Kirjoittaja Aihe: Masentelumusiikki  (Luettu 16548 kertaa)

0 vuotislaista ja 2 Ankeuttajaa kyttää tätä aihetta.

eishi

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #25 : Heinäkuu 24, 2006, 16:07:09 »
Krhm... Minä olen oikein luonut oman listan koneelleni iTunesiin, jota sitten kuuntelen, kun hatuttaa. Erityisesti Linkin Park on hyvää masentelumusaa, sillä niiden biiseissä on yksinkertaisesti kaikki ikävät tunteeni. Yleensä kuuntelen Meteora-levyn lävitse, ja tadaa! Masennus on tiessään. Tai sitten se on pahentunut.

Jos taas haluan jostain syystä oikein olla masokisti, niin kuuntelen kaikki Nightwishin masentavimmat kappaleet putkeen, kuten Dead to the World, Bless the Child, Romanticide... Myös Neljän ruusun biisit osaavat olla hyvin kiduttavia, kuten Kuka näkee, Öisellä rannalla ja Veri.

Jos taas sitten pitäisi päästä sieltä masennuksen suosta ylös, niin kuuntelen jotain niin ärsyttävää purkkapoppia että ärtymyksen tunteet korvaavat masennuksen. Eli ei kun Kiss FM auki ja kuulolle... Ayumi Hamasaki on myös hyvää musiikkia nostamaan masennuksesta.

Jos pitää yksi hyvä biisi valita, joka nostaisi välittömästi masennuksesta, niin se on kyllä Oasiksen Wonderwall. Aww. ^^

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Masentelumusiikki
« Vastaus #26 : Heinäkuu 24, 2006, 19:38:31 »
Minäkin kuulun tähän kerhoon jotka kuuntelevat Nigthwishiä möksähtäneenä tai tämmöisellä tuulella. Mää en ikinä kuuntele mitään kauhian raskasta musiikkia, eli en edes silloin kun olen todella maassa. Nightwishillä on kauniit melodiat ja ne sanat varsinki on silleen että mielellään kuuntelee niinä hetkinä. Huonolla tuulella mulle voi joskus auttaa iloiset kappaleet, mutta harvoin.
Semmoisia kappaleita, joista on mukavia muistoja, niin niitäkin on mukavaa kuunnella pahalla tuulella. Mulle ne saa ainakin jonkunlaisen hymyn aikaiseksi.

Pahalla tuulella tai pikku känkkäränkkänä tulee kuunneltua Maija Vilkkumaata ja varsinkin hoilattua mukana. ^^ Maijalla taitaa olla just ne biisien sanat, miksi huonoina päivänä miellyttää.

zerythe

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #27 : Elokuu 03, 2006, 19:58:44 »
En mielelläni pode masentunutta oloa, se on niin inhottavaa. Vielä pahempaa on alakulo. Silloin haluan vain pois siitä, mahdollisimman pian. Ja mikä olisikaan parempaa kuin kuunnella Red Hot Chili Peppersiä? Heidän biisinsä saavat minut melkein poikkeuksetta hyvälle tuulelle (tietenkin heillä on surullisiakin lauluja, mutta kaiken päällä kuultaa toivo). Melkein itken heidän ihanuuden takia.

Sen lisäksi Enyan Book of Days piristää, luo hyvää mieltä. Muutenkin kaikki Enyan tuotanto on niin kaunista ja lohdullista, mutta tuo kyseinen kappale on yksi lemppareistani. Ylipäätään Enya on varma lohdutus alakuloon, se tuo toivoa ja uskoa siihen, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin, niin kuin lopulta aina käy (niin minä ainakin haluan uskoa).

Nine Inch Nails sopii mielestäni paremmin vihaan kuin masennukseen. Tosin minä kuuntelen NIN:iä ilman mitään erityisiä tunnetiloja, se on vain hyvää ja ylikaunista musiikkia (tosin Closeria kuunnellessani olen poikkeuksetta ehkä liiankin energinen). Mutta joo, kuvittelisin, että vihaisena NIN kävisi varsin hyvin. Mutta masennukseen? Ei kiitos. En halua kurjistuttaa elämääni sen enempää.

