Kirjoittaja Aihe: Kouluesitelmät  (Luettu 10407 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kouluesitelmät
« : Huhtikuu 23, 2007, 18:11:56 »
Eli aihe tuli jo esille siis. Ajattelin että kun nyt itselläni on esitelmän teko alla ja tarvitsisi kipeästi apua(linkkejä yms.) esitelmän tekoon, että ehkä teitäkin hyvät vuotislaiset on joskus vaivannut tämä samainen asia. Miten selvisit esitelmästä? Miten teit sen? Mistä hait tietoa?
Itselläni on esitelmäaiheena ruotsalainen popyhtye nimeltä Roxette, ja kaipaisin hieman linkkiapua, EMI ja WIKIPEDIA on jo käytetty, mutta sitten tuleekin vastaan vain turhanpäiväisiä aiheita.

Eli siis esitelmä. Voisin itse kirjoittaa pienen listan vaiheista.

1. Valitse aihe(eikös tämä ollutkaan itsestäänselvyys?)
2. Kun olet valinnut aiheeksi esim. Roxeten(oma aihe esimerkkinä tietty :D), määrittele mitä tietoa siitä haluat
3. Kun olet määritellyt mitä tietoa haluat on aika käpytellä kirjastoon tai avata netti(tai molemmat)
 Nyt kerron lopun sitten netinkäytöllä, sillä itse en hillu hulluna kirjastossa :D
4. Olet siis avannut netin, nyt voitkin sitten miettiä, että kannattaako sinun "googlettaa" vaiko etsiä aiheen mahdollisilta omilta sivuilta
5. Jos päädyit googlettamiseen muista rajata haku kunnolla, jos päädyit taas menemään aiheen omille sivuille, varaudu sanakirjan käyttöön, sillä aihe ei välttämättä ylläpidäkkään sivuja suomeksi, sillä se voi olla ulkomaalainen ja suomalaisenkin sivuston teksi saattaa olla englanninkielistä ihan kannattavuuden vuoksi
6. Älä käytä "leikkaa->liimaa-taktiikkaa" vaan työstä  aihe omannäköiseksi, sillä ei ole kiva alkuperäisen tekstin tekijää kohden, jos teksti on suorakopioitu, eikä tekstistä välttämättä tule omannäköinen jos käytät ko. taktiikkaa.
7. Nyt sitten etsit oleellisen tiedon aiheesta ja kirjoitat sen ylös
8. Kirjoita teksti puhtaaksi
9. Kun olet kirjoittanut tekstin puhtaaksi, älä luulekkaan että työ olisi ohi!
10. Opettele tekstiä mahdollisimman paljon ulkoa, että voit esitelmätilanteessa katsoa mahdollisimma paljon yleisöön, pelkkä paperin toljotus ei tuo hyvää vaikutelmaa
11. Kun olet oppinut tekstiä jonkin verran ulkoa mene peilin eteen ja pidä esitelmä siinä ja yritä olla katsomatta paperiin(kyllä paperiin saa katsoa aina välillä, kuka hullu pitkän esitelmän ulkoa oppisi?)
12. Sitten onkin aika yrittää koota havainnollistamismateriaalia
13. Kun olet koonnut havainnollistamismateriaalin oletkin jo valmis!

Vinkkejä esitelmätilanteeseen:
1. Älä pidä käsiä taskussa
2. Älä nojaa minnekkään äläkä mene istumaan tuolille kesken esityksen
3. Älä syö purkkaa esitelmän aikana
4. Älä heilu edestakaisin kuin kellonheiluri
5. Älä laita havainnollistamismateriaalia kiertämään puheen aikana

Siinähän sitä nyt olikin :D Toivottavasti siitä oli teille apua, minulle itselleni oli hieman apua tekstin kirjoittamisesta, sillä muistin että olin unohtanut joitakin asioita omaan esitelmääni. Ja edelleen minua saa auttaa esitelmän kanssa, lähettäkää vain yksäriä jos teillä on tiedossa jokin hyvä linkki mistä saisin tietoa ROXETESTA.

Toivottavasti on teille apua :D

EDIT//Kirjoittakaa nyt ihan rohkeasti vaan kommenttia, 10 jo lukenut eikä kommentin kommenttia :D
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2007, 18:48:30 kirjoittanut Hassu »
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Poissa Saphire Tulenpunainen

  • Kliseitä rakastava
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • UGH!
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #1 : Huhtikuu 23, 2007, 22:07:22 »
Joo, joillekin tosiaan tämä on ns. "taitolaji." Kyllähän noista kouluesitelmistä hyvin suoriutuu, jos viitsii vaivaa nähdä sen eteen. Siis vaivannäöllä tarkoitan tiedon etsimistä jostakin muualta kuin kirjan yms. takakannesta. ^^

Itse selvisin kirjaesitelmistäni lukemalla kirjan lävitse ja aloitin kirjoittamaan, mitä kirjassa oikein tapahtui. Kerron juonen ja kirjan päähenkilöistä, sekä lopuksi oman mielipiteeni kirjasta. Se on niin yksinkertaista minun mielestäni. Mutta on niitäkin tapauksia, jotka eivät vain osaa, mutta yrittävät kovasti ja arvostan sitä jo sinänsä! On tärkeää, että yrittää edes, eikä vain ajattele, että:" En osaa, turha tehdä koko esitelmää..." Silloinhan vain hankkii itsensä kiipeliin.

Esitelmäni teen aina tietokoneella, jos vain saan, eikä numero siitä laske. Jos se täytyy käsin tehdä, koitan tehdä siitä värikkään ja sisällyksestä mahdollisimman mielenkiintoisen. Värikkäällä tarkoitan, että väritän esitelmän kynän purulla kauniisti, niinkuin Steiner- koulussa opetetaan vihkojen taustoja värittämään. Siitä saa aina hyvät pisteet, ja saman teen vaikka kirjoittaisin koneella. Kuvat ovat aina erittäin hyvää plussaa, jos vain on mahdollista hankkia niitä, tai piirtää itse omasta mielikuvituksesta, silläkin pääse tosi pitkälle. ^^

Jos kyseessä on kirjaesitelmä, luen kirjan kuten tuossa ensimmäisessä kappaleessa sanoin. Mutta jos kyseessä on minulle tuntematon asia tai laajempi esitelmä, haen tietoa jonkin verran netistä, jos vain saa. Hyvä esimerkki minulla oli Tuntemattoman Sotilaan kirjallinen työ, joka vaikuttaa äidinkielen numeroon kolmasosalla. Hain tietoa netistä kirjailijasta sekä kirjasta, mutta osittain myös kirjoitin itse. Laitoin myös pari kuvaa ja vola! Arvosanaksi tuli kiitettävä, ellei erinomainen työ! ^^

On aika rasittavaa katsella/kuunnella sellaista esitelmää, jossa esitelmän pitäjä sanoo melkein joka vaiheessa:"öööööö..." tai "joo ja sitten..." tai "hmmmm... ja sitten hmmmm..." Eli esitelmän pitoa kannattaa jo etukäteen harjoitella nin, että saat esitelmästä sujuvan, ettei joka vaiheessa tarvitse sanoa öööö.... Se kuulostaa kuuntelijan korviin todella rasittavalta. Nuo sinun kirjoittamasi ohjeet olivat todella hyviä, ja niistä kaikki saavat paljon apua tuleviin koitoksiinsa. ^^

Esitelmät ovat ihania ja nautin ihan täydestä sydämestäni saadessani lukea luokan edessä omatekemää esitelmää. ^^
"Minä annan kaiken ja enemmän tuli polttaa uskon mihinkään, mitä sitten jos sielun menettää. Mutta on vaan pakko roikkuu perässä."  I want stay Together Forever.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #2 : Huhtikuu 23, 2007, 22:44:32 »
Vielä yksi mahdollinen ärsyttävä piirre esitelmänpitäjässä on joka väliin tuleva "niinku": "Heian kaudella niinku temppelit rakennettiin niinku suljetuiks tiloiks, ja ihmiset niinku palvo jumalia siinä pihalla". Argh! Menee hyvä esitelmä sivu korvien, kun lopulta kuulee vain sen jatkuvan niinkutuksen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin itse loistava esitelmänpitäjä. Todennäköisesti minunkaan esityksiäni ei ole ilo kuunnella johtuen siitä, että jännitän esiintymistä niin suhteettomasti, että menen helposti sekaisin ja kadotan esitykseni punaisen langan. Tähän auttaa luonnollisesti se, jos esityksen saa pitää itse valitusta ja itseä kiinnostavasta aiheesta. Silloin on vain vaarana kaikenlaisille sivupoluille eksyminen, kun itse pursuaa intoa kaikkea aihetta vähänkin sivuavaa kohtaan.

Itse en esitelmänteossa noudata mitään säntillistä työvaihelistaa. Hankin vain mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolista tietoa (mielellään painetussa muodossa, koska olen sielultani humanisti enkä myöskään jaksa liikoja luottaa nettilähteisiin) aiheesta, päätän mistä näkökulmasta sitä esityksessäni lähestyn ja karsin sitten muistiinpanoistani kaiken epäoleellisen. Mitään hienoa puhtaaksikirjoitettua tekstinivaskaa en tee, ainoastaan ranskalaisilla viivoilla vedetyn listan esityksen pääkohdista, jotta muistan kertoa kaikesta aikomastani. Toki myös havaintomateriaali on plussaa, muttei mikään välttämättömyys.

Seuraava esitelmäni on kahden viikon päästä, japaninkurssimme viimeisellä kokoontumiskerralla. Valitsin taktisesti juuri sen kerran, koska silloin lähdemme piknikille ja tunnelma on huomattavasti rennompi kuin luokassa. Hyvässä lykyssä saan pitää esitykseni peffallani istuen jossain kivassa puistossa muun ryhmän loikoillessa nurmikolla ympärillä =)

Aiheekseni valitsin geishat, koska geishakulttuuri on kiehtonut minua kovasti siitä lähtien kun vuosia sitten luin Liza Dalbyn 70-luvulla kirjoittaman populääriantropologisen kirjan Geisha. Esitelmää varten olen kahlannut itselleni uusina teoksina läpi Leslie Downerin kirjan Geisha - The Secret History of a Vanishing World ja Mineko Iwasakin omaelämäkerran Geisha of Gion (suosittelen erityisesti ensinmainittua geishoista kiinnostuneille; Iwasakin kirjakin on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, mutta siinä vähän kaunistellaan asioita). Nyt on vielä sopivasti aikaa kerrata vanhat tutut kirjat tästä aihepiiristä ja sitten tiivistää massiiviset muistiinpanoni (lähes parikymmentä sivua käsinkirjoitettua tekstiä, teen muistiinpanot aina mieluummin paperille kuin wordiin) säädyllisenmittaiseen ja olennaiseen keskittyvään muistisanalistaan. Aikomukseni on käsitellä geishakulttuuria aikaperspektiivistä, vaikka kiusaus keskittyä esimerkiksi geishojen ja maikojen vaatteisiin, tarvikkeisiin, kampauksiin ja meikkiin tai heidän harjoittamiensa tanssien, laulujen ja soitinkappaleiden monimuotoiseen kirjoon on kyllä suuri. Fiksuimmalta kuitenkin tuntuu kertoa yksinkertaisesti mistä geishojen "kelluva maailma" juontaa juurensa, miten se on aikojen kuluessa muuttunut ja kehittynyt, mistä nykypäivän geishakulttuurissa on kyse ja mitkä sen tulevaisuudennäkymät ovat. Pohdinnat esimerkiksi maikon erilaisista kanzasheista, kauluksien kirjonnan symboliikasta ja muusta sellaisesta eivät ehkä kiinnosta kauheasti ihmisiä, joista osa ei välttämättä edes tiedä, mitä geishana oleminen oikeastaan tarkoittaa.

