Kirjoittaja Aihe: Kärpästen herra  (Luettu 7549 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kärpästen herra
« Vastaus #25 : Joulukuu 06, 2010, 22:20:53 »
Minä luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, enkä silloin ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Pidin sitä jonkinlaisena epäonnistuneena kopiona Jules Vernen Kahden vuoden loma-ajasta, enkä käsittänyt että yhtäläisyydet kirjojen välillä olivat varmasti tahallisia ja että Kärpästen herra on oikeastaan niistä kahdesta varmasti realistisempi. Tässä kohtaa voikin sitten taas pysähtyä miettimään, että miksi laitetaan koulussa 13-vuotias (kuitenkin hyvin paljon lukenut ja suht. älykäs sellainen) lukemaan kirja, jonka ymmärtämiseen ei vain vielä ole tarpeeksi kokemusta ja näkemystä... :/

No, luin Kärpästen herran uudestaan seitsemää vuotta myöhemmin ja tällä kertaa vähän paremmalla ymmärryksellä varustettuna. Tajuan siis nyt kyllä kirjan "idean", mutta olen edellisten kanssa samaa mieltä siitä, että kirjailija käsittelee aihetta aika yksipuolisesti ja olisi voinut saada siitä enemmänkin irti. Mitenkään älyttömän erinomainen kirja se ei minusta vieläkään ole, kyllä joku Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin saa tästä asiasta paljon enemmän irti ja paljon inhimillisemmästä näkökulmasta.

Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Metsis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Curiouser and curiouser
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kärpästen herra
« Vastaus #26 : Joulukuu 09, 2010, 16:33:30 »
Meidän piti lukea tämä kirja äidinkielen tunnilla kappas vain. Ensimmäiset ssata sivua olin tylsistynyt, sillä odotin että kirjassa olisi huomattavasti enemmän toimintaa. Kun sitten lopulta sain kirjan luettua totesin pitäneeni siitä. Ei se ehkä ollut paras kirja mitä olen lukenut, mutta kyllä sen luki. Idea oli hyvä, mutta toteutus ehkä hieman ontui, kuten moni on maininnut ideasta olisi saanut paljon enemmän irti. Hahmot olivat ennaltaarvattavia ja mustavalkoisia.

Kirjan loppu oli minusta liian äkkipikainen. Tarina jotenkin katkesi liian nopeasti ja olisin toivonut loppujahtiin enemmän toimintaa. Lisäksi olisi ollut mielenkiintoista lukea miten pojat tottuvat normaaliin arkeen kun ovat päässeet maistamaan villiä elämää. Lempihahmoni oli auttamatta Simon, sillä hän oli jotenkin kummallinen ja samaistuin häneen.

Kirja oli ihan ok, taisin vain odottaa siltä liikaa.
-metsis
'Cause though the truth may vary
this ship will carry our bodies safe to shore.