Kirjoittaja Aihe: Masentelumusiikki  (Luettu 17274 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Onyksi

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #50 : Maaliskuu 25, 2008, 17:56:27 »
Ainoa oikea bändi minulle kun pyöriskelen itsesäälin ja masennuksen syövereissä on Scorpions. Mitään tavanomaisia suosikkejani en silloin kykene kuuntelemaan( ellei sitten vähän Marilyn Mansonia, mutta kuuntelen kyseisen bändin musiikkia muutenkin paljon, joten en ota sitä lukuun.)
Scorpionsiltakin kelpuutan vain yhden ja ainoan biisin nimeltä Still loving you. En tiedä mikä tuossa laulussa viehättää tai ihastuttaa, mutta kertakaikkiaan ihana laulu se on, vaikka kykenenkin kuuntelemaan sitä vain surullisena.
Laulu saa minut sekä iloiseksi että surulliseksi, sillä kappaleeseen liittyy paljon hyviä muistoja, mutta niiden muisteleminen ja miettiminen saa uuden surun aallon syntymään sisälleni.
Masentuneena voin kuunnella koko päivänkin vain tätä yhtä ja samaa biisiä kyllästymättä siihen lainkaan. Ehkä siksi en kuuntelekkaan Scorpionsia milloinkaan muulloin.

Poissa Kartanon kummitus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #51 : Toukokuu 08, 2008, 20:45:45 »
Jos masentaa, niin kuuntelen musiikkia, joka vie täysin pois arjesta (kuuntelen sellaista muutenkin jatkuvasti :3). Elokuvamusiikki on parasta tähän ja muunlainen upea musiikki. Musiikki, joka on mahdollisesti mahtipontista, upeaäänisiä laulajia jne. Banquet of illusions, Nightwish, Sarah Brightman, Dark sanctuary, Enigma ja Era ovat hyviä esimerkkejä. Tämä on taas tätä jatkuvaa todellisuuden pakoisuuttani.
LOTR-soundtrackeja kuunnellessani en voi muuta kuin rauhottua ja kuunnella jälleen kerran henkeä haukkoen niitä mitä mahtavimpia kohtia kappaleissa *-* Gollum's song sopii muuten hyvin surkeaan olotilaan.

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #52 : Toukokuu 09, 2008, 14:54:36 »
Masentuneena kuuntelen yleensä Apulantaa. Tosin kuuntelen muutenkin paljon Apulantaa. Se mitä kappaleita tai mitä levyjä kuuntelen riippuu ihan siitä miksi olen huonolla tuulella ja olenko surullinen vai vihainen. Jos olen vihainen kuuntelen agressiivisempia kappaleita. Viime aikoina olen kuunnellut Ehjä-levyä paljon. Melko kovalla useimmiten...

Masentuneena kuuntelin aikaisemmin lähes kokoajan Kiila levyä. Se oli mulle tavallaan terapiaa. Ne sanoitukset ja kaikki. Kävin pahaa oloani läpi Kiilan kappaleiden avulla. Myöhemmin aloin kuunnella enemmän Hiekkaa surullisena. Toisinaan tietyt Apulannan kappaleet piristävät. Esimerkiksi Mato saa helposti hymyn huulille.En pysty ymmärtämään kaikkia Apulannan sanoituksia tai paremminkin sitä mistä ne kertoo, mutta silti ne on auttanut mua ihan älyttömän paljon. Apulannan Karman laina kappaleessa lauletaan
"psykiatrisia toimia
jotka oman kokemuksen kautta
täysin aukee"
Mielestäni Apulannan musiikissa on paljon kyse juuri siitä. Kappaleet on hyvinkin psykiatrisia, mutta vain kun ne tulkitsee oman kokemuksensa kautta, omalla tavallaan, jolloin ne aukeavat kunnolla. Ei tulkinnat välttämättä ole sellaisia millaisiksi Toni Wirtanen on ne tarkoittanut. Toni on itse sanonut että niitä kuuluukin tulkita oman mielensä mukaan tai jotain sellaista.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Lemoni

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #53 : Toukokuu 14, 2008, 20:27:39 »
Kun on masis ja angsti päällä, kuuntelen yleensä mättöheviä tai kunnon thrashiä, koska sen kautta saan kanavoitua masennuksen ja pahanolon johonkin muuhun. Esmerkiksi Metallican alkupään tuotanto, Children of Bodom sekä Testament ovat hyvää masennusmusaa.

