Kirjoittaja Aihe: Kirjojen liikuttavat kohdat  (Luettu 60515 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

makkara

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #25 : Tammikuu 11, 2006, 16:54:54 »
Viisasten kivessä itkin alussa kun kerrottiin mitä Lilylle ja Jamesille oli tapahtunut. Ja sitten kun Harry jätettiin siihen portialle.. Sitten itkin Azkanbanin vangissa aika monessa kohdassa. Liekehtivässä pikarissa en hirveästi itkenyt paisti lopussa. Feeniksin killassa itkin aika paljonkinkin, en edes muista kaikkia kohtia.

Slughorn

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #26 : Tammikuu 11, 2006, 18:02:02 »
Minua on liikuttanut kohdat, joissa puhutaan mitä tahansa Lilysta tai kelmeistä. Nostalgiaa siis. Siriuksen kuolema oli niin riipaiseva, mutta itkin vasta Harrylle Dumbledoren kansliassa, myötätuntoa siis. Kirjoissa on liikuttavaa sisu, jota monet hahmot tiukassa tilanteessa omaavat. Se lisää minulle ainakin omaa sisuani taistella omasta puolestani jotain arkipäivän asiaa/asian vastaan/puolesta.

Unwanted

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #27 : Tammikuu 17, 2006, 17:27:42 »
Uskomatonta, ettei kukaa oo kirjottanu tätä! Tää on jotain niin liikuttavaa:

"Teisin, että se nousee takasin", Hagrid sanoi, ja Harry, Ron ja Hermione katsoivat häntä kauhistuneina. "Oon tienny jo vuosikaudet. Tiesin että jossain se vaan odottaa aikaansa. Pakko sen oli tapahtuu. No, nyt se on tapahtunu eikä nyt auta muu ku jatkaa tästä eespäin. Täytyy taistella. Pystytään ehkä pysäyttämän se ennen ku se saa kunnon otteen. Semmosta Dumbledore ainaski suunnittelee. Hieno mies, Dumbledore. Niin kauan kun meillä on Dumbledore, en ole ihan hirveen huolissani." Hagrid kohotti tuuheita kulmakarvojaan nähtyään heidän epäuskoiset ilmeensä. "Ei se mitään auta, et vaan istuu ja murehtii", hän sanoi. "Mikä on tullakseen, se tulee, ja me katotaan sitä päin pärstää sitten kun se tulee. Dumbledore kerto mitä teit, Harry." Hagrid röyhisti rintaansa katsoessaan Harrya. "Teit yhtä paljon ku isäs olis tehny, enkä isommin vois ketään kehua." Liekehtivä pikari s. 752

Viimoset sanat oli musta tosi koskettavat. Ehkä kenestäkään muusta ei ollu, mutta mulle ainaki tuli kyyneleet silmiin, kun Hagrid oli niin ylpeä Harrysta... <3

Poissa Smoothie

  • ilokaasu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • oh mama.<3
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #28 : Tammikuu 23, 2006, 10:48:39 »
Well, minä en kamalasti itke kirjojen takia, mutta FK:ssa se Siriuksen kuolema otti niin koville, etten meinannut saada itseäni siitä takaisin.
Sirius oli lempihahmoni ja sitten se Bella meni ja teurasti sen.
Varsinkin kun se oli Harryn "luottohahmo" ja "isänkorvike"

Lainaus
Sirius oli vain kaatunut holvikaaren taakse, hän tulisi sieltä takaisin aivan minä hetkenä hyvänsä..
  Mutta Sirius ei tullut takaisin.  


Tässä kohtaa tuli sellanen  fiilis että "EEEEEIIIIIIHHH!"
Katsotaan nyt mitä kutonen tuo tullessaan...

anatha

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #29 : Helmikuu 03, 2006, 16:16:01 »
Voi ei, olenko minä ainoa, joka ei itkenyt Sirren kuolemalla vaan sille kun Pimento kidutti Harrya siinä vitosessa sillä en-saa-valehdella- sulkakynällä? Oikeasti kun luin sen, laitoin kirjan pois ja itkin ainakin viisi minuuttia tauotta. Äiti katto vähän pitkään...:)
Niin, sitten itkin nelosen lopusssa, kun se yksi luku loppui lauseeseen:

"Lordi Voldemort oli palannut."

