Kirjoittaja Aihe: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)  (Luettu 47416 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Taiyo

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #50 : Lokakuu 21, 2005, 23:47:35 »
Hassuja yhteensattumia minulle todellakin on sattunut ja monesti. En nyt kaikkia muista, mutta suurin osa niistä on juuri niitä että joku biisi sattuu soimaan päässä. Ja kun radion laittaa päälle, ko. biisi tulee radiosta. Mutta eilen kun olin laittamassa verhojani kiinni, yömyöhällä. Kello oli jotain yhden ja kahden välillä kun olin menossa nukkumaan. Satuin vilkaisemaan ikkunasta. Eihän sinne ulos mitään nähnyt, koska siellä oli muutenkin pimeää ja minulla oli valot päällä. No yritin kuitenkin siristellä ja katsoa ulos. Kaikkihan tietää miten huone heijastuu ikkunasta jos on valot? No. Huomasin sitten että joku vilahti nopeasti minun takanani. Katsoin taakseni ja ei mitään. Kaikki jotka ovat nähneet Ringin niin tietävät miten se "joku" välähti ohitse siinä aivan alussa kun se katsoi siitä telkkarin ruudusta.

Ei, minä en ollut juuri silloin katsonut Ringiä. Voin kuitenkin vannoa, että minä näin jonkun... *Hurr*

Lainaus käyttäjältä: "Bupu"
Näen joskus unta tulevaisuudestani. Siis, vain joitakin välähdyksiä, yleensä 5-10 sekuntteja kestäviä. Ne ovat yleensä välähdyksiä aika arkisista asioista, kuten että sanon jotakin erityistä jollekin elokuvateatterin ulkopuolella, koulussa, tai jossain, paitsi että niissä on yleensä jokin poikkeavaisuus normaalista (olen jossain oudossa paikassa/kävelen johonkin suuntaan minne en tavallisesti käy...).

Minullekin on käynyt näin useasti!

Ja déja vu-ilmiöt ovat liiankin tuttuja. Niitä sattuu minulle lähes viikoittain. Alkaa käydä pelottavaksi.

alcor

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #51 : Lokakuu 22, 2005, 13:07:33 »
Lainaus käyttäjältä: "Kello neljän tee"

Viime vuonna mietin ennen Aasian katastrofia, että mitäköhän tapahtuu seuraavaksi. Mitä jos ihmisiä kuolee todella paljon? Sitten se katastrofi tapahtui.

Näin myös mietin ennen Lontoon terrori-iskua, että mitäköhän tapahtuu seuraavaksi. Minulla oli tunne, että jotain pahaa tapahtuisi. Seuraavana päivänä ne pommit sitten räjähtivät.


^Minullekin on käynyt näin monia kertoja. Esimerkiksi kun Prinsessa Diana kuoli 1997. Katsoin telkkaria ja television ylälaitaan tuli teksti "Ylimääräiset uutiset tämän ohjelman jälkeen" tai vastaavaa ja siinä vaiheessa oli ihan sataprosenttisen varma, että Prinsessa Diana on kuollut, en tiedä miksi, mutta olin ihan varma, ja seuraavaksi ruutuun sitten tuli teksti "Prinsessa Diana kuollut". En tiedä mistä sain edes päähäni tuon ajatuksen, mutta muistan olleeni erittäin varma, että Diana on kuollut. Älkää kysykö.

Tuo Aasian tsunami oli toinen asia, johon minä myös reagoin. Muistan ajatelleeni siinä joulupäivän aikaan, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. En nyt täysin tiennyt mitä, mutta sellainen ajatus jostain syystä oli päässäni. En tiedä miksi. Enpä siis suuresti yllättynyt, kun uutisissa kerrottiin, että Aasiassa on tapahtunut maanjäristys. Vaikka tuhoista ei vielä osattu sanoa mitään, kun kuulin tuosta, olin varma, että kuolonuhreja olisi paljon. Tuo tosin saattaa selittyä sillä, että tiedän maanjäristysten olevan ehkäpä henganvaarallisimpia katastrofeja maapallolla..

Sitten pienempiä asioita, joita on sattunut. Eräänä yönä vuosi sitten heräsin noin kello yksi, ja olin ihan hiestä märkä ja olin varma, että jotain pahaa oli tapahtunut. Seuraavana päivänä sitten sain kuulla, että mummoni oli joutunut sairaalaan suurin piirtein tuohon aikaan yöllä.. Kun toinen mummoni joutui sairaalaan vähän aikaa sitten, tunsin silloinkin outoja väristyksiä. En osaa selittää niitä, mutta tiesin, että jokin on pahasti vialla. Tiedän, että moni laittaisi nämä tapahtumat sattuman piikkiin, mutta en minä, koska jostain syystä jokaisella kerralla olen aina sataprosenttisen varma, että jotain pahaa on sattunut, siinä tilanteessa voisin oikeasti lyödä vetoa ihan mistä vaan, koska tiedän olevani oikeassa. Ihmisellä ei ehkä ole todettu mitään telepaattisia kykyjä, mutta MINÄ (huom: minä, en puhu nyt yleisesti) uskon, että ihminen voi aistia suuria tapahtumia ja läheisten hyvinvointia, vaikka ei olisi lähelläkään tapahtumapaikkaa. Ihminenkin on vain olento, josta ei ole kaikkia puolia vielä saatu selvitettyä.

DarkFairy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #52 : Lokakuu 22, 2005, 14:35:23 »
Lainaus käyttäjältä: "Tiukukello"
Hm.Yleensä, kun olen Messengerissäni, ihmettelen usein "Miksiköhän se tyyppi ei ole mesessä" tai jotain sen tapaista, ja parin sekuntin kuluttua ajattelemani ihminen yleensä tulee onlineen.
Eihän tuo kovin yliluonnollista ole, mutta kummallinen asia kuitenkin. ;)


Apua :o Just ton edellisen viestin kohdalla, ennen kuin olin lukenut tuota tämä kirjautui jostain oudosta syystä automaattisesti Messengeriin.
=o Ei muuta ^^

Poissa Pultti

  • bois
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #53 : Lokakuu 23, 2005, 11:18:57 »
Mullekkin on näitä sattunut.. Laitan nyt yhden tähän.

Olimme isäni kanssa viime talvena Oloksella laskettelemassa. Odotin hissijonossa ja minua ennen hissiin meni lumilautaileva tyttö. Kun olin hississä vilkaisin taaksepäin ja kun käännyin edessäni olevan tyttö oli kadonnut, eikä hissikapulaakaan näkynyt missään. Outoa.

Viime yönä myös telkkarini lähti itsestään päälle. En ole voinut vahingossa painaa kaukosäädintä, sillä se oli pöydällä, kun heräsin.

Selestina Taigor

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #54 : Lokakuu 23, 2005, 13:41:03 »
Mielenkiintoisia juttuja!

Itse olen monta kertaa ollut näkevinäni seinässä sellaisen varjon, kuin ihmisen muotoisen. Myös mummoni mies on kertonut näkevänsä tällaisia.
Kerran olin kaverini kanssa kahdestaan kotonamme, ja yleensä AINA kun olen tämän kaverin kanssa, jotain outoa tapahtuu.
No...Varastomme oven kahva alkoi liikkua itsestään ylös ja alas (ovi oli lukossa) ihan kuin joku olisi pyrkinyt sieltä ulos.
Voi johtua siitä, että kahva on melko löysä, ja vaikka tuuli liikutteli sitä.
Se kuitenkin näytti ja kuulosti niin pelottavalta, että ryntäsimme ulos.
Kerran kun olin yksin kotona ja olin tietokoneella, tuntui siltä kuin joku olisi silittänyt päätäni. Pelästyin tuosta ihan hirveästi.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #55 : Lokakuu 23, 2005, 15:01:50 »
Tämä ei ole sattunut minulle, vaan Mummolleni, mutta se liittyy minuun.