Mitä Roxetteen tulee, en osaa neuvoa muita sähköisiä lähteitä kuin wikin ja ja tietysti yhtyeen viralliset sivut. Eli ne, jotka jokainen varmaan tsekkaa heti ensimmäisenä esitelmää aloitellessaan. Itse kyllä hipsisin kirjastoon...



« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2007, 07:41:50 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #3 : Huhtikuu 24, 2007, 07:40:27 »
Olisiko kyseessä Roxette: The Book? 90-luvun alkupuolella kirjoitettu opus, joka varmaan antaisi aika tanakkaa taustatietoa yhtyeestä.

Äikänmaikkamme muuten neuvoi aikoinaan pistämään peukalot taskuihin käsienviuhdonnan ehkäisemiseksi.
Constantem decorat honor

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #4 : Huhtikuu 24, 2007, 16:11:28 »
Olisiko kyseessä Roxette: The Book? 90-luvun alkupuolella kirjoitettu opus, joka varmaan antaisi aika tanakkaa taustatietoa yhtyeestä.

Kiitos vinkistä! Josko tässä vielä ehtisi kirjastoonkin hipsiä, epäilen tänään ei millään kerkiä ja huomenna harkat ja torstaina esitelmä :D
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

annk

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #5 : Huhtikuu 24, 2007, 16:54:36 »
Noista ärsyttävistä jutuista esitelmää pidettäessä, se että lauseen lopussa ääni nousee ja nielaisee lauseen lopun, ns. "kiekaisu".
Tätä olen havainnut etenkin tytöillä. Todella ärsyttävää kuunneltavaa. Kuin esitelmänpitäjä luettelisi lauseet jotka hänen paperissaan lukevat.

Itse olen havainnut hyväksi sen, ettei kirjoita esitelmää ihan valmiiksi, vaan tukisanoja ja -lauseita. Sitten esittelee sen omin sanoin, selittää kaikkea siitä mitä on valmiiksi kirjoittanut. Esitelmästä ei tule niin tönkön ja ulkoaopetellun kuuloinen.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #6 : Huhtikuu 24, 2007, 18:33:49 »
No, teinhän minä tässä Richard Wagnerista 78 sivun musiikkiesitelmän noin reilu kuukausi sitten. Tunti loppui kesken, sotkeuduin sanoissani, hyppelin väärissä kohdissa, emmekä ehtineet kuulla melkein yhtään musiikkia tunnilla. Itse en ole törmännyt tähän niin sanottuun "niinkutukseen" juuri koskaan. Aiempia esitelmiä olen pitänyt enimmäkseen ylä ja ala-asteella.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #7 : Huhtikuu 26, 2007, 09:22:17 »
Kuten Kermanekka, myös minä olen havainnut toimivaksi tukisanojen käytön, varsinkin jos on malttanut tutustua aiheeseensa, opetella sitä jonkin verran ja kaivaa sieltä niitä parilla sanalla ilmaistavia pääkohtia.

Itse en uskalla varsinaisesta puheellisesta ilmaisusta sanoa yhtään mitään, koska itse takeltelen aina esitelmiä pitäessäni, luen sitten suoraan paperista tai omin sanoin tukisanoilla. Sen sijaan jos esitelmään liittyy esim. kalvo tai PowerPoint-esitys, niin kiltit, älkää kirjoittako sitä esitelmää suoraan sanasta sanaan siihen. Sen vielä hädintuskin ymmärrän, jos tekee itselleen valmiin paperin, josta lukee, mutta nuo ovat kuitenkin oivallisia välineitä pääkohtien tiivistämiseen. Ainakin vielä tällä asteella näkee melko monenlaista viritelmää, mutta olen ollut todistamassa esitelmää, jossa oli PowerPoint-diat kirjoitettu täyteen jollain fontilla 10. Se ei mielestäni tue esitelmää yhtään, eikä ainakaan anna sellaista vaikutelmaa, että tekijä olisi yhtään viitsinyt perehtyä aiheeseensa.

Seuraavaksi minä esitelmöin tietääkseni Nietzchestä. Alustava päivä on joskus toukokuun alussa, ja myönnettäköön, etten ole vielä edes aloittanut valmistelua :roll: Henkilökohtaisesti suurin ongelmani takkuilevan puheen lisäksi on se, etten osaa tehdä esitelmiä ryhmässä. Itse tykkään tehdä mahdollisimman tiiviitä kalvoja ym, mutta kaikki muut välttämättä eivät, ja - myönnettäköön - minä kärsin tietynlaisesta 'kaikki on tehtävä itse tai muuten ei tule mitään' -syndroomasta. Se on hankalaa.
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #8 : Huhtikuu 28, 2007, 12:55:11 »
Jos joku kaipaa epätoivoisesti esitelmää jollekin tunnilla muttei osaa/jaksa/viitsi tehdä, Jihaa.fi:n läksypalvelu auttaa! http://www.jihaa.fi/laksyt/
(psst. en tietenkään tosissani neuvo käyttämään sitä, omakohtainen opiskelu on aina parempi. :))

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #9 : Huhtikuu 28, 2007, 21:49:11 »
Minä tykkään esitelmistä, jos aihe on ainakin joten kuten mielenkiintoinen. Jos aihe on sellainen joka ei voisi kiinnostaa sitten piirunkaan vertaa, niin jättäisin koko esitelmän tekemättä. Mutta jos esimerkiksi itse saa keksiä aiheen, niin erittäin antoisaa puuhaa. :)
En oikeastaan jännitä esitelmien pitoa, vaan odotan innolla että pääsen pitämään sitä. Tietoa haen useimmiten netistä, kirjastoon en kovinkaan usein jaksa vaivautua. Vaikka kirjoista saisi varmasti lisää mielenkiintoisia tietoja. Meillä nyt yläasteella ei kovin usein pidetä esitelmiä yksin, joka harmittaa kyllä aika lailla. Joskus saattaa saada pariksi niitä ärsyttäviä jotka eivät jaksa olla ollenkaan mukana esitelmän teossa ja koko esitys menee pilalle kun toinen/toiset sekoilevat sanoissaan ja näin päin pois.

Mutta oikeastaan en edes ole kovin hyvä pitämään esitelmiä, sillä jotenkin esityksen aikana aina menee sanat sekaisin tai kuten joku tässä aiemmin sanoi omallekin kohdallensa, kadotan punaisen langan. En myöskään osaa kertoa asioita muuten kuin suunnilleen suoraan paperista lukemalla. Ja jos yritän kertoa juttua sillä tavalla että en lue paperilta tms, niin puhun tähän tyyliin: "...ja sitten niinku, kiinalaisen kulttuurin mukaan, niinku blaablaablaa", elikkä todellakin pitäisi tuota puhumista hieman harjoitella.. Mutta omasta mielestä osaan etsiä tietoa aika hyvin, mutta harrastan plakiointia (vai miten se kirjoitetaan?). Kirjoitan aina suoraan netistä paperille. Meidän äikän opettaja sanoo että niin ei missään nimessä saa tehdä. Ja silti minä aina teen. -_-

Äikänmaikkamme muuten neuvoi aikoinaan pistämään peukalot taskuihin käsienviuhdonnan ehkäisemiseksi.
Mitä? Peukalot taskuihin? Ei ikinä. Siis ei todellakaan ikinä. Se on varmaan yksi suurimmista virheistä minkä esiintyessä voi tehdä, pistää kädet taskuihin. Se antaa todella huonon kuvan esiintyjästä tai esimerkiksi esitelmän pitäjästä. Jos ei muuta käsille keksi niin kannattaa elehtiä. Tai niin minä olen oppinut ja kokenut, ja hyväksi toennut. Ja suosittelen.

Viimeksi pidin esitelmän kiinalaisesta keittiöstä. Pidin sen kaverini kanssa, ja ihan hyvä siitä tuli. :) Mitä nyt oli taas sitä paperistasuoraanlukemista... :/ Etsimme netistä tietoa ja harjoittelimme hieman, siinäpä se sitten olikin. Kulttuuria, historiaa, perinteitä, ruokatapoja, ruokalajeja, ruoanvalmistustapoja, ja kuten äikän opettajamme suosittelee, kiinalaiseen ruokaan liittyvä tarina. Tosiaankin tämä opettaja sanoo että aiheeseen liittyvä tarina vaikkapa esitelmän alkuun, lisää mielenkiintoa hurjasti! Suosittelen sitäkin. :)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2007, 21:53:28 kirjoittanut Exorcist »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #10 : Huhtikuu 28, 2007, 23:02:41 »
Äikänmaikkamme muuten neuvoi aikoinaan pistämään peukalot taskuihin käsienviuhdonnan ehkäisemiseksi.
Mitä? Peukalot taskuihin? Ei ikinä. Siis ei todellakaan ikinä. Se on varmaan yksi suurimmista virheistä minkä esiintyessä voi tehdä, pistää kädet taskuihin. Se antaa todella huonon kuvan esiintyjästä tai esimerkiksi esitelmän pitäjästä.

Ei kädet vaan peukalot, PEUKALOT. Se on ihan eri asia. Ja ihan eri näköistä, ei lysähdytä ryhtiä eikä vedä rintakehää kasaan ja selkää köyryyn, ja pitää kädet paikoillaan. Siis nimenomaan peukalot taskuihin, ei missään nimessä koko käsiä. Ei varmaan ole syntynytkään sellaista äikänmaikkaa, joka ei sitä temppua tuomitsisi ehdottomasti.

Lainaus
Jos ei muuta käsille keksi niin kannattaa elehtiä. Tai niin minä olen oppinut ja kokenut, ja hyväksi toennut. Ja suosittelen.

Kyse ei ole tekemisen keksimisestä käsille, vaan nimenomaan hermostuneen, viuhtovan elehdinnän ehkäisystä. Siellä täällä vipattavat kädet kun häiritsevät pahasti yleisön keskittymistä siihen, mitä esitelmöijällä on sanottavanaan. Eli jos ei osaa hallita eleitään ja käyttää niitä harkitusti, niin kädet peukuilla naps kiinni taskunsuihin.

Constantem decorat honor

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #11 : Huhtikuu 29, 2007, 10:26:54 »
Niin mutta itse kyllä yrittäisin keksiä käsilleni hieman parempaa tekemistä kuin edes sitten peukaloiden taskuun laittamisen, kyllä siinäkin ehkä hieman tulee sitä jännittyneisyyden ja suppuden oloa, riippuu tietysti kuinka syvälle ne sinne pistää. Mutta tämäkin kyllä alkaa mennä jo hieman yli joten annan olla. :D Onhan se peukalokikka varmaan ihan toimiva, jos ei todellakaan osaa hillitä käsiään.
Joku opettajani ehdotti kynän pitämistä toisessa kädessä. (Ja ehkä paperilappua toisessa.) No jaa, en sitten tiedä siitä, toimiiko.

