Kirjoittaja Aihe: Esiintymiskammo  (Luettu 18440 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa taratella

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #150 : Tammikuu 10, 2012, 00:59:49 »
Minulla on ainakin pieni esiintymiskammo. Omasta mielestä aika suurikin.
Opiskelen merkonomiksi ja meillä on äidinkielenkurssi missä joutuu pitämään aika paljon esityksiä. Minulle se on painajainen.
Varmaan paras apu on se kun pakottaa vain itsensä esiintymään. Sen jälkeinen fiilis on mahtava kun huomaa, että on selviytynyt.

Kannattaa valmistautua esitykseen hyvin ja harjotella etukäteen niin esiintyminen on helpompaa.

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #151 : Helmikuu 18, 2012, 13:40:05 »
Minulla oli pienempänä hyvin lievä esiintymiskammo. Korostan siis, hyvin lievä, eli toisinsanoen minua vain jännitti hieman enemmän kuin keskivertoihmistä. Koska esiinnyn nykyään hyvin paljon, esiintymiskammoni on täysin kadonnut. Jännitän tietysti aina esiintymistä, niin kuin kaikki.

Eniten jännitän luokassa pidettäviä esityksiä, kuten esitelmiä, koska luokassamme ei ole mitenkään järkyttävän hyvä yhteishenki (kuudennella luokalla olen) enkä ole mitenkään erityisen suosittu luokassamme, johtuen mm. musiikkimaustani ja mielipiteistäni. Ei voi siis aina tietää, mitä jotkut luokkamme häiriköt huutelevat minulle... Ehkä minä vielä hiukan kammoan luokassa esiintymistä. Mutta vain hiukan.

Esiinnyn myös pianonsoittoharrastukseni puolesta monissa konserteissa. Se on minusta nykyään vain mukavaa eikä ollenkaan kammottavaa. :)
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #152 : Huhtikuu 03, 2012, 16:17:23 »
Täällä myös ilmoittautuu yksi esiintymiskammoinen. Joskus ala-asteella kun piti osallistua näytelmiin, niiden kanssa ei ollut suurtakaan ongelmaa. Totta kai se jännitti, mutta ei pelottanut sillä tavalla. Vaan auta armias, jos minun pitäisi mennä tänä päivänä puhumaan yleisön eteen (niinkuin tänään piti tehdä työkkärin kurssilla.) En sitten tiedä olinko pienenä jotenkin avoimempi vai onko ongelmana nimenomaan se yleisön edessä puhuminen.

Oireilu alkaa esiintymistä odotellessa kasvavana hermostuneisuutena. Hetki ennen vuoroani saatan jopa täristä. Yleisön eteen jouduttuani sitten tulee tunne että haluan sieltä pois ja mieluiten heti. Olen jäykkä ja puhua pälpätän nopeasti sen mitä pitää sanoa (ja unohdan osan). Siellä on tavallaan alaston olo ja pelkää mokaavansa täysin (ja tämä pelkääminenhän tietenkin lisää mokaamisen mahdollisuutta...) En tiedä oikeastaan mistä tämä johtuu. Se vain tulee joka kerta kun pitää mennä vaikka luokan eteen puhumaan jostain. Hrrr.

Olen keskiverto ihmistä ujompi, mikä varmaan vaikuttaa asiaan. Pystyn kuitenkin juttelemaan ihan luontevasti kavereiden kanssa, ei siinä mitään. Toisinaan jopa tuntemattomian kanssa (ja jos en pysty se johtuu siitä, etten tiedä mitä sanoa tai mistä puhua eikä puhumisen pelkäämisestä.) Saatan isossakin ryhmässä kertoa mielipiteitäni ilman minkäänlaista hermostuneisuutta. (Juuri viime viikolla oli ei vain meidän ryhmä, vaan yhteensä neljä ryhmää. Varmaan jotain seitsemänkymmentä henkeä samassa tilassa koulutuksessa. Siellä ei ollut mitään ongelmaa nakella mielipiteitä ja kommentoida.) Asiakaspalvelu alalla työskennelleenä voin myös todeta että asiakaspalvelu on suorastaan kivaa. Se on pikemminkin juttelua ja auttamista kuin esiintymistä.

Ilmeisesti auttaisi kummasti jos pystyisi mieltämään tilanteen joksikin muuksi kuin esiintymiseksi. Se vaan taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. :(
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #153 : Huhtikuu 03, 2012, 22:05:23 »
Ala-asteella olin ihan perusrohkea tyyppi, eikä minulla ollut esiintymistä kohtaan mitään kammoa, joskaan en siitä mitenkään valtavasti nauttinutkaan. Aika neutraali suhtautuminen siis.

Yläasteella itsetuntoni romahti täysin, ja vaikka soittamista ja laulamista rakastavana minulla oli edelleen jonkinlainen palo lavalle, se oli hyvin syvällä eikä uskaltanut tulla esiin. Siinä sitten soittelin musatunnilla hiljakseen ja lauloin vielä hiljaisemmin. Kaikesta huolimatta hain lukioon musiikkiluokalle, vaikkakin haun jälkeen iski ahdistus: mitä jos pääsenkin sinne, enhän uskalla tehdä yhtään mitään!

No, niinhän siinä kävi, että musaluokan ovet aukesivat, ja siitä olen hyvin iloinen. Ilman musiikkiluokkaa olisin edelleen se sama hiljainen hissukka kuin yläasteella. Alkuun jo pelkästään oman luokan edessä esiintyminen oli aivan kamalaa, mutta hiljalleen rohkeus palasi. Ekaluokan keväällä lauloin yksin kahdensadan ihmisen edessä, mikä oli kauhistuttavaa; jännitys tuli aaltoina pitkin päivää, ja kun se iski, aloin täristä päästä varpaisiin. Tuon ensimmäisen esiintymiskokemuksen jälkeen se vanha palo lavalle on noussut pintaan, ja nykyään rakastan konserttipäiviä, niiden tunnelmaa ja sitä, että pääsee laulamaan ja soittamaan yleisön edessä.

Aloitusviestissä kysyttiin, mikä on se salaisuus, jolla itsensä saa pysymään viilipyttynä. Minä en osaa salaisuutta paljastaa, sillä en todellakaan ole viilipytty. Jännitän kyllä, mutta olen jossain määrin oppinut hallitsemaan jännitykseni. Voin kuitenkin sanoa, että omassa tapauksessani esiintymiseen tottuminen auttoi paljon; kun siitä pelottavasta ensimmäisestä kerrasta pääsi yli, oli toinen jo paljon helpompi.

Tsemppiä, ihmiset! :)
Using the "are we", are we?

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #154 : Huhtikuu 04, 2012, 21:31:03 »
Minunkin sydämessäni pesii esiintymiskammo /:

Ennen olin tosi rohkea enkä pelännyt esiintymistä. Ala-asteella halusin päästä näytelmissä suuriin rooleihin enkä pelännyt pitää esitelmää luokan edessä tai mitään. Olin tosi itsevarma ja pidin huomion keskipisteenä olemisesta. Mutta kaikki muuttui (synkkää musiikkia) kun noin kuukausi sitten meidän piti pitää maantiedossa diaesitelmät. Olin saanut aiheekseni Evoluution vaiheet; elämän siirtyminen merestä maalle. Olin tehnyt lähes 20 dian esitelmän kuin muilla ei ollut edes kymmentä. Se oli monipuolinen ja siinä oli paljon asiaa :) Sitten kun olin esittämässä sitä, sille ihmeen valkoiselle kankaalla ilmestyi veljeni ottamia idioottimaisia kuvia. Kaikki nauroivat, mutten välittänyt siitä. Sitten aloin esittelemään esitystäni ja harmikseni diaesitysohjelma oli erilainen opettejan kanettavalla minkä takia esityksen fontti oli miljoona kertaa suurempi ja teksi oli hypännyt yli dian ja kuvat olivat väärissä paikoissa. Siinä sitten äkkiä muokkasin sen kaikkien edessä muiden tirskuessa.. Sitten kun pääsin esittämään niin jalkani ja käteni tärisivät törkeästi etten kyennyt istumaan paikallani. Ääneni vapisi ja esityksessäni oli paljon monimutkaisia nimiä. Jokaisen virheeni kohdalla eräs Riku nauroi ja toisteli kaiken. Kaikki pitivät minua pilkkanaan eivätkä kuunnelleet vaan nauroivat ): Sillä maantiedon tunnilla itsevarmuuteni revittiin pieniin paloihin ja siitä alkoi hillitön esiintymiskammo.

