Kirjoittaja Aihe: Muuttuva Harry  (Luettu 18175 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #50 : Joulukuu 22, 2011, 14:26:48 »
Minä olen ollut siinä käsityksessä että Pottereita ei ollut alun perin suunnattu lapsille, mutta kustantamo luokitteli ne lastenkirjoiksi. Ja mitä Harryyn tulee, fantasiahahmona hän on eräänlainen Jeesus joka vapahtaa velhomaailman pahan Voldemortin vallasta. Se tekee hänestä vaikean hahmon samaistua, harvapa meistä on mikään maailmanpelastaja...

Harryn ja Ginnyn tarina on mielestäni liian helppo, kun Ronin ja Hermionen kohta tuntuu todellisemmalta. Mutta en tiiä onko todenmukaisuus oikea kriteeri kun fantasiatarinoita arvioi ;) vaikka ihmisluonteestahan tässä taitaa olla kysymys.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2012, 22:39:01 kirjoittanut tollomuksu »
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #51 : Joulukuu 22, 2011, 14:38:46 »
No, en kyllä näe Harrya minkäänlaisena Jeesus-hahmona. Jos pitää verrata niin enemmänkin kansansa sankarina, Kuninkaana (kuten hänen nimensäkin taitaa viitata). Harrylla on virheensä, kuten viha eikä häntä kukaan pidä jumalallisena eivätkä hänen tekonsakaan sitä ole. Enemmänkin hän on vahva taistelija, legenda. Mielestäni Harryyn samaistuminen ei ole vaikeaa, koska hänellä on tietyt luonteenpiirteet ja tiedän niitä piirteitä löytyvän myös muista ihmisistä. Harryssa on paljon inhimillisyyttä ja kyllä hänellekin tulee epäilyksen hetkiä, vaikka ne tuskallisen häälyviä ovatkin.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #52 : Joulukuu 23, 2011, 10:55:21 »
Itse en ole pitänyt Harrysta ollenkaan. Nuorena Harry oli ihan varma kaikesta, vanhempana hänellä oli se ärsyttävä angsti vaihe. Feeniksin killassa kun Harrylla oli se teini-angst, minun teki mieli hypätä ne kohdat yli, mutta luin kärsivällisesti. Varsinkin juuri Feeniksin killassa. 

Mielestäni Harryyn samaistuminen ei ole vaikeaa, koska hänellä on tietyt luonteenpiirteet ja tiedän niitä piirteitä löytyvän myös muista ihmisistä. 

Minä en ole koskaan pystynyt samaistumaan Harryyn, en osaa sanoa miksi.
Tosi täydentävä vastaus, mutta ei voi mitään.

muoks//
Hey! You just lost The Game.

Poissa shillis

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #53 : Joulukuu 23, 2011, 18:14:43 »
"Tuo on totta, mutta en tarkoittanut sitä epävarmuutta, jota Harry tuntee Dumbledoren kuoltua hirnyrkkejä etsiessään. Tarkoitin sitä, että Harry on läpi kirjasarjan, heti ensimmäisestä lähtien, hirveän varma mikä on oikein ja mikä ei, ja minusta se on aika epäuskottavaa. Harry osaa heti kohdella Dobbya arvostavasti, vaikka suuri osa velhoista ei tee niin. Mistä hän olisi voinut oppia oikean ja väärän, kun hän on nähnyt vain toisen puolen elämässään? Voisi kuvitella, että kaikki se viha, mitä Harry on saanut osakseen Dursleylla, olisi katkeroittanut häntä ja saanut kohtelemaan heikompiaan kuten häntäkin on kohdeltu. Mutta ehei, jalo Potterimme on kaiken sen yläpuolella ja tämä seikka tekee hänestä niin ärsyttävän. Onneksi Dobby tuo tähänkin sädekehään vähän säröä ylistämällä lapsekkaasti kaikkea mitä Harry ja Harryn ystävät tekevät (vrt. Ronin antamat vanhat sukat). Senhän voi ajatella piiloivanakin ("oi suuri jalo Harry Potter, saisinko nuolla kengänpohjiasi..") ;)

Toisaalta, olen miettinyt sitä, että kirjat on kirjoitettu Harryn näkökulmasta ja tapahtumat nähdään aina sen ikäisen Harryn silmin mitä hän milloinkin on. Sama pätee lukijoihinkin. Aluksi minäkin luin kirjat aika miettimättä ja ihailin Harrya. Mitä useammin olen kirjat lukenut, sitä enemmän hän on alkanut ärsyttää, kun taas Ronista olen oppinut pitämään. Ehkä joskus tulevaisuudessa asetelmat taas vaihtuvat. Minäkin luen kirjoja aina oman elämänkokemukseni ja senhetkisen elämäntilanteeni läpi."

Luulen Harryn varmuuden johtuvan kirjasarjan alussa juuri Dumbledoren läsnäolosta, hän luotti Dumbbikseen ja siksi tunsi itsensä varmaksi, koska hänen takanaan oli joku joka ohjasi ja neuvoi. Dumbledoren kuoltua Harry menetti sen kehen hän oli voinut turvautui ja joutui selviytymään yksin.

Itse en kummastele lainkaan Harryn kiltteyttä. Harry oli kasvatettu vaatomattomaksi ja koska "Dudleyn jengi" oli häntä kiusannut niin paljon niin hän kykeni samaistumaan heikompaansa. Se miksi taas Harry kohteli Dobbya kunnioittavasti johtui todennäköisesti myös siitä ettei Harry ollut kasvanut ympäristössä jossa kotitonttuja kohdeltiin kuten kohdeltiin... Harry ei ollut koskaan ennen nähnyt kotitonttua, joten hän ei osannut myöskään aliarvioida tai halveksia tätä kuten muut velhot vaan kohteli tätä kuten vertaistaan - olemmehan mekin peruskohteliaita vieraille ja tuntemattomille emmekä ala lainlyömään käytöstapoja...

Enkä usko että Dursleyt nyt kohtelivat Harrya niin pahasti, että Harrylle olisi mitään kaunoja tai traumoja jäänyt... mielestäni ensimmäisissä kirjoissa todettiin aika hyvin se ettei Harrya koskaan "rääkätty" Dursleylla mutta jätettiin kuitenkin selkeästi Dudleyn varjoon. Vähäosaisemmaksi siinä missä Dudley paistatteli vanhempiensa suosiossa
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 23, 2011, 18:18:08 kirjoittanut shillis »

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #54 : Tammikuu 01, 2012, 23:50:05 »
No, en kyllä näe Harrya minkäänlaisena Jeesus-hahmona. Jos pitää verrata niin enemmänkin kansansa sankarina, Kuninkaana (kuten hänen nimensäkin taitaa viitata). Harrylla on virheensä, kuten viha eikä häntä kukaan pidä jumalallisena eivätkä hänen tekonsakaan sitä ole.

Hauska yhteensattuma kenties, mutta noita samoja nimityksiä joita käytit Harrysta (Kuningas ym.) on käytetty Jeesuksesta Raamatussa. Molemmat ovat myös ihmisiä jotka 'palaavat' kuolleista, rakkauden voimalla. Erojakin toki löytyy; Harry on inhimillisempi virheineen eikä häntä pidetä jumalallisena, mutta jonkinlainen vapahtaja hän silti on. Sitäpaitsi viha on yksi perustunteista eikä sinällään paha asia, minkä Harry näyttää tietävän alusta asti. Pahaa on se, jos vihansa kohdistaa muihin ihmisiin, kuten kuolonsyöjät tekivät. Suokaa anteeksi, en voi olla vertaamatta Jeesukseen: hän tunsi vihaa ja taisi suuttuakin, vaikka oli (niin, en keksi parempaa sanaa) synnitön.

Joku kirjoitti siitä, miten Harry oli varma, koska Dumppis oli hänen taustallaan lähes loppuun saakka. No, Harry oli itsevarma heti VKn ensimmäisistä lauseista lähtien ja sanoi Dracolle junassa ensimmäisellä koulumatkalla, että osaa valita kaverinsa itsekin. KVssa taas kun vedotaan Dumppiksen nuoruuteen velhojen ylivaltahaaveiden aikaan, Harry suutahtaa välittömästi ja sanoo olevansa samanikäinen kuin Dumppis hairahtuessaan - ja on jahtaamassa hirnyrkkejä estääkseen velhojen ylivallan.

Tuo hyvä ihminen -lausahdus jäi kaihertamaan mieltä, koska Dumbledore tosiaan sanoo sen verratakseen itseään ja Harrya nuorena. Silti se ärsyttää minua, kun Pottereissa kuitenkin on osoitettu kuinka ihmiset voivat muuttua ja kukaan ei ole vain hyvä tai paha. Paitsi Harry. Hän se vain kaikesta kurjuudesta huolimatta on niin hyvä ja oikeamielinen, että ellottaa. Harry oli sattumoisin joutunut kasvamaan vaikeuksien myötä henkisesti jo hyvin nuorena joten hänelle oli kehittynyt sinnikäs ja oikeudenmukainen luonne, mutta hänestä tehtiinkin "hyvä ihminen" -.- Dumbledore sai oppia elämästä vasta myöhemmällä iällä, samoin Kalkaros. Minusta ei ole hyviä tai pahoja ihmisiä, on vain eri tapoja reagoida (vrt. Harryn, Kalkaroksen ja Dumbledoren menneisyys) ja erilaisia elämänpolkuja. Siksi samastun helpommin vaikka Kalkarokseen, kuin Harryyn.

Myönnän, että arvostelen Harrya välillä liiankin ankarasti. Luulen sen johtuvan aiemmin mainitsemastani seikasta, että luen kirjoja omista lähtökohdistani ja tavallaan kirja on keino käsitellä tunteita. Potterien hahmot ovat oivallisia juuri siksi, koska ne herättävät tunteita puolesta ja vastaan. On kiinnostavaa pohtia miksi, ja huomata kuinka elämänkokemuksen karttuessa samaistuu eri hahmoihin ja näkee tarinan joka lukukerralla hieman eri vinkkelistä. Tällä hetkellä sympatiseeraan Kalkarosta ja Dumbledorea, ja vaivaan päätäni sillä, miksi Dumppiksen pitikin mennä sanomaan - no, te tiedätte mitä :)
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.