Visko

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #28 : Elokuu 18, 2006, 15:24:23 »
Aika mielenkiintoista, että moni kirjoitti laittavansa jonkun ärsyttävän purkkapoppiradion päälle kun ärsyttää. Minut tuo saisi kyllä jo melkein miettimään kirveen olinpaikkaa, sillä jos kyrsii jo ennestään, niin eihän tuosta tule mitään muuta kuin vielä pahemmalle päälle... vaikka se kai siinä lienee tarkoituskin. Itse mieluummin kohdistan/puran ärtymystäni johonkin, kuin että aiheuttaisin sitä lisää.

Minulta itse asiassa puuttuu levy, jota kuuntelisin kun oikein läpikotaisin vituttaa. Sen pitäisi olla jotain vuohentappoheviä, jossa mieluummin huudetaan kuin öristään. Nykyisin tuollaisia olotiloja on kuitenkin niin harvakseltaan, ettei ole tullut hankittua mitään varsinaista paikat-hajalle-musaa, kun en kuitenkaa sitä normaalisti jaksa kuunnella.

Yksi parhaista vitutusbiiseistä on varmasti Sentencedin Excuse Me While I Kill Myself; se on sopivan raskas, mutta kuitenkin niin ironinen, että sitä kuunnellessa huomaa jossain vaiheessa pakostikin virnuilevansa itsekseen. Se on siis hyvä kipale "huijata" itsensä paremmalle tuulelle.;)

Kun on ahdistava olo, (siis niin että on esim mielestään tehnyt jotain älyttömän tyhmää, nolannut itsensä tms), niin minulle kelpaa likipitäen mikä tahansa normaalistikin kuuntelemani musiikki, kunhan se on tarpeeksi kovalla. Yleensä tällöin menee parhaiten Sonata Arctica, Nightwish, Amorphis, tai joku muuten vain reipas musiikki, jonka tahdissa voi tapailla sanoja ja purkaa fiilistään siihen. ...ja yleensä sellainen musiikki, mikä milläkin hetkellä sattuu olemaan muutenkin kuuntelussa.

Surullisena menee sitten ehkä hieman rauhallisempi meno, mutta harvoin mitään balladeja silloinkaan kuuntelen. Ehkä joku melankolinen musiikki (Silentium, Sentenced, Amorphis, CMX yms) toimii parhaiten. Leeviä myös joskus asettelen soittimeen. Olen kyllä katsellut Anttilan alennuskoreja siltä varalta, että siellä sattuisi tulemaan vastaan jotain suden ulvontaa tai sateen ropinaa/metsän huminaa, mutta ihan vielä ei ole tullut vastaan tarpeeksi halvalla.

Tuli ehkä turhan pitkä viesti, kun pääpointti oli kuitenkin se, että kuuntelen suunnilleen samaa musiikkia ihan fiiliksestä riippumatta yleensäkin.:) Tietysti jokin levy sopii tiettyyn tunnelmaan aina paremmin kuin toinen.

avohaava

  • Ankeuttaja
Masentelumusiikki
« Vastaus #29 : Elokuu 19, 2006, 13:37:04 »
Minulla on juuri erikseen "masentelumusa" ja "biletysmusa". En nyt lajittele näitä arkistoihin tietyn päivän varalle, mutta kun kuulen vaikkapa jonkun uuden kappaleen tiedän että kappas, tuosta tulee hyvä nyyhkykappale. Joskus on päiviä, jolloin pistän pitkät viulukonsertot soimaan, kun taas kavereiden kanssa pistämme jytät ja bileprinsessat stereoihin ja sitä rataa.

En tiedä miksi, mutta kun ahdistaa tai angstituttaa niin kuuntelen Evanesenceä. En yleensä kuuntele surumielellä piristyttävää musaa, koska se tietty mielentila on mielestäni käsiteltävä loppuun asti. Myös Apocalypticaa, Sonata Arcticaa, Apulannan hitaita ja Amorphista kuuntelen kun siltä tuntuu. Masentelukappaleista saa omanlaista voimaa, ja yleensä sanoista löytyy juuri omiin tunteeseen sopivia sanoja, ja voi kuinka siistiä ne sanat onkaan kuunnella omista stereoista laulettuina. Monia suomiräppäreitä kuuntelen myös tällä tuulella, kuten Edorfia, Skandaalia, Steen Christenseniä ja Harhakuvitelmaa, juuri noita joita en muuten kauheasti kuuntelisi. Tästä vain on tullut tapa, joka toistuu ja toistuu. Lacuna Coil, Maj Karma, Muse, My Chemical Romance, Papa Roach, The Used (<3), Soil yms. auttavat. Elvistä, Beatlesia, Rolling Stonesia ja monia muita pistän soimaan haikealla tuulella. Kun oikein pistää huokailemaan.

Musiikki on sitten niin hieno asia, sen avulla voi vuodattaa masennuksensa, kyynelensä ja jopa ilonsa pois.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Masentelumusiikki
« Vastaus #30 : Elokuu 23, 2006, 19:12:28 »
Minä en niin hirveästi erottele sitä, mitä kuuntelen masentelufiiliksellä tai 'normaaliolotilassa', esimerkiksi heviä/metallia kuuntelen sekä iloisena että angstisena, vaikka varmaan suurin osa kuuntelee kunnon örinää nimenomaan vihaisena. Minulle taas parhaiten surullisena menee sellainen musiikki, joka ei ole itsestäänselvästi vihaista/surullista, vaan sellainen joka 'ulospäin' on iloista, mutta kun tarkemmin rupeaa miettimään, ei se sellainen olekaan. Esimerkiksi Bustedin Everything I knew. ^^ Ei se nyt niin kauhean surullinen biisi ole, mutta jotenkin sellainen että siitä tulee uutta toivoa tai ainakin hieman parempi olo. Muita sellaisia biisejä, jioita tulee kuunneltua aika paljon surullisena, ovat mm. James Bluntin Goodbye my lover ja Tears & Rain, aika pitkälle samoin perustein kuin Everything I knew'tä.
Mutta yleispäteviä angstausbändejä/biisejä löytyy ainakin Nightwishiltä, For my pain...lta ja tietysti Children of Bodomilta. NW:n Wish I had an angel on ainakin sellainen, että sitä on hyvä kuunnella kun vihastuttaa, aina olo helpottuu.
Sonata Arcticaa minä en muuten ikinä ole oppinut pitämään minään kunnon tunteidenpurkamismusiikkina, vaikka normaalioloissa sitä kyllä kuuntelen aika paljonkin. ^__^ Vähän asian vierestä ehkä, mutta tulipahan vaan mieleen kun aika monessa viestissä on mainittu kyseinen bändi..
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Aewyn

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #31 : Toukokuu 15, 2007, 17:02:37 »
No tuota.. :) Kun olen surullinen kuuntelen yleensä Michael Jacksonin Human Naturea. Kun ryven itsesäälissä kuuntelen Michael Jacksonin Childhoodia. Kun olen vihainen kuuntelen edellä mainitun viihdyttäjän Dirty Dianaa tai Is it Scaryä.
Noissa biiseissä on vaan se, että pystyn kuuntelemaan niitä myös kun olen Tosi hyvällä tuulella. Siis nuo ovat kyllä ne kappaleet joita kuuntelen noissa mielentiloissa, mutta oon kai erikoinen siitä, että kun oon onnellinen/iloinen pystyn kuuntelemaan samoja biisejä kuin angstatessa :D
Kun haluan hypätä sieltä suon pohjalta, niin yleensä Michael Jacksonin Wanna be startin' somethin' iä kuuntelen. Siinä on biitti, joka herättää kuolleista :D Tai no ainakin minut, koska se on melkein kuolema, jos saat minut angstaamaan.
Niin ja vielä syy siihen, että kuuntelen noita kappaleita on se, että yksinkertaisesti en kuuntele muuta kuin Michael Jacksonia ja koska joskus kaikkien on pakko angstata nuo biisit ovat vain valiutuneet tehtäväänsä sekä viihdyttämisessä että angstaamisessa.
Mutta siis kuuntelen kyllä aika paljon muitakin kappaleita kun angstaan, mutta nuo nyt ovat parhaimmat.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 15, 2007, 17:07:06 kirjoittanut Aewyn »
psykoottisen villiä ja alastonta

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #32 : Toukokuu 15, 2007, 18:34:17 »
Suosittelen Opethia. Ruotsalaista, laadukasta progeörinämetallia, jota kuunnellessa saa keskittyä ja ajatella
kun kaikki muu hälinä hautautuu raskaan äänimassan alle. Heittäydy sängyllesi naama tyynyssä, laita korvanapit korviin ja väännä volyymit täysille. Tunnin kuluttua olet ihan turta ja tekee mieli teetä!

Suositellaan nyt vaikka Ghost Reveries -levyltä löytyvää 11-minuuttista Reverie/Harlequin Forestia.

