Kirjoittaja Aihe: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta  (Luettu 4278 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #25 : Maaliskuu 30, 2009, 19:28:18 »
(Päätin juuri opetella tuon piin likiarvon ulkoa >:D)

Itse vasta kasiluokalla seikkailen. :D Viime syksyn kokeiden keskiarvoksi vetäisin 6½. Vaikka oikeasti rakastan matikkaa, opettaja oli vain hirveä. Nyt sitten viime kokeesta tulikin 9½, kun vanha opemme tuli takaisin. ^^ Ja perjantaina taas koe. :D
Olen huomannut erään erittäin turhauttavan asian matikan tunneilla, kun ollaan laskettu yhtälöitä, lasken päässäni laskua nopeammin kuin mitä paperille tulee ja sitten minulla onkin jo vastaus päässä ja vihossa vasta lauseke. :'D Sitten sitä ollaankin aivan hukassa ja täytyy aloittaa alusta. Eli kerrankin ajattelen nopeampaa, kuin teen. :D
Fysiikka ja kemia sitten luonnistuvat kanssa ihan kohtuudella, molemmista 9, matikasta vain 8 (jopa viime syksyb pohjanoteerauksen jälkeen! :'D), koska opettajamme ei halua nostaa numeroani jostakin tuntemattomasta syystä. >.< Matikka vain kiinnostaa enemmän, kuin fysiikka/kemia, en oikeastaan tiedä miksi. :)
Lukioon ottaisin ehdottomasti pitkän matikan, mutta kun en lukioon aijo tai sitten teen kaksoistutkinnon, niin enpä oikein usko, että sitä suoritan. Harmi sinänsä, koska minua matikka kiinnostaa, vaikka en aijo millekään matemaattiselle alalle töihin. Ellei poliisi/vartija ole sitten matemaattinen ala. ;D
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


delexive

  • Ankeuttaja
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #26 : Maaliskuu 30, 2009, 20:22:57 »
Sinä "Laku" vaikka olenkin vasta ala-asteella meissä on paljon samaa mun matikan numero on 9 1/2 ja fyssan ja kemman 10- tykkään molemmista aineista tosi paljon. (:(:

Poissa Zirendaril

  • Vuotiksen Virallinen Vompatti
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Murpatti
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #27 : Maaliskuu 31, 2009, 12:35:01 »
Olen ko. aineiden suhteen yleensä huomannut, että suurimmalle osalle opiskelijoista lukion alku on se ratkaiseva hetki, jolloin ns. "hyvät" jaotellaan "huonoista". Hyppäys esimerkiksi yläasteen matematiikasta, jossa ei suunnilleen koskaan tarvinnut tehdä läksyjä ja silti saattoi saada 10, lukion matematiikkaan, jossa on lähes pakko tehdä töitä, on monille vain liian rankka, tai ainakin niin minusta tuntuu. Kovin moni tuntemani yläasteella ikuisen kympin oppilas niin matematiikassa kuin fysiikassakin ovat lukiossa tipahtaneet sinne kutosen ja vitosen tasolle. Lukion fysiikka oli kyllä todellakin vaikeaa, hemmetti, epämääräisten selitysten liittäminen laskuihin oli tuskaa, varsinkin, kun fysiikassa ilmiöiden selitykset olivat usein kamalan pintapuolisia.

"Matematiikon urani" vaikeimmat vuodet olivat kuitenkin yläasteella, jostain syystä. Seiskaluokalla sain jatkuvasti kokeista seitsemän plussia, ja yhtälöiden oppiminen oli vaikeampaa kuin minkään logaritmifunktion tai integraalin oppiminen. Jotenkin kuitenkin sain sisäistettyä ne yhtälöt, ja sen jälkeen lukion matematiikka on ollut, noh, erittäin helppoa. On totta, että usein tunneilla kuuli lauseen "Todistus sivuutetaan", sillä yksinkertaisesti tunteja ei ollut tarpeeksi käytettävissä, eikä todistaminen muutenkaan ainakaan minun mielestäni ollut kovin tärkeää.

