Kirjoittaja Aihe: Christopher Paolini: Perillinen-saaga  (Luettu 28398 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #25 : Kesäkuu 14, 2007, 12:46:32 »
Mä tykkään hirveesti kyseisestä trilogiasta! Mutta täytyy myöntää, että siinä on hiukan kopioimisen makua, esim. J.R.R.Tolkienin kirjoista. Paolinin kirjoissa on kuitenkin jotain, jonka takia jäin niihin koukkuun...
Ja sitten sanoisin niille, jotka haukkuvat kirjaa hirveästi, niin voisivat säästää koneen näppäimistöä, sillä sellaiset kilometri viestit ovat aivan turhia! En sano, etteikö omaa mielipidettä saisi kertoa, mutta kohtuden rajoissa!

Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Lucianne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #26 : Kesäkuu 14, 2007, 13:24:59 »
No niiiiiin, pääsenpä taasen arvostelemaan mukavasti kyseistä trilogiaa! *hieroo kieroutuneen malttamattomasti käsiään yhteen*
Eli: en todellakaan pidä Paolinin trilogiasta, (tai siis siitä, mitä se on tähän mennessä ollut; kolmas osahan vielä uupuu), ja olen yrittänyt lukea kumpaakin kirjaa, sekä Eragonia että Esikoista useampaan otteeseen, ja olen väen vängällä yrittänyt päästä kirjaan sisälle, ja epäonnistunut kerrassaan surkeasti. Hyvä on, myönnän kyllä että vika saatttaa olla ainoastaan minussa, lukijassa, mutta minun täytyy sanoa että kumpikin kirja oli suuri pettymys kaltaiselleni fantasiafriikille.
Miten paljon kirjat ja sen henkilöt muistuttivatkaan rakastamani Tolkienin hahmoja hänen kirjoissaan; ah, se suorastaan särki sydämeni.
Totta kai Tolkien on ns. fantasiakirjallisuuden 'isä', muttei hänen hahmojaan silti tarvitse niin paljoa matkia, että kirjan sisällöstä menee maku!

Saattaa olla, että luen viimeisen kirjan silkasta velvollisuudentunteesta, ja kärsin lukiessani. Antakaa anteeksi, kaikki Paolini-fanit.


Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #27 : Kesäkuu 17, 2007, 16:43:36 »
Eragon oli hieno kirja. Tapahtumia paljon, mutta myös sitä kuvailua. Hahmot hienosti tehtyjä, ja omalla tavallaan monipuolisia. Eragonin ja Saphiran "keskustelut" olivat kyllä lukemisen arvoisia x) Kuitenkin Esikoinen oli tylsä kirja. Eragonin ja Saphiran "valmennus" oli mukavaa, ja mielenkiintoista luettavaa, mutta sitten se Roranin juttu. Eiiih, ne oli niin tylsiä joten jätinkin ne lukematta^^'
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tietty Taru Sormusten Herramaisuus tuli näissä kirjoissa esille aika hyvin(kuten moni onkin jo sanonut..:), ja sekin ärsytti minua hiukan. Odotan viimeistä osaa, ja sitä mitä Eragon tekee. Toivottavasti kirja ei sentään ole yhtä tylsä kuin Esikoinen!
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 03, 2007, 18:22:42 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Chinoz

  • Nuorallatanssija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • That was then, this is now
    • Blackout
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #28 : Heinäkuu 12, 2007, 11:09:53 »
Ihan ensin sanon, että tästä keskustelusta on tullut TÄYSI riita. Jos joku kirjoittaa jotain positiivistä kirjasta, heti toinen keksii jotain "mätää" tämän kirjoituksesta. Kauhea kiistälmys.

Itse pidin kirjoista todella paljon, ihastuin henkilöihin, ne oli kuvailtu hyvin, samoin Alagësia on mahtava maa, ja Chris loi sen itse. Omasta mielestä Chris on loistava kirjoittaja, hän kirjoittaa vain niin hyvin. Eragon oli paljon parempi kuin esikoinen, mutta esikonkin oli loistoteos.

Ja sitten tähän kiistaan: Eragon vihaajat sanovat Chrishin matkineen Tolkieta. Mielestäni tässäkin ollaan väärässä. Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala. Toki kirjailia osaa kirjoittaa hyvin, sen näki kirjoista, mutta tarina sinänsi ei vetänyt minua puoleensa. Ja tämä oli ensimmäinen fantasia sarja/kirja josta en pitänyt ja olen kolunut kirjaston tyhjäksi fantasia kirjoista. Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Eragon nimi ei tunnu liittyvän Aragorniin, vaan Dragoniin, kuten jo täällä on mainittukin.
Jokaisella askeleella, voit viedä henkeni.
Jokaisella askeleella, voit parantaa haavani.
Avatareni on täältä

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #29 : Heinäkuu 13, 2007, 21:09:39 »
Lainaus käyttäjältä: Chinoz
Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?
Omasta mielestäni se tuli esiin etenkin haltiakaupungissa, ja henkilöissä.
Ellesmera(toivon, että se kirjoitettiin edes vähän tuohon päin)= Lothlorien/Rivendell
Eragon lähti tuonne haltiakaupunkiin kouluttautumaan, kun taas Frodo meni Rivendelliin parantuakseen siitä kun Noitakuningas pisti sitä sillä miekalla. No okei, ei ehkä sama asia, mutta minusta nuo paikat oli niin samankaltaiset.. Ja olihan Arwen Elrondin tytär, kun taas Arya kuningattaren.

Lisäksi tuo sama haltiat, kääpiöt, ihmiset, paha kuningas(=Sauron), viittaavat Taru Sormusten Herraan. Kuten myös Eragonin "suhde" Aryaan. Mutta tämä viesti ei suinkaan tarkoita sitä, että vihaisin kirjaa. Nykyään on vain niin hankala kirjoittaa fantasiakirjaa, joka ei vähääkään viittaisi muihin kirjoihin.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 29, 2007, 17:25:26 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #30 : Heinäkuu 14, 2007, 11:34:31 »
Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala.

Eeppinen tyyli ei uppoa kaikkiin, se on itsestään selvää. Kirjasta pitäminen ja se, onko se hyvä kirja, ovat kuitenkin erillisiä asioita. Kirjallisen laadukkuuden tasolla Taru pieksee imo Eldest-kirjat kuusi - yksi: vanhoista, "oikeista" legendoista innoituksensa hakenut, pitkällisen taustatyön ja korkeatasoisen, vanhahtavan eeppisen tyylisuunnan ylläpitämiseen kykenevän kirjoitustaidon tuloksena syntynyt, omana aikanaan täysin uudenlainen ja uusia uria avaava kirja vs. mitä ilmeisimmin muiden (parempien) kirjoittajien teoksiin pohjautuva, muissa kirjoissa jo täysin puhkikaluttua vanhaa tarinauraa seuraava teinipojan unelmatarina kasvusta käden käänteessä mitättömyydestä suureksi sankariksi.

