Kirjoittaja Aihe: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)  (Luettu 47379 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Spectre

  • Wraith
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Lainaus käyttäjältä: Kahvimuki, alkuperäisen topicin luoja
Mielenkiintoni heräsi kun lueskelin teidän unianne ja kokemuksia spiritismistä. Yliluonnollisuudetkin ovat mielestäni kiinnostavia, joten eiköhän jaeta kokemuksiamme. Minä aloitan:


Entinen opettajani kertoi joskus lapsuudestaan yhden jutun, käynnistään kerran kirkossa perheensä kanssa.

Kirkossahan ei tapahdu ikinä mitään huikeata, joten häntä alkoi väsyttämään ja päätti kohdistaa ajatuksensa johonkin muuhun, joka sattui olemaan kirkon katossa riippuva kiekonmallinen kynttelikkö, jossa paloi ympyränmuotoisessa rivissä noin 10 kynttilää. Hän oli yhtä kynttilää katsonut jotain puoli minuuttia... ja se yhtäkkiä sammui. Hän siirsi katseensa toiseen kynttilään, ja sekin sammui, mutta heti. Muita kynttilöitä hän ei saanut sammumaan, mutta kahden kynttilän sammuttaminen pelkän katseen voimalla on jo aika saavutus.

Jatkakaamme tästä.

//Toimimaton linkki poistettu. -gamma
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 04, 2011, 15:54:00 kirjoittanut gamma »

Nimrodel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #1 : Maaliskuu 21, 2005, 14:36:29 »
Ihan vain tällainen pieni juttu, ei mitenkään yliluonnollinen tai päätähuimaava, mutta kerron sen kuitenkin.

Suurinpiirtein 9-vuotiaana katsoin elokuvaa televisiosta. En ollut koskaan nähnyt sitä, joten en voinut arvata tapahtumia ennakolta. Eräs päähenkilöistä istui nojatuolissa, kuten minäkin. Yhtäkkiä päätin käväistä jääkaapilla, joten pomppasin tuolistani ylös. Samalla hetkellä päähenkilö nousi myös tuolistaan ja lähti kävelemään minusta päin katsottuna oikealle, minne olin myös itse suuntaamassa. Se tuntui aika mielenkiintoiselta : )

Hömötiainen

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #2 : Maaliskuu 21, 2005, 15:36:57 »
No, oltiin syyslomalla Lontoossa ja Pariisissa. Olimme Pariisissa sillä 47 ha hautausmaalla. Kävelimme ympäriinsä vartin, kunnes isä kyllästyi ja lähti hotellille. Minä, äiti ja pikkuveli kiertelimme vielä vähän aikaa, kunnes alkoi satamaan ja kiiruhdimme erään "katoksen" suojiin. Sellaisen krekkalaistyylisen katoshaudan. Istuimme hautapaadella ja kuivasimme hiuksiamme. Yhtäkki paadelle asetetut tavarat putosivat kaikki maahan, vaikkei edes tuullut. :o Eikä kukaan ollut koskenutkaan niihin paadelle asettamisen jälkeen. Ja se oli jykevä kivipaasi, joka ei olisi helposti liikahtanut.

Cosette

  • Ankeuttaja
yliluonnollista .. huuh
« Vastaus #3 : Maaliskuu 23, 2005, 15:02:51 »
Mun ns mummoni kertoi minulle että

  Lapsena (ehkä noin 7 vuotiaana) sairastui  tosi pahasti , niin pahasti että joutui makaamaan kokoajan vuoteessa ja olisi siihen sitten kai voinut kuollakkin (en tiiä taudin nimee mut siinä tulee tosi kova kuume ja sairaat säryt) .. yöllä mummoni heräsi johonkin ja näki valkoisen hahmon vuoteensa vierellä  (oli pimeet mut kyl valkosen erottaa pimeeskin) .. aamulla mummoltani kuume laski ja olokin parani .. kun mummoni sitten jossain vaiheessa päivää että kuka hänen luonaan oli käynyt .. niin ketään ei ollut käynyt hänen luonaan (ei ainakaan ketään valko asuinen..) äiti kävi kerran yöllä katsomassa ei muut .. voihan olla että mummoni kuumeisena näki harhoja tai jotain muuta semmoista mutta mikä selittää äkillisen tervehtymisen .. siinäpä arvoitus ..

Poissa Hailie

  • Inhimillinen sanataituri
  • Vuotislainen
    • Komero
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #4 : Maaliskuu 23, 2005, 15:15:35 »
En nyt tiedä onko tämä semmoinen, mutta aina välillä alan ajattelemaan jotain ihmistä (esim, eilen erästä rinnakkaisluokkalaistani kun olin kävelemässä Korson asemalle) ja se saattaa tulla yllättäen vastaan o.O siis mtn todennäköistä on, että hieman koulujen loppumisen jälkeen joku ihminen kävelee ulos junasta ja melkein törmää suhun?

On varmaan muitakin, muta en muista koskaan mitään ^^

Ja stn ne yleiset että tietää mitä joku toinen sanoo ym.. Yhtenä kesänä päätin melkein kaikki serkkuni lauseet ;) (MansikkaPusu: Anteeksi siitä)
Merkityksetön yhteensattuma
D.Adams

Digby

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #5 : Maaliskuu 23, 2005, 19:36:01 »
Tämä pari vuotta sitten minulle ja kaverilleni. Olimme leikkimässä meidän pihalla, tai no oikeastaan maantiellä. Yhdessä vaiheessa huomasin sellaisen pisteen vähän kuin lentokoneen taivaalla, mutta se liikkui ylös ja alas. Käskin kaverianikin katsomaan tätä ja katselimme sitä "lentokonetta" kunnes näimme toisenkin lentokoneen tavallaan ajattavan sitä. Katsoimme sitä jonkin aikaa kunnes alkoi kuulumaan samanlainen ääni kun suihkari lentäisi tosi lähellä. Lähdimme juoksemaan meidän ovelle kiljuen ja menimme sisään. Äiti kysyi mitä kiljuimme ja selitimme jutun. Äiti ei ollut kuullut sitä suihkarin tapaista ääntä vaikka yleensä suihkarin ääni kuuluu sisälle asti. Se  oli aika pelottavaa varsinkin kun olimme aika pieniä silloin...

Olemme nyt ATK-luokassa ja minä luin jotain tekstiä ja kaverini huusi että nimeäni. Katsoin kaveriin päin ja hänen tietokoneellaan luki isolla potuttaako ja olin päättänyt tekstin juuri samaan sanaan. Hauska yhteensattuma :)

eishi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #6 : Maaliskuu 23, 2005, 21:13:11 »
Tämä juttu tapahtui minulle toissapäivänä. Olin tulossa kouluun aamukahdeksaan, masentuneena ja synkkänä ja hyräilin itsekseni Green Dayn "Boulevard of Broken Dreams"-kappaletta, joka sopi hyvin tunnelmiini ja toivoin kuulevani sen radiosta, kun tulisin kotiin. Kouluni lähellä (tai oikeastaan vieressä) on luistinrata, jossa on sellaiset... kaiutinjutskat ja musiikki milloin miltäkin kanavalta kaikuu koko kansalle. Mikäpä muukaan kuin Boulevard of Broken Dreams soi siellä.

Eipä tämä vielä mitään. Lähtiessäni koulusta hyräilin jälleen kappaletta ja kappas vain, siellähän se soi uudestaan. Ei erityisen mystistä eikä pelottavaa, mutta veti kyllä suun hymyyn.

Poissa Sister Grace

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #7 : Maaliskuu 23, 2005, 21:15:07 »
Minulle sattui kerran pienenä niin, että heräsin keskellä yötä kesken kamalan painajaisen (en harmikseni enää muista mitä painajaisessa tapahtui). Avasin silmäni ja sujahdin nopeasti peiton alle, kuten minulla tuohon aikaan oli tapana herättyäni kesken painajaisen. Oltuani piilossa jonkun aikaa nostin peiton päältäni ja näin että käytävän toisessa päässä (huoneeni oli tuolloin erään lyhyen käytävän päässä ja oveni aina auki, jotta voisin huuta äidin apuun jos minua alkaisi pelottamaan liikaa. Olin pelokas lapsi.) seisoi mies, joka näytti aivan isältäni nuorena. Minä säikähdin ja piilouduin fiksuna tyttönä takaisin peiton alle. Kului taas muutama hetki, ennen kuin uskaltauduin kurkistamaan peiton alta. Ja siinä se sama... olento taas oli. Tosin se oli tällä kertaa se seisoi käytävän puolessa välissä. Ja ei kun takaisin peiton alle. Tullessani kolmatta kertaa ulos lakanoiden välistä, mies oli siirtynyt seisomaan huoneeni ovelle. Se taisi olla minulle jo hieman liikaa. Puristin silmät kiini, aloin kirkumaan täyttä kurkkua ja huusin äitiä apuun. Ja kyllähän se äiti sieltä lopulta tulikin ja samalla oli kadonnut myös tuo mystinen mies.

Melko kauan uskoin nähneeni aaveen tai jonkin henkiolennon, mutta nykyään uskon, että en ollut aivan täysin hereillä (jos ollenkaan) nähdessäni tämän kyseisen isääni muistuttavan miehen. Olinhan juuri nähnyt painajaisen... Ainoa asia joka minua edelleen hieman epäilyttää oli se että, olin kyllä omasta mielestäni hyvinkin hereillä. Järki tosin kertoo muuta.

Toinen outo juttu tapahtui, minun ollessani n. 10-vuotias. Mummoni oli kuollut melko vasta ja surin häntä kovasti, sillä hän oli isovanhemmistani minulle läheisin. Eräänä päivänä serkkuni Ville ja Tytti (jotka molemmat ovat minua ainakin 6 vuotta vanhempia) olivat meillä kylässä. Vanhempani eivät olleet kotona ja me istuimme kaikki olohuoneen sohvalla, jutellen mummostamme (siis minun ja Villen mummosta, Tytti on serkkuni toiselta puolelta) kun yllättäen tuntui kuin joku olisi hengittänyt takanani, tunsin kuinka lämmin ilmavirta liikutteli hieman hiuksiani. Tunne kesti vain muutaman sekunnin ajan ja Ville oli tuntenut saman "hengityksen". Outoa tässä oli se ettei Tytti ollut tietävinään koko asiasta. Hän ei ollut tuntenut mitään, vaikka istuimmekin tiivissä rivissä.

Järki sanoo taas jotain vallan muuta kuin mielikuvitus. Järki kertoo näin: Me kaikkihan tiedämme että joskus esim. verhot heiluvat itsestään jos ne on asetettu patterin ylle, johtuen siitä että kuuma ilma nousee ylöspäin (korjatkaa jos se ei mene ihan noin... ^^''). No, se sohva jolla istuimme sattui olemaan patterin edessä... Mutta silti, ainakin vielä silloin se tuntui hyvin salaperäiseltä ja mystiseltä. :P

Poissa tamina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tomaatti
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #8 : Maaliskuu 24, 2005, 14:30:33 »
Mummuni on kertonut tämän miulle monasti :)

Eräänä yötä hän näki unta, että isäni (eli siis hänen poikansa) oli tullut sininen paita päällä sanomaan hänelle, että "äiti, mä jäin auton alle". Noh, seuraavana päivänä isäni todella jäi auton alle, ja hänellä oli se sama sininen paita päällä kuin unessa. ja paita oli ostettu samana päivänä... sattumaako?

ja mua hämää hirveästi. Aina ko mun pitäisi nukkua, alan kuulla ikään kuin puhetta, niin kuin joku amerikkalainen mies puhuisi telkkarissa. Telkkari ei kuitenkaan ole päällä. Ja kuulosaa, että joku painelisi hiiren painiketta ja kirjoittaisi jotain näppäimistöllä. eikä siellä ole ketään. (tähän väliin sellainen pelottava Whoo- äännähdys, uknw)

Jotain akustisia harhoja vain. Ärsyttävää silti.
"Hehe, I wonder about that..."

Poissa Tiukukello

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #9 : Maaliskuu 25, 2005, 14:37:52 »
Hm.Yleensä, kun olen Messengerissäni, ihmettelen usein "Miksiköhän se tyyppi ei ole mesessä" tai jotain sen tapaista, ja parin sekuntin kuluttua ajattelemani ihminen yleensä tulee onlineen.
Eihän tuo kovin yliluonnollista ole, mutta kummallinen asia kuitenkin. ;)

-muoksista-

Ja kerran kouluni ruokalassa juttelin kaverini kanssa, ja silloin, tunsin oudon tunteen.
Ihan niinkuin joku olisi ollut takanani.
En välittänyt asiasta sen enempää, ja kohta koulumme rehtorin ääni kuului takaani "autanko minä syömään sen perunan veitsen kanssa?"

WinterForest

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #10 : Maaliskuu 25, 2005, 19:20:37 »
Tällainen on minun juttuni:

Menimme kauppaan, siis siskoni, äitini ja minä. Olimme juuri parkkeeramassa, ja yhtäkkiä mieleeni tuli Wolksvagen Golf, sanoin sen ääneen, ja kun olimme pysähtyneet ja astuin ulos autosta, mikäpäs muu auto vieressämme oli kuin Wolksvagen Golf. En ollut edes katsonut viereistä autoa.

Tammel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #11 : Maaliskuu 25, 2005, 19:29:18 »
Jotkut jutut tosiaan ovat pelottavia... En enää tänä päivänä pelottele itseäni enempää.
Yhteensattumat kyllä ovat joskus omituisia. Olin kerran lähdossä 4 kaverini kanssa (Yksi niistä on vuotislainen) pyöräilemään kirjastoon, jossa on vieressä koulukin, ja kenttä jossa voi tehdä sitä ja tätä... ja niinpä tapahtui: Alkoikin sovittuun aikaan satamaan. Soitin (tai sitten hän soitti) yhdelle kaverilleni, ja päätimme lähtä, kun enää ei satanut paljoa. Olin juuri noussut pyörän selkään, ja olin lähdössä pihatielle, kun yksi eri kaveri — ei se, jolle olin soittanut, eikä myöskään se jolle soitin kaverini ollut soittanut hänelle — tuli sieltä. Mikä yhteensattuma... Siis juuri kun olin lähdössä pyörääni polkemaan. Eikä siinä vielä kaikki. Neljäs kaveri (juuri se vuotislainen) oli kirjastossa.. Kauempana kun asuu, oli tullut atolla.. Se nyt ei niin yhteensattuma ollut.
Jotkut yliluonnolliset kokemukset ja yhteensattumat pelottavat minua... Joten tämä aihe ei siitä ole hyvä.

Keihästytär

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #12 : Maaliskuu 25, 2005, 23:19:26 »
Minä olin kuudennella, viime vuonna.

Oli yö, oli pimeä. Minä en tiedä, mitä näin.

Menin illalla nukkumaan ihan tavallisesti. Nukahdin väsyneenä aika pian, ja nukuin ihan hyvin jonkin aikaa. Heräsin kuitenkin keskellä yötä huutoon, joka kutsui minua nimeltä.

"Veera" (tunnelmaa rikkovana kommenttina tässä, minun oikea nimeni on Tiia, mutta isäni kutsuu minua itsepintaisesti toisella nimelläni)

Se kuulosti isältäni, mutta samalla epäilin, ettei se olisi oikeasti hän. Nousin kuitenkin vuoteesta, laskin käteni oven kahvalle. Silloin minuun iski pelko.
Sille on sattunut jotain. Se tarvitsee minua. Siellä voi olla vaikka mitä.
Pelkäsin. Tahdoin mennä, mutten uskaltanut. Itkin sitä, miten raukkamainen olin. Nyyhkytin hiljaa käpertyen peittoihin, kuunnellen samalla koko ajan herkeämättä, kuuluiko portaista askelia. Pelkäsin kuolevani, ja pelkäsin isäni ja veljeni kuolleen.

Minä tein jotain, mitä jokaisen kristityn olisi pitänyt heti tehdä. Rukoilin jotakin epätoivoista. Sanoja en muista. Kuitenkin yhtäkkiä kaikki oli poissa.

Pimeys pysyi, mutta se muuttui. Kuin Taivas olisi laskeutunut Helvettiin, ahdistava pimeys muuttui helläksi syleilyksi. Nukahdin uupuneena omiin kyyneleihini. Muistan vain sen rauhan ja hiljaisuuden, joka minulle laskeutui.

Aamulla näin kaiken olevan ennallaan, ja lähes unohdin. Hetken ajan uskoin Jumalan kosketukseen, nyt taas ihmismäinen epäilys on turmellut mieleni.

Uskon, että jotain pahaa oli silloin liikkeellä. Tuollaista ei tunneta ilman syytä. Ja jos se paha olisi liiskannut minut - en tiedä. Taivaan armollinen kosketus säästi kenties minut. Se on säästänyt monia, silloin se säästi minut. Enkä minä enää edes tiedä, mihin uskoa.

Jaa, miksi kerroin tämän teille, miksi tähän topiciin? Tässä oli jotain niin vahvaa, yliluonnollisia kokemuksia, joskaan ei mitään hassuja yhteensattumia. Tahdoin kertoa teille. Vuodenkin jälkeen muistan tämän, ehkä nyt muistan sen vielä vahvemmin.

Eiren

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #13 : Maaliskuu 31, 2005, 10:48:38 »
Mulla olis vaikka kuinka paljon kerrottavaa tähän topicciin, mut en kehtaa pelotella teitä. Mun äiti on saattohoito-osastolla töissä, ja siellä sitä vasta sattuu ja tapahtuu. Mä en tajua, kuinka se uskaltaa olla siellä yksin yövuorojakin.

Mutta kerron nyt kuitenkin erään tapauksen, joka on sattunut isoisoäidilleni:

Oli talvi, ja isoisoäitini oli yksin kotona lapsien kanssa (ja niitä oli monta). Lunta oli satanut kovasti monta päivää, eikä ulos voinut mennä. Ruoka alkoi olla lopussa, joten olisi pitänyt jo päästä kaupassa käymään. Se ei kuitenkaan niissä olosuhteissa ollut mahdollista, eikä lapsiakaan voinut yksin jättää. Ja muutenkin oli tiukkaa rahallisesti. Elettiin 1940-lukua.

Sitten oveen oli koputettu. Siellä oli nainen, jolla oli mukanaan iso ruokakori. Hän sanoi tulleensa tuomaan sen isoisoäidilleni, joka tietenkin yllättyi kovasti, koska ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut tätä naista. Isomummoni jäi siihen kummissaan seisomaan ja katsomaan, kun nainen sitten kääntyi ja käveli pois.

Ja kun tämä nainen käveli, ei lumihankeen jäänyt minkäänlaisia jalanjälkiä.

Että semmonen juttu. Isoisoäitini oli täysin vakuuttunut, että oli kohdannut enkelin. Tiedä häntä.

Kelpie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #14 : Maaliskuu 31, 2005, 11:21:02 »
Kun tajuan olevani painajaisessa, herätän itseni "sulkemalla silmäni" siinä unessa. Kun avaan ne, olen hereillä. Näin tekevät ilmeisesti monet muutkin. Näin varsinkin joskus viidennellä paljon painajaisia ja tuo on hyväksi havaittu havahtumiskeino. No, kuitenkin.
Eli viime viikolla näin yhtenä yönä koko ajan ihan ihmeellisiä painajaisia. Näin unta, että sänkyni vieressä seisoi se ällöttävä poika the Ring:stä. Herätin itseni sulkemalla silmäni. Mutta sitten en saanutkaan niitä auki. Olin hereillä, mutten saanut silmiäni millään auki ja jalkani olivat poissa peiton alta (olen levoton nukkuja ja peitto on milloin mitenkin). Koitin vetää jalkani kippuraan, mutta ne eivät liikkuneet. Kesti pieni ikuisuus rauhoittua saada kehoni tottelemaan käskyjäni... Sama toistui aina kun nukahdin. Painajainen alkoi taas, minä herätin itseni ja olin hetken kuin halvaantunut päästä varpaisiin. Ei ollut hauskaa.
Onko tälle jotain järkiselitystä?

Entä onko mitään selitystä sille, että välillä kun olen juuri nukahtamassa jalkani nytkähtää tahdottomasti? Niin tapahtuu suurinpiirtein kerran kuukaudessa ja pelästyn aina ihan hitosti.

Fiona Daw

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #15 : Maaliskuu 31, 2005, 17:05:58 »
[hieman offtopic]Kelpie, tuo kuulostaa unihalvaukselta. Se tarkoittaa sitä, että nukkunut ihminen herää kesken unen, mutta aivot eivät tajua ihmisen olevan hereillä.
REM-univaiheessa (siis siinä missä nähdään suurin osa unista) ihminen on aina "halvaantunut", sillä muuten hän liikkuisi reaalimaailmassa samalla tavoin kuin unessakin (ja silloin kaikki kävelisivät koko ajan unissaan ja tippuisivat parvekkeilta ja harhailisivat minne sattuu ja teloisivat itseään. Tästä huolimatta unissakävelyä esiintyy, mutta ei koskaan REM-univaiheessa, eli unissakävelijä ei näe unta kävellessään unissaan. Unta nähdään vain osa nukkumisajasta).
Jos ihminen herätetään kesken REM-univaiheen sillätavoin "kunnolla", esim. herätyskellon avulla tai jos joku ravistelee hereille, aivot kyllä tajuavat että nyt ollaan hereillä, ja REM-vaiheen "halvaantuminen" loppuu heräämiseen. Jos kesken REM-vaiheen herää uolla tavoin "huomaamattomasti", aivot eivät välttämättä tajua ihmisen olevan hereillä, vaan jatkavat tätä liikkumattomuutta. Myös uni voi tavallaan "jatkua" hereillä unihalvauksen aikana, hallusinaatiot ja olemattomien äänten kuuleminen ja sellaiset ovat mahdollisia unihalvauksen aikana.
Vain silmät liikkuvat REM-univaiheessa "oikeasti". Jos näet unta ja liikutat siinä silmiäsi, silmäsi liikkuvat oikeastikin. Siksi unihalvauksen aikana pitäisi olla mahdollista avata ja sulkea silmiään ja liikutella niitä.

Raajojen nytkähtely nukahtamisen aikana selittyy yksinkertaisesti sillä, että keho rentoutuu ja joskus jännitykset naksahtelevat vain pois.

Jos muuten tajuaa näkevänsä unta, sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Täällä Vuotiksessakin taisi olla lucid-unia käsittelevä topic, muistaakseni ihan vain nimellä Lucid-unet. [/hieman offtopic]

***

Minullekin on tapahtunut kaikkea ihmeellistä. Esimerkiksi telepaattiset yhteyteni parhaaseen ystävääni ovat aika jänniä. Muistaakseni kirjoitin niistä telepatia-aiheiseen topicciin täällä, mutta se oli ehkä päivää ennen kuin Vuotis hakkeroitiin (eli viestiä ei ole enää olemassa, eikä taida olla koko topiciakaan, pitää tarkistaa).

Minä näen metsänhenkiä.
Ensimmäinen oli sellainen menninkäinen, kenties puolen metrin mittainen, harmaanvihreisiin vaatteisiin pukeutunut olento, jonka näin ehkä kymmenen-yksitoistavuotiaana ollessani kylässä erään ystäväni luona.
Hän asuu melko maaseudulla, iso tontti, metsää ja peltoa ja joenrantaa.
Katselin ulos hänen huoneensa ikkunasta ja näin menninkäisen juoksevan pihan poikki. Se katosi heti kun tajusin, mitä olin nähnyt.

Kyseinen ystäväni kertoo myös nähneensä menninkäisiä pihapiirissään, yleensä tosin pukeutuneena kullanvärisiin vaatteisiin. Lisäksi hän kertoo havainneensa kesäiltoina pellolla keijuja.

Mummolassa vuotta, paria myöhemmin näin sinipiian.
Minä ja siskoni pelasimme jotain omaa versiotamme kymmenestä tikusta, siinäkin piti kuitenkin pysyä piilossa ja päästä juoksemaan "vankilaan" ennen etsijää, tai jäi kiinni.
Minä olin etsijänä ja siskoni lähti piiloutumaan. Mummolan pihan oli sellainen vehreä ja vihreä, paljon korkeita pensaita koristeina. Siskollani oli sellainen siniviher-raidallinen paita päällä. Etsijän piti muistaakseni laskea johonkin ja lähteä sitten etsimään muita.
Kun olin laskenut, katselin ympärilleni. Ehkä viiden tai kuuden metrin päässä minusta oli iso pensas. Näin selvästi, että sen taakse ryntäsi piiloon joku, eikä sieltä lähtenyt pois ketään (melko avonaisella paikalla kuitenkin oli se pensas). Koko paikassa tai lähelläkään ei ollut muita lapsia kuin minä ja siskoni, ja ryntääjä näytti kohtuullisen paljon siskoltani (siinä oli sinistä ja ehkä vihreää, tai sitten kyse saattoi olla vihreästä ympäristöstä). Menin tietysti katsomaan pensaan taakse, eikä siellä ollut ketään.
Sitten säpsähdin siihen, että siskoni nauroi noin kymmenen metrin päässä olevan kiven takana. Hän oli ollut siellä koko ajan ja vaikka pensas oli ollut minun ja hänen välissä (eli jos sen takana olisi joku ollut, hän olisi väkisinkin sen nähnyt), hän ei ollut havainnut kerrassaan mitään.
Pensaan ja hänen kivensä välissä ei myöskään ollut mitään näkösuojaa, vain nurmikkoa, joten hän ei olisi voinut ensiksi synnätä pensaan taakse ja sitten vaivihkaa siirtyä kiven taakse, koska katsoin koko ajan sinnepäin.
Pensaan taakse juossut tyttö oli kadonnut kuin ilmaan. En ole vieläkään saanut muuta selitystä kuin sen, että kyseessä oli sinipiika. (Ne ovat vähän kuin tuulenhenkiä, sellaisia sinisiä olentoja jotka voivat liikkua hurjan nopeasti.)

Ollessamme Inarissa kesämökillä minä, siskoni ja kaksi serkkuani näemme metsänhenkiä koko ajan. Itse muistan pitkän, tumman miehen joka seisoi mökkimme kuistilla kuin katsoin ikkunasta ja katosi kun katsoin tarkemmin.

Olen nähnyt myös muita, mutta nuo ovat tärkeimmät.

***

Loppukevennyksenä: Radioni on varmaan jotenkin outo. Se on välillä aika jännää. Kun sammutan huoneesta valot, radio reagoi ja äänet saattavat mennä astetta kovemmalle tai hiljaisemmalle, tai sitten radiosta vain kuuluu hassu naksahdus. Joskus äänenvoimakkuudet vaihtelevat nykäyksittäin myös ihan omia aikojaan.
Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.

Se ei ole oikeastaan pelottavaa, mutta harinaislaatuisen omituista.

Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän. Minulla oli hauskaa, kun poltimme ystäväni kanssa minulle levyn, jossa oli sekalaista mitäsattuuta musiikkia. Olimme valikoineet sinne kappaleita täysin summanmutikkaisessa järjestyksessä, tärkeintä minulle oli saada eräs tietty lempikappaleeni poltettua levylle. Se on sellainen kappale, jota minä ja paras ystäväniaina laulamme mukana kun se soi, ja muutenkin musiikkikappale jota olimme lähiaikoina eniten ajatelleet.
Sitten kysyin ystävältäni, että mikä kappale tälle levylle tuli numeroksi seitsemän. Kappas, se oli juuri kyseinen lempikappaleeni.

Poissa Sister Grace

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #16 : Maaliskuu 31, 2005, 18:30:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Fiona Daw"

Loppukevennyksenä: Radioni on varmaan jotenkin outo. Se on välillä aika jännää. Kun sammutan huoneesta valot, radio reagoi ja äänet saattavat mennä astetta kovemmalle tai hiljaisemmalle, tai sitten radiosta vain kuuluu hassu naksahdus. Joskus äänenvoimakkuudet vaihtelevat nykäyksittäin myös ihan omia aikojaan.
Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.

Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.


Minunkin radioni toimii aikalailla samalla tavalla. Joskus se menee ihan itsestään pienemmälle tai isommalle, sykäyksittäin on juuri oikea sana. Tavallaan myös tuo sähköjohdon seinästä vetäminen on toimii minun radiollani. Tosin se toimii toisinpäin, eli jos laitan radion päälle ja johto on pois seinästä, niin silti musiikki kuuluu parin sekunnin ajan. Omituista. o_O
Tuon viimeisimmän isäni tosin selitti minulle jollain sähkö jäämillä tai jollain sellaisilla.

Mutta, päätinpä tulla kertomaan hieman lisää kummitusjuttuja tai outoja sattumia, kun niitä nyt kerta mieleeni taas muistui.

Eräs tuttuni oli ollut serkkunsa kanssa yötä jollain vanhalla mökillä jossa oli huhuttu kummittelevan. He olivat menneet nukkumaan yläkertaan, kun yllättäen oli alakerrasta kuulunut outoja ääniä... kuin joku olisi koputtanut ikkunaan. He olivat tietysti säikähtäneet, mutta uskaltautuneet kuitenkin hiippailemaan alas. Oli syksy ja ulkona oli satanut ja ollut muutenkin pimeää, joten he eivät nähneet mitään, mutta tullessaan ulko-ovelle he olivat selvästi kuulleet askeleiden äänet puista terassia vasten. Tämän jälkeen he olivat odottaneet alakerrassa lähemmäs puolituntia ja kun mitään ei ollut enää kuulunut he olivat palanneet takaisin nukkumaan.
Tiedä häntä sitten onko tuo totta, kun en itse ollut paikalla todistamassa, mutta kovasti he sitä todeksi vakuuttavat.

Toinen mökkitapaus sattui itselleni. Olin ehkä n. 12-vuotias ja kahden samanikäisen kaverini kanssa eräällä läheisell mökillä viettämässä vappua. Kello oli jotain kolmen ja neljän välillä, kun menimmme yläkerran parvelle nukkumaan. Mökki oli melko pieni ja olimme varmuuden vuoksi jättäneet alakertaan pienen valon päälle, jos meitä alkaisi pelottamaan. Yhtäkkiä valo kuitenkin sammui ja jäimme pimeään. Emme oikein ehtineet reagoida tilanteeseen vielä muulla tavalla kuin kyselemällä typerinä toisiltamme; "Mitä tapahtui?", kun yön hiljaisuudessa kuului kuin jotain olisi kolahtanut peltiä vasten. Kaikki alkoivat hullun lailla kirkumaan (mökissä oli peltikatto) ja soitimme hädässä erään kaverini isälle, joka lupasi tulla katsomaan mikä oli hätänä. Muutaman minuutin kuluttua hän sitten saapuikin autollaan pihaan ja tarkisti mistä sähkökatkos oli johtunut. Sulake oli palanut.
Selitys sähkökatkokselle tulikin jo, mutta entäpä se kolahdus sitten. No, itse järkevänä ihmisenä arvelin että käpy oli varmaan tipahtanut katolle tai jotain, se vain oli sattunut tipahtamaan heti sen jälkeen kun säköt olivat katkeneet. Emme tietenkään koskaan saaneet tietää totuutta, mutta sellaisen selityksen minä silloin keksin.

BlackLiquid

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #17 : Huhtikuu 01, 2005, 06:54:26 »
Tämä nyt ei ole mikään hirveän suuri juttu, mutta aika jännä joten kirjoitan kuitenkin.

Olimme yhdellä koulun kurssilla Pasilan messukeskuksessa katsomassa lemmikkieläinnäyttelyä vuosi sitten itsenäisyyspäivän aikoihin. Yhden kaverini kanssa olimme sitten menneet erääseen niistä isoista halleista katsomaan agilityä. Kilpailijoita oli monta, ja mukana oli aika paljon ruotsalaisia. Kaikki ruotsalaiset pärjäsitvät erittäin hyvin, lähes virheettömästi, ja minä kaverini kanssa yritimme hoputtaa suomalaisia voittamaan. Noh, pokaali kuitenkin meni ruotsille. Kaverini ja minä ärähdimme yhteen ääneen, hieman tylsistyneinä, kun olimme kuitenkin istuneet hallissa niinkin kauan, jos vaikka suomi voittaisi: "Svärjepaska...!"

Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä, mutta kun ei ole mikään yleinen sana. Ja emme ole koskaan käyttäneet toistemme seurassa sitä, enkä minä ainakaan muutenkaan, enkä ole kuullut tuon kaverini koskaan sanovan sitä. Tiedä sitten, mistä se molemmille juuri silloin tuli mieleen. Klassisia yhteenlausimisiahan kuitenkin sattuu kaikille.

Final

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #18 : Huhtikuu 01, 2005, 15:42:15 »
No tässä muutama vuosi sitten heräsin yöllä ja minulla oli vessahätä. Lähdin sitten kävelemään kohti vesaa ja oli ihan pilkkopimeää, hyvä kun näki edes jotenkin eteensä. Yhtäkkiä viherhuoneessa (siis huone, jossa on paljon kukkia ja kasveja) välähti jokin ihan silmänräpäyksessä! Minusta sillä oli jokin muotokin, mutta en kerinnyt katsoa tarkemmin, niin äkkiä se vain meni ohi! Näin tuon kyseisen jutun vähän itsestäni katsottuna alhaalla, koko huone ei siis mitenkään valaistunut, vaan tuo epämääräinen kohta oli aivan kirkas sekunnin ehkä sekunnin sadasosan ajan. Olen kyllä täysin varma, että olin ihan hereillä, jos joku sitä epäilee! Kummallista...

Sitten vielä toinen juttu, joka on vähän tuoreempi (tapahtui tässä joulun jälkeen) ja oudompi :-D Heräsin siis taas kerran yöllä (tällä kertaa ilman veskihätää). Ja kun pöytälamppuni, sellainen pitkulainen kaartui vähän yläpuolelleni, niin katselin sitä, kunnes yhtäkkiä näin kun lamppu välähti tosi kirkkaasti! Tiedän vain, että se ei millään voinut itsestään, sillä jos lampun haluaa päälle, pitää painaa sellaista aika raskasta nappia, joka on kaiken lisäksi on ylhäällä! Ja taas olen TÄYSIN varma, että olin ihan 100% hereillä. Outoa...

mangrove

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #19 : Huhtikuu 25, 2005, 20:27:33 »
Jos arvotaan jotain juttua, ja saa itse vetää lapun, saan aina sen minkä haluan. Keskityn, 'tunnustelen' lappuja, ja mietin missä lapussa haluamani asia voisi olla. Onnistun aina, jos keskityn kunnolla. Tälle on todistajia.
Joskus on onnistunut myös niin, että jos jonkun muun ihmisen on pitänyt vetää lappu, olen yrittänyt saada jonkinlaista telepatiaa ja on tullut oikea lappu. (Toivottavasti saitte selvää mitä tarkoitin)
Pitäisi kai alkaa lottaamaan?

Monesti, jos olen ajatellut, että minulla on asiaa jollekin kaverilleni ja ajatellut katsoa olisiko kaverini mesessä, olen mennyt koneelle ja n. 10-30 sekunnin päästä se kaveri on tullut meseen/ollut siellä jo ennen minua.

Kun olin pienempi, tonttu oli vienyt joululahjatoiveeni. Olen tästä ihan varma. Olin kirjoittanut kirjeen, ja käännyin n. 2 sekunniksi pois, ja kirjeeni oli kadonnut. Se ei ollut enään missään pöydällä, ei lattialla, sitä ei löytynyt mistään, enää ikinä. Äitini ja siskoni olivat samassa huoneessa (molemmat n. 3-5 metrin päässä, eli kumpikaan ei voinut ottaa kirjettä) Tälle ei ole mitään loogista selitystä, paitsi että ihan oikeasti tonttu vei sen. Lisäksi olen nähnyt vilauksia tontuista joulun alla. Joulupukkiin en tosin ole ikinä uskonut, enkä usko. Mutta mikseivät tontut voisi olla totta?

Lisäksi, kun olin pienempi, suosikkipehmoleluni on kävellyt 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla se vain ilmestyi (olohuoneesta keittiön pöydälle, suoraan eteeni juuri silloin kuin hetken katsoin muualle), toisella kerralla se juoksi. Äitini kertoi, että se näki jonkin vilahtavan portaissa ohitsensa. Olin unohtanut sen olohuoneeseen, ja mennyt kaverini kanssa leikkimään omaan huoneeseeni. Kaverini oli juuri heittelemässä pehmoleluja syliini, ja yhtäkkiä syliini lensi se lelu. Ihmettelin, sillä muistin unohtaneeni sen alakertaan. Kukaan ei voinut millään tuoda sitä, sen oli pakko tulla itse.
Olen varma, että sillä on henki.
Erään hyvän ystäväni pehmolelu on myös liikkunut.

Minulle on tapahtunut paljon muuta kaikenlaista pientä, en nyt ala kaikkea luettelemaan.
Lainaus käyttäjältä: "Fiona Daw"

Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.

Hassua, itselläni on tuo ihan sama asia! Suosikkikappaleeni levyillä ovat hyvin usein seitsemänsiä.

Ai niin, lisään vielä.
Pari kuukautta sitten yöllä en saanut unta. Käännyin, ja katsoin kirjahyllyyni. Siellä loisti jotain kirkasta, ja minua alkoi hiukan pelottaa. Oli pilkkopimeää, ja mikään ei voinut heijastaa. Nousin ylös ja kävin laittamassa valot, ja katselin kirjahyllyä. Siellä ei ollut mitään valonlähdettä. Tämä ei varmaan ollut niinkään yliluonnollista, mutta minua pelotti.

Niin, ja lisään vielä yhden, tämä on mielestäni todella mullistavaa.
Silloin joskus (onkohan siitä nyt kaksi vuotta?) sitten kun U.S.A. hyökkäsi Irakiin. Yöllä, kun ensimmäiset pommit tiputettiin Irakiin, heräsin säpsähtäen yöllä. En nähnyt edes painajaista, vaan ihan hyvää unta. Heräsin vain, ja ihmettelin. Sitten jatkoin unta.
Aamulla televisiossa sanottiin, että tismalleen siihen aikaan pommit oli tiputettu. Hämmennyin aika paljon.

pad

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #20 : Huhtikuu 26, 2005, 07:16:38 »
Miulla on kaikkein parhaiten mielessä, kun meillä vielä oli tietokonehuone tuossa vanhassa huoneessa, josta on ovi ulos. Olin yksin kotona joskus, porukat taisi olla sukuloimassa tjtn ja sitten istuin koneella. Ihan yhtäkkiä oven kahva kääntyi ja ovi aukeni - siis niin kuin joku ois hitaasti vetäny sen auki. Ja koira reagoi myös - nousi, haukahti ja heilutti häntää.

Seuraavana päivänä sain tietää että setä oli kuollut niihin aikoihin. Oli melkoisen yliluonnollista ja pelottavaakin.

Ja mummin ja ukin yhden aitan yläkerrassa on sellanen pikkunen huone. Sinne on varastoitu monet ja monet hevosten valjaat, ja aina kun mie käyn siellä, tulee jotenkin outo olo, mutta tavallaan positiivisesti, haluan käydä siellä uudestaan ja uudestaan :p

Pluurankeli

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #21 : Huhtikuu 27, 2005, 16:19:01 »
Olin joskus viisi vuotiaana nähnyt kammottavan todellista painajaista ullakon möröstä (jota ei tietenkään ollut eikä ole) joka kaappasi minut ullakolle kiskoen hiuksista ja nauraen. Se oli pelottavaa. Heräsin painajaiseen ja kävelin pimeydessä kohti vanhempien turvallista huonetta. Sitä ennen on kuitenkin aina ohitettava ullakon pelottava ovi. Hiivin sen ohi hiljaa, ja kuulin naurua. Oliko se sitten naapurin ääniä vai mielikuvitusta, jaa-a.  

Käänsin selkäni ovelle ja valmistauduin syöksymään vanhempieni huoneeseen. Joku tarrasi hiukistani, ja kiskoi hulluna. Kiljuin, ja äiti tuli hakemaan minut pois oven edestä.

Aamulla selitin kaikenlaisia tarinoita, mutta ei minua tietenkään uskottu.
Päänahka kyllä punoitti, ja päätä särki...

Unta vai totta, sitä kun en enää muista.

MiniSika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #22 : Huhtikuu 27, 2005, 18:44:11 »
Miulle tapahtui tässä viime viikonloppuna, olikohan se sunnnuntai, eräs aika yliluonnolliselta haiskahtava juttu.
Eli, oli aamuyö, tarkkaa kellonaikaa en tiedä enkä muista mutta oli jo niin valoisaa että vaikka rullaverho oli alhaalla ja tavalliset verhot edessä oli huone hämärä, mutta niin valoisa että näki hyvin ympärilleen.
Yhtäkkiä tunsin kuinka peittoni alkoi valua lattialle, aivan kuin joku olisi alkanut sängyn alta kiskoa sitä. Avasin silmäni ja aloin kiskoa peittoa takaisin, kun näin jonkin olennon sänkyni vieressä. Se piteli peittoni reunasta kiinni ja oli polvillaan sängynlaidan vieressä lattialla.
Se näytti pikkusiskoltani, mutta toisin kuin siskollani olennolla oli mustat hiukset. Yllään sillä oli musta paita, jossa oli valkea pitsireunus.
Se ei oikeastaan ollut pelottava. Katsoin sitä vähän aikaa ja se katosi.
Kohta, kun vilkaisin tällä kertaa tuoliani, näin siinä selvästi ihmisen kasvot. Ne olivat miehen kasvot, ja oudon tutun näköiset, vaikka en niitä tunnistanutkaan. Kun katsoin seuraavan kerran Selviytyjät All Starsia, sain ahaa-elämyksen; sehän oli selvä Ethan !

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #23 : Huhtikuu 27, 2005, 22:00:03 »
Tässä ihan äsken tapahtui yksi aika outo yhteensattuma. En tiedä, oliko siinä jotain yliluonnollista telepatiaa tai jotain.
 
Olin siis foorumillani miettimässä mitä tehdä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä rupesin miettimään, että onpas "Hetki" kaunis sana. Ajattelin, että jonain päivänä ihan varmana tekisin valokuvasarjan nimeltä "Hetki" tai "hetket". No, niistä valokuvista tulikin sitten mieleen, että hei, käynpäs katsomassa josko Virhe.orgissa on uusia valokuvia. Ja mitä näinkään kun avasin sen sivun? Valokuvatopikin nimeltä "Hetket".

Vähän säikähdin, että mitä ihme ennustuskykyjä minulla on. Hassua.
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Hämykeiju

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #24 : Huhtikuu 28, 2005, 21:39:49 »
Näitä on mielenkiintoista lueskella, joten kannampa oman korteni kekoon ^___^

Jokunen vuosi sitten olin sukuni kanssa kotonamme viettämässä Joulua. Olimme saaneet ruoan syötyä ja lahjat avatuksi kun ovelta kuului kova koputus, jonka aivan kaikki kuulivat. Hämmästelimme kuka oikein oli tulossa ja veljeni meni avaamaan oven. Ihmetellen hän tuli takaisin olohuoneeseen ilmoittamaan, ettei oven takana ollutkaan ketään. Maahankin oli juuri satanut lunta, eikä maassa näkynyt minkäänlaisia jalanjälkiä. Siitä tuli kyllä hieman karmiva olo.

Äidilleni on myös sattunut jonkin verran yliluonnollisia asioita. Hänen poikaystävänsä asui maalaistalossa keskellä ei mitään, jonka pihan läheisyydessä oli veteraanihautoja. Silloin tällöin talosta kuului portaista aina askelia, kuin joku olisi kävellyt ja keittiöstä raskasta hengitystä. Kerran äitini ollessa poikaystävällään kylässä, portaista alkoi kuulua nopeita juoksu askelia. Sen jälkeen äitini ei enää jalallakaan astunut koko taloon, heh.

Olen joskus aavistanut asioita, tämä tuntuu olevan kyllä kovin yleistä. Yhtenä yönä näin vaaristani unta, hän oli lähdössä jonnekkin ja yritin saada häntä jäämään. Aamulla kouluun lähtiessäni puhuin sitten hyvän ystäväni kanssa vaaristani, joka oli varmasti maailman kultaisin ihminen. Illalla kotiimme soitettiin ja ilmoitettiin, että vaari oli kuollut. Se oli kovin järkyttävää T__T

Viime talvena seurustelin erään pojan kanssa, joka sitten jätti minut. Kotona märisin omassa huoneessani peiton alla suklaata syöden ja radiota kuunnellen. Juuri silloin radiossa alettiin puhumaan sydänsuruista tyyliin: "Poikia tulee ja menee, elämää kannattaa siitä huolimatta jatkaa." Olin juuri nousemassa ylös sängystä ja menossa laittamaan  erästä kipaletta soimaan, kun yhtäkkiä kyseinen biisi pärähti radiossa soimaan. Se oli aika hassua ^^

LostSoul

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #25 : Huhtikuu 29, 2005, 08:26:50 »
Minulle(kkin) on jotain "yliluonnollista" sattunut. Tai sitten omistan vain liian vilkkaan mielikuvituksen. :D

Mutta, olikohan kaksi kesää takaperin, kun olin kaverini mökillä viettämässä kesälomaa. Eräänä kesäiltana (= kesäyönä) olimme menossa siihen varsinaiseen mökkirakennukseen. Mökin ympärillä oli yhdellä puolella metsää, toisella peltoa, yhdellä puolella vähän matkan päässä naapurio talo ja yhdellä polella oli sellainen korkea heinikko, oli siellä jotain puitakin. Viimeksi mainitussa suunnassa näin jonkun haalean "savuhahmon" (ehh..?), joka oli muodoltaan joku hevonen tai hirvi tai yksisarvinen tai vastaava. Se seisoi siinä ihan hetken vain, puoli sekuntia ehkä, tai sekunnin. Kohtisuoraa minua kohti.
Kaverini ei huomannut sitä, enkä siitä hänelle huomauttanutkaan.
Ja vaikka kuinka yritin seuraavinakin päivinä ja iltoina tähyillä siihen suuntaan, ei mitään näkynyt vaikka kuinka kuvittelin.
Sinä iltana kun näin sen hevos-hirvi-minkä-lie-aaveen, ei ollut edes erityisen sumuista.
Se oli aika outoa.

Moni Vuotislainenkin on varmasti nähnyt The Ringin..? (Ykkösosan, siis)
Siinähän perusiodeana on että kun joku katsoo sen videonauhan, Hänelle soitetaan ja joku sanoo siellä puhelimen toisessa päässä: "Seven days.." eli "Seitsemän päivää.." [Ylläriylläri.]
Kun videonauha katsottiin elokuvassa ensimmäisen kerran, samaan aikaan kun siellä soi puhelin, velipuoleni puhelin soi. (Olin siis siskoni kanssa katsomassa kyseistä leffaa toissakesänä velipuoleni luona. Ja aivan, ei se ollut tullut silloin Suomessa edes leffateattereihin, mutta velipuoleni asuu Tukholmassa joten katselimme sitä ilman suomennosta DVD:nä.)
No, kun videonauha oltiin katsottu toisen kerran ja puhelin soi elokuvassa, velipuoleni puhelin soi uudestaan.
Kolmannella kerralla tapahtui samoin, paitsi että tällä kertaa siskoni kännykkä soi.
Silloin oli aika pimeä ilta ja olimme kaksin siskoni kanssa velipuolen aika isossa kämpässä joten hiukan pelotti. :D
Mutta uskon että se oli kuitenkin joka kerralla sattumaa.

Deja-vuita minullakin on silloin tällöin, samoin unia joissa tapahtuu jotain joka myöhemmin tapahtuu uudestaan.

Mutta muoksin tätä viestiä, jos muistan jotain erikoista kerrottavaa vielä. :)

Caroline

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #26 : Huhtikuu 29, 2005, 20:10:53 »
Noh, enpä tiedä onko tämä mitään yliluonnollista, mutta pisti ajattelemaan...

Meillä oli musiikin kuuntelukoe. Opettaja sanoi nuotteja vaikka näin: "Paa papa papa paa" ja meidän piti tietää, mikä rytki se on (siellä oli monta vaihtoehtoa). Ennen kuin opettaja sanoi rytmin, katsoin yhtä vaihtoehtoa ja ajattelin, että opettaja sanoisi sen. Ja, minkäpä muunkaan, kuin sen sen ajattelemani rytmin opettaja sanoikin. Tämä toistui kaikilla muilla rytmeillä, paitsi viimeisellä. Ehkä se OLI sattumaa...

Toinen sattui, kun olin luokkani kanssa koulun ruokalassa syömässä. Olin jo syönyt ja odottelin, että kaverini söisivät. Katselin ympäri ruokalaa ja huomasin pojan, joka oli ottamassa maitoa (meillä on sellaiset maitokoneet) ja katseli aivan muualle. Ajattelin, että kohta maito tulee sieltä mukista ulos (kun se on liian täynnä), ja eikös JUURI silloin maito suihkahda ulos mukista melkein pojan päälle (ehkä sitä menikin, en nähnyt). Tämäkin saattoi olla sattumaa.

Tämäkin sattui koulun ruokalassa, mutta eri päivänä.
Meillä oli tarjolla sellaista kovaa ruisleipää ja menin ottamaan sitä kaverini kanssa. Kun olimme ne voidelleet ja istuimme pöydässä syömässä, tajusin että leipäni halkeisi kohta ja puolet tippuisi syliini. Halkaisin leivän murtumakohdasta, ja eikös samantien KAVERINI leipä halkea ja mene kolmeen osaan. TUOKIN saattoi olla sattumaa, mutta pisti hymyilyttämään...

Muoksin, jos joskus taas sattuu jotain "yliluonnollista"...:)

Fizzy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #27 : Huhtikuu 29, 2005, 23:32:31 »
Pakko tänne on nyt kirjoittaa, kun on kirjoittamista...
Tämä on todennäköisesti yhteensattuma, mutta hieman telepaattinen, sanoisin. Viime torstaina, meillä oli yhdessä aineessa sijainen. Tulin kavereideni kanssa tunnille myöhässä. Ei se mitään, mutta sitten aloin ajattelemaan, että sijainen saattaisi unohtaa esitellä itsensä. Kas kummaa n. 5 min päästä, sijainen ei ollut esitellyt vieläkään itseään, ja silloin yksi kaverini (joka ei ollut tullut myöhässä) viittasi, ja kysyi opettajalta, kuka hän oli.
Päätin hieman leikkiä "telepatiallani" ja ajattelin, että nyt sijainen sekoaa sanoissaan. Ja niin kävi. Se rupesi puhumaan yhtäkkiä "kankaan juovuttamisesta" tinan juottamisen sijaan. Omituista, mutta en oikein usko yliluonnolliseen...

Toinen, "telepaattinen"  tapaus tapahtui pari kuukautta sitten. Oli yö, ja yritin nukkua. Huoneeni pimennysverho oli kiinni, ja sen reunoista kavasti hieman valoa, jos auto ajoi viereisellä tiellä ohi. Valo teki sellaisia juovia kattoon, ja ajattelin, että nyt auto ajaa taas ohi. (Siis huoneeseeni ei kuulu mitään ääniä siltä tieltä [paitsi jos alakerran mien päättää lähteä "ladallaan"]). Ja kuinkas sitten kävikään. Autoajoi ohi! Ja tätä toistui niin kauan, kunnes nukahdin...

Poikkeustapaus

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #28 : Huhtikuu 30, 2005, 07:27:13 »
Nyt on pakko kertoa. Juttelin eilen kaverini kanssa puhelimessa, sellaisen joka asuu kolmensadan kilometrin päässä minusta. Juttelimme niitä näitä ja hän kertoi heräävänsä joka yö 03:04. Hän oli kuulemma tehnyt niin jo vuosia. Sitten, aloin säätämään itselleni aamuksi herätyskelloa lopetettuani puhelun. Outoa kyllä, "edellisenä" aikana oli juuri tuo 03:04, vaikken minä itse ollut sitä tosiaankaan säätänyt.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #29 : Toukokuu 02, 2005, 10:13:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Digby"
Yhdessä vaiheessa huomasin sellaisen pisteen vähän kuin lentokoneen taivaalla, mutta se liikkui ylös ja alas. Käskin kaverianikin katsomaan tätä ja katselimme sitä "lentokonetta" kunnes näimme toisenkin lentokoneen tavallaan ajattavan sitä.

Ihan mielenkiinnosta, kun sanot "ajattavan" minulle tulee mieleen sellaiset liitokoneet. (olen tyhmä, en tiedä niiden oikeita nimiä) että yksi kone lentää edellä ja se toinen kone on kiinni siinä edessä olevassa konessa ja jossain vaiheessa se päästetään irti ja sitten se liitelee sieltä yksinänsä alas. Anteeksi, olen kovin huono ilmaisemaan ajatuksiani sanoiksi.

ja ettei tämä menisi ihan offiksi, voisin sepittää omia tapahtumiani :)

Usein aavistan ennalta mitä seuraavaksi tapahtuu, se voi olla sattumaa tai sitten vain niin ennalta arvattaa, että osuu oikeaan.

Yhtenä päivänä istuin koneella ja sitten ihan yhtäkkiä minulle tuli tunne, että joku aikoo soittaa minulle. Kävelin oitis eteiseen hakemaan kännykkäni ja kun olin saanut sen käteeni se pirahti soimaan.

Monesti huomaan myös, että mieleni tekee jotain tiettyä ruokaa ja kun tulen koulusta kotiin huomaan, että juuri tätä kyseistä sapuskaahan keittiössä juuri valmistetaan.

Sattumaako?

[muoks]  Sister Grace: Minäkin kuulen lähes jokaisena kertana mökillä ollessani jossain vaiheessa yötä tai varhaista aamua terassin narahtelevan ja pitävän sellasita kolinaa, aivan kuin jokin kävelisi siellä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että kyseessä on ollut jokin eläin. (Aika älytöntä, eläimenhän olisi pitänyt olla aika iso pitääkseen ääntä, jota ihminen pitä kävellessään puuterassilla kengät jalassa!) Tai sitten joku mökkinaapureista. Kaikki naapurit ovat sukulaisia ja kaikilla on tapana käväistä oisten mökeillä mitä kummallisimpina aikoina... mutta niinä harvoina kertoina, kun olen jaksanut laskeutua kerrossängystäni alas katsomaan kuka kuistilla meluaa, ei siellä ketään ole näkynyt. Tyyppi on tietenkin voinut aola nopeasti nousta pyöränsä selkään ja viilettää pois.
Ken tietää

Peltikattokin pitää samaisena ajankohtana mielenkiintoista kolinaa, uskon kuitenkin näiden olevan vain variksia tms. lintuja.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin ihan meidän mökin vieressä 5-10 minuutin kävelymatkan päässä on sellainen vanha lato(?) ja setäni sanoi että eräs vanhempi naishenkilö oli nähnyt rakennuksen edessä joskus aaveen. Tämä henkilö ei koskaan juonut tai puhunut mitään höpöhöpöjuttuja, joten jokin minussa tahtoo osittain uskoa tämän, osittain kieltää, koska ajatus pelottaa minua. Kävin sitten kerran myöhään illala serkkuni ja tämän äidin kanssa tässä ladossa katsomassa näkyisikö siellä mitään ihmeellistä. Eipä sillähetkellä tainnut olla aave kotosalla, sen sijaan lattia oli täynnä heinää ja nurkassa läjä ikivanhoja akuankkoja. Akkareitten vieressä, heinissä oli kyllä painauma, niin kuin jokin olisi maannut siinä, mutta ei olisi ihme jos jokin eläin olisi sinne käpertynyt nukkumaan.

Ja miksi minun täytyy saada selittää jokainen asia järkevästi?

[muoks 2]
Anteeksi pakko vielä saada sanoa tämä! x)
Olin kerran ystäväni luona yönä ja hänen äitinsä oli sopinut pizerian kanssa että pizzat tuotaisiin meille yhdeksältä. No kello oli vasta kahdeksan, mutta minulla jaystävälläni oli ihana kamala nälkä, saimme sitten hullun idean rukoilla ruokaamme jumalalta! Kikattaen seisoimme kädet ristissä keittiön ikkunan edessä ja sanoimme jotain tämän tapaista "Rakas jumala, tuo meille meidän pizzamme, ettemme kuolisi nälkään, aamen!" Ja kappas vain, ovikello soi ja pizzamme saapuivat! :D
saatoi olla sattumaakin, mutta meillä oli hauskaa!
(ja anteeksi jos loukkasin jotain uskovaista, se ei ole tarkoitukseni :) )
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Bansku

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #30 : Toukokuu 03, 2005, 10:28:11 »
Hemm, tämä on luultavasti ihan puhdas sattuma mutta varsin jännä, joten kerron sen silti.

Tässä pari päivää sitten kuuntelin omassa huoneessani radioa. Sieltä tuli Antti Tuiskun kappale. Mikäköhän se oli nimeltään. No joku 'Mikään ei palaa ennalleen' jne. No, kappale oli ehkä jotain puolessavälissä. Läksin pois huoneestani, muistaakseni menin katsomaan jonkun tv-ohjelman tai elokuvan.
Sitten kun palasin takaisin huoneeseeni, radio oli yhä päällä ja sieltä tuli aivan sama kappale, ja se oli vielläpä melkein samassa kohdassa. Ja olin ollut kuitenkin poissa jotain tunnin.

Huu. Jännä juttu. Joko poissa ollessani huoneessani aika pysähtyi (XD) tai radioasemat soittavat Antti Tuiskua tuhkatiheään. Siitä voi sitten miettiä, kumpi on todennäköisempää...

Töpseli

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #31 : Toukokuu 03, 2005, 15:26:44 »
Kerran kun luin yhtä kirjaa luin jonkun sanan siitä ja juuri sama sana sanottiin ihan samaan aikaan televisiossa kun luin sen sanan.

Miaka

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #32 : Toukokuu 04, 2005, 09:14:50 »

No olen koko ikäni kiinnostunu yliluonnolisista jutuista
ja yhtien kavereiden kanssa tultiin sitten haamu experteiksi
vaikka koskaan ei mitään "kunnon" haamua nähty,
mutta aina tuntu,että nyt tuossa kulkee musta haamu
vaikka se varmaan olinkin vain varjo tai jtn.
Mutta kun olin noin 9 jouduimme lopettamaan tutkimukset
moneksi vuodeksi,koska pikkusiskoni näki painajaisia
murhaajista ja hän sanoi,että eniten hän pelkäsi minua!

mutta tässä on nyt minun yliluonnollisin kokemus(vanhempani on
kertonut tämän minulle)olin vielä pieni (en vielä koulussa)ja olin mennyt
vanhempien sänkyyn ja kerroin äidille,että tuossa on joku vanha nainen
ja äitini katsoi mitä minä höpisin ja itsekkin hän näki vanhan hohtavan vanhan rouvan.
Vaikka itse en oikein muista on se aika hienoo :) vaikka ei oliskaa totta.

Violet Nott

  • Ankeuttaja
moi
« Vastaus #33 : Toukokuu 04, 2005, 17:53:32 »
mulla on monta kokemusta ns. yliluonnolisista voimista.
minä näen välillä sellaisia niin kuin välähdyksiä eri tapahtumista. esimerkiksi kerran kuin olin koulussa ja ja välitunna kaverini kanssa. istuimme keinuissa ja näin välähdyksen, että kaverini putoaa keinusta ja vieressä keinuva poika potkaisee häntä vahingossa.
olin juuri sanomassa kaverilleni, että näin aivan ihmeellisen jutun mielessäni, kun hän tipahti keinusta maahan ja vieressä oleva poika potkaisi häntä..
se oli vain esimerkki tälläisitä välähdyksistä jota näen silloin tällöin..

Manscu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #34 : Toukokuu 04, 2005, 20:00:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Bansku"
Tässä pari päivää sitten kuuntelin omassa huoneessani radioa. Sieltä tuli Antti Tuiskun kappale. Mikäköhän se oli nimeltään. No joku 'Mikään ei palaa ennalleen' jne.

Kappale taitaa olla nimeltään Tyhjä huone. :)

Ei minulle ole mitään yliluonnollista sattunut, mutta tänään pesin käsiä kaverini(A) kodin vessassa, ja siinä oli samalla toinen kaverini(B). Pesen ja siis katson käsiäni, joten en huomaa kunnolla mitä muut tekevät. Kaveri A pesee myös käsiään, mutta kaveri B höösää jotain vieressä. Näen jotain liikettä sivusilmällä, odotan hetken aikaa jos selviäisi mitä B tekee, on ihan hiljaista, kunnes minä ja A sanomme IHAN yhtäaikaa:
Mitä sä teet?

Kazul

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #35 : Toukokuu 06, 2005, 14:34:32 »
moi
tämä tapahtui tässä joskus en muista tarkkaan mutta minä ja veljeni juostiin tiellä tie oli liukas reunoilta mutta keskellä oli soraa no me juoksimme liukkaalla kohdalla veljeni juoksi edellä yhtäkkiä hän kaatui siirryin soralle etten itse  kaatuisi ja niin teki myös veljeni ajattelin mielessäni että hän kaatuisi ja yhtäkkiä hän kaatui soralla.
ihmeellistä eikö?

Renata

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #36 : Toukokuu 06, 2005, 18:19:34 »
Tässä tulee sitten minun juttuni. :)
Kerran kaverini kanssa olimme hänen mökillään. (n. 2-3 vuotta sitten)
Kävelimme metsätietä pitkin ja vastaan tuli vanha ja rapistunut talo. Kaverini kertoi, että siinä ei ollut asunut ketään moneen vuoteen, ja että juttujen mukaan siellä kummittelee.
Uteliaina menimme sitten katsomaan ikkunasta sisään.
Näimme luutavasti keittiön ja kummallista oli se, että kaikkialla oli huonekaluja ja esineitä, joita peitti paksu pölykerros. Pöydällä oli jopa pieni ja likainen pöytäliina. Paikasta sai vaikutelman, jonka mukaan sieltä olisi lähdetty kiireellä. Hiljaisuus oli painostava ja meintä alkoi pelottaa.
Olimme juuri lähdössä kun näimme ikkunasta, että huoneen ovi aukesi! Siinä vaiheessa me aloimme juosta niin kovaa kuin jaloista lähti.
Voi olla, että taloa tarkastettiin tai jotain, mutta emme me olleet ketään talon lähellä nähneet tai kuulleet.. Jotkut asiat jäävät kai arvoituksiksi.

Tämä seuraava menee varmaankin näiden kummallisten yhteensattumien sarjaan.
Se tapahtui laskettelukisoissa. (Harrastan alppihiihtoa niin. Sitä siis missä kierretään keppejä sukset jalassa niin nopeasti kuin mahdollista. ^^) Istuin mytyneenä radan (tarkoittaa niitä keppejä) vieressä ja katsoin kilpailijoita, jotka laskivat ohitseni yksitellen. Oma laskuni oli mennyt surkeasti ja toivoin sitten ilkeästi, että seuraava ohi laskeva kaatuisi. Ja yllätys yllätys - hän kaatui. Huvittuneena katsoin seuraavaa ohi menevää ja toivoin, että hänkin kaatuisi. Ja tietysti hän sitten kaatui. Seuraavan ohimennessä olin vain järkyttynyt enkä toivonut mitään, mutta sen jälkeen ärsyynnyin ja toivoin seuraavan laskijan kaatuvan. KAATUI, ja minä lähdin peloissani kahvilaan. :)

Semino

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #37 : Toukokuu 10, 2005, 18:52:51 »
Olen pahoillani, että aloitan uuden viestin, vaikka olen jo edelliseen aiheeseen vastannut.

Haluaisin itseasiassa kertoa pienestä puukoulusta itse koulurakennuksen vieressä, jossa on jotain pahasti vialla.

Puukoulussa on ehkä neljä luokaa + pari vessaa, sekä ullakko. Luokkien alla on myös maanalainen paikka, jossa huhujen mukaan on lisää huoneita. Tämän puukoulun yhtä luokkaa vain käytetään käsityöluokkana ja toista englanninluokkana. Puukoulu on rakennettu n. 150 vuotta sitten (huomatkaa, kukaan alusta asti koulun toimintaa seurannut ei siis voi olla elossa!)

Ennen tätä tapahtumaa en ajatellut puukoulua pelottavana, ihan tavallisena, vanhana rakennuksena vain. Olimme ystäväni kanssa ehkä kaksi vuotta sitten kesälomalla koulun lähistöllä. Päätimme mennä ihan vain kävelemään koulun pihalle. Menimme siis ja kävelimme puukoulun ohi. Ystäväni huomautti, että aina lukon kanssa suljettu pieni, puinen luukku oli auki. Tietysti menimme uteliaina katsomaan mitä luukusta näkyi. Kasoja ja kasoja vanhoja piirustuksia! Ei mitään pari vuotta, vaan oikeasti ehkä juuri koulun perustamisesta asti olleita vanhoja piirustuksia. Luukku oli siis tavallaan "ikkuna" sinne maanalaiseen paikkaan, jonne kukaan ei ikinä ollut nähnyt kenenkään menevän. Kun katsoimme tarkemmin huomasimme, että siellä oli ainakin luokan kokoinen tila! Meidän koulullamme on pulaa luokkatilasta, joten kysymys kuuluu, että miksei niitä tiloja käytetä? Suljimme luukun ja lähdimme pois.

No ei tässä mitään, unohdin pian tapahtuman kokonaan, eikä siitä sen koommin mainittu. Kunnes tuli yökoulun aika. Yökoulun aikana siis luokka yöpyy koulun tiloissa makuupussit mukana jne.
Me ehdotimme opettajalle, että ollaan hämärähiippailua tai miksi sitä nyt kutsutaan. Ollaan siis illalla pimeässä ja mennään siis aivan pimeässä taskulamput kourassa piiloon ja joku etsii. Opettaja päätti siis ehdottaa, että menisimme keskiyöllä puukouluun.

Niinhän me menimme. Keskiyöllä koko luokka taskulamput kourissa piiloon. Opettaja ei sanonut muista paikoista mitään, mutta muistutti, että älkää etsikö yläkertaan meneviä portaita, älkääkä missään nimessä menkö sinne. Tietenkin uteliaina kaikki vinkuivat, että miksei sinne saanut mennä. Ei opettaja vastannut kertaakaan mitään. Minä olin ystäväni kanssa ensimmäisiä etsijöitä. Voin sanoa, että se oli hyvin pelottavaa. Meitä oli kuitenkin noin kaksikymmentä ja kun astuimme laajaan, pimeään luokkahuoneeseen.. ei kuulunut mitään ääntä! Aivan kuin olisimme olleet siellä kaverini kanssa kahdestaan. No, se oli siis hyvin pelottavaa.

Kun pääsin siis etsijän roolista pois ja menimme piiloon, alkoi tapahtua.
Aloimme kolmen/neljän hengen ryhmässä miettiä, että miksi yläkertaan ei saanut mennä. No kuitenkin, menin piiloon oven taakse ja sitten yksi kavereistani sanoi, että ei voinut olla yhden oven edessä piilossa, sillä sieltä tuli niin kylmä tuuli ja ovi oli kovin karmiva jonkun tuntemattoman syyn takia. Minä vain hymähdin ja seuraavalla kierroksella yksi toinen kaverini meni sen saman oven taakse, missä oli ollut kylmä jne. ja avasi sen uteliaana. Sieltä löytyi yläkertaan vievät portaat. Tulin katsomaan portaita itsekin. Ne olivat jyrkimmät portaat, jotka olin ikinä nähnyt. Kaikkialla oli pölyä ja sieltä tuli todella kylmä tuuli. Loppujen lopuksi suljimme oven ja lähdimme siitä mahdollisimman kauas.

Ne portaat olivat aivan kamalat! Muutaman katsomis kerran jälkeen kieltäydyin menemästä lähellekkään portaita, niissä oli jotain aivan hirveää! Minulle tuli aivan kamala olo, jos edes katsoin niitä tai olin niiden läheisyydessä.

Pian joku kiljaisi toisesta luokasta. Kaikki ryntäsivät sinne ja kiljaisija vannoi, että joku oli raahannut tuolia edessään ilman, että siinä oli ketään.
Ehkä mielikuvitus temppuili, en tiedä.

Taas seuraavalla kierroksella menin yhden eri kaverin kanssa tyhjään varastohuoneeseen, jossa oli vain pari vaatetta. Olimme siinä hetken, kunnes ystäväni kysyi minulta: "Näitkö tuon?" Ihmettelin kovasti, sillä en ollut nähnyt mitään. Ystäväni selitti jotain valosta, mutta sitten vain antoi sen olla ja jatkoimme siellä olemista. Sitten näin silmäkulmastani outoa valoa seinällä. Sitä jatkui ja katsoimme kummatkin seinää. Siihen tuli outo taskulampun valo. Sitä jatkui ja laitoimme valot päälle katkaisijasta, vaikkemme tienneet saisiko niin tehdä. Etsimme joka nurkan ja tulimme tulokseen, ettei koko huoneessa ollut ketään, eikä ollut ollutkaan. Me olimme tuijottaneet avonaiselle ovelle koko ajan (lukuunottamatta oudon valon katsomista välillä), eikä ketään ollut näkynyt. Meillä ei ollut edes taskulamppuja!
Ehkä mielikuvitusta sekin..