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #33 : Kesäkuu 02, 2007, 17:04:45 »
Hmm, en ole varma olenko jo tänne kirjoittanut, mutta kirjoitan sitten uudelleen. Tiedän hyvin millaista musiikkia kuuntelen aina tiettynä mielentilana. Joskus huomaan kunnolla millainen olo on kun huomaa millaista musiikkia haluaa kuunnella.

Jos olen masentuneella tai apealla päällä, ainoastaan surumieliset ja hitaat kappaleet menevät. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Evanescencin tietyt kappaleet, My Immortal ja Hello, Eternal. Lisäki t.A.T.u:n kappaleista tehdyt ´fly dream´ kappaleet ovat täydellisiä mustiin hetkiin. Pahin masis on jos kuuntelen Nightwishin Forever Yours- kappaletta, se on vain niin surullinen.

Mutta, jos ärsyttää ja pahasti, kuuntelen Slipknotia (menee siis hyvälläkin tuulella, mutta sopii hyvin toisiinkin fiiliksiin) Slipknotilla on asennetta, hyviä sanoja ja ne rummut tekevät musiikista jotenkin aggressiivista :D Hyviä kappaleita vitutukseen, kuten People=Shit tai (Sic). Kun on kuunnellut Slipknotia kovalla tunnin tai pari, on jo hieman parempi olo. Jos on >:D
And they dream in their sleep

Vauhko-Harry

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #34 : Kesäkuu 02, 2007, 20:07:11 »
Kuuntelen yleensä Akonin "Lonely" biisiä. Se vain on niin hyvä xD, siinä tulee sillee sellanen fiilis...
No okei, tiedän, tämä menee vähän offiksi, kun en edes perustele, mutta varmaan paras syy on: Laulun rytmi, jne. jne.
  Joskus taas kuuntelen Ville Valon "Some of wine" biisii, kun olen masentunut, tai alla päin. Varmaan koska ne kummatkin on mun lempibiisit.
  Kolmanneksi tulee varmaan se Aqua bändin "Barbie Girl", se video on kiva :D

En sit varmaan muuta kuuntelekkaan silloin, kun olen allapäin ...

Poissa Miukumauku

  • @!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #35 : Heinäkuu 19, 2007, 04:30:10 »
Kun olen tosi masentunut ja haluan oikein velloa itsesäälissä, niin tulee renkutettua enimmäkseen Evanescensen My Immortalia. Ne sanat saavat sellaiseen depikseen, että siitä ei hevillä ylös nouse. Oikein erinomaista itketysmusiikkia siis. Iloisenakin jos kyseisen kappaleen kuulee, niin kyllä kaartuvat suunpielet alaspäin.
Ja silloin kun rakkausasiat suututtavat, niin tulee soitettua JoJon Too little too latea. Jotenkin niin v*tuttava biisi, hyvällä tavalla siis.
But never love. Never happiness. Never love.

Wrelqa

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #36 : Elokuu 06, 2007, 11:02:31 »
En ole koskaan kauheasti tiedostanut sitä mitä kuuntelen silloin kun angstituttaa (näitä väännöksiä taas ;p), mutta eilen kun jostain iski taas masennus niin kuuntelin Bright Eyesin Fevers & Mirrorssia. Conor Oberstin sanoitukset ovat (aivan loistavia) sopivia jos haluaa todella piehtaroida masennuksessaan. Tähän tarkoitukseen sanoisin että Lua (I'm Wide Awake It's Morningilta) on sopivin. Conor Oberstin ääni, akustinen kitara ja lyriikka antavat kyllä lisäpontta masentelukohtaukseen.
The Cinematic Orchestra toimii myös hyvin minulle, Ma Fleur on täynnä instrumentaaleja sekä mm. Patrick Watsonin kaunista laulua. To Build a Home esimerkiksi on todella kaunis ja rauhoittava. En harrasta juuri  örinä-mättöä, kun masentaa niin kuuntelee mieluummin jotain kaunista.

Kun sangen suunnattomasti ärsyttää niin silloinkaan en kuuntele mitään mitä en normaalistikaan kuuntelisi, yleensä mieluiten jotain mikä vie pahan tuulen mennessään. Franz Ferdinandin You Could Have It So Much Better on minulla toiminut jo pitemmän aikaa piristimenä.
Franz Ferdinandilta voi nimetä kappaleista vaikka Do You want To:n. Jotenkin niin kieli poskella -meiningillä menevä kappale että pakostakin hymyilyttää kuunnellessa.

