Kirjoittaja Aihe: Tunnelmat sarjan loputtua  (Luettu 63348 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Emubird

  • Fyysisesti paikalla, henkisesti muualla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Always the tone of surprise!
  • Pottermore: ScarletCentaur10898
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #75 : Maaliskuu 16, 2008, 17:22:51 »
Olo oli että, tähänkö se nyt loppu? Loppu epilogi oli ihana ja kaikki ansaitsivat onnellisen lopun. Kun nyt olen  lukenut kirjan ei tee mieli enää lukea muita koska tiedän miten kaikessa kumminkin kävi. Fredin kuolema järkytti kaikkein eniten. ei enää kaksikkoa!  Haikeeta... surullista.....
(ihme kyllä etten itkeny koko kirjan aikana, vaikka aina, kun luen Dumbledoren hautajaisia minua alkaa itkettää....)
I have seen your heart, and it is mine
Blogini: http://mylifemyfandoms.blogspot.fi/

MangaFriikki

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #76 : Maaliskuu 17, 2008, 06:42:06 »
Minulla on ollut kamalan haikea, surullinen ja ahdistava olo siitä asti kun luin viimeisen sivun Kuoleman Varjeluksista.. Ei enää Harry Potter -kirjoja, joiden ilmestymistä odottaa.. Luin ensimmäisen Potterin joskus alan-asteen alkupuoliskolla, varmaan joskus kakkosella... En ole ikinä oikein pitänyt lukemisesta, mutta Potterit olivat aivan eri maata. Ne oli pakko lukea heti kun sai käsiinsä, niitä en voinut jättää nurkkaan lojumaan. Pitää kai lukea jossain vaiheessa kaikki kirjat vielä ainakin kerran läpi.

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #77 : Maaliskuu 17, 2008, 15:20:12 »
Onhan se tosiaan joo haikeaa. Mulla oli ensimmäiseksi tyhjä olo, kirja tuntui niin lyhyeltä. Kesti kuusi tuntia lukea se suomeksi, silloin englanniksi lukeminen kesti pidempään. Ah, tahtoisin lisää kirjoja mutta en tahtoisi... Kamalaa. Noh, minusta kirjan tunnelma oli parhaimmillaan alkuperäisversiona englanniksi, suomennos oli vähän kökkö. Mutta kyllähän niitä elokuvia vielä pari tulee, niiden jälkeen se kunnon masennus iskee. Vaikka, noh, laadultaan ne ovat olleet hieman toispuoleisia, mutta Potter mikä Potter.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #78 : Maaliskuu 17, 2008, 16:41:37 »
Luin kirjan loppuun eilen, aloitettuani urakan perjantaina viiden maissa. Luettuani hymyilin omituisen vinosti ja selasin sivuja näyttäen siskolleni, että viimein luin sen: nyt se on ohi, nyt se on lopussa. Löin kirjan lopuksi kiinni ja hymyilin yhä sitä omituista vinoa hymyä mennen vessaan jonka jälkeen sanoin luettuani kirjan. Äitini kysyi mielipidettäni ja huokaisin syvään kertoen että se oli hyvä, ja nyt jälkikäteen kummastelen reaktiotani. Koko ajan kirjan tapahtumat kiertävät ympyrää päässäni ja tuntuu siltä, että haluaisi lukea ne vain uudestaan. Tietää että nyt se on lopussa: loppujen lopuksi, olinko todellakin odottanut vain sitä viimeistä lausetta koko kirjan ajan? Ehkä asia oli niin, että saa tietää että kirja loppuu hyvin, että siitä ei tarvitse huolehtia enää myöhemmin. Kirja makaa hyllyssäni ja sisareni lukee sitä yhä: odotan että hän saa sen loppuun, jotta voin keskustella siitä hänen kanssaan.