Sitten jos sattuu olemaan sydänsuruja ja kaikki ihmissuhteet menee alamäkeen, saatan kuunnella suomiräppiä, mikä johtuu luultavasti siitä, että yksi ilta minulla ja hyvällä ystävälläni oli iso riita ja satuin sillon kuulemaan radiosta jonkun Cheekin biisin ja tapa jotenkin jäi siitä.

Poissa Meew

  • Valkea susityttö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kelmit for ever
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #54 : Heinäkuu 21, 2008, 16:40:10 »
Tokio Hotel antaa kappaleen joka tilanteeseen. Myös surullisia kappaleita löytyy monta kappaletta. Yksi suosikeistani on Geh. Sen sanat eivät niinkään ole surullisia, mutta sävelet ja tahti on kappaleessa jotenkin surumielinen, että sitä kelpaa kuunnella jos on apealla päällä.
Tam ja Fahr, Sirius ja James. << heitä minä kadehdin, koska heillä on ystävä mitä ilman ei voi elää, heillä on ystävä kenen puolesta kuolisi. Heillä on ystävä kenestä välittää, ketä pitää omana veljenään. Sellaista rakkautta, sanatonta viestintää ei näe joka päivä. Kiitos. <3

Poissa Mimmi

  • kolmen soinnun rälli
  • Vuotislainen
  • gimme danger
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #55 : Elokuu 02, 2008, 11:43:59 »
Niin siis, masenteluhan on täysin eri asia kuin masennus. Silloin kun olin masentunut, kuuntelin Panic at the Discon A Fever You Can't Sweat Outia, vaikka se loppujen lopuksi onkin aika hilpeää musiikkia. Se auttoi mut pois siitä kuopasta.

Hivenen haikeana kuuntelen The Arkin Diseasea, etenkin jos haluan mässäillä tunteessa (kuuntelen sitä kyllä ihan milloin vaan) ja Elton Johnin Someday Out of the Blueta (kuuntelen sitäkin aina). Jälkimmäinen tosin saa minut aina itkemään, ah, ja se on hivenen epämiellyttävääkin. Huomasin muuten että kun luen kappaleen sanoituksia, rupean myös itkemään... Olen aika itkuherkkä.

Jos taas pelkään, että masennuksen kaltainen olo on hyökymässä minuun, kuuntelen Panicin Nine In the Afternoonia, kunnes se menee ohi. Panicin Pretty. Odd levy kokonaisuudessaan on erittäin hyvää "surullisuudesta pois nyt heti"-musiikkia. Sitten taas jos haluaa äkillistä hilpeytystä kannattaa kuunnella Pienen Merenneidon Suudelkaa-laulua. Shalalala pelko pois, tunnelma jo kaikki ois, oi kiltit, suudelkaa... Hilpeää. Myös Hanoi Rocks toimii samalla tavalla kuin Suudelkaa-laulu. Kun sellaista reipasta, hivenen kornia, vähäangstista rokkia (mitä, luonnehdinko Hanoi Rocksia noilla sanoilla? Ei ikinä!) kuuntelee ei kauaa voi olla paha masis. Ja Queenilta löytyy paljon sekä fiilistely- että masennuksestapoismusiikkia.
Keep your 'lectric eye on me babe
Put your ray gun to my head
Press your space face close to mine, love

Tuomas R

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #56 : Syyskuu 12, 2008, 22:12:36 »
Hmm... Nyt kun asiaa oikeen miettii niin mieleen tulee muutama kappale jota voisin kuunnella, kun olen masentunut, ärtyisä tai muuten vaan huonolla tuulella...

