Kirjoittaja Aihe: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)  (Luettu 47415 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

MsMoony

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #75 : Helmikuu 13, 2006, 21:24:54 »
Minusta tuntuu, että pikkusiskoni on noita, ja näin minusta tuntuu usein esimerkiksi:

Olin noin 11 -vuotias ja minä ja pikkusiskoni olimme kiistelleet jostakin tietystä asiasta, kengännauhani aukesi (tai jotain sen tapaista), niin että menin istumaan yhden 0,5 m syvän kaivon(ko?) raunalle hoitaakseni asian kuntoon. Sisareni ei jaksanut odotella minua ja kun minulla meni aikaa, niin hän huokaisi ja kysyi meneekö minulla vielä kauan ja minä siinä nousin pystyyn istumaan jalat tukevasti maassa ja sanoin, että ajattelin istua siinä kauan. Yhtäkki' pikkusiskoni huokaisi syvään ja tokaisi:
"Putoa sinne kaivoon!" ja aivan yhtäkkiä lensin kyseiseen kaivoon selälleni. Olin aivan ihmeissäni asiasta ja kyselin miten hän sen oli tehnyt, hän vain virnisti viekkaasti ja sanoi taikoneensa.
Asia askarruttaa minua vieläkin...

Toinen asia:

Olin kerran samaisen pikkusiskoni kanssa auton takapenkillä, siskoni tuijotteli kämmentään ja hätkähti kohta lätkäisten kämmenensä kohti ikkunaa, kohta hän vakuutteli minulle, että hänellä oli muodostunut säkenöivä musta pallo käteen. En uskonut häntä, mutta kun katsoin myöhemmin tarkemmin kun hän teki saman asian uudestaan ja minäkin näin kyseisen mustan palleron hänen kädessään. Tämäkin asia kummastutti minua paljon.

Vielä yksi:

Yhtenä päivänä meillä oli paljon appelsiinejä, joihin siskoni ja minä olemme hulluina (:P). Siskoni pyysi minua heittämään hänellekin yhden ja aivan ärsyttääkseni häntä minä heittelin sitä paikallaan, niin, että se tuli varmasti aina takaisin käteeni. Sitten siskoni sanoi.
"Jos sä et anna sitä, niin kyllä mä sen jotenkin saan..."
samalla hetkellä appelsiini putosi kädestäni lähtien suoraa häntä kohti maatapitkin vierien ja pysähtyen juuri hänen jalkansa viereen.

Ja paljon muutakin siskoni on minulle tehnyt, tässä on vain pieni osa niistä.
Yksi tärkeä kohta on vielä mainitsematta, siskoni ei ole vielä edes 11, joten olen aina valmis siihen, että kohta ikkunasta lentää sisälle pöllö, joka tuo hänelle kirjeen... :)

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #76 : Helmikuu 13, 2006, 22:17:20 »
Minulle kävi eräs hassu (luultavasti) yhteen sattuma. Juuri ennen Tsunamia serkkuni ja hänen äitipuolensa lähti tuone Thaimaaseen, ja sisarillani oli siinä samoihin aikoini (kun heidän olisi ollut määrä saapua matkalta) Tellus-teatterin näytös. Mummoni sitten hössötti ja tahtoi kutsua lähimpiä/tärkeimpiä sukulaisia katsomaan sen, ja päätimme tehdä kutsun serkulleni ja näille. Minä vaan sitten "huvikseni" olin tokassut jotenkin näin:
"Ihan turhaa kun ne varmaan jää thaimaaseen, ei lähetetä kutsuja", ja niinhän he jäivät. Ei kukaan muu tajunnut asiaa samalla tavalla kuin minä, kaikki oikeastaan ajattelivat minun tarkoittaneen sitä, että matkalla on niin ihanaa etteivät he palaa, mutta minulla oli vahva kuva siitä, että lentokoneessa/rannoilla tapahtuu jotain. Rannoilla tapahtui joo.

Sitten kerran sisareni oli todella paljon myöhässä kotoa (äiti laittoi kotiintuloajan tietyistä syistä). Kello oli todella pitkällä yössä  (jtn kolme) ja sisareni ei vastannut puhelimeen. Minä sanoin sillon äitille:
"Anni on varmaan liukastunu skootterillansa, mutta kyllä se kohtapuolin tulee", tuokin oli vaan jokin piristys-yrtitys, ja kohta tosiaan siskoni tulee kotiin polvet veressä, hän oli kaatunut sateesta liukkaaseen kaivonkanteen ja joku mies oli auttanutjatkamaan matkaa.

Toinen juttu oli taas se, kun eräänä yönä heräsin, ja olin unisin silmin näkevinäni veren värisen möykyn seinällä, ja seuraavana päivänä havaitsin hamsterini kainalossa vastaavanlaisen verisen syöpämöykyn.

^^
Sellaista.
akfjldjklk

SailingAway

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #77 : Helmikuu 15, 2006, 18:54:19 »
Tosi spookya..
Mulle oli tainnut käydä pienenpänä näin:

Yöllä,en saanut unta tai olin herännyt,menin ikkunaan ja sanoin jotain tännepäin :
"Tule peikko!" (:D)
ja sitten siihen ikkunaan hyppäsi joku animaatio-ukkelin näköinen peikko,
ja arvatkaas säikähdinkö minä! En tiedä oliko se unta,mutta todentuntuista ainakin..