Olin kuumeessa, 38.2. Voitte kuvitella millaista siinä tilassa on nukkua. Olin kuin huumattuna, muistan sen itse. Hirveän kuuma ja olo oli ihan kamala, mua pyörryttiväsytti (en saanut nukuttua) janotti...

Mummuni näki unta, jossa oli metsä, ja hän oli metsän laidalla. Yhtäkkiä minä huusin Mummua apuun jotenkin surullisesti kuulemma. Sitten tulin metsästä Mummun luo, enkä noteerannut häntä.
Mummu kertoi, että olin kuin minut olisi huumattu (siis hän näki unta, kertoi minulle seuraavana päivänä puhelimessa), silmät kuulemma seisoivat päässäni, olin ihan apaattinen, laahustin kävellessä, itkinkin kai.
Mummu oli ihan paniikissa että mitä minulle on tapahtunut.  Hän sanoi minulle jotain (en muista mitä), mutten vastannut, kävelin vain pois.

Siinä vaiheessa Mummu heräsi.
Henkinen side? Minä kuumeessa... Ja Mummu näkee outoa unta. :P
Hän siis EI TIENNYT että olen kipeä, soitin hänelle vasta seuraavana päivänä.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #56 : Lokakuu 24, 2005, 20:37:19 »
Tulin taas sepittämään näitä sattumiani, ehkäpä se on vain se vaisto, mutta jo toistamiseen olen kerta toisensa jälkeen herännyt, oli kello mitä tahansa ja huomannut, ettei kultani nukukkaan vieressäni (tämä siis tietenkin vain jos olemme menneet yhdessä nukkumaan)
muuten nukun sikeästi aamuun asti :> viime viikollakin heräsin puoli kuudelta siihen, ettei kultani ollutkaan vieressäni, löysin hänet tietokoneen ääreltä ja sanoi heränneensä puoli tuntia sitten. Yleensä minun heräämiseeni menee juuri tuo puolisen tuntia, riippuen ilmeisesti siitä kuinka syvässä unessa olen ollut.
Hassua ja ärsyttävää
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Clariah

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #57 : Marraskuu 05, 2005, 21:07:03 »
Hmm. Eipäs minulle mitään kamalan outoa ole tapahtunut kuin kerran ala-asteella. Koulullamme oli ollut luokkatilapulaa, joten meidän luokkamme jouduttiin siirtämään vanhaan rakennukseen joka sijaitsi noin kilometrin päässä koulustamme, ja sitä oli kuulemma käytetty sairaiden lapsien kouluna joskus todella kauan sitten. Siellä oli sekä ylä-, ala- ja kellarikerros, jotka eivät olleet kamalan pelottavia tai mitään. Koska opettajamme oli lepsu, saimme esimerkiksi kuviksentunneilla mennä yläkertaan piirtämään (oikea luokkahuoneemme oli siis alakerrassa).

Siellä sitten rauhassa piirtelimme, kunnes eräs luokkatoverini huomasi portaiden lähellä oven. Uteliaita ihmisiä kun olimme, yritimme aukasta sen. Vaikka siinä oli hyvin yksinkertainen lukkosysteemi (piti painaa jotain "nappia" alaspäin ja oven olisi pitänyt aueta), mutta emme onnistuneet. Ja juuri kun olimme saamassa sitä auki, kuulimme portaiden luota kamalaa ryskettä ja huomasimme Elisan makaamassa niiden alapäässä. Hän ei pystynyt liikkumaan, ja jouduimme viemään hänet sairaalaan. Sitä ennen hän kertoi meille, että joku tai jokin tönäisi hänet niitä portaita alas, vaikka kukaan ei ollut lähelläkään häntä. Liikaa kauhuelokuvia katsoneina olimme varmoja että jokin yritti estää meitä aukasemasta sitä ovea :/

Heti kun seuraava kuviksentunti koitti, ryntäsimme yläkertaan oven kimppuun. Onnistuimme saamaan sen auki, mutta sitten tajusimme että tästä ei pääse eteenpäin. Edessämme oli nimittäin seinä, ja heti sen tajuttuamme valot sammuivat. Meitä pelotti ihan kamalasti. Huomasimme että "seinän" alaosassa oli pieni väli, josta pilkotti valoa. Se oli selvästi jokin eriskummallinen ovi, joka aukesi yläosassa olevasta vivusta. Saimme oven auki, ja innolla avasimme sen ja näimme edessämme pienen huoneen. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pieni pöytä, jonka päällä oli tyhjä, rypistetty lappu sekä päällä oleva lamppu. Huone oli todella pölyinen, eikä maassa näkynyt mitään jalanjälkiä, joten lamppua ei ollut käyty pistämässä päälle lähiaikoina... Sitten meille tuli todella kylmä, ja häivyimme. Hiivimme pimeätä portaikkoa pitkin alakertaan, ja opettajamme kertoi että jossain oli tapahtunut onnettomuus jonkun sähköjutun takia, ja että sen takia nyt olisi lyhytaikainen sähkökatkos. Miten ihmeessä se lamppu oli sitten voinut olla päällä? Se toimi sähköllä, näimme että siitä oli johto kiinni pistorasiaan .____.

Ää. Olen huono kertomaan kauhujuttuja tai yhtään mitään, mutta olisittepa olleet paikalla silloin... se oli oikeasti pelottavaa.

Flew

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #58 : Marraskuu 05, 2005, 21:16:30 »
[offtopic]Minä rakastan pelkoa. Minä rakastan kauhua. Minä rakastan sitä onttoa tunnetta vatsanpohjassa, kun tajuaa jonkin olevan väärin. Se on minulle huumetta.
Sen takia luen kummitusjuttuja, leikittelen hullulla mielikuvituksellani ja liikun iltaisin myöhään ulkona. Olen ehkä outo, ehkä en, mutta sydäntään ei voi määrätä. [/offtopic]


Ihania juttuja teille tapahtunut. Oikeasti, minä pidän.

Mutta minuun. Minulle on tapahtunut ainoastaan selitettävissä olevia asioita.
Kerrankin seisoi keittiössä, juoden vettä ja nojaten tiskialtaaseen, kun tarkkailin keittävää kattilaa. Sen kansi sillä lailla vinosti auki. Koukistin sormeani kutsuvasti, ja kappas, kansi räpsähti kiinni minun suuntaani. Toista kertaa ei onnistunut.

Takapihallamme on tuulimylly, ja päätin leikkiä sillä hieman. Seisoin sisällä, kun se pyöri hiljaa ja käskin mielessäni sitä vaihtamaan suuntaa. Sen se teki, ja toisella kerralla myös. Kolmannella en jaksanut yrittää, sillä  tiesin, että siipiratas oli jo jonkin aikaa pyörinyt itsekseen edes-takas, joten arvelin, että onnistuin 'käskemään' myllyä vain oikeaan aikaan.

Ja juu. Sanoja on puhuttu kavereiden suuhun.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #59 : Marraskuu 06, 2005, 16:47:18 »
Näitä on mukava lukea. >:)

Setäni mökin lähellä on harmaa, kolmikerroksinen vanha talo latoineen ja varastorakennuksineen metsän reunassa. En tiedä, asuuko siellä kukaan, mutta eipä ole toistaiseksi ollut kenelläkään munaa mennä tarkistamaan asiaa. Vaikka olisi täysin tyyntä, niin kuitenkin aina tieltä talolle päin käännyttäessä alkaa tuulla, ja mitä lähemmäksi taloa mennään, sitä rajummaksi tuuli muuttuu.

