Kaikki se alkujärkytys ja uskomaton onnen tunne olisivat varmaan kerenneet purkautua suurimmaksi osaksi ylitse, kun saisin kirjeen! Mutta, entä kun näkisin linnan? Se olisi sellainen wouuuuuu~ tilanne missä vaan tuijotetaan ja katsotaan suu auki, ensimmäistä kertaa kykenemättä sanomaan yhtään mitään!
Linnaan päästyäni, no suureensaliin ensimmäisenä kuten käsketään. Sitten lajitteluun. Siinä varmaan tärisisin jännityksestä, toivoisin luultavasti pääseväni Luihuiseen. No, vaikka minut jonnekkin muualle lajiteltaisiin niin varmaan kiljuisin ilosta ja juoksisin pöytään juttelemaan jokaisen oppilaan kanssa, joka minua kuuntelisi. Siinä vaiheessa iskisi se myöhäinen kysely ikä! Pitojen jälkeen tietysti makuusaleihin, siellä taas jokapaikan koluaminen. Tuskin pystyisin nukahtamaan ''jos nukahdan ja herään, tämä olikin unta'' periaatteella.
Seuraavana aamuna, jos olisi aikaa ennen oppituntia koluaisin niin paljon linnaa kuin suinkin ehtisin ja vierailisin ainakin tiluksilla, kirjastossa, linnan käytävillä ja tietysti oleskeluhuoneessa. Ja pöllölässä, koska ostaisin varmasti pöllön! Sitten oppitunneille, joilla kuuntelisin kaiken ja innoissani käyttäytyisin tyyliin Hermione Granger, tai kuten Harry ensimmäisellä taikajuoma tunnillaan (elokuvissa ainakin?) kirjoittaisin kaiken ylös, kunnes opettaja käskisi seurata tarkemmin opetusta! Siitä se sitten lähtisi, kuin muillakin kunhan ensi fiilingit olisi saatu purettua ja päästyä velhomaailmaamn arkeen.
Amazing.