Kirjoittaja Aihe: Voimaeläimet  (Luettu 4844 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Voimaeläimet
« : Tammikuu 21, 2007, 01:14:33 »
Elikkä, tässä topicissa on tarkoitus keskustella voimaeläimistä. Ja ihan näin lyhyesti, voimaeläinhän on jokaisen ihmisen oma henkinen opas joka auttaa ja opastaa ihmistä tämän elämän varrella. Ihmisellä on tämän mukaan myös hieman oman voimaeläimensä piirteitä ja ominaisuuksia, mikä auttaa osaltaan voimaeläimensä selvittämisessä (perustuu shamanismiin yms.).

Joten toivottavasti löytyy sellaisia ketkä tietävät aiheesta lähemmin, mutta ei haittaa vaikkei löytyisikään (itse en täydellisesti ihan kaikkea tiedä). Kaikki kiinnostuneet voivat kertoa, keskustella ja kysyä aiheesta vaikka minulta tässä topicissa.


Eli jos et tiedä mitään aiheesta niin no matter, tässä on linkkiryöppy:

Tietoa englanniksi:
http://www.paganspath.com/meta/anmlmed.htm,

Tietoa yleensä ja kuvauksia joistain voimaeläimistä:
http://www.geocities.com/med_rest/voimaelaimet.html.

Tässä linkissä voimaeläinten symbolisesta merkityksestä:
http://www.wicca.com/celtic/wyldkat/wkmyth.html

Liittyen edelliseen linkkiin, tämä kannattaa myös tsekata:
http://www.wicca.com/celtic/cc002.htm

Laaja valikoima eläimiä, niiden kuvauksia ja niihin liitettyjä piirteitä:
http://www.geocities.com/RainForest/4076/indexlist.html


Ja kuten sanoin, kysyä saa.

Eli keskustelua voimaeläimistä (esim. omista), mitä tiedät niistä, oletko aina halunnut tietää mitä ne ovat, oletko selvittänyt omasi, mihin niitä tarvitaan, onko niistä ollut hyötyä sinulle, miten ne ovat vaikuttaneet elämääsi, uskotko edes niihin yms. Mitä nyt ikinä tulee mieleen.

Ja muistuttaisin vielä, että eri linkeistä voi samasta eläimestä löytyä erilaista tietoa, elikkäs kaikki sieltä lukemanne ei ole mitään ehdotonta faktaa. Osittain siksi tämä keskustelukin on täällä; saa kritisoida ja vertailla, ja muodostaa oman kuvan voimaeläimistä.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 07, 2007, 17:33:00 kirjoittanut Wicked Beast »
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Re: Voimaeläimet
« Vastaus #1 : Tammikuu 25, 2007, 21:53:51 »
Toinen noista linkeistä on suomenkielinen ;> tämä tässä siis:
http://www.geocities.com/med_rest/voimaelaimet.html

Suurin osa voimaeläimiä koskevista nettisivuista on englanniksi. Muistaakseni on vielä joku toinenkin suomenkielinen sivu, en nyt vaan muista mikä. Niitä on sen verran vaikeampi löytää, mutta voin katsella lisää.

Ja kyllä, toteemieläimet ovat huomioimisen arvoisia. Ne ei ehkä ihan niin suoranaisesti liity henkilökohtaiseen voimaeläimeen, koska useimmiten toteemieläin on isommalle ihmisryhmälle kuuluva. Koko voimaeläinasia on jokseenkin ns. sovellettavissa, eri ihmisillä on erilaiset käsitykset voimaeläimistä. Mutta se onkin yksi aihe, jonka kimppuun tässä topicissa voi käydä.

Ja tosiaan, jos on jotain tiettyä mielessä, eikä saa enkunkielisiltä sivuilta (tai miltään muultakaan) mitään irti, niin minä kyllä vastaan kysymyksiin tietämykseni mukaan ihan mielelläni :)


||EDIT||
Öäh, ehdin vastata ennen omaa editointiasi, päivitän:
voimaeläimiä ei ole mitenkään rajallinen määrä, paitsi joidenkin tiettyjen ryhmien kohdalla. Ja intiaanien toteemeja ovat usein ainoastaan jotkin tietyt eläimet, ja niiden lukumäärät vaihtelevat heimoittain.