En tarkkaan muista minkä ikäisiä olimme kahden serkkuni kanssa viimeksi käydessämme ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa porukalla talon pihalla. Vanhin serkku ajoi mopolla, minä istuin takana ja nuorempi edessä. Talosta oli aiemminkin kerrottu tarinoita, mutta mitäpä me sellaisista välitimme. Kukaan ei hoitanut pihaa tai maalipintoja tai yhtikäs mitään. Paikka oli ja on yhä rapistumassa yhä huonompaan kuntoon. Verhot olivat jatkuvasti kiinni ja talo oli ympäri vuoden iltaisinkin pimeä, joten tuskin siitä haittaakaan olisi ollut, jos olisimme käyneet katsomassa hieman tarkemmin.

Nousevasta tuulesta välittämättä ajoimme talon pihaan, jätimme mopon ladon lähelle parkkiin ja astelimme oven eteen. Vanhin serkkuni alkoi rynkyttää ovea ja kokeilla olisiko se auki. Sitten huomasimme oven yläpuolella roikkuvan avaimen. Serkku otti avaimen käteensä ja oli tunkemassa sitä avaimenreikään, kun tuulikaapin yltäpäältä pölyisen ikkunan taakse ilmestyi tumma hahmo. Askelia tai mitään ei kuulunut, se vain ilmestyi siihen, eikä edes tehnyt mitään, seisoi vain. Aloimme kaikki huutaa kuin syötävät. Minä ja nuorempi serkku juoksimme henkihieverissä mopon luo, vanhempi heitti avaimen menemään ja tuli perässä. Lähdimme niin lujaa vauhtia, että mopo suttasi ja kaatui. Siinähän sitten kiljuttiin taas lisää. :'D Kun lopulta pyörä oli pystyssä ja kaikki olivat puolittain pyörän selässä, serkku painoi kaasun pohjaan ja viiletimme pois talon pihalta ja metsän varjoista. Heti kun pääsimme takaisin päätielle, tuuli oli tyyntynyt.

Aloin itsekin epäillä kuvitelleeni kaiken pari vuotta sitten, kun kerroin eräälle 6 vuotta nuoremmalle tuttavatytölle tarinaa. Hän ei uskonut, ja itse totesin tähän, että en minäkään enää. Kuitenkin seuraavana viikonloppuna lähdimme heidän mökilleen, ja tie sinne vei juuri tämän "kummitustalon" ohitse. Kun hänen vanhempansa jäivät kahville naapuriin, kysyin tytöltä, haluaako hän nähdä talon. Rohkeana hän lähti mukaan, ja kun seisoimme päätiellä talon luo vievän pikkutien edessä, sanoin, että jos tuota tietä lähtee kävelemään talolle päin, alkaa tuulla. Tyttö ei uskonut, joten lähdimme kävelemään. Ja kappas vain, alkoi jälleen tuulla, vaikka oli kuuma kesähellepäivä ja asteita yli 30. Tyttö kuittasi kaiken vain ohimenevän tuulenpuuskan piikkiin, mutta kun puoliväli oltiin ohitettu ja tulimme metsän reunaan, tuuli oli käynyt jo niin rajuksi ettei tytöllä ollut enää kanttia jatkaa. Ei kyllä minullakaan olisi ollut, mutta enpä minä sitä hänelle tietenkään myöntänyt. :P Kun taas palasimme päätielle, tuuli lakkasi kuin seinään.

-

Sitten on muutamaan otteeseen tapahtunut omassa kotonani melko outoja; kaikki silloin, kun olen ollut yksin kotona. (Ei joka kerta tietenkään, vaan aina on kuitenkin tämmöiselle ajankohdalle sattunut.) Kerran heräsin rajusti säpsähtäen. En ollut nähnyt mitään unia, tai en ainakaan muistanut nähneeni, mutta jostain kumman syystä minua pelotti aivan mielettömästi. Sydän hakkasi kahtasataa ja tärisinkin hieman. En tiedä miksi, mutta ajattelin, että jaahas, katsotaanpa vain niin kello on tasan kaksitoista. Ja kun hapuilin kännykän sängynvierestä ja katsoin, niin 00:00 se näytti.

-

Pariin kertaan on käynyt niinkin, että olen herännyt koirani murinaan. Koiruus saattaa nukkua pitkin taloa ja vaihtaa paikkaa kesken yön monta kertaa asettumatta mihinkään. Enivei, heräsin kun koirani murisi aivan järkyttävän kuuloisesti. Murahteleehan tuo aina silloinkin kun leikimme, mutta noilla kerroilla sillä on ollut täysin erilainen äänensävy, ihan kuin se olisi niin silmittömän raivon partaalla ettei tosikaan. Ei se muuten saisi aikaiseksi sellaista ääntä.

Olin herätessäni omassa sängyssäni as usual ja koira seisoi takapää huoneessani ja etupää eteisessä. Luulin aluksi että se murisee jotakuta etupihalla (ihan etupihamme vierestä menee hiekkatie, rivitalossa kun asutaan), mutta ei; sinne keittiön ja olohuoneen suuntaan se ärisi ja rohisi. En vielä tuolloin uskaltanut nousta pois sängystä, vaan kävin takaisin maate ja vedin peiton korville. Jonkin aikaa se jatkoi murinaa ja lopetti sitten.

Toisella kerralla kävi ihan samoin, paitsi että tällä kertaa nousin kuin nousinkin ylös sängystä ja menin rauhoittelemaan sitä. Laitoin eteiseen valot päälle ja huomasin koiralla olevan niskavillat pystyssä ja häntä suorana takana: hyökkäysasennossa. :o Silitin sitä varovasti ja kyselin, mitä se murisee. Koira kääntyi katsomaan minua korvat luimussa ja silmät suurina, heilautti nopeasti häntäänsä ja vinkaisi, ja kääntyi sitten tuijottamaan takaisin keittiön ja olohuoneen risteykseen ja aloitti taas murinan. Pelotti kyllä aivan sanoinkuvaamattomasti mutta siitä huolimatta marssin pimeyteen (koira meni edeltä) ja laitoin valot ensin keittiöön ja sitten olohuoneeseen. Koira oli puoliksi osittain olohuoneessa ja tuijotti muristen perimmäiseen nurkkaan päin (jossa en nähnyt mitään though.) Sitten jostain syystä suustani pääsi puoliksi tsoukkina "noniin, sopii tulla tappelemaan jos mieli tekee." :D

Koira lopetti murinan ja oli taas ihan normaalisti, tosin se vilkuili yhtäkkiä hämillään ympärilleen aivan kuin olisi kadottanut sen mitä aluksi niin tiiviisti katsoi. Vilkuilin itsekin jonkin aikaa ympärilleni ja palasin huoneeseeni. Juuri kun olin saanut sammuteltua valot ja käperryttyä takaisin peiton alle, niin säkkituoliinsa käpertynyt koira pomppasi ylös kuin sähköiskun saaneena ja jäi siihen murisemaan katse taas eteisessä. Nousin uudelleen ylös ja laitoin vain omaan huoneeseeni valot päälle sähisten eteiseen "no mitä sinä nyt taas oot vailla? Painu muualle." Ja taas koira hiljeni jälleen, ja yllätys yllätys: säntäsi juoksuun. Se kävi katsomassa keittiössä ja olohuoneessa, palasi hieman varautuneen oloisena takaisin ja nukkui koko yön pää eteiseen päin sänkyni vieressä kovalla lattialla, missä se ei nuku juuri koskaan.

Taidan olla aika jääräpää, kun en kaikesta tästä huolimatta usko mihinkään yliluonnolliseen.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #60 : Marraskuu 07, 2005, 16:25:24 »
Hmm, olen varma että kirjoitin tähän... Mutta ehkä se olikin unta X)

Itselleni ei ole kovinkaan paljon näitä tämmöisiä sattunut. Mutta tuli tuosta Freyan koira-jutustamieleen yksi kesäyö, kun olin kummeillani yötä. Kummeillani on yksi cockerspanieli  (Tellu), ja yksi springelsspanieli (Nelson). Nelson on poika, nuori ja riehakas, kun taas Tellu on vanha jä kärttyisä leidi^^ Nelsson nukkui smassa huoneessa kanssani, ja olen oikeastaan jo tottunut siihen, että hän välillä yöllä murisee ja tuijottaa karvat pystyssä olus ikkunasta. Muuta silloin heräsin siihen, että Nelson tuijotti minua, ja murisí kuin olisin joku ufo. Pelästyin tietysti, koska oli tottunutt siihen, että normaalisti Nelson oli hurjan sympaattinen eläin. Nyt se kuitenkin murisi minulle, ja tietysti pelästyin että kohtahan se hyökkää kimppuuni. Silitin sitä varovaisesti, ja vakuutin että minähän se tässä vain olen. Koira rauhoittui hieman ja kävi lopulta takaisin nukkumaan. Sen yön nukui erittäin levottomasti.

Sitten niit sähkökatkos juttuja... Kerran kun olin kaverini kanssa mökillä, oli aika kova ukkonen. Katselimme TV:tä, ja yhtäkkiä sähköt katkesivat. Hetken kuluttua minä sitten ihan vaan huvikseni napautin sormiani, ja sähköt palasivat takaisin. Olin aluksi hieman hämilläni, mutta myöhemmin unohdin koko jutun. Muistin sen vasta sitten, kun tein parin vuoden päästä seuraavalla sähkökatkoksella saman jutun. Silloin olin kyllä yksin kotona, mutta sama sormien napautus toimi yhä^^

Nyt ei kyllä tule enempää mieleen, ja muutenkin pitäisi mennä karate-harkkoihin, mutta muoksin lisää jos muistan...

Waidy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #61 : Marraskuu 07, 2005, 19:31:31 »
[todellakinofftopic]
Lainaus käyttäjältä: "Fiona Daw"
Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän. Minulla oli hauskaa, kun poltimme ystäväni kanssa minulle levyn, jossa oli sekalaista mitäsattuuta musiikkia. Olimme valikoineet sinne kappaleita täysin summanmutikkaisessa järjestyksessä, tärkeintä minulle oli saada eräs tietty lempikappaleeni poltettua levylle. Se on sellainen kappale, jota minä ja paras ystäväniaina laulamme mukana kun se soi, ja muutenkin musiikkikappale jota olimme lähiaikoina eniten ajatelleet.
Sitten kysyin ystävältäni, että mikä kappale tälle levylle tuli numeroksi seitsemän. Kappas, se oli juuri kyseinen lempikappaleeni.


Tiesitkö, että kristinuskossa numero seitsemän on täydellisyyden luku (esim. Jumala loi maan 7 päivässä)?[/todellakinofftopic]

~

Luin telepatiasta (Härklöntin kurssi) ja päätin jutun luettuani koittaa tätä kaverieni kanssa. Ystäväni Sinin kanssa päätimme koittaa ajatella eläimiä, toinen arvaa. Ajattelin hevosta, pian Sini sanoikin, että "sä ajattelet hevosta". Oli kuulemma nähnyt takaosan hevosesta. Monesti olemme arvanneet milloin mitäkin.

Kerran Sevda ja minä ajattelimme värejä. Heidi seurasi vierestä. Jotenkin se meni sillälailla, että Heidi ajatteli keltaista (minä ja Sevda emme tienneet tätä) ja minä punaista. Sevda arvasi, että ajattelisin ORANSSIA. Punaista ja keltaista sekoittamallahan saa oranssin. Sitten Heidi kertoii, että hei, hänhän oli ajatellut keltaista ja ehkäpä saanut värit "sekoittumaan".

Anki M

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #62 : Marraskuu 10, 2005, 17:53:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Eiren"
Sitten oveen oli koputettu. Siellä oli nainen, jolla oli mukanaan iso ruokakori. Hän sanoi tulleensa tuomaan sen isoisoäidilleni, joka tietenkin yllättyi kovasti, koska ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut tätä naista. Isomummoni jäi siihen kummissaan seisomaan ja katsomaan, kun nainen sitten kääntyi ja käveli pois.

Ja kun tämä nainen käveli, ei lumihankeen jäänyt minkäänlaisia jalanjälkiä.


Tästä tuli mieleen erään tuttavani kertomus, jonka hän kertoi joskus vuosia sitten. Sekin tarina tapahtui sota-aikana, eikä lumihankeen jäänyt jalanjälkiä.

Tuo kyseinen mies ei itse ollut sodassa, koska oli hiukan liian nuori rintamalle. Hän halusi kuitenkin tehdä jotain hyödyllistä ja sai tehtäväkseen ajaa hevosella kuormia. Hän kuljetti kärryissään muun muassa sodassa kaatuneiden arkkuja.

Kerran hän oli pimeänä talvi-iltana eräässä kartanossa, joka oli muutettu sotasairaalaksi. Yhtäkkiä joku paikallaolijoista näki ulkona mustan hahmon. Kaikki ajattelivat että se voi olla desantti (siis vihollisen laskuvarjolla pudottama vakooja) ja miehet päättivät mennä ulos ottamaan selvää.

Miehet jakaantuivat kahteen joukkoon ja päättivät piirittää kulkijan. Toinen ryhmä lähti kiertämään taloa vastapäivään ja toinen myötäpäivään. Lopulta joukkiot kohtasivat toisensa kierrettyään talon ja heidän jahtaamansa musta hahmo oli hävinnyt jäljettömiin. Lumihangessa oli vain miesten omat jalanjäljet.

Kun he sitten sisällä kertoivat tapahtuneesta, joku tiesi kertoa että kartanon tytär oli kuollut ja hänen uskottiin kummittelevan.

En tiedä oliko hahmo sitten loppujen lopuksi kummitus, vai näkikö joku väärin eikä mitään hahmoa loppujen lopuksi ulkona ollutkaan. Voihan myös olla, että minulle tarinan kertonut mies on itse keksinyt koko jutun. Tarina ainakin oli ihan hyvä.

Nejlika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #63 : Joulukuu 10, 2005, 23:35:07 »
Monesti minulle käy niin, että kun olen yksin kotona ja tietokoneella, niin voisin vannoa, että olohuoneessa on joku. Meillä on siis niin, että olohuoneen sohvalta on suora näkyvyys koneelle, ja kun olen koneella, niin tuntuu kuin joku tuijottaisi koko ajan selkää. Karmivaa.

Muutaman kerran olen havahtunut koneella istuessani siihen, että tuntuu kuin joku laskisi käden olkapäälleni, ja sitten tulee ihan järkyttävän kylmä.

Olen herännyt siihen, että joku silittää hiuksiani pois kasvoiltani, ja kuitenkaan kotona ei ole ketään. Se oli pelottavaa.

Ja monesti olen kuunnellut ollessani alakerrassa, että joku kävelee yläkerrassa. Saattaa johtua vanhan talon natinasta tai seinänaapureiden askeleista, mutta ei sekään ole kivaa, kun olet yksin kotona pimeässä.

Yufie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #64 : Joulukuu 11, 2005, 10:48:37 »
Minulle ei ole sattunut mitään hirveän outoa. Muutamia hieman epätavallisia juttuja vaan.

Kerran kun ratsastus tunnin lopussa annoimme hevosille pitkät ohjat, ja kävelimme rauhallisesti maneesia ympäri, satuin ajattelemaan, että olisi tosi kauheaa, jos hevoset nyt säikähtäisivät. Kävelin muutaman metrin eteenpäin kun kuului joku rysähdys ja suurin osa hevosista pilastui ja ryntäili ympäriinsä (oma ratsuni, Chali, ei säikähtänyt..) Sen jälkeen olen yrittänyt olla ajattelematta pillastumista, vaikka en oikein usko että se siitä johtui.

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #65 : Joulukuu 13, 2005, 18:34:50 »
Ei minullekkaan ole tapahtunut mitään erityisen outoa, tai kiinnostavaa, mutta melkein aina kun olen yksin kotona tietokoneella, niin tuntuu kuin joku kylmä käsi tarttuisi olkapäähäni, ja ottaisi siitä palasen.  Se on todella inhottava, ja jopa pelottava tunne, vaikka tiedän että siihen voi löytyä jokin aivan normaali selitys, mutta yksin ollessani se tuntuu pelottavalta.

Ja sitten kerran, juuri kun olin kirjoittamassa päiväkirjaani että toivottavasti eräs poika soittaisi minulle. Totesin tämän olevan mahdotonta, sillä poika ei tuntenut minua, eikä hänellä ollut numeroani. Mutta säikähdin kamalasti kun sitten kännykkäni alkoi soimaan, vastasin, ja kuuliun juuri tämän pojan äänen!! Vaikkei hänellä olisi pitänyt edes olla numeroani.  Eikä hän tuntenut minua. Arvaa olinko onnellinen!!!  Ja hieman peloissani, ei ollut kovin todennäköistä, että juuri kun toivon hänen soittavan minulle, ja hän soittaakin. Eipä silti kovin yliluonnollista, mutta ajattelin silti sen kertoa...
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

PinkuMies

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #66 : Helmikuu 05, 2006, 12:11:12 »
Ei tämä ole niin kauhean outoa tai jotain mutta kerron silti:

Antti Tuiskun "Hei hei mikä sulla on" tai se kappale oli juuri noussut "hitiksi" ja vaikken Antista hirveästi välittänytkään se soi eräänä aamuna päässäni. Istuskelin keittiössä kertosäkeen soidessa pääkopassani, ja juuri kun ajattelin sitä kohtaa "Hei hei mikä sulla on" niin äitini sanoi juuri ne sanat jatkaen laulua siitä. Arvatkaa vaan, olinko ihmeissäni.
--
Joskus käy myös niin, että katson viereeni esim. pelatessani tietokonetta ja siinä istuu kissani. Kun sitten katson uudestaan, kissa on kadonnut vaikken ole kuullut minkään poistuvan pöydältä.
Myös autojen kanssa on käynyt näin; olen istunut autossa ja katsonut taakseni, jolloin siellä on joku auto. Kun katson uudestaan, ei autoa enää ole vaikkei risteyksiä tai muita ole ollut. Se on aika pelottavaa, kun en kauhujutuista/leffoista ja muista tykkää, kun aina kuulee outoja ääniä kun niitä lukee/katsoo. :S
--
Muoks. Tänään kun äiti vei minut kouluun aamulla niin autolle kävellessäni näin katuvalojen olevan vielä päällä vaikka olikin ihan valoisaa jo. Ajattelin että "Miksi noi on vielä päällä täällähän näkee ihan hyvin. Vois sammua" ja heti sen jälkeen katuvalot sammuivat. Kyllä ihmetytti.

punainennikkumatti

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #67 : Helmikuu 05, 2006, 16:46:26 »
Taidampa minäkin pari... öö... pitäisikö sanoa ylilounnollista juttua kertoa.

Olin tarhaikäinen (kai n. 3-5 en muista tarkkaan) olin juuri saanut uudet Titi-nalle kasetin ja pettymys oli suuri kun huomasin, että oikeastaan minulla oli jo se käsetti, mutta siinä oli vain erilainen kansikuva. Sitten kerran otin kasetin mummilleni mukaan ja kuuntelin sitä, mummillani on erittäin vanha kasettisoitin, joka veteli tuolloin jo viimeisiään. Samassa huomasin, että laulut olivat muuttuneet. En koskaan aiemmin ollut kuullutkaan niitä, mikä oli katastrofi niin suurelle Titi-nalle fenille kuin minä olin. Loppujen lopuksi kasetti hävisi, se vain tuntuu kadonneen savuna ilmaan.

Toinen vähän tuoreempi juttu sattui viime kesänä Turun linnassa. Olin siellä äitini kanssa ja aina kun laskeuduin portaita tuntui siltä, kuin minulla olisi ollut vanhanaikainen suurilaahuksinen hame päällä. Se oli aika pelottavaa, mutta loppu huipennus oli vielä näkemättä. Siellä oli silloin joku näyttely kuninkaallisten koruista ja sen ajan vaate muodista. Eräässä lasikaapissa oli pukujen takana kuva jostain sinipukuisesta prinsessasta ja kaiken huipuksi hänen kasvonsa muistuttivat erittäin suuresti omiani... O__o

Poissa tamina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tomaatti
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #68 : Helmikuu 05, 2006, 17:40:47 »
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe. Olisiko suotta siistiä, jos jotain sellaista olisi? Telepaattisia yhteyksiä, enneunia. Kummituksia tai jotain. Ja teidän joidenkin jutut ovat oikeasti niin uskomattomia ja sellaisia. Kummitustalot ja koirat. Jaa-a.

Minulle tulee hyvin usein sellaisia varoittavia tuneita. Esimerkiksi, olen tehnyt monta tuntia jotain juttua koneella. Sitten tulee sellainen tunne, ihan yhtäkkiä, että äkkiä, äkkiä, tallenna! Tallennan, ja kas. Pari sekuntia sen jälkeen kone tilttaa, ja jos en olis tallentanut, kaikki olisi kaspana. Tai kävelen metsäpolkua kotia kohti, minulle tulee tunne, että nyt kyllä juokset ja lujaa. Ja kas, vähän hölkättyäni kauempana näkyy mies. Siniset tuulihousut ja parta, ainakin muistaakseni, jotenkin pelottavan näköisesti lähestyy. Juoksen niin lujaa kuin vain pääsen. Luulen sen olleen mielikuvitustani, mutta kas. Muutaman päivän päästä tapasin pari ystävääni, jotka kävivät silloin koulua ihan siinä polun vieressä. Ja kertoivat, että metsässä oli kuljeskellut joku mies, jokin teräase kädessä, ja että koko koulun oppilaat olivat joutuneet viettämään vähän aikaa välitunnit sisällä. Että tuosta "vaistosta", niin kuin sitä kutsun, on aika paljonkin hyötyä. Tiedä sitten, voi olla hyvinkin sattumaa, mutta ei se haittaa. Vähän tuon tapainen on se tunne, kun tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen vain yhtäkkiä varma, että nyt kyllä tapahtuu näin. Esimerkiksi, tunnilla vaihdamme paikkoja. Ajattelen, että nuo kyllä arvotaan vierekkäin. Kas. He ovat vierekkäin. Noin tapahtui parille parille. Joskus tulee sellainen fiilinki, että nuo kyllä vielä ovat yhdessä. Sitten naureskelen, että voi luoja, mistä tuonkin keksin. Ihan mahdotonta. ja niin käy. Se kyllä voi tapahtua siksi, että havainnoin niiden käyttäytymistä, tiedä häntä. Tuollaista tapahtuu muissakin asioissa, ei nyt vaan keksi esimerkkiä.

Enneuniakin joskus nähnyt. Esimerkiksi, näin unta, että mummoni ja pappani kissa oli omituisen laiha ja käveli niiden pesuhuoneessa onnettoman näköisenä ja sitten pökertyi. Sain tietää seuraavana päivänä, että se kissa oli kuollut. Saanut veritulpan ja halvaantunut. Pesuhuoneeseen. Mummonikin on nähnyt enneunia, mikä on aika mielenkiintoista.
Oli muutenkin aika huono syksy meidän suvun kissalle. Kaikki kissanomistajat menettivät pikku kultamussukkansa puolen vuoden sisällä.

Sitten, tämä nyt ei ehkä ole hirveän enteellistä, mutta nimeni on Paula. Ja se symboloi pientä tms. Ja, minä olen aina ollut maailman pienin. Tai no. Pituussuunnassa.

TÄMÄ ON VIESTI NO. 123. ENNE, sanokaa minun sanoneen :D

Minulla on muuten aina hirveä pakko katsoa, onko suihkussa ketään, kun tulen pesemään hampaitani. Uskotte, että oli maailman kamalin tunne, kun siellä OLI joku. Isosisko oli (luoja ties miksi) hiipparoinut takaovesta sisään, ja piileskeli suihkussa, että en huomaisi tätä. Kai sillä oli toiselle siskolle asiaa.
"Hehe, I wonder about that..."

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #69 : Helmikuu 06, 2006, 18:15:19 »
No, onhan näitä minullekin käynyt. Viimeksi eilen kävin bestikseni kanssa puolen tunnin keskustelun pelkillä lyhyillä (korkeintaan 5 kirjainta) sanoilla ja äänteillä. Tällaiset keskustelut ovat meille aika yleisiä, varsinkin, kun olemme porukan kanssa (siis muiden kavereiden). Puhumme mitä sattuu tällä omalla kielellämme ja suunnilleen arvaamme mitä toinen tarkoittaa. (Tykkäisin sanoa, että nyt tiedän, mitä kunnon katsekontakti meinaa, sillä ilmeistä tajuaa yllättävän paljon.) Joko tämä on sitä, että tunnemme toisemme tosi hyvin, tai sitten me vain harjoitamme telepatiaa.

---

Sitten, olin ykkösellä (tai kakkosella) kuitenkin, siitä on jo reippaasti aikaa. Olimme kavereiden kanssa koulun metsikössä leikkimässä ja sitten yksi kaverini nojasi puuhun. Se oli aika pieni puu (mutta kuitenkin sellainen, jonka ei pitäisi kaatua, vaikka siihen nojaa. Siis runko halkaisijaltaan öbaut 15cm), Sitten siis mä seisoin sen puun edessä ja äkkiä se vaan kaatu. Vaistovaraisesti mä kyykistyin ja se puu jäi silleen killumaan siihen, että tunsin sen selässäni ihan keposesti. No tulin aika hanakkaan tahtiin pois siitä puun alta ja just samalla hetkellä, kun pääsin pois, se rysähti maahan. Oudointa oli se, että puulla ei ollut mitään, mihin jäädä kiinni (tai siis nojaamaan) Se jäi ihan ilmaan, juuri sille korkeidelle, etten liittaantunu alle.

---

Toisesta on vielä kauemmin, oisinko ollu jotain kuus tai viis. Niin siis sillon oli yö ja ihan pimeetä. Siis oli joku uusi kuu, ettei ulkona tosiaan nähnyt mitään. Oli kai joku lokakuun loppu/marraskuun alku ja ensilumi just satanu. Kattelin siinä sitten ulos ikkunasta ja yhtäkkiä joku keltanen ja hohtava lens ikkunan ohi. No, ei siinä mitään, räpyttelin silmiäni, eikä sitä näkyny enää missään, mutta jatkoin tuijottamista. Olin jo nukahtaa (miks en menny nukkumaan o.O??) kun se yhtäkkiä lens uudelleen. Siinä vaiheessa pomppasin ylös ja huusin porukoille et "kattokaa, näitteks?" Ne vaan katto mua kummissaan ja se siitä. Kukaan ei muistele sitä enää... Paitsi minä tietysti.

---

Ja vielä yksi, kaikista maagisin ja ihanin. Mulla on pehmolelu, oon saanu sen joskus kauan sitten lahjaks, ja tiesin heti sen saadessani, että siihä oli jotain erikoista. Pian se erikoisuus paljastu, kun huomasin, että jos laitoin sen johonkin kipeeseen paikkaan (siis jos mullon vaikka selkä kipee, niin selän päälle) ja pidän hetken siinä, niin kipu katoaa. Kellekkään en oo tästä kertonut, mutta aina se tehoaa.

---

Ai joo ja sitten nään tosi usein kissani, jossain, missä se ei tosiaan ole. Ja deja-vú:t on tuttuja myös. Ja heiluri sydeemii on kokeiltu ja toiminut on. Sen lisäksi kaverini ennusti minulle korteista; Ensimmäisen kerran se oli tsoukki, tokalla kerralla (kun tuli täsmälleen samat kortit, täsmälleen samassa järjestyksessä) pistettiin se sattuman piikkiin, mutta kolmannella kerralla aloin jo oikeesti uskoa siihen.

---

Ai niin ja sitten joskus viime talvena, mentiin kavereitten kanssa koulun vessaan. Siellä on peili, josta näkee kokovartalo kuvan ja mepä sitten fiksuina likkoina mentiin ja ruettiin hokemaan mustaamaijaa peilin edessä. No ekalle kamulle ei käyny mitään. Tokan kamun kohalla kuulu kolaus (ei vialä sillon tiietty mistä, mutta sekin selvis). Kolaustahan ruettiin kattomaan, että mistä se tuli, ja me tultiin siihen johtopäätökseen, että puukko oli pudonnu lattialle. Mistä, sitä en tiiä, mutta siinä se oli keskellä lattiaa ja osoitti meihin. No, me sitten nostettiin se lavuaarin reunalle ja se siitä.
No, sit tuli mun vuoro hokea. Menin peili eteen ja vähän mua arvelutti, mutta hoin silti. Ehkä noin puolessa välissä mun hokemista, puukko tippui uudelleen, taas terä meihin päin. No, jatkoin silti. Jokaisella kerralla kun sanoin, niin meni kylmiä väreitä. Ja sitten, kun pääsin loppuun, hirveä rymäys ja ikkunan takana kulki joku. Ikkuna on vielä sellasessa kohassa (ulkoapäin siis), ettei se takana voinu kulkee ketään. Siinä vaiheessa me lähdelttiin kiljuen ulos ja kukaan ei enää koittanu mustaamaijaa. Senpituinense.

---

Ah, vielä on yk... kaksi. Ensimmäinen on sellainen, että olin kotiarestissa, ja oli lauantai, mutta mulla ei ollu karkkia. Kaverini oli meillä. Istuttiin mun huoneessa ja surkuteltiin sitä, ettei ollu karkkii, enkä mä ees saanu lähtee kauppaan. No, sitten äkkiä joskain rupes putoileen karkkia. Ovi ja ikkuna oli kiinni ja kummallakaan meistä ei oikeesti ollu karkkia. Sitä vaan putoili lattialle.