Ja kerran,seisoin jostain syystä keskellä yötä minun ja veljeni makuuhuoneessa,ja räpäytin tai suljin silmiäni.Kun avasin silmäni,oli aamu!
 Tuossahan oli yö,jos tajusitte ^^

Meidän entinen talo on ihan muutaman metrin päästä uudesta talosta,
ja se talo on erittäin kammottava!
Siellä on kiva hiipparoida talvi-iltoisin(taskulampun ja kaveri-joukon kanssa ^^) ja säikäyttää itsensä hengiltä.Se on
ääydellinen paikka kummituksille pimeässä.
^^

Kuroinu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #78 : Helmikuu 15, 2006, 20:04:49 »
Tää oli pelkkä yhteensattuma. :D

Tää tapahtu pari vuotta sitten kun katoin kauniita ja rohkeita :D Brooke painoi numerot puhelimeen ja samalla meidän puhelin soi XD

Tiikerityttö

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #79 : Helmikuu 15, 2006, 20:31:03 »
No, eihän tämä kovin kummallista ole mutta kuitenkin...
Minä ja kaverini pääsimme koulusta ja aioimme kulkea yhtä matkaa kotiin. Kaverini pyörän lukko jäi jumiin ja hän taisteli sen kanssa useamman minuutin. Minua alkoi jo vähän tympiä se odottelu, joten ristin käteni, suljin silmäni ja mutisin jotain:
"Aukea nyt, aukea-aukea-aukea..."
Ja KLONK! Just sillon se aukesi. Siitä on jo muutama vuosi, mutta vieläkään en voi olla ihmettelemättä sitä yhteensattumaa...

Niarra Plimrin

  • Ankeuttaja
OMIA KOKEMUKSIA
« Vastaus #80 : Helmikuu 15, 2006, 21:13:04 »
Kyllähän noita on sattunut itselle ja läheisille.


Itsellä on ollut useampia dejavu (valitan en tiedä oikeaa kieliasua) ilmiöitä siis niitä että kun jotain tapahtuu tuntuu siltä että ne on ennenkin kokenut.
   Sitten on nuo enne unet... olin saanut kuulla senaikaisen työkaverini odottavan lasta, seuraavana päivänä puhuin äitini kanssa puuta heinää ja hänen edelisöinen unensa tuli puheeksi, hän oli nähnyt unessaa tummaihoisen viidakko pojan..  Äitini ei tuolloin tiennyt työkaverini raskaudesta  eikä myöskään siitä että tulevan lapsen isä oli tummaihoinen...8kk myöhemmin selvisi että lapsi todellakin oli poika.

Usein on myös käynyt niin että kun oikein keskittyy toivomaan jotain asiaa vaikka että olkaa nyt avaimet siellä laukun pohjalla kun toinen vaihtoehto on että ne ovat eteisen pöydällä niin vaikka on muka tonkinut laukun koneenkertaan ympäri niin yht äkkiä ne vaan ilmestyvät käteen laukkua tonkiessa  (toisaalta minulla taitaa olla vain moukan tuuria)

yleisesti ottaen uskon kyllä että meillä jokaisella on jonkin asteisia yliluonnollisia kykyjä...

Night Princess

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #81 : Helmikuu 19, 2006, 21:06:13 »
Kesällä olin tulossa koululta yhdeksältä illala, pimeässä. Olin omissa ajatuksissani, ja ajoin suunnilleen keskell tietä. En kuullut takaa tulevaa auto, muta kuulin, kun joku huusi nimeni, jotenkin varoittavasti. Sitä sitten pelästyin ja ajoin ihan tein sivuun, kun meinasin lentää ojaan. Se auto tuli sieltä kovaa vauhtia ja oli noin metrin päässä musta kun väistin.
Oikeasti, jos joku ei olisi kutsunut minua, olisin jäänyt sen auton alle. Katsoin ihan varmuuden vuoksi ympärilleni, ja huusin "Onko siellä ketään?" mutta ei vastausta... Uskon kaikkeen yliluonnolliseen ja luulen, että se huutaja oli äitini joka varoitti minua.

Älkää purskahtako nyt nauruun, tai teille käy huonosti.

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #82 : Helmikuu 20, 2006, 19:01:20 »
Erikoisin 'kykyni' on aistia tulevia tapahtumia. En näe tulevaisuuteen enkä etenkään silloin kun ihan yrittämällä yritän. Saan vain voimakkaita ennakkoaavistuksia, tai saatan nähdä unessa jonkin tulevan tapahtuman. Inhottavin tähän kykyyn liittyvä seikka on se, että aistin myös sen kun joku on tästä maailmasta poistumassa. Joskus pienempänä se tuntui melko karsealta, koska en osannut suhtautua siihen oikein, mutta nykyisin se on tietyllä tapaa helpotus. Onhan kätevää kun osaa varautua tulevaan menetykseen, vaikka eihän se koskaan mukavalta tunnu.

Aistin ennalta muitakin asioita, mutta en yhtä vahvasti kuin noita menetyksiä. Oikeastaan se on aika pelottavaakin joskus. Monesti olen ajatellut, että olisipa sellainen juttu kiva saada (esim. piippu jolla voisin puhaltaa saippuakuplia), ja seuraavana päivänä se löytyy kaupan hyllyltä. Joskus nämä saattavat todellakin olla täysin älyttömiäkin ideoita, joille nauran itsekseni ja ajattelen, ettei sellaisia edes ole...

Seuraava taas tapahtui niin kauan sitten, että se saattaa hyvinkin olla vain vääristynyt muisto, mutta kerronpa kuitenkin: Olen keskustellut vuotta ennen syntymääni kuolleen isoisäni kanssa, joskus aika pienenä. Pappa ei päästänyt minua istumaan lempituoliinsa, joten menin kantelemaan äidilleni, joka ihmetteli suuresti mitä varten olin huutanut papan nojatuolille. Jostakin kumman syystä isoäitini ei anna kenenkään istua papan tuolilla, mutta tiedänpä hänenkin joskus keskustelleen kuolleiden kanssa (vaikkakin sen voi melko varmasti pistää dementian piikkiin :P).
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2010, 11:10:29 kirjoittanut KP »

Mewci

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #83 : Helmikuu 20, 2006, 19:22:33 »
Olin äitini kanssa jonottamassa johonkin lääkärin vastaanotolle (en muista tarkalleen kun siitä on niin kauan.) Sitten äitini puhelin soi ja hän meni ulos puhumaan. Ajattelin siinä että nyt on varmaan joku kuollut. En tiedä mistä tämä ajatus minulle tuli, kunhan ajattelin. Sitten äitini tuli takaisin ja sanoi että serkkujeni mummi on kuollut.

Ei nyt kovinkaan dramaattisen ihmeellistä, mutta outoa.

Lorindel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #84 : Helmikuu 21, 2006, 00:28:26 »
Pienenpänä poikana säikähdin kerran aika lailla, kun onnistuin räjäyttämään ajatuksen voimalla limonaadipullon. Tosi on.

Istuskelin pihalla kauniina aurinkoisena kesäpäivänä, ja vieressäni nurmikolla seisoi kolmen desin kierrekuvioitu jaffapullo. Oli seissyt jo pitemmän aikaa - oli niin kiire lukea kirjaa, etten ehtinyt edes korkkaamaan sitä. Ja uimasta kun oltiin juuri tultu, niin eipä kovin paljoa janottanutkaan.

No, keskeytin sitten lukemisen vähäksi aikaa lukujen välissä, ja katsahdin pulloon ja ajattelin, että mitä jos tuo nyt tuossa vain räjähtäisi. No, kuten arvata saattaa, pullohan se sitten siihen ajatukseen räjähti. Ja tämä tapahtui täysin samaan aikaan, kun ajatus juolahti mieleeni. Pullon kaula pirstoutui ja kaikki kullankeltainen jaffa pursusi nurmikolle. En muista ihan äkkiä säikähtäneeni niin paljoa. Asia painettiin kuitenkin kotona villaisella, ja äkkiä minä sen unohdin vaikken mistään selitystä asialle saanutkaan.

Myöhemmin yläasteen kemiantunnilla sitten sain vastauksen tapahtuneeseen. Auringossa lasipullon sisällä oli paine kasvanut sen verran, ettei pullo enää sitä kestänyt, vaan hajosi - ja minä onneton menin ajattelemaan väärää asiaa väärään aikaan. Tyhmää oli sekin saada selville. Voitte koittaa tuota temppua kotosalla, kunhan tuo aurinko taas tuolta tulee esille ja kesä koittaa. Vaatii aika lailla odottamista, mutta toimii melkeinpä aina.

Tietty onhan se ihan mahdollista että paine ei ollutkaan tarpeeksi suuri, vaan minun ajatukseni yksin räjäytti pullon.. Niinhän se tottakai on. Että sellaista täälläpäin.

Sky

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #85 : Helmikuu 25, 2006, 18:59:50 »
Minulle ei ole sattunut mitään hirmu yliluonnollista, mutta minulle joskus yöllä tulee sellaninen tunne että joku tuijottaa minua. Se on kamalaa. Ja joskus kun olen nukkumassa ja juuri melkein unessa säpsähdän vain yht'äkkiä.  Saan vaan aina sellaisen kouristuksen tai jonkun iskun. Myös se on aika outoa kun nukun ja näen vaikka unta että tipun jostakin tunnen sen oikeasti, tunnen kuinka tipun ja tipun ja kun olen olen maassa säpsähdän. Useat ovat tunteneet tuon saman.

Poissa veria

  • Vuotislainen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #86 : Helmikuu 26, 2006, 12:36:47 »
Aikas mielenkiintoisia juttuja teille on tapahtunut. Omani nyt ei ole mikään ihmeellinen, mutta hyvin mielessä koska viime viikolla sattui ja se oli minusta aika hauskaa.

