Aihe: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja

[Musta Koira]

Toi Roose Bolton - Putin -rinnastus on tosiaankin osuva :D Minustakin erittäin hyvä näyttelijävalinta. Sen sijaan Ramsayn hahmo on toteutettu mielestäni hieman liian alleviivatusti; tämä tyyppi on sitten mielisairas. Itse olen ajatellut Ramsayn, vaikka hullu onkin, ulkoisesti sellaiseksi, josta on todella vaikea tietää, mitä siellä pään sisällä milloinkin liikkuu.  En ole ajatellut mitään selkeästi näkyvää hulluutta.

Mitä Pikkusormeen tulee, on Gillen ulkoisesti mielestäni sopivan näköinen, mutta totta, että hahmosta on muuten tehty vähän sellainen kliseisen arvoituksellinen pahis, oikea varjoissa hiipivä ja korvaan sihisevä luihu. Tällainen esitystapahan oikein huutaa, että tuohon mieheen ei ole luottamista. Kirjoissa taas Pikkusormi menestyy juuri siksi, että on niin pahuksen taitava peluri ja osaa esiintyä tilanteen vaatimalla tavalla. No joo, eihän hän kirjoissakaan toki missään nimessä ole luotettavan miehen maineessa, mutta jotenkin hän saa asiat menemään ja ihmiset käyttäytymään toivomallaan tavalla. Vaikka häntä ei pidettäisikään luotettavana, ovat monet kuitenkin tehneet sen virheen, että ovat pitäneet häntä kohtuullisen harmittomana ja vähämerkityksellisenä -ja joutuneet maksamaan aliarvioinnistaan.

Varys on tosiaan erittäin onnistunut hahmo tv-sarjassa, ja vaikka Pikkusormessa onkin edellä mainitut puutteet, olen kuitenkin jokseenkin nauttinut kohtauksista, jossa nämä kaksi hahmoa pääsevät nokittelemaan toisiaan. Siinä pääsevät kumpikin kerrankin kohtaamaan vertaisensa.

Pidän paljon myös Briennen näyttelijästä (joskus hiukan pelkäsin, että hänestä tehtäisiin joku Xenan tapainen hahmo), mutta kokonaispisteitä laskee, että Briennestä on tehty odotettua väkivaltaisempi ja paatuneempi.

Briennehän on vähän sellainen tyyppi, että hänellä on epämukava olo omissa nahoissaan, ja tämä on tuotu mielestäni osittain ihan hyvin esille myös tv-sarjassa. Kun nyt kuitenkin on puhuttu väärinkohdelluista hahmoista tv-sarjassa, niin sekä Briennen että Aryan kohdalla pätee, että heistä on tehty liian poikatyttöjä. Pidän kovasti sekä Maisie Williamsin että Gwendoline Christien näyttelijäntöistä, mutta käsikirjoitus on vienyt hahmoja vähän väärään suuntaan. Brienne on kuvattu konemaisena, matalalta puhuvana ja tosiaan aika paatuneena tyyppinä. Aika perinteisenä ritarina, loppujen lopuksi. Sellaisena "kunnia ja velvollisuus ennen kaikkea" -tyyppinä, vaikka on Briennen epävarmuuskin nähtävissä väläyksittäin. HBO:n Arya, niin paljon kuin hahmosta pidänkin, on ihan täysi poikatyttö, joka nyrpistää nenäänsä kaikelle tyttömäiselle. Kirjoissa nämä molemmat hahmot ovat aika epävarmoja ja haavoittuvaisia oman olemuksensa suhteen. Molemmat ovat myös kirjoissa jossain määrin poikatyttöjä, mutta molemmat miettivät myös aika paljon naisellisuuttaan, surevat sen puutteellisuutta ja tuskailevat ulkonäkönsä kanssa. Varmaan juuri ulkonäköön kohdistuneet loukkaukset sekä se, etteivät he tunne "istuvansa" perinteiseen naisen roolin, ovat ajaneet heitä lähemmäs miesten maailmaa. Mutta kumpikaan heistä ei tietenkään istu siihenkään. Tämä kaikki on jäänyt suurimmaksi osaksi pois tv-sarjasta, mutta kaikkiaan olen ihan tyytyväinen heidän hahmoihinsa. Ainakin heidät on selvästi kuvattu "cooleiksi" tyypeiksi eikä surkuteltaviksi friikeiksi olemustensa takia. Mua lämmitti, kun näin jostain ulkomaisesta kaupasta, että on olemassa miehille suunnattuja Brienne of Tarth-paitoja, ja ne oli myyneetkin aika hyvin -> Brienne on siis sittenkin miesten mieleen ;)

...itseäni eniten tv-sarjassa vaivasi tuon todella saippuaoopperamaisen ja vaivaannuttavan Robb/Talisa-romanssin ohella Catelynin kohtelu. Hänen näyttelijänsä oli mielestäni osaavampi ja karismaattisempi kuin Robbin tai Talisan (mikä näkyi selvästi esim. RW:ssä - Catelynin karmaiseva huuto siitä jäi päällimmäisenä mieleen), mutta hänen ruutuaikansa oli karsittu minimiin, repliikkejä ja ajatuksia annettu muille ja näin.

Totta tämäkin. Mulle Catelyn on tärkeä hahmo, ja sikäli en ole osannut ajatella häntä väärin kohdeltuna hahmona, että Michelle Fairley esittää häntä mielestäni todella hyvin (hän oli tosiaan lähes ainoa, joka nosti tunteita pintaan tv:n RW-jaksossa), ja tässä tapauksessa kässärikään ei ole mielestäni mennyt muuttamaan hahmon persoonallisuutta liikaa. Mutta totta kyllä, että hänen hahmoaan on latistettu vähentämällä hänen kohtauksiaan tv-sarjassa, ja myös vähentämällä hänen merkitystään Robbin neuvonantajana sodan aikana.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täytyy kai varmuuden vuoksi laittaa spoileri, jos joku ei vielä tiedä Catin palanneen kuolleista, mutta nähtäväksi jää, millainen rooli Lady Stoneheartilla on tv-sarjassa. Olen pelännyt jopa, ettei Catia tv-sarjassa nostettaisi takaisin kuolleista, mutta mikäli Lady Stoneheartin rooli tulevissa kirjoissa on merkittävä, ei häntä varmasti voi jättää pois. 

Ja lopuksi tahtoisin avautua myös tästä:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nyt ultimate spoiler koskien Jonia:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

ADWD:ssä aika selkeästi vihjattiin siihen suuntaan, että Rhaegar Targaryen ja Lyanna Stark olisivatkin Jonin vanhemmat. Ned olisi vain ottanut sisarenpoikansa suojelukseensa, väittäen häntä omaksi äpäräkseen. Sopisi siihen, että Ned oli kunnian mies eikä olisi rikkonut aviovalaansa. Hän ei myöskään halunnut puhua Jonin äidistä edes Robertille. Jos arvaukseni on oikea, Jon olisi yhtä paljon Targaryen kuin Aegonkin, joten tästäpä saadaan ihan mielenkiintoinen soppa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Voin rehellisesti myöntää, että mä en itse keksinyt lukiessani R+L=J -teoriaa, vaan törmäsin siihen joku vuosi sitten netissä viattomasti vaeltaessani. En ole teoriaan kauhean mielistynyt, sillä mielestäni se tekee Jonista turhan "erityisen" eli sanalla sanoen kliseisemmän hahmon. Mikäli Jon olisi "vain" Nedin ja jonkun naisen - onhan niitä äitiehdokkaita useampikin - äpärä, hän olisi tavisstatuksesta johtuen hahmona mielenkiintoisempi. Mutta varsin uskottavalta teoria kuitenkin vaikuttaa. Siitä taas en ole varma, miten se vaikuttaa perimysjärjestykseen tai vastaaviin. Ensinnäkin Joninhan pitäisi pysytellä Muurilla valansa mukaisesti ja toisekseen voisi kuvitella, että Jon on Rhaegarin ja Lyannan lehtolapsi - vaikka mistäpä mä tiedän, jos he jotenkin virallistivat suhteensa - ja siten Aegonin status on korkeampi. Ja onhan hän Jonia vanhempikin. Mutta verenperintö ei tietenkään miksikään muutu tällaisista byrokratiakysymyksistä :)

Mulle tämä R+L=J tuli mieleen, kun aloitin kirjoja lukemaan. Ekassa osassa Ned muistelee, kuinka Lyanna kuolinvuoteellaan vanotti häntä lupaamaan jotakin, ja se sai minut ajattelemaan, että Jon olisi Lyannan poika, ja Lyanna pyytäisi Nediä salaamaan Jonin syntyperän. Sekä Lyanna että Ned varmasti uskoivat Robertin tappavan lapsen. Sitä ei toisaalta vielä tiedetä, että ryöstikö ja raiskasiko Rhaegar Lyannan vai lähtikö Lyanna vapaaehtoisesti Rhaegarin matkaan. Jos Lyanna omasta tahdostaan lyöttäytyi hänen kanssaan yksiin, hän ehkä halusi myös säästää Robertia siltä surulta, että rakasti toista. Mutta joka tapauksessa, ilmeisesti myös Rhaegar oli hulluna Lyannaan, ja miksi hän siinä tapauksessa olisi tehnyt tälle mitään pahaa? Lyannan kuitenkin kerrotaan maanneen vuoteellaan verisenä. Ehkä hän kuoli lapsivuoteeseen, tai riisti henkensä Rhaegarin kuoltua? Tätä Jonin syntyperä-teoriaa tukee tosiaan sekin, ettei tunnu kovin todennäköiseltä, että Eddard olisi käynyt vieraissa. Vaikka hyvä se vain olisi, että Nedinkin puhtoisessa olemuksessa olisi jokunen tahra. Lisäksi Ned sanoo jossain vaiheessa Jonille, että "You´re my blood", ei "You´re my son", ja ajatellessaan Jonia hän miettii tätä boyna, ei sonina.

Sitä vain mietin, että jos teoria pitää paikkansa, sen kaiken järjen mukaan pitäisi myös joskus paljastua, mutta miten Martin aikoo tämän toteuttaa, jos koko juttu on ollut niin suuri salaisuus? Ilmaantuuko jostain joku henkilö, joka sattuukin tietämään totuuden? Onko olemassa joku salainen dokumentti asiasta? Voisiko peräti Lady Stoneheart paljastaa totuuden? Jostain luin, että kuolemansa jälkeen Cat tuntuu tietävän joitain asioita, joista hän ei kuollessaan selvästikään ollut tietoinen, joten voisiko hänellä olla jotain yliluonnollista tietoa tästäkin asiasta? Toisaalta, en tiedä nivoutuvatko Jonin ja Lady Stoneheartin tarinat lainkaan yhteen, ja ehkei sillä nyt ole loppujen lopuksi paljonkaan väliä, miten asia lopulta selviää.

Sitä kyllä olen itsekin aina pelännyt, että Jon ja Danaerys menisivät naimisiin ja päätyisivät yhdessä valtaistuimelle. Eihän se mitään, että Dany on Jonin täti, kun Targaryenit kuitenkin naivat aina sukulaisiaan. Sitä en kyllä keksinyt itse ajatella, että Martinin pyhä kolminaisuus olisi tosiaan täydellinen, jos Tyrion vielä touhuaisi kourana :D

Mä itse asiassa pidin alkuun paljonkin Jonista. Lainatakseni Tyrionia,  "I have a tender spot in my heart for cripples and bastards and broken things", eli tunnen myötätuntoa altavastaajia kohtaan. Se oli kuitenkin viimeinen tippa, kun Jon valittiin komentajaksi Muurilla. Hyvin epäuskottavaa, ettei muka kokeneempaa komentajaa löytyisi. Vaikka toki siinä oli se valintaprosessi, jonka tehtävänä oli varmasti juuri osoittaa, että ei Jonia nyt ihan heittämällä komentajaksi valittu, mutta silti tuo jätti vähän huonon maun suuhun. Jonin jatkuva paapominen oli kyllä alkanut ärsyttää jo aiemminkin. Se on kuitenkin koskettava ajatus, että jos Jon on puoliksi Targaryen, Aemon kohtasi muurilla tietämättään sukulaisensa. Pidin Aemonin hahmosta ja myös hänen näyttelijänsä sarjassa on mielestäni hyvä. Hän selvästi suri perheensä kohtaloa, joten ehkä häntä olisi ilahduttanut tieto Jonin syntyperästä -jos Jon nyt on lohikäärmeen verta.
 

Sellainen kehotus vielä loppuun, että jollei joku ole nähnyt Game of Thrones Birthday Rap -videota Youtubesta, niin kannattaa katsastaa. Yleensä pilailuversiot eivät ole mielestäni erityisen hyviä, mutta tämä on oikeastaan aika oivaltavasti tehty.

