Kirjoittaja Aihe: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja  (Luettu 10615 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #25 : Maaliskuu 27, 2010, 09:33:57 »
Eikö Michelle Fairley ole hiukan liian vanha Catelyniksi..?

Joo, onhan hän, mutta se taitaa tämän sarjan kohdalla olla enemmän sääntö kuin poikkeus....  ömh, mä en nyt halua teilata Fairleyn valintaa mitenkään aiheettomasti. Mulla ei ole kunnollista ymmärrystä hänen näyttelijäntaidoistaan, joten en väitä, että hän olisi Ehleä lahjattomampi näyttelijä. Onhan mahdollista, että jopa parempikin. Jos sitten ihan vain ulkonäköä katsotaan, niin piirteiltään hän itse asiassa muistuttaa enemmän mun mielikuviani Catelynista kuin Ehle. Ja koska hän on mulle tuntematon näyttelijä, niin voi olla, että häneen tottuu Catelynina helpommin.

Mutta. Mä oon alusta alkaen pelännyt, että jos joku keskeinen hahmo tulee sarjassa väärinkohdelluksi, niin se on juuri Catelynin. Vaikka tässä vaiheessa kaikki Catiin tutustuneet ovat lukeneet kirjat, lukeneet hänen POV-kappaleensa, niin silti moni on sitä mieltä, että Catelynin koko olemus = äitihahmo (/paha äitipuoli). Entäpä sitten, kun kirjat filmatisoidaan? Harvoinpa ne mitään vivahteita lisäävät. Mutta mä ajattelin, että kun Jennifer Ehle valittiin rooliin, niin se tarkoittaa hyviä uutisia Catelynin kannalta. Kun hänen kaltaisensa nimi saatiin Catiksi, niin mä katsoin sen tarkoittavan sitä, että Catelynia ei ainakaan pistetä nurkkaan, vaan hän saa ansaitsemansa huomion. Ja ajattelin, että koska Ehle on niin tyylikäs ja näyttävä, niin se tarkoittaa, että Cat saa olla ylväs lady. Ajattelin, että hän on tv-sarjassakin hyvä vastinpari Cerseille. Mutta koska Fairley on selvästi vanhempi kuin Ehle – ja kuin Lena Headey – niin tarkoittaako se jotain Catelynin hahmon kannalta vai onko se vain randomia ikäännyttämistä? Ainakaan Catelyn ja Cersei eivät ole enää iän puolesta samassa veneessä, joten tekeekö se muitakin muutoksia heidän keskinäiseen dynamiikkaansa? Aiotaanko se latistaa pelkäksi madonna/huora –vastakkainasetteluksi? Ja edelleen, ollaanko Catelynista kaiken kaikkiaan tekemässä jotakin taustalla lymyilevää, parhaat päivänsä nähnyttä kotirouvaa? Ummh... voi olla, että mä ylidramatisoin, mutta mulla on ollut aikaa kuvitella kaiken maailman kauheuksia....

Oikeastaan vähän samantapainen juttu kuin Jaimen kohdalla. Kuinka hyvin monimutkaisten henkilöhahmojen eri vivahteet tuodaan esille. Jaime on soturi ja Catelyn on äiti, mutta he molemmat ovat niin paljon enemmänkin.

Ja Jonista, hyviä pointteja sulla.
Mun ehkä pitäisi kerrata kirjat uudelleen, mutta olen yrittänyt odotella ADwD:n julkaisua – kai senkin nyt joskus pitää tapahtua – ja viimeisimmillä lukukerroilla mä en Joniin kiinnittänyt niin kamalasti huomiota, kun olin löytänyt kiinnostavampia hahmoja :) Voin nyt siis puhua vähän läpiä päähäni, mutta mua saa toki oikaista, jos näin käy.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pikkusormen vuoro (Pikkis :D), ja muutama sana myös Tyrionista ja Sansasta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lainaus
Se on kyllä harmi, että nämä äärigenrejen, westernin ja fantasian, edustajat - vaikka olisivatkin suosittuja laatusarjoja - saavat väistyä perinteisempien huttujen tieltä.

Niin no, sama juttuhan se taitaa olla kirjojen parissa. Eivät Otavat ja WSOY:t nyt niin kamalasti esim. fantasiaa suomenna, ja jos aloittavatkin jonkun sarjan kääntämisen, niin jättävät sen kesken. Bernard Cornwellin Arthur-trilogia nyt on klassikkoesimerkki tästä, mutta kyllä mua on viime aikoina pihisyttänyt myös Locke Lamoran ja Ajan pyörän kohtalot. Jälkimmäinen ei nyt ehkä tunnu enää niin laadukkaalta fantasialta kuin joskus, aah, aiemmin, mutta kyllä se on kerrassaan naurettavaa, että suoltavat sitä ulos jotain ~30 kirjaa ja lopettavat sitten, kun sarjan loppu on vihdoin näkyvissä (ja kun ilmeisesti tasokin on taas noussut).

Mutta onneksi täällä on pienkustantamoita, kuten Kirjava ja Vaskikirjat.

Lainaus
Nuo Michael Komarckin tuotokset ovat kyllä huikean hienoja. Uskomatonta kuinka elävästi hän saa vangittua yhden hetken tarinasta töihinsä.

Jesh, mun suosikkejani ovat varmaankin Tyrion kurkistamassa alas sellistä (pidin sitä vähän aikaa taustakuvana, mutta sitten alkoi tuntua liian epämukavalta vatsanpohjassa... en oikein tykkää korkeista paikoista :P) ja Arya lohikäärmeenkalloja tutkimassa. Upea tunnelma molemmissa! Komarck tuntuu monen henkilön kohdalla tavoittaneen hyvin tämän luonteen (esim. Jaime rautavaltaistuimella) – joskin välillä menee överiksi (Cersei) – mutta vielä enemmän mä kuitenkin tykkään hänen loihtimistaan maisemista/rakennuksista jne. Mulle tulee kirjoja lukiessani useimmista tärkeistä henkilöistä hyvin selvät mielikuvat, mutta itse tapahtumapaikat saattavat jäädä vähän epämääräisemmiksi. Siksi on erityisen kiva nähdä niitä taitavasti piirrettyinä (ja tottakai sitten tv-sarjassa :D). Myös Ted Nasmithin galleria kannattaa katsastaa :)

Edit. Eehehee, kävin juuri kurkistamassa taas vaihteen vuoksi GRRM:n livejournalia ja siellä hän kertoo, että juurikin Nasmithin taide koristaa ensi vuoden ASOIAF-kalenteria :D On näemmä jotain sellaisiakin kuvia, mitä tuolta galleriasta ei löydä (mutta kyllä niitä jossain päin nettiä on aiemminkin näkynyt)

EDIT: Ja nyt on sitten lisää näyttelijävaihdoksia. Tarkoittaen sitä, että Tamzin Merchant ei näyttelekään Danya. No, tämä ei varmaan ole suurikaan kriisi monille, Merchantin valinta kun herätti paljon epäilyksiä (liittyivät ne sitten hänen kykyynsä tulkita Danya tai hänen ulkonäköönsä), mutta mä olen kyllä jonkun verran pettynyt - Merchant ei ollut täydellinen Dany, mutta mä otaksuin (vähäisellä asiantuntemuksellani), että hän olisi suoriutunut roolista tarpeeksi hyvin. Olen nyt silmäillyt joitain faniehdotuksia uudeksi Danyksi ja ne näyttävät aika selvästi, ettei se ole niin helppoa löytää tarpeeksi lahjakasta sekä nuoren ja viattoman oloista aikuista näyttelemään vaikeaa kasvutarinaa kokevaa teinityttöä. No, kaipa se kohta ilmoitellaan, kuka on tullut valituksi.    

EDIT 2: Nyt on julkistettu, että Emilia Clarke on uusi Dany. Lukaisin kommentit hänestä niin Westerosista kuin WiCistäkin ja ilokseni huomasin, että tällä kertaa ei mitään totaalista dissausta ole päässyt syntymään, vaan ihmiset suhtautuvat asiallisesti ja positiivisesti. Ja kyllä mä itsekin olen ihan tyytyväinen. Pidin kyllä Tamzinista enemmän (ja Clémence Poésykin vaikutti sangen lupaavalta), mutta Emilia Clarken mainosesiintymisen perusteella hän kyllä osaa näytellä (ainakin alkuvaiheen) Danya hienosti. Ja näyttelijänkykyjenhän pitäisi niitä tärkeimpiä olla :) Piirteiltään ei hän musta näytä juurikaan Targaryenilta, vaan enemmän jotenkin baratheonmaiselta (Mya Kivi?), mutta tämä nyt on taas sitä nipotusta, mistä mä niin tykkään. Emilia Clarke kuitenkin on luonnollisella tavalla kaunis, eikä mikään moderni kirkuliisatyyppi, joten plussaa siitä. Eiköhän hänestä ihan hyvä maanpakoon joutunut prinsessa/kuningatar saada.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2010, 11:40:40 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #26 : Heinäkuu 14, 2010, 00:09:11 »
Huooh, rankkaa tuo penkkiurheilu. Minulla on varmaan "Jumalan Perse".

Voi jösses, Mab, noita uusia näyttelijävalintoja! Olen ollut monttu auki monta päivää, niin upeita uutisia pukkaa. Tässähän alkaa fiilis nousta. Erityisesti Conan Stevensin valinta Gregoriksi oli aika mahtava veto. Ei niin minkäänlaisia vaikeuksia nähdä Conan Roryn ilkeämpänä isoveljenä.

Aidan Gillen on odotetusti Pikkis! Hieno juttu.

Minulla on sellainen kutina, että Miltos Yerolemou tulee olemaan aivan mieletön Syrio Forel. Minulla ei, kumma kyllä, ole koskaan ollut täysin selvää mielikuvaa Syriosta, vaikka hän tuntuukin niin monen sankari olevan. Minun on aina ollut jotenkin vaikea tarttua tuohon hahmoon, mutta silti heti tuon hemmon kuvan nähtyäni kaikki natsasi, että siinähän se Syrio! Ihan jo ulkonäkönsä puolesta. Hän on pienikokoinen, jotenkin hienostunut ja eksoottinen, lisäksi hänellä näyttäisi olevan noiden perusteella oivallinen kehonhallinta. Erityisesti tuo Shakespeare-pätkä oli hulvaton.

Sormet ristissä, että herra Charles Dance on sitten se kirsikka kakun päällä ja lordi Tywin.

Aika mainio cast. Ei voi muuta sanoa. Tästä tulee kuule upeaa.

Teaserista en minä kyllä vielä ainakaan saa irti juuri mitään. Metsää ja epäeddardmainen hekotus taustalla. Jaa. =/ Todellakin teaser. Sellaisenaan tietysti ihan tyylikäs.

ollaanko Catelynista kaiken kaikkiaan tekemässä jotakin taustalla lymyilevää, parhaat päivänsä nähnyttä kotirouvaa?

Hahhah, toivottavasti ei lady Catelynia sentään noin kaltoin kohdella.

Hyvää analyysia sinulta muuten Catelynista, sekä Pikkiksestä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sekalaista pohdintaa sekä katsaus Sansan sielunmaisemaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//Kate poisti Youtube-linkit.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 21, 2010, 04:59:03 kirjoittanut Kate »
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #27 : Elokuu 05, 2010, 13:47:38 »
Nämä viime viikkojen aikana ilmoitetut uudet näyttelijät ovat piristäneet mua mukavasti, tuosta teaserista kun jäi jonkinsorttinen tjaah-fiilis päälle. Liian lyhyt ja nopeatempoinen, että siitä saisi oikeastaan mitään irti. Katsoin sen pariin otteeseen ja sitten myöhemmin törmäsin myös pysäytyskuviin, mutta en mä niitä jaksanut ryhtyä pläräämään läpi sen kummemmin. Olen siinä määrin laiska ja vanhanaikainen, että en viitsi ryhtyä ekstraponnistuksiin, vaan pelkkä teaserin normaali katselu saa luvan riittää. Eli mitä mulle jäi teaserista käteen, on että kivan näköistä ja tunnelmallista metsämaisemaa on luvassa, mutta Ned kyllä on nauruineen hieman outo... Luulisi, että kaikki yksityiskohdat on mietittyjä, joten mitäköhän he nyt sitten yrittivät sanoa tuolla käkätyksellä. Tietysti kirjoja lukemattomia se ei varmaankaan haittaa (kun eivät tiedä Nedistä mitään sen enempää kuin mitä teaseri kertoo), mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että noin epäselvä teaseri jäisi kenenkään mieleen. Noh, ei pidä tuomita liikaa yhden parikymmensekuntisen perusteella, toivottavasti myöhemmät trailerit ja itse sarja eivät kuitenkaan sortuisi liialliseen kikkailuun.

Mutta siis noista uusimmista lisäyksistä näyttelijöihin ovat monet kyllä aivan nappivalintoja. Ja me saimme kuin saimmekin Charles Dancen Tywiniksi! Hän on oma suosikkiroolitukseni Lannister-leiristä (menee ohi Lena Headeynkin) ja kaiken kaikkiaan yksi parhaiten onnistuneista näyttelijävalinnoista. Dance oli ainoa näyttelijä, josta mulla oli selvä mielikuva, että tämän mä haluan tähän rooliin, ja sitten kävikin näin onnellisesti :D

Mä olen kovin innoissani myös Aidan Gillenistä Pikkiksenä. Mä en ole muistaakseni nähnyt hänen näyttelijäntyötään missään, mutta monet vakuuttavat että heppu kykenee esittämään loistavasti opportunistista machiavellistia, joten uskotaan heitä ja ollaan iloisia Gillenin valinnasta. Ulkonäön puolesta hän taitaa sopia rooliin vielä aiemmin varovaisesti liputtamaani John Simmiä paremmin.