Poissa Wemia

  • Hupsu.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ?
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #37 : Elokuu 06, 2007, 21:58:15 »
Kiukkuisena tulee kuunneltua jotakin mahdolisimman kovaäänistä, vaikken mistään hevistä tykkää, jotta se hermostuttaisi daddyn ja yleensäkkin kaikki kuuloetäisyydellä olevat kikkarat! Eli kuuntelen siis ihan mitä vain raskasta, ihan sama tykkäänkö, onko kyse mistään saatananpalvoja musiikista tai screamosta, täysille vaan ja eikun muka nauttia siitä kun korvat on ihan tuuttuut. Nyt kun luen nuita vastauksia niin samantapaisia vipoja löytyy muiltakin :)

Surullisena, masentuneena tulee kuunneltua sellaisia kappaleita joilla on jokin merkitys tai muisto minulle, ne saattaa olla ihan hassuja, vaikka jokin superpirteä pop kappale, jota ei ehkä ajattelisi surullisena kuuntelevan. Mutta sanallisesti tärkeitä, muistollisesti tärkeitä, medolisesti ihania, laulajan ääni. Mikä vain lohduttaa tai ryvettää lisää itsesäälissä.
Musiikki, ilman sitä ei olisi mitään, siihen sanontaan minä yhryn <3

Oisinpa luolassa rosvoklaanin, oisinpa rohkea intiaani!

Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #38 : Elokuu 22, 2007, 20:39:21 »
Mielestäni Uniklubi on loistavaa angstaus musaa, ja sitä tuleekin kuunneltua kun maailman epäoikeudenmukaisuus lytistää kokoon. Myös kaikki biisit, joissa on kauniit, mutta ei liian lässyt sanoitukset, käyvät hyvin, esimerkiksi Negativen koko Anorectic-levy sopii masis-tilanteeseen.
Maija Vilkkumaata en yleensä kuuntele, mutta mun mielestä "ei ikinä sun" ja "vähän ennen" biisit sopii masentelumusiikiksi. Rendez-Vous:n Valta vaihtuu-levy on myös aivan ihana.
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #39 : Elokuu 23, 2007, 13:26:46 »
Siinä mielessä taidan erota monesta muusta, että masentuneena tai surullisena en voi kuunnella musiikkia ollenkaan enkä missään nimessä ainakaan mitään kaunista tai haikeaa. Johtuu ihan siitä, että musiikki herättää itsessäni vähän liian vahvoja tunteita tuollaiseen tilaan nähden, ja masennun vain enemmän, tai ainakin olo tuntuu kurjemmalta. Erään läheiseni kuoleman jälkeen en aikoinaan voinut kuunnella musiikkia pariin vuoteen juuri lainkaan, koska varsinkin joka ikinen ns. balladi väänsi hanat auki aika tehokkaasti. Tuo nyt tietenkin aika kärjistetty esimerkki, mutta en pienempien surujenkaan kohdalla ole sellainen tyyppi, että tykkäisin rypeä siinä masennuksessa tai surussa, joten en tieten tahtoen myöskään näin musiikin kautta väännä veistä haavassa.

Eli oikeastaan kauniit ja herkät biisit toimivat itselläni silloin, kun olo on hyvä ja haluan fiilistellä, mutteivät koskaan surullisena. Vihaisena taas kuuntelen monen muun lailla aggressiivista musiikkia, esim. Amoral toimii hemmetin hyvin (vaikka toisaalta Amoral toimii kyllä ihan hyvissäkin fiiliksissä). Iloiseen olotilaan sopii sitten taas iloinen musiikki, esim. monet PMMP:n kappaleet. Tätä genreä voisi omalla kohdallani kutsua myös kesämusiikki-genreksi. Välillä tulee harmiteltua, kun itselläni ei juuri tuollaista musiikkia ole - pitäisikin löytää enemmän hyvää ja pirteää pop-musiikkia, mutta yhdistelmä on osoittautunut omalla kohdallani aika haastavaksi, popin puolelta kun lähinnä kolahtavat ne kaunista mutta hieman melankolista musiikkia soittavat yhtyeet. Myös joku jamittelu-bändi voisi toimia tuollaisena kivana iloisen fiiliksen musiikkina.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 24, 2007, 15:48:10 kirjoittanut Villi Lohi »

floora

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #40 : Syyskuu 22, 2007, 22:04:23 »
Jos oon vaikkapa surullisella päällä ni kuuntelen sellasia rauhoittavia ja surullisia kappaleita.
Varmaankin siksi, koska luulen sen auttavan, vaikka se masentaa tai saa olon surullisemmaks vielä enemmän:D Eli erittäin järkevää siis.

Jos oon vihasella tai ärtyneellä päällä ni kuuntelen niitä biisejä mitä normaalistikki tai jotai hevii::DD:D Siinä käy yleensä sillein, et laitan musan täysille, kuuntelen vaa ja hetken päästä oon jo unohtanu, et olin vihane... Jostain kolosta kaivan jotain hevikappaleita ja niitä siinä sitte soittelen aikani, ennen ku alkaa ärsyttää se rääkyminen, huutamine ja kiljuminen :D
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 28, 2009, 00:29:35 kirjoittanut Bonnie »

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #41 : Syyskuu 28, 2007, 15:28:04 »
V*ttuuntuneena Slipknotin People = Shit soi ja kovaa. Jos taas ei ole ihan Slipknot-fiilis, niin mikä tahansa mättö käy. In Flames koettu hyväksi aggrenpurkamismusiikiksi, samoin Mudvaynen raskaampi kama.

Jos taas mieli on maassa, mitä se nykyisin hyvin harvoin on, Alice In Chainsia soimaan. "Niillä jätkillä oli paha olla." Vaikka AIC:n musa onkin ajoittain aika synkkää, ja itsellä vielä synkistää lisää kun alan aina AIC:ia kuunnellessani suremaan sitä ettei Staley elä enää, niin silti tämä jotenkin purkaa masennusta. Suosittelen vahvasti.

Toisaalta taas jos on huonolla tuulella, niin kannaattaa laittaa soimaan jotakin piristävää, mikä varmasti saa hymyilemään. Itsellä tällaiset voisivat olla vaikka Hot Hot Heat ja The Mighty Mighty Bosstones . Ei niitä kuunnellessa voi angstata!
Paras mielialaa nostava biisi lienee kuitenkin The Blood Brothers - Laser Life. Hahha pelkkä ajatuskin tuosta kipaleesta saa hymyilemään.
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Poissa Briette

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #42 : Lokakuu 17, 2007, 14:55:18 »
Kuuntelen jo valmiiksi musiikkia, joka on yleisesti kaverieni mukaan angsti-musaa. No joo. Placeboa kannatta ehdottomasti kuunnella, ne joko saavat rahoittumaan, rypemään vielä pahemmin itsesäälissä tai sitten muuttu kamalan agressiiviseksi. Niinhän se on aika monessa bändissä. Mut ah, laitappa voluumit kakkoon ja linnottaudu omaan huoneeseen.
Jotain kamalaa räminää menee mukavasti, sitä en edes muuten voisi kuunnella. Sen kun laittaa kovalle, voi melkeen arvata, että kohta tulee joku hakkaamaan ovea ja huutamaan. Mukavaa, siitä saakin vaan lisää puhtia laittaa ne volumit täysille. Olen niin ihana suuttuessani.
Lopuksi en enää jaksa rypeä itsesäälissä, laitan sen ihanimman musiikin sinne soittimeen mitä maa päällää kantaa, My Chemical Romancen. Kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa, ja ottakaapa The Used mukaan ja koette ihme-parantumisen. Tietysti siinä menee aikansa, kun biiseissä on pakko tunnelmoida, mutta sehän ei haittaa yhtään.

Yleisin ajatukseni kuitenkin on, että nyt tuhotaan tärykalvot, tämä laite on pakko saada kovempaa!
i only show you what i want you to see

Bumblebee

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #43 : Lokakuu 20, 2007, 13:22:31 »

Kun sangen suunnattomasti ärsyttää niin silloinkaan en kuuntele mitään mitä en normaalistikaan kuuntelisi, yleensä mieluiten jotain mikä vie pahan tuulen mennessään. Franz Ferdinandin You Could Have It So Much Better on minulla toiminut jo pitemmän aikaa piristimenä.
Franz Ferdinandilta voi nimetä kappaleista vaikka Do You want To:n. Jotenkin niin kieli poskella -meiningillä menevä kappale että pakostakin hymyilyttää kuunnellessa.
Kokeiltu on, ja piristää niin ihanasti. Kun kuntelee Do You Want To:a jalkaa alkaa pakostakin vipattaa ^^ Myös kunnon electro pauke saa paremalle mielelle
 
Eli kuten jotkut muutkin ihmiset täällä tekevät, kuuntelen paljon Joy Divisionia tai Placeboa kun haluan uida itsesäälissä. Gary Julesin versio 'Mad World'ista on myös oiva laulu masenteluun. Suosittelen.
Ja koskus myös Musen tuotanto saa kyyneleet silmiin....