Sitten menimme kysymään opettajalta, oikein tivaamaan, miksei yläkertaan saanut mennä. Opettaja ei vastannut, mietti kauan ja epäröi. Kaikki paikalla olevat huomasivat meidän opettajan hermostuneen ilmeen. Sitten opettaja kohautti olkapäitään ja sanoi, ettei yläkertaa ollut koskaan tutkittu, eikä sitä tiedä mitä siellä piilee. Tyydyimme vastaukseen.

Viimeisellä kierroksella menimme läheisen CD-soittimen luokse piiloon erään taas toisen ystäväni kanssa. Minua häiritsi kovasti, että CD-soitin oli päällä! Painoin selvästi kerran "On/Off" painiketta. CD-soitin sammui. Parin sekunnin kuluttua se aukesi taas. Painoin taas "On/Off" painiketta. Kului hetki ja soitin aukesi taas. Tätä jatkui kauan, kunnes päätimme vetää johdon seinästä. Soitin vilautti jotain ihmeellistä ruudussaan, kaikki sen valot syttyivät ja se vihdoin sammui. Parin luokkahuoneen päässä oli hieman erilainen CD-soitin, joka käyttäytyi samoin tavoin.

Kun keskiyö tuli, koulun kellot soivat. Ihmeellistä oli, että ne eivät koskaan soineet kolmen jälkeen, sillä ne aina sammutettiin. Ehkä kellot oli sammutettu, mutta outoa oli, että koulun kellot soivat vain silloin keskiyöllä, eivätkä muulloin.

Lähdimme sen kierroksen jälkeen pois, juosten.

Tiedän, että melkein kaiken voi selittää normaaleilla jutuilla ja kuitata puolet mielikuvituksen piikkiin, mutta minusta se oli silti outoa ja ehkä pelottavinta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Niin ja kaikki oikeasti tapahtui. Jos ei ollut yliluonnollinen kokemus, niin sitten ainakin hassu yhteensattuma. ;) Muoksin, jos tulee mieleen jotain muuta, mitä tuolla tapahtui.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #38 : Toukokuu 10, 2005, 21:43:39 »
Minulle on sattunut yliluonnollisuuksia vaikka millä mitalla.



Etenkin ukkosen aikaan uhrikivellä, siellä tapahtuu vaikka mitä. Kuulee ääniä, laulamista, kuiskauksia puista (kehottavat laulamaan, yleensä), vaikka sun mitä. Sitten outoja hahmoja metsän laidassa ja kiven ympärillä.

Hassua on myös, että uhrikivi on keskellä peltoa olevalla pikkuisella metsäsaarekkeella, mutta salama ei koskaan lyö lähellekään sitä.


Muistan, kuinka jänikset ja hirvet ovat varoittaneet minua asioista. Kerran, esimerkiksi, olin kävelyllä Janica-myrskyn raivotessa. Kuljin harjun päällä ja kesken kaiken kiven takaa eteeni polulle loikkasi jänis. Se vain seisoi ja tuijotti minua, ei edes lähtenyt vaikka huidoin käsiäni ja ölisin ja menin lähemmäs. Tuijotti vain. Sitten kuulin ritinää, katsoin taas jänistä, se avasi suunsa, sitten hyppäsin saman tien taaemmas. Paikkaan, jossa olin juuri seissyt otusta tuijottaessani, oli kaatunut puu. Villiä. Jänistä ei enää näkynyt puun kaaduttua.


Sitten vähän väliä näkee metsissä kavereita, jotka seisovat hiljaa ja tuijottavat. Talvisin hanki niiden ympärillä hohtelee himmeästi turkoosina. Yleensä niille käy niin, että kun "ampuu" kerran lampulla päin, ne katoavat eivätkä palaa samaan paikkaan.


Kuu aiheuttaa minuun outoja vaikutuksia, mm. vastustamattoman halun lähteä uhrikivelle sitä tuijottamaan. Jos en tee sitä, saan jumalattoman päänsäryn heti, kun kuu on alkanut vähetä jälleen. Sekin tosin katoaa parissa päivässä, mutta uuvuttaa todella tehokkaasti.


Sitten, entisessä kodissani tapahtui paljon mielenkiintoisia. Yleistä oli, että lukot aukeilivat omia aikojaan ja kevyitä esineitä leijui alas hyllyjen periltä. Lisäksi oli pakko nukkua ovi kiinni, muuten käytävään ilmestyi lierihattupäinen kaveri seisomaan selin oveeni enkä saanut koskaan unta kun se oli siinä. Pienenä ne pelottivat, isompanakin niitä säikähteli, kun ei nähnyt niin usein kun tiesi jo, miten menetellä, ettei niitä näe.

Mutta ehkä kaikkein oudoin on se, mitä tapahtuu kaverien mukaan, kun soitan musiikkia ja makaan selälläni ja annan musiikin "kulkea lävitseni", siis että tyhjennän pääni kaikesta ja annan musiikin tulla korvista sisään, sitten mennä verisuonia pitkin kaikkialle ja purkautua mistä hyvältä tuntuu. Kerran kerroin ystävälleni siitä, että menetän ruumiini hallinnan kun teen sitä, hän tahtoi nähdä. Siispä näytin, hän sanoi, että aloin täristä ja ojennella käsiäni ja jalkojani luonnottoman nopeasti tai luonnottoman hitaasti ja lisäksi huoneeseen ilmestyi pimennettäessä hahmoja. Ylpein kaikista olen siitä, kun tein tuota Ray Charlesin musiikilla ja ystäväni kertoi sähköurkujen eteen ilmestyneen svengittelevän hahmon.


Olen todellakin elänyt koko ikäni yliluonnollisten keskellä, enkä siksi juuri ihmeenä pidä sitä, että uskon sangen vakaasti yliluonnollisen olemassaoloon. Minähän pyydän aina metsässä ollessakin metsältä luvan yöpymiseen enkä koskaan nuku polulla enkä mielelläni jää seisomaankaan keskelle polkua pitkäksi aikaa.

Lienen outo, ehkä joo. Mutta sen sanon, että nuo yllä lukevat ovat tosia (ainakin mikäli minun tajuntaani on luottamista). Yliluonnollisia tapahtuu, yliluonnollista on olemassa. Ehdottomasti.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Joonatan

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #39 : Heinäkuu 07, 2005, 12:29:14 »
Kirjastoon pyöräillessäni tuli heti mieleen että tänne pitää kirjoittaa tämä juttu.

Eilen illalla, tai yöllä oikeastaan, n. puoli yhden aikaan oli käynyt juuri nukkumaan. Makasin kyljelläni, mutta en saanut unta jonkun tikityksen takia. Tai oikeastaan se kuulosti tippojen putoamiselta, mutta en tiennyt mistä se tuli. Se ei ollut säännöllistä; aina väliajoin kuului vain 'tik'. Jonkin aikaa katseellani äänen tekijää etsittyäni tyydyin kohtalooni, että joudun nukkumaan tikityksen kanssa. Tuijotin sitten siinä kattoon ja mietin mitä huomenna (eli tänään) tulee tapahtumaan ja laskin päässäni tunteja uusimman Potterin ilmestymiseen. Sitten mietin mielessäni milloin uusi tikitys tulee. Ajattelin näin: one-two-onetwothreefourNYT! Ja juuri kun ajattelin NYT, kuului 'tik'. Se oli aika spookya :)

Jokin viikko sitten katselimme serkkuni kanssa elokuvaa, jota en ollut ennen nähnyt. Tylsistyin sitten siihen, ja meinasin nukahtaa. Nukahdinkin jonkin ajan päästä. Minulla on tapana kävellä ja puhua unissani. Sitten yhtäkkiä, elokuvan loppuvaiheilla, nousin unissani pystyyn ja huusin aika kovaa: "Kill him!" Juuri silloin elokuvassa mies ponkaisi tuolistaan pystyyn puhelin korvallaan ja huusi: "Kill him!" Serkkuni on tästä lähtien epäillyt minua meedioksi, alan itsekin olla huolissani. Tuo oli jo TODELLA epäluonnollista.

Viime kesänä ukonilmalla istuin tapani mukaan terassilla ja katselin salamia ja kuuntelin jyrähtelyä ja vesipisaroiden putoilua. Sitten välähti salama jossain melko lähellä ja laskin kahteen ja tein suullani jyrähdystä kuulostavan äänen. Naapurini, joka istui omalla terassillaan, teki samanlaisen äänen samaan aikaan. Ja ukkonen jyrisi juuri samaan aikaan. Tuijotimme naapurini kanssa toisiamme ja vasta seuraava salama havahdutti meidät. ;)

//Illalla, kun olin mennyt mummolaan uimasta, aloin laulamaan Hollaback Girl - laulua, ja juuri silloin tuli mainos, jossa se laulu soi. :)

Paine

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #40 : Heinäkuu 07, 2005, 17:16:03 »
Äh kun on kivoja/pelottavia kokemuksia teillä, minulla ei ole mitään minkään laista kokemusta mistään! :(

Tuunis

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #41 : Heinäkuu 07, 2005, 19:01:57 »
En tiedä yliluonnollisesta, mutta itselleni sattuu aina niin, että kun odotan vaikkapa kymmenen minuuttia että äitini käy kaupassa, ja sitten kun päätän lähteä katsomaan mikä viivyttää, niin hän tulee vastaan. AINA käy näin. Aina.

Ja sitten hiukan etiäisistä. Monet ihmiset tuntevat etiäisiä, mutta vanhat ihmiset sanovat että siihen tarvitaan jokin erikoinen kyky (minä satun tuntemaan etiäiset erittäin hyvin).
Etiäiset siis, jos vaikkapa vanhempasi ovat lähteneet käymään jossain ja ovat viipyneet tovin. Sitten kuulet ulko-oven avautuvan, mutta kun käyt katsomassa, se on yhä kiinni eikä kukaan ole tullut. Vähän ajan päästä vanhempasi kuitenkin saapuvat.
Tarkoittaen siis tulevien tapahtumien näkemistä ennalta. Tämä ei tietenkään ole mitään ennustamista, eivätkä etiäisiä näkemään kykenevät voi nähdä esimerkiksi seuraavaan päivään.
Isäni kertoi että kun hän pienenä oli odottamassa mummoa kotiin, hän kuuli kuin joku olisi kävellyt portaita ja avannut oven. Vähän ajan päästä mummo sitten tuli kotiin :)

Kivenkantaja

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #42 : Heinäkuu 09, 2005, 14:51:44 »
Noo tuota en muista oikeen muita yliluonnollisia juttuja, mutta toissa yönä näin unta että eräs ystäväni pääsi pois eräästä paikasta ja sitten paria tuntia myöhemmin kun olin hereillä, mesessä, tämä ystäväni tuli sinne ja sanoi päässeensä lomaksi yhdeksi päiväksi! O_o Ikävää ettei päässyt pidemmäksi aikaa.

symptom

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #43 : Heinäkuu 09, 2005, 20:51:38 »
Näin myös unta jossa yhdessä kohtaa jäin valkoisen auton alle. Pari viikkoa myöhemmin ejoin pyörällä suojatietä ja toiden auton takaa ajoi valkoinen auto lujaa joka törmäsi muhun. Aluks en sitä ajatellu ku jalkaan otti pikkusen kipeetä. Myöhemmi sitte tajusin et auto oli valkonen. No yhteensattuma.. Mutta pistää vieläki vihaks ku kuski vaa kysy et oonko kunnos ja ajoi pois. No pyörä romuna ja sain sitä taluttaa ja kävellä kotia. tai ontua ku lonkkaan pökkäs..

Sitten on näitä normaalia että ajatellaan kaverinkans yhtäaikaa jotai ja sanotaa äänee se, tai arvataa mitä joku meinaa sanoa.

Sit olin justii kattonu yksin kotona kaunan. Puhelin soi ja sielt kuulu sitä kauna narina ääntä. En sitä pelästyny ku elokuva oli mielestäni todella huono eikä pelottava mutta jäi mietityttämää miten kaveri ties et just olin sen kattonu o.O

Poissa Flying owl

  • Lentopallo
  • Vuotislainen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #44 : Heinäkuu 09, 2005, 23:07:44 »
En nyt tiedä onko tämä kovin yliluonnollista, mutta kerron kuitenkin. Olin aika nuori ja siskoni oli juuri saanut Spice Girlsin levyn ja hänen mankkansa ei missään tapauksessa saanut olla missään muaalla kuin hänen huoneessa, kas kummaa, kun heräänkin kesken unieni siihen, että siskoni mankka soittaa Spice Girlsiä täysillä ja mankka oli jostain syystä minun huoneessa ja kävi ilmi, että levy oli ollut alakerrassa.

sonear

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #45 : Heinäkuu 10, 2005, 03:38:17 »
Silloin kun olin pieni, äitini serkku, joka asuu jossain kaukana Keski-Suomessa, kävi meillä joka kesä. Yhtenä kesänä olin olohuoneessa ja kysäisin mietiskellen äidiltäni, että koskahan Lessu tulee :) Arvatkaa mitä: kohta kuului kun ulko-ovi kävi ja kukas muu sieltä käveli sisään kuin Lessu. Ja minä pieni tytöntyllerö aloin kikattaa ^^

****

Sitten vähän vakavampi, tästä on jo monia vuosia mutta muistan tämän hetken tunnelman varmaan aina :S

Olin erään kaverini ja hänen perheensä kanssa kaverini äidin syntymätalossa, joka toimii heillä nykyään kesämökkinä. Ei sähköjä tai mitään, oli jo niin syksy että yöt olivat pimeitä.

Olimme kaverini kanssa jossain huoneessa leikkimässä, kun hänen äitinsä pyysi meitä isoon huoneeseen iltapalalle ja -pesulle.

Juttelimme sitten jotain siellä, pimeässä, kynttilänvalossa. Kaverini äiti (sanotaan vaikka Kaarina), kertoili: Häntä "vainoaa" kummitus, jolta saa etiäisiä. Joskus, aamuisin hänen herätessään hän tuntee, kun jokin käsi pyyhkäisee hänen otsaansa, jolloin on aina sattunut jotain ikävää. Aina. Kerran hänen veljensä oli ajanut kolarin, toisena poika joutunut sairaalaan ja oli näitä enemmänkin, siitä vain on niin kovin kauan...

Kaarinalla on vieläpä sellainen möreä, miesmäinen ääni. Hän on aika vanhan näköinen ja omaa suuren elämänkokemuksen. Siellä istuimme, kaksi pienehköä tyttöä ja hän, vanhassa talossa pöydän ääressä, ikkunan vieressä ja kynttilänvalossa. Ja minä ja kaverini kuuntelimme silmät pyöreinä, sydän hakaten. Vieläkin muistan sen illan ja sen, miltä tuntui. Brr.

Simukkw

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #46 : Heinäkuu 10, 2005, 14:27:30 »
Lainaus
Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.


Luulenpa että johtuu siitä, että vaikka johdon kiskaisee pois seinästä, ei kaikki sähkö ole vielä kulkeutunut sinne mankkaan. Joten se soi vielä hetken ennenkuin sähkö loppuu.. Anteeksi kun olen tällainen ilonpilaaja, mutta elämä on.

Poissa Sister Grace

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #47 : Elokuu 01, 2005, 21:17:46 »
Lainaus käyttäjältä: "mangrove"

Lainaus käyttäjältä: "Fiona Daw"

Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.

Hassua, itselläni on tuo ihan sama asia! Suosikkikappaleeni levyillä ovat hyvin usein seitsemänsiä.


Muistaakseni eräs kaverini, jonka tuttu soittaa (levyttäneessäkin) bändissä, kertoi minulle että tuo hänen tuttunsa oli kertonut hänelle, että levyjen keskivaiheille laitetaan yleensä mahdollisimman hyvä biisi, jotta ihmiset jaksaisivat kuunnella cd:n loppuun. Ja yleensä levyt ovat suurinpiirtein sen pituisia, että numero 7 jää siihen johonkin keskivaiheille.

Lainaus käyttäjältä: "simmukkw"

Lainaus

Lisäksi kun pistän musiikin soimaan ja sitten kiskaisen radion sähköjohdon irti seinästä, musiikki soi vielä pari sekuntia ja loppuu vasta sitten.


Luulenpa että johtuu siitä, että vaikka johdon kiskaisee pois seinästä, ei kaikki sähkö ole vielä kulkeutunut sinne mankkaan. Joten se soi vielä hetken ennenkuin sähkö loppuu.. Anteeksi kun olen tällainen ilonpilaaja, mutta elämä on.


Ne on niitä 'sähköjäämiä' ystäväiseni... ^^

Bupu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #48 : Elokuu 09, 2005, 15:51:10 »
No niin, aloitetaan vaikka minun omista yliluonnollisista kyvyistä.

Näen joskus unta tulevaisuudestani. Siis, vain joitakin välähdyksiä, yleensä 5-10 sekuntteja kestäviä. Ne ovat yleensä välähdyksiä aika arkisista asioista, kuten että sanon jotakin erityistä jollekin elokuvateatterin ulkopuolella, koulussa, tai jossain, paitsi että niissä on yleensä jokin poikkeavaisuus normaalista (olen jossain oudossa paikassa/kävelen johonkin suuntaan minne en tavallisesti käy...).

Näen unia joistakin yksittäisistä hetkistä kai jotain pari kolme kertaa vuodessa, ja aika joka kuluu ennen niitten unien toteutumista vaihtelee 2 viikosta puoleen vuoteen. Luulen ainakin niin. Siksi en yleensä voi ennalta muistaa, tai ennakoida niitten tapahtumista, ennnen kuin ne todella tapahtuu.

Viime kerroilla kun muistaan nähneeni unta jostakin, pysähdyn ja unohdan kaiken mitä tapahtuu ympärilläni ja ajattelen vain, että "Hei, minähän olen uneksinut tästä!" Ja jos se "välähdys" on vähän pitempi, en ehkä sanokkaan, tai tee juuri sellaista mitä tein välähdyksessä. Herääkin sitten kysymys, että onko todella jokin korkeampi voima joka pättää kaikesta mitä sinulle tapahuu, tai onko mitään sellaista kuten kohtalo, niin olen tullut siihen tulokseen, että vaikka olisi jokin kohtalo kaikille olemassa, sitä voi silti "venyttää" ja tehdä toisenlaisen, ja että loppujen lopuksi itse päättää omasta kohtalostaan.
---------------------------

Olen huomannut, että joskus kun toivon että jotain tapahtuu, tai että mietin että mitäpä jos jotain tapahtuu se tapahtuu. Ne on varmaan vain jotain yhteensattumia, mutta silti. Annan esim. se kerta joskus 2 luokalla peruskoulussa kun arvottiin jotain kavaljeereita luokan tytöille jollekin juhlallisuuteen. Luokassani oli yksi poika, johon kaikki tytöt olivat ihastuneíta, paitsi minä. Minä siinä istuin kun opettaja julisti kuka saa kenet kavaljeeriksi ja mietin että mitenköhän muut tytöt suhtautuisivat jos minä saisin hänet kavaljeeriksi. Noh, minähän se sitten sainkin hänet kavaljeeriksi, ja muut olivat kyllä vähäsen myrtsinä minulle...
----------------------------

Äidilläni on myöskin tälläinen yliluonnollinen kyky joka koskee hänen uniinsa. Hän on kertonut minulle että melkein aina ennen kun joku hänen perheestään kuolee, hän näkee unessaan enkelin.
----------------------------

Iso-äitini, siis isäni äiti, oli tyttönimeltään Seitaniemi. Seita tarkoitta lapinnoitaa, ja se on ehkä syy hänen yliluonnollisiin sattumiin. Mielessäni kutsun häntä mustaksi leskeksi, vaikka en iki maailmassa sanoisi sitä ääneen. Syy siihen on hänen kolmen miehensä epätavalliset kuolemat. Hän on sellainen "teräsmummo" joka lähestyy 90, niin että tuskin hän panee pahakseen jos kerron jotain perhesalaisuuksia.

Kun teräsmummo oli nuori ja odotti ensimmäistä vauvaansa, hän jostain syystä teki bänksit vauvan isän kanssa. Se isä teki itsemurhan joku päivä sen jälkeen. Ne bänksit olivat varmaan vain viimeinen pisara hänelle, eikä siis kokonaan ollut isoäiti syy, mutta silti. Vauva adoptoitiin pois, ja myhemmin elämässään sitten taas "yhdistyi" meidän perheeseen.

Toinen teräsmummon miehistä sitten katosi sodassa. Kukaan ei tiedä mitä hänelle tapahtui, kun ruumista ei ole löydetty. Isoäiti kylläkin epäilee vahvasti että hän jäi venäläisten vangiksi. Syy siihen on yksi uni kymmeniä vuosia myöhemmin. Unessa minun perheeni oli isoäiti luona aterioimassa kun ovelle koputettiin. Kun hän avasi oven, niin siellä oli se kadonnut mies parrakkaana ja vähäsen riutuneena. Hän oli sitten kieltäytynyt tulemasta sisään ja oli vain kysellyt hänen poikansa voinnista ja muusta.

Kolmas teräsmummon miehistä oli minun isoisäni. Hän sitten käveli suohon jossain marjametsässä. Kyllä hän siitä selvisi kotiin, mutta sai siitä kovan keuhkokuumeen ja myöhemmin syövän ja sitten lopulta kuoli. Isoäitini on sanonut että hän on monta vuotta isoisäni kuoleman jälkeen nähnyt hänet aaveena istumassa mökillä yhdessä sohvassa.

Yksi toinenkin yliluonnollinen sattuma mitä tapahtui teräsmummolleni, tapahtui kun hän oli pieni lapsi yhdessä pappilassa siivojana töissä. Silloin kun hän oli yksin pappilassa siivoamassa pöydät ja tuolit rupesivat yhtäkkiä tärisemään ja oli hirveä mekkala siellä. Hän tetysti pelästyi ja kertoi asiasta papille. Pappi ei uskonut häntä. Se tapahtui aika monta kertaa, jopa niin monta että hän ei enää uskaltanut/halunnut olla yksin pappilassa. Sitten eräänä päivänä kun siivottiin ylempiä kaappeja yhdessä huoneessa hän löysi sieltä verisen mytyn. Sikiön. Kun hän näytti sen papille pappi kysyi: "Onko se sinun?". "Noh, eí tietenkään ole!" vastasi isoäiti ja jo vähäsen kauhistui. Kun pappi kyseli muilta pappilassa, kukaan ei tiennyt siitä mitään. Sikiö haudattiin sitten kirkon hautamaahan ja siunattiin. Sen jälkeen kaikki ne tärinät ja koputukset ja mekkalat loppuivat ja isoäiti pystyi siivoamaan pappilassa tavalliseen tapaansa.
--------------------------------------

Se olikin sitten kaikki mitä minulla oli kerrottavana.

nukkuva lohikäärme

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #49 : Lokakuu 21, 2005, 22:47:04 »
Outoja teille on tapahtunut, se täytyy myöntää. Mutta ne oudot tapahtumat ovat myös mielenkiintoisia. Mutta omia kokemuksiani:

tämä tapahtui vähän aika sitten. Oli tiistai aamu jolloin oli sumuista ja menin 9 kouluun. Muu osa perheestäni oli lähtenyt jo kotoani ja minä olin yksin kotona. Harjailin hiuksiani rauhassa huoneessani, kunnes tuntui siltä että joku olisi ollut vieressäni ja yrittänyt kertoa minulle jotain. Hämmennyin, sillä se oli pelottavaa ja surullista. Pakkasin kiireellä kaikki koulukirjani ja lähdin vauhdilla kotoa. Kello ei ollut edes puolta 9, mutta käyn joka aamu mummollani. Matkalla mummini luo tuntui kuin joku seuraisi minua ja yrittäisi kertoa jotain, eikä asiaa auttanut yhtään se että oli sumuista, jolloin ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Kun saavuin mummilleni, tuo outo tunne oli pois.

Koulun jälkeen minusta tuntui että jokin oli vikana mummini kotona kun kuljin siitä ohi. Myöhemmin iltapäivänä äitini soitti että rakas kultakalani oli kuollut, hän oli ollut 5-vuotias, joten yhteisiä elin vuosia oli ehtinyt kertyä jonkin verran. Pelottavaa tässä onkin se että kolmen aikoihin päivällä tuntui se tunne uudelleen mikä aamulla, ja juuri siihen aikaan oli rakas Kultsini menehtynyt.

Jatkan vieläkin tarinaa, sillä kun kultakalani oli kuollut, pappi oli kulkenut kuulemma kadulla. Mummini oli saada hepulin kun kerroin aamusista jutuista hänelle, sen jälkeen kun hän kertoi papista.


Palaan muoksimaan.

Taiyo

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #50 : Lokakuu 21, 2005, 23:47:35 »
Hassuja yhteensattumia minulle todellakin on sattunut ja monesti. En nyt kaikkia muista, mutta suurin osa niistä on juuri niitä että joku biisi sattuu soimaan päässä. Ja kun radion laittaa päälle, ko. biisi tulee radiosta. Mutta eilen kun olin laittamassa verhojani kiinni, yömyöhällä. Kello oli jotain yhden ja kahden välillä kun olin menossa nukkumaan. Satuin vilkaisemaan ikkunasta. Eihän sinne ulos mitään nähnyt, koska siellä oli muutenkin pimeää ja minulla oli valot päällä. No yritin kuitenkin siristellä ja katsoa ulos. Kaikkihan tietää miten huone heijastuu ikkunasta jos on valot? No. Huomasin sitten että joku vilahti nopeasti minun takanani. Katsoin taakseni ja ei mitään. Kaikki jotka ovat nähneet Ringin niin tietävät miten se "joku" välähti ohitse siinä aivan alussa kun se katsoi siitä telkkarin ruudusta.

Ei, minä en ollut juuri silloin katsonut Ringiä. Voin kuitenkin vannoa, että minä näin jonkun... *Hurr*

Lainaus käyttäjältä: "Bupu"
Näen joskus unta tulevaisuudestani. Siis, vain joitakin välähdyksiä, yleensä 5-10 sekuntteja kestäviä. Ne ovat yleensä välähdyksiä aika arkisista asioista, kuten että sanon jotakin erityistä jollekin elokuvateatterin ulkopuolella, koulussa, tai jossain, paitsi että niissä on yleensä jokin poikkeavaisuus normaalista (olen jossain oudossa paikassa/kävelen johonkin suuntaan minne en tavallisesti käy...).

Minullekin on käynyt näin useasti!

Ja déja vu-ilmiöt ovat liiankin tuttuja. Niitä sattuu minulle lähes viikoittain. Alkaa käydä pelottavaksi.

alcor

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #51 : Lokakuu 22, 2005, 13:07:33 »
Lainaus käyttäjältä: "Kello neljän tee"

Viime vuonna mietin ennen Aasian katastrofia, että mitäköhän tapahtuu seuraavaksi. Mitä jos ihmisiä kuolee todella paljon? Sitten se katastrofi tapahtui.

Näin myös mietin ennen Lontoon terrori-iskua, että mitäköhän tapahtuu seuraavaksi. Minulla oli tunne, että jotain pahaa tapahtuisi. Seuraavana päivänä ne pommit sitten räjähtivät.


^Minullekin on käynyt näin monia kertoja. Esimerkiksi kun Prinsessa Diana kuoli 1997. Katsoin telkkaria ja television ylälaitaan tuli teksti "Ylimääräiset uutiset tämän ohjelman jälkeen" tai vastaavaa ja siinä vaiheessa oli ihan sataprosenttisen varma, että Prinsessa Diana on kuollut, en tiedä miksi, mutta olin ihan varma, ja seuraavaksi ruutuun sitten tuli teksti "Prinsessa Diana kuollut". En tiedä mistä sain edes päähäni tuon ajatuksen, mutta muistan olleeni erittäin varma, että Diana on kuollut. Älkää kysykö.

Tuo Aasian tsunami oli toinen asia, johon minä myös reagoin. Muistan ajatelleeni siinä joulupäivän aikaan, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. En nyt täysin tiennyt mitä, mutta sellainen ajatus jostain syystä oli päässäni. En tiedä miksi. Enpä siis suuresti yllättynyt, kun uutisissa kerrottiin, että Aasiassa on tapahtunut maanjäristys. Vaikka tuhoista ei vielä osattu sanoa mitään, kun kuulin tuosta, olin varma, että kuolonuhreja olisi paljon. Tuo tosin saattaa selittyä sillä, että tiedän maanjäristysten olevan ehkäpä henganvaarallisimpia katastrofeja maapallolla..

Sitten pienempiä asioita, joita on sattunut. Eräänä yönä vuosi sitten heräsin noin kello yksi, ja olin ihan hiestä märkä ja olin varma, että jotain pahaa oli tapahtunut. Seuraavana päivänä sitten sain kuulla, että mummoni oli joutunut sairaalaan suurin piirtein tuohon aikaan yöllä.. Kun toinen mummoni joutui sairaalaan vähän aikaa sitten, tunsin silloinkin outoja väristyksiä. En osaa selittää niitä, mutta tiesin, että jokin on pahasti vialla. Tiedän, että moni laittaisi nämä tapahtumat sattuman piikkiin, mutta en minä, koska jostain syystä jokaisella kerralla olen aina sataprosenttisen varma, että jotain pahaa on sattunut, siinä tilanteessa voisin oikeasti lyödä vetoa ihan mistä vaan, koska tiedän olevani oikeassa. Ihmisellä ei ehkä ole todettu mitään telepaattisia kykyjä, mutta MINÄ (huom: minä, en puhu nyt yleisesti) uskon, että ihminen voi aistia suuria tapahtumia ja läheisten hyvinvointia, vaikka ei olisi lähelläkään tapahtumapaikkaa. Ihminenkin on vain olento, josta ei ole kaikkia puolia vielä saatu selvitettyä.

DarkFairy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #52 : Lokakuu 22, 2005, 14:35:23 »
Lainaus käyttäjältä: "Tiukukello"
Hm.Yleensä, kun olen Messengerissäni, ihmettelen usein "Miksiköhän se tyyppi ei ole mesessä" tai jotain sen tapaista, ja parin sekuntin kuluttua ajattelemani ihminen yleensä tulee onlineen.
Eihän tuo kovin yliluonnollista ole, mutta kummallinen asia kuitenkin. ;)


Apua :o Just ton edellisen viestin kohdalla, ennen kuin olin lukenut tuota tämä kirjautui jostain oudosta syystä automaattisesti Messengeriin.
=o Ei muuta ^^

Poissa Pultti

  • bois
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #53 : Lokakuu 23, 2005, 11:18:57 »
Mullekkin on näitä sattunut.. Laitan nyt yhden tähän.

Olimme isäni kanssa viime talvena Oloksella laskettelemassa. Odotin hissijonossa ja minua ennen hissiin meni lumilautaileva tyttö. Kun olin hississä vilkaisin taaksepäin ja kun käännyin edessäni olevan tyttö oli kadonnut, eikä hissikapulaakaan näkynyt missään. Outoa.

Viime yönä myös telkkarini lähti itsestään päälle. En ole voinut vahingossa painaa kaukosäädintä, sillä se oli pöydällä, kun heräsin.

Selestina Taigor

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #54 : Lokakuu 23, 2005, 13:41:03 »
Mielenkiintoisia juttuja!

Itse olen monta kertaa ollut näkevinäni seinässä sellaisen varjon, kuin ihmisen muotoisen. Myös mummoni mies on kertonut näkevänsä tällaisia.
Kerran olin kaverini kanssa kahdestaan kotonamme, ja yleensä AINA kun olen tämän kaverin kanssa, jotain outoa tapahtuu.
No...Varastomme oven kahva alkoi liikkua itsestään ylös ja alas (ovi oli lukossa) ihan kuin joku olisi pyrkinyt sieltä ulos.
Voi johtua siitä, että kahva on melko löysä, ja vaikka tuuli liikutteli sitä.
Se kuitenkin näytti ja kuulosti niin pelottavalta, että ryntäsimme ulos.
Kerran kun olin yksin kotona ja olin tietokoneella, tuntui siltä kuin joku olisi silittänyt päätäni. Pelästyin tuosta ihan hirveästi.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #55 : Lokakuu 23, 2005, 15:01:50 »
Tämä ei ole sattunut minulle, vaan Mummolleni, mutta se liittyy minuun.

Olin kuumeessa, 38.2. Voitte kuvitella millaista siinä tilassa on nukkua. Olin kuin huumattuna, muistan sen itse. Hirveän kuuma ja olo oli ihan kamala, mua pyörryttiväsytti (en saanut nukuttua) janotti...

Mummuni näki unta, jossa oli metsä, ja hän oli metsän laidalla. Yhtäkkiä minä huusin Mummua apuun jotenkin surullisesti kuulemma. Sitten tulin metsästä Mummun luo, enkä noteerannut häntä.
Mummu kertoi, että olin kuin minut olisi huumattu (siis hän näki unta, kertoi minulle seuraavana päivänä puhelimessa), silmät kuulemma seisoivat päässäni, olin ihan apaattinen, laahustin kävellessä, itkinkin kai.
Mummu oli ihan paniikissa että mitä minulle on tapahtunut.  Hän sanoi minulle jotain (en muista mitä), mutten vastannut, kävelin vain pois.

Siinä vaiheessa Mummu heräsi.
Henkinen side? Minä kuumeessa... Ja Mummu näkee outoa unta. :P
Hän siis EI TIENNYT että olen kipeä, soitin hänelle vasta seuraavana päivänä.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #56 : Lokakuu 24, 2005, 20:37:19 »
Tulin taas sepittämään näitä sattumiani, ehkäpä se on vain se vaisto, mutta jo toistamiseen olen kerta toisensa jälkeen herännyt, oli kello mitä tahansa ja huomannut, ettei kultani nukukkaan vieressäni (tämä siis tietenkin vain jos olemme menneet yhdessä nukkumaan)
muuten nukun sikeästi aamuun asti :> viime viikollakin heräsin puoli kuudelta siihen, ettei kultani ollutkaan vieressäni, löysin hänet tietokoneen ääreltä ja sanoi heränneensä puoli tuntia sitten. Yleensä minun heräämiseeni menee juuri tuo puolisen tuntia, riippuen ilmeisesti siitä kuinka syvässä unessa olen ollut.
Hassua ja ärsyttävää
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Clariah

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #57 : Marraskuu 05, 2005, 21:07:03 »
Hmm. Eipäs minulle mitään kamalan outoa ole tapahtunut kuin kerran ala-asteella. Koulullamme oli ollut luokkatilapulaa, joten meidän luokkamme jouduttiin siirtämään vanhaan rakennukseen joka sijaitsi noin kilometrin päässä koulustamme, ja sitä oli kuulemma käytetty sairaiden lapsien kouluna joskus todella kauan sitten. Siellä oli sekä ylä-, ala- ja kellarikerros, jotka eivät olleet kamalan pelottavia tai mitään. Koska opettajamme oli lepsu, saimme esimerkiksi kuviksentunneilla mennä yläkertaan piirtämään (oikea luokkahuoneemme oli siis alakerrassa).

Siellä sitten rauhassa piirtelimme, kunnes eräs luokkatoverini huomasi portaiden lähellä oven. Uteliaita ihmisiä kun olimme, yritimme aukasta sen. Vaikka siinä oli hyvin yksinkertainen lukkosysteemi (piti painaa jotain "nappia" alaspäin ja oven olisi pitänyt aueta), mutta emme onnistuneet. Ja juuri kun olimme saamassa sitä auki, kuulimme portaiden luota kamalaa ryskettä ja huomasimme Elisan makaamassa niiden alapäässä. Hän ei pystynyt liikkumaan, ja jouduimme viemään hänet sairaalaan. Sitä ennen hän kertoi meille, että joku tai jokin tönäisi hänet niitä portaita alas, vaikka kukaan ei ollut lähelläkään häntä. Liikaa kauhuelokuvia katsoneina olimme varmoja että jokin yritti estää meitä aukasemasta sitä ovea :/

Heti kun seuraava kuviksentunti koitti, ryntäsimme yläkertaan oven kimppuun. Onnistuimme saamaan sen auki, mutta sitten tajusimme että tästä ei pääse eteenpäin. Edessämme oli nimittäin seinä, ja heti sen tajuttuamme valot sammuivat. Meitä pelotti ihan kamalasti. Huomasimme että "seinän" alaosassa oli pieni väli, josta pilkotti valoa. Se oli selvästi jokin eriskummallinen ovi, joka aukesi yläosassa olevasta vivusta. Saimme oven auki, ja innolla avasimme sen ja näimme edessämme pienen huoneen. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pieni pöytä, jonka päällä oli tyhjä, rypistetty lappu sekä päällä oleva lamppu. Huone oli todella pölyinen, eikä maassa näkynyt mitään jalanjälkiä, joten lamppua ei ollut käyty pistämässä päälle lähiaikoina... Sitten meille tuli todella kylmä, ja häivyimme. Hiivimme pimeätä portaikkoa pitkin alakertaan, ja opettajamme kertoi että jossain oli tapahtunut onnettomuus jonkun sähköjutun takia, ja että sen takia nyt olisi lyhytaikainen sähkökatkos. Miten ihmeessä se lamppu oli sitten voinut olla päällä? Se toimi sähköllä, näimme että siitä oli johto kiinni pistorasiaan .____.

Ää. Olen huono kertomaan kauhujuttuja tai yhtään mitään, mutta olisittepa olleet paikalla silloin... se oli oikeasti pelottavaa.

Flew

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #58 : Marraskuu 05, 2005, 21:16:30 »
[offtopic]Minä rakastan pelkoa. Minä rakastan kauhua. Minä rakastan sitä onttoa tunnetta vatsanpohjassa, kun tajuaa jonkin olevan väärin. Se on minulle huumetta.
Sen takia luen kummitusjuttuja, leikittelen hullulla mielikuvituksellani ja liikun iltaisin myöhään ulkona. Olen ehkä outo, ehkä en, mutta sydäntään ei voi määrätä. [/offtopic]


Ihania juttuja teille tapahtunut. Oikeasti, minä pidän.

Mutta minuun. Minulle on tapahtunut ainoastaan selitettävissä olevia asioita.
Kerrankin seisoi keittiössä, juoden vettä ja nojaten tiskialtaaseen, kun tarkkailin keittävää kattilaa. Sen kansi sillä lailla vinosti auki. Koukistin sormeani kutsuvasti, ja kappas, kansi räpsähti kiinni minun suuntaani. Toista kertaa ei onnistunut.

Takapihallamme on tuulimylly, ja päätin leikkiä sillä hieman. Seisoin sisällä, kun se pyöri hiljaa ja käskin mielessäni sitä vaihtamaan suuntaa. Sen se teki, ja toisella kerralla myös. Kolmannella en jaksanut yrittää, sillä  tiesin, että siipiratas oli jo jonkin aikaa pyörinyt itsekseen edes-takas, joten arvelin, että onnistuin 'käskemään' myllyä vain oikeaan aikaan.

Ja juu. Sanoja on puhuttu kavereiden suuhun.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #59 : Marraskuu 06, 2005, 16:47:18 »
Näitä on mukava lukea. >:)

Setäni mökin lähellä on harmaa, kolmikerroksinen vanha talo latoineen ja varastorakennuksineen metsän reunassa. En tiedä, asuuko siellä kukaan, mutta eipä ole toistaiseksi ollut kenelläkään munaa mennä tarkistamaan asiaa. Vaikka olisi täysin tyyntä, niin kuitenkin aina tieltä talolle päin käännyttäessä alkaa tuulla, ja mitä lähemmäksi taloa mennään, sitä rajummaksi tuuli muuttuu.

En tarkkaan muista minkä ikäisiä olimme kahden serkkuni kanssa viimeksi käydessämme ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa porukalla talon pihalla. Vanhin serkku ajoi mopolla, minä istuin takana ja nuorempi edessä. Talosta oli aiemminkin kerrottu tarinoita, mutta mitäpä me sellaisista välitimme. Kukaan ei hoitanut pihaa tai maalipintoja tai yhtikäs mitään. Paikka oli ja on yhä rapistumassa yhä huonompaan kuntoon. Verhot olivat jatkuvasti kiinni ja talo oli ympäri vuoden iltaisinkin pimeä, joten tuskin siitä haittaakaan olisi ollut, jos olisimme käyneet katsomassa hieman tarkemmin.

Nousevasta tuulesta välittämättä ajoimme talon pihaan, jätimme mopon ladon lähelle parkkiin ja astelimme oven eteen. Vanhin serkkuni alkoi rynkyttää ovea ja kokeilla olisiko se auki. Sitten huomasimme oven yläpuolella roikkuvan avaimen. Serkku otti avaimen käteensä ja oli tunkemassa sitä avaimenreikään, kun tuulikaapin yltäpäältä pölyisen ikkunan taakse ilmestyi tumma hahmo. Askelia tai mitään ei kuulunut, se vain ilmestyi siihen, eikä edes tehnyt mitään, seisoi vain. Aloimme kaikki huutaa kuin syötävät. Minä ja nuorempi serkku juoksimme henkihieverissä mopon luo, vanhempi heitti avaimen menemään ja tuli perässä. Lähdimme niin lujaa vauhtia, että mopo suttasi ja kaatui. Siinähän sitten kiljuttiin taas lisää. :'D Kun lopulta pyörä oli pystyssä ja kaikki olivat puolittain pyörän selässä, serkku painoi kaasun pohjaan ja viiletimme pois talon pihalta ja metsän varjoista. Heti kun pääsimme takaisin päätielle, tuuli oli tyyntynyt.

Aloin itsekin epäillä kuvitelleeni kaiken pari vuotta sitten, kun kerroin eräälle 6 vuotta nuoremmalle tuttavatytölle tarinaa. Hän ei uskonut, ja itse totesin tähän, että en minäkään enää. Kuitenkin seuraavana viikonloppuna lähdimme heidän mökilleen, ja tie sinne vei juuri tämän "kummitustalon" ohitse. Kun hänen vanhempansa jäivät kahville naapuriin, kysyin tytöltä, haluaako hän nähdä talon. Rohkeana hän lähti mukaan, ja kun seisoimme päätiellä talon luo vievän pikkutien edessä, sanoin, että jos tuota tietä lähtee kävelemään talolle päin, alkaa tuulla. Tyttö ei uskonut, joten lähdimme kävelemään. Ja kappas vain, alkoi jälleen tuulla, vaikka oli kuuma kesähellepäivä ja asteita yli 30. Tyttö kuittasi kaiken vain ohimenevän tuulenpuuskan piikkiin, mutta kun puoliväli oltiin ohitettu ja tulimme metsän reunaan, tuuli oli käynyt jo niin rajuksi ettei tytöllä ollut enää kanttia jatkaa. Ei kyllä minullakaan olisi ollut, mutta enpä minä sitä hänelle tietenkään myöntänyt. :P Kun taas palasimme päätielle, tuuli lakkasi kuin seinään.

-

Sitten on muutamaan otteeseen tapahtunut omassa kotonani melko outoja; kaikki silloin, kun olen ollut yksin kotona. (Ei joka kerta tietenkään, vaan aina on kuitenkin tämmöiselle ajankohdalle sattunut.) Kerran heräsin rajusti säpsähtäen. En ollut nähnyt mitään unia, tai en ainakaan muistanut nähneeni, mutta jostain kumman syystä minua pelotti aivan mielettömästi. Sydän hakkasi kahtasataa ja tärisinkin hieman. En tiedä miksi, mutta ajattelin, että jaahas, katsotaanpa vain niin kello on tasan kaksitoista. Ja kun hapuilin kännykän sängynvierestä ja katsoin, niin 00:00 se näytti.

-

Pariin kertaan on käynyt niinkin, että olen herännyt koirani murinaan. Koiruus saattaa nukkua pitkin taloa ja vaihtaa paikkaa kesken yön monta kertaa asettumatta mihinkään. Enivei, heräsin kun koirani murisi aivan järkyttävän kuuloisesti. Murahteleehan tuo aina silloinkin kun leikimme, mutta noilla kerroilla sillä on ollut täysin erilainen äänensävy, ihan kuin se olisi niin silmittömän raivon partaalla ettei tosikaan. Ei se muuten saisi aikaiseksi sellaista ääntä.

Olin herätessäni omassa sängyssäni as usual ja koira seisoi takapää huoneessani ja etupää eteisessä. Luulin aluksi että se murisee jotakuta etupihalla (ihan etupihamme vierestä menee hiekkatie, rivitalossa kun asutaan), mutta ei; sinne keittiön ja olohuoneen suuntaan se ärisi ja rohisi. En vielä tuolloin uskaltanut nousta pois sängystä, vaan kävin takaisin maate ja vedin peiton korville. Jonkin aikaa se jatkoi murinaa ja lopetti sitten.

Toisella kerralla kävi ihan samoin, paitsi että tällä kertaa nousin kuin nousinkin ylös sängystä ja menin rauhoittelemaan sitä. Laitoin eteiseen valot päälle ja huomasin koiralla olevan niskavillat pystyssä ja häntä suorana takana: hyökkäysasennossa. :o Silitin sitä varovasti ja kyselin, mitä se murisee. Koira kääntyi katsomaan minua korvat luimussa ja silmät suurina, heilautti nopeasti häntäänsä ja vinkaisi, ja kääntyi sitten tuijottamaan takaisin keittiön ja olohuoneen risteykseen ja aloitti taas murinan. Pelotti kyllä aivan sanoinkuvaamattomasti mutta siitä huolimatta marssin pimeyteen (koira meni edeltä) ja laitoin valot ensin keittiöön ja sitten olohuoneeseen. Koira oli puoliksi osittain olohuoneessa ja tuijotti muristen perimmäiseen nurkkaan päin (jossa en nähnyt mitään though.) Sitten jostain syystä suustani pääsi puoliksi tsoukkina "noniin, sopii tulla tappelemaan jos mieli tekee." :D

Koira lopetti murinan ja oli taas ihan normaalisti, tosin se vilkuili yhtäkkiä hämillään ympärilleen aivan kuin olisi kadottanut sen mitä aluksi niin tiiviisti katsoi. Vilkuilin itsekin jonkin aikaa ympärilleni ja palasin huoneeseeni. Juuri kun olin saanut sammuteltua valot ja käperryttyä takaisin peiton alle, niin säkkituoliinsa käpertynyt koira pomppasi ylös kuin sähköiskun saaneena ja jäi siihen murisemaan katse taas eteisessä. Nousin uudelleen ylös ja laitoin vain omaan huoneeseeni valot päälle sähisten eteiseen "no mitä sinä nyt taas oot vailla? Painu muualle." Ja taas koira hiljeni jälleen, ja yllätys yllätys: säntäsi juoksuun. Se kävi katsomassa keittiössä ja olohuoneessa, palasi hieman varautuneen oloisena takaisin ja nukkui koko yön pää eteiseen päin sänkyni vieressä kovalla lattialla, missä se ei nuku juuri koskaan.

Taidan olla aika jääräpää, kun en kaikesta tästä huolimatta usko mihinkään yliluonnolliseen.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #60 : Marraskuu 07, 2005, 16:25:24 »
Hmm, olen varma että kirjoitin tähän... Mutta ehkä se olikin unta X)

Itselleni ei ole kovinkaan paljon näitä tämmöisiä sattunut. Mutta tuli tuosta Freyan koira-jutustamieleen yksi kesäyö, kun olin kummeillani yötä. Kummeillani on yksi cockerspanieli  (Tellu), ja yksi springelsspanieli (Nelson). Nelson on poika, nuori ja riehakas, kun taas Tellu on vanha jä kärttyisä leidi^^ Nelsson nukkui smassa huoneessa kanssani, ja olen oikeastaan jo tottunut siihen, että hän välillä yöllä murisee ja tuijottaa karvat pystyssä olus ikkunasta. Muuta silloin heräsin siihen, että Nelson tuijotti minua, ja murisí kuin olisin joku ufo. Pelästyin tietysti, koska oli tottunutt siihen, että normaalisti Nelson oli hurjan sympaattinen eläin. Nyt se kuitenkin murisi minulle, ja tietysti pelästyin että kohtahan se hyökkää kimppuuni. Silitin sitä varovaisesti, ja vakuutin että minähän se tässä vain olen. Koira rauhoittui hieman ja kävi lopulta takaisin nukkumaan. Sen yön nukui erittäin levottomasti.

Sitten niit sähkökatkos juttuja... Kerran kun olin kaverini kanssa mökillä, oli aika kova ukkonen. Katselimme TV:tä, ja yhtäkkiä sähköt katkesivat. Hetken kuluttua minä sitten ihan vaan huvikseni napautin sormiani, ja sähköt palasivat takaisin. Olin aluksi hieman hämilläni, mutta myöhemmin unohdin koko jutun. Muistin sen vasta sitten, kun tein parin vuoden päästä seuraavalla sähkökatkoksella saman jutun. Silloin olin kyllä yksin kotona, mutta sama sormien napautus toimi yhä^^

Nyt ei kyllä tule enempää mieleen, ja muutenkin pitäisi mennä karate-harkkoihin, mutta muoksin lisää jos muistan...

Waidy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #61 : Marraskuu 07, 2005, 19:31:31 »
[todellakinofftopic]
Lainaus käyttäjältä: "Fiona Daw"
Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän. Minulla oli hauskaa, kun poltimme ystäväni kanssa minulle levyn, jossa oli sekalaista mitäsattuuta musiikkia. Olimme valikoineet sinne kappaleita täysin summanmutikkaisessa järjestyksessä, tärkeintä minulle oli saada eräs tietty lempikappaleeni poltettua levylle. Se on sellainen kappale, jota minä ja paras ystäväniaina laulamme mukana kun se soi, ja muutenkin musiikkikappale jota olimme lähiaikoina eniten ajatelleet.
Sitten kysyin ystävältäni, että mikä kappale tälle levylle tuli numeroksi seitsemän. Kappas, se oli juuri kyseinen lempikappaleeni.


Tiesitkö, että kristinuskossa numero seitsemän on täydellisyyden luku (esim. Jumala loi maan 7 päivässä)?[/todellakinofftopic]

~

Luin telepatiasta (Härklöntin kurssi) ja päätin jutun luettuani koittaa tätä kaverieni kanssa. Ystäväni Sinin kanssa päätimme koittaa ajatella eläimiä, toinen arvaa. Ajattelin hevosta, pian Sini sanoikin, että "sä ajattelet hevosta". Oli kuulemma nähnyt takaosan hevosesta. Monesti olemme arvanneet milloin mitäkin.

Kerran Sevda ja minä ajattelimme värejä. Heidi seurasi vierestä. Jotenkin se meni sillälailla, että Heidi ajatteli keltaista (minä ja Sevda emme tienneet tätä) ja minä punaista. Sevda arvasi, että ajattelisin ORANSSIA. Punaista ja keltaista sekoittamallahan saa oranssin. Sitten Heidi kertoii, että hei, hänhän oli ajatellut keltaista ja ehkäpä saanut värit "sekoittumaan".

Anki M

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #62 : Marraskuu 10, 2005, 17:53:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Eiren"
Sitten oveen oli koputettu. Siellä oli nainen, jolla oli mukanaan iso ruokakori. Hän sanoi tulleensa tuomaan sen isoisoäidilleni, joka tietenkin yllättyi kovasti, koska ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut tätä naista. Isomummoni jäi siihen kummissaan seisomaan ja katsomaan, kun nainen sitten kääntyi ja käveli pois.

Ja kun tämä nainen käveli, ei lumihankeen jäänyt minkäänlaisia jalanjälkiä.


Tästä tuli mieleen erään tuttavani kertomus, jonka hän kertoi joskus vuosia sitten. Sekin tarina tapahtui sota-aikana, eikä lumihankeen jäänyt jalanjälkiä.

Tuo kyseinen mies ei itse ollut sodassa, koska oli hiukan liian nuori rintamalle. Hän halusi kuitenkin tehdä jotain hyödyllistä ja sai tehtäväkseen ajaa hevosella kuormia. Hän kuljetti kärryissään muun muassa sodassa kaatuneiden arkkuja.

Kerran hän oli pimeänä talvi-iltana eräässä kartanossa, joka oli muutettu sotasairaalaksi. Yhtäkkiä joku paikallaolijoista näki ulkona mustan hahmon. Kaikki ajattelivat että se voi olla desantti (siis vihollisen laskuvarjolla pudottama vakooja) ja miehet päättivät mennä ulos ottamaan selvää.

Miehet jakaantuivat kahteen joukkoon ja päättivät piirittää kulkijan. Toinen ryhmä lähti kiertämään taloa vastapäivään ja toinen myötäpäivään. Lopulta joukkiot kohtasivat toisensa kierrettyään talon ja heidän jahtaamansa musta hahmo oli hävinnyt jäljettömiin. Lumihangessa oli vain miesten omat jalanjäljet.

Kun he sitten sisällä kertoivat tapahtuneesta, joku tiesi kertoa että kartanon tytär oli kuollut ja hänen uskottiin kummittelevan.

En tiedä oliko hahmo sitten loppujen lopuksi kummitus, vai näkikö joku väärin eikä mitään hahmoa loppujen lopuksi ulkona ollutkaan. Voihan myös olla, että minulle tarinan kertonut mies on itse keksinyt koko jutun. Tarina ainakin oli ihan hyvä.

Nejlika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #63 : Joulukuu 10, 2005, 23:35:07 »
Monesti minulle käy niin, että kun olen yksin kotona ja tietokoneella, niin voisin vannoa, että olohuoneessa on joku. Meillä on siis niin, että olohuoneen sohvalta on suora näkyvyys koneelle, ja kun olen koneella, niin tuntuu kuin joku tuijottaisi koko ajan selkää. Karmivaa.

Muutaman kerran olen havahtunut koneella istuessani siihen, että tuntuu kuin joku laskisi käden olkapäälleni, ja sitten tulee ihan järkyttävän kylmä.

Olen herännyt siihen, että joku silittää hiuksiani pois kasvoiltani, ja kuitenkaan kotona ei ole ketään. Se oli pelottavaa.

Ja monesti olen kuunnellut ollessani alakerrassa, että joku kävelee yläkerrassa. Saattaa johtua vanhan talon natinasta tai seinänaapureiden askeleista, mutta ei sekään ole kivaa, kun olet yksin kotona pimeässä.

Yufie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #64 : Joulukuu 11, 2005, 10:48:37 »
Minulle ei ole sattunut mitään hirveän outoa. Muutamia hieman epätavallisia juttuja vaan.

Kerran kun ratsastus tunnin lopussa annoimme hevosille pitkät ohjat, ja kävelimme rauhallisesti maneesia ympäri, satuin ajattelemaan, että olisi tosi kauheaa, jos hevoset nyt säikähtäisivät. Kävelin muutaman metrin eteenpäin kun kuului joku rysähdys ja suurin osa hevosista pilastui ja ryntäili ympäriinsä (oma ratsuni, Chali, ei säikähtänyt..) Sen jälkeen olen yrittänyt olla ajattelematta pillastumista, vaikka en oikein usko että se siitä johtui.

Poissa Lilyca

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #65 : Joulukuu 13, 2005, 18:34:50 »
Ei minullekkaan ole tapahtunut mitään erityisen outoa, tai kiinnostavaa, mutta melkein aina kun olen yksin kotona tietokoneella, niin tuntuu kuin joku kylmä käsi tarttuisi olkapäähäni, ja ottaisi siitä palasen.  Se on todella inhottava, ja jopa pelottava tunne, vaikka tiedän että siihen voi löytyä jokin aivan normaali selitys, mutta yksin ollessani se tuntuu pelottavalta.

Ja sitten kerran, juuri kun olin kirjoittamassa päiväkirjaani että toivottavasti eräs poika soittaisi minulle. Totesin tämän olevan mahdotonta, sillä poika ei tuntenut minua, eikä hänellä ollut numeroani. Mutta säikähdin kamalasti kun sitten kännykkäni alkoi soimaan, vastasin, ja kuuliun juuri tämän pojan äänen!! Vaikkei hänellä olisi pitänyt edes olla numeroani.  Eikä hän tuntenut minua. Arvaa olinko onnellinen!!!  Ja hieman peloissani, ei ollut kovin todennäköistä, että juuri kun toivon hänen soittavan minulle, ja hän soittaakin. Eipä silti kovin yliluonnollista, mutta ajattelin silti sen kertoa...
Järki on nimittäin siinä, ettei ole mitään järkeä siinä, että tulee hulluksi, kun yrittää olla tulematta hulluksi. Sitä voi yhtä hyvin antaa periksi ja säästää järkeään.

PinkuMies

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #66 : Helmikuu 05, 2006, 12:11:12 »
Ei tämä ole niin kauhean outoa tai jotain mutta kerron silti:

Antti Tuiskun "Hei hei mikä sulla on" tai se kappale oli juuri noussut "hitiksi" ja vaikken Antista hirveästi välittänytkään se soi eräänä aamuna päässäni. Istuskelin keittiössä kertosäkeen soidessa pääkopassani, ja juuri kun ajattelin sitä kohtaa "Hei hei mikä sulla on" niin äitini sanoi juuri ne sanat jatkaen laulua siitä. Arvatkaa vaan, olinko ihmeissäni.
--
Joskus käy myös niin, että katson viereeni esim. pelatessani tietokonetta ja siinä istuu kissani. Kun sitten katson uudestaan, kissa on kadonnut vaikken ole kuullut minkään poistuvan pöydältä.
Myös autojen kanssa on käynyt näin; olen istunut autossa ja katsonut taakseni, jolloin siellä on joku auto. Kun katson uudestaan, ei autoa enää ole vaikkei risteyksiä tai muita ole ollut. Se on aika pelottavaa, kun en kauhujutuista/leffoista ja muista tykkää, kun aina kuulee outoja ääniä kun niitä lukee/katsoo. :S
--
Muoks. Tänään kun äiti vei minut kouluun aamulla niin autolle kävellessäni näin katuvalojen olevan vielä päällä vaikka olikin ihan valoisaa jo. Ajattelin että "Miksi noi on vielä päällä täällähän näkee ihan hyvin. Vois sammua" ja heti sen jälkeen katuvalot sammuivat. Kyllä ihmetytti.

punainennikkumatti

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #67 : Helmikuu 05, 2006, 16:46:26 »
Taidampa minäkin pari... öö... pitäisikö sanoa ylilounnollista juttua kertoa.

Olin tarhaikäinen (kai n. 3-5 en muista tarkkaan) olin juuri saanut uudet Titi-nalle kasetin ja pettymys oli suuri kun huomasin, että oikeastaan minulla oli jo se käsetti, mutta siinä oli vain erilainen kansikuva. Sitten kerran otin kasetin mummilleni mukaan ja kuuntelin sitä, mummillani on erittäin vanha kasettisoitin, joka veteli tuolloin jo viimeisiään. Samassa huomasin, että laulut olivat muuttuneet. En koskaan aiemmin ollut kuullutkaan niitä, mikä oli katastrofi niin suurelle Titi-nalle fenille kuin minä olin. Loppujen lopuksi kasetti hävisi, se vain tuntuu kadonneen savuna ilmaan.

Toinen vähän tuoreempi juttu sattui viime kesänä Turun linnassa. Olin siellä äitini kanssa ja aina kun laskeuduin portaita tuntui siltä, kuin minulla olisi ollut vanhanaikainen suurilaahuksinen hame päällä. Se oli aika pelottavaa, mutta loppu huipennus oli vielä näkemättä. Siellä oli silloin joku näyttely kuninkaallisten koruista ja sen ajan vaate muodista. Eräässä lasikaapissa oli pukujen takana kuva jostain sinipukuisesta prinsessasta ja kaiken huipuksi hänen kasvonsa muistuttivat erittäin suuresti omiani... O__o

Poissa tamina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tomaatti
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #68 : Helmikuu 05, 2006, 17:40:47 »
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe. Olisiko suotta siistiä, jos jotain sellaista olisi? Telepaattisia yhteyksiä, enneunia. Kummituksia tai jotain. Ja teidän joidenkin jutut ovat oikeasti niin uskomattomia ja sellaisia. Kummitustalot ja koirat. Jaa-a.

Minulle tulee hyvin usein sellaisia varoittavia tuneita. Esimerkiksi, olen tehnyt monta tuntia jotain juttua koneella. Sitten tulee sellainen tunne, ihan yhtäkkiä, että äkkiä, äkkiä, tallenna! Tallennan, ja kas. Pari sekuntia sen jälkeen kone tilttaa, ja jos en olis tallentanut, kaikki olisi kaspana. Tai kävelen metsäpolkua kotia kohti, minulle tulee tunne, että nyt kyllä juokset ja lujaa. Ja kas, vähän hölkättyäni kauempana näkyy mies. Siniset tuulihousut ja parta, ainakin muistaakseni, jotenkin pelottavan näköisesti lähestyy. Juoksen niin lujaa kuin vain pääsen. Luulen sen olleen mielikuvitustani, mutta kas. Muutaman päivän päästä tapasin pari ystävääni, jotka kävivät silloin koulua ihan siinä polun vieressä. Ja kertoivat, että metsässä oli kuljeskellut joku mies, jokin teräase kädessä, ja että koko koulun oppilaat olivat joutuneet viettämään vähän aikaa välitunnit sisällä. Että tuosta "vaistosta", niin kuin sitä kutsun, on aika paljonkin hyötyä. Tiedä sitten, voi olla hyvinkin sattumaa, mutta ei se haittaa. Vähän tuon tapainen on se tunne, kun tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen vain yhtäkkiä varma, että nyt kyllä tapahtuu näin. Esimerkiksi, tunnilla vaihdamme paikkoja. Ajattelen, että nuo kyllä arvotaan vierekkäin. Kas. He ovat vierekkäin. Noin tapahtui parille parille. Joskus tulee sellainen fiilinki, että nuo kyllä vielä ovat yhdessä. Sitten naureskelen, että voi luoja, mistä tuonkin keksin. Ihan mahdotonta. ja niin käy. Se kyllä voi tapahtua siksi, että havainnoin niiden käyttäytymistä, tiedä häntä. Tuollaista tapahtuu muissakin asioissa, ei nyt vaan keksi esimerkkiä.

Enneuniakin joskus nähnyt. Esimerkiksi, näin unta, että mummoni ja pappani kissa oli omituisen laiha ja käveli niiden pesuhuoneessa onnettoman näköisenä ja sitten pökertyi. Sain tietää seuraavana päivänä, että se kissa oli kuollut. Saanut veritulpan ja halvaantunut. Pesuhuoneeseen. Mummonikin on nähnyt enneunia, mikä on aika mielenkiintoista.
Oli muutenkin aika huono syksy meidän suvun kissalle. Kaikki kissanomistajat menettivät pikku kultamussukkansa puolen vuoden sisällä.

Sitten, tämä nyt ei ehkä ole hirveän enteellistä, mutta nimeni on Paula. Ja se symboloi pientä tms. Ja, minä olen aina ollut maailman pienin. Tai no. Pituussuunnassa.

TÄMÄ ON VIESTI NO. 123. ENNE, sanokaa minun sanoneen :D

Minulla on muuten aina hirveä pakko katsoa, onko suihkussa ketään, kun tulen pesemään hampaitani. Uskotte, että oli maailman kamalin tunne, kun siellä OLI joku. Isosisko oli (luoja ties miksi) hiipparoinut takaovesta sisään, ja piileskeli suihkussa, että en huomaisi tätä. Kai sillä oli toiselle siskolle asiaa.
"Hehe, I wonder about that..."

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #69 : Helmikuu 06, 2006, 18:15:19 »
No, onhan näitä minullekin käynyt. Viimeksi eilen kävin bestikseni kanssa puolen tunnin keskustelun pelkillä lyhyillä (korkeintaan 5 kirjainta) sanoilla ja äänteillä. Tällaiset keskustelut ovat meille aika yleisiä, varsinkin, kun olemme porukan kanssa (siis muiden kavereiden). Puhumme mitä sattuu tällä omalla kielellämme ja suunnilleen arvaamme mitä toinen tarkoittaa. (Tykkäisin sanoa, että nyt tiedän, mitä kunnon katsekontakti meinaa, sillä ilmeistä tajuaa yllättävän paljon.) Joko tämä on sitä, että tunnemme toisemme tosi hyvin, tai sitten me vain harjoitamme telepatiaa.

---

Sitten, olin ykkösellä (tai kakkosella) kuitenkin, siitä on jo reippaasti aikaa. Olimme kavereiden kanssa koulun metsikössä leikkimässä ja sitten yksi kaverini nojasi puuhun. Se oli aika pieni puu (mutta kuitenkin sellainen, jonka ei pitäisi kaatua, vaikka siihen nojaa. Siis runko halkaisijaltaan öbaut 15cm), Sitten siis mä seisoin sen puun edessä ja äkkiä se vaan kaatu. Vaistovaraisesti mä kyykistyin ja se puu jäi silleen killumaan siihen, että tunsin sen selässäni ihan keposesti. No tulin aika hanakkaan tahtiin pois siitä puun alta ja just samalla hetkellä, kun pääsin pois, se rysähti maahan. Oudointa oli se, että puulla ei ollut mitään, mihin jäädä kiinni (tai siis nojaamaan) Se jäi ihan ilmaan, juuri sille korkeidelle, etten liittaantunu alle.

---

Toisesta on vielä kauemmin, oisinko ollu jotain kuus tai viis. Niin siis sillon oli yö ja ihan pimeetä. Siis oli joku uusi kuu, ettei ulkona tosiaan nähnyt mitään. Oli kai joku lokakuun loppu/marraskuun alku ja ensilumi just satanu. Kattelin siinä sitten ulos ikkunasta ja yhtäkkiä joku keltanen ja hohtava lens ikkunan ohi. No, ei siinä mitään, räpyttelin silmiäni, eikä sitä näkyny enää missään, mutta jatkoin tuijottamista. Olin jo nukahtaa (miks en menny nukkumaan o.O??) kun se yhtäkkiä lens uudelleen. Siinä vaiheessa pomppasin ylös ja huusin porukoille et "kattokaa, näitteks?" Ne vaan katto mua kummissaan ja se siitä. Kukaan ei muistele sitä enää... Paitsi minä tietysti.

---

Ja vielä yksi, kaikista maagisin ja ihanin. Mulla on pehmolelu, oon saanu sen joskus kauan sitten lahjaks, ja tiesin heti sen saadessani, että siihä oli jotain erikoista. Pian se erikoisuus paljastu, kun huomasin, että jos laitoin sen johonkin kipeeseen paikkaan (siis jos mullon vaikka selkä kipee, niin selän päälle) ja pidän hetken siinä, niin kipu katoaa. Kellekkään en oo tästä kertonut, mutta aina se tehoaa.

---

Ai joo ja sitten nään tosi usein kissani, jossain, missä se ei tosiaan ole. Ja deja-vú:t on tuttuja myös. Ja heiluri sydeemii on kokeiltu ja toiminut on. Sen lisäksi kaverini ennusti minulle korteista; Ensimmäisen kerran se oli tsoukki, tokalla kerralla (kun tuli täsmälleen samat kortit, täsmälleen samassa järjestyksessä) pistettiin se sattuman piikkiin, mutta kolmannella kerralla aloin jo oikeesti uskoa siihen.

---

Ai niin ja sitten joskus viime talvena, mentiin kavereitten kanssa koulun vessaan. Siellä on peili, josta näkee kokovartalo kuvan ja mepä sitten fiksuina likkoina mentiin ja ruettiin hokemaan mustaamaijaa peilin edessä. No ekalle kamulle ei käyny mitään. Tokan kamun kohalla kuulu kolaus (ei vialä sillon tiietty mistä, mutta sekin selvis). Kolaustahan ruettiin kattomaan, että mistä se tuli, ja me tultiin siihen johtopäätökseen, että puukko oli pudonnu lattialle. Mistä, sitä en tiiä, mutta siinä se oli keskellä lattiaa ja osoitti meihin. No, me sitten nostettiin se lavuaarin reunalle ja se siitä.
No, sit tuli mun vuoro hokea. Menin peili eteen ja vähän mua arvelutti, mutta hoin silti. Ehkä noin puolessa välissä mun hokemista, puukko tippui uudelleen, taas terä meihin päin. No, jatkoin silti. Jokaisella kerralla kun sanoin, niin meni kylmiä väreitä. Ja sitten, kun pääsin loppuun, hirveä rymäys ja ikkunan takana kulki joku. Ikkuna on vielä sellasessa kohassa (ulkoapäin siis), ettei se takana voinu kulkee ketään. Siinä vaiheessa me lähdelttiin kiljuen ulos ja kukaan ei enää koittanu mustaamaijaa. Senpituinense.

---

Ah, vielä on yk... kaksi. Ensimmäinen on sellainen, että olin kotiarestissa, ja oli lauantai, mutta mulla ei ollu karkkia. Kaverini oli meillä. Istuttiin mun huoneessa ja surkuteltiin sitä, ettei ollu karkkii, enkä mä ees saanu lähtee kauppaan. No, sitten äkkiä joskain rupes putoileen karkkia. Ovi ja ikkuna oli kiinni ja kummallakaan meistä ei oikeesti ollu karkkia. Sitä vaan putoili lattialle.

---

Toinen on sit sellanen, kun olin bestikseni kanssa pihalla. Oli täysi kuu ja pimeetä, meidän takapihalle oli kolattu rinki lumeen. No kaverini rupes siinä sitten että "voi vitsi, spooky!". Sit mä menin rinkiin laitoin kädet sivuille ja aloin pyöriä. pyörin, ja kaaduin. Pariinkin kertaan. Sitten kaverini tuli sinne rinkiin ja alkoi hokea semmosta lorun pätkää. Itseasiassa Cradlen (bändi) Satanic mantraa. No, minä pyörin taas ja kamuni hoki ja sillä kerralla pyörinkin tosi pitkään. Itseasiassa pääni ihan sekaisin, oli tokkurassa vielä pari minuuttia se n jälkeenkin. Mutta eniveis, siis pyörin ja lopulta pyörintäni loppui siihen, kun tuli maa vastaan. En ollut tuntenut kaatuvani, äkkiä vain olin maassa, enkä päässyt ylös, saatika sitten nähnyt selvästi. Kaveri istui siihen viereeni ja mä rutistin silmäni kiinni. Sitten, kun avasin ne, niin helkkari, eka mitä näin, oli tähden lento. Eipä se muuten mitään, mutta kun kaverini lopetti hokemisensa kaatumiseni aikaan ja jäi kohtaan, jossa sanottiin "Archangel, Dark angel, lend me thy light"...  No, minullahan vilisi silmissä, joten kuittasin sen hetkeksi sillä, mutten enää sitten, kun kaveri kysyi, että "Näitkö säkin ton?" Olin ihan mykkä ja sitten nyökkäsin. Hetken me toivoimme hiljaa mielissämme ja sitten minulle tuli outo tunne, enkä uskaltanut enää olla siinä ringissä, joten kompuroin vieläkin tokkuraisena pois sieltä. Sen jälkeen en siihen ole astunut varpaallanikaan. Tuo oli siistiä jne. Ei edes pelottavaa, mutta siitä vaan tuli sellainen tunne....

---

Aa, muistin vieläkin yhden. Näitähän on tullut koettua aika monta.
Siis, menin siskoni kanssa luistelemaan, tulin jäälle ennen häntä (siinä on rinne, eli jäälle ei näe ennen kuin n. 2 metrin päästä). No otin suojat pois luikkareista ja vasta siinä vaiheessa kun olin jäällä, vaivaudun nostamaan katseeni maasta. Ihan edessäni seisoi joku tuntematon mies pullo kädessä.  Hän vain seisoi ja minä vain seisoin ja sitten, käännyin katsomaan missä siskoni oli tulossa, ja pääsisikö hän rinteen varmasti ylös asti. Siskoni oli jo tullut jäälle, joten ei siis huolta, käännyin katsomaan uudelleen miestä, ihan vain uteliaisuuttani olin kysymässä, kuka hän oli, mutta hä olikin kadonnut. Poissa. Ei missään. Hävinnyt tyystin. Katselin ympärilleni, ei kukaan voi poistua niin äänettömästi ja nopeasti, ei varsinkaan joku todennäköisesti humalainen. Pelottavaa, en edes tajunnut kysyä systeriltä, näkikö hän miten ukkelille kävi (tai oliko koko ukkelia). Hrr.
muokki/// itseasiassa systeri sanoo, ettei sitä ukkelia ollut, tai ainenkaan hän ei sitä nähnyt.

---

Ja muistin vielä yhden. Joskus olisiko ollut viiden tai kuuden vanhana, oli lähimetsässä leikkimässä. Yksin. Ja olen nyt ihan satavarma, että siellä ei tosiaankaan ollut ketään. Kuitenkin joku kutsui minua nimeltä syvemmälle metsään. Ja hän käytti minusta välillä lempinimiä, joita vain kotiporukat tietävät. No, sitten aloin tietty uteliaana pikkutyttönä kävellä kohti ääntä, mutten löytänyt ketään. Seuraavaksi ääni kuului sivulta. Käännyin ja lähdin sinne. Pari kertaa lisääkin ja kokoajan syvemmälle metsään. Ja vähän ajan päästä tajusin olevani eksyksissä... Olin itseasiassa tosi syvällä metsässä, koska sinne ei kuulunut edes etäisesti autojen tai muitten äänet. Enkä ole muuten sen jälkeen onnnistunut löytämään sitä paikkaa... Ei sitä ole edes kartassakaan! Olen siitä varma. No sitten siis kun huomasin olevani siellä eksyksissä, en ajatellut sitä vakavana asiana, sillä paikka oli niin nätti. Se rajautui lampeen ja sen ohi kulkevaan jokeen ja siellä oli puskia ja tuomia, jotka kukkivat, kukkia, sammalta, vanhoja suuria puita, heinikkoa, iso kivi. Sinne tuli auringonvalokin ihan kuin jossain elokuvassa.
 No minä sitten tutkiskelin paikkaa ja siinä meni ihan kivasti aikaa. Vasta silloin tajusin tosissani eksyneeni, kun alkoi tulla pimeä. Siitä näkyi mukavasti auringon lasku ja sinne alkoi tulla kylmäkin. Hyttysiä siellä ei ollut, eikä perhosia, mutta jotain siellä lenteli, en oikeen muista mitä. Sitten siellä oli ihan kummallinen lintu. Se oli ihan vihreän keltainen ja sillä oli punainen nokka. No ei siinä vielä mitään, mutta se lintu puhui. Se sanoi että pitää juosta pois, eikä tosiaan saa kuunnella yhtäkään ääntä, joka kutsuu ja että pitää kääntyä sinne minne vaisto sanoo, vaikka miten ihmetyttäisi. No, kai sitä vähemmästäkin säikähtää.
Lähdin siis juoksemaan ihan ns. sokkona. En tiennyt yhtään minne olin menossa ja koko ajan menin vain sellaisiin paikkoihin, joita en tullessani ollut nähnyt. Välillä oli tosi pelottavia paikkoja, välillä vähemmän pelottavia. Sitten kun loppujen lopuksi tulin pois metsästä, niin se olikin ihan eri metsä, kuin mihin olin mennyt. Niiden metsien välissä on iso tie, joten en usko, että olisin juossut sen yli, mutta sieltä metsästä minä kuitenkin pois tulin.
No, onneksi se paikka oli tuttu ja osasin siitä kotiin ja niin pois päin, että kaikki oli hyvin. Eikä mulle ollu sattunu vahinkoa. No, kun pääsin kotiin juoksi oikopäätä saunaan, koska vaisto sanoi niin, en siis uskaltanut tehdä muutakaan. No, hyvähän se, mutta sitten äiti huusi syömään ja minä huusin takaisin, että en tule. No pari kertaa se sitten huusi ja kun viimein menin syömään niin sain homeista leipää ja mahataudin. Hyvin tää pelaa.

Tää on muuten vähän kuin uni tää juttu. Muistan sen aina hetken ja sitten se vähitellen katoaa... Just niinkuin uni. Nytkään en oo varmaan kolmeen tai neljään vuoteen muistanut mitään. Ja tää on sit se juttu, mitä kukaan tuskin uskoo...

---

Ja vielä...

Olin eilen linja-autossa, istuin kamuni kanssa takana ja äiti edessä. Välillä ei ollut ketään tuttuja. No kuuntelin sitten musiikkia ja yritin nukkua (kamu teki samoin) ja sitten yhtäkkiä se musiikki siin soittimessa lakkas ja se soitin alko kuiskia mun nimeä. Mä heräsin ja katois että kukakohan se ois voinu olla, joka kuisku mulle, mutta kamu nukku ja äiti oli omalla paikallaan (eli sen oli pakko olla joko soitin tai jotain veri spuukia). No se siitä, ei mitään... Enkä lähteny etsimään ääntä (joka kyl ois voinu tulla vessasta, jos siellä ois ollu ihan kiusana vaan joku tuttu jota en vaan ollu nähny). Mut jokatapauksessa, mä hymyilin sille jutulle aika kauan tyyliin ´voi juma, mä kuulen ääniä´ . Muttei siitä sen enempää.
Ég á heiminn! :}

AlmostRockStar

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #70 : Helmikuu 08, 2006, 15:40:57 »
Hui. O__O Nää on pelottavia.
Outoja juttuja teillekki käyny.

Minulle ei ole oikeastaan käynyt koskaan mitään ihmeellistä, ainakaan en muista mitään. Eli tuskimpa mitään mullistavaa on koskaan käynyt, muistaisin jos olisi.

Kuitenkin näitä pikkujuttuja on käynyt; jos toivon että joku kaveri tulisi messengeriin, niin jihaa, kaveri juuri kirjautuukin sisään. Se nyt on ihan sattumaa.
Olen myös huomannut (niinkuin ilmeisesti monikin teistä) että jos toivon kovasti jotain, niin toivo toteutuu. O.O Esimerkiksi viime viikolla minulla piti olla ruotsin esitelmä, ja olin unohtanut tehdä sen. Esitelmän piti olla tiistaina, ja maanantai iltana rukoilin että se siirtyisi seuraavalle viikolle. Seuraavana päivänä koulussa ilmoitetaan, että luokkaretken takia ruotsintunnit siirtyy viikolla. Se oli aika jännää, muttei pelottavaa. :>

Joskus näen sellaisia pikkuisia, muutaman sekunnin pätkiä tulevaisuudesta esim. unessa tai muuten vaan joskus päivälläkin, jos vaan istun jossain tai katson puolisilmällä telkkaria tms. Se on outoa, ensin en tajua että olen edes nähnyt jotain, ja ehkä muutaman päivän päästä tapahtuu jotain sellaista minkä olen nähnyt, ja vasta silloin ymmärrän että hei, tiesin että jotain tällaista tapahtuu. Että olen jo nähnyt sen.

Kuumeessa ollessani näen paljon harhoja (ja kuume onkin syy niihin kaikkiin, eli mikään niistä ei ole totta). Seinät alkavat yhtäkkiä liikkua nopeasti, ja kun räpäytän silmiäni, seinät ovat taas normaalit; se on yksi yleisimmistä. Myös pehmoleluni liikkuvat ja varjoista muodostuu pelottavia kuvia.


"Ja déja vu-ilmiöt ovat liiankin tuttuja. Niitä sattuu minulle lähes viikoittain. Alkaa käydä pelottavaksi."

Minäkin näen niitä, todella usein. Melkeinpä parin päivän välein. Ne eivät pelota minua yhtään, pidän siitä tunteesta. Muistan erityisesti sen päivän, kun olimme lähdössä kauppaan, ja isäni jäi juttelemaan naapurin ukkelin kanssa jostain hiekoituksesta, joka piti kadulle hoitaa. Yhtäkkiä tuli tunne, että tämä on jo tapahtunut, ja se oli niin vahva, että olin varma siitä että se oli jo kerran tapahtunut. Pystyin arvaamaan isäni ja naapurin lauseiden loput, ja kysyinkin naapurin mentyä, että taasko te siitä sovitte. Tiesin jopa sen etukäteen, että milloin hiekoitusautot (vai mitkä lie) tulevat. Isä ihmetteli. Ja minä.

Kun olin ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa Espanjassa, minulle tuli monta kertaa päivässä déja-vuita. Se oli jännää, jospa olen joskus edellisessä elämässä asunutkin siellä? :>
Ainiin, ja juuri samalla reissulla Espanjassa, minä ja ystäväni lähdimme ensimmäisenä päivänä etsimään lähintä uima-allasta (hotellillamme ei ollut). Hyppäsimme sellaisen hauskan pikkujunan kyytiin, joka kiersi sellaiset muutaman kilometrin lenkin seudulla. (juna siis oli ihan sellainen, mikä liikkui suunnilleen kävelyvauhtia, ja siihen/siitä pystyi hypätä pois milloin tahtoi.) No, näimme muutaman kymmenen minuutin päästä uima-altaan, ja hyppäsimme kyydistä. Uima-allas olikin toisen hotellin alueella, ja siihen ei saanut mennä muut uimaan. Emme sitten tienneet, mitä tehdä, kun ystäväni vanhemmat olivat hotelilla, eikä meillä kännykkää soittaa heitä hakemaan. Lähdimme summassa kävelemään jotain reittiä, eikä se edes ollut se, mistä tulimme junalla. (olimme n. 10v, kyllä sitä on pienenä typerä o.O) Kokoajan tuli tunne, että pitää kääntyä jostain tietystä kulmasta, ja löysimme heti hotellille (tosin jotain ihmeellistä kautta tulimme) ilman mitään eksymisiä. Se nyt olikin ihan sattumaa, mutta outoa kuitenkin; Espanjassa, paikassa missä en ennen ole ollu, ja kävelimme siellä aivan kuin kotonamme. Hih.

Loppu.

tuokkonen

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #71 : Helmikuu 08, 2006, 20:45:09 »
Kun olin pieni, ja heräsin yöllä unistani, muistan että monta kertaa tapahtui niin, että sama henkilö olisi käynyt ikkunaani koputtamassa. Hän viipyi vain hetken ja sitten poistui. asunmme keskellä korpea ja mietin aina, kuka hän oli. Hän muistutti sitä kivisten ja sorasten ukkelia, en nyt muista minkä niminen, mutta silti.
Nukuin siihen aikaan samassa huoneessan kahden siskoni kanssa, mutta he evät olleet koskaan tavanneet mitään samankaltaista.. Minua pelotti ja menin aina äitin viereen nukkumaan:D

olen ollut aina huono nukkumaan ja muistan montakin tapahtumaa,
että olen herännyt yöllä ja nähny jotain kummaa. kerran näin valkoisen hameenhelman huoneeni ikkunan edessä ja kuulin outoa huminaa, mutta jälkeenpäin ajattelin että se oli uni.. mutta ei sitä voi tietää, se oli niin todentuntuista.
"osaan" vaihtaa uneni toiseen, esim. jos näen mielestäni huonoa /pelottavaa/pahaa unta, päätän että katson toista unta, ja hUpsis vaan, olen jo toista unta katsomassa:D hassua, eikö totta. Ja yleensä saan itse päättää millaista unta näen,pelkällä tahdonvoimalla mutta se ei tepsi aina.
että semmosta:D

Lexie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #72 : Helmikuu 08, 2006, 21:35:54 »
Tosi spookya...

Mutta onpa jotain tapahtunut minullekin. Tästä on noin kolme vuotta. Tai kaksi, ei voi ottaa selvää. Olin siskoni kanssa istumassa olohuoneessa ja katsoimme televisiota kun yhtäkkiä kuului sellaista pienen tytön ääntä. Tai oikeastaan laulua, sitten kuului vain sellaista rätinää, aivan kuin radiossa kun vaihdetaan kanavia. Kävimme sitten tarkistamassa, ettei cd-soittimet tai tietokone olleet päällä, eivätkä ne edes olleet. Radiokin oli käännetty pois, mikä olisi ehkä selittänyt äänet, koska radio aina väliin temppuilee. Mutta tosi outoa se oli. Viime viikolla tulleessa Lost-jaksossahan oli se radiopuhelin-juttu. Melkein kuin se.
Eikä se siis tullut telkkarista, koska se oli varmaan joku Kauniit ja rohkeat tai Emmerdale.

Kuunsirppi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #73 : Helmikuu 08, 2006, 22:20:22 »
Kun mietin kerran, että mitenköhän se meni se Kelly Clarksonin uusin laulu, mutta muistin kuitenkin, että se oli hirmu hyvä, toivoin kuulevani sen radiosta, mutta ajattelin, että ei se kuitenka oo, no laitoin radion päälle ja sieltähän se tuli, olin aivan ihmeissä. ^^

Vetehine

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #74 : Helmikuu 09, 2006, 21:58:22 »
Minulle käy ysein sellaista että näen jotain silmäkulmassani.
Esimerkiksi kerran kun kävelin raiteilla näin kuinka silmäkulmassa mustakaapuisen miehen joka kurotti minua kohti, hänen kasvonsa eivät näkyneet kaavun hupun alta.
Tavoittelin perhosveistä ja lähes löysät housuissa käännyin.
Ratavalot olivat näyttäneet silmäkulmassa ihmiseltä.
Ratavalot olivat sellainen neljäsosa pallon muotoine you Know.

MsMoony

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #75 : Helmikuu 13, 2006, 21:24:54 »
Minusta tuntuu, että pikkusiskoni on noita, ja näin minusta tuntuu usein esimerkiksi:

Olin noin 11 -vuotias ja minä ja pikkusiskoni olimme kiistelleet jostakin tietystä asiasta, kengännauhani aukesi (tai jotain sen tapaista), niin että menin istumaan yhden 0,5 m syvän kaivon(ko?) raunalle hoitaakseni asian kuntoon. Sisareni ei jaksanut odotella minua ja kun minulla meni aikaa, niin hän huokaisi ja kysyi meneekö minulla vielä kauan ja minä siinä nousin pystyyn istumaan jalat tukevasti maassa ja sanoin, että ajattelin istua siinä kauan. Yhtäkki' pikkusiskoni huokaisi syvään ja tokaisi:
"Putoa sinne kaivoon!" ja aivan yhtäkkiä lensin kyseiseen kaivoon selälleni. Olin aivan ihmeissäni asiasta ja kyselin miten hän sen oli tehnyt, hän vain virnisti viekkaasti ja sanoi taikoneensa.
Asia askarruttaa minua vieläkin...

Toinen asia:

Olin kerran samaisen pikkusiskoni kanssa auton takapenkillä, siskoni tuijotteli kämmentään ja hätkähti kohta lätkäisten kämmenensä kohti ikkunaa, kohta hän vakuutteli minulle, että hänellä oli muodostunut säkenöivä musta pallo käteen. En uskonut häntä, mutta kun katsoin myöhemmin tarkemmin kun hän teki saman asian uudestaan ja minäkin näin kyseisen mustan palleron hänen kädessään. Tämäkin asia kummastutti minua paljon.

Vielä yksi:

Yhtenä päivänä meillä oli paljon appelsiinejä, joihin siskoni ja minä olemme hulluina (:P). Siskoni pyysi minua heittämään hänellekin yhden ja aivan ärsyttääkseni häntä minä heittelin sitä paikallaan, niin, että se tuli varmasti aina takaisin käteeni. Sitten siskoni sanoi.
"Jos sä et anna sitä, niin kyllä mä sen jotenkin saan..."
samalla hetkellä appelsiini putosi kädestäni lähtien suoraa häntä kohti maatapitkin vierien ja pysähtyen juuri hänen jalkansa viereen.

Ja paljon muutakin siskoni on minulle tehnyt, tässä on vain pieni osa niistä.
Yksi tärkeä kohta on vielä mainitsematta, siskoni ei ole vielä edes 11, joten olen aina valmis siihen, että kohta ikkunasta lentää sisälle pöllö, joka tuo hänelle kirjeen... :)

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #76 : Helmikuu 13, 2006, 22:17:20 »
Minulle kävi eräs hassu (luultavasti) yhteen sattuma. Juuri ennen Tsunamia serkkuni ja hänen äitipuolensa lähti tuone Thaimaaseen, ja sisarillani oli siinä samoihin aikoini (kun heidän olisi ollut määrä saapua matkalta) Tellus-teatterin näytös. Mummoni sitten hössötti ja tahtoi kutsua lähimpiä/tärkeimpiä sukulaisia katsomaan sen, ja päätimme tehdä kutsun serkulleni ja näille. Minä vaan sitten "huvikseni" olin tokassut jotenkin näin:
"Ihan turhaa kun ne varmaan jää thaimaaseen, ei lähetetä kutsuja", ja niinhän he jäivät. Ei kukaan muu tajunnut asiaa samalla tavalla kuin minä, kaikki oikeastaan ajattelivat minun tarkoittaneen sitä, että matkalla on niin ihanaa etteivät he palaa, mutta minulla oli vahva kuva siitä, että lentokoneessa/rannoilla tapahtuu jotain. Rannoilla tapahtui joo.

Sitten kerran sisareni oli todella paljon myöhässä kotoa (äiti laittoi kotiintuloajan tietyistä syistä). Kello oli todella pitkällä yössä  (jtn kolme) ja sisareni ei vastannut puhelimeen. Minä sanoin sillon äitille:
"Anni on varmaan liukastunu skootterillansa, mutta kyllä se kohtapuolin tulee", tuokin oli vaan jokin piristys-yrtitys, ja kohta tosiaan siskoni tulee kotiin polvet veressä, hän oli kaatunut sateesta liukkaaseen kaivonkanteen ja joku mies oli auttanutjatkamaan matkaa.

Toinen juttu oli taas se, kun eräänä yönä heräsin, ja olin unisin silmin näkevinäni veren värisen möykyn seinällä, ja seuraavana päivänä havaitsin hamsterini kainalossa vastaavanlaisen verisen syöpämöykyn.

^^
Sellaista.
akfjldjklk

SailingAway

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #77 : Helmikuu 15, 2006, 18:54:19 »
Tosi spookya..
Mulle oli tainnut käydä pienenpänä näin:

Yöllä,en saanut unta tai olin herännyt,menin ikkunaan ja sanoin jotain tännepäin :
"Tule peikko!" (:D)
ja sitten siihen ikkunaan hyppäsi joku animaatio-ukkelin näköinen peikko,
ja arvatkaas säikähdinkö minä! En tiedä oliko se unta,mutta todentuntuista ainakin..

Ja kerran,seisoin jostain syystä keskellä yötä minun ja veljeni makuuhuoneessa,ja räpäytin tai suljin silmiäni.Kun avasin silmäni,oli aamu!
 Tuossahan oli yö,jos tajusitte ^^

Meidän entinen talo on ihan muutaman metrin päästä uudesta talosta,
ja se talo on erittäin kammottava!
Siellä on kiva hiipparoida talvi-iltoisin(taskulampun ja kaveri-joukon kanssa ^^) ja säikäyttää itsensä hengiltä.Se on
ääydellinen paikka kummituksille pimeässä.
^^

Kuroinu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #78 : Helmikuu 15, 2006, 20:04:49 »
Tää oli pelkkä yhteensattuma. :D

Tää tapahtu pari vuotta sitten kun katoin kauniita ja rohkeita :D Brooke painoi numerot puhelimeen ja samalla meidän puhelin soi XD

Tiikerityttö

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #79 : Helmikuu 15, 2006, 20:31:03 »
No, eihän tämä kovin kummallista ole mutta kuitenkin...
Minä ja kaverini pääsimme koulusta ja aioimme kulkea yhtä matkaa kotiin. Kaverini pyörän lukko jäi jumiin ja hän taisteli sen kanssa useamman minuutin. Minua alkoi jo vähän tympiä se odottelu, joten ristin käteni, suljin silmäni ja mutisin jotain:
"Aukea nyt, aukea-aukea-aukea..."
Ja KLONK! Just sillon se aukesi. Siitä on jo muutama vuosi, mutta vieläkään en voi olla ihmettelemättä sitä yhteensattumaa...

Niarra Plimrin

  • Ankeuttaja
OMIA KOKEMUKSIA
« Vastaus #80 : Helmikuu 15, 2006, 21:13:04 »
Kyllähän noita on sattunut itselle ja läheisille.


Itsellä on ollut useampia dejavu (valitan en tiedä oikeaa kieliasua) ilmiöitä siis niitä että kun jotain tapahtuu tuntuu siltä että ne on ennenkin kokenut.
   Sitten on nuo enne unet... olin saanut kuulla senaikaisen työkaverini odottavan lasta, seuraavana päivänä puhuin äitini kanssa puuta heinää ja hänen edelisöinen unensa tuli puheeksi, hän oli nähnyt unessaa tummaihoisen viidakko pojan..  Äitini ei tuolloin tiennyt työkaverini raskaudesta  eikä myöskään siitä että tulevan lapsen isä oli tummaihoinen...8kk myöhemmin selvisi että lapsi todellakin oli poika.

Usein on myös käynyt niin että kun oikein keskittyy toivomaan jotain asiaa vaikka että olkaa nyt avaimet siellä laukun pohjalla kun toinen vaihtoehto on että ne ovat eteisen pöydällä niin vaikka on muka tonkinut laukun koneenkertaan ympäri niin yht äkkiä ne vaan ilmestyvät käteen laukkua tonkiessa  (toisaalta minulla taitaa olla vain moukan tuuria)

yleisesti ottaen uskon kyllä että meillä jokaisella on jonkin asteisia yliluonnollisia kykyjä...

Night Princess

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #81 : Helmikuu 19, 2006, 21:06:13 »
Kesällä olin tulossa koululta yhdeksältä illala, pimeässä. Olin omissa ajatuksissani, ja ajoin suunnilleen keskell tietä. En kuullut takaa tulevaa auto, muta kuulin, kun joku huusi nimeni, jotenkin varoittavasti. Sitä sitten pelästyin ja ajoin ihan tein sivuun, kun meinasin lentää ojaan. Se auto tuli sieltä kovaa vauhtia ja oli noin metrin päässä musta kun väistin.
Oikeasti, jos joku ei olisi kutsunut minua, olisin jäänyt sen auton alle. Katsoin ihan varmuuden vuoksi ympärilleni, ja huusin "Onko siellä ketään?" mutta ei vastausta... Uskon kaikkeen yliluonnolliseen ja luulen, että se huutaja oli äitini joka varoitti minua.

Älkää purskahtako nyt nauruun, tai teille käy huonosti.

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #82 : Helmikuu 20, 2006, 19:01:20 »
Erikoisin 'kykyni' on aistia tulevia tapahtumia. En näe tulevaisuuteen enkä etenkään silloin kun ihan yrittämällä yritän. Saan vain voimakkaita ennakkoaavistuksia, tai saatan nähdä unessa jonkin tulevan tapahtuman. Inhottavin tähän kykyyn liittyvä seikka on se, että aistin myös sen kun joku on tästä maailmasta poistumassa. Joskus pienempänä se tuntui melko karsealta, koska en osannut suhtautua siihen oikein, mutta nykyisin se on tietyllä tapaa helpotus. Onhan kätevää kun osaa varautua tulevaan menetykseen, vaikka eihän se koskaan mukavalta tunnu.

Aistin ennalta muitakin asioita, mutta en yhtä vahvasti kuin noita menetyksiä. Oikeastaan se on aika pelottavaakin joskus. Monesti olen ajatellut, että olisipa sellainen juttu kiva saada (esim. piippu jolla voisin puhaltaa saippuakuplia), ja seuraavana päivänä se löytyy kaupan hyllyltä. Joskus nämä saattavat todellakin olla täysin älyttömiäkin ideoita, joille nauran itsekseni ja ajattelen, ettei sellaisia edes ole...

Seuraava taas tapahtui niin kauan sitten, että se saattaa hyvinkin olla vain vääristynyt muisto, mutta kerronpa kuitenkin: Olen keskustellut vuotta ennen syntymääni kuolleen isoisäni kanssa, joskus aika pienenä. Pappa ei päästänyt minua istumaan lempituoliinsa, joten menin kantelemaan äidilleni, joka ihmetteli suuresti mitä varten olin huutanut papan nojatuolille. Jostakin kumman syystä isoäitini ei anna kenenkään istua papan tuolilla, mutta tiedänpä hänenkin joskus keskustelleen kuolleiden kanssa (vaikkakin sen voi melko varmasti pistää dementian piikkiin :P).
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2010, 11:10:29 kirjoittanut KP »

Mewci

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #83 : Helmikuu 20, 2006, 19:22:33 »
Olin äitini kanssa jonottamassa johonkin lääkärin vastaanotolle (en muista tarkalleen kun siitä on niin kauan.) Sitten äitini puhelin soi ja hän meni ulos puhumaan. Ajattelin siinä että nyt on varmaan joku kuollut. En tiedä mistä tämä ajatus minulle tuli, kunhan ajattelin. Sitten äitini tuli takaisin ja sanoi että serkkujeni mummi on kuollut.

Ei nyt kovinkaan dramaattisen ihmeellistä, mutta outoa.

Lorindel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #84 : Helmikuu 21, 2006, 00:28:26 »
Pienenpänä poikana säikähdin kerran aika lailla, kun onnistuin räjäyttämään ajatuksen voimalla limonaadipullon. Tosi on.

Istuskelin pihalla kauniina aurinkoisena kesäpäivänä, ja vieressäni nurmikolla seisoi kolmen desin kierrekuvioitu jaffapullo. Oli seissyt jo pitemmän aikaa - oli niin kiire lukea kirjaa, etten ehtinyt edes korkkaamaan sitä. Ja uimasta kun oltiin juuri tultu, niin eipä kovin paljoa janottanutkaan.

No, keskeytin sitten lukemisen vähäksi aikaa lukujen välissä, ja katsahdin pulloon ja ajattelin, että mitä jos tuo nyt tuossa vain räjähtäisi. No, kuten arvata saattaa, pullohan se sitten siihen ajatukseen räjähti. Ja tämä tapahtui täysin samaan aikaan, kun ajatus juolahti mieleeni. Pullon kaula pirstoutui ja kaikki kullankeltainen jaffa pursusi nurmikolle. En muista ihan äkkiä säikähtäneeni niin paljoa. Asia painettiin kuitenkin kotona villaisella, ja äkkiä minä sen unohdin vaikken mistään selitystä asialle saanutkaan.

Myöhemmin yläasteen kemiantunnilla sitten sain vastauksen tapahtuneeseen. Auringossa lasipullon sisällä oli paine kasvanut sen verran, ettei pullo enää sitä kestänyt, vaan hajosi - ja minä onneton menin ajattelemaan väärää asiaa väärään aikaan. Tyhmää oli sekin saada selville. Voitte koittaa tuota temppua kotosalla, kunhan tuo aurinko taas tuolta tulee esille ja kesä koittaa. Vaatii aika lailla odottamista, mutta toimii melkeinpä aina.

Tietty onhan se ihan mahdollista että paine ei ollutkaan tarpeeksi suuri, vaan minun ajatukseni yksin räjäytti pullon.. Niinhän se tottakai on. Että sellaista täälläpäin.

Sky

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #85 : Helmikuu 25, 2006, 18:59:50 »
Minulle ei ole sattunut mitään hirmu yliluonnollista, mutta minulle joskus yöllä tulee sellaninen tunne että joku tuijottaa minua. Se on kamalaa. Ja joskus kun olen nukkumassa ja juuri melkein unessa säpsähdän vain yht'äkkiä.  Saan vaan aina sellaisen kouristuksen tai jonkun iskun. Myös se on aika outoa kun nukun ja näen vaikka unta että tipun jostakin tunnen sen oikeasti, tunnen kuinka tipun ja tipun ja kun olen olen maassa säpsähdän. Useat ovat tunteneet tuon saman.

Poissa veria

  • Vuotislainen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #86 : Helmikuu 26, 2006, 12:36:47 »
Aikas mielenkiintoisia juttuja teille on tapahtunut. Omani nyt ei ole mikään ihmeellinen, mutta hyvin mielessä koska viime viikolla sattui ja se oli minusta aika hauskaa.

Lueskelin siis jotakin vanhaa kirjaa jonka löysin mökkimme kirjahyllystä. Siellä mainittiin jossain yhteydessä heikkikahilaisuus ja mietin että kukakohan on Heikki Kahila. Myöhemmin samana päivänä kävin kaupassa ja jonkin iltapäivälehden kannessa luki jokin otsikko Heikki Kahilasta. Minusta se oli hauska juttu, vaikken jaksanut lehdestä lukea, että kuka mies oikein on.
Some people need more time

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #87 : Helmikuu 26, 2006, 12:45:11 »
Ehkä olen kuunnellut liikaa hieman kajahtaneen uskonnonopettajamme juttuja, mutta joka tapauksessa olimme risteilyllä Ruotsissa, kun nukuin hytissä, heräsin yöllä johonkin outoon ääneen ja mietin, että mitäköhän nyt on tapahtunut. Seuraavana päivänä sain tietää, että siskoni oli jäänyt yöllä junan alle ja kuollut. Spooky, eikö?

Muoks: Siskoni kuoleman jälkeen meiltä oli kadonnut karkkeja ja muuta makeaa, ( Siskoni joka kuoli, tykkäsi kovasti karkeista) ja joulun aikoihin pikkuveljeni syytti minua, että olin varastanut hänen suklaakalenteristaan suklaita. En ollut tehnyt niin ja olin ainoa kotona silloin, olen melko varma, että kuollut siskoni niitä otti. Outoa kyllä, minulta ei ole koskaan kadonnut karkkeja...
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Tohveli

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #88 : Helmikuu 26, 2006, 14:45:50 »
Minullekkin käy joskus illalla siten, että nukun, vaikken nukukaan. Joo aika outoa mutta niin: Että näen "unta" että vaikkapa kaadun, ja kun olen kaatunut niin säpsähdän hereille. Se on aika outoa.

Joskus pienenä kävi niin, että istuin sängylläni ja yhtäkkiä mieleeni ilmestyi "video" tontusta joka haki kaivosta vettä. Pelästyin aivan kauheasti, sillä tonttuja pelkäsin sillon yhtä paljon kuin joulupukkiakin.

eetulintu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #89 : Helmikuu 26, 2006, 17:06:50 »
Minulle on tapahtunut moniakin erikoisia asioita, kaikki oikeastaan viimeisen vuoden aikana.

Tässä aikaisemmin kirjoittamani selittämättömiä juttuja, joita olen kokenut.

Viime keväänä heräsin viikon ajan joka yö kello 5.48 TASAN. Ihmettelen sitä, vaikka tuo onkin monille aika tuttua.

Sitten pudompi tapaus:
Olin ulkoituttamassa koiraani joskus syyskuun (2005) alkupuolella. Kello oli tavalliseen tapaan jo yli kahdentoista yöllä, kun päätin lähteä kävelylle ja olis siis melko pimeää. Talomme vieressä on puisto, jossa sitten kävelin hiekkatietä pitkin. Pysähdyimme koiran kanssa katulampun alle ja koira jäi nuuskimaan maata, kun minä ihastelin sateen jälkeistä usvaa. Vilkaisin sitten lampun valossa olevaa koiraani ja näin aivan selvästi oman varjoni vieressä toisen varjon, pitkätakkisen hattupäisen miehen, käännyin katsomaan, mutta ketään ei näkynyt. Selvähän se, että juoksin aika pirun nopeasti kotiin.
Lähistöllä ei ollut mitään, mikä olisi varjon voinut aiheuttaa.

Myöhemmin näin tuon varjomiehen jälleen. Tällä kertaa se näkyi ilmassa, eikä siis esim. seinällä tai maassa. Se seisoi puun vieressä tien päässä. Puun varjo heijastui läheiselle seinälle, mutta miehen ei.

Parin vuoden takainen tapaus:
Istuskelin vanhassa kodissamme olohuoneemme lattialla. Taisin piirtää tai jotain vastaavaa, tekemistä en tarkalleen muista, ja veljeni katsoi televisiosta lastenohjelmia samaan aikaan. Äiti kulki siitä ohi parvekkeelle tupakalle, kysyin jotain ja laskin pääni taas tekemiseni pariin. Äiti tuli pois parvekkeelta, mutta aikaa ei tuntunut kuluneen ollenkaan, en ollut koskenutkaan tekemiseeni ja kysyinkin äidiltä miksi tämä tuli niin pian takaisin. Äiti vastasi jääneensä vielä parvekekukkiakin siistimään tupakan jälkeen. Olin siis itse käytännössä pysähtynyt kokonaan ja havahduin vasta oven avaamiseen.

Marraskuun lopulla nukkumaan mennessäni koin taas outoja:

Sammutin kaukosäätimellä television ja kasasin tyynyt pääni alle mukavasti heittäytyen loikoilemaan siihen päälle odottamaan unta. Yhtäkkiä näin silmäkulmastani mustan läpikuultavan hahmon, joka otti askeleen minua kohti. Kääsin katseeni päätä liikuttamatta tuohon suuntaan ja hahmoa ei enää näkynyt. Ajattelin, että mielikuvitus temppuilee taas, suljin silmäni ja lakkasin ajattelemasta koko asiaa.

Uni ei tullut, joten noin viiden minuutin kuluttua avasin silmäni uudelleen. Taas samaisessa nurkassa näin silmäkulmastani saman hahmon ottavan toisen askeleen lähemmäs. Käänsin katseeni ja hahmo katosi taas. Testatakseni näinkö varmasti mitä luulin nähneeni käänsin katseeni taas suoraan eteeni. Hahmo ilmestyi taas nurkkaan ottamaan askeleen. En halunnut päästää sitä lähemmäs, joten käänsin kasvoni kokonaan nurkkaa kohden. Joka askeleella hahmo näkyi vähemmän läpikuultavana. Tuon askeleen kohdalla televisiossani palava punainen valo ei enää näkynyt hahmon läpi.

Laitoin television takaisin päälle, enkä saanut unta moneen tuntiin.

Seuraavana päivänä muistin, mitä biologian opettajamme kertoi muutama vuosi aikaisemmin pimeässä näkemisestä. Pimeällä näkö on kuulemma tarkempi, jos ei katso suoraan kohti kohdetta vaan hieman ohi, nähden tämän silmäkulmastaan.

Tuli kamala olo, ettei hahmo kadonnutkaan kääntäessäni katseen sitä kohden, vaan en vain nähnyt sitä.

Joulukuun puolessa välissä olin yöllä tavalliseen tapaani koneella ja ircissä (jonne tietysti selostin myös tapahtumat). Aivan yhtäkkiä tuntui tuijotus selässäni... En uskaltanut kääntyä katsomaan. Muutaman sekunnin päästä siitä, kun tuijotus oli alkanut tuntua nousi huoneilma aivan yhtäkkiä normaalistikin kovin lämpimästä (täällä on tavallisesti n. 27 °C lämmintä) suunnilleen 35 °C:hen asti. Koirakin alkoi läähättämään ja heräsi. En tiedä kuinka kauan sitä jatkui.. varmaan n. 15 minuuttia, siltä se ainakin tuntui. Välillä tujotuksen tunne väheni, välillä lisääntyi. Lämpötila laski ennalleen ja tunne loppui.

Hetken kuluttua äänettömällä ollut kännykkäni piippasi sängyllä.

Tämän takia laiton television selkäni taa päälle tuomaan valoa ja ääntä. Minulla on tapana katsella televisiota tietokoneelta peilin kautta, kuten tälläkin kertaa tein. Käännyin takaisin kirjoittelemaan jotain irkkiin ja jätin television katselun hetkeksi. Noin viiden minuutin kuluttua käännyin taas peiliin päin ja peilissäni oli juuri tuijottamalleni kohdalle ilmestynyt viisi sormenjälkeä. Hieman myöhemmin niiden yli oli pyyhkäisty.

Olisin lähtenyt alakertaan, jos olisin uskaltanut avata oven.

Vielä jonkin aikaa myöhemmin sekä minä että koirani havahduimme taas: nurkassa laahasi tai mateli jokin. Mitään ei näkynyt kuitenkaan, mutta verhot heiluivat aina siellä missä ääni kuului. Tätä ei kestänyt kauaa.

Olin vielä jonkun aikaa koneella rauhoittuakseni ja siksi, koska en uskaltanut liikkua. Lopun yön sain olla rauhassa kaikelta oudolta, mutta en nukkunut lähes ollenkaan.

Näitä on enemmänkin, kaikkea en edes enää muista. Kaksi voisi vielä lisätä.

Istuskelin yksin kotona ollessani olohuoneessa katsomassa televisiota. Olohuoneestamme ei aivan näy keittiöön, joten en tiedä mitä siellä lopulta oli. Kuulin nimittäin yhtäkkiä askeleet keittiöstämme... aivan selvästi. Koira reagoi niihin myös. Askeleet pysähtyivät, tuoli narahti ja lehden sivut kohahtelivat. Hetken kuluttua tuo kävelijä nousi, käveli tiskipöydän luo ja laski mukin pöydälle. Mikään keittiössä ei ollut liikkunut, eikä pöydällä ollut mukia...

Seuraavana päivänä tästä olin kotona vahtimassa pikkuveljeäni, kun hänen kaverinsa tuli oven taakse: "Pääseekö Arttu meille leikkimään?". Päästin veljeni, koska tällä oli selvästi tylsää ja voisin laittaa ruoan sitten rauhassa valitukselta. Ryhdyin kuorimaan perunoita.

Hetken kuorittuani, koira murahti jotain selkäni takana. Käännyin katsomaan ja veljeni seisoi eteisessä aivan keittiömme vieressä selvästi murjottaen. Tuijotin tätä hetken ja käännyin sitten takaisin perunoita kuorimaan ihmetellen murjotusta. Olin juuri kysymässä mitä Arttu murjottaa, kun muistin, että tämä oli yhä kaverillaan.

Tosiaan näitä on vielä enemmänkin, mutten nyt muista kaikkia. En ole ainoa, joka on kuullut täi nähnyt kotonamme outoja, mutta perheestäni kukaan ei tunnu uskovan minua.

Night Princess

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #90 : Helmikuu 28, 2006, 17:53:01 »
Juuri äsken, kun katsoin televion tyhjän ruutun, josta näkyi vain sänkyni ja pärstäni, näin että sängylläni olisi istunut joku tuma hahmo. Katsoin sinne, mutta ei siellä ollut ketään.

Kerran, olin laittanut radion pois päältä ja olin menossa nukkumaan. Kun istuin sängylle, kuulin vaimeaa musiikkia. Yritin kuunnella mistä se kuuluu ja näin radion valon. Silloin säikähdin todella pahasti.

Isäni joskus pari vuotta sitten tuli herättämään minut, ja sanoi että kuulee jostain musiikkia. Hän kysyi onko minulla radio päällä ja sanoin ei. Mikään laite ei ollut päällä. Luulin, että isäni tuli hulluksi mutta ei nyt sentään...
Parin tunnin päästä, noin kahdeltatoista yöllä hän taas herätti minut ja sanoi että häntä pistää rintaan. Soitin siskolleni ja veimme isäni lääkäriin. Matkalla isä sanoi, että aina kun joku heidän suvustaan on kuollut, he ovat kuulleet musiikkia. Kun olimme siellä lääkärissä, pelkäsin koko ajan että isä kuolee. Sitten lääkäri tuli puhumaan siskolleni: "Jos ette olisi tuonut häntä, hän olisi voinut kuolla." Huoh, se oli pelottavaa...

~Night~

Daim

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #91 : Maaliskuu 17, 2006, 13:00:04 »
Huih, apua! No, kerrompa minäkin nyt oman tarinani.

Lueskelin yhtenä päivänä ihan huvikseni sellaista uskonnolista kirjaa kuin ikuiset kertomukset. Siinä luki jotain, että "rukoile siunausta taivaalliselta isältämme, niin hän on aina kanssasi". No, olin ja olen edelleen kristitty, joten laitoimpa radion pois päältä, suljin silmäni ja rukoilin siunausta. Sattui olemaan pilvistä. Kun avasin silmäni, näin ihan selvästi, että taivaassa välähti kirkas valo!

Stargazer

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #92 : Huhtikuu 06, 2006, 17:58:08 »
En nyt tiedä, mitä outoa tässä on...

Koulussa, kun minä ja pari kaveriani tarvitsimme jotain lukitusta varastosta, lähdimme hakemaan opettajalta avaimia. Juoksimme pitkin käytävää ja kaverini kysyi: "Haetaanko me ne avaimet?" Juuri, kun olimme varaston oven kohdalla, sanoin: "Ei, kun me murtaudutaan tänne," ja ihan piruuttani tarrasin kiinni ovenkahvaan. Hähää, ovi aukesi. Sitten hillittömästi nauraen menimme sisään varastoon...

Johtuikohan se siskoni on noita-korviksistani? ;)

muoks// Kerran, pari vuotta sitten, näin unta, jossa olin minä itse, olin ihan vain kotona ja puuhailin kaikkea. Siivosin. Sitten, siinä oli yksi laukku, jota en ollut nähnyt koskaan aiemmin. Seuraavana päivänä  näin kaupungilla täsmälleen samanlaisen laukun... tuhlarina tietty ostin sen.

faint

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #93 : Huhtikuu 06, 2006, 18:50:49 »
Tylsä ihminen kun olen, niin pidän tätä juttua erittäin outona. Todistakoot se sitten vain sen, että minulla ei ole elämää, kun jaksan kehitellä tästäkin jotain outoa. :D

SPOILAA DaVinci-koodin loppuratkaisua!



En syö paljon omenaa, enkä edes oikeastaan pidä omenoista. Kuitenkin DaVinci-koodia lukiessa, kun Sophie ja Langdon yrittivät selvittää mikä tunnussana siihen kryptoon tulee, alkoi mieleni tehdä ihan kamalasti omenaa. Kummastelin sitä aikani, kunnes hain ja söin omenan. Minusta se oli outoa, koska en koskaan syö omenaa! Appelsiiniä, banaania, mitä muuta vain mutta omenasta en välitä. Kuitenkin, kun sitten jatkoin Koodin lukemista, hämmästyin suuresti, kun krypton salasana paljastui: OMENA.


Siinä minun (tylsänkö?) elämän jännittävin hetki. :D No ei. Se vain oli hassu yhteensattuma, sillä en todellakaan arvannut tuota ja sen takia himoillut omenia.


Sattuipa kerran niinkin, että kuunnellesani jotain CD:tä törmäsin johonkin biisiin, johon olin kyllästynyt, ja napsautin radion päälle. Kas kummaa tämä sama kappale soi sielläkin sillä hetkellä. Outoa oli, että se biisi ei ollut mikään uutuus, vaan ihan vanhaa kamaa, joka ei soi päivittäin radiossa.


Juu onpa pelottavia juttuja kun vertaa teidän juttuihin. :D

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #94 : Huhtikuu 06, 2006, 21:31:26 »
Kerronpa tässä eräästä keskiviikkoillasta pari viikkoa sitten. Oli meinaan ensimmäinen ilta vuosiin, kun minua oikeasti hirvitti mennä nukkumaan.

Olin tekemässä kerrassaan rasittavia ruotsin ekstratehtäviä kotona, tein kuuntelutehtävät kannettavan ceedeesoittimeni kanssa siinä yhdentoista jälkeen yöllä. No, ceedeesoittimessani on vikana se, että se hakee kahdenkymmenen yli meneviä raitoja tolkuttoman kauan.

Olin etsimässä kuuntelua raidalta 29, ja soitin haki sitä. Oli hakenut jo melkein minuutin, kun vasemmasta ja vain vasemmasta kuulokkeesta kuului semmoinen "klomp klomp klomp", ihan kuin joku olisi kävellyt rivakasti puisella lattialla. Vilkaisin ceedeesoittimeen, se etsi raitaa vieläkin, ei mitään elonmerkkiä siis. Vain raidan numero näkyi. Sitten kuului molemmista kuulokkeista yhtä aikaa miehen ääni, joka sanoi, että "ikkuna".

Tsekkasin ikkunasta ulos, ja jumaliste. Hangessa siinä mäessä minun ikkunan alla, autotallin katon vieressä, mihin väsätään kesällä portaat ylös, meni jalanjäljet lumessa. Katsoin vähän aikaa, että kuka meidän perheestä muka käyttää tuon kokoisia ja muotoisia saappaita, ja sitten nappasin hyllyn päältä kirveeni käteen ja menin pihalle katsomaan.

Hanki oli koskematon. Kävelin sisälle takaisin ja lopetin ruotsintehtävät. Katselin vähän aikaa pihalle vielä, mutta siellä näkyi vain Lumouksentietä ja autotallin nurkka. Päätin sitten mennä pesemään hampaani ja nukkua, mutta kas kun en oikein pystynytkään nukahtamaan ihan rauhassa.

Hyvä puoli oli se, että etenin tuossa Harmin tiellä -teoksessa toistasataa sivua yhdessä yössä sitten. Oli vain vähän väsynyt fiilis seuraavana aamuna filosofian tunnilla.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Daim

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #95 : Huhtikuu 07, 2006, 16:15:16 »
Lainaus käyttäjältä: "Lemmonleikko"
Kerronpa tässä eräästä keskiviikkoillasta pari viikkoa sitten. Oli meinaan ensimmäinen ilta vuosiin, kun minua oikeasti hirvitti mennä nukkumaan.

Olin tekemässä kerrassaan rasittavia ruotsin ekstratehtäviä kotona, tein kuuntelutehtävät kannettavan ceedeesoittimeni kanssa siinä yhdentoista jälkeen yöllä. No, ceedeesoittimessani on vikana se, että se hakee kahdenkymmenen yli meneviä raitoja tolkuttoman kauan.

Olin etsimässä kuuntelua raidalta 29, ja soitin haki sitä. Oli hakenut jo melkein minuutin, kun vasemmasta ja vain vasemmasta kuulokkeesta kuului semmoinen "klomp klomp klomp", ihan kuin joku olisi kävellyt rivakasti puisella lattialla. Vilkaisin ceedeesoittimeen, se etsi raitaa vieläkin, ei mitään elonmerkkiä siis. Vain raidan numero näkyi. Sitten kuului molemmista kuulokkeista yhtä aikaa miehen ääni, joka sanoi, että "ikkuna".

Tsekkasin ikkunasta ulos, ja jumaliste. Hangessa siinä mäessä minun ikkunan alla, autotallin katon vieressä, mihin väsätään kesällä portaat ylös, meni jalanjäljet lumessa. Katsoin vähän aikaa, että kuka meidän perheestä muka käyttää tuon kokoisia ja muotoisia saappaita, ja sitten nappasin hyllyn päältä kirveeni käteen ja menin pihalle katsomaan.

Hanki oli koskematon. Kävelin sisälle takaisin ja lopetin ruotsintehtävät. Katselin vähän aikaa pihalle vielä, mutta siellä näkyi vain Lumouksentietä ja autotallin nurkka. Päätin sitten mennä pesemään hampaani ja nukkua, mutta kas kun en oikein pystynytkään nukahtamaan ihan rauhassa.

Hyvä puoli oli se, että etenin tuossa Harmin tiellä -teoksessa toistasataa sivua yhdessä yössä sitten. Oli vain vähän väsynyt fiilis seuraavana aamuna filosofian tunnilla.


Hui....Pelottavaa!

Punainen atlas

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #96 : Huhtikuu 07, 2006, 19:30:46 »
Kerran käveltiin kaverin kanssa yöhämärällä tiellä. Mentiin ristiin rastiin ja välillä osuttiin yhden puiston kohdalle. Joka kerta kun me tultiin sen puiston viereen, keinut alkoi liikkumaan. Aina. Aina kun käveltiin sen puiston ohi, ekaks ei liikkunu, alkoi keinumaan ja kun katto olan yli niin ne pysähty. Se oli aika kammottavaa.

Suika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #97 : Toukokuu 11, 2006, 15:30:13 »
Minulle on monesti käynyt niin, että kun joku biisi soi päässä, joku ihan hölmökin, niin kohta joku alkaa hiljaa hyräilemään tai laulamaan sitä. Toisaalta myöskin aika inhottavaa.

Ja toinen on se, kun välillä äidillemme tulee sellainen tunne että 'kyllä ne mökkinaapurit varmaan on jo tullu', vaikka niiden piti tulla seuraavan kerran vasta kesällä. Äidillemme on annettu lisänimitys 'noita-akka'.
Ollessaan pankissa töissä hän sanoi aina välillä asiakkaillekin että huomenna sataa/paistaa aurinko tms, ja kappas vain, niin teki.
Isäkin uhkasi ostaa hänelle luudan äitienpäivälahjaksi XD

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #98 : Toukokuu 11, 2006, 20:17:00 »
Tajusin eilen illalla jotain. Luulin ennen nähneeni hallusinaatoita. Ei. Ne ovatkion väläyksiä tulevasta. Ne eivät välttämättä liity kovinkaan olennaisesti siihen tärkeäseen tapahtumaan joka on tulossa, mutta tapahtuvat aina ihan yhtä aikaa jonkin tärkeän kanssa. Esmes:

Näin kolme viikkoa sitten kissani kellimässä lattialla, vaikka se nukkui sylissäni. Sitten viikko tai kaksi sen jälkeen sain tietää jonkun silloin ihan älyttömän tärkeän jutun (muista enää minkä) ja kappas, ihan samaan aikaan kissani kelli lattialla.

Eilen aloin sitten ihan jostakin ihmeen syystä miettimään noita hallusinaatioitani, ja kappas, kaikilla sama tarina. Joidenkin toteutumiunen kestää pidempään, joidenkin vähemmän, mutta kaikki toteutuvat eniveis. Ennen pelkäsin niitä, nykyään en enää, ne ovat jopa mukavia.

---
Haluattekos kuulla vielä eräästä randomista illasta? Tai itseasiassa aika monestakin randomista illasta? No kerronpa kuitenkin, tarina on joka kerta sama, se menee jotakuinkin näin:
Olen menossa nukkumaan. Yhtäkkiä minut valtaa suunnaton tarve mennä ulos. Aina en mene, mutta jos suinkin mahdollista, niin menen, sillä jokakerta, kun ene mene minulle tulee valtavan huono olo ja en saa nukuttua yhtään koko yönä.
No eniveis, silloin kuin menen, vuodenajasta välittämättä, menen mahd. vähissä vaatteissa, ainakin ilman sukkia jos ei muuta. Mieleni tekee mennä milloin minnekin, useimmiten jonnekin korkealle; katolle, puun latvaan tms. Joskus taas tekee mieli kieriä ruohossa/lumessa/lehdissä/mudassa. Joka kerta tuohon tunteeseen kuitenkin sisältyy se, että tekee mieli olla yhteydessä luontoon. Kunnolla, ei sillein leikisti. Ja sitten hetken päästä joku tajuaa, että olen ulkona ja minut saa suunnilleen väkisisn, itkevänä hakea pakolla pois sieltä. Joskus kesä/kevät/syksy öinä, kun on lämmin, saatan oikeasti istua sen kaksi tai kolmekin tuntia katolla kuulematta ja näkemättä juuri mitään...
Se on outoa, en muista siitä ajasta itseasiassa juuri mitään. Äiti sanoo aina, että liikun katolla (peltikatto, räminä kuuluu kävellessä), mutta en itse muista sitä. Muistan sen, kun menen katolle ja sen kun tulen sieltä pois (hyvin vastahakoisesti), mutta mitään sillä olostani en muista. Kello on ainoa joka sanoo minulle, kuinka paljon olen siellä aikaani viettänyt, siellä kaikki, aika, paikka, ihan kaikki ympäröivä, ikäänkuin... Sulautuu yhdeksi, niinkuin mitään muuta ei olisikaan.
No joo, mutta se tunne, hirveä tarve lähteä keskelle luontoa (ehe, muistin juuri, mökillä pääsee yölläkin uimaan <3 se on kaikkei tyydyttävintä), se on outo outo outo tunne. Ei miellyttävä eikä epämiellyttävä, pelkkä halu mennä.
Se se on hassu tunne, osaisittekos selittää?
Ég á heiminn! :}

Poissa Zelen

  • Uneton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #99 : Elokuu 02, 2006, 21:24:40 »
*evil grin* Minulle sattui tänään aika mielenkiintoinen sattuma. En ollut koskaan erityisesti ajatellut törmääväni mesessä kenenkään johon olisin saattanut törmätä vahingossa kadulla.

Tänään kuitenkin minut lisäsi listalle eräs henkilö, joka oli kiinnostunut ottamaan minut moderaattoriksi foorumilleen. Siinä lörpöttelelime hetken älyttömän kalliista hostauksesta ja lisenssistä kunnes hän otti puheeksi väsymyksensä. Minä myös myönsin olevani väsynyt, sillä olin jakanut koko aamupäivän lehtiä. Noh, hän kysyi mitä lehteä jaoin ja totesin että Länsiväylää.

Emme ihmetelleet asiaa sen kummemmin, ajattelimme että se on varmasti ihan normaalia kun satumme molemmat asumaan Espoossa. Noh, hän kertoi myös jakavansa Länsiväylää ja puhe kääntyi palkkojen määräksi. Palkoista etenimme pihapiireihin ja tajusimme hyvin pian että asumme molemmat Leppävaarassa. Siitä asia eteni jotenkin erääseen lähellä olevaan kauppakeskukseen ja tajusimme hyvin pian että asumme molemmat saman kadun varrella. Hän sattuu vielä jakamaan meille Länsiväylää ja pikkuveli käy kanssani samaa koulua. Olen varmas asiasta, sillä hän totesi ohimennen asuvansa kyseisen kauppakeskuksen lähettyvillä tyyliin "jakopiirini on tämän ja tämän paikan lähellä". Se oli  oikein mielenkiintoista, näin vähän myöhemmin hänen ottamiaan kuvia kotiseudultaan ja kappas, kovin tuttuja maisemiahan siinä oli.

Siihen vain totesimme, että toivottavasti ei törmätä.

liekkikirja

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #100 : Elokuu 24, 2006, 14:59:15 »
Tämänlaista minulle on tänä vuonna tapahtunut:

Ajoin suoralla tiellä pyörällä aika lujaa.Olin menossa kouluun.Yhtäkkiä tunsin jonkun vääntävän pyöräni eturengasta kohti ojaa.Ajoin ojaan ja vedin kuperkeikan sarvien yli.Toisen silmän ympärille jäi haavoja ja leukaan yksi.

Olin ihan kauhuissani silloin.Olen kuullut usein jotain, että joku tuttu olisi lausunut nimen.Tai sitten tuntuu kuin kuulisin keskusteluja tuonpuoleisesta, mutta tuskinpa.

Strano

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #101 : Elokuu 24, 2006, 15:39:50 »
Minulle kävi kerran siskoni kanssa näin: olimme kuulleet radiosta Anita Hirvosen kappaleen Itke vaan (en tiedä mikä sen nimi oikeasti on, mutta kertosäkeistö ainakin alkaa noin, eteenpäin...). Se soi minulla päässä. yhdessä vaiheessa sitten istuimme olohuoneessa ja yhtäkkiä aloimme tasan samaan aikaa hoilaamaan kertosäettä: "iitke vaan, jos helpottaa, kuitenkaan et mua saa..." Sen jälkeen seurasi hiljaisuus ja naurunräkätystå. ^__^'. Hauskaa. Ja vähän hassua.

Berry Icewand

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #102 : Elokuu 24, 2006, 15:50:02 »
Minulle sattui hassu yhteensattuma poikaystäväni kanssa noin kuukausi sitten.
Poikkis kuunteli mp3:staan, ja biisissä laulettiin "kouri mua haaroista, välittämättä vaaroista" samalla kun hyökkäsin pojan kimppuun takaapäin ja kouraisin häntä "leikkimielisesti".

Romulus

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #103 : Elokuu 25, 2006, 19:51:27 »
Olin koko viime vuoden ajatellut yhden kirjaston kohdalla, että kunpa näkisin erään leirin ohjaajan. Sama tunne tuli aina sen kirjaston kohdalla. En kuitenkaan nähnyt häntä. Tänä kesänä ohjaaja oli taas leirillä ja kertoi minulle, että oli nähnyt minut... kyseisen kirjaston edessä. Olin ihan äimän käkenä.
 
Tällaista minulla.

Termospullo

  • Ankeuttaja
Kirpputakki
« Vastaus #104 : Elokuu 25, 2006, 20:27:51 »
Isäni oli ollut myöhään kaverinsa kanssa kaatopaikalla "tutkimassa". Kello alkoi jo olla paljon ja isä ja hänen kaverinsa lähtivät omille teilleen. Tuuli ja oli hirmuisen pelottavaa. Kun isä saapui hiukan peloissaan kotipihaansa, hän näki hirviön (tässä voisi olla jotain kummaa, mikäli kyseinen hirviö ei olisi ollut varjo vaarin moposta).
Omalta kohdaltani näistä en muista, mutta äitini kertoi nähneensä unta, jossa hänen äitinsä makasi surullisena ja seuraavana päivänä hänen äitinsä soitti siskonsa nukkuneen pois.
Jos tässä on jotain yliluonnollista jonkun mielestä, niin olin nappulana hyppimässä trampoliinilla veljen kanssa. Meillä oli jokin leikillinen, mutta väkivaltainen "taisto", ja kun asetimme kädet valmiina tekniikkaamme, taivaalta putosi trampoliinille korvapuusti.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #105 : Elokuu 25, 2006, 21:12:07 »
No tämä on aika pientä mutta:

Olin silloin vielä 6-7v.
Istuin ruohikossa kun katselin puunlatvoihin.
Yhtäkkiä huomasin että siellä hyppelli joku tulinen olento.
Hieroin silmiäni mutta olento ei kadonnut.
Sitten hieroin uudestaan ja olento oli kadonnut.
Outoa eikös?
mus mus -> Ajatusliekki

Serpentiini

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #106 : Elokuu 27, 2006, 20:44:06 »
Katsoin ystäväni kanssa telkkaria ja se oli aika pienellä...halusin sen isommalle ja en jaksanut hakea kaukosäädintä niin se meni vain yhtäkkiä isommalle!!!
ja toinen juttu on: Kerran olin yksin kotona( olin huoneessani ja kuuntelin radiota.) kuulin jotain alakarrasta ja lähdin katsomaan mikä se oli. Telkkari oli toisella kanavalla kuin olin sen jättänyt ja ulko ovi oli auki. Säikähin sairaasti.

SuZa

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #107 : Syyskuu 02, 2006, 21:32:31 »
Katoin musiikkiteeveetä ja sieltä tuli yks musavideo. Kattelin sitä jonkuaikaa sen kummempii miettimättä. sit siin oli sellanen jätkä niin ku katoin sen taakse niin siel oli joku musta hiuksinen valkosiin pukeutunu tyttö. Seuraavan kerran kun näin sen musavideon niin sitä tyttöö ei ollukaan siellä vaikka kuinka koitin tarkkasilmäisesti tuijottaa. Se edellinen kertaki oli ollu sellanen välähdys mut se oli kuitenki näkyny melko selkeenä. Jotenki sen jälkeen tuli sellanen kammottava fiilis enkä mä oikeen uskaltanu vähään aikaan kattoo musateeveetä.

Muoks// Muistan nyt muitakin juttuja joita ei äskettäin muistunut mieleen.
Olin suurinpiirtein viisi vuotta kun koiramme kuoli. Lähdimme viemään sen ruumista eräälle talolle joka sijaitsi melko korvessa. Koira jätettiin kylmä säiliöön joka sijaitsi ulkona sillä paikan omistaja ei ollut siellä. Kello
oli jo paljon oli pimeää, eikä muita työntekijöitäkään siellä näkynyt. Kävelin ympäri sitä pihapiiriä ja vilkaisin talon ikkunasta sisään. Ette arvaakkaan miten minä pelästyin. Näin talon sisällä keltaiset hiukan vinohkot kiiluvat silmät. Aloin kirkua hullunlailla ja vanhempani ja sisareni tuli katsomaan mikä minulla oli. Kerroin heille mitä olin nähnyt ja hekin vilkaisivat talon ikkunasta sisään ja sanoivat ettei he nähneet mitään. Koko paluumatkan kotiin uskottelin itselleni että se vain oli jokin naulakon kultanuppien päät tai jotain tämän tapaista vaikka tiesinkin että olin nähnyt selkeästi silmät.
Kumma kyllä yleensä en muista mitään tuonaikaisista tapahtumista mutta tuo on jäänyt erityisesti mieleen. Nyt kun mietin tuota asiaa uudestaan. Aloin ajatella että entä jos ne olivatkin meidän kuolleen koiran silmät, sillä koiramme oli saksanpaimenkoira ja sillä oli juuri sellaiset pimeässä kiiluvat vinohkot silmät. Jotenkin asia kammottaa.

Sitten minulla on myös sellainen juttu että vaikka minulla olisi silmät kiinni enkä kuulisi mitään. Tiedän aina jos joku on vaikka metrin päässä minusta. Joskun myös olen aivan varma siitä että joku on siinä. Mutta kun katson kukaan ei olekkaan. Saattaa että monet muutkin tuntevat tuollaiset asiat mutta minä en tunne sitä mitenkään ihmisestä tulvivana lämpönä. Esimerkiks jos laitan vaikka silmät kiinni kadulla ja kävelen. Tiedän aina kun kävelen jonkun puun ohi. Tiedän aina että siinä on jokin kuuntelematta tai katsomatta. Hassua.

Minulla on myös tuo unistä säpsähtämisen juttu. Yleensä niin tapahtuu kun olen juuri nukahtanut. Yleensä jalkani tai jokin ruumiinosani pomppaa omitusesti koska se on unessakin pompannut. Liike on aina niin nopea että huomaan täriseväni.

//Muoks// Minullekin sattuu juuri niitä dejawu (en muista sitä sanaa) juttuja. Kun juttelen jonkun kanssa jostain, minulle tulee tunne että näin on tapahtunut ennenkin täysin tässä samassa paikassa samoilla sanoilla. Se tunne kestää vain todella pienen hetken ja kun uudestaan mietin asiaa en muista että niin olisi koskaan aiemmin tapahtunut. Sama juttu on jotain asiaa tehdessä tai jonkin ihmisen tai eläimen nähdessä.

Vilkaisin äsken ikkunaan ja näin siinä oman kuvajaiseni. Tuli outo tunne että en ole ennen ollut saman näköinen. Esim että ei minulla noin pitkät hiukset tai että eikö minulla ole soikeammat kasvot tai jotain tuollaista. Enemmän kuitenkin tulee sellaisia tunteita että tuon on nähnyt ennenkin vaikkei ole.

Muistin taas erään asian: En koskaan myöhästy koulusta.
Ei mitenkään yliluonnollista etten myöhästy mutta se on mielestäni outoa että sinä aamuna kun meinaan myöhästyä, näen tietynlaista unta. Siinä unessa minä olen oikeasti myöhästynyt koulusta ja päätän että turha sinne on enään mennä. Sitten säpsähdän hereille noin puoli tuntia ennen kuin koulu alkaa. Normaalisti heräisin paljon aikaisemmin, mutta kerkeänpähän kumminkin.
Se on jotenkin outoa. Harvoin kellon unohdan laittaa soimaan, mutta sitten kun se tapahtuu niin herään aina tuollaiseen uneen.
Taidan olla onnekas kun tuollaisia unia näen :D

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #108 : Syyskuu 03, 2006, 09:32:59 »
Mummoni kertoi minulle tämän joskus...

Mummoni oli sairaalassa. Sillä oli jalka kipee ja sitä varmaan tutkittiin/leikattiin (en muista tarkkaan) No kuitenkin hän sanoi, että oli yöllä tuntenut, että joku tarttui hänen jalkaansa ja avannut silmänsä. Joku oli sanonut hänelle tyyliin jotain: "Kyllä sinä pärjäät!" Mutta en muista oliko mummo nähnyt mitään. Hän uskoo, että se oli enkeli ja niin uskon minäkin!

Toinen oli sinä yönä, kun mummon äiti kuoli. Mummolla oli semmoinen lamppu, joka meni päälle kun siihen varteen kosketti. Mikään ei ollut osunut lamppuun, vaan se meni päälle iteksiään, kunnes mummo otti johdon pois seinästä. Se oli kuulemma mennyt päälle muutaman kerran sen jälkeenkin...

Että, mulla on mummo, jolle enkelit puhuvat! ^^ Oikein herttainen ihminen!

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #109 : Syyskuu 09, 2006, 14:14:09 »
Kerran kun olin meidän entisellä mökkisaarella, jolla oli mummon talo ja päärakennus, olin menossa isoäidin kanssa hänen taloonsa nukkumaan. Jäin hänestä jälkeen. Silloin yhtäkkiä kuulin läheiseltä puskalta kamalan, hirviömäisen äänen, joka huusi jotain tyyliin "Aaarghh". Puskassa näin jotain kummaa punaista vivahtelua. Juoksin heti isoäidin luokse. Äidille ja isoäidille on kuulemma aina tullut kävellessään tämän kohdan ohi outo paha olo. Lisäksi pienenä kun opettelin ajamaan polkupyörää kaaduin aina juuri siitä kohti, vaikka apupyörät olivat kiinni. Pistää miettimään, että olisivatkohan saaren erään kallion huipulla sijainnut valtava pään muotoinen järkäle tai rantakallion (30 m. pudotusta mereen) päällä sijaitseva sohvan muotoinen kaikilta oin suora valtava kivi muinaisia uhrimenopaikkoja.