Simon Mathew - All Night Long

Ehdottomasti Simskua kehiin. Ihana biisi, tämä saa rentoutumaan omalla tavallani ja Simsku on aivan ihana esiintyjä <3 x)

Verka Serduchka - Dancing Lasha Tumbai

No hei, tämä saa iloiseksi vaikka hullun Erkinkin. Verka saa tanssijalan vipattamaan ja masennus katoaa käden käänteessä.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #57 : Lokakuu 17, 2008, 15:48:00 »
Kun olen masentunut, minulla on hyvin ärsyttävä tapa vajota hetkellisesti itsesääliin, jolloin esim. Simple Plan tai Nirvana ovat oikein hyviä vaihtoehtoja kuunneltavaksi. Tai sitten Olavi Uusivirran Minä olen hullu-levy, jota tosin kuuntelen muutenkin.

Ja sitten yleensä ollessani masentunut, minä yritän saada itseni vieläkin huonommalle tuulelle kuuntelemalla kappaleita, jotka itkettävät. Silloin kun haluan viestittää muillekin olevani masentunut, kaikki neljä Punk city rockers-levyä ovat ahkerassa käytössä. Kyllä ryntää äiti aika kovalla vauhdilla yläkertaan valittamaan kun soittimestani kuuluu vaikkapa Infa Riotia, 999:ä tai The Vibratorsia suurella volyymilla.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Kromisade

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #58 : Lokakuu 18, 2008, 14:15:52 »
Sara - Kromi Koska musiikkimakuni on rajoitettu, mutta erityisesti tämä levy soi, kun on masentunut. Levy on muutenkin loistava syyssoundtrack niin soundeiltaan kuin sanoituksiltaankin. Jos taas surullinen on, niin Saran Pyyhit vuodet kasvoiltasi biisi on kerrassaan niin kaunista kuunneltavaa tuohon aikaan, että melkeinpä kyyneleet siinä silmäkulmaan vierähtää. Myös Pedestrian's Motorin kappaleet sopivat hyvin rauhoittamaan oloa, jos on paha olla. Ne kappaleet ovat niin ihanan rauhallisia, että niitä kuunnellessa pakostakin rentoutuu.


RestlessSoul

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #59 : Helmikuu 21, 2009, 21:41:03 »
Se riippuu tosi paljon tilanteesta, yleensä kuuntelen silloin jotain sellaista biisiä minkä sanat sopivat yhteen kyseisen tilanteen kanssa, minkä takia olen surullinen/masentunut/vihainen.

Tällä hetkellä on melko suuri ikävä, siksipä stereoista soi Fool's Gardenin Lemon Tree, Lifehousen Hanging by a moment, The Frayn How to save a life ja He was a friend of mine, krediitti kuuluu varmaankin Bob Dylanille.

Nämä tällaisena esimerkkinä, kappaleita kyllä löytyy kenties jopa liian monta...

Poissa Gououbuck

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #60 : Maaliskuu 03, 2009, 22:32:55 »
Jos masentaa, automaattisesti laitan soimaan Negativen- Sealed kappaleen. Sanat: Only sorrow and pain will fill your heart tonight. Only thing that will remain is your heart next to mine. Sorrow and pain... only sorrow and pain. Noi kuvaa mulle sitä tunnetta sävellyksineen juuri parhaiten ja se, että se tunnetila on tavallaan selkeästi kerrottu, helpottaa mua.
Just let me Love you...and I learn to Love you right

Tinasormus -> Gououbuck

cocolove

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #61 : Heinäkuu 21, 2009, 17:48:37 »
Masentelumusiikki, se oikeasti auttaa todella paljon, ainakin mua. Oikeastaan riippuu todella paljon millaisella tuulella olen, onko sydänsuruja, olenko vaan pahalla tuulella vaiko itken tätä ns. "pahaa maailmaa". Sanoitukset ovat mulle todella tärkeät ja melodia, ja oikeastaan, jos haluan oikeasti tulla onnellisemmaksi, kuuntelen piristävää musiikkia enkä melankolista musiikkia, joka saa vielä enemmän potemaan surua. (Listasta tulisi varmasti niin laaja, jos alkaisin listaamaan biisejä, joita kuuntelen silloin kun olen surullinen, vihainen, poden sydänsuruja jne.)
Kuuntelen eniten kyllä sellaisia bändejä, joiden mukana on surullisia tai iloisia muistoja, ne ovat mulle kaikista parhain masennuslääke. Musiikki on minulle parhain masennuslääke.