PS. Olen niin helpottunut, kun voin kirjoittaa kaiken imperfektissä :D

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #28 : Maaliskuu 31, 2009, 17:47:32 »
Pidän matemaattis-luonnontieteellisistä aineista. Kemia on ollut yläasteelta lähtien lempiaineeni, ja opiskelenkin tällä hetkellä sitä pääaineenani. Tarkoitukseni on valmistua kemian opettajaksi. Kiinnostukseni kemiaa kohtaan on peräisin varmaan siitä, että minua on kiinnostanut pienestä pitäen aineiden koostumus (esim. tuoteselosteet). Kemian osa-alueista pidän eniten orgaanisesta kemiasta, koska se liittyy läheisesti biokemiaan ja biologiaan, joista myös pidän kovasti.

Pidän myös fysiikasta, mutta on kyllä myönnettävä, että se on aina jäänyt toiseksi kemialle. Olen aina pitänyt enemmän aineen kuin energian tutkimisesta, sillä aine on jotenkin käsinkosketeltavampaa. Jokaisella on tietenkin oma mielipiteensä. Täytyy myöntää, että minulla on onnekseni ollut aina hyvät kemian ja fysiikan opettajat. Varsinkin yläasteen matematiikan, fysiikan ja kemian opettajani sekä lukion kemian opettajani olivat todella hyviä.

No, matematiikasta sanottakoon, että en ole koskaan suhtautunut siihen kielteisesti. Kuitenkin opetuksen tason vaihtelu oli häiritsevää matematiikan opiskeluni kannalta varsinkin lukioaikana. Yläasteella ollessani itselläni oli varsin hyvä matematiikan opettaja, joka opetti minulle myös kemiaa ja fysiikkaa. Hän käytti opetuksessaan paljon erilaisia pohdintatehtäviä. Lukion pitkässä matematiikassa taas oli peräti kolme opettajaa, joiden opetusmenetelmät, samoin kuin innostuneisuus työhönsä, vaihtelivat. Lukion matematiikan kurssien arvosanatasoni olikin aikamoista vuoristorataa. Esimerkiksi siirtyessäni differentiaalilaskennasta integraalilaskentaan arvosanani nousi varmaan kolmella numerolla.

Suurin haaste matematiikan opiskelussa onkin mielestäni se, että aineessa on todella hankala pärjätä hienosti pelkästään itsekseen opiskelemalla, toisin kuin monissa muissa aineissa. Matematiikkaa ei voi vain opetella ulkoa, vaan sitä täytyy myös ymmärtää syvällisesti. Esimerkiksi ruotsia opiskellessani olen sen sijaan pystynyt pärjäämään, vaikka yläasteella meillä oli varmaan 5-6 ruotsin opettajaa ja paperilennokkeja ja pyyhekumeja viskova ryhmä.

Tarvitaankin opettaja, joka on innostunut käsittelemistään aiheista ja tuo opetuksessaan esille myös sellaisia esimerkkejä, joita oppikirjoista ei löydy. Tällainen opettaja ei siis vain vilauta nopeasti vanhoja kalvoja ja käske laskea itsekseen. Erityistä plussaa, jos hänellä on vielä oppitunnin jälkeen aikaa selittää jokin asia, jos sitä ei ole ymmärtänyt. Muistan vielä, että omasta mielestäni paras lukion matematiikan opettajani käytti kerrankin varmaan puoli tuntia selittääkseen minulle sellaista todennäköisyyslaskennan tehtävää, jota en ollut ymmärtänyt varsinaisen oppitunnin aikana :) .

Varmaan suurin syy siihen, miksi ei-niin-motivoituneita opettajia riittää, on se, että monet ovat lähteneet opiskelemaan oppiainetta alkaakseen tutkijaksi, mutta ovat huomanneet, ettei tutkijalle löydy riittävästi töitä opetustehtävien ulkopuolelta. Myönnän itsekin olleeni aina kiinnostunut tutkijan työstä, mutta opettajan ammatti ei kuitenkaan ole koskaan ollut itselleni mitenkään vastenmielinen, ja harkitsinkin sitä jo yläasteella. Olen sitä mieltä, että opettajan on osattava ottaa vastuu opettamistaan aineista, sillä nykyiset opettajat vaikuttavat oppilaidensa valintoihin 50-100 vuoden ajan. Tärkeää ei siis ole vain se, että osaa itse, vaan se, että osaa myös siirtää tiedon oppilailleen, varsinkin, jos nämä haluavat oppia, muuten on väärällä alalla. (Eihän ketään voi tietenkään pakottaa oppimaan, jos aihe ei pätkääkään kiinnosta, tällaista kuitenkin yleensä vain yläasteella.)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 08, 2011, 16:27:34 kirjoittanut Nymphae »
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #29 : Huhtikuu 03, 2009, 20:30:21 »
"Matematiikon urani" vaikeimmat vuodet olivat kuitenkin yläasteella, jostain syystä. Seiskaluokalla sain jatkuvasti kokeista seitsemän plussia

Tuohan ei ole ollenkaan paha numero. Itse muistan kuinka yläasteen seiskalla tai kasilla havahduin saatuani kokeesta 5-, että matikkaahan pitää lukea. Ennen olin aina mennyt kokeisiin lukematta.