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #12 : Huhtikuu 29, 2007, 12:22:15 »
Minä inhoan esitelmiä ja kaikkea mikä pitää pitää luokan/ryhmän edessä. Pahita oli juuri se, että mihinkä minä laitan käteni? Tuntui, että kädet olivat aina jotenkin tyhmästi tai tiellä. Tietysti parasta oli jos piti pitää jotain papereita joten käsillä oli jotain tähteellisempää tekemistä. Muistan yhden äidinkielen esitelmän jossa ei ollut papereita vaan oli kalvo ja siitä piti lukea ja selittää jotain asioita. Jossain vaiheessa tajusin, että käteni olivat jotenkin tyhmästi ja rupesin ajattelemaan miten pidin käsiäni. Todella raivostuttavaa, koska ei niitä käsiä kehtaa ihan taskuihin työntää, koska sehän näyttäisi todella älykkäältä.

Minä olen todella huono puheiden pitäjä ja sekoan usein sanoissani ja unohdan mitä piti sanoa ja tuntuu, että ei osaa lopettaa mitenkään älykkäästi. Taas esimerkki äikästä, jossa tuntuu olevan esitelmiä ihan liikaa. Meidän piti esitellä tutkielmamme ja meidän ryhmä aloitti tutkielmien esittelyn ja minä olin tietysti ryhmämme ensimmäinen. Olin tulostanut itselleni oman osuuteni tutkielmasta ja alleviivannut joitain kohtia tussilla sekä laatinut tukisanalistan, että muistaisin kaiken tarpeellisen. Jos minulla ei olisi ollut omaa osuutta mukana olisin varmasti unohtanut noin puolet mitä piti kertoa. Tutkielmasta oli hyvä katsoa mitä pitikään sanoa jos unohti sanomisensa ja se oli sellainen tuki jota pystyi pitämään käsissään eikä kädet olleet aina tiellä.

Esitelmät ovat niin kamalia en tiedä suunileen mitään yhtä kamalaa. Jos pitää kirjoittaa kalvo sitä pelkää, että siinä on joku todella tyhmä kirjoitusvirhe tai sitten unohtaa jotain tai minun ainainen onegelma eli kädet. Toisaalta on hyvä jos pystyy eläytymään niin, että pystyy heiluttamaan käsiään. Voisipa kädet leikata pois esitelmien ajaksi. :)
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Poissa Monartha

  • seitsemäs
  • Vuotislainen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #13 : Huhtikuu 29, 2007, 17:45:38 »
Minä.. Rakastan suullisia esitelmiä o.o. Taino kyllä täältä pari muutakin löytyi. Mutta se on mielestäni niin siistiä mennä sinne luokan eteen ja saada kaikki kuuntelemaan minua.. Omahyväistä, kee?
Mutta vielä pari vuotta sitten esitelmät saattoivat olla sitä kamalinta mitä saattoi. Takeltelu ja 'minne minä laitan käteni?' -tapaiset ongelmat ovat näemmä aika yleisiä täällä, mutta itselläni kädet vain tärisivät niin mahdottomasti etten pystynyt sitä paperia lukemaan. Ratkaisuksi tietenkin tein kaikki aloitusviestissä luetellut virheet: menin istumaan kesken esityksen, laitoin kädet taskuuni, heiluin ja laitoin havainnollistamismateriaalia kiertämään :D. Nojailinpa jossain välissä pöytäänkin.

Itse selviydyn tietäen, että esitelmää pidetään vastaanottavaisille katsojille. Täytyy muistaa, että sinne luokan eteen on astuttu, jotta saadaan luokka ymmärtämään uusia asioita. Pitää unohtaa ajatus 'nyt kaikki kattoo mua..'. Minä olen tilanteen herra esiintymistilanteessa ja yleisö on se, joka kuuntelee. Sitten vain hankitaan uskottavuus opettelemalla itse opettamansa asia. Mutta hyvähän minun on täällä puhua.

Lainaus
Siellä täällä vipattavat kädet kun häiritsevät pahasti yleisön keskittymistä siihen, mitä esitelmöijällä on sanottavanaan.

Pahasti. Meillä oli vielä muutama vuosi sitten eräs tyttö, erittäin ujo sellainen pitämässä esitelmää ja hän toisella kädellään koko ajan teki jotain hiuksilleen, heilautteli niitä, teki kiharoita ja muuta ja toisella kädellään piti kädet taskussa. Siihen esitykseen ei paljoa voinut keskittyä, vaikka aihe sinänsä olikin mielenkiintoinen.
..Kuulostaako ollenkaan siltä, että tuo tyttö vaikuttaisi välittävän muusta kuin, että mitäköhän ne ajattelee näistä mun käsistä? Tätä tarkoitin tilanteen herruudella. Hitsit mistään käsistä, kun katsotaan osaavan kasvoja ja kuunnellaan puhetta. Nonäin. Kuulostan ehkäpä turhan hyökkäävältä, kun noin puolet tähän topicciin kirjoittaneista on kertonut kärsivänsä tästä ongelmasta. En vain osaa ymmärtää.. Ei sitä kukaan ala todella ajattelemaan pahojaan. Paitsi jos nyt kärsit kiusaamisesta saattaa hermostuneisuus olla aiheellista :P

Luokan edessä minulla on vain lappunen, johon on listattu tukisanoja. Sitä aiemmin kotona olen kirjoittanut aiheesta pari sivua paperille ja lukenut sitä sitten asian sisäistääkseni. Poimii sieltä sitten vain pääkohdat.
Jos tekisin oman listani häiritsevistä asioista:
-Kermanekankin mainitsema kiekaisu
-Valtava määrä materiaalia havainnollistamiseen. -Kuten taannoin eräs tyttö piti esitelmän undulaateistaan ja siellä sitten tutkittiin niiden leluja, valokuvia, siemenpaketteja, posliiniveistoksia ja kirjojakin samaisesta aiheesta..
-Täälläkin mainitut täytesanat: 'niinku', 'tälleen söpösti', 'sitte'.
Olen omiani lisäämään teidän paineitanne nähkää :D. Puhukaa hitaasti, aiheeseen liittyvä materiaali näkyy kyllä ihan sinun kädestäsi ja ne kädet voi asettaa vaikka pöydänkulmalle(kuitenkaan nojaamatta), tai asettaa ne ihan ristiin eteensä. Myös muutamaan kertaan mainittu 'peukalot taskuun' taitaa olla ihan toimiva kikka.

Quende

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #14 : Toukokuu 16, 2007, 09:34:12 »
O-ou. Olen totaalisen kamala esitelmien pitäjä. Vaikka osaisinkin kirjoittaa hyvän puheen, niin on sitten eri asia, kuinka hyvin se suusta kerrottuna tulee. Ensi viikon maanantaina tämä testataan. Meidän nimittäin täytyy pitää puhe koko luokalle. Pari minuuuttinen. Ärsyttävintä on se, että se arvostellaan.
Kun ei ole tuttunut puhumaan paljoa (siis arkielämässäkään) on kamala muljaus joutua koko luokan eteen. Kädet heiluvat, ja silmät harhailevat... Tuttua, eikö? Ainakin minulle.
Nyt vaikeinta on keksiä itseään ja toisia kiinnostava aihe. Sitten kirjoitan puheen ja teen tukisanalistan. Sen jälkeen ei muuta, kuin yksin pälpätystä ilmalle ja harjoittelua ahkerasti. No, voi olla, että sujuu hieman paremmin, kunhan harjoittelee. Esiintymispelostahan voi päästä vain kohtaamalla se. Miksei sama sääntö pätisi puheen pitämisessäkin?
En ole eläessäni pitänyt mitään esitelmiä. Tai todella vähän, ja useimmiten ne ovat olleet seinälehden esittelyjä tai projektien kertomista. Harjoitus tekee mestarin puheenpitämisessä, toivon. On kylläkin fakta, etteivät kaikki voi olla hyviä kaikessa. Niinpä minusta ei koskaan tule puheenpitäjää -se on minun kompastuskiveni.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #15 : Toukokuu 16, 2007, 11:43:46 »
Liityn teihin esitelmien vihaajiin. En oikeastaan vihaa esitelmien tekoa, mutta auta armias jos ne täytyy esittää! Itse esitelmän teko minulta sujuu helposti. Ala-asteella tehtiin yleensä sellaisia pienehköjä esityksiä, parin sivun mittaisia ehkä ja yläasteella sitten 10-20 sivun mittaisia tuotoksia, joita ei onneksi aina tarvinnut ola esittelemässä. Oma kehu haisee, mutta olen mielestäni aina ollut ihan hyvä kirjoittamaan ja tarinoimaan tekstiä, vaikka kielioppi asiat eivät sitten olekaan minun parasta alaani. Muistan vain hämärästi tekemiäni esityksiä, mieleenpainuvin taitaa olla ylä-asteella tehty esitelmä Ranskasta. Muistan käyttäneeni sen tekemiseen paljon aikaa. Etsin paljon tietoa kirjastosta ja netistä. Lisäksi piirsin ja väritin myös karttoja, sekä lisäsin kuvia. Minusta se oli oikein mukava pikku projekti, jonka tekemistä helpotti kovasti paljon se, ettei sitä tarvinnut esitellä.

Kun tietää mitä tekee ja mistä tekee, esitelmän tekeminen on ihan helppoa. Täytyy vaan osata jakaa aiheet osiin ja otsikoida ne hyvin. Ei se sen kummempaa ole. Tekstiä ei tietenkään saa mistään kopioida suoraan, mutta sitä voi ihan hyvin lainata vähän ja selittää asioita omin sanoin. Mitä paremmatlähteet on ja mitä enemmän lähteitä on sitä enemmän sinulla on materiaalia ja sen pidemmän ja paremman esityksen saat aikaiseksi. Tietenkin esitelmän tekemiseen täyttyy varata aikaa ja sen tekemiseen täytyy osata keskittyä. Alussa olevat vinkit ovat mielestäni aika oivia. :)

Kun taas pitäisi tehdä esiteltävä esitelmä, menen ihan lukkoon. Haluaisin tehdä sen esitelmän kyllä, mutta ilmeisesti alitajunta tai mikä lie, pistää kovasti hanttiin. Yritän jankata itselleni, että voin ihan hyvin tehdä huolella tämän esitelmän ja stressata sen esittämistä vasta sitten, mutta ei onnistu. Käteni eivät tottele, eivätkä suostu kirjoittamaan ainoatakaan sanaa, koska päässä pyörii vain ajatus "en tahdo, en halua! Tahdon pois!" Olen kuitenkin aina jotenkin saanut esitykseni tehtyä, mutta ne ovat huomattavasti huonompia kuin ne, joita ei tarvitse esitellä. Ajatus ei vain kulje ja paljon oleellisia seikkoja saattaa jäädä pois.