Conan Stevensin ja Miltos Yerolemoun valintoihin mä olen niinikään tyytyväinen ja samoista syistä sun kanssasi. Ja Samin roolissa nähtävä John Bradley-West on aivan nappivalinta. Tykkään kovasti myös Lino Faciolin valinnasta Robert Arryniksi. Hauskaa oli myös nähdä, että meidän Tonksimme eli Natalia Tena sai Oshan roolin. Joskin kerrankin olen sitä mieltä, että nyt valittiin liian nuori näyttelijä (mä oon kuvitellut Oshan olevan about 30-40-v) ja että Tena olisi saattanut sopia paremmin Ashan rooliin. Mutta kiva, kun hän on päässyt mukaan. Kristian Nairn Hodorina ja Finn Jones Loras Tyrellinä ovat mun silmiini myös ihan ok valintoja. Heistä ei tullut sellaista jes! just näin! –fiilistä, mutta eivät he myöskään tunnu aivan vääränlaisilta valinnoilta.

Sen sijaan Kate Dickie Lysa Arrynina ja Jerome Flynn Bronnina tökkäävät vähän silmään, enkä ole Gethin Anthonysta Renly Baratheonina tai Sibel Kekillistikään Shaena aivan varma. Mutta eivät hekään mitään totaalisia katastrofeja ole, sama juttu vaikkapa Nikolaj Coster-Waldaun ja Mark Addyn kanssa: aika näyttää, miten he rooleistaan suoriutuvat ja jos näytteleminen on tarpeeksi hyvää, se kyllä ohittaa ”vääränlaisen” olemuksen. Itse asiassa tällä hetkellä Sean Bean Nedinä mua tavallaan vaivaa enemmän kuin aiemmin... olen edelleen sitä mieltä, että periaatteessa (näyttelijäntaidoiltaan ja mainossyistä) hän on hyvä valinta rooliin, mutta kun nyt on ihan konkreettisesti nähty ja kuultu häntä hieman (joskin liian vähän, että voisi sanoa mitään varmaa) roolissaan, niin no. Sean Bean on Sean Bean ja Ned on Ned. Hyvänä puolena tietysti, että ei ainakaan tarvitse murehtia sitä, että tv-sarjan versio menisi sekaisin omien mielikuvien kanssa ;)

Sitten tuumailua Melisandresta, ser Gregorista, Hurtasta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ja sitten Sansasta et al.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mä oon samaa mieltä, että GRRM ymmärtää hyvin tarinan naishahmoja, mikä on aika harvinaista fantasiakirjallisuudessa. Harvinaista on myös lasten/nuorten käyttäminen kertojina, mutta siinäkin hän onnistuu. Eikä mulla myöskään ole valittamista mieshahmoista. Ehkä jutun juju on siinä, että Martin lähestyy hahmojaan ensisijaisesti henkilöinä eikä rooleina. Tietysti Westerosissa syntyperä vaikuttaa kovasti rooliin, jota eri hahmoilta edellytetään ja jonka he joutuvat/päätyvät (vaihtelevalla menestyksellä) omaksumaan, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus heistä. Heidän sosiaaliset roolinsa eivät kävele heidän persooniensa ylitse, vaikkakin heidän kokemuksensa ovat tietysti osaltaan vaikuttanut heidän luonteisiinsa.  

EDIT: No niin, nyt on sitten nähty enemmän porukkaa ja puvustusta. En suoraan sanottuna kuvitellut Tulen ja jään lauluun tuollaista ilmettä monenkaan asian suhteen, mitä HBO:ssa on saatu aikaan, joten sikäli olen kyllä jossain määrin pettynyt. Mutta toisaalta, eivätpähän mene versiot sekaisin. Eikä siitä voi oikeastaan edes nipottaa, jos joku asia on kuvattu kirjassa epämääräisesti ja sitten jollakin toisella on erilainen käsitys siitä kuin itsellä. Esimerkiksi tuo Loraksen kypärä. Mä en missään vaiheessa ajatellut sitä noin hullunkurisen sipulinmuotoiseksi, mutta en kyllä muista, että kirjassa olisi annettu minkäänlaista ohjeistusta sen suhteen. Eli voihan se kai periaatteessa olla sipuli. Samoin jotkut muutkin haarniskat (ne samurai-tyyliset) ovat aika outoja, mutta mikäs mä oon sanomaan, etteikö fantasiamaailmassa olisi voinut olla tuollaisiakin. Kovinkaan keskiaikaista vibaa ei niistä kyllä saa, joten sen lasken miinukseksi. Sitten vaatepuolelta jotkut luomukset tökkäävät myös hieman silmään. Esimerkiksi Robertin ja Cersein puvut näyttävät aika karuilta ja heille mä olisin odottanut ylellisempiä ja näyttävämpiä vaatekappaleita. Jos kerran haarniskoissa voidaan irroitella, niin miksi valtakunnan ylimystön puvustuksessa ollaan noin vaatimattomalla linjalla?

Toinen seikka, mihin tietysti kiinnitin huomiota, on että miltä näyttelijät oikein näyttävät rooleissaan meikattuina, laitettuina ja puettuina. Kaikkia ei nyt tullut kunnolla nähdyksi, mutta mä sanoisin, että ulkoiselta olemukseltaan Viserys, Jorah, Bran ja Arya ovat parhaat. Pikkis ja Sansa vaikuttavat myös oikein lupaavilta, mutta heistä oli niin epäselvä kuva, etten mene vannomaan. Yllätyin kovasti, kuinka hyvännäköinen Targaryenin hopeanvaaleasta tukasta on saatu. Eikä Viserysin tai Danyn liian tumma hipiä häiritse, kun ajattelee, että heidän tulisikin olla auringonpaahtamia. Pienenä miinuksena tuo kulmakarvojen Legolas-efekti, mutta ei se mikään yllätys ollut. Tykkäsin myös Catelynin värityksestä, Michelle Fairley kantaa punaista tukkaa yllättävän hyvin. Robb ja Bran eivät näyttäneet mun silmiini kovinkaan punatukkaisilta, mutta se voi johtua valaistuksestakin. Peter Dinklage ja Lena Headey sen sijaan olivat ikävä kyllä sen verran tökerösti blondattuja, että aloin miettimään, josko sittenkin olisi ollut parempi vaihtoehto pitää heidät brunetteina (ja sama oletettavasti pätee NCW:henkin). Se olisi ollut selvä poikkeama kirjoista, mutta olisihan heille voinut antaa vaikka keskiruskean tukan, joka yhdistettynä vihreisiin silmiin erottaisi heitä kuitenkin tarpeeksi. Eikä kirjoja lukemattomia tukanvärin muutos luultavasti ollenkaan haittaisi. Mutta epäluonnollisen näköinen blondaus näyttää varmaan kaikista jotenkin häiritsevältä. Ja kun nyt Tyrionista puhutaan, niin harmittaa kyllä, kun hänestäkin on tehty huomattavasti nätimpi kuin mitä kirjoissa. Mä koko ajan oletin, että Dinklage saisi kunnolliset maskeeraukset. No, ilmeisesti HBO:kaan ei kykene vastustamaan perus-Hollywoodin kutsua silloin kun on isot rahat kyseessä ja päätti, että yksikin rumannäköinen keskushenkilö olisi liian radikaalia. Mun toivekkuuteni Briennen suhteen laski juuri monta pykälää :(
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 13, 2010, 21:29:56 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #28 : Lokakuu 05, 2010, 23:04:36 »
Lorasin kypärä. Sipuliltahan se näyttää, aika jännittävästi on tuo päälaella törröttävä juttu pakotettu ikäänkuin ilmajuurten muotoisiksi. Muun koristelun ja kaiverrusten kanssa se on kyllä melko… näyttävä kokonaisuus, mutta pistää esiin muiden miesten releistä ja kertoo toivottavasti jotain Lorasin persoonasta ja Tyrellien mieltymyksistä. Jaa-a, saa nähdä millaisen kapistuksen saavat eräästä koiranpääkypärästä aikaiseksi. Muutenkin nämä sotilaiden orientaaliromppeet ovat kieltämättä vähän hämmentäviä. Itselleni mainittu samurai-fiilis tulee erityisesti noista kypärien kaartuvista poskisuojista, enkä ymmärrä yhtään mitä tekijät oikein ajavat tuolla takaa. Ymmärtäisin sen vähän paremmin jos kysymyksessä olisi dothraki, mutta että Lannistereille(?)... Eurooppalaisesta tai arabialaisestakin keskiaikaisesta puvustosta ihan varmasti löytyisi etsimällä ja hienoisesti säveltämällä helposti erottuvat asepuvut kullekin poppoolle. Kaukoidän kurvit ovat mielestäni vähän liian kaukaa haettuja.
 
Katsoin tässä hiljattain Kingdom of heaven DC:n pitkästä aikaa ja muistin taas kuinka kovasti pidän leffan keskiaikakuvauksesta, varsinkin haarniskojen ym. sotareleiden osalta. Toivoisin että GoT:in lopullinen ilme noudattelisi tuon leffan värimaailmaa, aivan tautisen upeannäköistä kuvaa muutenkin ja silti keskiajan tuntu, kurjuus, likaisuus ja paikoin taas loisteliaisuus välittyy järisyttävällä tavalla linssin läpi. Hmm, ihan kuin olisin lukenut jostain että samaa tuotantoporukkaa olisi eksynyt tähänkin projektiin.. Täytyypä tarkistaa asia. Tähän asti nähdyn perusteella olen yleisesti ottaen jotakuinkin tyytyväinen HBO:n lähestymistapaan. Ei se ole minun Westerosini, mutta saa luvan kelvata. Näyttelijät/hahmot ovat ne jotka eniten töksähtävät, jos töksähtävät.

Kingdomista vielä… Opin myös, että meidän herra Coster-Waldaullahan on siinä pikkurooli aivan leffan alussa! Heh, huonostipa olen miehen CV:n lukenut. Ritaritamineissa, vaalea likainen tukka, ylimielinen asenne ja hei, tuskin havaittavaa aksenttia. Alan todellakin tajuta miksi hänet valittiin Jaimeksi. Kannattaa katsastaa. Turhaakin turhemman Bloomin tylsäilmeisestä palloilusta huolimatta muutenkin vaikuttava elokuva.

Kulmakarva-asiassa taidan olla vastarannan kiiski. Tummat kulmakarvat eivät suista minua raiteiltani. Siitä Orlando-jutusta on tullut näköjään ihan käsite jota kaikki muut paitsi minä päivittelevät. Jos kulmat eivät luonnostaan ole vaaleat niin katson pahasti kaikenlaisia vaalennusyrityksiä. Tukkaa voi värjätä vaikka miten ja kömmähtäneenkin vaalennuksen (Cersei, Tyrion) jotenkuten kestää, mutta kulmien värjäys vaikuttaa jo naamatauluun niin härskisti, ettei niitä sovi mennä sorkkimaan. Ja harvoin olen muuten nähnyt kovin onnistunutta kulmakarvojen vaalennusta elokuvissakaan. Itse olen tummien kulmakarvojen suuri ystävä koska ne nyt vain ovat mielestäni esteettisesti viehättävämmät, jopa vaaleankin tukan kanssa. Minä kannatan. Tummat kulmikset kaikille!

En ole ihan varma mitä mieltä olen Daenerysistä. Kaunishan tuo tyttö on, mutta ymmärrän nyt täysin mitä tarkoitit sanoessasi, että Clarkella on hiukan liian baratheonmaiset piirteet Danyksi. Mielestäni hahmo on nyt jotenkin keijukaisprinsessamainen, pyöreät tyttömäiset piirteet ja suuret hämmästyneet silmät. Jos hän vielä toljottaa huuli pyöreänä vastanäyttelijäänsä Oih! minäkö?, niin meillä on tässä kasassa varsinainen sarjakuvahahmo. En haluaisi olla turhan kriittinen, hän ei vain vastaa sitä mielikuvaa mikä minulla on Danysta. Itseasiassa, Clarke olisi saattanut olla mainio Sansa.

Lena näyttää upealta karuissa kostyymeissäänkin, joskin hänen tukkalaitteensa näyttäisi olevan peruukki ainakin kuvassa, jossa hän istuu Mark Addyn vierellä. Minäkin odotin Cersein olevan hahmona hiukan koristeellisempi ja näyttävämpi. Toisaalta, parin otoksen perusteella ei voi ihan hirveästi ainakaan naisten puvustuksesta sanoa. Haarniska on ja pysyy, mekko toivottavasti vaihtuu useammin. Olen ihan varma että Cersein päällä nähdään vielä jokin loistelias hepene. Ja näyttääkö Dinklage turhan komealta, vai miltä?! No, tämähän oli arvattavissa, ettei hahmoja lähdetä enää tv:ssä reilulla kädellä rumentamaan. Varsinkin Tyrionin tapauksessa, liian näyttävä mälli naamassaan, nokkelasta sanailustaan huolimatta, hahmo saattaisi olla liian vaikea pala suurelle yleisölle. Mutta harmittaa silti, kuinka yleisölle aina täytyy siloitella kaikki nuo kulmat valmiiksi. Katsotaan vaan, niin Cleganellakaan ei tule kummoista kauneusvirhettä olemaan. Ja sekin vähä näyttäisi olevan vieläpä väärällä puolella pärstää, jäkäti jäkäti.