Nyt se on ohi, mutta Potter pysyy aina mielessämme ja sydämessämme. :)
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Systen

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #79 : Maaliskuu 17, 2008, 22:23:44 »
Apuaah!!
Nyt sit vihdoin sain luettua ton kirjan.. En ees ymmärrä miks se loppujenlopuks oli niin vaikeeta, mut englanniks ei vaan sujunu ollenkaa ja suomekski meni reilu viikko ;o Tosiaan nyt on sellane olo ku elämä loppuis, oon lukenu kaikki sarjan kirjat vähintää 5 kertaa nii tuntuu vaa et enää ei oo mitää mitä odottaa. :D
Toisaalt tuntuu hienolt et kirjasarja tuli vihdoinki päätökseen, eikä siitä tullu liian pitkäks venytettyy. Muaki nauratti ne nimet siinä "19 vuotta myöhemmin", ku Harryn lapset oli nimetty kaikki joidenki Harrylle tärkeiden henkilöiden mukaan, mutta Ronin ja Hermionen lapsien nimissä ei kai ollut samanlaista logiikkaa.. Lisäksi suurta ärsytystä aiheutti, kun Lupinin ja Tonksin  lapselle tehtiin lähes samallalailla kuin Harrylle, mutta nyt Harry otti Siriuksen paikan..
Hohhoohh.. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis kirjasta, ainoo vaa et ei pysty käsittää et nyt se sit loppu. :((

Intelliman

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #80 : Maaliskuu 17, 2008, 23:08:07 »
Itsekin lopettelin tänään päivällä kirjan. -01 aloitin lukemisen ja nyt se on sitten saatettu päätökseen. Ei enää. Ei enempää. Otin kirjan hölmistyneen oloisena käteen, luin vielä takakannen ja en voinut mitään sille.. itku tuli. :(

Olisin toivonut, että välittömästi lopputaistelun jälkeiset tapahtumat oltaisiin käyty tarkemmin läpi. Ja että myös KAIKKIEN tulevaisuus oltaisiin käyty läpi, ei pelkästään Harryn, jne. Loppu tuli aivan liian nopeaa ja odottamatta.

minddeliini

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #81 : Maaliskuu 18, 2008, 11:33:14 »
DH:ta lukiessani hidastelin mahdollisimman paljon, koska en halunnut heittää vielä hyvästejä Harry Potter-kirjasarjalle, mutta sitten kun kirja oli luettu kannesta kanteen oli olo hyvin haikea. On todella inhottavaa ajatella että nytten ei sitten voi enään odottaa innolla milloin tulee uusi Harry Potter-kirja. Ainoata lohtua saan siitä että Harry Potter-kirjat voi aina lukea uudestaan.
Toivon että J.K.Rowling jatkaa kirjailija työtään, koska hänen kirjojaan olisi mahtava lukea vielä lisää...

Poissa Tanzu

  • Feeniksin killan jäsen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulejo KV-elokuvat!
    • Tulisalama
  • Pottermore: SnidgetGold186
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #82 : Maaliskuu 18, 2008, 13:22:10 »
yhyy se on ohi. Vuonna 2001 aloitin tutustumisen Harryn maailmaan Harry Potter ja viisasten kivi leffan kautta. Luin kirjan vielä samana vuonna ja ennen Harry Potter ja salaisuuksien kammio-elokuvaa olin lukenu kaikki siihen mennessä ilmestyneet kirjat. 8.3.2008 sain päätökseen viimeisen kirjan ja nyt olo on haikea, koska uutta Potter-kirjaa ei tule enää koskaan. Kirjat voi toki lukea uudelleen ja niin aionkin tehdä, mutta ei se silti ole sama asia. Onneksi on tulossa vielä kaksi, tai oikeastaan kolme leffaa. Rakastan Harry Potter-kirjoja ja -elokuvia.
"Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipistys!
Viimeinen leffa nähty 13.7.2011.

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #83 : Maaliskuu 18, 2008, 15:17:43 »
Tyhjä olohan siitä jäi, mutta toisaalta onnellinen, koska sai vihdoin tietää miten kaikille käy. Tajusin, että aloitin Pottereiden lukemisen 9v. En voinu olla noin nuori.. no kuitenkin.. On tullu luettuu niitä aika kauan ja varmasti tulen lukemaan vielä monta vuotta, mutta silti on kauhean surullista, että se on nyt ohi.. lopulta sen tajuaa kun viimeiset leffat tulevat eikä ole enää mitään odotettavaa. Ihan tyhmää..
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa pöllö