Oikeastaan kun mietin tarkemmin, kyseinen saari saattoi hyvinkin olla teloituspaikka Suomen sisällissodan aikana: se on varsin lähellä Helsinkiä, mutta kukaan ei olisi kuullut tai nähnyt mitään vaikka paikalla olisi ammuttu 20 ihmistä (vuonna 1918 saari oli asumaton).

Kerran kun oltiin minä, isä ja äiti jossain Etelä-Ruotsissa mentiin käymään eräässä paikallisnähtävyydeksi merkityssä kirkossa. Kirkon lattian alla oli pelkkiä hautoja, ja pienessä huoneessa oli kolme isoa, loisteliasta ruumisarkkua. Isälle ja äidille tuli paha olo, mutta minä en tuntenut mitään.

Isoisän omistaman saaren lähellä on toinen saari, jossa kuulemma on kummitellut kirkonkirjojen mukaan jo yli 200 vuotta. Isoisän eräs luotettava ystävä on yöpynyt saarella, ja sanoi ettei koskaan tekisi samaa uudestaan.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 21, 2007, 22:24:15 kirjoittanut Peräkylän Pete »
Syntyperäinen urpå

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #110 : Syyskuu 09, 2006, 15:21:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Sirii"
an ---

Ja muistin vielä yhden. Joskus olisiko ollut viiden tai kuuden vanhana, oli lähimetsässä leikkimässä. Yksin. Ja olen nyt ihan satavarma, että siellä ei tosiaankaan ollut ketään. Kuitenkin joku kutsui minua nimeltä syvemmälle metsään. Ja hän käytti minusta välillä lempinimiä, joita vain kotiporukat tietävät. No, sitten aloin tietty uteliaana pikkutyttönä kävellä kohti ääntä, mutten löytänyt ketään. Seuraavaksi ääni kuului sivulta. Käännyin ja lähdin sinne. Pari kertaa lisääkin ja kokoajan syvemmälle metsään. Ja vähän ajan päästä tajusin olevani eksyksissä... Olin itseasiassa tosi syvällä metsässä, koska sinne ei kuulunut edes etäisesti autojen tai muitten äänet. Enkä ole muuten sen jälkeen onnnistunut löytämään sitä paikkaa... Ei sitä ole edes kartassakaan! Olen siitä varma. No sitten siis kun huomasin olevani siellä eksyksissä, en ajatellut sitä vakavana asiana, sillä paikka oli niin nätti. Se rajautui lampeen ja sen ohi kulkevaan jokeen ja siellä oli puskia ja tuomia, jotka kukkivat, kukkia, sammalta, vanhoja suuria puita, heinikkoa, iso kivi. Sinne tuli auringonvalokin ihan kuin jossain elokuvassa.
 No minä sitten tutkiskelin paikkaa ja siinä meni ihan kivasti aikaa. Vasta silloin tajusin tosissani eksyneeni, kun alkoi tulla pimeä. Siitä näkyi mukavasti auringon lasku ja sinne alkoi tulla kylmäkin. Hyttysiä siellä ei ollut, eikä perhosia, mutta jotain siellä lenteli, en oikeen muista mitä. Sitten siellä oli ihan kummallinen lintu. Se oli ihan vihreän keltainen ja sillä oli punainen nokka. No ei siinä vielä mitään, mutta se lintu puhui. Se sanoi että pitää juosta pois, eikä tosiaan saa kuunnella yhtäkään ääntä, joka kutsuu ja että pitää kääntyä sinne minne vaisto sanoo, vaikka miten ihmetyttäisi. No, kai sitä vähemmästäkin säikähtää.
Lähdin siis juoksemaan ihan ns. sokkona. En tiennyt yhtään minne olin menossa ja koko ajan menin vain sellaisiin paikkoihin, joita en tullessani ollut nähnyt. Välillä oli tosi pelottavia paikkoja, välillä vähemmän pelottavia. Sitten kun loppujen lopuksi tulin pois metsästä, niin se olikin ihan eri metsä, kuin mihin olin mennyt. Niiden metsien välissä on iso tie, joten en usko, että olisin juossut sen yli, mutta sieltä metsästä minä kuitenkin pois tulin.
No, onneksi se paikka oli tuttu ja osasin siitä kotiin ja niin pois päin, että kaikki oli hyvin. Eikä mulle ollu sattunu vahinkoa. No, kun pääsin kotiin juoksi oikopäätä saunaan, koska vaisto sanoi niin, en siis uskaltanut tehdä muutakaan. No, hyvähän se, mutta sitten äiti huusi syömään ja minä huusin takaisin, että en tule. No pari kertaa se sitten huusi ja kun viimein menin syömään niin sain homeista leipää ja mahataudin. Hyvin tää pelaa.

Tää on muuten vähän kuin uni tää juttu. Muistan sen aina hetken ja sitten se vähitellen katoaa... Just niinkuin uni. Nytkään en oo varmaan kolmeen tai neljään vuoteen muistanut mitään. Ja tää on sit se juttu, mitä kukaan tuskin uskoo...

---




Oho! Jospa olisitin joutunut toiseen ulottuvuuteen( ei sarkasmia). Ehkä oletkin joutunut ns. aikareikään(Tämä siis on vain yksi mahdollisuus). Ja millaisia ne pelottavat paikat olivat? Aika uskomaton juttu kuitenkin. Ja siitä puhuvasta linnusta, ehkä se saattoi olla harha. Ken tietää... Ehkä vain kompastuit isoon kiveen, kolautit pääsi ja pyörryit ja näit unta.
Syntyperäinen urpå

VampiriaRaven

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #111 : Syyskuu 09, 2006, 16:17:18 »
Meikäläiselle ei ole kauheasti tapahtunut mitään kummallista tai yliluonnollista, mutta muutama pikkujuttu tulee mieleeen.

Istuskelin yhtenä tavallisena arkipäivänä huoneeni lattialla ja tein läksyjä. Pikkusiskoni tuli myös huoneeseeni ja aloimme tekemään läksyjä yhdessä. Siskoni sitten kysyi että voisiko laittaa radion päälle, kun oli niin ikävän hiljaista. Vastasin hänelle että ei kannata, koska sieltä tulee parhaillaan Eminemin Mockingbird (en pitänyt yhtään kyseisestä biisistä.) Siskoni vain naureskeli ja laittoi radion päälle. Ja kuinka ollakkaan, Eminemin Mockinbirdhän se sieltä soikin :'D. Katselimme toisiamme vähän aikaa ja laitoimme radion kiinni.

Toinen juttu tapahtui ollessani tarhassa. Olin nähnyt yöllä painajaista, että kaksi ystävääni suuttuisivat minulle, koska en halunnut leikkiä kotia heidän kanssaan. Uneksin että he repisivät minua hiuksista ja kamppasivat minut ulos mennessäni. Aamulla sitten lähdin äitini kanssa tarhaan. Alkupäivä meni hyvin, mutta sitten uneni kävi toteen lounaan jälkeen. Kaikki tapahtui aivan identtisesti uneni kanssa. Se oli melko pelottavaa O_o.

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #112 : Syyskuu 09, 2006, 17:16:36 »
Tässä muistui toinen juttu mieleen.
Olin ajamassa polkupyörälläni keskustaan. Ajoin ohi eräästä ihan normaalilta näyttävästä, myös pyörällä ajavasta miehestä. Kuitenkin pelkäessäni niin paljon pedofiileja päätin oikaista yhtä pikkukujaa, jota ei yleensä aja kukaan. Ja kuinka ollakaan, mies seurasi perässä. Vaistoni sanoi, että ajaisin kovempaa, ja niin minä teinkin. Pikkukujassa oli eräs erittäin jyrkkä mutka. Ajoin siitä ohi vähän matkaa ja käännyin poikkikadulle ja sieltä vielä päätielle takaisin kohti kotia. Mies ei nähnyt kuinka käännyin, sillä hän oli vielä mutkassa. Toki saattoi olla niin, että hän vain sattumalta oli matkalla vaikkapa uimahalliin, joka sijaitsee ihan lähellä sen kujan ja erään kauniin tammimetsikön välissä, mutta vaistoni kehotti minua ajamaan pois.
Syntyperäinen urpå

Emily Popping

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #113 : Syyskuu 09, 2006, 18:59:05 »
Minä olen joskus arvannut, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulla OLI siitä hyvä esmerkki, mutta unohdin sen asian jostain syystä pari päivää tapahtuman jälkenn. Näin unta, jostain asiasta, jonka siis unohdin. Seuraavana päivänä asia tapahtui, eikä se ollut mikään arkinen asia, mutta unohdin sen ASIAN parin päivän päästä, mutten tätä ns. ennustamista. Se ei ehkä ole kovinkaan yliluonnollista, mutta minua ihmetytti, sillä seuraavana yönä näin unta että Nordea menee konkurssiin! Minä kysyin isältäni, että oliko jossain uutisissa aiemmin kerrottu, että näin olisi käynyt, mutta ei tietenkään ollut. Se voi kuulostaa aika hullulta, että "ennustan" että joku pankki menee konkurssiin! Tämä tapahtui siis tänä kesänä, tai siis pitäisikö sanoa viime kesänä.

Wyndra

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #114 : Syyskuu 09, 2006, 19:10:22 »
Karmivia juttuja...

Mun serkut kerto, et niitten koulumatkalla on sellanen metsäpolku, ja sen varrella on sellane iso vanha talo. Siitä talosta ku kulkee ohi nii kylmät väreet kulkee selässä. Ne oli menny jonku kaverinsa kanssa kattomaan yhtenä talvi-iltana sitä taloa. Ne ei ollu koskaa nähny sieltä tulevan ketään tai sinne ois joku menny. Ne katteli ensi sitä taloa kauempaa, sitte ne meni siihe postilaatikon kohalle ja avas sen. Siellä oli sellane lappu missä luki et: "Asuuko täällä ketään??" Ja kaikkee muitaki kirjeitä ja lappusia. Ne sano, että ne näytti vanhoilta...
Sitten ne katto sitä taloo. Siellä palo yhessä ikkunassa valo. Ne aika äkkiä sitte lähti siitä.
Uskoo ken tahtoo?

Myös miulle tulee Deja Vu- ilmiöitä. Niistä menee pää vähäks aikaa iha sekasi ^^

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #115 : Syyskuu 10, 2006, 00:59:43 »
Lainaus käyttäjältä: "Emily Popping"
Minä olen joskus arvannut, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minulla OLI siitä hyvä esmerkki, mutta unohdin sen asian jostain syystä pari päivää tapahtuman jälkenn. Näin unta, jostain asiasta, jonka siis unohdin. Seuraavana päivänä asia tapahtui, eikä se ollut mikään arkinen asia, mutta unohdin sen ASIAN parin päivän päästä, mutten tätä ns. ennustamista. Se ei ehkä ole kovinkaan yliluonnollista, mutta minua ihmetytti, sillä seuraavana yönä näin unta että Nordea menee konkurssiin! Minä kysyin isältäni, että oliko jossain uutisissa aiemmin kerrottu, että näin olisi käynyt, mutta ei tietenkään ollut. Se voi kuulostaa aika hullulta, että "ennustan" että joku pankki menee konkurssiin! Tämä tapahtui siis tänä kesänä, tai siis pitäisikö sanoa viime kesänä.


Tuosta kyvystä saatta olla paljonkin hyötyä! Mikset mene pankki-alalle töihin? Rahaa tulvisi kun tietäisi mihin osakkeisiin kannattaa ja mihin ei kannata sijoittaa.
Syntyperäinen urpå

Poissa Hagrid

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #116 : Syyskuu 10, 2006, 10:35:49 »
Olin eräänä viikkona työharjoittelussa Seppälässä.
Kuten ihmiset varmasti tietävät vaatekaupoissa pylväät, joihin on laitettu esiin pipoja, lapasia ja kaulahuiveja. Yritin kerran irrottaa pylväästä kovan rautahengarin, mutta se oli liian korkealla. Yritin hyppiä ja saada sitä irti ja yhtäkkiä, jotenkin se irtosi ja lähti putoamaan minua kohti. Refleksinomaisesti pistin kädet pääni päälle ja odotin, että se osuisi. Mutta mitään ei tapahtunut. Otin kädet pois pääni päältä ja katsoin ympärilleni. Hengaria ei löytynyt mistään. Ei pylväästä tai mistään muusta lähiympäristöstä, vaikka kuinka etsin.
"Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä."

Räyhänhenki

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #117 : Syyskuu 10, 2006, 11:11:43 »
Luin tätä topikia ja tietysti mieleeni juolahti samantien eräs lapsuuden muisto. Istuin tässä samassa tuolissa, kuin nyt, kahdeksan vuotta sitten. Siskoni istui vieressäni toisella tietokoneella, kuten tälläkin hetkellä. Isäni tuli työhuoneeseen, koska oli menossa ostamaan kaupasta syötävää. Hän kysyi, mitä me tahtoisimme syödä. Saattaa kuullostaa erikoiselta, mutta sanoin: "Ei ainakaan Italian pataa!" Vaikka tykkään italialaisista ruoista, niin sanoin näin arvaten jotenkin siskoni toiveen, vaikka hänen lempiruokansa ei edes Italian pata ollut. Kuitenkin hän sanoi minun ei-toiveen kanssa samaan aikaan "Italian pataa!"

Lisäksi muistan jotenkin etäisesti, kuinka olen nähnyt unia joistakin asioista, mitä todellisuudessa tapahtuu. Tämä on yksi yliluonnollisista kokemuksistani. Ja jos vähän valehdellaan, niin en ole ikinä ollut ylpeä näistä kokemuksista. Tietenkin olen näillä kerskaillut jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #118 : Syyskuu 10, 2006, 16:21:59 »
Mylove, tuo toinen spiritismijuttusi oli aika tuttu... Kovin monesta suusta kuuluu tapahtuneen näitä samoja "Kuka poistuu ensimmäisenä...jne" Tai  "Kuka poistuu viimeisenä...", tms juttuja, ja ihan mielenkiinnolla kysyn, että jos teitä pelotti se irtoava lakana niin uskomattomasti, niin miten kukaan ei sitten säikähtänyt tuollaista lausetta minkä henki (tai whatever, mihin uskotte) sanoi? Tai että olitte unohtaneet koko jutun ulos mennessä?

Ja mistä voi tietää oikeastaan oliko se ystäväsikin unohtanut sitä hommaa, ja oksensi pelosta. Voihan hän sanoa että siihen täytyi olla jokin muu kuin pelko syynä, jos tätä vaikka hävetti oksentelu, tms...?

Anteeksi, meni OffTopiciksi, tiedän kyllä että spiritismille on oma topicci.
akfjldjklk

MiniSika

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #119 : Syyskuu 11, 2006, 18:18:45 »
En itse ainakaan muista että kovin monia tällaisia olisin kokenut, mutta joskus muutamia vuosia sitten kun olin yksin kotona tunsin selvästi kuinka joku laski kätensä olkapäälleni, mutta kun katsoin niin siellä ei ollut ketään. Uskon melko varmasti että se oli enkeli :)

Ja sitten joskus kun katsoin The Voicea televisiosta niin sieltä tulivat suosikkikappaleeni samassa järjestyksessä kuin missä ne ovat mp3-soittimellani :D

Sheila

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #120 : Syyskuu 11, 2006, 20:13:37 »
Tänään tapahtui jotain niin hauskan outoa! Olen siis tällä hetkellä kipeä, paitsi menen huomenna kouluun. Mutta eilen minulla oli lämpöä. Eli, huomasin pahan oloni eilen illalla. Samaan aikaan isoveljeni valitti, että hänellä taitaa olla kuumetta. Mittasin ensin kuumeeni: 37.6. Vähän ajan päästä isoveljeni sai mittarin käsiinsä ja laittoi kainaloon. Tuloksena oli: 37.6. Olen aivan varma, että ravistin mittarin! Isoveljeni tarkisti ja ravisti sitä vielä sen jälkeenkin, koska hänen mielestä sen pitää olla aina ihan alhaalla.

No tänä aamuna, mittasin kuumeeni. Se oli 37.7. Eli päätin jäädä yhdeksi päiväksi kotiin. Rakas isoveljeni tuli keittiöön kohta sen jälkeen ja mittasi kuumeen. No, teidän ei tuskin tarvitse edes miettiä mikä oli tulos. 37.7.

Paljonkohan mittari nyt näyttäisi?


-Sheila

Savvy

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #121 : Syyskuu 15, 2006, 20:13:03 »
Mahtava lukea toisten juttuja joten kerrompa omanikin.
Isäni piti kauan aikaa sitten sellaista lomakeidasta. Vanhempari olivat eronneet ja kävinne aina kun mahdollista isällämme. Isän pitämään lomakeitaaseen kuului baari joka oli rakennuksen alakerrassa me nukuimme yläkerrassa. En itse muista asiasta mitään mutta isä on minulle nyt myöhemmin kertonut että aina öisin rakennuksessa kuului musiikkia, puheen sorinaa ja naurua. Isä kuuli niitä kuulemma monesti. Epäilin ettäkö isä yrittäisi vain juksata minua, ja sanoin että siellähän oli baari! Tietenkin siellä kuului sellaisia ääniä. Isä vakuutti että ei se sitä ollut. Ääniä kuului illalla, yöllä kun ihmiset nukkuivat ja baari oli kiinni. Isä kertoi että muutkin työntekijät olivat kuulleet niitä. Kun isä nyt lähiaikoina tuota on mulle kertonut ittelle on alkanu herätä sellaisia mielikuvia että olisin itsekkin kuullut sellaisia. Tietenkin olen luullut niitä baarin ääniksi kun olen itse yläkerrassa jo nukkunut kun isä on ollut töissä. Olen nykyisin vakuuttunut että siellä oli jotain outoa.

Valerie

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #122 : Syyskuu 18, 2006, 16:50:28 »
Olin eilen kaverillani ja kun olin lähdössä kotiin ja pakkaamassa reppua (olin ollut yötä) niin yhtä vihreää paitaani ei löytynyt mistään. Päättelimme, että se oli jäänyt yhdelle toiselle ystävälleni jonka luona minä ja kaverini olimme käyneet, ja ajattelin että saan sen sitten myöhemmin takaisin.
Kotona kun purin reppuani, repun pohjalta löytyi vihreä paitani! Ja olen TÄYSIN varma, etten pakannut sitä sinne, ja muistan selvästi, että kun aloitin pakkaamisen, reppu oli typötyhjä. Outoa.

Kaverini sanoo, että hänen lähellään on joku outo metsä. Se on aika pieni, eikä sinne todellakaan voi eksyä. No, kumminkin kerran kun kaverini (vaikkapa Liisa) oli mennyt metsään, niin hän ei löytänykään ulos sieltä. Vaikka Liisa kuinka kauan yritti pois, hän ei päässyt ulos sieltä. Jossain vaiheessa metsä kuitenkin päästi hänet pois.

Ja kerran, siellä samassa metsässä sattui toinenkin outo tapaus. Liisa käveli metsässä, ja häntä pelotti vähän. Yhtäkkiä hänen takaansa kuului kova jymäys. Kun hän katsoi taakseen, hän näki että iso kuusi oli kaatunut. Liisa lähti juosten pois metsästä. Kun Liisa tuli pian sinne uudelleen, juuri siihen samaan kohtaan missä viimeksi oli kaatunut kuusi, ei ollut missään merkkiäkään kaatuneesta puusta. Sen sijaan kaatuneen ison vanhan kuusen tilalla kasvoi nuori kuusi.

Liisa sanoi, että siellä metsässä on aina paljon luita (eläinten kai), siis todella paljon. Ja vaikka he tietävät, ettei metsässä ole eläimiä, niin puiden rungoista on löytynyt raapimisjälkiä. Sellaisia isoja, jotka on voinut tehdä esim. ihmissusi. ;D

Kerran kun Liisan pikkusisko Martta meni siihen samaan metsään, tapahtui myös jotain omituista. Kun Martta käveli metsään, oli valoisaa ja päivä. Yhtäkkiä kun Martta oli metsässä, kuului sellaista narinaa, ikäänkuin vanha ovi menisi kiinni. Ja siinä samassa metsä pimeni kokonaan, kuin olisi sulkeutunut. Martta pelästyi ja juoksi äkkiä pois metsästä.

Ja kerran kun Liisa ja Martta olivat koiransa Ompun kanssa metsässä, he näkivät edessän puiden takana jotain outoa sinistä valoa. Omppu perääntyi Liisan jalkojen väliin uikuttaen ja laittoi häntänsä koipien väliin. Liisa ja Martta menivät äkkiä metsästä pois, eivätkä uskaltaneet katsoa, mistä valo tuli.

He sanovat, ettei metsässä koskaan käy ketään muuta kuin he. Ja Liisa ja Martta sanovat myös, että kun he kerran kasasivat aina luista jotka löytivät ison luukasan, niin kerran se oli kadonnut jälkiä jättämättä.

Ainiin, Liisa kertoi myös yhden oudon sattuman siinä metsässä. Kun Liisa käveli metsässä, hän kuuli ison tömäyksen takaansa, kuin joku ihminen olisi  hypännyt hänen taakseen. Liisa ei uskaltanut katsoa, vaan jatkoi kävelemistä. Sivusilmällä hän näki ison varjon (ihmisen kokoisen) takanaan, ja kun hän äkkiä kääntyi, hänen takanaan hyppeli pulska varis. Ei varis voi hypätessään sellaista jyminää pitää, eihän?

Ja Liisa näytti tosi vakuuttavalta kun kertoi näistä jutuista, ja en todellaakan usko että hän on keksinyt jutut. Ei olisi ollenkaan hänen tapaistaan.. Aika karmiva metsä, jos saan sanoa.

Olivia

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #123 : Syyskuu 18, 2006, 19:50:18 »
Älysin että elämässäni tapahtui hassu yhteensattuma.

Joskus neljännellä luokalla saimme toisesta koulusta kirjekaverit itsellemme. Minun kirjekaverini oli Jonna nimeltään, ja sitten kerran kaikkien iloksi, toinen koulu tuli pelaamaan meidän koulua vastaan sählyä.
Pojat siis pelasivat. Me siinä sitten katselimme kirjekaverini kanssa peliä kun hän sitten kertoi, että tuolla pelasi myös hänen isoveljensä ja hänen kaverinsa. He olivat tulleet paikkailemaan joukkuetta, jotta joukkueista tulisi samankokoiset.
Nyt, vähän aikaan sitten, aloin seurustelemaan erään pojan kanssa. Hän oli käynyt sitä koulua missä silloin oli kirjekavereitamme.
Eromme jälkeen, älysin, että juuri tämä poika jonka kanssa olin seurustellut, oli tämän vanhan kirjekaverini isoveli. Juuri se isoveli, joka silloin pelasi meidän koulullamme.
Ja, vielä vähän yhteensattumia lisäten, eromme johtui siitä kun minä en pystynyt ajattelemaan kuin toista poikaa. Ja, ihme ja kumma, tämä poika jota ajattelin oli tämän kirjekaverini isoveljen kaveri, joka siis myös silloin pelasi koulullamme.

Ah, voi näitä yhteensattumia.

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #124 : Syyskuu 19, 2006, 00:32:02 »
Mieleen muistui yksi yhteensattuma: Kerran näin jotain kamalaa painajaista ja toivoin unessani, että "Voi kun tämä olisi vain unta". Siinä samassa heräsin.
Syntyperäinen urpå

Rokkarityttö

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #125 : Syyskuu 19, 2006, 09:48:47 »
Hrr...  minen uskalla olla enää yksin kotona x)

Minulle näitä on satutnut muutama (ei mitään luonnonmullistuksia, tavallisia pikkujuttuja vain):

Liikuntatunnilla meillä oli kaiken maailman spurtteja ja juoksua sijaisen johdolla. Eräs osa oli niin, että istuimme maassa selkä sijaiseen päin ja kun hän puhalsi pilliin, piti nousta ja lähteä juoksemaan häntä kohti. Tätä tehtiin neljä-viisi kertaa. No, minätyttöhän laskin päässäni hiljaa kolmeen ja kas, joka kerta kun olin saanut laskettua 'kolme', sijainen antoi lähtömerkin.

Deja vú -ilmiöt ovat minulle hyvinkin tuttuja. Niitä on ainakin kerran kuukaudessa (tosin ovat alkaneet harventua). Näen myös unta asioista, joita minulle tulee tapahtumaan. Ja nehän tapahtuvat.

Eräs uni... hrr... viime vuonna näin unta halaavani erästä vuoden vanhempaa poikaa koulumme ruokalan edessä. Pojalla oli unessa päällään eräs huppari, jota en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin.
No, arvatkaas nyt kenet näin ruokalan edessä - tuo sama huppari päällään? Säikäyttävä kokemus.

Lainaus käyttäjältä: "Sirii"

Olen menossa nukkumaan. Yhtäkkiä minut valtaa suunnaton tarve mennä ulos. Aina en mene, mutta jos suinkin mahdollista, niin menen, sillä jokakerta, kun ene mene minulle tulee valtavan huono olo ja en saa nukuttua yhtään koko yönä.
No eniveis, silloin kuin menen, vuodenajasta välittämättä, menen mahd. vähissä vaatteissa, ainakin ilman sukkia jos ei muuta. Mieleni tekee mennä milloin minnekin, useimmiten jonnekin korkealle; katolle, puun latvaan tms. Joskus taas tekee mieli kieriä ruohossa/lumessa/lehdissä/mudassa. Joka kerta tuohon tunteeseen kuitenkin sisältyy se, että tekee mieli olla yhteydessä luontoon. Kunnolla, ei sillein leikisti. Ja sitten hetken päästä joku tajuaa, että olen ulkona ja minut saa suunnilleen väkisisn, itkevänä hakea pakolla pois sieltä. Joskus kesä/kevät/syksy öinä, kun on lämmin, saatan oikeasti istua sen kaksi tai kolmekin tuntia katolla kuulematta ja näkemättä juuri mitään...
Se on outoa, en muista siitä ajasta itseasiassa juuri mitään. Äiti sanoo aina, että liikun katolla (peltikatto, räminä kuuluu kävellessä), mutta en itse muista sitä. Muistan sen, kun menen katolle ja sen kun tulen sieltä pois (hyvin vastahakoisesti), mutta mitään sillä olostani en muista. Kello on ainoa joka sanoo minulle, kuinka paljon olen siellä aikaani viettänyt, siellä kaikki, aika, paikka, ihan kaikki ympäröivä, ikäänkuin... Sulautuu yhdeksi, niinkuin mitään muuta ei olisikaan.
No joo, mutta se tunne, hirveä tarve lähteä keskelle luontoa (ehe, muistin juuri, mökillä pääsee yölläkin uimaan <3 se on kaikkei tyydyttävintä), se on outo outo outo tunne. Ei miellyttävä eikä epämiellyttävä, pelkkä halu mennä.
Se se on hassu tunne, osaisittekos selittää?


Visitoihan Wicca tms. topicissa? Luulenpa tuon olevan se nk. Kutsu. Paremmin en osaa selittää... *lähtee etsimään ko. topsua*

//Tässä se on.

//Tänään markkinoilta tarttui mukaan pronssisormus, jossa on sellainen tähti, u knw? Laitoin sen keskisormeen, varmasti laitoin, ja siinä olen sitä pitänyt. Vähän aikaa sitten tosin huomasin sormuksen siirtyneen nimettömääni itsestään.  Outoa?
///Nyt sormus on siirtynyt nimettömään kaksi kertaa ja kadonnut jäljettömiin. Iik. Lisäksi vasemmassa olkapäässäni on kuunsirpin muotoinen syntymämerkki, jota en ole ennen nähnyt. Ô__õ

pakanalapsi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #126 : Lokakuu 07, 2006, 15:55:52 »
Hrr... Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin koko ajan kun näitä lukee. Kuulostaa niin pelottavalta ja useimmat vielä niin tutuilta. "Heiii, minullekin on käynyt noin..."

Tämä ei ole sattunut minulle, vaan veljelleni. Hän oli ehkä neljän, viiden vanhana kaupungilla äitini kanssa (siis isoveli, tämä tapahtui kauan ennen syntymääni) kun hän yht'äkkiä, tyhjällä kadulla pysähtyi ja sanoi: "Se putosi." Samanaikaisesti Venäjällä matkustajalentokone törmäsi maahan. Kaikki matkustajat kuolivat.

Sekä äitini että äitini äiti ovat nähneet tai tunteneet ennalta joitakin tapahtumia. Isoäitini pelasti kerran minun äitini ja enoni tulipalosta tällaisen näyn ansiosta. Molemmilta nämä näyt ovat kuitenkin loppuneet, mummoltani parikymppisenä ja äidiltäni minun ikäisenäni. Myös minä olen kokenut ennenäkyjä, mutta minulta ne eivät ole vielä loppuneet. Kuitenkaan muut sisarukseni tai enoni eivät tuota veljeni sanomaa lukuunottamatta ole kokeneet mitään vastaavaa.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #127 : Lokakuu 07, 2006, 18:01:10 »
Minä näen joskus harvoin enneunia, mutta minut valtaa joskus karmiva tunne, kun jotakin pahaa tapahtuu.

Viimeksi näkemäni enneuni oli se, että olin erään opettajan puhuttelussa. Ja seuraavana päivänä olin juuri sen opettajan puhuttelussa (loppujen lopuksi se uskoi, etten minä tehnyt mitään)...

Mutta näistä tuntemuksista... Silloin Konginkankaan bussiturman aikaan olin nukkumassa. Heräsin yhtäkkiä hikisenä ja paniikissa. Katsoin kelloa ohimennen ja menin takaisin nukkumaan, mutten saanut kunnolla unta.
Seuraavana aamuna sain tietää, että oli tapahtunut se bussiturma. Luin tekstitv:ltä lisää tietoa, ja katsoessani kellonaikaa huomasin, että olin juuri edellisenä yönä herännyt samaan aikaan...
Sama toistuin mm. Aasian tsunamin aikaan ja WTC-turman aikoihin.

Tiedän, että moni pitää enteitä yms. hölynpölynä, mutta minä uskon niihin. Monet kerrat ne ovat käyneet toteen.
Luulen, että melko useat ihmiset näkevät enteitä jollakin tasolla, mutta varsinainen ennustus on vain harvojen lahja, ja useimmat ennustajat ovat huijareita.
En tiedä suvussani olevan mitään enteiden näkijöitä tms.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #128 : Lokakuu 24, 2006, 19:36:07 »
Mulle on käynyt monta kertaa silleen, että mä meen johonkin uuteen paikkaan ja sitten tulee tunne, että oon käyny täällä ennenkin.

Sit joskus mä herään yöllä kesken unien ja oon ihan varma, että on tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa. Yks yö mä sain sitten päähäni, että meidän vastapäätä yhen tyypin raksalla tapahtuu jotain pimeetä. Menin tietty ikkunaan katsomaan ja siinä pihalla oli joku vanha romuauto ja muutama heppu hiippas pitkin pihoja. Olin tietty ihan kauhusta kankeena, mut olin sen verran väsy, että menin suoraan nukkuun. Myöhemmin selvis, että ne oli ollut sen m un uuden naapurin kavereita. Tosin aika omituinen ajankohta saapua jonkun tontille.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Megera

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Megeran Blogisivu
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #129 : Lokakuu 24, 2006, 19:58:35 »
Tästä on kyllä pari vuotta aikaa mut mä olin äitin kanssa laivalla siä oli myös mun kaveri ja sen äiti. Ensimmäinen popstar kilpailu oli loppunu ja Gimmeliltä tullu uus levy ja mä näin unta et me nähään joku julkkis siä ja kuinka ollakkaan Ushma oli siellä (saatiin nimmarit ja kaikkea). Ja aina välillä minullekkin tulee sellasia tilanteita et tuntuu et oon ollu jossakin paikassa ennenkin  vaik en ole ollut siä ikinä ennen.
~Megera
/Muoks: Tulipa sekava viesti
Like a river flowing to the sea
You'll be miles away, and I will know
I know I can deal with the pain
No reason to cry.

ennustaja

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #130 : Lokakuu 24, 2006, 20:05:54 »
Ihan vaam, joskus kun jotain tapahtuu kotona,koulussa tai ihan missä tahansa tuntuu kuin olisin sen nähnyt jossain unessa? Se tuntuu vähän kummalliselta....

Poissa qmis

  • paperitähti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kaunein
  • Tupa: Mary Sue
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #131 : Lokakuu 24, 2006, 20:21:37 »
^Kaksi viimeisintä viestittäjää; puhutte varmastikin Dejá Vu -ilmiöstä. Tulee tunne, että hei, tämä on jo koettu / nähty? ^^ Dejá Vu:sta lisää TÄÄLLÄ.
And I will love until my heart it aches
And I will love until my heart it breaks
Kanelitanko -> qmis

Poissa Kestler

  • Kelmi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Mulle sattuu ja tapahtuu yli luonnollisia asioita
« Vastaus #132 : Lokakuu 25, 2006, 19:31:42 »
Mistä alottaisin voin uskoa et mua uskotaan vainoharhaseks näitten tapahtumin takia. sain kerran lehden nousemaan kun nostin sormen ilmaan ja oli tuuleton päivä. Kerran yhen pensaan lehdet väpätti vaikka ei tuullut ja kun puhalsin niitä lehtiä. Ja ne lopetti väpättämisen ja ku rupes tuulemaan ne lehdet pysy paikallaan. Ja pystyn komentamaan joitakin eläimiä ajtuksen voimalla. Ja paljon muutakin kummaa on tapahtunut.

Tiedän et tä kuulosta uskomattomalta mut tiedän mitä oon nähnyt
Sirius, you are going to have place in my heart always

Rokkarityttö

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #133 : Lokakuu 28, 2006, 13:31:01 »
Mulle taas tapahtuu.

Saksan tunnilla opettaja selitti jotain asiaa ja tuntui kuin joku olisi kiskaissut minua kevyesti hiuksista. Katsoin ympärillni, ei ketään. Paras kaverini, joka istui vieressäni, se ei ollut. Eräällä äidinkielentunnilla sitten, tein koetta jotka kaikki muut olivat jo tehneet. Yhtäkkiä kuulin kuin joku olisi kuiskannut nimeni ja nostin pääni. Kaikki lukivat eikä kukaan edes katsonut minuun.

muoksin jos muistan ^^

Ninde

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #134 : Lokakuu 28, 2006, 15:24:22 »
Mistähän sitä aloittaisi.

Pienenä kun oli perhepäivähoidossa, meidät jotka eivät nukkuneet päiväunia lähetettiin pihalle leikkimään. Minulle kävi muutaman kerran niin, että kävelin ulkona ja kuulin äidin äänen huutavan nimeäni. Äitiäni ei kuitenkaan näkynyt missään. Tämä tapahtui useamman kerran ja aina kävellessäni tietystä kohtaa pihalla.

Näin ennen unia siitä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Koulussa saattoi äkkiä tulla tunne, että hei tämähän on jo tapahtunut. Nykyisin en ole niitä pahemmin nähnyt.

Varsinkin tässä lähiaikoina minulle on käynyt niin, että juuri kun olen nukahtanut minulle tulee kauhea putoamisen tunne ja säpsähdän (kirjaimellisesti) hereille aivan kuin yrittäen epätoivoisesti napata kiinni jostakin.

Viime kesänä olin kaverini mökillä ja nukuimme huoneessa, jossa oli aivan pimeää. Heräsin yöllä siihen että kamuni huusi tuskastuneena toisen kaverinsa nimeä. Hän oli noussut istumaan ja huusi, että meidän pitäisi juosta äkkiä talon toiseen päähän. Käskin kamuani laittamaan valot päälle. Hän oli edelleen puoliksi unessa ja selitti jotain talosta ja montusta.
Nukuimme loppuyön valot päällä. Aamulla kaverini ei muistanut tapauksesta juuri mitään. Kerroin mitä oli tapahtunut ja hän selitti unensa.
Ei mitään yliluonnollista, mutta aika karmivaa varsinkin, kun olin itsekin uninen.

Palasin muoksimaan kun tuli uusia juttuja mieleen...
 
Olin kaverini luona yötä halloweenin aikaan. Tarkoituksena oli nukkua pihalla olevassa asuntovaunussa. Ulkona oli jo ihan pimeää, kun valot alkoivat räpsiä. Se oli aika karmivaa kun ulkona vielä tuulikin ihan reippaasti. Päätimme mennä suosiolla sisälle. Keräsimme kaikki tavarat ja kaverini oli juuri laittamassa ovea kiinni kun kuulin asuntovaunun pienestä makuuhuoneesta kolinaa. Kysyin kaveriltani että olithan se sinä. Kaverini kielsi ja lähdimme vähän vauhdilla sisälle.

Minulle tulee aina välillä outo tunne. Sitä on kamalan vaikea selittää mutta yritetään silti. Tuntuu jotenkin siltä, kuin pyörisi. Ajatukset menevät nopeasti ja seuraavassa hetkessä hitaasti. Kaikki muut kun siihen liittyvät häviävät. Välillä olo on kamalan innostunut ja hetkessä masentunut. Olo on jotenkin toivoton. Kuulen väilillä aivan kuin äitini äänen joka puhuu jostain että toivo on menetetty.    Tuntuu siltä, kuin en voisi tehdä mitään. Se kamala pyörimisen tunne. Tämä tunne on aivan kamala eikä se lähde pois vaikka yrittäisin pistää iloista musiikkia päälle tai muuta. Alan yleensä painaa ohimoitani ja hokea että se menisi pois. Tämä tunne tuli kerran matikan kokeessa, joka menikin sitten aivan surkeasti. No en saanut sitä kunnolla selitettyä mutta jotain tuos suuntaista.
Saatan kuullostaa sekopäältä mutta tuo on oikeasti ahdistavaa.

Nuurah

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #135 : Lokakuu 29, 2006, 13:05:16 »
Tämä tapahtui pari vuotta sitten loppukesästä. Meillä oli silloin kissa, joka oli ollut jo viikon putkeen poissa kotoa. Kerran sitten ollessani yksin kotona, kuulin kissan naukumista. Oletin sen olevan erään oven takana. Menin katsomaan, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin sen taas. Kiersin joka huoneen ja katsoin pihaltammekin, mutta ei mitään. Parin tunnin kuluttua naapurimme tuli kertomaan, että oli löytänyt kissamme kuolleena ojasta.

SurunKyynel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #136 : Marraskuu 10, 2006, 22:02:42 »
En tiedä kuuluuko aihe tähän mutta minusta kuuluisi.

Elikkä. Olin kerran entisen poikaystäväni tykönä pääsiäisenä. Poika oli juuri saanut uuden kauhu pelin jota tuolloin sitten pelaili innolla niin paljon että meinasi itseä raivostuttamaan.

Pelissä välähtää tahallaan pikkutytön pelottavat kasvot jotta pelaaja säikähtäisi ja menettäisi kontrollinsa hetkeksi peliin. Minä istun sängyllä ja pyörittelen kädessäni mini-suklaa-pääsiäismunaa. Poika oli selkäpäin minuun ja mietin että osuisinko ruutuun jos heitän tämön kokkelin siihen.
Minä heitän kokkelin ruutuun ja samaan aikaan kun kokkeli osuu ruutuun niin se kauhea tytön naama vilahtaa siinä ruudussa. Poika pelästyy niin pahasti, hyvä ettei tuolilta lentänyt nurin. Sainpahan hermoni purettua kauhealla naurun rämäkällä...

Poissa Less

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #137 : Marraskuu 12, 2006, 16:45:20 »
Eh, ei olisi pitänyt tulla lukemaan näitä juttujanne, nyt minua pelottaa. :D Itselleni ei mitään kummempaa ole tapahtunut.

Kaksi vuotta sitten kun tulin yläasteelle, meille seiskoille pidettiin tutustumisdisko. No, olin tietenkin ehtinyt jo sen kahden viikon aikana ihastua erääseen rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Diskossa oli tuttuun tapaan rusettitanssi, ja diskon järjestäjät (tukarit) olivat laittaneet parit oman päänsä mukaan. Kun pareja alettiin kuuluttamaan, laitoin kädet ristiin ja rukoilin, että pääsen ihastukseni pariksi. No, kuinkas ollakaan, pian kuulutettiin minä ja ihastukseni. Sattumaa ehkä, mutta silti ristin käteni uudelleen ja kiitin.

Toinen sattui pari päivää sitten, kun olin menossa toista kertaa mopokortin teoriakokeeseen. Aikani oli yhdeksältä, ja isäni sanoi, että jos pääsen sen läpi tällä kertaa minun ei tarvitse mennä kouluun enää sen jälkeen. Ennen kokeen alkua rukoilin että pääsen sen tällä kertaa läpi. Sitten ensimmäisen kysymyksen aikana tunsin, kuinka lävitseni meni sellainen lämmin ja outo tunne. Sen jälkeen en enää jännittänyt, tunsin oloni rauhalliseksi ja lämpimäksi, ja tavallaan tiesin että pääsen läpi. No, minä sitten pääsin läpi (jihuu!), ja sen jälkeen ristin käteni ja kiitin taas.

Sattumia ehkä, mutta haluan uskoa että eivät olleet.

Nora Meyer

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #138 : Marraskuu 13, 2006, 18:58:59 »
Minulle käy usein niin, että nään unta, että jotain tapahtuu ja sit se tapahtuu. Siis en mistään isoista asioista, mut kumminkin.  Laitampas tähän jotain esimerkkiä....

UNI:

Kävelin pimeessä metsässä, ja sit mun eteen yhtäkkiä hyppäsi jämis. Se alko hyppiin mua kohti.... (virnvirn) Väistin, mut se tuli takaa uudestaan. Muistin, että täähän on tapahtunut ennenkin... (de ja vu) , tai ainakin niin ajattelin.

/UNI

tapahtuma:

Olin kävelemässä kirjastosta kotiin päin, kun kuulin kahinaa pusikosta. Jänis. Tiedätte mitä tapahtu. Toi uni. Ajattelin, että de ja vu, ja vasta sen jälkeen muistin, että olin nähnyt unta samasta asiasta! outoa(ko)

-Nora

SurunKyynel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #139 : Marraskuu 13, 2006, 19:26:18 »
En ole muistaakseni itse nähnyt unta joka olisi tapahtunut jälkeen todellisuudessa.

Toisaalta tämä de ja vu ilmiö on minulle liiankin tuttu.
Joskus sitä ilmiötä tuli aivan mahdottoman monta kertaa peräkkäin ja aina kun tiesi sen tulevan ja se tuli alkoi huutamaan jollekkin ei elä tee noi ku jotta muuta ja ilmiö vaan jatkui. Kun joskus koitti olla paikallaan niin sekin tuntui olevan de ja vu ilmiötä. Joskus ne kestivät yli 10 sekunttia. Aivan älyttömiä. Mutta hauskoja.

Toinen asia jota olen miettinyt että oliko yksi asia unta joka toteutui myöhemmin vai pelkkää unta. Vai pelkkää totta. Tunne on molemmin puolinen että se on unta mutta sitten miettii että ei kyllä se on totta. Sitä en tule koskaan selvittämään.

Elikkä. Tässä unessa tai missä lie ehkä totuudessa minä kävelen mökillä kohti taloani jutellen poikaystäväni kanssa (emme tuolloin vielä seurustelleet) puhelimessa kunnes olin lopettamassa puhelua ja molemmat sanoimme yhtä aikaa oot rakas. Kysyin seuraavana päivänä tätä poikaystävältäni ja hänkään ei muista oliko se totta vai unta. Hän veikkasi että se voi olla hyvinkin totta,  mutta minua jää edelleen vaivaamaan se koska se tuntui unelta ja alan ennemmin uskoa siihen että se oli unta.

Toinen juttu minkä tiedän olevan totta mutta kuvittelen sen olevan unta alkaa tuntua myös enemmänkin unelta kuin todelta koska miettii sitä siltä kannalta että ei se voinut olla näin jolloin alan uskoa siihen mitä uskon enkä mikä on totta... Kummallista

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #140 : Joulukuu 26, 2006, 21:57:18 »
Jotkut jutut ovat todella karmivia, jotkut taas ei. Itselleni ei ole pahemmin sattunut mitään tyyliin että olisin nähnyt unen ja se olisis sitten toteutunut. Paitsi kerran. Olin muistaakseni 8-vuotias. Näin unta jossa kuljin pitkin tietä jossa oli nopeusrajoituksen tapainen kyltti. Kyltissä luki numero kolme.  Seuraavana päivänä uutisissa sanottiin, että kolme ihmistä oli hukkunut edellisenä päivänä. Tosin tämä on mitä todennäkööisemmin pelkkä yhteensattuma.
Syntyperäinen urpå

Poissa Amethyst

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #141 : Joulukuu 27, 2006, 11:55:27 »
Meillä oli kerran rytmisen voimistelun leiri, elikkä mentiin jonnekkin toiseen kaupunkiin ja siellä oli eri valmentajia valmentamassa meitä. Yöllä ei sitten oikein saatu nukuttua. Kaksi henkilöä sitten nukahti siellä. Kaikki muut sitten kuunneltiin, kun ne höpötteli jotain omaa koko ajan. Mm. toinen sanoi jossain vaiheessa yhtäkkiä: kananmunavoileipä. Me revettiin nauramaan ihan hullusti. He puhuivat jotenkin toisilleen ollessaan unessa. Sitten toinen heistä heräsi ja silloin se toinen alkoi aivan hädissään jotain puhumaan, että (oletetaan, että sen, joka oli herännyt, nimi oli vaikka Sara) Sara, minne sä hävisit? Sara, tuu takasin. Se oli aika pelottavaa silloin, koska me oltiin kerrottu toisillemme kaikkia kummitustarinoita.

Poissa Hopeanuoli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #142 : Joulukuu 29, 2006, 11:59:17 »
No, tämä on varmasti todella lievää verrattuna muiden juttuihin, mutta kerrompa silti. Eilen illalla meinaan tapahtu kiva yhteensattuma.

Etsiskelin yhtä polttamaani cd-levyä mun huoneesta, joka on hävinnyt jonnekkin. Nostelin pöydältäni kaikki poltetut cd-levy kotelot useampaankin kertaan. Sitten yhdestä cd-levyn kannesta tuli etäissti mieleen äitini polttama cd-levy mihin hän oli polttanut uusimman Bridget Jonesin kaikki kappaleet ja niistä se The Darknesin biisi (kyllä kai ne sen biisin tiedätte?). Muistelin sen kappaleen kertosäettä vähän aikaa ja sitten annoin olla ja aloin taas ettimään sitä toista cd-levyä. Hassuinta tässä jutussa oli se että melkein heti alkoi olohuoneessa soimaan tuo kappale kertosäkeestä. Menin kattoon ja huomasin että äiskä katteli Bridget Jonesia Canalilta (josta en siis tiennyt).

Tämä oli aika hyvä sattuma^^;

No, jottei tästä viestistä tulisi liian lyhyt kerron sitten yhen jutun minkä ope kertoi meille ja uskoisin tämän olevan totta (ope kun ei tunnu olevan sellainen tyyppi joka valehtelee). Hän oli opiskelu aikoinaan asunut (?) jossain vanhassa talossa tai sitten hän oli käynyt vierailulla opiskelukaverinsa luona, en muista tarkkaan, mutta ope oli sitten nukkunut jossain huoneessa ja oli sitten yöllä herännyt ja nähnyt tytön seisovan sängyn vieressä ja katselevan häntä. Eikä kuulemma talossa ollut mitään tyttöä heidän lisäksi. En tiiä mitä hän sitten sen jälkeen teki kun satuin olemaan toisessa päässä luokkaa enkä kuullut kaikkea, mutta tuon verran nyt ainakin.
"Are we there yet?"
"No"

noressa

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #143 : Joulukuu 30, 2006, 10:34:09 »
En tiiä onko tämä hirveän kummallinen, mutta kerron silti.

Olin illalla laittanut sängyn yläpuolelle uuden julisteen. Sen jälkeen menin nukkumaan. Näin aluksi ihan normaalia unta, kunnes siihen tuli musta koira. Koira sanoi mulle: "tuo juliste tippuu kohta sun päähän." Se toisteli sitä jonku aikaa. Yhtäkkiä heräsin ja tunsin jotain naamallani. Laitoin valot päälle ja huomasin, että se oli illalla laittamani juliste.

mörkö

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #144 : Joulukuu 31, 2006, 13:14:30 »
Pari syksyä sitten yritin soittaa kaverilleni Reetalle. Näpyttelin hänen numeronsa vahingossa väärin. (Kahden seiskan kohdalle kaksi ysiä.) Soitin sitten onnellisen tietämättömänä kelle puhelu oikeasti meni. Puhelimeen vastasi toinen Reetta. Selitin sille sitten aikani ummet ja lammet kunnes puhelimen päässä oleva Reetta sanoo että taisin soittaa väärään numeroon.  Suljin puhelimen ja nauroin vedet silmissä. : D

Sauerkraut

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #145 : Joulukuu 31, 2006, 13:49:21 »
Minulle on tapahtunut omituisia sattumuksia lähinnä unien kautta. Näen usein unia, joita voisi kutsua enneuniksikin, jos niitä osaisin etukäteen yhtään tulkita.

Kesällä näin unta, jossa ystäväni soitti ja sanoi, että koska ei voi nähdä minua vähään aikaan, hän tahtoo vietää aikaansa uuden kaverinsa Mikaelin kanssa.

Noh, minä tai kaverinihan emme ketään Mikaelia tunteneet. Ennen kuin pari viikkoa myöhemmin, minä olin lähdössä kuukaudeksi ulkomaille ja kaverini kertoi, että oli ihastunut - poika oli nimeltään Mikael.

Pähkinäkettu

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #146 : Joulukuu 31, 2006, 13:55:14 »
Minulla on näitä sattumia todella paljon, laitan tähän nyt vain pari.

Pentuna (ekalla) kaverini kanssa hilluttiin pellolla, jossa oli autiotalo. Pellolta löytyi sammakkosorminukke. Paiskasimme sen sinne taloon, naurettiin makeasti ja oltiin ylpeitä kun uskallettiin.
Seuraavana pääsiäisenä pääsiäismunasta ilmestyikin mulle sellainen samanlainen sammakko.
En nyt sanoisi, että tämä olisi jotakin tosi yliluonnollista, mutta kyllä siinä ekaluokkalaisen pienet kädet alkoi tärisemään, kun muistin sen sammakon jonka rohkeina sinne autiotaloon kippasimme.

Tässä vähän aikaa sitten, kun istuin bussissa tulossa Kampista kotiin, viereeni istui joku mies. En yleensäkään tykkää, kun joku istuu viereeni, sieltä on sitten ärsyttävä lähteä tunkemaan pois sieltä ikkunanviereiseltä penkiltä.
Mietin, että millähän pysäkillä tuo mies jää, ja mieleeni tuli selkeä kuva Pitskun pysäkistä. Sitten mietin, että ei se voi jäädä siinä, sillä itse jään Pitskun pysäkkiä seuraavalla, ja ajattelin että se pysäkki tuli siksi mieleeni.
No, kuten jo varmaan arvasitte, tuo mies jäikin pois Pitskussa. Silloin kyllä  joku heitti kuperkeikan sisälläni, tuli sellainen kumma tunne, vaikka tällaista on ennenkin sattunut.

Tässä eilen kun tulin bussilla kotiin tanssista, viereeni istui taas joku. Sitten yhtäkkiä aloin ajattelemaan että mene istumaan tuohon edessäni olevalle penkille, mene mene mene. Yleensä en ajattele näin, sillä se on aika epäkohteliasta. No, se mies sitten menikin istumaan siihen, kun siitä vapautui pian paikka. Tämä nyt ei kovin kummaa ollut, mutta hassua toki.

Vähän aikaa sitten koulussa tapahtui kaikkea kummallista.
Aloin tajuta sen silloin, kun yhtäkkiä päähäni tuli sellainen tunne että "hei meillä ei oo ranskan ope koulussa tänään". No, ei tosiaan ollutkaan, sillä kohtahan portaita ylös kouluun kömpikin italian ope, ja sanoi että on sijaisena.
Sitten näitä samoja tunteita tuli vähäpätöisemmistä jutuista. Mutta tänään, kun menin metroon, niin yhtäkkiä tulin ajatelleeksi että "wooh en olekaan ollut ihastukseni kanssa samaan aikaan metrossa aikoihin" (tiedän, kuinka typerältä se kuulostaa, mutta tuo ajatus vain TULI). No, sitten kun menin metroon, kun se tuli siihen, niin KAPPAS, siellähän istui herra ihastukseni. Olin ihan että "EI HELEKUTTI ei voi olla totta", mutta kyl se ilmeisesti oli.
Näitä on sitten tullut enemmänkin. Minulle vain TULEE sellainen ajatus, se vain poksahtaa päähäni.

Ja sitten toinen kamala juttu. Minulle aina joskus käy niin, että juuri ennen kuin nukahdan näen "välähdyksen". Usein siinä on silmiä, kasvot, joskus kokonainen ihminen (kerran näin itseni ja jonkun tytön vanhassa valokuvassa...). Tällä kertaa, noin ehkä viikko sitten, näin miehen kasvot, vanhan miehen. Sillä oli siniset, väsyneet silmät, ja sen kasvot oli melko leveät, iho sellainen vanha ja vaalea. Säikähdin, ja heräsin tästä "horroksesta", sillä pelästyin kasvojen olevan tuttavaperheemme miehen kasvot, pelkäsin hänen kuolleen (kasvot olikin aika lailla sen miehen näköiset, mutta tajusin että silmät oli liian kaukana toisistaan, ja kasvot oli liian 'leveät')
Meni aikaa keskiviikkoon (?) asti. Sitten katsoin 45Minuuttia-ohjelmaa, ja Juice Leskisen, joka siis kuoli, haastattelua (joka oli kai tehty vasta vähän aikaa ennen sen kuolemaa). Yhtäkkiä tajusin että "ei helvetti, tuon kasvot minä näin!" Se oli todella extreme-pelottava tunne. Olen ihan varma, että ne oli sen kasvot, ne oli ihan samanlaiset.
Miksi en siis tiennyt tätä silloin illalla kuin näin sen 'näyn'? No, tätä on melko nolo myöntää, mutta minulla ei ole koskaan ollut hajuakaan miltä Juice Leskinen näyttää, ehh..
Tämän olen saattanut kertoa joskus ennenkin, mutta olkoon se nyt tässäkin.

Tosiaan, on hassua kun kaksi ihmistä puhuu toisilleen unissaan. Joskus pienempänä olin kaverini yökyläsynttäreillä, viimeisenä hereillä kuten yleensä. Sitten kuuntelin, kun kaverini alkoivat yhtäkkiä keskustella. Toinen selitti jotakin, toinen vastasi.
Mutta se oli myös aika hassua, kun kaverini kanssa supatettiin yöllä pitkään, kun olin heillä yötä. Sitten kaverini yhtäkkiä nukahti, kesken lauseensa. Ja sitten kun aamulla heräsimme, hän jatkoi sitä juttua siitä samasta kohdasta.

Ah, ja tämä minun pitääkin kertoa. Yksi yö hyvin kauan sitten (kun vielä asuttiin kaukana täältä, vanhassa kodissamme kaupungin toisella laidalla) näin unta keltaisesta talosta, jonka ohi kulkee hiekkatie, ja jonka edessä on valkoinen aita. Omenapuut notkuivat omenia, ja kaikki oli ihanan idyllistä, vihreää ja keltaista, hiekkatie ihanan rosoinen, aita hohtavan valkoinen. Se uni oli miellyttävä ja ihana, ajelin siinä pyörällä tämän talon ohi. Oli kesä, sillä ilma oli lämmin ja muutenkin oli sellaista kesäisen aurinkoista ja “oranssia”.

No, nyt kun täällä uudessa kämpässä,jonne muutimme vuosi sitten, ajelin fillarillani tuolla jossakin, olin puolieksynyt, tiesin missä koti on, mutta en ihan tarkalleen tiennyt miten tuolta sokkeloisilta teiltä pääsee pois. Fillaroinpa siinä sitten ja äkkiä huomasin sen. Sen talon, siitä unesta. Ja oli ihanan lämmintä, ja juuri sellaista kun siinä unessakin. Tosin talo oli pienempi, kuin muistin, muuten kaikki oli juuri niin kuin siinä unessakin.

Eli aloin miettiä, että näin tästä paikasta unta kun olin pieni, kaikki näytti paljon suuremmalta...
Katselin sitä unta siis ikään kuin lapsen silmin, nyt olin kasvanut eikä se näyttänytkään niin suurelta se talo.
Muistan sen unen vieläkin selkeästi. Se oli ihana uni.

Poissa Mewwu

  • Saippuakupla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #147 : Tammikuu 05, 2007, 11:10:20 »
Kylläpä teille on tuntunut tapahtuvan vaikka mitä ihmeellistä. Minulle ei ole tapahtunut, kuin muutama, varsin vähäpätöinen asia.

Joskus, kun olin pieni ja tulossa äitini kanssa viulutunnilta, näin varmasti pensaan takana vilahtavan punaisen hiippalakin. Halusin tietenkin käydä katsomassa onko siellä tonttu, mutta kun saavuin perille, punahatusta ei näkynyt jälkeäkään. Tuon tapahtuman johdosta uskon vakaasti tonttuihin, mutten Joulupukkiin.

Vähän aikaa sitten, kun olin illalla menossa nukkumaan, tapahtui pelottava ja hyvin merkillinen asia. Huoneeni ovi oli auki ja kuulin vanhempieni menevän nukkumaan(minulla ei ole sisaruksia). Yhtäkkiä puoliksi ovella välähti vaaleansininen valo. Sitä on vaikea kuvailla, mutta se sininen oli samaa loisteväriä, mitä Pottereissa on henkilöiden taikoessa. Hieman huono esimerkki, mutta toivottavasti ymmärsitte  : )
Säikähdin kamalasti, varsinkaan, kun talossa ei ollut enään mitään valoa päällä.
I'll come back you. I promise.

tarinatyttönen

  • Ankeuttaja
outoa?
« Vastaus #148 : Tammikuu 05, 2007, 12:04:43 »
Tämä tapahtui noin vuosi sitten...
 
Katsoimme kaverini kanssa pelottavan kauhu leffan (en muista nimeä, mutta joku japanilainen kauhuleffa, hih, olemma hulluina niihin.) no kuitenkin siinä oli sellainen mies joka tappoi ihmisiä jne.. miehen kasvoja ei näkynyt koskaan, vain vartalo.  No me kiljuimme ja kaikkea leffan aikana kunnes se loppui. Kun leffa loppui menin jääkaapille ja kun käännyin näin edessäni mustan miehen jolla oli silinterihattu, se oli nopea välähdys ja ajattelin, että tuo oli varmaan joku muistiin jäänyt kuva siitä kauhuleffan miehestä. No en huomioinut sitä lainkaan ja jatkoin elämääni kunnes joka kerta  kuin tein 'äkkikäännöksen' näin miehen edessäni. Sanoin tästä kaverilleni, joka taas nauroi ja sanoi, että älä pelottele. Ajattelin, että nyt olen nolannut itseni täydellisesti. Kunnes kaverinikin alkoi nähdä miestä. PELOTTAVAA. Viikossa kaikki oli ohi.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #149 : Tammikuu 05, 2007, 12:06:48 »
En yleensä usko tämän tyyppisiin asioihin ilman todisteita, mutta tätä on jatkunut jo useamman vuoden ajan, joten olen alkanut enemmän vakuuttua asiasta. Luulen, että parhaan ystäväni ja poikaystäväni kanssa minulla on jonkinlainen, en nyt sanoisi telepaattinen mutta hieman sinnepäin, yhteys. Tai sitten vain ajattelemme hyvin saman suuntaisesti, mutta joskus se on niin tarkkaa, etten voi välttyä omastakin mielestäni hassuilta ajatuksilta että osaisimme kenties jollakin tasolla lukea toistemme ajatuksia. :p

Todella usein sanomme samoja asioita yhteen ääneen ja vieläpä samalla äänenpainolla. Joskus käy niin, että toinen sanookin ensin jotakin ja toinen toteaa, että aioin juuri sanoa juuri noin. (Tai nykyisin jo "perhana, ehdit ensin".) Alamme myös usein (päivittäin) yhtaikaa tehdä samoja asioita, esim. laittaa ikkunaa auki tai kiinni, syödä, mielemme alkaa tehdä pelata jotain samaa peliä tai päässämme soi sama biisi. Yleensä meitä alkaa vieläpä väsyttääkin tai tehdä mieli mennä ulos yhtaikaa. Kaupassa käydessä toinen osaa aina ostaa juuri niitä juttuja mitä toinen ulkopuolella odottaessa ajattelee, vaikkeivat ne olisi edes olleet listalla saati sitten puheenaiheena. Ja jos toinen alkaa laittaa jotain cd-levyä soimaan ja toinen ajattelee, että laittaisipa hän vaikka Moonsorrowia, niin eiköhän ala Moonsorrow soida. Näitä juttuja voisi listata vaikka loputtomiin.

Juttu on jo poikinut kaveripiireissä joitakin vitsejä, kuten jos olisimme Pokémoneja, erikoisvoima olisi molemmilla synchronize. Tai jos pelaisimme Aliasta, voittaisimme kaikki tuosta vain. ;)
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

annk

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #150 : Tammikuu 05, 2007, 16:12:25 »
Äitini odotti viimeisillään, mutta laskettuun aikaan oli vielä viikko. Pikkusiskoni (silloin 4v.) sanoi hänelle: "Äiti, huomenna meille syntyy vauva ja sen nimeksi tulee Maija."
Ja vauva tosiaan syntyi sinä yönä-ja kuukausi myöhemmin nimeksi annettiin Maija! Pikkusisko ei etukäteen tiennyt vauvan sukupuolta eikä äitikään.
Mutta en tiedä, saiko äiti nimi-idean häneltä.

Orivesi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #151 : Tammikuu 06, 2007, 20:50:07 »
Minulla oli lapsena sellainen Smurffi-pehmolelu, jolla oli toinen käsi poskella (siis se käsi oli sillä koko ajan siten, että sen "kämmen" oli poskella ja se oli ommeltu kiinni siihen poskeen). Se taisi olla niin, että sen oikea käsi oli siten kiinni sen poskessa. Voin vaikka vannoa, että kerran se pehmo oli "vaihtanut" käsien asentoa siten, että ennen "normaalissa" asennossa ollut vasen käsi oli mennyt sen poskelle samaan asentoon kuin se oikea oli ollut ja oikea käsi oli "normaalissa" asennossa. En osaa selittää tätä kunnolla, mutta olen varma, että se sen pehmon käsien asento vaihtui päinvastaiseksi kuin ennen oli, eli siis oikea käsi meni siihen vasemman käden asentoon ja päinvastoin. Silloin kuin se tapahtui, olin aika pieni (varmaan jotain 4v) ja luulin vielä, että pehmolelutkin oikeasti "elävät", eli ne voivat liikkua, puhua ja toimia kuten elävät olennot. Siksi en osannut pelätä tai ihmetellä asiaa, ajattelin vain, että "Jaa, Smurffi vaihtoi käsien asentoa". Nyt tuo asia tuntuu tosin aika kummalta, sillä en tajua, että kuka/mikä sen nuken käsien asentoa muutti. Ainakaan kukaan perheenjäseneni ei sitä tehnyt. Enää tuota pehmoa ei minulla ole, eikä kukaan perheenjäseneni edes muista minulla sitä olleen, eli he eivät osaa sanoa, että tapahtuiko tuo tapahtuma ihan oikeasti, vai oliko se vain lapsen mielikuvitusta.

Wirylei

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #152 : Tammikuu 09, 2007, 02:01:22 »
Minä näin tässä pari kuukautta sitten unta, jossa selitin jollekin ala-asteaikaiselle taksikuskilleni:

"Mä en ole pitkään aikaan kulkenut sen pitkätukka-Arin kyydissä."

Ja tämä 'pitkätukka-Ari' oli siis myös taksikuski. Ja seuraavana päivänä minua hakenut kuljettaja oli nimeltään Ari (kuulin sen jälkikäteen isältäni, joka ajaa taksia samassa firmassa) ja hänellä oli pitkät hiukset. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että minä en voinut tietää tämän ko. kuljettajan nimeä mistään, enkä myöskään sitä, että hänellä on pitkät hiukset.

Tästä pitkätukka-Ari-tapauksesta kului noin puolitoista viikkoa, kun olin isäni kanssa joululahjaostoksilla. Meillä molemmilla soi koko päivän päässä se Taas valkeata joulua-kappale ja autossa aloin hyräillä sitä samalla, kun isä laittoi radion päälle (ei edes mitään jouluradiota vaan ihan tavallisen) ja sieltä tuli täsmälleen sama kappale. :D Meillä oli hauskaa...

Niin ja joskus pienenä minä soitin ystävälleni ja kysyin, voiko hän tulla meille yökylään. Hän vain vastasi: "Mä ajattein just samaa." Ja tämän samaisen kaverini kanssa olen useinkin puhunut täsmälleen samaan aikaan täsmälleen samoin sanoin.

On minulle muutakin sattunut, eniten uniin liittyvää, mutten muista enää kaikkea... :D

Lautturi

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #153 : Tammikuu 09, 2007, 02:20:42 »
No kävipä näin. Kävin kaverin kanssa yksi ilta kattomassa ton Kauna kakkosen (oli muuten huono..). Ja siinä yhdessä kohdassa tyttö rämplää pöytälamppua päälle pois - päälle pois, ja sitten se ei vaan yhtäkkiä enää sytykkään. jne. En spoilaa enempää :D. Niin sitten kun tulin kotiin niin samana iltana laitoin yöpöydän valoa päälle ja pois ja se ei enää yhtäkkiä syttynyt.. Täytyy sanoa että vähän kyllä pelästyin, mutta lamppuhan siitä vaan juuri sillon sattui kärähtämään. Ihme yhteensattuma! Kyllähän näitä on enemmänkin, kun vain olisi vielä muistissa. ^^

Luftalarm

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #154 : Tammikuu 10, 2007, 19:14:34 »
Minullekin on tullut vaikka millä mitalla noita ennakkoaavistuksia, mutta en muista kuolemakseni muita kuin sen, että yleensä osaan melko tarkkaan sanoa, milloin koulun kello soi ( tosin nykyisessä koulussani ei kelloa soiteta ). En siis katsonut mistään rannekellosta vaan yhtäkkiä saattoi tulla tarve laskea "Kolme, kaksi, yksi.." ja ring!. Se oli hauskaa. :D

Pari viikkoa sitten pelasimme Unoa isän ja pikkusiskoni kanssa. Isä otti kortin pinosta ja sanoi, että se kuka arvaa kortin oikein, voittaa. Sisko huudahti oman arvauksensa, mutta minulle poksahti melkein heti mieleen punainen nelonen. Ja kappas, sehän se oli! Yhteensattuma?

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #155 : Tammikuu 11, 2007, 16:04:27 »
Olipa tässä viime viikon torstai. Olimme kamuni kanssa ruokiksen lopussa jossakin ja sanoin tälle randomisti 'Olispa meillä matikan kaksoistunteja ensi jaksossa'. Samaan aikaan lisäsin mielessäni 'ja paljon tunteja niin että rinnakkaisluokkalaiset on meidän viereisessä luokassa. Seuraavan tunnin alussa saatiin sitten uudet lukujärjestykset ja kappas vaan, meillähän on matikan kaksoistunteja! Ja ihan luonnottoman paljon tunteja rinnakkaisluokan kanssa vierekkäisissä luokissa.

Eikä tämä parasta, sinä päivänä jokainen ajatukseni, jonka vain kykenen muistamaan toteutui. Se oli tosi outoa. Muunmuassa mennessäni lainaamaan äitini kortilla kirjastosta kirjaa, päähäni pälkähti ajatus 'mitähän jos äidillä olisi maksuja siellä'. Ja sitten kun se kassatäti sanoi että täällä on maksuja niin olin ihan sillein 'ei hele, ei oo totta, ei voi olla totta!'

Sitten vielä se, että sain sinä päivänä sähköpostiviestin, jossa oli jotakin 'lähetä plaaplaa määrälle henkilöitä ja jos luet maanan taina toivo rahaa, tiistaina rakkautta, jne.' enkä ollut uskoa silmiäni kun torstain kohdalla luki 'jos luet tämän torstaina, toivo mitä tahansa'. Olin niin järkyttynyt, etten sitten loppuillasta uskaltanut ajatella muuta kun tyyliin läksyjä ja että menen syömään/nukkumaan jne. Ja jos vahingossakin ajattelin muuta, se toteutui. Se oli tosi outo päivä.
Ég á heiminn! :}

pam

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #156 : Tammikuu 11, 2007, 20:06:53 »
Minulla ja veljelläni näyttäisi olevan jokin.. yhteys, sillä joskus päässäni vaan alkaa soida jokin biisi, joku jota en ole kuullut pitkään aikaan. Se soi ja soi kunnes yhtäkkiä veljeni alkaa hoilata samaa biisiä. kummallista?

Ja välillä kun ajattelen jotain asiaa, joku kanssani oleva henkilö aloittaa puhua samasta aiheesta. Tulee sellnen olo että toinen kuuntelee ajatuksia.

Sitten kerran sattui tosi pelottava juttu. Olin perheeni ja tuttavaperheen kanssa lomalla Etelä-Afrikassa. Vanhemmillani on taas siellä tuttuja (ihan Etelä-Afrikkalaisia ihmisiä) joiden luona olimme. Matkustimme loman aikan Mosambikkiin viettämään aikaa meren rannalla. Ensimmäisenä yönä olin kylpyhuoneessa suihkussa kun putkistoista alkoi kuulua sihisevää ääntä. Vilkas mielikuvitukseni alkoi kehitellä juttuja siitä kuinka jokin varoittaa minua ja kohta se hyökkää muiden, asunnossa olevien kimppuun. Juuri samaan aikaan, POKS, ikkuna menee rikki keittiössä. Säikähdin ihan mielettömäsi ja pelkäsin sinä yönä enemmän kuin olen ikinä pelännyt. Sinä yönä oli hirveä myrsky ja myöhemmin tajusin että ikkuna oli mennyt rikki tuulen voimasta.

Kuten monet muutkin, minäkin näen unissa dejavu tilanteita ja ihmettelen sitten päivällä.

Poissa sprett

  • Naurava nakki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #157 : Tammikuu 12, 2007, 15:13:32 »
Isäni ja äitini ovat eronneet ja sanoisinko, että heidän välinsä ovat hieman tulehtuneet. He soittelevat todella harvoin (näkemisestä puhumattakaan). Sitten eräänä päivänä he soittivat samaan kellon aikaan eikä kumpikaan saanut yhteyttä, koska he olivat soittaneet samaan aikaan ja puhelin oli näyttänyt kummallakin varattua. Hassua.

figappel

  • Ankeuttaja
Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #158 : Tammikuu 12, 2007, 17:48:18 »
Tälle on aivan varmasti olemassa joku järkevä selitys, minä en ole vain vielä onnistunut keksimään sitä. Huu, oudolta se tuntui joka tapauksessa.

Meillä oli edellisellä tunnilla ollut kotsaa ja englannin luokassa tajusin ettei minulla enää ollut kukkaroa eikä kännykkää. Toivoin hartaasti että olin jättänyt ne kotsan luokkaan, isossa koulussa kaikki kun häviää todella helposti (hehee, joudun aina juoksemaan kansliassa kadonneitten tavaroitteni kanssa). Lähdin tunnilta ensimmäisenä kipittämään kohti kotsan luokkaa takki kainalossa. Olin koulumme ala-aulassa, joka oli täynnä ihmisiä, kun ohitseni käveli kaksi tyttöä, joita en muista koskaan nähneeni. He kääntyivät minuun päin, ja toinen kysyi "Anteeks, oletsä :nimeni:?". Änkytin vastaukseksi joo, ja tyttö ojensi kännykkääni ja kukkaroani kysyen olivatko ne minun. Otin ne täysin hölmistyneenä, kiitin ja lähdin kävelemään seuraavalle tunnille.

Outoa tässä oli se, ettei mistään kukkaroni sisällöstä voinut päätellä nimeäni, kännykässä ainut minuun viittaava jotain tekstiviestejä lukuunottamatta oli pikkunäyttöni taustakuva, jossa on aika hämärä kuva silmästäni ja nenästäni. En muista koskaan nähneeni näitä tyttöjä, ja koulumme on iso, ja aula oli täynnä ihmisiä, enkä yhtään ymmärrä kuinka he keksivät tulla luokseni. Jos olin jättänyt tavarani kotsan luokkaan ja opettaja oli komentanut tuomaan ne minulle, en ymmärrä, koska kotsan opettaja ei voinut tunnistaa tavaroitani ja sitten hänen olisi tarvinut kuvailla minut heille. Eräs ystäväni tosin oli seuraavassa kotsan ryhmässä ja hän olisi ehkä voinut tunnistaa kännykkäni, mutta miksei hän sitten tullut tuomaan sitä minulle. Enkä edelleen ymmärrä mihin tytöt olivat kiikuttamassa kamojani ala-aulassa ja miten he tunnistivat minut... Mystistä.

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Re: outoa?
« Vastaus #159 : Tammikuu 28, 2007, 21:09:51 »
Kun luen näitä juttuja alan uskoa enemmän ja enemmän taikuuteen...

Itse kyllä uskon kaikkeen henkimaailmaan liittyvään yliluonnolliseen, mutten taikuuteen. Eihän voi noin vain huitaista sauvalla ja sanoa "haluan sipsejä" ja sipsipussi ilmestyisi tyhjästä. Ja vaikka olisikin mahdollista, Pottereiden mukaan sauvoissa on feeniksin sulkia tai veelan hiuksia ym. eikä feeniksiä tai veeloja ole olemassa.
Syntyperäinen urpå

Nogan

  • Ankeuttaja
Re: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #160 : Tammikuu 30, 2007, 14:24:32 »
Tämä on todella outo kertomus. Minua ei saa syyttää siitä, että tämä saattaa kuulostaa mahdottomalta tai hullulta.

Olimme kaverimme kanssa korkealla kalliolla. Niin korkealla, että henki menisi jos putoaisi. No, kaveri meni kurkistamaan reunan yli, kun minä olin kymmenen metrin päässä. Hän tietystikkin horjahti, ja sitten.. Sitten jotenkin liikuin sekunnin murto-osassa kaverini luokse, ja otin hänestä kiinni, ja vedin turvaan. Olin siis liikkunut kymmenen metriä siinä ajassa, joka ihmiseltä menee horjahtaa hieman kallion reunan ylitse. Kaverini on monesti kiittänyt minua tästä, vaikka en ole rahallisia kiitoksia huolinutkaan.

Omituisinta on, että en tajunnut liikkuneeni. Yhtäkkiä olin vain kaverini vieressä, ja pitelin häntä kädestä jottei hän putoaisi.
Ja sitten, vielläkin omituisemmaksi menee. Kaverini oli sanonut että silmäni olivat jotenkin hehkuneet, tai vastaavaa. Tosin on itsekkin epäillyt, että auringonvalo oli vain tehnyt tepposet.

Bupu

  • Ankeuttaja
Re: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #161 : Helmikuu 05, 2007, 16:58:16 »
Tämä on todella outo kertomus. Minua ei saa syyttää siitä, että tämä saattaa kuulostaa mahdottomalta tai hullulta.

Olimme kaverimme kanssa korkealla kalliolla. Niin korkealla, että henki menisi jos putoaisi. No, kaveri meni kurkistamaan reunan yli, kun minä olin kymmenen metrin päässä. Hän tietystikkin horjahti, ja sitten.. Sitten jotenkin liikuin sekunnin murto-osassa kaverini luokse, ja otin hänestä kiinni, ja vedin turvaan. Olin siis liikkunut kymmenen metriä siinä ajassa, joka ihmiseltä menee horjahtaa hieman kallion reunan ylitse. Kaverini on monesti kiittänyt minua tästä, vaikka en ole rahallisia kiitoksia huolinutkaan.

Omituisinta on, että en tajunnut liikkuneeni. Yhtäkkiä olin vain kaverini vieressä, ja pitelin häntä kädestä jottei hän putoaisi.
Ja sitten, vielläkin omituisemmaksi menee. Kaverini oli sanonut että silmäni olivat jotenkin hehkuneet, tai vastaavaa. Tosin on itsekkin epäillyt, että auringonvalo oli vain tehnyt tepposet.

Hmm... Ihmisruumis pystyy tekemään aivan merkillisiä juttuja joskus jos tarve vaatii. Se on tietääkseni jopa tieteellisesti todistettu. Tai ainakin tieteellisesti tutkittu. Esim. oli kerran tapahtunut niin, että yksi äiti näki kuinka hänen lapsensa jäi auton alle, meni järkyttyneenä lapsensa luo ja mitään ajattelematta nosti auton paljain käsin pois lapsensa päältä. Sen oli nähnyt kaikki kadulla olijat. Äiti itse ei myöhemmin muistanut koko tapahtumaa, mutta lääkäri oli sitten todennut jotain rasitusvammoja hänen käsivarsilla. Ehkä sinullekin tapahtui jotain sen suuntaista.   

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Re: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #162 : Helmikuu 05, 2007, 19:10:06 »
Aivan, kyseessähän on adrenaliini, joka alkaa virrata hätääntyneenä, ja joka voi antaa epätavallista voimaa.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Lilyth Starr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tämän kaupungin kadut
  • Pottermore: MoonBludger9641
  • Tupa: Luihuinen
Re: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #163 : Helmikuu 06, 2007, 19:13:21 »
Aika pelottavan kuuloisia nuo teidän jutut. Minun ei tietenkään olisi pitänyt lukea niitä, yöunethan tässä menee vähemmästäkin. Minulle itselleni ei oikeastaan ole sattunut mitään yliluonnollista, pelkästään pari yhteensattumaan. Ei ne ehkä tässä kirjoitettuna kuulosta kovinkaan pelottavilta, mutta silloin kun ne tapahtui, säikähdin aika lailla :>

Tästä ensimmäisestä tapauksesta on jo melko kauan aikaa. Olin yksin kotona ja katsoin 24:sta tietokoneelta pikkusiskoni huoneessa. Kun sain siitä tarpeekseni, lähdin käymään yläkerrassa, mutta jätin vahingossa sen valikon päälle (ja tämähän oli ensimmäisen kauden valikko, jossa kuuluu musiikin lisäksi myös välillä puhettakin). Palasin sitten takaisin alakertaan ja istuin portaille (ihan pikkusiskoni huoneen vieressä) miettimään mitä tekisin seuraavaksi (ei tekemistä, ulkonakin oli jo hämärää). Istuin siinä sitten ajatuksissani kun minusta yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että joku katsoisi minua takana. Vilkaisin nopeasti silmäkulmastani ja näin tumman hahmon, aivan kuin joku olisi istunut kyyryssä portaiden yläpäässä ja katsonut suoraan minuun. Juuri silloin kuului myös tietokoneen kaiuttimista tarpeettoman kovaa: "That's right, I'm watching you!" En tietenkään ensin muistanut jättäneeni 24:sta päälle ja säikähdin aivan mielettömästi. En uskaltanut katsoa taaske, mutta en myöskään pystynyt liikkumaan mihinkään. Istuin hetken paikoillani, mutta muistin sitten, että tietokone oli päällä. Pakko oli tietenkin katsoa myös taakse. Ei siellä tietenkään ketään ollut. Isäni takki tosin riippui porraskaiteella ja se näytti epäilyttävästi ihmiseltä. En kuitenkaan koskaan ennen ole säikähtänyt yhtä paljon ^^

Toinen sattui tässä sitten ihan vähän aikaa sitten. Illalla nukkumaanmennessäni jätin musiikin kuulumaan (se melko hidas musiikki, joka kuuluu Paossa, jaksossa Tonight (?)). Mukana oli tietenkin ne kaikki puheenvuorot ja muut, jotka siinä samalla kuuluu. Nukahdin sitten kuitenkin, mutta heräsin yöllä. Musiikki oli pienellä, eikä siinä silloin kuulunut mitään puhetta, että unohdin sen olemassa olon täysin. Unohduin sitten ajatuksissani tuijottamaan kaappiani ja yhtäkkiä tajusin, että sen lasiovessa näkyi vaalea läikkä. Aivan kuin kaapissa olisi ollut ihminen, joka tuijotti minua. Juuri silloin alkoi myös kuulua puhetta siitä kappaleesta, jonka jätin illalla soimaan. Puhuja oli T-Bag ja se sanoi siinä todella karhealla äänellä jotain sellasita kuin: "Minä pääsen täältä jonakin päivänä. Ja kun pääsen, älä luulekaan, etten muista..." turha kai mainita, että säikähdin aivan mielettömästi. Kiskoin peiton korviin ja käänsin kaapille selän. Kesti tietenkin vähän aikaa ennen kuin sain taas unen päästä kiinni, mutta kyllä sekin sitten lopulta tuli.

Poissa Amethyst

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #164 : Maaliskuu 14, 2007, 17:57:27 »
Uusin on lähinnä hassu yhteensattuma, ei mikään pelottavan tuntuinen yliluonnollinen kokemus: Me oltiin kerran yhden kaverini kanssa liikennevaloissa odottamassa, että ne vaihtuisivat vihreiksi. Yritettiin siinä etsiä jotain nappia, mistä voisi painaa niin, että ne vaihtuisivat nopeasti. Siinä ei näkynyt mitään nappulaa. Mentiin sitten siihen tolpan luokse ja yritettiin keksiä jotain, mitä voitaisi tehdä. Yhtäkkiä ystäväni karjaisi siihen tolppaan ja samalla hetkellä liikennevalot vaihtuivat vihreiksi. Me kyllä naurettiin sille sitten vähän aikaa.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #165 : Maaliskuu 14, 2007, 18:21:39 »
Minulle ei ole oikein tapahtunut mitään yliluonnollisia juttuja, mutta sellaista arkipäivän "telepatiaa" kylläkin, aika usein. Siskon kanssa varsinkin. Ajattelen jotakin asiaa ja sanon sen, ja sitten sisko huudahtaa, että hän mietti juuri samaa. Tätä ilmenee myös ystävien kanssa. Tai joskus ajattelen jotakin asiaa tapahtuvaksi, ja kohta se sitten tapahtuukin. Se on aika outoa, ikäänkuin olisi aavistanut etukäteen, että jotakin tapahtuu. Äidillä puolestaan käy usein niin, että kun hän ajattelee jotakin tuttuaan, tämä tuttu soittaakin pian hänelle.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Monartha

  • seitsemäs
  • Vuotislainen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #166 : Maaliskuu 14, 2007, 21:02:32 »
Kerran olin äitini kanssa kävelemässä kaupungilla ja ilmoitin hänelle että 'ai samperi mun persettä kutittaa..'(kyllä -oli erittäin tarpeellista sanoa se ääneen). Ja eikös kohta kävele ohi joku tyyppi joka julistaa kaverilleen 'samperi mun persettä kutittaa'. Kamala kulkutauti..

Joskus ajatusten putkahtaminen päähän tuosta vain tuntuu tosiaan kummalliselta. -Kuten moni täällä on puhunut noista enteistä. Ajattelee ensin ja sitten se jo tapahtuukin, mutta useinhan ajatukseen päästään jonkun pienen portin kautta. Vaikkapa katsellessani pöydälläni olevaa lamppua voin alkaa miettiä, mitä kaikkea mukavaa sillä voisikaan tehdä ja josta päästään taasen mutkitellen vaikkapa ajatukseen pienoismalli-titanicin ostamisesta.. Tismalleen samaan tapaan kuin minä nyt alan eksyä kauaspois aiheesta

Drucella

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #167 : Huhtikuu 16, 2007, 16:47:17 »
Aah, näitä on kiva lueskella...

Minulle itselleni tuli mieleen, kun joskus pari vuotta sitten huoneeni järjestys oli sellainen, että nukuin selkä huoneeni oveen päin. Yhtenä yönä (tai se oli kyllä jo oikeasti aamua) näin sellaista unta, että näin itseni seisovan talomme edessä, katselemassa ympärilleen ja ehkä leppoisasti hyräilevän. Näin myös siskoni, joka hiippaili takanani selvästi tarkoituksenaan säikäyttää minut. Samassa herään siskoni huutoon ja tökkäisyyn! Hän oli oikeastikin hiipinyt selkäni taakse ja säikäyttänyt minut hereille. Jotta saisitte jonkinlaisen mielikuvan tuosta säikäytyksestä, niin siskoni unessa kumartui säikäyttämään samalla tavalla kuin the Sims:issä ne tekevät, tiedättehän?
Sönkötin hänelle vielä unenpöpperössä: "Mä näin unta, että sä aiot säikäyttää mut". Sisko nauroi.

En tiedä, minusta se oli ihmeellistä, sillä unessa siskoni oli juuri ponnistamassa säikäytykseen, ja sitten heräsin. Tarkoitan, että ihan oikeaan aikaankin hän minut herätti, jos uni olisi ollut pelkkää sattumaa. Aika metka juttu, nyt kun alan taas asiaa muistelemaan.

Toinen juttu on se, että osaan ennakoida asioita.
Esimerkiksi: Pallottelimme liikuntatunnilla ja yksi tyttö pysähtyi pallo kädessään miettien, kenelle heittäisi. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että "hän heittää sen varmasti tuolle tyypille, NYT" samassa ryntäsin epäilemäni tyypin eteen, ja estin hänet saamasta palloa. (Tuossa NYT-kohdassa tyttö juuri heitti sen pallon)

Toinen esimerkki: Koulussa luokkaan tullessa kerran katsoin, kun yhdellä pulpetilla oli limupullo ja eräs poika käveli kohti reppunsa kanssa. Jotenkin vain katsoin, että "poika menee varmasti tuosta ohi ja pudottaa pullon" ja eikös hän mennytkin. Pullo olisi pudonnut lattialle, ellen olisi ehtinyt napata sitä.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #168 : Huhtikuu 16, 2007, 19:46:54 »
Näitä minulla olisi vaikka millä mitalla, mutta kirjoitan nyt muutamia ja editoin sitten myöhemmin. x) Meillä päin yliluonnollisia juttuja on nähty paljon. Suvussamme melkein jokainen on nähnyt/kokenut jotain yliluonnollista. x)

Olimme parhaan kaverini kanssa noin kuusivuotiaita, ja menimme äitiemme kanssa ompeluiltaan (jos joku ei tiedä, niin siellä on kyläläisiä tekemässä käsitöitä ja juomassa kahvia.) erääseen läheiseen taloon. Leikimme talon pihalla, kunnes näimme jonkun naisen menevän talon pihalla olevaan riiheen. Heti naisen nähtyämme huomasimme hänessä olevan jotain outoa. Hän oli vaalean harmaa, ja käveli oudon tasaisesti. Menimme kertomaan äideillemme sisälle, mitä olimme nähneet. Nämä eivät tietenkään uskoneet meitä. Palasimme ulos harmistuneena, koska meitä ei uskottu, ja menimme lähemmäs riiheä katsomaan olisiko nainen jättänyt jälkiä. Ei ollut. Kevättalven vähäinen lumi oli koskematonta, eikä siinä ollut mitään jälkiä.

Myöhemmin olen kuullut muitakin juttuja tästä Harmaaksi Rouvaksi nimitetystä haamusta. Äiti kertoi, että kun hän oli 13-vuotias, hän oli talossamme yksin sisällä. Talon viereisellä pellolla näytti kävelevän joku harmaa nainen. Mummuni on myös nähnyt Harmaan Rouvan, samoin tätini. Tätini näki hänet koulumatkalla. Hän oli tulossa läheiseltä (nyt jo lakkautetulta) ala-asteelta kaverinsa kanssa. Hänen kaverinsa poikkesi tieltä metsään kuselle. Tätini näki tiellä kävelevän harmaan naisen, ja sanoi asiasta säikähtäneenä kaverilleen, mutta nainen ehti kadota, ennen kuin kaveri tuli takaisin tielle.

2 viikkoa sitten sunnuntaina mummu ja tätini kävivät meillä kylässä. Käskin mummun opettaa minulle kuinka korteista ennustetaan. Hän opetti. Ennustin ensin itse itselleni. Sitten mummu ennusti minulle. Molemmilla kerroilla kortit olivat täsmälleen samat. Ennustin vielä kerran itselleni, ja edelleen tuli samat kortit. Sekoitimme kortit joka kerralla kunnolla, mutta näin vain kävi. x) Olin nähnyt erästä hyvin todentuntuista unta eräänä yönä, paikasta jossa oli kaksi järveä ja metsää. Kuvailin paikkaa, ja tätini sanoi heti tietävänsä paikan, kyseiset järvet ovat Loukuskylässä. x) Aion mennä niitä katsomaan ensi kesänä, sen verran jännän unen näin niihin liittyen.

Lisää yliluonnollisuuksia; Mummuni oli kerran lomittamassa yhdessä talossa. Keskellä yötä hän heräsi kun joku liikutti sänkyä. Ketään ei näkynyt. Se sama sängynliikuttaja tarttui mummua jaloista mutta mummu luki ääneen Herran siunauksen ja tämä sängynliikuttaja katosi. Koko aikana ei näkynyt ketään. Eräässä toisessa talossa mummu oli lomitusreissulla ollut pirtissä, mutta jokin pirtissä oli jotenkin ahdistanut häntä ja hänen oli ollut pakko lähteä ulos, pirtissä oli ollut jotain pelottavaa.

Ja usein minä ja kaverini ajattelemme samansuuntaisesti ja sitten yhtäaikaa sanomme jonkun asian ääneen. x) Kerran kun oli pieni, juuri puhumaan oppinut natiainen, äiti oli ajatellut kuollutta isäänsä. Minä oli sanonut "pappa." Äiti oli vähän ihmetellyt telepaattisia kykyjäni. Deja vu on myös tuttua, olen kokenut sitä monesti. Koulussa olen usein ajatellut vaikka jotain opettajaa, ja sitten se opettaja on kävellyt ohi, vaikkei sen luokka olisi samassa rakennuksessakaan. Viime perjantaina (perjantai 13!) minulla olisi pitänyt olla ratsastustunti. Kukaan ei ollut ilmoittanut, että se on peruttu. Kuitenkin, kun olin menossa ratsastustunnille isäni kyydissä, sanoin isälleni "Se ratsastustunti on varmasti peruttu." Niinhän se oli. Se vain tuli mieleeni silloin, vaikkei siitä minulle kukaan ollut ilmoittanut.

Editoin kun muistuu lisää näitä juttuja mieleen.

En usko taikuuteen, uskon yliluonnolliseen. x)



 

Poissa helmikana

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #169 : Huhtikuu 16, 2007, 21:45:48 »
Myöhemmin olen kuullut muitakin juttuja tästä Harmaaksi Rouvaksi nimitetystä haamusta...
Minulla on aika samanlainen juttu kuin edellisessä viestissä Moondancerilla. Tämä tosin ei kulje suvussa, mutta ompahan kotipaikkakunnallani mökki, joka on nimeltään Aaltosen mökki. En enää muista täsmälleen, miten tämä 'urbaanilegenda' menee, mutta sanotaan kuitenkin että siellä asui/oli/tms joskus mies, jolla oli hevonen. Eräs yö sitten mies ja hevonen hukkuivat (tai heidät hukutettiin, en tosissaan muista tätä yhtään). Sen jälkeen on sanottu, että keskiöisin, mökin rannan laiturilla laukkaa hevonen selässään päätön mies. Olen kuullut monelta, että ovat nähneet tämän, ja itsekin 'luulen' nähneeni tämän. Voi olla, että minulle tuli vain joku illuusio ja silmäni tekivät tepposiaan, mutta luulen silti näin. Karmivaa, eikö?

Harmittaa kun minulle ei ole muita yliluonnollisia juttuja tms ikinä tapahtunut! Epäreilua! *vinkuu todistetta taikuuden olemassaolosta*

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
kappas...
« Vastaus #170 : Huhtikuu 21, 2007, 16:32:19 »
 Niin no ei tämäkää ole mikään suuri juttu mutta kummalinen. Pari kuukauttasitten näin unta että menin ostamaan jotain kouluni läheltä

olevasta ärrästä jotain...sitten minun kädessäni oli yu-gi-oh 8 ja sinä kasi oli musta punaisella taustalla.....Ihmetelin sitä auksi kun

numerot merkataan niisssä aina harmalle taustalle...No stten kun menin ostamaan sitä niin siinä todella oli pinainn ympyrä jossa oli musta 8
dataa kotona ja koulussa

lifegoeson

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #171 : Toukokuu 05, 2007, 22:56:49 »
Tää nyt ei silleen oo mikää kummallinen juttu, mut mulla käy ehkä pari kertaa viikossa silleen, että kun joku asia tapahtuu, kuten nyt esimerkkinä se kun olin yhden kaverini kanssa viime talvena pelaamassa jääkiekkoa, ja siirsimme maalia toiseen paikkaan, minulle tuli vahva tunne että se olisi tapahtunut aikasemminki (mutta se ei voinut olla tapahtunut aikaisemmin, koska emme olleet kyseisen kaverini kanssa tunteneet kuin pari kuukautta)
Että näin...;DDD

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #172 : Toukokuu 07, 2007, 23:04:12 »
Olin luokkamme ja viereisen luokan kanssa kolmen päivän pituisella retkellä. Kaikki yöpyivät isossa talossa jossa oli 12 neljän hengen huonetta. Minä olin huoneessa kolmen muun ystäväni kanssa.

Sitten kun minä olin menossa huoneeseen hakemaan tavaroita erään toisen ystävän kanssa kuulimme outoja ääniä huoneestamme, joka oli ulkoapäin lukittu. Aluksi kuului vaimeaa kitaransoittoa muistuttava ääni, Sitten kuulimme kaksi raskasta huokausta, outoa muminaa ja raskasta hengitystä. Sitten joku koputti hiljaa oveen huoneen sisältä. Minä ja kaverini olimme todella peloissamme ja huomasimme samalla että lähtiessämme hakemaan tavaroita meiltä olivat unohtuneet avaimet, joten kävimme talon alakerrassa hakemaan opettajalta huoneemme avaimia ja jätimme erään toisen kaverimme vahtimaan käytävälle. Avaimista ei ole kopioita, vaan on olemassa vain alkuperäinen sekä yleisavain. Kun avasimme oven, huoneessa ei ollut ketään.

Lisäksi seuraavana iltana eräs tyttö (ehdottoman rehellinen ihminen) kertoi kuulleensa huutoa huoneestamme kulkiessaan ohi. Ja sehän oli taaskin ulkoapäin lukittu. Karmivaa.

Talosta on kerrottu paljon kummitustarinoita, kerrotaan muun muassa että eräs siellä työskentelevä opas kuoli ja hänen naisystävänsä tuli hulluksi heidän kuultuaan huutoja ja mennessään tarkistamaan niiden lähdettä ullakolle. Toinen tarina kertoo taas erään nuoren naisen hirttäytyneen puuhun talon lähistöllä. Lisäksi meille kerrottiin myös, että vuosia sitten talon rapussa kuusivuotiaalta pojalta putosi pallo portailla ja hän oli menossa portaita alaspäin jolloin hän kompastui, putosi kiviportaita ja kuoli. Sanotaan, että pojan voi vielä nähdä kummittelevan talon rapussa.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 20, 2007, 15:38:39 kirjoittanut Peräkylän Pete »
Syntyperäinen urpå

Poissa Smoothie

  • ilokaasu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • oh mama.<3
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #173 : Toukokuu 13, 2007, 21:44:18 »
Minä pelkään aivan mielettömästi tälläisiä yliluonnollisia ilmiöitä enkä siksi pysty edes lukemaan näitä juttuja ilman, että valot ovat kaikki päällä ja ovi auki. -___-"

Joka tapauksessa.

Tässä samaisessa huoneessa on kuollut asuntomme entinen omistaja sydänkohtaukseen, mutta en ole kokenut täällä mitään, vaan käytävässä tämän huoneen vieressä.
Valvon usein pidempään kuin äitini ja pikkuveljeni ja niin tein tälläkin kertaa. Sammutin television ja lähdin omaan huoneeseeni. Omaan huoneeseen päästäkseni minun täytyy kulkea tuon käytävän läpi. No, juuri oman huoneeni ovella tunsin, kuinka joku taputti kevyesti selkääni. Kiljaisin tietenkin, eikä siellä edes ollut ketään.

Seuraavana iltana olin juuri samassa kohtaa kun tunsin tuulahduksen kaulallani, niin kuin joku olisi puhaltanut siihen.

Nykyään kuljen koko käytävän läpi iltaisin niin, etten varmasti joudu kulkemaan pimeässä. Kaikki valot siis päällä, olohuoneesta omaan huoneeseeni asti.

Santiago

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #174 : Toukokuu 14, 2007, 20:38:29 »
Kummallista, etten ole kirjoittanut tästä tähän topiciin. Voi voi minua muistamatonta.

Nukuin rauhallisesti huoneessani eräänä yönä, kuten teen joka yö. Heräsin siihen, kun kuulin, kuinka ovenkahvaani käännettiin muutaman kerran. Ajattelin, että äitini sieltä tulee, mutta mietin samalla, miksei hän saanut ovea heti auki. Hetken kuluttua oveni avattiin (näen sängystäni, kun ovi avataan ja kun se on auki). Kuulostelin hiljaa, ja kuulin äitini kuorsauksen hänen huonestaan. Hän siis nukkui paikoillaan sängyssään. Tuijotin ovenkahvaa. Siihen ei tarttunut kukaan, mutta ovi painautui takaisin kiinni. Kahvaa painettiin, jotta jäykkä ovi menisi kunnolla kiinni.

Voitte vain arvata, nukuinko minä sen jälkeen koko yönä, vai vinguinko kauhuissani kuin pikkulapsi syvällä peiton sisällä. Kukaan muu kuin äitini ei olisi voinut avata ovea, eikä hän ollut lähelläkään oveani. Eikä se voinut olla tuulikaan. Eräs ystäväni, joka on vielä säikympi näissä asioissa kuin minä, vannoi, ettei koskaan tule meille yöksi. ^^

Disposable Hero

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #175 : Toukokuu 16, 2007, 18:17:52 »
Joo mulla on ollu vaikka millasii kokemuksii taikuudesta. Mä ainaki kuuluisin Tylypahkaan, jos sellanen ois. Mä huomasin ku olin 6-vuotias et pystyn putsaamaan pölyt katseella pöydältä. Mä vaan tuijotan niitä pölyhiukkasia ja ihan varmaan pöytä puhdistuu täysin pölystä. Kerran mä myös sytytin mun kaverin pipon tulee sillee et mul oli tulitikku kädessä ja se palo ja mun kaveri seiso siin 5 metrin päässä musta ni yhtäkkii sen pipo palo ja se tulitikku mikä mul oli, oli sammunu. Vau! Mä olin siirtäny ajatuksen voimalla sen liekin mun kaverin pipoon. Sen hiukset ja päänahka palo ja siitä tuli kalju loppuiäkseen, mut eise suuttunu mulle. Mä sain kyl viikon kotiarestii ja se oli ihan hirveetä! Sit me perustettiin kavereiden kaa sellanen HIrsbürgge niminen noitakoulu ja nyt meiän koulus on jo 5 oppilasta me opetetaan niille kaikkee. Mä oon kyl ainoo joka osaa taikoo, mut kerran mun kaveri tiputti lasin lattialle ja se ei menny rikki, ehkä seki oli taikuutta. Taikuus rulettaa jee! \,,/

Denila

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #176 : Toukokuu 16, 2007, 18:35:23 »
Kaikki tässä ketjussa ei tunnu tajuavan, että taikuus ja yliluonnollisuus ovat kaksi eri asiaa. Luin eilen illalla tämän ketjun läpi, ja muutamaankin kertaan hakkasin päätä seinään, kun kerrottiin telepatiasta ja seuraavassa lauseessa hehkutettiin, kuinka on kiva että taikuutta on olemassa. Ehkä joku sanoo yliluonnollisia asioita taikuudeksi, mutta se nyt vaan ei ole.

Itselleni ei ole tapahtunut mitään yliluonnollista. Tai en tiedä, olen monta kertaa meinannut kuolla mutta aina selvinnyt. Tosin näistä tapaturmista on jo vuosia, enkä nyt tiedä voiko niitä millään tavalla kutsua yliluonnolliseksi. Ehkä se on vain sattumaa, että minun kohdalleni on sattunut enemmän tapaturmia kuin ihmisille keskimäärin yleensä.

Poissa Sidney

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #177 : Toukokuu 17, 2007, 16:44:17 »
Entinen ystäväni kertoi minulle että sillonko se ei vielä tuntenu minua niin sillä oli sellanen nukke joka näytti ihan minulta mutta sitten kun meistä tuli kavereita se nukke vaan katosi.Aika pelottavaa.
Mun joku isoisoisä (tai joku) oli kuulemma jonkinlainen velho. Kun ne oli muutamassa niitten vanhasta talosta uuteen niin sillä jäi hanskat sinne vanhaan taloon ja se ei jaksanu lähtee hakemaan niitä sieltä enään se vaan huusi että "Hanskat tänne!" niin sitten ne hanskat lensi ovesta sissään. Minä en tiiä uskonko tuota. Olin silloin aika pieni kun mummi kerto mulle tuon ja uskoin silloin kaiken mailman höpöhöpö juttuja.
Kun mun veli oli rippileirillä sielä leirillä kuulemma kummitteli. Sinne oli kuulemma hukkunu joku poika ja se kummitteli sielä. Minun veli oli kummiskin oli uudellapuolella ja vaan sielä vanhalla puolella kummitteli. Ne jotka yöpy vanhallapuolella olivat kuulemma heränneet keskellä yötä siihen että valkoinen nainen käveli heidän sänkyjensä yläpuolella.
En tiiä liittyykö tämä mitenkään mihinkään mutta luku kahdeksan vainoaa minua: minun talon numero on kahdeksan samoin myös kahden kaverini, koulussa teimme esitelmää suomen presidenteistä ja minä tein sen kahdeksannesta pressasta ja olen vieläpä kahdeksannella luokalla. Tuo luku putkahteleekin aina milloin mistäkin aina joskus. Kerran fyssan tunnilla piirtelin kahdeksikkoja käteeni ihan huomaamatta. Aika pelottavaa kun kahdeksan on epäonnen lukuni.
Ai niin melkeen unohin. Minun pikku veli oli saanu sellaset radiopuhelimet (sellaset melkeen oikeet). Minä ja veli vähä leikittiin niillä ja yhtäkkiä minun radoipuhelimesta alko kuulumaan lapsen itkua ja myös veljenikin kuuli sen. Ajattelin ensin että se varmaan oli vaan jotakin epämäärästä surinaa tai jotakin. Kerra olin iso veljeni kannssa huoneessani ja me kokeiltiin niitä puhelimia. Nostin omani kattoon (olin kerrossängyllä) ja yhtäkkiä siitä alko kuulumaan keskustelua. Nainen ja lapsi puhuivat jostakin mökki reissusta. Se oli aika pelottavaa ja säikähin kamalasti. Iso veljeni sanoi minulle että radiopuhelin oli varmaan siepannu jonkun puhelun mutta minä vaan mietin sita vauvan itkua jonka kuulin silloin aijemmin että oliko se sitten joku puhelin sieppaus myös mutta epäilen.Se itku oli muutenkin aika karmiva se kuulosti sellaselta pelokkaalta ja anelevalta ihan kuin lapsi olisi eksyksissä.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 17, 2007, 17:04:30 kirjoittanut Sidney »

Miyu

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #178 : Toukokuu 17, 2007, 18:56:32 »
Entä onko mitään selitystä sille, että välillä kun olen juuri nukahtamassa jalkani nytkähtää tahdottomasti? Niin tapahtuu suurinpiirtein kerran kuukaudessa ja pelästyn aina ihan hitosti.
Ihan tavallista se on, minulla melkein joka yö. Luin jostakin kerran että se johtuu siitä että juuri ennen nukahtamista kehon lihakset (sinun tapauksessasi jalan) rentoutuvat ja nytkähtävät sen tehdessään. Toivottavasti en anna ihan väärää tietoa mutta ihan järkeenkäyvältä tuo minusta kuulostaa. :)
EDIT//
Tarkemmin ajateltuani voisin tähän samaan viestiin kirjoittaa yhden tosi kummallisen tapahtuman joka sattui 2 tai 3 vuotta sitten. Jotenkin näin se meni; Olin soittamassa ystävälleni tavallisella kotipuhelimella ja sainkin hänet kiinni, puhuimme siinä sitten mukavia vähän aikaa kunnes yhtäkkiä en kuullut enää mitään ystävästäni ja puhelin alkoi säristä kummasti. Eihän tämä vielä mitenkään pelottavaa ollut, mutta aloin kuulla särinän lomasta naisen äänen. Ääni oli hätääntynyt ja toisteli "apua" "auttakaa" ja vastaavaa. Pelästyin kamalasti ja löin luurin kiinni (en tiedä, olisinko nykyään tehnyt samoin mutta olin nuorempi :'D) ja seuraavana päivänä kun kerroin kaverilleni tapahtumasta, hän vain sanoi että hänen puhelimestaan oli alkanut kuulua surinaa ja hän oli laittanut sen kiinni. Mitään naisen avunhuutoja hän ei kuullut. Voihan tuolle olla järkeviäkin selityksiä, mutta sillä hetkellä (ja edelleenkin) tapahtuma tuntuu aika pelottavalta..
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 17, 2007, 19:17:11 kirjoittanut Miyu »

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #179 : Toukokuu 17, 2007, 22:07:16 »
Vanhemmilleni sattui aivan käsittämätön juttu heidän ollessa hillareissulla jossain Ranuan ja Rovaniemen välisellä alueella. He ajoivat erästä metsätietä ja isäni huomaisi tien laidassa valkoisen horsman. Äiti oli käskenyt isän peruuttaa takaisin ja poimia sen mukaan kasvistoon, eihän sellaisia usein nää. Horsma oli nakattu takapenkille ja vanhempani jatkoivat matkaa ja menivät kahvittelemaan sellaisen järven rantaan. He laittoivat radion päälle ja kuuntelivat rauhassa ortodoksista messua. Juuri, kun äiti oli kaatamassa isälleni kahvia, oli kuulunut järkyttävä naisen tuskainen rääkäisy/kiljaisu takapenkiltä ja molemmat olivat hypänneet autosta ulos yhtä aikaa ja säikähtänyt aivan hirveästi. Ulkona oli ollut ihan hiljaista, mitään ei ollut kuulunut. Peräkontissa ei ollut mitään, takapenkillä vain ja ainoastaan se valkoinen horsma. Oli lähtenyt aika äkkiä kävelemään se horsma sieltä autosta. ^^

Tänään vanhempani kertoivat taas tästä vieraillemme kahvipöydässä ja he eivät ole vieläkään olleet löytäneet tälle vastausta. Ääni ei ollut tullut radioista, he eivät olleet kuvitelleet sitä, koska molemmat olivat kuulleet sen ja hypänneet autosta ulos yhtä aikaa. Eräs perhe, joka olivat olleet yhtä aikaa hillassa, kertoivat karhun pitäneen metakkaa, mutta se ääni oli tullut auton sisältä. Setäni sitten kertoi, että siinä lähellä on kuulemma joku navetta, jonne olisi joskus tapettu jokin nainen, mutta hyi ei saa ajatella tollaisia! Ei vain voi ymmärtää.

Itselleni ei ole oikeastaan sattunut mitään tuollaista. Kerran ollessani aika pienenä mökillä, olin ihan varma nähneeni jonkun mummon kävelevän sänkyni ohi, mutta olin pieni ja mielikuvitukseni laukkasi. Ja tosiaan heräsin keskellä yötä ja olin ihan pöppyrässä varmasti. ^^

Denila

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #180 : Toukokuu 18, 2007, 11:22:05 »
Ai niin melkeen unohin. Minun pikku veli oli saanu sellaset radiopuhelimet (sellaset melkeen oikeet). Minä ja veli vähä leikittiin niillä ja yhtäkkiä minun radoipuhelimesta alko kuulumaan lapsen itkua ja myös veljenikin kuuli sen. Ajattelin ensin että se varmaan oli vaan jotakin epämäärästä surinaa tai jotakin. Kerra olin iso veljeni kannssa huoneessani ja me kokeiltiin niitä puhelimia. Nostin omani kattoon (olin kerrossängyllä) ja yhtäkkiä siitä alko kuulumaan keskustelua. Nainen ja lapsi puhuivat jostakin mökki reissusta. Se oli aika pelottavaa ja säikähin kamalasti. Iso veljeni sanoi minulle että radiopuhelin oli varmaan siepannu jonkun puhelun mutta minä vaan mietin sita vauvan itkua jonka kuulin silloin aijemmin että oliko se sitten joku puhelin sieppaus myös mutta epäilen.Se itku oli muutenkin aika karmiva se kuulosti sellaselta pelokkaalta ja anelevalta ihan kuin lapsi olisi eksyksissä.
Sun radiopuhelin on vaan napannu itkuhälyttimen "lähetyksen". Tästä oli just juttu lehdessä, sun radiopuhelin näköjään toimii samoilla taajuuksilla, kun analogiset itkuhälyttimet, ja se nyt sit päätti napata sellasen. Eli se lapsen itku ei mennykään siihen itkuhälyttimeen, joka on sillä lapsen äidillä, vaan sun radiopuhelimes nappas sen lähetyksen.

Ehkä tuosta jo tajuaa? :D

vaula

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #181 : Toukokuu 27, 2007, 19:47:18 »
Mulle ei paljon yliluonnollista tapahdu. Yleisimpiä on vaan nää kaikki yhteensattumat, että sanotaan kaverin kanssa jokunen lause yhtäaikaa.
  Pienenä kun olin joskus aamuyöllä hereillä sängyssäni ja kuulin keittiöstä kahvikuppien kilinää. En tiedä kuvittelinko sitä,, mutta tuolloin ajattelin että iskä se siellä keitteli kahvia. Menin katsomaan, ja eihän siellä ketään ollut, mutta näin tiskikaapin yläpuolella sellasen varjon, mikä näytti tosi isolta rotalta, mut katos melkein saman tien.
  Ja sitten vuosia sitten näin isän ja äidin makuuhuoneen nojatuolin selkänojalla isot harmaat lapaset (ikään kuin joku olisi 'roikkunut' siellä toisella puolella ja pitänyt kiinni selkänojasta), jotka katos melkein saman tien. Yhdistin sen silloin heti tonttuun (en enää tuolloin uskonut joulupukkiin), mutta kun menin katsomaan, niin eihän siellä mitään ollut.
  Ei varmaan kuulu tänne, mutta kerran kun olin hereillä, mielessäni alkoi pyöriä jokin, ikään kuin uni, mihin en pystynyt vaikuttamaan. Ohjailin tekemisiäni ihan normaalisti; kävelin, seisoin, istuin ja piirsin, mutta ajatuksiini en pystynyt vaikuttamaan. Nyt en ainakaan muista siitä enää mitään, mitän näin/kuvittelin/kuulin mielessäni. Uskoisin että tälle on jokin tieteellisen selitys, mutta aina se on mielenkiintoista keksiä näille eri selityksiä.
Ja mullakin nytkähtelee jalat tai kädet, muutaman kerran kun olen miettinyt jotain putoamiseen liittyvää (yrittäessäni saada unta), olen nytkähtänyt ja on tuntunut kuin tippuisin sängystä, mutta vaan sillei säpsähän. Onneks osaan selittää selkeästi :D Niin vissii.

   Aina nää jutut on mielenkiintosia.

  edit// LISÄÄ!

  Tänään äiti oli lähdössä viemään kakkulaatikkoja kahvilaan, tai johonkin sen tapaiseen.. Pöydällä oli kaks kakkulaatikkoa - mun piti nostaa ne äitille (joka vie ne autoon). Toinen laatikoista oli vähän auki. Äiti laitto kenkiä jalkaan ja mä seisoin n. metrin päässä laatikoista, kun toinen niistä vaan kolahti kiinni. Ei järin yliluonnollista (vaan lähinnä normaalia), mut ...
  Siskoni kirjotti ylioppilaaksi ja lauantaina oli sitten juhlat aamulla minä & muu perhe mentiin sinne koululle katsomaan lakitusta, stipendien jakoa jne. Niin kuin yleensäkin. Lakit jaettiin ryhmittäin ja aakkosittain. Olin ihan omissa ajatuksissani, eikä mulla ollut mitään tietoa missä ryhmässä ja kirjaimessa mennään, kun mietin, että milloinkohan eräs (joka ratsastaa samalla tallilla kuin minä) tyttö hakisi lakkinsa. Sitten ajattelin, että miten se nimi sanottaisiin ("tietysti sukunimi, sitten etunimi ja toinen nimi... niin tietysti..") ja seuraavana sanottiin tämän henkilön nimi ja hän haki lakkinsa. Yhteensattumat <3 : DD
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 04, 2007, 18:05:50 kirjoittanut vaula »

Arwens Light

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #182 : Kesäkuu 13, 2007, 14:46:39 »
Lueskelin tossa äsken näitä teidän juttujanne, ja itselleni kävi jotakin tosiaan kummallista - ei sentään mitenkään erityisen pelottavaa, onneksi.

Istuin tietokonetuolilla risti-istunnassa, niinkuin minulla on yleensä tapana tehdä. Sukkia minulla ei ollut jalassa. Sitten, samaan aikaan kun luin jonkun kirjoittamaa jotakin spiritismi- juttua, satuin laskemaan toisen käteni paljaalle jalalleni. Tunsin jotain märkää, ja katsahdin sormiani - ne olivat veressä. Säikähdin, koska en ollut aiemmin huomannut haavaa, ja siitä tosiaan tuli verta kummallisen paljon. Pyyhkäisin veret jalastani nenäliinalla ja huomasin, että haava oli tavattoman pieni eikä edes syvä, vähän kuin neulan pisto. Ihmettelin, miten niin pienestä haavasta tuli niin paljon verta, mutta koska verentulo näytti tyrehtyneen, jatkoin lukemista. Koko viestin luettuani huomasin, kuinka paljon verta oli taas tullut, ja kummastelin. Haava oli niin pieni, eikä edes millään lailla kipeä. Kuitenkin, kun olin jälleen pyyhkinyt pois veret, lakkasi haava vuotamasta, kun olin lukenut sen spiritismi- viestin loppuun. Nyt se näyttää kokonaan parantuneen

Anyway, huomasin joissakin viesteissä jotakin kummallista, lieneekö sitten yhteensattumaa. Nimittäin, jos jollekulle on tapahtunut montakin näitä kokemuksia, ovat ne liittyneet jotenkin kummallisesti yhteen, ne ovat olleet kovin samanlaisia. Esim. joku vaikutti tavallaan "ennustavan" jonkun toisen kuoleman tai tapaturman montakin kertaa, jonkun harhanäyt(tai mistäs minä tedän olivatko ne harhanäkyjä) perustuivat ihmisolentoon. Tuli vain jostain yhtäkkiä tällainen mieleeni :P

Bruise Pristine

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #183 : Kesäkuu 21, 2007, 11:49:26 »
Kerran näin unta, että eräs kaverini ja minä voittaisimme lotossa merkittävän summan rahaa. Seuraavana päivänä kaverini soitti minulle, että hän oli sedältään syntymäpäivälahjaksi saadulla lottolapulla voittanut 6 oikein. Se oli oikein hassu kokemus, vaikken itse kuitenkaan voittanut rahoja. :--3

Toinen, myöskin unijuttu, tapahtui ensimmäisellä luokalla. Olin nähnyt outoa unta, jossa ihkauuden reppuni toinen hihna lähtisi irti ja itkisin hillittömästi. Seuraavana päivänä pakkasin reppuuni penaalin ja menin kouluun. Oli lukukauden alku, joten saimme sinä päivänä koulussa useita kirjoja. Kotimatkalla, yllätys yllätys, repustani lähti toinen hihna irti. Ja pieni kun olin, menin itkien kotiin.

Pailu

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #184 : Kesäkuu 23, 2007, 20:25:51 »
Onhan näitä sattunut ja useinkin. :D

Pari esimerkkiä...

-Istuin pöytäni ääressä, selin oveani kohti. Piirtelin siinä rauhassa kunnes alkoi tuulla. Ikkunani oli auki. Ovi alkoi tehdä (pientä) edestakaista liikettä tuulen mukana, mutta ei loksahtanut sitten kunnolla kiinni, vaan joka kerta kuului vain pieni kolahdus. Hetken kuuntelin sitä, mutta koska hermoni palavat helposti, käännyin tuolillani ovea kohti ja kuiskan V:llä alkavan kirosanan. Siinä samassa ovi pamahti kiinni kunnolla, vaikka tuulenpuuska ei ollut muita isompi. Jostain syystä olin tyytyväinen itseeni ja hymyilinkin oikein leveästi. :D

-Iltapäivällä isoveljeni korjasi palohälytintä yläkerran aulassa. Epäilin veljeni taitoja korjauksessa, joten kommentoin hälyttimen taas aloittavan piippauksensa keskiyöllä. Veljeni vain naureskeli. Menin puoli 12 nukkumaan ja nukahdinkin heti. Ei mennyt kauaa, kun palohälytin sitten alkoikin piipata, vaikkei missän savua ollutkaan. Tulimme yhtäaikaa veljeni kanssa aulaan, ja kauhuissamme katsoimme kelloa, se oli kuin olikin kaksitoista.

-Kävelimme kaverini kanssa kaupungilla. Ketään ei ollut liikkellä ja oli ihan hiljaista. "Missäköhän J(pojan nimi lyhennetty) on tällä hetkellä?" hymyilin. Kaverini mumisi, ettei osaisi sanoa tuohon mitään. Naurahdin ja totesin, että olisi huvittavaa, jos J kaartaisi mopollaan tuosta apteekin nurkan takaa. Siinä samassa hän pamahti sieltä esille mopollaan ja moikkasi rennosti. Minä ja kaverini olimme niin ihmeissämme, että melkein unohdimme moikata. Kaverini totesi, että olen katsonut liikaa Pottereita. :D

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #185 : Heinäkuu 19, 2007, 21:25:02 »
Olin muutama minuutti sitten läheisessä metsässä keräämässä sieniä. Tämä läheinen metsä on sanoinkuvaamattoman kaunis, tällaisen metsän olen nähnyt vain unissa ja satukirjoissa. Takanani näkyi koko ajan liikettä. Ikään kuin musta hahmo välähteli silmäkulmissani ja katosi välittömästi puiden taakse.

Sitten kun olin jo kerännyt sienet, mieleni teki mennä eräälle vuoren päällä keskellä metsää sijaitsevalle kauniille niitylle. Mennessäni sinne näin linnun joka lensi suoraan nenäni edessä rääkyen. Jatkoin kuitenkin matkaa eräälle puuryhmälle. Puiden oksat takertuivat minuun ikään kuin kädet, aivan kuin olisisvat halunneet estää minua jatkamasta matkaa.

Saapuessani niitylle ihailin kaunista maisemaa mutta yhtäkkiä tunsin, että minun piti paeta. Juosta kovaa. Niinpä minä juoksin, ja tunsin kuin joku ajaisi minua takaa. En nähnyt ketään, mutta kuulin ikään kuin joku juoksisi takanani. Juoksin noin kilometrin verran metsässä, kunnes saavuin kotini ohi menevälle soratielle (asun n. 10 Km kaupungin keskustasta keskellä maaseutua). Silloin tunsin huojennusta.
Syntyperäinen urpå

Poissa Pörri

  • Lehmänsiipi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #186 : Heinäkuu 19, 2007, 21:40:10 »
lifegoeson: Minulla on sama juttu. Olen kuullu että se johtuu siitä että toinen aivopuolisko tajuaa sen nopeammin kuin toinen.
Arwen's Light: Minullakin oli kerran sellainen haava. Se on varmaan jossain verisuonen kohdalla tai jotain...

Minulle ei kyllä ole mitään jännää tapahtunut. Tai siis tuollaista yliluonnollista. (Onneksi! Minä pelkäsin jopa Rölli elokuvan traileria! :D)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 20, 2007, 17:42:30 kirjoittanut Pörri »

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #187 : Heinäkuu 20, 2007, 18:38:40 »
Olen nyt tässä lähiaikoina kuullut puhelimemme soivan ihan selvästi. Kun olen pyytänyt jotakuta vastaamaan, he ovat olleet ihan ihmeissään, koska puhelin ei ole soinut. Tämä on käynyt aika monesti.
Toinen juttu on, että minulle tulee aivan kuin selvä´näkyjä´. Ne eivät ole oikeastaan näkyjä vaan vahva tunne jostain. Kun pyöräilin eilen maantietä pitkin, näin kaukana moottoripyörän. Heti tuli todella vahvasti mieleen, että se on moottoripyöräpoliisi. Sitten kun se oli kohdalla, näin että se todella oli moottoripyöräpoliisi.
Joskus pari vuotta sitten haistoin parina päivänä peräkkäin koulussa, mitä meillä oli kotona ruokana sinä päivänä. Koulumme sijaitsee 26 kilometriä meiltä. Ja haistoin ruoan vielä ihan oikein.
Siinä ehkä kaksi vuotta sitten minä ja kaverini tulimme kaksi viikkoa peräkkäin joka päivä kouluun ihan samanlaisissa kampauksissa. Emme soitelleet missään vaiheessa toisillemme ja kysyneet, minkälaisen kampauksen laittaisimme seuraavana päivänä. Se oli aika hassua. Telepatiaa, eh?

Poissa Odey

  • miss marauder
  • Vuotislainen
  • I think I need a HUG <3
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #188 : Heinäkuu 25, 2007, 00:01:28 »
Minun mummoni (äitini äiti) näki enneunia. Sanon niitä enneuniksi, koska en keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan. Jokatapauksessa. Aina, kun hän näki jonkun tietyn unen (minulle ei olla vieläkään kerrottu mikä, sillä se kuulemma saattaisi järkyttää minua tjsp.), niin yksi suvun miehistä kuoli. Minusta olisi kamalaa pystyä kertomaan herätessäni, että nyt on joku kuollut. Se olisi oikeasti ihan järkyttävää, varsinkaan kun ei tiedä, kuka on kuollut. Tietää vain, että joku on kuollut.

Itselleni on käyny vähän samalla tavalla. En kylläkään nähnyt unta tai mitään, mutta jostain syystä vain tiesin, että nyt on tapahtunut jotakin pahaa. Olin silloin kuudennella, oli muistaakseni alkutalvi. Kello oli varmaan jotain yhden, kahden maissa iltapäivällä, kun kävelin koulusta kotiin ja postilaatikkojen kohdalla (meidän postilaatikolta on talollemme noin parikymmentä metriä) huomasin, että isäni auto oli paikalla. Ei siinä sen ihmeellisempää, olihan hän välillä aiemminkin tullut kesken päivän kotiin, mutta nyt se tuntui erilaiselta. Jotenkin vain tiesin, että nyt on sattunut jotain. Päästyäni sisälle siellä olivat isä ja äiti itkemässä ja ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään, niin kysyin "mitä vaarille (äitini isä) on tapahtunut?". Äiti hämmästyi hieman, mistä tiesin, mutta vastasi, että hän on kuollut. Silloin en yhtään ihmetellyt, miksi tiesin, mutta näin jälkeenpäin miettien se on todella pelottavaa, että tietää aikaisemmin ennen kuin kukaan kertoo, että jollekkin rakkaalle on käynyt jotain.

Lueskelin aikaisemmin päivällä noita teidän kirjoituksianne, jotkut olivat suorastaan pelottavia :S Itselleni ei onneksi ole käynyt mitään noita "havahduin keskellä yötä ja myöhemmin sain tietää, että siskoni oli kuollut sillä hetkellä" -juttuja.
Some days just have more memories than others

Hanna

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #189 : Heinäkuu 25, 2007, 00:23:29 »
Mammani kuoli oman käden kautta 2,5 vuotta sitten. Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja voikin olla, että tämä kaikki on vain alitajuntani tuotosta.

Mamma kuoli torstaina ja perjantai aamuna menimme mummuni ja tätini kanssa pappaa katsomaan. En tiennyt miten mamma oli kuollut (isä oli vian sanonut että pappa kertoo sitten kun mennään sinne). Jotenkin vain ajauduin pihalammen luoksi missä en todellakaan käy usein. Siinä vieressä on sellaienn tupakkapaikka missä mamma kävi tupakalla. Menin kuitenkin lammelle ja olo oli outo. Aloin itkeä ja menin papan luokse huutamaan "kuoliko mamma lammella?? Miten sinne voi kuolla??": Vettä oli reilu nilkkoihin asti. Pappa sitten sanoi, että mamma oli mennyt veteen ja löytynyt sieltä keskeltä lampea. Ei sinne ajaudu jos ei itse ole mennyt, sen verran matalaa vettä oli. Sukulaiset vieläkin ihmettelee sitä mun aavistusta, että mamma kuoli lampeen.

Hermoilin kovasti ja olin todella surun murtama mamman kuolemasta. En usko jumalaan tms. mutta jonkinlaiseen taivaaseen. Näin mammastani kamalia painajaisia, etä hän joutui helvettiin ja olo oli hyvin levoton. Seuraavana yönä unessa mammani tuli kertomaan minulle kaiken olevan hyvin. Hän oli hyvin rauhallinen, onnellisen näköinen ja kertoi myös syyn itsensä tappamiseen. Uni oli hyvin rauhoittava ja asiat selkeni paljon.

Tämän jälkeen kuitenkin näin unta, monena yönä peräkkäin että mammani huutaa, että hänen hiuksensa on huonosti. Ihan hysteerisenä. Näimme mamman kuolleena arkussa joku aika kuoleman jälkeen ja todella, mamman hiukset oli huonosti. Pappani oikaisi mamman hiuksia ja siihen loppui unet.

Kävin tuohon aikaan pappaa auttamassa siivoushommissa. Olin makuuhuoneessa pyyhkimässä pölyjä. Pappani oli ulkona. Minulla oli karmiva olo. Olohuoneessa alkoi mamman keinutuoli keinua, ensin hiljaa ja sitten koveni ja siitä hiljeni. Tosiaan tuulenpuuska ei tuollaista olisi voinut aiheuttaa kerta oli ovet ja ikkunat kiinni.

rosebuddy

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #190 : Heinäkuu 30, 2007, 21:33:57 »
 "Kesti pieni ikuisuus rauhoittua saada kehoni tottelemaan käskyjäni... Sama toistui aina kun nukahdin. Painajainen alkoi taas, minä herätin itseni ja olin hetken kuin halvaantunut päästä varpaisiin. Ei ollut hauskaa.
Onko tälle jotain järkiselitystä?"

- Joskus kun jännittää lihaksiaan unessa, ne saattaa olla puutuneet ja tuntuu, ettei niihin saa mitään kontrollia. Joskus jos unessa olet esim. juoksemassa, saattaa tuntua, ettei pystykkään juoksemaan taii luulee kokoajan kaatuvansa jne. se johtuu siitä, että olet niin mukana unessa, että yrität liikkua oikeasti ja keho estää sen, saamalla sut luulemaan, että kaadut jne.

"Entä onko mitään selitystä sille, että välillä kun olen juuri nukahtamassa jalkani nytkähtää tahdottomasti? Niin tapahtuu suurinpiirtein kerran kuukaudessa ja pelästyn aina ihan hitosti."

-Kun lihakset rentoutuu, ne saattaa välillä nykiä, ja se tapahtuu aina suunnilleen siinä vaiheessa kun oot vaipumassa uneen, mut se on ihan normaali kehon reaktio...

Legolas

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #191 : Syyskuu 06, 2007, 19:41:13 »
Hei tyypit, kuinka nyt uskallan lähteä koiran kanssa kävelylle, kun olen kaikki teiän kokemukset lukenu! O_O
Itselle ei oikeestaan ole mitään yliluonnollista sattunu, mitä nyt sanonu välillä samaan aikaan samoja asioita kaverin kanssa ja ruvennu hoilottaa samaa laulua samaan aikaan. Hirveän omituisena en sitä pidä. :)

Hitusen ohi aiheen: Mua on nykyään ruvennut hirveesti pelottamaan mennä meidän mökin ulkohuussiin (mökki on keskellä ei mitään, hyvä, että sähköt on! :D) Mulla on jostain syystä iskostunut mieleen sellainen pelottava kuva miehen ruumista, joka retkottaa puoliksi vessan lattiaa, puoliksi "istuintasolla"! En tiedä, mistä tämä kuva on tullut, en ole muistaakseni mitään unta kyseisestä tapauksesta nähnyt tai mitään. Outoa ja hyvin pelottavaa, jos pitäisi pimeällä vessaan mennä! .__.

Ja viesti oli vähän turha... ^^''

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #192 : Syyskuu 18, 2007, 17:57:49 »
Aiemmin tässä topicissa höpisin omituisesta kyvystäni aistia joitakin tapahtumia ennalta. Tässä jokin aika sitten (muutamia kuukausia) äitini kertoi minulle äitinsä enosta, joka oli nähnyt ennenäkyjä.

Eno oli nähnyt unessa paikan, jossa hän tulisi kuolemaan. Unessa oli joenmutka ja sen varrella vanha lato. Enoni taisteli sodassa, ja lomalla ollessaan hän oli sanonut jollekin kirkkomiehelle, että kahden viikon kuluttua hänelle on soitettava kuolinkelloja. Reilun kahden viikon kuluttua eno oli taas sotimassa. Tiedustelujoukko palasi urkkimisretkeltään, ja enoni kysyi (kuten aina tiedustelijoiden palattua) miltä tuleva taistelupaikka oli näyttänyt. Tiedustelijoiden kuvaus vastasi enon unessa näkemää, ja eno luovutti reppunsa ja isänsä kellon tiedustelijoille sanoen: "Lähettäkää nämä isälleni, tällä kertaa en palaa" tai jotakin sen suuntaista (mielestäni ihanan mahtipontista). Enoni ja muut menivät paikalle, jossa venäläisiä sotilaita oli nähty, ja siellä todellakin oli vanha lato joenmutkan varrella. Enon viimeinen lause ("Tuol on venäläinen!") jäi kesken, kun hänet ammuttiin kuoliaaksi.

Mielenkiintoisia sukulaisia minulla.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #193 : Syyskuu 18, 2007, 19:33:21 »
Sattui aika mielenkiintoinen juttu tuossa viime perjantaina. Olin yhden ystävän luona kylässä, ja hän odotteli poikakaveriaan ihan täpinöissä. Poika oli hiukan myöhässä ja tämä kaverini sitten oli ihan hermot takamuksessa. Leikilläni sanoin jotain tyyliin, että siinä sä vaan angstaat, vaikka se on kuitenki hakees sulle ruusuja tai jotain. Eikös tämä herrasmies sitten parin minuutin päästä tullut ja tuonut ruusun ystävälleni. Saimme pienen hepulin, ja poika ihmetteli, että mitäs kettua. :D
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #194 : Syyskuu 19, 2007, 21:02:14 »
Tämä nyt ei kovin hienoa ole:
Joskus muutama vuosi sitten olin kaverini luona. Olimme katsonaat telkkaria, ja etsimme nyt kaukosäädintä, että olisimme voineet sammuttaa television. Etsimme aika kauan, mutta emme löytäneet sitä. Sitten kaverini hermostui ja otti lattialle unohtuneen leikkikännykän ja tähtäsi sillä televisioon, painoi yhtä nappia. Televisio sammui.
Vähän sen jälkeen löysimme kaukosäätimen, joka ei ollut lähelläkään sitä paikkaa, josta kaverini oli sammuttanut telkkarin, eikä kukaan ollut koskenut siihen silloin kun telkkari sammui...

No juu, jännää... ^^

//muoks.
Tänään enkuntunnilla kuuntelimme kirjassa olevaa laulua nauhalta. Siinä oli sanat: You've burned your breakfast so far things are going great. Sitten koulun jälkeen tulin Vuotikseen ja aloin lukea tätä topikkia, ja mitäpä muutakaan huomasin kuin että jonkun allekirjoituksessa olivat nämä samat sanat. (En nyt muista kenen...) Vähän aikaa ihmettelin...

Koulumatkamme varrella on katulamppu, joka viime talvena sammui aina kun kävelimme sen ohi. Joka ikinen kerta. Yhtenäkin päivänä olimme juuri tämän lampun kohdalla, kun sanoin "No tällä kertaa se ei sammunu". Juuri kun sain sen sanotuksi, lamppu sammui. Tästä tuli sitten sisäpiirivitsi, olemme kuulemma niin pimeitä tyyppejä, että katulamputkin sammuvat kun kävelemme ohi... :)
Paitsi että näin kerran, kun auto ajoi tämän samaisen lampun ohi, ja se sammui... Äitini selitti jotain, että se lamppu oli jotenkin niin "herkkä", että kun joku vähänkin tärisyttää maata, se sammuu. Ilonpilaaja...
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 26, 2011, 19:40:56 kirjoittanut Lorainne »
Using the "are we", are we?

Poissa Sieppeli

  • Käppyrällä viihtyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tuhisija
  • Pottermore: ThornSky164
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #195 : Syyskuu 22, 2007, 18:36:20 »
Joskus pienenä olin nukkumassa, sitten heräsin, ihan yllättäen keskellä yötä. Oveni oli auki ja katsoin jostain syystä käytävään. Oli ihan pimeää, mutta silti saatoin erottaa hahmon seisomassa peilin edessä. Aluksi luulin sitä isosiskokseni, mutta sitten muistin, ettei hän asunutkaan enää kotona... Eipä siinä, olin sitten hirveässä paniikissa pitkään, enkä saanut kunnolla unta. Hahmo näytti heiluvan tai enemmänkin kääntyvän ensin oikealle, sitten vasemmalle, heijaavan sillä tavalla ees taas. Jännintä oli, että tunnistin joitain vaateparsia hahmolla, esimerkiksi Kalkaros-Nevillen mummo-hattu ja takki, jota en osaisi kuvailla enää. Hahmo oli kuitenkin musta mustaa vasten, joten luultavasti vain silmien tekemä harhakuva, mutta sillä hetkellä tuntui todella aidolta.
Lopulta taisin nukahtaa ja harhakuva katosi...

Ja sitten toinen juttu: Eli olin ekalla luokalla iltapäivä kerhossa ja olimme syömässä välipalaa. No menin hakemaan itselleni lisää vettä ja tieni kulki ruokalajärjestäjien pöydän ohi, jossa oli tuolit jo nostettu ylös. Juuri kun kävelin siitä, toinen tuoleista tippui alas. Siinä sitten selittelin muille, etten ollut koskenutkaan tuoleihin. Kukaan ei tainnut uskoa, mutta noh... Joku oli varmaankin pistänyt ne huonosti :D Silloin sekin tuntui yliluonnolliselta.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 22, 2011, 22:34:47 kirjoittanut Sieppeli »
Even you can be happy once in a while. It won't kill you, but'yer face might crack if you smile, so be careful.

Vieläkö juonituttaa? Juonittelupelit Facebookissa

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #196 : Syyskuu 22, 2007, 18:55:17 »
En jaksanut lukea kaikkia, joten toivon vain, ettei täällä ole samanlaista juttua kuin omani.
Kuitenkin, tämä tapahtui viime kesänä kun serkkuni oli meillä kylässä. Minulla on kaksi hiirinukkea, tyttö ja poika. No itse olin sesoskelemassa kauenpana ja serkkuni päätti värkätä niillä nukeilla. Leikkimisen (oli se mun serkku jo 13 kuitenki) jälkeen se yritti saada nuket pysymään psytyssä, mutta eka kaatu tyttö nukke. Siitä ehkä viis sekkaa, minä kompastuin sängyn laitaan ja römähdin selälleni lattialle. Lisäksi vielä serkkuni nosti nuken pystyyn samalla kun minä nousin ylös, eikä hän edes vilkaissut minuun (johtui kai siitä ettei hän nähnyt mitään kun noeutoimme niin kovasti.) Ja kun serkkuni laittoi tyttö hiiren pystyyn, poika hiiri kaatui, mutta se kaatui kasvoillen ja hetkeä myöhemmin kuului kiroilua, ja kun tarkistimme asian huomasimme että veljeni oli juossut ulos ja liukastunut märällä nurmikolla ja lentänyt naamalleen.
Sitte alkoi hieman pelottaa ne nuket.... O:

-Zenz
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #197 : Syyskuu 22, 2007, 19:09:11 »
Minullekin on sattunut tuollaisia telepatiajuttuja. Tai oikeastaan, tunsin, milloin yksi poika tuli meseen. Pälkähti vain ajatus, että se on Mesessä, ja tarkistin asian, hän oli myös siellä. Ei ollut mitenkään ihmeellisiä, tai pelottavia juttuja, mutta ajattelinpahan vain, että melko selittämättömiä.

Ja lisäänpäs vielä. Omistan Velhologia- kirjan, ja siinä kannessahan on semmoinen iso "helmi". Luin jostain sietä kirjasta, että jos sitä katsoo oikein tarkkaan, niin näkee tulevaisuuden yms. Minä sitten tuijotin sitä vähän aikaa, kunnes siinä alkoi näkyä jokin hahmo. Kirkaisin, koska hahmolla oli terävät hampaat ja muuteskin näytti ihan Lordin Awalta. Äkkiä kirja hyllyyn O___o
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 25, 2007, 18:11:16 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

moon

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #198 : Syyskuu 22, 2007, 20:42:33 »
 Muillekin on näköjään tapahtunut vastaavia mutta tässäpä minusta:

 Minä olen saanut sellaisen ikävän arvan osakseni että aavistan ennalta, esim. unissa, milloin joku kuolee tai jotain sattuu. Näin on käynyt esimerkiksi kuin tuttuni jäi auton alle, lemmikin kuolema tai no itseasiassa kahden lemmikin kuolema, ystäväni ajoi kolarin mopon kanssa ja sellaisia ärsyttäviä asioita. Saattaahan se olla sattumankauppaakin, mutta jotenkin oudoksuttaa, ja pelkään näitä "enteitä" ja unia kuollakseni. Tulee aina jotenkin syyllinen olo itselleni, koska tähän asti nämä enteet ja unet tulevat about viikkoa ennen kutakin tapausta...
 
 Lisäksi on kaikkea pientä vaaleista henkimäisistä puoliunessa nähdyistä kummituksista kaikennäköistä aina peilin särkymiseen asti. Yksi mikä ei niin itseäni ihmetytä, mutta ystävääni senkin edestä, on se että olen hyvä arvailemaan miten ihmissuhteet päättyvät. En katso sitä yliluonnolliseksi vaan joksikin muuksi vaikka...maalaisjärjeksi? :DD

 No juu...Järkevä viesti taas -.- Spooky.

Poissa Suvituuli

  • Tsirp tsirp krääk titityy.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • You're not mating with me, sunshine!
  • Pottermore: AccioDream**
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #199 : Syyskuu 24, 2007, 16:01:41 »
Varsinkin tässä lähiaikoina minulle on käynyt niin, että juuri kun olen nukahtanut minulle tulee kauhea putoamisen tunne ja säpsähdän (kirjaimellisesti) hereille aivan kuin yrittäen epätoivoisesti napata kiinni jostakin.
Minullekkin käy noin silloin tällöin! Aivan kaamea tunne -.-" Ja juuri tuossa unen ja valvetilan välimaastossa se tulee aina, jos tulee. Parhaiten tunteen tajuaa kait ajattelemalla, että makaa rauhassa sängyllä ja yht'äkkiä sänky katoaa alta, samaten lattia ja maa. En minä kyllä kovin "alas" ehdi ikinä tippua, kun jo säpsähdän. Ja sitten siinä vaiheessa tulee tunne, että nouseekin pari senttiä ylöspäin, kun "tippuminen" loppuu. Siis aivan kuin olisin painunut sängyn sisään, ja nousisin yht'äkkiä taas "pinnalle". Äh, vaikea selittää.
Niin. En minä tuota vain sen takia kirjoittanut, että saisin innolla huikkia, että hei, minäkin tunnen samoin välillä! Olisi mulla ihan kysymyskin, eli miksi tuollainen tunne tulee silloin tällöin? Onko siihen jotain selitystä, vai tipahdellaanko me ihan ajatuksissamma? Kiitos kaunis, jos joku tietää ja vastaa.

Ja sitä lihasten rentoutimisen seurauksena tulevia nytkähdyksiä tai mitä lie tulee myös silloin tällöin. Ja aina oikeaan jalkaan, ei ikinä muualle o.o" Mielenkiintoista. Osaako vain oikea jalkani rentoutua? xD

Mainittakoon nyt vielä, että olen jo tuonne aiemmin kirjoittanut muistaakseni... Juu, kyllä olen. Siinä minä siis jo kerroinkin, että osaan ennustaa joskus (en siis koko ajan latele ennustuksia tulemaan).
Nyt olen myös huomannut, että saan jotain asioita tapahtumaan tahtoni mukaan. Joko sattumaa, tai sitten ei. Esim. suihkussa, kun suljen veden, se alkaa aina vuotamaan vielä hanasta. Joku siihen suihkun "putkeen" tai siihen jäänyt vesi tulee pois siis. Ihan normaalia, ei siinä mitään. Minäpä saankin sen veden vuotamisen loppumaan, kun vain ajattelen niin. Sitten, kun ajattelen, että vuotakoot vain, se jatkaakin vuotamista ihan normaalisti, kunnes loppuu. (yllättäin se ei vuoda kaiket aikaa, siihen putkeen jäänyt vesi vain tulee pois, eikä sitä ole loputtomiin)
Eilen sain myös tulen syttymään, kun oli kiukaassa puut jo palaneet ja vain pieni hiillos oli jäljellä. (meillä on siis puusauna ^^) Tökkäsin pari puuta ja pahvin, ajattelin, että syty nyt, syty nyt, ja kappas kummaa, sehän syttyi. En olisi ikinä uskonut... Sitä on aika vaikea nimittäin saada syttymään uudelleen ilman tulitikkuja, kun se kerran on miltei sammunut.
On niitä muitakin vastaavia tilanteita, mutta en nyt niitä ala luetella.
Se hyppi ja pomppi, söi ja nauroi. Se istui ja itki. Se ilmassa leijui.
Outo heppu, kummajainen, vailla mieltä ja ruumista.
Itketään yhdessä, olemattomuudessa, ihan yksin.
Jos sinulle sopii, se minulle käy

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #200 : Syyskuu 24, 2007, 19:54:54 »
Kirjoitan taas uutta juttua, en jaksa etsiä vanhoja viestejäni ja editoida... Sori tästä.

Noniin siis, olen tässä viimeaikoina huomannut erään kivan pikkuseikan, nimittäin minulla on tapana napata pätkiä ventovieraiden keskusteluista. En tee tätä tietoisesti, mutta muistan ne pätkät, enkä aina tiedä missä olen ne kuullut tai muuta, mutta siis kuitenkin... No, ei tässä mitään outoa, vaan siinä, että POIKKEUKSETTA noin viikon sisällä (Viikko on se pisin aikaväli) tarvitsen tuota randomilla napattua tietoa johonkin (Sama toimii hirveän usein myös toisinpäin, tarvitsisin kipeästi jotakin tietoa ja sitten löydän sen ihan randomisti jostain, mistä viimeksi osaisin odottaa).
Siis esimerkki ihan tältä päivältä: Sattumoisin kuulin kaupassa, kun yksi koululaisemme poika mainitsi että ruokana oli nakkikastiketta. No, en kuullut mitään muuta mitä tämä sanoi. Ja sitten, olisiko ollut kymmenen minuuttia tuosta kamuni kysyi että 'mitäköhän tänään on ruokana?' ja minä vastaan ihan pokkana aluksia että en tiedä ja sitten lisään perään 'varmaan sitä nakkikastiketta'. No, kamuni oli vähän silleen että täh, mistä sä ton tiedät? Sitten kun selitin jutun, se katsoi mua oudosti.

No mutta ei tuo vedä vertoja kaverilleni, joka tietää minun asiani minua itseäni paremmin. Siis ihan oikeasti, välillä voin kysyä 'hei, mulla oli joku hyvä ajatus, mikä se oli' ja aika usein saan vastaukseksi juuri sen ajatuksen, jonka juuri olin kadottanut. Toki, ei tämä nyt ihan näin jokakerta mene, mutta hyvin pelottavan usein kuitenkin. Itseasiassa, nyt kun tuli puheeksi, minusta tuntuu että jotenkin kontrolloimattomasti huomaamattani JAAN ajatukseni lahelläni olevien ihmisten kanssa. Se on rasittavaa, kun välillä on pätkiä, jolloin ihmiset ympärilläni esittävät minun ajatukseni ERITTÄIN tarkasti, juuri ennen kuin minä ehdin suutani avata. Siis oikeasti, jos olen ajatellut juuri että olisi kiva saada punainen takki, ja olen ehdottamassa että lähtisimme etsimään minulle punaista takkia, niin joku sanoo että nyt olisi kiva saada punaiset takit, lähdetään etsimään sellaisia! Ja meikäläinen on silleen 'Joo, tiiätkö, ajattelin samaa...' O.o(Tuo olisi ehkä kätevää, jos sitä voisi kontrolloida. Voisin manipuloida ihmisten mieliä, laittaa heille ajatuksia... Haha!)

Sitten on tämä toinen kaverini, jonka kansaa meillä on ihan uskomaton määrä samankaltaisuuksia. Olimme kamun kanssa riparilla ja eräänä iltana jotenkin aloimme vaan luettelemaan tällaisia ns. erikoisia asioita, joita ei hirveän monella ihmisellä luulisi olevan sanottavinaan tms. En nyt tiedä, miten tuo puitäisi sanoa, mutta siis niin, että ne asiat eivät olleet ihan normaaleja. No, luettelimme näitä varmaan tunnin, niin ,että vuoron perään sanoimme asian ja toinen vastaa siihen 'niin mäkin!' tai jtn. Se oli outoa se. (Saatan olla sanonut tämän jo O.o)
Ég á heiminn! :}

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #201 : Syyskuu 24, 2007, 20:41:12 »
Hei!

Itse olen joskus nähnyt unta, että kävelin unissani. Menin unessa ulos tarkoituksenani nukkua auton penkillä, koska siinä olisi ehkä hyvä nukkua. No, autot olivat lukittuja. Menin takaisin ovelle ja pimputin ovikelloani. Äitini kyseli, että mitä minä nyt olen tehnyt.

Kaikki oli mielestäni unta, mutta oikeasti totta, äitini kertoi minulle, ja minulla oli äitini mukaan silmät kiinni ainakin osan aikaa.

----------

Todella usein jonkun asian yhteydessä minulle tulee deja vu -juttuja. Esim. tunnin alussa tuntuu, kuin olisin nähnyt saman tilanteen unessa ja tiedän täsmälleen, mitä seuraavien sekuntejen aikana tapahtuu. Selityksiä?

----------

Isoisoäitini oli joskus joutunut lähtemään ulos myöhään illalla hakemaan oksaa, jolla häntä sitten rankaistaisiin. Hän etsii tarpeeksi ohutta, ettei vain sattuisi liikaa.

Sitten pimeydestä kuuluu valtavaa melua, musta pilvi kohoaa taivaalle ja niin ikään musta jättihahmo tulee kylää kohti. Isoisoäitini (joka oli siis noin 6v tai jotain) lähtee sisälle ja hakee vanhempansa. He tulevat ja rukoilevat ja pelkäävät, että jos paholainen nyt tulee rankaisemaan heitä maan päälle...

Tämä paholainen oli siis silloisen maailmanajan ensimmäinen auto siinä kylässä. "Yliluonnollista."

Minulla on myös sellaisia ajatuksia nukkumaan mennessäni, että tuntuu, kuin putoaisin pitkään kuiluun, mutta sitten vain olenkin sängyssäni. En tiedä, onko tähän jo vastattu. mutta onko selitystä?

Argetlam

Ninde

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #202 : Syyskuu 24, 2007, 22:16:27 »
(Laitan tämän uutena viestinä, kun en jaksa muoksia vanhaan. )

Tuli näitä juttuja lukiessa muutama tapaus mieleen.

Tästä on kyllä jo jonkin aikaa... Istuin koneella vanhassa asunnossamme (offia: muutimme jonki aikaa sitten.) Kone oli vanhempieni makuuhuoneessa ja olin sulkenut oven. Tiesin ettei ketään ollut kotona, koska porukat olivat lähteneet jonnekin. Jossain vaiheessa huoneen ulkopuolelta alkoi kuitenkin kuulua askelia. Kävin huhuilemassa oliko kotona siltikin joku, mutta kuten arvata saattaa, olin edelleen yksikseni. Palasin takaisin koneelle ja suljin oven. Kohta askeleita alkoi kuulua uudestaan ja kävin taas katsomassa. Ei ketään. Koirista ääni ei ainakaan lähtenyt, sillä olen varma että ne olivat ihmisen askeleita. Enkä usko että naapurimmekaan tömistelivät niin lujaa, että se kuului seinän läpi. 
Sama juttu kävi toisenkin kerran vähän myöhemmin.

Vanhan asuntomme takapihalta alkoi heti metsä ja tykkäsin kävellä siellä. Vähän matkan päästä lähti polku, jota pääsi piiitkän kierroksen kautta toisella puolella olevien talojen luo (tiedän kun kaverini asui siellä.) Polku meni siis pitkälle metsään missä ei ole asutusta. En koskaan halunnut lähteä kävelemään potkua syvälle metsään, painostavalla, sateisella säällä. Muutamaan kertaan menin silti ja kun pääsin jonkin matkaa polkua, minulle alkoi tulla, jollain lailla vihamielinen, tunne. Aivan kuin joku olisi käskenyt lähteä pois. Jos jatkoin tunteesta huolimatta, se vain paheni, ja pian tulinkin reipasta vauhtia ulos metsästä. Tuntui kuin metsässä olisi ollut jotain vihamielistä ja jokin käski lähteä pois. Metsä ikäänkuin sanoi että tule vaikka paremmalla säällä takaisin, mutta nyt pois täältä. Ahdistavaa siinä tilanteessa.
Mutta näin kun muistelen, pidän sitä mielenkiintoisena. Tuntuu ettei metsää tarvitse pelätä. Kunhan sitä kuuntelee ja tottelee. :)
Aina mennessäni sitä polkua nappasin yhdestä tietystä, polun yli kulkevasta purosta, kiven ja palautin sen tullessani takaisin. En tiedä miksi. Se oli vain pakko tehdä.       

Toivottavasti saitte jotain selvää. En ole niitä taitavimpia selittäjiä ja tällä hetkellä vielä väsynytkin. Hyvää yötä.  :) 

Surku

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #203 : Lokakuu 07, 2007, 17:48:40 »
Itse näen jostakin syystä harhoja kauhean monesti. Tai en ole varma onko ne nyt ihan
alustaloppuun asti harhoja, mutta uskon kovasti niin.

Ihan tälläinen tosi yleinen harha on se, että näen aina kaikessa muovipintaisessa jotku kasvot..
Olkoon se ihan mikä vain muovinen juttu, pullot ovat yleisimpiä. Tälläkin hetkellä vieressä olevassa vesipullosta
näkyy jonkin moiset kasvot 2 mustaa silmää, leveä nenä ja aukinainen suu.. Sitten kun katson tarkemmin naaman muodostaa
käteni jotka ovat näppäimistöllä. Kuulostaa tyhmältä, mutta se on joskus pelottavaa.

Toinen harha tapahtui tälläviikolla. Olin tulossa tanssista n. 8 aikoihin. Ulkona oli jo suht pimeää.
Ajoin pyörällä entisen autotallin ohitse ja "parkkeerasin" pyöräni jonkunmatkan päähän autotallista.
Kun katsoin autotallin oville päin näin mustan laihan hahmon olevan kyykyssä ja lähtevän kävelemään. Tai siis se ehti juuri nousta
ja sen jälkeen se vain katosi. Tämäkin kuullostaa tyhmältä, mutta itse tärähdin pelosta.

Sitten yksi juttu on vielä se, että kuulen joskus tietyn saman äänen päässäni toistavan tiettyä lausetta.
En osaa matkia sitä ääntä, tai selittää sitä enkä edes muista mitä se sanoo, mutta kuitenkin. Minulle on tullut joku muistikuva,
että kyseinen ääni+lause olisi jostain pelistä, mutta en todellakaan tiedä mistä.
En siis ajattele sitä lausetta+ääntä, mutta se vain tulee joskus..

Lisäksi minulla on jostain syystä kauhean hyvä ennustamaan/lukemaan ajatuksia. Useimmat voivat olla kyllä hassuja yhteen sattumiakin, mutta en tiedä sitten.
Esimerkiksi monesti siskoni kanssa olemme ruenneet puhumaan samasta asioista, melkein samoilla sanoilla. Tämä on käynyt yhden kaverinikin kanssa.
Lisäksi olen arvannut monesti oikein jonkun numeron jota toinen ajattelee. Parhaiten toimii äitini kanssa.
Plus, että onnistuin kerran arvaamaan melkein joka kerta (tai jos olisin vastannut sen mikä tuli päässäni ensimmäisenä mieleen, olisin arvannut oikein jokakerta) oliko korkki "kruuna vai klaava" sen pipahdettua maahan. Itse en korkkia heittänyt, vaan kaverini pikkuveli.

Kaikki yliluonnolliset jutut ovat kammottavia.. omistan ehkä liian vilkkaan mielikuvituksen. hrrr..

novellityttönen

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #204 : Lokakuu 16, 2007, 17:17:29 »
// Spectre, olet aloittanut topicin ja kertonut entisen opettajasi yliluonnollisesta kokomuksesta, jossa kynttilä sammui ja yms. niin olen kuulluut tuon monelta muulta henkilöltä, joten en välttämättä usko, ttä se on totta. Jotakin vanhoja tarinoita, kaiketi.

// Eireen, olet lähettänyt viestin myös jostain yliluonnollisesta kokemuksesta josta joku sukulaisesi on kertonut, olen kuullut myös sen monta kertaa, joten...

Poissa Spectre

  • Wraith
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #205 : Lokakuu 16, 2007, 17:24:43 »
// Spectre, olet aloittanut topicin ja kertonut entisen opettajasi yliluonnollisesta kokomuksesta, jossa kynttilä sammui ja yms. niin olen kuulluut tuon monelta muulta henkilöltä, joten en välttämättä usko, ttä se on totta. Jotakin vanhoja tarinoita, kaiketi.

Tuota, jos katsot aloitusviestiä oikein tarkkaan, huomaat, ettei yliluonnollinen kokemus ole minun kertomani, vaan alkuperäisen topicin luojan kertomaa. Olen lainannut hänen sanojaan topicin alkuun, jotta kaikki ymmärtäisivät, mistä on kyse. Ja ylipäätään, jos sinulla ei ole yhtään uutta lisättävää topicciin, kannattaa tällaiset huomautukset lähetää käyttäjille yksäreinä eikä täyttää topiccia turhilla viesteillä. Kiitos.

novellityttönen

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #206 : Lokakuu 16, 2007, 21:15:55 »
Anteeki, etten katsonut tarkkaan.
Nyt laitan sitten yhden yliluonnollisen kokemuksen tai mikä liekään ollut..

Elikkä eräs kerta pelasimme muutaman kaverimme kanssa ihan kokeilu mielessä spiritismiä ja puhuimme kaikista tälläisistä jutuista ja luimme netistä tarinaa, jostain miehestä, joka jää kummittelemaan maan päälle viikoksi, joka kerta kun joku lukee hänen tarinansa tai jotain vastaavaa siinä luki, no kuitenkin tämän jälkeen joka kerta muutaman päivän ajan, kun käännyin katsomaan taakseni nopeasti, näin ihan kuin jonkun miehen takanani, siis sellaisen kokonaan mustan, ei mitään yksityiskohtia vain miehen muotoinen juttu.. Outoa..Olikohan se kyseinen mies joka jäi kummittelemaan tänne. ;)

Poissa Tiukukello

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #207 : Lokakuu 21, 2007, 23:17:05 »
Viime vuoden puolella, ollessani koulussa, istuin kavereideni kanssa penkillä. Oli kaunis päivä, aurinko paistoi.. Katselin vihreää nurmikkoa. Jostain syystä ajatukseni irtaantuivat kaverieni käymästä keskustelusta.
En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta olin jotenkin..tiedottomana? hetken aikaa. En tiedostanut mitään ympärilläni tapahtuvaa, enkä myöskään huomannut sitä että en tiedostanut yhtään mitään. Muutaman minuutin kuluttua, ajattelin 'mitä ihmettä minä oikein teen?', räpytin hämmästyneenä silmiäni hetken ja huomasin tuijottavani suoraan erästä kaukana olevaa poikaporukkaa. Ja kuinka ollakkaan, jokainen heistä tuijotti minua. En siis missään vaiheessa huomannut että olisin alkanut tuijottamaan sitä porukkaa, en alunperin katsonut sinne päinkään..

En tiedä onko tuo nyt mitenkään yliluonnollista, mutta kyllä hämmennyin hieman.

Deja vu -kohtaukset ovat minulle[kkin] tuttuja, aina välillä huomaan että hetkonen, minähän näin tästä unta.

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #208 : Lokakuu 29, 2007, 20:38:00 »
Deja vu on kaikkein normaalein ilmiö -siinähän toinen aivopuolisko ajattelee himpun verran hitaampaa kuin toinen-
Välillä vaan vähän jännä miettiä et hei, täähän on jo tapahtunu..

Joskus pienenä mulle kävi niin, että etsin pöydältäni teippiä -en löytänyt vaikka muistaakseni tongin sen aika tarkkaan- sitten menin pois huoneesta ja kun tulin takaisin niin hups! teippi oli keskellä pöytää. :D Kukaan ei ollut käynyt huoneessa -tiesin sen- joten merkkasin sen heti taikuudeksi X) Saattaahan olla etten pienenä katsonut pöytää tarpeeksi tarkasti, mutta en nähnyt teippiä ekalla kerralla :D

Hmm.. mitään erityistä minulle ei koskaan ole tapahtunut, mitä nyt kylmiä väreitä pimeästä yms yms.. kun kerran pelkään pimeää :)
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Snowfaerie

  • Kissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lily/James <3
    • RoPe-hahmojeni sivut
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #209 : Lokakuu 30, 2007, 17:36:50 »
Minulle sattui eräs TOSI outo juttu kaksi vuotta sitten kesällä. Olin kahden kaverin kanssa haahuilemassa ympäri kylää kaavuissa (meillä on outo harrastus esittää kesäisin haamuja pukeutumalla käsitöissä tekemiini kaapuihin ja harhailemalla sumuisella säällä pellolla niin, että autoilijat näkevät meidät juuri ja juuri...). Olimme pellolla lähellä paikkaa, jossa oli vanhan rakennuksen kivijalka. (Rakennus oli ennen minun ja kaverini/pikkuserkkuni kotitilan päärakennus, mutta paloi ja sittemmin tila jaettiin kolmeen osaan.)Äkkiä näin rakennuksella jotain valkoista ja kun katsoi tarkemmin, näin siellä kivimuurin päällä seisomassa arviolta viiden vanhan pojan, joka hohti kauttaaltaan eräänlaista kelmeänvihreää valoa. Hänellä oli surullinen ilme ja hän katsoi suoraan meitä. Pysähdyin ja olin kirkaista, kun poika äkkiä haihtui ilmaan.

Myöhemmin kuulin, että pikkuserkkuni/kaverini oli myös nähnyt pojan, mutta toinen mukana ollut kaverini ei. Siitä sitten sukukirjaa selaamaan... kulki kylmät väreet selässä kun tajusimme pikkuserkkuni kanssa, että silloin kun kyseinen talo vielä oli pystyssä, siellä kuoli johonkin sairauteen talon nuorin poika, iältään viisi ja puoli vuotta...
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 02, 2007, 18:57:26 kirjoittanut Snowfaerie »

StupidSoWhat

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #210 : Lokakuu 31, 2007, 19:46:18 »
Aika jännä aihe täällä :)

Minullakin on eräs jos ei yliluonnollinen niin ainakin TODELLA pelottava kokemus. Siitä on nyt noin parisen vuotta. Olin katsonut kauhuelokuvia harrastelevan ystäväni kanssa elokuvan The Ring, jonka suurin osa täällä varmaankin tuntee.
No big deal, ei outoja soittoja eikä mitään muutakaan tavallisesta poikkeavaa. Viikko kului normaalisti kunnes sitten seitsemäntenä päivänä olin jostakin syystä aivan yksin kotona. Istuin olohuoneessamme tietokoneen äärellä datailemassa omiani, autuaan onnellisena omasta rauhasta.
Äkkiä n. metrin päässä sijaitseva telkkarimme avautui täysin itsekseen, niin että ruudulla näkyi vain sitä "lumisadetta", aivan kuten leffassakin. Vannon että melkein putosin tuolilta (ja toivon hartaasti ettei huuto kuulunut naapureille asti, kerrostalossa kun perheeni kanssa asun). Itse en sitä voinut mitenkään aiheuttaa kun kaukosäätimet olivat koskemattomina toisella puolella huonetta.
Luojan kiitos se oli vain "väärä hälytys". Ette varmaan ylläty kun sanon etten ole tuota kyseistä leffaa enää sen jälkeen katsonut. xD

Toinen tapaus sattui myös pari vuotta sitten, kun olin pimeänä talvi-iltana yksin kävelyllä (ei ollut vielä satanut lunta, vaikka taisi olla marraskuu). Olin jo aika lähellä kotipihaani, kun satuin kääntämään katseeni naapuritalojen pihaan. Olimme kavereiden kanssa aiemmin syksyllä huomanneet miten sen pihan erään rapun vieressä kasvava pensas muistutti aivan pääkalloa! Siis aivan selkeää pääkalloa silminreikineen ja nenineen.
Ihmetyksekseni huomasin nyt siellä saman pensaan ja rapun vieressä jonkin täysin liikkumattoman hahmon/silhuetin istumassa. Se oli luonnotonta, sillä mikään elävä ei voisi mitenkään olla niin liikkumaton, aivan kuin patsas. Oudommaksi asian teki vielä se, että hahmolla oli toinen hahmo kiinni selässään, aivan kuin se olisi ollut siiamilainen kaksonen! Ja tiesin aivan 100% ettei talossa asunut siiamilaisia kaksosia.
Puristin silmäni kiinni, koska koko näky oli niin outo ja kummallinen ja kun avasin ne muutaman sekunnin kuluttua, oli toinen hahmo kadonnut! Haluan painottaa, että olisin kyllä kuullut jos joku olisi mennyt sisälle rappuun (vaikkakin en ymmärrä miten siiamilainen kaksonen voi lähteä yksikseen yhtään minnekään). Sen sijaan tämä nyt yksinäinen hahmo oli noussut ylös ja heilutteli kädessään kävelykeppiä, jota ei muistaakseni vielä hetki sitten ollut. Hahmo käveli hiukan vasemmalle (rappu oli oikealla) ja sen jälkeen se lähti minusta poispäin. Se ei kyllä ehtinyt kovin pitkälle, sillä se katosi ilmaan! En osannut muuta kuin tuijottaa suu auki, mikä olisi varmasti näyttänyt ohikulkijoista aika koomiselta.

Nyt en osaa muuta kuin ihmetellä kuinka pystyin todistamaan tuollaista tapausta niin... rauhallisena? :D Ei minulla tosin olisi mitään uusia outouksia vastaan, nehän vain tekevät elämän kiinnostavammaksi :)

Poissa Peräkylän Pete

  • Pottumainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • All right
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #211 : Marraskuu 08, 2007, 21:52:09 »
Muutama viikko sitten menin joskus aamuyöllä alakertaan hakemaan lasillisen vettä. Isäni ja äitini nukkuivat yläkerrassa. Kun olin saapunut alas, kuulin askeleita. Luulin niiden tuottajaksi isoäitiäni. Valot eivät kuitenkaan olleet päällä. Mennessäni keittiöön päin alkoi yhtäkkiä eteisen hälytin soida, sen jälkeen kun askeleet loppuivat. Menin herättämään isoäidin, joka sanoi, ettei ollut noussut kertaakaan sängystä. En vieläkään ole saanut selville, kuka tai mikä siellä käveli ja käynnisti hälyttimen, joka muutaman minuutin kuluttua sammui itsekseen...
Syntyperäinen urpå

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #212 : Marraskuu 12, 2007, 15:37:48 »
Joskus pienenä kuulin usein puhetta olohuoneesta, kun olin yksin kotona. Puhetta ei kuulunut koskaan silloin, kun joku muu oli läsnä, eivätkä muut perheenjäsenet olleet kuulleet ääniä. Joskus puhe oli selkeämpää ja joskus vain muminaa. Mielestäni ääni kuului vanhalle naiselle. En tiedä, mikä nuo äänet on aiheuttanut, tai olivatko ne vain minun päästäni. Mystistä.

Tämä ei pakosti ole niin mystistä, mutta minulla on hyvin paljon erilaisia 'muistoja', joita en osaa liittää mihinkään. Muistan henkilöitä ja paikkoja, joita en ole koskaan nähnyt tai joissa en ole käynyt, ja muistan tapahtumia, joita ei minulle ole koskaan tapahtunut. Ajattelin pitkään, että muistikuvat juontuvat vauva-ajasta, jolloin muisti ei ole vielä kehittynyt kunnolla. Silti jotkin tuntemukset saattavat tuoda mieleen jonkin muiston vauva-ajalta, vaikka ei varsinaisesti muistakaan sitä (en nyt tiedä oliko tuo kovin hyvin selitetty...). Mutta kun kerroin muistikuvista äidilleni, hän sanoi ettei mitään muistamaani ollut tapahtunut, emme olleet käyneet niissä paikoissa emmekä koskaan tavanneet niitä ihmisiä, jotka muistin. Hän sanoi että 'muistikuvat' olivat pelkkiä varhaisia unia, joita muistin. Mutta mielestäni jotkin muistikuvista eivät mitenkään voi olla unia, mutten osaa selittää niitä muutenkaan.

Yksi parhaiten säilyneistä muistikuvista on sellainen, jossa olen vanhassa talossa lähellä metsää, istun eteisen lattialla. Eteisessä on tummasta puusta tehty tuoli, jolla istuu vanha mies hymyilemässä minulle, ja ikkunalaudalla istuu musta kissa. Kissa katselee ensin ulos sateesta synkkää taivasta, mutta kääntyy sitten katsomaan minua keltaisilla silmillään. Eteisessä on voimakas kissanmintun tuoksu.

Olen varma, että tuo muistikuva on aito, vaikka se ei olekaan liitettävissä mihinkään. Saatan tietää, mikä talo on kyseessä, mutta siellä ei ikinä ole ollut kissoja, eikä siellä ainakaan minun aikanani ole asunut ketään vanhaa miestä. Ennen mietin sitä kissanminttua, kun kissa kuitenkin oli niin rauhallinen vaikka tuoksu oli niin voimakas. Kun meille sitten tuli oma kissa, se ei välittänyt kissanmintusta tuon taivaallista. Musta kissakaan ei reagoinut tuoksuun mitenkään, vaikka monet kissat menevät sen vuoksi onnesta sekaisin. Mutta silti, muistikuva ei sovi mihinkään kohtaan omasta elämästäni, enkä ole koskaan saanut todistettua sitä aidoksi.

Ei ehkä mitenkään mystistä, mutta tuo on kiinnostanut minua koko ikäni. Ovatko nuo muistot muistoja, unia, mielikuvituksen tuotetta vai jotakin ihan muuta? Muistoja edellisestä elämästä kenties... ;)

Poissa Jazmín

  • Vampyyrityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #213 : Marraskuu 13, 2007, 19:09:45 »

No minulle on tapahtunut pari kertaa tälläisiä samantapaisia outoja juttuja, tässä yksi:

Näin kerran unta, että olimme kemianluokassa ja haimme kaikki sivupöydältä pienet kipot jossa oli alkuaineita ja muovihanskat. Noin viikko unen jälkeen näin tapahtui oikeasti, muistan tarkasti, että kipot olivat vielä samanmallisiakin, kuin unessa. Ja unessa vieressäni, ei istunut ketään, ja silloin kun tämä tapahtui oikeasti, parini oli poissa koulusta. Outoa...
"You shine so bright it's insane, you put the sun to shame."

Flamich

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #214 : Tammikuu 06, 2008, 15:18:47 »
Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta hassu sattuma kylläkin.

Olin joskus muinoin poliisiauton "takapaksissa" ja huomasin, että joku onnellinen matkalainen oli raapustanut nimensä ja vuosiluvun "paksin" oveen. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, samanlaisia raapusteluja koko kaupunki täynnä. En kuitenkaan arvannut, että tulisin tapaamaan tekstin vielä uudelleenkin.
Tapahtumasta oli kulunut muutama vuosi, kun naapurimme hankkivat eläkkeelle jääneen poliisiauton. Olin vielä silloin hyvissä väleissä naapureiden kanssa, joten he suostuivat kuskaamaan minut ja vanhimman tyttärensä milloin minnekin. Pääsin kurkistamaan auton takapaksiin ja huomasin, että ovessa oli sama teksti, jonka olin vuosia takaperin tavannut poliisiauton ovesta. Mielenkiintoinen jälleennäkeminen.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #215 : Tammikuu 06, 2008, 18:03:26 »
Minulle on käynyt näitä kahdesti, molemmat ollessani kolme. Muistan ne silti hyvin selvästi, ja vannon, että ne eivät ole unta.

Heräsin yöllä siihen, että minulla oli vessahätä. Nousin ja lähdin taapertamaan kohti vessaa, jonka ovi on aina auki ja valotkin päällä, jotta löytäisin sinne. Jostain syystä valot olivat kuitenkin kiinni. Minua alkoi pelottamaan, joten päätin lähteä takaisinpäin. Käännyttyäni näin edessä "kuplan", semmoisen hohtavan pallon. Seuraava muistikuvani oli, että heräsin sängystäni ja minulla oli vessahätä. Pelotti, joten herätin isäni, joka lähti saattamaan minua kohti vessaa. Valot olivat kiinni.

Toinen, jonka muistan... Minulla oli semmoinen Simba-pehmolelu. Jätin sen sängylleni ja menin syömään. Kun tulin alas, Simba oli kuitenkin lattialla ja seisoi, aivan kuin se olisi yrittänyt kävellä jonnekin. Menin sanomaan asiasta vanhemmilleni, mutta kun tulimme alas, Simba oli taas sängylläni.

Molemmat tapaukset voivat olla harjoja tai pienen lapsen ylivilkasta mielikuvitusta, mutta muistan itse tuon pallon vieläkin niin selvästi, että se ei ole voinut olla harhaa tai unta. Sitä en kyllä tiedä, mikä se pallo sitten oli o.O . Ja vaikka se olisikin ollut unta, olisi melko outo sattuma, että valot vessassa olivat kiinni aivan kuten unessanikin....


Muoks: En nyt halua samalle sivulle kahta viestiä laittaa, niin menköön tähän.
Eilen kävi hassu juttu kun pelasin... Tykkään yleensä samalla ränklätä rubiikin kuutiota näytösten aikana ja niin tien nytkin. Olin saanut juuri ensimmäisen rivin valmiiksi ja laoittamassa toista, kun yksi suosikkikohdistani ko. pelissä tuli ja jäin katsomaan. En katsonut kertaakaan kuutioon päin enkä muista, että olisin sitä ränklännyt, mutta silti näytöksen jälkeen toinen rivi oli valmiina ja ylimmällä rivillä oli jo risti valmiina. Säikähdin aika paljon ja oli pakko lopettaa pelaaminen ja kuution ränklääminen. Saattaa ola, että olin jo tehnyt toisen rivin valmiiksi, mutta en mitenkään muista... ja en ole sentään niin hyvä, että alitajuisesti pystyisin toisen rivin ratkaisemaan. Outoa.

Ja lisäksi menin viime viikonloppuna pesemään hampaat yöllä joskus kolmen aikaan, koska olin jättänyt aika monta kertaa väliin. Avasin valot, mutta ne eivät syttyneet heti (ne ovat semmoisia pitkiä valoja joiden syttymisessä kestää ja ne syttyvät "vilkkuen"). Katsoin peiliin ensimmäisen välähdyksen aikana ja näin kasvojeni paikalla ihan erilaiset kasvot. Näillä kasvoilla oli pitkät hiukset ja mustat silmät. Jäivät hampaat pesemättä sinä yönä ^^; Luultavatsi ylivilkas mielikuvitus, tämän ketjun lukeminen ja pimeyteen tottuneet silmät tekivät tenät, mutta se oli silloin yön hiljaisuudessa todella karmivaa.
Kaikkiin on järkevä selitys......Toivon niin.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 10, 2008, 18:33:38 kirjoittanut Gollim »

Poissa Heli

  • Luihu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #216 : Tammikuu 07, 2008, 18:49:35 »
Anteeksi nyt etten jaksa kirjoittaa kovinkaan pitkästi tätä, olen hiukan kipeänä joten teksti saattaa sisältää ajatus-tai/ja kirjoitusvirheitä.

Tämä tapahtui kolmisen vuotta sitten. Olimme hoitamassa ystäväni tädin kissaa hänen poissaollessaan tämän asunnossa. Jäimme muuten vain istuskelemaan asunnolle. Kello oli jo melko paljon ja iolimme keittiössä. Ovi joka erottaa keittiön olohuoneesta oli hiukan raollaan. Hetken kuluttua kuulimme olohuoneesta kovan tymähdyksen ja säikähdimme niin, että hetkeen emme kumpikaan uskaltaneet mennä katsomaan mikä olohuoneessa oli tymähtänyt. Lopulta kuitenkin katsoimme raollaan olevasta ovesta olohuoneeseen ja näimme suuren nojatuolin selällään lattialla.
Säikähdimme niin, että lähdimme samantien talosta.

Tämä on todella kummallista sillä se tuoli oli sen verran jykevä, että ihmisenkin olisi vaikea saada se kaadettua. Mutta että itsestään... Tämä asia hämmästyttää minua vieläkin ja hiukan pelottaakin.
"That boy’s soul is not yet so damaged,” said Dumbledore. “I would not have it ripped apart on my account.”
“And my soul, Dumbledore? Mine?”

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #217 : Tammikuu 09, 2008, 18:11:01 »
Onko kukaan katsonut JIM- kanavalta tulevaa ohjelmaa Haamutiimi? Itse en ole kyseiseen sarjaan ennen törmännyt, paitsi tänään ja pakko kyllä sanoa että suosittelen jos on vähääkään kiinnostunut Yliluonnollisista asioista. Minulla meni ihan kylmät väreet kun katsoin ohjelmaa, todella mielenkiintoinen.

Sarjassa kertoo siis tutkijaryhmästä joka selvittää eriskummallisia paranormaaleja ilmiöitä ympäri Amerikan manteretta. Itse siis katsoin tänään ihan sattumalta uusintana 14.00 alkavan jakson ja jäin heti koukkuun. Tässä jaksossa ryhmä oli Amerikkalaisen naisen luona tutkimassa tämän taloa. He ottivat sieltä mm. näitä ääninäytteitä ja oli huikeaa miten niissä näytteissä kuuli ihan lauseitakin. " Ne eivät halua meitä tänne".

Ohjelma tulee siis JIM- kanavalta Lauantaisin 20:00 ja uusintana Maanantaisin 14.05
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Vetehinen

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #218 : Tammikuu 15, 2008, 16:59:41 »
No mitään olentoa en ole nähnyt mutta tuntemuksia on ollut... Mielikuvitusta tai ei mutta kartanossa jossa kävin riparin ja käyn muita seurakunnan leirejä (olen isoskoulutuksessa) on ollut ennen orpokoti. Kartano paloi silloin salaman sytyttämänä ja yksi tyttö kuoli tulipalossa. Hänet kuulemma nähdään kun ukkostaa ja seurakunnan kanttori on nähnyt hänet muun muassa. No nyt itse asiaan. Joka kerta kun menen vessaan (jonne tyttö kuoli kun kartano oli orpokoti, jolloin se paikka ei ollut vessa) tunnen kuin joku tarkkailisi ja tunnen pientä kauhua. Kerran kuulin yöllä kolme kolausta/koputusta siellä vessassa ja kaikki olivat silloin nukkumassa! (oli aamuyö ja olin täysin hereillä). Toinen juttu tähän tyttöön liittyen (ei minun kokemuksia). Yksi isonen oli kerran tulossa sieltä vessasta ja tunsi kuinka vessan ovea työnnettiin kun hän yritti avata ovea, eikä kukaan sitä (ihminen) työntänyt ja yövahti on kuullut vessasta laulua. Hiukkasen karmeaa...

Lainaus
Onko kukaan katsonut JIM- kanavalta tulevaa ohjelmaa Haamutiimi?
Olen katsonut sitä ^^ Mielenkiintoinen ohjelma ja hiukkasen pelottava varsinkin silloin kun ne olivat äänittäneet (en muista missä jaksossa) ja näytteessä oli kuullut "I'm not", "en ole"  miehen äänellä huokaavasti.

muoks, muoks
Olin kävelyllä koiran kanssa ja sen haistellessa hajua, katselin pilviä ja ajattelin vaariani huolestuneena koska hän oli silloin sairaalassa. Aurinko paistoi pilvien välistä ja yhtäkkiä pilvi meni auringon eteen ja valo vähän kuin sammui ja tunsin pelkoa että nyt on käynnyt huonosti. No kotiin tultua menin nettiin ja vähän ajan kuluttua äiti soitti ja sanoi "vaaria ei ole enää". Paremmin en osaa selittää. Vaari kuoli kahden ja kolmen välillä ja silloin se pilvi meni auringon eteen.

Lisää muoks, muoks...

No yksi yhteensattuma tapahtui lauantaina kun olin yhdessä seurakunnan tapahtumassa ja ajattelin "Mitäköhän jos nyt tulis viesti, laitoinkohan kännykän äännettömälle..." No heti ajatuksen jälkeen tuli viesti ja en ollut muistanut laittaa kännykkää äännettömälle...
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 21, 2008, 17:18:38 kirjoittanut Vetehinen »

Jelia

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #219 : Tammikuu 19, 2008, 12:12:23 »
Muistan hyvin, sen päivän...
Olin 3. luokalla, ja olin vasta saanut uuden polkupyörän. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun kuljin kouluun ja sieltä kotiin pyörällä. Olin ajelemassa kohti kotia, kun tämä juttu sattui.
Kotimme oli sellaisen jyrkän mäen juurella ja siinä oli myös pieni koivu-puisto, muutamia koivuja siellä sun täällä. Noh, minä olin tulossa koulusta kotiin ja laskin sitä mäkeä alas, ja huomasin etteivät jarrut pelanneet. Vauhti kiihtyi aivan hurjaksi ja olin liian kauhuissani tehdäkseni mitään.
Yritin kääntää pyörää, mutta jos olisin kääntänyt liikaa, olisin lentänyt. Vauhti oli ihan kauhea ja menin kovaa vauhtia kohti kahta koivua. Suljin silmäni ja odotin törmääväni, mutta yllättäen vauhti hidastui, kun ajoin nurmea pitkin ja avasin silmäni.
Olin ajanut kahden koivun välistä nurmelle, mutta eräs asia on jäänyt mietityttämään - On, kuten jästit sanovat, mahdotonta, että olisin ajanut pyörällä näitten koivujen välistä. Kun nimittäin yritin taluttaa pyörääni näitten koivujen välistä, ei se mahtunut, ohjaustanko oli liian leveä. Pidin silmäni kiinni, joten en nähnyt mitään...?
Myöhemmin olen miettinyt, mitä olisi todella tapahtunut... Ja kun luin 1. Potteria juuri hieman tämän jälkeen, tuli heti mieleen tämä juttu, kun luin siitä, kuinka Harry oli "hypännyt" koulun katolle, ja kuinka Neville oli pelastunut, kun hänen setänsä (??) oli roikuttanut häntä ikkunaluukusta (?En muista tätä kohtaa niin varmasti)...

Tuohon samaan paikkaan olen myös kerran tätä juttua aikaisemmin haudannut vaahteran lehden ja muistan, kun katsoin sitä seuraavana syksynä, se oli muuttunut ohuen ohueksi hämähäkin seittiä muistuttavaksi aineeksi, joka oli edelleen lehden muodossa... Se oli niinkuin maatunut, tavallaan... Mutta en tiedä, miksi tämän lisä seikan kerroin, se vain muistuu mieleen niin selkeänä.

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #220 : Tammikuu 22, 2008, 20:28:17 »
En ole koskaan oikein uskonut yliluonnolliseen, vaan minusta kaikelle on löydyttävä järjellinen selitys. Ja jos ei löydy, niin se on sitten yksinomaan pelottavaa enkä halua ajatella sitä sen enempää. :DD

Nykyään kuitenkin olen ruvennut ajattelemaan, että meidän talossa saattaisi olla henkiä. Tai no se on sellaista jossittelua ja kuvittelua, mutta anygays. Kun pimeän talon toisesta päädystä katsoo olohuoneeseen, kun ainoa valo tulee ikkunan kautta pihavaloista, huone näyttää täydelliseltä paikalta nähdä tuntemattomia hahmoja. En juurikaan tykkää kulkea pimeässä talossa; en koe, että ne henget olisivat pelottavia, jos niitä olisi, mutta silti. Tahtoisin pysyä luonnollisien asioiden tasalla ja pidän katseen alhaalla, jos niillä/heillä tuntuisi olevan hyvä tilaisuus näyttäytyä.
Minulle on joka tapauksessa tullut tavaksi sytyttää jokin pieni valo olohuoneeseen ovensuussa olevasta katkaisijasta, ennen kuin astun sen puolelle. Ihan vain kohteliaisuudeksi.

Sitten niitä hassuja yhteensattumia (?). Vähän aikaa sitten olin bestikseni luona yötä. Makoilimme patjoilla ja puhuimme vähän niitä näitä. Kasvoni olivat poispäin hänestä, kun hän puhui jostain kirjoittamastaan tekstistä. Ajattelin kysyä lyhyesti "millanen?", mutta en sitten jaksanutkaan (no siis :DD). Ehkä sekunti sen jälkeen kaverini kysyi "häh?", jotta toistaisin sanomani, vaikken ollut sanonut mitään. Kaveri sanoi olevansa varma, että oli kuullut minun kysyvän "millanen". Ja minä taas olin varma, etten ollut avannut suutani.
(Kyse voi kyllä olla vain siitä, että vietämme aikaa toistemme seurassa ihan liikaa :DD)

Poissa appelsiini

  • Kellotee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Blubbelibum.
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #221 : Tammikuu 26, 2008, 18:07:29 »
Minulle ei yliluonnolisia kokemuksia ole kertynyt elämäni aikana, ei sitten yhtäkään!
Monta kertaa olen kyllä silmäkulmastani nähnyt jonkun tumman hahmon vilahtavan ohi, mutta siihen se sitten jääkin.
Mutta olen lukenut monta monta moooonta kertaa netistä kaikkia pelottavia ja ihmeellisiä juttuja. Varmaankin niiden ansiosta olen ihan yli-säikky! Ala-asteella ollessani en pystynyt edes yksin kotona ollessani kulkea huoneesta toiseen juoksematta. Pelkäsin kokoajan nurkan takaa ilmestyvän jonkun haamun tms.
Mielikuvitukseni on muutenkin erittäin vilkas. Pelasin noin puoli vuotta sitten peliä, josta yhtäkkiä suihkun viemäristä ilmestyi joku vihreä olento, musta kaapu päällä ja veitsi kädessä. Se oli niin pelottavan näköinen, ja se ilmestyi näytölle sellasella vauhdilla että! Sen jälkeen siis melkein aina suihkussa ollessani pystyn näkemään sen ihme tyypin tulevan sieltä viemäristä.

Minulla ei ole yhtikäs mitään hajua siitä, miksi mielikuvitukseni laukkaa aivan älytöntä vauhtia silloin tällöin, tai miksi uskon kaikkeen yliluonnolliseen. Yksi teoria on se, että katsoin 6-vuotiaana Blair Witch Projectin. Pelkäsin ihan hulluna, olin ihan yksin olohuoneessa ja puristin tyynyä rintaani vasten, mutta oli vaan pakko katsoa loppuun. Traumoja jäänyt :D

//: Ai niin, minulle on myös miljoona ziljoona kertaa käynyt niin, että luokassa kaikki ovat keskittyeet tehtävien tekemiseen tai muistiinpanojen kirjoittamiseen. Ja yhtäkkiä kuulen jonkun kuiskaavan nopeasti "Laura!" (Laura on siis nimeni :D) Nostin päätäni ja tähyilin ympärilleni, mutta kaikki ovat aina kirjoittaneet aivan normaalisti. Ja tuo kuiskaus kuuluu aina ihan läheltä, tuntuu että suunnilleen viiden sentin päässä korvasta joku olisi sen kuiskannut. Ja koskaan kuiskaus ei ole kuulostanut kenenkään luokkalaiseni kuiskaukselta, eli kuiskuttelut eivät voi olla kenenkään kaverini jekkuja.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 26, 2008, 18:14:22 kirjoittanut appelsiini »

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #222 : Tammikuu 26, 2008, 19:46:01 »
En nyt usko, että tämä on jotenkin yliluonnollista, mutta kirjoitanpa nyt tämän tänne. Nukuin rauhallisesti ja näin kauniita unia, kunnes kuulin jonkun kuiskaavan korvaani minun nimeäni. Avasin silmäni ja se ääni loppui. Huoneeni oli pimeä eikä edes unissaan puhuva siskokaan ollut lähellä. Hetken päästä luin Celia Reesin kirjaa Merirosvoja!, jonka päähenkilö heräili useastikin öisin siihen kun joku kuiskaili hänen korvaansa kaikenlaista.

Kerran monta vuotta sitten olin sairaana ja olin laittanut aikaisin nukkumaan. Yhtäkkiä heräsin siihen, kun radioni soitti aivan täysillä erästä laulua, jota en ole koskaan kuullut radiosta, mutta joka on minulle eräällä CD-levyllä. CD-levy oli kuitenkin kotelossaan ja visusti omalla paikallaan. En ollut vielä ehtinyt nousta sängystä ylös kun isoveljeni juoksi hammasharja suussa sammuttamaan radion ja ihmetteli, miksi se on mennyt päälle. Hän sanoi, ettei ollut nähnyt ketään menevän minun huoneeseeni, koska oli pessyt viereissä kylpyhuoneessa hampaita. Enkä minä olisi voinut unissaan kävellä radiolle ja laittaa soimaan kappaletta, jonka soittaminen radiosta ilman CD:tä on mahdotonta, sillä en olisi ehtinyt kävellä takaisin sänkyyn ennen kuin isoveljeni tuli huoneeseen. Tämä tilanne on edelleen minulle mysteeri, joskus räplään radiota ja mietin, miten se on voinut itse alkaa soimaan.
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa KP

  • Helmiäislehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dracon hyypiösisko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #223 : Tammikuu 28, 2008, 12:16:51 »
Minullakin on kaverini kanssa käynyt noin useastikin, Kommando.

Usein minä ja eräs kaverini ajattelemme täysin samoja asioita täysin samaan aikaan. Joskus aivan tarkoituksella 'ajattelen voimakkaasti' ja heti kaverini sanoo ääneen sen, mitä olen ajatellut. Tai jos ajattelen voimakkaasti jotakin kysymystä, kaverini vastaa siihen. Kaverini tekee samaa minulle. Olemme molemmat aika taiteellisia ja herkkiä persoonia, ja olemme tunteneet toisemme jo ainakin neljätoista vuotta.

Kerran minun ja kaverini piti koulussa etsiä yksi tyyppi ja kysyä tältä erästä tärkeää asiaa, ja sen takia meidän piti ehtiä kouluun ennen tuntien alkua. Rymistelin joka aamu kiireellä kouluun, mutta en löytänyt tyyppiä. Sitten yhtenä aamuna heräsin, kun olin nähnyt unta, jossa kuvismaikkani sanoi, että kaverini on hoitanut asian ja minun ei tarvitsisi kiirehtiä. Lähdin rauhassa koululle, ja kaverini tuli minua vastaan. Hän kertoi löytäneensä tyypin kuviksen luokasta ja kysyneensä tältä sitä juttua. Minä taas kerroin unestani, ja kaverini vain sanoi että 'Pelottavaa'.

Ja vähän vielä asiasta, jota kutsun ajatusten sieppaamiseksi. Se on vähän kuin voimakkaasti ajatteleminen, mutta toimii eri tavalla. Päähäni tulee yllättäen jokin ajatus; sana, lause tai kuva. Hetken päästä näen tai kuulen ajatukseni tapahtuvan. Esim. jos päähäni pölähtää lause 'Oliko nyt ihan pakko' niin pian näen kuinka joku vaikka tönäisee jotakuta ja tönäisty sanoo että 'Oliko nyt ihan pakko'. Niin käy minulle hyvin usein. Se ei ole sama asia kuin voimakkaasti ajattelu, sillä vain lähelläni olevat henkilöt voivat aistia voimakkaan ajattelun. Kerrankin päähäni pölähti jokin lause, johon liittyi kuva, ja sitten kuulin ne sanat telkasta uutistenlukijan suusta ja taustalla oli kuva, jonka olin nähnyt. Uutistenlukija ei olisi aistinut voimakasta ajattelua, enkä todellakaan olisi voinut ajattelullani aiheuttaa kuvan tilannetta. Aika outoa.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #224 : Tammikuu 28, 2008, 18:30:16 »
Olipas kiinnostavaa lukea teidän kertomuksianne. Laitan tähän nyt pari omaa, vaikka kaikki ei ole edes tapahtunut minulle.

Olimme serkkujeni luona kesälomalla, ja ajattelimme pelata lautapeliä. Päätimme, että kuka heittää nopalla isoimman luvun, saa aloittaa. (En muista tätä tarkalleen, joten tämä kertomus ei ehkä mene niin kuin se tapahtui, mutta suurin piirtein). Heitimme noppaa ja sitten minä heitin numeron viisi. Seuraava heittäjä heitti myös numeron viisi ja niin jatkui. Varmaan viisi kertaa heitimme jokainen vuorollaan numeron viisi, vaikka kyllä me ihan kunnolla sitä noppaa pyöräytimme. Sitten se viitosputki päättyi siihen, kun minä heitin viitosta pienemmän ja oli enää jäljellä veljeni ja serkkuni (tai jotain). Serkkuni heitti taas luvun viisi, mutta veljeni heitti sitten pienemmän kuin viisi ja serkku sai aloittaa pelin. Kumma yhteensattuma vain.

Toinen tarina sitten ei tapahtunut minulle, vaan olin näiden samojen serkkujen luona ja istuin olohuoneessa illalla ja olin juuri aikomassa mennä nukkumaan. Sitten äitini ja tätini tutkivat joitain vanhoja kirjeitä mitä täti oli saanut, ja pysähtyi lukemaan yhtä kirjettä jonka oli saanut joskus toiselta tädiltäni. Kirjeessä sen lähettäjä eli minun tätini kertoi, että oli ollut miehensä kanssa kävelyllä kaupungilla, (minä asun siinä kaupungissa missä tämä tapahtui) kunnes tulivat erään kaupan (tai en minä tiedä mitä siinä rakennuksessa silloin oli) pihalle ja näkivät jotain valoa. He olivat aivan varmoja ja niin oli jotkut muutkin lähellä olleet ihmiset, että taivaalla näkyi joku valopilkku. Se kasvoi ja pian  joku ufon tapainen (kyllä!) alus laskeutui ja kai lähti sitten vain pois (en muista tarkalleen, on aikaa kun tämän kuulin) Tästä oli tietenkin paikallisessa lehdessä juttu ja minä kyllä ihan oikeasti uskon tähän. Olen nimittäin varma, että kyseisellä tädilläni ei ole mielenterveysongelmaa. Ja muistakaa, kirje oli vanha, lähetetty joskus 80-luvulla tai aikaisemmin jolloin minä en ollut edes syntynyt. Ja jos se oli säilytetty vieläpä niin oli se kyllä uskottavaa. En uskaltanut mennä nukkumaan tämän jälkeen.

Lisäksi minulla on ollut myös näitä 'kykyjä' arvata mitä joku seuraavaksi tekee. Nyt tulee mieleen se, kun musiikin opettajamme päätti soittaa jonkun kappaleen ja pyysi meitä tunnistamaan sen. Tämä tapahtui joskus kaksi viikkoa sitten, vai oliko viime viikolla? Aivan sama. Minä ajattelin että hän varmaan soittaa kappaleen piip. Ja tietenkin hän soittikin juuri sen kappaleen! Tällaista on tapahtunut kyllä muulloinkin.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Hopeanuoli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #225 : Helmikuu 10, 2008, 13:13:27 »
Onko kukaan katsonut JIM- kanavalta tulevaa ohjelmaa Haamutiimi? Itse en ole kyseiseen sarjaan ennen törmännyt, paitsi tänään ja pakko kyllä sanoa että suosittelen jos on vähääkään kiinnostunut Yliluonnollisista asioista. Minulla meni ihan kylmät väreet kun katsoin ohjelmaa, todella mielenkiintoinen.

Sarjassa kertoo siis tutkijaryhmästä joka selvittää eriskummallisia paranormaaleja ilmiöitä ympäri Amerikan manteretta. Itse siis katsoin tänään ihan sattumalta uusintana 14.00 alkavan jakson ja jäin heti koukkuun. Tässä jaksossa ryhmä oli Amerikkalaisen naisen luona tutkimassa tämän taloa. He ottivat sieltä mm. näitä ääninäytteitä ja oli huikeaa miten niissä näytteissä kuuli ihan lauseitakin. " Ne eivät halua meitä tänne".

Ohjelma tulee siis JIM- kanavalta Lauantaisin 20:00 ja uusintana Maanantaisin 14.05


[Offia offia...]

Heh, näin noita jaskoja aikoja sitten youtubessa. Täytyy sanoa että ihmettelen jos nuo ovat aitoja kohtauksia. Varsinkin tuo missä he olivat sen naisen luono ja nauhoittivat noita ääniä siellä. Yksi kuulosti ihan TSH Klonkulta, en muista oliko se juuri tuo "Ne eivät halua meitä tänne" -repliikki. Kumminkin, näin jälkikäteen ajateltuna Haamutiimi on naurettava ohjelma, mutta kyllä siinä ekaa kertaa katsoessani jaksoja hieman kylmät väreet meni selässä, mutta aloin pian välttelemään tuota sarjaa kun tajusin sen taas olevan tyypillinen Ameriikkalainen tositv sarja... -.-;

Tämä viesti meni kyllä offiksi mutta oli pakko sanoa tuo tuosta sarjasta... anteeksi nyt vain^^
"Are we there yet?"
"No"

Fergen

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #226 : Helmikuu 10, 2008, 18:16:40 »
Mulle tapahtuu näitä onneksi harvoin.

Vähän aikaa sitten kuulin aivan selvästi kuin ulko-ovi olisi avattu, ja ajattelin vain että äiti käyttää koiraa pissalla. Pelkäsin tosin vähän, koska en nähnyt missään valoja, mutta ajattelin vai että äitillä on valot kodinhoitohuoneessa. Aamulla sitten kysäisin että oliko se äiti, niin kukaan ei ollut edes noussut sängystään viime yönä. Pelottavaa.

Ja kaverini kertoi, että heillä oli kummitellut joskus, en nyt muista milloin. Sanoi että kun kaverin vanhemmat olivat olleet jossain ja kaveria ja isosiskoa oli tullut näiden kummisetä hoitamaan, alakerrassa nukkuva kummisetä oli kuullut ääniä yläkerrasta ja päättänyt lähteä katsomaan onko jompi kumpi hereillä. Kas vain, ulko-ovi oli ollut sepposen selällään, eli joku henkiolento oli poistunut talosta.

Camuni

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #227 : Toukokuu 02, 2008, 13:31:00 »
Näitä selittämättömiä, outoja asioita on sattunut monta, en nyt kuitenkaan rupea kaikista kertomaan...

Kerran (tästä on jo aikaa) kun olin ihan yksin kotona (silloin tuppaa sattumaan outoja ;)) sattui jotain... Olin katselemassa tv:tä olohuoneessa, äiti oli lähtenyt koiran kanssa ulos. Yhtäkkiä kuulin jonkin kolahduksen vessasta, säikähdin, sillä illallahan on usein aika herkkä. En kuitenkaan välittänyt kolahduksesta sen enempää, vaan jatkoin Tv:n katselua... Vähän ajan päästä kauhukseni näin kun vessan ovi avautui hitaasti raolleen, menin ihan paniikkiin, se oli oikeasti hirveintä mitä minulle oli pitkään aikaan sattunut. Asiaa pahensi se, että muistin äitini jättäneen saunan ikkunan auki tuulettumista varten, tiesin että siitä pääsi sisään sillä olin joskus avaimet unohdettuani tullut sanan ikkunasta. No ensimmäinen asia mikä mieleen tuli oli piilo, sillä yöllä ei erityisemmin huvittanut sännätä ulos. Säntäsin sohvamme taakse, jälkeenpäin kuulostaa hullulta mutta eipä siinä mitään järkevää kerennyt ajattelemaan. Kyhjötin piilossa ties kuinka kauan. Kuulosti siltä kuin joku olisi astellut talossamme, äänet tietysti saattoivat olla mielikuvitukseni tuotetta... Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä kuulin kun ovi avautui ja koirani tuli läähättäen etsimään minua. Vasta silloin uskalsin nousta, sillä eivät mitkään möröt ala minun seeferilleni urppimaan ;D. No koko kodista ei löytynyt mitään muita jälkiä kuin se auki jäänyt vessan ovi ja pöydältä tippuneet lehdet...
Tapahtuma oli todella pelottava sillä minä todella näin kun kiinni ollut vessan ovia avautui, se saattoi olla joku veto tms. mutta talossa ei ollut muita ikkunoita auki. Ja lisäksi ne äänet...brrr...
Voin paremmalla ajalla lisätä tänne muita tapahtumia.


Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #228 : Toukokuu 02, 2008, 18:30:08 »
Minun sähkölaitteeni tuottavat usein ääniharhoja. Nykyään olen huomannut niiden vähentyneen, mutta ainakin joskus niitä ilmenee. Tai siis, kotonamme on kaksi televisiota. Itse omistin ennen sellaisen vähän pöytäkoneen ruutua isomman telkkarin joka oli koneeni vieressä. Siinä oli sellainen juttu, että vaikka se olisi kokonaan pois päältä, televisiosta kuuluu sellainen "naks"-ääni: tämä tapahtuu vielä lähes aina kun ajattelen sitä. Kerran sitten oma televisioni hajosi niin, että siitä välillä aina katosi ääni ja sitä piti rampata "päälle-pois" jotta ääni palaa. Joskus kesti vain yhden resetoinnin saada ääni takaisin, joskus jouduin odottamaan tunteja.

Niin, sitten tapahtui sellainen juttu, että siirsimme oman televisioni olohuoneeseen, jossa oli "iso tv." Isossa tv:ssä oli myös näitä "ääniharhoja" vaikkei tv olisi edes päällä ja ne tulivat usein kun ajattelin niitä. Silloin kun siisrin pienen television olohuoneeseen ja ison koneeni viereen, ne eivät ole naksuneet enää ikinä.

Siihen liittyy vielä sellainen juttu, että pikkuteeveen äänentoisto toimii nyt moitteettomasti. Aikas hassu juttu tämä.

Itse en oikein ole kokenut hirveästi näitä outoja juttuja, mutta tuttuni ovat. Äitini ja isäni entisessä talossa kummitteli ja jtn. Itse en ollut vielä syntynyt! Minulla ne oudot jutut jäävät yleensä enneuniin ja juttujen kuulemiseen... Enneunia näen aika useinkin - viime viikon perjantain ja torstain välisenä yönä näin unta, jossa yksi kaverini esitteli meille vessojaan! Koulussa sitten tuli niin, että tämä selitti meille juttuja vessaharjoista ja vessanpöntöistä! :D

// tää on kauhee :D tuli mieleen ku luin teidän juttuja. Tai siis, joskus pienenä minä muistan, että minä joskus ihan satunnaisesti kuulin jonkun "äänen" päässäni, joka sanoi jonkun lauseen, joka mielestäni tuntui todella tärkeältä. Noin sekunnin murto-osan ajan muistan mitä "ääni" on sanonut, mutta unohdan sen HETI. Jälkikäteen en muista tästä yhtään mitään, muuta kuin sellaisen että olisin kuullut jonkun sanovan jotain ja sitten minulle ei jää mieleen muuta kuin jostain niistä Mikko Mallikas-kirjoista sen kirjan kohta, jossa Mikon isä kieltää tätä käyttämästä sahaa. O__O Viime kerran kuulin tuollaisen äänen noin 12-vuotiaana, sen jälkeen en ole kuullut mitään.

// Liittyy ekaan juttuuni :D Yhtenä päivänä kun olin kotona yksin, kävi kivasti. Yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että olkkarissa on joku. Ajattelin sitten, että siskohan se siellä - mutta katsopas kummaa, siskohan ei ollut kotona :D olin sitten hiljaa ja hetken päästä tv:stä kuuluu NAPS. Repeän ihan täysin: hetkeen en ollut kuullut tuota. Ajattelen sitten: nyt napsuu uudestaan. Ja heti kuuluu NAPS. Näin kävi lähes joka kerta kun asiaa ajattelin ja asia jopa nauratti minua :D

No, tämä ei ehkä ole niin outoa, mutta yksi kaverini osaa suunnilleen lukea ajatuksiani. Sanon tälle aina, että arvaa nyt, mitä ajattelen. Jos ajattelen esim. kengurua, kaveri sanoo sen. Hän arvaa melkein joka kerta mitä ajattelen ja joskus jopa mitä teen. Siksi en aina uskalla edes vaihtaa paitaa koneen edessä, kun olen tämän kanssa mesessä. Meillä on hyvä yhteisymmärrys, joten ehkä se vaikuttaa.

// tämä ei ole mitenkään yliluonnollista, mutta tämä on hassu yhteensattuma :D katselin tuossa vähän aikaa sitten kuuta ja ajattelin tähtiä. Bongasin kuun yläpuolelta kaksi tähteä, ja juuri silloin sieltä pomppaa sellainen tähdenlento :D aika hauska yhteensattuma näin kaupungissakin.

// ja tämä vasta karmii minua.

No, minulla on yksi tuttava, jonka olen tuntenut n. viime vuoden marraskuusta lähtien. Tämä tyyppi tunnetaan vuotiksena sitten Nadia-nickillä... mutta joo, eräänä päivänä kerroin tälle, että olin nähnyt unta.
Unessa olin ensin Espoon rautatieasemalla tms. ja se rautatieasema oli takanani. Edessäni oli sellanen vanha tiilirakennus joka muistutti ulkoapäin poliisiasemaa. Menin sitten tänne rakennukseen sisään ja siellä oli jotain tiskejä joissa ilmoittauduttiin tms. Huoneen toisessa päässä oli kaksi sellaista aika isoa metalliovea, ja kävelin niistä läpi. Niistä pääsin todella pitkään, ehkä monen kilometrin pituiseen halliin, jonka reunustoilla oli tyhjiä sellintapaisia. Lähdin kävelemään hallia lävitse, mutta tuntui että joku olisi seurannut minua. Siksi yritin päästä paikasta ulos mahdollisimman nopeasti, mutta koska paikka oli vähän labyrintti ei sieltä hetkessä ulos päässyt.
No, kun viimein löysin ulos, oven edessä oli koira, joka haukkui minulle kuin yrittäisi sanoa jotain. Kun tulin ulos rakennuksesta, huomasin olevani Tampereella, eli aivan toisessa kaupungissa.

No, tämä kaverini sitten hämmästeli ja kertoi nähneensä seuraavanlaisen unen:
Hän oli King's Crossilla tms. ja meni sisään rakennukseen, jossa oli samanlainen halli kuin unessani, paitsi että hän ei tuntenut siellä että häntä seurattaisiin, vaan kuuli kummia ääniä ns. tyhjistä selleistä. Siksi hänkin tahtoi ulos mahdollisimman nopeasti mutta hänelläkin paikka oli aika labyrintti. Kun hän viimein löysi ulos, oli hänenkin unessaan ovella tms. koira joka teki jotain. Sitten hän huomasi, että hän oli Turussa.

Olimme aivan äimistyneitä, että miten unemme saattoivat olla niin samanlaisia :D
« Viimeksi muokattu: Elokuu 31, 2008, 15:45:59 kirjoittanut Azura »
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Indigo

  • Zera
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nidsi nuikuu <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #229 : Toukokuu 05, 2008, 19:11:04 »
En nyt tiedä onko tämä kovin yliluonnolista vai oliko se vain kahden tytön mielikuvitusta.

Olin joskus syksyllä serkkuni kanssa lenkillä. Kävelimme normaalisti ja puhelimme kaikenlaista. Huomasimme eräässä talossa nuoren tytön haravoimassa lehtiä pitkässä valkoisessa hameessa. Mikäs siinä ajattelimme. No jatkoimme matkaa tulimme jonkun ajan kuluttua takaisin. Jotenkin vain katsoimme samaa taloa. Se sama nuori tyttö haravoi yhä. Samassa paikassa samaa lehtikasaa. Siinä vaiheessa aloimme miettiä näimmekö aaveen.

Moniko ihminen haravoi lehtiä illansuussa valkeassa hameessa? Ja samaa kohtaa yli puolen tunnin ajan?
Eikä tässä vielä kaikki, saman talven aikana kyseisen talon isäntä hirtti itsensä ulkovaraston kattoon. Jotenkin erikoista minun mielestäni.

~~Indigo
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #230 : Toukokuu 08, 2008, 17:44:02 »
En liiemmin usko yliluonnolliseen.
Tahtoisin kommentoida tätä Bloody Mary -aihetta, mutten voinut tuonne kun aihe on lukittu.

En ole koskaan kuullut Bloody Marystä, mutat tuo muistuttaa kovasti minua elokuvasta "Candy Man", joss aoli tämä uskomus, että kun hokee kolmesti kylppärin peilin edessä "Candy Man", niin se tyyppi ilmestyy taaksesi lihakoukun kanssa ja listiis sinut...

Olen sitä mieltä, että tuo Bloody Mary ja muut yliluonnolliset jutut toimivat nimenomaan silloin, jos niihin puhtaatsi uskoo, muttei muuten, ja jo se kertoo kaiken siitä, miten todellisia ne ovat. Jos yliluonnollisia näkyjä näkisi ilmankin, että niihin uskoo, homma olisi toinen, mutta...

Siis ihmismieli on sen verran pimeä ja voimallinen (ja samalla heikko) asia, että se pystyy luomaan vaikka mitä, usko voimaan yhdistettynä, ilman, että asian tarvitsee olla oikeasti olemassa. Ja ilman, että yliluonnollisen kokemuksen kokeneen tarvitsisi välttämttä olla varsinaisesti ns. "sekopää".
Tottakai joku raja kulkee mielikuvituksen ja mielensairauden välillä, mutta mielikuvituksen ja uskon voimasta on siihen aika pitkä matka.

Väitän siis, että yliluonnollisuuksia ei ole. Vain ihmisen liian luja alaukkaava mielikuvitus.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Musval

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaUnicorn19035
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #231 : Toukokuu 09, 2008, 18:19:42 »
Minulle on sattunut tällainen juttu:

Kerran siis olin yksin kotona ja kuulin yskintää täältä. Asun siis kerrostalossa, että niinkun vaikka askeleet voivat kuulua rappukäytävästä, mutta olen ihan varma, että se yskintä ei kuulunut mistään rappukäytävästä. Se oli karmivaa.

Enempää en nyt muista. Mutta tietysti nyt silmäkulmasta näkee vähän kaikenlaista, esim. monta kertaa olen silmäkulmasta nähnyt pelissä joitakin tummia häivähdyksiä. Sitten kun katson, niin mitään ei näy. No ne nyt ovat luultavasti vain mielkuvitukseni tuotetta, tuskin minä oikeasti siellä mitään näen. Kuvittelen vain.

Niin ja varsinaisesti en usko mihinkään yliluonnolliseen. Pelkään kuitenkin silti aina, että jokin aave tulee jostain nurkan takaa. Olen kamala pelkuri. En uskalla katsoa peiliinkään. Kun meidän eteisessä on sellainen iso peili, niin minun pitää aina katsoa alaspäin, kun en halua katsoa siihen peiliin. Johtuu varmaan juuri tuosta Bloody Mary-jutusta. Minä nyt olen vähän tällainen, että pelkään kauheasti kaikkea ja silti luen näitä yliluonollisia kokemuksia.

Ai niin, nyt muistankin. Joskus tavallaan nään jotain, mitä tapahtuu ennalta. En silti kuitenkaan muista sitä. Esim. joskus, jos katson jotain elokuvaa, niin minusta tuntuu, että olen nähnyt ihan varmasti jonkun kohtauksen siitä ennenkin, vaikka en varmasti olisi ennen nähnyt koko elokuvaa. Se on aika karmivaa.
"Dancing is like dreaming with your feet." -Constanze

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #232 : Toukokuu 09, 2008, 20:05:03 »
Pakko nyt postata uusi.

Vieläkään en koe kokeneeni mitään yliluonnollista, mutta mielikuvituksellista kyllä. Nukun nykyään unilääkkeillä, ja otettuani tabletin alan usein "kuvitella" kaikenlaista. Usein jään tuijottamaan jotain kohtaa huoneessa ja alan hahmottaa siinä jotakuta henkilöä. Samaan aikaan mieleni rakentaa itsekseen kuvan siitä, mitä henkilölle on tapahtunut ja miksi hän on luonani. En siis keksi itse, vaan ennemminkin vain tiedän.

Pari esimerkkiä;
Olin vähän aikaa sitten isäni luona yötä. Lojuin sohvalla ja tuijotin olohuoneen nurkkaa, jossa oli suuri jalkalamppu. Hetken päästä "näin" lampun vierellä kaksi lasta; teini-ikäisen tytön ja häntä hieman nuoremman pojan. He olivat varuillaan suhteeni, koska heitä oli kohdeltu huonosti.
Ja sitten eräänä iltana makasin sängylläni ja minuun iski yhtäkkiä aika kammottava tunne. Olin varma, että sohvallani istuu sodassa kuollut mies. Kysyin häneltä (ääneen kuiskaten), miksi hän oli siinä. Mielessäni kuulin vastauksen: olet kaunis. Jotenkin tiesin, että mies luuli minun olevan pikkutyttö, jota hän oli hyväksikäyttänyt (seksuaalisesti) ennen sotaan menoaan.

Aamulla on jännä lukea lähetetyistä tekstiviesteistä, mitä kaikkea olenkaan kertonut kaverilleni huoneessani olevista henkilöistä.
Tuollainen saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta en koe sitä niin. Ainoastaan tuo sodassa kuollut mies karmi hieman.

Ja sitten tapaus, joka on jäänyt mietityttämään minua eniten. Lyhyesti sanottuna minuun iski paniikkikohtaus, kun makasin sängylläni ja mietin ... hm ... kaikenlaista. Alitajuntani huusi apua. Ojensin käteni sängynlaidan yli ja pidin sitä aloillaan, odottaen. Jonkin ajan päästä tunsin/näin/kuvittelin, kuinka joku tarttui käteeni hellästi, piteli sitä hetken ja sai oloni paremmaksi. Sitten henkilön sormet lipuivat otteestani ja hän käveli ulos huoneestani, vaikka kuiskin hänen peräänsä ei, älä mee, älä mee.
Näin jälkeenpäin olen miettinyt paljon sitä, oliko kyseessä vain lääkkeiden ja väsyneen mielen aiheuttama kuvitelma vai oikea kokemus. Mielentilani oli tuolloin niin lopullisen väsynyt, että luulenpa, että joku halusi sanoa: kyllä sinä selviät.
Olen pohtinut sitä mahdollisuutta, että kyseessä oli Jeesus.

Onko lääkitys tehnyt teille vastaavia temppuja - vai uskotteko, että kyse on vain villistä mielikuvituksestani?

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #233 : Toukokuu 09, 2008, 20:42:13 »
Hoksasin juuri yhden lisää. En jaksa etsiä vanhaa viestiäni, olen laiska ja kaikkea, mutta muistin erään poltergeistjutun.

Nimittäin, oli loppukesä. Viimekesä oikeastaan. Elokuun alku, ei ollut vielä koulu alkanut, mutta illat hämärtyivät jo. Vanhempani olivat lähteneet jonnekin, muistaakseni kaverini vanhempien luokse paistamaan makkaraa ja viettämään iltaa. Minulla oli jotain parempaa tekemistä joten en jaksanut lähteä. Menin huoneeseeni, jossa ei ollut valoja. Olin menossa kastelemaan kaktustani Kainoa. Käpsehdin kirjahyllyn ohi kaikessa rauhassa kunnes yhtäkkiä oivallinen lihanleikkuuväline, machonkokoinen puukko lentää hivahti kirjahyllystä silmieni editse lattialle. Säikähdin toki, mutten välittänyt asiasta sen enempää. Kastelin kaktuksen ja suorin keittiöön viemään puukkoa laatikkoon jossa kanssapuukotkin olivat. Olin saada puukosta nenälleni mutta olin kaikessa rauhassa loppuillan enkä kertonut kenellekään. Vasta otettuani selvää poltergeisteistä ajattelin sellaisen aiheuttaneen teräaseen lennähdyksen. Minulla ei ole harmainta hajuakaan siitä, mitä puukko ylipäätään teki huoneeni kirjahyllyssä. Eikä sen lennähdykselle edes löytynyt mitään järkevää ja yliloogista selitystä ellei tuota poltergeistjuttua lasketa.

Liittiumin mieli muokkaa mainoksia. Hienoa. Niissä tosiaan on joskus kohtia jotka riepovat tämän mieltä.

~Moondancer (nuorgealdu)

jaina

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #234 : Toukokuu 10, 2008, 18:25:15 »
Hmm. Nyt kun rupean ajattelemaan, on minulle sattunut kaikenlaista, mutta kaikkea en voi muistaa. Joitakin asioita siltä muistan hyvinkin.
Joskus tämän vuoden tammikuussa yhden kenkäparini toinen kenkä meni rikki: vetoketjun juttu irtosi. Surin asiaa, ja vetoketju ei enää mennyt kiinni, ja kengät olivat vielä silloin lempikenkäni. Nooh, kun sitten menin samana iltana nukkumaan surullisena tapahtuneesta, näin unta. Unessa näin, kuinka istuin eteisessä ja äitini oli keittiössä syömässä näkkileipää. Sittn unessa sanoin:
"Äiti, mä sain tän vetoketjun korjattua". Eli rikkimennyt kenkäni siis korjaantui siinä unessa. Ja uni tapahtui aamulla, minulla oli vielä yövaatteet unessa päällä.

Nooh, sitten seuraavana päivänä, aamulla joskus kymmenen aikaan, istahdin eteisen lattialle istumaan. En muistanut yhtään uneani juuri silloin, ajattelin vain räplätä rikkimennyttä kenkääni. Äitini istui keittiössä syömssä näkkileipää ( ! ) ja otin kenkäni käteeni. Räpläsin sitä minuutin, ja sitten: sain sen kuntoon! Vetoketjun juttu meni takaisin paikoillensa ja kengän vetoketju alkoi toimimaan! Sanoin:
"Äiti, mä sain tän vetoketjun korjattua". Aika ihmeellistä, ja sen sanottua muistin uneni.


Mulle on myöskin monta kertaa tullut tunne, että olen ollut tässä tilanteessa ennenkin, nämä samat henkilöt ja samat puheet on tapahtunut. Se on outoa ! :s


Lisäksi, viime vuoden lokakuussa, 2*.10.2007 oikeastaan, olin menossa ystäväni kans leffaan katsomaan yhtä lapsellista leffaa (en viitsi kertoa päivämäärää kunnolla, sillä silloin oli erään ihmisen syntymäpäivät ja en haluaisi, että minut tunnistetaan täältä. lisäksi en kerro leffan nimeä samasta syystä). Olin hieman epäröinyt leffaan lähtemisen kanssa, mutta sitten lähdimme kaverini kanssa kuitenkin. Kun olimme lippujonossa ostamassa liput leffaan, minulla oli outo tunne. Kun olimme saaneet lippumme, käännyimme tietysti lähteäksemme karkkikauppaan karkkia ostamaan. Aika takanamme seisoi kuusi meidän koulun jätkää, oikeastaan ysiluokkalaista. Nimiä en kerro. Olin ihmeissäni ja ajattelin, että mihinköhän leffaan nuo on menossa.

Noh, sitten menimme sinne karkkikauppaan, ja ehkä jo arvaattekin ,ketkä sinne tulivat.. noh, ne samat jätkät. Törmäsinkin yhteen joka seisoi takanani, se oli aika paha.

Noh, sitten menimme leffateatteriin ja mietimme ystäväni kanssa, että mihinköhän ne jätkät olivat menneet, mihin leffaan. Noh, sitten kuulimme melua ja näimme, kuinka ne kuusi jätkää tulivat leffasaliin. En meinannut uskoa silmiäni ! LEffan aikana jätkät riehuivat hieman (:

Noh, kun leffa loppui, minä ja ystäväni kävimme vessassa ja tiirailimme itseämme peilistä etc. Meillä siis kesti jotain 15 minuuttia, kun jäimme peilin eteen hillumaan. Sitten menimme bussipysäkille (kello oli silloin jtn klo 20) ja odotimme n. kolme minuuttia, ja sitten ne samat jätkät tulivat bussipysäkille ! Suuni loksahti auki, olin aivan ihmeissäni. Noh, kului noin kaksi minuuttia ja jätkät olivat menneet ostamaan karkkia viereisestä kaupasta. Sitten ,bussi tuli. Ajattelin, että "nuo tuskin tulevat bussiin", mutta sitten ne tulivat ! se oli ihmeellistä.

Olen vieläkin ihmeissäni tuosta ^ tapahtumasta, toden totta. vielä, kun nämä jätkät katselevat meitä koulussakin, mua ja ystävääni, hymyillen. olemme siis seiskalle nyt, he ysillä. itse asiassa, olen ihastunutkin yhteen niistä kuudesta jätkästä, ja juuri se, johon olen ihastunut, olen osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Hän selvästikin katselee minua, kun kuljen hänen ohi niin hän kääntyy katsomaan perääni, hän hymyilee, hän on sanonut yhden ihanan jutun minusta ystävällensä (KÄYTÄVÄLLÄ EI OLLUT MUITA ÖHÖM !) jne. En vain voi uskoa. Joskus mietin, miten tuo kaikki on mahdollista, ja miksi juuri nuo jätkät näimme siellä, miksemme joitakin muita. meillä oli tuuria. Joskus mietin, että kohtalolla oli näppinsä pelissä.


Myös mummilleni tapahtuu kaikenlaista. Hän on hyvin viisas, taiteellinen (maalailee upeasti) ja rakastaa luontoa. Joskus, kun hän oli n. 30 vuotias, hän ennusteli korteista, hieman leikkimielisesti. Hän ennusti yhdelle ystävällensä tämän pyynnöstä. Mummini pelästyi, kun huomasi korteista, että hänen ystävänsä mies kuolisi noin kahden viikon päästä. Noh, kaksi viikkoa kului ja saman ystävän mies kuoli... sen jälkeen mummi ei enää korteista ennustellut.


Elämä on ihmeellistä.

Poissa Arminas

  • Addikti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #235 : Toukokuu 11, 2008, 14:10:26 »
Nämä ovat jänniä... Itselleni mitään sen suurempää ei ole tapahtunut, tosin näen enneunia älyttömän usein ihan merkityksettömistä tapahtumista. Mutta sitten kerrran olimme koulun kanssa jossain sanotaan vaikka että kirkon tilassa (en saa millään sen nimeä mieleeni!!!) ja sitten piti mennä paikkaan joka tuntui pelottavimmalta. No, menin sitten yhteen syvennökseen oven viereen ja sain sitten kuulla että sen oven takana säilytetään ruumiita. Ties mikä vaisto túokin oli..
The stories we love best do live in us forever.

Poissa Kleopatra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #236 : Kesäkuu 29, 2008, 23:07:34 »
Mulle on myös sattunut kaikenlaista. Yks päivä aika tässä lähiaikoina oli tosi  pelottava. Se meni näin:

Oli ilta ja olin yksin kotona kaverini kanssa. Olimme laittamassa teetä. Avasin juomalasikaapin oven ja otin mukin itselleni. Suljin kaapin oven. Kaverini pyysi myös mukia. Avasin taas kaapin oven. Sieltä putosi edesmenneen mummoni muki lattialle heti kun sain oven auki. Kummallita siinä on se, että pidämme mukia aina perimmäisenä kaikkien lasien takana. Miten oli siis mahdollista, että se putosi? Emme välittäneet asiasta vaan menimme olohuoneeseen juomaan. Kun kävelin telkkarin ja DVD laitteen ohi, DVDn levyasema pidike mikä hyvänsä aukeni. Se oli karmivaa tosissaan. Kaukosäädin oli kaukana musta ja mun kamusta. Mahdotonta!

Toinen juttu oli myös vähän jännä. Oltiin pienen kaveriporukan kanssa meillä pelaamassa spiritismiä. Istuttiin siinä mun huoneen lattialla ja pelailtiin. Oltiin siis keskelllä huonetta eikä kukaan ollut kalusteiden lähelläkään. Vaatekomeroni ovennupissa roikkui paljon helminauhoja. Ja yhtäkkiä ne alkoivat heilua, kuin joku olisi ohi kävellessään huitonut niitä tai jos joku olisi sisältä heiluttanut ovea. Iiiik karmivaa.

Kolmas juttu jonka tässä nyt kerron, sattui mulle kun olin monta vuotta nuorempi. Näin eräs yö unta, että olin jossain talossa ja katselin äitini kanssa jotain tauluja, joissa oli siniset kehykset. Äiti kääntyi ja sanoi huoneessa olijoille jotakin. Heräsin, enkä välittänyt unesta joskin se jäi kirkkaasti mieleeni, koska oli niin omituinen. Noin puolenvuoden kuluttua, olimme maalla äitini sukulaisten luona kylässä. Menimme joillekkin sukulaisten tuttuken luokse vierailulle. Ja arvatkaas vaan, siellä oli ne samat sinikehyksiset taulut seinällä. Kiiruhdin katsomaan niitä, kun en voinut uskoa silmiäni. Ne ne oli. Äiti tuli myös siihen. Eikä kummllisuudet loppuneet. Äiti kääntyi ja ssanoi huoneessa olijoille jotakin. Käännyin myös ja kas kummaa. Huone oli sielltä suunnasta katsottuna täydellisen samanlainen kuin unessakin. Omituisinta tässä taas oli se, että en ollut koskaan tavannut näitä sukulaisteni tuttuja. Saati sitten käynyt heidän talossaan.

Että semmosta. :)
"En minä pelkää, Harry", "Olen  sinun kanssasi."

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Enneunet ja käsitykset ajasta
« Vastaus #237 : Heinäkuu 01, 2008, 06:20:04 »

Ensin se oli karmivaa, mutta nykyään alkaa vain hymyilyttämään. Tulossa hulluksi kai.

Tuskinpa sentään. Hymyily on merkki siitä, että osaat suhtautua asiaan rennosti. Olet ilmeisesti perinyt äidiltäsi kyvyn. Vältä viinaa ja muita huumaavia aineita, jotta elimistösi pysyy puhtoisena, ja voit siten pitää kykysi. Siitä voi olla sinulle etua elämässäsi.

Nykyään vallitsevan ja hyväksytyn tieteen aikakäsitykseen perustuva maailmankuva, jota ulkopuolelta syötetään, ei ole aivan yhteensopiva kokemustesi kanssa, mutta älä anna sen häiritä.

...

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #238 : Heinäkuu 04, 2008, 19:22:39 »
Minulla ei ole tapahtunut mitään kovinkaan yliluonnollista, mitä nyt joskus kuuluu jotain ääniä, jotka ovat vain jotain ihmeellistä.
Kuitenkin noihin ääniin liittyen haluan sanoa, että pienenä kuulin iltaisin peiton alla miten jokin kuiski nimeäni. Se oli luultavasti harhaa, mutta mieleen se jäi. En siis kuullut niitä kuiskauksia usein, vaan ihan silloin tällöin. Se oli sellainen kirkas, lempeä naisen ääni.

Yhdellä entisellä kaverillani varmaan kummitteli tai jotain. Olin kerran hänen luonaan ja teimme jotain juttua alakerrassa (heillä on siis kaksi kerrosta) kun kysyin kaveriltani, olisko siellä muita kuin me kaksi. Hän vastasi, ettei ollut. Minä sanoin, että tuolta teidän yläkerran aulasta kuuluu askelia ja portin narinaa. (Niillä oli ylhäällä portaiden päättyessä sellainen portti) Hän sanoi, että niitä ääniä kuuluu aina, että ei niistä kannata välittää. Ollessani heillä yötä hän nukahti paljon aiemmin kuin minä. Yöllä minusta kuulosti, että siellä aulassa taas kävelisi joku. Tämä talo oli joku vanhahko sukutalo, muistaakseni 30-luvulta. (?)

Silloin kun mummolani lähellä oleva pappani vanhempien koti vielä oli siellä, minusta oli karmivaa joutua nukkumaan siellä. Se oli ikivanha puutalo, jossa isopappani on kuollut. Juuri sen takia oli niin hirveää nukkua siellä. En tiedä mikä siinä niin pelotti, sieltä ei kuulunut mitään muuta kuin hiirien rapinaa, mutta jokin siellä sai sydämen syrjälleen. Onneksi talo poltettiin toukokuussa ja tilalle tulee joku enoni mökki. Onneksi meidän koti on rakennettu vuonna 2007 niin täällä ei ole pelottavia narinoita, ellei jpoku sellaiseksi laske sitä että oviamme ei ole öljytty ja ne päästävät aina suljettaessa narisevan äänen.
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #239 : Heinäkuu 19, 2008, 14:02:18 »
minä kuulen monesti askelia ja puhetta, kun olen yksin vaarin luona (eli toisinsanoen mökillä) Eikai se mökki kauhean vanha ole, mutta kuitenkin.
Taas tässä kesälomalla jäin yksin aamulla mökille ja ajattelin alkaa lukea. Sitten yht äkkiä alkoi kuulua askelia, ihan niikuin joku olisi kävellyt vintillä, ja kun askeleet loppuivat kuullosti siltä, että joku olisi joko vintillä tai viereisessä huoneessa puhunut jotain. Vaikka ei mikään tv, tai radio ollut päällä ja kukaan muu ei ollut kotona.
olen kuullut askelia ja muuta vanhassa kotitalossammekin, joka oli rakennettu v.53 muistaakseni.

Sitten istuimma mummin kanssa makuuhuoneessa katselemassa tv:tä ja vaari oli keittiössä katsomassa samaa tv:tä. Kuulimme mummin kanssa sellaisen muminalta kuullostavan "kirkaisun". sitten kysyimme vaarilta, että mitä hän oikein tekee ja kerroimme äänestä, muttei hän ollut mitään kuullut. Menimme mummin kanssa katsomaan ovenkin taakse eikä  sielläkään ollut ketään/mitään.

Olen onnistunut "ennustamaan" pikkusiskon kanssa. Kuljimme juuri koululle ja juttelimme yhdestä pikkusiskoni luokkalaisesta pojasta, ja kun tulimme koulun kohdalle niin kappas vaan se poikka oli siellä. Sitten samana päivänä kaupassa sanoin pikkusiskolleni, että osta jäätelöä, niini siitä kulki joku nainen pikkulapsen kanssa ja sanoi: "sitten jäätelöä".  juttelimme ennen kauppaan menoa poliiseista ja muusta lakijutuista kun poliisiauto meni siitä edestämme ohitse.

mielenkiintoista ja karmivaa...
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #240 : Heinäkuu 20, 2008, 17:19:47 »
Viimeisin hassu juttu tapahtui viime yönä. Olen aika monesti nähnyt enneunia, nytkin kävi näin. Olin yhdessä Muumipelissä Kylässä. Tiesin, että taidetaan vetää randomilla ekan päivän pudotettava, joten unissani näin sen olevan minä. Mutta, aamulla katsoessani en ollutkaan tippunut.
(Pelissä oli yö) Seuraava päivä koitti pelissä ja katsoin yöllä lynkatut -ja minut oli lynkattu. (: Kaikki siis tänään ja viime yönä unen näin. (Toki unet oli mitä ihmeellisimpiä, kannattaa kirjoittaa jotain juuri ennen kun alkaa koisaamaan... Näkee niistä unia! Vaikka se ei mitenkään liittynyt kirjoituksiini, että ajelin poljettavalla Jontikalla... xD)
Eikä ole edes ensimmäinen kerta, kun näen yöllä unta, joka toteutuu seuraavana päivänä (paappani muuten tuli juuri Jontikalla pihaan. x)).

~Laku
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #241 : Heinäkuu 26, 2008, 20:52:55 »
//Muokkss, kirjoitin yhden osan lisää, pienensin muita ja muutenkin lyhensin tekstiä//

Minulle ei ole koskaan mitään kovin suuria yliluonnollisia asioita tapahtunut, mutta jotain pientä.
En tiedä kuinka moni tietää riimuennustamisesta / riimuheitoista, mutta mainitsen tässä näin sivukommenttina että osaan ennustaa riimuista. Sen lisäksi:
Netissä yhdellä keskustelupalstalla juttelin yhden tytön kanssa. Kysyin sitten häneltä, haluaisiko hän minun katsovan hänen luonteensa riimuista. (en tuntenut tyttöä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun juttelimme netissä) Hän suostui ja kertoi oman etunimensä pyynnöstäni. Sitten katsoin hänen nimensä kirjain kirjaimelta, muuttaen ne riimuiksi. Tulkitsin riimut ja kirjoitin tytön luonteen hänelle. Ja kun vastaus tuli, olinko osunut oikeaan, hämmästyin. Sillä kaikki oli pitänyt paikkansa. Ainoastaan olin erehtynyt yhdessä asiassa: olin väittänyt tytön ehkä pitävän riimuista, mutta se ei ollut pitänyt paikkaansa. Kaikki muu täsmäsi, näin tämä tyttö minulle kertoi.

Tässä ei taida olla mitään yliluonnollista, mutta vaistoni kertoo minulle kaikenlaista. Jos vaikka olen pyöräilemässä ja satun tulemaan tienhaaraan. Mietin kumpaan suuntaan kääntyä, ja vaistoni kehottaa (esim.) oikealle. Itse päätän kuitenkin mennä vasemmalle, ja jonkun matkaa sitä tietä pyöräillessäni huomaan, ettei se tie vie minnekkään. (vaikkapa vain jonkun omakotitalon pihaan)
Ja silloin kun tottelen vaistoani, teen oikein. Ja aina jos päätän vastoin vaistoani, tulen huomaamaan että olisi ollut viisaampaa totella vaistoani.
Olen myös melko hyvä arvailemaan. Esim. koulussa tunnilla jos opettaja kysyy jotain käsiteltävästä aiheesta, eikä kukaan viittaa, hän nappaa summamutikassa jonkun oppilaan keneltä kysyy. Minä tiedän milloin opettaja aikoo kysyä minulta, minulle tulee vain sellainen tunne. Tänäänkin historian tunnilla kävi näin, vaikken edes katsonut opettajaan, tiesin että hän aikoo vaatia vastausta minulta.

Nämä eivät nyt ole kovinkaan yliluonnollisia asioita, mutta ehkä ihan mainitsemisen arvoisia.. Haluaisin nähdä enemmän yliluonnollisuutta, mutta ehkä minun "sisäinen silmäni" (Professori Punurmion sanojen mukaan) ei ole tarpeeksi sovelias siihen hommaan.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 20, 2008, 16:07:04 kirjoittanut Meew »
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa night eagle

  • ficcikääntäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just found my inner Slytherin
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #242 : Heinäkuu 27, 2008, 18:16:54 »
Minulla on sitten tällainen juttu:

Olin kuudennella luokalla, kun tämä tapahtui.
Olin  yksin kotona illalla, sillä äiti ja isä olivat lähteneet yksien sukulaisten luo iltaa viettämään. Minä itse en sitten  jaksanut lähteä.
Istuin tietokoneen ääressä ja oli jo pimeää. Kello taisi olla yhdeksän illalla. Telkkari oli kyllä päällä voicella, mutta hiljaisella. Lueskelin keskustelupalstalla uusia viestejä, kun kuulin itkua. Aivan kuin vauva olisi parkaissut. Säikähdin tietysti kauheasti. Menin sitten katsomaan näkyykö mitään. Katsoin mikä musiikki video sieltä tuli ja huomasin, ettei ainakaan siinä pitäisi kuulua lapsen itkua, sillä olin joskus ennenkin nähnyt sen videon. Sammutin telkkarin, mutten tiedä miksi ihmeessä.
Menin takaisin istumaan tietokoneen ääreen pienoisessa paniikissa. Hetken oli taas rauhallista, kun kuulin taas ääniä. joku puhui ja liikkui keittiön suunnalla. Menin katsomaan hivenen pelokkaana, mutta huomasin, ettei siellä ollut ketään.
Menin taas takaisin tietokoneen ääreen. Yritin kyllä ajatella järjellä, ettei siellä mitään ole, mutta pelkäsin siltikin hieman. hetken päästä tunsin aivan, kuin joku katselisi minua. Käännähdin sitten katsomaan taakseni, mutten nähnyt ketään. Laitoin nopeasti ikkunan verhot kiinni, soitin äidille ja kysyin, koska he tulisivat. He lupasivat tulla pian, joten sammutin tietokoneen äkkiä ja aloin katsella tv:tä. Minulla oli koko ajan puhelun jälkeen epämukava olo, mutta se katosi heti, kun vanhempani tulivat kotiin.

Sitten oli vielä toinen juttu. Olin taas tietokonella (jälleen kerran, mutta en ollut yksin) ja lueskelin yliluonnollisia juttuja.(sitä minun ei kyllä kannattaisi tehdä, sillä uskon yliluonnolisiin juttuihin) Luin  juuri juttua, jossa kerrottiin jonkun Amerikkalais koulun kummittelusta. Siinä samassa meni sähköt ja tuli aivan pimeää(oli talvi). Menin paniikkiin ja pyysin jonkun tuomaan taskulampun. Hetken päästä isäni sitten tuliki taskulampun kanssa ja uskalsin viimein liikkua. Aika hyvä yhteen sattuma.

-night eagle-
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 27, 2008, 18:33:18 kirjoittanut night eagle »
Slytherin wannabe
Gryffindor fangirl
Rawenclaw in heart
Hufflepuff thanks to sorting hat

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #243 : Heinäkuu 31, 2008, 13:07:45 »
Minulle ei paljoa tällaisia juttuja satu, mutta joka kerta kun päässäni soi joku laulu, joku lähelläni oleva henkilö alkaa laulamaan/hyräilemään juuri tuota samaa laulua. En itse kuitenkaan ole mitenkään ilmaissut, että tuo kappale soi päässäni. Tuntuu jonkinlaiselta telepatialta, vaikken siihen uskokaan...

Olen pari kertaa nähnyt enne unen. Ei kovin merkittävistä asioista. Kerran näin unta, että puin vaatteet päälleni ja aamulla puin ne samat vaatteet kuin unessa. Enkä muistanut unta ennen kuin olin pukenut. Joskus kun tein palapeliä ja kuuntelin musiikkia samaan aikaan, rupesin huomaamattani laittamaan paloja paikalleen musiikin tahtiin. Kummallista tässä oli se, etten katsonut yhtään paloja, laitoi ne vain paikoilleen.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Mantikori

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #244 : Elokuu 01, 2008, 15:38:08 »
En löyda edellista viestiani tasta aiheesta, minnehan se on mennyt? o.O

Mutta, kuitenkin. Tuli mieleen noista "taikuus" systeemeista, etta minullekkin on monesti sattunut tuollaisia pikkujuttuja. Nama kaikki ovat luultavasti puhdasta sattumaa, mutta joskus on kiva ajatella, etta osaa jotain erikoista.
Ensinnakin, voitaisiin nain leikkisasti sanoa, etta osaan ohjailla hieman kanssaihmisteni ajatusten kulkua. Jos vaikka on joku juttu, joka kaverini pitaa muistaa, mutta se on sellainen, etten siita itse kehtaa huomauttaa. (En keksi esimerkkia, mutta kai te kuitenkin tajuatte), ajattelen oikein voimakkaasti, vaikkapa tyyliin " Perhana vie, yrita nyt muistaa se!" niin melkeinpa heti kun olen manannut mielessani, kaverini muistaa asian, vaikka ei ollut aikaisemmin sita muistanut. ( " Ai niin! Nyt ma muistan mita mun piti ostaa!" ) Tama juttu toimii myos toisinkin pain, jos en missaan nimessa halua, etta joku muistaa jotain tiettya asiaa, kyseinen ihminen ei 100% varmuudella muista sita, vaan muistaa sen vasta esim. illalla. Tata kaytin pienena erittain paljon silloin kun halusin valttya tylsilta paikoilta ja etteivat ihmiset muistaisi minun noloja juttujani. Katevaa. :D

Olen myos huomannut, etta kun tahdon aivan valttamatta sataa vetta, vetta myos sataa sina paivana. Poikkeuksetta. Pienena minulla oli tapana tanssia sadetansseja ennen tylsia grillijuhlia. Vihasin niita. Ja eikos minun pikku sadetanssieni jalkeen satanutkin vetta, ja grillijuhlien sijaan pidettiin lastenkekkerit turvallisesti sisatiloissa. >xD
Tamakin juttu toimii toisin pain. Jos minulla on joku tarkea juttu koneella ja rupeaa ukkostamaan, (ukkosellahan ei konetta voi kayttaa), hoen paani sisassa " Mene ohi! Mene ohi!" ja arvatkaa meneeko ukkonen ohi? :D Kerran kavi melko jannasti, etta kerran ukkosta manatessani, huomasin, ettei meidan talojemme  ylapuolella ollut tummia pilvia lainkaan, mutta ymparilla oli ihan kunnon ukkospilvet. xD Tuo oli jo muuten aika mielenkiintoista.

Minullekin on myos sattunut naita "ihmepelastumisia". Kerran seisoin laiturilla, josta oli ihan suht. pitka matka veteen. Sitten mina jotenkin horjahdin ja ihan varmasti putosin laiturilta. Saikahdin ihan alyttomasti ja laitoin silmani kiinni. En kuitenkaan pudonnut, koska seuraavaksi seisoin taas laiturin reunalla, mista olin hetki sitten "pudonnut". Luultavasti vain kuvittelin tilanteen, koska pelkaan korkeita pudotuksia ja kuvittelin putoavani, mutta en kuitenkaan siis oikeasti pudonnut.

Poissa Minevra

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Avril- ja Potter- fani
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #245 : Elokuu 05, 2008, 11:47:37 »
Hahaa, mullekin on käynyt semmosia hauskoja yhteensattumia:
Olin joskus monta vuotta sitten kaverini luona koulun jälkeen ja hänen isosiskonsa, joka oli silloin kuudennella luokalla, odotti että leivät hyppää paahtimesta. Hänellä oli kiire johonkin tai todella kova nälkä koska hän alkoi hakkaamaan pöytää ja hokemaan leiville: "Ala tulla jo!" Sitten kun hän oli sanonut sen yksi tai kaksi kertaa, leivät ponnahtivat paahtimesta. Eikä tässä vielä kaikki: Pari vuotta myöhemmin, kun minä ja kaverini olimme jälleen koulun jälkeen heillä, ja kaverini toinen isosisko oli silloin kuudennella luokalla, hänelle kävi täsmälleen samoin kuin isosiskolleen. Siitä keksimme kaverini kanssa että "Leivänpaahtimet tottelevat kuutosluokkalaisia!" No, tänä kesänä kun olen nyt menossa kutoselle, minullekkin kävi kamoin, kun aloin hakkaamaan pöytää näläntuskissani, ja leivät hyppäsivät 8D
"Voi Harry", Hermione sanoi väsyneesti, "Koko juttu on pelkkää potaskaa. "

Kuoleman varjelukset, sivu 453

Poissa Valkovuokko

  • Orjuutettu kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • And give the kids a show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #246 : Elokuu 05, 2008, 11:59:30 »
Useimmiten tunnen jos joku toinen ihminen on samassa huoneessa kanssani tai seisoo takanani. Ja jos asuntomme on kokonaan tyhjä, tunnen senkin. Se on todella outoa, en tiedä onko muilla näin.

Lisäksi kuvittelin pienenä että pystyn ohjaamaan tuulta :D Eipä se oikein onnistunut.

//palladiini kirjoitti että sanoo usein kaverinsa kanssa täsmälleen samat asiat yhtä aikaa. Minullekin on käynyt niin monesti. :D
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2008, 13:21:09 kirjoittanut Valkovuokko »
Can't you see the way she's crying,
well that's what keeps her trying.
If you want to keep the girl for as long as you live,
just break it apart her heart.

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #247 : Elokuu 05, 2008, 16:26:35 »
Minulle käy usein niin, että kun juttelen parhaan ystäväni kanssa mesessä, olemme molemmat kirjoittamassa yhtäaikaa samaa asiaa. Jotain ihan pientä kommenttia tai jotain... en nyt oikein osaa selittää mutta se on toisinaan todella uskomatonta miten ajattelemme samaa asiaa ja olemme tehneet samoja asioita tms. Ystäväni ei asu edes Suomessa, vaikka suomalainen onkin. Ja asui vielä muutama vuosi sitten Suomessa ja ennen muuttoaan olin hänen kanssaan samalla luokalla melkein seitsemän vuotta. Nyt muutosta -ja samalla siitä kun viimeksi näimme- on melkein kolme vuotta. (pientä taustatietoa tähän väliin). Näemme hänen kanssaan myös saman tapaisia unia joita kutsumme "tulevaisuus jaksoiksi". Sillä niiissä esiintyy aina samoja ihmisiä. Minä ja ystäväni ja lisäksi "poikaystävämme" jotka ovat aina molempien unissa saman näköisiä. Niin ja kummallakaan meistä ei edes oikeasti ole poikaystävää. Lisäksi varsinkin minulla on usein unissamme lapsi. Tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta ja sitähän se onkin. Mutta kyllä minä luotan ystävääni ja uskon, että hän on nähnyt unet joista kertookin. :)
näiden unien lisäksi, olemme molemmat kiinnittäneet samat sanat seinälemme. Eräänlaisen sanonnan. Ja vielä tietämättä että myös toinen on laittanut kyseisen lausahduksen seinälleen. Meinasimme molemmat pudota penkiltämme kun tästä sanonnasta tuli puhetta ja ilmeni että molemmilla lukee se seinällä :)

lisäksi täytyy vielä mainita, että olen hämmästyttävän hyvä arvaamaan. yhtäkkiä minulle tulee tunne että (esimerkiksi) puhelimeni soi. Lähden huoneeseeni puhelimen luo ja kun olen sen vierellä se alkaa soimaan. ja toinen esimerkki: jos meille on tulossa vieraita sanotaan vaikka puolen tunnin päästä. Sitten he ovatkin hieman myöhässä tai vaikka ajoissakin. Saatan yhtäkkiä sanoa muulle perheelle että nyt he tulevat. ja kun joku menee tarkistamaan asian ikkunasta niin muutaman sekunnin kuluttua auto kaartaa pihaan. olen lähes aina oikeassa. näitä esimerkkejä minulla on loputtomiin. myös sellaisia että olen vaikka hukannut muun porukan kaupasta ja etsin heitä niin sitten yhtäkkiä teidän että kun menen tän hyllyvälin loppuun ja katson vaikka vasemmalle niin näen heidät. tai kun koirani katoaa näköpiiristä niin hetken keskityttyäni tiedän että se on jossain lähellä ettei tarvi huolestua. se on joko haistelemassa tai tarpeillaan tässä lähellä ja näkee minut. sitten kun vain odotan hetken niin koira loikkii jostain esiin. nämä ovat todella outoja juttuja. mutta joskus tosi hyödyllisiä!

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #248 : Elokuu 16, 2008, 20:46:17 »
Eli tätä on hyvin vaikea selittää, mutta silti tämä asia on askarruttanut minua kovin. Eli periaatteessa näen tulevaisuuteen. Se tässä nyt kuulostaa todella omituiselta, eikä se olekaan mitään ennustamista tai mitään. Kun siis, en muista uniani aina, olkoon ne kuinka outoja hyvänsä. Mutta kun joku hetki tulee, mitä en ole kokenut aiemmin tai mitään, tuntuu siltä kun olisin katsonut sen tapahtuvan jo aiemmin, vaikkei sitä todellisuudessa ole ikinä minulle tapahtunut. Näen uniani niin, että katson sivusta uneni, aivan kuin elokuvana, eikä edes riipu siitä olenko unessa vai en, aina se on näin. Eli tuntuu, jonakin hetkenä, että olisin nähnyt sen hetken aiemmin. Pelottava tunne, ja minusta kuitenkin tuntuu, että minun pitäisi nähdä unia siitä, eihän se muuten voisi olla mitenkään mahdollista. :S Minusta myös tuntuu usein, että niiden hetkien jälkeen (silloin kun tuntuu että olisin ollut siinä hetkessä aiemminkin, eli déjá vú) olisin kokenut hetken juuri unessa. Yrittäkää nyt ymmärtää minua. :D

Juuh, ja tämä on ainoa hieman hassu yhteensattumamötikkähommeli, että näin. :)
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #249 : Elokuu 20, 2008, 19:14:41 »
Eli tätä on hyvin vaikea selittää, mutta silti tämä asia on askarruttanut minua kovin. Eli periaatteessa näen tulevaisuuteen. Se tässä nyt kuulostaa todella omituiselta, eikä se olekaan mitään ennustamista tai mitään. Kun siis, en muista uniani aina, olkoon ne kuinka outoja hyvänsä. Mutta kun joku hetki tulee, mitä en ole kokenut aiemmin tai mitään, tuntuu siltä kun olisin katsonut sen tapahtuvan jo aiemmin, vaikkei sitä todellisuudessa ole ikinä minulle tapahtunut. Näen uniani niin, että katson sivusta uneni, aivan kuin elokuvana, eikä edes riipu siitä olenko unessa vai en, aina se on näin. Eli tuntuu, jonakin hetkenä, että olisin nähnyt sen hetken aiemmin. Pelottava tunne, ja minusta kuitenkin tuntuu, että minun pitäisi nähdä unia siitä, eihän se muuten voisi olla mitenkään mahdollista. :S Minusta myös tuntuu usein, että niiden hetkien jälkeen (silloin kun tuntuu että olisin ollut siinä hetkessä aiemminkin, eli déjá vú) olisin kokenut hetken juuri unessa. Yrittäkää nyt ymmärtää minua. :D


Joo taidan ymmärtää mitä ajat takaa. Déjá vú:t ovat tosi pelottavia aina välillä! haluasin tietää mikä ne aiheuttaa :) ja miksi! :P rakastan tämmöisten asioiden pohtimista :)

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #250 : Elokuu 21, 2008, 12:33:01 »
Lainaus
Joo taidan ymmärtää mitä ajat takaa. Déjá vú:t ovat tosi pelottavia aina välillä! haluasin tietää mikä ne aiheuttaa :) ja miksi! :P
Minä olen ainakin ymmärtänyt, että Déjá vú:t aiheutuvat siitä, että toinen aivopuolisko rekisteröi tapahtuman hitaammin kuin toinen. Tällöin tavallaan kokee sen asian kaksi kertaa peräkkäin ja niin lyhyen ajan kuluessa, että ei ehdi tajuta sitä -> syntyy illuusio, että olisi kokenut saman joskus paljon aikaisemminkin (niinkuin ehkä tavallaan onkin, ihan pieni hetki sitten^^). Yleensä sen kokee silloin kun on väsynyt, mutta väsymys ei ole välttämättömyys Déja vú:n kokemiselle :)

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Heliodora

  • haihattelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #251 : Elokuu 31, 2008, 15:09:10 »
Näin pienenä joskus pari enneunta, tosin ne luultavasti olivat vain sattumia. Samoin Déjá vúita tulee usein, ne aiheuttavat inhottavia väristyksiä, uh. Ja on minulla muutamia muitakin tälläisiä "yliluonnollisia kokemuksia".

Mummini kertoi minulle viimeksi kun olimme soutelemassa tälläisistä jutuista. Hänen äitinsä näki kuulemma aaveita mökin läheisessä metsässä. Mummi taas aavistaa jotain, kun joku hänen läheisensä on kuolemassa tai hänelle tapahtuu jotain pahaa. Se ei ole kuulemma yhtään kivaa, vain inhottavaa ja pelottavaa.

Karmein tarina oli kuitenkin se, kun mummi ja kaksi hänen siskoaan olivat menossa vintille eräänä iltana ollessaan pieniä, ja heidän ukkinsa oli kuolemassa, he kaikki kolme kuulivat kirkonkellojen soivan. Ihan keskellä iltaa, eikä ne olisi edes voineet kuulua sinne asti, jos kylällä olisi soitettu. Vieläkään he eivät tiedä, mitä se oli, pilailiko joku heidän kanssaan vai mitä. Äkkiä he vain juoksivat silloin alas, kun säikähtivät niin kovasti. Hui. :P

Vanhat tarinat ovat kyllä aika mielenkiintoisia, en minäkään tiennyt, että suvussani on tuollaisia taipumuksia :)
for every lie I unlearn I learn something new
I sing sometimes for the war that I fight
'cause every tool is a weapon - if you hold it right.

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #252 : Lokakuu 17, 2008, 12:16:02 »
Pienenä, syntymäkodissa asuessani ikkunastamme näkyi korkea luostari. Joka ilta, oli pimeää tai ei niin pimeää, katselin ikkunastani ulos. Katselin luostaria, jossa liikkui valkeita ja kirkkaita hahmoja. Ne olivat ihmisen kaltaisia ja vanhempani ja siskonikin näkivät ne. Kerran jopa menimme katsomaan koko perheen kanssa sitä luostaria. Se oli kyllä jännä kokemus ja ne hahmot saattoivat olla ihan enkeleitä, kun ne kerta luostarilla käyskentelivät. x)) Luostarilla ollessamme emme kuitenkaan nähneet niitä...

Hassu yhteensattuma. Joskus pienempänä sisareni kyseli minulta kysymyksiä ja kirjoitti puolestani ystäväkirjaan. Seisoin jonkun kumman takia pöydällä, ja sisareni kysyi juuri kysymyksen: "Mitä inhoat eniten?". Minä tietty rojahdin alas pöydältä ja sanoin: "Että sattuu!" xD

Minulla on myös toinen hassu yhteensattuma. Eräänä päivänä olin siskolleni tosi vihainen (jos joku tahtoo tietää, niin siksi koska hän ei päästänyt minua koneelle... xD). Olin muistaakseni piirtänyt juuri ja ottanut pöydältä viivottimen käteeni. Käänsin viivotinta hitaasti - ja kun olin kääntänyt sitä, televisio ja tietokone sammuivat. Ajattelin, että sammutin ne tahdon voimalla, koska tahdoin tietokoneelle - siskohan ei voinut olla siinä kun se sammui! Ja tiedättehän, taikakalut vahvistavat taikuuden määrää ja käänsin juuri sitä viivotinta... :))

Meidän vessamme on karmiva. Vessan lukko on mennyt rikki ja joka kerta mennessäni vessaan, ovi ei avaudu heti vaikka kiskoisi kuinka: tuntuu että joku vetäisi siitä. Kun ovi vihdoin avautuu, ovenkahva jää alaspäin, eikä sitä saa enää ylös. Vessamme on muutenkin karmiva: joka kerta katsoessani esim. siihen kamalaan ovenkahvaan, näen kirkasta sinistä valoa, joka ei voi tulla oikein mistään. Se ovenkahva on siis jotenkin pelottava, älkäähän naurako. :S

Eräänä päivänä kävelin mäkeä alas. Nainen tuli vastaan ja kääntyi kulman taakse. Mutta perässä tuli mies, joka ei kävellyt kovin nopeasti. Vilkaisin taivaalle, jossa oli lintuparvia. En katsonut edes kauaa taivaalle, mutta silti mies oli kadonnut mystisesti kun käänsin katseeni alas. Mies ei voinut olla ehtinyt n. sekunnissa tai kahdessa ylös, koska käveli aika hitaasti ja oli vähän matkan päässä mäen yläosasta. En usko myöskään, että mies olisi kääntynyt vasemmalle, josta pääsi erääseen taloon sisälle, sillä en ollut kuullut oven pamahdusta. En ollut kuullut oikeastaan mitään. Miksi mies olisi juossut pensaiden läpi autotielle tai vasemmalle, talon vieressä olevaan pöheikköön? Lisäksi olisinhan kuullut pensaiden kahinaa... Koko mäen alas asti tuli kylmiä väreitä, mutta alhaalla ne loppuivat. Mikä aave. O__O

On minulle tietty sattunut näitäkin hassuja yhteensattumia, että olen ajatellut samalla tavalla sisareni kanssa, tai päässäni on soinut sama biisi ja sama kohta kuin siskolla. Mahtaa olla telepatiaa? :P Ja joskus myös olen sanonut jonkun kanssa samaan aikaan täysin saman jutun. Osaan myös ennustaa. :P Joka kerta vaihtaessamme luokassa paikkoja, minä arvaan kenen viereen kukakin joutuu. Kerran vaihtaessamme paikkoja ryhmiin, minä arvasin, että meidän ryhmämme on keskellä luokkaa, arvasin missä kohdassa ryhmäämme minun pulpettini tulee olemaan, ja arvasin täsmälleen ketkä ryhmääni tulevat ja missä kohdassa ryhmää heidän pulpettinsa tulevat olemaan. Tämä oli todella ihmeellistä ja säikähdin pahasti: minä näin ihan oikeasti tulevaisuuteen. Melkein joka kerta paikkoja vaihtaessamme arvaan ainakin oman parini tai muiden pareja. Myös monta kertaa arvonnoissa arvaan sen voittajan tai ainakin melkein. Osaan silloin tällöin ennustaa myös muita asioita ja pidän tästä taidosta. :))

//Ai niin, ja tämä liittyy ennustamiseen myös. Kokeissa, kun minulla on kaksi vaihtoehtoa mitä voisin laittaa vastaukseksi, ajattelen aina ensin oikeaa vastausta, mutta valitsenkin väärän. Yleensä aina jos pitää arvata jotain, käy samoin. Minä sanoisin niin, että ennustan oikean vastauksen, mutta en luota ennustukseeni. Tämä on aina ihan äärettömän ärsyttävää ja toivon, että edes joskus luottaisin niihin "ennustuksiini". -.-
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2008, 20:02:56 kirjoittanut Celestial »
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #253 : Lokakuu 17, 2008, 17:50:22 »
Lainaus käyttäjältä: Fiona Daw
Lisäksi CD-levyt pelleilevät jotenkin kanssani. Minusta on alkanut tuntua, että Vähintään joka toisella omistamallani levyllä omasta mielstäni sen levyn paras kappale on numero seitsemän.
Hassua, itselläni on tuo ihan sama asia! Suosikkikappaleeni levyillä ovat hyvin usein seitsemänsiä.

Ohhoh :O

Uskotteko minua, uskotteko, kun sanon että lempilevyni paras kappale on numero seitsemän? :D Olen saanut levyn isosiskoltani. Siinä on artistin Yanni musiikkia. Siskollani on useita Yannin levyjä, joista hän on valinnut parhaat ja polttanut ne uudelle levylle. Ja joista lempparini on siis seitsemän...!
Tämä oli jotenkin... päivän piristys :D Oikeasti, tosi hauskaa huomata tuollainen juttu.
Muita hassuja yhteensattumia tai yliluonnollisia kokemuksia minulle ei ole sattunut, muita kuin tämä juttu. Seiska on kiva numero :D
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

tuppi

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #254 : Lokakuu 25, 2008, 09:29:42 »
Minulle ei ole tapahtunu hirveesti yliluonnolisia juttuja vaan pari esim,olin jtn 8v kun kävelin meidän tien varresta kotiin yksin sellasta tietä pitkin joka menee metsän läpi.Kävelin siinä vähän aikaa ku sitte rupesin viheltelemään sotkan mainoksen tunnaria.Hetken päästä alko kuulua metsästä hevosen laukkaa,mutta kun lopetin viheltämisen ei kuulunu mitään.Sitte rupesin vaan viheltelee lisää kun taas se ääni kuulu.Juoksin sitten loppumatkan kotiin.Ei mulle oo muita ihmeellisyyksiä oo tapahtunu.

Poissa Kerberos

  • Ylimääräinen pää
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Life sucs and then you die.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #255 : Lokakuu 25, 2008, 14:37:31 »
Joskus minulla oli mielessäni jotain muutakin, mitä piti laittaa tänne, mutta kun en muista enää mitään, niin kerron eilisestä.
Oli siis kaverini synttärit ja katsoimme porukalla 'kauhu'-leffoja. Niistä ensimmäinen oli kuitenkin oikeasti aika pelottava, ja sitä katsoessamme oli juuri eräs jäänittävä kohtaus menossa (katsoimme DVD-laitteella) kun digiboksi meni itsestään päälle, niin että elokuva katkesi ja alkoi tulemaan ihan tavallista ohjelmaa. Aluksi naureskelimme ja katsoimme kuka istui kaukosäätimen päällä, mutta kaukosäädin ei ollut lähelläkään meitä, vaan pöydällä, monen metrin päässä. Kaverini sanoi, että se saattoi johtua siitä, että hänen siskonsa oli tallentamassa jotain elokuvaa telkkarista, mutta kun tämä tapahtui useita kertoja peräkkäin. Sitten otimme boksin johdot pois seinästä, eikä tätä enää tapahtunut. Kun aloimme katsomaan seuraavaa leffaa, kävin vessassa ennen kun elokuva varsinaisesti alkoi, ja kun avasin hitaasti oven, kuului juuri telkkarista se WB:n 'tunnus' musiikki, ja kun sain oven auki, huomasin, että kaverini kissa istui pontön kannen päällä ja säikähdin aikalailla :) Se ei ollut mitenkään varsinaisesti yliluonnollista tai mitään, mutta oli se huvittavaa.
Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä, ja siihen on aikaa koko päivä.

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Saattaa kuulostaa tyhmältä ja muuta...
« Vastaus #256 : Lokakuu 25, 2008, 18:28:51 »
itselleni on käynyt näin.

Vaarini oli todella rakas minulle. Hänellä todettiin syöpä, ja hän joutui sairaalaan. Tällöin kaikki olivat raskasmielisiä. minä en. Tuntui hyvältä. Mutta eräänä lauantaina, menimme veljeni kanssa kaverillemme yöksi. En pitänyt ajatuksesta, että velikin tulee. Sitten aloimme nukkumaan. Olin puoli unessa, kunnes sitten heräsin. Tuli sellainen olo että nyt tapahtuu jotakin. Tulin kamalan pelokkaaksi. Seuraavana päivänä kuulin että vaari oli kuollut yhden aikoihin yöllä - samaan aikaan kun heräsin.

Kävimme samalla kaverillamme yökylässä - mammani mursi kätensä kaatuessaan mäkeen viedessään pyykkejä.

Käimme taas samalla kaverillame, ja mummimme joutui jalka leikkaukseen koska polvi oli reistaillut.

// Tein kerran 'Henkiheilurin' joka roikkui sormestani. laitoin siihen siis lenkin. Ja kuvittelin mielessäni: "jos heiluri heiluu eteen, tarkoittaa kyllä. Sivulle, ei." Kun kysyin mielessäni, onko täällä joku, heiluri alkoi liikkumaan, "Kyllä" suuntaisesti. Kysyin, oletko paha, "Ei". Tämä oli siistiä. Kysyin, Oletko sukulaiseni?, "Kyllä". Vaariko... ootko sä vaari? "Kyllä". Kyllä sydän hypähti onnesta. Tämä voi olla jotakin ihmeellistä, tai sitten yliluonnollinen vaariin yhteyden otto. Se toimi vain parin päivän ajan, ja yhteys katkesi. Telepatiakin toimii.
Pleikka ohjain. Sanoin veljelleni "Jos tämä heiluu eteenpäin, se on kolmio tai äksä. Jos sivuttain, neliö tai ympyrä. Mieti jotakin näistä." Pikku veljeni laittoi silmät kiinni, ja kuvitteli jotakin näistä kuvioista.
Heiluri heilui ensin eteen, sitten sivulle. Kysyin "Ajatteliksä äksää, ja sitte ympyrää." Kyllä. Se toimi!

En ymmärrä miten tämä voi olla näin mutta ¤ ¤ ¤              !  

Ja tämä heiluri, se vastasi kysymyksiini. Aina oikein. Se riippui sormessani, koska siinä oli lenkki. Miten selitätte? =)

Olen huomannut että yksin ollessani kuten sanoin, saattaa minulla olla psyykkisiä kykyjä: Pystyn liikuttamaan vaikkapa sohvan reunalla olevan kaukosäätimen putoamaan, jos en ajattele liikaa. Ja valojakin saan hiukan häirittyä =) Tämä nyt vain on... näin,.....

Nämä ovat pelottavia!
// Ja desa vuut ovat kivoja =). Olin mummilla yötä, kun aloin jo nukkumaan ,heräsin. Katsoin ikkunan taakse, jossa oli pienen pieni metsä, ja siellä oli niinkuin Ankeuttaja, mutta väärillä väreillä. Se "Hohti", ja oli valkoinen. Sillä oli musta suu, iso ammottava aukko. Sitten se katsoi minuun, ja säikähdin totaalisesti. Sitten räpäytin silmiäni. Poissa. Ja viimeiseksi, kun olin saunalla, sytyttämässä sitä, saaan aina sellaisia "Pelko" kohtauksia. Alkaa vain pelottamaan. ja kun tulin pois, olin menossa takaisin yläkertaan, katsoin että joku mies oli takanani, iso pitkä ja leveä, valmiina hyökkäämään, mutta se olikin iskän haalari, joka roikkui katossa.

Kerran näin liiterimme yläpuolella lentelevän 3 jalkapallon kokoista jalkapalloa, jotka hävisivät kuin olisivat menneet ilmassa olevasta aukosta. Sillalailla, hassusti =) Välillä tuntuu kuin joku katsoisi minua selkään, kun käännän päätäni, se ei lähde pois, enkä nytkään uskalla lähteä pois, koska pelottaa =D mutta jääkaapissa on hamppari! jos nyt uskaltaisi...
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 25, 2009, 21:03:29 kirjoittanut Affu »
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Satsuma

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #257 : Lokakuu 25, 2008, 20:18:27 »
Mulle on sattunu joitain vähän outoja juttuja, ja olen myös kuullut outoja asioita. Kesällä serkkuni kuvasi, kun olin uimassa. Veli siinä vieressä sitten selosti "nyt on perjantai 13 päivä ja kohta, aivan kohta, tuolle käy jotenkin huonosti!". En ite ollut tästä selostuksesta yhtään tietoinen, ja oli kulunut ehkä sekunti tai kaksi, kun veljeni oli tuon sanonut, kun jo hyppäsin järvestä ja kiljuin, että mulla on elohiiri silmässä. Ja kaikki tämä on videolla todistettuna. Ei tää nyt mitenkää sillee pelottava juttu ole, jännä vaan.

Sitten yhesti olin kesällä serkulla yötä ja meillä oli aikomuksena mennä yhelle kodalle päivällä. Serkkuni kerto aamulla, että oli nähny unta, että sinne kodalle oli tullu iha pöljänä halkoja. Me sitten ei aateltu siitä mitää, otettii halkoja matkaa (koska siellä ei yleensä halkoja ole) ja lähettii kodalle eväät mukana. Sitten kun saavuimme kodalle, siellä oli ihan tajuttomasti puita!

Ja kaverini sitten kertoi minulle, että hänen mumminsa oli yhesti ollut nukkumassa (asui silloin vielä yksistään vanhassa talossa). Sitten kun se oli yhessä vaiheessa yötä herännyt ja katsonut ovelle, se oli lähteny aukeamaan ja sieltä ovesta oli tullut joku valkea hahmo. Sitten sen mummi oli sulkenu silmänsä, että se näkee varmaan harhoja, mutta kun se oli avannu ne uudestaan, hahmo oli tuijjottanut tätä suoraan hänen naamansa yläpuolelta. Ja hänen mumminsa myös kertoi, että se hahmo oli ihan samannäköinen kuin naapuri oli ollut.

Sitten kummitätini kertoi, että silloin kun pappa oli kuollut sairaalassa, hän oli nähnyt papan kotonaan, ja sitten yhtäkkiä katoavan. Samoin serkkuni näki kerran kuolleen kissansa kävelevän talon nurkalla ja yhtäkkiä katoavan.

Ja kun kuulin, että mummini on joutunut sairaalaan ja oli siellä koomassa, niin yhtenä yönä näin unta, että mummi kuolee. Ja aamulla kuulin, että mummi oli kuollut. Ja samoin kun kummitätini kuoli aivan yllättäen, minulla oli koko päivän ollut koulussa ja kotona sellainen olo, että nyt on sattunut jotain kauheaa jollekkin sukulaiselle. Sitten illalla kummisetäni soitto, että kummitäti oli kuollut.

Ja meillä kotona aukeilee ovet itsestään. Oma oveni on tosi usein päivällä auki, kun tulen koulusta, vaikka oon muistanu, että laitoin sen kiinni. Kerran kotiin tullessa meillä oli myös ulko-ovi ihan levällään, muistin varmasti, että olin laittanut oven lukkoon lähtiessäni, ja kun tulin takaisin, ovi oli auki, ihan levällään. Tarkistin sitten pikaisesti talossa, onko mitään viety tms. Muutenkin ovet aukeilee täällä helposti.
Myös tavaroillani on tapana katoilla, varsinkin kun olen yksin kotona, eikä kukaan siis ole voinut siirrellä niitä. Usein etsin esim. penaalia tai kännykkää. Muistan aina kristallin kirkkaasti, että jätin sen esim. keittiön pöydälle, mutta koskaan se ei ole siinä, kun katson. Sitten se yhtäkkiä on siinä taas! Ja vaikka katon ihan joka puolelta siitä paikasta, johon esineen laitoin, niin se häviää siitä hetkeksi ja ilmestyy taas.

Kerran myös kaverilleni ja minulle kävi silleen, että olimme kävelemässä johonkin ja kun tulimme takaisin, tiellä oli luu, ihan kunnon, verinen ja vielä lihaisa luu. Ja se ei varmasti ollut siinä silloin kun kävelimme siitä!

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #258 : Lokakuu 29, 2008, 17:37:47 »
Itselleni on sattunut todella vähän mitään outoja juttuja, mutta voisin kertoa joistakin mieleenpainuvimmista tapauksista.

Maanantai-iltana jäin katsomaan televisiota olohuoneeseemme. Televisio on aivan ikkunan vieressä ja yhtäkkiä säikähdin aivan hirveästi, sillä näin ulkona, n.10 metrin päässä parin metrin korkeudessa maasta jonkinlaista salamointia. Kukaan muu perheestäni ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja koska itse reagoin suht hätäisesti ukkoseen, niin olin jo kysyä, että ukkostaako ulkona, mutta pidin suuni kiinni kun mitään ei kuulunut (ja miksi tähän aikaan enään ukkostaisi?).

Toinen hassu juttu tapahtui pari päivää sitten myöskin. Luin erästä fantasiaa käsittelevää kirjaa ja olin aukeamalla, joka käsittelee aavelaivoja. Keskellä aukeamaa on piirretty kuva laivasta ja kuvateksti, jossa kerrottiin jostain liekistä (muistaakseni), joka ilmaantuu mastojen väliin ylös. En muista tarkalleen mitä siinä luki, mutta lukiessani kuvatekstiä kuvaan ilmestyi kirkas sininen pallo mastojen väliin. Luettuani kuvatekstin loppuun siirsin katseeni palloon ja se katosi heti..sekä vastasi täydellisesti kuvatekstin kuvailua.

Olen pari kertaa säikähtänyt (olen kovin säikky) kovastikin kun sisällä vierelleni on ilmestynyt nyrkkiä paljon isompi, suht kirkas pallo, joka on kadonnut muutaman sekuntin kuluttua. Näihin tapauksiin ei liity mikään lampun valon tuijottelu, sillä huoneessani ei ollut mikään valo edes päällä :D

Yksi omituisimmista kokemuksista tapahtui viime vuoden kesällä kun olin yksin kotona. Meillä ei ovet liiku itsestään, mutta olohuoneemme toinen ovi, joka oli vähän raollaan avautui itsestään ja narisi. Toisesta oviaukosta kuului putoavan vettä, mutta mitään ei näkynyt lattialla. Sitten kun ovi oli tarpeeksi avautunut, niin olohuoneeseemme tuli ihan järkyttävä, iso ja ihmeellinen ötökkä, jollaista en ollut koskaan nähnytkään. Heitin sen päälle muovisen rasian, koska en olisi uskaltanut tehdä sille mitään...

Hmm mitäs vielä? Joskus mieleeni "putkahtaa" ajatuksia jostain ikävästä, onnettomuuksista. Esimerkiksi 19.4 (jos päivä on oikein) istuin päivällä bussissa ja mieleeni putkahti ajatus vakavasta bussiturmasta, joka koskettaa suomalaisia. Samana päivänä tapahtui se Espanjan bussiturma..

Poissa Arminas

  • Addikti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #259 : Marraskuu 15, 2008, 18:10:22 »
Tulipa mieleen että monta vuotta sitten pelasin kaverin kanssa jotain Potterlautapeliä (en muista mitä) ja siinä arvottiin että mihin tupaan kukin kuului. Teimme niin, että laitoimme kortit kuvapuoli alaspäin pöydälle ja valitsimme niistä jonkun. Lempituani oli silloin ylivoimaisesti Luihuinen.  Miten ollakaan, vähän aikaa niitä kortteja kateltuani osasin valita sen, mikä on luihuisen. Tämä ei siis tapahtunut kerran tai pari, vaan todella monta kertaa. Pari kertaa kokeilin huvikseni ja osasin jopa sanoa mikä tupa muissakin korteissa on O.o En siis todellakaan nähnyt kortteja.  Jossain vaiheessa tämä "kyky" hävisi. Ja se tapahtui samoihin aikoihin kun aloin pitää niitä tupia samanarvoisin . Outoa, mutta mielenkiintoista.
The stories we love best do live in us forever.

jedisoturi

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #260 : Toukokuu 17, 2009, 21:06:42 »
Itse heräsin yhtä yönä siihen kun kelloradioni sekoili. Se alkoi soittamaan rauhallista viulu musiikkia keskellä yötä. Outu kapine. Revin johdon seinästä ja sen jälkeen se soi vielä noin 2 sekuntia ja sammui. Aamulla johto oli taas seinässä :O

Poissa Sieppeli

  • Käppyrällä viihtyvä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tuhisija
  • Pottermore: ThornSky164
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #261 : Toukokuu 18, 2009, 09:23:13 »
Minun on nyt pakko kertoa vielä tämmöinen tuore, ehkä vain hassu yhteensattuma, mutta kumma silti: Olimme pelaamassa tuossa lauantaina ja lauleskelimme pukkarissa ennen peliä suomen edustusviisua euroviisuihin, ja sitten vähän niitä muitakin joita tiesin, esimerkiksi Moldovan ja Venäjän kappaleet. No, meni joku puolituntia ja meidän piti mennä alkulämppäämään saliin ja huomasin vieläkin hyräileväni Lose controlia - vihaan sitä kappaletta. Siinä samassa sanoin kaverilleni: "No voi vitsi! Nyt tää Lose control soi päässä, just näin ennen peliä! Jos myö nyt hävitään suomella ei oo mitään mahiksia euroviisuissa!" Ja sanoin sen kohta kaverini äidillekin. Ja arvatkaas miten kävi? Mehän hävisimme 4-0, onneksi en ollut maalilla. Muistin "lupaukseni" vielä yölläkin ja sitten alkoikin se Suomen äänisade. Joku viisas sanoikin jo, että oli minun syytäni ettei Suomi voittanut.
Joo, näin tällä kertaa...
Even you can be happy once in a while. It won't kill you, but'yer face might crack if you smile, so be careful.

Vieläkö juonituttaa? Juonittelupelit Facebookissa

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #262 : Syyskuu 16, 2009, 17:48:40 »
Hui, pelottavia juttuja! :D Itsellenikin on sattunut pari tällaista tapahtumaa. Esim. noin vuosi sitten kun olin yksin kotona. Tein sohvalla
läksyjä. Yhtäkkiä kuulin, kun joku kuiskasi nimeni. Toisen, kolmannen kerran. Olin ihan paniikissa ja kiersin ympäri taloa, sit se ääni
vaan loppu. Hyi, sit istuin sohvan nurkassa jtn. puol tuntii, ennen ku uskalsin liikkua. :D Enkä mä ikinä saanu tietää, mikä se ääni oli.
Ja tässä pari viikkoa sitten tapahtui myös jotain hassua. Olin aamulla lähdössä kouluun, ja äitini oli jo lähtenyt töihin. Olen aina sellainen, että kaikki täytyy tarkistaa ainakin sataan kertaan. Kävin vessassa vähän ennen lähtöä ja sammutin mennessäni valot vessasta ja suljin oven. Vähän myöhemmin kävin kurkkaamassa vessan ovesta, että valot eivät olleet päällä. Kaikki oli kunnossa. Kuitenkin kun tulin koulusta, vessan ovi oli apposen auki ja valot päällä. Hui! :/
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa Hopeanuoli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #263 : Syyskuu 23, 2009, 21:54:44 »
Sanompa yhden tapauksen mikä sattui itselleni. Tämäkin juttu on vain hyvä sattuma sitten, ei mikään kummitusjuttu.

Tossa keväällä kun oli nää haut käynnissä noihin oppilaitoksiin olin laittanut pariin kouluun hakemuksen, mutta en todellakaan tiennyt kuinka kauan joutuu odottamaan kutsua pääsykokeisiin joten aloin kuukauden kuluttua hakuajan päätöksestä huolestua hiukan kun kutsua ei tullut siis yhtään miltään oppilaitokselta (ja olin hakenut neljään paikkaan). Kaveri oli saanu yhden kutsun joitain päiviä aikaisemmin ja itse jännäsin kun en tiennyt tuleeko sitä kirjettä vai ei, kumminkin aikaa pitäisi jonkin verran olla jotta voisi tehä ennakkotehtävän. Usko alko hiukan hiipumaan kun sitä aikaa oli pääsykokeisiin enää vain parisen viikkoa.

Noh, satuin olemaan tuolloin kaverilla yökylässä ja juteltiin sitten ennen nukkumaan menoa mm. pääsykokeista. Satuin kyseiseltä paikaltani näkeen suoraan ikkunasta ulos ja satuin sopivasti sitten äkkäämään tähdenlennon, siis elämäni ensimmäisen sellaisen (onneksi kerroin asiasta kaverille koska en olisi muuten ymmärtänyt näkemääni^^). Kaveri sitten kehotti toivomaan jotain, ja minä sitten ihan leikkimielessä toivoin että kutsut pääsykokeisiin tulisi seuraavana päivänä. Niinhän ne sitten tulikin^^

Olihan se pieni sattuma, en siis usko että toiveeni olisi mitenkään vaikuttanut asiaan, mutta voisi olettaa että jotain vaikutusta sillä olisi ollut kun niin sopivasti tuo tähdenlennonkin havaitsin.
"Are we there yet?"
"No"

Poissa Töyhtöhyyppä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuuhulluus iski
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #264 : Syyskuu 27, 2009, 15:04:04 »
Kävi tänään aika hauska yhteensattuma, taidan laittaa sen tänne...
 Olin lukenut jostain lehdestä juttua Paloma Faithista (oli Demi varmaan...) ja kun nimi ei ollut tuttu, päätin laittaa sen Youtubeen.
No, samalla kuuntelin radiota ja sieltä tuli juuri joku hyvä biisi, joten päätin sen kuunnella ennen kuin avaan Youtuben. Kun biisi oli loppu,  laitoin Youtubeen hakusanaksi "Paloma Faith" ja klikkasin ensimmistä hakutulosta. Yllätys yllätys, se oli juuri se biisi (stone cold sober) joka oli vain hetki sitten tullut radiosta. Mikä yhteensattuma, kun ei ollut todellakaan hajua mikä ja kenen biisi tuo on. :D
 Yliluonnollisia kokemuksia.... No, pienenä ihmettelin että miksi tavarat vaihtavat yöllä paikkaa kun nukun. Se sitten paljastui että kävelen unissani ja siirtelen niitä. Ei ollutkaan mitään yliluonnollista. :)
"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua."

Poissa charmed

  • Sourcream and onion!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #265 : Syyskuu 27, 2009, 16:27:00 »
Voi näitä löytyy; meillä on ihan oma kotikummituskin :-)

Kaikki alkoi eräänä iltana kun kaikki (minä, siskoni ja äiti) olimme jo menneet nukkumaan. Olin puoliunessa, kun kuulin jotakin itkun tai puheen tapaista. Ajattelin, että mielikuvitus teki tepposet mutta asia jäi häiritsemään joten huikkasin oveltani että kuka täällä mumisee. Samaan aikaan siskoni, joka ei vielä ollut nukkumassa, kurkkasi omalta oveltaan ihmetellen samaa asiaa. Menimme äidin luokse, mutta hän vain luki eikä ollut kuullut eikä sanonut mitään.

Sitten en muista enää missä järjestyksessä mikäkin on tapahtunut mutta jaa. Ei kai se ole tärkeintä.

Talomme edustalla on katulamppu, joka saattaa ihan yhtäkkiä vain pimetä. Ei se sinänsä ole outoa, mutta muutaman kerran siskoni on saanut sen takaisin päälle silkalla tahdonvoimalla.

Kerran olin viemässä mummolan koiraa takaisin kotiinsa (mummola on siis ihan tuossa 100 metrin päässä meidän talostamme). Olimme juuri alittaneet edellämainitun katulampun, kun lamppu sammui ja parin sekunnin päästä koira alkoi haukkua ja murista sitä kohti. Minulle tuli tietysti mieleen kaikki "eläimet vaistoavat aaveiden läsnäolon"-jutut ja tuli sitten aika kiire sinne mummolaan :D

Sitten yhtenä päivänä joskus talvella (minä olin mennyt koulun jälkeen mummolaan ja äiti oli töissä), siskoni ja tämän poikaystävä ajoivat pihaamme. Vaikka kello oli vasta neljä, oli pimeää (koska oli talvi. Ihan vaan selvennykseksi :D) joten ulos näkyi hyvin kun eteisessä oli valot. Siskoni ja tämän poikaystävä istuivat autossa kun eteisen valot yhtäkkiä sammuivat. He istuivat autossa vielä pitkään (n. 15-20 min.) odottaen, josko mummo tulisi ulos (mummeliinilla on tapana lämmittää meidän uuni jos emme ole kotona). Eipä tullut. Koko talo vain pysyi pimeänä. No, lopulta siskoni tuli kotiin ja soitti minulle kysyen "milloin tulet kotiin" ja "onko mummu kotona ja onko se käynyt meillä". Ei, mummu oli töissä.

Muutaman kerran, kun olen ollut yksin kotona, olen ihan varmasti kuullut hihitystä olohuoneesta. Ihan varmasti.

Hmm, mitäs vielä.. Ainiin, olihan tietysti se kerta kun hella oli päällä itsestään.
  Oli siis sunnuntai, eikä kukaan ollut ollut/käynyt meillä kotona perjantain jälkeen. Minä olin ollut mummulassa koko viikonlopun, siskoni ja äitini missä lie, en muista enää. Lauantaina eräs ystäväni oli tullut mummulaan yöksi minun kanssani, ja sunnuntaiaamuna päätimme tehdä elokuvan. Tulimme meille hakemaan tarvikkeita. Tulimme takaoven kautta, menimme suoraan keittiöön, ystäväni jäi istumaan ruokapöydän luokse ja minä hain purkkaa kaapista, joka on lieden vieressä. Huomasin että vasen alaliesi hehkui punaisena (eli se oli kuuma) ja kaapit ja liesituuletin sen yläpuolella oli lämmin. Ystäväni istui edelleen ruokapöydässä kun minä väänsin nappulat kiinni. Kaksi nappulaa oli käännetty; se josta säädetään lieden lämpötila ja lapsilukko, jota ei voi vahingossa avata (pitää painaa toista nappia alhaalla että saa nappulan offilta pois). Ruokapöytä sijaitsee n. neljän metrin päässä liedestä, ja vaikka ystäväni olisikin laittanut lieden päälle, se ei olisi ehtinyt kuumua niin nopeasti; olimme olleet sisällä vasta muutaman minuutin.

Erään kerran äitini oli yksin kotona ollessaan kuullut koputuksen minun huoneestani. Minulla on tapana pyöriä unissani ja koska sänkyni on äidin huoneen puoleisen seinän vieressä, kaikki kolahdukset kuuluvat hänen huoneeseensa. Äiti oli siis aluksi automaattisesti ajatellut, että minun polveni kolahti seinään mutta sitten hän muisti, että oli yksin kotona. Äiti nukkui sen yön valot päällä :---D

Niin ja kerran, joskus 2004 joulukuussa tai -05 tammikuussa, kun mummolan entinen koira Amppa oli kuollut (-04 marraskuussa), näin kyseisen koiran huoneeni nurkassa istumassa ja katselemassa minua valppaasti :-) Siitä lähtien olen uskonut että minun suojelusenkelini ei ole mikään tavallinen enkeli; minun suojelusenkelini on Amppa, valkoinen koira joka karkottaa pahan!

Enempää ei nyt muistu mieleen 8( Mutta jännää on ollut :---------D
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2009, 17:12:32 kirjoittanut charmed »
so then i was like AVADA KEDAVRA
and he was like *dead*

Idiootti

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #266 : Syyskuu 29, 2009, 19:24:44 »
Oltiin perheen kanssa barcelonassa joku kesä. Siellä sitten käveltiin yhtä katua pitkin ja yhtäkkiä joku nainen aika rivakasti käveli ohitseni vähän kai vahingosa tönäisi minua ja melkein törmäsi. Käännyin ja olin sanomassa jotain, mutta mykistyin melkoisesti, kun nainen oli naapurimme (siis suomesta ofc) perheineen. Keskellä barcelonaa eikä meillä ollut tietoakaan että ne oli siellä. Ei tuollaista voi tapahtua :D.

Samantapainen yhteentörmäys oli, kun olimme (taas kerram) perheen kanssa matkalla ajamassa lappiin ja pysähdyimme pihtiputaalle syömään. Siellä törmäsimme Oulussa asuviin kavereihin. Vielä oudompaa on että olemme törmänneet heihin kahtena tai kolmena aiempana vuotena kesällä, kun olimme matkalla lappiin. Ihan hyperoutoa on, että se on aina se sama pihtiputaan pysähdyspaikka jossa tapaamme :D.

Nyt on kiire ei ehdi (ja jaksa) kirjoittaa näitä enemmän.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #267 : Lokakuu 25, 2009, 21:17:07 »
En tiedä, onko tämä omaa mielikuvitukseni tuotetta, mutta merkillinen tapaus kuitenkin.

Tämä sattui viime vuoden syksynä, jokin harmaa syystorstai. Meillä oli ollut viimeisellä tunnilla liikuntaa. Menin tapani mukaan tunnin jälkeen kirjastoon odottamaan linja-autoani. Aika oli täysi, ja lähdin pysäkille. En ole koskaan ennen unohtanut mitään omaisuuttani mihinkään, mutta nyt unohdin - liikuntapussini jäi kirjaston aulaan. Tilannetta en tajunnut, ja astelin hyvin mielin linja-autoon.

Puolessa välissä matkaa en vieläkään muistanut, että olin unohtanut liikuntatavarani kirjastoon. Sitten olin tuntevanani kaksi taputusta vasemmalla olkapäälläni. Käännähdin katsomaan taakseni, eikä koko linja-autossa näkynyt takanani ketään. Sitten säpsähdin: muistin, että olin jättänyt kamppeeni vahingossa kirjastoon.

Soitto kirjastoon ja seuraavana päivänä pussukan haku. Sen koommin en ole liikuntavarusteita päästänyt silmistäni hetkeksikään.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #268 : Marraskuu 05, 2009, 13:47:34 »
Yksi yliluonnollinen kokemus löytyy! Tai no, en tiedä, onko se varsinaisesti kokemus, mutta sanonpa kuitenkin.

Siis, kotiimme oltiin kutsuttu paljon vieraita (tuo ei sitten liittynyt vielä mihinkään :D). Joku kertoi jonkun jutun, millä neljä lasta saa nostettua kevyesti aikuisen miehen. Aluksi en uskonutkaan sitä, mutta kokeiltiin kuitenkin. Aikuinen mies (tässä tapauksessa 86-kiloinen isäni) meni penkille istumaan, jonka jälkeen neljä pienintä lasta yrittivät aluksi nostaa hänet sormillaan. Ei tullut mitään. Sitten laitoimme kaikki silmät kiinni ja heiluttelimme sormiamme (:D) isäni pään päällä keskittyneesti tovin jos toisenkin. Kun kokeilmme nostaa isäni uudestaan (edelleen pelkillä sormilla) hän oli höyhenenkevyt. Taikaa! o.O

//Ai kokeiltiinko? :D
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 05, 2009, 19:29:54 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #269 : Marraskuu 05, 2009, 18:28:57 »
Yksi yliluonnollinen kokemus löytyy! Tai no, en tiedä, onko se varsinaisesti kokemus, mutta sanonpa kuitenkin.

Siis, kotiimme oltiin kutsuttu paljon vieraita (tuo ei sitten liittynyt vielä mihinkään :D). Joku kertoi jonkun jutun, millä neljä lasta saa nostettua kevyesti aikuisen miehen. Aluksi en uskonutkaan sitä, mutta kokeiltiin kuitenkin. Aikuinen mies (tässä tapauksessa 86-kiloinen isäni) meni penkille istumaan, jonka jälkeen neljä pienintä lasta yrittivät aluksi nostaa hänet sormillaan. Ei tullut mitään. Sitten laitoimme kaikki silmät kiinni ja heiluttelimme sormiamme (:D) isäni pään päällä keskittyneesti tovin jos toisenkin. Kun kokeilmme nostaa isäni uudestaan (edelleen pelkillä sormilla) hän oli höyhenenkevyt. Taikaa! o.O
Tuollaista samanlaista juttuahan kokeiltiin Big Brotherissa vähän aikaa sitten ja se toimi. Kai se aika yliluonnollista on :D Kokeiltiin tuota silloin, kun se oli tullut esille, ja hyvin toimi meilläkin. On silti aika merkillistä. :)
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #270 : Marraskuu 08, 2009, 00:27:33 »
joukkueen kanssa kun olimme Laihialla pelimatkalla, yövyimme maatilamajoituksena eräässä vanhassa talossa. Olimme jakautuneet kahteen huoneeseen, ja toisen huoneen asukkaat (heitä oli 4, kaikki muut nukkuivat isossa huoneessa) kysyivät aamulla, kuka kävi yöllä vessassa monta kertaa. He olivat kuulleet askelia jotka menivät vessaan, ja vessan vetämisen ääniä. Kukaan huoneestamme ei ollut käynyt yöllä missään. Vessa oli sellaisessa paikassa, että sinne ei päässyt kuin näistä kahdesta huoneesta, eli se ei ollut kukaan muu talon asukas.
Tahdonvoimaa!

Poissa Elovenatyttö

  • Kultakutri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #271 : Marraskuu 14, 2009, 16:18:01 »
Hui että mua rupes pelottamaan :<
Onneksi en ole yksin kotona, olisin muuten jo ihan paniikissa.

Tää on aika pikku juttu, mutta kerron sen nyt kumminkin. Oltiin kerran kavereiden kanssa ulkona ja sovittiin että eräs kavereistani käy hakemassa kaikille kiskalta karkkia. Me muut jäätiin istumaan penkille ja odotettiin. Mua rupes hetki hetkeltä huolestuttamaan enemmän ja enemmän, en yhtään tiedä miks. Sanoin tästä muille, mutta kukaan muu ei ajatellut samoin. Kun kaverini sitten tuli, hän kertoi kompastuneensa kengännauhoihinsa. Koko hänen oikea kämmenensä oli veressä.
The girl who lives in dreams.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #272 : Tammikuu 09, 2010, 13:02:54 »
Sattui joskus lapsena, ehkä noin 6-7 -vuotiaana. Olin sopinut silloisen kaverin kanssa tapaamisesta, että menisin käymään hänen luonaan ja hän tulisi matkan puoleen väliin minua vastaan. Oli talvi ja alkuilta, eli melkein säkkipimeää jo. Olin jo melkein tapaamispaikassamme, kun yhtäkkiä minua alkoi pelottaa ihan järjettömästi. En yhtään tiedä miksi. En pelännyt tuolloin pimeää tai yksin pimeällä ulkona oloa tms. Yhtäkkiä vaan jostain vyöryi sellainen käsittämätön pelon tunne päälle. Näin jo tapaamispaikkamme siitä missä seisoin, ja minun ja sen välissä olisi ollut vain noin 100 metrin mittainen metsätie. En kuitenkaan uskaltanut astua sille. Kuulin ihan selvästi ystävällisen naisen äänen, joka sanoi "Mene pois." En liikahtanutkaan, tuijotin vaan sitä tietä. Sitten naisen ääni muuttui hätääntyneeksi ja hän sanoi kovemmin "JUOKSE!" No miehän lähdin sitten juoksemaan takaisin kotiin päin kuin aropupu, enkä pysähtynyt kuin vasta kotiovella, ja taakse katsomatta sisään ja ovi lukkoon.

En kertonut äidilleni miksi olinkin tullut takaisin. En kehdannut sanoa että olin kuullut äänen, vaan sanoin ettei kaverini ollutkaan ollut tapaamispaikassamme joten tulin kotiin. (En oikeastikaan ollut nähnyt häntä siellä tien päässä, vaikka oltiin sovittu että nähdään siellä.) Hän soitti kaverini kotiin ja taustalta oli kuulunut kaverini itkua, ettei hänkään ollut nähnyt minua, vaikka oli istunut lumihangessa ja odottanut. Sitäkään en tajua, että miten kaverini olisi ehtinyt siellä istumaan ja odottelemaan, kun olimme kuitenkin lähteneet kodeistamme samaan aikaan ja tapaamispaikkaan oli molemmilta yhtä pitkä matka. Epäilinkin että ehkä hänelle oli käynyt sama juttu kuin minulle...

Ei mitään hajua mitä tapahtui ja miksi, enkä osaa arvailla mitä olisi tapahtunut (jos mitään) jos olisin mennyt sille tielle.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Rasta

  • Ennustaja-akka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Got a smile on my face, but I'm recking the place
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #273 : Maaliskuu 21, 2010, 13:08:10 »
Minulle ei kovin paljon ole yliluonnollisia juttuja tapahtunut (ainakaan mitään muistamisen arvoista) tai no, mitä nyt kuulen joskus ihmisten puhetta sieltä sun täältä, mutta monien juttujen mukaan se ei ole edes niin yliluonnollistakaan, kovin yleiseltä vaikuttaa. ^^
Siis yksi jonka muistan tapahtui ehkä puoli vuotta sitten. Se ei ole kovin pelottava juttu, mutta itseltä meinasi silloin tulla kuset housuun kun yksin on kotona.
Niin siis, olin yksin kotona yläkerrassa ja oli pimeätä. Aloin kuulla ihmisten puhetta ympäriltäni ja hermostuin hiukan, joten menin pistämään valot päälle ja musiikkia. Sitten uppouduin täysin keskusteluun jonkun italialaisen kanssa eräässä chatissa. Meni ehkä viisitoista minuuttia enkä keskittynyt muuhun kuin keskusteluun, mutta tuli vessa-hätä joten sanoin että tyypille että odota hetki ja menin vessaan. Kun tulin takaisin koneen ääreen, jokin häiritsi minua pahasti ja aloin ihmetellä. Sitten vasta tajusin että valot olivat sammuneet! Olin (ja olen yhä) 100 % varma etten sammuttanut valoja, mutta jotenki ne vain olivat kiinni. Loppu ajaksi olinkin lukittautunut vessaan piiloon. ^^
Myy, miten sinä pääsit sisään?? -Muumipeikko
Ovesta, tollo! -Pikku Myy
Ovesta??! -Muumipeikko

winterberry

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #274 : Maaliskuu 26, 2010, 20:58:48 »
Elämä skitsofrenian kanssa tuntuu joskus hieman yliluonnolliselta.

Poissa Livingstone

  • Arvon Victory Queen Liv the EVIL Mastermind Jedi Goddess of Mattomaa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Sirius, taivaankannan kirkkain tähti.
  • Pottermore: NimbusScale161
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #275 : Maaliskuu 27, 2010, 16:09:24 »
Eräänä keväänä, jolloin maassa ei ollut enää lunta, minun mummini "näki" äitinsä tekevän lumienkeliä pihalla katsottuaan ikkunasta ulos. Katsottuaan uudestaan ikkunasta, näky oli kadonnut. Parin tunnin kuluttua mummini sai tiedon siitä, että hänen äitinsä oli kuollut.

Äitini heräsi eräänä yönä aivan yllättäen, äitini vilkaisi kelloaan ja nousi ylös herättämään vanhempansa (äitini oli aika pieni tuolloin). Mitään unta äiti ei muistanut nähneensä, mutta hän muistaa vain, että hän heräsi säpsähtäen keskellä yötä, aivan yllättäen. Aamulla äidilleni kerrottiin tämän tädin kuolleen täsmälleen samaan kellonaikaan, jollon äitini oli säpsähtänyt hereille. Äitini tädin kuolema yllätti kaikki, sillä kyseinen täti oli perusterve, eikä tällä pitänyt olla mitään sairauksia.

Isäni isällä oli todettu aivokasvain ja hänellä tiedettiin olevan enää hyvin vähän elinaikaa jäljellä. Edellisenä päivänä eräs lääkäri oli kertonut, ettei paljon mitään ollut enää tehtävissä. Isäni näki yöllä unta, jossa hän istui isänsä ja veljensä kanssa laiturilla. Hänen isänsä oli sanonut unessaan heille, että hänen aikansa oli lopussa ja, että hän rakasti molempia poikiaan. Uni oli päättynyt kirkkaaseen välähdykseen. Aamulla herättyään isäni, tämän veli ja heidän äitinsä lähtivät katsomaan isäni isää sairaalaan. Sinne päästyään lääkäri kehotti heitä hyvästelemään isäni isän, sillä mitään ei ollut enää tehtävissä, sillä isäni isä oli aivokuollut ja eli enää laitteiden varassa. Laitteet sammutettiin samana päivänä. Muutaman vuoden kuluttua isäni kertoi veljelleen unesta, jonka oli nähnyt ennen isänsä kuolemaa. Isälleni kävi ilme, että hänen veljensä oli nähnyt melkein täsmälleen samaa unta.

Ja sitten itselleni on tapahtunut juuri näitä, että esim. ajattelen jotain biisiä ja joku muu rupeaa hyräilemään sitä.

   ~Liv

  // Olen ollut varmaan niiin surullinen mummuni kuolemasta, etten ole tullut kirjoittamaan tätä:

Mummuni sairasti tosiaan 2 eri syöpää, eikä voinut enää parantua. Vanhempani olivat töissä ja siskoni poikaystävällään, joten olin yksin kotona koneella. Yhtäkkiä tunsin todella kylmän henkäyksen niskassani sekä kuulin ihan selvästi kuinka nimeni lausuttiin korvani vieressä mummuni äänellä. Kääntyessäni katsomaan taakseni, siellä ei ollut ketään. En kuunnellut mitään musiikkia ja muutenkin talossamme oli hiljaista, joten mikään ei selitä sitä, miksi "kuvittelin" kuulleeni oman nimeni mummuni äänellä.

Ehkä noin 10 minuutin kuluttua isäni soitti minulle (, mikä oli tosi outoa, koska isi ei koskaan soita minulle). Isä kysyi hädissään onko mummustani (= hänen äitinsä) kuulunut mitään. En ollut kuullut mitään, joten vastasin tietysti kieltävästi. Isä sitten edelleen huolestuneena selitti minulle, kuinka oli tuntenut ihan vähän aikaa sitten kylmän henkäyksen niskassaan ja heti henkäyksen jälkeen hänelle oli tullut sellainen tunne, ettei mummullani ollut kaikki hyvin. Järkytyin kuulemastani ja kerroin isälleni mitä olin vähän aikaa sitten kokenut. No, isäni sitten totesi, ettei työnteosta tule yhtään mitään ja ilmoitti lähtevänsä ajamaan kotiin päin ja nappaavansa minut mukaansa ja suuntaavansa sairaalaan mummun luokse, varmistuakseen että tämä oli kunnossa. Lopetimme puhelun ja ravasin taloamme ympäri odotellessani isääni (vaikka tiesinkin tällä olevan 35 minuutin työmatka). Minulle oli tullut vahva tunne siitä, ettei mummulla ollut kaikki hyvin, sillä olin kuunnellut liikaa äitini juttuja siitä kuinka suvussamme on meedionvikaa (yksi meedio löytyy ihan lähisukulaisista) ja kuinka suvussamme on tapana aavistaa etukäteen kun jotain pahaa tapahtuu jollekin sukulaisellemme.

Kului korkeintaan 10 minuuttia siitä kun olin lopettanut puhelun kun kuulin jonkun avaavan etuoveamme. En tiedä mitä olin ajatellut, mutta luulin aluksi että isäni oli tullut kotiin, vaikka hän oli vasta päässyt lähtemään, eikä millään olisi kerinnyt 10 minuutissa kotiin. Menin ovelle vastaan ja äitini tuli ovesta sisään vuolaasti itkien, tämä yritti monta kertaa sanoa jotain, muttei saanut itkun lomasta suutaan auki. Ei sillä, että siinä olisi paljoa sanoja tarvittu kertomaan, että mummu oli kuollut.

Olen jälkeenpäin laskeskellut ja tullut siihen tulokseen, että mummuni kuoli täysin samaan aikaan kun minä ja isä tunsimme ne henkäykset (ja minä kuulin nimeni mummuni äänellä). Pelottavaa sinänsä, mutta toisaalta tämä meedio-juttu on aika kiehtovaa. Tietääpähän koska joku rakas on vaarassa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 11, 2012, 10:28:40 kirjoittanut Livingstone »

Poissa Fwooperi

  • mustikkasoturi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #276 : Maaliskuu 28, 2010, 11:13:46 »
Tää tapahtu mulle ja yhelle mun kaverille muutama vuos taaksepäi:
oltii menos sen mun kaverin luo, ku olin päässy niille yöks. Käveltiin semmosta metsäpolkuu pitkin, jota pääs sinne. Mulla oli pyörä ja kaveri oli kävellen (vai oliko se toisin päin...) yhtäkkii se mun kaveri katto taakseen ja rupes kiljuu ja huutamaa et mene mene joku on tuolla metsässä ja se tulee meitä päin. Mä en uskaltanu kattoo vaa ajoin iha täysillä pois sillä pyörällä kamu perässä.
Me juostiin/ajetiin sen kotiin asti ja vasta sisällä pysähyttiin, Kysyin siltä et millane se tarkallee ottaen oli. Se sano et se oli eka ollu ehkä about ison koiran kokonen, sen kokosena se oli lähteny juoksemaan (siis neljällä raajalla) ja lopulta kun se oli semmosen ojan kohalla (mihin se pysähty) se nous kumarasti pystyyn.
Vähä aika sitten aattelin et mun kamu on saattanu valehella. Mut sit huomasin facessa yhen jutun. Sillä oli ollu semmonen kysely siellä, että pelottavin kokemus, ja siinä luki suunnilleen näin:
"kun juostiin kaverin kanssa metsässä olevaa olioo karkuun... pelottavaa!"
Siitä sit arvelin, et jos se ois valehellu, nii tuskin se ois enää muistanu sitä vuosien takaa laittaa johonkin facen kyselyyn :|
"...tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros sampoopullon nähdessään."

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #277 : Maaliskuu 30, 2010, 21:36:13 »
Mä lähin kerran tallilta kotiin ilalla kaverini kanssa ja päätettiin juosta kotiin. Miun täytyy aina ylittää tie jossa on suuri mutka josta ei usein nää tuleeko sieltä autoja vai ei. Tällä kertaa en kuitenkaan ehtinyt edes tien yli, sillä kaaduin. Ihan kuin joku olisi kampannut mut. Siltä se tuntui. En ollut kompastunut mihinkään, törmäsin vain kuin seinään ja lensin naamalleni. Samassa tieltäni nenäni edestä kaahasi auto ylinopeutta. Kaverini joka tuli takaatani selitti vaan miten olin kompastunut omiin jalkoihini. Itse en kyllä usko sitä. En ole mikään huippuuskovainen, mutta uskon kyllä että mulla on oma suojelusenkeli. Ja se taisi pelastaa mut sillä kertaa jäämästä auton alle.
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Fwooperi

  • mustikkasoturi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #278 : Huhtikuu 02, 2010, 18:06:22 »
Mä lähin kerran tallilta kotiin ilalla kaverini kanssa ja päätettiin juosta kotiin. Miun täytyy aina ylittää tie jossa on suuri mutka josta ei usein nää tuleeko sieltä autoja vai ei. Tällä kertaa en kuitenkaan ehtinyt edes tien yli, sillä kaaduin. Ihan kuin joku olisi kampannut mut. Siltä se tuntui. En ollut kompastunut mihinkään, törmäsin vain kuin seinään ja lensin naamalleni. Samassa tieltäni nenäni edestä kaahasi auto ylinopeutta. Kaverini joka tuli takaatani selitti vaan miten olin kompastunut omiin jalkoihini. Itse en kyllä usko sitä. En ole mikään huippuuskovainen, mutta uskon kyllä että mulla on oma suojelusenkeli. Ja se taisi pelastaa mut sillä kertaa jäämästä auton alle.

VAu :oooo itekkää en uskos jos tollee vaa yhtäkkii törmäis, kai nyt ite tajuu, jos kompastelee jalkoihinsa tai törmää johonki :DD
"...tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros sampoopullon nähdessään."

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #279 : Huhtikuu 09, 2010, 09:48:28 »
 Minulla ei mitään kovin yliluonnollista tule mieleen mutta mummo on kertonut joskus jotakin.

 Kerran kun mummo oli lapsi hän löysi naapurien kissan omalta pihaltaan. Kissa oli jo aika vanha mutta ihan hyväkuntoinen. Tämä kissa hyppäsi sitten kaivoon varmaankin ihan vahingossa. Kaivo oli syvä ja mummo oli varma että kissa oli mennyttä ja kävi hakemassa keppiä jolla voisi kiskoa kissan pois. Kun mummo saapui oli kissa kaivon reunalla ja ihan rutikuiva.

 Toinen sattui kun mummo oli jo aikuinen ja minun äitini parivuotias. Äitini isoveli, noihin aikoihin suunnilleen kymmenvuotias, oli kaverinsa luona. Veli tuli kotiin ja toi mukanaan lasipurkillisen matoja sun muita ötököitä. Kaikki ötökät olivat kuolleet. Mummo ei halunnut heille kotiin kuolleita ötököitä vaan heitti purkin ulos ikkunasta (he asuivat kerrostalon kuudennessa kerroksessa). Ja kuinka ollakaan tämä purkki löytyi seuraavana päivänä täysin ehjänä talon vierestä.

Mitään omia kokemuksiani ei tule mieleen. Karseeta, koska kaipaan jännitystä!

//Muoksista. Arvatkaa mitä eilen tapahtui?

 Olin tulossa koulusta. Aurinko paistoi ja oli ihanaa. Pyörin vähän ympäri kunnes yhtäkkiä näin parinkymmenen metrin päässä takanani jonkun miehen. Olen aivan 100% varma että oikeasti näin sen. Miehellä oli kauppakassi, pieni koira ja sininen takki. Ajattelin että on paras lopettaa pyöriminen, muuten tuo mies luulee minua oudoksi. Käännyin vielä katsomaan miestä. Enkä nähnyt ketään. Mihin se mies olisi parissa sekunnissa ehtinyt kadota?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 15, 2010, 07:43:11 kirjoittanut Mansikka »

Poissa Jarppa

  • Pokemon Trainer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #280 : Heinäkuu 08, 2010, 15:39:26 »
No kerran kun minä ja mun kaveri oltiin ajelemassa niin nähtiin kumpikin auto mikä oli pysäytetty rautatie risteyksen kohdalle sitten me kysyttiin siinä olleella kuskilta että onko kaikki hyvin se sano joo. sitten ko lähdettiin niin yhessä vaiheessa katoin taakse se auto oli kadonnut se ei voi olla mahdollista koska sen miehen nainen oli ollut pois autosta kattelemassa jossain ojassa sorsia ja auton moottori ei ollu päällä ja sanon sen että 10 sekassa niin vanha pariskunta ei voisi lähteä aika outoa mutta tää on totta. Taidettiin nähdä kaverin kanssa aaveauto

tämä juttu tapahtui viime syksynä tai viime vuoden keväällä en muista

PS: sori jos pilkut ja pisteet puuttuu unohin pistää ne kiitos 9 vuoden peruskoulutus :D
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2010, 23:21:30 kirjoittanut Jarppa »
She's just another lost soul, about to be mine again

Poissa Rat-Tail Jim

  • Rock n Roll -sekopää
  • Vuotislainen
  • Feuer Frei
    • Feuer Frei
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #281 : Heinäkuu 08, 2010, 16:50:27 »
En nyt tiedä onko tämä yliluonnollinen kokemus, mutta kammottavaa se ainakin oli.

Olimme matkalla Venäjällä, ja minä sekä viisi kaveriani nukuimme samassa mökissä. Saunan jälkeen istuimme keittiön pöydän ääressä pelaamassa pullonpyöritystä, kunnes kaikki kysyimme samaan aikaan "kuulitteko te ton äänen". Ääni kuulosti avautuvalta, vanhalta ovelta, ja porukan kylmäpäisimpänä tyttönä lähdin katsomaan oliko saunan tai suihkun ovi jäänyt raolleen, jolloin avoimesta ikkunasta tullut ilmavirta olisi voinut avata sen. Suihkun ja saunan ovet olivat kiinni, ja pukuhuoneen ovea ei kukaan ollut laittanutkaan kiinni. Palasin takaisin, ja jatkoimme pullonpyöritystä jonkin aikaa, kunnes lähdimme nukkumaan. Kun makasimme sängyllä(minä ja huonekaverini olimme siirtyneet viereiseen huoneeseen, sillä omamme oli auringon puolella, ja näinollen oikea pätsi), kuulimme kaikki, miten ulko-ovi aukesi, paiskautui kiinni siihen kiinnitetyn jousen ansiosta, sisempi ovi aukesi, sulkeutui, joku otti kengät pois ja lähti kävelemään käytävää pitkin kohti suihkua. Siinä vaiheessa kuudesta tytöstä enää yksi oli rauhallinen, ja meni huutamaan ovelta "onko siellä joku". Kukaan ei vastannut, ja kohta kaikki huoneessa olijat käänsivät katseensa ikkunaan, josta näkyi metsään. Siellä oli pimeää, ja kaikki olimme kuulleet askelten äänen seinän takaa, ikkunan vierestä. Minä koitin rauhoitella muita sanoen "Jiikoo ja Zillan koittaa säikäyttää meiät, se olis niin tyypillistä", mutta sain melkoisen sätkyn, kun kohta kuului taas samanlainen paukahdus kuin sulkeutuvasta ulko-ovesta, mutta se kuului saunan suunnalta - täysin päinvastaisesta suunnasta ulko-oveen nähden. Minä nousin sängyltä katsomaan, mitä oikein tapahtui, ja voitte kuvitella miten säikähdin, kun saunassa oli yli 100 astetta, kun siellä oli vielä aiemmin tarkistaessani ollut viileää. Kävin ensimmäisenä tarkistamassa sähkötaulusta, oliko saunan ajastin nollassa ja pois päältä. Kyllähän se oli.

Kaverit kertoilivat halloweenina kuviksentunnilla kaikkia yliluonnollisia juttuja joita heille oli tapahtunut.

Kaverini olivat yöpyneet kavereidensa kanssa leirillä huoneessa, josta pääsi viereiseen huoneeseen kulkematta käytävän kautta. No, jostain syystä huoneiden välinen ovi oli ollut auki heidän tullessaan, eivätkä he olleet sulkeneet sitä. Illalla alkoi viereisestä huoneesta kuulua samanlainen ääni kuin hanasta, josta lasketaan vettä. Tähän väliin mainittakoon, ettei huoneissa ole hanoja. He olivat koko porukka lähteneet taskulamppujen kanssa viereiseen huoneeseen, ja kun he pääsivät sinne, kuului sellainen 'tömähdys' joka hanasta kuuluu suljettaessa. He kulkivat pidemmälle huoneeseen, ja tällä kertaa heidän huoneestaan kuului tämä hanan ääni. Olivat kuulemma melko pikaiseen juosseet ohjaajan luo ja vaihtaneet huonetta.

Toinen kaverini kertoi, että kun hänen pikkusiskonsa oli ollut ihan pieni, oli hänen isänsä työkaveri kuollut. Kerran partaa ajaessaan kaverini isä oli sitten kuullut pikkutytön nauravan, ja kun hän oli katsonut keittiöön, hän oli nähnyt tyttärensä makaavan turvakaukalossa, ja kuolleen työkaverinsa keinuttavan kaukaloa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2010, 17:15:40 kirjoittanut Sweet little sister »
Und der Haifisch, der hat tränen, und die laufen vom Gesicht, doch der Haifisch lebt im Wasser - so die Tränen sieht man nicht.

Poissa Jarppa

  • Pokemon Trainer
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #282 : Heinäkuu 08, 2010, 23:26:36 »
Nyt mietein yhtä asiaa voiko olla mahdollista nähdä katoavia ihmisiä oon kerran nähy jonkun mummon ko se oli kadonnut mun takaa vaikka se oli kävellyt mun takana siis ihan suoralla tiellä :O
She's just another lost soul, about to be mine again

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #283 : Heinäkuu 26, 2010, 04:04:11 »
Lainaan itseäni yötopicista: Olen koko illan datannut pimeässä huoneessa, nimittäin porukoideni talon pirtissä. Ei siinä mitään, olen monesti ennenkin datannut täällä. Nyt kuitenkin ensin, ehkä tunti sitten tai puoli toista sitten, kuului jännä ääni. Se oli sellainen raahaava ja kuului ihan hyvin kuulokkeistani läpi yli musiikin, mikä  ei ole ihan simppeli tehtävä millekään pikku kahnutukselta. No, ääntä ei kuulunut sen enempää joten menin laittamaan valot päälle. Loisteputki alkoi ensin muka mennä päälle normaalisti, mutta normivälkynnän sijaan se jäi kummallisen kauaksi aikaa sellaiseen sinertävään puolivalotilaan ja sitten alkoi toisesta päästä väpättää hassusti, sillä tavoin kuin loisteputki usein sytytettäessä tekee. Valo normalisoitui vasta sitten, kun laitoin toisenkin loisteputken palamaan.

No, tämän jälkeen alkoi pirtin oikeasta takanurkasta kuulua omituista ääntä. Ensin luulin, että siellä on kissa joka nuolee itseään tai syö jotakin, mutta kun menin katsomaan, oli koko huone ihan typötyhjä. Ulkona ei sada vettä eikä tapahdu mitään muitakaan hassuja sääilmiöitä, joista ääni voisi harvassa talossa aiheutua. No mutta, se ääni kuuluu yhä, ainakin tuntia myöhemmin. Ääni muistuttaa sellaista kun kissa syö jotakin, linnunraatoa tai vastaavaa vaikkapa. Itse asiassa kissa kävi juuri katsomassa tämän äänen syytä ja syntyä jokin aika sitten, muttei oikeastaan välittänyt siitä. Ehkä täällä kummittelee sittenkin, muttei kovin hankalasti kun Osku ei osoittanut Nurkalle vihamielisyyttään. Hmm.

Näin minulle kävi tänään. Nyt Nurkasta on kuulunut ääntä jo kohta kaksi tuntia. Lisäksi tuo kummitustutkakissani kävi täällä vielä pyörähtämässä sen näköisenä, että sillä on paljonkin asiaa. Se kiehnäsi jaloissani ja tuli syliin ja kiehnäsi lisää, kunnes seurasin sitä pirtin ovelle, johon se jäi hetkeksi makaamaan. Kun menin takaisin koneelle, se juoksi minut kiinni ja kun aloin taas datailla, se puri minua jalasta ja kun katsoin sitä, se katsahti Nurkkaa, käveli sen luokse ja istahti tuijottamaan sitä hetkeksi. Sitten se lähti huoneesta. Ilmeisesti en olekaan tulossa hulluksi, vaan Oskukin kuuli äänen ja totesi sen harmittomaksi. Olen minä joskus kuullut askelia vintiltäkin, mutta tämä ääni oli kyllä creepiydessään omaa luokkaansa.

- Audra, kuuntelija

Sallukka

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #284 : Heinäkuu 31, 2010, 14:36:35 »
No tämä ei sinänsä ole yliluonnollinen, mutta sanottakoot, että aika harvinainen:

Noin kuukausi sitten, olin tulossa äidin kanssa autolla kaupasta.
Olimme liikennevaloissa ja edessämme oli sininen kuplavolkkari. Yllätys yllätys, meidän auton takana oli juuri samanlainen, samanvärinen ja samanmerkkinen, vanha kuplavolkkari. :D
No ei ollut mikään ihmeellinen, mutta sinänsä oli, koska näitä autoja ei enää kovin myydä.

Ja tietenki on muitaki, mutta ei muistu mieleen.

Poissa Saccharine

  • Introverted Assbutt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • La Vita è Facile
    • Twitter
  • Pottermore: MoonWillow1269
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #285 : Heinäkuu 31, 2010, 21:54:11 »
Mmm.. No ei tämä mitenkään kovin yliluonnollinen juttu ole, mutta tulinpahan nyt kuitenkin kertomaan sen.

No, viime syksynä olin yksin kotona, muistaakseni olin kipeä tai vastaavaa, joten sain olla pois koulusta.
Tavalliseen tapaani oli puuhastelemassa jotain tietokoneella kun yhtäkkiä alkoi kuulua musiikkia. Surumielistä jousimusiikkia. Istuin sitten paikallani kuuntelemassa ja ajattelin, että olin tulossa hulluksi. Lähdin etsimään lähdettä josta musiikki voisi kuulua. En kuitenkaan löytänyt mitään. Ääni vaikutti kuuluvan joka puolelta.
Minua alkoi jo siinä vaiheessa hieman pelottaa (enkä ole edes mitään pelkurityyppiä, kohtaus vaikutti vain niin paljon kuin jostain kauhuelokuvasta.. ^^''), joten juoksin ulos talosta ja kun tulin takaisin sisälle ei kuulunut enää mitään musiikkia. Oli täysin hiljaista.
Jälkeenpäin sitten olen miettinyt tapahtumaa ja olen päätynyt siihen, että ehkä televisio tai jokin muu kone on ollut päällä.. (???) Muuta järkevää selitystä sille en ole löytänyt.
"The first sign of the beginning of understanding is the wish to die."

Poissa Ryövärintytär

  • pulupikkunen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Täydenkuun ja yksinäisen karhun neljäs tytär
  • Pottermore: PotionRain200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #286 : Elokuu 06, 2010, 10:28:10 »
Yh, en tykkää yhtään, en sitten yhtään... Viime yön aikana kun olin vielä kirjoittamassa yhtä tarinaani eteenpäin, niin yhtäkkiä kuuluu ihan selän takaa sellainen ääni, tiedättekö sellainen kun kuuluu kun joku kuiskaa? Ääni oli tosi selkeä ja arvatkaa kahdesti rupesinko sulkemaan konetta ihan paniikissa siinä vaiheessa kun samasta kohta, ehkä vaan hiukan lähempää, kuuluu taas: "psst!"
Kaikkein pelottavinta on varmaan se että kuulin saman äänen, yhtä monta kertaa, joskus viime syksynä yhden pellon laidalla vanhan ladon vieressä. Eikä muuten ole oman mielikuvituksen tuotetta, koska kaverikin kuuli saman äänen :/
En tiedä huomasiko kissakin jotain, kun se istui tässä samassa huoneessa seuranani ja hetkeä ennen kuin äänen kuulin, se naukui kauhean paljon, niin kauan että katsoin sitä. Sitten se naukaisi uudestaan ja katseli villisti ympärilleen ja lopuksi selkäni taakse, siihen mistä se ääni sitten kuului.
"Hän kirjoittaa kuin känninen rapu!"
"I'm not crazy! My mother had me tested."
"Oh Remus you're so fine, you're so fine you blow my mind, hey Remus!"
http://lorunloppu.tumblr.com/

Hidarico

  • Ankeuttaja
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #287 : Lokakuu 18, 2010, 03:13:05 »
En nyt oikein osaa kirjoittaa tähän. Joskus minusta vain tuntuu, että minua tarkkaillaan ja yksin ollessani saatan kuulla jonkin pienen tytön huutavan minua leikkiin (tällä on siis todella pitkä aikavälit. Siinä sattaa mennä parikin vuotta ennen kuin tämän kuulen). Myös jos kotona haluan olla hiljaa niin yleensä kaikki natisee ja tuolit sun muut matonkulmat tuntuvat suorastaan hyppäävän eteen jotta pitäisin melua. Usein myös jokin naksahtelee ja joskus jopa rämähtää alas.

Sitten kerran pienempänä minulla oli teeilta äitini kanssa. Pelkäsin yleisesti vessassa oloa (pyyhkeet ja suihkuverhot sun muut olisivat tulleet tukehduttamaan ja kuristamaan minut) ja eteisestäkin oli valot poissa. Yritin monta kertaa päästä vessaan, mutta oli pakko juosta äidin syliin. Sitten kun olin ihan oikeatsi rohkaistunut kuului ovella ollessani takaani ihan selvää murinaa! Minä tietysti pelästyin ja säntäsin äidin syliin. Matkan varrella satuin vain törmäämään lattialla oleviin kenkiin. Ne eivät tainneet liikkua itsekseen, eihän?

No nyt aloin taas ajattelemaan, että mitä jos en nyt menisikään vähään aikaan vessaan.

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #288 : Marraskuu 24, 2010, 10:44:00 »
Saccharinen viestistä tuli mieleeni sellainen merkillinen ja jokseenkin aika hupaisa "yhteensattuma", jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua. Isälläni ja sedälläni on nimittäin jokin "yliluonnollinen kyky" kuunnella radiota ilman, että radio on edes päällä. Tämä ilmeni, kun isäni alkoi sepustaa aamulla radiostaan kuulemaansa juttua ja setäni liittyi puheeseen. Juttuhan kuulosti aivan järkevältä juuri siihen asti, että joku totesi, ettei radio tosiaan ollut aamulla edes päällä... Ja tätä tapahtuu tosiaan aika usein. Välillä on pyydetty laittamaan radiota hiljemmalle, tai vaihtamaan kanavaa tms. Ensin ajattelin, että tämä on jokin vitsi, mutta kun pariin kertaan he ovat selostaneet jostain kappaleesta, tai jutusta mikä "radiosta parhaillaan kuuluu" ja radio on sitten kytketty päälle, niin juuri sitähän sieltä on kuulunut, kuin he ovat sanoneetkin. Kai heillä sitten vain on jokin päänsisäinen radio. :D

Olen myös aika varma, että meillä kummittelee. Öisin joku tuntuu tallustelevan olohuoneessamme ja nahkasohva alkaa natista kuin joku istuisi siihen. Toisinaan askeleet kulkevat huoneeni ohi ja kuulen kuinka ovi avataan. Eikä tämä mitään silloin kun joku muukin on kotona, mutta silloin kun tiedän olevani yksin, se on aika karmaisevaa. Lisäksi yhdessä lipastoni kaapissa tuntuu asuvan joku pikkumörkö (kaappi on pieni ja ängetty täyteen rasvapurnukoita ja hiuslakkoja yms.), joka koputtelee aina toisinaan kyseisen kaapin oveen sisältäpäin. Yhtenä yönä heräsin säpsähtäen juuri tälläiseen koputukseen ja satuin vahingossa avaamaan silmäni. Aivan sänkyni vieressä (pari senttiä lähemmäs ja olisin koskenut siihen) ja aivan minun tasollani makasi pahoin palanut ja mätänevä ruumis. (Tämä oli kuitenkin toivonmukaan vain kuumeen ja unenpöpperön aiheuttama harha.) Pistin aika nopsasti silmät kiinni, käännyin ympäri ja vedin peiton korviini ja toivoin, etten koskisi siihen. Pitkän aikaa kuitenkin tuntui, että jokin siinä vieressä makaa.

Niin ja välillä tulee sellainen kylmä ja ahdistava olo ja tuntuu kuin joku seisoisi ihan vieressä, vaikka tietää ettei siinä ketään ole. (Ankeuttajia!? :D) Tällaisina hetkinä meidän kani saa yleensä ihan kamalan sätkyn ja juoksee ihan täysiä sohvan taakse rummuttamaan...
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #289 : Marraskuu 24, 2010, 22:22:50 »
olin tuossa pariviikkoa sitten laittamassa saunaamme puita, ja saunassa tuntuu kummittelevan... Siis ovessa näkyy heijastuksia kun sytyttelet saunaa, ja aina on semmoinen fiilis, semmonen että korvat vetäytis taakkepäin, (selitän..), siis sellanen että tuntee kuudennella aistiillaan että joku on vieressä, semmonen ihokananlihalle-fiilis. Pelottavaa.
  Sytyttelin saunaa, ja näin silmäkulmastani KISSAN.
Mustan kissan, jonka silmät hohtivat, se tahtoi pahaa. Se tunki sisään ovestamme, ja katsoin sinne, se tuntui häipyvän ovelta pois. Hyrrr...
Tämä on tapahtunut useasti vaatteiden kanssa, vaatteet kun laitetaan kuivumaan meidän suihkutilaan, joka on heti saunanoven ulkopuolella.
  Aina tuntuu kuin joku puhuisi, silleen kuiskisi että korvia pitää "Höristää", tarkistaa että kuuluiko mitään. En tiedä miksi, mutta aina pitää kuikuilla ovesta, kun tuntuu että kohta sieltä joku ihmissusi tunkee sisään..
o.o

Anyways,
taidan tulla hulluksi..

//taas tuli se kissa.. hmh. Ihan oli kissan muotoinen, ja käveli kuin kissa, ja heti kuin päätäni käänsin, se katosi. OFC this is a aistiharha, mutta kuitenkin, se on pelottava kisu 8<
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2011, 19:05:14 kirjoittanut Affu »
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa trixie

  • pallomereen piiloutunut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ChaserDraconish148
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #290 : Marraskuu 24, 2010, 22:36:57 »
tämä tapahtui useampi vuosi sitten. Olin kävelemässä kotia päin tammikuun yönä. Taisi olla jopa täysikuu ja päivällä satanut uutta lunta. Asuinpaikkani oli tuolloin pieni kylä jossa ei juuri liikennettä tms ole tuohon aikaan. No joka tapauksessa kävelin syrjäistä ns.mökkitietä pitkin kun kuulin perästäni askeleet. Käännyin useamman kerran katsomaan taakseni ja en nähnyt yhtään mitään. Ja askelista kuului semmoinen selvä lumen narskuna. No kävelin kiiruusti kotiin.
Eikä tarina siihen lopu, aamulla heräsin kun isäni tuli minulta kysymään että kuka poika sinut yöllä saatteli kotiin, sillä kuistimme luo johti myös toiset jäljet.... Hrrr...

Toinen tarinani on perinteinen kummitusliftari tarina, jonka jokainen varmaan tietää.
Olen muutenkin tosi herkkä kuulemaan ja aistimaan etiäisiä yms. Välillä tämä on kyllä todella ärsyttävää kun tuntuu ettei meinaa yksinään uskaltaa juuri pimeässä ulkona kulkea.
"kun taivaalle ilmaantuu kaksi neptunusta, se on varma merkki siitä, että syntyy rillipäinen kääpiö, Harry..."

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #291 : Helmikuu 28, 2011, 17:47:01 »
Pelkään kaikkea yliluonnollista aivan valtavasti. Pidän kuitenkin myös fantasiakirjallisuudesta, joten onkohan intoni fantasiaan pelkoni lievitystä tai jotain... No, joka tapauksessa yliluonnollinen sekä pelottaa että kiehtoo. Pelkään joskus (aika useinkin itse asiassa) öisin että näen kummituksen tai vastaavan. Ikinä en ole nähnyt. Olen kuullut että entisen luokkakaverini äiti on nähnyt enkelin. Vähänajan päästä siitä kun isoäitini isä oli kuollut, isoäitini näki unen, jossa hän ja tätini näkivät isoäitini isän olevan jossakin paikassa jonne he eivät päässeet, mutta ilmeisesti tällä oli siellä hyvä olla. Myös kerran kun oli laskettelemassa, ja päässäni soi kovasti radiosta kuulemani Laura Närhen kappale Tämä on totta, niin laskettelukeskuksen kaiuttimista kuului juuri tuo kappale. Sattumaa? Luokkalaisemme tytöt olivat kuullemma pelanneet spiritismiä yökoulussa, koulumme invavessassa. Karmivaa.

Poissa Kanfley

  • Lemmikki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kulki koira musta, susi suuren siimeksen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #292 : Helmikuu 28, 2011, 19:15:14 »
Minulle itselleni ei muisti mitään yliluonnollisluonnollista mieleen, mutta on omituinen tapa saada asiat kulumaan haluamallani tavalla. o__o'

Pininä esimerkkeinä; olen katsomassa televisiota, lempiohjelmani on juuri alkamassa. Alkumusiikin soidessa mietin että voikun tulisi se kapale, haluan kuulla sen yhden kappalen suomeksi, ja eikös kyseinen jakso sieltä tullutkin! Näin on käynyt jo muutaman kerran.
Sitten pystyn myös 'välttymään' asioilta, esmerkiksi kerran kaveri oli pyytänyt luistelemaan, ja menin suostumaan, vaikka en pidä luistelusta. Myöntyminen kadutti ja myöhemmin sainkin peruttua keikan helposti. Myäs olen onnistunut luikertelemaan koulun liikunnan uintikerroista kunnialla.

Heh, en kyllä laita tälle kyvylle yhtään pahakseni. <D
Intohimomme ovat oikeita Feeniks-lintuja. Kun tuli tuhoaa jonkun niistä, tuhkasta nousee heti uusi.

Poissa Klaine

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #293 : Helmikuu 28, 2011, 19:41:33 »
Mulle ei koskaan ole sattunut mitään kovin kummallista. Ei ainakaan mitään sellaista mitä en olisi voinut järjellä selittää. En pysty uskomaan mitään ”synkkä hahmo stalkkasi minua kaapin takaa”-juttua. Mulle se meinaa vaan sitä, että joku on nähnyt varjon tai heijastuksen ja antanut sitten mielikuvituksensa liitää. Harmittava puoli tässä on se, että oikeasti haluaisin uskoa yliluonnolliseen. Semmoset jutut kuulostaa mun korviin kuitenkin niin tekaistuilta ja pelkältä mielikuvitukselta, etten yksinkertaisesti pysty uskomaan. No, tiedän kuitenkin, että uskon johonkin yliluonnolliseen, en vain tiedä mihin. Ehkä jossain on oikeasti jotain sieluja vaeltamassa tms... Haluaisin ottaa selvää.

Ainoa juttu mitä itselleni nyt tulee mieleen on kun joskus päivällä soitin isälleni. Jostain syystä puhelin tuuttasi ihan mielettömän kauan. Normaalisti siinä ajassa puhelun olisi pitänyt mennä jo vastaajaan. Olin jo sulkemassa puhelinta kun yhtäkkiä alkoi kuulumaan kun joku nainen kirkui puhelimessa. Selvää naisten kiljuntaa kuin suoraan jostain kauhuleffasta :D Ja kirkuna oli sen verran kovaa, että oli pakko vetää kännykkä korvalta kun säikähdin. Huutoa kesti hetkisen ja sitten puhelin meni takaisin tuuttailu-modeen, kunnes isäni vastasi. Hän ei kuulemma ollut kuullut mitään, eikä sen koomin välittänytkään sekoiluistani. Itsehän olin ihan liekeissä että mitä justiinsa tapahtui, koska tosiaan pidän tällaisista "oudoista" jutuista :')

Poissa Miizhaa

  • Tähtililja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko <33
    • Ja kaikki kirjoittaa mun ystikseen! <3
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #294 : Helmikuu 28, 2011, 21:43:03 »
Itselleni ei ole sattunut mitään kummallista, mutta isomummolleni on.
 Hän kävi joskus mun ikäsenä ennustajalla ja se ennustaja oli sanonut, että mummoni elää 200 vuotiaaks, mut se sokeutuu jo alle 100 vuotiaana ja siitä tulee puolikuuro ja että se elää 90 vuotiaaks asti koiran kanssa ihan yksin. Nykyään mummoni on yhä elossa täytti tänään huimat 87 vuotta, on sokea, puolikuuro ja elää yhdessä koiran kanssa, jonka lopettamista suunnitellaan. Aika jännää, et miten ennustajan sanonnat on käynyt toteen. =)
Kuolema on mysteeri ja hautaus salaisuus
 Stephen King

Poissa Koala

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #295 : Maaliskuu 22, 2011, 16:39:36 »
Olipas kaikilla kivoja juttuja muisteltavana.. ;)
Itselleni ei juuri nyt muistu mitään mieleen, mutta tokalla luokalla tapahtui jotain...En tiedä onko tämä edes mitään yliluonnolista saattaa olla että siivoja oli siellä (lue alemmas), mutta silti...
Oli liikuntatunti. Tunnin lopuksi minä ja kaverini omppu jäimme pukukoppiin viimeisiksi juttelemaan. Pukukopissa oli aavemainen tunnelma: autiota, hiljaista, aavemaista. Menimme vessaan juomaan vettä. Vessassa oli kaksi ovea; toinen johti tyttöjen pukkariin ja toinen poikien. Kun olimme juoneet, palasimme takaisin toisesta ovesta tyttöjen pukkariin. Menimme kuitenkin jostain syystä (en muista miksi) takaisin vessaa: Poikien pukuhuoneen ovi oli raollaan vaikka äskeisellä juomaretkellä se oli kiinni! Pukkarissa ei tietääksemme ollut ketään sillä muut olivat jo menneet. Emme jääneet tutkimaan asiaa vaan lähdimme nopeasti pois.


Poissa Loure

  • Bloodien lasten kokoonhaalija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I don't care what people think about me.
  • Pottermore: WildQuill30294
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #296 : Maaliskuu 22, 2011, 17:56:45 »
Hmm. Miten se nyt menikään?

"Missä M4M4 on (ei käyttäjä täällä Vuotiksessa, turha etsiä)?" "En mie tiiä!" "Etsitään se!" "Joo!"

---

"Ei sitä löydy!" "Äh, antaa olla!" "Joo, se taitaa olla kipee..."

*kaivattu henkilö kävelee kulman takaa*

En tiedä, onko tuo yliluonnollista, mutta joskus ehdimme juuri ihmetellä, missä M4M4 on kun hän jo ilmestyy. Telepatiaa, sanovat joskus. Lisäksi tätä käy melkein päivittäin.
Kyllä, Kingitär, tiedät, mistä puhun.
Miten pahalta nyt tuntuukaan, pilvet väistyvät kyllä.
Mutta vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, ei se estä sitä, että sisältä tuntuisi tyhjältä.

Poissa tassutöppönen

  • The only exception <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CatRain16320
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #297 : Maaliskuu 23, 2011, 09:07:09 »
Viime viikolla olin puhallinorkesterin harkoissa ja mietin että olisipa hassua jos huiluni ei olisi huilukotelossani. No, sitten siihen tuli mun kaveri, avas huilukotelonsa eikä sen huilu ollu siel. Aika outoo.

-Tassu
~She lives in a fairytale somewhere too far for is to find~

Poissa Peregriina

  • Pialas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "You were wasted by a Teenage Mutant Ninja Angel?"
    • DeviantART
  • Pottermore: WizardKey19482
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #298 : Joulukuu 09, 2011, 16:32:12 »
Joo, eipä tämä taida mitenkään superoutoa olla, mutta kerron nyt kuitenkin. :)

Näin yhtenä yönä unta, että meidän eteisessä oli iso, ruskea rotta. Se vain oli, ei tehnyt mitään erityistä. Tartuin siihen ja heitin ulos.
Aamulla kerroin unesta isälle, joka päätti tutkia unikirjaa: kyseisessä paikassa tulisi tapahtumaan onnettomuus, mutta koska rotta oli heitetty ulos, se ei olisi kovin vakava.
Seuraavalla viikolla tädin miesystävä kaatui portaissa; ihan samassa kohdassa kuin se rotta oli ollut.. Hänelle ei kuitenkaan käynyt pahasti, sai pari mustelmaa. o.o

Se tunne, kun tajusi asian, oli aika pelottava..
"You were wasted by a teenage mutant ninja angel?"
SHAWARMA

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #299 : Joulukuu 09, 2011, 19:43:26 »
Minut on pelastettu varmalta kuolemalta. Liikuin autolla, käännyin risteyksessä oikealle ihan normaalisti niinkuin tuhannen kertaa ennenkin samassa risteyksessä. Käteni läksi ratilta, auto ohjautui viereiselle pysäkille ja sammui -->samassa kuului helvetinmoinen TUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUTTTTTT ja iso harmaa rekka ajoi ohi. Ja se rekka ei mielestäni ollut siinä, en kai muuten olisi kääntynyt. Mutta kiitos että enkeli valvoi.

Onhan näitä vuosiiin sattunut muutakin. En vaan osaa pitää niitä outoina asioina, kun ne on ihan tämmöisiä elämän arkeen kuuluvia. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa. Haluaisin sen takaisin elämääni.

...Niin, mummo kuoli marraskuun puolessa välissä, eräänä yönä aamuyön tunneilla. Näin samaan aikaan unta hänestä. Hän sanoi että ukko odottaa, pitää lähteä...

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #300 : Joulukuu 09, 2011, 19:49:20 »
Musta tuntuu että meillä asuu kellarissa kaksi ujoa henkeä.. Toinen on miehen ja toinen on kissan.
Mies kurkistelee kun yrität katsella telkkaria, yleensä ovien takaa, kissa taas kävelee saunahuoneen oven editse kun olet yksin sytyttämässä saunaa, kovat äänet säikäyttävät henget pois.
Kellarissa vallitsee muutenkin hiljainen ja jopa hieman surullinen tunnelma, en ole ihan varma miksi. Miehen hengestä en ole varma, mutta kissa saattaa olla eräs kissamme joka kuoli vuosia sitten.

Pari kertaa olemme kuulleet alakerrassa istuskellessamme kolinaa alakerrasta vaikka siellä ei ole ketään ollut, ompa ovia paukahdellut kiinni ja rappuset narisseet kuin niissä olisi kävelty. Kun tulee kellarista alakertaan voi selvästi tuntea jonkun yrittävän seurata yläkertaan, mutta hakeutuen sitten pimeyden suojiin.
Pretty freaky stuff. :D
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Londettie

  • syksyn kaunein väri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #301 : Joulukuu 09, 2011, 20:12:40 »
Meillä oli matikantunti ja ope kertoi juuri jotain lapsuusmuistoa laulusta "Minä soitan harmonikkaa", kohdasta jossa lauletaan "...ilmaiseksi viisisataa jätskiä..."
Yhtäkkiä ylemmästä kerroksesta kuului sama laulu ja vieläpä sama kohta laulusta! Se oli aika aavemaista...^^
Muuta ei kai ole paljoa ollut (onneksi) (:
Tomaattikastiketta ja leipää.

Poissa sestiva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #302 : Joulukuu 09, 2011, 22:06:44 »
Onpas jännittävää.. :'o

Minulle on sattunut aika paljonkin kaikkea, en nyt tiedä onko niin yliluonnollista, mutta eniten sellaisia peilikuva -juttuja. Olkoon mikä tahansa pinta, joka heijastaa tai missä tahansa, sitä sattuu aika usein ja aina asialla on 'tumma hahmo' tai jonkun 'vanhan ihmisen verestävät silmät'. En osaa enää pelästyä niitä, vaikka jälkeen kyllä yleensä karmii aika pahasti... tänäkin aamuna söin muroja, ja kun katsoin lusikkaa siitä heijastui aivan kuin takanani olisi seissyt joku, vaikka eihän siellä ketään seissyt.. ;o Vilkasta mielikuvitusta, harhanäkyjä?

--
Muistin juuri myös erään hyvin kummallisen 'yhteensattuman'. Tästä on nyt aikaa jo, joten muistan sen vain melko hämärästi. Olimme silloin veljeni kanssa isän luona yötä, kun oli viikonloppu, ja nukuimme siis samassa huoneessa. Kahdelta yöllä sattui joku... voi apua, no onnettomuus, en vain millään muista mikä ja missä, saattoi olla juna onnettomuus? No mutta, juuri silloin suurinpiirtein kahdenmaissa yöllä, me molemmat heräsimme, käänsimme kylkeä ja jatkoimme unia... o.O Lehdessä oli sitten siitä onnettomuudesta, joka sattui juuri sinä yönä kello kahden maissa, melkein samaan aikaan kun herättiin veljen kanssa.. ihmeteltiin kyllä kovasti... :o
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2011, 22:16:30 kirjoittanut sestiva »
"Harry Potter will always be a part of me."

Poissa mayday

  • Ryhmyn iskemä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaThestral23731
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #303 : Joulukuu 10, 2011, 12:58:04 »
Lainaus käyttäjältä: Sirii
Olen menossa nukkumaan. Yhtäkkiä minut valtaa suunnaton tarve mennä ulos. Aina en mene, mutta jos suinkin mahdollista, niin menen, sillä jokakerta, kun ene mene minulle tulee valtavan huono olo ja en saa nukuttua yhtään koko yönä.
No eniveis, silloin kuin menen, vuodenajasta välittämättä, menen mahd. vähissä vaatteissa, ainakin ilman sukkia jos ei muuta. Mieleni tekee mennä milloin minnekin, useimmiten jonnekin korkealle; katolle, puun latvaan tms. Joskus taas tekee mieli kieriä ruohossa/lumessa/lehdissä/mudassa. Joka kerta tuohon tunteeseen kuitenkin sisältyy se, että tekee mieli olla yhteydessä luontoon. Kunnolla, ei sillein leikisti. Ja sitten hetken päästä joku tajuaa, että olen ulkona ja minut saa suunnilleen väkisisn, itkevänä hakea pakolla pois sieltä. Joskus kesä/kevät/syksy öinä, kun on lämmin, saatan oikeasti istua sen kaksi tai kolmekin tuntia katolla kuulematta ja näkemättä juuri mitään...
Se on outoa, en muista siitä ajasta itseasiassa juuri mitään. Äiti sanoo aina, että liikun katolla (peltikatto, räminä kuuluu kävellessä), mutta en itse muista sitä. Muistan sen, kun menen katolle ja sen kun tulen sieltä pois (hyvin vastahakoisesti), mutta mitään sillä olostani en muista. Kello on ainoa joka sanoo minulle, kuinka paljon olen siellä aikaani viettänyt, siellä kaikki, aika, paikka, ihan kaikki ympäröivä, ikäänkuin... Sulautuu yhdeksi, niinkuin mitään muuta ei olisikaan.
No joo, mutta se tunne, hirveä tarve lähteä keskelle luontoa (ehe, muistin juuri, mökillä pääsee yölläkin uimaan <3 se on kaikkei tyydyttävintä), se on outo outo outo tunne. Ei miellyttävä eikä epämiellyttävä, pelkkä halu mennä.
Se se on hassu tunne, osaisittekos selittää?
Mulle tapahtuu tota kans aika ajoin, tosin ei noin voimakkaana. Yhtäkkiä mulle tulee sellanen olo että haluun vaikka keskelle metsää, mut jollei se juuri sillä hetkellä oo mahdollista niin osaan hallita itteeni ja antaa sen odottaa. En usko että mulla mitään epäluonnollisia kykyjä on, sellanen tarve tulee vaan mullekkin.

Nää teidän jutut on mielenkiintosia, vaikkakaan ite en oo ikinä nähnyt tai kokenut tollasia. Ite vaan huomaan kun oon tekemässä jotain (viimeks pukuhuoneessa kun nojasin seinään ja kaverit puhu + kotsantunnilla tiskatessani ja yhden pojan huutaessa hirveeseen ääneen jotain), että mä oon varmasti ollu tässä tilanteessa ennen. Voi olla, että tälle on joku looginen selitys, mutta...
If you love me let me go
Back to that bar in Tokyo
Where the demons from my past
Leave me in peace

Poissa tassuttaja

  • täydenkuun ulvoja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Sakemanni elämää!
  • Pottermore: KnightMarauder163
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Yliluonnollisia kokemuksia ja hassuja yhteensattumia (vol2)
« Vastaus #304 : Joulukuu 10, 2011, 17:13:32 »
Enpä tiedä onko tässä mitään yliluonnolista mutta viimevuonna kaveri oli yötä luonani. Minulla oli silloin vielä sekarotuinen koirani Arthur (joka oli ulkokoira, mutta yöt sisällä). Oli jo pimeää kun menimme hakemaan sen sisään. Kävelytin sitä sisälle, mutta puolimatkassa se jähmettyi ja alkoi murista kohti metsää. Emme nähneet mitään ja juoksimme nopeasti sisään. (Voihan toki olla, että siellä oli joku kettu yms. Mutta silti oli se aika pelottavaa.)

Ja tämänkertoi uskonnon opettajani:
Yhdellä uskonnontunnilla opettaja oli laittanut raamatut tyhjälle pulpetille. Eräs poika sitten alkoi jotain selittämään ettei Jumalaa eikä Jeesusta ole olemassa.
Kuk