//muoks.
Interpol ei sinänsä ole masis muiikkia mutta Paul Banksin ääni on jotenkin vähän haikea joissakin biiseissä, ja siten Interpol sopii minusta vähän masis musiikiksi
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 16, 2008, 20:41:24 kirjoittanut Bumblebee »

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #44 : Joulukuu 01, 2007, 20:24:39 »
Selailin topiccia masiksessani, kun en itse löytänyt mitään hyvää masentelumusiikkia. Kiitän sitä, joka kertoi yhdeksi masissuosikikseen Three Days Gracen ! En tiedä kuinka tunnettu bändi on tms. , mutta itse en ollut koskaan aiemmin kuullut ja olen kyllä iloinen, että nyt tämän bändin löysin. Ihana ääni laulajalla, kivat melodiat biiseissä, ihanat lyriikat. Mikään kappale ei vielä oikeastaan ole noussut ylitse muiden, mutta Home oli kerrassaan ihana ja I Hate Everything About You sai minut itkemään, mitä en kovin usein tee. Ainakaan niin, että se olisi julkisessa tiedossa, saatika, että joku kappale saisi minut itkemään.

Angstiin ja vihaan auttaa itselläni ainakin Machine Head. Myönnän kyllä, että en tiedä bändistä tai bändin tuotannosta paljoakaan, muuta kuin että se taitaa olla Kaliforniasta kotoisin. Kuitenkin, viimeisin levy tuli puolivahingossa ostettua ja ehkä eniten Now I Lay THee Down ja Farewell To Arms saa herkistymään. Suorastaan rakastan niitä kitarasooloja, ne on jotenkin niin tunteita täynnä tai niistä tosiaankin välittyy sitä jotain. Muita kappaleita en suinkaan mene syrjimään, itse alan ainakin pomppia vihasta tai tartun lähes vaistomaisesti ensimmäiseen lähinpään esineeseen, jonka voisin heittää seinään. Ja tuleehan sitä ilmakitaraakin soitettua aika lailla, mutta siitä ilmakitaran soittamisen taidosta, siitä vaietaan.

Niin, sitten on vielä Oasis. Jotkut kappaleet on masentelumusiikiksi kivoja, tai ennemminkin käyttäisin sanaa kaipaus, niissä kun on jotain sellaista. Yli muiden voisin tässä yhtäkkiä nostaa Stop Crying Your Heart Out. Tykkään. Ja Suburbiasta en oikein tiedä mitään, mutta jostain koneelle on päätynyt sen niminen biisi kuin Always. Sopii sydänsuruangsteihin.

Niin, ja piristeeksi, jos joku sellaista kaipaa, sopii aika hyvin Paramore. Itse tykkään laulaa ja kuunnella sitä, jos olen piristystä vailla, kivan energinen. Kuuntelemisen arvoisia on ainakin Let The Flames Begin ja Misery Business.

Hmm. Tästä tulikin paljon pidempi viesti kuin aioin. Löytyihän sitä masismusiikkia.
It's easier not to do things than left them undone.

Enskuli

  • Ankeuttaja
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #45 : Tammikuu 19, 2008, 22:56:37 »
Katatonia on varsin hyvää masentelumusiikkia. Kuuntelen sitä toki muutenkin, mutta masennellessa se toimii todella hyvin. Blackfieldiltä löytyy myös muutama kipale, joita tykkään kuunnella sellaisessa tilanteessa. ShamRainin Raindrops toimii silloin myös oikein hyvin. Jos haluan rypeä itsesäälissä ja masennella, niin em. bändit on omiaan siihen tilanteeseen. Jos taas haluan tuntea olon paremmaksi niin yleensä soitan silloin Jamiroquaita, se piristää.

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #46 : Tammikuu 23, 2008, 17:58:51 »
Lopuksi en enää jaksa rypeä itsesäälissä, laitan sen ihanimman musiikin sinne soittimeen mitä maa päällää kantaa, My Chemical Romancen. Kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa, ja ottakaapa The Used mukaan ja koette ihme-parantumisen. Tietysti siinä menee aikansa, kun biiseissä on pakko tunnelmoida, mutta sehän ei haittaa yhtään.

Yleisin ajatukseni kuitenkin on, että nyt tuhotaan tärykalvot, tämä laite on pakko saada kovempaa!