Mitä lähemmäksi esitelmän pitämistä mennään, sitä ennemän minä sitä stressaan. Se ahdistuksen määrä on ihan kamala. Vatsassa alkaa vääntää ikävästi, alkaa heikottaa, ensin tärisevät kädet, sitten tärisee koko keho, kylmiä ja kuumia väreitä, hikoilua, oksetuttaa, itkettää ja päässä ainoa yksi ajatus; kuolen jos en pääse pois! Tuollaisessa tilassa ei istten ole laisinkaan mukava pitää esitystä. Tuntuu, että sitä joko pyörtyy tai oksentaa keskenkaiken. Änkytän ja sanat menevät sekaisin, kuulen ääneni, mutta se ei kuulosta minulta vaan joltain ihan muulta. Viime viikolla meidän piti esitellä päättötyöt ja tärisin kauttaaltani tunnin ennen oman vuoroni alkua. o/
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Miss Perfect

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #16 : Kesäkuu 04, 2007, 13:00:28 »
Minulla sattui juuri olemaan äikän esitelmä, joka olisi pitänyt esittää, mutta olisin saanut vasta sen esitettyä perjantaina ja en viitsinyt, koska meidän piti äikän tunnilla tehdä yhtä toista projektia. Ja en olisi muutenkaan halunnut esittää välttämättä sitä, koska esitelmäni oli Malice Mizer -nimisestä bändistä.

Mutta viime syksynä luokan piti tehdä esitelmä jostakin Etelä-Amerikan maasta ja minä ja kaverini saatiin Brasilia. Noh, hyvin meillä kuitenkin se meni, mutta miinuksena oli se, että kaverini oli kipeä, eikä tiennyt miten se tuli esittää, eikä ollut harjoitellut kunnolla. Noh, sitten kun esitettiin se, niin aloin juuri miettimään tyhmiä käsiäni ja sitten aloitin heiluttelemaan niitä puheen kanssa. Luokkatoverit alkoivat melkein heti kiusaamaan siitä. >__>;; Mutta sitten, kun tuli erään luokkalaiseni vuoro, niin se piti käsiään taskussa ja minä paikallani mietin, että kädet pois taskuista, kädet pois taskuista, kädet pois taskuista... Se oli rasittavaa katsoa sitä.

xecterbuni

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #17 : Kesäkuu 06, 2007, 19:26:51 »
Tässä keväällä itsellä sattui olemaan pienoinen (puolisen tuntia) esitelmä kirjallisuuden portfoliosta, jonka tein Arto Paasilinnasta.

Se oli sinänäsä helppo, kun valitsi sellaisen aiheen, joka itseä kiinnosti aidosti. Opettajakin antoi tästä esityksestä kiitettävä puolen, koska se oli monipuolinen (sisälsi mm. videon pätkän) ja vielä sen jälkeen lisäsi, että en taida päästä tarpeeksi muuten esille luokassa...:D

Nacaó

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #18 : Kesäkuu 06, 2007, 19:40:34 »
Nyt kun koulu on loppu pariksi kuukaudeksi, jään kaipaamaan monia asioita, mutta varsinkin esitelmiä!
On aika hassua, miten pidän esitelmistä, vaikka olen yleensä melko ujo ja en puhu paljon. (: Mutta esitelmien aikana tulee aina vain sellainen olo, että kaikki kuuntelevat sinua, sitä mitä esität, eikä kukaan naura sinulle vaikka puhut opinnollisia asioita.
Niinkuin jo sanoin, en puhu paljon, mutta esitelmäni ovat useinkin pitkiä, koska rakastan sitä että minua todella kuunnellaan. (:
On myös mukavaa, kun olen vielä ala-asteella, ja ainakin täällä saa aina välillä valita oman aiheensa, eikä se tarvitse liittyä mihinkään mitä koulussa yleensä opetetaan. Pidän siitä niin paljon, kun saan kertoa vaikkapa näyttelijä-idolistani, ja hehkuttaa ja jakaa tietoaan siitä ystävilleni kaikkien heidän kuunnellessa. (:
Muuta en voi sanoa, kuin että esitelmät ovat koulussa yksi hauskimmista asioista! ;D

jannal

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #19 : Kesäkuu 08, 2007, 17:13:23 »
Esitelmien tekeminen on minusta kivaa. Ala-asteella tehtiin niin paljon kaikista valtioista, eläimistä yms. esitelmiä, etten enää edes muista niitä. Ne oli sellaisia ryhmätöitä suurimmaksi osaksi.
Sitten vitosella alettiin tehä äikän tunnilla yksin vähän isompaa esitelmää, ja tietokoneella. (nää aiemmat oli siis jollekki isolle kartongille tms.) Tein koripallosta. Se meni muistaakseni ihan hyvin.
Kuudennella tein Harry Potterista. (^-^) Se meni paremmin kun viidennen luokan esitelmä, sain 9½.
Nyt  seiskalla tein sitten esitelmän J.K. Rowlingista. Siitä tuli kuulemma vähän liian pitkä suhteessa siihen, että esitelmän olisi kuulunut olla joku pikkujuttu.

Poissa Lime

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WitchWillow21467
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #20 : Kesäkuu 10, 2007, 13:39:51 »
Esitelmiä on kiva tehdä, mut niiden esittäminen onkin sitten toinen juttu. Oon aina ennen esittämistä ihan paniikissa. Keväällä piti tehdä äidinkielen tunnille esitelmä iha mistä haluaa, kunhan se kestää 5-10min. Siihen sai tehdä itselleen muistilapun, mutta jos aikoi saada hyvän numeron ei saanut lukea kaikkee siitä paperista. Kotona kun valmistelin esitelmää osasin koko jutun ulkoa, mutta sitten kun menin luokan eteen esittämään sitä en muistanutkaan yhtään mitään ja luin lähes kaiken suoraan paperista. Eikä se kestänyt kun varmaan 2-3min.Siitä tulikin sitten joku vähemmän hyvä numero.

Silloin esitelmiä on helpompi esittää, jos sen saa tehdä ryhmissä. Ei ole itse yksin siinä huomion keskipisteenä. Tämmöisien esitelmien esittämistä en jännitä lähes ollenkaan.
You don't know anything yet
about the dreams I have.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #21 : Kesäkuu 11, 2007, 12:32:41 »
Mää inhoan esitelmiä. Onnistun aina jättämään ne mahdollisimman viime tinkaan ja viimeisenä yönä ennen esitelmäpäivää väkerrän jotain säälittävästi. Yläasteella mää pidin esitelmistä, koska oli se tuttu porukka, josta suurimman osan oli tuntenut jo ala-asteesta asti. Silloin ei tarvinnut jännittää yhtään.  Kuitenkin silloinkin oli ongelmaa saada esitelmät valmiiksi ajoissa ja keksittiin mitä ihmeellisimpiä tekosyitä. (mm. kaverin pikkusisko pissasi Cats-seinälehtemme päälle) :>

Nyt lukiossa sitten vähän eri ihmiset kursseilla kumminkin, niin pelottaa aina ihan hirveästi. Itse koulumme äidinkielen opettajakin on niin pelottava, että hui. :< Kädet hikoaa ja tärisee, ei kivaa. En tiedä sitten oikeastaan jännitänkö niitä ihmisiä, koska piti äidinkielessä puhe pitää yksin opettajalle, koska olin estynyt silloin kun minun olisi se pitänyt pitää koko luokalle. Sekin oli aivan hirveää, ehkä se johtuu siitä, että mää ihan oikeasti pelkään sitä opettajaa. ^_^ Mulla tuli siinä niin tyhmä olo, kun selitin yksin sille Henkien kätkemästä ja se katsoo arvostelevasti ja samalla rustaa paperiinsa jotain. Jos se ois ollut joku muu opettaja niin sitten olisi voinut mennä hyvin.

Tänä vuonna ei nyt niin hirveästi niitä esitelmiä ole tarvinnut yksin tehdä, mutta kumminkin musiikkitiedossa ja äidinkielessä on pitänyt. Ryhmässä tehdyt esitelmät eivät kyllä minua ollenkaan jännitä, mutta kun yksin pitää mennä sinne luokan eteen niin eihän siitä mitään tule. :< Mutta jos aihe kiinnostaaa paljon niin sitä esitelmää on ihan kiva tehdä. Me musiikkitiedossa tehtiin keskiajan, renessanssin ja barokin ajan soittimista. Noh, esitelmä venähti 10minuutista sitten 20minuuttiseksi, joka vähän laski arvosanaamme. :>

Eräs meidän koulumme opettajista neuvoi meitä pistämään paperit pois, jos on ongelmia käsien viuhdonnan kanssa. Tai ilman papereita se viuhdonta ei niin tyhmältä näytä. (tai riippuu kuinka pahasti joo viuhtoo). Siinä vaan se sitten, että pitää opetella ulkoa lähes kaikki, tai tekee kalvon tai jotain. :>

Otin ensi vuodelle puheviestinnän kurssin, ehkä se helpottaisi. Tai sitten se vain pahentaa asiaa, mutta toivotaan parasta.:>

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #22 : Kesäkuu 11, 2007, 20:54:44 »
Itse esitelmien teko sujuu kuin ruusuilla tanssien. Tietoa vain, nätti ulkoasu ja jotain oheiskrääsää, niin kiitettävä on taattu. Mutta luokan edessä esitteleminen on aivan eri asia. Ihme, että viime esitelmä, jonka tein muuten Don Rosasta, meni hyvin. Opettajan kirjallisessa arviossa luki, että esiinnyn rauhallisesti. Omasta mielestä ääneni ja koko keho tärisi. Unohdin puolet asioista ja kiirehdin pois "lavalta". Sain esitelmästä 9½. Mutta kun vertaa, minkälaisia kahden minuutin muminaa osa esitelmistä oli, voisi melkein sanoa että minun oli aika laadukas...

Esitelmistä yleensä, minä tykkään niiden tekemisestä. Talvella piti koulussa tehdä laaja esitelmä jostain Euroopan maasta. Minusta oli mukava tehdä sitä ja etsiä monia tietoja. Yleensä esitelmistä saan kymppejä tai ysejä. Jos kaikki tehtäisiin koulussa esitelminä, olisin melko haka. Ainoa heikko kohta on parityöt poikien kanssa. Nyt keväällä tein historianesitelmää erään luokkalaiseni pojan kanssa. Hän ei itseasissa tehnyt yhtään mitään. Sain yksin etsiä tiedot Svinvfuhudista. Esitelmä ei edes tullut valmiiksi, mikä laski hieman numeroa. Minusta tuntuu, että se poika tahallaan lintsasi kaikki historiantunnit, ja hän sai kuullakin siitä minulta. Mainitsin asiasta vielä historianopettajalle. Lopulta, kun esittelemisen aika tuli, annoin sen pojan lukea kaiken, sillä itse en tykkää olla äänessä, ja saa edes poika jotain työtä tehdä.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #23 : Lokakuu 22, 2007, 11:04:07 »
Hehee, nyt tulee allekirjoittaneelle uusi esitelmäkeikka, tällä kertaa maantiedosta. Eli tällä kertaa tulisi valita jokin Euroopan maa(ei Suomi tai Ruotsi) ja tehdä siitä esitelmä. Ajattelin tehdä Portugalista tai Espanjasta, onko jollakin kokemusta näiden maiden esitelmien teosta(kyllä hankalasti selitetty ^^)? Jos on niin otan mielelläni vinkkejä näistä maista kertovista sivuista. Tehkäähän ihmisiset sitten kunnon esitelmiä ^^
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Rusba

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #24 : Lokakuu 22, 2007, 22:33:01 »
Hyihyihyi, esitelmät on ihan kamalia.
Ihan sama, kenelle sen joutuu pitämään (yleensä siis luokalle), aina yhtä hirveää.