Oikeastaan nykyään aina, olin millaisella masentuneella tuulella tahansa, kuuntelen aina Glasvegasia. Rakastan oikeasti niin paljon kyseisen bändin melankolisia sanoituksia ja bändin kemiaa. Näin kyseisen bändin Ruississa silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa ja tutustuin bändiin vissiinkin viime vuoden syksyllä,  ja ironista, niin silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kautta. Glasvegasia kuuntelenkin tällä hetkellä ehkä siksi eniten, koska toisaalta kaipaan paljon kaikkea mitä meillä oli tai noh, en kuuntele Glasvegasia siksi, että kaipaan vaan jotenkin kaikkea vaan siksi, että se saa minut jotenkin iloiseksi, että vaikka erosimme (=joka oli hyvä juttu), aina parin nyyhkybiisin jälkeen minulle tulee niin iloinen olo, en todellakaan tajua miten. Ehkä siksi, koska Glasvegasista tulee mieleen kaikkea iloista vaikka onkin kovin melankolinen bändi.

Toinen tällainen bändi on ehkä Peter, Bjorn and John. Se on myös sellainen bändi, joka saa minut vaan vihaisemmaksi, jos olen vihainen, valitettavasti. Jotkut biisit saavat minut ilostumaan, mutta jotkut taas vihaiseksi ja potemaan niin suurta raivoa, eräs biisi näistä on esimerkiksi It don't move me. Aina, kun olen vihainen, ikävöin tai yritän piristyä(, joka yleensä jää vaan haaveeksi) kuuntelen siis "Petteriä". "Petteri" on myös ikävöinti-musiikkia ja hyvää sellaista, mutta eipä auta ikävään mitenkään, se saa ikävöimään enemmän.

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #62 : Heinäkuu 21, 2009, 18:54:37 »
Vaihtelee aika paljon millaisia kappaleita kuuntelen silloin, kun olen masentunut tai muuten vain väsynyt. Jos on pakko yrittää pysyä virkeänä (esim. paljon tehtäviä), saatan kuunnella esim. Cyndi Lauperin Girl just wanna have fun -kappaletta tai sitten jotain muuta  vauhdikkaampaa. Varsinaisiksi "masentelukappaleiksi" sopisivat mielestäni esimerkiksi Enya - Evening falls, Phil Collins - Another day in paradise tai vaikkapa Celine Dion - My heart will go on. Edellä mainittua Enyan kappaletta taisin kuunnella esimerkiksi silloin, kun luin Harry Potter and the Deathly Hallowsin vikoja lukuja, kuten esimerkiksi The Forest Again, koska kappale sopii mielestäni hyvin luvun teemaan (ei kannata kuunnella silloin, kun haluaa pysyä oikein pirteänä ; ) ). Myös The Lord of the Rings -elokuvista tutut Evenstar, The Grey Havens ja Into the West ovat varsin koskettavia kappaleita.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2010, 18:24:24 kirjoittanut Nymphae »
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa Ridiculous

  • kirsikankivi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ScarletHolly34
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #63 : Elokuu 03, 2009, 18:03:09 »
Yleensä masentuneena tulee kuunneltua kaikkia molli-kappaleita. Hyvänä esimerkkinä My Chemical Romance, jota en yleensä kuuntele, mutta ollessani masentunut kyseinen bändi on erittäin tervetullut :D

Naislaulajista Christina Aguileran "Hurt" on myös erittäin mahtava kappale. Leona Lewisin Run olisi, jos pitäisin kyseisestä artistista, mutta koska en pidä niin se ei ole oikein hyvää masennusmusiikkia. :D

nämä mukaan luettuina erilaiset soundtrackit tai aivan vain klassinen musiikki on todella hyvää kuunneltavaa musiikkia silloin kuin päivä on melkoisen harmaa.
He was rapidly becoming obsessed with Draco Malfoy.
Draco dormiens nunquam titillandus

Poissa Celestial

  • killing loneliness
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • love is right now
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #64 : Elokuu 07, 2009, 15:24:40 »
Riippuu mielentilasta. Joskus kuuntelen masentuneena surullisia ja joskus iloisia biisejä; riippuu siitä, haluanko rypeä surussa tai itsesäälissä vai haluanko tulla iloiseksi.

Nine Inch Nailsin kappaleet ovat kuulemma hyvää angstausmusiikkia. Ikävä kyllä minä olen kiintynyt vain yhteen ja ainoaan kappaleeseen tältä bändiltä, nimeltään Hurt. Tätä voi kuunnella ikävöidessään tai ihmissuhteiden mennessä alamäkeen, tai ihan muuten vain masentuneena. Myös Bonnie Tylerin Total Eclipse Of The Heart on koskettava ja itkettävä kappale. Ensisijalla kuuntelen näitä biisejä, jos tahdon itseni vain pahemmalle tuulelle ja itkemään. Kuitenkaan en viitsi ikinä kuunnella liian masentavaa musiikkia. Ihmissuhdeongelmiin sopivat myös mm. Phil Collins - Against all odds ja Alan Parsons Project - Old And Wise.

Jos taas tahdon saada itseni iloiseksi, laulan. Laulan iloisia ja piristäviä biisejä, taikka biisejä joita yksinkertaisesti tykkään laulaa. Ensimmäisenä tulee mieleen Arto Tammisen kappale Utopia, joka nimensä mukaisesti kertoo utopiasta ja on siis hyvin piristävä ja iloinen biisi kaikin puolin, niin sanoituksiltaan kuin säveleltäänkin. Tässä mielentilassa suosittelen myös kuuntelemaan lähes mitä tahansa Eppu Normaalin biisejä. Eppujen biisit saavat aina iloiseksi nerokkaiden sanoitustensa ansiosta, kuten Elämän tarkoitus, jossa ei näytä olevan mitään järkeä sekä Murheellisten laulujen maa - siitä tulee hyvä mieli, vaikka sen kuuluisi kai olla surullinen biisi. :D

Vihaisena tai ärsyyntyneenä kuuntelen mahdollisimman kovaäänistä musiikkia kovalla volyymilla, kuten AC/DC:tä. En pidä hevistä tms., joten kovaääninen rock saa korvata hevin. ;)

Instrumentaalit ovat myös mainiota masentelumusiikkia, niin kuin joku taisi jo sanoakin. :)
Friendship doesn't see through the eyes,
it sees through the heart.

Poissa pikkuleipä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #65 : Lokakuu 05, 2009, 23:23:56 »
Hmm, mulla on kaksi vakiintunutta masennusbiisiä, joita kuuntelen (ylläri pylläri) silloin kun masentaa:
Escape The Fate - The Day I Left the Womb
Please don't worry, I am doing fine.
You're much to busy, to even find the time,
So use your chemicals and take this to your grave,
The boys you left are men you didn't raise.

Tulee aina tippa linssiin kun tätä biisiä kuuntelee. Ronnien ääni on jotenkin niin... katkera. Kuuntelin tätä viimeksi tosi paljon kun me luovuttiin meidän koirasta. No silloin kyllä suretti muutenkin.

Johnny Cash - Hurt tai Nine Inch Nailsin versio tästä.
what have I become,
my sweetest friend?
Everyone i know,
goes away in the end,

and you could have it all:
my empire of dirt,
I will let you down,
I will make you hurt.

Varmaan suunnilleen kaikki on kuullut tän? Tässä on ihanan surulliset sanat ja kummassakin versiossa laulajan ääni on todella tunnelmaan sopiva.

Poissa Accused

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #66 : Lokakuu 14, 2009, 18:40:01 »
Masennus musiikkina: MCR - Helena ja I Don't Love you, Apulanta - Ilona ja Maanantai, Sonata Arctica - Last Drop Falls ja The Misery, Kotiteollisuus - Satu Peikoista, Sum 41 - Pieces, Beethovenin - Moonlight Sonata, Bullet For My Valentine, Apocalyptica.

Agressiomusiikkina: Kotiteollisuuden raskaimmat, Slipknotti, Cradle of Filth, Graveworm, As I Lay Dying, All That Remains.

Tietyt biisit on aina just tietyille hetkille ja ne on oppinu tuntemaan. Toi Beethovenin klassikko on semmonen biisi mikä saa itkemään ja huutamaan että miks just minä... Mutta älyttömän kaunis sävellys!
We need to come back down and face what we\'ve become

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #67 : Marraskuu 13, 2009, 20:50:54 »
No sillon kun masentaa, niin kuuntelen Metallican The Unforgiven biisejä. En tiiä miksi, niissä vain on sitä jotain, jota tekee mieli kuunnella masiksena. Samoin Sonata Arctican San Sebastian, Replica, Don't say a Word ja The End of this Chapter.

Dementors

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #68 : Joulukuu 12, 2009, 00:09:40 »
No mul soi yleensä joko Tokio Hotel tai sitte Cinema Bizarre. Riippuen päivästä ja aiheesta, miks oon surullinen jne.

Tokio Hotellilta yleensä Spring Nicht, koska sen sanotuksen vaan sopii siihen jotenki hyvin, tai sit Reden, koska se vaan on niin ihana biisi, et pakostaki mieliala kohoo ainaki hiukan. Tai sit An Deiner Seite (Ich Bin Da), Automatisch, Komm, Hey You, Zoom/Zoom Into Me, Pain Of Love/Kapf Der Liebe yms. Kaikki TH käy.. (:

Ja sit CB'ltä yleensä Get Off, Lovesongs (They Kill Me), I Came 2 Party, My Osession, I Don't Believe yms. Yleensä soi I Came 2 Party tai sit Get Off, koska niist kohoo kans mieliala yleensä.

Mut sit saattaa olla myös päiviä jolloin suutun meen porukoille silleen, et mikään ei auta ja meen huoneeseeni paiskaten oven kiinni ja radiosta joku ihan sama mikä levy siel on ni täysil, nii kaua, et oon hiuka rauhottunu, et voin laskee melutasoo hiuka alemmas ja nukahtaa hetkeks, ja sit ku herään, jos oon vielki vihane, ni vol nappula saattaa kääntyy vielki lujemmalle. (: Ja lopuks pistän sen silleen normi tasolle x)

Tupuliini

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #69 : Tammikuu 01, 2010, 13:25:21 »
Se riippuu ihan siitä olenko surullinen vai vihainen. Jos olen raivoissani yritän saada itseni rauhoittumaan, laitan soimaan raskasta, nopeatempoista rockia jonka sanoista ei saa selvää (ei väliä bändillä/laulajalla). Oikeasti en pidä yhtään sen tyylisestä musiikista, mutta kun soitan sitä täysillä, niin huomaan tilanteen olevan kliseinen ja koominen ja rauhoitun hieman. Tämä siis toimii vain jos olen suuttunut äkillisesti jostakin asiasta.

Masentuneena laitan AINA Placebon Meds-albumin soimaan. Se ei todellakaan piristä, mutta saa minut tuntemaan etten ole ihan yksin ja edes joku tajuaa mitä pääni sisällä liikkuu. Laulan täysillä mukana ja makaan pimeän huoneen lattialla, ja kun parin tunnin päästä lopetan olo on ihmeellisen rauhallinen.

Poissa Asiam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #70 : Tammikuu 01, 2010, 21:14:58 »
Johnny Cash - Hurt tai Nine Inch Nailsin versio tästä.

On mennyt artistit sekaisin. Hurt oli myös Johny Cashin hitti, mutta coverversio. Levytetty vuonna 2002. Nine Inch Nailsin alkuperäinen levytys löytyy albumilta The Downward Spiral, vuodelta 1994. Jos etsii "angstimusiikkia", kannattaa ehdottomasti tutustua Nine Inch Nailsiin ja varsinkin siihen 90-luvun tuotantoon. Materiaali saattaa haastaa kuuntelijan, mutta todentotta palkitsee!