Eläinten symboliikka vaihtelee lähteiden ja kulttuurillisten piirteiden mukaan. Esim. sika on Aasiassa paljon arvostetumpi kuin Suomessa, samoin käärme. Joten suosittelisin unohtamaan stereotypiat :)

Wiccalaisuushan ei varsinaisesti ole tunnustettu uskonto, mutta käsittääkseni se korkeintaan sivuaa tätä voimaeläinasiaa. Ei kuulune ainakaan pääpiirteisiin. Voimaeläimet yleensäkään eivät liity mihinkään uskontoon, ainakaan virallisesti tunnustettuun uskontoon. Ne ovat enemmänkin ajatussuunta. Joku voisi luokitella New Age -jutuiksi.

Ja lyhyesti sanottuna, oman voimaeläimen voi melkeinpä parhaiten selvittää unen kautta ja meditoimalla. Itse en oikein tuota meditointia ole harjoittanut tai hallinnut, ainakaan toistaiseksi. Mutta tuo unitekniikka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Selventänyt ainakin minun kohdalla asioita.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 25, 2007, 22:08:55 kirjoittanut Wicked Beast »
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Re: Voimaeläimet
« Vastaus #2 : Helmikuu 02, 2007, 23:24:02 »
Voimaeläimet ja toteemieläimet on eri asia. Toteemieläimiä on tietty määrä, riippuen intiaaniheimosta. Voimaeläin voi käsittääksein olla myös joku "taruolentoeläin", kuten lohikäärme.

Ja juu, tarkoitan, mutta ei sekään ihan itsestään käy :P Tai no voi periaatteessa käydä, pitäisi vaan ensinnäkin muistaa unensa ja tarkastella niissä esiintyviä eläimiä.

Periaatteessa se on ihan jokaisen ihmisryhmän ja yksilön päätettävissä, että miltä kantilta tuota voimaeläinasiaa katsoo. Joillain on vaan ne tietyt vaihtoehdot, ja joillain taas ei mitään rajoituksia. Se on ihan miten haluaa asian nähdä.
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Re: Voimaeläimet
« Vastaus #3 : Helmikuu 07, 2007, 17:30:13 »
Nämä on melkeenpä vähän sellaisia juttuja, että sen kyllä sitten tuntee ja tietää, mikä on se oma eläin. Itelläni on ollut tuo ongelma, etten osaa päättää suden ja koiran välillä, molemmista olen nähnyt merkitseviä unia (koirista enemmän) ja molemmat tuntuvat muutenkin läheisiltä eläimiltä (tässä tapauksessa taas sudet enemmän). Periaatteessahan tämä tilanne tukis sitä että voi olla useampi kuin yksi voimaeläin. En vaan viitsi mennä vannomaan ihan vielä. Voisin silti veikata, että minulla niitä taitaa olla vähintään kaksi.
   Mutta tuo meditointi, käsittääkseni se on melkosen tehokas keino, en vaan itse ole oikein sisäistänyt sitä. Pitää varmaan kuitenkin kokeilla joskus :P

Tässä nettiosoitteessa on ohjeita meditaatiosta, nimenomaan voimaeläimen selvittämiseksi:
http://www.paganspath.com/meta/anmlmed.htm
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Pomeroy

  • Siriuksen jalkavaimo
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Re: Voimaeläimet
« Vastaus #4 : Helmikuu 13, 2007, 20:56:26 »
Oi! Minua on aina jotenkin kiehtonut nämä voimaeläimet ja kun katsoin Karhuveljeni Koda -elokuvan halusin tietää mikä olisi oma toteemieläimeni.. sitten jotenkin en muistanut ja tuo otsikko veti aika lailla puoleensa.

Vedin itselleni kolme vaihtoehtoa: Susi oli ensimmäinen, joka muistuttaisi minua. Rakastan yksinäisyyttä (en kuitenkaan ole täysin erakoitunut, onneksi) mutta minulla on kiinteä suhde perheeseeni. Minulla on pakkomielle puolustaa jopa isoveljeäni.. hehheh. No lapsia ei ole tultu vielä hankittua, joten äidinrakkaudesta en osaa sanoa.
Koira oli toinen joka kuvaa minua. Minulla on sellainen taipumus edelleenkin puolustaa (olen varmaan raivostuttava ihminen :D) mutta tykkään ihanasta luonteestani huolimatta laukoa esimerkiksi kohteliaisuuksia. Minusta on kivaa olla ystävällinen muille. Mutta kun suutun niin sitten se on menoa.. Poliisiksi olen nyt ryhtymässä, joka kuvaa ehkä puolustamista ja uskollinen olen mielestäni ihan luonteenomaisesti.
Pöllö on kolmas. Taas puolustaja ja taistelija! Jostain syystä katson mielelläni sotaelokuvia joissa heilutellaan miekkoja (okei, suorastaan rakastan sitä verenlentoa ja hikeä.. julmaa?) No tuo puoli ei vetänyt kauheasti puoleensa, mutta kyky olla "huomaamaton, tarkkasilmäinen ja tietoinen siitä mitä ympärillä tapahtuu" on aika lähellä. Ja varjoissa viihtyminen - rakastan pimeää!
Pöllön luulisin olevan omani, vaikka muutkin ovat aikas lähellä.

Eläimet eivät ole koskaan kovin henkisesti minuun vaikuttaneet sellaisen nähdessään, mutta on se upeaa kun näin kerran ison uroshirven ja me vain tuijotimme toisiamme - olin silloin mökillä, noin kaksi vuotta sitten. Silloin lamaannuin aivan totaalisesti, ihastuksesta ja jännityksestä. Suoraansanottuna ehkä pelkäsin sitä vähän, koska se oli minua varmaan 2x isompi. Ja on se aina ollut hienoa päästä lähelle eläintä luonnossa. Kunnioitan niitä, silloin jos ne luottaa. Petyn vain pelkääviin, jotka juoksevat pakoon. Hienointa oli nähdä se iso uroshirvi. Katseemme kohtasivat! Se tuntui jotenkin kovin henkiseltä. Oli se kyllä hienoa.
Juuri noihin hirvieläimiin olen aina tuntenut jonkinlaista kiintymystä kuten suteen, mutta en noita sarvipäitä ehkä omanlaisekseni luokittelisi.

Itse olen ajatellut voimaeläimen valinnan sellaiseksi, mikä kuvastaa ihmisen luonnetta. Koska kun ajatellaan, onpas ne delfiinit niin ihania ja ne halutaan ns. "omia" ilman mitään merkkejä omaksi toteemieläimeksi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 13, 2007, 20:59:34 kirjoittanut Pomeroy »
\\\\\\\"Suurin aarre on ymmärrys rajaton\\\\\\\"

Flamich

  • Ankeuttaja
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #5 : Syyskuu 29, 2007, 09:46:50 »
Pitäisiköhän minunkin kirjoittaa omista voimaeläimistä?

Voimaeläimeni (ja sitä kautta myös lempieläimeni) on susi. Olen enemmän saalistaja, kuin saalis. Tiedän paikkani "laumassa", enkä uhmaa ylempänä arvoasteikossa olevia "lauman" jäseniä. Minun on helppo ymmärtää suden tapaa käyttäytyä ja saalistaa. Pystyn näkemään joinakin hetkinä "suden silmin", se on upea tunne.

En kuitenkaan pidä itseäni sutena, enemmänkin susi on minulle juuri se voimaa antava eläin. En pyri tekemään asioita niin kuin susi ne tekisi tai ole tekemättä jotain asioita, koska susi ei niitä tee. Jokaisella on tietysti oma tapansa suhtautua voimaeläimeensä, toisille se voi olla juuri elämänohjeiden antaja. Mutta olen ristiriitainen ihminen, susi on kuitenkin minulle jonkinlainen esikuva. Susi on sitkeä, vahva, lempeä, rakastava, puolustava ja nöyrä. Siinä yhdistyvät monet ihmisen ihailemat taidot, jotka minunkin olisi syytä oppia.

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #6 : Elokuu 01, 2008, 21:30:07 »
Minun voimaeläimeni on luultavasti koira. Tai koira, joka on puoliksi susi... Sillä minussa on jonkin verran koiramaisia piirteitä. Kunnioitan minua vanhempia henkilöitä ja olen nöyrä "pomoilleni" (ihmisille, jotka määräävät minua, esim. opettajat ja vanhemmat). Kaikista koiraroduista en tiedä, mutta ladradorinnoutaja ainakin sopii kuvaan. Sillä ne ovat miellyttämisenhaluisia, nöyriä ja lempeitä, rakastavaisia. Juuri sellaisia kuin minä. Aika jännää ^^
Susi tulee taas siitä, että olen aina ihaillut susia. Niiden valtavaa voimaa, villeyttä ja vapautta, pelkoa jota ne herättävät meissä ihmisissä. Sudet ovat itsensä herroja, kulkevat villeinä missä haluavat ja ovat vapaita. Uljaita ja vapaita. Näitä kahta piirrettä kunnioitan syvästi, etenkin vapautta ja villeyttä. Villit ja vapaat eläimet kiehtovat minua. Ja minullekin vapaus on hyvin tärkeää, tärkeää saada asua luonnossa. Kuljeksia metsissä ja pelloilla vapaasti oman tahdon mukaan, ottamalla vain sen minkä tarvitsee. Kirmata nurmella koirani kanssa paljain jaloin (: (ohoh, nyt menee offiksi..) Eivätkö sudetkin tahdo?

Voimaeläimistä en tiedä paljoakaan, mutta vaikuttavat mielenkiintoisilta. Etenkin kun minulle eläimet ovat hyvin tärkeitä. En osaisi kuvitellakaan elämääni ilman minkäänlaista eläintä, pelkkä akvaariokala riittää jos muuta ei ole tarjolla. Tässä tapauksessa voimaeläimeni on minulle tärkeä, jos se siis on koira.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #7 : Elokuu 02, 2008, 13:25:18 »
Oho! Tällaisia siis oikeasti on olemassa? Minä, pikkusisko ja serkut leikittiin pieninä shamaaneita ja meillä oli ns. henkiset olennot, minulla se oli anakonda, vaikka pelkään kylläkin käärmeitä. Sitten me syötiin keksejä, sillä henkisillä olennoilla oli nälkä. Me pyydettiin niiltä leikisti apua. Heiteltiin hiekkaa ilmaan ja yritettiiin nähdä siinä meidän henkinen olentomme..

Yritin katsoa noita suomenkielisiä linkkejä, mutta latasi melko hitaasti. (Kone hidastelee ihan kiitettävästi..) Eli mitä siis voimaeläimet periaatteessa ovat? Miten voi tarkistaa, mikä se on? (Toivoisin sen olevan suuri, uskollinen koira, mutta luultavasti se on virtahepo tai jotain vastaavaa) Onko jollain ns. kokemuksia tästä voimaeläimestä? (Meinaan koko ajan kirjoittaa henkinen olento) Voisin itse asiassa mennäkin googlettelemaan tuota voimaeläintä ja katsoa, onko se se suuri, uskollinen koira vai virtahepo.. Aika mielenkiintoisilta vaikuttaa.
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Poissa Heli

  • Luihu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #8 : Elokuu 02, 2008, 16:44:04 »
Vautsi vau tämä on todella upeaa! Onneksi satuin klikkaamaan tätä linkkiä meinaan kylläpä oli kokemus.

Tein äskettäin tuon "mediaatio harjoituksen" (tuolta x) kutsuakseni omaa voimaeläintäni. Heti kun luin alkusanat ajattelin, että voimaeläimeni on tietenkin joku koiraeläin. Olen aina tuntenut yhteenkuuluvuutta ja mielenkiintoa näitä eläimiä kohtaan. Koira, susi ja kettu nyt ensimmäisinä. Harjoituksessa kuitenkin sanottiin, että ajatukset ja mieli pitää olla mahdollisimman avoin. Ei pidä olettaa mitään vaan tulkoo mitä tulkoon. Näin minä sen käsitin joten lähdin kokeilemaan ihan rauhassa unohtaen kaikki mieltymykseni koiraeläimiin jne.

Harjoitus itsessään oli hyvin mielenkiintoinen! Pariin otteeseen ajatukseni lähti harhailemaan pahastikin ja jouduin aloittamaan koko jutun alusta, mutta lopulta sain kuitenkin ajatukseni keskitetyksi ja oli kyllä todella mielenkiintoinen kokemus. Parhain osa oli varmaan se, kun pyysin voimaeläintä luokseni ja siinähän se möllötti silmieni edessä. Kauris se oli. Aluksi sillä oli sarvet päässään, mutta hetken kuluttua sarvet olivat kadonneet ja paikalla oli naaraspuolinen kauris. En voisi olla hämmästyneempi, sillä luettuani kuvauksia kauriista se on kerrottu olevan hellä ja avoin.. En omasta mielestäni ole kovin hellä tai muuta, mutta ehkä kauris sitten auttaa minua olemaan noita asioita. Onhan hellyys, avoimuus ja ymmärtäväisyys kuitenkin piirteitä jotka todella haluaisin omata.

Pelkäsin muuten yhdessä vaiheessa, että olin pilannut koko harjoituksen, sillä kauris itseasiassa ilmestyi aiemmin kuin olin pyytänyt sitä. Kun olin juuri saapunut tuonne the Island of the Animal Kingdomiin kauris tuli siihen. Ajattelin, että nyt koko harjoitus meni pilalle, mutta kun lähdin kohti paikkaa missä minun oikeasti olisi pitänyt pyytää voimaeläintäni tulemaan, rinnallani kulki kotka, kilpikonna ja muitakin eläimiä.

Minulla taitaa itseasiassa olla kaksi voimaeläintä, sillä heti kun kauris oli ilmestynt (kun olin oikeasti pyytänyt sen) sen korvien juureen ilmestyi lepakko. Muitakin eläimiä tuli, mutta ne hävisivät melkein saman tien (kani, mäyrä, kettu, leopardi).

Tämä kuulostaa ihan hassulta, kun kirjoitan tästä tällä tavalla. Voimaeläimillä itseasiassa oli nimetkin :: D Kauris oli Briony ja lepakko oli Daniel. Lepakko jäi hiukan ihmetyttämään minua ja kun etsiskelin lepakosta voimaeläimenä kuvauksia löysin tämän:

When bat appears in your life its message may be to examine your surroundings to discern what bounty is being offered to you, and then alter your patterns so you can receive it.

Vau juuri tämä minua hiukan ihmetytti. Kuinka ollakaan! Olen tällähetkellä sellaisessa elämäntilanteessa, jossa minun pitäisi tehdä melko iso päätös joka vaikuttaa elämääni niin monin eri tavoin. Se olisi todella iso askel ja voi hitto.. Niin outoa, että lepakko sitten ilmestyi voimaeläimekseni kauriin rinnalle. Todella ihmeellistä.
"That boy’s soul is not yet so damaged,” said Dumbledore. “I would not have it ripped apart on my account.”
“And my soul, Dumbledore? Mine?”

Poissa Wicked Beast

  • Sus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lost and searching
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #9 : Elokuu 04, 2008, 21:04:48 »
Huu, mukavaa että tämäkin topicci on saanut taas vähän eloa.
Mutta niin, yhden, öh, teorianhan mukaan voimaeläimiä voi olla useampia ja ne vaihtuvat elämäntilanteen mukaan antamassa opastusta johonkin ajankohtaiseen asiaan. Sitten on myös nämä voimaeläimet jotka itseään pelottavat eniten, en aivan tarkkaan muista mikä niiden tarkoitus oli.
Ts. voi olla yksi tai useampi ns. kiinteä/pysyvä voimaeläin, joiden lisäksi sitten eri elämäntilanteiden mukaan jotkut muutkin voimaeläimet voivat käydä näyttäytymässä.
Jotkut taas uskovat että on vain yksi ainut voimaeläin koko elämän aikana, ja jotkut taas että on yksi voimaeläin joka vaihtuu aina elämän varrella kehitysvaiheiden mukaan.

Itsekin voisi vihdoin ja viimein kokeilla tuota meditaatioharjoitusta.
|| Weasley is my king ||
I am Wolf. It is my cry you hear in the night, My eyes that gaze at you from the shadows. It is my heart that beats in your Soul, My strength that makes you whole. I am Wolf. I am in you. You are in Me. We Are Wolves.

Poissa Sami

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #10 : Kesäkuu 20, 2010, 22:19:18 »
Minä olen tutustunut jonkin verran shamanismiin ja kerran päätin tehdä shamanistisen matkan, mikä osoittautuikin melkoiseksi kokemukseksi. En muista siitä enää ihan kaikkea, mutta muistan kävelleeni jonkinlaisessa luolassa, jossa jouduin kahlaamaan vedessä ja siellä luolassa tapasin voimaeläimeni, joka oli valkoinen hevonen. Se käski minun nousta ratsaille ja niinpä ratsastin sen selässä luolan päähän, jossa avautui kaunein paikka, jonka olen ikinä nähnyt. Se oli kuin mikäkin paratiisi.

Lopulta nousin jälleen hevosen selkään ja ratsastin takaisin. Avasin silmäni huoneessani ja katsoin kelloa. Huomasin, että oli kulunut todella paljon aikaa. Minusta itsestäni tuntui siltä kuin olisi kulunut ainoastaan pieni hetki, mutta todellisuudessa olikin kulunut paljon enemmän aikaa.

Luin netistä, että hevonen ilmentää voimaa. Hevosen voimahengen haltijalla on kyky mennä työhon ja työn henkeen. Hevonen tekee meille mahdolliseksi kiivetä Suuren Hengen tasolle. En täysin käsitä, että mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa, mutta ihan mielenkiintoiselta kuulostaa.

Minulle oli kyllä melkoinen yllätys, että voimaeläimeni oli juuri hevonen. En ole koskaan oikein tuntenut vetoa hevosiin. Ne ovat kyllä ihan kivoja eläimiä, mutta eivät todellakaan lempieläimiäni. Tosin en ole tutustunut asiaan tarpeeksi tietääkseni, että millä perusteella kukin saa oman voimaeläimensä. Kai se perustuu jotenkin ihmisen luonteeseen...

Virva

  • Ankeuttaja
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #11 : Kesäkuu 28, 2010, 18:23:26 »
Ompas mielenkiintoinen keskustelu.

Itse tykkään käyttää voimaeläin-sanasta enemmän henkieläintä. Se taipuu suussa jotenkin paremmin, ja on minulle ainakin luontevampi käsittää kuin voimaeläin. Voimaeläimethän ovat sielun ja fyysiestikin ihmisen oppaita eri elämänvaiheissa. Ne saattavat vaihtua ihmisen elämäntilanteenkin mukaan  ja tosiaan, voihan niitä olla useampikin. Ei se välttämättä ole aina se lempieläin, tai edes sellainenkaan, jota ei koskaan olisi tullut ajattelleeksi. Ihminen ei välttämättä muistuta luonteeltaakaan tai ulkonäöltään kyseistä eläintä, joten mielestäni sitä ei voi nähdä päällepäin. Henkieläimen etsiminen voi olla myös aika hankala asia. Se ei aina tule silloin kun sitä kutsutaan, se on tullakseen sitten kun se tulee ja kun on itsekin valmis siihen. Väkisin etsimällä ei saata tavoittaa mitään.
Yleensä henkieläimet esiintyvät unissa tai Saminkin mainitsemissa shamanistissa transseissa. Itse kokeilin myöskin tälläistä matkaa jokin aika sitten..Olin varovainen, sillä näitä rumpumatkoja(tai minkäänlaisia transseja ylipäätään) ei kannata ottaa kevyesti. Voit helposti menettää osan itsestäsi tai kutsua mukaasikin jotain sellaista, minkä saattaa olla sinulle haitallista. Myönnän, että olin uhkarohkea enkä oikein määrittänyt matkani tarkoitusta täysin sillä minua jännitti niin paljon.

Olen aina kokenut hevoset itselleni läheisiksi. Vaikka olenkin ratsastanut elämäni aikana vain kaksi kertaa, niin menin aivan hurmioon vain nähdessänikin hevosen luonnossa. Saatoin katsella pitkään jotain esteratsastus kisoja tv:stä tai katsella kuvia. Piirtäessäkin valitsin usein aiheeksi hevosen. Näin usein unia hevosesta ja ratsastamisesta, tuntui kuin se olisi kulkenut mukanani. Mutta otin jokin aika sitten itselleni koiran, ja tuntui kuin hevonen oppaanani olisi väistynyt sivummalle. Nyt olen ikäänkuin tyhjän päällä, tai sitten oppaani on koira. En vain ole itse tajunnut sitä vielä kokonaan.
Mutta palataan tuohon rumpumatkaan. En nähnyt selvästi sitä eläintä, joka kierteli minua. Aivan, tunsin kuinka jokin, en tiedä mikä mutta käsitin sen eläimeksi, kierteli minua mieleni rajamailla. Myönnän, että pelkäsin että se tulisi liian lähelle. Näin kuitenkin keltaiset silmät. Mutta tiedän, että se jokin olento/eläin on osana minua ja kulkee mukanani ja voi olla, että se odottaa oikeaa aikaa. Keltasilmäisiä eläimiä on kuitenkin paljon.
Se oli hämmentävä matka, jonka haluaisin kokea uudelleen. Ehkä jonkun kokeneemman kanssa tai sitten kun olen itse valmis siihen.

Poissa Ronry

  • Vuotislainen
    • ketunluola
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Voimaeläimet
« Vastaus #12 : Joulukuu 15, 2010, 17:00:02 »
Miten tuollaisen shamanistisen matkan voi tehdä? Millainen on rumpumatka? Entä shamanistien transsi? Voiko sellaisen tehdä ihan kuka vain? Kiinnostais kovasti tehdä sellainen :)

Ja hei- voiko pyytää jonkun toisen henkieläintä ilmestymään? Esimerkiksi kummilapsen tai sisaren?

Tein juuri tuollaisen meditaatiomatkan itse, ja oli aika mielenkiintoinen kokemus! Minä olen aina pitänyt eläimenäni kettua. Pientä, valkoista napakettua, naalia.
Se lintu-kohta hämmensi siinä meditaatiomatkassa, koska eikös se lintu ole silloin ensimmäinen eläin, jonka näkee? Minä kyllä näin ihan älyttömän monta eri eläintä, merikotkankin yhdessä välissä.

Ensin ei meinannut millään onnistua, mutta kun olin istunut tarpeeksi kauan paikallani, ollut välittämättä koirasta, joka halusi tietää mitä ihmettä teen, ja ignoroinut kamalan kovaäänisen seinäkellon, kädet puutuivat enkä enää tuntenut ruumistani ollenkaan. Ikäänkuin olisin ollut tyhjä kuori. Se tunne on aivan mahtava!
Seuraavaksi huomasin lentäväni. Minulla oli valtavan leveät siivet, joilla kiertelin ja kaartelin. Lopulta saavuin suuren erämaan ylle, ja näin ikäänkuin "saaren", joka ei kylläkään ollut meressä, vaan maalla. Rehevä ja vihreä saari vuoren ympärillä. Yritin lähestyä saarta, mutten vain päässyt lähemmäs.

Palasin alkuunpäin ja hengittelin syvään muutaman kerran. Yritin olla ajattelematta mitään, ja löytää vain tieni saarelle.
Lähellä, ympärilläni, pyöri erilaisia eläimiä. Villihevonen, uljas ja pystyharjainen, pieni hiiri sammaleen joukossa, kettu puiden takaa kurkkimassa, ja pilviin revenneestä aukosta hyppäävä pantteri. Ilves vilahti ohi hipaisten kylkeä, ja pakeni metsään ennen kuin ehdin tarkentaa katsettani siihen.

Yllättäen tunsin leijuvani ikäänkuin laskuvarjolla, joka muuntui pian suuren linnun siiviksi. Lentäminen tuntui mahanpohjassa, ja oli niin hauskaa, että nauroin ääneen. (En tiedä nauroinko ääneen myös muualla kuin lintuna.) En olisi välttämättä halunnut edes lopettaa lentämistä, se oli niin hauskaa!
Yllättäen olin pehmeällä alustalla, ehkä sammaleella, polvillani. Ohitin siis sen kohdan, jossa piti laskeutua hallitusti ja tyylikkäästi sinne veden ääreen tai johonkin. Edessä parveili taas suuri määrä erinäköisiä eläimiä. Oli kaloja ja kettuja, ilves, pantteri, hiiri ja joku peura tai vastaava. Hämmennyin sekamelskasta ja nostin katseeni taivaisiin. Siellä liiteli pilvettömällä taivaalla upea merikotka.
Yhtäkkiä takaani kiersi suuri, takkuturkkinen, musta susi. Jotenkin hurjan ja ehkä vähän epäystävällisen näköinen. En kuitenkaan pelännyt sitä, eikä se pelännyt minua.
Sain luvan kiivetä selkään, ja se kuljetti minua metsän halki, kunnes huomasin olevani lähellä metsänreunaa. Skippasin taas sen lintukohdan, vaikka olisi ollut kivaa kokeilla sitä vielä.

Olo oli hetken aikaa tosi kummallinen, kun heräsin transsista. Luulen, että noin sais tosi hyvin unen illalla!
En kysynyt sudeltani mitään, eikä se vastannut minulle, mutta tunsin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta suden kanssa. Harmitti kun se hävisi metsään.
A good friend will bail you out of jail, but best friend will be in the next cell saying "that was fucking awesome!"