Kirjoittaja Aihe: Muuttuva Harry  (Luettu 19253 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Unwanted

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #25 : Tammikuu 15, 2006, 09:12:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Luna"
Itse ainakin uskon, että Harry ja Ginny vielä palaavat yhteen (pakkohan niiden on, ihan pakkopakko!). En tiedä, jotenkin kaikki siinä suhteessa jäi vähän auki. (offtopic, tiedän...).


Olen samaa mieltä... Row on pohjustanut tätä suhdetta niin kauan, että ei se noin vaa voi lopua... ei ne oikeestaa kerenny olemaan yhdessä kuin pienen hetken, ennen kuin Harry meni taas ja oli niin jalo, että!! Ja mitä tulee Roniin ja Hermioneen, niin olen varma, että he menevt vielä yhteen... Pakkohan niiden on!! Sitäkin on Row pohjustanut suunnilleen koko kirjasarjan ajan...

Harry oli todellakin paljon aikuismaisempi kutosessa, Luojan kiitos! Oli jotain niin ärsyttävää lukee niitä sen kitsoja... :D

Poissa Nigmed

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Draco is my whorecrux.
Muuttuva Harry
« Vastaus #26 : Tammikuu 23, 2006, 15:59:06 »
Minusta se Feeniksin killan CapsLock!Harry oli aivan mahtava, vaikka en voikaan sanoa, etten tykkäisi tästä uudesta, kypsemmästä Harrystakin. Minusta se Harryn raivoaminen ja huutaminen oli jotenkin vain niin aitoa. Ehkä näen itseni vitoskirjan Harryssa tai jotain, mutta voisin ihan hyvin kuvitella itsenikin huutavan kurkku suorana ystävilleni siitä, etteivät he ole kertoneet minulle mitään. Siihen raivoamiseen liittyi vain jotenkin sellainen tunnelataus, että pidin sitä tosi herkullisena juttuna.

Ja sitten tämä HBP:n Harry. Tuota, minusta tuntuu, että Harry on hiukan liian kypsä 16-vuotiaaksi. Itse olen puolen vuoden päästä kuusitoista enkä tunne itseäni todellakaan yhtä kypsäksi kuin HBP:n Harry, mutta siitä huolimatta olen tuntenut itseni jonkin verran kypsemmäksi kuin muut ikäiseni. Ja kun tähän lisätään vielä se, että pojat kehittyvät (henkisesti ja fyysisesti) tyttöjä myöhemmin, antaa se mielestäni aika epätodellisen kuvan.

Sitten tämä Siriuksen sureminen, jota ei koko HBP:ssä oikein ollut kunnolla käsiteltykään. Minusta on kummallista, ettei Harry surrut kummisetänsä kuolemaa nimeksikään.
I'm not here, this isn't happening.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Muuttuva Harry
« Vastaus #27 : Tammikuu 23, 2006, 19:55:43 »
Jos Harry vielä kehtaa pyytää seitsemännen kirjan lopussa, jos on vielä elossa, jatkaa seurustelua Ginnyn kanssa, niin Ginny sais kyllä hyljätä tarjouksen, saispa kerrankin näpäytyksen nenälleen.

Tässä kirjassa Harry oli toisaalta ärsyttävä, toisaalta loistava heppu. Kun Harry lopetti seurustelun Ginnyn kanssa, ettei Voldemort saisi häntä, huusin täysillä :"Sika!" Ja toivoin melkein Ginnyn vetävän Harrya kuonoon :I

Offia, wikipediassa lukee, että Harry on jahtaaja kuutosessa, mutta minä kyllä luin, että tämä on yhä etsijä? Vaikka huispaus onkin parasta Pottereissa ja etsijä suosikkipelaajani, toivoisin että Harryn tilalle tulisi joku parempi etsijä, onhan hän jo ollut aika kauan etsijänä.

Ja Dumbledoren kuolemaan Harry suhtautui ärsyttävän rauhallisesti.

Toisaalta oli hyvä, että Harry ei alkanut HBP:n lopussa syyttää Dracoa Dumbledoren kuolemasta, vaan ymmärsi tätä. Olin paniikissa, kun Harry langetti sectumsempran Dracoon ja tästä vuotaa verta hirveästi, pelkäsin että hän kuoli. Toisaalta, en syytä Harrya siitä, hän ei tiennyt loitsun luonnetta.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Muuttuva Harry
« Vastaus #28 : Tammikuu 24, 2006, 02:01:14 »
Ehkä kannattaisi kokeilla tuntemattomia kirouksia vaikka puuhun ennen kuin menee käyttämään niitä elävään olentoon, vaikkakin tämä elävä olento yritti käyttää kidutuskirousta Harryyn.

Voi olla, ettei Harry tosiaan enää seuraavassa kirjassa ole huispausjoukkueessa, kun hänellä on aika paljon muuta tekemistä, eikä hän ole edes varma, aikooko jatkaa koulunkäyntiä. Epäilen, ettei Harry ollut Dumbledoren kuoleman jälkeen niinkään rauhallinen kuin lamautunut.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

Lizlego

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #29 : Maaliskuu 19, 2006, 20:04:11 »
Minusta taas Harry ei ole vieläkään riittävän aikuinen suhteessa siihen mikä hänen kohtalonsa on eikä suhteessa hänen omaan menneisyytensä. Hän ei opi, mutta ei tunnu muutkaan oppivan mitään mistään ja niinhän se tahtoo elämässä olla. Ymmärrän Harrya oikeastaan aika hyvin, mutta jotenkin tapa, jolla Rowling häntä ja hahmojaan kuvaa ja käsittelee ei iske minuun. Kaikki pitää tulkita tapahtumien kautta. Mitään Harryn sisäisestä maailmasta ei ilmaista ja siksi välillä tuntuu, ettei hänellä sellaista ollenkaan olekaan. Se tekee Harrysta jotenkin kylmäntuntuisen hahmon, vaikka ei hän sitä olekaan. Jotkut ovat täällä jo sanoneet, että teiniangst-Harry ärsytti. Se ärsytti minuakin, mutta silti minusta Harryn pitäisi olla huomattavasti nykyistä angstisempi ja koko maailman ja koulun paljon kirjassa kuvattua synkempi. Sinnehän tuli koko ajan eri ihmisille suruviestejä ja katoamisilmoituksia! Se ei tuntunut ilmapiirissä tarpeeksi. Olisi kaivattu lisää epätoivoa ja tuskaa! Teiniangst-Harry Feeniksin killassa oli jotenkin hahmona aidomman tuntuinen kuin tämä kasvanut sankarimme.

Oikeastaan tajusin vasta äsken, että kaikki se pussailu ja muu voisi olla seurausta kiristyvästä tilanteessa koulun ulkopuolella.

emilianne

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #30 : Maaliskuu 20, 2006, 15:20:29 »
Minä pidin tästä Harrysta ÄÄRETTÖMÄN paljon enemmän kuin vitosen hermokimppu äksyilijästä, joka tuntui olevan jokaisessa luvussa huutamassa ainakin jollekulle! Se oli hermoja raastavaa... Nyt poika alkaa hieman aikuistua ja muuttua vakavemmaksi ja ottaa enemmän vastuuta. Vaikkakin tuo jalomielisyys Ginnyn suhteen kanssa oli vähän kulmia kohotuttavan "liian jaloa"... mutta varmasti Ginny on todella läheisesti yhteydessä Harryyn myös seiskassa ja mikäli kaikki käy hyvin niin ne palaa yhteen, toivon mukaan! Ja Ron <3 Hermione toteutuu viimeinkin (jee, sitä oon odotellu Azkabanin vangista lähtien suurella hartaudella ja Ronin pelleilly Lavenderin kanssa oli jotain aivan kamalaa...) Mutta Harryyn palatakseni vielä sanon sen, että (en nyt löydä sitä :() kuten joku täällä jo sanoi, niin hän on tavallinen poika, joka Voldemortin vaikutuksesta joutui ottamaan sankarin raskaan viitan harteilleen. Ja kutosessa hän alkaa hieman hallita sen painoa, tälleen kuvainnollisesti. Ja seiskassa... no, jäädään odottelemaan sitä ja Harryn kenties vielä hienompaa kasvua innolla! :)

Lorindel

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #31 : Maaliskuu 20, 2006, 20:05:55 »
On hieman väärin minulta ruveta ruotimaan kirjan Harryä, kun en ole vielä edes saanut muodostettua mielipidettäni koko kirjasta. Mutta teen sen silti.

Mielestäni varmuus ei pue Harryä, ellei se sitten muutu myöhemmin raa'aksi vihaksi. Olin aivan innoissani (ja tolkuttoman ylpeä siitä vihasta, joka pojasta irtosi), kun hän koetti kiduttaa Bellatrixiä Feeniksin Killan lopussa. Hieman samanlaista loppua odotin Puoliveriselle Prinssillekin, mutta eipä ei, Kalkaros pääsi pakenemaan ilman naarmun naarmua.

Nyt kun Harry on varmempi, ainut kosketuspohja johon samaistua hänessä on minulta kadonnut. Muutenkin, muistelisin lukeneeni, että viidennen ja kuudennen kirjan välissä on ainostaan kaksi viikkoa, ei siinä ajassa kukaan kasva noin paljon. Ei edes noissa olosuhteissa. Row kirjoitti kuolemat muutenkin minusta aivan liian kevyesti - niistä ei irronnut ollenkaan sitä lopullisuuden tuntua, ja suunnatonta menetyksen surua, vihaa ja raivoa, jota odotin. Harry otti kaiken melkeinpä olankohautuksella.

Kaikenkaikkiaan, olin hieman pettynyt kuudennen kirjan itsevarmempaan, siirappisempaan ja ennen kaikkea kliseisempään Harryyn. Seitsemännessä kirjassa odotan kuitenkin näkeväni menetysten repimän, vihan ohjaaman Harryn - sellaisen jota kuolonsyöjienkin on syytä pelätä. Olisi mahtavaa jos Row antaisi Harryn näyttää mihin hän todella pystyy.

Lizlego

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #32 : Maaliskuu 20, 2006, 21:53:16 »
Kieltämättä aika hieno ajatus muuten, Lorindel! Vihainen Harry tuhoamassa kuolonsyöjät. Olisi ehkä hieman liikaa toimintaleffojen kaltainen idea toimiakseen kunnolla, mutta ehkä jopa parempi kuin se, että Harry tuosta rauhoittuu. Kuumapäinen kosto ja raivo päälle niin ei olla ehkä niin tavanomaisessa ratkaisussa. Siitä tulee kyllä mieleen taas Tähtien sotakin. Lule Skywalkerin viimeinen taistelu isäänsä vastaan ja se "herääminen" ratkaisevalla hetkellä, joka pelastaa Luken tuhoutumiselta. Kenties näemme Harryn kohdalla jotain vastaavaa. Liika viha tuhoaa eikä voi jättää Harryakaan hyväksi, mutta toisaalta pitäisikö jättääkään. Paljon raivoa ja Harry tappaisi paljon ja lopun ikäänsä angstailisi siitä vihanmäärästään, vaikka sillä pelastaisi velhoyhteisön. Ihana ajatus. Minä en usko (enkä edes haluakaan), että Harry kuolee.

Poissa Valeriana

  • Enimmäkseen harmiton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Muuttuva Harry
« Vastaus #33 : Maaliskuu 21, 2006, 00:51:16 »
Lainaus
Hieman samanlaista loppua odotin Puoliveriselle Prinssillekin, mutta eipä ei, Kalkaros pääsi pakenemaan ilman naarmun naarmua.
Jäikö sinulta huomaamatta se, että Harry yritti raivopäissään iskeä Kalkarosta sektumsempralla? Se jäi onnistumatta, koska Harry aikeet olivat niin ilmiselvät että Kalkaros torjui sen ja muutkin laittomat kiroukset, joita Harry yritti siinä kohtauksessa. Kalkaros on oikeassa: Harry ei ikinä voita Voldemortia kaksintaistelussa ennen kuin oppii pitämään suunsa ja mielensä kiinni oikeassa kohdassa. Raaka raivo ei auta, jossei hän opi jalostamaan sitä joksikin muuksi. Muutenkaan en usko että Voldemortia peitotaan millään anteeksiantamattomalla.

Harry ei enää huuda yhtä paljon kuin vitoskirjassa, muttei hän oikeasti ole paljon kypsempi. Ei vastuuntuntoinen ihminen syytä muita omien mokiensa seurauksista tai testaa tuntematonta kirousta ärsyttävään rääväsuuhun. Harry ei oppinut vitoskirjan tapahtumista juuri mitään tai siltä minusta tuntuu.
If God does not understand, then he is not God, and we have nothing to fear.

Lorindel

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #34 : Maaliskuu 21, 2006, 08:32:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Valeriana"
Lainaus
Hieman samanlaista loppua odotin Puoliveriselle Prinssillekin, mutta eipä ei, Kalkaros pääsi pakenemaan ilman naarmun naarmua.
Jäikö sinulta huomaamatta se, että Harry yritti raivopäissään iskeä Kalkarosta sektumsempralla? Se jäi onnistumatta, koska Harry aikeet olivat niin ilmiselvät että Kalkaros torjui sen ja muutkin laittomat kiroukset, joita Harry yritti siinä kohtauksessa.


Tottakai huomasin asian, mutta olisin silti suonut Harryn onnistuvan edes jonkinlaisessa loitsussa. Muutenkin pitkin kirjaa minua rasitti se, kun joka paikassa nousi esille, ettei Harry hallitse okklumeusta juuri ollenkaan. Tuota loppua oikein pohjustettiin. Hän tuntuu muutenkin niin valmistautumattomalta, etten usko että seitsemäs kirja alkaisi siitä, että Harry metsästää kuolonsyöjiä kuin kunnon aurori konsanaan. Toivoa saa silti aina.

Jotenkin Harryn on kuitenkin voimistuttava ennen seuraavaa kirjaa, sillä eikös hänelle koko ajan povattu sitä roolia muiden esitaistelijana, etenkin nyt Dumbledoren kuoltua. Suurin toiveeni viimeisen kirjan osalta on nähdä se voimakkaampi Harry.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Muuttuva Harry
« Vastaus #35 : Maaliskuu 30, 2006, 14:42:50 »
Minusta Harry ei ole kasvanut yhtään. Hän on tullut vielä sietämättömämmäksi kuin viitosessa. Vaikka hän ei räyhääkään nyt yhtä paljon kuin viitosessa, hän silti räyhää yhä kaikille. Hän  käyttää Goyleen loitsua ilman mitään syytä, uhkailee Ginnya, alentuu jopa SENSUROITU, räyhää Mclaggenille muitten neuvomisesta koska nauttii kapteenin vallastaan, vihastuu tälle siitä, että tämän takia hänen kallonsa murtui, vaikka sehän oli vahinko ja itse tunki ison päänsä tielle ja hän tekee muitakin p*skamaisia juttuja ja koettaa käyttää kidutuskirousta ja sektumsempraa Kalkarokseen ja käyttäytyy Hämäkäkin ja Dumbledoren hautajaisissa, niin kuin ketään ei olisi kuollutkaan. Minusta tuo ei ole aikuistumista! Harry on ylivoimaisesti ärsyttävin henkilö koko kirjasarjassa. Kauhulla odotan seiskaa, mitäköhän hän seuraavaksi tekee, hänen täytyisi muuttua todella paljon, jotta saisi parannettua asemaansa minun silmissäni. Ja Harrylla menee kaikki niin pirun hyvin! Huispauskapteeni, häviää kolmannella luokalla yhden ottelun Cedriciä vastaan ja heti rangaistukseksi siitä, että voitti Harryn, Cedricin on kuoltava Voldemortin kädestä, kun joku kerrankin päihittää hänet, tämä kuolee ennemmin tai myöhemmin kirjasarjassa, ja hän on loistava PVS:ssä ja koulussa. Tuskin kukaan voi enää kutosen jälkeen sanoa, että Ron pärjää paremmin koulussa, sillä Harryhan sai paremmat V.I.P. tulokset ja Ron reputti ilmiintymiskokeen sun muuta. Olin todella riemuissani, kun Draco hakkasi Harryn junassa, mutta tietysti Harrylla käy niin hyvä tuuri, että Tonks tulee ja pelastaa. Mistä vetoa, että jos Draco olisi ollut Harryn sijalla, niin Dracolla ei olisi käynyt niin hyvä tuuri ja olisi joutunut Lontooseen. Harrya voi kuvailla hyvin kahdella sanalla: Kurja p*skiainen.



Ja en kaipaa kommentteja tästä viestistä varsinkaan niiltä, jotka puolustelevat Harrya joka asiassa ( ja vain ja ainoastaan sen takia, että hän on päähenkilö), joten ei kommentteja tästä viestistä keneltäkään kiitos, jos haluatte puolustella Harrya ihan joka asiassa, se on ok, mutta jos ette voi käsittää, että joku ei tykkää Harrysta, niin en ymmärrä teitä. On minun mielipiteeni, että Harry on todella inhottava ja sitä mielipidettä ei mikään muuta, vaikka saisin miljoonan. Ja en halua riitaantua kenenkään kanssa, joten ei hard feelingsejä. Ja vielä kerran sanotaan: ei kommentteja tästä viestistäni,kiitos, olen kuullut Harryn puolusteluja jo ihan tarpeeksi.

// Ei kommetteja tähän viestiin, edelleenkään, kiitos.

Edit2: Harry uhkailee Ginnyä monessa kohtaa kirjaa, mutta laitetaan nyt esimerkiksi, kun Harry sanoo Dumblen hautajaisissa, että "Miltä luulet, että minusta tuntuisi, jos nämä olisivat sinun hautajaisesi?" Tuo oli tappouhkaus, piilouhkailua kenties, mutta uhkaus kuitenkin. Te saatatte olla eri mieltä, minä en.

Edit3: Puhun nyt Harrysta, en mistään Simosta!!!! Ja mitä luulette Rowlingin ajattelevan, kun hänet ollaan laitettu joksikin siilimammaksi? Minusta tuo on pilkkaamista.

Edit4: Kyllä surisin jättiläishämähäkkiä, vaikka tämä olisi uhannut syödä minut, koska minulla on moraalia!!!!! Uskon, että 99% maailman ihmisistä tekisi samoin! Hämähäkitkin ovat eläviä olentoja!  En kannata kuolemantuomiota missään vaiheessa! Ja luulisin, että suurin osa tekisi samoin. Sano yksikin syy, miksi en surisi? Ja sinäkö et surisi? Tuo tarkoittaa sitä, että kannatat kuolemantuomiota.

Edit5: Onko se Ginnystä välittämistä, että tämä oli kateellinen Deanille, niin että aikoi potkaista tämän huispausjoukkueesta, koska tämä seurusteli Ginnyn kanssa. Jos Harry välittäisi Ginnystä, tämä olisi antanut Ginnyn olla Deanin kanssa, koska tämä oli hänen seurassaan onnellinen! Ja ärsyttää taas Harryn hyvä tuuri rakkausasioissakin, tietysti hän sitten saa Ginnyn, niin kuin oli toivonutkin, voi jumala...
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Reebie

  • Ankeuttaja
Muuttuva Harry
« Vastaus #36 : Maaliskuu 30, 2006, 21:25:21 »
Lainaus käyttäjältä: "castlevania"
uhkailee Ginnya, alentuu jopa SENSUROITU, räyhää Mclaggenille muitten neuvomisesta koska nauttii kapteenin vallastaan, vihastuu tälle siitä, että tämän takia hänen kallonsa murtui, vaikka sehän oli vahinko ja itse tunki ison päänsä tielle ja hän tekee muitakin p*skamaisia juttuja ja koettaa käyttää kidutuskirousta ja sektumsempraa Kalkarokseen ja käyttäytyy Hämäkäkin ja Dumbledoren hautajaisissa, niin kuin ketään ei olisi kuollutkaan.


Vaikka et halunnut kenenkään kommentoivat viestiäsi, teenpä sen kuitenkin :) En ole Harryn puolella KOKO AIKAA mutta tästä viestistä sain paljon mietittävää...

Uhkailee Ginnyä? Ai missä vaiheessa??!! Se ei ole uhkailemista, että luopuu tästä, ettei Voldemort käyttäisi tätä hyväkseen.

Räyhää McLaggenille koska nauttii kapteenin vallastaan? Ei tod.!! Harry räyhää Laggenille, koska tämä yrittää esittää jotain kapteenin tapaista. Kyllä tuommoisessa tyypissä monen hermot menisi.
Tunki ison päänsä tielle...? Itse asiassa hän kyllä vain meni puhuttelemaan yllämainitusta syystä.

Hämäkäkin hautajaisissa käyttäytyisin minäkin, kuin kukaan ei olisi kuollut. Surisitko itse jättiläishämähäkkiä?

Dumbledoren hautajaisia en puolustele. Harrylla on omat huonot tapansa käsitellä kuolemaa.

Joo, samaa mieltä olen kanssasi, castlevania, vihaan Harrya ja tulen aina vihaamaan. Mutta en sinun syistäsi.

Poissa Tanya

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Muuttuva Harry
« Vastaus #37 : Maaliskuu 31, 2006, 23:18:29 »
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että monet fanit käsittelevät Harrya hyvin naislähtökohtaisesta näkökulmasta.
Pitäisikö Harryn itkeskellä aina iltaisin ja käydä syvällisiä keskusteluja Hermionen kanssa? Minusta Harry on aina ollut aika stereotypiapoika, jonka on vaikea keskustella tunteistaan, saati näyttää niitä muuten kuin äärimmilleen pakotettuna (raivokohtaukset Siriuksen kuoltua, äärimmäinen viha Voldemortin edessä, Ginnyn suuteleminen huispausvoiton huumassa).

Minusta Harryn tunteet Siriuksen kuoltua tuli hyvin Harrymaiseen tapaan selostettuna. Harry vältteli asiaa, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän olisi surrut. Tyhmää olettaa, että suruun tarvitaan pakolla jokin syvä masennuskausi tai paljon kyyneliä.
Sitäpaitsi, jos Harry jäisi jokaista kuolemaa märehtimään niin emme olisi vieläkään selvinneet Cedricin kuoleman surutyöstä!

Mitä taas tulee sitten Harryn murrosikään niin sekin oli varsin taidolla kirjoitettu. Jo ihan omasta kokemuksesta muistan, että 15. ikävuosi oli se kaikkein karsein ja vaikka toki hankaluuksia tuli vielä 16 vuotiaanakin niin asiat kuitenkin oli jo paljon helpommat.
Eikä Harry kuudennessakaan kirjassa mikään aikuinen ole. Yhtä itsepäinen ja uhkarohkea kuin ennenkin.

Poissa lustica

  • Puuskupupu
  • Animaagi
  • Sukupuoli: Noita
  • Miten niin Lustica? Sehän on ihan pessimisti!!
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Muuttuva Harry
« Vastaus #38 : Tammikuu 29, 2007, 14:53:22 »
Jesh!! Juuri tämä asia (Harry kasvaminen/kasvamattomuus kuutos kirjassa) sai minut mietteliääksi ja Googlettamaan HP:n jne. löysin mm. vuotiksen.Tätä topicia olen etsinyt jo siitä lähtien kun vuotiksen löysin, mutta vasta nyt, vasta nyt!! Missä tää piileksi ennen? Topicissa on moni jakanut kokemuskulmani, mutta silti kerron asian juuri minun näkövinkkelistäni.

Mutta asiaan. Itse koin siis Puoliverisen prinssin tosi hyväksi kirjaksi. Tietysti muutkin Potterit ovat vaikuttaneet muhun, mutta tätä kirjaa jäin todella miettimään. Suurin syy mietintääni oli juuri kirjan luonne, jonka pohdiskelujeni tuloksena päättelin syntyneen Harrysta ja hänen tunteidensa kuvaamisesta.

Mielestäni Haryy todellankin on kasvanut jonkin verran kuudennessa kirjassa. En nyt ota kantaa niinkään siihen, että kasvoiko hän liikaa/liian vähän/sopivasti/ ei ollenkaan tms. Pääpointti on se, että mielestäni Harryn kasvu vaikutti kovasti kirjaan. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että Kirjailija on todella hyvin onnistunut kuvaamaan muuttuvat tunteet. Hän on mieluestäni aikuistanut Harrya sopivassa suhteessa. Ainakin itse muistan välillä kuusitoista vuotiaana (tai niillä main) tunteneeni juuri noin kuin Harry. Vaikka tunsin itseni aikuiseksi, voin vakuuttaa, että muille päin asia ei todellakaan ole näyttänyt siltä. Toki toisinaan sitä onnistuu hämäämään kanssa ihmisiä ( tässä tapauksessa lukijoita) "viisaudellaan" mutta kohta se jo väistämättä karisee johonkin tyhjään lauseseen tai räyhäämiseen kaverille tms.

Mielestäni tunteet oli sikäli aidosti kuvattu, että niihin saattoi samaistua. Tietenkään kaikki eivät voi kaikkeen, mutta itse koin samaistuvani. Seuraavassa Tanyan kommentti yhteen kohtaan, joka mielestäni käy hyvin esimerkiksi siitä mitä tarkoitan.

Kuten Tanya asian ilmaisi: "Minusta vähän vaikuttaa siltä, että monet fanit käsittelevät Harrya hyvin naislähtökohtaisesta näkökulmasta. Pitäisikö Harryn itkeskellä aina iltaisin ja käydä syvällisiä keskusteluja Hermionen kanssa? Minusta Harry on aina ollut aika stereotypiapoika, jonka on vaikea keskustella tunteistaan, saati näyttää niitä muuten kuin äärimmilleen pakotettuna (raivokohtaukset Siriuksen kuoltua, äärimmäinen viha Voldemortin edessä, Ginnyn suuteleminen huispausvoiton huumassa).

Minusta Harryn tunteet Siriuksen kuoltua tuli hyvin Harrymaiseen tapaan selostettuna. Harry vältteli asiaa, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän olisi surrut. Tyhmää olettaa, että suruun tarvitaan pakolla jokin syvä masennuskausi tai paljon kyyneliä.
Sitäpaitsi, jos Harry jäisi jokaista kuolemaa märehtimään niin emme olisi vieläkään selvinneet Cedricin kuoleman surutyöstä!"

Paremmin en itse asiaa osaa kommentoida. Mielestäni tuossa oli kyse juuri siitä surun pois työntämisestä. Sehän melkein aina kuuluu surutyön tekemiseen. Ensin asia kielletään tai jäteään huomiotta, ja pohditaan vaan itsekseen. Sitten vasta pitkänkin ajan päästä asia voi palata aktiiviseen mieleen ja ajatuksiin.

(Oho, tästä tulikin sittenkin väite tunteiden oikean kerronnan puoleesta)

Mielestäni tämä siis vaikutti kovasti paljon kirjaan ja sai minut pohtimaan kirjaa ehkäpä syvällisemmin kuin muita kirjoja. Mielestäni tämä "tunteiden kasvattaminen" kirjan aikana sai lukijat tajuamaan, että "jaa tyyppi kasvaa, siis sarja lähenee loppuaan".

Sitä jäin miettimään, että kuinkahan paljon Kirjailija "kasvattaa" Harrya viimeisessä kirjassa?
Kasvaako hänestä todella kypsä aikuinen (en todella toivo sitä) vai jatkaako hän normaalia nuoren kehitystä: Tekee toisinaan tyhmyyksiä, mutta myös ottaa vastuuta enenevässä määrin. Toki tuo sankarijuttu haittaa hänen kehitystään.
Tai siis muita kirjoja lukeneena aika usein saa sen kuvan, että jos lapsuus väkisin katkaistaan (joutuu luopumaan kodistaan, vanhemmistaan, tulee sota ja joutuu taistelemaan elämästään tms.) yrittää ihminen korvata menetettyä lapsuutta myöhemmin.
Tämä näkyy mielestäni hyvin esim. Kuvauksissa vaikkappa toisen maailman sodan sotilaista. Sodasta palattuaan he olivat jo miehen ikäisiä ja heiltä odotettiin perheen perustamista ja töihin menoa, mutta he halusivatkin jatkaa kesken jäänyttä (toisinaan itse keskeytettynä kovan miehisyyden puuskan johdosta, jos lähti vapaa ehtoisena) nuoruuttaan. Ei ollut täysin tavatonta, että sodan jälkeen monet suhteellisen nuoret perheelliset miehet roikkuvat illat ties missä kavereidensa kanssa, miettimättä yhtään kotiasioitaan. Enkä tässä syyllistä heitä, se oli osin vain ihan normaalia.

Mutta siis Harry, Harry. Mielestäni hän oli kuudennessa kirjassa juuri sopivassa suhteessa lapsi (räyhäämine huispauksessa) sankari ("Sinä siis olet.." " Dumbledoren miehiä läpikotaisin, niin olen") ja aikuinen ( "Miten hän oli saattanut unohtaa, Billin ja Fleurin häät. Onneksi olisi oleva vielä yksin rauhan päivä..") Oon pahoillani lainauksissa olevista virheistä luin kirjan kuukausi takaperin ja en muista enää ihan sana tarkasti.

Joo, empä tiedä antoiko tää kommentti mitään uutta asiaan, mutta halusin kertoa minäkin kantani, kun tätä olen niin etsinyt!! Eli siinä kaikki tällä kertaa.

ireen

  • Ankeuttaja
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #39 : Maaliskuu 11, 2009, 05:22:22 »
Tässä topicissahan lähinnä käsitellään Harryn muutosta FK:sta PP:hen, mutta pakko silti tulla vähän kommentoimaan, vaikka KV on jo aikoja sitten luettu ja useaan otteeseen. Kyllähän Harry sinäkin aikana kasvoi ja muuttui. Puhun nyt tässä ihan Harry-henkilön kautta, tästä ei välttämättä kannata päätellä, että pitäisin jotakin kirjaa parempana kuin toista.

Minusta se Feeniksin killan CapsLock!Harry oli aivan mahtava, vaikka en voikaan sanoa, etten tykkäisi tästä uudesta, kypsemmästä Harrystakin. Minusta se Harryn raivoaminen ja huutaminen oli jotenkin vain niin aitoa. Ehkä näen itseni vitoskirjan Harryssa tai jotain, mutta voisin ihan hyvin kuvitella itsenikin huutavan kurkku suorana ystävilleni siitä, etteivät he ole kertoneet minulle mitään. Siihen raivoamiseen liittyi vain jotenkin sellainen tunnelataus, että pidin sitä tosi herkullisena juttuna.

Olen niin samaa mieltä! Luulen kanssa vähän, että näin itseäni tässä Harryssa, koska osaan olla aika aggressiivinen tapaus, ja siksikin se tuntui aidolta. Siinä päästiin kaikista kirjoista parhaiten käsiksi nimenomaan Harryn tunteisiin ja vaikka te suurin osa valitattekin, että Harry oli kamala angstipaska, niin miettikääs, kyllä sillä oli syytäkin. Millaisia itse olisitte, jos olisitte 15 ikävuoteen mennessä kokenut yhtä paljon kurjuutta ja vaaraa kuin Harry ja olisitte vähän aikaa sitten katsoneet kuolemaa silmästä silmään ja sitten teidät ensinnäkin eristettäisiin jonnekin ja suuri osa velhomaailmaa panettelisi eikä suostuisi edes uskomaan ensinnäkään kärsimyksiänne ja toiseksi sitä syytä sille kaikelle? Ja paskaa vaan heitetään pitkin vuotta niskaan.

Tottakai Harry oli myös ihan aidosti ärsyttävä ja paikoin jopa ylimielinen, mutta kuitenkin hyvin hyvin vähissä määrin, kun vertaa millaiseksi moiset koettelemukset vieläpä murrosiän aikana olisivat monet muut ihmiset ajaneet.

Jostain syystä minuun iskee Feeniksin killassa ihan mielettömästi ne kohtaukset, joissa Harry pistää kunnolla kampoihin (vaikken tykkääkään kaikista kohdissa, joissa hän ärhäntelee ystävilleen turhasta) ja ne raivokohtaukset. Esim. se Dumbledoren kanslia -kohtaus on jotain järisyttävää, parhaimpia kohtauksia koko kirjasarjassa. Olisin niin pettynyt, jos Harry olisi vain hillinnyt tunteensa Dumblen kansliassa tai kenties tirauttanut pari kyyneltä. Se kohta missä Harry huutaa "SIINÄ TAPAUKSESSA - MINÄ - EN - HALUA - OLLA IHMINEN!" on aivan upea. Se on niitä kohtia, joissa itkin vuolaimmin ennen muinoin (nykyään kun kaikki kirjat on tullut ja luettu moneen otteeseen, ei samanlaisia tunnekuohuja vain valitettavasti tule).

Älkää käsittäkö väärin, pidän erittäin erittäin paljon myös aikuistuneesta Harrysta, epäitsekkäästä sankarista jne, mutta mitä tahdoin sanoa on, että tämä angstivaihe oli minusta tärkeä. Harry nyt vaan on vähän kasvanut niin, että sen on hankala ilmaista tunteitaan normaalilla tavalla.

Poissa Mangoria

  • Nurkassa kyyristelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #40 : Heinäkuu 06, 2011, 16:56:02 »
Soisin jopa Harryn jäävän henkiin, ja ennen olen toivonut hänen kuolevan sankarikuoleman. [Mutta kunhan Draco, Ron ja Herm ei kuole. Ei muista pahemmin väliä.]

Mutta, tämä aikuistunut, kohtalonsa vakavasti ottava Harry on todellakin otollista luettavaa, eikö teistäkin? ^^

Tuosta ensimmäisestä sanoisin että mielestäni Draco olisi saanut kuolla- ainakin Harryn sijasta. En tajua mitä ihmiset näkevät kyseisessä ylmielisessä pojanklopissa- aikuistui hän HBP:ssä tai ei. En vain YMMÄRRÄ tuota dracodracodracojuttua. Olen aina nähnyt hänet ärsyttävänä hahmona.

Jälkimmäisestä: Kyllä, ilman muuta, totta! :D
S-spiders...s-spiders..they say I have to tapdance...I don't want to tapdance...

Hufflepuff -> Mangoria

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #41 : Heinäkuu 07, 2011, 08:56:08 »
Mielenkiintoinen aihe ja haluan vastata siihen hieman laajemmin.

Harry muuttuu kovasti kirjasarjan aikana, mutta vaikutteet ja syyseuraukset näkyvät useinkin suoraan tämän takana. Jos aloitamme alusta ja tarkastelemme before-Tylypahkaa Harrya. Noniin. Hänen lempipiirteensä itsessään oli hänen omituinen arpensa sillä se teki hänestä erikoisen. Hänen ainoa ystävänsä tuntuu olevan kuristaja boa, jonka hän päästää vapauteen.

Tylypahka-aikoina Harry alkaa vihata arpeaan ja yhdistää käärmeet vihollisuuteen. Kaikki tämä hänet ympäröivien rohkelikko-kannattajien vaikutusta ("Jokainen velho tai noita, joka on ruvennu pahaks, on tullu Luihuisesta. Tiedät kai kuka oli Luihuisessa." tämän lisäksi Ron taisi sanoa jotakin ja Malfoy meni tietenkin antamaan itsestään kamalan kuvan sankarillemme). Aika kätevää, että juuri Hagrid, joka on Dumbledorelle hyvin uskollinen tulee hakemaan Harryn, aika kätevää että hän osuu laiturille samaan aikaan "verenpetturi" pitkän linjan rohkelikko-suvun Weasleyden kanssa. Aika kätevää, että hänet ympäröi lauma ihmisiä, jotka kertovat peräkanaa kuinka inhottava paikka Tylypahka, jotta Harry tulee sen verran pelotelluksi ettei halua Tylypahkaan. Heidän vaikutuksensa nähdään tässä "ehkä Harry vain kuvitteli, mutta se pöytä (luihuisen) näytti kaikkein vastenmielisemmältä" mites muutenkaan kun hän ei muuta kuin pahaa olekaan siitä kuullut.

Harrylla on myöhemmissä kirjoissa tapana tuomita ihminen rumaksi tai pahaksi automaattisesti jos tämä on luihuinen. Mielestäni hänellä oli kuitenkin jonkin verran lapsen suopeutta ja viattomuutta kakkoskirjassa Valedroon törmätessään. Hän ei välittänyt siitä, että tämä oli luihuinen vaan uskoi tätä sinisilmäisesti siitä huolimatta. Lopulta nämä piirteet haihtuvat lopullisesti hänestä pois. Jo ensimmäisestä kirjasta lähtien Harrylla tuntuu olevan sellainen 'minun täytyy puuttua tapahtumiin' asenne, josta hän on sanonut 'ehkä Dumbledore antoi meidän tulla tänne tarkoituksella, jotta saisimme kokeilla itse', joten hän uskoi vahvasti että hänen odotettiin tekevän näin. Alitajuntaisesti hän alkoi siinä vaiheessa noudattaa ihmisten ennakkokäsitystä Sankari-Potterista, joka hän ei likusteritien hylkiönä vielä ollut. Toisesta kirjasta eteenpäin on selvää, että tämä on vakiintunut työ hänelle.

Kolmannessa kirjassa hän muuttuu tunteikkaammaksi ja alkaa ajatella enemmän vanhempiaan. Hän reagoi vahvemmin kaikkeen mikä johtuu varmaan murrosikään puhkeamisesta yms yms. Kolmannessa kirjassa hän on ehkä myös toisaalta tunteettomin osittain uhatessaan tosimielellä tappavansa kummisetänsä. Neljännessä murrosikä piinaa ja Harry käy kokonaisvaltaista taistelua maailmaa vastaan mikä jatkuu vielä viitosessakin. Harry on vihainen ja tuntee olonsa kaltoinkohdelluksi. Harry on myös yksinäisempi kuin milloinkaan muulloin näissä kahdessa kirjassa. Hän tappelee Ronin kanssa mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Myös muu osa kolmikosta tappelee keskenään entistä enemmän. Hän tuntee vieraantuvansa heistä, koska he eivät käsitä.

Liekehtivän Pikarin koettelemuksien jälkeen Harry on selvästi piinatumpi ja kärsimättömämpi. Ministeriö ei tee mitään pysäyttääkseen Pimeyden lordia ja Dumbledore ei suostu pieraisemaan Harrya päinkään. Kaiken lisäksi hän joutuu seuraamaan sivusta kuinka hänen kummisetänsä tukahtuu äitinsä talon neljän seinän sisällä ja joutuu kestämään Kalkaroksen piinan lähietäisyydeltä okklumeuksen takia. Arpea polttelee useammin ja Voldemort kiemurtelee hänen päänsä sisälle. Tässä kohtaa kirjassa Harrylla selvästi oli taistelua oman hyvän ja pahan puolensa kanssa. Hän alkoi tietyllä tavalla ymmätää Voldemortia ja näki asioita hänen silmillään mikä oli hyvin järkyttävää nuorelle pojalle. Hän yritti useasti etääntyä kaikista, mutta hänen ystävänsä pitivät hänet ankkureissa. Harry oli valtavan turhautunut sillä ei saanut täydellistä tukea edes kummisedältään, jolla oli omat ongelmansa. Tämän lisäksi hän on ihastunut tyttöön, joka on sekavassa tilassa poikaystävänsä kuoltua ja joutuu kestämään Pimennon piinan ja salailevan elämäntyyliin tuomat hankaluudet. Kaiken lisäksi hän joutuu tuijottamaan kuolonsyöjiä silmästä silmään sellaisessa paikassakin kuin Ministeriössä ja ministerin läsnäollessa, koska kukaan ei usko häntä. Ja loppujen lopuksi hän joutuu todistamaan kummisetänsä kuoleman ja vaipumaan synkkyyteen.

Tästä voisi olettaa, että hän on entistä synkempi seuraavassa kirjassa. Mutta Harry valitsi toisen tien ja alkoi taistella entistä lujempaa takaisin. Itse olisin nähnyt tuon toisen vaihtoehdon hieman luonnollisempana. Harry pärjäsi liian hyvin, mikä tietysti oli kätevää Albukselle, jonka elinaika hiipui ja hänen piti nopeasti selittää Harrylle mitä tämän pitäisi tehdä tappaakseen Voldemortin ja itsensä. Nyt Harrystä tuli täydellinen ase Albukselle, joka tietenkin oli manipuloinut Harryn siihen paljastamalla totuuden ennustuksesta juurikin noin kriittisellä hetkellä. Nyt Harrystä tuli täydellinen ase, koska hän ei heikentynyt vastaiskusta vaan voimistui taisteluntahdoltaan. Kuten sanoin, kätevää.

Kuudennessa kirjassa Harry on suosittu, mutta hän on menettänyt kiinnostuksensa tyttöihin ja suosioon ja välittää vain Voldemortin tuhoamisesta. Toki hän rakastuu Ginnyyn mikä on jälleen kerran hyvin kätevää ja tähänkin hänet manipuloitiin, kuten Ginny myöhemmin hänelle paljasti. Toisinaan tuntuu ettei Harryllä ole yhtään omaa ajatusta päässä mikä tietysti on KÄTEVÄÄ muille osapuolille, jälleen kerran. Sodan suhteen kärsimättömyys on muuttunut pakkomielteeksi, kuten Dracon kohdalla näemme. Kirjan lopussa Dumbledore-mentori kuolee ja Harry lähtee kulkemaan sitä verijälkeä pitkin jonka Dumbledore on hänelle hänen syntymästään asti valmistellut. Harryn ainoa tarkoitus oli hänen mukaansa tuhota Voldemort ja kuolla itse. Ja niinhän se periaatteessa onkin.

Seitsemännessä kirjassa Harry vain tekee työtä käskettyä ja vaikka hairahtaakin suunnitellusti varjeluksiin eli väärälle polulle ovat hänen ystävänsä tietenkin siellä vetääkseen hänet takaisin oikealle jäljelle. Tämänhän takia Dumbledore kehotti Harrya "kertomaan hirnyrkeistä ystävillesi" kuudennessa kirjassa. Kun Harry kuulee Dumbledoren suunnitelmasta on hän nähnyt jo niin monen ystävänsä kuolevan, että ei tee sitä mikä on luonnollista eli kapinoi vaan luovuttaa tyystin ja päättää kuolla. Varmasti suunnitelman mukaista. Sitten taas kuolleista herättyään Harry on täynnä uutta kypsyyttä ja viisautta ja sen hän näyttää kutsumalla Pimeyden lordia syntymänimellä ja pitämällä tämän sijasta perinteisen juhlavan puheen. Sitten Pimeyden lordi kuolee ja Harry käyttäytyy melkein heti varsin arkipäiväisesti ajatellen voileipiä eikä kuolleita tai juuri tapahtuneita asioita. Hmmss.

Prologissa Harry on aikuinen mies, jota menneet haamut eivät vaivaa vaan hänessä on samaa tuulta kuin ensimmäisten kirjojen Tylypahkan alkuaikoina. Asiat ovat hyvin. Itseasiassa nyt tarkasteltuna pidin tuosta lopusta. Pystyn samaistumaan paljon Harryyn matkalla tai ainakin ymmärtämään hänen valintojaan ja syitä niihin vaikka hän tekisikin asiat eri tavalla kuin minä. Hän on silti aina suosikkihahmoni.

Poissa suosirri

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #42 : Elokuu 01, 2011, 03:18:01 »
Kieltämättä viisitoistavuotias capslock!harry oli  r a s i t t a v a. Mutta hei, kukapa meistä ei olisi ollut rasittava sen ikäisenä? Tai yhtä hyvin neljäntoista vanhana. Tai kuudentoista. Tai kahdenkymmenen... Kaikessa ärsyttävyydessään ja mun hermoja riipiessään kiukutteleva angstiteiniharry oli sittenkin aika realistisen tuntuinen tapaus. Suoraa vertailukohtaa näkyy kotona päivittäin kahden sen ikäisen pikkuveljen muodossa.

Harryn henkinen kasvu kuudennessa ja seitsemännessä kirjassa oli aika hämmentävän nopeaa, mutta loppuviimeksi mä pidän sitäkin aika realistisena. Käytän nyt taustaesimerkkinä tämän ihan oikean jästimaailman edellisiä isoja sotia: En usko ollenkaan siihen että 30- tai 40-luvun nuoret olisivat olleet erityisen paljon kehittyneempiä kuin nykyteinit, (Itse asiassa täysi-ikäsyyden raja taisi silloin olla Suomessakin yli kahdenkymmenen?) mutta niin vaan 18-vuotiaat, joskus jopa nuorempiakin, lähetettiin rintamalle vihollista vastaan. Sodassa on pakko joko pärjätä tai kuolla. Se kasvattaa ihmistä yllättävän paljon. Kiukuttelevinkin teini on tosipaikan tullen yllättävän kypsä ihminen.

Ja sit takaisin kirjaan tän esimerkin kanssa: Nehän käy siellä sotaa oman historiansa kamalinta velhoa vastaan. Kun Volde ja kuolarit hengittää niskaan, hyvisväkeä lakoaa kuolleena maahan harva se päivä, eikä koulukaan ei enää ole turvallinen paikka, niin ei siinä taida olla Harrylla ja kumppaneilla enää paljon aikaa murkkuilla. Ne on toki velhoteinejä, mutta samalla ne on ihmisiä siinä missä jästiteinitkin. Kuten äsken jo sanoinkin, pakkotilanne kasvattaa ketä hyvänsä. (Vaikka mistäs sen tietää, ties vaikka Harry heti seuraavana vuonna olis taantunut angstiseksi 18-vuotiaaksi elämään uudestaan keskenjäänyttä murrosikäänsä... Sitähän me ei tiedetä, kun tarina ei sitä kerro. :D)

...tulipa tähän paljon pieniä sivuhuomautuksia. (^^;)

Poissa lustica

  • Puuskupupu
  • Animaagi
  • Sukupuoli: Noita
  • Miten niin Lustica? Sehän on ihan pessimisti!!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #43 : Elokuu 23, 2011, 10:17:13 »
Kun Volde ja kuolarit hengittää niskaan, hyvisväkeä lakoaa kuolleena maahan harva se päivä, eikä koulukaan ei enää ole turvallinen paikka, niin ei siinä taida olla Harrylla ja kumppaneilla enää paljon aikaa murkkuilla. Ne on toki velhoteinejä, mutta samalla ne on ihmisiä siinä missä jästiteinitkin. Kuten äsken jo sanoinkin, pakkotilanne kasvattaa ketä hyvänsä. (Vaikka mistäs sen tietää, ties vaikka Harry heti seuraavana vuonna olis taantunut angstiseksi 18-vuotiaaksi elämään uudestaan keskenjäänyttä murrosikäänsä... Sitähän me ei tiedetä, kun tarina ei sitä kerro. :D)

Tämä on just se ajatus, mitä minäkin ajoin takaa! Hyvä suosirri, ja kiitos, toit tän paljon selväsanaisemmin esille kun minä! ´

Poissa Saga

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #44 : Marraskuu 30, 2011, 18:22:23 »
Kiitos kommenteistanne, Tanya, Ireen ja Neithan! Teillä oli monta ajatusta joihin yhdyn.

Olen aina ihmetellyt, kuinka pintapuolisesti moni tuomitsee Harryn olemuksen. Jos kukaan meistä olisi kokenut niin paljon ja niin rankkoja kokemuksia ja haasteita kuin mitä Harry joutuu lapsena ja nuorena kestämään, on suoranainen ihme että hän ylipäätään selviytyy kaikesta järjissään. Onko sitten ihme, jos välillä tulee tunteenpurkauksia!
Minä pidän Harryn taistelutahdosta, urheudesta, periksiantamattomuudesta, lojaaliudesta ja uhrautuvuudesta. Mutta ennen kaikkea pidän hänen kyvystään nähdä olennaisen: rakkauden voiman. Se on Harryn vahvuus, jonka hän sai lahjana vanhemmiltaan. Siksi hän pystyy luomaan syviä ihmissuhteita, jotka kantavat näiden kuolemankin jälkeen häntä. Hänellä on kyky rakastaa aidosti. Hänellä on myös kyky nähdä niiden ihmisten kuoren alle, joilla tätä kykyä ei ole. Se jos mikä on lahja. Sitäkään ei ole kaikilla.

Poissa shillis

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #45 : Joulukuu 09, 2011, 20:37:01 »
Ehdottomasti Sagan kanssa samaa mieltä.

Itse olen aina rakastanut Harrya. Mielestäni oli ihanaa seurata hänen kasvuaan lapsesta teini-iän angsteista kohti aikuisuutta. Vaikka Harry vaikuttaakin ehkä päällisin puolin "pyhimykseltä", on mielestäni hienoa että Rowling on lisännyt Harryyn myös niitä realistisiakin puolia - hän ei todellakaan jäänyt yksipuoliseksi "supersankariksi", vaan häneen pystyi samaistumaan. En ole kuitenkaan aina pitänyt Harrysta niin paljoa, mutta viimeisimpien kirjojen myötä tajusin kuinka hieno hahmo hän on. Kuten ketjussa on jo mainittu, rakastan Harryssä hänen periksi antamattomuuttaan, rohkeutta, lojaaliutta, sitä aitoa rakkautta asian puolesta jonka vuoksi hän taisteli.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #46 : Joulukuu 10, 2011, 18:24:51 »
Itse olen aina rakastanut Harrya. Mielestäni oli ihanaa seurata hänen kasvuaan lapsesta teini-iän angsteista kohti aikuisuutta. Vaikka Harry vaikuttaakin ehkä päällisin puolin "pyhimykseltä", on mielestäni hienoa että Rowling on lisännyt Harryyn myös niitä realistisiakin puolia - hän ei todellakaan jäänyt yksipuoliseksi "supersankariksi", vaan häneen pystyi samaistumaan. En ole kuitenkaan aina pitänyt Harrysta niin paljoa, mutta viimeisimpien kirjojen myötä tajusin kuinka hieno hahmo hän on.

Samoilla linjoilla siitä, että Harry ei ole pelkkä pyhimys vaan hänellä on heikkouksiakin, mikä tekee hahmosta hienon - "täydellinen hahmo ei ole täydellinen (=särötön)". Itse en voi kuitenkaan kehua erityisesti pitäväni Harrysta. Ensimmäistä kertaa kirjoja lukiessani niitä pyhimyspuolia pomppi esiin liikaa; en pystynyt silloin enkä pysty nytkään samaistumaan Harryyn. Mustavalkoisuus onneksi vähenee sarjan edetessä, mutta silti pidän Harrya liian varmana asiastaan - eikö hän ikinä epäillyt oikeassa olemistaan? Dumbledoren "olet parempi ihminen kuin minä" -lausahdus seiskakirjan lopussa ärsyttää. Harry on kerta kaikkiaan liian hyvä minun makuuni.
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Saga

  • Vuotislainen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #47 : Joulukuu 18, 2011, 23:34:12 »
Minä taas muistan useita kohtia, joissa Harry on epävarma kaikesta, ja epävarmimmillaan silloin, kun ei saanut enää mitään vastauksia Dumbledoren kuoltua. Se, miksi Dumbledore kutsui Harrya hyväksi, johtui siitä, että Dumbledore oli itse nuoruudessaan erehtynyt rakastumaan valtaan ja kunniaan, ja unohtanut läheisimpänsä, rakkaimmat ihmisensä. Sitä hän katui loppuikänsä siskonsa kuoltua ja koetti loppuelämänsä käyttää voimiaan oikein. Dumbledore tajusi, että Harrylla oli inhimillisistä puutteistaan (myönnän kyllä nekin!) huolimatta sellaista voimaa, jota hänellä ei itsellään nuoruudessa ollut.

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #48 : Joulukuu 19, 2011, 15:47:52 »
Minä taas muistan useita kohtia, joissa Harry on epävarma kaikesta, ja epävarmimmillaan silloin, kun ei saanut enää mitään vastauksia Dumbledoren kuoltua. Se, miksi Dumbledore kutsui Harrya hyväksi, johtui siitä, että Dumbledore oli itse nuoruudessaan erehtynyt rakastumaan valtaan ja kunniaan, ja unohtanut läheisimpänsä, rakkaimmat ihmisensä. Sitä hän katui loppuikänsä siskonsa kuoltua ja koetti loppuelämänsä käyttää voimiaan oikein. Dumbledore tajusi, että Harrylla oli inhimillisistä puutteistaan (myönnän kyllä nekin!) huolimatta sellaista voimaa, jota hänellä ei itsellään nuoruudessa ollut.

Tuo on totta, mutta en tarkoittanut sitä epävarmuutta, jota Harry tuntee Dumbledoren kuoltua hirnyrkkejä etsiessään. Tarkoitin sitä, että Harry on läpi kirjasarjan, heti ensimmäisestä lähtien, hirveän varma mikä on oikein ja mikä ei, ja minusta se on aika epäuskottavaa. Harry osaa heti kohdella Dobbya arvostavasti, vaikka suuri osa velhoista ei tee niin. Mistä hän olisi voinut oppia oikean ja väärän, kun hän on nähnyt vain toisen puolen elämässään? Voisi kuvitella, että kaikki se viha, mitä Harry on saanut osakseen Dursleylla, olisi katkeroittanut häntä ja saanut kohtelemaan heikompiaan kuten häntäkin on kohdeltu. Mutta ehei, jalo Potterimme on kaiken sen yläpuolella ja tämä seikka tekee hänestä niin ärsyttävän. Onneksi Dobby tuo tähänkin sädekehään vähän säröä ylistämällä lapsekkaasti kaikkea mitä Harry ja Harryn ystävät tekevät (vrt. Ronin antamat vanhat sukat). Senhän voi ajatella piiloivanakin ("oi suuri jalo Harry Potter, saisinko nuolla kengänpohjiasi..") ;)

Toisaalta, olen miettinyt sitä, että kirjat on kirjoitettu Harryn näkökulmasta ja tapahtumat nähdään aina sen ikäisen Harryn silmin mitä hän milloinkin on. Sama pätee lukijoihinkin. Aluksi minäkin luin kirjat aika miettimättä ja ihailin Harrya. Mitä useammin olen kirjat lukenut, sitä enemmän hän on alkanut ärsyttää, kun taas Ronista olen oppinut pitämään. Ehkä joskus tulevaisuudessa asetelmat taas vaihtuvat. Minäkin luen kirjoja aina oman elämänkokemukseni ja senhetkisen elämäntilanteeni läpi.
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Muuttuva Harry
« Vastaus #49 : Joulukuu 21, 2011, 21:01:10 »
Kannattaa varmaan muistaa että Harry Potter -kirjat ovat loppujen lopuksi fantasiakirjoja, suunnattu alunperin nuoremmalle ikäluokalle. Tässä valossa ymmärtää hyvin miksi tiettyjä asioita kuvataan kuten kuvataan ja miten Harryllä on luonnottoman hyvä itsetunto, sosiaaliset taidot ja luottamus ihmisiin. Oikeassa elämässä samanlaisella kohtelulla en usko että kovin moni tai tuskin kukaan olisi kasvanut yhtä tasapainoiseksi henkilöksi.

Minusta Harryn angstittely yms. on jopa kohtaloonsa nähden hyvin vähäistä. Ja onhan se nyt selvää että Harry on jopa suhteellisen kypsä käytöksessä verrattuna Hermionen ja Ronin naurettavana jatkuneeseen kissa-hiiri -leikkiin jonka olisi saanut jättää kirjoista kokonaan pois.
And they dream in their sleep