Poissa Astarael

  • Metsäsilmäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Valokuvablogi
  • Pottermore: WolfsbaneHex23920
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #71 : Tammikuu 18, 2010, 00:27:59 »
Yleensä jos olen oikein huonolla tuulella (tai siivoan) kuuntelen Kotiteollisuutta niin kovaa että varmasti naapuritkin kuulee. Tulee aina parempi olo kun pääsee huutamaan kilpaa Hynysen kanssa ja lisäksi huono tuuli välittyy muillekin ihmisille, kukaan muu ei täällä Kotiteollisuudesta pahemmin välitä. Joskus käytin samaan tarkoitukseen Dir en greytä, etenkin Vulgaria.

Jos haluan ruokkia masennusta ihan kunnolla, kuuntelen yleensä Sonata Arctican Silence-levyä tai X Japanin angstibiisejä. Jos taas haluan piristyä, etsin yleensä Tomboyn It's okay to be gayn tai hideä, Pink Spider ja Rocket Dive käy tunnelmansa takia hyvin. Aamumasennukseen auttaa milloin mikäkin, tällä hetkellä Tha Curen 4:13 Dream, mutta en ole niin valikoiva, kunhan on jotain musiikkia.
Nu livlösa förbli var man, var kvinna,
domen falla och tystnad härska

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #72 : Maaliskuu 21, 2010, 15:51:54 »
Jos on sillä tavalla masentunut, että tuntuu todella pahalta ja painostavalta eikä pysty edes itkemään surua pois, tekee usein mieli kuunnella jotakin sellaista mikä auttaa purkamaan sitä henkistä tuskaa.
En osaa luetella tiettyjä bändejä, joita kuuntelisin kun olen masentunut, sillä kappaleissa on niin paljon eroja. Jotkut biisit, jotka on tarkoitettu surullisiksi eivät välttämättä kaikkien mielestä edes tunnu sellaisilta. (En tarkoita että itselleni kävisi usein näin, mutta se olikin vain esimerkki.)

Kuuntelen masentuneena yksinkertaisesti melkein mitä vain, missä on surulliset sanat tai melodia.
Esimerkkejä ottaakseni, esimerkiksi Within Temptationilta löytyy melko paljon surumielisiä kappaleita, joita tulee suht usein kuunneltua. Harry Potter and the Half-Blood Prince-soundtrackiltä löytyvä Nicholas Hooperin säveltämä ja Steve Klovesin sanoittama In Noctem on myöskin sellainen, joka tuntuu aina koskettavalta. Yksinkertaisesti loistava. <2 Ja vielä niinkin erikoinen esimerkki, kuin Sonata Arctican Shamandalie. Se on surullinen ja koskettava kappale, kun jaksaa kuunnella sanoja. Kyseiseltä bändiltä löytyy monia muitakin "masentelukappaleita".

-Bloody Princess
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 28, 2010, 18:54:22 kirjoittanut Bloody Princess »

sini lennon

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #73 : Joulukuu 28, 2010, 17:30:35 »
No jos oikeen masentunut oon ja surullinen niin laitan varmaan täysille john lennonin jonkun biisin imaginen tai jealous guy

Poissa Aqutalio

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: WaveSand28304
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #74 : Joulukuu 30, 2010, 21:15:23 »
Masentuneena Evanescence on aika kova sana. Amy laulaa ihan sika hyvin ja musa on aika synkkää tavaraa. Ja voimakasta. Sitten kuuntelen kaikkii surullisia biisejä ihanpa keneltä vaan, kunhan se on rauhallista, että asennoituu siihen fiilikseen hyvin. Sellane kepee piano siellä taustalla niin ai että!
Evanescencenin Hello on niin hyvä esimerkki. Sehän nyt kertookin Amyn pikkusiskon kuolemasta, että eipä se kauhee riemuparaati voikaan olla...suosittelen kyllä sitä kaikille.
“Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter, and those who matter don't mind.”
― Bernard M. Baruch