  • <3 pulu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #84 : Maaliskuu 18, 2008, 22:20:36 »
Todellakin tyhjä olo. Englanninkielisen jälkeen oli lähinnä tarinan takia järkyttynyt ja samalla vähän ontto olo, mutta kun suomennoksen loppu lähestyi, olin valmis itkemään pelkästään sen pelon takia, että se loppuu. Suomennoksen viimeisen sivun jälkeen itkin ja pitkään. Oli jo myöhä yö ja loikoilin sängyn päällä ja sanat "Kaikki oli hyvin." irvailivat kirjan sivuilta kamalan lopullisina. Vaikka jo pitkään olin pelännyt kirjan loppua ja tiesinkin mitä siinä tapahtuu ja kuinka ihanan siirappisesti se loppuu, olinhan sen aikaisemmin lukenut, se pääsi yllättämään. Jotenkin yhtäkkiä silmille hyppäsi iloiset sanat vaikka itsellä oli tyhjä, haikea, vihainen ja iloinen olo yhtä aikaa.

Asiaa ei yhtään auttanut, kun seuraavana iltana lukemisen puutteen johdosta päätin lueskella jästit ja taikuus -kirjaa. Kuinka kirjan johdannoissa ja muissa alkusanoissa viitataan niin odotuksella ja jännityksellä "maailman valloittaneen" ja "kansoja lumonneen" kirjasarjan viimeiseen teokseen, johon kaikki päättyisi. Teokseen, jossa kaikki salaisuudet (joita ikinä tullaan paljastamaan) paljastetaan. Sen jälkeen ei ole enää uusia juonenkäänteitä tai muuta.

Kyllä siitä ajan kanssa on jo toipunut...suunnilleen. Melkein oli jo kertaalleen pakko aloittaa seiska alusta ihan vaan kuvitellakseen että lukisi uutta kirjaa, mutta ei, ehkä rajansa kaikella. Kyllä sen uudestaan ehtii lukemaan, on kuitenkin vuosia aikaa. :)
syön sun pään.

Hemming

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #85 : Maaliskuu 18, 2008, 23:13:12 »
Ensiajatus oli "huhhuh, olipa se jännittävää" - ja ei, kynsistäni ei ollut juuri mitään jäljellä enää tuossa vaiheessa. Vähän tuli haikea olokin samalla, mikä nyt ei varmaan ole mikään ihme jos on seurannut Harryn ja kavereiden edesottamuksia kutosluokalta lähtien. Hetkinen, pieni laskutoimitus tähän väliin... *pikalaskua ettvotree* Okei, viimeiset +8 vuotta velhomaailmassa ja sitten se onkin rytinällä ohi, joo ottaa sydämestä väkisinkin. Haikeus meni kyllä ohi ja olenpa sitten tässä lukenut viimeisen kirjan kolme-neljä kertaa aina kun siltä on sattunut tuntumaan ja luin tuossa pari aikaisempaankin välillä. Tuli sellainen "miksen minä tuota ollut älynnyt?!"-olo joidenkin paljastusten kanssa ja sitten oli ihan pakko taas lukea kirjoja uudestaan - sitä oivaltaa asioita ihan uudessa valossa viimeisen kirjan jälkeen.

Loppujen lopuksi jäi hyvä maku suuhun kun sarja sai arvoisensa lopetuksen. Kaikki tosiaan on hyvin, ja tuntuu että sarjan alkuun on sittenkin helppo palata ja alkaa kaikki alusta. Sen tosin taidan tehdä vasta kesälomalla tai tenttien kanssa käy köpösti kun rupean eläytymään niihin liikaa.

Kathryn

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #86 : Maaliskuu 18, 2008, 23:20:22 »
Jo puolessa välissä alkoi jo pelottamaan, että kohta se loppuu. Sitten se vain loppui. Haikea olohan siitä toki tuli, mutta hyvä, että tarina saatiin päätökseen. Sillä hetkellä kirja tuntui olevan täydellinen, mutta seuraavana päivänä aloin miettiä kaikkia asioita, jotka eivät kirjassa selviinneet, ja joihin en saanut vastauksia. Viimeinen luku olisi voinut olla pidempi, kertoa mitä muille hahmoille kävi.

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #87 : Maaliskuu 19, 2008, 19:38:44 »
Juu, luin kirjan viikonloppuna loppuun. Luettuani tunnelmani oli hysteerinen, sillä nauroin kummallisesti ja ajattelin kirjan tapahtumia uudelleen päässäni. Muutamaa päivää myöhemmin olin oikeastaan iloinen että sain sen luettua, koska pääsin sitten juttelemaan kirjasta tänne vuotikseen, mutta täytyyhän se sanoa että olisi ehkä halunnut tietää Harrysta ja muista enemmänkin. Lopetuksesta kuitenkin ei jäänyt minulle mitenkään tyhjää oloa koska kuvittelin sen vähän niin kuin elokuvan, hyvän sellaisen. Iloista musiikkia loppuun ja se juna sinne puksuttamaan. Loppuun voisi kuvitella lopputekstit ja ns. poistettuja kohtauksia x) Noin minä yleensä teen kirjasarjojen kanssa: kuvittelen sen elokuvaksi päähäni ja se loppuu hyvin.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Sethis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: ScarletSickle65
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #88 : Maaliskuu 20, 2008, 18:41:45 »
Täällä on jonkun verran näitä "tunnelmia kirjan jälkeen" aiheita. Ajattelin että voiskos tästä tehä virallisen, koska mitä nyt noita muita oon kattonu niin on aika lyhyitä viestejä. Tänne kirjoittaneet on kirjoittanut pitkästikin. Ja en nyt halua leuhkia tai haukkua muita huonommaksi, mutta kyllä minunkin mielestä toi mun alotus oli hyvä ha tuli suoraan sydämestä. Aurorit tehkööt oman valintansa. Jos jostain oudosta syystä tämä aihe määrätäänkin poistettavaksi, niin ehkäpä joku voisi siirtää nämä viestit johonkin toiseen "tunnelmat sarjan loputtua" osastoon.
"En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Poissa verppa

  • Vihollikseton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • PUF!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #89 : Maaliskuu 20, 2008, 19:36:08 »
Kun mä sain kirjan lopuun istuin sohvalla aika kauan miettien et tässä oli sit viimenen Potter.En voinut uskoa että se oli viimeinen Potter-kirja. Kyl siin pieni itku tuli ku ajatteli et nyt se loppu. Mutta onneksi kirjat säilyvät aina ja leffat myös. Mutta enää ei ole sitä tunnetta kun uusi kirja ilmestyy "että nyt sitä pääsee lukemaan ja mitäköhän siinä tapahtuu". Varmaan sitten kun kaikki leffat on tulleet olo on vielä hirveempi kun ajattelee et "eka loppu kirjat nyt leffat". Mutta ainakin tarina loppu ja hyvin se loppuikin. Kiitos siitä!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 03, 2010, 23:36:37 kirjoittanut verppa »
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

HarPot

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #90 : Maaliskuu 20, 2008, 19:40:06 »
Olin totta kai surullinen luettuani kirjan, kun ajattelin että tämän enempää näitä ei sitten tule. Mutta olin myös  osittain iloinen saatuani tämän sarjan päätösosan luetuksi. Kirjassa sain monesti haukkkoa henkeä, itkeä sekä nauraa. Kirja oli yllätyksellinen ja täydensi mahtavasti Harry Potterin maailman. Jos totta puhutaan, niin aloitin sarjan lukemisen heti alusta, koska halusin lukea sen heti uudestaan.Ja kyllä,
Lainaus
Tulemme kaikki kaipaamaan sinua, Harry Potter, poika joka elää.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #91 : Maaliskuu 20, 2008, 19:42:43 »
Ei se nyt suomennoksen luettuani iskenyt tajuntaan niin kovasti, kuin silloin viime kesänä, kun luin sain englanninkielisen loppuun.
Silloin iski sellainen musertava ja jonkin verran ahdistava tunne. Muistan sen, kun istuin aamulla autossa matkalla kirjakauppaan. Oli sumuinen ja kostea ilma. Ja se auringonnousu silloin, kun seisoin kotipihassamme kirja kädessäni valmiina aloittamaan lukemisen. Senkin muistan tarkoin, kuinka luin putkeen koko kirjan vajaassa kahdessa päivässä, omassa huoneessani kauniin kesäpäivän lipuessa ohitse.

Saatuani kirjan luettua sunnuntaina iltapäivällä (puhun englanninkielisestä) otin vaniljajäätelöä ja mansikoita ja menin ulos kuistille istumaan.
Siinä sitten istuin tunnin, pohtien kirjan tapahtumia. En oikein sisäistänyt kuitenkaan sitä, että se on nyt loppu. Jollakin tavalla tuli sellainen tunne sillä hetkellä, että ei ole enää mitään jäljellä Pottereiden suhteen. Se on ollutta ja mennyttä, muutaman sekunnin jopa mielessä käväisi koko kirjasarjan ja elokuvien hävittäminen, mutta se kai kuului siihen mielentilaan.