---

Toinen on sit sellanen, kun olin bestikseni kanssa pihalla. Oli täysi kuu ja pimeetä, meidän takapihalle oli kolattu rinki lumeen. No kaverini rupes siinä sitten että "voi vitsi, spooky!". Sit mä menin rinkiin laitoin kädet sivuille ja aloin pyöriä. pyörin, ja kaaduin. Pariinkin kertaan. Sitten kaverini tuli sinne rinkiin ja alkoi hokea semmosta lorun pätkää. Itseasiassa Cradlen (bändi) Satanic mantraa. No, minä pyörin taas ja kamuni hoki ja sillä kerralla pyörinkin tosi pitkään. Itseasiassa pääni ihan sekaisin, oli tokkurassa vielä pari minuuttia se n jälkeenkin. Mutta eniveis, siis pyörin ja lopulta pyörintäni loppui siihen, kun tuli maa vastaan. En ollut tuntenut kaatuvani, äkkiä vain olin maassa, enkä päässyt ylös, saatika sitten nähnyt selvästi. Kaveri istui siihen viereeni ja mä rutistin silmäni kiinni. Sitten, kun avasin ne, niin helkkari, eka mitä näin, oli tähden lento. Eipä se muuten mitään, mutta kun kaverini lopetti hokemisensa kaatumiseni aikaan ja jäi kohtaan, jossa sanottiin "Archangel, Dark angel, lend me thy light"...  No, minullahan vilisi silmissä, joten kuittasin sen hetkeksi sillä, mutten enää sitten, kun kaveri kysyi, että "Näitkö säkin ton?" Olin ihan mykkä ja sitten nyökkäsin. Hetken me toivoimme hiljaa mielissämme ja sitten minulle tuli outo tunne, enkä uskaltanut enää olla siinä ringissä, joten kompuroin vieläkin tokkuraisena pois sieltä. Sen jälkeen en siihen ole astunut varpaallanikaan. Tuo oli siistiä jne. Ei edes pelottavaa, mutta siitä vaan tuli sellainen tunne....

---

Aa, muistin vieläkin yhden. Näitähän on tullut koettua aika monta.
Siis, menin siskoni kanssa luistelemaan, tulin jäälle ennen häntä (siinä on rinne, eli jäälle ei näe ennen kuin n. 2 metrin päästä). No otin suojat pois luikkareista ja vasta siinä vaiheessa kun olin jäällä, vaivaudun nostamaan katseeni maasta. Ihan edessäni seisoi joku tuntematon mies pullo kädessä.  Hän vain seisoi ja minä vain seisoin ja sitten, käännyin katsomaan missä siskoni oli tulossa, ja pääsisikö hän rinteen varmasti ylös asti. Siskoni oli jo tullut jäälle, joten ei siis huolta, käännyin katsomaan uudelleen miestä, ihan vain uteliaisuuttani olin kysymässä, kuka hän oli, mutta hä olikin kadonnut. Poissa. Ei missään. Hävinnyt tyystin. Katselin ympärilleni, ei kukaan voi poistua niin äänettömästi ja nopeasti, ei varsinkaan joku todennäköisesti humalainen. Pelottavaa, en edes tajunnut kysyä systeriltä, näkikö hän miten ukkelille kävi (tai oliko koko ukkelia). Hrr.
muokki/// itseasiassa systeri sanoo, ettei sitä ukkelia ollut, tai ainenkaan hän ei sitä nähnyt.

---

Ja muistin vielä yhden. Joskus olisiko ollut viiden tai kuuden vanhana, oli lähimetsässä leikkimässä. Yksin. Ja olen nyt ihan satavarma, että siellä ei tosiaankaan ollut ketään. Kuitenkin joku kutsui minua nimeltä syvemmälle metsään. Ja hän käytti minusta välillä lempinimiä, joita vain kotiporukat tietävät. No, sitten aloin tietty uteliaana pikkutyttönä kävellä kohti ääntä, mutten löytänyt ketään. Seuraavaksi ääni kuului sivulta. Käännyin ja lähdin sinne. Pari kertaa lisääkin ja kokoajan syvemmälle metsään. Ja vähän ajan päästä tajusin olevani eksyksissä... Olin itseasiassa tosi syvällä metsässä, koska sinne ei kuulunut edes etäisesti autojen tai muitten äänet. Enkä ole muuten sen jälkeen onnnistunut löytämään sitä paikkaa... Ei sitä ole edes kartassakaan! Olen siitä varma. No sitten siis kun huomasin olevani siellä eksyksissä, en ajatellut sitä vakavana asiana, sillä paikka oli niin nätti. Se rajautui lampeen ja sen ohi kulkevaan jokeen ja siellä oli puskia ja tuomia, jotka kukkivat, kukkia, sammalta, vanhoja suuria puita, heinikkoa, iso kivi. Sinne tuli auringonvalokin ihan kuin jossain elokuvassa.
 No minä sitten tutkiskelin paikkaa ja siinä meni ihan kivasti aikaa. Vasta silloin tajusin tosissani eksyneeni, kun alkoi tulla pimeä. Siitä näkyi mukavasti auringon lasku ja sinne alkoi tulla kylmäkin. Hyttysiä siellä ei ollut, eikä perhosia, mutta jotain siellä lenteli, en oikeen muista mitä. Sitten siellä oli ihan kummallinen lintu. Se oli ihan vihreän keltainen ja sillä oli punainen nokka. No ei siinä vielä mitään, mutta se lintu puhui. Se sanoi että pitää juosta pois, eikä tosiaan saa kuunnella yhtäkään ääntä, joka kutsuu ja että pitää kääntyä sinne minne vaisto sanoo, vaikka miten ihmetyttäisi. No, kai sitä vähemmästäkin säikähtää.
Lähdin siis juoksemaan ihan ns. sokkona. En tiennyt yhtään minne olin menossa ja koko ajan menin vain sellaisiin paikkoihin, joita en tullessani ollut nähnyt. Välillä oli tosi pelottavia paikkoja, välillä vähemmän pelottavia. Sitten kun loppujen lopuksi tulin pois metsästä, niin se olikin ihan eri metsä, kuin mihin olin mennyt. Niiden metsien välissä on iso tie, joten en usko, että olisin juossut sen yli, mutta sieltä metsästä minä kuitenkin pois tulin.
No, onneksi se paikka oli tuttu ja osasin siitä kotiin ja niin pois päin, että kaikki oli hyvin. Eikä mulle ollu sattunu vahinkoa. No, kun pääsin kotiin juoksi oikopäätä saunaan, koska vaisto sanoi niin, en siis uskaltanut tehdä muutakaan. No, hyvähän se, mutta sitten äiti huusi syömään ja minä huusin takaisin, että en tule. No pari kertaa se sitten huusi ja kun viimein menin syömään niin sain homeista leipää ja mahataudin. Hyvin tää pelaa.

Tää on muuten vähän kuin uni tää juttu. Muistan sen aina hetken ja sitten se vähitellen katoaa... Just niinkuin uni. Nytkään en oo varmaan kolmeen tai neljään vuoteen muistanut mitään. Ja tää on sit se juttu, mitä kukaan tuskin uskoo...

---

Ja vielä...

Olin eilen linja-autossa, istuin kamuni kanssa takana ja äiti edessä. Välillä ei ollut ketään tuttuja. No kuuntelin sitten musiikkia ja yritin nukkua (kamu teki samoin) ja sitten yhtäkkiä se musiikki siin soittimessa lakkas ja se soitin alko kuiskia mun nimeä. Mä heräsin ja katois että kukakohan se ois voinu olla, joka kuisku mulle, mutta kamu nukku ja äiti oli omalla paikallaan (eli sen oli pakko olla joko soitin tai jotain veri spuukia). No se siitä, ei mitään... Enkä lähteny etsimään ääntä (joka kyl ois voinu tulla vessasta, jos siellä ois ollu ihan kiusana vaan joku tuttu jota en vaan ollu nähny). Mut jokatapauksessa, mä hymyilin sille jutulle aika kauan tyyliin ´voi juma, mä kuulen ääniä´ . Muttei siitä sen enempää.
Ég á heiminn! :}

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #70 : Helmikuu 08, 2006, 15:40:57 »
Hui. O__O Nää on pelottavia.
Outoja juttuja teillekki käyny.

Minulle ei ole oikeastaan käynyt koskaan mitään ihmeellistä, ainakaan en muista mitään. Eli tuskimpa mitään mullistavaa on koskaan käynyt, muistaisin jos olisi.

Kuitenkin näitä pikkujuttuja on käynyt; jos toivon että joku kaveri tulisi messengeriin, niin jihaa, kaveri juuri kirjautuukin sisään. Se nyt on ihan sattumaa.
Olen myös huomannut (niinkuin ilmeisesti monikin teistä) että jos toivon kovasti jotain, niin toivo toteutuu. O.O Esimerkiksi viime viikolla minulla piti olla ruotsin esitelmä, ja olin unohtanut tehdä sen. Esitelmän piti olla tiistaina, ja maanantai iltana rukoilin että se siirtyisi seuraavalle viikolle. Seuraavana päivänä koulussa ilmoitetaan, että luokkaretken takia ruotsintunnit siirtyy viikolla. Se oli aika jännää, muttei pelottavaa. :>

Joskus näen sellaisia pikkuisia, muutaman sekunnin pätkiä tulevaisuudesta esim. unessa tai muuten vaan joskus päivälläkin, jos vaan istun jossain tai katson puolisilmällä telkkaria tms. Se on outoa, ensin en tajua että olen edes nähnyt jotain, ja ehkä muutaman päivän päästä tapahtuu jotain sellaista minkä olen nähnyt, ja vasta silloin ymmärrän että hei, tiesin että jotain tällaista tapahtuu. Että olen jo nähnyt sen.

Kuumeessa ollessani näen paljon harhoja (ja kuume onkin syy niihin kaikkiin, eli mikään niistä ei ole totta). Seinät alkavat yhtäkkiä liikkua nopeasti, ja kun räpäytän silmiäni, seinät ovat taas normaalit; se on yksi yleisimmistä. Myös pehmoleluni liikkuvat ja varjoista muodostuu pelottavia kuvia.


"Ja déja vu-ilmiöt ovat liiankin tuttuja. Niitä sattuu minulle lähes viikoittain. Alkaa käydä pelottavaksi."

Minäkin näen niitä, todella usein. Melkeinpä parin päivän välein. Ne eivät pelota minua yhtään, pidän siitä tunteesta. Muistan erityisesti sen päivän, kun olimme lähdössä kauppaan, ja isäni jäi juttelemaan naapurin ukkelin kanssa jostain hiekoituksesta, joka piti kadulle hoitaa. Yhtäkkiä tuli tunne, että tämä on jo tapahtunut, ja se oli niin vahva, että olin varma siitä että se oli jo kerran tapahtunut. Pystyin arvaamaan isäni ja naapurin lauseiden loput, ja kysyinkin naapurin mentyä, että taasko te siitä sovitte. Tiesin jopa sen etukäteen, että milloin hiekoitusautot (vai mitkä lie) tulevat. Isä ihmetteli. Ja minä.

Kun olin ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa Espanjassa, minulle tuli monta kertaa päivässä déja-vuita. Se oli jännää, jospa olen joskus edellisessä elämässä asunutkin siellä? :>
Ainiin, ja juuri samalla reissulla Espanjassa, minä ja ystäväni lähdimme ensimmäisenä päivänä etsimään lähintä uima-allasta (hotellillamme ei ollut). Hyppäsimme sellaisen hauskan pikkujunan kyytiin, joka kiersi sellaiset muutaman kilometrin lenkin seudulla. (juna siis oli ihan sellainen, mikä liikkui suunnilleen kävelyvauhtia, ja siihen/siitä pystyi hypätä pois milloin tahtoi.) No, näimme muutaman kymmenen minuutin päästä uima-altaan, ja hyppäsimme kyydistä. Uima-allas olikin toisen hotellin alueella, ja siihen ei saanut mennä muut uimaan. Emme sitten tienneet, mitä tehdä, kun ystäväni vanhemmat olivat hotelilla, eikä meillä kännykkää soittaa heitä hakemaan. Lähdimme summassa kävelemään jotain reittiä, eikä se edes ollut se, mistä tulimme junalla. (olimme n. 10v, kyllä sitä on pienenä typerä o.O) Kokoajan tuli tunne, että pitää kääntyä jostain tietystä kulmasta, ja löysimme heti hotellille (tosin jotain ihmeellistä kautta tulimme) ilman mitään eksymisiä. Se nyt olikin ihan sattumaa, mutta outoa kuitenkin; Espanjassa, paikassa missä en ennen ole ollu, ja kävelimme siellä aivan kuin kotonamme. Hih.

Loppu.

tuokkonen

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #71 : Helmikuu 08, 2006, 20:45:09 »
Kun olin pieni, ja heräsin yöllä unistani, muistan että monta kertaa tapahtui niin, että sama henkilö olisi käynyt ikkunaani koputtamassa. Hän viipyi vain hetken ja sitten poistui. asunmme keskellä korpea ja mietin aina, kuka hän oli. Hän muistutti sitä kivisten ja sorasten ukkelia, en nyt muista minkä niminen, mutta silti.
Nukuin siihen aikaan samassa huoneessan kahden siskoni kanssa, mutta he evät olleet koskaan tavanneet mitään samankaltaista.. Minua pelotti ja menin aina äitin viereen nukkumaan:D

olen ollut aina huono nukkumaan ja muistan montakin tapahtumaa,
että olen herännyt yöllä ja nähny jotain kummaa. kerran näin valkoisen hameenhelman huoneeni ikkunan edessä ja kuulin outoa huminaa, mutta jälkeenpäin ajattelin että se oli uni.. mutta ei sitä voi tietää, se oli niin todentuntuista.
"osaan" vaihtaa uneni toiseen, esim. jos näen mielestäni huonoa /pelottavaa/pahaa unta, päätän että katson toista unta, ja hUpsis vaan, olen jo toista unta katsomassa:D hassua, eikö totta. Ja yleensä saan itse päättää millaista unta näen,pelkällä tahdonvoimalla mutta se ei tepsi aina.
että semmosta:D

Lexie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #72 : Helmikuu 08, 2006, 21:35:54 »
Tosi spookya...

Mutta onpa jotain tapahtunut minullekin. Tästä on noin kolme vuotta. Tai kaksi, ei voi ottaa selvää. Olin siskoni kanssa istumassa olohuoneessa ja katsoimme televisiota kun yhtäkkiä kuului sellaista pienen tytön ääntä. Tai oikeastaan laulua, sitten kuului vain sellaista rätinää, aivan kuin radiossa kun vaihdetaan kanavia. Kävimme sitten tarkistamassa, ettei cd-soittimet tai tietokone olleet päällä, eivätkä ne edes olleet. Radiokin oli käännetty pois, mikä olisi ehkä selittänyt äänet, koska radio aina väliin temppuilee. Mutta tosi outoa se oli. Viime viikolla tulleessa Lost-jaksossahan oli se radiopuhelin-juttu. Melkein kuin se.
Eikä se siis tullut telkkarista, koska se oli varmaan joku Kauniit ja rohkeat tai Emmerdale.

Kuunsirppi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #73 : Helmikuu 08, 2006, 22:20:22 »
Kun mietin kerran, että mitenköhän se meni se Kelly Clarksonin uusin laulu, mutta muistin kuitenkin, että se oli hirmu hyvä, toivoin kuulevani sen radiosta, mutta ajattelin, että ei se kuitenka oo, no laitoin radion päälle ja sieltähän se tuli, olin aivan ihmeissä. ^^

Vetehine

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #74 : Helmikuu 09, 2006, 21:58:22 »
Minulle käy ysein sellaista että näen jotain silmäkulmassani.
Esimerkiksi kerran kun kävelin raiteilla näin kuinka silmäkulmassa mustakaapuisen miehen joka kurotti minua kohti, hänen kasvonsa eivät näkyneet kaavun hupun alta.
Tavoittelin perhosveistä ja lähes löysät housuissa käännyin.
Ratavalot olivat näyttäneet silmäkulmassa ihmiseltä.
Ratavalot olivat sellainen neljäsosa pallon muotoine you Know.