Lainaus
Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Tämän luulisi tulleen esille jo aiemmissa viesteissä.

Lainaus
Eragon nimi ei tunnu liittyvän Aragorniin, vaan Dragoniin, kuten jo täällä on mainittukin.

Se muistuttaa kuitenkin kovasti myös Aragornia ja pistää miettimään, liekö Argorn kuitenkin kummitellut Paolinin mielessä hänen kehittäessään nimeä omalle sankarilleen. Ihan siitä riippumatta, onko lähtökohtana ollut sana dragon.
Constantem decorat honor

Poissa Miukumauku

  • @!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #31 : Heinäkuu 15, 2007, 02:34:13 »
Mitä, en ole vielä kirjoittanut tähän! Hyi minua.
Anyway, katsoin siis ensiksi leffan ja koska se oli melko huono, niin päätin pysyä kaukana kirjasta. Myöhemmin onnekseni Eragon oli ainoa mielenkiintoiselta kuulostava kirja lentokentän kaupassa ja päätin siis tarttua siihen. Koska sehän on nimittäin mahtava kirja! En ollut odottanut mitään kummoisempaa, jotain Eoin Colferin tasoa, enkä tosiaankaan pettynyt, sillä tuli parempaakin.
Rakastuin kirjan maailmaan heti ensimmäisellä luvulla ja ahmin sen kolmessa päivässä (loma joudutti, heh heh). Ennen kaikkea hyvää Eragonissa oli se, ettei hypitty epätoivoisesti paikasta toiseen selittämättä mitään, eikä myöskään junnattu paikallaan noin 10 sivun verran, vaan juoni eteni juuri sillä temmolla, että kiinnosti ja halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtui.
Juonteenkäänteet olivat (useimmiten) yllättäviä ja toisin kuin jotkut muut yllä ovat sanoneet, niin Paolini on onnistunut luomaan aivan erityisen fantasiamaailman. Kuin TSH:n maailma, mutta ilman huomattavaa tylsyyttä ja mielikuvituksen puutetta.

Kaiken lisäksi Saphira on huippukiinnostava hahmo, lempparini Perillisessä. Suloinen lohikäärme :)  parasta kirjassa on Eragonin ja Saphiran suhde parivaljakkona; Saphiran mustasukkaisuus naisten suhteen on hauskaa luettavaa. Heidän kykynsä ymmärtää toisiaan kasvaa koko ajan ja toivon, että kolmannessa kirjassa tuotaisiin enemmän esille sitä, kuinka tärkeää näiden kahden yhteistyö on.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Ehdottomasti parasta fantasiaa Harry Potterien ja Stravaganzan jälkeen. Aion lukea kolmannen osan heti kun se tulee.

//muoks. Uggh.. Melkoisessa tuiskeessa olin tämänkin viestin kirjoittanut. Joo. En jaksa ruveta muokkaamaan koko tekstiä nyt koska siinä kestäisi ikuisuus, mutta joka tapauksessa, melkoista vääntöä. Luin justiinsa Esikoisen ja Eragonin uudestaan eivätkä ne niin mahtavia ollutkaan, Esikoisessa ihan turhaa Roranin&kumppanien mellastaminen ja turhaa jauhantaa joka tapauksessa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 23, 2008, 18:21:37 kirjoittanut Miukumauku »
But never love. Never happiness. Never love.

Keisha

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #32 : Heinäkuu 26, 2007, 19:34:18 »
Kummatkin kirjat olivat mielestäni ihan luettavia, tosin kuten on jo aiemmin todettu moneen otteeseen, niin aika samantapaisia kuin monet muut fantasiakirjat... Välillä myös ennalta-arvattavuus oli ärsyttävää, mutta hahmot, varsinkin Murtahg olivat hyvin kirjoitettuja.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, en tuhlannut aikaani lukiessani kirjat, niissä oli paljon hyvää. Aion lukea myös viimeisen osan, ja päätän sitten vasta lopullisen kantani kirjoihin. Useinhan viimeinen osa on ratkaisevin myös tarinan kannalta!

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #33 : Elokuu 23, 2007, 20:05:07 »
Taas on Profeetan aika kommentoida aihetta, johon hänellä ei pitäisi olla mitään asiaa. Mutta kommentoin silti.

Eli olen lukenut vain tämän ensimmäisen kirjan, kun kerran sattui kirjastosta löytymään. Tässä on käytetty kyllä jonkin verran mielikuvitusta ja kirjoissa kuvattu maailma on osittain kiinnostava. Mutta...

Kirjasta huomaa että TSH ja Maameren tarinat on käyty läpi suurennuslasilla. Tekijänoikeuslainkin voisi tähän luetteloon liittää. Kääpiöt ja haltiat ovat se ikuinen ongelma fantasiassa: Miten saada omannäköisensä lajit, mutta niissä pitää säilyä haltiamaisuus/kääpiömäisyys. Muutamat kirjailijat onnistuvat, Paolini ei. Haltiat ja kääpiöt ovat kuin Sormusten Herrasta tai Dragonlancesta leikkaa-liimaa-tekniikalla otettuja. Ei hyvä. Sitten se vanha kieli, jota käytetään loitsimiseen ja jolla ei voi valehdella. Kaksi arvausta liian selvästä esikuvasta. Sitten se iänikuinen orpo sankari. Antakaa haulikko. Minä ymmärrän miksi sen sankarin kannattaa olla orpo, mutta silti sitä tuputetaan liikaa. Tässä on vain muutama asia listasta, jota voisi jatkaa puoli sivua, jota en aio tehdä.

Yhteenveto: Kliseistä perusfantasiaa kohtalaisella kirjoitustyylillä. Jos haluan kliseistä fantasiaa, otan käsiini jonkin Eddingsin Taruista tai Dragonlancea, en tätä. Kohta filmataan Belgarionin tarukin. Kun aiheeseen eksyin, miksi niitä kirjoja ei ole filmattu? Katsojia saataisi tulla ihan hyvin.