Sen tunnin jälkeen olen vältellyt kaikkia mahdollisia esitelmiä kuin ruttoa. Kun on pitänyt pitää esitelmä, olen ollut kipeä tai jättänyt kokonaan esitelmän tekemättä. Opettajat ei tykkää hyvää mutta vihaan luokkaani niin paljon etten tahdo olla näkyvä. Tunneilla istun jossain yksinäni poissa heidän silmistään etteivät he ala nauraa vanhoille virheilleni ja ryssimisilleni.

Kammoa ei ole jos pitää tehdä jotain tutussa ryhmässä, vaikkeivat kaikki kavereita olekaan. Minulla on valinnaisena näyttämöviestintä josta pidän todella :) siellä teemme näytelmiä ja harjoituksia eikä esiintymiskammosta ole jälkeäkään. Mutta sitten jos pitäisi vaikka tunnilla lukea kappale ääneen, olen ihan kauhuissani.

En ole luonteeltani ujo, epäröivä tai mitään. Mutta on tiettyjä tilanteita joissa menen täydellisesti lukkoon. Kai se luokkalaisteni ilkeys sai esiintymiskammon 'puhkeamaan' koska en sitä koskaan aikaisemmin ollut itsestäni tunnistanut.

Kun on pakko pistää kammo kuriin, en ajattele asiaa. Se on joskus hankalaa kun kuulee koko ajan tirskumista ja typeriä hokemia luokassamme. Kerran se on auttanut, mutta se kamala tunne tuli esityksen jälkeen. Siitä ei oikein pääse yli eikä ympäri ):

~Useasti tyrinyt ihmissusi~

//Tyhjiä rivejä poistettu. :) -gamma
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 04, 2012, 21:36:50 kirjoittanut gamma »

Poissa Pazzo

  • lentoa opetteleva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #155 : Huhtikuu 05, 2012, 01:16:51 »
Esiintymispelkoni on täysin kiinni siitä, kenelle esiinnyn.

Koulussa se on aina ollut vastenmielistä. Pitkään jatkunut koulukiusaaminen ei vienyt itsevarmuutta, mutta ei se kivakaan ollut kun puheen/esitelmän aikana eteen heiteltiin pieniä esineitä ja purkkaa. Lopulta taivuin ajatukseen, että normaali läsnäoloni luokassa häiritsee muita. Peruskoulun viimeisellä luokalla päätin repäistä ja pidin Väinö Linnasta puolen tunnin esitelmän, jota jopa opettaja piti loistavana. Mutta ei se kammo luokan edessä olemisesta kadonnut mihinkään.

Lukiossa, johon ei tullut kuin kolme ihmistä lisäkseni entisestä koulusta, kammo muuttui hieman erilaiseksi. Tuleva esitelmä painoi mieltä viikkoja ennen h-hetkeä ja lopulta tärisin luokan edessä ja esitin asiani mahdollisimman lyhyesti. Varsinkin kielten suulliset esitykset olivat hirveitä. Sen ainoan saksan puheen aamuna koulumatka oli tyssätä siihen kun meinasin oksentaa jännityksen ja stressin takia. Adrenaliini virtasi, mutta jokaikisen esitelmän pidin alusta loppuun, vaikka se tuntui maailmanlopulta. En siis ole kielellisten lahjakkuuksien puolesta mikään tollo, mutta esillä oleminen itsessään on hirveää.

Vaikka ei olekaan. Nimittäin alakoulussa olin musiikkiluokalla ja jokaisessa koulun juhlassa esiinnyimme joko luokkana tai yksittäin ja se oli aivan mahtavaa! Tiesin osaavani sen mitä tein. Sama juttu nykyisessä harrastuksessa, cosplayssa. Valokuvissa oleminen, kisailu ja ohjelman pitäminen isonkin yleisön edessä ei ole minkäänlainen ongelma, sillä tiedän ettei kukaan niissä piireissä välitä toisen erilaisuudesta. Tai ehkä välittää, mutta osaa pitää mölyt mahassaan. Tätä kautta olen päässyt ilmaisemaan itseäni. Joten yleisöllä lienee suurin vaikutus, vaikkei sitä aina tajuakaan.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #156 : Syyskuu 24, 2014, 17:07:25 »
Kyllä, minulla on hyvin paha esiintymiskammo, jo pelkkä oman musiikin esittäminen Youtubesta koulussa, jos äikäntunnilla on levyraati, saa meikäläisen polvet keitetyksi makaroniksi ja saatan jopa saada vatsaoireita jännityksestä. Siinä sitten tärisen ja yritän laskea kymmeneen ja rauhoittua, onnistuen välttämän sen, että ryntäisin viivana ulos luokan ovesta. Huijui.. Ja haluaisin laulajaksi, jokin minussa kaipaa lavalle, mutta tehokas ramppikuume
ja esiintymiskammo pitäisi ensin voittaa. :D

Te, joilla on esiintymiskammo, ja joku väkisin haluaa tyrkyttää teidät lavalle, niin kuvitelkaa kaikille katsojille mursunviikset ja vaikka joulupukin parta. Se yleensä tehoaa, mutta valitettavasti ei ihan aina. Siinä on kyllä se riski, että alkaa nauraa kun pitäisi puhua jotain.

Hehee, voi olla jopa toimiva kikka, kunhan muistaa räjähtää nauramaan vasta lavalta lähdön jälkeen. :D
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 16, 2016, 19:46:06 kirjoittanut Helmiina »
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Ninni

  • Vuotislainen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #157 : Lokakuu 09, 2014, 20:04:35 »
Mulla on vähän kummallinen esiintymiskammo. Rakastan teatteria ja haluaisin tulla näytteliäksi, mutta silti kammoksun esiintymistä. Ennen esiintymistä, varsinkin sillon kun joudun olemaan omaitseni (esim esitelmien pitäminen) tuotaa minulle, pahaa oloa,sydämmentykytystä, huippaamista ja yleensä saatan alkaa itkemään ennen kun pidän esitelmän. Teatterissa se on vähän helpomaa koska olen joku muu, enkä oma ujo itseni. Olen silti päättänyt että haluan päästä siitä eroon, ja haluan näytellä ja haluan joskus vielä pitämään jonkun puheen!
Books! And cleverness! There are more important things – friendship and bravery

Poissa DJ

  • DJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • DJ-Voldemort XD
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #158 : Lokakuu 27, 2014, 11:48:20 »
Itselläni ei ole ollenkaan esiintymis kammoa koska esiinnyn jatkuvasti keikkaiöen taikurina käykää ihmeessä tsekkaamassa mun kotisivut http:// www.taikuri-valtteri.com
oöen ollut myös monena vuotena kesäteatterissa ja esiinnyn vielä silloinkin kun soitan pianoa. Esiintymiskammosta pääsee eroon esiintymällä. Viimeisen kerran minulla oli esiintymiskammoa kun voitin taikuuden suomenmestaruuskisat mutta nyt voin keikkailla täysin ilman  stressiä. Pieni jännitys ei ole pahasta se auttaa vaan keskittymään ;)
DJ-Voldemort XD

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #159 : Helmikuu 17, 2015, 14:06:37 »
En muista kommentoineeni tätä aihetta aiemmin. Tai vaikka olisinkin kommentoinut, voin kirjoittaa uuden viestin tilannepäivitysten vuoksi.

Maailmassa ei varmaankaan ole montaa asiaa, joita toivoisin enemmän kuin sitä, että pääsisin irti omasta esiintymiskammostani. Se alkoi jo ala-asteella ja on vain pahentunut vuosien mittaan. Minulle sanottiin, että asiaa voisi auttaa se, että yrittäisin pitää esitelmiä koulussa ja olla muutenkin esillä, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Ajatuksena oli kai se, että tottuisin esiintymiseen.
Inhoan esiintymiskammoani erityisesti sen vuoksi, koska se on selvästi vaikuttanut muiden ihmisten saamaan kuvaan minusta. En puhu koulussa juuri lainkaan. Voi olla, etten sano koko päivänä yhtäkään sanaa kenellekään, ellei tunneilla satu olemaan jotakin ryhmässä tehtäviä töitä. Minä pelkään puhua muille, myönnän sen ihan avoimesti. Pelkään, että sanon jotakin väärää, että sanomani asia ei ole kiinnostava ja kaikkea muuta mahdollista. Osa syistä kuulostaa omastakin mielestäni vähän tyhmiltä, mutta en tiedä, miten voisin ajatella toisin. Viimeisen vuoden aikana kammoni on ehtinyt jo laajentua niin pahasti, etten välttämättä uskalla enää netissäkään sanoa omia mielipiteitäni, vaikka ennen se on ollut nautittavan helppoa. Olen alkanut miettiä aivan liikaa, että onko tämä tai tuo asia nyt varmasti oikein sanottu ja miten minun pitäisi ilmaista mieleeni tulevat asiat niin, etteivät ne anna minusta huonoa kuvaa.
Totuus on, että hiljaisuuteni vuoksi olin peruskoulussa melko epäsuosittu. Tai ainakin se oli yksi syy epäsuosiolle. Jotkut ajattelivat, että minulle sai sanoa melkein mitä vain negatiivisessa mielessä ilman, että välitin muiden sanomisista. Nykyään se on oikeastaan jopa totta, koska olen tottunut siihen. Peruskoulussa en vain näyttänyt, miten muiden kommentit - kehon kautta tai sanoilla julki tulleet - laskivat itsetuntoani. Ja melko alhaalla se on pysynyt. Alhaisen itsetunnon vuoksi en uskalla pitää esitelmiä varsinkaan yksin. Ryhmässä se on helpompaa, mutta en osaa silloinkaan olla täysin rento. Ääneni muuttuu esiintymistilanteissa pelon vuoksi joko typerän korkeaksi, alkaa täristä muun kehoni mukana tai sitten en meinaa saada ääntä ollenkaan. Yleensä käy vielä niinkin, että saan jännityksen vuoksi migreenikohtauksen. Viimeisin ryhmässä pitämäni esitelmä - viime jaksossa äidinkielen tunnilla pidetty PowerPoint-esitys kirjasta nimeltä Enkelit ja demonit - meni hyvin vain sen vuoksi, että nojasin opettajan pöytään pysyäkseni pystyssä. Jalkani eivät meinanneet kantaa.
Minulla on lääkkeitä, joiden tarkoituksena on estää migreenin tuloa ja helpottaa esiintymiskammoani. Migreeniin ne kyllä auttavat, mutta kammo taitaa olla liian vahva. Lääkkeistä on vain hyvin vähäinen apu. Sekin on parempi kuin ei mitään, mutta ei se silti riitä. Joskus kokeilen niitä tunnettuja keinoja jännityksen lieventämiseksi, mutta niisäkin tuntuu olevan apua vain siinä hetkessä, kun niitä keinoja kokeilen (esim. hengitän syvään ja rauhalliseti ja yritän ajatella positiivisesti). Jos kuulen, että kurssilla täytyy pitää esitelmä jostakin aiheesta, saatan stressata siitä pahimmassa tapauksessa itkemiseen asti koko kurssin ajan, koska en millään tahtoisi pitää sitä.
Että tällaista täälläpäin. (y)
The darkness descends on quite earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #160 : Helmikuu 26, 2015, 14:08:10 »
Hyi kauhee mulle on tullu joku.... dilemma esiintymisen kanssa! Kaikki alko lukiossa ku piti pitää joku puhe jostain.. en ees musita mistä mä sen puheen pidin, mutta sen muistan että polvet alko täriseen ihan todella paljon. Sen jälkeen hermostuin kun ammattikorkeassa piti pitää joku esitys, silloin olin koko ajan liikkeessä niin ei polvet tärisseet... ja nyt sitten kun oltiin pitämässä kaverin kanssa ohjaustuokiota ala-asteelaisille niin polvet taas täris koko ajan! Siinä sitten hengittelin ja ajattelin että kohta pyörryn... mut ei sittenkään.

En kyllä ymmärrä mistä moinen on lähtenyt liikkeelle, koska olen aina pitänyt itseäni ulospäinsuuntautuneena ja sellasena, etten jännitä yhtään mitään. Mutta taidanpa sittenkin jännittää. Enkä yhtään tiedä mistä johtuu mokoma polvien täriseminen, kuitenkin esmes ohjauksen vetäminen on aivan rutiini hommaa!
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #161 : Kesäkuu 20, 2015, 01:58:02 »
Itselläni on tällaista jännitystä vain kun pitää laulaa, kaikki muu menee helpommin. Noh, ajattele, kukaan ei kehtaa nauraa sinulle, ja vaikka itselläsi olisi käheä ääni, kaikki olisivat vähintäänkin nauramatta.
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Camomilla

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Blogi
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #162 : Joulukuu 17, 2015, 07:30:15 »
Mullakin on esiintymiskammo, tiedän tunteen.

Meillä olisi tänään joulujuhla, mun pitää lukea aikas paljon siinä. Harjoituksissa mä luen mun mielestä ihan hyvin, mutta huomaamattani luen liian nopeasti. Se saattaa johtua siitä, että haluan esityksen loppuvan pian ^^'

Toi esiintymiskammo on mulle paha asia, koska haluan oikeesti näyttelijäks, ja kun on esiintymiskammo, tulee näyttelimestä hieman hankalaa... :/

~ Camomilla

Poissa Chandler Bing

  • Pleikkarin pelaaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DRACO MALFOY!!! ♥♥♥
    • ♥ Harry Potter ♥
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #163 : Maaliskuu 29, 2016, 17:40:24 »
Minulla on jonkinmoinen esiintymiskammo. Esimerkiksi kun joskus koulussa pitää esittää joku esitelmä, menen ihan oudoksi ja ääneni muuttuu. Ihan kuin joku muu puhuisi, enkä minä. Joskus unohdin täysin mitä minun piti sanoa ja siinä sitten jotain sönkötin, varmaan tietämättä edes mitä puhuin.

Käteni alkavat täristä jo siinä, jos pitää lukea joku kohta ääneen. Odotan kauhulla vuoroani ja sitten kun luen, yritän päästä hetkestä ohi sanomalla kaiken nopeasti.

Se vaihtelee, milloin minulla on se kammo ja milloin ei. Esimerkiksi yhdesti minulla meni aivan hyvin joku ääneen lukeminen luokan edessä, mutta taas joskus kaikki menevät päin mäntyä.
"Never. I'll never turn to the Dark Side. You've failed, your highness. I am a Jedi, like my father before me." - Luke Skywalker

Poissa Luna Lovegood

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kummajainen
  • Pottermore: Luna Lovekiva
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #164 : Maaliskuu 29, 2016, 17:46:14 »
Pieni kammo jäi kun luin esitelmäni koko luokan edessä. Aloin lukemaan todella nopeasti ja kukaan ei saannut puheestani selvää. Esitelmän jälkeen todella moni mainitsi asiasta. Kaikilla muilla meni hyvin. Tänäänkin kun piti lukea koulussa yksi pätkä niin jouduin oikeesti pakottaa itseni lukemaan sen. Pieni trauma jäi.
Suurin aarre on ymmärrys rajaton.