[Mab]

Joo, minustakin Ramsayn hahmo on liian alleviivatusti mielipuoli. Yleensäkin tv-sarjalla on mielestäni ollut ongelmia hienovaraisuuden ja vivaihteikkuuden suhteen. Sama taitaa näkyä myös tuossa Briennen kohtelussa - ja Aryan tietty myös, olet ihan oikeassa hänenkin kohdallaan. Kyllähän sen ymmärtää, ettei tv-sarjaan voi jokaista kirjan aspektia mahduttaa, mutta sitä on vaikeampi niellä, että ehdoin tahdoin viedään tulkinta äärimmäisyyksiin.

Varys on tosiaan erittäin onnistunut hahmo tv-sarjassa, ja vaikka Pikkusormessa onkin edellä mainitut puutteet, olen kuitenkin jokseenkin nauttinut kohtauksista, jossa nämä kaksi hahmoa pääsevät nokittelemaan toisiaan. Siinä pääsevät kumpikin kerrankin kohtaamaan vertaisensa.

Heh, mä en puolestani kauheasti pitänyt noista kohtauksista. Tietysti ajatus taustalla on varmaan kenestä tahansa kutkuttava, mutta jostain syystä mun on ollut vaikea uskoa, että Varys ja Pikkusormi oikeasti päätyisivät keskustelemaan keskenään noin...öööh, avoimesti. Ne kohtaukset ovat ehkä eniten tuntuneet fan fiktionilta (Tyrionin kohtelun lisäksi) tv-sarjassa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täytyy kai varmuuden vuoksi laittaa spoileri, jos joku ei vielä tiedä Catin palanneen kuolleista, mutta nähtäväksi jää, millainen rooli Lady Stoneheartilla on tv-sarjassa. Olen pelännyt jopa, ettei Catia tv-sarjassa nostettaisi takaisin kuolleista, mutta mikäli Lady Stoneheartin rooli tulevissa kirjoissa on merkittävä, ei häntä varmasti voi jättää pois. 

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

No siis, mä on suuressa epävarmuuden tilassa koskien tv-sarjan ja kirjojen tulevaisuutta. Olen saanut sellaisen vaikutelman, että Lady Stoneheartia ei välttämättä nähtäisi, mutta en toisaalta ole enää viime aikoina seurannut tv-sarjaa koskevia uutisia spoilaantumisen pelossa. En myöskään tiedä, kuinka uskollisesti tulevat tuotantokaudet seurailevat kirjojen tapahtumia/sitä, mitä Martin on tekijöille kertonut suunnitelmistaan. Heillähän on aikomuksena pitäytyä seitsemässä tuotantokaudessa, joten varmasti isompia muutoksia ja karsimisia on luvassa kuin mitä toistaiseksi on nähty. Ja edelleen, kun ajattelen [kivi]sydämistyneenä Catelynin kohtelua, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana, että vaikka Lady Stoneheartilla olisikin merkittävää tekemistä tulevaisuudessa, niin eivät tv-sarjan tekijät välttämättä pidä oleellisena sitä, että Lady S on se joka tekee tekosensa, vaan että ko. teko tulee tehdyksi, vaikka sitten jonkun muun toimesta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mulle tämä R+L=J tuli mieleen, kun aloitin kirjoja lukemaan. Ekassa osassa Ned muistelee, kuinka Lyanna kuolinvuoteellaan vanotti häntä lupaamaan jotakin, ja se sai minut ajattelemaan, että Jon olisi Lyannan poika, ja Lyanna pyytäisi Nediä salaamaan Jonin syntyperän. Sekä Lyanna että Ned varmasti uskoivat Robertin tappavan lapsen. Sitä ei toisaalta vielä tiedetä, että ryöstikö ja raiskasiko Rhaegar Lyannan vai lähtikö Lyanna vapaaehtoisesti Rhaegarin matkaan. Jos Lyanna omasta tahdostaan lyöttäytyi hänen kanssaan yksiin, hän ehkä halusi myös säästää Robertia siltä surulta, että rakasti toista. Mutta joka tapauksessa, ilmeisesti myös Rhaegar oli hulluna Lyannaan, ja miksi hän siinä tapauksessa olisi tehnyt tälle mitään pahaa? Lyannan kuitenkin kerrotaan maanneen vuoteellaan verisenä. Ehkä hän kuoli lapsivuoteeseen, tai riisti henkensä Rhaegarin kuoltua? Tätä Jonin syntyperä-teoriaa tukee tosiaan sekin, ettei tunnu kovin todennäköiseltä, että Eddard olisi käynyt vieraissa. Vaikka hyvä se vain olisi, että Nedinkin puhtoisessa olemuksessa olisi jokunen tahra. Lisäksi Ned sanoo jossain vaiheessa Jonille, että "You´re my blood", ei "You´re my son", ja ajatellessaan Jonia hän miettii tätä boyna, ei sonina.

Sitä vain mietin, että jos teoria pitää paikkansa, sen kaiken järjen mukaan pitäisi myös joskus paljastua, mutta miten Martin aikoo tämän toteuttaa, jos koko juttu on ollut niin suuri salaisuus? Ilmaantuuko jostain joku henkilö, joka sattuukin tietämään totuuden? Onko olemassa joku salainen dokumentti asiasta? Voisiko peräti Lady Stoneheart paljastaa totuuden? Jostain luin, että kuolemansa jälkeen Cat tuntuu tietävän joitain asioita, joista hän ei kuollessaan selvästikään ollut tietoinen, joten voisiko hänellä olla jotain yliluonnollista tietoa tästäkin asiasta? Toisaalta, en tiedä nivoutuvatko Jonin ja Lady Stoneheartin tarinat lainkaan yhteen, ja ehkei sillä nyt ole loppujen lopuksi paljonkaan väliä, miten asia lopulta selviää.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mä oon taipuvainen ajattelemaan, että Lyanna kuoli lapsivuoteeseen. Itsemurhaan en oikein jaksa uskoa - Lyannasta emme tietysti tiedä paljoakaan, mutta ei olisi kovinkaan starkmaista "luovuttaa" etenkin jos on juuri saanut lapsen. Lyanna tosin oli vissiinkin aika impulsiivinen, mutta luulisin kuitenkin, että hänen rakkautensa vauvaa kohtaan olisi ollut suurempi kuin hänen surunsa Rhaegarin menettämisestä.

Rhaegarin luonne on myös aika pitkälti mysteeri. Robertin näkökulmasta hän oli yksiselitteisesti pahis, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on sarjan edetessä tullut vastaan. Joka tapauksessa Rhaegar halusi selvästi Lyannan itselleen, eikä hän ikävä kyllä olisi ensimmäinen mies, joka turvautuu väkivaltaan, jos nainen ei suhtaudukaan suopeasti. Kai siinä on taustalla jokin sentapainen ajatus, että jos en minä, niin ei sitten kukaan muukaan! Ja etenkin Targaryeneilla kuvittelisi piisavan omanarvontunnetta. Omaa vaimoaan Rhaegar kuitenkin kohteli välillä aika tylysti. Esimerkiksi niissä Harrenhallin turnajaisissa Rhaegarhan julkisesti dissasi Eliaa kun antoi seppeleen Lyannalle. Ehkä se oli hänen itsensä mielestä hienon romanttinen ele, mutta aika kiusallista sekä Elian että Lyannan (jos L:llä oli yhtään säällisyyden tajua) kannalta.

edit. Niin siis, vielä tarkennukseksi, että en itse kylläkään usko Rhaegarin olleen väkivaltainen barbaari, mutta ei se kuitenkaan ole mielestäni täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka R+L=J pitäisikin paikkansa.

Sitä en ole tullutkaan ajatelleeksi, että Lady Stoneheartilla olisi tietoa asiasta tai että hän jotenkin saisi sen selville. Se kyllä sopisi hyvin Catin ja Jonin väliseen dynamiikkaan ja olisi draamallisesti varsin tyydyttävää. Mä oon itse tuumannut, että Howland Reed - tai hänen lapsensa - tai kenties Bran hieman pitemmälle kehityttyään olisi se, joka tuntisi tai saisi selville totuuden. Eikös Howland ollut mukana siellä Ilon tornilla (?), josta Ned löysi Lyannan??

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mä itse asiassa pidin alkuun paljonkin Jonista. Lainatakseni Tyrionia,  "I have a tender spot in my heart for cripples and bastards and broken things", eli tunnen myötätuntoa altavastaajia kohtaan. Se oli kuitenkin viimeinen tippa, kun Jon valittiin komentajaksi Muurilla. Hyvin epäuskottavaa, ettei muka kokeneempaa komentajaa löytyisi. Vaikka toki siinä oli se valintaprosessi, jonka tehtävänä oli varmasti juuri osoittaa, että ei Jonia nyt ihan heittämällä komentajaksi valittu, mutta silti tuo jätti vähän huonon maun suuhun. Jonin jatkuva paapominen oli kyllä alkanut ärsyttää jo aiemminkin. Se on kuitenkin koskettava ajatus, että jos Jon on puoliksi Targaryen, Aemon kohtasi muurilla tietämättään sukulaisensa. Pidin Aemonin hahmosta ja myös hänen näyttelijänsä sarjassa on mielestäni hyvä. Hän selvästi suri perheensä kohtaloa, joten ehkä häntä olisi ilahduttanut tieto Jonin syntyperästä -jos Jon nyt on lohikäärmeen verta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ihan totta tuo, että Jonin ja Aemonin tapaaminen ja keskustelut saavat liikuttavamman säväyksen, mikäli Jonin syntyperäteoria pitää paikkansa. Mä itsekin pidin Jonista alussa, mutta sitten aloin hieman kylmetä juurikin tuon Martinin harrastaman paapomisen takia. Mutta mielestäni ADWD:ssa Jonin hahmo sai lisää potkua, kun hän joutui sitten komentajana ottamaan enemmän vastuuta, eivätkä muut enää järjestäneet kaikkia hankaluuksia hänen puolestaan. Mä odotankin tällä hetkellä huomattavasti innokkaammin Jonin tulevia lukuja kuin Tyrionin tai Danyn (ja jos nyt ennakoinnit menee pieleen ja Jon pysytteleekin kuolleena, niin sekin on tietty positiivinen yllätys! >:D) Tai no, kenties Danykin vielä reipastuu - en enää tarkkaan muista, miten ADWD päättyi hänen osaltaan, mutta oli siinä kuitenkin jotain sellaista uuden alun henkeä.

[Musta Koira]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mä oon taipuvainen ajattelemaan, että Lyanna kuoli lapsivuoteeseen. Itsemurhaan en oikein jaksa uskoa - Lyannasta emme tietysti tiedä paljoakaan, mutta ei olisi kovinkaan starkmaista "luovuttaa" etenkin jos on juuri saanut lapsen. Lyanna tosin oli vissiinkin aika impulsiivinen, mutta luulisin kuitenkin, että hänen rakkautensa vauvaa kohtaan olisi ollut suurempi kuin hänen surunsa Rhaegarin menettämisestä.

Rhaegarin luonne on myös aika pitkälti mysteeri. Robertin näkökulmasta hän oli yksiselitteisesti pahis, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on sarjan edetessä tullut vastaan. Joka tapauksessa Rhaegar halusi selvästi Lyannan itselleen, eikä hän ikävä kyllä olisi ensimmäinen mies, joka turvautuu väkivaltaan, jos nainen ei suhtaudukaan suopeasti. Kai siinä on taustalla jokin sentapainen ajatus, että jos en minä, niin ei sitten kukaan muukaan! Ja etenkin Targaryeneilla kuvittelisi piisavan omanarvontunnetta. Omaa vaimoaan Rhaegar kuitenkin kohteli välillä aika tylysti. Esimerkiksi niissä Harrenhallin turnajaisissa Rhaegarhan julkisesti dissasi Eliaa kun antoi seppeleen Lyannalle. Ehkä se oli hänen itsensä mielestä hienon romanttinen ele, mutta aika kiusallista sekä Elian että Lyannan (jos L:llä oli yhtään säällisyyden tajua) kannalta.

edit. Niin siis, vielä tarkennukseksi, että en itse kylläkään usko Rhaegarin olleen väkivaltainen barbaari, mutta ei se kuitenkaan ole mielestäni täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka R+L=J pitäisikin paikkansa.

Sitä en ole tullutkaan ajatelleeksi, että Lady Stoneheartilla olisi tietoa asiasta tai että hän jotenkin saisi sen selville. Se kyllä sopisi hyvin Catin ja Jonin väliseen dynamiikkaan ja olisi draamallisesti varsin tyydyttävää. Mä oon itse tuumannut, että Howland Reed - tai hänen lapsensa - tai kenties Bran hieman pitemmälle kehityttyään olisi se, joka tuntisi tai saisi selville totuuden. Eikös Howland ollut mukana siellä Ilon tornilla (?), josta Ned löysi Lyannan??

