Kirjoittaja Aihe: Fullmetal Alchemist  (Luettu 9315 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Fullmetal Alchemist
« Vastaus #50 : Heinäkuu 25, 2013, 18:34:26 »
Ei kuulkaa. Nyt on pakko jakaa teidänkin kanssa tämä aivopieruni, niin uskomattomasti olen onnistunut möhlimään!

Olin siis varhaisemmassa nuoruudessani hillitön Fullmetal Alchemistin ja Arakawan fani, mutta näin, hmm, seitsemän vuoden myötä on intoni toki pienesti päässyt hiipumaan. Suurin tekijä innostukseni jäätymisen taustalla oli kuitenkin aikoinaan mangan loppupuoli ja etenkin lopetus. Minä seurasin sarjaa aina silmä kovana ja odotin jokaista uutta lukua kuin kuuta nousevaa, luin ne jopa japaniksi koska en malttanut odottaa käännöksiä, mutta varmaankin johtuen pitkästä odotuksesta ja sen myötä pilviin kohonneista odotuksista en sitten lopulta ollut ollenkaan tyytyväinen mangan lopetukseen.

Tai no, pienesti vähäteltynä. Olin niin pettynyt että olisin halunnut hautautua johonkin pimeään rakoon ja unohtaa, että olen koko sarjaa lukenutkaan. Sen jälkeen en sitten ole sitä lukenut, enkä myöskään koskaan katsonut uutta animesarjaa kokonaan...

Pari päivää sitten intouduin sitten penkomaan tietokoneeni syövereistä, mitä kaikkea sitä on eläessään tullutkaan kirjoitettua, ja vietin muutaman hilpeän tunnin naureskellen vanhoille FMA-fikeilleni. Siinä nostalgioidessani aloin sitten miettiä, josko noutaisin kellarivarastoon hautautuneet mangani takaisin ihmisten ilmoille, ja kohta löysin sitten itseni lukemasta niitä. Osasin alkupään osat edelleen ulkoa, mistä tuli mieleeni lopun suhteen kokemani järisyttävä pettymys, ja ajattelin että ehkä olisi fiksuinta hypätä suoraan sinne loppuun ja kohdata menneisyytensä kummitukset.

Hävettää myöntää, mutta tajusin jossain vaiheessa loppupään lukuja lukiessani, ja siinä itkiessäni ja nauraessani, etten tainnut koskaan lukea niitä englanniksi :D Älkää kysykö, miten tämä on edes mahdollista, mutta mielikuvani lopun "auttamattomasta surkeudesta" osoittautuivatkin perustuneen pääasiassa täysin vääriin käsityksiini siitä, mitä oikeasti tapahtui, enkä pettymyspuuskassani ollut varmaan sitten koskaan tullut ajatelleeksi, että tekstien ymmärtäminen voisi ehkä avartaa asioita hieman. Kieltämättä loppu on edelleen minun makuuni vähän överi ja tappeluosuuksia on hiukan liikaa, mutta noin sisällöllisesti se on oikeastaan juuri sellainen lopetus, jota sarjalle aina toivoin.

Nolostuksissani ryhdyin siis nyt vihdoinkin katsomaan sitä toista animesarjaa ;)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 25, 2013, 18:46:03 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.