Edit:

Ja sitten tähän kiistaan: Eragon vihaajat sanovat Chrishin matkineen Tolkieta. Mielestäni tässäkin ollaan väärässä. Rakastan fantasia teoksia, mutta Taru Sormusten Herrasta on mielestäni kamala. Toki kirjailia osaa kirjoittaa hyvin, sen näki kirjoista, mutta tarina sinänsi ei vetänyt minua puoleensa. Ja tämä oli ensimmäinen fantasia sarja/kirja josta en pitänyt ja olen kolunut kirjaston tyhjäksi fantasia kirjoista. Joten, miksi osa luulee Chrishin matkineen Tolkieta?

Miksi minä idiootti en lue tarkemmin näitä viestejä? Se, että Paolini on "lainaillut" Tolkenilta ei ole muiden perusteeton väite, vaan tosiasia. Lue molemmat, katso julkaisuvuodet ja päättele sen perusteella. Paolini on myös "ottanut vaikutteita" Maameri-kirjoista, Ajan Pyöristä ja Dragonlancesta. Tee sama juttu kuin TSH:n suhteen. Uuden näkökulman lohikäärmeisiin keksiminen ja kohtalainen kirjoitustyyli eivät ole yksinään suuria ansioita. Jos Paolini olisi julkaissut tämän viisikin vuotta vanhempana, tästä ei olisi tehty leffaa.

Edit:

Kuin TSH:n maailma, mutta ilman huomattavaa tylsyyttä ja mielikuvituksen puutetta.

Anteeksi MITÄ?! Jos tuo mielikuvitus-kommentti arvosteli TSH:ta, työnnän koko Perillinen-trilogian... *jupinaa*

Edit:

Nyt tuli sitten luettua tuo Esikoinenkin. Aikamoista kuraa, koska
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 04, 2007, 19:05:34 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #34 : Syyskuu 07, 2007, 08:54:39 »
Itse en tajua, miten joku VOI vihata LOTR:ia ja Silmarillionia. En vaan tajua.
Voin jo sanoa itsekin, että aluksi olin "Plääh, jaksaaks tät?", mutta vähän aikaa sen jälkeen tajusin, kuinka hyviä ne ovat.
Et voi tajute Quenta Silmarillionia ellet ole lukenut LOTRia [You must read!). Quenttahan on kuin historian kirja.

Sori, meni jo vähän Of-topiciksi. Anyways:


Sitten Eragon-teoriaa (tehty isoveljeni Argetlamin (siis vuotisnimeltään Argetlam) kanssa):

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tässä teorioita tällä kertaa.

Turin Turambar
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Araya

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #35 : Syyskuu 12, 2007, 17:06:00 »
Olen suoraan piirtein ihan hulluna niihin kirjoihin ja odotan kovasti viimeistä perilinen trilogiasta.
Minä en oikeastaan tienyt mitään eragonista kunnes se ilmestyi elokuviin. Itse on koskaan päässyt katsomaan sitä mutta myöhemmin sai sen lahjaksi veljeltäni. Lainasin Perilisen ensimmäitteeks kirjastossa koska eragon oli lainassa ja nyt olen lukenut eragonin 2 kertaan ja esikoisen vaan kerran. Olen lukenut sormusten herra trilogia ja eikä se mun mielest ollut mitään samalaista vaikka no luulisin että Christopher olisi saanut hiukan ideoita omaan trilogiaansa. Jokaisella on oma mielipide siitä kirjasta, mutta mun mielipiteeni on että se on aivan ihana kirja.

Eragon:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #36 : Syyskuu 13, 2007, 20:22:06 »
Niin, ja toinen teoria (Enkuksi, nimittäin ystäväni kirjoitti tämän enkkukielisillä foorumeilla)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Turin
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #37 : Syyskuu 16, 2007, 14:13:04 »
Kiitti. Toinen teoria! (Enkuksi tietty, toiselta ystävältäni)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tämä sopii vähän yhteen sen Angela = Selena teorian kanssa. Ja nämähän ovat vain teorioita! Kuitenkin kaikki sopii kohdalleen. Hassua, vai mitä?
Minun mielestäni tuo Bladgenin arvoitus sopii kumpaankiin teoriaan.


Turin kiittää ja lopettaa lörpötyksen.
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa Nathaniel

  • melkoinen kelmi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • neitihaamu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #38 : Syyskuu 16, 2007, 21:33:31 »
Lainaus
Ja vetoan edelleen markkinoinnin voimaan sekä siihen, että Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta, päähenkilö on "tavallinen" teini josta kehittyy melkein käden käänteessä lähes supersankari eikä se ole liian vaikeaselkoista tai pakota lukijaansa miettimään asioita turhan pitkälle mustavalkoisen hyvä -paha -asetelman taakse.

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta. Todetaampa kuitenkin, että a. olen lukenut paljon fantasiaa ja muuta erilaista kirjallisuutta, b. olen tehnyt lukemattomia kirja-arvosteluja, c. ja kyllä, osaan sanoa onko jokin kirja omasta mielestäni hyvä vai ei. Minulle on ihan sama, pitääkö joku kirjasta vai ei. Toisarvoista on kuitenkin haukkua lukijoita sanalla sanoen bimboiksi, jotka eivät kirjallisuudesta tiedä sanan oikeinkirjoituksen vertaa. Ihan hyvin kirjasta pitäneet voisivat kutsua vastaanolijoita sisälukutaidottomiksi, mielikuvittomiksi ja lukijoiksi, jotka eivät lue lukemisen ihanuuden vuoksi vaan salapoliisin taidolla löytäekseen epäonnistuneet kohdat. Jospa siis jätämme tämän vain mielipiteiden jaon tasolle ei niiden kannattajien haukkumiselle.

Itse sain juuri Esikoisen päätökseen. Pidin kovasti molemmista kirjoista. Ne tempasivat mukaansa. Kirjan ääreen palasi yhä uudelleen, vaikka aikaa ei olisi ollutkaan. Magia oli kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti ja loppuun asti suunnitellusti. Täytyy nostaa hattua kirjailijalle. Hyvä, ettei taidot vaan napsahtaneet päälle kerralla, vaan todellakin piti lähteä alkeista ja edetä, ja kaikki vaiheet vielä kerrottiin! Ei ollut edes pitkäveteistä kuten voisi olettaa. Oli myös hyvä, että kaikki sanat/lauseet oli vielä "suomennettuna" takana.

Samanlaisuudesta. Huoh! Osoittakaa minulle mikä tahansa kirja niin varmasti katselen sieltä jonkin yhteyden toisen kirjan kanssa. Astetta vaikeammaksi, yrittäkää itse kehittää edes lyhyt omaperäinen juoni. Eipä olekkaan niin helppoa, vai mitä?
Otetaampa hyväksi esimerkiksi Potterit ja paljon puhuttu THS, koska kaikki täällä todennäköisesti ovat enemmän tai vähemmän lukeneet ne. Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja! Pitää vaan todeta, että aina on se sankari, hänen vastustajansa, kannattajansa, hän on joko yksinäinen tai ystävien ympäröimä, lista on tuhoton. Vaihtoehtoja, joista kukin valitsee omansa ja punoo juoneksi. Vain parhaimmat puhkovat uusia väyliä, mutta armottomasti niiden löytöön pitää käyttää tuhottomasti vanhoja jo kirjoitettuja asioita. Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Rorarin kohdat olivat aluksi hiukan puista, kun halusi koko ajan kuulla lisää Eragonista, mutta lopuksi niihinkin pääsi oikein mukaan. Onneksi yhdessä näkökulmassa pysyttiin aina tarpeeksi pitkään, ettei teksti käynyt liian hyppiväksi. Pidin suunnattomasti Eragonin ja Saphiran keskusteluista. Murtagh on aivan ehaana hahmo, voi että :D ja se sai vielä sen lohikäärmeenkin. En malta odottaa kolmosta!

Parilla sanalla: Ei paras kirja, mutta ehdottomasti korkealla sijalla kuitenkin.

PS: Eragon > Dragon, pitääkö sitä yrittää tahallaan keksiä toista mitä kirjailija on sanonut nimellään tarkoittavan?

(en jaksa lukea, mitä tuli sanottua, joten älkää tarttuko kaikkiin pilkkuihin (: )
If I'cant hear your heart beat, you are too far away

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #39 : Syyskuu 16, 2007, 21:59:39 »
Lainaus
Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta...

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta.

Olisiko sana "erityisesti" pitänyt alleviivata tai kirjoittaa isolla?


Lainaus
Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja!

Eivät, aivan kuten Katharine Kerrin kirjat sepäntaitoisine kääpiöineen, kauniine, pitkäikäisine haltioineen, hevoskansoineen, velhoineen kaikkineen eivät ole huonoja. Vaikutteiden imeminen on yksi asia, lähes suora plagiointi toinen asia. Esimerkkihenkilöt Rowling ja Kerr ovat kummatkin luoneet oman, omaperäisen maailmansa, Paolini sen sijaan tuntuu lähinnä liimailleen yhteen muiden jo käyttämiä aineksia kehittämättä uutta omaa ainesta kuin siteeksi.

Lainaus
Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

Eivät. Perillisen juoni on kuin suoraan Star Warsista, eikä se muutenkaan näytä puhtaalta TSH-plagiaatilta vaan on ilmeisesti paljosta velkaa myös mm. Dragon Lancelle.

Lainaus
En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Markkinoinnilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä kirjoja ihmiset lukevat ja ostavat. Harry Potterkaan tuskin olisi aloittanut maailmanvalloitustaan ilman massivista markkinointia, ja sama koskee imo myös Paolinin hengentuotteita. Maailma on väärällään aivan yhtä hyviä tai parempiakin fantasiakirjoja, mutta koska niistä ei rummuteta joka mediassa, niiden markkinointi jää pitkälti epävirallisten suusta suuhun kulkevien suosittelujen varaan. En ole esimerkiksi Pratchettin kirjoja nähnyt Suomessa tyrkytettävän monisivuisilla Suomen kuvalehden artikkeleilla, kirjakerholehtien erikoisnumeroilla ja muilla vastaavilla kikoilla, vaikka ne ovat julmetun hyvin kirjoitettuja. Niinpä ne eivät olekaan järin tunnettuja. Samoin esim. Bernard Cornwellin loistavan Arthur-trilogian suomennos jätettiin kesken ensimmäisen osan jälkeen, kun se ei käynyt kaupaksi sinällään, ilman suurta mediahaloota. Ja saman kohtalon koki Kerrin Deverry-sarja toisen osan suomentamisen jälkeen, vaikka moni englannintaidoton jäi kipeästi kaipaamaan jatkoa upealle fantasiasaagalle. En väitä, etteivätkö kovalla kädellä markkinoidut kirjatkin voisi olla ihan kelvollisia, esim. Paolinin teksti on sentään parempaa kuin Eddingsin kokoon kaapima roska (jota sitäkin tupataan kovasti mainostamaan ja pitämään esillä kirjakaupoissa), mutta tuntuu pahasti siltä, että markkinahulina keskittyy ns. helppoihin kirjoihin joihin ei liity sitä riskiä, että lukija joutuisi ymmälle, ja moni oikeasti hyvä, omaperäinen ja ainutlaatuinen kirja saattaa silloin jäädä varjoon ja tuntemattomaksi.

Constantem decorat honor

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #40 : Syyskuu 17, 2007, 19:00:44 »
Lainaus
Paolinin tekeleet tuntuvat vetoavan erityisesti sellaisiin murros/teini-ikäisiin, joille kaikki fantasia on hyvää kirjallisuutta kunhan siinä on taikuutta ja miekanheilutusta...

Minä näemmä olen mustavalkoista näkevä teini, koska pidän kirjasta.

Olisiko sana "erityisesti" pitänyt alleviivata tai kirjoittaa isolla?


Lainaus
Sormusaaveet-Ankeuttajat, Gandalf-Dumbledore jne.. Tässäkään tapauksessa Potterit eivät todellakaan ole huonoja kirjoja!

Eivät, aivan kuten Katharine Kerrin kirjat sepäntaitoisine kääpiöineen, kauniine, pitkäikäisine haltioineen, hevoskansoineen, velhoineen kaikkineen eivät ole huonoja. Vaikutteiden imeminen on yksi asia, lähes suora plagiointi toinen asia. Esimerkkihenkilöt Rowling ja Kerr ovat kummatkin luoneet oman, omaperäisen maailmansa, Paolini sen sijaan tuntuu lähinnä liimailleen yhteen muiden jo käyttämiä aineksia kehittämättä uutta omaa ainesta kuin siteeksi.

Lainaus
Mutta juonen kannalta en laittaisi THS:ää ja Perillinen-triologiaa vierekkäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta eihän tarinat ole saman suuntaisia ollenkaan?

Eivät. Perillisen juoni on kuin suoraan Star Warsista, eikä se muutenkaan näytä puhtaalta TSH-plagiaatilta vaan on ilmeisesti paljosta velkaa myös mm. Dragon Lancelle.

Lainaus
En muutenkaan pysty oikein katsomaan tuota pyrkyritarinaa läpi sormien. Markkinoinnilla, muka. Tottakai sitä pitää markkinoida, mutta tuskin suosio olisi kuitenkaan näin mittava, jos kukaan ei olisi oikeasti tykännyt siitä, jopa niiden mitään tietämättömien ihkutus teinien lisäksi.

Markkinoinnilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä kirjoja ihmiset lukevat ja ostavat. Harry Potterkaan tuskin olisi aloittanut maailmanvalloitustaan ilman massivista markkinointia, ja sama koskee imo myös Paolinin hengentuotteita. Maailma on väärällään aivan yhtä hyviä tai parempiakin fantasiakirjoja, mutta koska niistä ei rummuteta joka mediassa, niiden markkinointi jää pitkälti epävirallisten suusta suuhun kulkevien suosittelujen varaan. En ole esimerkiksi Pratchettin kirjoja nähnyt Suomessa tyrkytettävän monisivuisilla Suomen kuvalehden artikkeleilla, kirjakerholehtien erikoisnumeroilla ja muilla vastaavilla kikoilla, vaikka ne ovat julmetun hyvin kirjoitettuja. Niinpä ne eivät olekaan järin tunnettuja. Samoin esim. Bernard Cornwellin loistavan Arthur-trilogian suomennos jätettiin kesken ensimmäisen osan jälkeen, kun se ei käynyt kaupaksi sinällään, ilman suurta mediahaloota. Ja saman kohtalon koki Kerrin Deverry-sarja toisen osan suomentamisen jälkeen, vaikka moni englannintaidoton jäi kipeästi kaipaamaan jatkoa upealle fantasiasaagalle. En väitä, etteivätkö kovalla kädellä markkinoidut kirjatkin voisi olla ihan kelvollisia, esim. Paolinin teksti on sentään parempaa kuin Eddingsin kokoon kaapima roska (jota sitäkin tupataan kovasti mainostamaan ja pitämään esillä kirjakaupoissa), mutta tuntuu pahasti siltä, että markkinahulina keskittyy ns. helppoihin kirjoihin joihin ei liity sitä riskiä, että lukija joutuisi ymmälle, ja moni oikeasti hyvä, omaperäinen ja ainutlaatuinen kirja saattaa silloin jäädä varjoon ja tuntemattomaksi.


Tämä on täyttä asiaa. Tuo markkinointihomma etenkin. Pitäisi lukea tuota hypettäämääsi Kerriä, kun kuulostaa hyvin kiinnostavalta. Mutta tuo markkinointi. Fantasiaa tunnutaan kauppaavan niille teineille, jotka ovat lukeneet Pottereita, eli voivat ostaa lisää samantyylistä kirjallisuutta. Paha vain, että Potterit ovat hyviä, se nuorille kaupattava massafantasiamassa ei ole välttämättä lähellekään samaa tasoa. Etenkin, kun nämä alaikäisinä aloittaneet lapsinerot ratsastavat aallonharjalla, kun taas nämä laatukirjat tyyliin Scott Cardit, Pratchettit, Kerrit yms. jäävät sinne pohjalle. Pratchetteja näkee kirjakaupoissa kyllä, mutta piilossa jossakin nurkassa. Kirjastoissa tilanne on parempi, mutta niitäkin on joskus tuskallisen vähän. Maameri-kirjoja saatetaan markkinoida enemmän (Wohoo!) kun elokuva tulee (Tuleehan se?).
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #41 : Lokakuu 01, 2007, 22:07:40 »
Hei...

Lainaus
Sen verran vielä, että 12kilometriä korkeat vuoret ovat aivan yliluonnollisia. Ja se samankorkuinen luola. Paolinilla ei ehkä tuollaiset mittakaavat ole kohdallaan, mitä nyt se maailman korkein vuori olikaan, jotain viitisen kilometriä korkea?

Vuoret syntyvät, kun mantereet törmäävät toisiinsa ja maa puristaa itseään ylös, kun ei muualle pääse. Miksei suuria vuoria voisi muka tulla?

Yrittäkääpä muuten te "Paolininkielionkamalaaapuaheiseonihanmatkittua"-tyypit keksiä ITSE oma kielenne. Olen itse yrittänyt - ei ole helppoa..........

Mielestäni Paolinin teksti on sujuvaa, hienon tarunhohtoista ja muutenkin maailma on mielestäni kohdalleen keksittyä. Joku Isilmire tai jotain (anteeksi, kun en muista nimeä...) sanoi, että on klisee, että haltiat ovat hyviä taiteessa ja muussa. Muistutan, että ihmisetkin olisivat oikeassa maailmassamme, jos vain keskittyisimme taiteisiin. Mitä sinulla on mahtavaa trilogiaa vastaan??? Kyllä se muuten olisi päässyt markkinoille ilman omakustantamoakin. Sen osoittaa se huikea myyntimäärä, mitä kirjat obvat tähän mennessä saanut.

Taisit sanoa Paolinia pelleksi. Miksi? Hänellä on aikamoiset kirjailijanlahjat ja mielikuvitus. Ja tottahan toki päähenkilön on matkustettava, jotta kirja tuntuisi mielenkiintoiselta ja jotta kirjan sivut täyttyisivät. Ja päähenkilö syntyy maalla, koska tuohon aikaan suurin osa ihmisistä syntyi juuri maalla. MIKSI? No koska isoja kaupunkeja ei mainittavasti ollut. En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :) Itse kirjoitan juuri nyt kirjaa, jossa on neljä erilaista haltiakansaa ja ihmiset, jotka tuhoavat luontoa. Yritän saada siitä edes jotenkin yhtä hyvää tai edes puoliksi yhtä hyvää kuin Paolinilla.

Argetlam (mahtaakohan nimeni paljastaa faniuteni?)

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #42 : Lokakuu 01, 2007, 23:08:25 »
Yrittäkääpä muuten te "Paolininkielionkamalaaapuaheiseonihanmatkittua"-tyypit keksiä ITSE oma kielenne. Olen itse yrittänyt - ei ole helppoa..........

Ei sen tarvitse helppoa ollakaan. Ei Tolkienkaan esim. quenyaa noin vain vetänyt hatustaan, vaan kehitteli sitä monta monituista vuotta.

Lainaus
Mitä sinulla on mahtavaa trilogiaa vastaan???

Minulla ei ole mitään mahtavia trilogioita kuten vaikkapa TSH:ta, The Grail Questia (Bernard Cornwell) tai Abhorsenia vastaan. Pidän jopa mahtavista kvintologioista ja sitäkin isommista sarjoista, kunhan ne on kirjoitettu hyvin, omaperäisesti ja uskottavasti. Paolini ei imo tähän pysty, ja olen aiemmissa viesteissäni aika perusteellisesti selittänyt, miksi hänen gary stunsa seikkailut eivät minua miellytä.

Lainaus
Kyllä se muuten olisi päässyt markkinoille ilman omakustantamoakin. Sen osoittaa se huikea myyntimäärä, mitä kirjat obvat tähän mennessä saanut.

Myyntiluvut osoittavat markkinoinnin onnistumisen, eivät kirjan hyvyyttä. Myydäänhän kaikenmaailman harlekiineja ja muuta kioskikirjallisuuttakin käsittämättömiä määriä, mutta ei kai kukaan silti väitä niitä hyväksi kirjallisuudeksi.

Lainaus
Hänellä on aikamoiset kirjailijanlahjat ja mielikuvitus.

Imo hänellä ei ole kumpaakaan keskivertoa teiniä enempää. Ainoa poikkeus on kyky kirjoittaa pitkä, yhtenäinen tarina kyllästymättä urakkaan kesken kaiken, mutta se ei tarkoita että tulos olisi erityisen hyvä.

Lainaus
Ja tottahan toki päähenkilön on matkustettava, jotta kirja tuntuisi mielenkiintoiselta ja jotta kirjan sivut täyttyisivät.

WTF?!? Eli kirja jossa ei matkusteta ei ole mielenkiintoinen? Ja kirjalla on joku minimimitta, joka pitää saada täyteen, joten laitetaanpa päähenkilö matkustamaan niin saadaan tarpeeksi soopaa muutaman sadan sivun täytteeksi? Luulisi että kirjailijalla pitäisi olla oikeasti sanottavaa kirjan verran jos sellaisen on aikeissa kirjoittaa, muuten tarina lienee parempi tiivistää novelliksi. Ja jos taito ei riitä siihen, että tarinasta saa mielenkiintoisen ilman jatkuvaa reissaamista (ts. jos hamot ovat niin pahvisia ja tarina niin köyhä, ettei siinä ole sisältöä ilman uusien maisemien ja paikkojen jatkuvaa kuvailua), niin kannattaa miettiä toisenkin kerran ennen kuin edes aloittaa.

Lainaus
Ja päähenkilö syntyy maalla, koska tuohon aikaan suurin osa ihmisistä syntyi juuri maalla.

Perustelu ontuu sikäli, että jos "tuolla ajalla" tarkoitat keskiaikaa etkä jonkin imaginäärisen maailman imaginääristä pseudokeskiaikaa, niin "tuohon aikaan" suurin osa ihmisistä myös pysyi maalla koko ikänsä. Maalla syntyneet olivat myös yleensä aliravittuja ja raskaan työn jo varhain näännyttämiä, oppimattomia ja sivistymättömiä jurrikoita, joista ei hevin olisi suurta miekkasankaria leivottu siinä sivussa kun pari kuukautta olisi reissattu pitkin valtakuntaa.

Lisäksi kritiikki tätä juonikuviota kohtaan perustui pitkälti siihen, että se n yksi fantasiakirjallisuuden käytetyimmistä kliseistä. Sitä voi käyttää taidolla ja hyvin kuten esim. Lloyd Alexander Taranista kertoessaan tai Katharine Kerr Jillin tarinaa kirjoittaessaan (Jill tosin oli tyttö eikä kasvanut maatilalla vaan majatalossa, mutta perusidea on sama), mutta Paolinin olisi ehkä kannattanut testata Eragoniaan jollain netin lukuisista Mary Sue -filttereistä ennen kirjojensa julkaisua, sen verran epäuskottava pojan kehityskulku maalaisjullikasta käden käänteessä loistavaksi taistelijaksi on.

Lainaus
mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan

Eli kenenkään mitään suoritusta ei saa kritisoida, jos ei itse pysty parempaan - varsinkaan, jos kyseisen henkilön markkinakoneisto toimii moitteettomasti? Enkö saa oopperassa sanoa, että lauloipa tenori huonosti, koska en itse osaa laulaa puoleksikaan yhtä hyvin? Enkö saa sirkuksessa sanoa, että olipa kömpelö akrobaatti, jos en itse osaa tanssahdella nuoralla häntä kevyemmin? Enkö saa lätkämatsissa sanoa, että onpa veska varsinainen imuri, jos en itse pystyisi torjumaan ensimmäistäkään vetoa? Enkö saa leffateatterista tullessani todeta, että olipa huonosti ohjattu raina, jos en itse pysty ohjaamaan parempaa? Enkö saa sukulaisvierailun jälkeen todeta, että tarjosipa täti pahaa kakkua, jos en itse osaa leipoa parempaa? Mihin perustuu tämä absurdi näkemys, että saadakseen oikeuden arvostella huonoa tuotetta pitää itse pystyä tekemään parempi?

Lainaus
Itse kirjoitan juuri nyt kirjaa, jossa on neljä erilaista haltiakansaa ja ihmiset, jotka tuhoavat luontoa. Yritän saada siitä edes jotenkin yhtä hyvää tai edes puoliksi yhtä hyvää kuin Paolinilla.

Onko tämän tarkoitus vakuuttaa meidät kaikki siitä, että Paolinin teokset ovat loistavia? Jokainen saa toki valita esikuvansa mistä haluaa, mutta ei esimerkiksi se että minä laittaisin tavoitteekseni tulla yhtä hyväksi laulajaksi kuin Matti Nykänen tekisi hänestä yhtään sen suurempaa lavatähteä. Pikemminkin heräisi kysymys, millä perusteella oikein olen esikuvani valinnut.

Btw, onko kukaan muu kirjailija kuin Pratchett vielä keksinyt, ettei haltioiden tarvitsekaan aina olla hyviksiä, vaan he voivat hyvin olla esimerkiksi julmia, itsekkäitä, ahneita ja tunteettomia tappajia ja silti ilmiselviä haltioita?



Muoks Ajoin juuri Eragonin läpi tästä Mary Sue Litmus testistä. Tulos oli 120 pistettä, mutta myönnän auliisti, ettei se varmastikaan ole ihan luotettava, minä kun en osaa sanoa juuta enkä jaata Paolinin omista tuntemuksista Eragonia kohtaan ja testissä oli monta tulkinnanvaraista kohtaa. Yritin kuitenkin olla reilu, ja jotain vinkkiä tulos sentään antanee. Varsinkin, kun testin pisteasteikon yläpää näyttää tältä:

36-55 points: Mary-Sue. Your character needs some work in order to be believable. But despair not; you should still be able to salvage her with a little effort. Don't give up.

56-70 points: Über-Sue. You've got one hell of a Mary-Sue on your hands here, and it's not going to be easy to set things right. But do your best. There may be hope for you yet.

71 points or more: Irredeemable-Sue. You're going to have to start over, my friend. I know you want to keep writing, but no. Just no.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 01, 2007, 23:35:39 kirjoittanut Isilmirë »
Constantem decorat honor

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #43 : Lokakuu 02, 2007, 17:38:21 »
Lainaus
Eli kenenkään mitään suoritusta ei saa kritisoida, jos ei itse pysty parempaan - varsinkaan, jos kyseisen henkilön markkinakoneisto toimii moitteettomasti?
Mielestäni on aika huonoa sanoa, että toinen on surkea, jos on itse vielä surkeampi. Jos vaikkapa joku saisi kokeesta kuutosen ja itse saisit nelosen, olisiko järkeä haukkua toista ihan huonoksi?
Koesuoritusta ja kirjan arvostelua ei oikeastaan voi vertailla tässä asiassa. Siinä missä kokeessa testataan paremmuus "absoluuttisesti" eli ihmiset voidaan panna järjestykseen, kirjallisuuden arvostelu riippuu arvostelijasta. En minäkään haukkuisi nelosen oppilaana kutosen oppilasta huonoksi, mutta koska olen lukenut niin loistavaa kirjallisuutta, johon verrattuna Paolinin kirjoittama on huonoa, minusta minulla on oikeus sanoa, että se on huonoa. Kirjallisuuden ja monen muun Isilmiren mainitseman esimerkin arvostelu on jokaisella henkilökohtaista (riippuvainen aiemmista kokemuksista esim.), toisin kuin kokeessa on aina ne oikeat vastaukset, joita mikään ei muuta.

No, itselläni on Eragonin ja Esikoisen lukemisesta hieman aikaa. Kolmannen osan lukeminen tällä hetkellä kiinnostaa sitten kun se suomeksi ilmestyy, mutta saa nähdä kuinka käy sitten. Kirjat eivät herättäneet minussa mitään intohimoa, ehkä en enää ole oikeaa kohderyhmää, joka minun silmissäni on fantasiaa paljon lukevat tai muuten vaan paljon lukevat. Kirjan juoni on kyllä hyvin yleinen, se perinteinen ja jopa kliseinen. Kliseestäkin joku voi saada jotain upeaa aikaa, mutta ei tällä kertaa. Tapahtumat ennalta-arvattavissa, Esikoisessa mikään ei yllättänyt, jopa odotin koska Eragon tajuaa sen ja sen jutun. Juonen kehittely on sellaista, ettei se voi johtaa kuin yhteen vaihtoehtoon ja on ikävä kun näkee ainoan vaihtoehdon sata sivua ennen sen lopullista toteutumista. Samanlaista ennalta arvattavuutta on monella muullakin, mutta hyvä kirja ei saa olla sellainen.

Lainaus käyttäjältä: Argetlam
En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :)
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? :) No, onneksi minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni Eragonista, vaikka enemmän ärsyttää Dan Brownin Da Vinci Koodi, jonka hahmot olivat jopa enemmän pahvisia kuin Paolinilla, jossa parilla hahmolla on jotain enemmän kuin ensinäkemällä, niistä voi jopa kiinnostua.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Poissa Chinoz

  • Nuorallatanssija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • That was then, this is now
    • Blackout
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #44 : Lokakuu 03, 2007, 17:14:05 »
Miten alkaa nyt tuntua, että jos joku sanoo pitävänsä Eragon -trilogiasta tuomitaan heti. Mielipide on mielipide eikä siitä perjaatteessa voi kiistellä. Joku pitää joku ei, sen takia ei tarvitse nostaa kamalaa sotaa siitä. Monet pitävät THS:ta, jotku Eragonista tai jostakin muusta. Onko sillä niin väliä mistä pitää? Ei. Kohta kukaan ei uskalla enää sanoa pitävänsä Eragon -trilogiasta kun heti jotkut syöksyvät haukkumaan kirjasarjaa ja väittää Paolinin matkineen Tolkienita. Matkimisesta ei tiedä kukaan muu kuin Paolini itse.
Tuosta vielä, kun on kiistelty siitä voiko sanoa niinkuin Argetlam sanoi: En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :) (en jaksanut lainata)
Pitäisikö kriitikoiden ohjata oma elokuva ennen kuin he voivat arvostella elokuva? Entä kirja-arvostelijat? Tuskin.
Jokaisella askeleella, voit viedä henkeni.
Jokaisella askeleella, voit parantaa haavani.
Avatareni on täältä

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #45 : Lokakuu 03, 2007, 18:15:09 »
Okei, mutta väitteleminen ja itsestäänselvyyksiin tarttuminen on kivaa. Mutta tuo kopiointi on vähän liian varmaa, että siitä voisi edes väitellä. Minun mielipiteeni. Ja onhan se kiva tietää, mitä hyvää toiset löytävät sarjasta, mikä minun puolestani olisi saanut jäädä kirjoittamatta.

Edit: Voihan p****! Tuli tuosta testistä omille hahmoille 92 ja 87. Takaisin pöydän ääreen...

Edit: Typoja, tämä:
Lainaus käyttäjältä: Argetlam
En nyt jaksa väitellä kaikkien Eragoninvihaajien kanssa, mutta mielestäni teidän kannattaa kirjoittaa parempi ENNEN KUIN alatte puhumaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjailijaa vastaan... :)
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? :) No, onneksi minulla on pokkaa sanoa mielipiteeni Eragonista, vaikka enemmän ärsyttää Dan Brownin Da Vinci Koodi, jonka hahmot olivat jopa enemmän pahvisia kuin Paolinilla, jossa parilla hahmolla on jotain enemmän kuin ensinäkemällä, niistä voi jopa kiinnostua.

No samaa mieltä ollaan, kyllä tuo Dan Brown ja hänen teoksensa Da Vinci -koodi on pahempaa vessapaperia kuin Eragon tai edes Esikoinen.

Ja tietenkin, NP: Iron Maiden - Blood Brothers Live from Rock in Rio '01
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2007, 16:01:33 kirjoittanut Pöpi Profeetta »
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Jackie Roy

  • Ankeuttaja
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #46 : Joulukuu 12, 2007, 17:18:37 »
Itse olen lukenut molemmat tähän mennessä ilmestyneet kirjat (ellei 3. ole ehtinyt huomaamattani ehtinyt livahtaa kauppoihin). Minua kyllä riittivät viihdyttämään, vaikka myönnän kyllä kliseisyyden ja silloin tällöin ontuvan tekstin. Olen loppujen lopuksi lukenut melko vähän fantasiaa, joten ehkä juuri tämän takia kirja ja juoni ei raastanut niin paljoa, kuin muutamia edelläpäin kirjoittaneita. Aikaisemmilla sivuilla oli keskustelua haltioiden samankaltaisuudesta muihin fantasioihin verrattuna, allekirjoitan tämän täysin. Yksi niistä muutamista sekoista, jotka hieman nakersivat lukukokemusta. Sarja on ehkä hieman nuoremmille suunnattu, itse kun kasvoin aikuiseksi (tai näin henkilökortti ynnä passi väittävät) tuossa kesän lopulla.

Yhteenveto -> ihan mukava sarja nuoremmille lukijoille.

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #47 : Joulukuu 16, 2007, 01:07:37 »
Olen lukenut molemmat kirjat, ja pidin niistä. Minusta Paolini on hyvä kirjailija. Olen seurannut tätä riitelyä täällä. Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat. Minusta Paolini on hyvä ja kirjasarja on hyvä. Se magia-juttu kuulostaa vähän Näkijän tarun Taidolta(ja kaikkihan sitten tietää, mistä puhun...). Ei se silti kirjaa pilaa. Ja minusta kirja olisi myynyt vaikkei se kustantamo (kenen se olikaan, niiden perheen tjms.?) olisi mainostanut sitä. Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen. Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten. Eragonkaan ei ole mikään huippuihminen kirjassa, vaan melko normaali; tavallinen maalaispoika jolla on ongelmia tyttöjen kanssa ja niin edespäin.. Hän ei saa kaikkea heti, ja sattaa myös joskus loukkantua (fyysisesti siis). No jaa, saa nähdä mitä kolmoskirja tuo tullessaan:) Eragon ei ehkä ole mikään huippuromaani, mutta ihan hyvä, ainakin 15-vuotiaan pojan kirjoittamaksi.(Vai mitä se Paolini nyt olikaan aloittaessaan kirjoittamisen.)(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

~Valkovuokko
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #48 : Joulukuu 21, 2007, 18:54:22 »
Olen seurannut tätä riitelyä täällä.

Riitely ja väittely ovat kaksi eri asiaa. Väitellessä osapuolet pidättäytyvät asiallisten ja perusteltujen argumenttien esittämisessä, riidellessä taas mennään henkilökohtaisuuksiin ja tunnepohjaiseen elämöintiin.
Lainaus
Se on järjetöntä, sillä kaikki voivat olla ihan sitä mieltä kun haluavat.

Ja paras väittely syntyy, kun ihmiset ovat eri mieltä ja valmiita perustelemaan näkemyksensä. Siinä ei ole mitään järjetöntä, päin vastoin, se innostaa sekä väittelyyn osallistuvat ettö sitä seuraavat ajattelemaan asioita syvällisemminkin kuin vain "musta tuntuu"-linjoilla.

Lainaus
Jos kirja on hyvä, ainahan se nousee myyntilistan kärkeen.

Ei. Myyntilistan kärkeen nousevat ne kirjat, joista pidetään suurinta meteliä ja jotka ovat ns. myyviä, ts. herättävät potentiaalisten lukijoiden uteliaisuuden ja lukuhalun. Da Vinci -koodi on tästä hyvä esimerkki.

Lainaus
Rowlingkin nousi, vaikka oli aivan tuntematon kirjailija muuten.

Rowlingin kirjoja markkinoitiin antaumuksella. Niistä oli Suomenkin lehdistössä niin paljon kirjoituksia - mm. monisivuinen juttu Suomen Kuvalehdessä - että olin itse vähällä jättää ne lukematta massoja kosiskelevana tusinafantasiana.

Lainaus
(Ja kukaan ei sitten ala riidellä kanssani, vihaan riitelyä:))

Vuotiksessa harvemmin kukaan riitelee mistään. Sen sijaan asialliseen väittelyyn - tai vähintäänkin omien näkemysten huolelliseen perusteluun - saa varautua, jos mielipiteensä täällä ilmaisee. Kyseessä kun kuitenkin on julkinen keskustelufoorum, eikä keskustelua oikein synny, jos viesteihin ei saa ottaa kantaa.

Constantem decorat honor

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Christopher Paolini: Perillinen-trilogia
« Vastaus #49 : Joulukuu 21, 2007, 20:08:29 »
Yksikään kirja ei ole huono, koska aina joku pitää siitä. Tietenkin omia näkemyksiä on jokaisella, mutta pohjimmiltaan yksikään kirja ei ole huono.

Jos nykyään kirjoittaa haltioista, se tuomitaan heti kliseeksi. Ja haltioita ei vain voi kirjoittaa muina kuin hyvinä olentoina (ainakaan mielestäni). Haltiat eivät voi periaatteessa olla pahiksia, koska he ovat järkeviä olentoja, jotka eivät tee pahaa, koska haluavat olla rauhallisessa maailmassa jne. Tietenkin jos kirjoitetaan kirja pahisten näkökulmasta, silloin haltiat ovat heille pahoja.

Myönnän, että korjaisin Perillisestä pari kohtaa ja on se minustakin hieman liian nopeaa se Eragonin kehittyminen. Huomauttaisin kuitenkin, että hän a) on Morzanin poika ja siten perinyt joitain kykyjä sekä b) on lohikäärmeratsastaja, jolloin hän tietenkin on väkevämpi. Kuitenkin tähän olisi voinut ehkä lisätä vuoden lisää harjoittelua miekan kanssa ja vasta sitten ruveta mittelemään varjojen sun  muiden kanssa...

Millaisen sitten haltiakaupungista voisi tehdä? Jos se sijaitsee metsässä, eikö siinä ole puita? Itse kyllä laittaisin haltiat mökkeihin, mutta on tuokin ajatus puussa asumisesta on ihan mielenkiintoinen. Ja Paolini on varmaan saanut Aryan mieleensä kyllä Arwenista, siihen en laita vastaan... Mutta kyllä kieli on moitteetonta, vaikkakin välillä aikasen liian kohteliasta ja aikuismaista Eragonin suuhun. Ei kukaan tuolla lailla puhu - ainakaqan nuoruudessaan...

Argetlam