Kirjoittaja Aihe: Oopperat  (Luettu 6517 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Uine

  • Metsätähti
  • Hirnyrkki
    • Suomu.org
  • Tupa: Rohkelikko
Oopperat
« : Toukokuu 20, 2004, 20:58:30 »
Näin jonkin aikaa sitten elämäni ensimmäisen oopperan -Rossinin Matka Reimsiin -ja jäin koukkuun. Kaikki se ylilyövä dramatiikka, höpsö tilannekomiikka, vastustamaton voima. Nyt taustalla soi Phantom of the Operan tunnin mittainen kooste, ja musiikin sekä tarinan perusteella tahdon ehdottomasti nähdä myös tämän. Carmenkin vaikuttaa kiinnostavalta.

Nyt minua kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksianne, mielipiteitänne, ennakkoluulojanne oopperasta. Jos olette nähneet/kuulleet jonkin mielestänne hyvän, olisin otettu suosittelusta ja pienimuotoisesta referoinnista.

Ennen Matkaa Reimsiin ja Oopperan kummitusta(kirjaa, suosittelen) en tiennyt oopperasta juuri muuta, kuin miten ne sarjakuvissa esitetään -lähinnä kirkuviksi, lasia särkeviksi viikinkimatameiksi ja smokkeihin pukeutuneiksi Lavarotiksi(aku ankka all the way) lavalla rikkaan yleisön töllisteltävinä.

Pieni spoil.

Ilahduin Rossinin mielikuvituksellisista kuvioista. Lentävät hatut, sateenvarjot ja paavit pääsiäismunissa akrobatianumeroiden kera olivat aidosti viihdyttäviä koko kolmen tunnin ajan. En tosin juurikaan pitänyt näennäisen pääosan matamin äänestä, mutta oopperan päättävän naisen kirkas ja voimakas esitys korvasi senkin täysin.

Spoil ohi.

Muttaniin. Mielipiteitä, ajatuksia, keskustelua, jos sellainen suinkaan onnistuu.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Oopperat
« Vastaus #1 : Toukokuu 22, 2004, 13:16:51 »
Minä rakastan oopperaa. Minulla on onni olla sellaisen äidin lapsi, joka itse on lapsesta saakka käynyt opperassa (ja teatterissa ja baletissa ja konserteissa) ja joka siis luonnollisesti alkoi varsin varhaisessa vaiheessa kuljettaa minuakin erilaisissa esityksissä. Tosin varsinaiseen oopperaan pääsin vasta teini-iässä, mutta kiitos vanhempieni mittavan levy- ja videovalikoiman, monet oopperat olivat jo ennestään tuttuja. Silloin kun uusi kansallisooppera valmistui, äitini osti ensi-iltasarjalipun, ja sillä kävimme sitten vuorotellen katsomassa kaikkia ihanuuksia. Jako toimi yleensä niin, että minä sain käydä katsomassa kaikki klassikot, äitini taas modernimmat esitykset. Se oli juhlaa =)

Nykyään äidilläni on tiistaisarjalippu, ja aina silloin tällöin, kun ohjelmassa on jotain minuakin kiinnostavaa, hän kutsuu myös minut mukaansa ja maksaa lippuni (joo, olen hemmoteltu lellilapsi, tiedän). Viimeksi kävimme katsomassa Norman, joka oli aikasmoisen hieno, ja sitä ennen Turandotin, jonka näkemisestä livenä olin haaveillut varmaan kymmenen vuotta. Enkä pettynyt odotuksissani, se oli ihana. Seuraavan kerran päässen äidin peesiin joskus ensi syyskaudella, kun Rosenkavalier esitetään. Joy =)

Niin, niistä hyvistä oopperoista. Turandot on jostain syystä ehdoton suosikkini. Se kertoo Kiinan prinsessasta Turandotista, johon maastaan karkotetun mongolikuninkaan poika Calaf rakastuu palavasti. Turandot on paitsi ihmeen ihana ja kaunis, myös julma nainen, joka on määrännyt, että hänet saa puolisokseen se, joka osaa vastata oikein kolmeen hänen esittämäänsä arvoitukseen. Väärin vastanneelta katkaistaan kaula. (Ooopera alkaa siitä, että hoviherra ilmoittaa Pekingin kansalle persian prinssin epäonnistuneen vastaamisessa ja kansa alkaa odottaa kuun nousua ja teloitusta.) Ja tottakai Calaf menee paukuttamaan palatsin edessä riippuvaa kumistinta ja ilmoittautuu kokeeseen.


SPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILER



Luonnollisesti Calaf selviytyy kokeesta, jolloin Turandot alkaa ruikuttaa isälleen, ettei halua naimisiin ties minkä muukalaisen kanssa. Calaf jalona miehenä tarjoaa prinsessalle pakomahdollisuuden: jos Turandot ennen aamua saa hänen nimensä selville, hän painaa päänsä mestauspölkylle. Turandot hyväksyy sopimuksen, ja sitten alkaa kovaotteinen nimen selvitys, jonka kuluessa Calafin isä ja tämän uskollinen, Calafiin rakastunut orjatar Liu vangitaan ja Liuta kidutetaan, kunnes hän sieppaa vartijan tikarin ja tappaa sillä itsensä, ettei pettäisi Calafia. Calaf suuttuu, käy käsiksi Turandotiin ja suutelee tätä. Turandot tunnustaa pelänneensä Calafia alusta asti, koska näki tämän silmistä, että tämä tulisi voittamaan. Turandot kehottaa Calafia lähtemään ja viemään nimensä mennessään nyt kun tämä on voittanut ja tuhonnut prinsessan kunnian ja elämän. Calaf julistaa elämän alkavan vasta nyt ja kertoo nimensä. Samalla aurinko nousee. Turandot huudahtaa "tiedän nimesi, tiedän nimesi", ja kiiruhtaa keisarin ja hovin eteen kertomaan sen. Calaf seuraa allapäin, mutta Turandot julistaakin hoville "tiedän tämän muukalaisen nimen. Se on rakkaus!" ja kaikki ovat iloisia ja Turandot ja Calaf menevät naimisiin. Sen pituinen se.

SPOILER OHI


Toinen rakas ooppera on taikahuilu (mutta ei sellaisena modernisoituna versiona kuin sen Kansallisoopperassa näin). Se lienee varsin tunnettu, mutta referoinpa senkin lyhyesti: Yön kuningattaren palvelijatteret pelastavat prinssi Taminon lohikäärmeeltä ja antavat tälle tehtäväksi pelastaa kuningattaren tyttären Paminan Sarastron vallasta. Mukaansa Tamino saa kuningattaren linnunpyydystäjän Papagenon ja avukseen taikahuilun, joka lumoaa kenet tahansa. Papagenolle taas annetaan lumottu kellopeli.

SPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILERSPOILER

Parivaljakko suunnistaa Sarastron linnaan, missä käy ilmi, ettei Sarastro itse asiassa ole mikään pahis. Hän johtaa veljeskuntaa, jonka ihanteita ovat rakkaus, rohkeus ja puhdassydämisyys. Tamino ja Papageno alistetaan kolmeen kokeeseen, jotta heistä voisi tulla arvollisia veljeskunnan jäsenyyteen ja he voisivat saada Paminan ja Papagenolle luvatun Papagenan puolisoikseen. Yön kuningatar yrittää kuitenkin sotkea suunnitelmat, lähettää palvelijansa häiritsemään Tamonio ja papagenoa ja vierailee itse tyttärensä luona antaen tälle tikarin ja uhaten hylätä tämän, ellei tikari päädy Sarastron (joka muuten on Paminan isä) sydämeen. Pamina harkitsee jo tappavansa itsensä tikarilla, koska äitiongelmansa lisäksi uskoo, ettei Tamino rakasta häntä. Kolme enkelipoikaa kuitenkin estää aikeen, ja Pamina liittyy Taminon seuraan viimeisessä kokeessa, jonka he tietysti läpäisevät hienosti. Sillä aikaa Yön kuningatar yhdessä Paminaa himoitsevan Sarastron palvelijan Monostatoksen kanssa suunnittelee hyökkäystä Sarastron linnaan, mutta hyökkäys torjutaan ja pimeän voimat kukistuvat. Tamino ja Pamina menevät naimisiin ja alkavat hallita Sarastron valtakuntaa. Niin ja Papageno saa jo aikaisemmin Papagenansa yritettyään ensin itsemurhaa hirttäytymällä, mitä kekseyttämään ilmaantuivat samat enkelipojut kuin Paminankin tapauksessa.
Constantem decorat honor

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #2 : Toukokuu 24, 2004, 00:21:19 »
Itse pidän suuresti Wagnerin oopperoista. Niissä on jotain suurta ja mahtavaa, mutta myösa herkkyyttä ja kauneutta. Pidän myös siitä, että Wagnerin myöhemmissä oopperoissa juoni eteenee jatkuvasti eteenpäin.

Wagnerin Nibelungin sormuksen olen nähnyt kokonaan(kaikki 4 osaa Reininkulta, Valkyyria, Siegfrid ja Jumalten tuho) Kansallisoopperassa. Oli aivan mahtava elämys. Näkisin ne uusintana milloin vain. Haluaisin nähdä livenä myös muut Wagnerin oopperat. Olen nähnyt myös Mozartin Ryöstö Seraljista Kansallisoopperassa.

Reininkulta minulla on CD:llä ja jo edeltä mainittu Matka Reimssiin(ei ole Wagneria) minulla on videolla. Pidän ehdottomasti enemmän Wagnerista. Wagnerissa on jotain sellaista mitä muissa ei ole. Se on niin jotain muuta. Onhan Matka Reimssiin hieno, mutta ei se yllä samalle tasolle. Se, että Wagner tekee 16 tuntia kestävän neljän oopperan sarjan, jonka aikana 12 vuotias poika ei ehdi kyllästyä kertkaakaan on jo ihme. Nyt kolme vuotta myöhemmin Mozartia katsomassa myönnän, että kyllästyin.

Suosittelen Wagneria kaikille oopperan ystäville. Se saattaa olla erillaista kuin Mozart ja Verdi, mutta en usko, että petytte.
-

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Oopperat
« Vastaus #3 : Toukokuu 25, 2004, 10:42:46 »
Juup, Ring on hieno oopperasarja, pidin siitä itsekin kovasti aikoinaan - varsinkin Valkyriasta. Wagnerin Lohengrin on myös hieno, mutta Tristan ja Isolde on kuulemma jo aikasmoisen pitkäveteinen. Mamini kertoi, että kun hän aikoinaan oli isänsä kanssa katsomassa sitä, he ennen viimeisen näytöksen alkua katsoivat toisiinsa, nousivat sanaakaan sanomatta ja poistuivat oopperasta. Kumpikaan ei kuulemma jaksanut katsoa, kuinka rakastavaiset tekevät kuolemaa tunnin verran =)

Wagnerin musiikki oli muuten tiettävästi myös Hitlerin suosiossa. Se kun on niin perin saksalaista ;)
Constantem decorat honor

Poissa Yono

  • Tangokuningatar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Oopperat
« Vastaus #4 : Elokuu 29, 2004, 12:53:43 »
Oopperat jyrää. Pieni kysymys: Kuka kävi Savonlinnan Oopperajuhlilla tänä vuonna ja näki Latvialaisen Kasallisoopperan? Minä näin molemmat esitykset. Hienoja laulajia todella, vaikkakin hieman tyhjiä oopperoita.

Savonlinnan Oopperajuhlat: hyvä paikka bongata julkkiksia. Yhdessä illassa niitä kerääntyi Jari Tervo, Tasavallan presidentti puolisoineen ja Uosukainen.

Riio-Kola

  • Ankeuttaja
Oopperat
« Vastaus #5 : Tammikuu 05, 2005, 19:07:16 »
Nostetaanpa tästä topic ylös ja heitetäänpä teille oopperan/baletin ystäville visainen kysymys. Eli mitäs oopperoita/baletteja kannattaisi nyt tammi/helmikuussa käydä katsomassa, siis mitä helsingissä pyörii? En ole koskaan käynyt oopperassa, mutta jonkin verran on alkanut kiinnostaa ja samalla sain hyvän tekosyyn koulutehtävän myötä, jossa pitää käydä jossain kulttuuritapahtumassa tai näyttelyssä.

Mara

  • Ankeuttaja
Re: Oopperat
« Vastaus #6 : Tammikuu 05, 2005, 21:45:26 »
Lainaus käyttäjältä: "Psyche"
Näin jonkin aikaa sitten elämäni ensimmäisen oopperan -Rossinin Matka Reimsiin -ja jäin koukkuun. Kaikki se ylilyövä dramatiikka, höpsö tilannekomiikka, vastustamaton voima. Nyt taustalla soi Phantom of the Operan tunnin mittainen kooste, ja musiikin sekä tarinan perusteella tahdon ehdottomasti nähdä myös tämän. Carmenkin vaikuttaa kiinnostavalta.


Luokitellaanko Phantom of the Opera oopperaksi? Minusta se on enemmänkin musikaali kuin ooppera ja kaikki allahan lukee "menestys musikaali"jne...
Mutta asiaan...Minä pidän joistakin oopperoista mm. La Traviata jonka näin Roomassa 1½vuotta sitten. Ooppera laulajista Karita Mattila ja Tarja Turunen :) koskettavat eniten onhan muitakin hyviä, mutta nuo ovat läheisimpiä.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Re: Oopperat
« Vastaus #7 : Tammikuu 06, 2005, 13:37:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Psyche"
Näin jonkin aikaa sitten elämäni ensimmäisen oopperan -Rossinin Matka Reimsiin -ja jäin koukkuun. Kaikki se ylilyövä dramatiikka, höpsö tilannekomiikka, vastustamaton voima.


Kyllä, kyllä, kyllä. Näin tuon oopperan ja ihastuin. Höpsö tilannekomiikka juuri teki sen niin hauskaksi. Sitten pieni mystiikka, joka on kaikissa oopperoissa. Ylilyövä. Juuri oikea sana kuvaamaan sitä.

Yleensä käyn oopperoissa, koska luokkani myy niihin lippuja. Pidän oopperoista. Kaikissa on pientä mystiikkaa, ja yllättäviä tilanteita. Ylilyövyys. Asioiden paljous. Pitäisi olla useampia silmiä, jotta näkisi kaiken. Niissä on aitoutta, jota elokuvissa ei ole. (Kenties sen takia, koska se tapahtuu oikeasti, silmien edessä. Ei tietokonetta, ei mitään liian teknistä. Vain vähän naruja. Ja jotain muuta, mitä en tiedä.)

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #8 : Tammikuu 06, 2005, 14:06:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Riio-Kola"
Nostetaanpa tästä topic ylös ja heitetäänpä teille oopperan/baletin ystäville visainen kysymys. Eli mitäs oopperoita/baletteja kannattaisi nyt tammi/helmikuussa käydä katsomassa, siis mitä helsingissä pyörii? En ole koskaan käynyt oopperassa, mutta jonkin verran on alkanut kiinnostaa ja samalla sain hyvän tekosyyn koulutehtävän myötä, jossa pitää käydä jossain kulttuuritapahtumassa tai näyttelyssä.


Näin ulkomuistista sanoisin, että keväällä tulee ensi-iltaan Richard Wagnerin Parsifal. Itse olen kuullut siitä vain pätkiä, mutta ne ovat olleet upeita. Lisäksi Wagnerilla on taito tehdä oopperoita, jotka eivät pitkästytä. Jos haluat niin kannattaa mennä kysymään kansallisoopperasta. Lippuja kai myy myös lippupalvelu.
*menee tarkistamaan*
Ei vaan lippuja myy lippupiste ja oopperan lipunmyynti. Liput maksavat 18e-80e. Halvimmiltakin paikoilta kyllä varmasti pystyy nauttimaan esityksestä, mutta suosittelen toisiksi halvimpia(jos on varaa), vaikka ovatkin jo 32e.

Tutustupa seuraaviin linkkeihin:
Oopperan liput
Tietoa Parsifalista

Kansallisoopperan sivuilla löytyy myös muita oopperoita, mikäli Parsifal ei kiinnosta. Parsifalhan on melko pitkä ooppera. Muistaakseni 4-5h. Siinä on kaksi väliaikaa: (Luulisin) 30min ja 45min. Kuten kuitenkin jo sanoinkin, Wagner osaa tehdä oopperoita jotka eivät pitkästytä. Itse en pitkästynyt kertaakaan katsoessaan hänen 16 tuntia kestävää Ringiä.
-

Poissa Flamelion

  • väsy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Oopperat
« Vastaus #9 : Tammikuu 07, 2005, 20:48:44 »
Olen käynyt äitini kanssa kahdesti oopperassa. Toinen oli Sevillan parturi, ja toisen nimeä en muista, koska se oli todella tylsä. Mutta siitä Sevillan parturista : Se oli hauska. Siinä sai kyllä nauraa. Hykertelin koko ajan ja (asiasta toiseen, kröhömm..) söin amerikan pastilleja *Nam!*  Se oli siis hupaisa komedia. Näyttelijät taisivat olla venäläisiä, ranskalaisia..En enää muista sitäkään. Mutta silloin kun he yrittivät puhua suomea, minulla lensi pastillit lattialle :D Näyttelijät eivät olisi voineet olla parempia. He tosissaan eläytyivät siihen mitä tekivät. En oikein muista juonen kulkuakaa, mutta eipä minun tarvitse ainakaan spoilta mitään ;)
Monkey see, monkey do

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Oopperat
« Vastaus #10 : Tammikuu 08, 2005, 00:37:42 »
Olen käynyt peräti kerran oopperassa, se oli jokin musiikkiopiston järjestämä reissu. Olin silloin 12-vuotias, jolloin minulla oli ennakkoluuloja mm. hevimetallia kohtaan enkä kuunnellut klassista muuten vain kotona. Kävimme katsomassa Verdin La Traviata -oopperan, varmaankin Tampereella. Kyllähän sen näin yli neljän vuoden jälkeen mietittynä varmasti oli hieno kokemus. Itse oopperasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että se oli pitkä ja naisilla oli kauniita asuja.

Joskus voisin taas mennä katsomaan oopperaa. Vaikka sitten Wagneria :)

Poissa neidor

  • Xena
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pakeha (aroha) Maori
    • KC
Oopperat
« Vastaus #11 : Tammikuu 08, 2005, 14:06:52 »
Ensimmäinen oopperani oli La Traviata, mutta kovin huonosti toteutettu. Päätin silti vielä antaa oopperalle mahdollisuuden. Nyt on jo puolitoista vuotta vierähtänyt viime oopperakäynnistäni (Rigoletto, Savonlinnassa). Ehkäpä tänä vuonna jälleen? Olen myös nähnyt mm. Taikahuilun. La Traviatan taisin nähdä siinä kymmenvuotiaana.

Onko teille koskaan käynyt niin, että oopperaa katsoessanne, joku veiressä on kaivanut karkkipussin esiin? Hirvittävä rapina. Sen jälkeen joku folioon kääritty voileipä. Ooppera! Jotain rajaa...

Oopperassa viehättää ehkä eniten se mahtipontisuus. Ja antaahan se tietynlaista ajankuvaa. Myös hyvin tehty ooppera, missä puvut on harkittu, lavasteet hieno ja näyttelijät osaavat työntä on jopa mielenkiinnottomalla juonella katsomisen arvoinen.

Välillä kyllä säälittää kovatikin naisnäyttelijät, kun miehiltä lentää laulaessa niin kovasti sitä sylkeä suusta. Rigoletossa, kun isän ja tyttären kasvot ovat hyvin lähekkäin ja Rigoletto laulaa niin näki, kuinka se nainen sävähti aina, kun mies lauloi s-kirjaimen xP

Suosittelen oopperaa kaikille lämpimästi.
Colombia = You'll come for the enticing beauty of the Caribbean Sea. You'll stay because you've been kidnapped and locked in the trunk of a Dodge Dart.

Patja

  • Ankeuttaja
Oopperat
« Vastaus #12 : Marraskuu 18, 2005, 11:48:20 »
Ah, ooppera! Olen oikeastaan täysi nyypiö oopperan maailmassa, sillä olen harrastanut oopperamusiikin kuuntelua vasta viime talvesta saakka, jolloin kävin katsomassa Stadian esityksen Figaron häistä. Sitä ennen olin lähinnä toisinaan vilkuillut joitain televisioituja esityksiä kotisohvalta käsin; ensimmäinen, joka on jäänyt mieleen, oli Verdin Macbeth jonakin puolimodernina toteutuksena.

Suosikkioopperani on juuri em. Figaron häät, jonka toteutusta Suomen Kansallisoopperassa (kevät 2006) odotan innolla. Olen kuunnellut Figaron häitä ainakin neljältä eri levytykseltä, olen katsonut sen kahdelta eri DVD:ltä (suosittelen lämpimästi Harnoncourtin johtamaa versiota Zürichistä) sekä livenä Stadian molemmat miehitykset. Meinasimme myöskin lähteä MC Puuhdon kanssa käymään Rooman Teatro Dell'Operassa katsomassa heidän toteutuksensa, mutta raha-asiat tulivat esteeksi.

Suomen Kansallisoopperassa olen käynyt katsomassa Mussorgskin Boris Godunovin, Puccinin Toscan ja Turandotin sekä Rossinin Sevillan parturin. Tällä kaudella olisi tarkoitus käydä vielä ainakin Ruusuritari (R. Strauss), Taikahuilu, Figaron häät ja Ryöstö seraljista (kaikki Mozartia). Figaron häiden merkeissä juhlitaan myös syntymäpäivieni aattoa.

Levyltä olen kuunnellut melko paljon myös Mozartin Mitridatea, Händelin Rinaldoa ja Radamistoa sekä Mozartin Don Giovannia, jonka kuuleman mukaan pitäisi tulla SKO:n ohjelmistoon syksyllä '06. Erityisesti Radamiston muutamat aariat ovat vieneet sydämeni, ja Mitridatesta innostuin Elina Garancan laulettuaan konsertissa resitatiivin ja aarian "Ah, giacchè son tradito... Son reo; l'error confesso". Kyllä 15-vuotias teini selvästi voi osata säveltää hyvää musiikkia.

Laulajista kenties suurimman vaikutuksen ovat tehneet Cecilia Bartoli, Edita Gruberova (joka tosin kuulosti erään levytyksen Yön kuningattarena melko kamalalta), Monika Frimmer ja Liliana Nikiteanu, joka on myöskin Figaron häiden, Don Giovannin ja Così fan tutten DVD-toteutuksissa aivan omaa luokkaansa.

Oopperasäveltäjistä suosikkilistallani ehdottomana ykkösenä seikkailee Mozart, joka on ihanan kotonaan niin serian kuin buffankin maailmassa. Hänen vanavedessään seuraa Händel, jonka muutamatkin aariat ovat saaneet minut vuodattamaan liikutuksen kyyneliä. Vielä, kun olisi elänyt aikana, jolloin olisi saattanut kuulla Nicolinon tai Senesinon laulavan niitä! Tai Händelia tai ei, jos vain jotenkin saisin kuulla Farinellin laulavan ihan mitä hyvänsä, olisin valmis tekemään melko paljon.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #13 : Marraskuu 19, 2005, 23:09:03 »
krum the kummitus, olen itekkin nähnyt nibelungin sormuksen kaikki 4 oopperaa,Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho, ne ovat oikeasti maailman parhaat oopperat! Kun Alberich varastaa kullan, se on todella mahtava kohtaus ja muutkin kohdat. Aivan täydellisiä ja loistavia! pitäisi tehdä oma topik, oon tehny jo wagnerista topikin, eli voit kirjotella sinne,Wagner on suosikkisäveltäjänikin! Nibelungin sormus on siis niin loistava, seuraavaksi paras oopperasäveltäjä on mielestäni Mozart, olen nähnyt hänen oopperoistaan Taikahuilun, Don giovannin ja Figaron häät, erityisesti  Don Giovannin samppanja-aaria on niin hauska :P

// Ai niin, ja mullakin on CD:llä Nibelungin sormus.

// Pikku korjaus, krum, Nibelungin sormus kestää minun tietojeni mukaan 19 tuntia, reininkulta 2,5, valkyyria 5, siegfried 5,5 ja jumalten tuho 6.
Seuraavaksi seuraa Nibelungin sormuksen reininkullan juonta, teksti spoilaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Richard Wagner käyttää oopperoissaan johtoaiheita, eli motiiveja, omat melodiansa,esineillä ja olennoilla on omat motiivinsa, kuten tässä oopperassa esimerkiksi kullalla, Logella ja Valhallalla.Oopperoiden hahmoja ovat muun muassa Siegfried, Siegmundin ja Sieglinden poika, Alberich, kääpiö, joka varastaa Reininkullan ja takoo siitä sormuksen, 3 Reinintytärtä Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde, Mime, Alberichin veli, Wotan, jumalista mahtavin, Siegmund, Wotanin poika, Siegfriedin isä, ihminen, Sieglinde, Siegfriedin äiti, Siegmundin sisko ja samalla vaimo, Loge, tulen jumala, Donner, ukkosen jumala, Fricka, avioliiton jumalatar, Wotanin puoliso, Froh, kevään jumala, Freia, kauneuden jumalatar, Brynnhilde, yksi Wotanin valkyyrioista, Siegfriedin rakastettu, Fafner, jättiläinen, joka rakentaa veljensä Fasoltin kanssa Valhallan jumalille asuinpaikaksi, Fasolt, Fafnerin veli.



Reininkulta

Reininkulta on Richard Wagnerin ooppera ja Nibelungin sormuksen ensimmäinen osa. Se sai ensiesityksensä Münchenissä 1869. 1.kohtaus:
Syvällä rotkossa Rein-joessa Reinintyttäret Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde, vartioivat kultahippua, Reininkultaa. Kun kulta kimaltelee, kuullaan kullan motiivi. Nibelungkääpiö Alberich tulee paikalle ja rakastuu heihin palavasti, Reinintyttäret kehottavat häntä leikkimään ja nauramaan heidän kanssaan, hän aikoo ottaa Reinintyttäriä kiinni, mutta on liian hidas, he kiusoittelevat leikkisästi Alberichia, silloin Alberich huomaa Reininkullan kimalluksen kalliolta ja kysyy, mitä kimallus on. Tyttäret kertovat hänelle hyvin arvokkaasta Reininkullasta, ja he kertovat, että vain se joka kiroaisi rakkauden, voisi tehdä siitä sormuksen, jolla hallita maailmaa, mutta he uskovat, että kukaan ei voisi elää ilman rakkautta, joten he sanovat, että kukaan ei tekisi sitä. He kehottavat Alberichia leikkimaan ja nauramaan kullalla heidän kanssaan, niin Alberich tekeekin, mutta on suuttunut tyttärien kiusoittelusta ja kiroaa rakkauden ja varastaa kullan.

2.kohtaus: Ylijumala Wotan on luvannut Fafner ja Fasolt-jättiläisille Freian, kauneuden jumalattaren, palkkioksi siitä, että he rakentavat jumalille asuinpaikaksi linnan, linna on nyt valmis ja jättiläiset vaativat palkkiotaan. Wotan sanoo heille, että ei ollut tosissaan aikonut antaa Freiaa ja että heidän pitäisi vaatia toinen palkkio. Jumalat tarvitsevat Freiaa, koska hän kasvattaa puutarhassaan kultaisia omenoita, jotka antavat jumalille heidän ikuisen nuoruutensa. Ei Freiaa, ei omenoita. Jättiläiset eivät suostu ja Wotan odottaa hermostuksissaan ystäväänsä, ovelaa tulen jumala Logea, joka ehkä keksisi keinon. Loge saapuu ja kuullaan Logen motiivi. Loge kertoo, että Alberich on varastanut Reininkullan ja on tehnyt siitä Nibelungin sormuksen, jolla hallita maailmaa. Jättiläiset suostuvat, että sormus olisi heidän palkkionsa, vaikka Loge sanoo, että se pitäisi palauttaa Reinintyttärille. Jättiläiset ottavat kuitenkin Freian pantiksi siksi aikaa, vaikka Donner ja Froh, Freian veljet, koettavat estellä. Wotan ja Loge lähtevät kohti kääpiöiden valtakuntaa, Nibelheimiä.



3.kohtaus: Nibelheimissä, maan alla, nibelungkääpiöt kaivavat kultahippuja Alberichille, kuten ovat tehneet vuosien ajan, Alberich orjuuttaa heitä ruoska viuhuen. Hän pakottaa veljensä Mimen tekemään taikakypärän, Tarnhelmin. Mime ei uskalla vastustaa veljeään ja Alberich laitettuaan kypärän päähänsä (joka muuttaa näkymättömäksi, miksi tahansa olennoksi, tai siirtää toiseen paikkaan) pieksee näkymättömänä Mimen. Wotan ja Loge saapuvat paikalle ja lupaavat Mimelle, että he vapauttavat nibelungit orjuudesta. Alberich näyttää jumalille kultahippuröykkiönsä ja kuullaan toinen kullan motiivi. Loge kysyy, voisiko hän muuttaa itsensä taikakypäränsä avulla joksikin suureksi. Alberich muuttaa itsensä lohikäärmeeksi ja kuullaan ihastuttava lohikäärmee motiivi ja Loge pelästyy tätä. Sitten he kysyvät, voisiko hän muuttaa itsensä joksikin pieneksi, jolla paeta vihollisia pakoon. Alberich muuntautuu nyt rupikonnaksi, Wotan vangitsee Alberichin jalkansa alle ja he vetävät kypärän Alberichin päästä ja vievät lyödyn kääpiön maanpinnalle.

4.kohtaus: Loge ja Wotan ottavat Alberichilta kultahippu-aarteen, (jonka Alberich saa Siegfriedissä takaisin)sormuksen ja kypärän ja päästävät tämän sitten menemään. Alberich kiroaa raivoissaan sormuksen. Jumalat palaavat linnoituksensa eteen ja jättiläiset suostuvat aarteeseen Freiaa vastaan vain, jos se yltää hänen pituuteensa, kulta kasataan Freian eteen, Fafner näkee vielä häivähdyksen Freian hiuksesta, Tarnhelm-kypärän on ne verhottava, vielä hänen silmänsä katse näkyy, sormuksen on se tukittava. Wotan ei suostu antamaan kuitenkaan sormusta, eikä palauttamaan sitä Reinintyttärillekään. Alkuäiti Erda saapuu paikalle ja varoittaa Wotania, että kirottu sormus toisi tuhon jumalille, Wotan suostuu antamaan lopulta sormuksen. Jättiläiset alkavat kiistellä sormuksesta, lopulta Fafner iskee Fasoltin kuoliaaksi ja lähtee sormus, kulta ja taikakypärä mukanaan. Alberichin kirous on näyttänyt järkyttävän voimansa. Freia on nyt vapaa, ja Wotan antaa jättiläisten rakentamalle linnoitukselle nimen Valhalla. Donner luo sateenkaarisillan, jota pitkin jumalat astelevat Valhallaan. Reinintyttärien valitus kultansa perään kuuluu vaimeana.

// Villi Lohi muokkasi monta viestiä yhteen ja haluaa muistuttaa, että me emme floodaa, emme edes pitkien viestien uhalla. Muokkaa-nappi on sitä varten, että omia viestejään voi muuttaa myöhemminkin, jos asioita tulee lisää mieleen :)
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

LadyPuppeteer

  • Ankeuttaja
Oopperat
« Vastaus #14 : Marraskuu 22, 2005, 21:09:43 »
-Saatan spoilailla tässä-

Oopperan kummituksen musiikki on upeaa, mutten ole lukenut kirjaa tai elokuvaa nähnyt. Haluaisin kyllä, pitääpi ottaa selvää ^^

Onko kukaan kuunnellut Which Witchiä (noitaoopperaa)? Erittäin kaunista musiikkia, etten sanoisi ^^ Koko CD:lle sisältyy tarina papista, joka ei tietenkään keskiajan lain mukaan saa mennä naimisiin, mutta rakastuu erääseen naiseen ja heille syntyy romanssi. Naista syytetään sitten noituudesta ja papin lumoamisesta. No, roviolle päätyy lopussa :3
 En kuitenkaan olisi uskonut, että oopperan saa noinkin kauniiseen muotoon väännettyä.

Oopperoita en ole ikinä nähnyt, mutta se olisi hienoa ^_^ Hehee, sitten kun löydän sen oman Aramikseni, hän saa viedä minut oopperaan..

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #15 : Marraskuu 23, 2005, 15:29:43 »
Ensimmäisen virallisen oopperani näin reilu kuukausi sitten, kun kävin katsomassa Rossinin Sevillan parturin. Oli oikein mukava kokemus ja jäi sellainen mukava oopperafiilis :) Sevillan parturi oli ensikertalaiselle suht kepeä ja tarpeeksi humoristinen, että sen jaksoi katsoa kokonaan alusta loppuun.

Ennen olin kamalan ennakkoluuloinen oopperoiden suhteen ja nuorempana en olisi varmaan suostunut menemään maksustakaan. Mutta kyllä se kummasti muuttuu mieli iän myötä.

Musiikillisesti oopperat ovat niin upeita, että jaksaisin oikeassa mielentilassa kuunnella sellaista tuntikaupalla^^ Mutta kyllä oopperassa kaikki ne lavasteet, puvustukset ja muut ovat myös osa näytöstä.

Meillä on kotona dvd:llä sekä La Traviata että Rigoletto. Pitäisi katsoa molemmat jossain välissä, kunhan vain ehtisi. Pitkään ollut jo tarkoituksena.

Phantom of the Operasta oli jotain puhetta, mutta ei se kyllä minustakaan ole mikään ooppera... Musikaali se enemmän on. Ainakin siitä tehty elokuva on musikaali.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #16 : Marraskuu 24, 2005, 19:15:16 »
Edelleen Richard Wagner topikkini avoinna tuolla, jossa voitte jutella hänen töistään, nyt olen nähnyt hänen Nibelungin sormuksensa lisäksi hänen 1.sinfoniansa C-duurissa, oli mahtava, tosin ei niin mahtava kuin nibelung, mutta hyvin nautittava teos.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #17 : Joulukuu 13, 2005, 22:29:18 »
Juu, Richard Wagnerin oopperathan ovat tosiaan jättimäisiä, mutta niin kuin jo sanottiin, ne eivät kyllästytä, 19-tuntinen Nibelungin sormus ei pitkästyttänyt minuakaan missään vaiheessa, se onkin suosikkiteokseni hänen tekemistään ja kaikista maailman oopperoista. Hänen oopperoistaan olen niin kuin edellä mainittu nähnyt kokonaan Nibelungin sormuksen ( Kaikki 4 osaa Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho) sekä hänen viimeisen oopperansa Parsifalin. Richard Wagner on jumala! Lempisäveltäjäni totta tosiaan! Nibelungin sormuksesta mielestäni paras osa on Reininkulta, toiseksi Siegfried, kolmanneksi Jumalten tuho ja neljäntenä Valkyyria. Nibelungin sormuksen kävin katsomassa ensimmäisen kerran vuonna 2000 sen tullessa ensimmäisen kerran kokonaisuutena Suomeen, olin täysin sen lumoissa, loistavaa! Myähemmin vuonna 2004 katsoin sen toistamiseen ja oli yhä yhtä loistava, samana vuonna katsoin myös Parsifalin, joka sekin oli hieno. Olipa siinä mulla pälätystä, mutta ne ovat niin loistavia oopperoita, että innostun helposti XD Niin tässä hieman hänen kaikkien oopperoidensa kestoa, ne joita en tiedä, olen laittanut kysymysmerkin, arvatkaapa kuinka iso homma noiden tekemisessä on?!

Oopperat ovat tekojärjestyksessä, Wagnerhan teki 13 oopperaa ( Keijukaiset, Lemmenkielto, Rienzi, Lentävä Hollantilainen, Tannhäuser, Lohengrin, Tristan ja isolde, Nurnbergin mestarilaulajat, kuuluisin teos Nibelungin sormus oopperasarja, jonka oopperathan ovat Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho,Nibelungin sormuksen jälkeen hän teki vielä Parsifal-oopperan). Tässä nyt oopperoiden kestoa.

1. Keijukaiset, 3 näytöstä, kesto ?

2. Lemmenkielto, 3 näytöstä, kesto ?
3. Rienzi, 5 näytöstä, kesto 6 tuntia
4. Lentävä Hollantilainen, 3 näytöstä, kesto 2 tuntia
5. Tannhäuser, 3 näytöstä, kesto 5 tuntia
6. Lohengrin, 3 näytöstä, kesto 5 tuntia
7. Tristan ja Isolde, 3 näytöstä, kesto 5,5 tuntia
8. Nurnbergin mestarilaulajat, 3 näytöstä, kesto 6 tuntia
Nibelungin sormus, kokonaiskesto 19 tuntia, erillisten 4 oopperan kesto:
9. Reininkulta, 1 näytös, kesto 2,5 tuntia
10, Valkyyria, 3 näytöstä, kesto 5 tuntia
11. Siegfried, 3 näytöstä, kesto 5,5 tuntia
12. Jumalten tuho, 3 näytöstä, kesto 6 tuntia
ja viimeinen teos 13. Parsifal, 3 näytöstä, kesto 5 tuntia 10 minuuttia.
 

Nyt moikka!

P.S Olen menossa katsomaan ensi vuonna Mozartin Figaron häät-oopperan!
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

norppis

  • Ankeuttaja
Oopperat
« Vastaus #18 : Joulukuu 17, 2005, 19:34:37 »
Muttah.. Ootteko nähny Toscaa? Se on ihana. Vaikken oo koskaan nähny 1. näytöstä!

//Norppis muokkas:D

Poissa Mc Puuhto

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #19 : Joulukuu 18, 2005, 21:31:46 »
No jos nyt viimein kirjoitan tänne jotain, kun on sen verran Minun Aiheeni...

Kun nyt kerran norppis kysyit Toscasta. Kuuntelin sitä juuri äsken CD:ltä, joten kyllä, pidän siitä. Livenä olen sen nähnyt kahdesti ja lisäksi minulla on se dvd:llä. Rakastan sitä ja Puccinia muutenkin.

Ja rakastan ylipäätäänkin oopperamusiikkia. Olen kuullut sitä kotona levyltä jo pienestä lähtien ja livenäkin ensi kerran joskus ala- tai yläasteaikoina (en edes muista :D ). Kunnolla hurahdin vasta viime talvena, kun alkoi vain ihan käsittämättömästi tehdä mieli kuunnella enemmän ja enemmän oopperamusiikkia. Nykyään kuuntelen ensisijaisesti klassista musiikkia, ja oopperamusiikki on ehkä kaikkein lähimpänä sydäntäni.. Se on jotenkin niin valtavan upeaa. Ja se, että sitä tehdään ihmisäänellä, on sanalla sanoen mieletöntä. Voi olla, että tämä vetoaa minuun, koska harrastan itse klassista laulua.

Lukion musiikinopettajani sanoi, että oopperaa koskee sama kuin punaviiniä ja homejuustoa: se tuntuu aluksi oudolta, epämiellyttävältäkin, mutta kun siihen tottuu, siihen rakastuu. Tämä on ainakin oopperaan ja punaviiniin pätenyt minulla. Suosittelen siis tutustumista oopperamusiikkiin pikku hiljaa, jos se yhtään kiinnostaa, mutta tuntuu vielä vieraalta.

Oma ehdoton suosikkini oopperasäveltäjistä on Mozart, joka on nero tietenkin kaikin puolin, mutta etenkin laulumusiikissa. Tarvitseeko tätä perustella? Eivätkö Don Giovanni, Figaron häät, Taikahuilu ja muut Mozartin teokset puhu puolestaan? Mies osaa laittaa musiikiksi tunteet, ihmisten luonteet, tapahtumat, kaiken.

Sitten on tietysti Puccini, jonka musiikin tunnepitoisuus on aivan omalla tasollaan. En kestä Puccinin oopperoita itkemättä. Ne saavat haukkomaan henkeä, menevät sydämeen tavalla, jota kukaan toinen säveltäjä ei hallitse. (Minusta säveltäjillä, ainakin lempisäveltäjilläni, onkin nämä tapansa herättää tunteita kukin omalla tyylillään. Heitä on vaikea vertailla.)

Voisin jatkaa aiheesta kilometreittäin, mutten nyt tee sitä. Palaan tänne ehkä paasaamaan joskus.

Muuten, minua vähän ihmetyttää tuo oopperoiden juonten selostaminen ilman järkevää syytä. En usko, että niitä tarinoita tarvitsee täällä kovin pitkällisesti puida. (Ainakaan minun mielestäni: saa sanoa jos on eri mieltä.) Minua ainakin kiinnostaisi kuulla enemmänkin omia ajatuksianne eri oopperoista ja oopperasta yleensä, kokemuksianne ja sellaista.

Loppuun oma oopperat top five -listani. Tämä on vahvasti hetkeen sidonnainen, koska esim. La Boheme takuulla pääsisi listalle, jos olisin nähnyt sen lähempänä kuin joku 5v sitten.

1. Mozart: Figaron häät
2. Mozart: Don Giovanni
3. Puccini: Tosca
4. Puccini: Turandot
5. Mussorgski: Boris Godunov

Ai niin. Niille, joille oli epäselvää, Oopperan Kummitus ei ole ooppera, vaan musikaali.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Oopperat
« Vastaus #20 : Lokakuu 14, 2006, 18:01:45 »
Noin, nyt vihdoinkin näin Wagnerin Tristan ja Isolden Saksassa, enkä pettynyt. Nyyhkytin kuin pikkulapsi suurimman osan ajasta (Ooppera kesti noin 5 ja puoli tuntia). Silti ei missään vaiheessa kyllästyttänyt, vaan pelkäsin pienintäkin häiriötä, musiikin ja tarinan ja tekstin päätähuimaava kauneus ja kromaattisuus tempasivat minut täysin mukaansa. Kun junalla matkustin hotelliin takaisin, teki mieli koko ajan hihkua ja samalla kyynelehtiä vuolaasti. Nyt olen siis nähnyt 10 Wagnerin mahtavinta oopperaa, jotka kaikki olivat uskomattoman ihania. Nibelungin sormus, Lentävä Hollantilainen, Nurnbergin mestarilaulajat, Parsifal, Tannhäuser, Lohengrin ja Tristan ja Isolde. Vain Rienzi, Keijukaiset, ja Lemmenkielto näkemättä, joita ei tosin kovin usein esitetä ja kuuluvatkin Wagnerin varhaistuotantoon, jolloin tulevasta musiikkidramaatikosta ei ollut vielä tietoakaan.

Näin muuten tänä syksynä pitkästä aikaa Don Giovannin, enkä pettynyt. Leporellon laulajaa pidin aluksi liian vanhana, mutta hän voitti minut silti puolelleen viehättävyydellään. Pidin Don Giovannin, Zerlinan ja Leporellon laulajia täydellisimpinä. Ainoa miinus oli, että alkusoitto ja helvettiinsyöksemiskohtaus oli soitettu liian nopeasti ja se oli toteutettukin vähän liian koomisesti. Nautin kuitenkin esityksestä suuresti.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Oopperat
« Vastaus #21 : Lokakuu 14, 2006, 23:31:40 »
Lainaus käyttäjältä: "MC Puuhto"

Muuten, minua vähän ihmetyttää tuo oopperoiden juonten selostaminen ilman järkevää syytä. En usko, että niitä tarinoita tarvitsee täällä kovin pitkällisesti puida.


Eipä niitä kovin pitkällisesti ole puitukaan. Psyche kuitenkin pyysi pienimuotoisia referaatteja ihmisten hyviksi katsomista oopperoista.
Constantem decorat honor

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Oopperat
« Vastaus #22 : Tammikuu 15, 2010, 19:10:14 »
En ole koskaan nähnyt ja kuullut mitään oopperaa ihan itse,en ole kokenut tätä taidetta omalla sielullani. Minulla on kuitenkin varsin pinttynyt negatiivinen asenne oopperaan; kuvittelen, että ooppera olisi minulle liian tylsää katseltavaa, suoranaista pakkopullaa. Kuka tietää, ehkä käsitykseni tästä asiasta muuttuu vielä tulevaisuudessa, mutta epäilen suuresti.

Itse en osaa edes nimetä yhtään oopperaa näin suoralta kädeltä, ja tietämykseni oopperan saloista on minulla hämärän peitossa. Arvostan kuitenkin kaikkia oopperan harrastajia sekä oopperassa esiintyjiä. Ilman heitä tämä maailma olisi yhtä kulttuurielämystä köyhempi paikka.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Oopperat
« Vastaus #23 : Maaliskuu 07, 2010, 21:17:43 »
Olen katsonut hiljattain yhden oopperan, nimittäin tammikuulla kävin kyttäämässä Carmenin nauhoituksen Oulun Finnkinossa. En tykännyt sitten ollenkaan, monestakaan asiasta (ja osa näistä dissaamistani jutuista kuului oopperan perusjuttuihin ihmisten enemmän tai vähemmän harmistukseksi). Ooppera oli ensinnäkin ihan järkyttävän pitkä ja koska en pitänyt moisesta (niin juonen, hahmojen kuin musiikinkaan puolesta - näyttelijälaulajatyypit sen sijaan olivat ihan taitavia), tuntui se muutaman tunnin istuksiminen siellä teatterissa kovin tuskaiselta.

En tykännyt yhtään siitä, että siellä laulettiin koko ajan. Musikaaleista tykkäilen enempi, koska niissä puhutaan vuorosanat ihan normisti noin suurimmaksi osaksi, eikä koko ajan kiikata menemään. En tykännyt henkilöhahmoista, varsinkaan päähenkilöstä itsestään koska näin hänet sangen ärsyttävänä naikkosena. En tykännyt juonesta, koska se oli ennalta-arvattava eikä edes viihdyttänyt. En löytänyt oopperasta yhtään mitään hauskaa, kun edes kappaleet joita siinä oli, eivät viihdyttäneet. Ehkei minun kannattaisi katsoa oopperoita. 

- Moondancer, han kala kalahan

Poissa sanpe hpf

  • Hullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Laiturilla 9 3/4 tavataan!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Oopperat
« Vastaus #24 : Helmikuu 18, 2014, 13:40:29 »
Oon ite ollu töissä parissakin oopperassa, ehdottomia suosikkeja ovat Taikahuilu, Macbeth ja Carmen

Rakastan Mozartin viulu-kohtia, Mozartin musiikin tunnistaa heti kappaleen alussa. Taikahuilusta pidin jo kolmivuotiaana. Yönkuningattaren aarian olen osannut jo silloin ulkoa. Tänä vuonna esiintyminen Taikahuilun kolmessa pojassa, sopraanona laulan. Savonlinnan oopperajuhlat

Verdi on ihanaa, olin viime vuonna varalla toiseen ja kolmanteen ilmestykseen. Macbethissa siis, Verdin musiikista en sano enempää...

Carmenin säveltäjää en muista, siinä esiinnyn tänävuonna.

Oopperat on parasta :)
Täällä ollaan.

Poissa sanpe hpf

  • Hullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Laiturilla 9 3/4 tavataan!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Oopperat
« Vastaus #25 : Helmikuu 18, 2014, 13:45:12 »
Onko kukaan kuunnellut Which Witchiä (noitaoopperaa)?

Kyseinen ooppera oli Lontoossa silloin, kun olin siellä, ei menty perheen kanssa kattoo...
Täällä ollaan.