Kirjan jälkeen jäi kysymyksiä vaille vastauksia, mutta toivottavasti tulevassa hakuteoksessa valotetaan niitäkin. Hieman pienoinen karvas pettymys kumpusi esiin, kun aloin lukemaan vielä muutamia kohtia, jotka oli vain pakko lukea toistamiseen. Muistan, että näihin kuuluivat kaikki Malfoy-kohtaukset, joiden aikana taisin itkeä... Tuli vain niin ikävä, etten enää saa tietää heistäkään mitään.
Sellainen hylätty ja orpo olo, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nyt saatuani suomennoksenkin luettua, en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Tunteet ovat melko sekaisin vielä sen suhteen...
Varma seikka on se, että tämä on jonkinlainen uusi portti elämässäni: yli puolet elämästäni vietin ja vartuin Pottereita lukien ja uutta kirjaa odottaen, mutta nyt sen aika on ohi. On aika siirtyä eteenpäin. Avata uusi sivu.

Koskaan Potterit eivät elämästäni tule häviämään, se on täysin mahdotonta, sillä niin kiinni eräällä tavalla kirjoihin kasvoin, että olisi aivan naurettavaa joskus hylätä ne. Ehkä kirjojen osa elämässäni sinänsä pienenee, mutta varmasti opastan mahdolliset lapseni Potterien maailmaan.

Harmi tosiaan, etteivät tulevat potteristit enää pääse kokemaan tätä kaikkea, mikä on ollut meidän etuoikeutenamme; kirjojen odottaminen ja jonotus, ennakkonäytökset, kutsuvierasnäytökset ja muut aktiviteetit. He eivät pääse kokemaan sitä ainutlaatuista odottamisen tunnetta. Sääli sinänsä, sillä huomaan, että juuri edellä mainitsemani asiat ovat tehneet Pottereista vielä keskeisimpiä minulle.
Meidän velvollisuus on viedä Potterien sanomaa tuleville sukupolville, jottei näitä ainutkertaisia teoksia koskaan tultaisi unohtamaan...

Fanfictionin maailma elää edelleen, ja toivottavasti minulla (ja kaikilla muillakin) riittää mahdollisimman pitkään intoa niiden kirjoittamiseen.
Ei tämä tähän kokonaan lopu, tämä on vain askel uudenlaiseen Potter -maailmaan. Ilman odottamista.

"Te adoro, Lucius Malfoy."
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa blindside

  • sokotettu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • AKTIVISTI
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #92 : Maaliskuu 20, 2008, 19:50:18 »
Itselleni ei tullut oikein minkäänlaista surullisuutta taikka mitään kun sain seiskakirjan loppuun (luin sen englanniksi kesällä jo). Harmittaa se vähän kyllä, sillä Potterit kuitenkin niin mukaansa tempaavia, harvat kirjat ovat oikeasti niin koukuttavia. Eniten ehkä sarjan loppumisessa harmittaa se, että siinä valotettiin niin pientä osaa siitä tulevaisuudesta, mikä heillä oli. Olisi oikeasti tosi mukava saada tietää enemmänkin, mitä kenellekin tapahtui. En nyt tarkoita että ihan joka henkilöstä pitäisi kertoa mutta kyllä te varmaan tajuatte mitä minä tarkoitan.

Ekalla kerralla, kun luin DH:n, ymmärsin mitä tapahtui. Sitten ennen kuin suomennos julkaistiin, luin taas DH:n englanniksi tosiaan, ja nyt ymmärsin jo paljon paremmin mitä tapahtui. Mutta kyllä suomennos vielä paljon selkeytti kuvaa, sillä en ole paljoa enkunkielisiä kirjoja lukenut. Pitäisi tässä jossain vaiheessa (kunhan nyt saan TSH:n liiteosat, Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan luettua) aloittaa ihan alusta asti, ja ehkä jopa englanniksi. Kesällä voisin repiä siihen aikaa, mitä nyt töiltä ehdin.

Pottereista ylipäätänsä tulee ensimmäisenä mieleen juuri se koukuttavuus. Kun luin esimerkiksi seiskakirjaa ekaa kertaa, sai siinä kotityöt odottaa aina että saan tämän luvun luettua (ja en koskaan tietenkään malttanut lopettaa sitä siihen lukuun, vain lykkäsin sitten töitä niin pitkään kuin mahdollista). Fredin ja Georgen ja muiden puheet, varsinkin hauskat semmoiset ja koskettavat semmoiset, ovat jääneet hyvin mieleen. En voi sanoa, että olisin täysin tyytyväinen viimeiseen kirjaan, sillä siinä kuoli ihmisiä noin vain, ja usein siitä mainittiin vain ohimennen. Sotahan se oli, mutta jäi se minua harmittamaan.
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta

- Stam1na - Eloonjäänyt

TuliTikkuRasia

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #93 : Maaliskuu 20, 2008, 22:03:14 »
Olin aivan turta sen jälken kun olin lukenut viimeisen Potterin suomeksi. En voi oikeastaan vieläkään uskoa että sarja loppui tähän. Se ei vain ole niin yksinkertaista hyväksyä. Puolet elämästäni vietin Pottereiden parissa ja itkin ja nauroinkin kirjan mukana:') Nyt voin vain lukea kirjat uudestaan ja uudestaan, mutta se ei tunnu kuitenkaan enää samalta kuin ennen. Silti vielä tämänkin jälkeen pysyn Harry Potter- fanina kuolemaani asti:) Se on ainut asia mikä on varmaa tällä hetkellä...

Kaipuu tulee olemaan aina suuri.

pölypunkki

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #94 : Maaliskuu 21, 2008, 17:52:49 »
Jotenkin ei vaan voi uskoa ettei tule enää ainuttakaan Harry Potter -kirjaa. Kaikki on nyt (moneen kertaan) luettu, eikä ikinä enää voi kokea sitä tunnetta, ettei muista/tiedä mitä kirjassa tapahtuu.
Äärettömän haikee fiilis, pottereita lukisin vaikka maailman ääriin.

Eikö ole mitään keinoa, edes jotai hypnoosijuttua, millä voisin unohtaa tapahtumat, ja saada uudestaan sen mielettömän tunteen mikä tulee kun lukee ensimmäistä kertaa pottereita . sniif :)

Macy

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #95 : Maaliskuu 22, 2008, 22:54:10 »
Hmm... Onhan se outo tunne. Mutta en voi sanoa olevani surullinen. Nimittäin liian usein on koettu jonkin kirjasarjan menevän liian pitkälle ja venyvän ikuisuuksiin....

Oni

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #96 : Maaliskuu 23, 2008, 10:23:40 »
Aika ristiriitaiset tunnelmat on. :/ Toisaalta olen iloinen, että tarinalle saatiin ainakin jonkinmoinen päätös, mutta... Niinkuin se kirjakaupan tätikin sanoi kun kävin varaamassa viimeisen kirjan "Mitäs sitä nyt tehdään, kun Potterit on kaikki ilmestynyt?" Vähän jää sellainen olo, että tätä kaipaisi lisää. Uusia juonia, uusia pahiksia, uusia läheltä piti-tilanteita.
Onhan se kuitenkin niinkin, että liiallinen pitkittäminen voisi käydä kirjottajallekin rankaksi, puhumattakaan lukijoista. Jossain vaiheessahan maku menisi, varsinkin jos tarpeeksi erilaisia ideoita ei olisi riittävästi.

Olen kuitenkin iloinen että olen saanut seurata Harryn elämää penskasta aikuiseksi. :)

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #97 : Maaliskuu 23, 2008, 11:29:03 »
no jaa, hmm... kun olin saanut Kuoleman varjelukset luettua tuntui jotenkin tyhjältä. Toisaalta olo on surullinen, toisaalta pettynyt. Mutta en ole jotenkaan suostunut myöntämään itelleni että oon pettynyt seiskakirjaan. Olisin halunnut että luettuani sen tuntuisin, että  kirjasarja loppui juuri oikein. Mutta ei tunnu siltä. Olisin halunnut itkeäkin useammin kirjan aikana! nyt kyyneleet valuivat vain kerran, kirjan loppupuolella(en tosin edes muista missä kohdassa!!!) Olisin halunnut nyös nauraa enemmän. Senkin taisin tehdä vain kerran koko kirjan aikana. Viimeinen luku oli tylsä... tosi haikeaa ettei enää tule Pottereita!

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #98 : Maaliskuu 23, 2008, 12:22:42 »
Kun sain KV:n käsiini, niin tuli sellainen pieni "kohta se loppuu" tunnelma, vaikka olinkin lukenut DH:n jo aiemmin. Muistan, kuinka pidin KV:ta käsissäni useamman minuutin, pystymättä avaamaan sitä. Tiesin, että sen avaaminen olisi lopun alkua. DH:n kanssa samanlaista tunnetta ei niinkään ollut, sillä minulla oli niin suuri halu lukea kirja mahdollisimman nopeasti ja saada tietää, mitä siinä tapahtuu. Sen jälkeen oli vain pieni "nyt se on ohi" olo, mutta ei paha.
Tavoite oli alunperin lukea KV parissa päivässä, mutta luinkin sitä muutaman luvun kerrallaan ja se kesti useampia päivä. Ehkä syynä oli se, että olin juuri kaksi viikkoa aiemmin lukenut DH:n ja tapahtumat oli tuoreessa muistissa. Tai ehkä taustalla oli se, että en alitajunnassani halunnut, että sarja loppuu, yritin siis pitkittää loppumista.

Kumma kyllä, odottamani "tyhjä" olo ei tullutkaan kirjan luettuani. Olen vasta tässä pari päivää sitten tajunnut, että ei enää Pottereita. Ei enää mitään, mitä vatvoa kuukausitolkulla. Ei tulevia juonikuvioita mietittäväksi. Ei sitä tunnetta, kun odottaa jotain kauan ja vihdoin saa sen käsiinsä. Ei miettimistä, mitä tulevissa kirjoissa tapahtuu. Ei sitä, kun voi voitonriemuisasti todeta, että arvaukset osuivat oikeaan. Ei mitään.

Olen tässä parin viime päivän aikana lukenut haikeudella mm salaperäisyyksien osastoa ja menneitä arvauksia ja pohdintoja. Nyt vasta tajuntaani on iskenyt, että sarja on oikeasti ohi. Onhan vielä tulossa se hakuteos, mutta ei se ole läheskään sama. Nyt minulla on ollut jo jonkun aikaa sellainen olo, että tekisi vain mieli itkeä, mutta toisaalta en vain jotenkin pysty itkemään. Pystyn vain patoamaan tunteita sisälläni. Ehkä joskus, kun olen yksin kotona, käperryn suklaalevyn kanssa peiton alle ja itken kaiken sen tyhjyyden pois. Puran vähän tunteitani.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni kiittää kaikkia, joten teen sen. Kiitos.

En tiedä, mistä haluan kiittää, mutta haluan vain. Olen kuitenkin vuotiksen avulla saanut paljon enemmän irti Pottereista, niin että ehkä siitä. Ja toisaalta kiitos Rowlingille, kun hän kirjoitti nämä kirjat.

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

minnni

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #99 : Maaliskuu 23, 2008, 12:24:54 »
Aina, kun mä lopetan jonkun sarjan, tulee sama haikeuden tunne, lopullisuus ja jotenkin pohjaton surukin.
Pottereissa tämä on tuntunut selkeimmin.
Kun olin puolessa välissä Kuoleman varjeluksia, niin iski tunne, "en mä haluakaan lukea tätä loppuun!".
  Ja sitten kun olin lukenut kirjan... Tuntui samalla huojentavalta (viimein se on ohi!), haikealta (niin pitkään kun mäkin luin tätä sarjaa..), surulliselta, koska tuntui ettei saanut kaikkia vastauksia. (en tiedä mitä sitten jäin kaipaamaankaan..)
  Potterit ovat olleet- ja ovat yhä- niin suuri osa elämääni, että on vaikea kuvitella elämää ilman niitä. (addiktoituminen:-))

Vaikka luinkin nyt parissa päivässä kaikki Potterit yhteen putkeen, ei se ole enää sama asia. Tiedän, mitä lopussa tapahtuu..
Ja olo on, jos vain voi olla, entistä haikeampi. Sarjasta kuitenkin muodostui upea kokonaisuus, joka kantaa varmasti monen sukupolven yli. ;)