Lainaus käyttäjältä: Zirendaril
On totta, että usein tunneilla kuuli lauseen "Todistus sivuutetaan", sillä yksinkertaisesti tunteja ei ollut tarpeeksi käytettävissä, eikä todistaminen muutenkaan ainakaan minun mielestäni ollut kovin tärkeää.

Itselläni on ainakin niin, että minua ei kiinnosta todistukset. Minulle on ihan sama miten kaavat on johdettu, kunhan vain ne toimii ja minä osaan käyttää niitä. Tänäänkin tein pitkän matikan kolmannen kurssin koetta, jossa yhdessä tehtävässä piti todistaa Pythagoraan lause. Sivuutin sen suosiolla ja tein jonkun toisen (piti siis tehdä 6 tehtävää kahdeksasta). Vaikka tunnilla kävimme Pyttiksen todistuksen läpi, en vaivautunut opiskelemaan sitä, koska minulle on tärkeintä että Pythagoran lause toimii ja voin käyttää sitä hyödyksi.

En pidä itseäni kovin lahjakkaana matikassa, koska teen sen eteen kamalasti töitä. Haluaisin vaihtaa lyhyeen, mutta juuri kukaan ei suosittele minulle koska pitkä matikkani menee kasin tasoa. Minulla matikka on kuitenkin ollut vain välttämätön paha ja teen läksyt viimeiseksi illalla koska olisi kivempi jos niitä ei pitäisi tehdä ollenkaan.

Olen edellisen kanssa samaa mieltä opettajista. Opettajan täytyy olla innostunut siitä, että opettaa, muuten aine ei kiinnosta. Lukiossa on ihan hyviä opettajia, ainakin minun koulussani. Molemmat kaksi pitkän matikan opettajaa oikeasti tykkäävät aineestaan ja haluavat että kaikki oppilaat oppivat. He huolestuvat jos emme tee läksyjä eivätkä halua kenenkään vaihtavat lyhyeen, koska he haluavat uskoa meidän pärjäävän. Toisin oli yläasteella, jossa meillä oli noin viisi matemaattisten aineiden opettajaa. Kolme heistä opetti minua, mutta joista vain yksi oli oikeasti kiinnostunut siitä, oppivatko oppilaat. Toinen puhui seinille ja hänen tunneillaan täytyi kehittää täysin omalaatuinen tapa seurata opetusta että oppi jotain. Kolmas opettaja lätki vain kaavat taululle tai piirtoheittimille ja mumisi jotain partaansa. Opetuksen laatu oli aika kamalaa, mutta ainakin tuli lähennyttyä koulukavereiden kanssa, koska matikantunneilla pystyimme pitämään omaa marttakerhoamme.

Kemia ja fysiikka ovat periaatteessa hyvin mielenkiintoisia, koska niissä oppii paljon erilaisista luonnonilmiöistä. Mutta muuten en erityisemmin pidä. Ehkä se johtuu fysiikanopettajasta, joka heitti oppilaat luokasta ulos jo he eivät osanneet läksyä, ja tämä nosti suuresti kynnystä tunneille menoon. Onneksi ainoa pakollinen fysiikankurssi on nyt käyty enkä enempää käy. Kemia vielä, ja sitten voin jättää pikaiset hyvästit noille aineille, jotka ovat kuudennesta luokasta asti naputtaneet ostaani.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #30 : Huhtikuu 04, 2009, 23:54:43 »
Matemaattiset aineet eivät ole kauheasti alaani. Varsinkaan Fysiikka ja Kemia. Ne kaksi ainetta on vaan niin "rasittavia". Kaavoja kaavojen perään, kaikki symbolit sun muut ulkoa opeteltavaks! Siinä tulee jo melkein hulluksi, ei niitä kaiken maailman kaavoja vaan voi muistaa! Todistuksessa numeroiden keskiarvo on kuitenkin 9, tullut tuurilla luulisin. Meidän Fyken opettajamme on kyllä hirveän perusteellinen. Selittää kaikki perusteellisesti ja opettaessaan meille uuden kaavan hän selittää miksi se on sillain, miksi se kaava tulee juuri niin eikä toisella tavalla. Opettajamme on myös aika vanha (nainen), joten hän selittää aina omien elämänkokemusten kautta asioita, jotta me ymmärretäisiin ne paremmin. Välillä siinä menee sekaisin kun hän selittää ja selittää ja siinä yrität sitten kuunnella. Onhan se hyvä jos käy perusteellisesti, mutta jos selittää liian monimutkaisesti, kukaan ei ymmärrä. Monesti on käynytkin sillein, että hän on juuri saanut päätökseen pitkän selostuksen jostain asiasta ja sanoo "Kuka ymmärsi niin nostaa käden." Eikä kukaan nosta. Jotan hän alkaa selittämään sitten uudestaan (ei ihan niin pitkästi mutta aika lailla samalla tavalla).

Matematiikasta tykkään joskus todella paljon ja joskus en. Geometria on ollut minulle aina se hyi matematiikassa. Aina kun on tullut geometria jakso numeroni on todistuksessa tippunut ja sitten kun on joku muu tullut aiheeksi, numeroni on noussut (avaruusgeometriassa silti poikkeus, se oli kivaa ja helppoa!). Kivoja asioita mitä me ollaan käsitelty (aika kauan sitten) on mm. trigonometria ja nää funktiot sun muut. Ongelmanratkasutehtäviä en todellakaan hallitse. Meillä on matiikan kokeessa aina viimeinen ongelmanratkasu ja aina 0 pistettä (no okei on ehkä joskus tullut ½ tai 1 :D). Matematiikka on ihanaa kun opettelee kaavat. Niissä ihan perustehtävissä ei ole mitään ihmeellistä, kun jos vaan kaavat osaa (niinkun rakas äitini aina minulle hokee). Mutta tottahan se on.
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Jenzzzu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #31 : Huhtikuu 05, 2009, 02:48:01 »
Itselläni on ainakin niin, että minua ei kiinnosta todistukset. Minulle on ihan sama miten kaavat on johdettu, kunhan vain ne toimii ja minä osaan käyttää niitä.

Mulla menee ihan eri tavalla. Eli matikassa nimenomaan haluun aina tajuta, miksi. Jos en ymmärrä, miksi joku kaava menee niin kuin se menee tai miksi se toimii, en jaksa opetella sitä. Myöskin ymmärtämisestä on se hyvä puoli, että kaavoja ei tarvitse sitten muistaa ulkoa, kun ne tajuaa ja voi johtaa/päätellä. Siis sellaiset helpot kaavat, kuten ympyrän pinta-ala, pallon tilavuus jne. Vaikeimpia kaavoja ei ehkä aina ehdi tai jaksa johtaa, ne pitää vaan muistaa tai katsoa taulukkokirjasta.

Meille kyllä aika hyvin lukiossa selitettiin aina, mistä mikäkin kaava tulee, mutta ei kaikista, koska aika ei riittänyt (tai todistus olisi niin monimutkainen, ettemme olisi sitä tajunneet). Täytyy kyllä myöntää, että yliopistossa, varsinkin syventävillä kursseilla, tuli vastaan sellaisia todistuksia, ettei niistä oikeasti tajunnut yhtään mitään ja sitten yritti vaan sivuuttaa sen ja katsoa, mihin sillä todistuksella päästiin. Toisinaan täytyi opetella ulkoa joitain todistuksia, että selviäisi tentistä, mutta eihän niitä ymmärtämättä oppinut ja ne meni sitten tentissä sekaisin. No, kaikesta huolimatta sain matikat suoritettua ja ehkäpä jo ensi syksynä pääsen sitä sitten opettamaan muille (valmistun siis opettajaksi nyt keväällä).

Itse siis kuitenkin pidän matematiikasta ja nimenomaan kaikesta ongelmanratkaisusta, pohdinnasta yms. Se on mielenkiintoista ja haastavaa. Lukiossa en siitä kyllä aina niin hirveästi pitänyt (peruskoulussa se oli välillä tylsää, koska haastavia tehtäviä ei ollut tarpeeksi ja opetus eteni aika hitaasti), mutta sanotaan jopa, ettei lukion matematiikka ole matematiikkaa siinä mielessä, kuin matematiikka tieteenä ymmärretään. Lukiossa opitaan laskemaan ja käyttämään kaavoja. Yliopistossa sitten opitaan matemaattista ajattelua ja todistusten tekemistä. Silloin ei riitä, että osaat laskea, sinun täytyy osata kertoa, miksi voit ratkaista tehtävän juuri tällä tavalla. On se kyllä loppujen lopuksi aika erilaista, mutta en ole varma, olisiko matematiikka lukiossa mielenkiintoisempaa tai hyödyllisempää, jos siinä enemmän keskityttäisiin matemaattiseen ajatteluun numeroilla laskemisen sijaan. Sitä olisi ehkä hankala toteuttaa niin, että keskiverto lukiolainen siitä jotenkin suoriutuisi ja silti ehdittäisiin lukion aikana käsitellä matematiikkaa tarpeeksi laajasti ja monipuolisesti.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #32 : Huhtikuu 08, 2009, 00:48:46 »
Itselläni on ainakin niin, että minua ei kiinnosta todistukset. Minulle on ihan sama miten kaavat on johdettu, kunhan vain ne toimii ja minä osaan käyttää niitä.

Mulla menee ihan eri tavalla. Eli matikassa nimenomaan haluun aina tajuta, miksi. Jos en ymmärrä, miksi joku kaava menee niin kuin se menee tai miksi se toimii, en jaksa opetella sitä.

Mullakin menee suunnilleen näin. Joskus olen ollut ihan kamalassa pulassa sen takia, ettei mulla ole tarpeeksi käsitystä siitä mitä jossakin kaavassa tapahtuu, vaikka periaatteessa osaisinkin sitä käyttää. Se ei tunnu yhtään osaamiselta. Onneksi oli opettaja joka esitti aika monelle asialle todistuksen, ja jaksoi vielä selittää jos ei ymmärtänyt. Mulle on taidettu selittää käänteisfunktion derivointi kaikkiaan neljä viisi kertaa, ja jossain vaiheessa jo hoksasin sen, mutta nyt kirjoituksiin lukiessa havaitsin, etten ymmärrä sitä vieläkään :D

Lukion matikka oli mulle kyllä juuri sopivan tasoista. Siinä oli tarpeeksi haastetta että kertauskirjastakin jäi lopulta muutama tehtävä tekemättä ihan osaamisen puutteesta, mutta perusasioiltaan ei ollut missään määrin liian vaikeaa. Bonuksena oli loistava ryhmä ja opettaja, mutta luulen että olisin ainakin jossain määrin ollut kiinnostunut joka tapauksessa. Tuskin kaikki voivat sanoa että heillä oli sama lempiaine läpi koko peruskoulun ja lukion. Sen vähän perusteella mitä olen yliopistotason matikkaan tutustunut, olen tosin ehtinyt vetää sen johtopäätöksen, että se saattaisi olla kovasti mielenkiintoistakin, mutta ei ehkä aivan omin alani. Jostain syystä olen kyllä kamalasti viehättynyt siitä ajatuksesta että ryhtyisin lukion matikan-/fysiikanopettajaksi, mutta en ehkä ole kuitenkaan opettajatyyppiä, enkä kestä ajatusta että olisin huono opettaja, koska hyi.

Sen sijaan minut todennäköisesti löytääkin ensi syksynä yliopistosta särkemässä kuvitelmiani fysiikan opiskelusta. Yllättäen osasin kirjoituksissa yli kaikkien odotusten, ja L on kai tulossa jollei kauheita tapahdu. Lukulomalla sain aika monta asiaa loksahtamaan kohdalleen, sillä vaikka tykkäsin fyssasta aina ja pärjäsin siinä, en melkein koskaan osannut ainakaan ennen kertauskurssia laskea vanhoja yo-tehtäviä, ja prelikin meni ihan männikköön. Ihmeitä ilmeisesti tapahtuu...
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #33 : Lokakuu 04, 2009, 15:29:57 »
Käyn lukiota ja olen toisen vuosikurssin opiskelija. Minulla on pitkä matematiikka, mutta kemian ja fysiikan jätin heti niiden pakollisten kurssien jälkeen. Mielenkiintoinen, muttei ehkä niin tavallinen yhdistelmä (pitkä matikkalaisilla kun yleensä olettaa olevan myös joko ylimääräisiä kemian taikka fysiikan kursseja, taikka molempia).

Matematiikka on ollut minulle aina suht helppoa, ja ala-asteella rakastinkin matematiikan tunteja. Mitä vaikeammaksi asia on tullut, mielenkiintoni matematiikkaan on vähän laskenut. Opiskelen kuitenkin tätä ainetta mielelläni.

Fysiikan ja kemian tajuamiseni loppuivat, kun tulin lukioon. Kemiasta sain kuitenkin 10 opettajan takia, eikä se fysiikkakaan nyt niin huonosti mennyt (8). Eli tämä näiden aineiden "vihaamisesta".

Tietenkin asia vaikeutuu joka oppiaineessa, mitä enemmän sitä asiaa tulee eteen. Matematiikassa otan haasteet vastaan, ja yritän parhaani - joskus se johtaa siihen, että ymmärrän kaiken melkein heti, mutta joskus joudun opettelemaan kaikki asiat ulkoa ennen koetta (eikä se tietenkään ole hyvä juttu ajatellen tulevaisuutta).
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Jenzzzu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #34 : Lokakuu 04, 2009, 23:29:18 »
Minulla on pitkä matematiikka, mutta kemian ja fysiikan jätin heti niiden pakollisten kurssien jälkeen. Mielenkiintoinen, muttei ehkä niin tavallinen yhdistelmä (pitkä matikkalaisilla kun yleensä olettaa olevan myös joko ylimääräisiä kemian taikka fysiikan kursseja, taikka molempia).

Itse opiskelin lukiossa juurikin samalla kaavalla. Pitkästä matikasta kaikki kurssit, mitä saatavilla oli (14 kurssia muistaakseni meidän lukiossa), mutta ei yhtään ylimääräistä fyssaa tai kemiaa. Fysiikan eka kurssi oli helppo ja sain siitä 10, mutta en varsinaisesti koskaan kiinnostunut aiheesta, joten en jaksanut opiskella pidemmälle. Kemiakaan ei hirveän vaikeaa ollut (siitä tuli 9), mutta se kiinnosti vieläkin vähemmän.

Lopulta yliopistossa kasvatustiede pääaineenani luin matematiikkaa aina syventäviin opintoihin asti, jolloin sain lukion opettaja pätevyyden, mutta en yhtään fysiikkaa/kemiaa/tietotekniikkaa. Saattaahan töiden saanti tällä tutkinnolla olla haastavaa, mutta en halua opettaa ainetta, joka ei kiinnosta itseäni - silloin en todennäköisesti juuri innostaisi oppilaita/opiskelijoitakaan. Haaveenani olisi joskus opettaa lukion matikkaa (pelkän matikan opettajan virkojakin on, joskin melko vähän), mutta tällä hetkellä teen lähinnä luokanopettajan sijaisuuksia alakouluissa, vakituista työpaikkaa ei siis vielä ole.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #35 : Tammikuu 16, 2010, 21:45:03 »
Olen nyt lukion toisella luokalla ja yli puolet kursseistani on matemaattisia aineita... Olen aina pitänyt matematiikasta, yläasteella kemia oli minusta "ihan jees" ja fysiikka meni siinä ja siinä. Koska en halunnut opiskella kieliä tai historiaa, otin kuitenkin pitkän matikan, fysiikan ja kemian lukiossa vaikka en kahdesta jälkimmäisestä niin paljon pitänytkään. En kadu päätöstäni kemian kohdalta, sillä siitä on tullut uusi suosikkiaineeni maitkan rinnalle, mutta fysiikan ottamista kadun ehkä vähän. Koko aine tuntuu olevan täysin turhaa liirunlaarun-jaarittelua, jossa "oletetaan" että jossain on joku kitkaton väkipyörä (frictionless pulley suomeksi?) tai kitkaton lattia tai täysin harmooninen aaltoliike yms. typeryyttä, jota ei oikeasti tietenkään ole. En todellakaan ymmärrä niitä kaavojen todistuksia ja ihme vektorisummakaavioita, joten kopioin ne vain ihan kiltisti kaavavihkosesta ylös kokeessa ja rukoilen, että se kaava toimii juuri siinä tilanteessa.. Ei ole minun lajini tuo fysiikka.

Matikka on minusta äärettömän mielenkiintoista, vaikka ei ehkä olekaan jokapäiväisessä elämässä niin käytännöllistä. Mitä enemmän matikkaa opiskelee, sitä enemmän siitä saa minusta irti. Välillä kun huomaa, että kosinilauseke (cosine theorem) muuttuu pythagoraan lauseeksi jos kulmana on 90 astetta yms. niin se kaavojen ja numeroiden maailma jotenkin vain avautuu paremmin. Differentiaaalilaskenta (calculus) on  tähän mennessä minusta ollut kaikkein mielenkiintoisin osa-alue. Lisäksi pidän trigonometriasta (inhoan lieriöitä, palloja sun muita) ja erilaisista yhtälöistä. En osaa päättää haluanko jatkossa opiskella matikkaa vai kemiaa, fysiikasta aion joka tapauksessa pysyä kaukana, ellei tässä jotain ihme heräämistä sen aineen suhteen tapahdu :S.


Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #36 : Joulukuu 07, 2010, 21:50:55 »
Uskaltaudun vihdoin minäkin tänne kirjoittelemaan. Suurin osa täällä tuntuu olevan joko lukiolaisia tai yliopistolaisia. Onneksi on peruskoululaisia, niin en tunne olevani niin täysin väärässä paikassa. :) Niin, en ole käynyt lukiota. Kävin ammattikoulun ja sen matematiikka ainakin tuntui ylä-astematikkaakin helpommalta. Käytännössä siis olen peruskoulumatematiikka tasolla ja siitäkin unohtanut ihan liikaa. :/ Mutta, jos aloittaisi ihan alusta. Tästä tulee varmaan enimmäkseen muisteluviesti...

Ensimmäiset matematiikkaan liittyvät muistoni sijoittuvat jonnekin ennen koulun aloitusta. Opettelin numeroita. Muistan kuinka osasin ensin laskea kymmeneen. Sitten joku neuvoi, että sen jälkeen tulee 11, 12 jne. Tuota logiikkaa käyttäen pääsin 19:ään asti. Tottakai halusin tietää, mitä sitten tulee. Sain kuulla, että seuraavaksi on 20, 21, 22, 23 jne. Hoksasin fiksusti siinä piilevän logiikan ja osasin teoriassa laskea tällöin siis 99:ään. Tuohan tuntui ehkä 4-6 vuotiaalta äärettömän isolta luvulta, eihän sinne voi mitenkään jaksaa laskea. :D Koulu alkoi ja pieni AIV meni sinne innoissaan. Pidin matikasta, mutta en ollut tuolloin järin hyvä siinä. Toisella tai kolmannella luokalla olin jopa tukiopetuksessa siitä. Ehkä tukiopetus tehosi tai kenties päässäni naksahti jotain. Jokatapauksessa se alkoi luistaa paremmin. Todistuksia vilkuilemalla näkee kuinka olen kehittynyt kolmannen luokan syksystä neljännen luokan kevääseen pikkuhiljaa mutta silmin nähden. Tuolloin numeroksi tuli 9 ja sen jälkeen matikan numeroni ovat olleet ysiä ja joskus kymppikin. Ammattikoulussa aina vitonen (asteikolla 1-5). Ei siis lainkaan huonosti. Kemia ja Fysiikka olivat yläasteella samaa ysiä ja yksi kymppikin joukossa

Jotenkin nuo kaavat, yhtälöt ja muut vain olivat helposti ymmärrettäviä. Käsitin mistä ne tulee ja miten niitä käsitellään tehtäviä tehdessä. Varsinkin yläasteen opettajani (joita oli matikassa 2) selittivät ja havainnollistivat, mistä jokin kaava tulee tai miksi jokin lasketaan näin, mikä teki matikan tunneista mukavampia ja laskuista ymmärrettävämpiä. Ainoa asia, josta en muistaakseni pitänyt enkä sitä ikinä kunnolla oppinutkaan oli ne laskut joissa käytetään siniä, cosinia ja tangenttia (trigonometrisia fun. Olin sekä yläasteella että ammattikoulussa ainoa, joka piti matikasta. Muut inhosivat. Osa syynä varmaan se, että monet eivät ymmärtäneet sitä. Vai voisiko olla toisinkin päin? Ne jotka eivät pidä matikasta, eivät myöskään kykene hahmottamaan sitä niin hyvin.. Fysiikka ja kemia kuuluivat myös monen inhokkeihin. Minä en pitänyt näistä yhtä paljoa kuin matikasta, osa syynä varmaan huonommat ja ikävämmät opettajat (yhdestä tuli mieleen Kalkaros). Näissäkin aineissa pidin yleensä eniten laskemisesta. Vaikka kaasupolttimella tai prismalla leikkimisessä olikin oma mielenkiintonsa. :) Tylsintä taisi olla joidenkin alkuainekaavojen ulkoa opettelu ja valon heijastumisreittien piirtely. Varsinkin kun tehtävä menee epätarkkojen välineiden takia herkästi pieleen vaikka osaisi ja myöhemmin sitten sain vielä kuulla, ettei se edes mene ainakaan kaikissa tapauksissa niin.

Ja sitten palataan ammattikouluun. Ensimmäisellä ja toisella luokalla opiskeltiin reseptien muuntamista isommiksi tai pienemmiksi, hinnoittelua, raaka-ainekustannuksia, mittayksikkömuunnoksia ym. ym.. Enimmäkseen taidettiin käyttää perusyhtälöitä ja suoraan ja kääntäen verrannollisuutta. Tuttuja juttuja yläasteelta. Minulle nämä tunnit olivat siis helppoja. Toisella luokalla otin tavakseni piirrellä vihkoon ja monisteisiin tehtävien teon jälkeen. Ensimmäisellä ja toisella luokalla oli ihan pätevät opettajat, mutta kolmas luokka. Kolmannella luokalla tehtiin päättötyö johon liittyi myös laskemista. Oma opettajamme sitten opetti mitä siinä pitää laskea ja miten. Hän ei tajunnut matematiikkaa alkuunkaan, eikä osannut opettaa. Aluksi nämä tunnit tuntuivat vaikeilta hänen sekavien selitysten ja laskutoimitusten kanssa. Sitten tajusin miten nuo laskut viimevuosien opeilla lasketaan ja vola. Tein laskut sillä tyylillä samalla kun opettaja selitti omaa tyyliään muulle luokalle. Siinä samalla sitten aukeni opettajankin laskutyyli ja sain kuin sainkin ratkaistua kokeen, jossa vaadittiin opettajan tyylillä laskemista. o.O Tein kokeessa vain yhden virheen joka maksoi kahden tehtävän pisteet. Virheen takia menetin kokonaan yhden tehtävän pisteet JA toisen tehtävän, jossa käytettiin edellisen tehtävän tulosta. Laskin toisen tehtävän periaatteessa ihan oikein. Lopputulos vain oli väärä, kun seassa oli aikaisemman tehtävän virheellinen tulos. Kuka hyvänsä oikea matikan opettaja olisi antanut tuosta tehtävästä oikean laskutavan takia pisteitä, mutta tämäpä ei. Ei tuo koe noihin toki kaatunut, mutta ketuttaa silti tuo ammattitaidottomuus.

Opiskelujen jälkeen en sitten juurikaan ole matikkaa harjoittanut. Elämän matematiikka (palkkojen oikeellisuuden tarkistusta) ja työmatematiikkaa kassan laskun muodossa. Ja tulevan fyysikko/tähtitieteilijä poikaystävän juttujen ymmärrys yritystä, missä nyt välillä tulee väkisin jotain matikkaan tai fysiikkaan vahvasti liittyvää. :D
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Matemaattisista aineista ja niiden opiskelusta
« Vastaus #37 : Joulukuu 08, 2010, 20:59:05 »
Matematiikka on oikein mukavaa. Varsinaisen laskemisen jätän kotiin: pystyn keskittymään paremmin, jolloin teen työtä neljä kertaa nopeammin kuin tunneilla. Tämä vapauttaa tunnit shakinpeluuseen. Monotoninen laskunmerkkaus on aikalailla tylsää, mutta jos tulle joku oikein mukavan hankala lasku niin saan suurta tyydytystä oikeasta ratkaisusta (etenkin jos todistan kirjan vääräksi (epäcomplexilukui)

Fysiikan valo-oppi oli tylsää. Prismojen kanssa säätelyä. Sen sijaan kemia on hauskaa. Saa leikkiä kaasupolttimilla ja tehdä hupia litkuista. Otin valinnaiskurssiksi vielä Sciencen, joka on ihan ok, joskin hieman satunnaista. Matematiikan numerot olivat ysiä ala-asteen ja seiskan mitan, ja nyt ovat alkaneet nousta roimasti. Lisäksi voitin koulumme matematiikankilpailun, joten saatannen saada ensimmäisen kymppini koskaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 15, 2011, 00:36:28 kirjoittanut koipen »
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille