruotsi 9. Muita kieliä en opiskele. Ruotsissa olen ihan ookoo. Onnistuin viime todistukseen nostamaan ruotsin ysiin, mutta varmaan se taas 8 laskee, kun en oikeasti osaa melkein mitään.. Ruotsi on siitä vaikea, kun enkku tulee niin vahvana siihen päälle.
Ranskaa haluaisin opiskella ja ehkä joskus alankin opiskella(:
I´m touching hands with someone seriously beautiful
I feel it burning andI know I´m standing far too close
I´m telling lies and if it shows I see that he don´t care
I know he wants to take me home and get on out of here

Poissa Yamaneko

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I am the warrior of shadowclan
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #86 : Tammikuu 31, 2011, 15:42:33 »
Kielet ovat ihania ^^ niiden opisekelemiseen ei vain koskaan kyllästy.

Englanti ja ruotsi ovat pakollisia aineita koulussa, ja niitä osaan aika hyvin; ruotsi on 10 ja englanti 9.
Ymmärrän englantia, jos sitä kuulen ja muistan sanat ja säännöt helposti, mutta olen melko epävarma puhumaan sitä. Tämän takia tahtoisinkin Englantiin vaikka kielimatkalle, jotta saisin varmuutta puhumiseeni.
Ruotsi on helppoa, ja puhun sitä aika hyvin. Kaunis kieli se ei minusta ole, mutta eipä ole suomikaan. Silti sitä on hauska opiskella!

Saksaa en osaa juuri yhtään, mikä vähän harmittaa. Saksa on mielenkiintoinen kieli, ja hyödyllinenkin. Sama juttu venäjän kanssa.

Ranska on hirveän vaikeaa minusta, mutta aika hauskan kuuloista. Olin kerran nuorempana viikon Ranskassa, ja opin sanomaan kaikki hyvät huomenet, päivät ja yöt sekä kiitos ja olehyvä :') Tuolla ei pitkälle pötkitä, mutta on se hienoa jotain osata.

Yhtenä päivänä kirjastossa päätin opetella muutaman sanan useista kielistä. Se oli hauska urakka, kun hain pöydälle monta sanakirjaa ja kirjoitin sanoja ja ääntämisohjeita muistiin. Niimpä osaan sanoa portugaliksi, espanjaksi, viroksi (aitäh :D nauran sille aina), hindiksi  ja italiaksi kiitos ja pari muuta hassua sanaa.

Japania olen itse opiskellut aika ahkerasti, mutta koska olen itseopiskellut, voi olla että sanon jotain väärin, vaikka se mielestäni olisikin oikein. Japanin lausuminen on helppoa, vain muutamat kirjaimet tai tavut äännetään eritavalla ja lauseiden rytmi on lähes samanlainen kuin suomenkielessä. Kirjoittaa en osaa muutakuin yhden sanan, koira, ja siinäkin saattaa olla virheitä o.o siis tarkoitan, etten osaa kirjoittaa merkeillä, mutta kirjaimin kyllä.
Where once was light,
now darkness falls
Where once was love,
love is no more                      -Gollum's song

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #87 : Tammikuu 31, 2011, 17:25:40 »
En ole varma oonko tähän topsuun...

Enivei, englanti on mulla vahvin kieli. On aina ollut. Johtunee ehkä siitä kun kävin englanninkielistä leikkikoulua ennen kouluun menemistä. Tosin enkku sitten alkoi vasta kolmannella, mutta aina oon ollu hyvä siinä. Vastapainoksi olen sitten aivan surkea ruotsissa. Ruotsia en ole koskaan oppinut niin hyvin, että osaisin käydä keskustelua kenenkään kanssa. Kirjoittaminen ja luetun ymmärtäminen menee miten kuten.

Venäjääkin opiskelin yläasteella mutta tampiona en jatkanut sitä lukiossa mikä harmittaa. Tokihan tässä on sitten hieman itseopiskeltua tullut harjoitelluksi, mutta enpä nyt menisi vannomaan, että mitään osaisin. Jotain tosi simppeleitä juttuja, kuten esmes. oman nimeni osaan sanoa, mutta siihen se sitten jääkin. Ranskaa osaan hieman enemmän, mutta sitäkin opiskelin lukiossa vain kolmen kurssin verran ja sitten jätin kesken. Itseopiskeluna tämäkin menee, mutta kun on eräs joka joka väliin sanoo, että mun pitää oppia ranksaa, niin motivaatio menee... Mutta itselleni ranska ei koskaan ole ollut vaikea kieli (vaikka mukamas vaikea kieli onkin), mutta koska ekana lukiovuona mulla oli liikaa aineita omasta mielestäni ja omaan jaksamiseeni verrattuna, niin jätin sen pois. Myöhemmin sitä ei sitten jostain syystä pystynyt jatkamaan ja sitten kun pystyi, niin omalla kohdallani oli vähän turhan myöhäistä. Harmillista, mutta itseopiskelu on ihan jees aina välillä. Ranskan lausuminen on mielestäni helppoa kuin mikäkin, ymmärtäminen ehkä hieman tuottaa ongelmia.

Saksaa ymmärrän erittäin hyvin, mutta mitä tulee puhumiseen sun muuhun niin se onkin eri asia. Vähän outoa, mutta äitilläni on ihan sama juttu. Joku sukuvika, ainakin meidän kahden kohdalla. Mutta pidän saksankielestä erittäin paljon ja haluaisinkin oppia sitä ihan kunnolla. Eli varmaan tämäkin menee kategoriaan opiskele itse. Lähinnä olen ajatellut, että jos oppisi sen verran, että pystyisi kommunikoimaan saksaksi, niin ois ihan kiva, jos joskus Saksassa/saksaa puhuvissa maissa käypi.

Japania harrastan itseopiskelutekniikalla ja vaikka onkin iskenyt laiskuus sen oppimisessa viimeisen puolen vuoden aikana, niin eipä se vaikea kieli ole oppia, vaikka joku niin väittikin. Merkeillä kirjoittaminen ei sinällään tuota ongelmia, mutta niiden muistaminen on taas vaihteeksi aivan eri asia (mun muisti tuppaa tekemään tenät aina silloin tällöin). Puhuminen puolestaan on ehkä helpointa ikinä. Tosin itsekseen puhuminen on ihan hirveää vaikkei täällä ole edes ketään kuuntelemassa.

Lisäksi haluaisin oppia koreaa, jota olen itse asiassa halunnut oppia huomattavasti kauemmin kuin japania. Tämäkin johtunee ihan vain siitä, että mulla on korealaisia tuttuja ja olisi kiva keskustella heidän kanssaan heidän omalla kielellään. Eli itseopiskeluna varmaan tämäkin pitää tehdä.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #88 : Helmikuu 06, 2011, 16:13:50 »
Itse opiskelen saksaa yläasteen valinnaisella (koulussamme sai valita kielistä saksan tai venäjän). Ryhmämme on pääasiassa tyttöryhmä, mutta tyttöjen lisäksi olen minä ja yksi poika meidän luokalta.
Opiskelu lähti ihan hyvin liikkelle, sillä ainakin omasta mielestäni saksa muituttaa jotakuinkin ruotsia ja joissain tapauksissa englantia.
Uutta puhtia opiskeluun toi matka Saksaan Breemeniin joulumarkkinoille entisen Saksan (ja ruotsin) opettajamme sekä lukion saksan ja venäjän opettajan kanssa. Oli kyllä tosi mukavaa.
Nyt pitää mennä sillä veljeni hoputtaa minua pois koneelta.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #89 : Helmikuu 11, 2011, 10:04:22 »
Minä luen englantia ja ruotsia tällä hetkellä. Englantia olen opiskellut peruskoulun aikana noin kahdeksan vuotta, mutta toisen luokan sanaleikkejä tms. ei varmaankaan kannata laskea tässä mitenkään potentiaalisena englannin opiskeluna. Olen viime aikoina alkanut lukemaan hiukan englanninkielistä kirjallisuuttakin ja aion jatko-opinnoissakin jatkaa kys. olevan kielen lukemista, koska sen osaaminen on kuitenkin tarpeellista nykyään melkein kaikissa ammateissa jollain tavalla. Lisäksi englanti antaa hyvää pohjaa muiden kielten opsikelulle, kun omaa äidinkieltä ei tule aina tankattua kieliopin suhteen. Englantia puhuessani ja kirjoittaessani kumminkin pyrin edes jonkinlaisen korrektiin lauseiden jäsentämiseen ja kielioppiin.

Ruotsia olen lukenut vasta muutaman vuoden ja minulla on noin puolen vuoden "aukko" lukemisessani, sillä seitsemännen luokan keväällä en erityisemmin keskittynyt lukemiseen.

Hmm... islantia ja iiriä olisin kiinnostunut opiskelemaan. Ja niissähän ruotsista ei olisi mitään haittaa.

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #90 : Helmikuu 21, 2011, 20:37:55 »
Olen samaa mieltä, mitä jotkut täällä ovatkin jo kirjoittaneet: Kielet ovat ihania.

Opiskelen koulussa pakollisina ruotsia ja englantia. Englantia olen opiskellut nyt viisi vuotta ja ruotsia yhden. Englanti ja ruotsi eivät tähän mennessä ole tuottaneet minulle vaikeuksia, sillä opin sanat melko helposti ja kieliopitkin jää päähän, kun jaksan lukea. Omatoimisesti olen opiskellut myös espanjaa nyt kaksi vuotta. Kieli kuulosti minusta ihanalta, joten halusin alkaa opiskella sitä. Espanjakin sujuu siis ihan siedettävästi, tosin itse opiskellessani olen edennyt tosi hitaasti.

Ensi syksynä aloitan myös saksan ja venäjän opiskelun, joista ensimmäisenä mainittua osaankin vähän, eli siis ihan perusjuttuja vain. Odotan innolla näiden aloittamista ja sitä, että ymmrään taas enemmän sitä ennen siansaksalta kuulostanutta puhetta. ;>

Tässä lähiaikoina aloin haaveilla myös ranskan opiskelemisesta. Kieli vain yhtäkkiä alkoi kuulostaa kivalta ja houkuttelevalta. En toki kolmatta kieltä saa valinnaiseksi ottaa, mutta haaveissa on, että joskus saaan ranskaa opiskella, edes omatoimisesti :>
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2011, 00:28:41 kirjoittanut augustiina »
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #91 : Helmikuu 21, 2011, 21:04:44 »
Kielet kielet kielet <3

Joo, oon jo pitkään harkinnut vakavasti suuntautuvani kielten opiskeluun, kun lukiosta pääsen ja koska mikään muukaan aine ei yhtään nappaa, niin aika varmalla pohjalla olen. En ole mikään supernero kielissä, enkä ole lukenut pitkänä kielenä muuta kuin englantia -mikä on harmi, mutta minkäs teet :(- mutta minusta kielten opiskelu ei ollenkaan riipu siitä koska sen aloittaa ;)

Englanti on erityisesti lähellä sydäntä, varmaan siksi koska se on minulle helppoa (ainoa pitkä kieli), vaikka lukion englannissa vaaditaan jo ihmeitä kympin saavuttamiseksi (lue: en vain tule ikinä olemaan siinä täydellinen XD), mutta mielestäni osaan kieltä erinomaisesti, vaikken osaisikaan hienostunutta englantilaismaista esseetä tehdäkään :D Englannin lisäksi luen ruotsia (yläasteella aloitin), jota kohtaan minulla on ollut vakavia asennevammoja aina, mutta olen pikkuhiljaa pääsemässä niistä yli, kun tajuan, että kieli se on ruotsikin, eikä sen opiskelusta haittaakaan ole. Ruotsin kuuntelut -tai no, kaikki kuuntelut oikeastaan- tuottaa ongelmia, osaksi sen asenteen takia ja osaksi siksi, että mun keskittymiskyky on aika huono ja ajatukset harhailee, enkä saa kuuntelun punaisesta langasta kiinni. Kuitenkin, kyllä se Suomen toinenkin kieli vähä vähältä paranee.

Yläasteen aikana luin espanjaa kansalaisopistossa, aivan ihana kieli, vaikkakin monimutkainen, pakko aloittaa sen opiskelu vielä joskus. Mulla on vaan se ongelma, että itsenäiseen työskentelyyn minusta ei kielten saralla ole, joten tarvitsen jonkun kurssin tueksi... saa nähdä koska saisin aikaiseksi aloittaa sen uudelleen (<3).

Lukiossa, täysin päähänpistona kymmenen minuutin pohdinnan jälkeen lisäsin kurssitarjottimeeni venäjän. :'D Se vaan tuli jostain mieleni sopukoista ja nyt olen tosissani alkanut pitämään tuosta ison naapurimaamme hienosta kielestä, jonka kielioppikaan ei kyllä ole läheskään niin vaikeaa kuin esimerkiksi espanjassa. Rakastan kyrillisiä kirjaimia, niitä on ihana kirjoittaa ja ne on tosi helppo oppia (jopa ne kaikki seitsemän ässää :P). Voi olla, että tän alkuinnostuksen jälkeen, kun kieli vaikeutuu koko ajan, mun mieli vielä muuttuu, mutta toistaiseksi pidän kyllä kovasti ^^ (neljä kurssia takana, viidettä käymässä).

Ranskasta, saksasta tai italiasta en ole koskaan ollut kiinnostunut, vaikka ne täälläpäin ovat olleet suosittuja ja kaikkia kieliä voi lukiossani opiskella -törkeetä, että täällä voi opiskella italiaa, mutta ei espanjaa!!- jostain syystä etenkin ranska ja saksa tuntuvat vierailta -ja minusta ne molemmat ovat vaan yksinkertaisesti rumia kieliä, mutta tää nyt on vaan mun kapea mielipide-, eikä niiden lukeminen yhtään edes kiinnosta. Italia on nätti kieli ja sen lukemista voisin joskus ehkä harkitakin, mutta tuskin nyt lähiaikoina ainakaan.

Sitten latina, kreikka ja heprea. Muinaiset kielet ovat jostain syystä aina olleet minusta tosi kiehtovia ja tavoitteena olisi päästä niitä vielä joskus syvemmin tutkimaan ja lukemaan. Ainakin latinan otan varmasti sivuaineeksi yliopistossa, kreikasta ja hepreasta nyt en tiedä :D Harmi ettei latinaa enää oikeastaan puhuta ollenkaan, jos nyt vatikaanin paavia ei lasketa, koska olisi ikävää nähdä niin merkittävän ja vanhan kielen kuolevan. Onhan latinaa vanhempiakin kieliä, mutta minusta latinaan pitäisi tarttua vielä vahvasti nyt, kun sitä kuitenkin osataan vielä puhua, sillä monia kuolleita kieliä ei enää koskaan pystytäkään puhumaan vaikka lukeminen onnistuisikin, koska se taito on kadonnut aikoja sitten...

Jooh, monet kaverit ja sukulaiset vitsailee, että minun pitäisi ruveta työskentelemään kääntäjänä arkeologisilla kaivauksilla, mutta sinne nyt on vielä piiiiitkä matka, että saa nähdä mitä tää elämä tuo tullessaan ja muuttuuko mielipiteet :D Kääntäjän ja tulkin työt kuitenkin kauheasti kiinnostavat, opettaminen ei niinkään, ellei sitten yliopistotason opettaminen... Englanti mulla nyt kuitenkin on se vahva puoli, mutta englannin kääntäjiä nyt löytyy pilvin pimein, että yritän panostaa noihin ruotsiin ja venäjäänkin jos vain suinkin jaksan ja kykenen :D

Joo, siitä tuli pidempi sepustus kuin luulin, mutta näin :D
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #92 : Helmikuu 21, 2011, 21:13:56 »
Minä myös tykkään kielistä kovasti! Pitkään vihasin vieraita kieliä, enkä tiennyt mitä hyötyä niistä ikinä minulle olisi. Siksi koko ala-asteen englannin numeroni olivat lähinnä kutosta ja seiskaa. Yläasteella aloin pikkuhiljaa hoksaamaan, että kielethän onkin ihan hyödyllisiä, mutta se vaati silti aikaa ennen kuin sain englannin taitoni paranemaan. Tällä hetkellä puhun englantia sujuvasti, mutta paljon työtä se vaati saada korjattua se vahinko mitä ala-asteella tein omalle kielitaidolleni.

Englannin lisäksi olen tietysti opiskellut ruotsia. Yläasteella pärjäsin oikein hienosti ja ruotsin numeroni olivat ysiä lähes kaiken aikaa. Lukiossa alku meni ihan hyvin, mutta sitten meille vaihtui opettaja, jonka kanssa emme vain tulleet toimeen ja ruotsin numeroni alkoivat tippua pikkuhiljaa. Ammattikorkeassa kaksi pakollista ruotsin kurssia olivat ehkä elämäni vaikeimmat kurssit ikinä. Nyt harmittaa, että laiminlöin ruotsia niin pahasti ja ajattelin mennä kansalaisopistoon ruotsin kurssille ensi syksynä mahdollisesti.

Lukiossa aloin opiskella italiaa ja ai että rakastan sitä kieltä <3 Kielioppi on suhteellisen yksinkertaista ja sen kanssa minulla ei ikinä ole ollut mitään ongelmaa. Ongelmia tuottaa lähinnä sanavarastoni suppeus ja reagointikyky. Minulla on tällä hetkellä pari italialaista kaveria täällä ja yritän aina välillä jotain jutella heidän kanssaan italiaksi, mutta lähinnä se jää siihen "Hei, mitä kuuluu?" tasolle :/

Ammattikorkeassa meidän piti sitten valita kolmanneksi pakolliseksi kieleksi (englannin ja ruotsin lisäksi) joko venäjä tai saksa. Minulla on aina ollut joku fiksaatio kieliä kohtaan, joissa on erikoiset aakkoset. Siksi valitsinkin venäjän. Sitä opiskelin koko viime vuoden ja vielä viimeinen kurssi odottaa suorittamistaan, kun Suomeen kotiudun takaisin ensi syksynä. Olen autuaasti onnistunut unohtamaan lähes koko kielen, pakko kesällä itseopiskella kieli takaisin päähän, jos meinaan päästä sitä kurssista läpi :D Venäjä on kyllä kauhean ihana kieli (vaikka hermo meinaakin välillä mennä niiden 7 eri ässän kanssa -.-) ja tarpeellinenkin, Itä-Suomessa kun asun.

Täällä Irkuissa aloin viime syksynä sitten opiskella iiriä. En ihan tarkkaan ymmärrä minkä kohtauksen oikein sain, kun tuollaisen päätöksen tein. Kamala kamala kieli! Tai siis, kovin nätti kielihän se on, ihan pirun vaikea vain. Iiri on yksi viimeisistä elossa olevista kelttiläisistä kielistä, eikä siksi muistuta mitään tuntemaani kieltä. Kyseinen kurssi oli myös lähinnä irkkuopiskelijoille tarkoitettu. Vaikka kurssin nimi olikin alkeet, niin vauhti oli silti melkoista. Irkut kun iiriä opiskelevat muistaakseni 6-vuotiaasta, niin opettaja tietysti meni heidän tahtinsa mukaan ja minä ja kolme muuta vaihtaria olimme ihan huuli pyöreänä suurimman osaa ajasta. Kukaan meistä kun ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut koko kielestä. Puolen vuoden intensiivisen opiskelun jälkeen osaan lähinnä esitellä itseni, kysyä kuulumisia ja kertoa mistä pidän ja mistä en :D

Tänä keväänä aloitin sitten vielä seitsemännen kieleni (tiedän, olen päästäni sekaisin): saksan. Aiemmin minulla oli asenneongelma saksaa kohtaan ja pidin sitä yhtenä maailman rumimmista kielistä. Täällä olen kuitenkin saanut niin paljon saksalaisia kavereita, että ajattelin nyt sitten opiskella sitäkin kieltä. Ainakin on ihmisiä ympärillä, jotka osaavat neuvoa, jos en jotain tajua :P Tähän mennessä olen kyllä pitänyt saksasta oikein paljon. Huomaan paljon yhtäläisyyksiä englannin ja ruotsin kanssa, niin silleen on suhteellisen helppoa. Tässä vaiheessa vielä ainakin. Aion kyllä ehdottomasti jatkaa saksan opiskelua Suomessakin, jos vain mahdollista.

Että näin. Seuraavaksi mieli tekisi opiskella hepreaa ^^
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Svitanie Tonttu

  • Onnettoman oikukas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #93 : Helmikuu 22, 2011, 07:50:51 »
Mie opiskelen tällä hetkellä (valitettavasti) vain kahta kietä, niitä pakollisia englantia ja ruotsia.

Enkku vielä menee, se kun alko jo ala-asteella niin on ''jääny päähän'' ja englanniksi osaan toimittaa kaikki perusasiat, niinkuin pitääkin ja ymmärrän paljon enemmän kuin mitä puhun, koska kieliopin ja lauserakenteiden osaamiseten tasot on mitä on.
Asiaan vaikuttaa olennaisesti myös se, että meillä oli viime vuonna kielten opettajana täysidiootti, jolta en siis oppinut yhtään mitään (ei saanut pidettyä meitä kurissa ja opetti omituisesti.. Ja mehän käytettiin tilaisuus hyväksi eikä tehty mitään tunneilla.)
Tänä vuonna oon vähän tsempannu, ja enkku onkin kasi, vaikka viime vuonna ja ala-astella 9-10 luokkaa..

Mutta Ruotsi.. Voi luoja.
Ruotsia oon siis opiskellu seiskalta asti, niinku varmaan moni muuki.
No, aluksi siellä tunneilla jaksoi yrittää jotain, vaikka oli tuo täysidiootti opena, mutta ennen pitkää se meni siihen, että tunneilla en kuunnellu juurikaan, käänsin toki oikeen sivun sillo ku käskettiin ja tehtäviä tarkistaessa kopioin oikeet vastaukset kalvolta jolta ne näytettiin.
No, sitte tuli loppukevät ja tää opettaja potkittiin pois (koska se ei ollu ihan täyspäinen..) ja meille tuli sijainen, joka pisti yhtäkkiä ruotsin isot kokeet, ja kun kukaan ei ollu tehny koko kurssissa yhtään mitään, nii aika paniikkihan siinä melkein jo iski..
Onneks koepäivänä saatiin sitten tietää, että tuo vanha ope on pistäny meille jo kurssiarviot ja koenumero ei voi vaikuttaa siihen kuin nostavasti.
Tänä vuonna meillä sitten vaihtu ruotsin opettaja ja asennekkin muuttui melkoisesti.
Uus ope on nimittäin ihan älyttömän mukava ja osaa opettaa, ja ennen kaikkea innostaa oppimaan.
Vaikka sanavarasto ja kielioppi viime vuodelta on melko vajavainen, oon tän opettajan tunneilla silti oppinu ihan kohtalaisesti ruotsia, jopa niin paljon, että uskallan toivoa ruotsista kasia todistukseen. (viime vuonna 10...)

Koska oli 7. luokalla tyhmä, en tajunnu ottaa saksaa, vaikka se olis valinnaisena ollu..
haluaisin siis opiskella myös saksaa, lisäksi olis kiva osata ranskaa ja latinaa. ^^
Ehkä sitten lukiossa, jos pääsisin jonnekkin missä olis kivoja kieliä.
''Emme lopeta leikkimistä sen takia, että vanhenemme. Vanhenemme sen takia, että lopetamme leikkimisen.''

''Hänet vastaanotti lääkäri, joka totesi:
Tonttu on lisätty keskusteluun'' (c)ryhmis

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #94 : Helmikuu 22, 2011, 19:22:11 »
Millähän saksanopiskelu lähtee lapsesta? Pitkä saksan opiskeltuani ja kirjoittettuani pyrin yliopistoon opiskelemaan saksan kääntämistä ja tulkkausta. Ja tässä sitä ollaan. Se on pääaine. Kieli. Se on pääaine. Joskus vielä teen sillä mahdollisesti työtä. Pelottava ajatus.

En tosin ole ihan varma, haluanko sittenkään kääntäjäksi. Ensi vuonna ajattelin aloittaa eestin opinnot ja jos miellyn siihen, pyrin sivuaineeseen. Se kiinnostaa ihan siksi, että isäni suku on Virosta kotoisin. Kääntämisen opintoihin kuuluu myös pakollista suomea, mutta olen satavarma, että haluan opiskella sitä enemmän. Haluaisin joskus opettaa suomea vieraana kielenä. Hain alunperinkin toiseen yliopistoon suomen kieleen, mutta ei onnistanut. Niinpä koetan nyt vaivihkaa suuntautua fenno-ugrilaisiin, mahdollisesti voisin vielä unkarin opintoja napata siihen päälle.

Yliopistossa olen myös jatkanut kielikeskuksessa venäjän opiskelua, lähinnä siksi, että haluan pitää sitä taitoa yllä. Minusta se on sisnänsä kiva kieli, että kirjaimet opittuaa sitä ääntää jokseenkin helposti suoraan paperilta, ja äänteet eivät ole aivan vieraasta unoversumista. Toisin kuin eräässä toisessa kielessä... Jonkin ihmeellisen itsetuhopuuskan vallassa aloitin ranskan, ja voi jösses, en kyllä ensimmäisen alkeiskurssin jälkeen ole heti jatkamassa. Minun kieleni ei kerta kaikkiaan taivu ranskan ääntämiseen, eikä korva osaa erottaa sanoja toisistaan, vaikka nyt hiukan kirjoitettua kieltä tajuankin. Tulipahan kokeiltua sitäkin. Hyvästi, EU-työ :D

Sitä italiaa en ole vieläkään aloittanut, mutta ehkä vielä. Klassisen musiikin kieli kiinnostaa yhä. Korea saa myöskin vielä odottaa. Mukavana harrastuksena voisi noita kokeilla sitten kun on taas enemmän aikaa, vaikka on kyllä vaikeaa ottaa kieltenopiskelua yhtä rennosti kun siitä on tehnyt itselleen kokopäiväduunia. Ja vähän ressaa sekin ajatus, että jos nyt kumminkin kääntäjäksi lopulta päädyn, minulla olisi hyvä olla saksan lisäksi toinenkin vieras työkieli, eikä se englanti ehkä ole työmarkkinoilla paras valttikortti, vaikka englannistakin toki vielä käännettään (onneksi). Ruotsista saattaisin kovalla työllä saada työkielen, jos onnistuisin parantamaan asennettani sitä kohtaan. Venäjästä myös, mutta toisaalta se on kieli, jonka haluaisin pitää mukavana, koska sitä se minulle tähän asti on ollut. Venäjän opiskelusta nautin lukiossa suuresti enkä ole varma, haluanko pilata sitä iloa lukemalla siitä paperit.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #95 : Helmikuu 22, 2011, 20:57:26 »
Itse opiskelen äidinkielen lisäksi kolmea kieltä; englantia, ruotsia ja saksaa.

Englantia olen opiskellut kolmosluokalta, kuten meillä päin kaikki muutkin.
Englanti on minulle todella helppo kieli ja tykkään siitä todella paljon. Harmittaa, että numeroni ei ole 10, vaan 9. Tuntuu, että se ei vastaa osaamistani. :'D Kuulostan omahyväiseltä, mutta kun minä _osaan_ englantia. ):

Ruotsia olen opiskellut seikalta. Meillä oli aluksi nykyisen opettajamme sijainen puoli vuotta, jolloin opiskeltiin kaikki periaatteet. Se sijainen on aivan surkea ja en oppinut mitään. Siksi ruotsi ei ole alkanut sujua myöhemminkään. Nyt olen yrittänyt panostaa, kun numeroni laski joulutodistukseen kasista seiskaan (en kyllä osaa ruotsia edes seiskan edestä :'''D) ja haluaisin sen takaisin kasiin ysin päättötodistukseen.

Saksaa aloin opiskelemaan valinnaiskielenä kasilla. Meillä on sama opettaja kuin ruotsissa, joka on ihan hyvä ja todella mukava, mutta saksassa etenemme jostain syystä aina puolet nopeammin kuin ruotsissa ja se hankaloittaa opiskelua. Osaan saksaa ehkä hieman paremmin kuin ruotsia, mutten ole kovinkaan hyvä. Me menemme muutaman kuukauden päästä Saksaan tämän ryhmämme ja pitkän saksan lukioiden kanssa ja AAA en tahdo puhua siellä saksaa. Siksi päätin, että kun opettaja ei ole valvomassa, käytän siellä vain englantia. :---D
Ajattelin, että lukioon mennessäni aloitan saksan alusta, koska haluan oppia kyseisen kielen kunnolla. (:
Numeroni on tällä hetkellä seiska, sekin laski myös. En ole jaksanut panostaa muutenkaan kouluun, kun on ollut kaikkia ongelmia, mutta tämänkin haluaisin vielä nostaa päättötodistukseen kasiksi. (:
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Saffy

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #96 : Helmikuu 23, 2011, 12:07:39 »
Opiskelen (äidinkielen eli suomen lisäksi, luonnollisesti) englantia, ruotsia ja saksaa. Tosin ruotsia ei ole kyllä tullut opiskeltua sanaakaan syksyn yo-kirjoitusten jälkeen.. Ei saisi antaa sen unohtua kokonaan, sillä kaikesta kielitaidosta on hyötyä, eli pitää jossain vaiheessa taas aktivoitua senkin osalta. Tällä hetkellä englanti ja saksa ovat kuitenkin pääosassa kun on nuo kirjoituksetkin ihan pian edessä.. :)
Lisäksi olen opiskellut alkeita japanista kansalaisopistossa ja käynyt lukiossa 2 latinankurssia, mutta niidenkin kanssa meinaa olla se ongelma ettei mulla riitä aikaa eikä energiaa syvempään perehtymiseen. Ihan täysin itsenäisesti olen lisäksi yrittänyt saada kiinni espanjan, italian ja islannin alkeista.. ;D Näitähän riittää, mutta parempiin tuloksiin varmasti pääsisin jos keskittyisin vain yhteen noista.

Ala-asteella en mitenkään erityisesti pitänyt kielten (=englannin) opiskelusta, vaan olin silloin enemmänkin matemaatikko ;D Yläasteella tilanne syystä tai toisesta muuttui, osasyynä varmasti se että englanninopettajani oli todella mukava ja kannustava, ja huomasin olevani hyvä kielissä, myös ruotsissa joka alkoi seiskaluokalla. Sekä englannin että ruotsin numerot olivat koko yläasteen ajan 10. Olisin halunnut ottaa 8. luokalta valinnaiseksi venäjän, mutta muita kiinnostuneita ei ollut riittävästi jotta ryhmä olisi saatu aikaan. 8. luokalla (vai oliko se 9?) kävin myös japaninkurssilla kaverini kanssa.

Lukiossa aloitin lyhyen saksan, ja vaikka sen oppiminen onkin välillä tuntunut ihan pakkopullalta niin olen kyllä nyt tyytyväinen etten lopettanut sitä kesken.. Kyllä siihenkin vaan pääsee sisään jos jaksaa yrittää. Päättötodistukseen on tulossa 9 arvosanaksi eli ei tuokaan huonosti ole mennyt ;) Englannissa ja ruotsissa numero pyöristyy edelleenkin kymppiin, vaikka parista kurssista onkin tullut 9. Latinan kanssakin menestys on ollut samanlaista eli kaksi 9:ä, valitettavasti vaan jouduin jättämään sen opiskelun siihen kun oli muutenkin niin paljon kursseja enkä saanut kolmatta enää mahtumaan lukujärjestykseen.. Kielistä on vaan pikkuhiljaa tullut mun ehdottomia lempiaineita ja jotain kieltä olen erittäin todennäköisesti menossa opiskelemaan lukion jälkeenkin.

Mikä kieltenopiskelussa sitten viehättää? Olen tätä paljon miettinyt, enkä ole mitään yksiselitteistä ratkaisua löytänyt. Kai se on osittain se, että uusi kieli avaa aina ikkunan toisenlaiseen kulttuuriin ja ajatusmaailmaan. Itse suorastaan rakastan sitä, kuinka "hassuilta" esimerkiksi muiden kielten sananlaskut kuulostavat.. :D Toki kieltenopiskelu on aina myös hyödyllistä, niinkuin jo ylempänä sanoin. Ei nykyään oikein pärjää missään pelkällä suomen kielellä.

Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #97 : Helmikuu 23, 2011, 21:26:04 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)

Ja tuli tässä mieleen, että olenhan minäkin tosiaan opiskellut japanin alkeet aikoinaan lukiossa. Päähän jääny mitään muuta kuin watashi wa Karoliina desu :D Sekä muutama hiragana kirjoitusmerkki.

Sekä lisäksi osaan viittomakielen alkeet. Aloitin viittomakielen opiskelun heti synnyttyäni kehitysvammaisen isoveljeni takia ja äidin mukaan viitoin ennen kuin puhuin. Veljeni kuoli kun olin 8-vuotias ja sen jälkeen en ole kyseisen kielen kanssa ollut missään tekemisissä. Osaan yhä aakkoset ja joitain yksittäisiä sanoja, mutta siinä se lähinnä :D Olisi ihan mielenkiintoista joskus palauttaa tuokin kieli taas muistiin.
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Broadway Honey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #98 : Helmikuu 23, 2011, 22:04:57 »
Itse olen niitä joille kielten opiskelu on helppoa ja hauskaa.Kielet ovat(musiikin ja biologian ohella) minulle mieluisimpia aineita.
Aloitin alunperin saksan lukemisen ala-asteella.Kieli oli mielestäni erittäin looginen ja ymmärrettävä,mutta se ei ikinä onnistunut pitämään mieleenkiintoa yllä,joten lopetin sen ylä-asteelle siirtyessäni.
Englanti on tullut aina luonnollisesti,en edes tiedä miksi.Koko kieli vaan tuntuu itsestäänselvyydeltä ja kokeisiinkaan en ikinä lue muuta kuin sanaston.
Ruotsi taas...toisaalta kieli on melko helppoa.Lähinnä ulkoa opettelua.Mutta ruotsissa häiritsee motivaatiota se että se kuulostaa niin kamalalta.
Ranskan aloitin lukion alkaessa.Nyt luen ranskaa toista vuotta.Ranska on kieli jota olen rakastanut niin kauan kuin muistan.Kielen opiskelu on vaikeampaa kuin monen muun,ja ääntäminen hankalampaa,mutta motivaationi ansiosta jaksan nähdä vaivaa siitä huolimatta.Ja hyvin menee.
Espanjan aloitin myös lukion alkaessa.Ensimmäiset kolme kurssia pelkkiä kymppejä.Ääntäminen menee suht helposti tiettyjen sääntöjen mukaan.Ja espanjan opettajani on ehdoton lempiopettajani.Tällä hetkellä menossa 5 kurssi(4 kurssin numeroa ei ole vielä tulut).Ymmärrän jo jonkin verran tekstiä ja puhetta,mutta tekstin tuottaminen on se mihin pitää vielä panostaa.
Japania olen lukenut yhden kurssin verran.Kurssille menin kahden kaverini kanssa,suoraansanottuna puhtaasti vitsin vuoksi.Opin kurssilla lähinnä erillisiä kirjoitusmerkkejä,lauseita ja sanoja.Jos joku minulle japania puhuisi,ymmärtäisin tuskin sanaakaan.
Italiaa olen aina halunnut oppia.Ilmoittauduin jo italian alkeiskurssillekin tämänhetkiseen jaksoon,mutta kurssi järjestettäisiin naapurikoulussa,enkä jaksa rampata sinne kolmea kertaa viikossa.Ehkä jonain päivänä...

Ymmärrykseni eri kielissä vaihtelee.Englantia puhun sujuvasti ja ymmärrän lähes kaiken.Ruotsia ymmärrän,mutten itse puhu kovinkaan sujuvasti.Ranskassa ja Espanjassa ymmärrän tietyistä aiheista,ja joistakin pystyn myös keskustelemaan ja kirjoittamaan,toisista aiheista ei ole (ainakaan tässä vaiheessa opiskelua) aavistustakaan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 24, 2011, 20:29:56 kirjoittanut Broadway Honey »
I´m like Tinkerbell. I need applause to live. - Rachel Berry
Being great at something is going to change that.Being a part of something special makes you special. - Rachel Berry
You have bewitched me body and soul,and I love...I love...I love you.-Mr.Darcy

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #99 : Helmikuu 27, 2011, 18:14:57 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)


Mutta eihän kielen kiinnostavuuteen mitenkään vaikuta se käytetäänkö sitä enää tai onko se kuolemassa lähiaikoina :o!! Englannillahan pärjää nykyään joka maassa (joissani pitää ehkä käyttää pari minuuttia tulkin löytämiseen, mutta kyllä löytyy aina) joten miksi opiskella sitten yhtään mitään kieliä? Minusta englanti, ranska ja saksa ovat kolme tylsintä kieltä mitä tiedän, kun _kaikki_ puhuvat niitä ja niistä. Englantia osaan tietenkin (opiskelen englanniksi), ja saksakin on ihan hyvin hallussa. Ne ovat silti molemmat tylsiä kieliä eikä niiden opiskelusta saa läheskään yhtä paljon irti kuin (esimerkiksi) japanin...

Poissa Saffy

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #100 : Maaliskuu 01, 2011, 13:51:34 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)

Niin on gaelikin jos noin ajattelee, mutta tällä mun haluamisella ei olekaan mitään tekemistä turhuuden tai hyödyllisyyden kanssa. Nuo kummatkin vaan ovat niin älyttömän mielenkiintoisia - osittain juuri siksi, että ne ovat mahdollisesti häviämässä ja vievät samalla mukanaan jotakin mitä ei voi saada enää takaisin. Jokainen kieli on rikkaus, jos multa kysytään, ja niihin liittyvät erilaiset kulttuurit ja tavat ja ajatusmaailmat.. ah. :) Ja se vaikeuskin on aika suhteellinen käsite.

Valitettavasti en siis mitenkään voi olla samaa mieltä sun kanssa tässä asiassa. Jos kaikki ajattelis noin ni eihän tässä maailmassa olis kohta enää kuin yksi ainoa kieli (tod. näk. englanti) ja se olis kyllä mun mielestä erittäin tylsää.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #101 : Maaliskuu 01, 2011, 15:48:55 »
^Komppaan Saffya ja Gollimia. Kuulun myös itse niihin, joiden mielestä jokainen kieli on uusi näkokulma maailmaan, ja sellaista rikkautta pitäisi pyrkiä vaalimaan. Kielten kuoleminen on toki luonnollista, mutta samalla hyvin surullista - itse en kestä pitkään ajatellakaan, että olisin viimeinen äidinkieleni puhuja. Se jos mikä olisi yksinäistä. Kielen mukana kuolee tapa ajatella. Perinteisinä esimerkkeinä: suomen kielen hän-pronomini on eikä sanoja luokitella sukuihin, vaikka useissa muissa kielissä esiintyvät pronominit feminiinille, maskuliinille ja jopa neutrille. Miksi monien kielten puhujien kesken on syntynyt tarve erotella miehet ja naiset (ja "miespuoliset ja naispuoliset asiat" ;>) toisistaan, tai miksi se vastaavasti on hävinnyt suomesta (minulla ei ole aavistustakaan, millainen historia tähän liittyy)? Joissain kielessä me-pronomineja on kaksi, yksi joka sisältää puhutetavan yksilön tai joukon ja yksi, joka sisältää vain puhujan ja jonkin kolmannen osapuolen (en muista, mitä kieltä yleisen kielitieteen luennoitsija käytti esimerkissään, mutta jos joku tällaisen kielen nyt muistaa, niin kertokaa). Miksi kulttuurissa on syntynyt tarve erotella ja täsmentää joukkoja näin? Kuolleiden kielien osaaminen auttaa mitä luultavimmin ymmärtämään historiaa. Osa niistä kielistä vain on kadonnut niin tyystin, ettei niitä enää juuri pystytä oppimaan :<

Itsekin varmaan tarttuisin tilaisuuteen opiskella jotain pientä, harvinaisempaa kieltä vaikka sitten ihan teorian tasolla, koska niitä kieliä on haasteellista päästä käyttämään tositoimissa. Suomen pienemmät sukukielet kiehtovat minua, samoin kuin saamen kielet, joita eräs ystäväni opiskelee. Rakenteellisesti erilaiset kielet ovat hyvin mielenkiintoisia. Puhumattakaan siitä, kun yrittää käsittää sanaa, jolle omasta kielestä ei löydy osuvaa käännöstä. Toisaalta englannin eri muodot ovat sikäli kiinnostavia, että eri puolilla maailmaa englanti on päässyt sekoittumaan paikallisiin kieliin, mistä syntyy taas uusia kieliä.

Lainaus käyttäjältä: Saffy
Valitettavasti en siis mitenkään voi olla samaa mieltä sun kanssa tässä asiassa. Jos kaikki ajattelis noin ni eihän tässä maailmassa olis kohta enää kuin yksi ainoa kieli (tod. näk. englanti) ja se olis kyllä mun mielestä erittäin tylsää.
Itse en usko, että yksikielinen maailma olisi mitenkään edes mahdollinen. Miettikää, miten erilaisia murteita jo suomen sisällä on kehittynyt, voisiko maailmasta tehdä niin pienen, etteivät eri puolilla puhutut kielet erkanisi toisistaan ajan mittaan? Erilaiset kulttuurit ja olosuhteet luovat erilaisia tarpeita muokata ja käyttää kieltä eri tavoin, ja vaikka esim. englanti jyräisi alleen muut maailman kielet, se tuskin pysyisi samana englantina eri paikoissa kauaa.

Pienillä kielillä on käyttönsä, tosin myönnän, etteivät ne istu tehokkuusajatteluun. Itsellenikin englannin, saksan, venäjän ja ruotsin osaamisesta on ollut hyötyä ihan arjessa kommunikaation tasolla (vähintään siten, että ymmärrän saamani solvaukset, vaikken osaisikaan sujuvasti solvata takaisin :P) ja opiskelussa, niillä asiat hoituvat. Mutta pienempien ja eksoottisempien kielten opiskelussa on se avartava vaikutus ja ne muistuttavat siitä, miten monenlaisia ajatuksia maailmaan mahtuu.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #102 : Maaliskuu 05, 2011, 12:56:58 »
Gollim, Saffy ja Mirrekala: Älkää toki käsittäkö minua väärin. Minä rakastan kieliä ja olen kanssanne täysin samaa mieltä, että kielten kuoleminen on surullista. Kävin kerran lukion maantiedon tunnilla kovan väittelyn opettajamme kanssa siitä, onko globalisaatio hyvä vai huono asia. Minun mielestäni se kun tuhoaa kulttuureja tai ainakin sulauttaa niitä toisiinsa. Ja kulttuurien kuolemisen myötä jotakin hyvin arvokasta katoaa.

Tarkoitin kommentillani vaan sitä, että iirin tai muiden kuolemassa olevien kielten opiskelu on melko hyödytöntä, koska et pääse käyttämään sitä kieltä oikein kenenkään kanssa ja siksi et koskaan voi osata sitä sujuvasti. Englanti on monella suomalaisella vahva kieli ja puhumme sitä suhteellisen sujuvasti, koska sitä kuulee ja näkee joka päivä jossakin muodossa. Monet ulkomaalaiset jopa luulevat, että puhumme englantia Suomessa äidinkielenämme. Pohjoismaat taitavat olla lähes ainoat maat, jotka eivät duppaa leffoja ja tv-sarjoja, ja se on yksi syy siihen että englantimme on parempaa kuin esim ranskalaisilla. Olin melko järkyttynyt kun belgialainen kaverini kertoi, että katsoi ensimmäisen englannin-kielisen elokuvan vasta vuosi sitten...

Mutta niin, mulla oli pointti :D Kuolemassa olevien kielten opiskelu on toki mielenkiintoista, mutta itse ainakin opiskelen mieluummin kieliä, joita tiedän tarvitsevani tai joista on minulle hyötyä :) Ja ihan vaan sivuhuomautuksena, englannilla ei tosiaan pärjää kaikkialla. Tulin juuri toissapäivänä Barcelonasta ja piru vie kun ne espanjalaiset ei halua puhua sulle englantia -.- Ymmärtäisin, jos oltais oltu jossain pikkukylässä, mut c'moon Barcelona on Espanjan tärkeimpiä turistikaupunkeja! Onneksi yksi meistä osas espanjaa, ni tultiin jotenkin toimeen :D
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Queen

  • raivostuttavan positiivinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartBlade125
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #103 : Maaliskuu 07, 2011, 22:28:20 »
Olen aina tykännyt eri kielistä ja niiden opiskelusta.

Minulle kielet eivät ole oikeastaan ikinä tuottaneet suurempia vaikeuksia. Sanasto uppoaa helposti ja kieliopin sulatan nopeasti. ;) Englanti aloin opiskelemaan pakollisena 2. luokalla, ja se on siitä asti ollut lempiaineeni. Nykyään lukiossa tuntuu, että kun tunneilla käydään joitain uusia asiota tai kielioppeja läpi, niin osaan jo valmiiksi kaiken. O_o Se on ihana tunne kun kaikki vain luistaa sen kummempia ajattelematta. Helpottaa työtaakkaa, kun on yksi aine vähemmän opiskeltavana. :) Ei sillä, että ainahan voi oppia lisää ja kehityksen varaa toki riittää. Minua kiinnostaisi myös joskus (kaukaisessa) tulevaisuudessa kokeilla englannin kielistä opiskelua. En tiedä riittääkö pokka siihen kuitenkaan, kun en loppujen lopuksi tiedä kuinka vaikeaa (tai helppoa) se sitten onkaan.

Ala-asteella aloitin muistaakseni neljännellä luokalla venäjän. Opiskelen sitä edelleen, mutta en kauaa. :/ Motivaatio meni oikeastaan jo yläasteelle siirtyessä, kun opettaja vaihtui harmittavan paljon huonompaan. Nyt sitä on edelleen siellä ala-asteen tasolla, vaikka lukiossa vaadittaisiin vähän parempaa. ;) Otin venäjää kuitenkin nyt ekaksi vuodeksi, mutta ensi vuodeksi en ota. Sinäänsä ihan mukava kieli, mutta kun ei sitä 6,5:n vuoden jälkeen osaa yhtään! Kyrsii...

Seiskalla alkoi luonnollisesti ruotsi. Aloitin tosissani ruotsin opiskelun vasta nyt lukiossa, kun tajusin että svenskaahan olisi ihan kiva osata. :) Kyllä niitä numeroita ihan kivasti yläasteellakin tuli, mutta jotenkin tuntuu, etten muista mitään mitä siellä on käyty... No. Onneksi lukion ekoilla kursseilla ei niin kauheasti sitä uutta asiaa tule, vaan on pikemminkin vanhan kertausta. Yllättävän helppo kieli, kun käyttää aivojaan...

Lukiossa alkavaksi kieleksi otin saksan. Tähän asti olen tykännyt kovasti, ja kieli on kovin helpolta tuntunut. Ihmettelen miten niin monet yläasteella saksaa lukeneet (mutta nyt lopettaneet) väittävät sitä niin kamalan vaikeaksi. Kaksi kurssia olen suorittanut ja ysit napsahti molemmista. Saksan ainoa ongelma on se, että siinä on paljon samankaltaisia sanoja kuin ruotsissa. Tuppaa väkisin menemään sekaisin. Toisaalta siitä on ollut hyötyäkin; kun muistaa sanan ruotsiksi, niin sen muistaa myös saksaksi. :> Ja toisinpäin.

Kieliä, joita haluasin alkaa lukemaan ovat ainakin ranska ja espanja. En kuitenkaan usko, että tämä ihan lähiaikoina toteutuu, jos ollenkaan. Yritän keskittyä niihin kieliin, mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa tulen tarvitsemaan, ja siksi panostan englantiin, ruotsiin ja saksaan. :)
I'm not crazy, my mother had me tested.

Poissa Nora

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #104 : Maaliskuu 08, 2011, 19:49:30 »
Haa, kielten opiskelutopic!

Eli eli.. Englannin aloitin pakollisena 3. luokalla. Ymmärrän lähes kaiken arkipäiväisistä asioista, mut sit nää vähän harvinaisemmat sanat(kuten propaganda ja ongenkoukku) jää kyllä ymmärtämättä, enkä minkään alan ammattisanastoa tietenkään osaa, ei taideta peruskoulussa juurikaan opettaa! Puhuminenkin sujuu, mut mun sisällä on pieni perfektionisti, joten se puhuminen vähän jää, kun tahdon lauseen just oikein. Eniten ongelmia lauseen muodostamisessa on artikkelit(a, an, the) ja prepositiot, kun joskus se tulee ja joskus ei. (tehtiin tälläinen käännöslause, he olivat ajaneet kotiin: They had driven home. Mulla oli 'to home'.) Meidän luokan englanninopettaja naputtaa usein pikkuvioista(esim. kokeissa, ala-asteella oli sanakokeessa ISO (kirotus)virhe sanassa, punakynällä merkitty ja silti vaan pisteitä ropisi.) ja mm. sellaisesta, että ala-asteella(jolloin eri opettaja ofc) on opetettu asia tavalla a, ja kun hän opettaa asian tavalla b, niin ala-asteen tapa on kyllä oikein, mutta hänen tapansa parempi ja oikeampi tapa. :D Ja mä luulen, että se ei kauheasti pidä meidän koulun seiskadeestä eli meidän luokasta. (paljon häiriköitä, jotka vetää muutkin mukaan tunnin häirintään/muut puhuu tunnilla ja häiriköt häiritsee...) Numerona tästä on ollut aina ysi.
h
Ruotsi alkoi nyt seiskalla, joten elokuusta asti sitäkin on opiskeltu. Joulutodistuksessa numero 10. Meillä on tosi mukava opettaja, joka kannustaa meitä koko ajan ja näin, joten nekin, jotka ei yleensä ole kovin tuntiaktiivisia ja hyviä koulussa, yrittävät ja osaavat. Mulla on ruotsissa aika heikko kuullunymmärtäminen, etenkin jos tulee nauhalta. Osaan lukea ihan hyvin ja tajuan ne kielioppiasiat nopeasti. Pidän ehkä englannista enemmän kuin ruotsista, mut mun mielestä jokainen kieli on vain rikkaus, jota pitää arvostaa. Isolla osalla on asennevamma ruotsia kohtaan, ovat sitä mieltä etteivät tarvitse missään(venäjää kuulee joka päivä ja asun aika idässä), tai että riittää kun osaa englantia jne. Paras kaverini on sitä mieltä, ettei tarvitse missään ja hänellä on mielestäni ISO asennevamma ruotsin kieltä kohtaan. Hän tekee suuren ongelman ruotsin kielestä toisena Suomen virallisista kielistä, ja siitä, ettei Ruotsissa tarvitse opetella suomea. Ja lista jatkuu ja jatkuu.

Aion valita saksan valinnaiseksi kasille ja ysille(saksa, venäjä, ranska ja yrittäjyys meidän koulussa kaksivuotisia valintoja) ja tiedän hyvin, että se voi olla vaikeaakin, mut uskon pärjääväni, kun kerran pärjään kaikissa muissakin aineissa(todistuksessa 5 kymppiä, 3 kasia(kuvis, liikka, kässä), loput ysejä) ja motivaatiota on. Mummoni on lukenut kansalaisopistossa saksaa joten uskon saavani häneltäkin apua jos tulee ongelmia. :)
 
Ah, kreikka! Mut on viety puolivuotiaana Kyprokselle ja siitä eteenpäin joka vuosi kreikkaan, paitsi 4-vuotiaana emme käyneet siellä, vaan kävimme kummitätini luona Lontoossa, tosin yhtenä vuonna käytiin kaks kertaa. Rakkaus Kreikkaan on siis tullut äidinmaidon kautta, ja osasin joskus kuusivuotiaana kertoa nimeni kreikaksi kun sitä kysyttiin, eikä ollut ketään edes suomentamassa. Kävin neljännen luokan kevätlukukauden ja vitosen syyslukukauden kansalaisopistossa vanhempieni kanssa(tuttu opettaja) opiskelemassa kreikkaa(enkä aloittanut edes ihan alusta, osasin kirjaimet ja just kertoa nimen ennestään, ja pärjäsin hyvin. Lopetin siihen kun huomasin, etten ymmärrä joitakin kielioppisääntöjä sen takia, ettei niitä ole käyty äidinkielessä vielä. Kuitenkin olen yrittänyt käyttää kieltä aina kun käymme Kreikassa.  

Serranon perhettä oon katsonut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti ja joitakin sanoja osaan. :) Luultavasti jos olisi valinnaisena koulussa espanja ja kreikka, ottaisin ne. :D Samoin jos kreikkaan pääsisi vaihtariksi, olis kova valinta Brittien ja Kreikan välillä!

Poissa vesture

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #105 : Huhtikuu 21, 2011, 01:41:58 »
Minä rakastan kielien opiskelua! Keksin jatkuvasti uusia kieliä, joita haluaisin opiskella. Tähän mennessä olen opiskellut äidinkieleni suomen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa ja latinaa. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella jo mainitsemiani kieliä vielä lisää sekä aloittaa venäjän ja italian opiskelun. Myös alkeita olisi mukava osata esimerkiksi ranskasta ja hollannista. Olen aina ollut hyvä oppimaan kieliä ja etenkin lausumaan, ainakin itse olen sitä mieltä! :D Opin muutenkin kuulemalla asioita, mikä helpottaa valtavasti kielten kanssa.

Englannin kielen opiskelun aloitin kunnolla kolmannella luokalla. Tietenkin sitä tuli ensimmäisellä ja toisella luokalla opiskeltua fraaseja ja sanoja, mutta en laske sitä yleensä varsinaiseen opiskeluun. Minulla oli paljon ongelmia englannin kanssa ala-asteella. Kielioppi tuntui ajoittain aivan uskomattoman vaikealta eikä asiaa helpottanut lainkaan pelkoni viitata, seikka mitä opettajani kaikilta toivoi ja oli edellytyksenä hyville arvosanoille. Kumminkin yläasteella arvosanani kohosivat rajusti ja aikaisemmin vaikeat asiat vain loksahtivat paikoilleen ja aloin nauttia kielestä. Nykyään englanti on minulle se ehdottomasti helpoin vieras kieli. Pystyn puhumaan lähes tulkoon kaikesta englanniksi ja sanastoni on laaja. Kirjoitin englannin pitkänä ylioppilaskirjoituksissa ja ennakkopisteiden perusteella olisi tulossa vahva E.

Ruotsin opiskelua odotin innoissani ja olin siinä hyvä yläasteella. Ruotsi on periaatteessa helppo kieli, mutta monien ihmisten kohdalla asenne tulee tielle. Minulla kiinnostus kieleen lopahti lukiossa, mutta matikka oli vielä suurempi mörkö kirjoitusten kannalta, joten ruotsia oli pakko vääntää monen kurssin verran. Pidän ruotsista kielenä ja toivoisin osaavani sitä paremmin. Kirjoitin ruotsista C:n ja se on juuri arvosana mikä kertoo taidoistani ja sitä kirjoituksissa havittelinkin. Ruotsi tuppaa vain menemään aina pahasti sekaisin saksan kanssa.

Saksa on kielistä ehdottomasti minusta se kaunein. En silti aloittanut sen opiskelua ala-asteella vaan viivyttelin aina lukioon asti. Saksassa taitoni ovat hyvät, ymmärrykseni parempi kuin oma tuottaminen. Sanastoa minulla on, mutta sitä pitäisi saada aktiiviseksi. Kielioppi on aina saksassa se ilkeä piru, että sitä väkisinkin oppii inhoamaan! Saksaa olen opiskellut nyt siis kolme vuotta aktiivisesti ja ehdottomasti haluan vahvistaa taitojani. Olisi upea päästä opiskelemaan kieltä Saksaan ja puhua saksaa sujuvasti.

Latina on uusin rakkauteni ja opiskelin sitä lukiossa kolmen kurssin verran. Latina on hankala kieli ja siinä on todella haastetta. Kieliopissa on paljon muistamista, nään edelleen painajaisia niistä lukuisista taivutustaulukoista. Mutta onneksi opintoja helpotti se, että sanoja ei tarvinnut opetella ulkoa vaan sanakirjat oli kovassa käytössä. Latinan opiskelu muutenkin eroaa muiden kielten opiskelusta, koska sitä ei äidinkielenä enää valitettavasti puhuta missään. Latinaa ehdottomasti haluan vahvistaa ja jatkaa! Latinan opiskelu auttaa uusien kielien opiskelussa ja onhan sillä aina kiva päteä!
Scintilla etiam exigua in tenebris micat.

Poissa Minea

  • Kelvollinen leijona
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kolmas niistä Weasleyn kaksosista.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #106 : Huhtikuu 21, 2011, 02:51:49 »
Mei rakastan kans kyl kieliä yli kaiken! Ihmekös tuo, ne ovatkin vahvimmat aineeni koulussa, ovat olleet ihan alkuajoista lähtien. Oon vissiinkin perinyt kielipään, tai sitten se tulee suvusta (ainakin englannin kieli); isäni äiti on Briteistä päin. Oon kuiteskin sellainen, että en halua haalia liian paljon kerralla, joten mul on nyt pidempään säilynyt muutama kieli johon olet tosissani halunnut panostaa. Ja niissä pärjäänkin ihan todella hyvin.

Englanti on kuin toinen äidinkieli. Vartuttuani 3-vuotiaasta seitsemän vuoden ajan englanninkielisessä maassa, käyden englanninkielistä koulua, en oikein voinut vastustaa sitä että se kieli jää suuhun ja päähän. Enkä kyllä ole pannut sitä yhtään pahakseni, sillä kirjoitin juurikin ylioppilaskokeissa englannin, ja kyllä sieltä se L napsahti (odotin tosin E:tä). Ja no no. Tykkään englannista kielenä ihan hirveästi. Olen tosin jämähtänyt brittiläiseen aksenttiin, jota kyllä rakastan, mutta sen lisäksi australian ja irlannin aksentit kuulostavat tosi kivoilta. Ja se Kanadan "eh?" on tosi söpön "junttimainen". Amerikan englanti kuulostaa melko vieraalta korvaan, vaikka sitä läpi kouluvuosien mun päähäni yritettiinkin tunkea. Onneksi oli sitten aina mummu opettamassa "sitä oikeaa englantia", hoh.

11-vuotiaasta on tullut sitten luettua ranskaa. No, siitä sain sitten sen E:n ylppäreissä, eli kyllä mei vissiin sitä sitten osaan, vaikka omasta mielestäni koe menikin aivan teillä tietämättömillä. Osaan kyllä kirjoittaa ranskaa, kun saa hetken miettiä että mikä se sanajärjetys ja miten ne muut säännöt menikään, mutta puhe tuottaa edelleen vaikeuksia. Lukeminenkin on tosi helppoa; on ihan Potteritkin tullut luettua ranskaksi. Rakastan ranskaa kuitenkin kielenä; se on semmoinen kaunis, romanttinen kieli, jota monella ei kuitenkaan ole pinnaa kauan opiskella. Toivon, että tässä lähitulevaisuudessa pääsisin vähän pidemmäksi ajaksi oleilemaan/asumaan ranskankieliseen maahan, jotta saisin tuon puheenkin kuntoon.

Sit oon opiskellut italiaa sellasseet kolmisen vuotta. Se on oikestaan ollut alkuajoista lähtien mulle melko helppo kieli, mikä kyllä tosin ehkä johtuu siitä, että oon tuota vaikeampaa ranskaa lueskellut niin kauan, niin nää helpommat kielet sitten tuntuu tosi helpoilta. Olin tuossa muutama(ko) kesä takaperin 3 viikon kielikurssilla Italian Lignanossa, mikä oli kyllä tosi upea reissu! Enemmän siellä tosin kyllä tuli suomea ja englantia ihmisten kanssa puhuttua, kun oli helpompaa, mutta kyllä siinä ihan joitain juttuja tosissaan oppi italiaksikin puhumaan. Toivon että pääsen vielä tutustumaan syvemmin italian kieleen tulevaisuudessa, saa nähdä mitä lukion jälkeen tulee.

Joo ja sit oli se ruotsi pakollisena. Että mikä kieli, en tullut toimeen sen kanssa yhtään. Ei ollut motivaatiota, kiinnostusta, opettajakin oli mitä oli, joten kirjotin ruotsin sijaan matikan, hah.
Sunshine, daisies, butter mellow, turn this stupid, fat rat yellow.
- TU ES FOLLE ? TU ES UNE SORCIERE OU QUOI?

Poissa Koala

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #107 : Huhtikuu 21, 2011, 17:47:37 »
Kielet ovat minusta mielenkiintoisia ja niitä on hauska opiskella. Osaan nyt neljää kieltä, mutta muutamia siis opiskelen, enkä osaa oikein hyvin. Koulussa opiskelen tällä hetkellä kahta kieltä, jotka ovat ruotsi ja englanti. Molemmista sain todistuksessa kympit viime vuonna ja saan luultavasti tänäkin vuonna, sillä keväällä olevassa arviointikeskustelussa luvattiin kymppiä. Englantia osaan ehkä kuitenkin paremmin, kuin ruotsia. Muutenkin englantia käytetään enemmän, niin sitä kuulee paljon. Ylä-asteellekin pääsin kouluun, joka on englantipainoitteinen. Kun saa valita lisää kieliä, otan luultavasti ranskan, espanjan tai saksan. En tiedä vielä.

 Minusta on mukavaa opiskella kieliä ja on hauskaa kun osaa myös muitakin kielejä, kuin suomea.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #108 : Helmikuu 21, 2012, 12:22:28 »
Kuulkaat, minä sain syksyllä uuden pääaineeni ja se on tätä nykyä suomalais-ugrilainen kieltentutkimus. Eli repertoaarini on kuin onkin päässyt laajenemaan Vanhojen tuttujen (saksa, ruotsi, venäjä, englanti) lisäksi olen nyt hankkinut auttavat taidot unkarista ja käyn alkeiskurssia komipermjakin kielestä. (Ei, se ei ollut aivastus. Wikipedia on kaveri.) Molemmat kuuluvat opintoihini, jälkimmäinen tosin vapaaehtoisena. Lisäksi olen käynyt nyt hyvin pintapuolisen viron ja suomen vertailevan kielikurssin, jolla ei siis käyttökieltä haalita, mutta joka varmasti auttaa sitten ensi vuonna kun ehkä ehdin ihan oikean kurssin ottaa.

Unkaria pidän todella häiriintyneenä ja hassun kuuloisena kielenä. Sillä on joitakin rakenteellisia yhtäläisyyksiä suomen kieleen, sanastollisia vähäisesti, mutta sijamuotoja on suomea enemmän eikä ääntäminen ole aina ihan niin yksinkertaista kuin luulisi, vaikka se jo alkaakin sujua. Komipermjakissa on niin ikään sijamuotoja kuin sieniä sateella ja pari aivan uskomatonta äännettä. Lisäksi sitä kirjoitetaan latinalaisiin aakkosiin sotketulla kyrilliikalla. Jännä kieli.

Lisäksi otin oikeastaan huvikseni kurssin romaniaa. Arvatkaapa miten siinä kävi? kolmatta kurssia viedään, ja jos Se Oikea on olemassa, niin romanian kieli on kyllä minulle vahva ehdokas. Olen uskomattoman tykästynyt siihen - se on suomalaiselle kohtalaisen helppoa lausua, lukea ja kirjoittaa. Venäjän kieli auttaa jonkin verran, koska romaniassahan on slaavilaisiakin vaikutteita. Yllättävästi myös viime vuonna käymäni ja heti unohtamani ranskan alkeiskurssi alkaa muistua mieleen - lausuminenhan romaniassa ei ole mitään ranskaan päinkään (ja hyvä niin) mutta rakenteellisia yhtäläisyyksiä on jonkin verran ja samankantaisia sanoja toki runsaasti. Minusta romania kuulostaa todella kauniilta.

Jaa, suunnitelmat ensi vuodelle? Opintoihini kuuluu ensi syksynä luennoitava saamenkurssi, joten se. Lisäksi, mikäli aikaa millään riittää, italiaa tai portugalia. Unkarin saatan jättää ensi vuonna jäähylle, tai sitten en. Saksan kääntämisen opintoja voisin myös jatkaa, mutta sillä ei oikeastaan ole myöskään kiirettä. Eli kieliä kielten perään.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Brenda

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Potteristi, hetalisti ja mitähän vielä
  • Pottermore: OwlNettle504
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #109 : Helmikuu 21, 2012, 13:39:48 »
Mä tykkään kielistä. Tai, enpä niitä vielä enempää ole opiskellut kuin englantia kolmoselta ja ruotsia nyt yläasteella yhen kurssin. Harmittaa kun ei oo ollu mahollisuuta vielä opetella mitään muuta, 96set sai vielä ottaa nelosella ranskan tai saksan, mut sit näin 98t ei saanu ala-asteella muuta ku enkun, jotakin upeita säästötoimia taas -.- Nyt kuitenkin valinnaisiks otin ne molemmat (ranska+saksa) ja varalle Venäjän. Espanjasta ne oo lähes yhtään kiinnostunut, mut otin varalle lyhyenä. Haaveissa olis sitten lukiossa otta B3-kieleks italia. Sitä oon halunnu jo muutaman vuoden opiskella, mut ei oo koulussa tai missään kansalaisopistolla mahollisuutta.
 Koska tykkään kuitenkin kielistä ja kulttuureista jne kielten opiskelusta ja espanja on niin hyödyllinen, saatampa ehkä joskus sitäkin vähän opiskella. Poiketen monista muista maista ja kulttuureista, joissa pidän siitä "emämaasta" (tykkään Britanniasta enemmän kuin esim. Jenkeistä, Portugalista kuin Brasiliasta, Ranskasta kuin jostain random afrikanmaasta joka joskus kuulu ranskalle) tykkään silti enemmän Mexicosta ja niistä siellä suunnalla kuin Espanjasta. Joskus ehkä tarpeeksi paljon että kieltä jaksaisin opetella.
 Ikinäikinäikinä en haluaisi opetella kiinaa, japania, thaita tai muita tälläsiä Aasialaisia kieliä. Jotenkin en vaan tykkää niistä maista, tulee mieleen vaan saastasuus ja köyhyys, ihmistenpaljous jne. No en oikeastaan tiedä miten siellä oikeasti asiat on, mut ei vaan Aasian maat kulttuureineen innosta. Ja ikinä en haluaisi opiskella kieltä, jos en pidä kys. maan kulttuurista (tai jonkun maan, missä sitä kieltä puhutaan). En oikeastaan tykkäisi kielistä läheskään niin paljoa kuin nyt, jos ne eivät olisi niin voimakkaasti sidoksissaa kulttuureihin. Niistä mä oon aina tykänny, jo ihan pienenä tykkäsin museoista ja semmosista erilaisista tietodokumenteista.
Elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi. Jonakin päivänä olet vielä oikeassa.

Poissa Snive

  • Mini-Snapu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Se Kalkaros
  • Pottermore: HazelShadow43
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #110 : Helmikuu 21, 2012, 16:08:39 »
Kielten opiskelu on mahtavaa. Joku tutkimus on sanonut, että naiset on hyviä kielissä ja miehet matikassa. Entäs mää, kun oon hyvä molemmissa? :D
Kolmannella alkoi enkku, viidennellä aloitin vapaavalintaisena saksan, ruotsi alkoi seiskalla ja ranska vapaavalintaisena kasilla. Saksa ja ranska tulivat ihan päähänpistosta. Saksaa oon hyödyntänyt, mutta ranskaa en oo tarvinnu.  Lukiossa en aloittanut uutta kieltä vaan jatkoin aiemmin opiskeltuja kieliä. Venäjän aloitin amiksessa, kun piti valita venäjän ja saksan välillä. Saksa ois pitänyt aloittaa alusta. Olin opiskellut sitä jo 7 vuotta niin ei oikein ollut tarpeellista. Viroa aloin opiskelemaan työväenopistossa, kun halusin puhua sitä kaverin kanssa. Sillä lopputuloksella, että hän puhu mulle englantia ja mää hälle viroa. o.O Ja espanjan aloitin ammattikorkeassa.
Jos käyn Virossa tai Ruotsissa, puhun automaattisesti paikallista kieltä. Tuntuu hölmöltä, että puhuisin englantia, kun puhun sujuvasti paikallista kieltä.
Haaveena olisi aloittaa japani ja latina.
Snape, Snape, Severus Snape.

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #111 : Kesäkuu 07, 2014, 23:35:45 »
Olen tähän topiciin joskus muutama vuosi sitten jo kerran kirjoittanut (voi apua :D) mutta pieni "tilannekatsaus" ei liene pahitteeksi.

Mielenkiinto kielten opiskeluun mulla heräsi ensimmäisen kerran ala-asteen loppupuolella, kun satuin törmäämään iki-ihanaan espanjalaiseen tv-sarjaan Serranon perheeseen. Jonkin aikaa kys. tv-sarjaa seurattuani aloin opiskella espanjaa itsenäisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti. Tätä jatkui ihan näihin vuosiin asti, kunnes vihdoin lukiossa pääsin aloittamaan espanjan opiskelun ihan oikeasti. Ensimmäiset kurssit olivatkin todella helppoja pohjatiedon ansiosta. Ja vaikka espanjan kielessä onkin omat sääntönsä ja poikkeuksensa, niin en mä sano, että se vaikeaksi kuitenkaan olisi (ainakaan vielä!) käynyt. Jos on tarpeeksi motivaatiota, niin hankalammatkin kieliopit sun muut oppii kyllä :-)

Espanjan kielen myötä mua alkoi hiljalleen kiinnostaa muidenkin vieraiden kielten opiskelu, ja kasiluokalla aloitin valinnaisen saksan ja venäjän. Venäjän opiskelua jatkoin myös lukiossa mielessäni kielen osaamisen hyödyllisyys Suomessa nykyisin, varsinkin kun asun melko lähellä itärajaa ja täällä venäläisiä turisteja riittää jne. En voi tietää, onko tästä kielestä mulle tulevaisuudessa oikeasti mitään hyötyä, koska en näe itselleni sellaista ammattia, jossa venäjän kielen taitaminen olisi osallisena, mutta hukkaan opiskelu ei varmasti mene. Saksan kieli jäi lukiossa pois tilanpuutteen ja osittain mielenkiinnon hiipumisen takia, mutta ainahan sitä opiskelua voi jatkaa. Uskon kyllä nykyisellä saksan kielen taitotasollani pärjääväni, jos joskus tarve eteen tulee. Ensi syksynä aloitan lukiossa kuitenkin myös ranskan opiskelun nyt tai ei koskaan -meiningillä, sillä olen jo pitkään haaveillut sen aloittamisesta, mutta jostain syystä en vain ole niin tehnyt. Innolla odotan!

Näistä tavallisista pakollisista ruotsista ja englannista mulla ei taida olla mitään uutta sanottavaa, niitäkin toki tykkään ja oon aina tykännyt opiskella. Englanti hyödyllisyytensä jne. takia alkaa olla nykyaikana jo aika must, enkä mä todellakaan valita, pelkkä englannin kielen hallitseminen avaa maailmaa kuitenkin jo todella paljon enemmän! Ruotsin pakollisuudesta en ala tässä saarnaamaan sen kummemmin, se kuuluu kuitenkin sitten jo aivan täysin eri topiciin, mutta mä olen aina tykännyt opiskella ruotsia. Ruotsin taidon hyödyllisyys on ehkä hieman kyseenalaista näinä päivinä, mutta ei se todellakaan haitaksi ole.

Mua kiinnostaisi hirveästi opiskella ja oppia myös kreikkaa ja khmeriä. Khmeristä sen verran, jos joku ei tiedä, että se on Kambodzan virallinen kieli ja se kuuluu austroaasialaiseen kielikuntaan. Khmeriä ei tietääkseni oikein missään voi opiskella, ja itseopiskeluunkin on aika huonot puitteet, mikä on harmi. Hatara mitä kuuluu? -fraasi onkin ainoa, joka khmerin kielellä miulta luonnistuu. Kreikan alkeita osaan kyllä jo itsenäisen opiskelun ansiosta, mutta olisi tosi kiva oppia lisää. Muutamilla Kreikan eri saarilla matkusteltuani olen joka kerta ihastunut kyseiseen kieleen vain enemmän. Mun mielestä olisi huippua, jos joku kerta Kreikassa käydessä pystyisin hoitamaan kaiken kommunikoinnin kreikaksi, eikä tarvitsisi turvautua englantiin! Mielestäni on muutenkin tosi arvostettava juttu, että joku oikeasti jaksaa nähdä vaivaa ja edes yrittää puhua paikallista kieltä, mihin ikinä sitten matkustaakaan. Sniven kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että tuntuu jotenkin tosi tökeröltä puhua englantia, vaikka paikallistakin kieltä osaisi. Ei toki englannin käyttämisessäkään mitään moitittavaa ole, onhan se varmasti lähes aina kaikille tutuin ja varmin vaihtoehto.

Heprea on myös hyvin kiehtova kieli, eikä pelkästään historiansa takia. Se kyllä vaikuttaa tosi hankalalta ja monimutkaiselta, mutta olisi sitäkin silti hienoa oppia. En usko, että se kuitenkaan osoittautuisi hyödylliseksi, joten toistaiseksi jätän tämän haaveen ihan haaveen tasolle. Myönnän kyllä kerran katsoneeni youtubesta heprean kielen opetusvideon, ja tämän myötä osaankin (kehnosti) todeta hepreaksi "minä en ymmärrä". Youtubessa muutenkin tuntuu olevan suhteellisen laaja kirjo ihan asiallisia ja oikeasti käteviä kieltenopetusvideoita. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos kiinnostaa, mun mielestä on ainakin tosi helppo tapa opiskella itsenäisesti. 

Musta on jotenkin aivan mieletön tunne, kun alkaa opiskella jotain uutta kieltä ja sitten pikkuhiljaa oikeasti puhumaan ymmärtämään sitä! Esimerkiksi vieraskielisiä tv-sarjoja tai elokuvia katsellessa on ihan huippua, kun huomaa, että ymmärtää, mistä on kyse. Kielten opiskelu on kaikinpuolin rikastuttavaa, enkä voi kun suositella lämpimästi.
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #112 : Kesäkuu 08, 2014, 08:31:42 »
En muista oonko kirjottanu tänne ennen vai en, mutta ihan varmasti on päivittämisen varaa!

Minä rakastan kieliä yli kaiken. Opiskelu voi välillä olla vähän kuivahkoa, mutta noin yleensä kielet ovat ihania ja jos vain on mahdollista opiskelen niin montaa kuin vain suinkin kykenen. Tällä hetkellä olen käytännössä kaksikielinen, koska englannista on tullut niin vahva osa elämää, että käytän sitä päivittäin niin kirjoittaen kuin puheessaki ja sitähän myös kuulee ihan koko ajan.

Englannin siis aloitin ala-asteella kuten kaikki muutkin (melkein) Suomessa ja sitten yläasteen aikana innostuin siitä enemmän ja aloin lukemaan englanniksi kirjoja, lukiossa se oli jo melkein toinen luonto ja nyt opiskelen kyseisen kielen kääntämistä yliopistossa.

Seuraava kieli olikin sitten ruotsi, joka tyrkättiin naaman eteen yläasteella. Voin kertoa, että silloin vallinut asennevamma kyseistä kieltä kohtaan vaikutti sen verran oppimiseen, että mitään en kyllä osaa itse tuottaa (Jag kan inte svenska!), mutta lukea kyllä osaan yllättävän hyvin edelleen, vaikken lukion jälkeen ole missään kieltä käyttänyt tai kuullut.

Yläasteella ollessa luin vuoden kansalaisopistossa espanjaa. Olen aina pitänyt espanjan kielestä ja se on myös ihan hyödyllinen kun sitä niin paljon puhutaan tuolla Amerikan mantereilla. Se jäi kuitenkin silloin siihen vuoteen ja nyt olen vasta ihan viime viikolla saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut sitä itsenäisesti opiskelemaan. Saa nähdä kuinka pitkälle pääsen, tarkoitus olisi ottaa myös yliopistossa espanjan kursseja.

Sitten päästänkin jo lukioon, jossa otin hetken mielijohteesta venäjää. Rakastuin heti kyrillisiin aakkosiin ja innostuin opiskelusta, vaikka innostus välillä hiipuikin kielen vaikeuden (ja erilaisuuden) ja opettajan epäpätevyyden takia. En kuitenkaan luovuttanut ja otin venäjän sivuaineekseni nyt yliopistossa. Perusteet alkaa olla jo aika lailla hyvin hallinassa, mutta sujuva en kyllä venäjässä ole, en sinne päinkään.

Sitten tämä ihme hourahdus mikä minulle tuli viime jouluna ja sain siihen kaverinikin mukaan: otimme yliopistossa romaniaa. Kylläh, romaniaa. Yliopiston sähköpostilistalle tuli ilmoitus uusista kursseista ja minäpä sitten päätin että tuota mennään opiskelemaan, jos ei muuten niin ainakin sen takia että voidaan kuunnella nostalgiapöllyssä O-Zonea ja opetella sanomaan Draculan tavaramerkki-lause: "I want to suck your blood!" romaniaksi. Noh, se oli kyllä semmoinen katastrofi ettei mikään, opettajalla ei ole mitään kokemusta, oppikirjoja ei ensin ollut ja sitten kun ne tulivat ne olivat pelkästään romaniaksi... öö? Mutta vitonen tuli silti kurssista, vaikka monta kertaa mietittiin pitäisikö se jättää kesken. Saa nähdä jatkuuko ensi vuonna :'D

Sitten vielä viime viikolla aloitin (vihdoin ja viimein) opiskelemaan saksaa itsenäisesti. Olen harmitellut jo kauan sitä etten ottanut kyseistä kieltä yläasteella kun oli mahdollisuus :< Tai edes lukiossa. En ole kyllä mitenkään iso kielen fani, mutta kyllähän tuo tärkeä kieli euroopassa asuvalle on, joten yritetään. (Tällä hetkellä menee järki artikkeleiden kanssa...)

Juuh, siinä on minun kieliarsenaali tällä hetkellä. Jatkossa haluaisin opiskella myös latinaa, kreikkaa, hepreaa, kiinaa, swahilia (ja ehkä jotain muuta afrikan kieltä) sekä islantia. Ja voishan tuohon laittaa vaikka kaikki maailman kielet, mutta ei taida olla kovin realistista hommaa se :DD Ainoa kieli jota en todellakaan halua opiskella on ranska ja sekin on lähinnä asennekysymys - ranskalaisten asenne nimittäin. Juu tiedän että ei ne läheskään kaikki niin ahdasmielisiä ole, mutta jotenkin jäänyt niin ärsyttävä kuva, että pitäkööt kielensä, minä sönkötän niille englantia, tykkäsivät tai ei :DD (Minusta se on niin ruma kielikin vielä kaiken lisäksi, hyh.)
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #113 : Kesäkuu 08, 2014, 13:11:07 »
Lainaus
Ja voishan tuohon laittaa vaikka kaikki maailman kielet, mutta ei taida olla kovin realistista hommaa se :DD Ainoa kieli jota en todellakaan halua opiskella on ranska ja sekin on lähinnä asennekysymys - ranskalaisten asenne nimittäin. Juu tiedän että ei ne läheskään kaikki niin ahdasmielisiä ole, mutta jotenkin jäänyt niin ärsyttävä kuva, että pitäkööt kielensä, minä sönkötän niille englantia, tykkäsivät tai ei :DD (Minusta se on niin ruma kielikin vielä kaiken lisäksi, hyh.)

Ranska tuntuu tosiaan jakavan ihmisten mielipiteitä kovasti :)

Se taas on minun lempikieleni, ja ranskalaisten kanssa sen puhumisesta tai puhumisesta ylipäänsäkään minulla ei ole kuin ihan hyviä kokemuksia (mitä nyt useat puhuivat parempaa espanjaa kuin englantia). Tuollaista ylpeää suhtautumista näkee kuulemma enimmäkseen Pariisissa, jossa en itse ole käynyt lentokenttää pidemmällä. Itse opiskelin ranskaa ensin yläasteella kaksi vuotta - motivaattorina tähän oli ystävyyskoulumatka Ranskaan -, ja myöhemmin kaksi vuotta lukiossa. Jätin kuitenkin opiskelun kesken, syynä lukion uusi huono kieltenopettaja, jonka kanssa kielen lukeminen alkoi maistua tervanjuomiselta. Yliopistossa olen ollut monta kertaa aikeissa aloittaa sen uudelleen, mutta kielikurssit ovat niin työläitä ja hyödyttävät opintipistemäärältään vähän, että en ole saanut aikaan. Sen sijaan olen kyllä itseopiskellut ranskaa netissä ja mm. lukemalla ranskankielisiä Tintti-sarjakuvia.

Itse koen noin yleisesti olevani huono oppimaan uusia kieliä. Opiskelisin kyllä niitä ihan mielelläni, jos minusta ei jatkuvasti tuntuisi siltä, kuin tarvitsisin kaksi kertaa enemmän työntekoa niiden oppimiseen kuin muut ihmiset ympärilläni. Olen huono oppimaan ulkoa esimerkiksi sanastoa ja lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että minulla täytyy olla jonkinlaista vikaa jossakin, kun en erota esimerkiksi englannin kielen erilaisia s- ja suhuäänteitä ollenkaan toisistaan. Opinkin yleensä kaikkein parhaiten kieliä käytännössä, etenkin lukemalla, mutta jotkut asiat valitettavasti joudun vain tarkistamaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun esimerkiksi yritän tuottaa omaa tekstiä.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #114 : Kesäkuu 09, 2014, 11:26:59 »
Mun mielestä ranska on todella kaunis kieli (ei yhtä kaunis, kun italia, mutta kaunis silti). Ranskaa oon joskus ehkä 5 tai 6 vuotta sitten opiskellut kaks vuotta, mutta nykyään en puhu sanaakaan ranskaa. Motivaatio opiskella sitä hävis täysin jonnekin (ehkä siihen, että se on tosi vaikee kieli) ja käyttämättömänä kieli unohtu nopeesti. En tykkää muutenkaan liian vaikeista kielistä, vaikka tällä hetkellä niitä ei oo pahemmin tullut vastaan.

Noin muuten oon opiskellut tosi paljon kieliä. Ainakin oman katsannon mukasesti paljon. Oon opiskellut näitä normaaleja eli englantia ja ruotsia, mutta sen lisäksi on tullut tahkottua läpi myös latinaa, italiaa, japania ja itsenäisesti oon yrittänyt opetella venäjää ja saksaa. Saksan kanssa suurimpana motivaattorina on saksalainen ystävä ja tulevaisuudessa siintävä Saksan matka ystävää tapaamaan. Venäjän kanssa mulla ei ole motivaatiota, kun en tunnu oppivan millään edes kyrillisiä aakkosia. Noin muuten kielten oppiminen on mulle helppoa, mulla on ilmiömäinen ulkolukumuisti ja varsinkin englannissa erittäin laaja aktiivinen ja passiivinen sanavarasto. Kielten kanssa mulla on asenteena, että jos jotain kieltä oon opiskellut, niin parhaani mukaan pyrin sen jälkeen hoitamaan kaikkia puhetilanteet ensisijaisesti keskustelukumppanin kielellä, jos vaan sitä osaan - tästä on seurannut muutamia italiankielisiä keskusteluja parin italialaisen myyjän kanssa.

Ja muutenkin opiskelen kieliä sitä varten, että käytän niitä. Tykkään matkustella niihin maihin, joiden kieltä osaan puhua edes vähän ja jos joku puhetilanne tulee, niin teen parhaani vaikka olisin opiskellut ko. kieltä vain yhden kurssin (eli 6 viikkoa).

Haluaisin opiskella islantia, norjaa ja mahdollisesti tanskaa. Tykkään pohjoismaalaisista kielistä ja ainakin tanska ja norja on sen verran lähellä ruotsia, että melkein vois uskoa että opettelu ei oo mahdotonta. Tosin kun ne on niin lähellä toisiaan, niin voi olla että mulla alkais mennä kielet sekaisin. Kun pahimmillaan mulla menee jo nyt kielet sekasin keskenään, vaikka en oo latinan ja italian lisäks opiskellut juuri kieliä, jotka olis niin lähellä toisiaan. Paitsi se ranska, joka tosin menee sekasin englannin kanssa :D Mun pitäis muutenkin alkaa kertailla kieliä, koska käyttämättöminä unohdan ne tosi nopeesti (kuten kävi ranskan ja pienemmässä mittakaavassa ruotsin kanssa). Mutta rakastan kieliä ja niiden opiskelua. Rakastan myös sitä tunnetta, kun pystyy natiivien kanssa keskustelemaan niiden äidinkielellä. Muutamaan otteeseen oon saanut kuulla kehuja mun italiasta (jota opiskelin 6 viikkoa) ja mua on luultu englannin natiivipuhujaksi (mun skotti-irkku-aussi-estuary aksenttini voi vähän hämätä)..
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #115 : Kesäkuu 09, 2014, 14:17:15 »
En ole tämän lyhyen elämäni aikana ehtinyt opiskella läheskään kaikkia kieliä, joita haluaisin joskus osata. Ja no, en tule koskaan ehtimäänkään, koska haluaisin osata kaikki maailman kielet. Rakastan kieliä, ehkä en aina niiden opiskelua, mutta eri kielten puhuminen ja kuuleminen on ihanaa. Vaikka joku kieli olisikin mielestäni ruma *köhhollantiköh*, niin yleensä pidän silti sen kuuntelemisesta. Ainoan poikkeuksen tekee ranska, jota kohtaan minulla taitaa olla jonkinlainen asenneongelma. Kieli on mielestäni ruma, enkä pidä joidenkin ranskalaisten "puhumme ainoastaan ranskaa"-asenteesta.

Mutta siis, niiden kielten opiskelusta. Ruotsin aloitin periaatteessa jo ensimmäisellä luokalla, sillä äitini laittoi minut ruotsin kielikylpyluokalle. Minulla ei koskaan ollut minkäänlaista asenneongelmaa ruotsin opiskelussa, johtuen ehkä juuri siitä, että aloitin sen noin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että opin kyllä todella hyvin siten, että opettaja puhui vain ruotsia ja oli sitten pakko yrittää ymmärtää. Kouluun mennessäni osasin neljä sanaa ruotsia (kiitos ja yksi, kaksi ja kolme), mutta ensimmäisen luokan päättyessä ruotsinkielentaitoni oli jo ihan kohtalainen. Ruotsin opiskelu alkoi ihan oikeasti kolmannella luokalla, jolloin alkoi kieliopin ja sanaston yms. pänttääminen.

Neljännellä luokalla alkoi sitten englanti. Muilla luokilla kyseinen kieli alkoi jo kolmannella, mutta kielikylpyluokkien ruotsin johdosta aloitin vasta neljännellä. Ruotsintaito kuitenkin auttoi englanninkin oppimiseen, joten en usko että jäimme muista mitenkään jälkeen.  Vasta pari vuotta sitten aloin oikeasti lukea englanninkielisiä kirjoja ja tekstejä, mikä on kyllä helpottanut omankin tekstin tuottamista suuresti. Nykyään ruotsin ja englannin osaaminen on samalla tasolla, vaikka ruotsin aloitinkin muutamaa vuotta aiemmin.

Kahdeksannella luokalla aloitin espanjan, lähinnä siksi, että halusin aloittaa uuden kielen, ja espanja oli koulussamme mielestäni kivoin vaihtoehto (olisi ollut myös saksa, ranska ja kiina). Espanja ei onneksi ole kovin vaikea kieli, vaikka omat vaikeutensa siinäkin toki on. Ja voihan olla, että kun pääsen pidemmälle sen opinnoissa, niin sieltä paljastuu jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun en ole kuin sen yhden vuoden vasta opiskellut tätä kieltä. Espanja on kyllä ihan mukava kieli ja toki varmasti hyödyllinenkin, mutta ei kuitenkaan "pakko osata"-listani kärkipäässä. Uskon lopettavani espanjan opiskelun lukion jälkeen, sillä yliopistossa aion opiskella liikaa uusia kieliä, jotta espanja mahtuisi mukaan.

Jossain välissä yritin myös itsenäisesti opiskella latinaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään ja lopetin sen lyhyeen. Ainoa asia, jonka enää muistan lyhyistä opinnoistani on, että q esiintyy vain kirjainyhdistelmässä qu, joka lausutaan kv. Latinaa olisi kyllä ihanaa osata, mutten usko että koskaan aloitan sen lukemista "oikeasti". Ei vain mahdu suunnitelmiini.

Tällä hetkellä suurin rakkauteni kielistä on islanti. Rakastan islannin kieltä ja sitä miltä se kuulostaa. Opiskelen islantia tällä hetkellä itsenäisesti, sillä mitään kursseja siitä ei löydy. Aion lukiossa mennä vaihto-oppilaaksi Islantiin ja toivon kielen tarttuvan hyvin mukaan. Tässä itsekseen opiskelussa on se ongelma, ettei keneltäkään voi kysyä mitään ja islanti on todella ärsyttävän vaikea kieli. Verbit taipuvat täysin ilman logiikkaa (no hyvä on, kyllä niissä joku logiikka on, mutta ne ovat silti aivan liian vaikeita), kaikki sanat ovat maskuliineja, feminiinejä tai neutreja, kaikilla substantiiveilla on erikseen epämääräinen ja määräinen muoto, eikä niitäkään koskaan noin vain arvaa. Ja kaikenlaista muuta rasittavan vaikeaa islannin kielestä löytyy, mutta varmasti aion sen joku päivä osata kunnolla.

Rakastan pohjoismaisia kieliä kaikkein eniten, joten norja, tanska ja fääri ovat myöskin suunnitelmissani. Norjaa olen jo vähän yrittänyt opiskella, se kun on niin lähellä ruotsia, että ymmärrän varsinkin kirjoitetusta norjasta lähes kaiken jo nyt. Mutta koska islanti vie tällä hetkellä kaiken huomioni itsenäisessä opiskelussa, niin en ole näitä kolmea kieltä ehtinyt juuri ollenkaan opiskelemaan. Tiedän joitakin kielioppi- ja ääntämissääntöjä kaikista, mutta varsinkin fääri on vielä todella heikolla pohjalla. Yliopistossa aion näitä lukea, ja katsotaan mihin näistä menen yliopistovaihtoon, sillä sekin on suunnitelmissa.

En usko, että tulen näiden kielten lisäksi juuri muita opiskelemaan, sillä Pohjoismaat ja niiden kielet ovat hyvin lähellä sydäntäni ja haluan osata kuutta kieltä vain Pohjoismaiden alueelta. Sitten kun siihen lisätään vielä englanti (ja se taito, mikä espanjasta nyt sitten jää käteen), niin uskon, että pääni alkaa olla jo sen verran täynnä kieliä, etten halua opiskella enempää. Mutta sellaisia kieliä, joita haluaisin osata on ainakin vielä moni Balkanin alueen kieli, unkari, tsekki, grönlanti, hollanti (vaikka ruma kieli onkin) ja ehkä japanikin. Katsotaan mitä mieltä olen muutaman vuoden päästä, pysyvätkö pohjoismiaset kielet ja varsinkin islanti listani kärkipäässä, vai löydänkö sittenkin itseni opiskelemasta ranskaa, jota tällä hetkellä inhoan. Uskon kuitenkin, ettei mielipiteeni kovin helposti muutu, rakkauteni Pohjoismaita kohtaan on siihen aivan liian suuri.
The end
The songwriter's dead

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #116 : Kesäkuu 09, 2014, 14:21:01 »
Lunar, suosittelen sinulle aikanaan pohjoismaisten kielten opiskelua esim. Helsingin yliopistossa. Ruotsin kieli on siellä suurimmassa osassa, koska tuolla koulutetaan myös tulevia ruotsinopettajia, mutta kaikista pohjoismaisista kielistä on pakolliset peruskurssit, ja niitä voi sitten syventää jatkokursseilla. Itselleni ei kyllä islannin peruskurssista jäänyt juuri mitään käteen, mutta vika oli kyllä ihan minussa... ainakin muutama entinen kurssikaveri puhuu ihan ok islantia. Ja vaihtoon pääsee tietysti :)
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #117 : Kesäkuu 09, 2014, 18:20:50 »
Lunar, suosittelen sinulle aikanaan pohjoismaisten kielten opiskelua esim. Helsingin yliopistossa. Ruotsin kieli on siellä suurimmassa osassa, koska tuolla koulutetaan myös tulevia ruotsinopettajia, mutta kaikista pohjoismaisista kielistä on pakolliset peruskurssit, ja niitä voi sitten syventää jatkokursseilla. Itselleni ei kyllä islannin peruskurssista jäänyt juuri mitään käteen, mutta vika oli kyllä ihan minussa... ainakin muutama entinen kurssikaveri puhuu ihan ok islantia. Ja vaihtoon pääsee tietysti :)

Joo, olen tätä suunnitellutkin, sitten kun yliopistoon asti pääsen. Olin TET:issä Helsingin yliopistolla ja kävin vähän katsomassa millaista niillä kursseilla on. Siellä sitten kunnolla syttyi se kipinä pohjoismaisten kielten opiskeluun ja aion kyllä tuonne yrittää päästä opiskelemaan.
The end
The songwriter's dead

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #118 : Elokuu 16, 2015, 19:03:27 »
Mielestäni kannattaa keskittyä täysillä yhteen kieleen, josta pitää kaikkein eniten ja jota haluaa oppia täydellisesti. Alakoulun kolmannella luonnollisesti alkoi englannin kieli, meillä oli tosi kiva ja reilu opettaja ja kaikki odotti sitä että saa oppia vierasta kieltä. Kaikki oli ihan innoissaan ja oon kiitollinen siitä, että Suomessa kielten opetuksen taso on niin hyvää. Hassua, että peruskoulussa oon opiskellu aikoinaan englantia kokonaiset 7 vuotta plus jatko-opinnot enkä vieläkään ole mikään kielimestari... Seiskalla alkoi ruotsin kieli, oli kiehtovaa oppia taas uutta mutta tunteja piti koulun erikoinen rehtori, kuri oli tiukka ja rehtori oli niin stressaantunut että se heijastui väistämättä tuntien pitoon... Jos olisin ns. tehokkaasti ja tosissani opiskellut niin osaisin kieltä paljon paremmin nyt. Kyllä kaduttaa! Harmittaa myös se, ettei äiti antanut aloittaa ruotsia jo 4. luokalla. Sen ikäisenä olisi oppinut paremmin... Opiskelin pitkään mm. japania mutta luovutin lopulta. Kanji-merkkien opiskelussa on iso työ, että voi lukea edes sanomalehteä... Kieliopinnoissa kuunnelkaa sydäntänne, älkää vanhempia tai kavereiden huonoja asenteita! Toteuta siis haaveesi määrätietoisesti ja ota koulussa ilmaiset tunnit tosissasi. Opettajat haluaa oikeasti opettaa.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 20, 2016, 16:17:41 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #119 : Elokuu 17, 2015, 23:50:17 »
Mulla pitäis tänä vuonna olla virkamiesruotsi edessä ja stressaan, koska en ole käyttänyt ruotsia kolmeen vuoteen ollenkaan ja olen ison osan kielestä jo onnistunut unohtamaan. Lisäksi sekoitan ruotsia ja norjaa onnellisesti sekaisin, melko varmasti tulen kirssilakin puhuun puolet ruotsia ja puolet norjaa - ope ei ehkä niin tykkää, varsinkaan jos jopa kirjoittaessa kielet on 50:50 norjaa ja ruotsia.

Peruskoulussa meille taidettiin opettaa suomenruotsia, mutta nykyisellään puhun lähes yksinomaa riikinruotsia, koska lukion opettajani vaati opiskelijoiltaan riikinruotsalaista ääntämystä ja se porautui melko syvälle selkäytimeen. Rs-yhdistelmä on aina suhu-s, en voi sietää suomenruotsalaista ääntämystä.

Tulipa mieleen, että onko teille muille opeterru koulussa amerikanenglantia vai brittienglantia? Meillä oli peruskoulussa pääsääntöisesti sanastoissa amerikkalaispainotus, mutta itse puhun kaikesta huolimatta melko vahvalla brittiaksentilla - välillä oma aksentti vetää mellein jopa skotin suuntaan, joskus niinkin leveästi että itselläkin on ongelmia ynnärtää ulosantia :D.

Joskus jos oppisi islantia, niin olisin onnellinen. Nykyisellään osaan ääntää oikein vain nimen Eyjafjallajokull (lausutaan suunnilleen eyjafjatlajökutl) ja muutenkin paloa opiskella kieliä löytyy edelleen. Nyt kuitenkin haluisin saada sen ruotsin kuntoon, englannissa oon sujuva ja haluan ruotdsin samalle tasolle.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #120 : Elokuu 18, 2015, 12:15:28 »
Meille opetettiin koulussa amerikanenglantia mutta käsiteltiin myös brittienglantia ja jopa australianenglannin ominaispiirteitä. Ruotsin kieli painottui koulussa suomenruotsiin, vaikka riikinruotsia käsiteltiinkin pintapuolisesti. Oon onnellinen, että Suomessa on niin hyvä kielten opetuksen taso.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 03, 2015, 17:34:02 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #121 : Lokakuu 22, 2015, 17:22:04 »
Suomessa opetellaan todella paljon kieliä kyllä muihin maihin verrattuna. Itse olen opiskellut ala-asteelta englantia, ylä-aste - lukio aikana ruottia ja nykyään taas englantia ja venäjän alkeita. Myös saksan alkeet on käyty. En todellakaan ole hyvä kielissä ja minulle ne ovat hankalia. Tottakai pidän niitä hyödyllisinä, mutta jos kokee kielet vaikeaski (kuten minä) haluaisin mieluusti panostaa vaan siihen yhteen kieleen (eli englantiin) ja muista opetella sitten vaikka pelkät perusfraasit, sillä myönnän, menen kielissä todella helposti sekaisin. Lukiossa saatoin ihan hyvin englannin kokeeseen vastata ruotsiki ja ruotsin englanniksi.
Koen sellaisen paljon hyödyllisempänä että pystyisin kommunikoimaan järkevästi ja ymmärrettävästi engalnniksi, kuin heikosti englanniksi ja ruotsiksi. ENglanti on kuitenkin sellainne kieli, että olet sitten missäpäin maapalloa, niin sitä "maailman" yleiskielenä ymmärretään helpoiten.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #122 : Helmikuu 12, 2016, 09:57:18 »
Mielestäni kaikkein fiksuinta olisi opiskella varsinkin suullinen englanti sujuvaksi! Siitäkin huolimatta tankkaan ainoastaan espanjaa. :-D Se kun miellyttää korvaa kaikkein eniten. Tähtään siihen, että sitten kun pääsen lomalle Espanjaan, en puhuisi sanaakaan englantia, vaan puhuisin ravintoloissa ja hotelleissa vain espanjaa. 
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #123 : Helmikuu 16, 2016, 12:21:23 »
Suomessa kyllä opetetaan todella paljon eri kieliä ja ainakin mun mielestä kieltenopetus on erittäin laadukasta. Tosin oon törmännyt siihen, että Suomessa kieltenopetus on ehkä vähän perfektionistista ja keskittyy todella paljon siihen, että kieli on kieliopillisesti korrektia. Oon nimittäin saanut itse kasvotusten useammalta ulkomaalaiselta, myös englannin natiivipuhujilta, kommenttia, että puhun ja kirjoitan hyvää englantia (joskus kuulemma jopa parempaa kieliopillisesti kuin natiivit), mihin yleensä kommentoin itse, että en ole hyvä englannissa meidän asteikoilla, koska opettajat on erittäin tiukkoja. Mä olen aina saanut englannista 8 tai jopa alle (mun huonoin englannin numero on 5 - ja puhun ja kirjoitan sujuvaa englantia) ja samoista taidoista, joista opettajat antaa kaseja tai kutosia, mun ei-suomalaiset ystävät (osa edelleen natiiveja) kommentoi, että mun englantini on täydellistä.

Mä kyllä oon oppinut arvostamaan sitä, miten paljon erilaisia kieliä Suomessa voi koulussa opiskella. Väistämättä on kansainvälisten ystävien kanssa keskustellessa ja kieltenopiskelun puheeksitullessa tullut ihmetteleviä kommentteja siitä, miten paljon suomalaiset koulut tarjoaa eri kieliä ja miten laajalla skaalalla. Esim. yks hämmästelyn kohde on ollut se, miten mun lukioni on tarjonnut oppilailleen esim. japanin opintoja, vaikka maantieteellisesti Japani ja Suomi on erittäin kaukana toisistaan. Okei, osaltaan tähän arvostukseen on ehkä vaikuttanut oma kielellinen lahjakkuus ja että opin kieliä helposti ja myös hyödynnän sitä kautta laajaa tarjontaa, mutta silti. Kielten opiskelun kannalta Suomi on ihan mahtava, koska tiedän niin monia muita, jotka ei pääse opiskelemaan omassa kotimaassaan kuin yhtä kieltä, joka yleensä on englanti - tai espanja. (puhumattakaan siitä, että ite rakastan kieltenopiskelua, koska samalla oppii vähän kulttuuristakin ja tykkään tutustua ulkomaalaisiin ihmisiin ja jos oon edes yhtään luottavainen omien taitojeni suhteen, niin puhun ulkomaalaisille mieluiten näiden äidinkielellä. Mua harmittaa suuresti, kun tapasin japanilaisia vaihto-opiskelijoita viime viikolla ja hitsit, kun en osaa japania vielä niin hyvin, että pystyisin kommunikoimaan tasolla, joka ei saa mua kuulostamaan 5-vuotiaalta).
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #124 : Elokuu 04, 2016, 09:00:32 »
Moi kaikille! Olen tosiaan opetellut espanjaa kansalaisopiston kursseilla. Jos joulu- ja kesätaukoa ei lasketa, niin kerran viikossa on ihan onnettoman vähän yhtään mitään! Olen Buenas Migas 1-kirjan puolivälissä. Jatkokurssin viimeisellä kerralla olin kärryillä, mutta sitten kertaaminen jäi pois. Totta kai haluaisin jatkaa syksyllä, mutta en halua olla ihan pihalla. Pitäisi oikein ympäröidä itseni espanjan kielellä. Yksin on joskus vaikea keskittyä. Kertaan asioita lähipäivinä.

Jatkaisinkohan syksyllä ryhmässä yhä vain eteenpäin? Tuntuu kuin olisin unohtanut osan opituista asioista. Kielestä olisi hyötyä käytännössä, koska olen joka tapauksessa menossa Espanjaan. Oppikirjoista sen verran että mitä käytätte? Mitä mieltä olette jo mainitusta Buenas Migas-kirjasta? Lainasin kirjastosta kertaamiseen vaihtelun vuoksi kirjan ¿Qué tal? Joka väittää olevan nopea ja tehokas motivoituneelle tyypille. 
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Renefer

  • Koira
  • Aurori
  • *
  • Teidän alhaisuutenne Renefernefernefer
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #125 : Elokuu 04, 2016, 19:37:02 »
Ana, omien kokemusten perusteella sanoisin, että kansalaisopistojen kurssit saattavat olla välillä tosiaan vähän verkkaisia ainakin verrattuna lukion opiskeluvauhtiin, mutta heilläkin saattaa olla espanjaa jonkinlaisena superintensiivikurssina syksyn tarjonnassaan. Niissä voisi olla sitten tiiviimpää tahtia, jos se miellyttää sinua enemmän.

Sinällään oon sitä mieltä, että espanja on siitä hyvä kieli opiskella, että materiaalia ainakin riittää! En nyt tarkoita, että pitäisi välttämättä kuunnella latinopoppia kaiken päivää sen minkä telenoveloiltaan ehtii, mutta esimerkiksi netissä on paljon materiaalia opiskeluun ihan suomeksikin.

Noista mainitsemistasi kirjoista en osaa valitettavasti sanoa. Mun mielestä Entre Amigos oli ainakin ihan kelpo.
Muista tervehtiä alakuloisia lintuja
POISSAOLEVAINEN
Toistaiseksi lopullisesti.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #126 : Elokuu 08, 2016, 11:22:08 »
Joo, pitää katsella millaista tarjontaa syksyllä on tulossa. Saa nähdä, mihin ryhmään itseni tungen. :-) Kertaaminen on ainakin nyt päällä. Materiaalia löytyy paljon ja juuri tuo yle oppiminen espanja on ok. Buenas Migas on mun mielestä tarpeeksi uusi ja hyvä oppikirja.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 09, 2016, 19:19:23 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa The Ziizi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: UnicornBronze22662
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #127 : Syyskuu 22, 2016, 19:55:43 »
Mulla on nyt pääasiallisena tarkoituksena keskittyä parantamaan ruotsin taitoa ja syventää vielä englantia. Ranskan jätin pois, sillä sille mulla ei ollut vain enää yksinkertaisesti aikaa. Osaan perusteet ihan hyvin, ja pystyn matkustellessa kommunikoimaan ranskaksi jotenkuten. Joskus olisi kiva kyllä lähteä sitä syventelemään, on kyllä kiva kieli. Mulla on jäänyt ääntäminen ihan hyvin päälle ja sitä aina välillä treenaan lukemalla ranskaa missä sitä näen. :D

Ja vau, täälläkin on kyllä ollut kauan espanja-inspis päällä. Olen siitä joskus alkeet opiskellut itsekseni (ehkä noin 3 vuotta sitten), mutta ei ole jäänyt kyllä paljoa mieleen, joten joutuisin aloittamaan alusta. Kansalaisopiston tarjontaa katselin tuossa alkusyksystä, mutta tuntui että kaikki siellä tarjottavat kurssit tänä syksynä olivat jotain "espanjan jatko II" tms. Ehkä sitten joskus. Suositteletteko kansalaisopistoa/muuta kurssia vai tuleeko itseopiskelusta mitään?

Kielten opiskelu on kyllä superkivaa, kunhan siihen vain pääsee jyvälle. Minulle se on aina ollut aika helppoa (paitsi ranskan alku oli kyllä tuskaa :D). Siinä on jotain omaansa, sanastoa on kiva tankata ja tuntuu, että pystyy nopeasti kehittämään itseään. Ja kielten opiskelusta ei kyllä koskaan ole haittaa! Se on pikemminkin rikkaus ja auttaa todella paljon matkustellessa ja työnhaussakin. Oppiminen ei koskaan lopu!
"Olen vähän riehunut pianolla ja hengästyneenä kirjoitan tämän."

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #128 : Syyskuu 29, 2016, 22:12:36 »
Mulla on nyt pääasiallisena tarkoituksena keskittyä parantamaan ruotsin taitoa ja syventää vielä englantia.

Noiden kahden kielen hallintaa ja sen painottamista pitäisi mielestäni tehdä jo yläkoulussa. Toki kaikki eivät näitä kieliä tarvitse niin paljon kuin muut, mutta: Liian moni tuntuu heittävän ruotsin kielen opiskelun esimerkiksi lukiossa ihan läskiksi, "koska ei sitä kuitenkaan tarvitse missään". Huonosta kielitaidosta on huono lähteä ammentamaan vaikkapa yliopiston ruotsin kurssille, ja olen kuullut näitä tositarinoita ihmisistä, joilla valmistuminen on venynyt ainoastaan ruotsin kielen huonossa taidossa. Toki jollakulla voi olla kielellisiä vaikeuksia, mutta myös ihan "tavallisilla" on ruotsin kanssa ongelmia. Englannin kielestä voisin puolestani sanoa, että sen taitoa kannattaa pitää myös yllä, sillä niin opiskelussa kuin oikeassa elämässä kyseisen kielen kanssa lähes jokainen on varmasti nykyään jossain määrin tekemisissä.

Suositteletteko kansalaisopistoa/muuta kurssia vai tuleeko itseopiskelusta mitään?

Tuo riippuu varmasti paljon ihmisestä. Jollain kurssilla (olkoon se sitten kansalaisopiston tai vaikkapa lukion/yliopiston kurssi) ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja esimerkiksi suullinen ilmaisu ja monien erilaisten ilmaisujen oppiminen voi olla tehokkaampaa kuin jos opiskelisi itsenäisesti. Toisaalta hyvin määrätietoinen ja motivoitunut henkilö voi oppia myös itse opiskelemalla, löytyyhän nykyään kirjakaupoista ja kirjastoista paljon hyviä oppikirjoja (ja kenties jotain levyjä joilta tekstejä kuunnella?). Netistä löytyy varmasti myös paljon opetusvideoita, ja helpohkojakin tekstejä. Eikä voi unohtaa televisiota, elokuvia ja kirjallisuutta, näistä voi myös tarttua mukaan jotain kielen kannalta uutta ja ihmeellistä!
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #129 : Lokakuu 01, 2016, 20:04:39 »
Ruotsiin kannattaa kyllä panostaa, koska voin kyllä sanoa, että jos sitä taitoa ei ylläpidä, niin esim. yliopiston ruotsin kurssit voi olla tuskaa. Mä voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että se ei riitä että on ollut hyvä ruotsissa (mun ruotsin keskiarvo oli taannoin 10 ja kirjotin siitä pistettä vaille E), koska jos sitä ei jaksa pitää yllä, niin se kyllä unohtuu nopeasti. Itelle nimittäin osoittautui yliopiston ruotsi yllättävän hankalaksi, kun ei ollut vuoden 2012 jälkeen käyttänyt sitä ollenkaan ja sitten oli keväällä 2016 yliopistossa ruotsia. Mä pääsin virkamiesruotsista hädin tuskin läpi huonoimmalla mahdollisella arvosanalla (verrattuna esim. englantiin, jota oon tarvinnut ja käyttänyt jatkuvasti ja sain siitä yliopistossa toisiks parhaan arvosanan) - ja mun ruotsin kielitaito keskittyy pitkälti siihen, että osaan esitellä itseni, mutta kaikki muu menee takelteluksi tai siihen että sormi suussa sanoo "ööööh". Jotenkin tuntuu, että nykyään painotetaan englantia ehkä vähän liikaakin kaikkialla. Ruotsi tuntuu helposti jäävän englannin varjoon, vaikka imo ruotsi on kyllä ihan yhtä tärkeä kieli ja sitä pitäisi ehkä korostaa enemmän.

Mulla on kyllä ihan hyvin kielipäätä (en mä muuten oliskaan lähes kymmentä kieltä tahkonnut elämäni aikana), mutta käyttämättöminä ne unohtuu todella nopeasti. Pitäis kyllä kaikkia kieliä koittaa kertailla jossain välissä, koska väkisin alkaa nolottaa, kun yrittää käyttää jotain kieltä ja huomaakin, että ei ymmärrä enää juuri mitään. Tyyliin mun syyskuun yritys puhua italiaa eurooppalaisella ruokatorilla, kun kävin ostamassa Italia-kojusta suklaata ja myyjä sai vastaukseksi hämmentyneen katseen vastaukseen kysymykseensä "Come va?" (eli "Mitä kuuluu?"), kun en muistanut mitä se tarkoitti. Mä olin joskus ihan hyvä italiassa, sain jopa italialaisilta kehuja siitä, että puhunpas hyvää italiaa opiskeluaikaan nähden ja sillon myös ymmärsin italiaa todella hyvin siihen nähden, miten vähän sitä osasin. Nykyään osaan esitellä itseni italiaks ja jotain ihan perus-turistifraaseja, joilla ei lopulta pääse puusta pitkään.

Tällä hetkellä opiskelen japania, kun mulla on yliopistossa japanin kieli ja kulttuuri sivuaineena ja tähän mennessä oon kyllä nauttinut opinnoista. Todella mielenkiintosta ja japani on kuitenkin mulle yks sellanen kieli, josta uskon olevan hyötyä tulevaisuudessa.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.