Minulla on varmaan aina ollut kauhea esiintymiskammo, ja vaikka ihmiset väittää, että se kammo häviää kun vaan pitää esitelmiä, niin eii tasan häviä mihinkään, ainakaan minun tapauksessa, pahenee vaan.

Esitelmät saan yleensä tehtyä ja valmisteltua ihan kunnialla kotona, mutta en vaan osaa esittää niitä sitten luokan edessä. Kädet tärisee ja kaikki muukin tärisee, änkytän ja mumisen epäselvästi...
Yleensä myös luen tyyliin koko esitelmän suoraan paperista, ihan sama, miten hyvin olen harjoitellut tekstiä.

Huomenna on englannin tunnilla puhe. Aiheena on puhe vanhempien 30-vuotis hääpäivänä.
Puhe on kyllä valmis jo ja olen lopputulokseen jopa tyytyväinen, mutta kaikki menee taas pilalle, kun en osaa esittää sitä silleen luontevasti sitten.

Poissa gamma

  • kosminen ihme
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • A Elbereth palan-díriel
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #25 : Lokakuu 23, 2007, 10:00:37 »
Jaaha. Muutaman sanasen voisin sanoa eräänkin esitelmän pitäneenä. Ensinnäkin, taustatyö on kaiken A&O. Mistään esitelmästä ei tule yhtään mitään ilman kunnollista taustatyötä. Se auttaa jäsentämään aiheen ja antaa tiedollista tukea niin kirjalliseen kuin suulliseenkin esitelmään. Jos aiheena on pieni esitelmä vaikkapa Etelä-Amerikan kasvillisuudesta ja aikaa on kolme päivää sen valmisteluun, niin todennäköisesti paras paikka taustatyöllä on kirjasto, josta löytyy asiaa käsitteleviä kirjallisuuslähteitä. Suurempiin esitelmiin olen huomannut kannattavaksi jopa lukea kokonaisia kirjoja ja tutustua aiheeseen mahdollisimman laajasti. Samalla voi kerätä mielenkiintoista materiaalia ja lähteitä myöhempää tietojenkeruuta varten.

Jos nyt sitten lähtee pitämään suullista esitystä luokan eteen, niin koskapa on valmistautunut huolellisesti, lukenut asiaa käsitteleviä opuksia ja verkkosivuja ja tieto esitelmän aiheesta suorastaan tunkee ulos joka paikasta, on hyvin järkevää kirjoittaa esityksensä pääkohdat muistiin. Itse käytän tukisanalistaa (pieni pahvinen kortti), johon olen yhdellä tai korkeintaan kahdella sanalla ilmaissut ranskalaisin viivoin pääkohdat tai muun muistamisen arvoisen tiedon; esim. vuosiluvut, vaikeat nimet tai termit. Valmistautumisessa auttaa, jos tietää, millaisessa tilassa esitys pidetään, jolloin voi esimerkiksi tehdä kaksikin muistilistaa: toiseen esityksen eteneminen, toiseen tärkeät muistettavat asiat. Jos esityksestä on tehtävä kalvo, voi kalvon tehdä tukisanalistaa tehdessä, kun tiivistää esitelmänsä keskeisiä kohtia. Kalvosta on sitten helppo vielä tiivistää kukin kohta yksittäiseksi sanaksi. Tukisanalistaa voi toki pitää kädessään, jolloin käsien pito-ongelma ratkeaa siinä, tai sitten asettaa se/ne pöydälle. Itse elehdin käsilläni ainakin yhtä paljon kuin kasvoillani, joten kädessä ne vain haittaisivat.

Suurin virhe, minkä esitelmöitsijä voi mielestäni tehdä, on että hän lukee esityksensä paperista ja hypistelee käsissään jotain rapisevaa A4-arkkia piiloutuen sen taakse. Silloin katson varmasti pahasti. :) Muutaman kerran on tullut nähtyä sekin, että kyseinen teksti on vieläpä heijastettu piirtoheittimellä kankaalle. (No joissain tapauksissa siitä oli etua, kun itse esittäjän ääni hiipui sille kolmen, neljän metrin matkalle, joka oli minun ja hänen välissään. :) ) Toinen suuri virhe on liian heikko ääni. Monet kai pelkäävät ja jännittävät esitystä niin paljon, että eivät tahdo saada sanaa suustaan. Tähän auttaa rentoutuminen ja hengitysharjoittelu. Ennen esitystä kannattaa sulkea silmänsä hetkeksi ja hengittää syvään, myös lasi haaleaa vettä voi auttaa, jos kurkku tuntuu kuivalta. (Huom. Ei limsaa, koska se röyhtäyttää tai kylmää vettä, koska se rasittaa ääntä.)

Lopulta kun on asettunut yleisönsä eteen, kannattaa ottaa heti alkuun tilanne hallintaansa. Älä ala puhumaan toisten puheen päälle: esitelmöijällä on puheenvuoro. Minä itse silmäilen ensin yleisöä, millaiselta se näyttää, miten se on asemoitunut, voiko sen kanssa keskustella jne. Samalla yleisö yleensä rauhoittuu, eikä minun tarvitse katsoa sitä "käskevästi" vaikenemaan. Sitten vain suu auki. Esitelmän aloitus ja lopetus kannattaa harjoitella etukäteen, näin saa riittävän mielenkiintoisen ja tutun alun, jotta sitä on mielekästä kuunnella. Aloitukseksi käy vaikkapa jokin kiinnostava yksityiskohta tai retorinen kysymys, josta selviää esitelmän näkökulma ja aihe. Itse esitelmä sujuukin sitten taustatyön selvittämiä tietoja ja mehukkaita yksityiskohtia kertoillessa ihan itsestään. (Niitä kyllä löytyy, kun on vähän viitseliäisyyttä.)

Esityskammoisille sanoisin, että kannattaa miettiä, miksi oikein pelkää sitä. Miksi tuttu luokka muuttuu silloin pelottavaksi, mitä siinä pelkää eniten? Sitäkö, että sekoaa sanoissaan tai ääni ei kuulu tai ei tiedä asiasta riittävästi? Jälleen ohjeita: Jos sekoaa sanoissaan, ei missään nimessä saa hätääntyä. Sulje suu, hengitä kerran syvään, ja sano lause/sana uudelleen. Myöskään ei pidä luulla, että olisi aina oltava äänessä. Pikemmminkin päinvastoin: sopivasti tauotettu esitys jää mieleen paremmin. Jos ajatus katkeaa, ei pidä mutista "ööö", vaan olla ihan hiljaa ja etsiä ajatus uudelleen tukisanalistasta. Äänen kuuluvuus voi joillain olla ongelma. Silloin ei pidä rasittaa kurkkua, vaan opetella hengittämään. :) Kun käyttää enemmän ilmaa puheen tuottamiseen, ääni voimistuu ja tulee kantavammaksi. Jos taas pelkää tietonsa loppuvan kesken, niin on syytä miettiä, miksi niin voisi käydä. Jos taustatyön tekemiseen on nähnyt vaivaa, sitä ei tule eteen. Jos taas opettaja tai joku muu kysyy kysymyksen, johon ei todellakaan osaa vastata tekemästään taustatyöstä huolimatta, niin sille ei sitten voi mitään. Mutta kaikkea ei tarvitse tietää, sillä kysehän on kouluesitelmästä. Silloin on hyvä säilyttää malttinsa ja kysyä asiaa vuorostaan kysymyksen esittäjältä, jotta tämä selittäisi asian.

Onnea, rentoutta ja rauhallisuutta esitelmiin!
Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka sanovat löytäneensä sen. -André Gide

Moni nolla luulee olevansa se ellipsi jota maa kiertää. -Stanislaw Jerzy Lec

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #26 : Lokakuu 23, 2007, 11:09:57 »
Minä pidän tavallaan esitelmistä. Minutsa niitä on kiva tehdä, jos aihe on mielenkiintoinen. Tosin minä olen siinä suhteessa huonossa asemassa, että vaikka esitelmän saisikin pitää parin kanssa, niin joudun pitämään sen lähes aina yksin. Minulla kun ei ihan hirveästi kavereita ole. Mutta joskus sattuu niin onnellisesti, että joku ryhmä on pieni ja siellä on yksi "kaveri" jolloin pidämme esitelmän yhdessä, mutta lähes poikkeuksetta siis yksin niitä pidän. Toisaalata silloin on yksin vastuussa kaikesta ja voi toisaalta vaikuttaa siihen millainen siitä tulee. Jos ei pidä jostain tyylistä, voi sen tehdä eri lailla, eikä tarvi neuvotella asioista toisten kanssa.

Yhtä kaikki esitelmät ovat minusta kivoja :) Esitelmiä on kiva katsoa, jos ne on tehty hyvin ja niistä huomaa, etä esitelmöitsijä on perehtynyt aiheeseensa.

En ole aina pitänyt esitelmistä. Vielä ylä-asteella inohsin niitä, vaikka minulla silloin olikin aina pari. En kerta kaikkiaan voinut sietää siellä luokan edessä seisomista ja muille puhumista. Jännitin ihan sairaan paljon ja hermoilin etukäteen. Eikä yleisöä edes kiinnostanut kuunnella!
Mutta nykyään olen päässyt jokin verran yli jännittämisestä. Voisin vinkkinä sanoa muille, että jos esitelmän käy pari kertaa kotona huolella läpi ja tietää osaavansa asian, on esitelmä paljon helpompaa pitää.
PIdän myös pienen puolustuspuheen seurakuntamme isoskoulutuksen puolesta. Osallistuin isoskoulutukseen riparin jälkeen ja täytyy sanoa, että sen parin vuoden aikana minussa tapahtui suuri muutos "parempaan" Jännitys väheni, sillä siellä käytiin läpi asioita, jotka auttavat esiintymiseen. Isosen työssä kun joutuu esiintymään paljon, niin koulutuksessa sitä käydään lpi ja ensin harjoitellaan turvallisessa ympäristössä.


Esitelmää tehdessä kannattaa tosiaan tehdä tukisanalista, jota jo monet ovat suositelleet. Itse kirjoitan esitelmän ensin lähes sanasta sanaan jollekin paperille ja vasta sitten teen tukisana listan. Molemmat paperit ovat minulla aina mukana, mutta se "valmis esitelmä" on jossain sivussa tai paperippinon alimmaisena. Siitä voi sitten tarkistaa, jos jokin asia meinaa unohtua.

Sitten sellainen asia, että useat pelkäävät hiljaisuutta. Kun seiso yksin siellä edessä, niin pieni hengenvetokin tuntuu kammottavan pitkältä ajalta. Eihän siellä edessä voi vain seistä hiljaa!! Kuitenkin yleisö ei huomaa pientä taukoa puheessasi niin helposti, kuin luulet. Todellisuudessa aika on paljon lyhyempi. Joskus on ihan hyvä pitää pieni tauko, jos alkaa hermostuttaa. Hengitä vaikka kerran rauhassa siään ja ulos ja jatka esitelmää, kuin mitään ei olsi tapahtunut. Joskus hiljaisuus saattaa antaa yleisölle aikaa kiinnittää huomiota paremmin havainnollistavaan materiaaliin, kuten vaikka kalvoon. (Joka toivottavasti on riittävän selkeä. Siihen on tarkoitus koota vain pääasiat tiivistetysti. Ei koko esitelmää).

Gamman tavoin peräänkuulutan kuuluvaa ääntä. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin se, että esitelmöitsijän ääni ei kuulu mihinkään. Jos esitelmän pitäjä on edessä anteeksi-kun-olen-olemassa asenteella, ei yleisökään jaksa kuunnella. Reippaasti sinne eteen vain ja ääni kuuluviin. Yleisökin on paljon vastaanottavaisempi.

Myös hyvä aloitus ja lopetus ovat tärkeitä. Aloitus herättää tai on herättämättä lukijan mielenkiinnon. Ja on tärkeää, että yleisö tietää, koska esitelmä on ohi.

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #27 : Lokakuu 23, 2007, 21:53:00 »
Minä en oikeastaan ole hirveästi edes esitelmiä pitänyt. Tai ala-asteellahan tuli tehtyä milloin mistäkin valtiosta tai eläimestä, mutta ne ovat aika pieniä juttuja. Yläasteella piti ainakin kirjaesitelmiä muistaakseni tehdä. Minulle ei tuota ongelmia itse esitelmän pitäminen luokan edessä, en pelkää puhua muiden edessä. Valmistelen esitykseni huolella, inhoan sitä kun joku pitää esitelmän oikein sellaisella lukemisäänellä suoraan paperista lukien. Vähän sama kun joku pitää päivänavausta keskusradion kautta ja lukee suoraan paperista niin lukemisäänellä kuin vain voi, argh! Lisäksi pidän aina tärkeänä sitä, että katson yleisöön, enkä vain tuijota käsiäni tai seiniä. Kontakti yleisöön on minulle tärkeä, tykkään siitä kun joku tekee niin pitäessään esitelmää: tulee tunne, että tuo tyyppi tahtoo kuuntelijoiden tietävän tästä aiheesta.

Minulla on kuitenkin ongelmia esitelmän kokoamisessa. En koskaan saa siitä sellaista, kuin sen haluaisin olevan. Jotain jää aina puuttumaan, mutten hoksaa sitä kuin ehkä jälkikäteen. Olen laiskahko etsimään tietoja järjestelmällisesti ja laajasti. Ja inhoan ryhmätöitä kaikesta huolimatta! Sehän olisi oiva tapa sysätä työt muille, mutta en tykkää siitä, että pitää neuvotella ja jakaa etsittäviä asioita ja neuvotella niistä, teen mielelläni kaiken itse, jolloin tiedän, mitä olen tekemässä. En halua ottaa mitään pomottajan roolia ryhmätöissä, mutta silti mua rasittaa se, kun kaikki on aina "ihan sama" eikä kukaan saa aikaa päätöksiä. Ja sitten vielä se, jos parina on joku joka ei kehtaa, osaa tai muuten osallistu esitelmän tekoon, saa itse tehdä työt ja hänen nimensä tulee kuitenkin myöskin paperiin. Pah.

Eli pitäisin ihan mielelläni esitelmiä, jos saisin taustatyöt tehtyä niin, että olisin itse niihin erittäin tyytyväinen, tietäisin aiheestani jopa liikaa ja saisin esille mielenkiintoisia yksityiskohtia. Hutaistuja esitelmiä on tympeää kuunnella. On ihanaa katsella ja kuunnella, jos joku osaa asiansa ja esitelmöi onnistuneesti. Pelokkaat, tärisevät esitelmöijät saa minulta vähän liikaa myötätuntoa ja empatiaa, jolloin mulla menee se esitelmän aihe ihan ohi kun säälin heitä siinä kaikkien tuijotettavana. Tyhmää, mutta niin vain tuppaa käymään.
Humor me.

Poissa henia

  • Pikkuisen harhassa oleva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: QuillNiffler10113
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #28 : Lokakuu 31, 2007, 20:42:58 »
On tullut esitelmiä tehtyä, ylä-asteella enimmäkseen, eläimistä ja maista.
Viimeisin, oli yhteiskuntaopin uutiskatsaus, jossa oli tarkoitus ottaa viikon ajalta, tärkeimmät uutiset sanomalehdestä, tai netistä.
Se tehtiin parityönä, joka olikin hyvä ratkaisu. Kirjoitin, koneella tärkeimmät kohdat uutisista ja tulostin ne. Esitys meni hyvin ja saimme hyvän numeronkin siitä. Parini teki puolet työstä kotonaan joten, en tehnyt kaikkea itse.

Tässä hyviä neuvoja:

Ennen esitelmän pitoa, hengitä rauhallisesti syvään.
Käy esitelmä läpi vielä kerran, tämä toimii myös paritöissä
Ja tärkein, älä rupea änkyttämään, se on kamalaa





Poissa Nac Mac Feegle

  • Vuotislainen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #29 : Marraskuu 19, 2007, 15:25:05 »
Kammoan esitelmien pitämistä. Olen erittäin huono esiintymään muiden edessä. Minun pitäisi parhaillaankin valmistella esitelmää kymristä. Parityönä on jo helpompi tehdä esitelmiä. Yleensä esitelmän suunnittelu ja valmistelu menee hyvin, mutta sitten kun joudun kaikkien ihmisten eteen ja pitäisi sanoa jotain, niin yleensä saan aikaan jotain epämääräistä mutinaa samalla kun luen suoraan paperista. Ja osaan kyllä tekstin, mutta sinne paperiin se katse yleensä jumittuu.

~ nac mac feegle
Kaksimielisyys ei ole pahe...päinvastoin!

Poissa Briette

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #30 : Marraskuu 25, 2007, 15:54:07 »
Yäh, mulla oli kirja esitelmä maanantaina. Sanotaanko vaikka näin, että se oli kamalin ikinä. Ensiksi, olin hyvin valmistautunut ja apu-paperissa oli kaikki tärkein. Minua ei jännittänyt mitenkään erikoisesti, koska luokka on tuttu ja aiemminkin on ollut esitemiä ym. No menin sinne eteen, jouduin kamalan paniikin valtaan, iski hurja pakokauhun tunne ja halusin pois sieltä edestä.
Sain sentään kirjan nimen sanottua oikein ja muut tiedot. Mitän nyt joka lause loppui "...ja sillee." Kamalasti pompin asioissa, kaikki oli hurjan epäselvää. Kädet oli taskussa hetken, taas pois ja piti keksiä jotain toimintaa käsille, päädyin rutistamaan sitä kirjaa. 10 minuutin siaan esitelmäni kesti 3 minuuttia. Ah, sitten opettaja sanoi, että siinä oli kaikki oleellinen, enkä turvautunut pahemmin paperiinni, no yllätys, kun se repesi kesken jutun, mutta itse esitys kesti liian vähän aikaa. Hyi kamala, mulle jäi traumat tuosta esityksestä. Ei ikinä enää.
Kyseessä oli siis pelkkä suullinen esitys, kirjallista versiota opettaja ei hyväksy.

"...ja sillee."
i only show you what i want you to see

Poissa Kay

  • Ikuisesti lapsi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #31 : Marraskuu 25, 2007, 16:46:50 »
Haa, esitelmä. Tuo jännityksen (ja kauhun) aihe. Minä ainakin jännitän aina ihan kamalasti ennen esitelmiä. Oikeastaan siinä pari minuuttia ennen kädet alkaa hikoilemaan ja punastun ja tuntuu siltä etten muista koko aiheesta mitään mistä minun piti puhua. Ja ihan siinä esitelmän aikana alan yleensä änkyttämään. Vihaan esiintymistä yli kaiken. Kamala tunne, kun toiset töllöttää vain minua. Eikä ole mitään piilopaikkaa, itsensä siinä vain nolaa.

Viime esitelmä, joka tehtiin parin kanssa meni kuitenkin hyvin. En välittänyt muiden katseista, puhuin selvästi ja kuuluvasti. Ja muistin jopa joka asian, mikä piti sanoa. Tietysti se auttoi, etten ollut puhumassa yksin. Luulisin, että tärkeintä esitelmän pidossa on ettei jännitä, eikä ajattele nolaavaansa itsensä. Jos sitten niin käykin, kuka sitä enää jonkun ajan päästä muistaa? Varsinkin, jos osaa nauraa itselleen. Yleensä ihmisillä on kuitenkin mielessä se oma suoritus ja jännittää sitä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 18, 2008, 14:46:12 kirjoittanut Kailey »
Just remember in the winter far beneath the bitter snows. Lies the seed that with the sun's love in the spring becomes the Rose.
LOMALLA

ioneil

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #32 : Marraskuu 26, 2007, 15:05:36 »
Haa, esitelmä. Tuo jännityksen (ja kauhun) aihe. Minä ainakin jännitän aina ihan kamalasti ennen esitelmiä. Oikeastaan siinä pari minuuttia ennen kädet alkaa hikoilemaan ja punastun ja tuntuu siltä etten muista koko aiheesta mitään mistä minun piti puhua. Ja ihan siinä esitelmän aikana alan yleensä änkyttämään. Vihaan esiintymistä yli kaiken. Kamala tunne, kun toiset töllöttää vain minua. Eikä ole mitään piilopaikkaa, itsensä siinä vain nolaa.

Viime esitelmä, joka tehtiin parin kanssa meni kuitenkin hyvin. En välittänyt muiden katseista, puhuin selvästi ja kuuluvasti. Ja muistin jopa joka asian, mikä piti sanoa. Tietysti se auttoi, etten ollut puhumassa yksin. Luulisin, että tärkeintä esitelmän pidossa on ettei jännitä, eikä ajattele nolaansa itsensä. Jos sitten niin käykin, kuka sitä enää jonkun ajan päästä muistaa? Varsinkin, jos osaa nauraa itsellee. Yleensä ihmisillä on kuitenkin mielessä se oma suoritus ja jännittää sitä.

Kailey


Minulla on sama juttu punastun aina ja kädet alkaa hikoilemaan kaverit nauraa aina sille kun punastun mutta yritän olla huomaamatta koko juttua ja esitelmän lopussa kaverit kysyy että minkä värinen on paloauto ja niin edelleen. olen aina hiljaa enkä kiinnitä siihen minkään laista huomiota!!

Tiliut

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #33 : Marraskuu 28, 2007, 22:21:18 »
Itse tykkaan tosi paljon tehda esitelmia, varsinkin oikein pitkia kirjallisia <333 Yla-aste oli siina mielessa ihan unelmaa, joka vuosi oli vahintaan yks kunnon urakka. Seiskalla Latinalainen Amerikka (olikohan 10-), kasilla Suomen sotalapset (mika lie paras arvosana olikaan) ja Espanja (joku 10- taas) ja nyt ysilla kirjallisuustutkielma jonka tein Vaino Linnan kirjoista (enka siksi, etta olisi pakotettu, vaan siksi, etta ihan oikeasti kiinnosti lukea ne Pohjantahdet ja Tuntematon sotilas, ja tuo oli hyva syy siihen - ja 10 tuli).

Kaytan tosi monipuolisesti eri lahteita (enka sanoisi tata nain omahyvaisesti, jos ei joka ikiseen esitelmaani opettaja olisi erikseen maininnut tasta). Vahintaan internet ja kirjaston kirjavarasto tulee aina koluttua, mutta mahdollisesti myos videoita (esmes sotalapsijuttua oli huomattavasti mielenkiintosempi opiskella Sotalapset-videon, jolla entiset sotalapset kertoivat kokemuksiaan, parissa, kuin lukemalla tuhat ja sata sivua tilastotietoa), lehtia ja elavia lahteita, mita ikina keksiikaan. Omat kokemukset tuovat aina varia esitelmaan ;) Kannattaa myos muistaa merkita lahteet kunnolla, niiden mainitsematta jattamisesta tulee yla-asteelta lahtien aika paljon miinuksia (tietysti opettajasta riippuen).

Kuvat on kanssa kivoja. Ja sen lisaks et kopioi tekstin suoraan (tai siis muunneltuna, suoraan kopioiminen on hirvittava emamoka) jostain, kannattaa kayttaa omia aivojaan ja tehda paatelmia. Juuri tuossa edella mainitsemassani kirjallisuustutkielmassa koko idea oli pohtia kirjojen sisaltoa, mutta eikohan puolet oppilaista tuonut juonitiivistelmia tms. Itse valitsin tasmennetysti "Tuntematon sotilas ja Taalla pohjantahden alla suomalaisuuden kuvaajina", ja valilla omat ajatukset tuntuivat olevan jotain niin hopsoja, mutta silti vaan kirjoitin ne, ja taydet pisteet tosiaan tuli. Eli ei kannata eparoida omien ajatustensa ilmaisemisessa! Mielipiteissahan ei ole koskaan taysin oikeaa ja taysin vaaraa...

Oikeastaan tuntuu, etten viime vuosina ole pahemmin pitanyt suullisia esitelmia o.O Ei nekaan kylla minulle mitaan painajaisia ole, mutta tyksin enempi kirjallisista. Yleensa on ollut vaan ryhmatoiden esittelyja, ja ne nyt on yleensa sujuneet ihan hyvin. Mutta toisin kuin joku mainitsi, minusta on helpompi pitaa suullinen esitelma yksin. Ryhmassa tulee helposti sita etta kuka lukee mita ja iiks en saa sun kasialasta selvaa, ja sita paitsi viela inhottavampaa kuin seista luokan edessa selittamassa jotain, on seista luokan edessa kuuntelemassa ja katselemassa kun toinen selittaa jotain. Okei, kaikki yleensa keskittyy siihen, joka lukee, mutta itsella on kuitenkin semmoinen tunne, etta kaikki kattoo mua.

Mulla on kanssa ongelmana se, et missa pidan kasiani. Onneks oon aika harjaantunut nayttelija, niin etta vaikka kuinka oisin hermostunut, se ei nay yleisolle juurikaan. (Monet lyhyet tuttavuudet onkin sanoneet, et oon tosi itsevarma, vaik oikeesti tunnen itteni usein epavarmaks.) Mut yla-asteella meijan luokalla oli yks poika, joka hermoili ihan kamalasti aina kun sen piti menna luokan eteen. Sen kadet tarisi ihan hillittomasti, tai oikeestaan koko ihminen tarisi, aani mukaanlukien. Oli oikeesti tuskasta kattoo sen esityksia, koska mulle tuli aina semmonen olo, et pitais menna halaamaan sita ja sanoo, et kaikki on ihan okei, ota rauhallisesti :/ Enka siis tarkota mitenkaan pahasti, ymmarran et sille ei voi mitaan (paitsi harjottelulla se tietty vahenee, mutmut...) Itse asiassa ysin lopulla nyt kevaalla naytti et se jannittaminen oli vahan helpottanut. Ehka se johtu siita, etta han laittoi aina paperin open poydalle sen sijaan etta olisi pitanyt sita kasissaan, jolloin paperi ei tietty tarissyt ja sita oli helpompi lukea, mika taas auttoi vahan kai "hataantymiseenkin".

Maanantaina just harjoteltiin teatterikerhossa esittaytymista yleisolle, ja ensimmaiset harrasti niin hirveesti kaikenlaista heilumista sun muuta et huhhuh. Ite olin vissiin neljantena, enka mielestani tehnyt mitaan ylimaaraista, joskin tunsin itseni aarettoman tyhmaksi pitaessani kadet koko ajan sivuilla (iiks, en osaa tehda mitaan hallittuja liikkeita tommosessa tilanteessa!). Ja olin muuten ainoa, joka tervehti ja kiitti yleisoaan (okei, se oli harjoitus, mut enivei).

Meilla oli muuten tanaan ensimmainen esitelma taalla Espanjan lukiossa, jossa nyt opiskelen, siis kaks tyttoo meijan luokalta kertoi jostain (heh, tunnin aiheesta mutmut). Huomasin, et taalla ei ilmeisesti harjoitella niin paljon tommosia kuin Suomessa. Juttu toimi niin, etta molemmat oli lyhentaneet puolet kappaleesta, nousivat seisomaan, mutta pysyivat omilla paikoillaan ja lukea posottivat koko tekstin yhteen potkoon. Eh? Olin vahan hammastynyt, Suomessa sentaan aina mennaan luokan eteen tommosissa tilanteissa o.O

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #34 : Syyskuu 27, 2008, 17:43:43 »
Esitelmät. Hmhph.
Yksinkertainen selitys mielipiteestäni; minulla on lukemisessa hengitysvaikeuksia, joten pitkän tekstin lukeminen (yksin) on täyttä tuskaa. Tykkään tehdä esitelmiä, mutten lukea niitä. Esitelmissä voi jakaa itsestään mielenkiintoisen asian muiden kanssa, se on hyvä. Mutta jos s-s-sö-sön-sönköttää niin ei kukaan opi mitään. Paitsi sen etten osaa lukea -.-''
 Parin kanssa tehdyissä esitelmissä on paljonkin hyviä puolia; vähemmän luettavaa itsellään, kaveri oikaisee jos lukee itse väärin, mutta yksi huono puoli löytyy; aiheen pitää olla molemmille mieluinen.
Minulla on juuri tämä aihe-ongelma musiikinesitelmän teossa. Kukaan luokkani tytöistä ei tykkää samasta musiikista kuin minä. Ja se @$£@€€$€@@@£$@"##u!(u#=)! ottaa päähän. Pojistakaan ei oikeastaan kukaan, mutta heillä on edes saman sorttista genreä. Ja lisäksi musiikista juuri haluaisin ihanihanihan eniten tehdä esitelmän.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #35 : Syyskuu 27, 2008, 17:56:35 »
Omasta mielestäni esitelmät ovat ihan ok juttu. Tosin niitä ennen on yleensä hirveät paineet kun pitää esiintyä, mutta se ei minua haittaa. Mitä esitelmä olisi ilman jännitystä? Olen kerran tehnyt esitelmän ja esittänyt sen vailla minkäänlaista jännitystä. Unohdin useaan kertaan, että minun piti esittää se. Se ei tuntunut oikealta esitelmältä... Tosin esitelmien tekemiseen menee paljon aikaa, mutta niistä myös oppii ja muutkin oppivat. Joillekin esitelmät ovat lähes ylitsepääsemättömän pelottavia, säälin näitä henkilöitä. Minusta on hieman epäreilua (mutta vain hieman) pakottaa joku sellainen esitelmöimään, jota pelottaa hirveästi. Silti kannatan esitelmien pitoa, sillä siinä oppii rohkeutta esiintyä muille.

~Barella
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

vingvi

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #36 : Syyskuu 27, 2008, 18:25:40 »
Esitelmät...
Esitelmiä on ihan kiva tehdä, vaikka se on välillä aika tylsää mutta niiden esittäminen... Pelkkä ajatus on suoraan sanottuna järkyttävä. Minä, joka olen yleensä kovastikkin äänessä ja kiljumassa sun muuta riehumassa punastun aivan tomaatiksi, sönkötän, kakistelen ja menetän puhetaitoni lopullisesti (tai en sentään), kun jodun yksin luokan eteen. Se on niin ärsyttävää ja se tapahtuu melkein aina, kun luen jotaintekstiä luokan edessä. Omalta paikalta lukeminen ei tuota mitään suurempia ongelmia eikä luokan toisesta päästä puhuminen kaikille oppilaille. En ymmärrä itsekkään miksi minulle käy niin mutta kai se johtuu siitä hiljaisuudesta, kun kaikki kuuntelevat eikä kuule kuin oman äänensä, kun näkee vain paperin tärisevissä käsissään ja jokaisen silmä parin tuijotuksen.


Tiiättekö jotain hienoja keinoja miten vois niin kun olla jännittämättä liikaa :)
Kun ois tulossa uskonnon esitelmän esittely..


Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #37 : Syyskuu 27, 2008, 18:31:19 »
Ensin tulee mieleen viime vuoden kirjaesitelmäni äikässä. Voi apua!

Piti tehdä esitelmä jostain kirjasta, josta pitää nyt tai piti ennen ja minulla taitaa olla pahanpuoleinen esiintymiskammo tutuille. Menin kirjani kanssa luokan eteen (no se ei ollut tavallaan kirja, mutta opettajan hyväksymä silti) ja kaikki meni hyvin kunnes huomasin yhden suuren ongelman. Esitelmäni oli juuri alkanut kun huomasin täriseväni holtittomasti. Paperit tärisivät käsissäni niin että kaikki näkivät sen muutuin punaiseksi kuin tomaatti. Unohdin tämän kaiken seurauksena puolet asioista ja improvisoin loput, joka oli tuollaisessa tilassa ihailtava suoritus minulta. Kaverien kommentit esitelmän jälkeen valaisivat paljon tilanteen vakavuutta. Kaikki tosiaan huomasivat että tärisin ja punastuin. Nyt koko luokka muistaa minut esitelmien teoissa tärisevänä tomaattina...
Ei enää ikinä esitelmiä tuolla tavalla!

En tosin tiedä mistä tuo silloinen johtui. Olin ala-asteella valinnaisessa ilmaisutaidossa ja siellä kammoa ei ollut. En tosin ollut missään vaiheessa yksin lavalla, vaikka kaikkea hassua jouduinkin siellä tekemään.
Eilisessa ussan ryhmä esitelmässäkään ei ollut mitään ongelmaa, vaikka loppujen lopuksi jouduimmekin pitämään sen melkeimpä kahdestaan hehaclan kanssa, sillä muu ryhmä ei saanut käsialastani selvää...
Olen aina ollut aktiivinen esitelmien tekijä ryhmissäni ja pidän niiden teosta, mutta en halua esittää niitä. Siinä se ongelmanikin on.

Minulla on siis seiskaluokan esitelmästä hyvin hyvin huonot muistot ja olin alkaa itkeä kun kuulin, että tänä vuonna tulee samanlainen.

-Feen
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #38 : Syyskuu 28, 2008, 21:46:49 »
Sillon kun olin ala-asteella, rakastin esitelmien pitoa! Vaikka en kyllä koskaan keksinyt mitään fiksuja aiheita niihi, mutta minusta oli mukavaa olla luokan eessä ja kertoo jostaki. Sitten yläasteella meillä on ollu aika paljo esitelmiä, ja kammoan niitä ihan hirveästi. Vaikka nyt oon jo kolmatta vuotta yläasteella, niin esitelmien pito on ollu seiskaluokasta asti yhtä kamalaa. Kun meijän luokka on sellasta, että osa arvostelee hirveen tiukasti ja osaa ei vois vähempää kiinnosta.. En tosin tiiä, onko toi esitelmien pito enää NIIN karmivaa, kun tälle vuodelle ei oo vielä esitelmiä ollut. Luokkahenki on ainakin mun mielestä parantunu.

Aapo

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #39 : Lokakuu 06, 2008, 19:47:45 »
Esitelmät ovat ihan kivoja! Perjantainakin pidin n.0,5h esitelmän hp:stä.
Vihaan sitä mitä paljon tehdään että kopioidaan suoraan wikipediasta. Vihaan myös sitä että luetaan suoraan paperista. Itse toimin niin että kopioin wikipediasta korkeintaan pieniä pätkiä (Jos esim. käytän videotykkiä). Puhun myös aina vapaasti enkä lue paperista.



Sonija

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #40 : Lokakuu 29, 2009, 20:45:10 »
Minä olen AINA inhonnut esitelmiä, enimmäkseen sen takia, että olen melkoisen arka ja minusta on noloa puhua yleisölle... Ala-asteella piti aina lukea paperista (ja se paperihan tärisi hillittömästi), yläasteella paperista luku kuulosti minusta niin tollolta, että en enää pystynyt siihen. Pidin sellaisia juttelu-esitelmiä, mikä oli ihan hyvä juttu. Lukiossa jatkuu sama linja, tosin jo varmemmin. Johtuu ehkä miellyttävämmästä yleisöstä...

Ainoa ongelma ilman paperia on se, että en tiedä, mihin katsoisin. En KEHTAA katsoa ketään silmiin, paitsi kavereitani, mutta se taas ei auttaisi pokan pitämistä ensinkään... Niinpä katseeni typerän näköisesti haahuilee katon ja seinien tienoilla. Se on ihan hirveän näköistä, tiedetään, mutta en PYSTY muuttamaan tapojani...

Toinen hankala juttu on kädet. Minä NÄPRÄÄN jotakin koko ajan. Jos kyseessä on kirjaesitelmä, pyörittelen kirjaa edestakaisin. Ja saatanpa unohtua katselemaankin sitä kirjaa. On se sitten fiksun oloista, kun likka vetää naama punaisena yksinpuhelua kasvot alaspäin luokan edessä. ^^''

Kolmas seikka: PUNASTUMINEN. Esitelmän alussa en ole punainen (jos olen saanut psyykattua itseni), mutta jos meinaan sanoa jotakin puuta heinää, seota sanoissani tai sitten toteutan jomman kumman uhkakuvan, punastun. Minä TUNNEN sen. Posket muuttuu tulikuumiksi, ja koska ihoni on couperosa-tyyppinen... Lopputulos on hehkuva. Ei auta mikään meikkikerros. Ja se punastuminen on sitten niin noloa, että minua punastuttaa lisää... Hieno homma.


Tänä syksynä pidin musiikin esitelmän. Ihan hyvä esitelmä, selkeä, muistin kaiken, puhuin kuuluvasti....

Minä KÄVIN ISTUMAAN tuolille luokan eteen. Eikä siinä vielä kaikki. Näpräsin lenkkariani koko esityksen ajan. Oikeasti. Lenkkarien kantapäissä on ne pienet lenkit, u know... Tajusin mitä tein, mutta en voinut lopettaa. Punastuin vain rajusti. Ei siinä mitään. Kaverin ilme oli kyllä koomisen epätoivoinen esitykseni jälkeen...


Näin meillä.

(Oli minun esitykseni kyllä vähemmän nolo kuin sen pojan, joka oli ilmeisesti harrastanut leikkaa-liimaa-yhdistä -leikkiä (tunnetaan myös copy-paste-print -menetelmänä). Hän ei osannut lukea puoliakaan esitelmästään hankalien sanojen takia. Näytti aika hämmentyneeltä papereistaan löytyneiden tietojen johdosta...)

En ymmärrä copy-paste-printtaajia. Mitä järkeä koko hommassa silloin on?

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #41 : Marraskuu 16, 2009, 20:25:20 »
Kouluesitelmät, agrh! Ei siinä koulunkäynnissä muuten mitään vikaa ole (pakkoruotsin lisäksi) kuin kaikenkarvaiset esitelmät. Mikään muu ei aiheuta minulle niin paljon stressiä ja harmaita hiuksia kuin luokan edessä seisominen, varsinkaan yksin.

Teen aina aiheeseeni liittyvän pohjatyön kunnolla. Etsin tietoa, mietin ja pohdin, kerään tietoa ja muokkaan omanlaisekseni. Lopputulos (mahdollinen esitelmä ja muistiinpanot esitystä varten) ovat aina erinomaisia, joskus ehkä liiankin.

Loppujen lopuksi suuri uurastukseni menee lähes täysin hukkaan, kun en luokan edessä meinaa saada sanaa suustani. Ensi viikolla on luvassa englannin suullinen esitys luokan edessä. Saa nähdä, miten siitä selviän, kun olen pelkästään suomenkielistenkin esitelmien jälkeen puolikuollut :(

Toisten esiintyessä en yleensä pysty katsomaan heitä päin, ja annan katseeni kiertää ympäri luokkaa. Tiedän, että tämä on jonkin verran epäkohteliasta esiintyjien mielestä, jotka katsovat että eikö pirun samettiina jaksa taas siellä keskittyä.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Saccharine

  • Introverted Assbutt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • La Vita è Facile
    • Twitter
  • Pottermore: MoonWillow1269
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #42 : Heinäkuu 05, 2010, 17:30:01 »
Vihaan kouluesitelmiä yli kaiken!
Ne ovat ainakin minulle koko lukuvuoden kamalin koettelemus! (Uinti tulee heti perässä)
Olen melko ujo ihminen ja luokan edessä jonkun esitelmän pitäminen on minulla sama asia, kuin joutuisin hyppäämään jyrkänteeltä.
Ujouden lisäksi voisi sanoa jopa, että minulla on esiintymiskammo. Menen aivan lukkoon luokkani edessä. (vaikka luokkani onkin ollut sama lähes seitsemän vuotta) Saan juuri ja juuri soperrettua jotain esitelmäään liittyen.

Esiintymistilanteessa jalkani ja käteni tärisevät, samoin tapahtuu äänelleni joka on jo tarpeeksi epäselvä ylinopeaan- ja korkean puhumisen lisäksi. En myöskään tiedä mihin pitäisi katsoa. Jos katson kavereita, repeän nauruun. (xD) Yleensä siis tyydyn katsomaan luokan perälle, esitelmääni tai "apupaperiin."
Punastuminen on myös yksi ongelma, ja se tapahtuu aina. Usein hermostuneena saatan myös repiä asioita käsilläni. Esim. jos pidän kirjaesitelmää, saatan esityksen jälkeen huomata, että yksi kirjan sivuista on lähes revitty. ^^

Pahoja ovat myös niin sanotut "blackoutit". Ei vain muista mitä pitää sanoa! Se on kamalaa. ".. Ja sitten hän.. tuota.. öö.. tuota.." siihen jää vain jumittamaan yhteen kohtaan, ja kestää piinaavan kauan ennenkuin pystyy jatkamaan. :S

Jostain kumman syystä olen kuitenkin saanut ihan hyviä numeroita esityksistä. Osaksi varmaan säälistä, luulisin. ^^

En tajua kuinka jotkus vain voivat ja osaavat esiintyä luonnollisesti ihmisten edessä. Ehkä he ovat syntyneet esiintymään. Olisipa minullakin sellainen taito, ja sellaiset hermot. :)
"The first sign of the beginning of understanding is the wish to die."

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #43 : Joulukuu 06, 2010, 17:26:43 »
Esitelmät, ei kiitos!
Oikeastaan, en minä esitelmiä vihaa vaan en vain mielelläni mene luokan eteen höpöttämään asiasta kun asiasta. Tottakai se on palkitsevaa ja näin, mutta ei se oikein kuulu lempi harrastuksiini! Toisaalta nautin esiintymisestä, mutta vain jos paikalla on joitakin muita. Se on paljon helpottavampaa, kun yleisön katseet eivät ole kokonajan minussa itsessäni kiinni vaan ne seuraavat myös muita. Hups, poikkesimpa taas aiheesta.

 Meillä kuului kahdeksannellaluokalla äidinkielen opetussuunnitelmaan suullinen esitelmä jonka pitää kestää vähintään vartti. Aihe oli vapaa ja niin oli esitystyylikin. Ja sen verran vielä että olen siis ViesTi luokalla, joten esiintyminen tapahtui auditoriossa.  Käsitimme kaverini kanssa että sen saa tehdä kahdestaan, ja se meiltä kyllä sujuu. Mutta sitten opettaja selvensi asiaa ja sanoi; tämä sitten tehdään yksin! Ympäri luokkaa kuului huokauksia ja monia "Mitä?" -huutoja. Itse olin tuolloin aivan kuin ison kivenmurkian niellyt. Arvoimme sitten tuolloin samalla tunnilla esiintymisvuorot. Sain onnekseni vuoron vasta noin kolmen viikon päähän, joten asia ehti unohtua päästäni moneen kertaan. Mutta sitten perjantai aamuna - jolloin minu oli tarkoitus esittää se - olin aivan paineissa. Kaikki kaverini kyllä sanoivat ettei se oli mitenkään kamalaa; kaksi ensimmäistä minuuttia ovat hirveimmät mutta sitten sitä rentoutuu.
Näin myös tapahtui! Kun pääsin esiintymään kaikki oli itseasiassa melkeimpä kivaa. Selitin rauhallisesti ja taisin jopa naurahtaa pari kertaa. Sitten arvosteluissa opettaja mainitsi; "Sinun esityksesi oli todella rento ja sitä oli helppo kuunnella. Puhuit selkeästi ja hyvin artikuloiden... Päläpäläpälä" Tämän jälkeen kun pääsin paikoilleni olin aivan ymmälläni. Sehän meni hyvin, olin aivan turhaan jännittänyt.
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Höpsis

  • Ankeuttaja
Vs: Kouluesitelmät
« Vastaus #44 : Joulukuu 06, 2010, 18:25:55 »
Esitelmien pitäminen on epämiellyttävää joka kerta. En ole koskaan täydellisesti nolannut itseäni, mutta silti se tuntuu aina inhottavalta. Vaikka onhan onnistuneen esitelmän jälkeen olo aina helpottunut ja näin, mutta ei se hauskaa ole. Onneksi muistan vain pari kertaa jolloin on täytynyt aivan yksin olla koko luokan edessä. Ryhmän kanssa on mukavampi pitää esitelmä, kun toinen voi "pelastaa", jos meinaa tulla moka. Stressaan aivan älyttömän helposti, ja on inhaa kun esitelmät pyörivät päässä koko ajan kunnes koitos on ohi.

Ensi viikolla tiedossa taas kaksi piinaavaa hetkeä luokan edessä. Valmistelen aina esitykseni ajoissa ja yritän minimoida epäonnistumisen, sillä jos punastun niin punastun kunnolla, ja sitä en halua ikinä kokea monen ihmisen katsellessa. Toisaalta olen välillä hanakkaa tyyppiä, sillä muistan kuinka lukion enimmäisellä minun ja kahden muun piti ensimmäisenä ryhmänä aloittaa jonkin sortin runokirjan esittely ja olimme sitten tehneet sen aivan liian suppeasti, jolloin opettaja sanoi meitä esimerkkeinä käyttäen:" Näin ei kannata sitten tehdä." XD Voi että otin herneet nenään! Opettajan kysyessä jokaiselta miksi valitsi kyseisen runon, minä tiuskaisin: "Koska se oli niin lyhyt ja helppo." 8D Hahaa! Toivottavasti tulevalla viikolla menee paremmin... x)