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mäkin olen kyllä saanut Rhaegarista sellaisen kuvan, että hän oli aika lähellä perinteistä ihanneritaria. Muistaakseni aika monet Targaryenien vastustajatkin ovat ainakin joitain hänen luonteenpiirteitään kehuneet. Olihan Rhaegar kyllä tosiaan aika tyly vaimolleen, enkä muista kirjoissa olleen viitteitä siihen, että hän olisi jotenkin yrittänyt puuttua isänsä järjettömiin tekoihin, mutta en mäkään oikeastaan usko, että hän olisi väkivaltainen barbaari, joka ottaa keinolla millä hyvänsä haluamansa. Ehkä R+L siis oli todellinen rakkaustarina, vaikka silloin se ehkä menisikin vähän kliseilyn puolelle.

 Joka tapauksessa, myös musta on uskottavinta, että Lyanna kuoli lapsivuoteeseen. Hän tuskin tosiaankaan oli mikään luovuttaja, enkä jaksaisi uskoa, että Rhaegar olisi häntä vahingoittanut kuolettavasti. Itse asiassa täytyy ihmetellä, että eivätkö Robert ja muut asianomaiset lainkaan ihmetelleet Lyannan outoa kuolemaa aikoinaan. Vai uskoivatko he Rhaegarin käyttäneen juuri tuota "jos en minä niin ei kukaan mukaan" -logiikkaa? Luulisi, että joku olisi kuitenkin ihmetellyt sitä, että olisiko Rhaegar tosiaan vahingoittanut Lyannaa. Toisaalta, nuohan olivat aika sekasortoisia aikoja ja kaikilla oli muitakin asioita mietittävänä. Ehkä Ned vastentahtoisesti valehteli olosuhteista salatakseen totuuden Jonista.

Tuon olin unohtanut, että Howland Reed oli Nedin mukana tornilla. Voisi tosiaan olla loogista, että hänen kauttaan asia paljastuisi. Reedit ovat muutenkin kasvattaneet merkitystään tarinan edetessä. 

Olen vasta viime aikoina älynnyt miettiä sellaista asiaa, että kun kerran osa Starkin lapsista pystyy tunkeutumaan eläinten (ja ihmisten) mieliin ja ohjailemaan näitä, niin pystyisivätkö he tekemään saman Danyn lohikäärmeille. Tai lähinnä kyse on kai siitä, haluaako GRRM hyödyntää tällaista mahdollisuutta kirjoissaan. Starkien kyky nostaisi heidät aika vahvoille, mikäli he pystyisivät sitä kunnolla käyttämään (kirjasarjan viimeinen osahan kulki ensin työnimellä A Time for Wolves, vaikka ei se tietysti vielä tarkoita, että Starkit olisivat lopussa muita vahvempia).

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Etenkin jos Jon on puoliksi Targaryen -ja ylipäänsä elossa- niin hänellä varsinkin voisi olettaa olevan jonkinlainen yhteys lohikäärmeisiin

Paha mennä sanomaan, mitä GRRM ylipäänsä on ajanut takaa sillä, että Starkeilla on tämä erityislahja. Onko sillä haluttu korostaa heidän yhteyttä susiinsa vai onko sillä laajempikin merkitys? Jos on, aukeaisi rutkasti lisämahdollisuuksia. En nyt valitettavasti muista itsekään kaikkea, mitä Danylle tapahtui viimeksi, mutta hänhän ei pystynyt täysin hallitsemaan lohikäärmeitään. Kun nyt Arya on samoilla suunnilla, niin periaatteessa vosi olla mahdollista, että Arya ja Dany kohtaisivat Aryan ollessa "lohikäärmeenkouluttajan" roolissa (muistanko ihan väärin vai puhuiko Dany neuvonantajiensa kanssa siitä, että lohikäärmeet tarvitsisivat koulutusta?). Mutta tämä on vain spekulaatiota eikä se välttämättä olisi tarinan pääjuonen kannalta lainkaan sopiva käänne.

[Musta Koira]

Vielä vähän vanhojen juttujen kaivelua... kirjojen parituskuvioista ;)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tuo Sansan ja Hurtan kitkerän katkera juttu on ollut yksi harvoista positiivisista asioista tässä synkässä kujanjuoksussa. Eikä kovin iloinen tämäkään. Kun ajatellaan Sansan tilannetta Kuninkaansatamassa Nedin teloituksen jälkeen, miten pelosta lamaantunut, masentunut ja epävakaa hän oli, ehkä Hurtan arvo silloin nousi arvoon arvaamattomaan. Hänhän oli ainoa joka karskilla tavallaan piti häntä pystyssä. Onhan se hiukan kliseinen Kaunotar ja hirviö -asetelma, mutta jos se toimii niin se toimii. Sansahan on perusolemukseltaan prinsessa hädässä, joka aina täytyy pelastaa milloin mistäkin pinteestä, joten miten hän ikinä pystyisi hyväksymään muita kuin jonkun jonka hän näkee ritarillisena. Ser Lorasiin hän pettyi, Tyrionia hän vihaa avoimesti, Pikkusormen pahuutta hän ei halua nähdä suojellakseen itseään, Robertille hän on äiti, mutta Clegane näyttäisi edelleenkin askarruttavan häntä. Tämän puolesta puhuisi Sansan uni, muisto suudelmasta jota ei koskaan tapahtunut, sekä hänen katkeraksi muuttunut suhtautumisensa; hän oppi luottamaan tähän pahaan mieheen joka pelasti hänen henkensä ja suojeli häntä eikä kuitenkaan "jättänyt hänelle muuta kuin hiton viitan". Tietenkin se klassinen kohtaaminen taisteluyönä, sekä Hurtan riipaiseva avautuminen Aryalle. En osaa sanoa, onko tuo juttu pohjimmiltaan ihan terve; Hurtan suhtautumiseen epäilemättä vaikuttaa hänen (Gregorin kynsissä?) kuollut pikkusisarensa jota hän ei kyennyt pelastamaan, ja viaton ja hyvä Sansa muistuttaa tästä, joskin nyt on mukana päivänselvä molemminpuolinen seksuaalinen viba. Sama juttu esim. Jaimen ja Briennen kanssa, oma tarinansa sekin. Sansa ei tietenkään ymmärrä tunteitaan, mutta hymyssäsuin noita Sansan ajatuksia on saanut lukea. Hämmästyttävää muuten kuinka hyvin Martin ymmärtää tarinan naishahmoja, niinkin erilaisia kuin Sansa, Catelyn, Dany ja Cersei. Toisaalta, syiden etsiminen sille miksi vaikka joku on juuri se oikea tai edes sille miksi valitsemme valkoisen paidan emmekä punaista, on vähän turhaa, joskin mielenkiintoista, ja voisi jatkua loputtomiin. Ei kai valinnat ja tunteet ole yhtään vähemmän aitoja, löytyi niille syitä menneisyyden traumoista tai ei. Asiat vain yksinkertaisesti tapahtuvat. Ja tässä tapauksessa on mukana oikeasti aika koskettavaa kamaa.

Oletan siis, että Hiljaisella saarella tapahtuu tulevaisuudessa jotain liikehdintää. Voisiko olla, että väki siellä suunnittelee, mikä se nyt oli... Uudelleensyntyneiden uskonsotureiden elvyttämistä? Mielestäni siihen oli jotain viitteitä viimeisimmässä kirjassa, jotain mitä Vanhin veli sanoi, ja myös mitä septoni kertoi Cerseille. Mutta jos Clegane tekee nyt ns. lancelit ja alkaa hurskastelemaan siellä pyhien miesten seurassa, niin ei tule hyvää päivää siitäkään. Joku raja tuossakin hiljaisuuden etsiskelyssä. Saadaan siitä toisaalta vielä hyvä kohtaaminen veljesten välille. Zombi-Gregor ja munkki-Sandor. =D Tähän teoriaan kyllä liittyy monia kysymyksiä, mutta näyttäisi kuitenkin todennäköiseltä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Musta Sandorin ja Sansan välit ovat jotain todella kiinnostavaa, koskettavaa ja kutkuttavaa. Ja todella monikerroksista myös; ainakin itse näen sen niin, että toisaalta Sandor aidosti säälii Sansaa ja tuntee suojeluvaistoa tätä kohtaan (tähän liittyy varmaan muistot hänen siskostaan), toisaalta hurtta taas tuntee Sansaa kohtaan puhdasta, fyysistä himoa. Ehkä myös jonkinlaista arkaa rakkautta, sillä en usko, että Sandorilla olisi pahemmin ollut aiemmin mitään aitoja rakkausjuttuja. Sansalla taas on ollut tyttömäiset haaveensa komeasta ritarista, eikä Sandor täytä lainkaan hänen mielikuviaan tällaisesta, mutta toisaalta hänen koko haavemaailmansa on sortunut rytinällä, ja Sandor sekoittaa pakkaa olemalla ainoa, joka tulee aina hänen  avukseen, vaikkei olekaan täydellinen ritari sen paremmin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkään. Ja vaikka Sansalla on ollutkin unelmansa komeista prinsseistä, hän on kuitenkin ollut aika nuori ja tuskin vielä ajatellut rakkauden seksuaalisempaa puolta. Itse asiassa uskon Sandorin olevan se, joka on herätellyt hänessä näitä tunteita ensimmäistä kertaa. Tässä voisi tehdä rinnastuksen myös oopperan kummitukseen.

Pidän GRRM:in hienovaraisuudesta ja siitä, ettei kaikkea ole aina pakko viedä loppuun. Ainakin haastatteluissa hän on mielestäni antanut ymmärtää, ettei Sandorin ja Sansan välillä välttämättä tapahdu mitään suurempaa. Vaikka mua kiinnostaisikin vielä nähdä hahmojen kohtaavan, niin olisi aika hienoa, että heidän välilleen jäisi ikuisesti tällainen orastava, hapuileva kiinnostuksenpoikanen, joka ei ikinä kehittyisi pidemmälle. Sellaista se usein on tosielämässäkin, ja koska he kuitenkin ovat monessa mielessä aika epätodennäköinen pari, tuntuisi aika siirappiselta, jos juttu kehittyisi.

Jaime ja Brienne ovat tosiaan aika samanlainen pari, asetelma on vain toisin päin. Tässäkin tapauksessa olisi mielestäni ihan ok, jos heidän välinsä jäisivät heräileväksi kiinnostukseksi eivätkä kehittyisi, mutta toisaalta näen heissä enemmän potentiaalia. He ovat kuitenkin molemmat aikuisia ja tietyssä mielessä tasavertaisia. Uskon, että Briennen seura on saanut Jaimen ajattelemaan elämäänsä ja tehnyt hänestä paremman ihmisen, ja toisaalta myös Jaime on vaikuttanut positiivisesti Brienneen, joten siinä mielessä he kyllä ovat oivallinen pari, oli heidän suhteensa sitten millaista laatua tahansa.

Kun pääsin vauhtiin näiden kirjojen paritusten kanssa, niin täytyy nostaa vielä yksi, josta tiedän ainakin joidenkin fanien puhuvan, nimittäin Arya ja Gendry. Toistaiseksi Arya on ollut niin nuori, etteivät tällaiset asiat ole vielä olleet ajankohtaisia, mutta jotain hänen ja Gendrynkin väleistä on luettavissa. Selvää ainakin on, että yhteisen matkan aikana heidän välilleen kehittyi molemminpuolinen kiintymys, mutta ehkä myös syvemmän kiinnostuksen esiasteita? Koko tarinan kannalta voisi olla sopivaa, että Starkin ja Baratheonin perheet vihdoin yhdistyisivät, sillä yritystä tähän on ollut jo aiemmin (Lyanna ja Robert, Sansa ja Joffrey). Arya on tietysti hyvin epäsovinnainen eikä taatusti unelmoi perheenäidin roolista, mutta eihän hänen tarvitsisi välttämättä asettua perinteiseen rooliin, vaikka löytäisikin kumppanin. Toisaalta en jaksa uskoa, että GRRM:in päähuolenaiheena sarjassa on löytää kaikille hahmoille sopiva pari ja saattaa nämä yhteen, joten sikäli parituksia on turha pähkäillä. Joka tapauksessa, pidän tosiaan siitä, että Martin usein vihjailee "siihen suuntaan" eri hahmojen välillä ilman, että tekisi sitä mitenkään alleviivatusti. Ja sekin osoittaa rohkeutta kirjailijalta, ettei näitä vihjailuja tarvitse välttämättä ikinä viedä sen pidemmälle. 

[Ooka]

Vielä vähän vanhojen juttujen kaivelua... kirjojen parituskuvioista ;)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tuo Sansan ja Hurtan kitkerän katkera juttu on ollut yksi harvoista positiivisista asioista tässä synkässä kujanjuoksussa. Eikä kovin iloinen tämäkään. Kun ajatellaan Sansan tilannetta Kuninkaansatamassa Nedin teloituksen jälkeen, miten pelosta lamaantunut, masentunut ja epävakaa hän oli, ehkä Hurtan arvo silloin nousi arvoon arvaamattomaan. Hänhän oli ainoa joka karskilla tavallaan piti häntä pystyssä. Onhan se hiukan kliseinen Kaunotar ja hirviö -asetelma, mutta jos se toimii niin se toimii. Sansahan on perusolemukseltaan prinsessa hädässä, joka aina täytyy pelastaa milloin mistäkin pinteestä, joten miten hän ikinä pystyisi hyväksymään muita kuin jonkun jonka hän näkee ritarillisena. Ser Lorasiin hän pettyi, Tyrionia hän vihaa avoimesti, Pikkusormen pahuutta hän ei halua nähdä suojellakseen itseään, Robertille hän on äiti, mutta Clegane näyttäisi edelleenkin askarruttavan häntä. Tämän puolesta puhuisi Sansan uni, muisto suudelmasta jota ei koskaan tapahtunut, sekä hänen katkeraksi muuttunut suhtautumisensa; hän oppi luottamaan tähän pahaan mieheen joka pelasti hänen henkensä ja suojeli häntä eikä kuitenkaan "jättänyt hänelle muuta kuin hiton viitan". Tietenkin se klassinen kohtaaminen taisteluyönä, sekä Hurtan riipaiseva avautuminen Aryalle. En osaa sanoa, onko tuo juttu pohjimmiltaan ihan terve; Hurtan suhtautumiseen epäilemättä vaikuttaa hänen (Gregorin kynsissä?) kuollut pikkusisarensa jota hän ei kyennyt pelastamaan, ja viaton ja hyvä Sansa muistuttaa tästä, joskin nyt on mukana päivänselvä molemminpuolinen seksuaalinen viba. Sama juttu esim. Jaimen ja Briennen kanssa, oma tarinansa sekin. Sansa ei tietenkään ymmärrä tunteitaan, mutta hymyssäsuin noita Sansan ajatuksia on saanut lukea. Hämmästyttävää muuten kuinka hyvin Martin ymmärtää tarinan naishahmoja, niinkin erilaisia kuin Sansa, Catelyn, Dany ja Cersei. Toisaalta, syiden etsiminen sille miksi vaikka joku on juuri se oikea tai edes sille miksi valitsemme valkoisen paidan emmekä punaista, on vähän turhaa, joskin mielenkiintoista, ja voisi jatkua loputtomiin. Ei kai valinnat ja tunteet ole yhtään vähemmän aitoja, löytyi niille syitä menneisyyden traumoista tai ei. Asiat vain yksinkertaisesti tapahtuvat. Ja tässä tapauksessa on mukana oikeasti aika koskettavaa kamaa.

Oletan siis, että Hiljaisella saarella tapahtuu tulevaisuudessa jotain liikehdintää. Voisiko olla, että väki siellä suunnittelee, mikä se nyt oli... Uudelleensyntyneiden uskonsotureiden elvyttämistä? Mielestäni siihen oli jotain viitteitä viimeisimmässä kirjassa, jotain mitä Vanhin veli sanoi, ja myös mitä septoni kertoi Cerseille. Mutta jos Clegane tekee nyt ns. lancelit ja alkaa hurskastelemaan siellä pyhien miesten seurassa, niin ei tule hyvää päivää siitäkään. Joku raja tuossakin hiljaisuuden etsiskelyssä. Saadaan siitä toisaalta vielä hyvä kohtaaminen veljesten välille. Zombi-Gregor ja munkki-Sandor. =D Tähän teoriaan kyllä liittyy monia kysymyksiä, mutta näyttäisi kuitenkin todennäköiseltä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Musta Sandorin ja Sansan välit ovat jotain todella kiinnostavaa, koskettavaa ja kutkuttavaa. Ja todella monikerroksista myös; ainakin itse näen sen niin, että toisaalta Sandor aidosti säälii Sansaa ja tuntee suojeluvaistoa tätä kohtaan (tähän liittyy varmaan muistot hänen siskostaan), toisaalta hurtta taas tuntee Sansaa kohtaan puhdasta, fyysistä himoa. Ehkä myös jonkinlaista arkaa rakkautta, sillä en usko, että Sandorilla olisi pahemmin ollut aiemmin mitään aitoja rakkausjuttuja. Sansalla taas on ollut tyttömäiset haaveensa komeasta ritarista, eikä Sandor täytä lainkaan hänen mielikuviaan tällaisesta, mutta toisaalta hänen koko haavemaailmansa on sortunut rytinällä, ja Sandor sekoittaa pakkaa olemalla ainoa, joka tulee aina hänen  avukseen, vaikkei olekaan täydellinen ritari sen paremmin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkään. Ja vaikka Sansalla on ollutkin unelmansa komeista prinsseistä, hän on kuitenkin ollut aika nuori ja tuskin vielä ajatellut rakkauden seksuaalisempaa puolta. Itse asiassa uskon Sandorin olevan se, joka on herätellyt hänessä näitä tunteita ensimmäistä kertaa. Tässä voisi tehdä rinnastuksen myös oopperan kummitukseen.

Pidän GRRM:in hienovaraisuudesta ja siitä, ettei kaikkea ole aina pakko viedä loppuun. Ainakin haastatteluissa hän on mielestäni antanut ymmärtää, ettei Sandorin ja Sansan välillä välttämättä tapahdu mitään suurempaa. Vaikka mua kiinnostaisikin vielä nähdä hahmojen kohtaavan, niin olisi aika hienoa, että heidän välilleen jäisi ikuisesti tällainen orastava, hapuileva kiinnostuksenpoikanen, joka ei ikinä kehittyisi pidemmälle. Sellaista se usein on tosielämässäkin, ja koska he kuitenkin ovat monessa mielessä aika epätodennäköinen pari, tuntuisi aika siirappiselta, jos juttu kehittyisi.

Jaime ja Brienne ovat tosiaan aika samanlainen pari, asetelma on vain toisin päin. Tässäkin tapauksessa olisi mielestäni ihan ok, jos heidän välinsä jäisivät heräileväksi kiinnostukseksi eivätkä kehittyisi, mutta toisaalta näen heissä enemmän potentiaalia. He ovat kuitenkin molemmat aikuisia ja tietyssä mielessä tasavertaisia. Uskon, että Briennen seura on saanut Jaimen ajattelemaan elämäänsä ja tehnyt hänestä paremman ihmisen, ja toisaalta myös Jaime on vaikuttanut positiivisesti Brienneen, joten siinä mielessä he kyllä ovat oivallinen pari, oli heidän suhteensa sitten millaista laatua tahansa.

Kun pääsin vauhtiin näiden kirjojen paritusten kanssa, niin täytyy nostaa vielä yksi, josta tiedän ainakin joidenkin fanien puhuvan, nimittäin Arya ja Gendry. Toistaiseksi Arya on ollut niin nuori, etteivät tällaiset asiat ole vielä olleet ajankohtaisia, mutta jotain hänen ja Gendrynkin väleistä on luettavissa. Selvää ainakin on, että yhteisen matkan aikana heidän välilleen kehittyi molemminpuolinen kiintymys, mutta ehkä myös syvemmän kiinnostuksen esiasteita? Koko tarinan kannalta voisi olla sopivaa, että Starkin ja Baratheonin perheet vihdoin yhdistyisivät, sillä yritystä tähän on ollut jo aiemmin (Lyanna ja Robert, Sansa ja Joffrey). Arya on tietysti hyvin epäsovinnainen eikä taatusti unelmoi perheenäidin roolista, mutta eihän hänen tarvitsisi välttämättä asettua perinteiseen rooliin, vaikka löytäisikin kumppanin. Toisaalta en jaksa uskoa, että GRRM:in päähuolenaiheena sarjassa on löytää kaikille hahmoille sopiva pari ja saattaa nämä yhteen, joten sikäli parituksia on turha pähkäillä. Joka tapauksessa, pidän tosiaan siitä, että Martin usein vihjailee "siihen suuntaan" eri hahmojen välillä ilman, että tekisi sitä mitenkään alleviivatusti. Ja sekin osoittaa rohkeutta kirjailijalta, ettei näitä vihjailuja tarvitse välttämättä ikinä viedä sen pidemmälle. 

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Olen itsekin pohtinut Sansan ja Sandorin suhdetta - se on todella mielenkiintoinen. Joffrey paljastui hirviöksi vaikka näyttikin ah niin upealta ja täydelliseltä prinssiltä, mutta Sandor puolestaan näyttää hirviöltä mutta paljastuukin pelastajaksi. Ulkonäkö on ollut Sansalle kaikki kaikessa, mutta ehkä hän havahtuu siihen, että ulkonäkö ei aina kerro kaikkea.
Oma salainen paritukseni on juurikin tuo Arya/Gendry. Kehittelin sitä niinkin pitkälle että sodan lopuksi Gendry kruunataan kuninkaaksi ja hän tulee käymään Talvivaarassa ja Arya on siellä, nyt jo nuorena naisena, joka kasvattanut hiuksensa ja näyttää ihan ladylta vaikka ei sitä välttämättä sisäisesti olekaan.... tulen olemaan todella katkera kun (huomatkaa kun eikä jos) GRRM tappaa jomman kumman tai molemmat. Ja tietysti Aryallahan on jo oma polkunsa, jonka lukemista en malta odottaa...

[Mab]

Mä en ole ihan hirveästi pohtinut sarjan parituskuvioita, lähinnä varmaankin sen takia, että olen yleensä todella sokea sellaisille ;)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Esimerkiksi tuo Arya/Gendry. Mä en rehellisesti sanottuna tullut itse ajatelleeksikaan, että heidän välillään voisi ollakaan mitään platonista kiintymystä kummempaa ja kun kuulin ensimmäisen kerran kyseisestä parituksesta (tai parituksen esiasteesta), olin ihan silmät pyöreinä :D Mä olen viattomasti tulkinnut heidän välinsä eräänlaiseksi sisarussuhteeksi - etenkin kun Arya taisi pari kertaa verratakin Gendryä Joniin. Täytynee nyt sitten lukea vähän sillä silmällä Aryan lukuja! Myönnän kyllä, että heidän kauttaan saataisiin järjestettyä pitkään tavoiteltu Stark/Baratheon -liitto, joten sikäli se ei olisi ihan mahdoton ajatus. Mutta toisaalta, ei tosiaan kaikkien sinkkuhahmojen tarvitse todellakaan pariutua tarinan aikana tai lopussa.

Mä olen muuten alkanut pelätä entistä enemmän Aryan hengen puolesta. Huomasin nyt lukiessani, että  jo Valtaistuinpelissä Jon lausui hänelle ilmeisen pahanenteisesti (Aryan häivyttyä ompeluseuran parista), että "Joudut ompelemaan läpi koko talven. Kun kevät tulee, sinun ruumiisi löydetään neula yhä puristuksissa jäätyneiden sormiesi välissä." Ja ihan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, niin Kuninkaiden koitoksessa Arya itse totesi Harrenhallissa Boltonin aseenkantajalle Elmar Freylle - joka ymmärtääkseni oli Aryalle järjestetty Frey-kihlattu - että "toivottavasti prinsessasi kuolee" :(

Sen sijaan Hurtan ja Sansan välillä jopa minäkin olen kyennyt näkemään jonkinlaista heräilevää kiinnostusta, ja heidän suhteensa on eittämättä hyvin monikerroksinen. En kuitenkaan näe heidän suhteelleen kunnollista tulevaisuutta niinku sillai, varmaan aika pitkälti sen takia, että Hurtta projisoi Sansaan omaa sisartaan ja heidän suhteensa on toistaiseksi ollut muutenkin enemmän kuin lapsen ja aikuisen. Niin ikään.. no, Hurtta on kuitenkin aika hurja tapaus. Hän tappoi Mycahin jokseenkin säälimättömästi ja tuntui jopa saavan siitä jonkinlaista iloa. Vaikka Sansaa hän onkin kohdellut huomattavasti paremmin (ja huomattavasti paremmin kuin Joffrey), niin ei se tee Hurtasta kokonaisuudessaan mitään väärinkohdeltua enkeliä. Silti Sansalle on toki ollut hyväksi oppia, että rumat ja pelottavat ihmiset kykenevät myös hyviin tekoihin ja että kauniit ihmiset voivat olla kammottavia. Tottakai myös Hurtalle on ollut kasvattavaa tutustua Sansaan ja havahtua varmaankin pitkästä aikaa tuntemaan myös positiivisia tunteita, kuten juuri noita mainittuja sääliä ja suojelunhalua.

Viime aikoina mä olen silti ehkä eniten miettinyt suhdekiemuroista Rhaegar/Lyannan lisäksi toista ennen tarinan alkua tapahtunutta "romanssia" eli Pikkusormen itsensä kovasti mainostamaa kiintymystä Catelynia kohtaan. Mä olen perinteisesti ajatellut, että alun perin Pikkusormi oli vilpittömin mielin liikkeellä ja katkeroitui vasta tultuaan torjutuksi ja havaittuaan, mikä hänen todellinen paikkansa ja asemansa maailmassa oli. (Lysasta en usko hänen missään vaiheessa välittäneen, vaan käyttäneen tätä jonkinlaisena egobuustauksena/ Catelynin korvikkeena.) Mutta viime aikoina olen tuuminut, että olikohan Pikkusormi kuitenkin jo nuorena niin kieroutunut, että kaksintaistelu Brandonin kanssa oli vain laskelmoitua show'ta, yritystä saada Catelynin sydän heltymään tai jotain. Tai miksei Lysan, kenties Pikkusormi totesi Catelynin menetetyksi tapaukseksi ja päätti yrittää sitten nuorempaa sisarta, kenties saada tämä karkaamaan kanssaan. Hänen aivoillaan ei kuitenkaan olisi mahdotonta työstää sellaista skenaariota, että Brandon olisi liian jalo tappamaan häntä taistelussa ja että hän itse saisi hurjasti sympatiapisteitä haavoituttuaan "rakkauden tähden"...

[Raparperi]

Tuohon Mabin Arya-huomioon...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nuo esiin nostamasi repliikit saivat karvani nousemaan pystyyn, koska mitään muuta en oikeastaan enää toivo näiltä kirjoilta kuin Aryan selviämistä. En enää oikeastaan jaksa välittää siitä, kuka nousee rautavaltaistuimelle, ja suurin osa hahmoista joille toivoin hyvää on manan majoilla.

Olen tosin toisaalta miettinyt Aryalle sellaista kohtaloa, että hän hylkäisi aateliselämän kokonaan ja pysyisi joko siellä papistossa missä hän on nyt tai muuten vain elelisi tavallisena kansalaisena. Tuo toinen lainaus tavallaan tukee tätä teoriaa, koska jos Arya ei olisi enää aatelinen, tämän "prinsessa"-persoona olisi kuvainnollisesti kuollut. Tähän kuvioon sopisi myös Gendry, jolla ei luultavasti ole mitään jakoa mihinkään aatelisarvoihin, vaikka kuinka olisi Robertin poika.

[Musta Koira]

Ja vielä liittyen Aryaan...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Jokunen aika sitten Martinin edustaja antoikin lausunnon siitä, että Martinille ei tuottaisi minkäänlaisia ongelmia tapattaa Aryaa. Mutta ymmärtääkseni lausunto oli annettu siksi, että jotkut fanit olivat spekuloineet tiettyjen hahmojen olevan "turvassa", ja tällä ehkä haluttiin ilmaista, ettei kukaan tosiaankaan ole.

Mitä tulee noihin lainauksiin, ne tosiaan ovat pahaenteisiä, mutta myös monitulkintaisia, kuten Raparperikin tuossa osoitti. Arya olisi ollut kauhuissaan, jos olisi kuullut hänelle kaavaillusta avioliitosta ja prinsessan roolista, eikä olisi takuulla niihin vapaaehtoisesti tyytynyt. Oikeastaan hän on jo valinnutkin toisenlaisen tien, kun aatelisneidolle odottaisi. Niinpä "prinsessa-Aryan" voi tosiaan ajatella jo tässä vaiheessa kuolleeksi.

Jonin repliikki sitten onkin aika kylmäävä, varsinkin tuon neula-symboliikan vuoksi, mutta ehkä senkin voisi tulkita niin, että Arya joutuu "ompelemaan" eli taistelemaan läpi tulevien vaikeiden aikojen, ja kun hänet "löydetään" eli paljastuu, että oikea Arya on elossa, hän on vain "ruumis", jolla on "jäätyneet sormet", jonka voisi taas tulkita siten, että hän on ihmisenä kylmettynyt ja kovettunut, eikä enää entinen Arya. No jaa, enpä tiedä, olisiko se yhtään sen mkavampi kohtalo kuin todellinen kuolema. Tuo kovettuminenhan on kyllä jo ollut havaittavissa, mutta toivoisin, että Arya osaisi myös säilyttää osasen entistä, omaa itseään ja inhimillisyyttään.

Aryahan jossain vaiheessa tapasi erään metsän lapsen (tai miten Children of the Forest on käännetty suomeksi), joka osasi ennustaa ja ahdistui Aryan läsnäolosta, mutta siitä kohtauksesta muistan todella vähän. Täytyy lukea tarkasti sitten, kun on taas siellä asti, jos siinä olisi jotain vihjeitä Aryan tulevaisuudesta.

En millään tahtoisi, että Arya kuolee, vaikka toisaalta yksi sarjan hienouksista onkin se, että kuka vaan voi kuolla milloin vain. Sovinnaiset happy endingit ovat tosi laimeita, joten en kyllä sellaistakaan tahtoisi, mutta silti toivoisin jotain hyvää Aryalle ja muille Starkeille.

Loppuun voisin laittaa vielä yhden vähän enemmän toivoa herättävän lainauksen kirjoista, eli laulun, jota Tom Brotherhoodista lauloi iskien silmää Aryalle, eli tavallaan laulunkin voi nähdä vihjeenä Aryan tulevaisuudesta. Tämä liittyy tuohon prinsessaroolin hylkäämiseen (lisäksi laulu liittyy Arya/Gendry-paritukseen, koska juuri ennen laulun kuulemista kaksikko oli paininut leikillään sepänverstaan lattialla):

My featherbed is deep and soft,
and there I´ll lay you down,
I´ll dress you all in yellow silk,
and on your head a crown.
For you shall be my lady love,
and I shall be your lord,
I´ll always keep you warm and safe,
and guard you with my sword.

And how she smiled and how she laughed,
the maden of the tree.
She spun away and said to him,
no weatherbed for me.
I´ll wear a gown of golden leaves,
and bind my hair with grass,
But you can be my forest love,
and me your forest lass.

[Mab]

Aryasta vielä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Joo, tuo toinen pätkä ei ole yksinään ole munkaan mielestäni oikeastaan huolestuttava. Etenkin kun Jaqen H'ghar vielä puhui vanhojen kasvojen luopumisesta 'kuolemisena'. Niin ikään jos ajatellaan Starkien uutta nousua - jos sellaista nyt ikinä saadaan :D - niin ei Arya ole missään vaiheessa mun kuvitelmissani päätynyt Talvivaaran emännäksi. Ei sellainen tunnu oikein sopivan hänen luonteelleen. Sansa sitä vastoin olisi siihen passeli, etenkin jos (kun) hän saa vielä lisää ymmärrystä maailman menosta. Hänhän myös rakensi Kotkanpesässä lumesta Talvivaaran, ehkä sen voi tulkita hyväksi enteeksi :) Mutta Gendryn kohdalla en minäkään näe tulevaisuutta mihinkään aatelisjuttuihin. Äpärät on aina äpäriä. Joten mikäli Arya/Gendrystä haluaa pitää kiinni, niin paras vaihtoehto siihen löytynee tosiaan jostain muualta kuin hoviympyröistä.

Mutta tuo Jonin kommentti huolestuttaa minuakin paljon enemmän. Aryahan on jo alkanut käyttelemään Neulaa ahkerasti, eikä hänen lähitulevaisuutensa vaikuta sujuvan kamalan rauhanomaisissa tunnelmissa. Mutta ehkä tuon 'kuoliaaksi jäätymisen' voisi tosiaan tulkita sellaiseksi inhimillisyyden menettämiseksi ja tappokoneeksi muuttumiseksi, vaikkei sekään nyt tietty mikään hyvä vaihtoehto ole. Eipähän kuitenkaan ole niin lopullinen ja parantamisen ulkopuolella (ei lasketa nyt erilaisia zombiutumisia 'kuolemasta parantamiseksi' :P)

Kiitos laululainauksesta, se on tosiaan sävyltään positiivisempi. Vaikka olen nyt niin pahojen aavistusten täyttämä, että näen siinä myös viittauksen metsässä maatuviin ruumiisiin :(

Jos ajatellaan Martinien suosikkien tapattamista, niin uskon sen kyllä, että kukaan ei ole takuuvarmasti turvassa loppurytinöissä, mutta Aryan (ja Jonin, Danyn, Tyrionin sekä myös Sansan) luulisi kyllä selviävän sinne asti.

Olisi kuitenkin kiva, jos Arya ja Sansa jäisivät henkiin koko hullunmyllystä - samaa toivon näkökulmahenkilöistä myös Jaimelle, Briennelle ja Samille. Toki sarjassa on paljon muitakin sympaattisia hahmoja, mutta ei heidän selviytymisensä ole samanlainen elämän ja kuoleman kysymys mulle :P Se, kuka päätyy istumaan rautavaltaistuimelle tai kuka isännöi/emännöi mitäkin linnoitusta, on mulle aika lailla herttaisen yhdentekevää. Paitsi että ei mitään hyvää Boltonin äpärälle! Hänet haluan kuolevan! D:

Huomasin muuten myös, että Ned ei Valtaistuinpelissä ajatellut missään vaiheessa Rhaegarista pahasti, mikä tukee Rhaegarin ja Lyannan romanssiteoriaa. Robert nyt tietty höyrysi kaiken aikaa, mutta luulisi Nediltäkin lipsahtaneen synkkä ajatus tai pari, mikäli Rhaegar olisi oikeasti kohdellut Lyannaa huonosti, mutta Ned tyytyi vain ajattelemaan surumielisesti Lyannaa.

edit. Ai niin, siitäkin piti sanoa, että eikös Jaime muistellut Korppien kesteissä jotain sellaista, että Rhaegar olisi halunnut tehdä muutoksia hallintoon (eli jotain tarttis tehrä Aerysille), mutta että sen piti odottaa sitä, että he hoitelisivat ensin Robertin kapinan.

[Musta Koira]

Liittyen Rhaegariin...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Huomasin muuten myös, että Ned ei Valtaistuinpelissä ajatellut missään vaiheessa Rhaegarista pahasti, mikä tukee Rhaegarin ja Lyannan romanssiteoriaa. Robert nyt tietty höyrysi kaiken aikaa, mutta luulisi Nediltäkin lipsahtaneen synkkä ajatus tai pari, mikäli Rhaegar olisi oikeasti kohdellut Lyannaa huonosti, mutta Ned tyytyi vain ajattelemaan surumielisesti Lyannaa.

edit. Ai niin, siitäkin piti sanoa, että eikös Jaime muistellut Korppien kesteissä jotain sellaista, että Rhaegar olisi halunnut tehdä muutoksia hallintoon (eli jotain tarttis tehrä Aerysille), mutta että sen piti odottaa sitä, että he hoitelisivat ensin Robertin kapinan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lisäksi nyt lukiessani sarjaa uudelleen alusta pistin merkille, että kun Dany pelasti ne valloitetut paimentolaisnaiset Khal Drogon sotureiden käsistä, Jorah totesi Danyn muistuttavan aivan veljeään Rhaegaria. Tämä lienee suora viittaus siihen, ettei Rhaegar olisi vienyt ketään naista vastoin tämän tahtoa.

Silti musta vaikuttaa jotenkin epä-Starkmaiselta karata jonkun naimisissa olevan prinssin kanssa, kun itsekin on luvattu toiselle. Lyannaahan on tosin kuvattu voimakastahtoiseksi oman tiensä kulkijaksi, ja tähän viittaa sekin, että Nedin mielestä Arya muistuttaa paljon Lyannaa. Silti luulisi, että Starkeille kunnia ja velvollisuudet on tärkeitä -Nedille ainakin oli. Mutta toisaalta kun mietin, niin mielestäni missään ei ole mainittu sanallakaan, että Lyanna olisi ollut millään tavoin kiintynyt Robertiin. Lähinnä on kuullut vain siitä, kuinka Robert palvoi Lyannaa. Voi siis olla, että Lyanna oli jo rakastunut Rhaegariin, eikä pitänyt siitä, että hänet luvattiin Robertille.

Noita Jaimen muisteloita en itse muistanut, mutta jos Rhaegar kerran oli kunnon mies (kuten näyttäisi suuremmilta osin olleen), niin varmasti hän olisi halunnut jotenkin suitsia isäänsä. Tietysti tilanne oli Rhaegarillekin melko hankala; miten yrittää kauniisti sanoa omalle isälle, että tämä on täysi mielipuoli? Jos Aerys kuitenkin oli pojalleen rakas, niin tuskin hän halusi tätä tapattaa, ja toisaalta Aerys alkoi olla jo niin vainoharhainen, että olisi voinut uhata poikaansakin, jos tämä olisi liiaksi puuttunut hänen toimiinsa.

Oudoksuttaa kyllä vielä se, että jos Rhaegar rakasti Lyannaa palavasti, niin eikö hän jotenkin olisi yrittänyt pelastaa Lyannan isän ja veljen Aerysin kynsistä. En kyllä muista tuotakaan tilannetta kovin hyvin, ehkei Rhaegarin vain ollut mahdollista tehdä mitään asian hyväksi. Luulisi kuitenkin Lyannan ottaneen sukulaistensa kuoleman todella raskaasti, vaikka hän olisikin lähtenyt vapaaehtoisesti Rhaegarin matkaan.
 

[Musta Koira]

No niin! Olen vasta nyt nähnyt neloskautta (puolet), kun se tulee yleltä, ja pakko vähän kommentoida. Koska vertaan tv-sarjaa kirjoihin, keskustelen mieluummin täällä kuin tv-sarjan omassa topicissa.

Olen edelleen sitä mieltä, että tv-sarja sinänsä on laadukas ja viihdyttävä, mutta yhä enemmän on alkanut ärsyttää kirjasta otetut vapaudet. Tapahtumia ja henkilöitä muutellaan, toisia seikkoja korostetaan toisten kustannuksella... mä ymmärrän hyvin muutokset, jotka johtuu siitä, ettei joku kirjoissa tapahtunut juonikuvio sovi tv-sarjaformaattiin, mutta sellaiset muutokset ärsyttävät, jotka eivät mitenkään palvele mitään tarkoitusta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Esim. nyt tässä neloskauden alkupuolella tämä Branin ja kumppaneiden visiitti Crasterin majaan, Ghostin ja Summerin pitäminen vankina siellä, Vargo Hoatin (tai Locke, joksi hänet sarjassa on muunnettu) ilmestyminen muurille ja yritys napata Bran, oli kaikki mielestäni ärsyttävän turhaa muutosta kirjoihin. Ei ne nyt kovin merkittäviä tapahtumia ole, mutta miksi ne on ylipäänsä menty tekemään? Ehkä Branin matkaan on haluttu tuoda lisää säpinää ja läheltä piti-tilanteita, mutta silti mun mielestäni turhaa vitkuttelua.

Lisäksi se, että Sam kertoi Jonille Branin olevan elossa. Miksi? Mun mielestä koko juonen kannalta olisi nimenomaan hyvä, että kaikki Starkit luulisivat toisiaan kuolleiksi ja olevansa yksin maailmassa tässä vaiheessa.

Nämä nyt ehkä ovat pikku juttuja, mutta silti sapettaa. Siinä missä ykköskausi oli vielä aika uskollinen kirjoille, alkaa muutoksia tulla nyt vain enemmän ja enemmän.

En sitten tiedä, onko täällä käydyt keskustelut vaikuttaneet asiaan, mutta olen herkistynyt sarjassa myös muutamille muille asioille. Esim. Pikkusormen kuiskutteleva puhetyyli häiritsi nyt paljon enemmän kuin ennen...ylipäänsä huomasin katsovani sarjaa paljon kriittisemmin. Tietenkin asiaan on vaikuttanut myös se, että ykkös- ja kakkoskautta katsoessani en ollut vielä lukenut kaikkia kirjoja, kolmos-ja neloskauden aikaan olen.

Myös seksillä ja väkivallalla mässätään aikamoisesti tv-sarjassa. Jos se palvelee tarinaa, ymmärrän moisen, mutta tuntuu, että joissain tilanteissa ne ovat vain itseisarvo eivätkä pyri välittämään tarinan kannalta mitään tärkeää. Tuollainen on tietysti nykyään yleistä kaikkialla tv:ssä, ajatellaan tuollaisen houkuttavan katsojia.

No joo, on tietty makuasia haittaako kirjoista tehdyt poikkeamat tv-sarjassa, mutta vaikka siis edelleen tv-versiokin on mielestäni katsomisen arvoinen, olen huomannut tulleeni entistä konservatiivisemmaksi muutosten suhteen.

[Ooka]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Itse luin kirjat uudestaan (Miekkamyrsky 2:een asti) ja alkoi tavattomasti ärsyttää miten televisio sarjassa tapetaan ihmisiä, jotka eivät kirjassa kuole! Esimerkkinä Visentti, joka sarjassa kuolee Mag Mahtavan kynsiin mutta kirjassa taas ei.. en muista kuoleeko Visentti/Grenn sitten myöhemmin, mutta alkoi itseä mietityttämään että eipä kai hällä sitten sen tärkeämpää ole tekemistä... joku muukin hahmo oli tällainen, joka tapettiin tv sarjassa mutta kirjassa on vielä elossa? En muista kuka. Samoin kuin Briennen ja Hurtan taistelukin ärsytti.

Ja tosiaan, nyt kiinnitin huomiota Lyannasta ja Rhaegarista mainittuihin lauseisiin.. Rhaegarin sanottiin olevan lempeä ja kaikinpuolin oikeudenmukainen ja parempi kuin hullu Viserys. Ja Rhaegar laski Lyannan jalkoihin talviruususeppeleen, ja Eddard muistelee kuinka Lyanna rakasti piikikkäitä talviruusuja... ja sanottiin että Lyanna kuoli verivuoteeseen, mikä voisi omasta mielestäni kuvata synnytysvuodetta. Ja kukaan muu tosiaan ei selviä matkasta kuin Eddard ja uskollinen Reed. Reed ja Stark tappoivat muut, koska he tahtoivat tappaa Lyannan lapsen? Kyseessähän oli kuitenkin lohikäärmeen verta oleva poika, joka olisi saattanut joku päivä nousta valtaistuimelle... huh kuinka muiden ihmisten spekulaatiot ovat saaneet minut vakuutettua! 

Olen lukenut siis kirjat uudestaan enkä malta odottaa että saan taas käsiini uusimman... sarjaa olen katsonut 4. tuottarin loppuun asti. Tämä on ehkäpä ainoa sarja, jossa ei haittaa että tv sarjan näyttelijät ovat tulleet mielikuvitukseeni kun luen kirjoja. Näin ensin koko ensimmäise tuotantokauden ennen kuin aloin lukemaan kirjoja, joten lopulta menin aivan sekaisin mikä on kirjaa ja mikä sarjaa koska hahmoilla on samat naamat kummassakin :'D Olin esimerkiksi aivan varma että Kouran kultainen kaulaketju, se missä on yhteenliitettyjä käsiä, että olen nähnyt sen tv sarjassa. Noh, eipä ole näkynyt silmään! ...kirjassahan siitä vain taidetaan puhua.

[Musta Koira]

Pitkästä aikaa pitää tulla tänne vähän keventämään mieltään, kun vitoskausi on katsottu ja kuudetta kirjaa odotellaan palavasti. Winds of Winterin julkaisuajankohdasta kuulee jatkuvasti huhuja, mutta ei mitään varmaa. Jossain vaiheessa oli ilmassa positiivisia spekulaatioita siitä, että kirja julkaistaisiin tämän vuoden aikana, mutta Martin itse on äskettäin todennut vain, että kirja on vielä kesken eikä tule valmistumaan ennen tv-sarjan kutoskautta. Plääh, koko ajan toivon, että kirjan valmistumisessa kestäisi siksi niin kauan, että Martin salassa kirjottaisi valmiiksi sekä kuudetta että seitsemättä kirjaa, mutta taitaa olla toiveajattelua...mutta mahtaneekohan päätösosa valmistua ikinä, jos tässäkin on jo kestänyt näin kauan :(

Viidennellä kaudella sarjassa tapahtui taas paljon sellaista, mitä kirjoissa ei ole tapahtunut. Osa sarjan käänteistä voi ennakoida kirjoja, osa voi olla sellaista, mitä ei ikinä tulekaan tapahtumaan kirjoissa. Minua kirpaisi esim. Shireen Baratheonin kohtalo, eikä vastaavaa toivoakseni tule käymään kirjoissa (vaikka Stannis varmaan moiseen pystyisi). Myös Stanniksen annettiin ymmärtää kuolleen sarjassa, vaikka Martin itse on sanonut Stanniksen olevan elossa tulevassa kirjassa -huolimatta siitä, että vitoskirjassakin Stanniksen kohtalo jätettiin epäselväksi. Stannis ei missään nimessä ole mikään miellyttävä hahmo eikä lempihahmojani sen enempää, mutta tavallaan pidän hänen suoraselkäisyydestään, vaikka se on välillä liiankin kovaa ja kylmää. Joka tapauksessa, mielestäni hän ei saisi vielä kadota kuvioista. Shireenia taas olen aina sympannut, koska hänkin on altavastaajia ja vieläpä aidon viaton ja hyväsydäminen, mikä on tässä tarinassa harvinaista. Toisaalta hän on pysynyt aina sivuhahmona, enkä tiedä, tulisiko hänellä suurempaa roolia ikinä olemaankaan. Toisin sanoen hän saattaa kirjoissakin vielä kuolla, vaikka kuolintapa olisi erilainen.

Anyway, enpä tiedä, haluanko nähdä kutoskautta spoilaantumisen pelossa. Mieluiten lukisin ensiksi kirjan, vaikka toisaalta aloin katsoa ykköskauttakin ennen kirjojen lukemista. Enkä tiedä, voiko spoilaantumiselta säästyä siltikään, koska GOT -uutisia mainostetaan aika yleisesti mediassa. On kysymysmerkki, kuinka paljon kirjat ja tv-sarja lähtevät poikkeamaan toisistaan nyt, kun tv-sarja menee edelle. Martin itse antoi asiasta aika ympäripyöreän lausunnon. Periaatteessa tv-sarja ei ilmeisesti enää noudattele orjallisesti kirjojen tapahtumia -eikä tietysti voikaan, kun kirjoja ei ole vielä olemassa enempää, mutta kyllä sarjan luojat varmaan ovat neuvotelleet Martinin kanssa ja pitävät jokseenkin samaa linjaa yllä kirjojen kanssa ainakin ydinjuonen suhteen ellei muuten. Olisi kyllä aika tyhmää, jos kirjojen ja tv-sarjan loppu eivät yhtään muistuttaisi toisiaan.

[Raparperi]

Olisi kyllä aika tyhmää, jos kirjojen ja tv-sarjan loppu eivät yhtään muistuttaisi toisiaan.

Minä taas toivon, että tv-sarja loppuu eri tavalla kuin kirjat sitten kun ne joskus ilmestyvät, koska en tahdo spoilaantua kirjojen loppuratkaisusta. En pysty pysymään sarjasta erossa niin kauan että kirjat ilmestyisivät, joten toivon Martinin vedättäneen sarjan tekijöitä ja iskevän jonkun ässän pöytään jota telkkarissa ei edes toivoa.

[Musta Koira]

Olen epäonnistunut surkeasti yrityksessäni pysyä erossa Game of Thronesin kutoskaudesta: vaikka en ole katsonut itse jaksoja, olen tiiraillut pätkiä youtubesta ja lukenut juonitiivistyksiä. Itsekuri on heikko kun tästä sarjasta on kyse :P

Tällä hetkellä tuntuu kyllä vahvasti siltä, että kirjat ja sarja eivät yksinkertaisesti voi edetä samalla tavalla. Esim.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sansa ja Jon Ramsayta vastaan, kun Sansa on kirjoissa ihan eri kuvioissa

Joo, ehkä parempi, etteivät kirjat ja tv-sarja mene samaan suuntaan, jotta kirjoja lukiessa olisi odotettavissa vielä isoja yllätyksiä, mutta kyllä se silti tuntuu musta vähän hölmöltä, että niistä tulisi kovin erilaisia. Varsinkin kun tv-sarja alkoi aika uskollisena kirjoille. Sittenhän kirjat edustaisivat "virallista" totuutta ja tv-sarja olisi joku vaihtoehtoinen höpönlöpö-versio niille.

[Raparperi]

Sarjan tekijät ovat kuulemma sanoneet, että kuudennen kauden jälkeen on tulossa enää kaksi kautta ja niissä on yhteensä 13 jaksoa, joten melkoisen tiiviistä paketista taitaa olla kyse. Kun kirjojakin on tulossa vielä kaksi, niissä on väistämättä huomattavasti enemmän sisältöä kuin 13 tunnin jaksossa. 13 jaksoa on vähän jo pelkästään nyt meneillään olevien juonikuvioiden päättämiseen, veikkaan että moni menettää vielä päänsä ennen kuin lopullinen ratkaisu saadaan.

Omat veikkaukseni

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Uskoisin, että tämän kauden aikana tai viimeistään ensi kaudella kaikki päähenkilöt ovat Westerosissa selvittelemässä välejään, eli Daenerys ja Arya palaavat Westerosiin. Lannistereja luultavasti uhataan sekä etelästä että pohjoisesta, kun Jonin ja Sansan armeija hoitelee ensin Boltonit ja Daenerys tuo omansa Essoksesta.

Tämä kausi on nyt muuten melko lailla vahvistanut R+L=J teorian, onko ajatuksia sen merkityksestä loppuratkaisulle?

Nyt kun kutoskauden takaumissa on nähny nuori Ned, voisi mahdollisuuksissa olla uusi sarja, joka kertoo Robertin kapinan ajasta. Huhujen mukaan joitain näyttelijöitä olisi jo lähestytty, mutta yhtään kunnollista lähdettä en ole sille löytänyt. Monet ovat kyllä toivoneet tätä, joten luulisi HBO:n ainakin harkitsevan Game of Thronesin menestykselle jatkoa.

[Musta Koira]

Omat veikkaukseni

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Uskoisin, että tämän kauden aikana tai viimeistään ensi kaudella kaikki päähenkilöt ovat Westerosissa selvittelemässä välejään, eli Daenerys ja Arya palaavat Westerosiin. Lannistereja luultavasti uhataan sekä etelästä että pohjoisesta, kun Jonin ja Sansan armeija hoitelee ensin Boltonit ja Daenerys tuo omansa Essoksesta.

Tämä kausi on nyt muuten melko lailla vahvistanut R+L=J teorian, onko ajatuksia sen merkityksestä loppuratkaisulle?

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ainakin toivon ihan tosissani, ettei Jonin ja Danyn välille väännetä jotain imelää rakkausjuttua. On se ehkä vähän ällöä jo siksi, että Dany on Jonin täti (vaikka ei se tietty Targaryeneille olisi juttu eikä mikään), mutta enemmän mua jotenkin ärsyttää se, että kun Jon ja Dany kuitenkin selvästi ovat olleet koko ajan Martinin suosikkeja, niin sitten vielä heidän yhteenliittämisensä ja asettamisensa yhdessä valtaistuimelle olisi ihan liikaa. Mutta ei tollainen happy end -meininki ole oikein Martinin tyyliin sopivaa, joten ehkei tuolla kuviolla ole toteutumisvaaraa.

Tällä hetkellä tuntuu todella vaikealta ennakoida mitään kirjoihin liittyen. Tuo sarja kuitenkin hieman sotkee ajatuksia. Vaikea arvioida myös, mitä sarjassa tulee tapahtumaan. Totta, että päitä varmaan tippuu paljon, ehkäpä jopa enemmän kuin kirjoissa.

Pieniä viittauksia kirjoissa tuntuu olevan siihen suuntaan, että Westerosin tavallinen kansa muistaa Targaryenin hallinnon hyvänä aikana huolimatta hullun kuninkaan teoista. Siinä mielessä Jonille voi olla eduksi Targaryen-veri. Jon ja Dany myös tietty saattaisivat liittoutua keskenään yhteistä vihollista vastaan, vaikkei heidän välillään olisikaan mitään romanttista. Mutta keitä viholliset sitten loppupeleissä ovat? Ovatko ne sittenkään Lannisterit, vai White walkersit? Kun Jon pystyy tunkeutumaan eläinten mieliin, ehkä hän onnistuisi lohikäärmeidenkin kanssa? Tultasyöksevistä lohikäärmeistä olisi paljon hyötyä elävien kuolleiden tuhoamisessa.

Ääh, siinä jotain ajatuksia, mutta tällä hetkellä en kyllä tosiaankaan tiedä mitä ajatella tulevasta. Itse en edes haluaisi, että kukaan hallitsisi Westerosia rautaistuimelta. Haluaisin hallinnon olevan kuten ennen Targaryenien tuloa, eli kukin mahtisuku hallitsisi oman alueensa kuninkaana/kuningattarena. Tosin poliittisesti tuo ei ehkä olisi kovin järkevää, koska ennen pitkään joku saattaisi haluta enemmän valtaa ja aloittaisi taas veriset sodat. Toisaalta ennen Targaryeneja suvut taisivat elää aika rauhassa keskenään.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tällä hetkellä mua nyppii hirveästi susien kuolemat. Tai Shaggydogin kuolemahan saattaa olla vielä epävarma, mutta Summer taisi kuolla ihan oikeasti :( Musta vaan jotenkin tuntuu, että ne kuolee nyt ihan kesken kaiken, ilman, että niiden merkitys koko tarinassa olisi ehtinyt vielä kunnolla täyttyä. Kuoleekohan ne kirjoissakin?

Vähän aikaa sitten kiersi toiveikkaita huhuja siitä, että Winds of Winter julkaistaisiin tässä kuussa, mutta ihan muutama päivä sitten Masrtin totesi huhujen olevan roskaa. Täytyy kuitenkin toivoa, ettei kirjan ilmestymiseen olisi enää kovin kauan aikaa. Martinhan on jättänyt kaikki muut projektinsa kesken ja perunut myös esiintymisiään, joten ehkä on varaa toivoa, että kirja julkaistaisiin ainakin tänä vuonna, jos ei nyt ihan lähiaikoina.

[Raparperi]

Omat veikkaukseni

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Uskoisin, että tämän kauden aikana tai viimeistään ensi kaudella kaikki päähenkilöt ovat Westerosissa selvittelemässä välejään, eli Daenerys ja Arya palaavat Westerosiin. Lannistereja luultavasti uhataan sekä etelästä että pohjoisesta, kun Jonin ja Sansan armeija hoitelee ensin Boltonit ja Daenerys tuo omansa Essoksesta.

Tämä kausi on nyt muuten melko lailla vahvistanut R+L=J teorian, onko ajatuksia sen merkityksestä loppuratkaisulle?

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ainakin toivon ihan tosissani, ettei Jonin ja Danyn välille väännetä jotain imelää rakkausjuttua. On se ehkä vähän ällöä jo siksi, että Dany on Jonin täti (vaikka ei se tietty Targaryeneille olisi juttu eikä mikään), mutta enemmän mua jotenkin ärsyttää se, että kun Jon ja Dany kuitenkin selvästi ovat olleet koko ajan Martinin suosikkeja, niin sitten vielä heidän yhteenliittämisensä ja asettamisensa yhdessä valtaistuimelle olisi ihan liikaa. Mutta ei tollainen happy end -meininki ole oikein Martinin tyyliin sopivaa, joten ehkei tuolla kuviolla ole toteutumisvaaraa.

Tällä hetkellä tuntuu todella vaikealta ennakoida mitään kirjoihin liittyen. Tuo sarja kuitenkin hieman sotkee ajatuksia. Vaikea arvioida myös, mitä sarjassa tulee tapahtumaan. Totta, että päitä varmaan tippuu paljon, ehkäpä jopa enemmän kuin kirjoissa.

Pieniä viittauksia kirjoissa tuntuu olevan siihen suuntaan, että Westerosin tavallinen kansa muistaa Targaryenin hallinnon hyvänä aikana huolimatta hullun kuninkaan teoista. Siinä mielessä Jonille voi olla eduksi Targaryen-veri. Jon ja Dany myös tietty saattaisivat liittoutua keskenään yhteistä vihollista vastaan, vaikkei heidän välillään olisikaan mitään romanttista. Mutta keitä viholliset sitten loppupeleissä ovat? Ovatko ne sittenkään Lannisterit, vai White walkersit? Kun Jon pystyy tunkeutumaan eläinten mieliin, ehkä hän onnistuisi lohikäärmeidenkin kanssa? Tultasyöksevistä lohikäärmeistä olisi paljon hyötyä elävien kuolleiden tuhoamisessa.

Ääh, siinä jotain ajatuksia, mutta tällä hetkellä en kyllä tosiaankaan tiedä mitä ajatella tulevasta. Itse en edes haluaisi, että kukaan hallitsisi Westerosia rautaistuimelta. Haluaisin hallinnon olevan kuten ennen Targaryenien tuloa, eli kukin mahtisuku hallitsisi oman alueensa kuninkaana/kuningattarena. Tosin poliittisesti tuo ei ehkä olisi kovin järkevää, koska ennen pitkään joku saattaisi haluta enemmän valtaa ja aloittaisi taas veriset sodat. Toisaalta ennen Targaryeneja suvut taisivat elää aika rauhassa keskenään.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tällä hetkellä mua nyppii hirveästi susien kuolemat. Tai Shaggydogin kuolemahan saattaa olla vielä epävarma, mutta Summer taisi kuolla ihan oikeasti :( Musta vaan jotenkin tuntuu, että ne kuolee nyt ihan kesken kaiken, ilman, että niiden merkitys koko tarinassa olisi ehtinyt vielä kunnolla täyttyä. Kuoleekohan ne kirjoissakin?

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täysin sama toive Jonin ja Daeneryksen suhteen. Kaverini kanssa puhuttiin teoriasta, että lohikäärmeellä on kolme päätä (Danyn lohikäärmeitä on kivan sopivasti kolme) ja kuka niitä lopulta ratsastaa. Daenerys tietty yhtä, mutta kahdelle muulle veikkaan itse kirjoissa Nuorta Griffiä ja joko Jonia tai Tyrionia, vaikka kumpikaan ei minusta sovi lohikäärmeen selkään. Young Griff puuttuu telkkarista ainakin vielä kokonaan, joten mielenkiintoista nähdä miten hänen osuutensa korvataan. Lohikäärmeet ovat varmasti myös avainasemassa, kun valkoisia kulkijoita vastaan aletaan sotimaan.

Lohikäärmeistä en ole koskaan innostunut, mutta hurjasudet ovat olleet lähellä sydäntä ensihetkistä lähtien, joten niiden kuolemat nyppivät minuakin. Toivon, ettei Pörröturkki oikeasti ole kuollut vaan Umberit vedättävät Ramsayta, vaikka se tuskin on todennäköistä. Hurjasudet ovat jääneet melko lailla syrjään, lähinnä varmaan kalliin CGIn takia, mutta ei niitä kirjassakaan liiemmälti nähdä. Ihan kihisen kun kirjassa Arya ei törmänny Nymeriaan haahuillessaan ympäriinsä Hurtan kanssa, vaikka erikseen mainittiin ison naarassuden johtavan laumaa niillä seuduilla.

[Musta Koira]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täysin sama toive Jonin ja Daeneryksen suhteen. Kaverini kanssa puhuttiin teoriasta, että lohikäärmeellä on kolme päätä (Danyn lohikäärmeitä on kivan sopivasti kolme) ja kuka niitä lopulta ratsastaa. Daenerys tietty yhtä, mutta kahdelle muulle veikkaan itse kirjoissa Nuorta Griffiä ja joko Jonia tai Tyrionia, vaikka kumpikaan ei minusta sovi lohikäärmeen selkään. Young Griff puuttuu telkkarista ainakin vielä kokonaan, joten mielenkiintoista nähdä miten hänen osuutensa korvataan. Lohikäärmeet ovat varmasti myös avainasemassa, kun valkoisia kulkijoita vastaan aletaan sotimaan.

Lohikäärmeistä en ole koskaan innostunut, mutta hurjasudet ovat olleet lähellä sydäntä ensihetkistä lähtien, joten niiden kuolemat nyppivät minuakin. Toivon, ettei Pörröturkki oikeasti ole kuollut vaan Umberit vedättävät Ramsayta, vaikka se tuskin on todennäköistä. Hurjasudet ovat jääneet melko lailla syrjään, lähinnä varmaan kalliin CGIn takia, mutta ei niitä kirjassakaan liiemmälti nähdä. Ihan kihisen kun kirjassa Arya ei törmänny Nymeriaan haahuillessaan ympäriinsä Hurtan kanssa, vaikka erikseen mainittiin ison naarassuden johtavan laumaa niillä seuduilla.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nythän liikkuu paljon huhuja siitä, että Tyrionkin olisi oikeasti Targaryen. Tällöin Martinin suosikit Jon, Dany ja Tyrion voisivat olla kolmipäinen lohikäärme. Tämän teorian mukaan nuori Griff olisi feikki.
Teoria pohjautuu siihen, että kirjoissa mainitaan Aerysin olleen hulluna Tywinin puolisoon Joannaan. Jos en ihan väärin muista, jossain kohtaa taidettiin myös suoraan sanoa, että Tyrionin alkuperästä oli liikkunut huhuja. Tywinin ja Joannan liitto oli onnellinen, mutta Aerysista nyt voisi uskoa, että hän ottaisi vaikka väkisin sen, mitä haluaa. Jos A+J=T, voisi se selittää entisestään Tywinin kylmäkiskoisuutta Tyrionia kohtaan. Se ei johtuisikaan (vain) siitä, että Tyrion on kääpiö ja että Joanna kuoli häntä synnyttäessään, vaan siitä, ettei hän ole Tywinin oma poika. Tywinhän esimerkiksi kieltäytyi ehdottomasti antamasta Casterly Rockin herruutta Tyrionille, vaikka myöskään Jaime ja Cersei eivät voineet periä sitä. Tämä onkin aina tuntunut oudolta, sillä luulisi Tywinille olleen tärkeää, että hänen lapsensa olisi CR:n herrana, oli lapsi sitten millainen tahansa. Tywin myös esim. sanoi jotain sellaista, että hän "ei voi todistaa, ettei Tyrion ole hänen poikansa" ja että hän "joutuu katselemaan, kun Tyrion vaappuu ympäriinsä hänen esi-isiensä tunnusväreissä" tms.
Tyrionin ulkonäöstä myös sanotaan, että hänellä on hyvin vaaleat, melkein valkoiset hiukset. Väri on siis lähempänä Targaryenin platinaa kuin Lannistereiden kultaa. Ja hänen toinen silmänsä on vihreä kuten Lannistereilla, toinen on musta (ei tosin liila kuten Targaryeneilla, mutta se olisikin jo liian vahva vihje). Lisäksi on kerrottu, että Tyrion on aina ollut kiinnostunut lohikäärmeistä ja että hän lapsena näki lohikäärmeunia. Nyt tv-sarjan kuudennella kaudella lohikäärmeet eivät myöskään vahingoittaneet Tyrionia tämän mentyä niiden luo.
Toisaalta Tywinin sisar Genna sanoi kirjoissa jotain sen tapaista, että Tyrion on enemmän Tywinin kaltainen kuin Jaime, ja itse olen aina ihmetellyt sitä, että Tyrionille on annettu Lannistereiden suvussa liikkuva Ty-alkuinen nimi sen sijaan, että Jaime olisi saanut tällaisen nimen. Voihan tietysti olla, että nimi on annettu juuri siksi, että epäilyt Tyrionin alkuperästä vaiennettaisiin. Tywinillehän kunnia on nimittäin tärkeää, ja siksi hän ehkä oli jopa valmis kasvattamaan toisen lapsen omanaan, sillä asioiden paljastuminen olisi nöyryyttänyt häntä.

Kun noita rupeaa miettimään, niin aika vahvoja perusteita. En silti oikein tiedä, mitä ajatella tästä. Miksi kaikki äkkiä olisivatkin Targaryeneja?

Mitä susiin tulee, toivon todella, että niiden rooli vahvenisi loppua kohden ainakin kirjoissa. Luulisi, että Nymerialla ainakin on jokin muu rooli kuin vain hortoilla Tridentin metsissä. Ja elättelen toiveita, etteivät muutkaan sudet kuolisi kirjoissa. Tv-sarjassa on mielestäni nähtävissä, että "turhia" hahmoja tapetaan pois, vaikkeivät ne välttämättä kuolisi kirjoissa. Tv-sarjanhan on kuitenkin oltava paljon simppelimpi kuin kirjojen, ja on turhaa pitää mukana sellaisia hahmoja, jotka eivät ole ihan ratkaisevia juonen kannalta ja jotka eivät siten saisi kuitenkaan paljon ruutuaikaa. Lisäksi sudet tosiaankin tulevat kalliiksi, joten ehkä ne vain tahdottiin pois tieltä. Tyhmää silti :( Itsekin pidän niistä enemmän kuin lohikäärmeistä. 

[Raparperi]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nythän liikkuu paljon huhuja siitä, että Tyrionkin olisi oikeasti Targaryen. Tällöin Martinin suosikit Jon, Dany ja Tyrion voisivat olla kolmipäinen lohikäärme. Tämän teorian mukaan nuori Griff olisi feikki.
Teoria pohjautuu siihen, että kirjoissa mainitaan Aerysin olleen hulluna Tywinin puolisoon Joannaan. Jos en ihan väärin muista, jossain kohtaa taidettiin myös suoraan sanoa, että Tyrionin alkuperästä oli liikkunut huhuja. Tywinin ja Joannan liitto oli onnellinen, mutta Aerysista nyt voisi uskoa, että hän ottaisi vaikka väkisin sen, mitä haluaa. Jos A+J=T, voisi se selittää entisestään Tywinin kylmäkiskoisuutta Tyrionia kohtaan. Se ei johtuisikaan (vain) siitä, että Tyrion on kääpiö ja että Joanna kuoli häntä synnyttäessään, vaan siitä, ettei hän ole Tywinin oma poika. Tywinhän esimerkiksi kieltäytyi ehdottomasti antamasta Casterly Rockin herruutta Tyrionille, vaikka myöskään Jaime ja Cersei eivät voineet periä sitä. Tämä onkin aina tuntunut oudolta, sillä luulisi Tywinille olleen tärkeää, että hänen lapsensa olisi CR:n herrana, oli lapsi sitten millainen tahansa. Tywin myös esim. sanoi jotain sellaista, että hän "ei voi todistaa, ettei Tyrion ole hänen poikansa" ja että hän "joutuu katselemaan, kun Tyrion vaappuu ympäriinsä hänen esi-isiensä tunnusväreissä" tms.
Tyrionin ulkonäöstä myös sanotaan, että hänellä on hyvin vaaleat, melkein valkoiset hiukset. Väri on siis lähempänä Targaryenin platinaa kuin Lannistereiden kultaa. Ja hänen toinen silmänsä on vihreä kuten Lannistereilla, toinen on musta (ei tosin liila kuten Targaryeneilla, mutta se olisikin jo liian vahva vihje). Lisäksi on kerrottu, että Tyrion on aina ollut kiinnostunut lohikäärmeistä ja että hän lapsena näki lohikäärmeunia. Nyt tv-sarjan kuudennella kaudella lohikäärmeet eivät myöskään vahingoittaneet Tyrionia tämän mentyä niiden luo.
Toisaalta Tywinin sisar Genna sanoi kirjoissa jotain sen tapaista, että Tyrion on enemmän Tywinin kaltainen kuin Jaime, ja itse olen aina ihmetellyt sitä, että Tyrionille on annettu Lannistereiden suvussa liikkuva Ty-alkuinen nimi sen sijaan, että Jaime olisi saanut tällaisen nimen. Voihan tietysti olla, että nimi on annettu juuri siksi, että epäilyt Tyrionin alkuperästä vaiennettaisiin. Tywinillehän kunnia on nimittäin tärkeää, ja siksi hän ehkä oli jopa valmis kasvattamaan toisen lapsen omanaan, sillä asioiden paljastuminen olisi nöyryyttänyt häntä.

Kun noita rupeaa miettimään, niin aika vahvoja perusteita. En silti oikein tiedä, mitä ajatella tästä. Miksi kaikki äkkiä olisivatkin Targaryeneja?

Mitä susiin tulee, toivon todella, että niiden rooli vahvenisi loppua kohden ainakin kirjoissa. Luulisi, että Nymerialla ainakin on jokin muu rooli kuin vain hortoilla Tridentin metsissä. Ja elättelen toiveita, etteivät muutkaan sudet kuolisi kirjoissa. Tv-sarjassa on mielestäni nähtävissä, että "turhia" hahmoja tapetaan pois, vaikkeivät ne välttämättä kuolisi kirjoissa. Tv-sarjanhan on kuitenkin oltava paljon simppelimpi kuin kirjojen, ja on turhaa pitää mukana sellaisia hahmoja, jotka eivät ole ihan ratkaisevia juonen kannalta ja jotka eivät siten saisi kuitenkaan paljon ruutuaikaa. Lisäksi sudet tosiaankin tulevat kalliiksi, joten ehkä ne vain tahdottiin pois tieltä. Tyhmää silti :( Itsekin pidän niistä enemmän kuin lohikäärmeistä. 

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Olen tuon A+J=T teorian kuullut, mutta koska Jonin vanhemmat eivät mitä todennäköisemmin ole ne mitä kaikille on uskoteltu, minusta olisi liikaa tehdä toinen samanlainen kuvio, etenkin kun nämä molemmat olisivat näitä Martinin lempilapsia, joista on alusta asti henkinyt suuren kohtalon aura. Tietty luettelemasi todisteet ovat kieltämättä ihan päteviä, mutta minua miellyttäisi enemmän nuoren Griffin aitous kuin se että yhtäkkiä kaikki ovat Targaryenejä.

[EJR]

Hoi te Tulen ja Jään laulun suomennoksen lukeneet!
Mietin ystäväni kanssa tuossa yksi päivä, miten Jon Arrynin viimeiset sanat "The seed is strong" on käännteety suomenkielisiin kirjoihin?

Olisin oikein paljon kiitollinen, jos joku tarkistaisi arian, internetistä kun ei nopeahkolla googlaamisella löytänyt mitään :/


/EDIT: Kiitos paljon, Liv! kovin pitkään mietin, miten tuo on onnistuttu kääntämään, yllättävän hyvin, ainakin omasta mielestäni

[Livingstone]

Hoi te Tulen ja Jään laulun suomennoksen lukeneet!
Mietin ystäväni kanssa tuossa yksi päivä, miten Jon Arrynin viimeiset sanat "The seed is strong" on käännteety suomenkielisiin kirjoihin?

Olisin oikein paljon kiitollinen, jos joku tarkistaisi arian, internetistä kun ei nopeahkolla googlaamisella löytänyt mitään :/

Suomennoksessa Jon Arrynin viimeiset sanat olivat; veri on väkevä.

[Musta Koira]

TV-sarjan kuudes kausi lähenee loppuaan, ja ainakin yksi todellinen huippuhetki on juuri koettu. Nyt on pakko vähän avautua siitä, mitä ajatuksia kutoskauden 9. jakso herätti ja mikä sen suhde kirjojen tapahtumiin mahdollisesti on. Tosin en edelleenkään ole varsinaisesti nähnyt kutoskautta, ainoastaan youtuben pätkiä + lukenut juonitiivistyksiä, joten saamani kuva jakson tapahtumista on rikkonainen.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kyse on tietenkin äpärien taistelusta, ja vaikka olenkin tyytyväinen Ramsayn loppuun, olen myös vähän pettynyt taisteluun kokonaisuudessaan. Olen koko ajan toivonut "suuren pohjoisen salaliiton" toteutumista, eli sitä, että pohjoisen suvut kääntyisivätkin Boltonia vastaan. Siitähän hokemassa "North remembers" on kyse. Toivoin niin, että Rickonin luovuttaminen Ramsaylle olisi ollut vain Umberin juoni, sillä tuntuu uskomattomalta että Umber olisi ollut valmis pettämään Starkit. Ja muutenkin koko Rickonin juonikaari on ollut sarjassa surkea. Siitähän on väännetty hurjasti vitsiä, kuinka Rickon on täysin turha hahmo, ja nyt hän jäikin sellaiseksi. Rickonin ainoa syy olla sarjassa oli se, että hän kuolee sopivalla hetkellä. Ja Shaggydogin tappaminen oli myös ihan mahalasku. Shaggy oli susista se hurjin, mutta oli muka noin vain tapettavissa. Onhan Rickon toki kirjoissakin ollut toistaiseksi aika näkymätön, mutta ainakin itse olen toivonut sen merkitsevän sitä, että hän oikeasti nousisikin yllättävän merkittävään rooliin. Tosi epäkiitollista tulla muisteutuksi "turhana Starkina".

Koska toivoin, että pohjoiset suvut olisivatkin taistelussa pettäneet Boltonin ja liittyneet Starkeihin, olin pettynyt siitä, että Arrynin joukoista tuli sarjassa suuria sankareita. LF ei myöskään varmasti auta ilmaiseksi, joten mitä tästä avusta seuraa? Ainakin 10. jakson trailerissa LF oli jo kuiskimassa Sansan korvaan. Starkit eivät edes tiedä vielä, kuinka merkittävää roolia LF pelasi Nedin kuolemassa.

Ai niin, ja sekin, ettei Ghost ollut lainkaan (ainakaan käsittääkseni) taistelussa mukana. Sarjan tekijät taitavat tosiaan säästellä kuluissa, kun kaikista susista halutaan eroon eikä elossa oleviakaan näytetä.

No, uskon asioiden kirjoissa olevan aika eri lailla. Siitä on annettu aika vahvoja viitteitäkin, ettei pohjoisen väki oikein sulata Ramsayn touhuja, vaikka pakon edestä leikkivät mukana. Toivottavasti he siis kirjoissa muistavat paremmin kuin tv-sarjassa. Ja varmaan tapahtumat muutenkin poikkeaa kirjoissa aika paljon sarjan tapahtumista, kun koko juttua Sansasta Ramsayn vaimona ei kirjoissa ole olemassakaan, eikä Sansa ainakaan tässä vaiheessa ole siten pohjoisessa päinkään.

Se oli kyllä suloinen hetki, kun Boltonin viirit laskettiin alas Winterfellin muureilta ja Starkien lippu nousi jälleen liehumaan :)

Nyt jäljellä on sitten enää viimeinen osa, missä spekulaatioiden mukaan paljastuisi ainakin Jonin syntyperä. Itse Stark-fanina mua kiinnostaa kaikista eniten 10.jakson trailerissa kohta, jossa Walder Frey nostaa maljan Freyiden ja Lannisterien edessä. On ennakoitu, että edessä olisi vihdoin tilinteon hetki RW:n tapahtumien johdosta, ja toivoisin tosiaankin niin. Teorioiden mukaan kostajana voisi olla Brotherhood without Banners tai jopa Jaime Lannister, mutta ainakin itse toivoisin, että kyseessä olisi Westerosiin palaava Arya. Voi kun vihdoin koittaisi se hetki, kun Starkit alkavat jälleen nousta!!