Kirjoittaja Aihe: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin  (Luettu 2157 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

di Napoli

  • Ankeuttaja
Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« : Toukokuu 14, 2007, 19:15:39 »
Suorastaan järkytyin, koska täällä ei löytynyt valmiiksi Tintille omaa aihetta! Belgian kuuluisin sarjakuva on sentään kyseessä. Voi vain miettiä, mihin nykymaailma onkaan menossa, kun japanilainen manga on korvaamassa belgialaisen sarjakuvakirjallisuuden nuorison keskuudessa.

Tintti on siis Hergén piirtämä brysseliläinen sarjakuvahahmo. Hänellä on pieni koira Milou ja paljon kansainvälisiä yhteyksiä - niin politiikkoja kuin kulttuuri- ja tiedealanihmisiä.

Tinttiä on käännetty yli 50 kielelle.

Tuossa linkki suomalaisiin julkaisuihin: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/tintti.html

Kuinka moni muu lukee Tinttejä? Milloin aloititte lukemaan? Lempihahmoja?

Minä itse aloitin lukemaan Tinttejä virallisesti 11-vuotiaana, koska rakastin Tintti-elokuvia. Omat lempihahmoni ovat Milou, Haddock, Tuhatkauno ja Castafiore, sekä Dupont ja Dupond.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #1 : Toukokuu 14, 2007, 22:29:17 »
En edes muista, milloin ensimmäistä kertaa löysin tieni Tintin ihmeellisten seikkailujen pariin. Todella pieni kyllä olin ja hädin tuskin lukutaitoinen, eli varmaan siinä viiden - kuuden vuoden korvilla. Löysin silloin perheemme sarjakuva-albumivaraston (se sisälsi kaikki Asterixit ja kaikki Tintit Afrikkaa ja Neuvostojen maata lukuunottamatta: varsinainen aarre siis jopa sarjakuvista pitävälle aikuiselle, saati sitten tarinoita ja kuvia rakastavalle pikkuippiäiselle) erään kaapin alahyllyltä ja istuin sen jälkeen monet monituiset hetket puoliksi kaapin sisällä albumeja kaikessa rauhassa tutkiskellen. Kokonaisten tarinoiden juonissa en vielä silloin perässä pysynyt - nehän voivat olla aika monimutkaisiakin, ja sarjakuvatyylinen kerronta asettaa omat haasteensa pienelle lukijalle - mutta monet mieltä kiehtovat, pelottavat tai ihanat yksityiskohdat jäivät lähtemättömästi mieleen. Vähän isompana oli elämys, kun Tinttejä uudelleen lukiessani törmäsin Merirosvon aarteessa siihen ihmeelliseen, kauniita esineitä täynnä olevaan varastoon ja sieltä löytyvään jalokivillä täytettyyn salakätköön, jotka olin luullut vain kuvitelleeni.

Ehkä juuri sen elämyksen takia yhdistelmä Sarviaisen salaisuus & Merirosvon aarre on vieläkin yksi lempiseikkailuistani. Tosin liittyyhän siihen paljon muutakin salaperäistä ja romanttista, kuten merirosvot, kolme vanhaa yhteen tarkoitettua laivan pienoismallia, "salakirjoituksella" tehdyt, kauan sitten kätketyt ohjeet aarteen löytämiseksi, seikkailut trooppisilla saarilla ja sukeltelu vanhaan laivahylkyyn.

Muita lempi-Tinttejäni ovat Tuhatkaunon tapaus (sisältäen mm. lempipahikseni eversti Sponszin) ja satumainen inkaseikkailu, yhdistelmä Seitsemän kristallipalloa & Auringon temppeli, mutta niiden etumatka muihin albumeihin nähden ei ole suuren suuri (pitäisi itseasiassa lukea ne taas uudelleen; onnekseni sain kotoa muuttaessani koko sarjakuvakokoelman mukaani). Esimerkiksi Castafioren koruilla on ihan oma lumovoimansa, samoin kaikilla vähänkin eksoottisemmissa paikoissa tapahtuvilla seikkailuilla, ja niitähän riittää. Yhtään sellaista Tintti-albumia ei ole, jota en ilolla lukisi.

Pienempänä lempihahmoni oli luonnollisesti Tintti, johon herkässä varhaismurkkuiässäni olin lähestulkoon rakastunut (kirjoitelkaa te vain Potter-ficcejänne, minulla ja Tintilläpä oli aikoinaan hurjia seikkailuja yhdessä =D). Pidin myös kovasti Auringon pojasta ja olisin halunnut hänen johtamaansa temppeliin asumaan. Nykyään en voi nimetä ketään erityiseksi lempihahmokseni, vaikka Tintin reippaus ja suora luonne edelleen purevat.
Constantem decorat honor

Kaktushaukka

  • Ankeuttaja
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #2 : Kesäkuu 09, 2007, 11:41:14 »
Minä kerään Tinttejä. Keräysprojekti on aika kompasteleva, koska suurin osa vanhemmista sarjakuvista pitäisi saada ihmisten vinteiltä. Toisaalta olen kyllä tyytynyt näihin viimeisimpiin painoksiin omien sarjakuvien kohdalla. Onnekseni niitä löytyy vielä aika hyvin. Ei kauhean ammattimaista keräilyä, mutta minä haluankin vain sarjakuvat itselleni.

Lukenut olen Tinttejä jo viisi-kuusi-vuotiaasta, vaikken kaikkia kulttuurierojen hienovaraisuuksia siihen aikaan ymmärtänytkään. Nyt haluaisin todellakin pitkästä aikaa lukea tuon Tintti Neuvostojen maassa, koska mikä tahansa vuonna 1930 kirjoitettu sarjakuva voi kertoa asenteista sen hetkisessä maailmantilanteessa. Ja kyllä, olen kiinnostunut historiasta.

Tintti ja aakkostaide oli albumi, jonka hankin heti kun se ilmestyi. Ärsytti, kun kirjakaupat pitivät niitä metallisissa telineissä siten, että alareuna rikkoontui. Jouduin käymään kolmessa eri kirjakaupassa, jotta sain albumin, joka oli täysin ehjä. Silloinkin muistaakseni pyysin sen lopulta jostain takahuoneesta.

Luin jutun, jossa kerrottiin, että Tintti hahmona on valloittanut niin monen ihmisen sydämen yksinkertaisuudellaan. Nuori, aika väritön ja seikkailunhaluinen toimittaja kuulemma on niin moniulotteinen tapaus, että se jättää ihmisille niin paljon varaa pitää hänestä. Sitten taas räikeämmät ja vahvemmat hahmot tuovat omaa viehätystään sarjakuviin kokonaisuuksina. Tosin piirustustyyli ja kulttuurien vahvat kuvaukset ovat ehkä asioita, mitkä valloittavat melkein jokaisen omia aivojaan käyttävän ihmisen.

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #3 : Heinäkuu 26, 2007, 23:36:41 »
Luin juuri pari tuntia sitten "Tintti Afrikassa" -teoksen ja täytyy myöntää että se oli ensimmäinen lukemani. Kirjastossa eräänä päivänä olin sarjakuvaosastolla ja bongasin kyseisen teoksen ja tuumasin että miksi en voisi lukea, olenhan niitä piirrettyjä tv-sarjojakin seurannut. En jotenkin pitänyt teoksesta, etenkin sen koiran puhuminen hämmästytti. Tv-sarjassahan ei näin muistaakseni tapahtunut.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #4 : Syyskuu 26, 2007, 14:43:17 »
Tintti oli ensimmäinen albumimuotoinen sarjakuva, jota rupesin lukemaan, n. 8-vuotiaana. Olimme hiihtolomalla koulukaverin kanssa, ja lomapaikassa oli Tinttejä, joita tämä kaveri luki. Reaktioni oli ensin negatiivinen: minulla oli kaikenlaisia omalaatuisia asenteita, joilla asetin itseni tavallisen massan yläpuolelle ja sarjakuvien lukeminen (siitä huolimatta, että Aku Ankkaa oli tilattu jo vuosia) oli, miten tuon ilmaisisi, rahvaanomaista, porvarillista, massakulttuuria - en usko, että minulla oli sanaa tuolle silloinkaan. (Kyllä, olin erikoinen lapsi, mutta olen kasvanut koko ajan nuoremmaksi ;). Kaverini, kovasta kommariperheestä, jossa annettiin joululahjaksikin vain kirjoja, vakuutti, että Tintti on eri maata ja taisi nälväistä jotain niistä Akkareistakin, jotka taatusti olivat heillä pannassa.
Otin siis ja rupesin lukemaan, eikä vakuuttamiseeni lopultakaan puolta albumia enempää tarvittu, se oli joku klassisista, Rakham Punaisen aarre, Auringon temppeli tai ehkä Lento 714. Siitä pitäen olen kerännyt Tinttejä, ja kokoelma on kauan ollut täysi. En ole ihan varma, mikä niissä viehättää. Ehkä maailman yksinkertaisuuden ja seikkailujen yksityiskohtaisuuden yhdistelmä, ja piirrostyyli miellyttää silmää. Tintti itse on aika tylsä sankari ja vasta Haddockin tultua kuvioihin alkavat tarinat olla hauskoja. Lukuisat sivuhenkilöt ovat luonteikkaasti hahmotettuja, mutta Tuhatkauno on ehdottomasti hauskin. Albumit antavat mielenkiintoisen kuvan aikojen ja Hergen ajatusmaailman muuttumisesta, verratkaapa Tinttiä Afrikassa Tinttiin ja picaroihin!
Herge kertoi, että Afrikka-seikkailusta närkästynyt lukija kirjoitti hänelle kirjeen kuultuaan, että Tintti aikoo seikkailla Kiinassa. Lukija kehotti tällä kertaa ottamaan selvää asioista ennen kuin siirtää paperille vastenmielisiä käsityksiä valkoisen herrakansan ylivertaisuudesta. Herge otti kuulemma neuvon onkeensa. Niin tai näin, asennemuutos on selkeä Sinisessä lootuksessa. Pidän sitä ensimmäisenä oikeasti hyvänä Tintti-tarinana.
Jos kokoelmastani jotain puuttuu, niin ekat suomennokset, Sarviaisen salaisuus ja mitä niitä oli, joissa Milousta tuli tyttökoira nimeltä Milla.
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa Cassiopeia

  • Giliathin isosisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hei, täällä taas!
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #5 : Heinäkuu 14, 2008, 22:55:49 »
Joo itse olen lukenut kaikki Tintit ja aika monta kertaa vieläpä. En nyt millään jaksa muistaa, milloin luin ne ekan kerran, mutta on siitä aikaa. Mie omistan Sinisen lootuksen, Faaraon sikarit, Castafioren korut (aivan loistava), Yksisarvisen salaisuuden, Rakham punaisen aarteen ja Tintti ja picarot.

Miun lempihahmoni on ehdottomasti Tuhatkauno, koska se on niin hauska ja ihana. Sitten on Milou ja kapteeni Haddock.

Mutta syy nyt miksi mie oikeestaan tähän kirjoitan sen lisäksi, että hehkutan Tinttiä, on se, että vähän aika sitten tuli telkkarista kymmenen kirjaa lapsuudestani:Tintti, ja siinä sanottiin, että Herge varmisti, että kukaan muu ei voisi käyttää Tintin hahmoa, ja tämän vuoksi Tintti olisi kuollut jossain sarjassa. Omasta mielestäni oon lukenut kaikki albumit enkä muista/tiennyt, että noin on käynyt.
Että voisiko joku valaista tätä asiaa tietämättömälle? Kiitos:)
Maailmassa ei ole mikään mukavampaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli-

Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista, mikä on turhaa. Ehkä puuron syöminen ja itsensä peseminen. -Muumipeikko-

Poissa Esses

  • Velhotar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • pöö
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #6 : Tammikuu 08, 2009, 18:30:20 »
En tiedä miksi, mutta olen aina pitänyt Tintistä. En hemkilökohtaisesti omista yhtään Tinttiä, mutta kirjasto on ollut suuri apu.
Tintin lukeminen alkoi varmaan veljeltä lainatuilta opuksista. Minusta paras oli Sininen lootus, älkää kysykö miksi.
 Minun lempihahmoja ovat Milou, vaikkakin se on joskus kännissä, ja Dupont ja dupond (antakaa anteeksi kirjoitusvirheet) "parhaat" poliisit ikinä!;)
ihmiset ovat kuin lentäviä lankakeriä

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #7 : Helmikuu 07, 2009, 20:49:19 »
Tintti kuuluu vähän niin kuin minun perheeni kulttuuriperintöön, Enid Blytonin ohella nimittäin. Pikkutyttönä niitä sarjaa katsoin äidin yllyttämästä televisiosta ja myöhemmin kannoin kotiin kirjastosta, ja sen jälkeen olen lueskellut läpi säännöllisin väliajoin. Tosin koin lievän shokin tuossa muutama vuosi sitten, kun kotikaupunkini kirjasto osti valikoimiinsa sarjan ensimmäiset, pitkään hyllystä puuttuneet osat, ja pääsin perehtymään sarjan alkuvaiheisiin.

Sarjakuvasankarina Tintti on toki aika perusheppu, kuolematon kaikentietäjä varustettuna söpöllä maskottikoiralla, mutta koko sarjan nyt viimein luettuani minusta on aika hienoa huomata, että jonkinlaista henkilökehitystä kuitenkin tapahtuu. Alun nuori, äkkipikainen ja rasistinenkin maailmanmatkaaja rauhoittuu ja avarakatseistuu selvästi sarjan mustamaalatun alkupään jälkeen. On viihdyttävää, miten tavis-Tintti selviytyy kuin ihmeen kaupalla tilanteesta kuin tilanteesta, vaikka päätyisi sitten kellumaan sargofagissa keskelle merta, mutta toki sarjan poliittiset ja historiallisetkin taustat ovat monelta osin aika mielenkiintoiset. Hauskaa lukijan kannalta on sekin, että vaikka sarja perinteiseen sarjistyyliin koostuu selvästi erillisistä seikkailuista, jonkinlainen kronologia pysyy kuitenkin taustalla, eivätkä menneet unohdu aina uuden arvoituksen tai tutkimusmatkan myötä. Hahmot ja heidän välisensä suhteet muuttuvat matkan varrella tavalla, joka herättää minussa valtavasti nostalgiaa aina aikaisempia kirjoja selaillessani <:

Tintin seikkailuissa kieltämättä kuvataan aika miehistä maailmaa, naishahmojahan sarjassa ei juurikaan ole ja pääkolmikoksi muodostuva Tintti-Kapteeni-Tuhatkauno -poppoo ei heidän seuraansa tunnu juuri kaipailevankaan. Duponttien toilailuista saan kieltämättä sarjan parhaat naurut, ja toki Tuhatkaunon jatkuvat väärinkuulemiset ja hajamielisyydetkin ovat hilpeitä - aina siihen asti kun hän tajuaa hankkia sen kuulokojeen. (Suurimman repeämisen aiheutti kyllä se erään alpan lopussa oleva Tuhatkaunon kirje Kapteenille, missä professori oli vähän testaillut räjähdysaineitaan Kapteenin kartanon labrassaan. Liitteenä valokuva lukaalin nykyisestä tilasta :P).

Lainaus
Mutta syy nyt miksi mie oikeestaan tähän kirjoitan sen lisäksi, että hehkutan Tinttiä, on se, että vähän aika sitten tuli telkkarista kymmenen kirjaa lapsuudestani:Tintti, ja siinä sanottiin, että Herge varmisti, että kukaan muu ei voisi käyttää Tintin hahmoa, ja tämän vuoksi Tintti olisi kuollut jossain sarjassa. Omasta mielestäni oon lukenut kaikki albumit enkä muista/tiennyt, että noin on käynyt.

Kyllä Tintti jäi eloon vielä viimeisessä Hergeltä julkaistussa Tintti-kirjassa. Sen sijaan vähän aikaa sitten julkaistiin Hergen kesken jäänyt Tintti-viritelmä, jossa esiteltiin hänen viimeisen Tintti-seikkailunsa luonnoksia (Aakkostaide oli muistaakseni tämä viimeinen osa nimeltään). Sen viimeisissä valmiissa ruuduissa Tintti kyllä tekee kuolemaa, mutta tiedossa ei ole, miten sarja olisi päättynyt, jos Herge vielä ennen omaa kuolemaansa olisi jaksanut piirtää sen loppuun saakka...  
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #8 : Joulukuu 16, 2009, 17:27:44 »
Itsekin olen lukenut kyseiset kirjat (paitsi Tintti ja aakkostaide, en jaksanut lukea sitä). Iskällä on kaikki (aakkostaide mukaan lukien), ja niitä olen sitten lukenut. Tarkkaa suosikkia minulla ei ole, mutta pidän kovasti,  siitä kun ne lähtee kuuhun.
Onko muuten muillakin kirjat sillalailla sekalaisessa  järjestyksessä, esim. Seikkalu Punaisella Merellä (joka on ensimmäinen osa) -kirjassa mainitaa Sininen Lootus -kirja joka tulee vasta jälkeen päin. Onko kyse siitä, että kirjat ovat tässä järjestyksessä tulleet Suomeen. Voisiko joku kertoa minullä tästä niiden oudosta järjestyksestä? Olisin hyvin kiitollinen.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #9 : Marraskuu 06, 2010, 03:15:20 »
Hieman offia näin aluksi: mikä tekee japanilaisesta sarjakuvasta automaattisesti huonompaa kuin belgialaisesta? :P

Niin ja sitten Tintistä. Mä innostun lukemaan Tinttejä aina parin kolmen vuoden välein, ja nyt on meneillään taas se vaihe. Harmi vaan kun en ole suurinta osaa niistä saanut koskaan käsiini, enimmäkseen olen lukenut niitä muutamaa isän vanhaa jotka ovat jo hajoamispisteessä. Lempparini on Lento 714, se oli jotenkin ihan huippu jo ekalla kerralla.

PS. Jostain kumman syystä olen alkanut kiinnostua ranskan kielen opiskelusta :D


#muok#

Joo, Suomessahan Tintit ovat 70-luvulla ilmestyneet missä järjestyksessä sattuu. Ensimmäinen osa on oikeasti Tintti Neuvostojen maassa, ja sen kyllä huomaa jo piirrosjäljestäkin.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 06, 2010, 03:18:29 kirjoittanut salainensalatalo »

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tintin seikkailut/ Adventures de Tintin
« Vastaus #10 : Toukokuu 06, 2011, 13:58:47 »
Tämä tulee nyt vähän myöhään, mutta muiden kiinnostuneiden varalle: Tinttien oikea järjestys kannattaa  tarkistaa sisäsivulta, missä ne näkyvät julkaisuvuoden mukaan järjestettyinä, ainakin vanhemmissa albumeissa (uusista painoksista en ole varma). Tai sitten tsekata järjestys vaikka wikipediasta :) Ihmettelin itsekin pentuna pitkään, miksi kirjat olivat takakannessa ihan väärässä järjestyksessä, kunnes hoksasin ruveta katsomaan niitä julkaisuvuosia.

Pitäisikin ruveta hankkimaan näitä hyllyynsä nyt kun uudet painoksetkin ovat ilmestyneet. Tällä hetkellä omistan vain yhden Tintin - ruotsiksi. Sarja muuten näkyy juuri nyt ruotsiksi dubattuna FST:llä, kannattaa vilkaista, mieluummin sitä ainakin katsoo kuin suomeksi puhuttua, vaikka kaipaankin kovasti lapsuuteni alkuperäistä ranskaksi puhuttua versiota... 
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.