Lueskelin siis jotakin vanhaa kirjaa jonka löysin mökkimme kirjahyllystä. Siellä mainittiin jossain yhteydessä heikkikahilaisuus ja mietin että kukakohan on Heikki Kahila. Myöhemmin samana päivänä kävin kaupassa ja jonkin iltapäivälehden kannessa luki jokin otsikko Heikki Kahilasta. Minusta se oli hauska juttu, vaikken jaksanut lehdestä lukea, että kuka mies oikein on.
Some people need more time

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #87 : Helmikuu 26, 2006, 12:45:11 »
Ehkä olen kuunnellut liikaa hieman kajahtaneen uskonnonopettajamme juttuja, mutta joka tapauksessa olimme risteilyllä Ruotsissa, kun nukuin hytissä, heräsin yöllä johonkin outoon ääneen ja mietin, että mitäköhän nyt on tapahtunut. Seuraavana päivänä sain tietää, että siskoni oli jäänyt yöllä junan alle ja kuollut. Spooky, eikö?

Muoks: Siskoni kuoleman jälkeen meiltä oli kadonnut karkkeja ja muuta makeaa, ( Siskoni joka kuoli, tykkäsi kovasti karkeista) ja joulun aikoihin pikkuveljeni syytti minua, että olin varastanut hänen suklaakalenteristaan suklaita. En ollut tehnyt niin ja olin ainoa kotona silloin, olen melko varma, että kuollut siskoni niitä otti. Outoa kyllä, minulta ei ole koskaan kadonnut karkkeja...
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Tohveli

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #88 : Helmikuu 26, 2006, 14:45:50 »
Minullekkin käy joskus illalla siten, että nukun, vaikken nukukaan. Joo aika outoa mutta niin: Että näen "unta" että vaikkapa kaadun, ja kun olen kaatunut niin säpsähdän hereille. Se on aika outoa.

Joskus pienenä kävi niin, että istuin sängylläni ja yhtäkkiä mieleeni ilmestyi "video" tontusta joka haki kaivosta vettä. Pelästyin aivan kauheasti, sillä tonttuja pelkäsin sillon yhtä paljon kuin joulupukkiakin.

eetulintu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #89 : Helmikuu 26, 2006, 17:06:50 »
Minulle on tapahtunut moniakin erikoisia asioita, kaikki oikeastaan viimeisen vuoden aikana.

Tässä aikaisemmin kirjoittamani selittämättömiä juttuja, joita olen kokenut.

Viime keväänä heräsin viikon ajan joka yö kello 5.48 TASAN. Ihmettelen sitä, vaikka tuo onkin monille aika tuttua.

Sitten pudompi tapaus:
Olin ulkoituttamassa koiraani joskus syyskuun (2005) alkupuolella. Kello oli tavalliseen tapaan jo yli kahdentoista yöllä, kun päätin lähteä kävelylle ja olis siis melko pimeää. Talomme vieressä on puisto, jossa sitten kävelin hiekkatietä pitkin. Pysähdyimme koiran kanssa katulampun alle ja koira jäi nuuskimaan maata, kun minä ihastelin sateen jälkeistä usvaa. Vilkaisin sitten lampun valossa olevaa koiraani ja näin aivan selvästi oman varjoni vieressä toisen varjon, pitkätakkisen hattupäisen miehen, käännyin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Selvähän se, että juoksin aika pirun nopeasti kotiin.
Lähistöllä ei ollut mitään, mikä olisi varjon voinut aiheuttaa.

Myöhemmin näin tuon varjomiehen jälleen. Tällä kertaa se näkyi ilmassa, eikä siis esim. seinällä tai maassa. Se seisoi puun vieressä tien päässä. Puun varjo heijastui läheiselle seinälle, mutta miehen ei.

Parin vuoden takainen tapaus:
Istuskelin vanhassa kodissamme olohuoneemme lattialla. Taisin piirtää tai jotain vastaavaa, tekemistä en tarkalleen muista, ja veljeni katsoi televisiosta lastenohjelmia samaan aikaan. Äiti kulki siitä ohi parvekkeelle tupakalle, kysyin jotain ja laskin pääni taas tekemiseni pariin. Äiti tuli pois parvekkeelta, mutta aikaa ei tuntunut kuluneen ollenkaan, en ollut koskenutkaan tekemiseeni ja kysyinkin äidiltä miksi tämä tuli niin pian takaisin. Äiti vastasi jääneensä vielä parvekekukkiakin siistimään tupakan jälkeen. Olin siis itse käytännössä pysähtynyt kokonaan ja havahduin vasta oven avaamiseen.

Marraskuun lopulla nukkumaan mennessäni koin taas outoja:

Sammutin kaukosäätimellä television ja kasasin tyynyt pääni alle mukavasti heittäytyen loikoilemaan siihen päälle odottamaan unta. Yhtäkkiä näin silmäkulmastani mustan läpikuultavan hahmon, joka otti askeleen minua kohti. Kääsin katseeni päätä liikuttamatta tuohon suuntaan ja hahmoa ei enää näkynyt. Ajattelin, että mielikuvitus temppuilee taas, suljin silmäni ja lakkasin ajattelemasta koko asiaa.

Uni ei tullut, joten noin viiden minuutin kuluttua avasin silmäni uudelleen. Taas samaisessa nurkassa näin silmäkulmastani saman hahmon ottavan toisen askeleen lähemmäs. Käänsin katseeni ja hahmo katosi taas. Testatakseni näinkö varmasti mitä luulin nähneeni käänsin katseeni taas suoraan eteeni. Hahmo ilmestyi taas nurkkaan ottamaan askeleen. En halunnut päästää sitä lähemmäs, joten käänsin kasvoni kokonaan nurkkaa kohden. Joka askeleella hahmo näkyi vähemmän läpikuultavana. Tuon askeleen kohdalla televisiossani palava punainen valo ei enää näkynyt hahmon läpi.

Laitoin television takaisin päälle, enkä saanut unta moneen tuntiin.

Seuraavana päivänä muistin, mitä biologian opettajamme kertoi muutama vuosi aikaisemmin pimeässä näkemisestä. Pimeällä näkö on kuulemma tarkempi, jos ei katso suoraan kohti kohdetta vaan hieman ohi, nähden tämän silmäkulmastaan.

Tuli kamala olo, ettei hahmo kadonnutkaan kääntäessäni katseen sitä kohden, vaan en vain nähnyt sitä.

Joulukuun puolessa välissä olin yöllä tavalliseen tapaani koneella ja ircissä (jonne tietysti selostin myös tapahtumat). Aivan yhtäkkiä tuntui tuijotus selässäni... En uskaltanut kääntyä katsomaan. Muutaman sekunnin päästä siitä, kun tuijotus oli alkanut tuntua nousi huoneilma aivan yhtäkkiä normaalistikin kovin lämpimästä (täällä on tavallisesti n. 27 °C lämmintä) suunnilleen 35 °C:hen asti. Koirakin alkoi läähättämään ja heräsi. En tiedä kuinka kauan sitä jatkui.. varmaan n. 15 minuuttia, siltä se ainakin tuntui. Välillä tujotuksen tunne väheni, välillä lisääntyi. Lämpötila laski ennalleen ja tunne loppui.

Hetken kuluttua äänettömällä ollut kännykkäni piippasi sängyllä.

Tämän takia laiton television selkäni taa päälle tuomaan valoa ja ääntä. Minulla on tapana katsella televisiota tietokoneelta peilin kautta, kuten tälläkin kertaa tein. Käännyin takaisin kirjoittelemaan jotain irkkiin ja jätin television katselun hetkeksi. Noin viiden minuutin kuluttua käännyin taas peiliin päin ja peilissäni oli juuri tuijottamalleni kohdalle ilmestynyt viisi sormenjälkeä. Hieman myöhemmin niiden yli oli pyyhkäisty.

Olisin lähtenyt alakertaan, jos olisin uskaltanut avata oven.

Vielä jonkin aikaa myöhemmin sekä minä että koirani havahduimme taas: nurkassa laahasi tai mateli jokin. Mitään ei näkynyt kuitenkaan, mutta verhot heiluivat aina siellä missä ääni kuului. Tätä ei kestänyt kauaa.

Olin vielä jonkun aikaa koneella rauhoittuakseni ja siksi, koska en uskaltanut liikkua. Lopun yön sain olla rauhassa kaikelta oudolta, mutta en nukkunut lähes ollenkaan.

Näitä on enemmänkin, kaikkea en edes enää muista. Kaksi voisi vielä lisätä.

Istuskelin yksin kotona ollessani olohuoneessa katsomassa televisiota. Olohuoneestamme ei aivan näy keittiöön, joten en tiedä mitä siellä lopulta oli. Kuulin nimittäin yhtäkkiä askeleet keittiöstämme... aivan selvästi. Koira reagoi niihin myös. Askeleet pysähtyivät, tuoli narahti ja lehden sivut kohahtelivat. Hetken kuluttua tuo kävelijä nousi, käveli tiskipöydän luo ja laski mukin pöydälle. Mikään keittiössä ei ollut liikkunut, eikä pöydällä ollut mukia...

Seuraavana päivänä tästä olin kotona vahtimassa pikkuveljeäni, kun hänen kaverinsa tuli oven taakse: "Pääseekö Arttu meille leikkimään?". Päästin veljeni, koska tällä oli selvästi tylsää ja voisin laittaa ruoan sitten rauhassa valitukselta. Ryhdyin kuorimaan perunoita.

Hetken kuorittuani, koira murahti jotain selkäni takana. Käännyin katsomaan ja veljeni seisoi eteisessä aivan keittiömme vieressä selvästi murjottaen. Tuijotin tätä hetken ja käännyin sitten takaisin perunoita kuorimaan ihmetellen murjotusta. Olin juuri kysymässä mitä Arttu murjottaa, kun muistin, että tämä oli yhä kaverillaan.

Tosiaan näitä on vielä enemmänkin, mutten nyt muista kaikkia. En ole ainoa, joka on kuullut täi nähnyt kotonamme outoja, mutta perheestäni kukaan ei tunnu uskovan minua.

Night Princess

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #90 : Helmikuu 28, 2006, 17:53:01 »
Juuri äsken, kun katsoin televion tyhjän ruutun, josta näkyi vain sänkyni ja pärstäni, näin että sängylläni olisi istunut joku tuma hahmo. Katsoin sinne, mutta ei siellä ollut ketään.

Kerran, olin laittanut radion pois päältä ja olin menossa nukkumaan. Kun istuin sängylle, kuulin vaimeaa musiikkia. Yritin kuunnella mistä se kuuluu ja näin radion valon. Silloin säikähdin todella pahasti.

Isäni joskus pari vuotta sitten tuli herättämään minut, ja sanoi että kuulee jostain musiikkia. Hän kysyi onko minulla radio päällä ja sanoin ei. Mikään laite ei ollut päällä. Luulin, että isäni tuli hulluksi mutta ei nyt sentään...
Parin tunnin päästä, noin kahdeltatoista yöllä hän taas herätti minut ja sanoi että häntä pistää rintaan. Soitin siskolleni ja veimme isäni lääkäriin. Matkalla isä sanoi, että aina kun joku heidän suvustaan on kuollut, he ovat kuulleet musiikkia. Kun olimme siellä lääkärissä, pelkäsin koko ajan että isä kuolee. Sitten lääkäri tuli puhumaan siskolleni: "Jos ette olisi tuonut häntä, hän olisi voinut kuolla." Huoh, se oli pelottavaa...

~Night~

Daim

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #91 : Maaliskuu 17, 2006, 13:00:04 »
Huih, apua! No, kerrompa minäkin nyt oman tarinani.

Lueskelin yhtenä päivänä ihan huvikseni sellaista uskonnolista kirjaa kuin ikuiset kertomukset. Siinä luki jotain, että "rukoile siunausta taivaalliselta isältämme, niin hän on aina kanssasi". No, olin ja olen edelleen kristitty, joten laitoimpa radion pois päältä, suljin silmäni ja rukoilin siunausta. Sattui olemaan pilvistä. Kun avasin silmäni, näin ihan selvästi, että taivaassa välähti kirkas valo!

Stargazer

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #92 : Huhtikuu 06, 2006, 17:58:08 »
En nyt tiedä, mitä outoa tässä on...

Koulussa, kun minä ja pari kaveriani tarvitsimme jotain lukitusta varastosta, lähdimme hakemaan opettajalta avaimia. Juoksimme pitkin käytävää ja kaverini kysyi: "Haetaanko me ne avaimet?" Juuri, kun olimme varaston oven kohdalla, sanoin: "Ei, kun me murtaudutaan tänne," ja ihan piruuttani tarrasin kiinni ovenkahvaan. Hähää, ovi aukesi. Sitten hillittömästi nauraen menimme sisään varastoon...

Johtuikohan se siskoni on noita-korviksistani? ;)

muoks// Kerran, pari vuotta sitten, näin unta, jossa olin minä itse, olin ihan vain kotona ja puuhailin kaikkea. Siivosin. Sitten, siinä oli yksi laukku, jota en ollut nähnyt koskaan aiemmin. Seuraavana päivänä  näin kaupungilla täsmälleen samanlaisen laukun... tuhlarina tietty ostin sen.

faint

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #93 : Huhtikuu 06, 2006, 18:50:49 »
Tylsä ihminen kun olen, niin pidän tätä juttua erittäin outona. Todistakoot se sitten vain sen, että minulla ei ole elämää, kun jaksan kehitellä tästäkin jotain outoa. :D

SPOILAA DaVinci-koodin loppuratkaisua!



En syö paljon omenaa, enkä edes oikeastaan pidä omenoista. Kuitenkin DaVinci-koodia lukiessa, kun Sophie ja Langdon yrittivät selvittää mikä tunnussana siihen kryptoon tulee, alkoi mieleni tehdä ihan kamalasti omenaa. Kummastelin sitä aikani, kunnes hain ja söin omenan. Minusta se oli outoa, koska en koskaan syö omenaa! Appelsiiniä, banaania, mitä muuta vain mutta omenasta en välitä. Kuitenkin, kun sitten jatkoin Koodin lukemista, hämmästyin suuresti, kun krypton salasana paljastui: OMENA.


Siinä minun (tylsänkö?) elämän jännittävin hetki. :D No ei. Se vain oli hassu yhteensattuma, sillä en todellakaan arvannut tuota ja sen takia himoillut omenia.


Sattuipa kerran niinkin, että kuunnellesani jotain CD:tä törmäsin johonkin biisiin, johon olin kyllästynyt, ja napsautin radion päälle. Kas kummaa tämä sama kappale soi sielläkin sillä hetkellä. Outoa oli, että se biisi ei ollut mikään uutuus, vaan ihan vanhaa kamaa, joka ei soi päivittäin radiossa.


Juu onpa pelottavia juttuja kun vertaa teidän juttuihin. :D

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #94 : Huhtikuu 06, 2006, 21:31:26 »
Kerronpa tässä eräästä keskiviikkoillasta pari viikkoa sitten. Oli meinaan ensimmäinen ilta vuosiin, kun minua oikeasti hirvitti mennä nukkumaan.

Olin tekemässä kerrassaan rasittavia ruotsin ekstratehtäviä kotona, tein kuuntelutehtävät kannettavan ceedeesoittimeni kanssa siinä yhdentoista jälkeen yöllä. No, ceedeesoittimessani on vikana se, että se hakee kahdenkymmenen yli meneviä raitoja tolkuttoman kauan.

Olin etsimässä kuuntelua raidalta 29, ja soitin haki sitä. Oli hakenut jo melkein minuutin, kun vasemmasta ja vain vasemmasta kuulokkeesta kuului semmoinen "klomp klomp klomp", ihan kuin joku olisi kävellyt rivakasti puisella lattialla. Vilkaisin ceedeesoittimeen, se etsi raitaa vieläkin, ei mitään elonmerkkiä siis. Vain raidan numero näkyi. Sitten kuului molemmista kuulokkeista yhtä aikaa miehen ääni, joka sanoi, että "ikkuna".

Tsekkasin ikkunasta ulos, ja jumaliste. Hangessa siinä mäessä minun ikkunan alla, autotallin katon vieressä, mihin väsätään kesällä portaat ylös, meni jalanjäljet lumessa. Katsoin vähän aikaa, että kuka meidän perheestä muka käyttää tuon kokoisia ja muotoisia saappaita, ja sitten nappasin hyllyn päältä kirveeni käteen ja menin pihalle katsomaan.

Hanki oli koskematon. Kävelin sisälle takaisin ja lopetin ruotsintehtävät. Katselin vähän aikaa pihalle vielä, mutta siellä näkyi vain Lumouksentietä ja autotallin nurkka. Päätin sitten mennä pesemään hampaani ja nukkua, mutta kas kun en oikein pystynytkään nukahtamaan ihan rauhassa.

Hyvä puoli oli se, että etenin tuossa Harmin tiellä -teoksessa toistasataa sivua yhdessä yössä sitten. Oli vain vähän väsynyt fiilis seuraavana aamuna filosofian tunnilla.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Daim

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #95 : Huhtikuu 07, 2006, 16:15:16 »
Lainaus käyttäjältä: "Lemmonleikko"
Kerronpa tässä eräästä keskiviikkoillasta pari viikkoa sitten. Oli meinaan ensimmäinen ilta vuosiin, kun minua oikeasti hirvitti mennä nukkumaan.

Olin tekemässä kerrassaan rasittavia ruotsin ekstratehtäviä kotona, tein kuuntelutehtävät kannettavan ceedeesoittimeni kanssa siinä yhdentoista jälkeen yöllä. No, ceedeesoittimessani on vikana se, että se hakee kahdenkymmenen yli meneviä raitoja tolkuttoman kauan.

Olin etsimässä kuuntelua raidalta 29, ja soitin haki sitä. Oli hakenut jo melkein minuutin, kun vasemmasta ja vain vasemmasta kuulokkeesta kuului semmoinen "klomp klomp klomp", ihan kuin joku olisi kävellyt rivakasti puisella lattialla. Vilkaisin ceedeesoittimeen, se etsi raitaa vieläkin, ei mitään elonmerkkiä siis. Vain raidan numero näkyi. Sitten kuului molemmista kuulokkeista yhtä aikaa miehen ääni, joka sanoi, että "ikkuna".

Tsekkasin ikkunasta ulos, ja jumaliste. Hangessa siinä mäessä minun ikkunan alla, autotallin katon vieressä, mihin väsätään kesällä portaat ylös, meni jalanjäljet lumessa. Katsoin vähän aikaa, että kuka meidän perheestä muka käyttää tuon kokoisia ja muotoisia saappaita, ja sitten nappasin hyllyn päältä kirveeni käteen ja menin pihalle katsomaan.

Hanki oli koskematon. Kävelin sisälle takaisin ja lopetin ruotsintehtävät. Katselin vähän aikaa pihalle vielä, mutta siellä näkyi vain Lumouksentietä ja autotallin nurkka. Päätin sitten mennä pesemään hampaani ja nukkua, mutta kas kun en oikein pystynytkään nukahtamaan ihan rauhassa.

Hyvä puoli oli se, että etenin tuossa Harmin tiellä -teoksessa toistasataa sivua yhdessä yössä sitten. Oli vain vähän väsynyt fiilis seuraavana aamuna filosofian tunnilla.


Hui....Pelottavaa!

Punainen atlas

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #96 : Huhtikuu 07, 2006, 19:30:46 »
Kerran käveltiin kaverin kanssa yöhämärällä tiellä. Mentiin ristiin rastiin ja välillä osuttiin yhden puiston kohdalle. Joka kerta kun me tultiin sen puiston viereen, keinut alkoi liikkumaan. Aina. Aina kun käveltiin sen puiston ohi, ekaks ei liikkunu, alkoi keinumaan ja kun katto olan yli niin ne pysähty. Se oli aika kammottavaa.

Suika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #97 : Toukokuu 11, 2006, 15:30:13 »
Minulle on monesti käynyt niin, että kun joku biisi soi päässä, joku ihan hölmökin, niin kohta joku alkaa hiljaa hyräilemään tai laulamaan sitä. Toisaalta myöskin aika inhottavaa.

Ja toinen on se, kun välillä äidillemme tulee sellainen tunne että 'kyllä ne mökkinaapurit varmaan on jo tullu', vaikka niiden piti tulla seuraavan kerran vasta kesällä. Äidillemme on annettu lisänimitys 'noita-akka'.
Ollessaan pankissa töissä hän sanoi aina välillä asiakkaillekin että huomenna sataa/paistaa aurinko tms, ja kappas vain, niin teki.
Isäkin uhkasi ostaa hänelle luudan äitienpäivälahjaksi XD

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #98 : Toukokuu 11, 2006, 20:17:00 »
Tajusin eilen illalla jotain. Luulin ennen nähneeni hallusinaatoita. Ei. Ne ovatkion väläyksiä tulevasta. Ne eivät välttämättä liity kovinkaan olennaisesti siihen tärkeäseen tapahtumaan joka on tulossa, mutta tapahtuvat aina ihan yhtä aikaa jonkin tärkeän kanssa. Esmes:

Näin kolme viikkoa sitten kissani kellimässä lattialla, vaikka se nukkui sylissäni. Sitten viikko tai kaksi sen jälkeen sain tietää jonkun silloin ihan älyttömän tärkeän jutun (muista enää minkä) ja kappas, ihan samaan aikaan kissani kelli lattialla.

Eilen aloin sitten ihan jostakin ihmeen syystä miettimään noita hallusinaatioitani, ja kappas, kaikilla sama tarina. Joidenkin toteutumiunen kestää pidempään, joidenkin vähemmän, mutta kaikki toteutuvat eniveis. Ennen pelkäsin niitä, nykyään en enää, ne ovat jopa mukavia.

---
Haluattekos kuulla vielä eräästä randomista illasta? Tai itseasiassa aika monestakin randomista illasta? No kerronpa kuitenkin, tarina on joka kerta sama, se menee jotakuinkin näin:
Olen menossa nukkumaan. Yhtäkkiä minut valtaa suunnaton tarve mennä ulos. Aina en mene, mutta jos suinkin mahdollista, niin menen, sillä jokakerta, kun ene mene minulle tulee valtavan huono olo ja en saa nukuttua yhtään koko yönä.
No eniveis, silloin kuin menen, vuodenajasta välittämättä, menen mahd. vähissä vaatteissa, ainakin ilman sukkia jos ei muuta. Mieleni tekee mennä milloin minnekin, useimmiten jonnekin korkealle; katolle, puun latvaan tms. Joskus taas tekee mieli kieriä ruohossa/lumessa/lehdissä/mudassa. Joka kerta tuohon tunteeseen kuitenkin sisältyy se, että tekee mieli olla yhteydessä luontoon. Kunnolla, ei sillein leikisti. Ja sitten hetken päästä joku tajuaa, että olen ulkona ja minut saa suunnilleen väkisisn, itkevänä hakea pakolla pois sieltä. Joskus kesä/kevät/syksy öinä, kun on lämmin, saatan oikeasti istua sen kaksi tai kolmekin tuntia katolla kuulematta ja näkemättä juuri mitään...
Se on outoa, en muista siitä ajasta itseasiassa juuri mitään. Äiti sanoo aina, että liikun katolla (peltikatto, räminä kuuluu kävellessä), mutta en itse muista sitä. Muistan sen, kun menen katolle ja sen kun tulen sieltä pois (hyvin vastahakoisesti), mutta mitään sillä olostani en muista. Kello on ainoa joka sanoo minulle, kuinka paljon olen siellä aikaani viettänyt, siellä kaikki, aika, paikka, ihan kaikki ympäröivä, ikäänkuin... Sulautuu yhdeksi, niinkuin mitään muuta ei olisikaan.
No joo, mutta se tunne, hirveä tarve lähteä keskelle luontoa (ehe, muistin juuri, mökillä pääsee yölläkin uimaan <3 se on kaikkei tyydyttävintä), se on outo outo outo tunne. Ei miellyttävä eikä epämiellyttävä, pelkkä halu mennä.
Se se on hassu tunne, osaisittekos selittää?
Ég á heiminn! :}

Poissa Zelen

  • Uneton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #99 : Elokuu 02, 2006, 21:24:40 »
*evil grin* Minulle sattui tänään aika mielenkiintoinen sattuma. En ollut koskaan erityisesti ajatellut törmääväni mesessä kenenkään johon olisin saattanut törmätä vahingossa kadulla.

Tänään kuitenkin minut lisäsi listalle eräs henkilö, joka oli kiinnostunut ottamaan minut moderaattoriksi foorumilleen. Siinä lörpöttelelime hetken älyttömän kalliista hostauksesta ja lisenssistä kunnes hän otti puheeksi väsymyksensä. Minä myös myönsin olevani väsynyt, sillä olin jakanut koko aamupäivän lehtiä. Noh, hän kysyi mitä lehteä jaoin ja totesin että Länsiväylää.

Emme ihmetelleet asiaa sen kummemmin, ajattelimme että se on varmasti ihan normaalia kun satumme molemmat asumaan Espoossa. Noh, hän kertoi myös jakavansa Länsiväylää ja puhe kääntyi palkkojen määräksi. Palkoista etenimme pihapiireihin ja tajusimme hyvin pian että asumme molemmat Leppävaarassa. Siitä asia eteni jotenkin erääseen lähellä olevaan kauppakeskukseen ja tajusimme hyvin pian että asumme molemmat saman kadun varrella. Hän sattuu vielä jakamaan meille Länsiväylää ja pikkuveli käy kanssani samaa koulua. Olen varmas asiasta, sillä hän totesi ohimennen asuvansa kyseisen kauppakeskuksen lähettyvillä tyyliin "jakopiirini on tämän ja tämän paikan lähellä". Se oli  oikein mielenkiintoista, näin vähän myöhemmin hänen ottamiaan kuvia kotiseudultaan ja kappas, kovin tuttuja maisemiahan siinä oli.

Siihen vain totesimme, että toivottavasti ei törmätä.