Kit Haringtonin osalta saatan joutua perumaan kaikki maitonaama-puheeni. Kuvauspaikkaotoksia katsoessani en voi uskoa että kyseessä on sama kaveri. Upea nuhju-look Jonilla! Kit saattaa olla todella hyvä roolissaan. Michelle Fairley näyttäisi kantavan itsensä ylväästi, ainakin poseeratessaan. Yritän suhtautua tähän positiivisesti. Olen vähän nyrpistellyt nenääni Owen Tealen valinnalle Alliser Thorneksi. Olen nähnyt monia töitä Tealelta ja hän on kyllä oiva näyttelijä ja useimmiten mies vetääkin varsin veemäisiä rooleja, mutta ser Alliseriksi hänkin saattaa olla turhan lupsakka. Vääränoloinen, sanoisin. Tykkään tästä hahmosta (ihan oikeasti) joten asia kaihertaa hiukan. Sanomattakin on selvää että minulle Charles Dance oli paras uutinen näyttelijärintamalla. Olin vuosien saatossa jo melkein unohtanut koko herran ja vouhotin vain siitä hemmetin Ed Harrisista, kunnes viime vuonna sattumalta näkemäni Bleak House säväytti siinä määrin, ettei muita vaihtoehtoja enää ollut. Tuo mies hyytää minun luitani.

Ei, tv-sarjan versio tuskin tulee menemään sekaisin ikioman filmini kanssa! Voi kun nämä tv-tekeleet saisikin ohjata itse niin kaikki olisi täydellistä. Ainakin omasta mielestä. =D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Odotan vesi kielellä vilausta valkoviitoista. Nimenomaan niistä viitoista. Saavat luvan olla puhtaanvalkoiset. Olen aina tykännyt tuosta ideasta; romanttisia mutta pettäviä statussymboleja. Olen alkanut jo pelätä onko ne jätetty kokonaan pois.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 05, 2010, 23:13:13 kirjoittanut Grainne »
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #29 : Lokakuu 13, 2010, 12:32:34 »
Muutenkin nämä sotilaiden orientaaliromppeet ovat kieltämättä vähän hämmentäviä. Itselleni mainittu samurai-fiilis tulee erityisesti noista kypärien kaartuvista poskisuojista, enkä ymmärrä yhtään mitä tekijät oikein ajavat tuolla takaa. Ymmärtäisin sen vähän paremmin jos kysymyksessä olisi dothraki, mutta että Lannistereille(?)... Eurooppalaisesta tai arabialaisestakin keskiaikaisesta puvustosta ihan varmasti löytyisi etsimällä ja hienoisesti säveltämällä helposti erottuvat asepuvut kullekin poppoolle. Kaukoidän kurvit ovat mielestäni vähän liian kaukaa haettuja.

Mulle tuli myös mieleen se aiemmin kuulemani huhu, että alun perin Lannisterit aioittiin aseistaa samuraimiekoilla. En oikein ymmärrä, miksi he päättivät sen olevan huono idea ja jättivät kuitenkin muuten asepuvut ilmeisen ennalleen :/ Vaikka mä itse ajattelen Westerosia hyvin (pseudo)keskiaikaisena ja olen aina kuvitellut romppeiden seuraavan nimenomaisesti Euroopan tyyliä (miksei myös mauri/arabivaikutteitakin), en mä periaatteessa vastusta vaikutteiden hakemista muistakin kulttuureista. Kunhan se tehdään hyvin ja johdonmukaisesti. Ei mitään randomia yhteenheittelyä, vaan joku selvä linjaus, joka vaikuttaa järkevältä ja toimivalta Westerosin kontekstissa. Mikäli Lannisterit ovat ainoa suku, joiden haarniskat seuraavat kaukoidän tyyliä (plus kun heilläkin muu vaatetus näyttäisi olevan keskiaikaistyylistä), se tökkää silmään. Sen sijaan Westerosin suvuista Targaryeneillä tuollainen voisi toimiakin, hehän olivat muualta tulleita valloittajia, mutta Lannistereiden ei mun mielestä tulisi erota tyyliltään esimerkiksi Tyrelleistä. Sipulit vaan kaikille!

Lainaus
Katsoin tässä hiljattain Kingdom of heaven DC:n pitkästä aikaa ja muistin taas kuinka kovasti pidän leffan keskiaikakuvauksesta, varsinkin haarniskojen ym. sotareleiden osalta. Toivoisin että GoT:in lopullinen ilme noudattelisi tuon leffan värimaailmaa, aivan tautisen upeannäköistä kuvaa muutenkin ja silti keskiajan tuntu, kurjuus, likaisuus ja paikoin taas loisteliaisuus välittyy järisyttävällä tavalla linssin läpi.

Mä oon Kingdomista nähnyt sen lyhyemmän version, mutta kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä pitemmän selvästä paremmuudesta, joten täytyy kai yrittää saada se jostain katsottavaksi :) Mutta kyllä tuosta perusversiostakin näki leffan ilmeen ja olen samaa mieltä kanssasi sen laadusta. Ja täytyy sanoa, että myös mä olen ihan totaalisesti ohittanut NCW:n roolin siinä, mutta hyvä, että aksenttia ei pahemmin kuulu :)

En tiedä, jossain mielessä mä olen asettanut GoT:in visuaaliselle ilmeelle korkeammat kriteerit kuin näyttelijöille. Mä osasin odottaa alusta alkaen, että jotkut näyttelijät olisivat aivan vääränlaisia (!!!!!1), jotkut taasen vähän sinne päin, jotkut ihan ok ja jotkut napakymppejä – mutta tietysti mun on valmistautuneisuudestani huolimatta täytynyt purnata joka kerran, kun ei tullut sitä napakymppiä :) Ja kun kirjat on tullut luettua, niin mulla on päässäni niin selkeät mielikuvat keskeisistä hahmoista kuin myös hyvä käsitys juonesta. Joten tavallaan mä odotin sen, miltä ASOIAFin maailma oikein kokonaisuudessaan näyttää, olevan kaikista antoisin aspekti GoT:issa. Siksi mua masentaa liian köyhä ja väritön ilme (pohjoiseen ja Piikille sellainen käy ihan hyvin, mutta esim. Kuninkaansatama on mun mielikuvissani hyvin värikylläinen ja loistelias paikka), oudot haarniskavalinnat ja vastaavat ihan toisella tapaa kuin vaikka se, että Mark Addyn Robert tuo enemmän mieleen Hagridin kuin Westerosin kunkun. Toisaalta myös se, että imo nykyään ollaan vähän liian innostuneita kurjuudessa rypemisestä. Mä ymmärrän halun saada pesäeroa aiempiin, liian siloteltuihin fantasiamaailmoihin, mutta jotkut ovat menneet tässä mun mielestä liian pitkälle toiseen ääripäähän. Heille inhorealismi on realismia. ASOIAF ei kuitenkaan kuulu näihin teoksiin, vaan Martin on imo onnistunut löytämään kultaisen keskitien, joten on todella sääli, jos tv-sarja sitten lankeaa liialliseen synkistelyyn. Mä toivoin sille ”ajatonta” ilmettä, en nykymuodin mukaisen angstin sävyttämää.

Lainaus
Kulmakarva-asiassa taidan olla vastarannan kiiski. Tummat kulmakarvat eivät suista minua raiteiltani. Siitä Orlando-jutusta on tullut näköjään ihan käsite jota kaikki muut paitsi minä päivittelevät.

Heh, sä osaat suhtautua sopivan rennosti :) Eipä silti, pikkuasiahan tuo kulmakarvajuttu on. Mutta toisaalta, kun se kerta on pikkuasia, niin miksei sitä voisi saman tien fiksatakin. Kyllä mä sen ymmärrän, että luonnostaan bruneteilla on sen verran tummempi iho, että kulmakarvojen värjäys aivan sävy sävyyn tukan kanssa näyttäisi typerältä (semminkin kun monella vaaleaverikölle on oikeastikin hieman tummemmat kulmikset), mutta voisi niitä nyt vähän yrittää sävyttää lähemmäksi toisiaan. Mä näin esimerkiksi Lenasta Cerseinä joskus kaaaauan sitten photoshoppauksen, jossa on mun mielestä värit nätisti. Kulmakarvat ovat tukkaa tummemmat, juu, mutta kontrasti ei ole niin suuri tai pahan näköinen kuin tuossa HBO:n Lenalle laittamassa lookissa (eikä tukka ole tuhkanvaalea, vaan kultainen kuten kuuluukin...). Voi olla, että hyvin tummat kulmikset lisäävät ilmeikkyyttä, mutta ei mulla ole koskaan ollut ongelmia seurata esimerkiksi Cate Blanchettin tai Nicole Kidmanin työskentelyä, vaikka he vaaleita ovatkin. Leffoissa ja tv:ssä kun on niin paljon lähikuvia, ettei tummien kulmien tuoma korostus ole mielestäni tarpeen. Jos nyt väännetään hieman lisää tikusta asiaa, niin tumma parransänki on myös kammottavaa feikkiblondeilla ;D Se on hyväksyttävää (joskaan ei esteettisesti imo miellyttävää) Lostin Sawyerin kaltaisilla hahmoilla, mutta GoT:in Jaimelle ja Tyrionille ei surffarilook kertakaikkiaan sopisi.

Lainaus
Ja näyttääkö Dinklage turhan komealta, vai miltä?! No, tämähän oli arvattavissa, ettei hahmoja lähdetä enää tv:ssä reilulla kädellä rumentamaan. Varsinkin Tyrionin tapauksessa, liian näyttävä mälli naamassaan, nokkelasta sanailustaan huolimatta, hahmo saattaisi olla liian vaikea pala suurelle yleisölle. Mutta harmittaa silti, kuinka yleisölle aina täytyy siloitella kaikki nuo kulmat valmiiksi. Katsotaan vaan, niin Cleganellakaan ei tule kummoista kauneusvirhettä olemaan. Ja sekin vähä näyttäisi olevan vieläpä väärällä puolella pärstää, jäkäti jäkäti.


Niinpä niin, turhauttavaa kuinka ei ikinä voida edes kokeilla, josko suuri yleisö kykenisi hyväksymään aidosti ruman sankarin. Luulisi sitäpaitsi, ettei tämän luokan produktion menestys ole yhden hahmon komeudesta (tai kulmakarvoista :D) kiinni. Itse asiassa, mun vinkkelistäni katsottuna Tyrionin liiallinen hyvännäköisyys saattaa jopa tehdä hallaa hahmon suosiolle. Tyrion on kyllä viihdyttävä murjaisuineen, mutta mua jossain määrin myös rasittaa hänen woe-is-me–asenteensa. Onhan sitä vaikeaa olla rujonnäköinen kääpiö – vaikka syntyikin etuoikeutetuksi Lannisteriksi – mutta Tyrion vatvoi sitä mun makuuni liikaa. No, saas nähdä, miten GoT:issa tulee esille Tyrionin kommentaari, mutta kun hän on noin hyvännäköinen kuin mitä Dinklage on, ei HBO-Tyrionilla ole imo alkuunkaan aihetta sellaiseen vinkumiseen kuin mitä kirjojen Tyrion harrastaa. Voi olla, että tässä suhteessa Dinklagen Tyrion vaikuttaa enemmän ärsyttävältä kuin sympaattiselta. Tietysti voi olla niinkin, että komeus vain lisää suosiota. Monet tykkäävät Tyrionista mua huomattavasti enemmän, joten mistäpä mä tietäisin, mikä on avain hänen ihkuuteensa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
// lisäsin varmuudeksi spoileritagit

Lainaus
Kit Haringtonin osalta saatan joutua perumaan kaikki maitonaama-puheeni. Kuvauspaikkaotoksia katsoessani en voi uskoa että kyseessä on sama kaveri. Upea nuhju-look Jonilla! Kit saattaa olla todella hyvä roolissaan.

Mun piti katsoa kuvat uudestaan bongatakseni Kit Haringtonin sieltä :) En olisi kyllä tunnistanut häntä itsekseni. Täytyy sanoa, että erilainen Jon kuin mitä kuvittelin, mutta jostain syystä vaikuttaa toimivan kuitenkin hirveän hyvin. Hee, voi olla, että hänen kohdallaan telkkaversio on suorastaan parempi kuin kirjaversio. Mä yritän aina jankuttaa itselleni filmatisointien kohdalla, että kaikki muutokset eivät ole pahasta, mutta turhan harvoin kykenen uskomaan siihen täydellä sydämellä. Nyt vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, jee jee.

Lainaus
Odotan vesi kielellä vilausta valkoviitoista. Nimenomaan niistä viitoista. Saavat luvan olla puhtaanvalkoiset. Olen aina tykännyt tuosta ideasta; romanttisia mutta pettäviä statussymboleja. Olen alkanut jo pelätä onko ne jätetty kokonaan pois.

Tai ehkä niistä on tehty sellaisia likaisenvalkoisenharmaita lakanoita natsaamaan haljua maailmaa. Mulla on nähtävästi mökötysmoodi vieläkin päällä.

EDIT.
No, täytyy sanoa, että nämä uudet kuvat ovat monessa suhteessa parempi satsi kuin viimeeksi nähdyt (ja joihinkin oudolta vaikuttaneisiin ratkaisuihin on ehtinyt jo hieman tottuakin). Värimaailma muistuttaa paljon enemmän toivomaani ja nyt nähtiin myös sitä Westerosin ylellisempääkin puolta. Joskin Talvivaara vaikuttaa ehkä edelleenkin liian valjulta ja karulta - Jonin ja Branin yhteiskuvasta ei kyllä arvaisi, että siinä on yhdelle valtakunnan mahtimiehistä siunaantunutta jälkikasvua - mutta kyllä mä toisaalta sinne pohjoiseen voin varmaan hyväksyä vähän köyhemmän ja ankeamman lookin. Toivottavasti kuitenkin löytyy tarpeeksi eroa Yövartioon. Toisaalta, Nedin vaateparsi oli kyllä ihan kivan näköinen, yksinkertainen muttei köyhäilevä, joten ehkä ei pidä vetää liikaa johtopäätöksiä Jonin ja Branin tyylistä. Mutta siitä ei nyt enää pääse yli eikä ympäri, että tämä Eddard onkin kotoisin Keski-Maasta. Tietysti kaikista Boromir-yhtäläisyyksistä ei voi päästä eroon, mutta mua ihan tosissaan kummastuttaa, että mikseivät he voineet edes värjätä tukkaa hieman tummemmaksi (tai Branin tukkaa punaiseksi, jos nyt tälle tielle lähdetään). Niin pieni asia tehtäväksi, mutta toisi kuitenkin lisää uskottavuutta ja yhtäläisyyttä ASOIAF:n maailmaan. Monissa muissa yksityiskohdissa he ovat kuitenkin hyvin onnistuneet, esimerkiksi Tyrionin leijonasormus oli kiva.

Danyn kuvasta en taasen ollut mitenkään erityisen ihastuksissani. Joku WiC:stä taisi luonnehtia häntä Legolaksen ja Xenan lehtolapseksi, ja näen kyllä pointin :D Ja olisi myös ollut kiva nähdä jotain viitteitä siitä, että dothrakien laidunmaat ovat muutakin kuin pelkkää pöheikköä. Puvustuksen suhteen epäonnistuminen on imo myös kuninkaankaartin asepuku. Jotain vaaleaa viittaa NCW vaikuttaisi kantavan, mutta muuten lopputulos näyttää lähinnä siltä, että joku larppari on kiskonyt ylleen kaikkea kaapista löytämäänsä, kuten harmaanruskean toppatakin, ihan suht asiallisen rintapanssarin ja sitten jotain samuraihärpäkkeitä. Täytyy sanoa, että mä en edellenkään kykene näkemään NCW:tä (edes romppeissaan) Jaimena, mutta yleinen reaktio on ollut ihan päinvastainen :P Eli tv-sarjamaakareilla on kyllä syytä tyytyväisyyteen, myönnettäköön. Eiväthän he mulle ole tätä sarjaa tekemässä, vaan suurelle yleisölle. Sellainen positiivinen Lannisterin kaksosiin liittyvä asia mullekin kuitenkin valkeni näiden uusien kuvien myötä, että NCW ja Lena Headey näyttävätkin ihan uskottavasti sisaruksilta. Mä en ole aiemmin pystynyt juurikaan yhdennäköisyyttä heidän välilleen huomaamaan, mutta nyt sitten jotenkin loksahtivat piirteet paikoilleen. Ehkä se johtuu siitä, että Lena hieman työntää kuvassaan leukaansa eteenpäin ja se sitten natsaa paremmin NCW:n jämeriin leukaperiin :D

Okei, tässä olivat pikaiset nillityskommenttini tällä kertaa :)
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 19, 2010, 10:38:46 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #30 : Maaliskuu 03, 2011, 22:11:02 »
A Dance With Dragons suvaitsee kenties pullahtaa päivänvaloon 12.7.2011, vahvistaa Martin kotisivuillaan.

Heiiii.... taitaa olla totta tällä kertaa.

*mielipuolista tuuletusta*
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #31 : Huhtikuu 04, 2011, 23:13:26 »
Mä en edelleenkään suvaitse uskoa ADWD:n ilmestymiseen ennen kuin näen sen kauppojen hyllyillä :D Mutta nyt on kyllä merkit sangen lupaavat.

Telkkarisarjasta sen verran, että mä päädyin katsomaan hiljan julkaistut ensimmäiset viitisentoista minuuttia. Pitivät sisällään prologin ja Starkien esittelyn, päättyivät teloituskohtaukseen.

Mitä nyt niistä sanoisi... eniten mua sykähdytti Muuri. Se näytti todelta hyvältä ja Muurin näkeminen olikin tässä pätkässä se hetki, jolloin tunsin Kylmiä Väristyksiä (TM). Jeh. Muuri <3. Kaiken kaikkiaan prologi meni ihan mukavasti. Tykkäsin ser Waymarista. Parin repliikin kohdalla hänestä tuli kyllä mieleen wannabe-Kalkaros ;D Muukalaiset olivat erilaisia kuin kuvittelin, mutta kelpaavat. Sen sijaan jotkut muut valinnat tuntuivat paitsi turhilta, myös hämmentäviltä (lue: järjettömiltä). Esimerkiksi prologin lopetus.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Starkien esittely rullasi myös hyvin. Lyhyttä ja ytimekästä (ehkä vähän turhankin nopeatahtista), mutta sujuvaa. En tosin edelleenkään tykkää Talvivaaran liian köyhästä, pimeästä ja tunkkaisesta lookista. Sitä vastoin pidin siitä, miten näyttelijät pelasivat yhteen – Starkit tuntuivat oikealta perheeltä. Ned, Jon, Bran ja Arya nousivat pätkässä selvästi esille. Aryasta tulee taatusti yleisön suosikki, mutta koska mä olen nipo, niin täytyy sanoa myös se, että mua vähän häiritsi Aryan kyvykkyys jousen kanssa. Mistä moinen taito on hankittu? Sansa, Robb ja Theon (ja Rickon) puolestaan jäivät tässä vaiheessa sivummalle, mutta mä luotan siihen, että he saavat myöhemmin enemmän huomiota. Kyllähän kaikkien esitteleminen heti alkuun menisi enemmän informaatioähkyn puolelle. Catelyn taasen... no, häntäkään ei tässä paljoa näytetty, mutta lukemistani ennakkoarvioista päätellen Catelynin hahmoa on yksinkertaistettu perinteisemmän naisroolin suuntaan. Jos asia tosiaan on näin, niin mulla ei ole muutoksesta mitään hyvää sanottavaa.  

Saattaapa tulla hyvinkin TSH-tasoinen tv-sarja. Selvästi huolella ja rakkaudella tehty, mutta tekijöiden kannattaisi tarkistaa useampaan kertaan, ettei omien päähänpistojen seuraaminen alkuperäistarinan sijaan aiheuta ongelmia tarinan (/hahmojen) sisäiselle logiikalle tai jatkuvuudelle.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 04, 2011, 23:17:06 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #32 : Elokuu 22, 2011, 14:17:52 »
Nami topic löytyi viimein kun tajusin etsiä! ^.^

Eli hurahdin tähän kirjasarjaan keväällä, koska poikaystäväni hehkutti tv-sarjaa. Aloin sitten ensin lukemaan Valtaistuinpeliä, ja luoja että se vei mennessään! Tämän ekan kirjan luettuani katsoin sarjankin, ja sehän ei ollut suinkaan pettymys. Nyt olen (vasta) puolessa välissä Kuninkaiden koitosta. Vaikka sarja on loistava, se on silti melko hidaslukuinen monien henkilöiden ja mutkikkaan juonensa takia. Kirjassa esiintyy mielenkiintoista mutta hieman raskasta poliittista juonittelua sekä tavallisten ihmisten elämänkuvausta.

Kirjasarja on noussut päivänvaloon tv-sarjan ja muiden fantasiamenestysten myötä. Tämä sarja on hieno teos, koska siinä fantasiaa ei korosteta. Martin pitää tarinan hienosti ehjänä.

Lempihahmojani ovat hieman hölmö mutta katkera Theon, kaunis ja mystinen Daenerys ja ovela Tyrion, joka ei ole selkeästi hyvä tai paha. Tv-sarjassakin Tyrion on toteutettu hyvin :)

Nyt odottelen vesi kielellä toista tuotantokautta. Onneksi noita kirjoja on vielä monta luettavana.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #33 : Joulukuu 06, 2011, 00:03:48 »
^ Oletko Röhkö ehtinyt lukea jo kakkoskirjaa pidemmälle? :)

Mä tulin oikeastaan kirjoittamaan tänne arvioita ADWD:sta, kun sain sen hiljattain luettua. Mutta nou hätä, laitan sen pääasiallisesti spoileritageihin, jotten spoilaa mitään ja jotta saan viestini näyttämään hiukan lyhyemmältä. Mä oon kuitenkin aina myös valmis keskustelemaan edellisistä osista tai tv-sarjasta :)

Mut nyt ADWD:hen. Sanon suoraan heti alkuun, että mulla oli sen kanssa ongelmia, osin samoja kuin AFFC:nkin suhteen, osin myös muita. Joillain faneilla oli vissiinkin odotukset hyvin korkealla pitkän odotuksen johdosta, mutta vaikka itse sanonkin, mä onnistuin pitämään pääni aika hyvin kylmänä. Mä en odottanut mitään toista ASOS:ia, vaan tiedostin tämän olevan vain täydentävä puolikas AFFC:lle. Silti tottakai halusin saada selville, mihin tarina nyt vie ja että onnistuuko Martin alkamaan kuroa juonenkäänteitä yhteen - jo AFFC:ssa mulle tuli sellainen fiilis, että tarina alkaa hajota käsiin.

No, tarina vei minne vei. Me puhumme nyt tuhatsivuisesta kirjasta, joten kyllähän sinne paljon tavaraa mahtui, mutta hirveän montaa pöytää putsaavaa tapahtumaa ei löytynyt – ja sellaisistakin parin kohdalla jäin miettimään, että ovatkohan nämä nyt tosiaan tässä vai paljastuvatko ne seuraavassa kirjassa sitten vääriksi hälytyksiksi. Näin jossain sellaisen arvion, että Martinin tv-kirjoittajatausta näkyy ASOIAF:in kehityksessä – muutaman erinomaista kautta (ensimmäiset kolme), mutta sitten tarina jää junnaamaan paikoilleen ja pääjuoni etenemisen sijaan hautautuu yhä uusien ja uusien sivujuonien alle. Mun on nyt ADWD:n lukemisen jälkeen vaikea uskoa, että Martin kykenee lopettamaan sarjan kahdessa seuraavassa kirjassa. Arvelen, että siihen menee minimissään kolme, mutta en hämmästyisi, jos se vaatisi vielä neljä tai viisi kirjaa.

En nyt tarkoita haukkua ADWD:ta lyttyyn, sillä olin siitä kuitenkin sen verran kiinnostunut, että luin kirjan viikossa läpi, tykästyin joihinkin uusiin hahmoihin ja joidenkin vanhojen hahmokehitykseen, ja mielenkiintoisia juonenkäänteitäkin löytyi. Mutta uskoisin, että kirja olisi ollut paljon parempi, jos siitä olisi editoitu puolet pois (tuli mieleen Bilbon kommentti voinokareesta, joka levitetty liian suurelle leipäpalalle), ja jos se ja AFFC (myös jonkun verran lyhennettynä) olisi yhdistetty yhdeksi kirjaksi edeltävien osien tyyliin. Nyt lukukokemusta molempien kohdalla hieman rasitti se, että samojen hahmojen POV-kappaleet tulivat liian tiuhaan. Lisäksi ADWD oli etenkin loppupuoliskolla turhan hajanaisen tuntuinen. POV-jaon ongelmallisuutta kuvastaa varmaan hyvin se, että AFFC:n lopussa henkilö x oli pisteessä y, mutta ADWD:n alussa ko. henkilö esiintyi erään toisen hahmon kappaleessa, mutta hän ei ollut vielä tuossa vaiheessa ennättänyt pisteeseen y. Kun näin ko. henkilön tulevan tekstiin mukaan, olin vähän aikaa aivan pihalla (öööh, eikös hänen pitänyt olla...?), kunnes tajusin että ajallisesti kyseinen kohtaus piti suhteuttaa AFFC:n alkuun eikä loppuun. Sitä vastoin eräiden muiden näkökulmahenkilöiden tullessa ADWD:hen mukaan heidän kaikki vaiheensa AFFC:ssa olivat jo takanapäin.

Ehkä ADWD on toisella lukemalla parempi ja sitten kun käyn sen kimppuun uudelleen, aion lukea sitä rinnakkain AFFC:n kanssa, mutta nyt on sen verran uupunut olo, etten sitä aivan lähitulevaisuudessa aio tehdä :P

Ja tässä sitten spoilaava osuus:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #34 : Maaliskuu 18, 2012, 10:33:30 »
Florence and The Machinen Seven Devils on tällä hetkellä mielestäni tämän tarinan ykköstunnari. Mykistävä biisi. Kuunnelkaa ja ihmetelkää.
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Noyer Lynx

  • Se pähkinä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ChestnutWolf8823
  • Tupa: Luihuinen
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #35 : Huhtikuu 14, 2012, 20:20:12 »
Ostin nuo kirjat englanniksi, kun olivat alessa (Waterstone's on mahtava paikka!), mutta en ole niistä saanut luettua kuin ekan kirjan 20 sivulle asti. Ei siksi, ettenkö ymmärtäisi englantia (puhun ja kirjoitan sujuvasti), mutta jotenkin en vain ole jaksanut, sillä kevyen kirjallisuuden jälkeen tuo on aika pahuksen raskasta luettavaa.

Nyt kyllä innostaisi taas lukea, koska siitä TV-sarjasta näin palan ja sattuipa juuri sopivasti tulemaan Natalia Tena näkökenttään.. Vähän typerä syy kylläkin, mutta haluan tietää, millainen Osha on kirjoissa. Hehe.

Poissa Roses

  • Lihansyöjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HallowBlood7661
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #36 : Toukokuu 20, 2012, 14:05:27 »
Aivan mahtava sarja! Valtaistuinpelin luin viime vuonna, ja tämän vuoden alussa ostin Kuninkaiden Koitoksen ja tulihan se luettua kolmessa päivässä. Kolmisen viikkoa sitten ostin myös Miekkamyrsky 1 ja 2 ja nekin on jo luettu. Lähiaikoina olisi tarkoitus ostaa seuraava osa. Joillekkin tuo sarja todennäköisesti on hyvinkin raskasta luettavaa, mutta itse pidän sen lukemisesta ja varsinkin siitä että tarinaa kerrotaan monien eri henkilöiden näkökulmasta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
~ Ennemmin kuolisin seisaallaan, kuin eläisin elämäni polvillani ~

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut,
ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #37 : Tammikuu 28, 2014, 22:24:19 »
Sain viikonloppuna viimein luettua A Dance with Dragons -opuksen loppuun. Reilu puolisen vuotta tässä enemmän tai vähemmän sarjan parissa matkanneena piti tulla jakamaan päällimmäisiä tunnelmia.

Lempihahmoni oli alusta asti Arya. Yleensäkin tykkään vahvoista naishahmoista, jotka eivät tahdo olla neito pulassa -tyyppejä. Samastun myös monelta osin Aryan luonteenpiirteisiin ja nään hahmossa paljon itseäni, sekin voi olla syynä tykästymiseen.
Toisin kuin monet muut, minua eniten ärsyttävät omalla tavallaan Tyrion, Jon ja Daenerys. Kaikista kolmesta huokuu se, kuinka he ovat Martinin suosikkeja eivätkä koskaan kärsi kovin pahoja kolahduksia. Kaikille kolmelle tuntuu olevan varattu joku suuri kohtalo (tämä on nyt ihan heitto, mutta alusta asti olen arvellut Danyn päätyvän sarjan lopuksi rautavaltaistuimelle). Sansa ärsytti minua ykköskirjassa suunnattomasti naiiviudessaan, mutta isänsä kuoltua tyttö sai vähän realiteetteja kasaan ja muodostui ihan kelpo hahmoksi, jonka tarinan vaiheita jopa odotin. Catelynin hahmo oli myös tosi hyvin mielestäni rakennettu, siinä naishahmo joka voi olla vahva muuten kuin olemalla soturi.

Sitten vähän tarkemmin tapahtumista:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Jännä miten kirjasarja on noussut yleiseen tietoisuuteen (ainakin Suomessa) vasta televisiosarjan kautta, kun yleensä kirja on maailmanlaajuinen ilmiö ennen filmatisointia. No jaa, maailma on nykyään pienempi ja nopeampi.
Televisiosarjan myötä syntyneet lieveilmiöt (kuten crack-videot ja memesivustot) vain tukevat sarjan eeppisyyttä, suosittelen! Kaverini mukaan kaikilla sarjan faneilla on myös joku suku, jota kannattavat, ja minulla se on ehdottomasti Stark. Winter is coming.
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #38 : Tammikuu 29, 2014, 18:09:31 »
Enpä näköjään ole käynyt kirjoittamassa tänne lainkaan vaikka A Song of Ice and Fire :sta on tullut suuri suosikkini. Melkein hävettää myöntää, että aloin lukea sitä vasta tv-sarjaa katsottuani, ja sarjaakin aloin katsoa jälkijunassa. Syynä tähän oli se, että vaikka teoriassa pidän fantasiakirjoista, suurin osa lukemistani ovat olleet pettymyksiä. Aika monet fantasiakirjat ovat jotenkin hirveän naiiveja, mikä johtuu jyrkän mustavalkoisesta jaosta hyviin ja pahoihin sekä puolivillaisesti luodusta fantasiamaailmasta. Makunsa kullakin tietysti, mutta itse pidän "realistisesta" fantasiasta. Esim. Pottereissa ja Narniassa mua on viehättänyt se, että ne maailmat ovat olemassa samanaikaisesti omamme kanssa ja osin sekoittuvat keskenään. Olin kuullut Martinin sarjasta, mutta jostain syystä olin saanut päähäni, että se on näitä vihaamiani huttusarjoja. Sitten kuitenkin ystävien hehkutuksen ansiosta ostin ekan tv-kauden alesta ja jäin koukkuun. Ostin koko kirjasarjan englanniksi ja suorastaan ahmin sen (vaikka olin parhaillaan graduntekolomalla ja olisi pitänyt tehdä vain sitä...). Kuinka väärässä olinkaan ollut sarjan suhteen ja kuinka nolottaakaan omat ennakkoluuloni!

Sinänsä hyvä, että näin ensin sarjaa, että ehkä siksi suhtaudun suopeammin esim. näyttelijävalintoja kohtaan. Valitut näyttelijät olivat mulle ne aidot ja oikeat, koska en ollut vielä ehtinyt muodostaa omia mielikuviani kirjojen pohjalta. Olenkin oikeastaan kaikkiin näyttelijävalintoihin tyytyväinen, vaikka kirjat luettuani olen tullut miettineeksi joidenkin kohdalla, että eivät he nyt ihan kirjan kuvausta muistuta. Yleisesti näyttelijävalinnoissa on kuitenkin tehty mielestäni hyvää työtä.

Mutta nyt varsinaisesti kirjoihin, koska tämä topic niitä käsittelee. Pidän Martinin luomasta maailmasta, koska se on niin vimpan päälle mietitty. Westerosilla on oma historiansa, omat legendansa, uskontonsa jne. ja suvuilla samaten. Ja ihania yksityiskohtia, kuten esim. laulu Rains of Castamere tarinoineen. Ihana laulu, vaikka onkin tehty Lannisterien kunniaksi. Koko maailma tuntuu tosi aidolta ja elävältä (huolimatta joistain maagisista elementeistä), samoin yksittäiset hahmot. Ihanaa, että on kerrankin hahmoja, jotka ovat todella moniulotteisia!

Stark on minulla(kin) ehdottomasti lempisuku. Olen välillä miettinyt, että johdatellaanko lukijaa pitämään Starkeista aloittamalla kertomus heistä ja ylipäänsä antamalla ymmärtää heidän olevan "hyviksiä", mutta toisaalta en usko pitäväni heistä siksi. He ovat rehellisiä, hiljaisia pohjolan ihmisiä, jotka ovat jalat maassa, eivät turhia koreile tai näytä tunteitaan ja jotka kestävät vaikka mitä. Jotenkin tulee suomalaiset mieleen ;) Ja susi on ihana tunnus, samoin Winter is coming (ja olen itse alkanut käyttää joskus lausetta North remembers). Suosikkini on Arya, vaikka on hänessäkin vähän sellaista kliseistä "toisenlainen tyttö" -elementtiä. Mutta Arya on kuitenkin vähän päälle 10-vuotias hahmo, joka on menettänyt väkivaltaisesti lähes koko perheensä ja on täynnä vihaa ja kostonhimoa. Hän tekee sen vuoksi asioita, joita sen ikäisen ei pitäisi edes miettiä. Siksi hän on myös traaginen hahmo.  Pidän lisäksi oikeastaan kaikista Starkeista. Bran ja etenkin Rickon ovat toistaiseksi jääneet vähän etäisiksi. Branin kappaleita on toki ollut paljon, mutta hänen tarinansa ei silti ole oikein edennyt. Luulen Martinin suunnittelevan hänen varalleen suuria, ja toivon näin. Pidän hänen hahmostaan, mutta yhdyn mielipiteeseen, jonka joku jo täällä heitti, että hänen kappaleensa kirjassa ovat olleet aika pitkäveteisiäkin. Catelyn on mielestäni hieno hahmo ristiriitaisuutensa takia. Se tekee hänestä hyvin aidon oloisen. Hän on rakastava äiti, mutta ei voi unohtaa loukkausta, jota Jon Snow hänelle edustaa, ja hän on purkanut tunteitaan vuosikaudet syyttömään lapseen. Eddardista pidän myös, mutta toisaalta myös ärsyttää sellaiset hyveelliset hahmot, jotka pitävät ihanteistaan kiinni, vaikka se merkitsisi heille tuhoa. Jonia tavallaan symppaan, mutta olen samaa mieltä edellisen kirjoittamisen kanssa siinä, että hän on selvästi Martinin suosikkeja ja se näkyy hänen kohtelussaan. Samalla hän jää kuitenkin usein myös jotenkin ontoksi ja hengettömäksi hahmoksi. Sansallekin olen alkanut lämmetä, vaikken aluksi pitänyt hänestä.

Muuten on yksittäisiä hahmoja, joista pidän, esim. Tyrion ja jopa Tywin, vaikka ovatkin Lannistereja. Tyrion toki on myös vähän Martinin lellikki, mutta hän on myös aika moniulotteinen tyyppi. Itse asiassa viimeisissä kirjoissa Jaimessa on alkanut näkyä myös moniulotteisuutta. Tywinia on pakko vähän ihailla, joka johtuu oikeastaan yksinomaan siitä, että Charles Dance esittää häntä niin käsittämättömän hyvin. Tv-sarja siis todella on vähän vaikuttanut ajatuksiini hahmoista. Danaerys on yksi inhokeistani, taas samasta syystä, minkä edellinenkin kirjoittaja sanoi, eli hän näyttäisi olevan Martinin suuria suosikkeja. Inhottaa ajatella, että hänelle olisi varattu suuri kohtalo, kuten vähän pelkään. Pidin hänestä alussa, kun hän oli kovia kokenut, epävarma tyttö. Kun hänestä tuli k*sipää, joka odottaa kaikkien palvovat itseään, aloin vihata häntä. On otsaa kutsua muita vallananastajiksi, kun Targaryenit itse tulivat alkujaan vieraasta maasta anastamaan vallan Westerosin mahtisuvuilta!

...Joudun jatkamaan myöhemmin. Pitää lähteä koiran kanssa ulos :)

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 29, 2014, 19:55:22 kirjoittanut Musta Koira »
-Non unde possim sed unde volo-

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #39 : Tammikuu 29, 2014, 20:10:10 »
...Joo, voisin vielä vähän jatkaa, vaikken oikeastaan sen enempää jaksa hahmoja ruotia. Mutta esim. Davos Seaworth, Jaqen H'qar, Benjen Stark, Sandor Glegane, Shireen Baratheon, Gendry, Podrick Payne ja Brienne of Tarth ovat hahmoja, jotka kuka mistäkin syystä ovat mielestäni hyviä. Varmasti unohdinkin joitakin.

Sitä tässä nyt harmittelen, että Martinin kirjoitustahti on kyllä ennätysmäisen hidas. Hiljaa hyvä tulee, tosin, ja ehkä parempi, että tekee tarkalla työllä laatua kuin sutaisten kuraa, mutta nyt on kyllä hankala odottaa jatkoa, kun uuden osan julkaisuajankohdasta ei ole varmuutta. Ilmeisesti voi olla ihan mahdollista, että sarja menee jossain vaiheessa kirjojen edelle, mikä ei olisi kivaa. Ja kun Martin alkaa olla vanhakin... olisi hirveää, jos kirjasarja jäisi kesken :(

EDIT.
Aika hiljaista tässä topicissa, mutta jatkan yksinäistä pohdintaa. Viime aikoina olen miettinyt jonkin verran Theonin hahmoa. Tavallaanhan hänestä on piirtynyt epämiellyttävä kuva, sekä petoksensa takia että ehkä hieman "moraalittoman" luonteensa takia. Samalla hänkin on kuitenkin hyvin monitulkintainen hahmo, sillä varmasti kaikille on selvää, että hänen aiemmat kokemuksensa vaikuttivat siihen, että hän ylipäänsä teki petoksensa. Ainakin hän itse antaa ymmärtää, että vaikka häntä sinänsä kohdeltiinkin hyvin Winterfellissä, jäi jotain aina puuttumaan. Viitteitä tähän suuntaan onkin. Ja tietysti oli myös tarve näyttää omalle isälle arvonsa, ja lopulta suoranainen painostus muiden taholta. Vallatessaan Winterfellin Theon teki hirveitä tekoja, mutta häntä oikein voi olla säälimättäkään, kun huomaa, ettei hän haluaisikaan olla itselleen luomassa roolissa, eikä pysty enää perääntymään. Ja onhan hänen kohtalonsa tämän jälkeen ainoastaan kauhistuttava.

Nyt pohdinkin, että millaiseksikohan Theonin rooli kehittyy. Selvältä vaikuttaa, että Martinilla on suunnitelmia hänen varalleen, ja luultavasti hänenkin roolinsa vain kasvaa. Voisikohan hänestä tulla perinteinen katuva hahmo, joka paikatakseen petoksensa taistelee Starkien puolesta koko loppuikänsä? Huolivatko Starkit hänet takaisin joukkoonsa ja pitävätkö häntä yhtenä heistä huolimatta hänen teoistaan? Mietin vaan, että usein tv-sarjassa on viitattu paljon suoremmin sellaisiin seikkoihin, joihin kirjoissa viitataan vain hieman tai ei ollenkaan. Kaikelle tällaiselle on varmasti tullut hyväksyntä Martinilta, sillä tv-sarjan toki pitää kulkea samaan suuntaan, mihin kirjat ovat tarinaa viemässä. Kirjoissa Theon on muistaakseni loppuun asti ollut sitä mieltä, että vain Robb oli hänelle oikeasti kuin veli ja jopa Eddard oli, vaikkakin kohtelias ja muodollisen ystävällinen, jokseenkin kylmä. Onko tämä ollut vain Theonin todistelua itselleen, jotta hän pystyisi pettämään Starkit? Tunteeko hän sisimmissään itsensä kuitenkin enemmän Starkiksi? Tv-sarjassa hän nimittäin sanoo ainoan todellisen isänsä olleen Eddard Stark.

Olisi kiva nähdä tulevaisuudessa Theonin parempi puoli. En ole häntä minään inhottavana hahmona nähnytkään, mutta en ole erityisemmin pitänytkään hänestä. Se ei oikeastaan johdu hänen petoksestaan, niin ikävää kuin se olikin, sillä tavallaan olen myös sitä mieltä, että hän oli hieman väärinkohdeltu Starkien puolelta. En pitänyt hänestä siksi, että hän suhtautui niin välinpitämättömästi ja pilaillen vakaviinkin asioihin. Ehkä on vähän kliseistä, jos tällaisesta hahmosta kehkeytyisi katuva, peloton tekojensa sovittaja, mutta pitäisin siitä silti. Mielestäni hänen hahmonsa ansaitsisi jotain hyvääkin.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 17, 2014, 10:36:42 kirjoittanut Musta Koira »
-Non unde possim sed unde volo-

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #40 : Heinäkuu 24, 2014, 01:35:03 »
Tulen ja jään laulu on mielestäni aivan pirun hyvä saaga. Kaikkine draamoineen ja cliffhangereineen se tuo minulle jollain etäisellä tavalla mieleen television saippuasarjat, enkä sano tätä negatiivisessa mielessä, sillä minä tykkään saippuasta ja etenkin näin älykkäästä sellaisesta. Pakko jatkaa lukemista, kun luvut ja osat päättyvät aina niin kutkuttavan jännittävään kohtaan.

Onneksi TJJL kuitenkin eroaa jostain Kauniit ja rohkeat -sonnasta siinä mielessä, että tulevia juonikuvioita ei pysty mitenkään arvaamaan ja kliseiden määrä on muutenkin aika minimissä. Mitä tahansa voi tapahtua ja kuka tahansa voi myös potkaista tyhjää. Siksi lukijan on koko ajan pysyttävä varpaillaan. Minä olenkin aina inhonnut nössöjä kirjailijoita – minusta kaikkien pitäisi tasaisin väliajoin lahdata hahmojaan ihan vain osoittaakseen, etteivät ole mitään nyhverökirjoittajia. Jännitystaso nimittäin laskee kuin lehmän häntä, jos lukija arvaa päähenkilöiden kuitenkin porskuttavan hamaan tappiin asti, vaikka joutuisivat kuinka pahoihin tilanteisiin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Toisaalta pidän myös siitä, että Martinilla ei ole selkeästi mitään klisahtavaa hyvät/pahat-jaottelua. Hyvillä tyypeillä on heikkoutensa ja pahoilla vahvuutensa, eikä mikään ole niin mustavalkoista kuin päällisin puolin katsottuna voisi luulla. Ykköskirjassa tosin vaikutti vähän siltä, että Starkeista yritettiin leipoa jonkinlaista hyvisperhettä. Sen takia olen vieläkin taipuvainen symppaamaan kyseistä sukukuntaa, vaikka lempihenkilöni ovatkin aina löytyneet Lannistereista. Erityisesti Jaime ”Kuninkaansurmaaja” Lannister on suosiossani. Alun perin pidin vain hänen komealta kalskahtavasta liikanimestään, mutta sittemmin hän puhkesi muutenkin kukkaan. Kyseessä on ehdottomasti saagan mielenkiintoisin ja monitahoisin henkilö. Tyrion Lannisterista taas olen tykännyt ensimmäisestä kirjasta lähtien. Hän on hauska tyyppi, muttei kuitenkaan mikään pelkkä huumoripläjäys vaan niin ikään uskottava hahmo vaikuttimineen ja menneisyyksineen.

Minusta sarjan suurin ja oikeastaan ainut heikkous piilee siinä, että hahmoja on aivan liikaa. Juonikaan ei oikein enää tahdo pysyä kasassa. Tuosta porukasta voisi karsia kevyesti puolet eikä mitään olennaista jäisi silti uupumaan; saaga olisi tällöin vain selkeämpi ja virtaviivaisempi kokonaisuus. Erityisesti sivuhenkilöitä on suorastaan hullun paljon, eikä näkökulmahahmojakaan minusta aivan noin paljon tarvittaisi. Tosin onhan tuossa puolensakin – jokaiselle lukijalle löytyy varmasti ainakin muutama mieluinen ja kiinnostavajuonikuvioinen (joka tosin ei taida edes olla sana) keskushenkilö, kun valinnanvaraa on noin runsahasti. Eikä Tulen ja jään laulu olisi varmankaan mistään kotoisin turhan suppealla henkilögallerialla varustettuna, mutta minusta Martinilta on kuitenkin karannut mopo käsistä jo aikaa sitten. Erityisesti Korppien kesteissä uusia näkökulmatyyppejä putkahteli kuin sieniä sateella, kun minä olisin tahtonut lukea aina vain niistä vanhoista kunnon hyypiöistä. Sitten kun johonkin hahmoon alkaa vihdoin kiintyä ja hänen juonikuvioistaan innostua, näkökulma vaihtuu taas eikä kyseistä hyyppää näytetä välttämättä herran aikaan. Ja kun lopulta taas näytetään, sitä onkin jo unohtanut, mitä hänelle viimeksi tapahtui. Tipahtelen kärryiltä varsin usein.

Lempinäkökulmani vaihtelee siitä riippuen, mitä kullekin hahmolle on milloinkin tapahtumassa. Kuninkaansatama edustaa minulle vähän sellaista kaiken keskipistettä (silloinkin kun siellä ei oikeasti edes tapahdu mitään), joten minua kiinnostavat erityisesti ne henkilöt, jotka sattuvat paraikaa majailemaan siellä. Jaime tosin jaksaa viehättää aina, vaikka olisi hornan tuutissa. Jostain käsittämättömästä syystä myös Cersei-luvut ovat mieleeni, vaikka hahmo on sinänsä kamala. Daenerys puolestaan tympäisi alussa, kun hän oli niin irrallaan kaikesta, mutta sittemmin olen alkanut nauttia hänenkin luvuistaan kovastikin. Muut sitten kiehtovat vaihtelevasti – välillä heillä on jotain kiinnostavaa meneillään ja välillä taas tulee sellaisia suvantovaiheita. Eräillä mitättömyyksillä tosin ei ole koskaan mitään kiinnostavia kuvioita, mutta en nyt mainitse ketään erityisesti, koska en itse asiassa edes muista kyseisten nobodyjen nimiä.

Lempikirjani on varmaankin Miekkamyrsky, koska
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Muuten ensimmäiset kirjat olivat parhaita, kun juoni ei ollut vielä levähtänyt niin pahasti. Korppien kestit jäi minulta jopa puoleksitoista kuukaudeksi kesken, mutta loppua kohti aloin taas innostua. Tällä hetkellä luen Lohikäärmetanssin ykkösnidettä ja olen taas aivan rakastunut tähän saagaan. Onhan tämä ylenpalttisesta monimutkaisuudestaan huolimatta aivan nerokas.

Olen muuten katsonut myös sitä tv-sarjaa (tai siis pelkän ykköskauden) ja tykkään kyllä siitäkin kovin. Kirjoja lukiessa ajattelinkin, että tästä saisi kyllä oivallisen tv-sarjan, koska hienoja kohtauksia ja draamaa todellakin piisaa. Toisaalta kirjan kerrontatapakin on jotenkin tv-sarjamainen; ei ole mitään yhtä suurta kaiken kattavaa juonta vaan kaikilla hahmoilla on omat kuvionsa. Game of Thrones on sitä paitsi toteutettu pirun hyvin. Ainakin ykköstuottis oli todella uskollinen alkuperäisteokselle. Se Tonks oli kyllä aika outo, mutta muuten henkilöt vastasivat mielikuviani yllättävän hyvin. Jaime esimerkiksi oli aivan prikulleen oikeanlainen. Toki jotkut näyttivät vähän erilaisilta kuin olin kuvitellut, mutta siihen tottui nopeasti eikä yhtäkään hahmoa ollut raiskattu samalla tavalla kuin esimerkiksi Potter-leffoissa.

Ei minulla muuta. Kunpa Martin vain saisi sarjansa joskus päätökseen.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2016, 04:48:47 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #41 : Heinäkuu 31, 2014, 23:17:03 »
Oh, olen niiin jäänyt koukkuun tähän sarjaan! Hahmoja on tosin vaan niin paljon, etten tahdo muistaa kuka on kuka, ja ärsyttää jos jossain kirjassa ei juuri siitä lempihahmosta kerrota tarpeeksi... lempihahmojani ovat Daenerys, Jon Snow ja tietysti Arya ^^ Tykkään niistä ihan mahdottomasti!

Olen lukenut kaikki suomennetut kirjat ja ajattelin kohta aloittaa sarjan alusta, kaikki suomennetut löytyy kirjahyllystä ja loputkin aion hankkia kunhan ilmestyvät.

Martinin tyyli kirjoittaa on niin korutonta ja suoraa, että sitä on mukava lukea. Vaikka kirjat ovatkin välillä todella raakoja tai seksuaalisia, niin tuntuu siltä että ne ovat realistisia. Martiniahan on kritisoitu hahmojensa tappamisesta, mutta toisaalta, se vaan koukuttaa lukiojoita kun he haluavat tietää, ketkä selviytyvät ja ketkä eivät. Myöskin hahmojen kuolema luo todellisuudentunnun - joissain kirjoissa vaan ei usko, että kukaan kuolee ja lukeminen on turvallista mutta samalla myös hieman tylsää. Olen itsekin miettinyt uskaltaisinko tappaa jonkun hahmoni novellistani, mutta.. rakastan hahmojani liikaa ;_;
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #42 : Marraskuu 04, 2014, 00:50:00 »
Tulenpa minäkin tänne nyt kommentoimaan muutamaa seikkaa, vaikka ajoitukseni ei olekaan ehkä paras mahdollinen - viimeisimmästä lukukerrastani on jo muutama vuosi ja olen itse asiassa ajatellut aloittaa sarjan lukemisen uudestaan tässä lähiaikoina. Noh, jos mielipiteet muuttuvat tai näkemykset terävöityvät, niin sittenhän voin tulla tänne uudestaan paikkailemaan puheitani :D

Lainaus käyttäjältä: Raparperi
Toisin kuin monet muut, minua eniten ärsyttävät omalla tavallaan Tyrion, Jon ja Daenerys. Kaikista kolmesta huokuu se, kuinka he ovat Martinin suosikkeja eivätkä koskaan kärsi kovin pahoja kolahduksia. Kaikille kolmelle tuntuu olevan varattu joku suuri kohtalo (tämä on nyt ihan heitto, mutta alusta asti olen arvellut Danyn päätyvän sarjan lopuksi rautavaltaistuimelle)

Se nyt olisi kaikista tympeintä, jos Jon ja Dany menisivät naimisiin ja hallitsisivat yhdessä Tyrionin touhutessa Kourana...

Lainaus
Nyt ultimate spoiler koskien Jonia:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lainaus käyttäjältä: Musta Koira
Tywinia on pakko vähän ihailla, joka johtuu oikeastaan yksinomaan siitä, että Charles Dance esittää häntä niin käsittämättömän hyvin. Tv-sarja siis todella on vähän vaikuttanut ajatuksiini hahmoista. Danaerys on yksi inhokeistani, taas samasta syystä, minkä edellinenkin kirjoittaja sanoi, eli hän näyttäisi olevan Martinin suuria suosikkeja. Inhottaa ajatella, että hänelle olisi varattu suuri kohtalo, kuten vähän pelkään. Pidin hänestä alussa, kun hän oli kovia kokenut, epävarma tyttö. Kun hänestä tuli k*sipää, joka odottaa kaikkien palvovat itseään, aloin vihata häntä. On otsaa kutsua muita vallananastajiksi, kun Targaryenit itse tulivat alkujaan vieraasta maasta anastamaan vallan Westerosin mahtisuvuilta!

En ole tv-sarjalle täysin lämmennyt - enkä itse asiassa aio katsoa sitä neloskautta pidemmälle, sillä pelkään tulevien kirjojen spoilaantumista  - mutta Charles Dance on ehdottomasti yksi parhaista asioista siinä. Monesti filmatisointien kohdalla hahmot jäävät kirjavastinparejaan ohuemmiksi, mutta tv-sarjan Tywinistä löytyy sellaista pelottavaa charmia ja läsnäoloa, että kirjaversiokin kalpenee hänen rinnallaan. Pahishahmoista myös Joffreyn ja Viserysin näyttelijät ovat erinomaisia.

Daenerysiin mä en puolestani ole yhtä ärsyyntynyt. Mä oon jo jonkin aikaa seuraillut Danyn touhuja sillä silmällä, että nostaako Targaryenien hulluus/verenhimoisuus hänessä päätään ja siihen ympättynä tuo suhteellisuudentajuttomuus vallananastajakysymyksessä on mielestäni plussa hänen hahmolleen. Että hän ei ole aivan nti Täydellinen (vaikka esimerkiksi Raparperin kommentit epäuskottavan nopeasta kehittymisestä avuttomasta tyttösestä suureksi johtajaksi ovat kyllä perusteltuja).

Lainaus
Olisi kiva nähdä tulevaisuudessa Theonin parempi puoli. En ole häntä minään inhottavana hahmona nähnytkään, mutta en ole erityisemmin pitänytkään hänestä. Se ei oikeastaan johdu hänen petoksestaan, niin ikävää kuin se olikin, sillä tavallaan olen myös sitä mieltä, että hän oli hieman väärinkohdeltu Starkien puolelta. En pitänyt hänestä siksi, että hän suhtautui niin välinpitämättömästi ja pilaillen vakaviinkin asioihin. Ehkä on vähän kliseistä, jos tällaisesta hahmosta kehkeytyisi katuva, peloton tekojensa sovittaja, mutta pitäisin siitä silti. Mielestäni hänen hahmonsa ansaitsisi jotain hyvääkin.

Noh, mä sanoisin, että aiemmin Theon oli hahmona inhottavahko. Ei minullekaan hänen petoksensa ollut ykkösasia, kun määritin suhtautumistani Theoniin, vaan se, että hän tuntui varsin epäempaattiselta (välillä suorastaan julmalta) ja öykkärimäiseltäkin luonteelta. Silti ADWD:n myötä aloin lämmetä Theonille ja toivon minäkin, että jotain hyvää olisi tulossa hänen tarinaansa.

Lainaus käyttäjältä: Kuupposen päivä
Jännitystaso nimittäin laskee kuin lehmän häntä, jos lukija arvaa päähenkilöiden kuitenkin porskuttavan hamaan tappiin asti, vaikka joutuisivat kuinka pahoihin tilanteisiin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Heh, saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta itselleni on taas tullut sellainen vaikutelma, että Martinin ultimate-päähenkilöt ovat kyllä aika hyvässä turvassa ainakin viimeisen kirjan viimeisille sivuille asti... 

Jos et ole lukenut vielä Lohikäärmetanssi kakkosta, niin älä lukaise spoileria alta :)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lainaus
Minusta sarjan suurin ja oikeastaan ainut heikkous piilee siinä, että hahmoja on aivan liikaa. Juonikaan ei oikein enää tahdo pysyä kasassa. Tuosta porukasta voisi karsia kevyesti puolet eikä mitään olennaista jäisi silti uupumaan; saaga olisi tällöin vain selkeämpi ja virtaviivaisempi kokonaisuus. Erityisesti sivuhenkilöitä on suorastaan hullun paljon, eikä näkökulmahahmojakaan minusta aivan noin paljon tarvittaisi.

Samaa mieltä.

Bongasin jostain päin nettiä listan (laitoin sen varmuudeksi spoileritageihin), josta yksinkertaisesti näkee, kuinka monta kappaletta kullakin tärkeimmällä suvulla on per kirja. Luvut eivät tunnetusti valehtele ja listasta ilmeneekin selvästi, kuinka ensimmäisen kirjan pääsuvun eli Starkien osuus on romahtanut sarjan edetessä ja muiden sukujen/yksittäisten hahmojen noussut, etenkin kahdessa viimeisessä opuksessa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #43 : Marraskuu 04, 2014, 18:29:43 »
Lainaus
Minusta sarjan suurin ja oikeastaan ainut heikkous piilee siinä, että hahmoja on aivan liikaa. Juonikaan ei oikein enää tahdo pysyä kasassa. Tuosta porukasta voisi karsia kevyesti puolet eikä mitään olennaista jäisi silti uupumaan; saaga olisi tällöin vain selkeämpi ja virtaviivaisempi kokonaisuus. Erityisesti sivuhenkilöitä on suorastaan hullun paljon, eikä näkökulmahahmojakaan minusta aivan noin paljon tarvittaisi.

Samaa mieltä.

Bongasin jostain päin nettiä listan (laitoin sen varmuudeksi spoileritageihin), josta yksinkertaisesti näkee, kuinka monta kappaletta kullakin tärkeimmällä suvulla on per kirja. Luvut eivät tunnetusti valehtele ja listasta ilmeneekin selvästi, kuinka ensimmäisen kirjan pääsuvun eli Starkien osuus on romahtanut sarjan edetessä ja muiden sukujen/yksittäisten hahmojen noussut, etenkin kahdessa viimeisessä opuksessa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Täysin samaa mieltä hahmojen määrästä. Sekin on varmaan yksi syy miksi tapahtumat tuntuvat lähes kaikkien kohdalla junnaavan paikallaan. Jos POV-hahmoja olisi vain 5-10, jouduttaisi se juontakin ihan eri tavalla kuin nyt kun niitä taitaa olla lähemmäs parikymmentä. Myös tapahtumapaikkoja alkaa olemaan niin paljon, että orientoituminen miljööseen kärsii. Alkuun kun oltiin vain Muurilla, Kuninkaansatamassa ja dothrakien mukana, oli niin sanotusti paljon helpompi pitää kaikki langat järjestyksessä oman päänsä sisällä. Nyt hypitään luvun verran Dornessa, luvun verran Rautasaarilla, Laaksossa, Muurilla, Muurin takana, Talvivaarassa, Braavosissa, Orjakauppiaanlahdella... Martin rikkoo tietoisesti fantasiagenren kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja, mutta vähempikin riittäisi. Haluan saada loput kirjat kauppoihin tällä vuosikymmenellä!
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #44 : Marraskuu 04, 2014, 21:09:55 »
(Fantasia)kirjallisuuden normeista ja säännöistä osa on ilman muuta aikansa eläneitä ja ovat vain odottaneet, että joku tekisi niistä selvää, mutta osa vakiintuneista käytännöistä on sellaisia hyvästä syystä. Kuten se, ettei tarinan punaisen langan pitäisi antaa hautaantua sivurönsyjen alle.

Martinille itselleen on varmaan ollut helpompaa käsitellä joitakin tapahtumia uusien näkökulmahenkilöiden kautta - ymmärtääkseni Dancen valmistumista viivästyttänyt meereeniläissolmu alkoi esimerkiksi aueta, kun hän lisäsi Barristanin näkkärien joukkoon - mutta lukijalle on tuskastuttavaa ja työlästä yrittää pysytellä yhä uusien ja uusien hahmojen perässä, joista osa lisäksi käy tarinassa suurin piirtein vain kääntymässä. Uudet hahmot vaativat minulta aina pientä totuttelua, joten entistä hankalammaksi menee, mikäli heitä käytetään uusien paikkojen tai vielä uusien sivujuonien esittelyyn. Esimerkiksi Feastissa tarinaan mukaan tullut Dorne oli minusta paikkana sinänsä mielenkiintoinen, ja Martellit tuntuivat tuovan lisää potkua valtaistuinpeliin, mutta koska juonikuvio käsiteltiin useiden uusien eri näkökulmahenkilöiden kautta, lopputulos jäi sekavaksi ja tämä lukija turhautuneeksi. Rautasaariin ja Greyjoyihin paneutumiseen mulla ei taasen riittänyt yksinkertaisesti enää energiaa.

Mielestäni Tulen ja jään laulun parhaita puolia on uskottava ja monipuolinen henkilökaarti, mutta vaikuttaa siltä, että kahden viime kirjan aikana Martin on alkanut luoda näkökulmahenkilöitä pikemminkin väliaikaisiksi kerronnallisiksi välineiksi kuin täysipainoisiksi hahmoiksi. Väistämättä sitä alkaa ajatella, että hän on tullut haukanneeksi liian suuren palan, kun kerta joutuu turvautumaan tuollaisiin temppuihin saadakseen tarinan etenemään - tai no, etenemään ja etenemään...

En halua olla pahanilmanlintu, mutta en jaksa uskoa sarjan valmistuvan vielä tällä vuosikymmenellä. Martinilla tuntuu nykyään menevän viitisen vuotta kirjojen välillä ja sarjaan on tulossa vielä ainakin kaksi, ehkä jopa kolmekin osaa.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #45 : Marraskuu 09, 2014, 14:24:21 »
Juu, Tulen ja Jään laulun realistinen luonne on vähän kaksiteräinen miekka; todellinen maailma on monisyinen ja täynnä väkeä & tapahtumia, joten myös Martinin maailman tekee elävän tuntuiseksi se, että eri hahmoja on paljon. MUTTA, lähes kaikki joiden kanssa olen asiasta keskustellut -olivat kuinka faneja tahansa- ovat sitä mieltä, että tarina on alkanut käydä vähän sekavaksi ja junnaavaksi lukuisten uusien hahmojen ja tapahtumien myötä.

Itselläni tahtoi joskus kyllä hermot pettää viimeistä ilmestynyttä kirjaa lukiessa, varsinkin kun tosiaan olisi pitänyt tehdä samalla opinnäytetyötä, ja lopputuloksena kahlasin kirjan mitenkuten läpi (nyt olenkin aloittanut sarjan uudelleen ja toivottavasti saan luettua sen rauhallisemmassa tahdissa uusia näkökulmia löytäen). Esim. Dorne kiristytti hermojani; vaikka se mustakin sinänsä on kiehtova paikka ja Martellit mielenkiintoisia tyyppejä, niin silti musta oli jotenkin liikaa, että Dorne yhtäkkiä pläjähti näyttämölle koko komeudessaan, kun aiemmissa osissa heidän roolinsa on ollut tosi pieni tai olematon. Ehkä jos Martin olisi vielä taitavampi kuin on, olisi tätä Dorne-juttuakin aloitettu avaamaan jo aiemmissa osissa. Siis niin, että dornelaisten kappaleita olisi ollut edes muutama aiemmin, vaikka pääpaino olisikin ollut muissa juonikuvioissa. Olisihan siinä silti ollut runsaan henkilögallerian ongelma, mutta ainakin mun olisi ollut jotenkin helpompaa sulatella koko Dorne-kuvio ja kiinnostua siitä, jos sitä olisi rakenneltu rauhassa ja sitä olisi saanut sulatella kauemmin.

Sitten on joukko muita hahmoja ja paikkoja, jotka ovat joko aivan uusia tai olleet aiemmin sivuosissa & jotka nyt ovat kasvattaneet merkitystään ja samalla nostattaneet hämmennystä lukijassa; mm. uusi Targaryen, Greyjoyt ja Laakson tyypit, sillä Laaksossakin alkaa varmaan tapahtua enemmän seuraavassa osassa. Samoin Martin on luvannut, että muurin takan tulee tapahtumaan entistä enemmän. Sitten on hirveä määrä pieniä sivujuonia, kuten esim. ne askeetikkouskovaiset uusine monoteistisine uskontoineen -vaikea mennä sanomaan, mitkä oikeasti ovat Martinin mielestä tärkeitä seikkoja ja mitkä vain täytettä. Välillä vaan jotenkin tuntuu, että koko juoni pursuilee hallitsemattomasti yli kuin pullataikina, ja se ydin jää sinne alle.

-Non unde possim sed unde volo-

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #46 : Marraskuu 10, 2014, 15:42:09 »
Täytyy tulla jatkamaan kun jäi pyörimään mieleen taas kaikki Tulen ja Jään lauluun liittyvä.

En ole tv-sarjalle täysin lämmennyt - enkä itse asiassa aio katsoa sitä neloskautta pidemmälle, sillä pelkään tulevien kirjojen spoilaantumista  - mutta Charles Dance on ehdottomasti yksi parhaista asioista siinä. Monesti filmatisointien kohdalla hahmot jäävät kirjavastinparejaan ohuemmiksi, mutta tv-sarjan Tywinistä löytyy sellaista pelottavaa charmia ja läsnäoloa, että kirjaversiokin kalpenee hänen rinnallaan.

Harvoin näin päin pääsee käymään, mutta mielestäni tv-sarjan Tywin on moniulotteisempi ja kiinnostavampi kuin kirjan -ihan Charles Dancen ansiosta. Dance on tuonut hahmoon ironiantajua ja tietynlaista leikittelevyyttä (paremman sanan puutteessa), jota kirja-Tywinissä ei ole. Ja kun pidän myös Aryasta, tykkäsin kovasti niistä Harrenhal -jaksoista, joissa nämä kaksi hahmoa kohtasivat, vaikkei sitä kirjoissa ollutkaan.

Lainaus
Daenerysiin mä en puolestani ole yhtä ärsyyntynyt. Mä oon jo jonkin aikaa seuraillut Danyn touhuja sillä silmällä, että nostaako Targaryenien hulluus/verenhimoisuus hänessä päätään ja siihen ympättynä tuo suhteellisuudentajuttomuus vallananastajakysymyksessä on mielestäni plussa hänen hahmolleen. Että hän ei ole aivan nti Täydellinen (vaikka esimerkiksi Raparperin kommentit epäuskottavan nopeasta kehittymisestä avuttomasta tyttösestä suureksi johtajaksi ovat kyllä perusteltuja).

Tiedän kyllä olevani vähän epäreilu Danyn hahmolle. Eihän hän tiedä Westerosista ja suvustaan muuta kuin sen, mitä Viserys ja Targaryenien hännystelijät ovat hänelle kertoneet -ja Viserys on varmasti pumpannut hänet täyteen vihaa "vallananastajia" kohtaan ja maalaillut kuvia siitä, kuinka Targaryeneilla on oikeus valtaan ja kuinka Westerosissa kaikki toivovat heidän vielä nousevan valtaistuimelle. Eli sinänsä kyllä ymmärrettävää. Koko viimeisen kirjan ajan toivoin Barristanin -tai edes jonkun- kertovan Danylle pari totuutta siitä, miten ja miksi vallankumous tapahtui, jotta voisi nähdä, kuinka hän reagoi tietoon. En ymmärrä, miksei Barristan yhtään ole selitellyt tapahtumia. "Suojellakseen" Danya ikävältä tiedolta vai? Tai vielä varmistaakseen, ettei Targaryenien hulluus piile Danyssa?

Sikäli olisi todella "hieno" veto, mikäli Martinilla olisi pokkaa suistaa Dany jossain vaiheessa kokonaan pimeälle puolelle Targaryenmaiseen hulluuteen, mutta en kyllä usko, että sitä tulee tapahtumaan. Martinista ei koskaan tiedä, mutta Dany todella vaikuttaa hänen suosikeiltaan. Juuri se "täydellisyys" mua hänessä ärsyttää; taidoton ja pennitön teinityttö saa hankittua tuosta noin vain armeijan ja vielä johtaa sitä menestyneesti (vaikka muuthan sitä armeijaa oikeastaan komentavat), kansakunnat polvistuvat hänen edessään ja tietysti hän on myös niin kaunis, että kaikki miehet rakastuvat häneen tai ainakin haluavat häntä. Niin, ja tätä 15-vuotiasta kutsutaan "äidiksi"... Myös aikamoista jeesustelua olen tunnistavinani hahmossa. Mutta joo, tuon hänen oikuttelevuutensa ja määräilynhalunsa voi nähdä myös merkkinä siitä, että Targaryenin veri se siellä nostaa päätään, ja sinänsä on tosiaan aika mielenkiintoista seurata hänen hahmonsa kehitystä...

Kuten jo mainitsin, useimmat hahmot ovat mulle ihan ok sarjassa. Toki tässäkin, niin kuin lähes kaikissa sarjoissa, monet näyttelijät ovat vanhempia kuin roolihahmonsa kirjoissa. Se luo aina jonkinmoista vääristymistä, mutta olkoon. Jos nyt joku hahmo pitäisi sanoa, joka on kokenut mielestäni vääryyttä tv-sarjassa, tulee kärkipäässä mieleen Robb Stark. Hän ei ole kirjoissakaan lemppari-Starkejani, joten sikäli mitään oikeusmurhaa ei ole mielestäni tapahtunut, mutta mielestäni hänet kuvataan epäonnistuneesti tv-sarjassa. En syytä tästä Richard Maddenia, vaan luulen ongelman lähtevän jo käsikirjoituksesta. Kirjoissahan Robb on siinä 15-v, ja koko ajan korostetaan, kuinka epävarma, hermostunut ja peloissaankin hän on tilanteessa, johon on joutunut. Hän toivoo, että isi tulisi kotiin kertomaan, mitä pitää tehdä, ja tukeutuu koko ajan äitinsä neuvoihin -Siis paljon uskottavampi 15-vuotias kuin telkkusarjassa nähtävä itsevarma ja ylimielinenkin Robb. Olkoonkin, että myös kirjassa Robb joutuu teeskentelemään ulospäin itsevarmaa. Minusta hienoa on ollut juuri se ristiriita hahmon oikeiden tunteiden ja ulospäin näkyvän käytöksen välillä, ja se on tehnyt hahmosta kiinnostavan. Tv-sarjassa tätä ei näy ja siksi täytyy sanoa, etten ole pystynyt tuntemaan hahmoa kohtaan oikein mitään, en edes Red Weddingissä. En pitänyt myöskään telkkusarjan Talisha-kuviosta, mielestäni se oli ihan liian kliseinen rakkaustarina alusta loppuun ja kaikilta osiltaan. Ymmärrän kyllä, että kirjan versio olisi ollut turhan monimutkainen sarjaan, mutta tuo oli silti aika huttua.

Jaa, nyt alkavat aivot olla ylikuumentuneet, joten parasta lopettaa tältä erää. Nyt kun taas luen kirjoja, saatan aina aika ajoin tulla tänne vaahtoamaan uusista aivoituksistani :P
-Non unde possim sed unde volo-

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #47 : Marraskuu 10, 2014, 16:54:35 »
Harvoin näin päin pääsee käymään, mutta mielestäni tv-sarjan Tywin on moniulotteisempi ja kiinnostavampi kuin kirjan -ihan Charles Dancen ansiosta. Dance on tuonut hahmoon ironiantajua ja tietynlaista leikittelevyyttä (paremman sanan puutteessa), jota kirja-Tywinissä ei ole. Ja kun pidän myös Aryasta, tykkäsin kovasti niistä Harrenhal -jaksoista, joissa nämä kaksi hahmoa kohtasivat, vaikkei sitä kirjoissa ollutkaan.

Joo, samaa mieltä :) Ainoa sellainen pikku purnaus liittyen tv-sarjan Harrenhall-kuvioon, että Tywinin ja Aryan juttutuokioita oli loppujen lopuksi ehkä hitusen liikaa - mutta kun ne olivat yleisesti ottaen niin onnistuneita kohtauksia, niin ymmärrän kyllä, että niitä haluttiin tehdä useampikin.

Lainaus
Koko viimeisen kirjan ajan toivoin Barristanin -tai edes jonkun- kertovan Danylle pari totuutta siitä, miten ja miksi vallankumous tapahtui, jotta voisi nähdä, kuinka hän reagoi tietoon. En ymmärrä, miksei Barristan yhtään ole selitellyt tapahtumia. "Suojellakseen" Danya ikävältä tiedolta vai? Tai vielä varmistaakseen, ettei Targaryenien hulluus piile Danyssa?

Mä en ehkä ole vielä saanut Barristanista hahmona niin hyvää otetta - joskin olen unohtanut kamalasti ADWD:sta - että osaisin kunnolla arvioida, miksi hän tekee joitain juttuja tai jättää tekemättä. Hänellä kuitenkin on huonoja kokemuksia hulluista Targaryeneista, joten sen puoleen on ehkä parempi katsoa kuin katua. Niin ikään hänen oma asemansa Danyn hovissa ei välttämättä vielä tunnu tarpeeksi vakiintuneelta/turvalliselta/tms. (etenkin kun ser Jorahkin sai kenkää, vaikka on ollut Danyn joukoissa alusta alkaen), että hän rohkenisi/pitäisi järkevänä läväyttää hiukan faktoja pöytään Danyn sukulaisista, kun ne faktat tosiaan ovat jotain ihan muuta kuin mitä Dany on koko pienen ikänsä uskonut.

Lainaus
Sikäli olisi todella "hieno" veto, mikäli Martinilla olisi pokkaa suistaa Dany jossain vaiheessa kokonaan pimeälle puolelle Targaryenmaiseen hulluuteen, mutta en kyllä usko, että sitä tulee tapahtumaan. Martinista ei koskaan tiedä, mutta Dany todella vaikuttaa hänen suosikeiltaan.

En minäkään voi siihen täysillä uskoa, mutta toivoisin kyllä sen tapahtuvan :D Joskaan en ole varma, kuinka hauskaa/kiinnostavaa luettavaa se olisi, sillä Cerseihän pimahti jossain määrin AFFC:ssa, mutta hänen kappaleensa olivat tavallaan aika rasittavia...

Dany ei kuitenkaan mun mielestäni vaikuta Martinin ultimate-suosikilta, vaan se paikka on varattu Tyrionille. Kääpiömme on toki huolellisesti rakennettu, moniulotteinen hahmo, mutta mä menetin ADWD:n myötä toivoani sen suhteen, että Martin kykenisi oikeasti tekemään mitään todella säväyttävää hänelle. Tyrion tuntuu pääsevän aina jaloilleen (ja uusi sutkaus valmiina huulillaan) - sinänsä hassua, että Tulen ja jään maailmassa Tyrion on periaatteessa yksi merkittävimmistä altavastaajista, mutta hahmona hänellä on kelpo juonihaarniska.

Lainaus
Kuten jo mainitsin, useimmat hahmot ovat mulle ihan ok sarjassa. Toki tässäkin, niin kuin lähes kaikissa sarjoissa, monet näyttelijät ovat vanhempia kuin roolihahmonsa kirjoissa. Se luo aina jonkinmoista vääristymistä, mutta olkoon. Jos nyt joku hahmo pitäisi sanoa, joka on kokenut mielestäni vääryyttä tv-sarjassa, tulee kärkipäässä mieleen Robb Stark.

No, sulla on se etu, että sä ehdit katsomaan tv-sarjaa ennen kirjoihin tarttumista! :) Mulle oli muodostunut kirjojen pohjalta niin selkeät mielikuvat, että on ollut välillä vaikeaa päästä niiden yli ja katsoa sarjaa sellaisenaan kuin se on. Hahmojen vanhentaminen tai erilaiset (lue: vääränlaiset :P) ulkomuodot ei loppupeleissä tuntuneet niin traagisilta kuin mitä aluksi pelkäsin, mutta kyllä mä aina jotain muuta purnattavaa keksin - esimerkiksi miten repliikit on lausuttu tai millaisilla tunnetiloilla asioihin on reagoitu... ;)

Mun väärinkohdeltujen hahmojen listani kärkipäässä on varmaan Pikkusormi - hänestä on tehty kliseisen pahiksen irvikuva pahaenteisine Batman-kuiskauksineen. En muista, että hänellä olisi ollut yhtään kohtausta, johon olisin voinut olla täysin tyytyväinen. Myöskään Tyrionin näyttelijän teatraalinen ulosanti ei miellytä mua, vaikka jonkinlaiset perusteet sille voi kyllä keksiä (Tyrionilla on niin huono itsetunto, että hän ei vain kykene olemaan oma itsensä ja vetää siksi kaiken aikaa show'ta). En pidä siitäkään, että Tyrionin särmiä ollaan hiottu pois.

Robbin hahmon kohtelusta / Robbin kirjahahmosta olen samoilla linjoilla, mutta itseäni eniten tv-sarjassa vaivasi tuon todella saippuaoopperamaisen ja vaivaannuttavan Robb/Talisa-romanssin ohella Catelynin kohtelu. Hänen näyttelijänsä oli mielestäni osaavampi ja karismaattisempi kuin Robbin tai Talisan (mikä näkyi selvästi esim. RW:ssä - Catelynin karmaiseva huuto siitä jäi päällimmäisenä mieleen), mutta hänen ruutuaikansa oli karsittu minimiin, repliikkejä ja ajatuksia annettu muille ja näin.

Lainaus
Nyt kun taas luen kirjoja, saatan aina aika ajoin tulla tänne vaahtoamaan uusista aivoituksistani :P

Hehe, itsekin aloitin eilen sarjan uudelleenlukemisen, joten saatan minäkin satunnaisesti piipahtaa :)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #48 : Marraskuu 10, 2014, 22:30:17 »
En ole tv-sarjalle täysin lämmennyt - enkä itse asiassa aio katsoa sitä neloskautta pidemmälle, sillä pelkään tulevien kirjojen spoilaantumista  - mutta Charles Dance on ehdottomasti yksi parhaista asioista siinä. Monesti filmatisointien kohdalla hahmot jäävät kirjavastinparejaan ohuemmiksi, mutta tv-sarjan Tywinistä löytyy sellaista pelottavaa charmia ja läsnäoloa, että kirjaversiokin kalpenee hänen rinnallaan. Pahishahmoista myös Joffreyn ja Viserysin näyttelijät ovat erinomaisia.

Dance on tosiaan aivan huikea ja minulle tulee hänen kylmänviileän mahtavasta ulosannistaan mieleen maailman eeppisimmän puheäänen omistava Sir Christopher Lee.

Minun on pakko mainita tv-sarjan onnistuneista hahmototeutuksista Roose Bolton. Kirjassa hänestä saa ainakin ulkonäön puolesta hieman erilaisen kuvan ja mm. iilimatojen sun muiden kanssa hänellä on aika mielenkiintoinen status, mutta Michael McElhattonin PUTIN-habitus toimii sarjassa järjettömän hyvin. Sopii hahmon tälle versioille loistavasti.

Sarja-Roose ei sinänsä pomppaa erityisesti esille Dancen Tywinin tavoin, mutta mielestäni hän tavoittaa sillä... no, Putin-habituksellaan jotain tosi hienoa Roosen hahmosta. Pidän onnistuneena ratkaisuna, ettei sarjan Roosesta lähdetty tekemään liian "sarjakuvamaista". Ramsay taas on onnistuneesti jo ulkoisesti aivan kahjon oloinen, Roosessa on sitä kylmää, julmaa viileyttä, mutta hänen ulkonäkönsä ei kuitenkaan huuda kieroutunutta julmuutta ja korkeita mulkerokertoimia.

Ja sanon sen vielä kerran: Roose Putin.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: George R.R. Martin: Tulen ja Jään laulu -sarja
« Vastaus #49 : Marraskuu 11, 2014, 10:53:05 »
Totta, Roose Bolton on myös erittäin onnistunut hahmo tv-sarjassa. Olet ihan oikeassa siinäkin, että tv-sovitus olisi pahimmillaan voinut olla sarjakuvamainen, mutta onneksi he päätyivät tyylikkäämpään ratkaisuun ja löysivät näyttelijän, joka osaa hoitaa hommansa :)

Heh, itse en ole toistaiseksi tullut verranneeksi häntä Putiniin, mutta tosiaan, kyllähän Michael McElhattonilta eittämättä löytyy tuota putinmaista kylmää viileyttä... (mä oon btw perinteisesti ajatellut Daniel Craigia Hollywoodin Putinina.... Putin on kaikkialla!)

Pidän paljon myös Briennen näyttelijästä (joskus hiukan pelkäsin, että hänestä tehtäisiin joku Xenan tapainen hahmo), mutta kokonaispisteitä laskee, että Briennestä on tehty odotettua väkivaltaisempi ja paatuneempi.

Niin ikään Varys rulettaa, hän on kuin suoraan kirjoista ulos astunut.

Ja kun ajattelee tällaisia onnistumisia, niin sitäkin oudommalta tuntuu ylilyönnit Pikkusormen kohdalla :/
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan