Kirjoittaja Aihe: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat  (Luettu 10500 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« : Huhtikuu 29, 2004, 20:50:00 »
Näistä tykkään. Oon tunkenu niitä täällä Vuotiksessa pariin paikkaan, päätin nyt perustaa niille topicin. Yrittäkee myös keksiä näille nasevia vastauksia. Tässä pari:

- Pystyykö kaikkivoipa Jumala lämmittämään burriton niin kuumaksi, ettei kykene sitä itse syömään?

- Jos puu kaatuu metsässä, jossa kukaan ei ole vastaanottamassa signaalia, kuuluuko siitä ääntä? Tätä kannattaa miettiä hetki, se synnyttää ajatuksia.

- Mieti jotain mitä haluat tällä hetkellä, se voi olla jotakin yksinkertaista ja arkista.

Pohdi, haluaisitko haluta haluamaasi?

Pohdi, haluaisitko haluta haluta haluamaasi?

Tätä voi jatkaa niin pitkään kun jaksaa, kuinka monta minää löydät?

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #1 : Huhtikuu 29, 2004, 21:09:35 »
Näihin voi myös pohtia vastauksia. Itse vietin aikoinaan mielenkiintoisia hetkiä kysymyksen kanssa, joka kuului: "Voiko hypätä kaksi kertaa samaan jokeen?". Jokihan siis virtaa, joten vesi vaihtuu koko ajan, mutta joen uoma pysyy paikoillaan. Miten te vastaisitte kysymykseen?

(Kyllä, tiedän, miten tähän vastataan, mutta haluan nähdä, keksiikö kukaan oikeaa vastausta itse.)
Lomalla.

Poissa Autumn Twilight

  • Auringon lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Korpinkynsi Narniasta
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #2 : Huhtikuu 30, 2004, 19:04:10 »
Minusta on aivan ihana leikkiä itsekseen ajatusleikkejä, ratkoa arvoituksia ja muuta. Minä rakastan "syvällistä ajattelemista", niin kuin minä sanon. Siinä tulee joskus hiveän pieni olo, toisinaan taas on todella tyydyttävää löytää omasta mielestään oikea ratkaisu. Iih.

Tässä on näitä perinteisiä:

Mikä on elämän tarkoitus?
Hyvin perinteinen. Mutta kun sitä oikeastaan miettii, todella hyvä kysymys. Mikä on elämän tarkoitus? Miksi me olemme täällä?
Joskus tuntuu, että ihmiset eivät ole ikinä tyytyväisiä. Aina täytyy päästä eteenpäin. Mennään kouluun, jotta saadaan hyvä koulutus tulevaisuuden töitä varten. Mennään töihin, jotta saadaan rahaa selvitäksemme huomiseen. Yritetään saada mahdollisille lapsille hyvä tulevaisuus. Tuntuu että vasta vanhana, eläkeikäisenä pysähdytään katsomaan ympärille ja nauttimaan itse elämästä, eikä aina vain tulevaisuudesta. Sitten saattaa kaduttaa. Onko elämän tarkoitus siis mennä eteenpäin? Tulevaisuus?
Onko elämän tarkoitus kuolla? Onko elämä vain jonkilainen välivaihe loputtomassa kierrossa? Ehkä elämän päämääränä on Taivas tai jokin muu vastaava kuolemanjälkeinen paikka.
Olisiko elämän tarkoitus nauttiminen? Pitäisikö ottaa ilo irti kun siihen vielä on mahdollisuus?

Kuka minä olen?
Toinen perinteinen. Hyvä kysymys sekin.
Tähän kysymykseen on minusta ainakin hyvin vaikea saada tyhjentävää vastausta.
"Kuka sinä olet? -Matti" Kertooko pelkkä nimi meistä nin paljon, että se riittää vastaukseksi? Koska loppujen lopuksihan samannimisiä ihmisiä on olemassa vaikka kuinka. Miten sama nimi voisi ilmentää niin montaa eri persoonaa ja elämää?
Ehkä kysymykseen pitäisi vastata kertomalla itsestään. Tyyliin "Minä pidän postimerkkien keräilystä ja makkarasta. Minulla on yksi lapsi ja asun omakotitalossa Turun reunamilla." Mutta siinähän toisaalta kerrottaisiin vain elämästään, eikä itsestään.
Kuka sinä olet? Vai etkö kukaan?

Mikä on oikein ja mikä väärin?
Tämähän vaikuttaa helpolta. On väärin varastaa ja oikein antaa rahaa köyhemmälle.
Mutta toisaalta, jos varastaa esim. lääkkeitä mummolleen joka ilman niitä kuolisi, mutta ei ole rahaa ostaakaan niitä. Onko se väärin vai onko se oikein? Sitä rikkoo lakia, mutta auttaa mummoa.
Tai jos antaa rahaa köyhälle. Pakkohan sinunkin on täytynyt josakin se raha saada. Ehkäpä se on kulkeutunut käsiisi jonkun paljon köyhemmän hallusta kuin se on, jolle rahaa annat. Tai ehkä köyhä on tullut köyhäksi tekemällä jotakin todella pahaa (en saa juuri nyt mitään mieleen xD) ja aloittaa taas pahuutensa kun lahjoitat omastasi hänelle.
Laithan antavat hyvää osviittaa, eihän niitä olisi tehty, jos ihmisistä tuntuisi hyvältä tulla lain rikkomisen kohteeksi (esim. juuri jos sinulta varastetaan lompakko). Mutta sitten on näitä poikkeustapauksia...


Äh. Nyt ei jaksa, minä muokin tänne varmaan sitten myöhemmin mielipitäitäni noista jo mainituista dilemmoista--
Little owls bring me messages, transparent envelopes, given by black daisies and through enormous telescopes, addressed the White Crow, sent it out, was it meant to get to me? 
Fantasianovelli: Unensieppaaja

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #3 : Toukokuu 01, 2004, 11:39:41 »
Pipaminttu Pipsa vastasi jotakuinkin oiken kahteen jokeen hyppäämisestä :) Kysehän tässä on filosofisesta kielipelistä, koska samanlaisuuden käsitteen alle mahtuu sekä numeerinen että kvalitatiivinen samanlaisuus, minkä käsitteiden sekoittamiseen tuo kysymys perustuu.  Sellainen filosofi kuin Ludwig Wittgenstenin käytti tuollaisista filosofisista ongelmista nimeä kielipeli - oikeasti mitään ongelmaa ei ole olemassakaan, näennäinen ongelma vain johtuu siitä, että sanojen eri merkitykset aiheuttavat sekaannuksia.

Kysymyksestä "Mikä on elämän tarkoitus" on oma topicinsa vakavien keskustelujen puolella, tarkemmin sanottuna täällä. Mielestäni myös tuo kysymys on kielipeli. Kyseisestä keskustelusta taitaakin löytyä viesti, jossa pohdin asiaa.
Lomalla.

Tallulah

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #4 : Toukokuu 01, 2004, 17:22:14 »
Minusta aika on pitkää jatkumoa, jota on vain päätetty lokeroida osaksi Maan ja Kuun liikkeiden mukaan ja osaksi muilla perusteilla. Mutta jos ajalla ei ole alkua eikä loppua, sen on oltava pyöreä eli syklinen. Ja oikeastaan aika ei liiku, me elolliset vain siirrymme siinä eteenpäin.

Aika on tosi mielenkiintoinen käsite. :)

Poissa Lady of the Shadows

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #5 : Toukokuu 01, 2004, 22:10:56 »
Um. Kai nämäkin tänne kuuluvat? En minä käsitä oo; Yritän jotain.

Minä olen miettinyt jo pitkään, että jos minä näen jonkun esineen punaisena, niin näkevätkö kaikki muutkin, vai voisiko olla niin, että joku toinen näkisi sen esineen minun keltaisenani, mutta kutsuisi sitä väriä sitten taas punaiseksi. :p Ja tästä voidaan sitten jatkaa, että samalla periaatteellahan muut voisivat nähdä oikeastaan _kaiken_ toisin.

Unia olen myös miettinyt: Entä jos heräänkin joka aamu uuteen elämään, mutta päähäni on jotenkin ladattu koko sen elämän menneisyyteni ja uskon sen todeksi, ja sitten kun taas herään seuraavana aamuna uuteen elämään vanha on pyyhkiytynyt pois ja uskon taas uusiin muistoihini? Tai voiko unessa kadottaa mielensä, itsensä, niin että ruumis elää, mutta itse ei oikeastaan. Vähän niin kuin olisi aivokuollut, mutta mieli vain on kadonnut jonnekin.. Äsh.

Kaikenlaista mahdotonta, joka tosin periaatteessa voisi olla mahdollista. Onhan vastaus siihen iänikuiseen kysymykseen maailman synnystäkin epäselvä, tai oikeastaan olematon: kaiken täytyy lähteä jostain, mikään ei oikeastaan voi vain yhtäkkiä syntyä tyhjästä, [ja määrittele tyhjä, mitä tyhjyyskään oikeastaan on?] muttei toisaalta ole oikeastaan voinut olla jotain aina olemassakaan, josta kaikki sitten olisi syntynyt, koska sen olisi täytynyt lähteä taas jostain, eikä sekään voinut lähteä tyhjästä, eikä toisaalta mitään ole edelleenkään voinut oikeastaan olla ollut aina olemassa, koska senkin olisi täytynyt lähteä jostain. Ja näin kuljetaan loputonta kehää ilman minkäänlaista vastausta. Ja jos sitten taas lähdetään "Jumala loi kaiken" -pohjalta, niin mistä Jumala sitten tuli? Oli aina olemassa vai syntyi tyhjästä, jota sitäkään ei oikeastaan voi olla? Ja molemmat vaihtoehdothan todettiin jo mahdottomiksi. Mitä siitä sitten jää jäljelle oo;?

Um. Eikö täällä ollut tarkoitus pohtia kaikenlaista? (a) Epävarmalla päällä taas.
Entinen Cyril

Poissa Khasir

  • mikrobi
  • Vuotislainen
  • Pottermore: WillowSnidget172
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #6 : Toukokuu 02, 2004, 16:40:42 »
Lainaus käyttäjältä: "Piparminttu Pipsa"
Tuohon puun kaatumis-juttuun liittyen mä olen myös miettinyt, että onko nurkan takan oikeasti mitään, vaan ilmeestyykö se mitä siellä on vasta sen jälkeen kun joku, toisin sanoen minä menen sinne?


Nurkan takana voi olla jotain niin kauan kun itse ei ole siellä, koska sitten kun on itse siellä, niin se ei enää ole "nurkan takana". Silloin se voi korkeintaan olla nurkan takana jollekin muulle.
dap dap

Bek

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #7 : Toukokuu 03, 2004, 18:10:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Zerijah"
Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Asiahan on itse asiassa niin, että ensin oli muna. Tai niin ainakin minulle kerrottiin. Asiaa käsiteltiin biologian kurssilla, kun aiheena oli evoluutio ja vastaavat.

Eli: Ensin oli liskoja. Niiden sopeutuessa maalla elämiseen ne valloittivat myöskin taivaan. Tuli lintuja. Jotkin näistä x- lajia olevista linnuista sitten päättivät pyöräyttää yhteisiä munia, joista maailmaan tupsahti ensimmäiset kanat.
Sen pituinen se satu. Kannattaa keskustella tästä henkevästi asiaan perehtyneen biologian opettajan kanssa. ^^

Poissa tahra

  • Vuotislainen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #8 : Toukokuu 04, 2004, 16:03:28 »
Lainaus
Ensin oli liskoja. Niiden sopeutuessa maalla elämiseen ne valloittivat myöskin taivaan. Tuli lintuja. Jotkin näistä x- lajia olevista linnuista sitten päättivät pyöräyttää yhteisiä munia, joista maailmaan tupsahti ensimmäiset kanat.
Sen pituinen se satu. Kannattaa keskustella tästä henkevästi asiaan perehtyneen biologian opettajan kanssa. ^^


Minä kysyin Tätä biologian opettajiltani, ja he sanoivat, että ei tiedetä oliko ensimmäinen kana oikeasti kana, vai tuliko hänen munastaan sitten kana.

Tiesittekö muuten, että kana pystyy munimaan vain yhden munan päivässä?

Poissa Mc Puuhto

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #9 : Toukokuu 04, 2004, 22:17:42 »
Lainaus käyttäjältä: "Marmalady"
Pipaminttu Pipsa vastasi jotakuinkin oiken kahteen jokeen hyppäämisestä


Jeah, paitsi että filosofisiin kysymyksiin ei yleensä ole yhtä oikeaa vastausta, eihän tuolle jokeenhyppäämisjutullekaan (Voiko samaan jokeen hypätä kahdesti) ollut kunnon vastausta (voi/ei voi) vaan on vain spekulointia, onko joki sama, mutta erilainen, vai onko se eri joki.. Jne.

Itse mietin yhdessä vaiheessa, että voiko ihminen tietää mitään varmasti. Tulin tulokseen, että ei voi. Mutta eihän silloin voi sitäkään tietää varmasti, että ei voi. Eli periaatteessa ehkä voikin. Eli onko syytä/järkeä yrittää saada varmoja vastauksia, jos ei voi olla varma, voiko niitä saada?

Tulin siihen tulokseen, että ei ole järkeä. Voi juttuja silti miettiä. Kunhan ei odota vastauksia.

Bek

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #10 : Toukokuu 04, 2004, 22:39:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Zerijah"
Minä kysyin Tätä biologian opettajiltani, ja he sanoivat, että ei tiedetä oliko ensimmäinen kana oikeasti kana, vai tuliko hänen munastaan sitten kana.

Mutta jos tuon "ensimäisen" kanan munasta vasta tuli ensimmäinen kana, niin eihän tuo "ensimmäinen" kana voinut vielä olla ensimmäinen kana?? o.O

Cardia

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #11 : Toukokuu 05, 2004, 14:19:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Lady of the Shadows"
Minä olen miettinyt jo pitkään, että jos minä näen jonkun esineen punaisena, niin näkevätkö kaikki muutkin, vai voisiko olla niin, että joku toinen näkisi sen esineen minun keltaisenani, mutta kutsuisi sitä väriä sitten taas punaiseksi. :p Ja tästä voidaan sitten jatkaa, että samalla periaatteellahan muut voisivat nähdä oikeastaan _kaiken_ toisin.


Tuo kysymys väreistä on oikeastaan aika mielenkiintoinen. Ensin mulla tuli mieleen, että tietysti punainen on aina punainen, koska se ei voi muun värinen ollakaan. Mutta meillehän (siis ihmisille) on opetettu pienenä värit. Näytetty kukkaa ja sanottu, että se on punainen. Emme me niitä ole syntyessämme tienneet :) Eli ehkä joku muu näkee violettina värin, jota minä ajattelen punaisena. Ymmärsittekö? Toisaalta tuo on aika epätodennäköistä, koska kaikkien silmä on rakenteeltaan samanlainen ja lähettää siis samanlaisia viestejä aivoille. Mutta toisaalta onhan värisokeitakin.

Minun ei näköjään kannattaisi viisastella liikaa tai tulen hulluksi. No, yrittäkää ymmärtää...Vuoden päästä olen vielä hullumpi, koska olen käynyt lukion filosofian kursseja!

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #12 : Toukokuu 05, 2004, 16:25:10 »
Lainaus käyttäjältä: "MC Puuhto"
Jeah, paitsi että filosofisiin kysymyksiin ei yleensä ole yhtä oikeaa vastausta, eihän tuolle jokeenhyppäämisjutullekaan (Voiko samaan jokeen hypätä kahdesti) ollut kunnon vastausta (voi/ei voi) vaan on vain spekulointia, onko joki sama, mutta erilainen, vai onko se eri joki.. Jne.


Öö, sanavalintani oli kyllä huono :) Tietenkään filosofisiin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia, Piparminttu Pipsa vain sanoi sen vastauksen, jota hain. Filosofiassa ei ole absoluuttisen oikeita vastauksia, koska se ei ole luonnontieteiden kaltainen eksakti tiede.

Mutta vaikka filosofiassa ei ole oikeita vastauksia, on olemassa vastauksia, jotka voi perustella paremmin kuin toiset vastaukset tai jotka toimivat loogisemmin. Jos esimerkiksi jokikysymykseen vastaa "kyllä samaan jokeen voi hypätä kahta kertaa" tai "ei samaan jokeen voi hypätä kahta kertaa", päädytään vain lähtötilanteeseen, eikä todella toimivaa vastausta saada.
Lomalla.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #13 : Toukokuu 05, 2004, 20:02:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Winterheart"

"Jos sinulla olisi silmä kädessä, käsittäisitkö näkemäsi?".


 Mietin tätä hetken, ennen kuin tajusin mikä on ongelma. Ongelma on, etten tiedä tarkoitatko että sinulla on näkevä silmä kädessä vai ei-näkevä. Tai oikeastaan ehkä välittävä silmä. Silmähän ei pysty välittämään kuvaa, ellei se ole yhteydessä aivoihin, eli jos sinulla on silmä kädessä, millä ei ole yhtettä aivoihin, sinä pystyt käsittämään näkemäsi, sinulla on irtonainen silmäpallo kädessä.

 Jos taas se jotenkin omituisesti onkin yhteydessä aivoihisi, uskoisin että silloinkin voit. Se on varmasti ollut siinä jo pitkän aikaa (lääketieteellä ei nyt silmiä ihan siirrellä vielä ties minne), joten olet tottunut käyttämään/ei-käyttämään sitä ihan niin kuin ne ihmiset, joilla silmät ovat normaalissa paikassa.


Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Tottakai ihminen voi olla asiasta varma. Esim. siitä, mitä joku on sanonut tai minkä värinen jokin on. Värit, esimerkiksi, on ihmisen luoma käsite. Olen varma, että kirjotin tämän viestin.


 Miten voit olla varma? Miten voit sanoa 100% varmuudella olevasi edes ihminen? Entä jos oletkin vain jonkun ihmisen uni? Keskeräinen kirja? Tietokonepeli? Värit ovat aina olleet, ihminen antoi niille vain nimet. Minä olen aika varma siitä, että kirjoitan tätä viestiä, mutta voi olla että joku pakottaa minut tekemään näin.

 Näissä kysymyksissä on lähdettävä siitä, että me emme tiedä melkein yhtikäs mitään maailmankaikkeudesta. Olemmeko ainoa planeetta, jossa on elämää? Entä jos meidän planeettamme onkin jonkun jättiolion vasemmassa aivolohkossa? Jos meidän galaksimme onkin vain jonkun jättiläisen marmorikuulassa?

 Nämä ovatkin tietenkin kärjistettyä ("hei c'mon, ihan varmaan ollaa jossai marmorikuulas, just...") mutta miten voit sanoa, että olen väärässä, että tuo on mahdotonta? Ok, en itse usko noihin, mutta pakko sanoa, en minä tiedä miten asia oikeasti on. Onko meidän planeetta vain yksi planeetta muiden joukossa äärettömän suuressa maailmankaikkeudessa? Se olisi aikamoista tilanhaaskausta, mutta hei, voi sekin olla mahdollista. Tai voihan se olla mahdollista, että joku meihin verrattuna yliälykäs rotu pompottaa meitä. Onhan joistakin ihmisistä hauska seurata kukkotappeluitakin.

 Pointtina siis, että pohjimmiltaan ihminen ei voi olla mistään varma. Se on kuin matematiikanopettajani sanoi, me vain perustamme tietyt kaavat tietyille oletuksille, jotka toimivat meidän mielestä. Pointtina vain on, ettei kukaan tiedä miten asia oikeasti on, onko Jumalaa vai ei, olemmeko vapaita vai ei, minkä takia aina minä saan rikkinäisen lasin koulun ruokalassa?

 Vähän maanläheisemmin voisimme puhua, että oletko se oikeasti sinä Calango, joka kirjoitti viestin? Entä jos joku lainasikin sinun nimimerkkiäsi? Entä jos minä vain näenkin unta siitä, että sinä kirjoitit tuolla lailla? Tai minä olen sinulle unta? Tai meidät on kirjoitettu kirjaan oikeasti (jos minä yhtäkkiä häviän, kirjailija poisti minut!)?

 A on A. Miksi? Entä jos se on nyt ja tässä A, mutta toisessa paikassa vaikka B? Onko silloin absoluuttinen totuus se, että nyt ja tässä A on A vai onko se väärin, koska jossain toisessa paikassa A onkin B? Onko absoluuttista totuutta olemassa? Vai onko koko juttu ihan harhaa? Ihmisellä ei ole mitään asiaa itsessään, mikä voisi olla täysin 100% varma jostakin asiasta. Aisteja voi huijata, aivoja voi huijata... miten voi olla varma yhtikäs mistään?

 Muoks: Hirmu sekalainen, mutta yritän todistaa pointtiani :P
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Calango

  • Ankeuttaja
Nohh...
« Vastaus #14 : Toukokuu 05, 2004, 20:15:31 »
Tajusin pointtisi, Starpiks. Mitä tarkotin, oli kuitenkin että mä voin olla täysin varma käsitteistä, jotka olen ite luonut. Esimerkiksi värit, jälleen; jos hlö antaa ilmiölle nimeksi sininen, ja se yleistyy koko ihmiskunnan yleiseksi käsitykseksi, voi siitä olla varma, että kyseessä on sininen.

Kattelen tässä ikkunasta ulos ja näen heijastuksen seinässä. Voin olla varma siitä, että kyseessä on seinään heijastunutta valoa. Seinä ja valo ovat meidän omia käsitteitämme, joiden avulla kommunikoimme. Voimme siis olla varmoja omista käsitteistämme, josta maailmamme rakentuu. Ja vaikkapa siitä, että maailmamme on olemassa meille, koska siellä me elämme.

Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Miten voit olla varma? Miten voit sanoa 100% varmuudella olevasi edes ihminen?


Taas jälleen, kyseessä on oma maailmamme, oma käsitteemme olemassaolostamme, joten niistä voimme olla vapaasti varmoja, eikä meidän tarvitse huolehtia, vaikka asuisimmekin jättiläisen marmorikuulassa.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Nohh...
« Vastaus #15 : Toukokuu 05, 2004, 21:56:21 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Kattelen tässä ikkunasta ulos ja näen heijastuksen seinässä. Voin olla varma siitä, että kyseessä on seinään heijastunutta valoa. Seinä ja valo ovat meidän omia käsitteitämme, joiden avulla kommunikoimme. Voimme siis olla varmoja omista käsitteistämme, josta maailmamme rakentuu. Ja vaikkapa siitä, että maailmamme on olemassa meille, koska siellä me elämme.

Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Miten voit olla varma? Miten voit sanoa 100% varmuudella olevasi edes ihminen?


Taas jälleen, kyseessä on oma maailmamme, oma käsitteemme olemassaolostamme, joten niistä voimme olla vapaasti varmoja, eikä meidän tarvitse huolehtia, vaikka asuisimmekin jättiläisen marmorikuulassa.


 Onko varmuus siis vain meidän todellisuutemme ja meidän käsitteemme (jotka ovat jokaisella ihmisellä erilaiset muuten)?
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa tahra

  • Vuotislainen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #16 : Toukokuu 14, 2004, 17:56:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Bek"
Lainaus käyttäjältä: "Zerijah"
Minä kysyin Tätä biologian opettajiltani, ja he sanoivat, että ei tiedetä oliko ensimmäinen kana oikeasti kana, vai tuliko hänen munastaan sitten kana.

Mutta jos tuon "ensimäisen" kanan munasta vasta tuli ensimmäinen kana, niin eihän tuo "ensimmäinen" kana voinut vielä olla ensimmäinen kana?? o.O


No sitähän minä juuri mietinkin, että oliko se ensimmäien kana oikeasti kana. Biologian opettajanikaan eivät tienneet tähän vastausta.

Lainaus käyttäjältä: "Jack Sparrow"
Voiko seuraava lause pitää paikkansa:

Valehtelen, kun sanon, etten koskaan valehtele.


Voi. Tottakai voit valehdella, että et koskaan valehtele. Silloinhan valehtelet, jos et muka koskaan valehtele.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: niin
« Vastaus #17 : Toukokuu 15, 2004, 13:37:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Kyllä, periaatteessa. Tarkoitan, että voimme olla varmoja omista käsitteistämme, kuten väreistä, jotka kaikki näemme omin silmin.
Voimme olla varmoja, että tuo paperille kirjoitettu kuvio tarkoittaa (meidän itsemme luomaa) lukua 8, koska se on tavallaan meidän yhteinen sopimuksemme.


 Eli toisinsanoen, varmuus on jokaiselle henkilökohtainen käsite? Koska sinä näet tuolin punaisena, sinä olet varma siitä että se on punainen, ja koska minä näen sen violettina, minä olen varma siitä että se on violetti. Kuka sanoo sitten minkä värinen se oikeasti on? Kuka on varma sen todellisesta väristä?

 Jos koko meidän maapallomme sopii, että tuo kuvio on 8, se on meidän varmuus. Mutta entä marsilaiset? Entä jos heille se tarkoittaa "älä vaan edes yritä istua tähän"? Hehän ovat varmoja siitä, että se tarkoittaa tuota lausetta, eikä numeroa.

 Toisinsanoen, varmuus ei ole universaali käsite, joten näinollen, miten me voimme olla varmoja yhtään mistään jos varmuus on vain jokaisen meidän luomamme käsite?

Muoks:

Lainaus käyttäjältä: "Jack Sparrow"
Voiko seuraava lause pitää paikkansa:

Valehtelen, kun sanon, etten koskaan valehtele.


 Voi. Minä valehtelen sanoessani, etten koskaan valehtele, sillä olen valehdellut. Tuossa ei oikeastaan ole kyseessä minkäänmuotoinen paradoksi, vaan hämäävyys, siinä on sekä myöntäminen että kieltäminen. Se on hyvin hämäävä, jos sitä alkaa ajattelemaan muulla kuin maalaisjärjellä.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Dargonie

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #18 : Toukokuu 15, 2004, 14:22:57 »
Tämän topikin lukaistuani läpi, oli minun pakko hakea kirjahyllystä eräs Aku Ankan Taskukirja ja siteerata Iines Ankan sanoja joka siteeraa Henkevää ^^;

Iineksellä on kädessään greippi hän kysyy akulta "Mikä tämä sinun mielestäsi on?"
Aku vastaa "Ööh... greippi.
(ja nyt tulee se paras kohta ^^)
Iines: Oletko varma? Mitä jos se onkin ankka, joka on vakuuttunut siitä , että on greippi? Tai mitä jos me olemmekin kaksi greippiä, jotka vain luulevat olevansa ankkoja?

Eli tuo on sitä varmuutta josta en minä ymmärrä mitään. Tämä kaikki on liian monimutkaista minun päälleni.

Marida

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #19 : Toukokuu 15, 2004, 18:50:52 »
Pohtikaa hartaasti tätä lausetta:

"Tämä lause on epätosi."

Calango

  • Ankeuttaja
Re: niin
« Vastaus #20 : Toukokuu 16, 2004, 20:13:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Eli toisinsanoen, varmuus on jokaiselle henkilökohtainen käsite? Koska sinä näet tuolin punaisena, sinä olet varma siitä että se on punainen, ja koska minä näen sen violettina, minä olen varma siitä että se on violetti. Kuka sanoo sitten minkä värinen se oikeasti on? Kuka on varma sen todellisesta väristä?
Vaikka me näkisimme tuolin erivärisenä, sillä on värinsä. Kaikilla esineillä on värinsä, valosta riippuen. Väri on esineestä heijastuvaa valoa, esineen ominaisuudet määräävät värin, joka siitä heijastuu.

Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Jos koko meidän maapallomme sopii, että tuo kuvio on 8, se on meidän varmuus. Mutta entä marsilaiset? Entä jos heille se tarkoittaa "älä vaan edes yritä istua tähän"? Hehän ovat varmoja siitä, että se tarkoittaa tuota lausetta, eikä numeroa.
Mitä väliä sillä on, mitä symboli edustaa kellekin, jos pohditaan synbolin olemassaoloa? Vaikka numero 8 tarkoittaisi meille kahdeksan ja marsilaisille lausetta "älä vaan edes yritä istua tähän", on se silti olemassa.

Anteeks, en huomannu tätä kohtaa aikasemmasta viestistäs:
Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Minä olen aika varma siitä, että kirjoitan tätä viestiä, mutta voi olla että joku pakottaa minut tekemään näin.
Onko sillä väliä, pakottaako joku sut kirjottamaan viestiäs? Sä kirjotat sitä, huolimatta siitä, halusit tai et.

Serbeth

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #21 : Toukokuu 16, 2004, 22:15:18 »
Eiköhän tämä varmuuskeskustelu nyt mene jo vähän ajattomaksi?
Tarkoitus on selvittää voiko olla varma siitä onko tuolilla ylipäätään väriä, ei miettiä toisten mielipiteitä sen ominaisuuksista.
Ha, huomasitteko. Tuolilla on ominaisuuksia, siitä voidaan väitellä, taas yksi varma asia.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #22 : Toukokuu 16, 2004, 23:03:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Mutta eikös asia kuitenkin ole tutkittavissa? Valon heijastuminen eri väreinä.
Mutta värit nyt onkin pikkusen huono esimerkki, kasi on parempi. Kasi pysyy samanmuotoisena, huolimatta siitä, katsooko sitä minä vai sinä. Ole kiltti, älä sano "Entä jos minä sanoisin, ettei se ole kahdeksikko".


 Onneksi tämä tpci on jossittelu-tpci, eli tähänkin voin sanoa, että aisteja voi hyvin hämätä. Näköharha, päihdyttävän aineen alaisena, systemaattinen hämäys, jonkun ulkopuolisen tahon aiheuttama harha... Vaihtoehtoja on.

Lisään: Ja kun pointti ei ole siinä, että noita ylläolevia ei voisi ottaa mukaan, kun ne ovat realistisia vaihtoehtoja, joten ne on otettava mukaan ja täten me emme voi olla täysin varmoja, vaan ainoastaan epäillä hyvin vahvasti kyseessä olevan 8.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #23 : Toukokuu 17, 2004, 14:36:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Serbeth"
Tuolilla on ominaisuuksia, siitä voidaan väitellä, taas yksi varma asia.
Totta.

Olemassaolomme on olemassaoleva. Se on varmasti olemassa.

Tässä esimerkillinen naturalistinen väittely. Tää topicci on nimenomaan jossittelua ja väittelyä varten, joten älköömme kieltäkö sitä. Ideana on, että pyritään kumoamaan toisten kantoja. Turhauttavaa, mutta hyödyttävää mm. väittelytaitojen kehittämisessä.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #24 : Toukokuu 17, 2004, 21:33:33 »
Puut ja ääni
Ääni on värähtelyjä, joille on annettu nimi ääniaallot sen takia, että korvassa ne muuttuvat aistimukseksi, jota nimitämme ääneksi. Koska kukaan ei ole ollut kuulemassa puun kaatumista kuuntelematta, emme voi vastata yllä esitettyyn kysymykseen. Teinkö itseni selväksi?

Toisaalta, ehkä voisi tuntea (ilmassa leijuvana, jottei maan kautta tuleva värähtelyaalto häiritsisi) tuntoaistillisia värähdyksiä, jos puu olisi tarpeeksi suuri ja sen kaatumisesta syntyvät ääniaallot tarpeeksi laajoja (jolloin ne eivät kuuluisi ihmiskorvaan äänenä).

Kuulevatko valaat maanjäristyksiä? Jos eivät, olisiko mahdollista että jossain avaruudessa olisi olento, jonka kuuloalue olisi niin matalalla, että se/hän voisi kuulla avaruuden laajenemisen?

Lainaus
Tiesittekö muuten, että kana pystyy munimaan vain yhden munan päivässä?
Oikeastaan tuo ei ole totta... Pisimmälle jalostetut kanarodut pystyvät kyllä pykäämään päivittäin yhden hedelmöittymättömän munan superrehujen voimalla, mutta niinpä ne ovatkin loppuunuupuneita viimeistään vuoden sisällä.

Bilsanmaikoista
Meidän bilsuri oli muuten vuoden 200* paras bilsanmaikka Suomessa: Maija Flinkman! *ylpiä* Ja se tietää tosi paljon limasienistä, esim. että ne eivät ole sieniä vaan ihka oma eliölaarinsa kuten eläimet, kasvit jne. Kerran meidän mantsanmaikka oli kerännyt metsästä aavistuksen verran kellertävän (niitä on myös vihertävänkukertavia, harmaita ja jopa vaaleanpunertavia!) limasienen ja alkanut kasvattaa sitä terraariossa. Hän ruokki sitä joka aamuisen puuronsa rippeillä. Kerran hän erehtyi laittamaan terraarioon lusikallisen homehtunutta puuroa, ja töistä tullessaan huomasi limasienen käpertyneen terraarion toiseen nurkkaan, mahdollisimman kauas huonosta puurosta! *ihkuttaa* Tiesittekö muuten, että limasieni koostuu miljoonista yksilöistä jotka ovat lähes mikroskooppisen pieniä mutta jotka silti kykenevät toimimaan yhdessä? Ne ovat niin pieniä, että yksi yhteisö voi ujuttautua normaalisti tiivistetyn ikkunalasin alta puolessa tunnissa! *paahtaa vaan vaikkei ketään oikeasti kiinnosta*
pecc@QuakeNet

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #25 : Toukokuu 17, 2004, 23:41:10 »
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ääni on värähtelyjä, joille on annettu nimi ääniaallot sen takia, että korvassa ne muuttuvat aistimukseksi, jota nimitämme ääneksi.
Tähän vedoten oon sitä mieltä, ettei kaatuvasta puusta lähde ääntä.

Musta toi oli mielenkiintosta. Hmm, limasieni..

Poroneiti

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #26 : Toukokuu 17, 2004, 23:44:41 »
Luin tässä vähän aikaa sitten Filosofia failit -nimistä kirjaa. Siellä oli kysymys: Onko lihan syönti moraalisesti oikein? Siksikö, että eläimet ovat tyhmempiä kuin ihmiset? Vai kenties siksi, että lehmät on kasvatettu sitä verten, että me ihmiset voimme syödä niitä?

Ja viitaten allekirjoitukseeni, onko olemassa täydellistä ihmistä? Onko ihminen täydellinen, jos hänellä ei ole vikoja? Mutta taas jos ihmisellä on vikoja, hänkö ei ole täydellinen?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #27 : Toukokuu 18, 2004, 16:43:18 »
Lihan syönti on moraalisesti oikein siksi, että evoluution kautta olemme kehittyneet sekasyöjiksi, eli syömme sekä kasviksia että lihaa. Tulemme siis jonkin aikaa toimeen syömällä vain jompaa kumpaa, mutta täysipainoiseen ruokavalioomme kuuluvat sekä rehut että liha. Pysymme parhaiten terveinä jos syömme molempia. Syöväthän sudet ja päästäisetkin elääkseen muita eläimiä.
pecc@QuakeNet

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #28 : Toukokuu 18, 2004, 17:47:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Tulemme siis jonkin aikaa toimeen syömällä vain jompaa kumpaa, mutta täysipainoiseen ruokavalioomme kuuluvat sekä rehut että liha. Pysymme parhaiten terveinä jos syömme molempia.
Mitä tarkotat käsitteellä "jonkin aikaa"? Kymmentä vai 1000:tta vuotta?
Mitenkäs vegetaristit tai vegaanit? Liha ei välttämättä kuulu ruokavalioomme ja hyvä kasvisruokavalkio on todistetusti terveellinen.

Poissa tahra

  • Vuotislainen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #29 : Toukokuu 18, 2004, 20:14:47 »
Feelie, tottakai sinusta lähtee ääni. Sinä kuulet sen.

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #30 : Toukokuu 18, 2004, 20:34:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Poroneiti"
Luin tässä vähän aikaa sitten Filosofia failit -nimistä kirjaa.
---
Ja viitaten allekirjoitukseeni, onko olemassa täydellistä ihmistä? Onko ihminen täydellinen, jos hänellä ei ole vikoja? Mutta taas jos ihmisellä on vikoja, hänkö ei ole täydellinen?


 Filosofia failit-kirja on muuten erittäin hyvä kirja aloittamaan, siinä on hyvin esitetty joitakin ongelmia ja sitä on hauska lukea. Suosittelen.

 Eikö ole jo aikoja sitten sanottu, että täydellistä ihmistä ei ole, koska me emme pysty määrittelemään yleismaailmallista täydellistä ihmistä? Jollekin täydellinen ihminen on Fidel Castro. Jollekin täydellinen ihminen on oma elämänkumppani. Jollekin täydellinen ihminen on oma vanhempi. Emme pysty määrittelemään yleismaailmallista täydellistä ihmistä, joten joudumme tekemään sen itse, ja näin joko joku ihminen on meistä täydellinen tai ei.

Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Tulemme siis jonkin aikaa toimeen syömällä vain jompaa kumpaa, mutta täysipainoiseen ruokavalioomme kuuluvat sekä rehut että liha. Pysymme parhaiten terveinä jos syömme molempia.
Mitä tarkotat käsitteellä "jonkin aikaa"? Kymmentä vai 1000:tta vuotta?
Mitenkäs vegetaristit tai vegaanit? Liha ei välttämättä kuulu ruokavalioomme ja hyvä kasvisruokavalkio on todistetusti terveellinen.


 Ulputti on muuten oikeassa, ihminen on tarkoitettu sekasyöjäksi (hampaat, ruuansulatusjärjestelmä), ja täysipainoiseen ruokavalioomme kuuluu niin vihannekset kuin liha. Suurin osa vegetareista/vegaaneista/lakto-ovo-vegaaneista/ja mitä kaikkea niitä onkin joutuu syömään jonkin verran keinotekoisesti esim. vitamiineja, eli puutteita esiintyy. Niin esiintyy myös ns. lihansyöjillä, mutta molemmissa näissä on puute se, että ruokavalio ei ole täysi kohdallaan. Tietenkin on niitä, jotka kärsivät synnynnäisesti eri puutteista, eli esim. D-vitamiini on alhainen ja sitä on syötävä keinotekoisesti, olipa sitten lihan- tai kasvissyöjä.

 Muoks: Typo.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #31 : Toukokuu 19, 2004, 00:15:39 »
Sen, lähteekö metsässä yksikseen kaatuvasta puusta ääni vai ei, voi määritellä ainoastaan siten, että määrittelee ensin, mikä on ääni. On melko hedelmätöntä väitellä tuosta filosofisesta dilemmasta, jos väittelijöiden käsitys äänestä eroaa toisistaan :)

Kompastuskivihän tuollaisessa kysymyksessä on helposti siinä, että oletetaan äänen olevan jotain niin yksinkertaista, ettei sitä tarvitse erikseen määritellä.
Lomalla.

Iita

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #32 : Toukokuu 19, 2004, 15:36:21 »
Kasvissyöntiä haluaisin kommentoida sen verran, että ainoastaan, jos on täysin vegaani (ei siis syö mitään eläinperäisiä tuotteita), on pakko syödä B12-vitamiinia tabletteina. Tietysti täytyy pitää huoli siitä, että syö riittävän monipuolisesti, muuten tulee kalsiumin/proteiinin/raudan yms. puutoksia. Mutta vitamiinitabuille ei ole tarvetta.
Nimim. Kohta viisi vuotta ilman lihaa ja hyvin menee

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #33 : Toukokuu 19, 2004, 19:56:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Marmalady"
Sen, lähteekö metsässä yksikseen kaatuvasta puusta ääni vai ei, voi määritellä ainoastaan siten, että määrittelee ensin, mikä on ääni. On melko hedelmätöntä väitellä tuosta filosofisesta dilemmasta, jos väittelijöiden käsitys äänestä eroaa toisistaan :)

Minusta ääni on signaali aivoissamme joka johtuu korvien vastaanottamista ääniaalloista. Tiede-lehden asiantuntija vastaa -palstalle lähetetty kysymys. Toivottavasti vastaavat.
pecc@QuakeNet

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #34 : Toukokuu 19, 2004, 23:14:17 »
Mietiskelin:
Jos kaks täsmälleen samalla tavoin ajattelevaa ja reagoivaa, alastonta ihmistä kävelevät toisiaan vastaan tilassa, jossa ei ole mitään esineitä, käyttäytyvätkö he täsmälleen samoin? Jos he esim. ryhtyvät tappelemaan, onko mahdollista, että jompi kumpi väistää toisen lyönnin? Tai jos he aloittavat small talkin, osaako kumpikaan sanoa jotain, ilman että toinen sanoo vastaavan samaan aikaan?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #35 : Toukokuu 20, 2004, 11:29:04 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Ulputti on muuten oikeassa, ihminen on tarkoitettu sekasyöjäksi (hampaat, ruuansulatusjärjestelmä), ja täysipainoiseen ruokoavalioomme kuuluu niin vihannekset kuin liha.
Mistä päätellen ihmisen hampaat ja ruoansulatusjärjestelmä on suunniteltu sekasyöntiin? On totta, että liha on ravinteikasta, mutta toisaalta myös epäterveellistä. Kyllähän elimistö kehittyy tiettyyn suuntaan tietynlaisten tapojen muokkaamina, mutta kasvissyöjät pärjäävät hyvin kasvisten ja maitotuotteiden kanssa.


Ruoansulatusjärjestelmä? Katsotaanpa. Naudoilla on ihanteellinen ruoansulatusjärjestelmä kasvissyöntiin: pötsi, verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha. Nauta myös märehtii. Pötsissä on vahva pieneliö- ja bakteerikanta, joka aloittaa kasviaineksen hajoittamisen. (Muuten, noin 20% naudan valkuaisensaannista koostuu noista pieneliöistä!) Sieltä kasviaines kulkeutuu verkkomahaan, missä massa jaottuu märepalloiksi, jotka nauta sitten märehtii, eli pureksii uudestaan. Sen jälkeen massa nielaistaan satakertaan, missä se edelleen jatkaa hajoamistaan, kunnes juoksutusmahassa ja suolistossa sitten imeytyy energiana verenkiertoon. Nauta pystyy hajottamaan hyvin suuren osan selluloosastakin, mikä on käytännössä mahdoton tehtävä ihmisille.

Ihmisen mahalaukku vastaa naudan juoksutusmahaa. Ravintomme on oltava kohtuullisen helpostisulavaa, muuten saamme mahanpuruja.

Kerrohan, miten ihmeessä ihminen olisi selvinnyt vaikkapa jääkaudesta vain kasviksista? Tai vaikka vain jokavuotisista talvista?
pecc@QuakeNet

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #36 : Toukokuu 20, 2004, 19:00:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Lainaus käyttäjältä: "Starpiks"
Ulputti on muuten oikeassa, ihminen on tarkoitettu sekasyöjäksi (hampaat, ruuansulatusjärjestelmä), ja täysipainoiseen ruokoavalioomme kuuluu niin vihannekset kuin liha.
Mistä päätellen ihmisen hampaat ja ruoansulatusjärjestelmä on suunniteltu sekasyöntiin? On totta, että liha on ravinteikasta, mutta toisaalta myös epäterveellistä. Kyllähän elimistö kehittyy tiettyyn suuntaan tietynlaisten tapojen muokkaamina, mutta kasvissyöjät pärjäävät hyvin kasvisten ja maitotuotteiden kanssa.



Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"

Ihmisen mahalaukku vastaa naudan juoksutusmahaa. Ravintomme on oltava kohtuullisen helpostisulavaa, muuten saamme mahanpuruja.


 + että hampaamme ovat hyviä sekä kasviksien että lihan syöntiin. Purevat etuhampaat, kulmahampaat surkastuneet (siis siitä mitä ne joskus olivat), vahvat takahampaat. Pystymme repimään ruokaa (lihaa) irti, pystymme jauhamaan ruokaa jne. Nämä kaikki muuten selitetään lukion biologian tunneilla.


Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Mietiskelin:
Jos kaks täsmälleen samalla tavoin ajattelevaa ja reagoivaa, alastonta ihmistä kävelevät toisiaan vastaan tilassa, jossa ei ole mitään esineitä, käyttäytyvätkö he täsmälleen samoin? Jos he esim. ryhtyvät tappelemaan, onko mahdollista, että jompi kumpi väistää toisen lyönnin? Tai jos he aloittavat small talkin, osaako kumpikaan sanoa jotain, ilman että toinen sanoo vastaavan samaan aikaan?


 Voiko taivas olla mannapuuroa? Okei, en pidä ajatusleikeistä, jossa oletetaan kahden ihmisen tai asian olevan täysin samanlaisia, ne ovat mahdottomia. Tällaista tilannetta ei voi syntyä. Ainut mikä voisi olla mahdollista, olisi ajan paradoksi, nykyinen minäni tapaisi joko tulevaisuuden minäni tai tulevaisuuden minäni. Silloin tietenkin käyttäytyisimme eri lailla, emmekä välttämättä aavistaisi, mitä toinen on sanomassa. Minusta tuo on ainoa mahdollisuus, ainakin luulisin niin.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #37 : Toukokuu 20, 2004, 21:50:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Kerrohan, miten ihmeessä ihminen olisi selvinnyt vaikkapa jääkaudesta vain kasviksista? Tai vaikka vain jokavuotisista talvista?
Ja kun tilanne on mikä on, ei talvella ole ruokavalion kannalta lähes mitään merkitystä, kaupoista saa.
<snip>eläimen asema ihmisyhteiskunnassa kun oli viime vuosisadan alussakin jo älyttömän alhainen.

*Inttää aina vaan*

Tarkoitinkin silloin, kun ei vielä ollut kauppoja. Ajatellaan vaikka kuivaa kautta jossain Afrikassa - söivätkö ihmiset silloin kuivaa kuloheinää? Lihaa saa aina, kunhan vaan on elukoita.

Eläimiä mekin vain olemme... mutta muistetaanpa sekin, ettei esim. karhu pahemmin mieti sitä, onko hirvikanta taantumassa, kun sillä on nälkä. Pitäisikö lihan, maidon ja munien syönti lopettaa kokonaan vain sen takia, että nyky-yhteiskunta suosii groteskia tehotuotantoa?

Ja kuka sitten enää pitäisi lehmiä ja sikoja, jos kukaan ei söisi lihaa eikö joisi maitoa?

Toimikaamme aktiivisesti pien- ja luomutilojen puolesta!

(Lisää vielä avunhuudon nautojen puolesta: ÄLKÄÄ hyvät ihmiset syökö belgialaista tai tanskalaista naudanlihaa! Oletteko koskaan kuulleet belgian sinisestä? Se on nautarotu, jolle on jalostettu jollain ihmeen keinolla n. 50% suurempi lihaskasvu kuin tavallisille naudoille. -> http://www.belgianblue.co.uk/shows/2004/images/woodview_united_ruas.jpg

Tämä tietää suurempaa teurashyötyprosenttia (85%, muiden rotujen päästessä parhaimmillaan 65%:iin) eli sitä, että tulee enemmän lihaa tiettyä määrää luita sun muuta kohtaan. Teurastajat tietty tykkäävät. Mutta minä en, eivätkä belgian sinisetkään. Siinä nimittäin on semmoinen ikävä puoli, että tuhottoman suuren massansa vuoksi rodun edustajat kärsivät pahoista jalkavaivoista ja -kivuista koko elämänsä ajan. Rodun hiehoista 90% kykenee poikimaan vain keisarinleikkauksella valtaisista (kaksi kertaa normaalinkokoisista) pakaralihaksista johtuen.

Tanskan lihakarjasta 95% on belgian sinistä tai jonkinasteisia risteytyksiä sen kanssa. Eräs kasvattaja on tuonut Ruotsiinkin viisi puoliksi belgian sinistä...)
pecc@QuakeNet

Päärynämörkö

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #38 : Toukokuu 20, 2004, 22:52:26 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Mietiskelin:
Jos kaks täsmälleen samalla tavoin ajattelevaa ja reagoivaa, alastonta ihmistä kävelevät toisiaan vastaan tilassa, jossa ei ole mitään esineitä, käyttäytyvätkö he täsmälleen samoin? Jos he esim. ryhtyvät tappelemaan, onko mahdollista, että jompi kumpi väistää toisen lyönnin? Tai jos he aloittavat small talkin, osaako kumpikaan sanoa jotain, ilman että toinen sanoo vastaavan samaan aikaan?


Samaa minäkin olen ajatellut, on vain yksi asia joka ei oikein osu kohdalleen, jos tässä kuvitellussa tappelussa toinen lyö, eikö silloin toisenkin pitäisi lyödä koska he ovat täysin samalla tavalla ajattelevia ja reagoivia? Ja vielä yksi kysymys, miksi ihmeessä niiden kahden pitäisi olla alastomia?

Calango

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #39 : Toukokuu 21, 2004, 03:41:13 »
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Tarkoitinkin silloin, kun ei vielä ollut kauppoja. Ajatellaan vaikka kuivaa kautta jossain Afrikassa - söivätkö ihmiset silloin kuivaa kuloheinää? Lihaa saa aina, kunhan vaan on elukoita.
Totta, mutta kuten sanoin, tilanne kun on mikä on. Ei meidän mun mielestäni kannata miettiä vaihtoehtosia tilanteita; meidän tilanteen ollessa tällainen, voimme elää sen mukasesti. Tällä en tarkota, että on ryhdyttävä kasvissyöjäksi. Kuten jossain vaiheessa mainitsin, lihansyönti on mun mielestä täysin hyväksyttävää, mutta koska lihantuotanto täällä on suurta teurastusbisnestä (jonka tuotteista suuri osa heitetään pois), en itse sitä hyväksy. Esim. oman ruoan metsästäminen on ihan jees. Mutta nämäkin ovat vain mun mielipiteitäni, joita en halua tyrkyttää, vaan jakaa.

Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Eläimiä mekin vain olemme... mutta muistetaanpa sekin, ettei esim. karhu pahemmin mieti sitä, onko hirvikanta taantumassa, kun sillä on nälkä. Pitäisikö lihan, maidon ja munien syönti lopettaa kokonaan vain sen takia, että nyky-yhteiskunta suosii groteskia tehotuotantoa?
Ja kuka sitten enää pitäisi lehmiä ja sikoja, jos kukaan ei söisi lihaa eikö joisi maitoa?
Mutta koska meidän aivomme sattuvat olemaan erityisen kehittyneet, on meidän syytä käyttää niitä oikein. Emme voi tyhmiä tekoja tehdessä vedota siihen, että olemme tosiasiassa "vain eläimiä".
Itse sitä paitsi käytän myös maitoa (ja kananmunia taikinassa), mutta lihan koin ruokavaliolleni tarpeettomaksi, vaikka hyväähän se on. Maitotuotteitakin ostettaessa voi ottaa selvää niiden alkuperästä, ostamalla luomumaitoa, tukee hyvää asiaa. Tietääkseni vapaiden kanojen munat ovat kuitenkin raakaa petosta; kanat elävät pakkauksissa mainitun kokoisissa tiloissa, mutta tila on ahdettu niin täyteen kanoja, että sieltä kerätään ilmeisesti lähes kymmeniä kananraatoja päivittäin. Niiden olot eivät siis ole sen paremmat (otan asiasta vielä tarkemmin selkoa). Itse vaan väkisinkin mietin näitä asioita, ja koin kasvissyönnin oikeaksi ratkaisuksi. Olin valmis tekemään sen ratkasun.

Lainaus käyttäjältä: "Päärynämörkö"
Samaa minäkin olen ajatellut, on vain yksi asia joka ei oikein osu kohdalleen, jos tässä kuvitellussa tappelussa toinen lyö, eikö silloin toisenkin pitäisi lyödä koska he ovat täysin samalla tavalla ajattelevia ja reagoivia? Ja vielä yksi kysymys, miksi ihmeessä niiden kahden pitäisi olla alastomia?
Sitä minäkin pohdiskelin, uskoisin niiden siis lyövän toisiaan täsmälleen samaan aikaan samoihin kohtiin.
Alastomina sen takia, että erilaiset vaatteet luultavasti vaikuttaisivat asiaan hyvin pienesti.

Poissa Hyde

  • deadpan
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Velho
  • six gunshots
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #40 : Toukokuu 21, 2004, 20:43:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Jack Sparrow"
Voiko seuraava lause pitää paikkansa:

Valehtelen, kun sanon, etten koskaan valehtele.


*rapsuttaa päätään* Olisiko näin?

Lause "En puhu koskaan totta" on paradoksi.
[01:17] <34gL3> why there are no cheats for real life?

Bek

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #41 : Heinäkuu 19, 2004, 20:30:19 »
Lainaus käyttäjältä: "Calango"
Oletetaan että eräs tähän mennessä sukupuuttoon kuolleen lajin edustaja munii munan. Kuinka todennäköistä on, että sieltä kuoriutuu täysin uuden lajin edustaja, nykyinen "virallinen" versio kanasta, joka vielä pysyy samanlaisena vuosituhannet?


No en ainakaan omasta mielestäni väittänytkään, että kana olisi pysynyt samanlaisena vuosituhansia. Varsinkin kun nykyään ihmiset vielä muokkaavat kaikki eläinlajit mieleisikseen ja mahdollisimman tuottaviksi.

Pointtinanihan oli se, että tämä kuoriutuva kana ei ole täysin uuden lajin edustaja, vaan kanamaista esi-isää muistuttava otus, siis jollakin mutaatiolla tms tästä kuitenkin poikkeavaksi muodostunut yksilö. Tämä yksilö vain on lähestulkoon nykyistä kanamuotoa vastaava, eli siis voidaan katsoa kanaksi. Mutta totta kai senkin kanan jälkeen evoluutio on muuttanut kanaa nykyisiin olosuhteisiin sopivaksi!!  
Hm. Nyt tämä alkaa mennä liian tieteelliseksi, en osaa selittää pointtiani enää oikeastaan paremmin. Olkaa minun puolestani eri mieltä. Kunhan ette vääristele sanojani, tai väitä minun sanoneen jotain mitä en ole sanonut. Älkääkä nyt herranjestas ottako näitä liian vakavasti! o.O

Iita

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #42 : Heinäkuu 19, 2004, 20:37:01 »
Tämä muna ja kana -juttuhan on ihan sama kuin kysyisi, kumpi oli ensin: sikiö vai ihminen. Sekä kanat että ihmiset ovat kehittyneet ties mistä alkueliöistä ja totta kai ensin on muna, sitten vasta kana. Se vain on vaikeaa määritellä, mikä näistä kanan esi-isistä on ollut ensimmäinen tarpeeksi paljon kanaa muistuttava otus, että sitä voi kutsua kanaksi...

Poissa tahra

  • Vuotislainen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #43 : Heinäkuu 29, 2004, 12:28:47 »
Ei. Koska sinun ruumiisihan sitä unta näkee. Sielu lähtee jonnekkin muualle :) (Mutta tämä liittyy taas uskontoon jonkin verran)

Gabriel

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #44 : Syyskuu 30, 2004, 19:18:58 »
Porukka ajattelee täällä liian tieteellisesti. Melkein kaikkea universumissa voi epäillä, ainoastaa cogito, ergo sum on ainoa varmasti tosi asia. Varmuuksia ei ole (paitsi edellä mainittu).

Poissa Domie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #45 : Syyskuu 30, 2004, 19:52:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Greensery"

- Jos puu kaatuu metsässä, jossa kukaan ei ole vastaanottamassa signaalia, kuuluuko siitä ääntä? Tätä kannattaa miettiä hetki, se synnyttää ajatuksia.


Kuuluu. Ääni on on vain ilman värähtelyä ja se ilma värähtelee siitä huolimatta sattuuko siinä olemaan olento, jonka korva paikallistaa sen ääneksi. Ja metsässä elämää riittää joten sille äänelle on aina todistaja. Eläimilläkin on kuuloaisti joka on yleensä monta kertaa parempi kuin ihmisen. Jos kieltää että ääni ei kuulu, niin kieltää kaikkien muiden paitsi oman kuulonsa.(Ja myöskin sen että asiat eivät ole ellei itse näe/kuule/tunne niitä, mutta se oli vain sivuhuomautus) Hmm..toisaalta tuo kysymys ei voi koskaan toteutua tässä maailmassa. Metsässä on aina joku vastaanottamassa signaalin, siellä on yksinkertaisesti niin paljon elämää.

Gabriel

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #46 : Syyskuu 30, 2004, 22:06:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Domie"
Kuuluu. Ääni on on vain ilman värähtelyä ja se ilma värähtelee siitä huolimatta sattuuko siinä olemaan olento, jonka korva paikallistaa sen ääneksi.


   Mistä voi olla varma että ääni syntyy näin?Tämä tieto on täysin empiiristä, eikä empiiristä voi todistaa täysin oikeaksi. Kenties toisinaan ääni ei toimikaan näin, muttei olla vain oltu tutkimassa sen syntymistä. Vain koska se on tutkituissa tapauksissa toiminut näin, se ei tarkoita etteikö vaihtoehtoa olisi. Toinen esimerkki: jos kaikki tutkittu kupari on tähän mennessä johtanut sähköä, se ei todista että kaikki kupari johtaa sähköä koska kaikkea kuparia ei olla tutkittu. Sama juttu äänen kanssa.
  Tai mitä jos ääntä ei oikeastaan ole edes olemassa, tämä maailma on unta? Kohta heräätkin ja viittoilet ystävillesi kuinka outoa unta näit, ihmisillä oli oudot ulokkeet ohimossa ja kuulitte asioiden tapahtumat ympärillänne. Ihmeellistä.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #47 : Lokakuu 01, 2004, 17:11:30 »
Kuka minä olen?

On kysymys, jota olen pohtinut kauan. Tiedän mikä on nimeni, ja sen että olen ihminen, mutta kuka oikeastaan olen? Jos nyt ihmisellä on sielu, olenko minä se? Onko minuuteni sieluni? Vai onko tunteeni, muistoni ja tietoni minä. Siis kaikki se jotka säilyvät aivoissa. Olenko minä sitten aivoni? Vai mikä minä olen?

leinikki

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #48 : Lokakuu 03, 2004, 00:14:33 »
Tämä saattaa alkuun ehkä maiskahtaa ikävältä kliseeltä, mutta mieti sitä kuitenkin hetki: oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä ja tuntenut olevasi ikään kuin irti ruumiistasi? Kuin olisit jonkun toisen ruumiissa? Tunnen aina silloin tällöin näin. Peilistä katsovat tuttuakin tutummat omat kasvoni, mutta yhtäkkiä tunnen sieluni ja ruumiini olevan täydellisen erillään toisistaan. Näin tuntiessaan on todella omituisen ja pelottavankin tuntuista liikuttaa tai koskettaa itseään. Tuntuu kuin olisi vangittuna tai purkitettuna lihaisaan ruumiiseensa. Kuin oma itse, oma sisin olisi kuorimaisen muurin sisässä.

Täällä me ihmiset pohdimme ja pyörittelemme asioita. Jatkuvasti ja ikuisesti. Mekin. Me pikkuraukat. Ihmiset. Siksipä esitän toisenkin kysymyksen, joka on pohdituttanut minua: mitäpä jos "tervemielisten" kutsumat "mielisairaat" ovatkin maailman ainoita järkeviä ja terveitä ihmisiä ja me kaikki muut niitä hulluja? Tämäkin on vain pohdinto ja ajatus. Niitä on ja tulee aina olemaan. Me emme tiedä paljon mitään.

Mononoke

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #49 : Lokakuu 03, 2004, 12:23:55 »
Lainaus käyttäjältä: "leinikki"
mitäpä jos "tervemielisten" kutsumat "mielisairaat" ovatkin maailman ainoita järkeviä ja terveitä ihmisiä ja me kaikki muut niitä hulluja?
[/b]
Tuota minäkin aina ajattelen. Koska ne jotka ovat 'mielisairaita' muiden mielestä, ovat kuitenkin itsensä mielestä täysin terveitä ja he pitävät taas niitä 'ei-mielisairaita' hulluina. Minusta käsitystä hullu ei oikein voi olla, koska nykyihmisten (suurimman osan) mielestä hullu on sellainen joka tekee asioita, joita yleensä muut eivät kehtaisi/haluaisit muutenvaan tekisi. Mutta tämä hulluna pidetty henkilö sitten taas pitää näitä muitta ihmisiä hulluna. Hulluus on kai sitten mielipidekysymys. Hulluus on kai vaan ihmisen piirre. Voi sanoa että sinä olt kaunis tai sinä laulat rumasti tai sinä olet hullu, koska teet noin ja näin. Oudolle käytökselle on keksitty nimitys 'hullu/mielisairas'.
Tietenkin jotkut ihmiset ovat 'pimahtaneet' koska ovat esimerkiksi seonneet liiasta koulutyöstä tai stressistä. Silloinhan jotain tapahtuu aivoissa, tavallaanhan se on sitten siaraus, vamma. Jota kutsutaan hulluudeksi. Mutta tämä nyt ei ole enää kovin filosofista...

Kumpi tuli ensin kana vai muna?
Noh, evoluutio on muokannut jotain lajia hiljalleen niin kauan että joskus sieltä munasta on tullut sellainen kana joka nyt piipertää täällä. Joten perjaatteessa se kana tuli sieltä ensin. Mutta se kanhan tuli munasta. Joten munahan tuli ensin. Kanahan on munassa, joten ne tulivat molemmat yht'aikaa.
Toisaalta alunperinhän tällä on varmaan tarkoitettu sitä, että jos tämä nykyinen kanamme olisi ihan aikojen alussa ollut tällainen kana. Ennenkuin maan päällä oli yhtäkään kanaa, mitä sen jälkeen, tuliko ensimmäinen kana maailmaan munana, vaiko kanana? Se on mahdotonta, koska kana on evoluution kehittämä, eikä ole voinut olla kanaa ennen munaa, koska kana tulee munasta. Kana on joskus ollut joku bakteeri mikä on ollut sitten vaikka pieni atomi, joka on syntynyt alkuräjähdyksessä. Mutta pohjimmainen kysymys onkin; mistä kaikki syntyi ennen alkuräjähdystä?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #50 : Lokakuu 03, 2004, 18:47:30 »
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Tämä ajatusleikki on mahdollista selvittää monella eri tavalla.
pecc@QuakeNet

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #51 : Lokakuu 03, 2004, 19:54:09 »
Lainaus käyttäjältä: "leinikki"
Tämä saattaa alkuun ehkä maiskahtaa ikävältä kliseeltä, mutta mieti sitä kuitenkin hetki: oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä ja tuntenut olevasi ikään kuin irti ruumiistasi? Kuin olisit jonkun toisen ruumiissa?

En usko tämän liittyvän mitenkään filosofiseen pohdintaan, liittyy nuoruuteen ja aikuiseksi kasvamiseen. Kaikille tulee silloin tällöin tuontapaisia olotiloja. Allekirjoittaneella on joskus itselläkin samatapaisia oloja, tuntuu että ruumis vain on, ja tuntuu hassulta ajatella "Minä teen tätä asiaa juuri nyt". "Tämä ei ole mitään unta, MINÄ olen tässä ja nyt, kaikki tapahtuu kokoajan".

Lainaus käyttäjältä: "leinikki"
mitäpä jos "tervemielisten" kutsumat "mielisairaat" ovatkin maailman ainoita järkeviä ja terveitä ihmisiä ja me kaikki muut niitä hulluja?


Evoluutio tuskin loisi vähemmän terveitä kuin "mielisairaita". Se ei ole loogista, että epäterveitä on enemmän. Tai mistäs sitä tietää...

Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Ilman jossittelua mahdotonta. Eli saaresta annetuilla faktoilla pelastuminen olisi mahdotonta ^____^

coteau

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #52 : Lokakuu 04, 2004, 16:35:49 »
"Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?"

Legendaarinen kompa ^^ Lopetan ajattelemisen. Tai yksinkertaisesti ajattelen leijonat ja hait pois ja sitten se helikopteri tulee ja pöräyttää minut pois paikalta.

Miten ääretön avaruus voi laajentua?
Tätä pohdittiin riparilla Raamiksessa :) Ei liittynyt mitenkään päivän aiheeseen...
Hieman väsynyt olotila kun oli niin päädyttiin jonkinlaiseen vertaukseen:
"Avaruus on kuin ilmapallo mikroaaltouunissa"
En tajua vieläkään miten ilmapallo voi laajeta sielläkään O___o

Poissa Domie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #53 : Lokakuu 09, 2004, 23:47:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Gabriel"
Lainaus käyttäjältä: "Domie"
Kuuluu. Ääni on on vain ilman värähtelyä ja se ilma värähtelee siitä huolimatta sattuuko siinä olemaan olento, jonka korva paikallistaa sen ääneksi.


   Mistä voi olla varma että ääni syntyy näin?Tämä tieto on täysin empiiristä, eikä empiiristä voi todistaa täysin oikeaksi.


Koska olen tylsä ihminen ja heitän aivoni lomalle joskus. Suomeksi: minä luotan fysiikkaan. Niinpä pysyn tässä kannassani niin kauan kunnes joku todistaa tuon olevan väärässä. Voihan se toki ollakin. :) Aivan kuin joku väittäisi että valo ei ole säteilyä. Tuo olisi kiva kysymys mietittäväksi.
Mitä tapahtuisi maailmalle jos valo ei olisikaan säteilyä eikä ääni värähtelyä?

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #54 : Lokakuu 10, 2004, 15:31:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Aleczandra"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Hyppäisin vieressäni olevaan helikopteriin, jossa olisi lentäjä ja lentäisin pois. Et kirjoittanut, että saarella ei olisi helikopteria. :) (...)
Niinpä tietysti. Muokkaan tehtävänantoa, mutta sovitaan että voitit tämän erän ^_^

Lainaus käyttäjältä: "Feelie"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Miten pelastut?

Ilman jossittelua mahdotonta. Eli saaresta annetuilla faktoilla pelastuminen olisi mahdotonta ^____^
Onhan! Aivan täysin mahdollista.
pecc@QuakeNet

Iita

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #55 : Lokakuu 10, 2004, 16:11:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?


Houkuttelen jollain tavalla leijonan veteen. Hait syövät leijonan, eivätkä ole enää nälkäisiä. Voin uida turvallisesti pois.

...tai sitten vain lopetan tämän saaren ajattelemisen.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #56 : Lokakuu 11, 2004, 16:46:13 »
Lainaus käyttäjältä: "Iita"
Lainaus käyttäjältä: "Ulputti"
...tai sitten vain lopetan tämän saaren ajattelemisen.
Hei, tajusit sen! Muita mahdollisuuksia on esim. se, ettei pelastumisen tarvetta ole, koska vain ajattelee tilanteen.
pecc@QuakeNet

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #57 : Toukokuu 11, 2005, 11:59:59 »
Lainaus käyttäjältä: "Iita"
Tämä muna ja kana -juttuhan on ihan sama kuin kysyisi, kumpi oli ensin: sikiö vai ihminen. Sekä kanat että ihmiset ovat kehittyneet ties mistä alkueliöistä ja totta kai ensin on muna, sitten vasta kana. Se vain on vaikeaa määritellä, mikä näistä kanan esi-isistä on ollut ensimmäinen tarpeeksi paljon kanaa muistuttava otus, että sitä voi kutsua kanaksi...

Olen aika lailla samaa mieltä tässä asiassa Iitan kanssa. Jalostetaanhan esimerkiksi koiriakin ja rotuja tulee jatkuvasti lisää kun rotuja risteytetään keskenään. Eli eikös tuo kanakin ole sitten jalostunut ties mistä, eli muna oli ennen munaa, tämä kanaa edeltävä otus sitten on muninut tämän tipusen josta on tullut kana tai kukko. :o
Miksi muuten kysytään aina "muna vai kana?" miksei suoraan "lintu vai muna?" kanakin on lintu ja kaikki linnut munivat, right? ainakin minun tietojeni mukaan. ^^

Tosin jos tämä Jumala olisi olemassa, raamattu sanoo hänen luoneen kaksi , uros ja naaraspuoleisen otuksen jokaista eläinlajia(?) jolloin ensin oli siis kana. Mutta minähän en ole uskovainen, joten uskon tuohon ensimmäiseen teoriaan.

off topic: jos uskon tuohon, olenko uskovainen? (sanan toisessa merkityksessä tietenkin) ja jos en usko, olenko silloin uskoton?

Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.
Olen kehno biologiassa/fysiikassa/kemiassa ja matematiikassa ja vähän kaikessa muussakin, enkä siis pysty käsittämään tuollaisia kysymyksiä.

Loppu oli loppujen lopuksi aivan turhaa, kun en osannut oikeastaan olla mitään mieltä, mutta muoksin vielä jos tulee jotain mieleen/osaan selittää asioita paremmin.
(kirjoitan tätä jo toista kertaa, koska netti katkesi kesken ><)

muoks:
Lainaus
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Olen näsäviisas ja mielikuvitukseton, joten lakkaan yksinkertaisesti ajattelemasta ^^
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #58 : Toukokuu 11, 2005, 16:45:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"
off topic: jos uskon tuohon, olenko uskovainen? (sanan toisessa merkityksessä tietenkin) ja jos en usko, olenko silloin uskoton?

Olipa siinä uskomaton kysymys ^^ Eli uskoton ei ole sanan uskovainen vastakohta. Uskottoman vastakohta on uskollinen. Uskovaisen vastakohta on epäuskovainen.

Lainaus käyttäjältä: "Eleanír"

Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.

Kaatuvasta puusta lähtee eli syntyy aina ääni, mutta ääntä ei kuulu (=kenenkään korviin) jos ketään ei ole ääntä kuulemassa. Ei sen vaikeampaa!

Muahee. Näitä on aina hauska miettiä.

Muoks.
Lainaus käyttäjältä: "TheFool"
Miksi pitäisi käydä koulua jos kuitenkin kuolee?

Että pärjäisi elämässä ennen kuolemaa. Kun kuolee, miksi ei ottaisi sitä ennen elämästään kaikkea irti? Kerranhan me vain elämme.

Poissa Sinzirn

  • Sammakko
  • Reservi
  • *
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #59 : Toukokuu 11, 2005, 17:22:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Sacrilegiom"

"No todista sinä ettei ole näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista"


Aivan pakko kommentoida tuohon.

Oletetaan siis, että on olemassa vaaleanpunainen yksisarvinen. Jos tämä vaaleanpunainen yksisarvinen muuttuu näkymättömäksi, onko yksisarvinen enää vaaleanpunainen? Värihän on ihmisten määritelmän mukaan valoa, jonka silmämme ja aivomme käsittävät eri väreiksi sen aallonpituuden mukaan. Jos yksisarvinen on siis näkymätön, se ei ole vaaleanpunainen. Vai tarkoittaako näkymättömyys värittömyyttä? Onko yksisarvinen näkymätön kaikille, jolloin kukaan ei näkisi väriä (vähän samantyyppinen kysymys kuin se puu & ääni -juttu)? Tällöinhän ei ole olemassa näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista, vai olisiko? Silloin näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen olemassaolo olisi kumottu.

Niin, minä olen mielenkiintoisella tuulella.
"Kill your darling."
Oletko ikinä ollut vaeltamassa?

Hömötiainen

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #60 : Toukokuu 11, 2005, 18:09:53 »
Ajattelen, siis olen.
Tuon lauseen pohjalle perustan teoriani siitä, että voin ainakin itse olla olemassa. Sillä jos olen jonkun kirjailijan tai tietokoneohjelmoijan mielen tuotos, en itse voi kontrolloida toimiani, joka muu tekisi sen. Siis, jos olisin joka kirjan hahmo, voisin itse ajatella, mutten vaikuttamaan fyysisiin toimiini. Minulla on moraali, minulla on ajatukset, minulla on kiinteä ruumis. En voi olla kenenkään unessa, sillä unessa voi thedä melkein mitä tahansa eivätkä fysiikan lait pidä juuri ollenkaan paikkaansa.

Vaaleanpunainen näkymätön yksisarvinen
Tästä keskusteltiin muillakin foorumeilla, kun tieto ilmestyi Wikipediaan. Tämä voi romuttaa kaikki käsityksemme pysyvästä uskosta. Olemmeko muka ikinä nähneet Jumalaa, miten voimme todistaa hänen olevan olemassa. Raamatun henkilöt ovat ehkä todellisia, mutta mistä tiedämme, kuka alunperin keksi kristinuskon, kuka alunperin kirjoitti Raamatun. Onko todisteita, että Jeesus on käynyt maan päällä? tai jos niin kertokaa.

Värit
Itse asiassa jokaisessa asiassa on kaikkia värejä, mutta näemme vain osan. Esim. ruusussa punainen väri menee ruusun läpi, muut jäävät siihen, joten läpipaistava väri näkyy. Värit ovat tietenkin aina olleet, siitä saakka, kun Aurinko alkoi paistamaan.

Taistella saadakseen rauhaa
Tämä haastaa verbit. Yleensä verbi "taistella" tarkoittaa sitä ,että kaksi ihmistä tai eläintä kamppailee keskenään. Mutta se voi myös tarkoittaa jotain ongelmaa vastaan taistelemista. Selvä paradoksi. Jos haluat rauhaa, et voi saada sitä kuin taistelemalla asian puolesta, mutta kun "taistelet" tuotat lisää epä-rauhaa.

Ja pohtikaapas: Mistä alkuräjähdys syntyi?
Jos sitä ennen ei ollut mitään, niin mikä räjähti?

Mistä "Jumala" loi maailmankaikkeuden?
Jos se jumala nyt on olemassa, niin mistä se loi niin suunnattoman asian kuin äärettömän maailmankaikkeuden?


Lainaus
-Äskeinen vastaukseni herätti ainakin itsessäni tämän kysymyksen. Koittakaapa kuvitella paikkaa jossa ei ole mitään. Se on mahdotonta. Ihmismieli ei pysty käsittämään sitä. Kun koittaa ajatella tyhjää paikkaa kuvittelee siitä hyvin helposti joko mustan tai valkoisen tai pimeän tai kirkkaan. Mutta tyhjyydessä ei ole värejä eikä lämpöä tai kylmää. Ei sitä voi oikeastaan kutsua tyhjäksi, sillä se on ei mitään -paikka. Vai voiko tyhjää nimetä? Itse ajattelisin ettei tyhjää paikkaa periaatteessa ole. Se on vain kuvitelma sen jälkeen kun avaruus loppuisi. Eihän täydellisessä tyhjyydessä olisi edes tyhjyyttä?


Mutta valkoinen ja mustapa eivät olekaan värejä ;) Siis periaatteessa. Teoriassa, mutta jos kerta ne olisivat värejä, miksi olisi erikseen tehty "väritelevisiot" .

Poissa Uine

  • Metsätähti
  • Hirnyrkki
    • Suomu.org
  • Tupa: Rohkelikko
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #61 : Toukokuu 11, 2005, 20:57:54 »
Mmh, fyysikkominäni tahtoo päästä viilaamaan välimerkkejä ja ilmoittamaan, ettei kukaan suinkaan ole väittämässä itse avaruuden laajenevan. Tunnettu maailmankaikkeus tuntuisi harrastavan sitä kylläkin, muttei itse tyhjä tila, josta useimmat mitä ilmeisimmin puhuvat. Voisin tähän selittää jotain punasiirtymistä tai kiihtyvässä liikkeessä olevien kappaleiden emittoimasta säteilystä ja elektronin energiatasoista, jos olettaisin ketään kiinnostavan. Tyhjiön äärettömyydestä tai mahdollisuuksista laajenemiseen en sano mitään kun koko ajatus on liian hypoteettinen ajateltavaksi. Mutta kertokaa minulle, mitä sen ulkopuolella olisi tai olisi olematta. Jos ollaankin vain kaikki suuressa kultakalamaljassa jonkin ylisuuren supermultiversumin keskiverron porvariasukkaan olohuoneessa. Olisihan siinä ironiaa jos ei muuta ja kun kokoluokatkin ovat niin sidottuja näkökulmaan ja on turhan vaikeaa olla vertaamatta ympäristöään itseensä.

Lainaus
Mitä tapahtuisi maailmalle jos valo ei olisikaan säteilyä eikä ääni värähtelyä?

Sähkömagneettisten ilmiöiden ja hiukkasten dualistinen luonne? & olisivatko ne sitten havaittavssa valoksi tai ääneksi. Kai meille olisi kehitynyt toisenlaisia tapoja tarkastella maailmaa, jos oletetaan, että olisimme olemassa tuonkaltaisessa maailmassa. Taitaisi olla aika erilainen kuin tämä.


Lainaus
1. Rakennat raketin, joka kulkee valon nopeudella
2. Teet sen sisään madonreiän, joka vie raketista olohuoneeseesi
3. Lähetät aluksen avaruuteen tekemään 10 (maan) vuoden lenkin valon nopeudella
4.Kun se palaa maapallolle, astut olohuoneenmadonreiän kautta avaruusalukseen, menneisyyteen?

Suunnitelmasi kaatuisi jo kohtaan 2, koska ainakaan nykykäsityksen mukaan (itsessäänkin teoreettista ja todentamatonta) madonreikää ei olisi mahdollista 'rakentaa' avaruusaluksen sisään- ajatus madonrei'istä pohjautuu aika-avaruuden kaareutumiseen, ja jotta sellainen todella syntyisi, tarvittaisiin jotain hillittömmän suuren gravitaation omaavaa, vähintäänkin valtava musta aukko. Saattaisi tuottaa hiukan hankaluuksia sijoittaa sellainen olohuoneen ja sen suhteen liikkuvan aluksen välille. (ja jos sellainenkin järjestyisi, itse reiän kautta kulkemiseen liittyy dilemma jos toinenkin. puhumattakaan valon nopeudella kulkevasta materiasta, esimerkiksi nyt vaikka liikemassan kasvaminen.) Kuitenkin, jos kuvaamasi kaltainen tilanne olisi mahdollista saada aikaan, matkustus (maan) ajassa taaksepäin ainakin teoriassa olisi mahdollista. Ja eteenpäin jos tahtoisi niin viettäsi sen kymmenen vuotta siinä raketissa eikä madonreikää tarvitsisi mihinkään.

Oli jotain muutakin ainakin väreistä mutten jaksa nyt.

Regulus

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #62 : Toukokuu 12, 2005, 08:37:11 »
Lainaus
Jos ollaankin vain kaikki suuressa kultakalamaljassa jonkin ylisuuren supermultiversumin keskiverron porvariasukkaan olohuoneessa.

Minä pidän tästä teoriasta, tai mikä lieneekään. Jos meidän maailmankaikkeutemme olisi jonkin toisen maailmankaikkeuden "sisällä", ja se toinen olisi taas jonkin toisen... Kysymys kuuluukin: missä tulee seinä vastaan? Vai tuleeko missään? Sitä voisin taas miettiä tänään.
Mutta, jos me olemme, asumme ja elämme jonkin toisen maailmankaikkeuden sisällä, vaikkapa tuollaisessa kultakalamaljassa, voisiko olla, että myös meidän maailmankaikkeuteemme on piiloutunut yksi tai useampia eri maailmankaikkeuksia? Jos vaikkapa jokaisessa vesipisarassa tai lumihiutaleessa olisi yksi maailmankaikkeus.

Sitten omia teorioitani: Onko maailma todella sellainen, kuin me sen näemme tunnemme, kuulemme, haistamme...? Tässä edessäni on esimerkiksi vaalea tietokonepöytä. Voisiko se "oikeasti" olla pinkki tai vihreä? Se tuntuu kovalta, sen kulmat eivät ole terävät. Voisiko se "oikeasti" olla melkoisen pehmeä, ja voisivatko sen reunat olla oikein terävä?
Se, mitä yritän tässä sanoa, selviääkin joillekin vasta nyt. Aistimmeko me todellisuutemme erilaisena kuin se oikeasti on? Emme voi tietää varmaa vastausta, koska emme voi aistia tätä todellisuutta "oikeanlaisesti", ellemme sitten tee sitä jo. Tätä minä olen miettinyt jo 5-vuotiaasta. ^^

Lainaus
Ajattele, että olet pienenpienellä hiekkasaarella keskellä valtamerta. Saarella on nälkäinen leijona, eikä siellä kasva mitään kasveja. Meri on täynnä nälkäisiä haita. Olet alasti eikä sinulla ole mitään esineitä. Missään ei ole mitään muuta kuin sinä, hiekkaa, leijona, vettä ja haikaloja (ja ilmaa). Miten pelastut?

Vastaanpa minäkin. Lakkaan siis joko ajatelemasta tai sitten ajattelen itseni pois saarelta. Sitä ennen ajattelisin vaatteet päälleni. :p

Lils

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #63 : Marraskuu 10, 2005, 16:57:37 »
Mistä tiedämme, että olemme?

Jos meitä ei olekaan täällä? Jos tätä maailmaa ei olekaan? Onko tämä kaikki vain unta, josta heräämme kuoltuamme ja sitten vasta synnymme oikeaan maailmaan? Tai jos olemmekin jo kuolleet ja tämä on kuolemanjälkeinen ikuisuus josta seuraa uusi elämä meidän kuoltua?

Regulus

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #64 : Marraskuu 12, 2005, 12:16:13 »
Ja miettikääpä, jos te olisitte yksinänne maailmankaikkeudessa nytkin. Tai siis, että tämä maailma on rakennettu vain minun elämääni varten. Kun minä kuolen, se luhistuu ja minä menen jonnekin. Kaikki muut ihmiset ovat vain jonkinlaisia pahvinukkeja tai jotain, eli eivät lainkaan eläviä olentoja. Kaikki muut ihmiset ovat jonkinlaisia persoonattomia robotteja, jotka toimivat jonkin tietyn periaatteen mukaan. Minä olisin siis ainoa ihminen maailmassa, kaikki muut ovat vain jotakin. Ja enhän minä saisi ikinä totuutta selville, koska muut ihmiset (ne oliot :P) eivät paljasta sitä, sillä ne eivät tiedä sitä itsekään tai jotain tuon tapaista. ^___^ Tälläisiä ajatuksia minun päästäni. Yrittäkää saada selvää.

Poissa Sirii

  • Frábært!
  • Vuotislainen
  • Regulusfani
  • Tupa: Korpinkynsi
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #65 : Marraskuu 16, 2005, 16:35:52 »
Tässä teille pari, jotka jatkuvasti sekoittavat minua...

Elävätkö kirjojen henkilöt?
Elävätkö kirjojen henkilöt oikeasti meidän kauttamme? Entä kirjat joita luetaan hyvin usein, elävätkö näiden kirjojen henkilöt oman saman elämänsä usein? Entäs mitä sitten, jos samaa kirjaa lukee kaksi henkilöä yhtäaikaa? Miten voimme tietää, että emme itse ole kirjojen henkilöitä? Kirjojen, unien tai muuten vaan jonkun kuvitelmien. Entä jos olemmekin Jonkun kuvitelmia ja kuvittelemme taas puolestamme jotakuta, joka taas kuvittelee jotakuta, joka taas kuvittelee jotakuta jne. Kuka on se, joka elää oikeasti, vaiko ei kukaan?

Onko ns. taruolentoja olemassa?
Kuka tietää ettei niitä ole. Tai ainakin ole ollut? Vetoaisin nyt siihen, miten kukaan on joskus voinut vaan keksiä, että vitsi joo, lohikäärmeet on sit tommosii ja turvenuijat tommosii? Kuka voi todistaa ettei niitä ole...  Joskin, kuka voi todistaa, että niitä on?

Mistä Jumala tuli?
Alussa oli vain Jumala, eikö niin. Ainakin minun uskontoni mukaan (johon en ooikein osaa vieläkään kunnolla uskoa). Mutta kai nyt ennen Jumalaakin jotakin oli... Mutta mitä?

Kuka voi tietää, mikä uskonto on oikea?
No, tuo on sinänsä tyhmä kysymys, että uskontohan on juuri uskon asia. Mutta kuika voimme tietää, etteivät jossain ylhäisyydessään meidän Jumalamme yhdessä kaikkien muiden kulttuurien Jumalien kanssa naureskele meidän jumala-riidoillemme?

Jotenn.. Minun aivoni ovat kohta niin tiltissä, etteivät selviä ikinä, joten katoan nyt pois!
Ég á heiminn! :}

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #66 : Marraskuu 19, 2005, 16:27:04 »
Lainaus käyttäjältä: "unnecessary"
Kuten joku jo täällä pohtikin: näemmekö me värit samalla tavalla?


Minäkin olen miettinyt tuota kyseistä monen monituista kertaa. Vaikka näenkin maailman sellaisena kuin näen, entä jos muut näkevät sen erilailla? Ja luultavimmin näin onkin. Ainakin luulen näin. Mutta sitähän ei (kai) voi todistaa mitenkään...

Lainaus käyttäjältä: "unecessary"
Sitten toinen; miten kukaan muu kuin minä voi ajatella, nähdä, kuulla, tuntea jne?  


Voi voi. Tämä on kauheaa. Ihan oikeasti, kun mietin tuota, minulla tulee todella kamala olo. Entä jos tämäkin on vain unta? Entä jos te ettekään ole todellisia, ja kun vain vähän yritän, niin herään, ja huomaan kaiken olevan unta. Tämmöinen fiilis siitä tulee.
Pienenä mietin näitä asioita paljon. Niiden miettiminen on jännittävää, mutta hieman pelottavaa. Entä jos, entä jos, ja taas kerran entä jos. Se saa hermoni kireälle, sillä olen sitä tyyppiä, että jos en tiedä tarpeeksi jostain asiasta, minua todella alkaa ottaa pattiin.

Sitten avarudesta. Se on jotakin kamalaa. Miten joku voi todistaa, että avaruus on loputon? Onko hän muka itse käynyt katsomassa? No, se ei voi olla mahdollista, sillä jos se on loputon, niin ei sitä voi todistaa. Eikä mikään voi olla loputon. Johonkin senkin täytyy loppua! Ja jos loppuu, niin mitä sen jälkeen tulee? Entä sen? Nämä asiat ovat ihan kamalia...
Sama pätee Jumalan kanssa. Jumalahan on aina ollut olemassa, eikö? Mutta kyllähän hänenkin on jostain täytynyt tulla. Mutta mistä sitten? Entä se, mistä Jumala on muodustunut, mistä se aine on tullut?
Sitten ajatellaanpa hieman alkuräjähdystä. Jos ei olekaan ollut koskaan koko jumalaa, vaan pelkkä alkuräjähdy, josta maamme syntyi. No, tietenkin se räjähdys on tullut jostain esim. eri alkuaineiden sekoottumisesta. Mutta mistä ne alkuaineet ovat tulleet?
Joku puhui vielä uskonnosta, eli siitä, mistä tietää että uskonto on oikea? No, tämähän on tietenkin uskon kysymys, eli sehän se ideana onkin. Kukaan ei tiedä totuutta, mutta uskoa saa.

Välillä tuntuu siltä, että me vain olemme jonkun maailmankaikkeuden pienenpieniä nukkeja. Nukkeja, joilla sinänsä ei ole mitään merkitystä koko maailmankaikkeuteen.

Poissa zidane

  • Vuotislainen
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #67 : Helmikuu 26, 2008, 11:53:31 »
Ja miettikääpä, jos te olisitte yksinänne maailmankaikkeudessa nytkin. Tai siis, että tämä maailma on rakennettu vain minun elämääni varten. Kun minä kuolen, se luhistuu ja minä menen jonnekin. Kaikki muut ihmiset ovat vain jonkinlaisia pahvinukkeja tai jotain, eli eivät lainkaan eläviä olentoja. Kaikki muut ihmiset ovat jonkinlaisia persoonattomia robotteja, jotka toimivat jonkin tietyn periaatteen mukaan. Minä olisin siis ainoa ihminen maailmassa, kaikki muut ovat vain jotakin. Ja enhän minä saisi ikinä totuutta selville, koska muut ihmiset (ne oliot :P) eivät paljasta sitä, sillä ne eivät tiedä sitä itsekään tai jotain tuon tapaista. ^___^ Tälläisiä ajatuksia minun päästäni. Yrittäkää saada selvää.

Aika mielenkiintoista. Itse joskus kauan sitten, ehkä 5. luokalla, päädyin samantapaisiin päätelmiin. Ja kun olen myöhemmin niistä muutaman ystäväni kanssa puhunut, olen saanut tietää että hekin ovat ajatelleet joskus noin :) Omituista...

Exorcist

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #68 : Helmikuu 26, 2008, 20:51:01 »
Tämmöiset kysymykset ja ajatukset ovat maailmankaikkeuden kauheimpia puheen/ajattelemisen aiheita. :D ärhinpurhin.
Mutta, tuli vain mieleeni.
Jos Jumala kerran loi maan ja kaiken mitä sen päällä liikkuu, niin mistä Jumala sai alkunsa. Joku voi vastata tähän että koska avaruus on loputon, niin onhan sen oltava alutonkin, ja siten Jumalakin voi olla ollut aina olemassa.
Periaatteessahan voisi olla että Maailmankaikkeus = Jumala. Koska niiden määritteet ovat niin samanlaiset. (Minä henkilökohtaisesti en ainakaan usko Jumaluuteen, ainakaan kristinuskon Jumalaan, voihan sitä jonkinlaista Jumaluutta olla, en tiedä, kuten et sinä eikä kukaaan muukaan. Mutta mistä tietää onko mitään maailman kaikkeutta. Ei sitä voi todistaa että avaruus on loputon tai mitään. Joten maailmankaikkeus ei periaatteessa ole mitään. Siis ei sitä välttämättä silleen, ole. Että maailmankaikkeus on vain ihmisen luoma käsite. Ja koska meitäkään ei ole olemassa, ei ole välttämättä mitään. Entä jos ei ole mitään. Tai jos on pelkkää ääretöntä tyhjää. Tai siis, eih arghghg. :O Tämä on kamalaa.

Krhm, siitä tässä on aikaisemmin ollut puhetta, että ihminen ei voi käsittää käsitettä olematon, tai siis tyhjyys. Mutta miettikää, kun sinulla on tietokoneella tiedosto, ja sinä poistat sen. Se katoaa, tyhjyyteen. Ja sitä ei enää ole. Eikö se auta meitä käsittämään (krhm ihmisen luomaa käsitettä) tyhjyyttä? Tyhjyyhttä on. Mutta sitä ei nää. Periaatteessa ihminen ei voi käsittää käsitettä, jota ei ole olemassa. Tyhjyyttä ei ole, joten et voi käsittää sitä. Ihminen ei voi käsittää maailmankaikkeutta, jos sitä on, koska sitä ei ole.

Nyt tekisi mieli kirota oikein raskaasti. Tässä lähtee järki. Tulen takaisin, kun olen taas pohdiskelevalla tuulella.

Poissa parma

  • The Demented One
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Putoamista tyylillä
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #69 : Helmikuu 26, 2008, 21:13:37 »
Ja pohtikaapas: Mistä alkuräjähdys syntyi?
Jos sitä ennen ei ollut mitään, niin mikä räjähti?

Käsittääkseni kaikki oli alkuräjähdysteorian mukaan alunperin yhtä massaa, mutta massan keskellä syntyi jonkinlainen ylikuumenenminen/muu reaktio jonka seurauksena syntyi tämä 'alkuräjähdys'.

Minua kävi suunnattomasti kiinnostamaan madonreikä- teoria, mutta kuten tavallista, Wikipedia osaa esittää asian varsin monimutkaisella tavalla, jota tavallinen pulliainen ei oikein osaa ymmärtää. Osaisiko joku viisas kertoa minulle madonrei´istä ainakin sen pääpointin?


//
Lainaus käyttäjältä: Feelie
Lainaus käyttäjältä: Eleanír
Ja tämä ääni juttu, koska olen niin yksinkertainen ihminen, pieneen päähäni ei mahdu käsitys siitä, että jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumista ääntä ei syntyisi ollenkaan. Minusta siitä syntyy ääni, kuulee sitä sitten kukaan tai ei. Tosin uskon tuon useimpien teorian olevan oikein, niin ettei ääntä kuulu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.
Kaatuvasta puusta lähtee eli syntyy aina ääni, mutta ääntä ei kuulu (=kenenkään korviin) jos ketään ei ole ääntä kuulemassa. Ei sen vaikeampaa!

Eli toisin sanottuna: Kukaan ei ole todistamassa sitä että ääni kuuluu. Sama pätee koko Maapallon kanssa: kun me kaikki ihmiset kuolemme Maapallolta, onko sitä enää olemassa? Onko olemassa Maapalloa, jos kukaan ei ole todistamassa sitä? Minusta ei.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 28, 2008, 11:22:42 kirjoittanut parma »
Tie Miehen Sydämeen Käy Kairon Kautta
Niin kauan kuin kuulen lokkien kiljunnan,
tiedän olevani elossa.

Poissa Argonblue

  • Parasta ennen: 17.11.2009
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #70 : Helmikuu 28, 2008, 16:29:32 »
Tyhjyyden käsittämisestä. Sana käsittää juontaa juurensa käsiin ja käsillä tekemiseen, siis siihen, että kirjaimellisesti otetaan asia käteen ja tarkastellaan kunnes oivalletaan mistä on kyse. Tyhjyyttä ei voi kirjaimellisesti ottaa käteen eikä oikein kuvata millään fyysisellä esineellä, en ainakaan itse keksi yhtään (tyhmä kun olen), on sen idean oivaltaminen hankalaa.

Kaatuvan puun äänestä. Ääni on ilman, tai muun väliaineen, paineen vaihtelua, jonka korva välittää aivoille jossa informaatio tulkitaan ääneksi. Mikäli metsä jossa puu kaatuu, on jossain väliaineessa, syntyy kaatumisesta ääni. Se on siis mahdollista kuulla ja on vain huonoa onnea ettei kukaan kuule sitä.

Maapallon olemattomuudesta. Jos kaikki ihmiset kuolisivat Maapallo lakkaisi olemasta vain siinä mielessä, että sitä ei enää kutsuttaisi Maapalloksi. Itse planeetta ei häviäisi mihinkään.

Maailman hahmottamisesta. Maailma on minulle tosi sellaisena kuin minä sen havaitsen. Ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta vaan kaikki riippuu näkökulmasta.  Tämä pätee myös uskontoon. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää uskontoa. Jokaisen ihmisen henkilökohtainen totuus heijastuu hänen toimintansa, siis myös uskonnon kautta. Jokainen toimii omassa maailmassaan joka on kullekin tosi


Lopuksi. Rene Descartes: "Ajattelen, olen siis olemassa." Mistään muusta tässä maailmassa ei siis Renen mukaan voi olla varma, eikä ole väliksikään, kuin siitä että itse on olemassa.
"We will be perfect...    ...in every aspect of the Game"

Vastarannankiiski vauhdissa taas...

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #71 : Toukokuu 25, 2009, 16:16:38 »
Olenko oikeasti olemassa?
Tätä olen pohtinut jo kauan. Jos tämä onkin vain pitkä uni? Mitä jos on vain, ei mitään? JOs tämä ei ole todellista, vaan vaikka jonkun avaruusolennon pääkopassa tapahtuvaa toimintaa? Jos maapallo ei olekaan niin 'iso' mitä luullaan, vaan että avaruus onkin vain tavallinen lasten lelu, jossa onkin elämää sisällä?
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #72 : Toukokuu 25, 2009, 17:37:03 »
Voiko parturi, joka leikkaa vain sellaisten ihmisten hiuksia, jotka eivät leikkaa omia hiuksiaan, leikata omat hiuksensa?

Muoks: Kyllä se wikipedia madonreiät ihan hyvin selitti, koska minä ainakin ymmärsin sen selityksen. Eli kuvittelet vain mielessäsi omenan, jota pitkin mato kulkee. Madon pitää kävellä pitkä matka (2 x pii x omenan säde^3, jos oletetaan omenan olevan pallo) päästäkseen toiselle puolelle, mutta voi oikaista kaivautumalla omenan läpi, jolloin matka on vain halkaisija.... Koska avaruus on järkyttävän iso/ääretön, tämä oikotie nopeuttaisi matkan tekoa suunnattoamsti, etenkin jos oletamme sen olevan 4-ulotteinen (tai mitä ikinä täällä aiemmin selitettiin, en itse ymmärrä asiaa kunnolla).
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 25, 2009, 18:55:30 kirjoittanut Gollim »

Cicerille

  • Ankeuttaja
Vs: Ajatusleikit, filosofiset dilemmat
« Vastaus #73 : Toukokuu 26, 2009, 19:23:48 »
Lainaus käyttäjältä: Ulputti
Ääni on värähtelyjä, joille on annettu nimi ääniaallot sen takia, että korvassa ne muuttuvat aistimukseksi, jota nimitämme ääneksi.
Tähän vedoten oon sitä mieltä, ettei kaatuvasta puusta lähde ääntä.

Eli, minä mietin asiaa, ja olen nyt varma, että kaatuvasta puusta ei todellakaan lähde ääntä. Jos ei ole ihmisiä kuulemassa, ei ole henkilöitä, joiden aivot muuttaisivat värähtelyt ääneksi. Mutta periaattessa värähtelyt on mahdollista kuulla, jos sattuu paikalle. Eli mitä luultavimmin ääni on siellä, mutta koska siellä ei ole ketään...
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 26, 2009, 19:28:28 kirjoittanut Cicerille »