Siinä oli jotain ihanaa ja dramaattista.  Aina kun itse kirjoittelen minulla tulee väkisin tuon tyylisiä lukujen loppuja.  Mutta tuollainen loppu on kuin karkkia. Yksi on ihana ja täydellinen, monta alkaa oksettaa:):)

Että sillee^_^

Dian

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #30 : Helmikuu 03, 2006, 17:31:54 »
Minä en tuossa Snape’s Worst Memory –luvussa itkenyt yhtään. Minä nauroin, samaistuin sekunnissa kymmenen kertaa enemmän Kelmeihin, mutta Lilyyn myös. En vain pysty samaistumaan Kalkarokseen ; säälimään kyllä.

Siriuksen kuolema on ainoa kohta kirjassa (yhdestä viiteen) jossa minä itkin, ja siinä niitä kyyneleitä sitten vuosikin ja paljon. En mitenkään ääneen vollottanut, mutta.
Siinä Phineaksen uskomattomuudessa silmät kyllä kostuivat. Ei Mustan suku voi loppua *snif*

Cedricin kuolema itketti vain leffassa, se Fleurin kiljaisu oli niin.. okei, toi oli jo offia ^^'

Poissa Evora

  • Kelmitär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Help!
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #31 : Maaliskuu 03, 2006, 17:24:23 »
Minustaki se ku Sirius kuoli oli surullinen kohta.. pysytin kuvittelemaan miten harry [kuvittelin Harryn Daniel Radcliffena] kyynelet silmissä huutaa siriuksen perään ja lupin pitää sitä kiinni käsivarresta myös kyynelet silmissä.. mulla tuli ihan kunnolla kyynelet silmiin ku luin sen toista kertaa.. ekalla kerralla lukiessani en oikeen sisäistäny mitä tapahtu mutta toisen kerran jälkeen tajusin sen ja sitte tulvahti kyynelet silmiin.. itketti varmaan 15 min.
Mä sanoin et inhoon novelleja mut silti kirjotin sellasen.

Expecto

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #32 : Maaliskuu 12, 2006, 15:08:51 »
"Me tapaamme vielä", hän sanoi. "Sinä olet - todella isäsi poika, Harry."

Tämä liikutti minuakin. No, mutta asiaan:
Ph:ssa liikutti kun Dumbledore jako viime hetken pisteet, PoA:ssa juuri toi ylempänä oleva, ja se kohta kun Sirius sanoi:
"Kun palasin heidän talolleen ja näin, että he olivat kuolleet, tajusin, mitä peter oli tehnyt. Mitä minä olin tehnyt."
GoF:ssä liikutti, kun Cedric kuoli, ja
Ooft:ssä itkin siitä lähtien kirjan loppuun asti, kun Lupin sanoi
"Hän on poissa".
Ja kutosessa, kun... No, tiedätte miksi.

Emotionless

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #33 : Maaliskuu 13, 2006, 21:42:37 »
"SITTEN SINUN OLISI PITÄNYT KUOLLA!" Musta karjui. "KUOLLA ENNEMMIN KUIN PETTÄÄ YSTÄVÄSI, NIIN KUIN ME OLISIMME TEHNEET SINUN VUOKSESI!"
Tuo on yksi liikuttavimmista kohdista Pottereissa. Sirius sanoo tuon niin mahtavasti. Voin kuvitella, miltä tuo kuullostaa. Ihanaa. Sirius on niin loistava. Melkeinpä kaikki, mitä Siriukselle tapahtui vitosessa olivat liikuttavia kohtia. Siriuksen kuolema oli kyllä todella liikuttava. Meinasi tulla tippa linssiin.

Sitten Wood liisi Harryn luo kyynelistä puolisokeana, kahmaisi Harryn kaulasta kiinni ja nyyhkytti hillittömästi tämän hartiaa vasten. Tuokin oli aivan loistava kohta. Woodin viimeinen huispausmestaruus.

Poissa Reta

  • Kirotun lapsen odottaja
  • Vuotislainen
    • Todella vaiheessa -kirjablogi
  • Tupa: Luihuinen
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #34 : Maaliskuu 16, 2006, 15:42:41 »
En nyt muista, onko tämä vain elokuvassa vai esiintyyö se myös kirjassa, mutta ykkösessä, kun Harry seisoo Voldemordin edessä siellä Isoviot-peilin huoneessa, Voldemord näyttää Harryn vanhemmat ja sanoo jotain, että saisit heidät takaisin, jos annat Kiven. Minusta Harry teki vaikean päätöksen, kun valitsi Kiven eikä vanhempiaan. (siloin häne i välttämättä tiennyt, ettei kuolleita voinut herättää hengistä, olihan hän "ollut velho" vasta vuoden)

Ja saman kirjan lopussa Hagrid antaa Harrylle valokuva-albumin, missä on kuvia Harryn vanhemmista. Mutta elokuvassa on tehty tyhmästi; kakkosessa Harry katso valokuva-albumia, jossa onkin myös kuva Ronista ja Hermionesta. Murr!

Tietenkin Siriuksen pelastaminen AV:ssa ja saman herran kuoleminen FK:ssa.

Muita ei nyt tule mieleen...
The adventures I enjoy are usually of the literary nature. -Henry Winchester

Miksi me ihmiset kaadumme?
- Jotta oppisimme nousemaan jaloillemme.

Poissa suppilovahvero

  • piimämörkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SkyHowl140
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #35 : Maaliskuu 30, 2006, 14:21:38 »
Täällä ei ole kauheasti puhuttu Onnellisuudesta Liikuttumisesta.. (vai miten kirjotetaan...:P) Mutta minua liikutti myös se, kun Ron ja Harry sopivat ja Hermione alkaa itkemään ja sanoo vain että he ovat NIIN tyhmiä.. Siinä oli onnellisuuden kyyneleet silmissä... :')

Saa muuten nähdä, että itkenkö seiskan lopussa onnesta, surusta, liikutuksesta, järkytyksestä, riemusta vai mistä.. tai vaikka kaikista!!:.... :)

Neilikka

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #36 : Maaliskuu 30, 2006, 22:16:17 »
Voi. Näitä liikutus kohtia on todella monia. Mutta suurin ja ITKETTÄVIN oli kutoskirjan loppu (itkin viimeiset kolme lukua). Tämä siis surullisin. Syytä en voi nyt kertoa. Saatam muokata spoilauskiellon mentyä tiehensä

Onnelisin oli... voi ähky kun ei saa spoilata kuudetta kirjaa-__-.  No viidestä ekasta onnelisin oli varmasti kun Fred ja George häipyivät Tylypahkasta, ja varsinkin kun he sanoivat (jotenkin näin): "Kaikille alennusta meidän liikkeestä jos lupaatte käyttää niitä tuota vanhaa lepakonrähjää vastaan!" Ei tainnut ihan noin mennä mutta taidatte kaikki tietää mitä tarkoitan:) Tämä siksi koska oli huvittavaa lukea Pimennon ja Voron sähellyksiä suon kanssa, vaikkakin oli haikeaa kun ei Tylypahkassa enää tavata Fredin ja Georgen temppuja.(Vielä täytyy mainita kohta kun jompikumpi sanoo: "ikinä rajan yli ei olla menty, joskus ehkä varpaalla on sitä koeteltu, mutta nyt me ei välitetä enää mistään kun Dumbledorekaan ei ole täällä" <-- Ihan noin se ei mennyt mutta kuitenkin)

Juu muoksin sitten spoilauskiellon jälkeen myös tuon onnellisimman kohdan:)

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #37 : Kesäkuu 27, 2006, 11:30:30 »
Voi ei!!! Mä itken kaikissa kirjoissa, mutta Potterit....

Itkin tooosiiii kauan kun Sirius kuoli. Se oli mun lempi hahmo ja niin ihana... En ois halunnut, että se lähtee pois...

Yllätin vähän aikaa sitten itseni itkemässä Siriuksen kuolemaa, vaikka kirja oli monen kilometrin pässä minusta... (Taidan ottaa vähän liian vakavasti...)

Ja itkin myös silloin kun Hagrid tuli takaisin Azkabanista (en tiiä miten toi kirjotetaan!) ja sillon, kun Ceric Diggory kuoli... (en tiiä näitä nimiä... Sori ihan hirveesti...)

Itken myös kaikissa ihanissa kohdissa.... Koska ne on jotenkin niin ihania...

Itkin myös viimosessa.... (toivottavasti en pilannut kenenkään lukuelämystä!)
Se oli niin hirveetä...
 Ajattelen kaikki kirjat kun ne tapahtuis mun omalle kohalle ja pillitän sitten siinä kun mikäkin tolvana...

Thunder

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #38 : Kesäkuu 27, 2006, 11:46:19 »
En oo koskaan itkeny Potter-kirjojen tapahtumista. Mutta ontto/tyhjä olo on tullut monta kertaa. Esim. Siriuksen kuolemasta, no,6.kirja. Olo on loppunut n.parin päivän päästä, mutta se tulee aina uudestaan pintaan kun luen kirjaa uudestaan. Enemmänkin itken ilosta. esim ne riemukkaat kohdat 2.kirjassa: "Kukaan ei voi olla niin tyhmä, että allekirjoittaisi luvan kiellettyjen kirjojen osastolle!" Ron sanoi. "Täytyy olla todella tollo..." Ja tässähäön puhuttiin Lockhartista.

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #39 : Heinäkuu 07, 2006, 10:01:57 »
En ole ikinä itkenyt "kunnolla" lukiessani Potter kirjoja, mutta on monta kertaa tullut kyyneleet silmiin. Kaikista surullisin kohta oli Liekehtivän pikarin lopussa kun Harry oli sairaalasiivessä ja Ronin äiti halasi Harryä...se oli jotenkin niin surullinen kohta. Dumbledoren hautajaiset oli myös surullinen tapahtuma, en itkenyt, mutta sen jälkeen jäi surullinen olo pariksi päiväksi.
And they dream in their sleep

Poissa Saippuakupla

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmi
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #40 : Heinäkuu 14, 2006, 11:43:06 »
Kuten varmaan kaikkia muitakin, minullakin nousi pala kurkkuun FK:ssa silloin, kun Sirius kuoli Dumbledoren (PP) kuolemasta nyt puhumattakaan. Ensimmäinen tosin liikutti hieman enemmän, koska mielestäni se oli kirjoitettu aidommin kuin jälkimmäinen. Molemmat kohdat joka tapauksessa saivat minut liikuttumaan.

Myös koko AV:n loppu piti minut visusti liikuttuneena. Sirius todistamassa syyllisyyttään, Sirius silloin, kun Harry ja Hermione pelastivat hänet... Ja ennenkaikkea se yksinkertainen lause, jonka hän sanoi Harrylle lopussa:
Lainaus
Harry - sinä olet todella isäsi poika.


Gedricin kuolema (LP) ja muut vastaavat tapahtumat hautausmaalla. Traagisen kuoleman lisäksi minua kirjan tapahtumissa liikutti eniten myös kohta, jossa Voldemort 'palasi'. Myös Matohännän 'kädenleikkuu' sai irvistämään myötätunnosta (joka tosin haihtui varsin nopeasti...).

Myös SK:n kohta, jossa Harry osoitti lojaalia uskollisuuttaan Dumbledorelle sanomalla tätä suurimmaksi velhoksi sai minut miltei kyynelehtimään, kuten myös kohta, jossa Fawkes paransi Harryn käden.
Dumbledoren hautajaiset. Samalla hyvin koskettavat, mutta myös hieman ärsyttävät (Harry ei olisi saanut jättää Ginnyä!).

Lisäilen, jos tulee vielä jotain mieleen.
Sen sijaan Harry lähetti Ronille lapun: "tehdään se tänä iltana."

~ HP -  Salaisuuksien kammio

Poissa jossujb

  • Kardinaali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #41 : Heinäkuu 22, 2006, 12:24:32 »
Severuksen kauhein muisto kohta on tähän asti liikuttanut eniten. Sen kappaleen aikana piti oikein pitää taukoa, kun sydän pamppaili niin lujaa ( sanon vaan, kun muuten luin kirjan yhteen syssyyn ). Harmitti, hävetti, suututti ja muutenkin kaiken näköiset tunteet oli pinnalla. Sillä tietysti voi olla jotain vaikutusta, että koen tosi vahvaa myötä häpeää, jos kirjassa tai elokuvassa tapahtuu jotain. Kuoraisee välillä niin kuin se tapahtuisi itselle.

Ihanan hirveä kohtaus, oikein murehdin tapahtumia vilä viikkoja lukemisen jälkeen ( itseasiassa, nyt kun ajattelenkin sitä, alkaa tunnetilat ottaa valtaa )
"No-one expects the Spanish Inquisition!"

Pumble

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #42 : Elokuu 06, 2006, 01:32:04 »
o.O Täällä on mainittu kaikki muut omastanikin mielestä koskettavimmat kohdat, mutta en saanut silmiini tätä:

`It´s going to be all right, sir,´ Harry said over and over again, more worried by Dumbledore´s silence than he had been by his weakened voice. `We´re nearly there... I can Apparate us both back... don´t worry...´
 `I am not worried, Harry,´ said Dumbledore, his voice a little stronger despite the freezing water. `I am with you.´


Se oli siis Harry Potter and the Half-Blood Prince:n sivulta 540. Mielestäni tuo on hyvin liikuttava. Jotenkin se Dumbledoren rakkaus Harryä kohtaan näkyy tuossa pätkässä niin hyvin. Tiedätte kyllä minkäläistä rakkautta tarkoitan. :D Kopion tuon kohdan siksi HBP:stä, koska se on mielestäni koskettavampi englanniksi. :) Jos jotakuta kauheasti kiinnostaa niin se on PP:n sivulla 621.

SuZa

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #43 : Elokuu 27, 2006, 01:34:16 »
Luin taas jällee vitos kirjaa ja kun pääsi sille sivulle jossa tietää että Sirius kuolee, kurkkuni alkoi jo valmiiksi kuivua. Aloin taas itkemään kamalasti siinä tietyssä kohdssa:

Lainaus FK:sta s.972

Harry näki pelon ja hämmästyksen kummisetänsä kuluneilla, kerran niin komeilla kasvoilla, kun tämä kaatui ikivanhaan oviaukkoon ja katosi verhon taakse - verho jäi toviksi liehumaan kuin kovassa tuulessa ja asettui sitten.

Voi mitä tuskaa tuon lukeminen tuottaakaan mutta silti se on aina vain pakko lukea uudestaan, ihan vain jotta saisi itkeä. On vielä tämäkin kohta FK:sta

Lainaus FK s.1033

Hän istui siinä kauan, tuijotteli veteen, yritti olla ajattelematta kummisetäänsä tai muistamatta miten suoraan siinä vastapäätä, vastarannalla, Sirius oli kerran lyyhistynyt yrittäessään karkottaa sataa ankeuttajaa... Aurinko oli jo ehtinyt laskeutua,kun hän tajusi palelevansa. Hän nousi ylös ja palasi linnaan pyyhkien kulkiessaan kasvojaan hihaan.

Tuossa kohdassa alkoi taas kurkkua kuivata ja silmät kostuivat. Nyyh, jotenkin niin surullista kun Harry muistelee aikaa jolloin sai tietää Siriuksen olevan kummisetänsä ja yrittävän pelastaa tämän hengen hinnalla millä hyvänsä, mutta kuitenkin joutui menettää tämän muutaman vuoden kuluttua.
Sekin oli niin surullinen kohta kun harry ensin koittaa käyttää siriukselta saamaansa peiliä yhteyden pitoon. Se viesti minkä Sirius oli kirjoittanut peilin taakse sai minut itkemään taas tuskaisena.
             
Lainaus FK:sta s.1034 

Tämä on kaksisuuntainen peili, sen pari on minulla. Jos haluat puhua kanssani, sano nimeni peiliin, niin sinä ilmestyt minun peiliini ja minä pystyn puhumaan sinun peiliisi. James ja minä käytimme näitä, kun olimme eri paikoissa jäli-istunnoissa.

Jotenkin kaikki tuollaiset menetetyilta henkilöiltä löytyvät kirjeet saavat minut aina herkistelemään.
Olin kuullut Siriuksen kuolemasta jo aiemminkin, mutta en ollut noteeranut siihen mitenkään erityisesi sillä silloin en ollut lukenu vasta kuin yhden potterin eikä se minua hirveäsi liikuttanut. Se jotui siitä että silloin Sirius ei ollut vielä lempihahmoni. Olen lukenut kirjat vähän sekavassa järjestyksessä: Ensin nelosen, sitten vitosen, ykkösen, kakkosen, kutosen, ja viimeisenä kolmosen. Ja arvatkaa kuinka itkin kun AV:ssa harry saa tietää siriuksen olevan kummisetänsä. Ja kuinka tuskallista oli kun tiesi että Sirre kuolee vähän ajan päästä. Leffat olin katsonu aikaisemmin joten tiesin jotenkin kuitenkin AV:n juonen, enkä ollut jaksanut lukea sitä, mutta siinä sitä taas huomataan kuinka paljon järkevämpää on lukea kirjat ennemmin kuin leffat. Ne on paljon liikuttavampia.

Lainaus AV:sta s.435

"Me tapaamme vielä", hän sanoi. "Sinä olet - todella isäsi poika, Harry"

Ja taas nyhyy. Jotenkin alkaa tuntua että itken joka paikassa missä Sirius on lähdössä jonnekin. :P Omituista.
 
Dumbledoren kuolemakin teki minuun suuren suuren vaikutuksen.

Lainus Puoliverisestä psinssistä S. 677

Ja hän tiesi tietämättäämn kuinka tiesi, että feeniks oli lähtenyt pois, jättänyt Tylypahkan lopullisesti, ihan niin kuin Dumbledorekin oli jättänyt koulun, jättänyt maailman... jättänyt Harryn.

Tuokin sai inut taas liikutuksen kyyneliin. Niin ihanan surumielinen kappaleen lopetus. Tuli kuhia ikävä Dumbledorea. Tuli sellainen unne että miksi sen juuri piti kuolla. Dumbledoren kuolema ei tietenkään liikuttanut minua yhtä paljon kuin Sirren, mutta kyllä se silti haikeaa on.
No jospa minä nyt lopettaisin tämän jaarittelemisen xD Tapaamisiin.

Kiittäen, Suza

//C'anossa poiti turhat rivinvahdot
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 07, 2007, 21:58:45 kirjoittanut C'anossa »

Poissa appelsiini

  • Kellotee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Blubbelibum.
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #44 : Syyskuu 22, 2006, 21:58:56 »
Joo, muakin rupes toi Siriuksen kuolema itkettämään. Ja sitte oli kans tää: "Älä pelkää, professori. Kaikki kääntyy hyväksi." "En minä pelkää, Harry. Olen sinun kanssasi." En nyt muista, menikö se ihan tarkalleen noin, mutta siinä kohtaa rupesin ulvomaan melkeen ääneen. Pelottaakin ajatella, kuinka paljon tuun itkemään seiska kirjaa lukiessa. :D

Dementia

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #45 : Lokakuu 25, 2006, 06:32:27 »
Myönnän, olen yksi näistä, jotka itkivät kun Sirius kuoli.
Sirius oli lempihenkilöni, ainoa, johon todella samaistuin. Ehkä itkin siksi niin paljon, koska eläydyin kirjaan niin täysillä (=liikaa?). Pystyin jotenkin samaistumaan Harryn tunteisiin, ja siihen, kuinka hirvittävää tuollainen olisi. Mutta itkin kyllä ihan siksikin, että Sirius oli niin hieno -paras- henkilö, että hetken jo ajattelin olla lukematta enempää Pottereita. Ajattelin, etteivät ne voi olla mitään ilman Siriusta.
Myös jotkin muut Siriukseen ja myös Lupiniin liittyvät kohdat ovat todella koskettaneet, mutta en muista, ovatko kuitenkaan kyyneliin asti saaneet.

Toinen kohta, jossa itkin, oli Dumbledoren kuolema. Eniten itkin siinä kohdassa, kun he olivat siellä luolassa... Aivan järkyttävä kohta. Kun mietin, minkälaisia kärsimyksiä Dumbledore koki siinä... Ja sitä, että Harry tavallaan joutui aiheuttamaan ne.

Monet yksittäiset lauseet ovat koskettaneet, mutta eivät saaneet itkemään, paitsi ehkä näin jälkeenpäin, kun ne ovat saaneet uusia ulottuvuuksia, ja olen nyt ymmärtänyt ne paremmin. Eniten ovat koskettaneet jotkut Hagridiin liittyvät lauseet, sekä Dumbledoreen, Lupiniin ja Siriukseen liittyvät.

Saatoin itkeä myös kohdassa, jossa Cedric kuoli. En henkilön itsensä takia varsinaisesti, vaan ennemminkin siksi, että se oli liikuttavaa, kun Cedric pyysi Harrya viemään ruumiinsa isälleen...

Vähän ot, mutta pidän Pottereista juuri siksi, että ne todella herättävät tunteita, aitoja, voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Se tekee kirjasta (ja Pottereista) niin älyttömän hyviä. Mitä olisi kirja, joka ei herättäisi minkäänlaisia tunteita?

mrsWonka

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #46 : Lokakuu 25, 2006, 15:11:38 »
Itse en ole koskaan itkenyt kirjoja lukiessa, kuten en myöskään elokuvia katsoessa, vaikka välillä haluaisin. Kun en itke, olo ei ole yhtään mukava. Silloin tuntuu niin... tyhjältä.

Kuitenkin, tällä opastuksella kerroin siis, etten itke lukiessani. Mutta jotkut kohdat koskettavat kuitenkin todella syvältä, ja niitä on mielestäni kaksi. Molemmat liittyvät Dumbledoreen ja toisen varmaankin voi jo arvata.

No ensinnäkin FK:n lopussa, kun Dumbledore ja Harry juttelevat, niin Dumbledore kertoo Harrylle miksi ei valinnut tätä valvojaoppilaaksi. Kun Harry kääntyy katsomaan niin...
Lainaus
"Minusta tuntuu, että olen vielä yhden selityksen velkaa", Dumbledore sanoi epäröiden. "Sinä olet ehkäihmetellyt, miksen valinnut sinua valvojaoppilaaksi. Minun on tunnustettava... että tulin ajatelleeksi... että sinulla on kyllin velvollisuuksia muutenkin."
Harry kohotti katseensa ja näki kyynelen valuvan Dumbledoren poskea pitkään hopeiseen partaan.

Se on niin liikuttava ja surumielinen kohtaus. Minua ei itkettänyt, mutta olin todella, todella surullinen tuon jälkeen. Tässä en kuitenkaan lopettanut lukemista.

Olen lukenut Puoliverisen Prinssin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Dumbledoren kuolema ei koskettanut niin paljon, se saattoi tosin johtua myös siitä että en ehtinyt jäädä suremaan. Halusin ahmia kirjaa eteenpäin. Toisella kerralla olin ensimmäistä kertaa itkun partaalla, mutta kyyneleitä ei tullut. Tuli vain loputon tyhjyys. Suljin kirjan ja tuijotin hetken vain eteenpäin saamatta tuota tapahtumaa mielestäni. Tämä oli toinen koskettavista kohtauksista.

Nopu

  • Ankeuttaja
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #47 : Lokakuu 28, 2006, 21:37:48 »
En tiedä mitä liikuttavaa siinä on mutta, no minä olen minä ;)

Eli feeniksin killassa (5) kun Bellatrix murhaa Siriuksen, ja sirius kaatuu verhon taakse. Liikuttava kohta siinä on kun Harry huutaa siriusta kaikkine ajatuksineen ja samalla kun Remus yrittää pidätellä harrya...
Selitinkö hyvin? en ole mikään maailman paras selittämään asioita.

Nytkin tuota kirjoittaessa tuli hieman haikea olo :/

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #48 : Lokakuu 31, 2006, 15:48:21 »
No, PVP: ssä oli melko monessa kohdassa kyynelet silmissä, mutta erityisesti kosketti kohta ihan kirjan loppupuolella. Ron sanoi jotain tämän tapaista: "Me olemme sinun kanssasi, tapahtui mitä tapahtui."

Tuo oli niin koskettavaa! Että jollakin "vaarallisella" ihmisellä (siis pojalla, jota jahtaa kymmenet kuolonsyöjät ja Voldemort) voisi olla noin hyvät ja luotettavat kaverit. Kyynelet silmissä rämmin pari lausetta vielä loppuun, heitin kirjan pois ja huokaisin. Sitten itkin.

Aika jännää, oikeastaan. Aina, kun kirjoissa tapahtuu jotain surullista, itkettää, ainakin minua (ja oletettavasti myös monia muita). Eli henkilöistä on tullut ikään kuin hyviä kavereita? Huhhuh, on se Rowling sitten niin kummallinen nainen!
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa Hirmu

  • Kirjekyyhky
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Teepannu on muuttunut mäyräksi!
  • Pottermore: FlightLumos2
  • Tupa: Puuskupuh
Kirjojen liikuttavat kohdat
« Vastaus #49 : Lokakuu 31, 2006, 16:20:02 »
Kirjojen liikuttavimpia kohtia ovat ainakin kun Harry kutosessa sanoo taikaministerille, että Dumbledore on poissa koulusta vasta kun kukaan ei enää ole hänelle uskollinen, ja se kun Fleur sanoo Mollylle rakastavansa Billiä vaikka tämä näyttäisi miltä... ^^