Jep, My Chemical Romancea on pakko kuunnella, se on aivan ihanaa musiikkia kokonaisuudessaan. Ja The Used on se toinen.
Aivan ihania bändejä ja niiden kuuntelu oikeesti helpottaa oloa, jollakin ihme tavalla. (Niin, se ei ole turhaan My Chemical Romance nimeltään.)
Myös Fall Out Boy ja 30 Seconds to Mars on todella hyviä ja kokee niilläkin ihme-parantumisen. :)
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #47 : Helmikuu 01, 2008, 21:27:41 »
Hmm. Minullakin riippuu paljon siitä, minkälainen masennus on meneillään.

Jos on siis sellainen yhyy_olen_mitätön_yhyy_elämä_on_kamalaa_musta_ ei_välitetä- masennus, kuuntelen ehdottomasti Katie Meluaa, vaikkakin se yleensä vain pahentaa sitä. Katie Meluaa kuunnellessa ei vain voi olla itkemättä. Erityisesti kolmanneksi vanhinta levyä tällöin kuuntelen - en todellakaan muista nimeä, oisikohan peräti vanhin levy - siinä on niiiin itkubiisejä että. Joskus tulee Nightwishiäkin tällöin kuunneltua tai Emma Salokoskea. Riippuu tietysti onko ihan selkeä itsemurhafiilis vai pelkästään sellainen tavallinen maanantaimasennus.

Sitten taas äärimmäisen raivokkaan masennuksen iskiessä on pakko kuunnella Metallican St. Angeria. Se on se pakollinen, sitä kuunnellessa voi paiskoa tavaroita päin seiniä ja vaikka huutaa ääneen. Energianpurkausmusaa, tarkemmin ajateltuna. Maija Vilkkumaankin vähän agressiivisemmat biisit kuten Ingalsin Laura sopivat hyvin tähän fiilikseen.
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Sinadra

  • salaisuudenhaltija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Chris
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #48 : Maaliskuu 04, 2008, 17:02:42 »
Kun masennun, kuuntelen yleensä rauhallista ja kaunista musiikkia, jossa on hyvät sanat. Vienna Tengillä on monia rauhallisia ja kauniita kappaleita ja se ääni on jotain niin mahtavaa! Coldplayltä löytyy myös monia söpöjä rakkausmasennus kipaleita. :) Suosikkeihin kuuluu myös Guns 'n' Rosesin Dont cry, joka saa mut aina itkemään.

Se on muuten jännä, miten musiikki tosiaankin vaikuttaa mielialoihin. En yleensä kuuntele niin iloista musiikkia, vaan synkistelen ja angstaan mieluummin ja synkkä musiikki korostaa oikein sitä oloa.

Kun on ketutus päällä, niin kuuntelen yleensä Slipknottia, Kotiteollisuutta yms. mutta toisaalta kuuntelen niitä iloisenakin. O__o Oudolla tuulella kuuntelen yleensä taas Nirvanaa :D

Taisi tulla offtopiccia jonkin verran, mutta toivottavasti ei liikaa... -.-'

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Masentelumusiikki
« Vastaus #49 : Maaliskuu 04, 2008, 17:34:45 »
Oikeastaan en paljoa kiinnitä huomiota, millaista musiikkia kuuntelen milloinkin. Kuuntelen aina musiikkia, jota pystyy kuuntelemaan missä mielentilassa vain. :D

Tiettyjä biisejä kumminkin on, mitä kuuntelen ollessani jollain tavalla masentunut. Ollessani vihainen, kuuntelen jotain raivokasta, esim Children of Bodomia, Slipknotia, Ruoskaa ja niin edelleen. Hyvin yleinen vihanpurkubiisi on Slipknotin I am hated. Sitä kuunnellessa saan yleensä purettua sen vihan. :D

Ollessani taas surullinen, joko yritän piristää itseäni, jolloin kuuntelen jotain tyyliin Megadethia tai Dioa, joista yleensäkkin tulen hyvälle tuulelle. Jos haluan olla surullinen vielä hetken, kuuntelen Sonata Arctican Shamandalieta tai jotain muuta angstimusiikkia. Toisaalta, jotkut biisit ovat sellaisia että en pysty kuuntelemaan niitä muuten kuin sillon jos olen tosi surullinen tai todella iloinen.

Se on myös hassu, että siitä huolimatta kuuntelen useimpia bändejä missä mielentilassa vain, siinä mielessä tämä "luokittelu" on aivan turhaa. :D
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta