Kirjoittaja Aihe: Esiintymiskammo  (Luettu 18536 kertaa)

0 vuotislaista ja 3 Ankeuttajaa kyttää tätä aihetta.

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #125 : Marraskuu 24, 2008, 18:29:55 »
Kai minulla on joku pieni kammo tuohon esiintymiseen.
Ala-asteen alussa esiinnyin kaikenmoisissa näytelmissä ja tykkäsin siitä, ei edes jännittänyt. Sitten kutosluokalla musta tuli hiljaisempi ja olen siitä asti pelännyt yksin esiintymistä.
Äikässä ollaan pidetty pareittain tai ryhmissä pieniä esityksiä, vielä viime vuonna jännitin niitä vain ihan normaalisti. Nyt vähän aikaa sitten jouduin taas esiintymään luokan edessä kaverini kanssa, tärisin kuulemma niin paljon, että yleisökin huomasi sen. Tämä ei todellakaan helpottanut kirjaesitelmäni pitoa pari viikkoa sitten. Etenkin, kun se pidettiin yksin. Kaiken lisäksi piti käyttää piirtoheitinkalvoa siinä lisämateriaalina. Esiintymisjärjestys arvottiin, ja mietin muiden esiintyessä vaan että hyvin se menee. Tietysti mun vuoro oli sitten viimeisenä ja jännitin älyttömästi. Tärisin, unohdin puhua kovalla äänellä ja sen sellaista. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että sain suustani ulos sellaisen pienen huumorinpilkahduksenkin! Äikänope onneksi laittoi kivaa palautetta (ja väitti, ettei jännitys muka näkynyt).

Ja Black Phoenixin viestistä; mulla on tuo sama juttu. Tiedän kyllä osaavani vastata, mutta kuitenkin jännittää. Ehkä se johtuu siitä, että meidän luokalla saatetaan hyvinkin nauraa muille jopa ilman syytä.
Viittaamisessa sama juttu. Harmittaa kun arvosanat tippuu, muttakun en vaan uskalla viitata.
imagine none of this is real

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #126 : Marraskuu 24, 2008, 18:41:53 »
Minulla ei sen suurempaa esiintymiskammoa ole, esimerkiksi luokan edessä pystyn ihan helposti puhumaan jostain. Esitelmät saan vedettyä kevyesti läpi. Välillä kun taas pitäisi soittaa pianoa jossain juhlassa aika suuren ja vieraan yleisön edessä, menen jotenkin lukkoon. Nousen penkiltäni ja menen pianon ääreen, mutta soitan kuin unessa ja vatsassa on outo tunne. Tunnen kaikkien katseet ja sormet tuntuvat pomppivan miten sattuu vaikka soitto sujuu hienosti. Kappaleen loputtua nousen, hymyilen yleisölle ja jatkan hengittämistä sitten kun olen taas yleisön joukossa tai minne ikinä pitääkin esiintymisen jälkeen häipyä. Sellaiset tilaisuudet ovat kai ainoita joissa jotenkin jännitän, johtuu ehkä siitä että on tavallaan pakko onnistua? En tiedä.
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Poissa Jentsuma

  • puhelias hölöttävä ärsyttävä pölö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #127 : Marraskuu 24, 2008, 19:11:45 »
Minulla ei sen suurempaa esiintymiskammoa ole, esimerkiksi luokan edessä pystyn ihan helposti puhumaan jostain. Esitelmät saan vedettyä kevyesti läpi. Välillä kun taas pitäisi soittaa pianoa jossain juhlassa aika suuren ja vieraan yleisön edessä, menen jotenkin lukkoon. Nousen penkiltäni ja menen pianon ääreen, mutta soitan kuin unessa ja vatsassa on outo tunne. Tunnen kaikkien katseet ja sormet tuntuvat pomppivan miten sattuu vaikka soitto sujuu hienosti. Kappaleen loputtua nousen, hymyilen yleisölle ja jatkan hengittämistä sitten kun olen taas yleisön joukossa tai minne ikinä pitääkin esiintymisen jälkeen häipyä. Sellaiset tilaisuudet ovat kai ainoita joissa jotenkin jännitän, johtuu ehkä siitä että on tavallaan pakko onnistua? En tiedä.

^^Mulla on ihan täysin sama juttu!!!!! En jännitä jos koko luokallemme pidän puheen (tänä vuonna piti pitää omakeksimä puhe koko luokalle). Ei se puhuminen jännitä, samoin aina ala-asteen koulun näytelmissä, joulujuhlassa, en jännittänyt tippaakaan! MUTTA (tähän tulee tuo iso mutta) sitten kun samaisessa joulujuhlassa piti mennä soittamaan pianoa koko juhlayleisön kuullen, jännitin sormet vapisivat eli toisin sanoen menin ihan lukkoon! Mutta soittoni sujui aivan täydellisesti (tai niin ainakin opettajat ja äitini sanoi). Itse en tietenkään sitä siinä tilanteessa miettinyt.

Olen soittanut pianoa 9 vuotta ja kun keväällä järjestetään aina sellanen 'pianomatinea', jossa kaikki soittavat jonkun kappaleen ja sinne tulee kaikkia vanhempia ja sukulaisia yms... Olen soittanut siis 9 kertaa siellä pianomatineassa SILTI mua jännittää aina ihan sairaasti mennä sinne eteen ja soittaa! Pienempänä jopa mietin, että lopetan pianon soiton sen takia. En yhtään tykkää siitä matineasta, mutta sitten kun on soittanut on helpottunut olo ja voi taas nauraa ja kaikkea :D En tiedä, se voi olla että justiin jos jännittää ihan kauheesti niin sillon se soitto menee hyvin.

Mietin joskus, että miksi ihmeessä, oi miksi mua jännittää soittaminen paljon paljon enemmän kun puhuminen. Tulin siihen päätökseen, että soittaminen on vaikeampaa ja siinä (pianoa soitettaessa) sormet tekee sen työn ja se on niinkun sellanen mitä kaikki kuuntelee ihan tarkkaan ja miten tän nyt selittäis..... Soittamisessa voi epäonnistua pahemmin kun puhuessa jotenkin ja se on sillain, noh en nyt saa päähän mikä mutta kuitenkin joo :D

Eli siis jännitän soittamista ihan mahdottomasti (silti minulla ne menee kuulemma tosi hyvin) mutta puhumista tai näytelmässä olemista en taas juurikaan yhtään. Kyllähän jossain enkun tunnilla jännittää kun käännetään jotain kappaletta tai jos pitää yhtäkkiä vaan suomentaa joku sana luokan kuullen tai muuta, mutta on sekin pientä tuohon soitto jännitykseen!!


//Vielä se tuli mieleen, että sitten kun justiin tuollaisissa juhlatilaisuuksissa on soittanut ja menee istumaan omalle paikalle, tulee sellainen olo, että nyt voisin mennä soittamaan sen uuestaa ihan helposti.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 25, 2008, 21:45:32 kirjoittanut Joje »
Is this the real life, is this just fantasy ?

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #128 : Marraskuu 25, 2008, 15:46:16 »
Minulla pienikin esiintyminen luokan edessä jännittää, alkaa hermostuttamaan että menee sanat sekaisin. Muutenkin saattaa posket hieman punottaa, vaikkei muuten jännittäisi. Tanssin balettia ja tietysti ennen esitystä jännittää, mutta se yleensä laukeaa kun pääsee lavalle ja se on todella mukavaa, jännityksen avulla jaksan esiintyä tilanteen mukaan. Ja tunnen, että onnistun.
En voi soittaa suurelle yleisölle, parikin ihmistä on liikaa. Olen niin kamalan huono pianon soitossa, vaikka käyn tunneilla, mutta en vain jaksa harjoitella, joten en viitsi näyttää "taitojani". Joskus jossain koulun esityksiä sointuja painellut, mutta sen enempään en pysty. Soitin viime itsenäisyyspäivänjulhassa pianolla. Sain pari päivää aikaisemmin tiedon että soitan, en ollut kerennyt opetella ja menin ihan paniikkiin koko esityksessä että aloin melkeen itkeä, joten senkään takia en hirveästi pidä siitä.
Olen myös niitä, jotka jännittävät kokeita. Monesti sellaiset kokeet menevät juuri hyvin, joita jännittää, edes alintajuntaisesti. Jos olen liian itsevarma ennen koetta, kompastun itsevarmuuteni sillä huomaan että olen unohtanut ihan olennaisia asioita ja sitten en välttämättä ole tyytyväinen numerooni :D

♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #129 : Marraskuu 27, 2008, 08:48:38 »
En oikein ole varma, onko minulla esiintymiskammoa vai ei.
Olen äänekäs ja itsevarma persoona, ja tykkään olla huomion keskipisteenä. Silti, jos minun pitää pitää esitelmä luokan edessä, minua ei jännitä, mutta silti käteni tärisevät ja ääni vapisee.  Tämä ärsyttää mua hirveenä, sillä en "henkisesti" jännitä esiintymistä, mutta fyysisesti sitten ilmeisesti sitäkin enemmän. :D
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Poissa Muratti

  • Vuotislainen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #130 : Marraskuu 29, 2008, 19:48:14 »
Minulla ei ole varsinaista esiintymiskammoa, mutta kyllä esiintyminen aina jännittää. Minulle on sanottu, ettei jännittämistäni huomaa. Itse kyllä tunnen, miten käteni tärisevät, ja miten ääneni alkaa täristä, mutta se on varmaan niin lievää, ettei sitä huomaa. Yleensä jännitän pahiten juuri ennen esitystä, ja sitten kun on vuoroni ja menen esimerkiksi luokan eteen puhumaan, jännitys lievenee ja pystyn keskittymään esitykseen. Esityksen jälkeen kyllä jalkani saattavat täristä vähän aikaa.

Nuorempana jännitin esiintymistä enemmän. Kerran yläasteella purskahdin nauruun kesken esitelmän, ja sain kaverinikin nauramaan. Se johtui pelkästään jännityksestä. Naureskelin siellä vain naama punaisena. Nykyään jännitys on sen verran lievää, ettei se juurikaan häiritse minua. Olen myös yrittänyt takoa päähäni, että mitä sitten, vaikka yksi esitys epäonnistuisikin. Ei se maailmanloppu ole.

Jännitykseni määrä riippuu myös paljon siitä, millainen esiintymistilanne on. Minun on itse asiassa helpompaa esiintyä yksinäni, koska silloin minusta tuntuu, että olen itse vastuussa oman esitykseni onnistumisesta, eikä epäonnistumiseni pilaa kenenkään muun esitystä. On myös helpompaa puhua jostakin ei-niin-henkilökohtaisesta asiasta. Pidän mieluummin esim. kirjaesitelmän kuin kerron oman elämäkertani. Kirjaesitelmässä voin esiintyä asiantuntijan roolissa, ja tuntuu, että huomio kiinnittyy itse asiaan, ei minuun. Jos kerron jostakin hyvin henkilökohtaisesta asiasta, niin tuntuu, että persoonani on yleisön edessä kaikkien arvosteltavana. Vaikka esiintymistä en erityisesti pelkääkään, niin jännitän kyllä mitä erilaisimpia tilanteita ja asioita.

Mietin, mistä esiintymiskammossa on pohjimmiltaan kyse. Onko se epäonnistumisen pelkoa, pelkoa oman itsensä nolaamisesta? Jos esiintymisestä on negatiivisia kokemuksia, niin siitä voi helposti kehittyä kammo. Ehkä siihen ei edes tarvitse olla erityistä syytä, vaan me ihmiset vain pelkäämme erilaisia asioita, ja jotkut pelkäävät esiintymistä. Ehkä esiintymiskammoon auttaa sekin, ettei ota itseään liian vakavasti. Tosin jos kammo on paha, niin siihen ei välttämättä mikään järkiajattelu tehoa.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #131 : Marraskuu 30, 2008, 21:08:27 »
Esiintymiskammo. Se on jotain aivan hirveää. Minulla käy niin melkein aina kun jotain pitää esiintyä, vaikka se olisi vain oman tutun turvallisen luokan edessä, tai vaikka pitäisi lukea kokeeksi äidille joku essee, sekin jo jännittää! Mulla alkaa kädet ja ääni täristä, ja lopulta tärisen itsekin. Minulla on koko ajan epämiellyttävä ja inhottava olo muutenkin, ja joskus en meinaa saada sanaa suustani, ja asiat menevät sekaisin. Haluan sen vain olevan nopeasti ohi.
Jos alan vähän vitsailla ja saan luokan nauramaan, tilanne helpottuu hiukan. Kerään aina rohkeutta ennen esitystä, valmistelen sen hyvin ja vedän syvään henkeä. Yritän olla katsomatta ketään silmiin ja tuijotan lähinnä luokan takaseinää, niin se on helpointa. Ajattelen vain sitä esitystä, ja mitä minun pitää sanoa.

Jostain syystä, kun laulan, en jännitä niin paljon. Viimevuonna lauloin koulumme Lucia juhlassa, ja pienen alkujännityksen jälkeen se meni todella hyvin. Kävimme laulamassa myös terveyskeskuksella, vanhainkodilla ja päiväkodilla, eikä siellä tuntunut missään! Lauloin myös viimevuoden päättäjäisissä, ja se sujui ihan hyvin. ^^ En tosin esiintynyt yksin, joten sekin voi vaikuttaa asiaan. Pitää varmaan hankkia taustajoukkoja jokaiseen esitykseeni, niin ei jännitä :)

-Z
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #132 : Joulukuu 01, 2008, 09:17:59 »
Esiintymiskammo esiintyy minulla vain silloin jos joudun olemaan kasvot kohti yleisöön. Olen kerran pitänyt alkuaine-esitelmän luokan "takaa" koska se oli powerpointilla ja minun piti osoitella sitä semmoisella valolla ja varoa olemasta tiellä. Se ei jännitänyt yhtään ja koko esitys meni juuri niin kuin olin sen suunnitellut. Mutta kun pitäisi luokan edessä puhua... ääni tärisee, kädet tärisevät, tasapaino huojuu, katson jonnekin sivukulmaan ja yritän olla huomioimatta sitä kuinka opettaja merkitsee vihkoon musitiinpanoja... Lisäksi minulla on semmoinen outo juttu, että jos lähettyvillä on jotain tavaroita (esim. kirjat kirjaesitelmissä) niitä on pakko pidellä käsissä ja vaihdella kädestä toiseen.

Esityksen jälkeen pulssini on varmaan hengenvaarallisen korkealla ja tuntuu siltä että kohta pyörtyisi. Tunne jatkuu yleensä koko lopputunnin jos samalla tunnilla on esitelmiä ja on aikas inhottava. Olen kateellinen ihmisille joille esiintyminen ei tuota mitään ongelmia ja joiden ei tarvitse stressata niitä...

sudenkorento

  • Ankeuttaja
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #133 : Joulukuu 01, 2008, 20:45:22 »
Itselläni ei ole suurta esiintymiskammo.
Itseasiassa rakastan esiintymistä, mutta harjoittelemalla voi auttaa aika paljon. Joillain se kai
on vain veressä,  että esiintyminen pelottaa. Kaikille varmasti tulee kömmähdyksiä.
Pitäessäni luokalle puhetta, nauroin tekonaurua unohdettuani yhden jutun. Se oli noloa.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #134 : Joulukuu 02, 2008, 19:08:48 »
Olen saattanut jo aikaisemmin kirjoitellä tänne, mutta.
Minuakin vaivaa jonkinasteinen - aika paha itse asiassa - esiintymiskammo. Ironista sinänsä, että mitä enemmän puheita on joutunut pitämään ja harjoittelemaan esiintymistä, sitä pahemmaksi se on muuttunut :) Okei, en kammoa sellaista esiintymistä, että esimerkiksi parin kanssa tai jossain pienessä ryhmässä joutuu puhumaan jotain, mutta yksin esiintyminen varsinkin niin, että joutuu seisomaan luokan edessä muiden tuijotettavana, on hirveää. Kädet tärisevät, punastun, hengitysrytmi muuttuu ihan ihmeelliseksi ja kaiken lisäksi rupean puhumaan liian nopeasti, koska haluan vain pois siitä tilanteesta. Sitä en ihme kyllä pelkää, että sekoaisin sanoissa tai jotain, mutta kaikkea muuta esiintymisessä kyllä. Hirveästi ei lohduta sekään, että sanotaan, ettei yleisö yleensä edes huomaa jännitystä, mutta minun tapauksessani sen ikävä kyllä huomaa. Olen saanut kuulla siitä, että puhun liian nopeasti ja sekavasti about kaikkien puhe-esitysten jälkeen ^^ Eikä sitä auta sekään, että olen muutenkin aika ujo. Yleensä siinä lisäksi käy niin, että olen luokan/ryhmän ainoa, jonka esiintymisjännityksen huomaa :) Yay.

Minulla kammoon ei auta edes esitykseen huolellisesti valmistautuminen tai etukäteen harjoitteleminen, ei edes se, että olisi joku muistilappu mukana. Stressaan esiintymisiä aina kauan etukäteen ja siinä vaiheessa, kun se pitää pitää, minulla on varastossa kaikki stressaus ja jännitys monen viikon ajalta. Sinänsä menee siis aika huonosti. Tai siis tosi huonosti.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #135 : Joulukuu 02, 2008, 19:18:08 »
 Minä rakastan esiintymistä, ja joskus myös huomion keskipisteenä olemista. Näytteleminen yms. on hauskaa, siitä saa adrenaliiniryöpyn, mutten jännitä sitä.

 Pianoesityksiä kuitenkin kammoksun. Ne tuntuvat niin virallisilta, tärkeiltä... Ja katsomo tuntuu olevan täynnä ihmisiä, joitka ajattelevat, että soitan huonosti, että heidän lapsensa soittavat paremmin... =) ennen konserttia melkein panikoin, jos huomaan olevani esityslistan häntäpäässä, sehän tarkoittaa sitä, että kuulun mukamas parhaimmistoon, ja että minun on soitettava virheettömästi. Hui!
 Esitelmän pitokaan ei erityisesti nosta mieltä. Voisin hyvin mennä luokan eteen seisomaan päälläni ja lauleskelemaan, mutta normaali puhuminen ei onnistu. Kaikki hienot asiat, jotka olen suunnitellut sanovani, muuttuvat luokan edessä mongerrukseksi, änkytykseksi ja käsien vapinaksi! (Ystävieni mukaan en kuulosta ollenkaan kamalalta, mutta ehkä he vain yrittävät lohduttaa). Tai sitten alan puhua todella vahvasti puhekieltä ("Ja sitten se tyyppi, meni sinne, ja teki tätä ja ne muut tyypit oli että ei saa...") :S Se on niin noloa.
~Blizzard

//Haluan lisätä mm. tuohon Dobreyn kommaukseen liittyen sen, että: Yleensä, jos ihminen jännittää, hän puhuu nopeammin. Minulla tuo tepsii myös soittamiseen, eli kun sitten konsertissa istahdan pianon ääreen, sormeni alkavat naputtaa koskettimia nopeammin kuin tahtoisin, ja se taas saa aikaan pakokauhun ("Apuamäenhallitsetätäkättä!") ja sen takia soitto menee pieleen :(
~sama
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 08, 2008, 18:02:05 kirjoittanut Blizzard »
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #136 : Joulukuu 02, 2008, 19:45:33 »
Minulla on kaikkiin kuoluun liittyvissä tapahtumissa ihan järkyttävä esiintymiskammo.
Se on sinäänsä outoa, sillä heti koulun ulkona olen kuin en olisi mitään kammoa koskaan nähnytkään. Paljon pirteämpi ja energisempi;)

Tässäpä eräs hyvä esimerkki:

Seiskalla piti pitää kirjaesitelmä jostain kirjasta josta piti ja kun tuli minun vuoroni...-voi ei...
Esitelmä piti pitää luokan edessä ja heti sinne päästyäni tunsin vain kun aivoni tekivät oikosulun ja unohdin kaiken mitä minun piti sanoa. Improvisoin koko alun ja kaikki menikin jo ihan hyvin kunnes huomasin kauhukseni täriseväni. Jalkani tärisivät silmiinpistävästi ja paperit kädessäni tärisivät niin että koko luokka näki. Seuraavaksi tunsin muuttuvani aivan punaiseksi naamaltani ja minun teki mieli vain juosta ovesta ulos.
Vedin esitelmän sitten loppuun aivan sekasiin kaikesta ja pätkäisin esitelmäni jo kauen ennen sen oikeaa loppua (en varmaan olisi enää edes muistanut muuta sanottavaa, sillä aivot löivät tyhjää).

Tunnin jälkeen kaverit hienovaraisesti vihjasivat tärinästäni ja nyt koko luokka muistaa minun esitelmiin liittyen tärisevänä tomaattina. Ei näin...

En todellakaan tiedä mistä kammoni johtuu enkä edes tiennyt sen varsinaisesta olemassaolosta ennen tuota seiskaluokan tapahtumaan. Se vain tuli. Ja se oli kamalaa.

Olin pudota tuolilta kun kuulin, että nyt kasilla tulee vielä toinen esitelmä. Tiedänpähän ainakin minä päivänä olla kipeänä...


-Feen

-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #137 : Joulukuu 05, 2008, 14:38:46 »
En keskitä sitä tietoisena kammona ollenkaan, joissain kouluun liittyvissä jutuissa en hermoile ensin lainkaan. Otetaan esimerkkinä vaikka lauluharjoitukset koululla. En lainkaan hermoillut, olihan sama ollut viime vuonnakin, tsemppailin muitakin ja näin. Mutta auta armias kun oma vuoro koitti. Ääni tärisi, sävelet eivät menneet kohdalleen, ja noin. Mutta esimerkiksi esitelmän pidossa luokan edessä tai raamatun lukemisessa ei ole mitään pelättävää, sillä tuttuja ihmisiä on lähistöllä. :) Uskoisin joulujuhlan Valkean Joulunkin laulamisen onnistuvan hyvin kun nelisen tyttöä on siinä ympärillä laulamassa ja jännittämässä ihan hirveästi. Liikuttavaa.

Näyttämöpelkoa ei ole ikinä ollut. Jo hamasta eskari-iästä asti olen tonttuna pystynyt esiintymään aivan pokkana, ja selvästi antautumalla koko leikkiin. :) Rakastan tosin esiintymistä ja huomion keskellä olemista, mutta se edellyttää sitä että edes joitain tuttuja ihmisiä on lähistöllä.
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

Chockladcream

  • Ankeuttaja
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #138 : Joulukuu 05, 2008, 18:19:17 »
onko teillä jokin oma kikka jolla saatte itsenne viilipytyiksi.

Esiintymiskammo vaivasi minua koko ylä-asteen ajan. Ja itseasiassa, tein siitä itse vielä kamalempaa kuvittelemalla, että koko luokka nauraisi, kun avaisin suuni ja sanoisin jotain. Ja ylä-asteella kun vielä oli kaikkea sellasta, ainakin meillä, että piti mennä pitämään kaikki luokan edessä. Lukiossa onkin sen takia mukavempi olla, kun siellä ei tarvitse mennä kaikkea tekemään luokan edessä.

Koko esiintymiskammo homma lähti liikkeelle, olinkohan 6 lk tai 7lk, en ihan tarkkaan muista tai tiedä, mutta kuitenkin. Meillä oli musiikin tunti, eikä mulla ole pätkän vertaa lauluääntä. Joten, jouduttiin laulamaan yksin luokan edessä joku biisi, ettei saanu hylättyä. Sitten ku olin vähän aikaa laulanu sitä omaa biisii, nii joku meijän luokan ääliö täräytti jotain tyhmää ja mie lopetin laulamisen siihen paikkaan. Oli aika vaikeeta pitää siinä vaiheessa nyrkit kurissa, mutta pakko, ettei olis saanu kotiin soittoo jne. :'D Siitä se sitten on jääny, kaikki esiintymiset on sellasia.

Mutta sitten, kun siirryin ylä-asteelta lukioon, jotakin vain tapahtui. Varmaan jotain "taikaa", jos nyt käytettäs jotain termejä siihen. Ei oikeesti, vaan jotain tapahtui, en tiedä mitä. Ku tutustuttiin meijän luokkalaisiin, nii huomasin, että nekin on VAAN ihmisiä, eli siis erehtyväisiä. Ja sitten vaa en enää pelänny sitä esiintymistä. Tosin, meillä ei oo vielä ollu musiikkia, jota on vasta ensi jaksossa, että pitää nyt kattoo miten siitä selviää.

Jos omakokemuksista vertaa muihin, että mikä kumma siinä oiken on, kun jännittää jotain turhaa asiaa. Syitähän on monia, mutta ite ainaki ajattelen aina silleen, että keksin jonkun motivaation itelleni, että kun selviin tästä, pääsen kotiin tai että jokainen muu joutuu myös sinne luokan eteen esittämään, en pelkästään mie.

-chock

noory

  • Ankeuttaja
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #139 : Joulukuu 17, 2008, 16:23:12 »
Ääh! Vihaan esiintymisiä! Ne ovat vain niin inhottavia, kun pitää mennä luokan eteen ja lukea se pätkä minkä olet kirjoittanut. Eieieieiei! Se ei ole minun juttuni. Olen kyllä nolannut itseni niin monta kertaa esityksissä että se alkaa jo käydä tutuksi. Seiskalla meidän piti lukea kirja ja tehdä siitä kirja-arvostelu. Noh sittenkun tuli vuoroni.. Änkytin ja punastelin niin holtittomasta ettei mitään rajaa. :s Se oli varmaan elämäni noloin hetki. Noh nyt olisi kohta taas esiintymisen vuoro ja en pysty edes ajattelemaan sitä. Pitää keksiä jokin vale etten pysty sitä tekemään. ;DD koska nolaamaan en itseäni enää mene luokkani eteen. Esiintymiskammo on ollut 4 luokalta nyt tähän kasille ja vieläkin se on.

Tuntemattomien edessä on helpompi esiintyä, mutta sekin on vaikeaa. Mutta kun olen luokkani edessä niin siitä tulee aivan jotain katasrofia. Tuntemattomien edessä voi ihan hyvin nolata ittensä, mutta luokkaani joudun kestämään vielä 1 ja puol vuotta..

#Noory


Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #140 : Tammikuu 30, 2009, 15:01:06 »
Niin kauan kuin muistan olen ollut esiintymiskammoinen. Lukion ekalla luokalla se tosin tuntui hetkeksi vähän paranevan, mutta toisella ja nyt viimeisellä vuosiluokalla sitä on taas tullut monet kerrat hävettyä tärisevää olomuotoaan luokan edessä.

Ja nyt edessä on aika iso ongelma: haluaisin hakea Taideteolliseen tänä keväänä, mutta koko homma uhkaa tyssätä esiintymiskammooni, koska tiedän jo etukäteen, että valintakokeissa joutuisin paitsi pitämään esityksiä mutta myös mahdollisesti jopa näyttelemään/heittämään stand-upia. Ja se ei tule onnistumaan ikimaailmassa - varsinkin, kun yleisönä on paitsi muut hakijat mutta myös arvostelijaraati.

Heitänkö haaveet Taideteollisen elokuva- ja tv-käsikirjoituslinjasta suosiolla romukoppaan, vai olisiko jollakulla teistä antaa vinkkiä, miten pääsisin tästä jo sairaalloisestakin esiintymiskammostani eroon?


Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #141 : Tammikuu 30, 2009, 15:45:54 »
Olen ollut oikeastaan melkein aina esiintymiskammoinen. Nyt yläasteella se on ruvennut vähän paranemaan..

Jos pitää pitää vaikka esitelmä luokan edessä olen ihan paniikissa, tärisen ja jostain kumman syystä minulle tulle kylmä. Aloitin 6-luokalla tanssin josta on puolen vuoden välin esitys ja sali täynnä katsojia, siellä on pitänyt vähän tottua esiintymiseen eikä se ole enää niin kauheaa jos ei tarvitse olla yksin. Tänäkin vuonna koulun joulujuhlassa tanssiryhmälläni oli yhteensä neljä esitystä, enkä jännittänyt melkein ollenkaan..

onko teillä jokin oma kikka jolla saatte itsenne viilipytyiksi.
En tiedä toimiiko tämä muilla, mutta minulla toimii aina sellainen, että istuu ennen esiintymistä ja rentouttaa jokaisen lihaksen ennen esitystä ja esitelmää tai mikä sitten onkin edessä..
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Tiukukello

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #142 : Helmikuu 11, 2009, 18:27:49 »
Kyllä, minulla on esiintymiskammo.

Heti esiintymispäivän aamuna alkaa järkyttävä panikointi, kädet tärisee, ahdistaa.. Ja se pahenee mitä lähemmäs esiintymishetki tulee.

Esiintyminen menee hyvin kunhan minun ei tarvitse katsoa yleisöä, sillä sillä hetkellä kun niin teen, tulee päälle niin paha paniikki että huhhuh. En pidä siitä kun ihmiset tuijottavat.
No mutta, yleensä esityksissä kuitenkin pitää katsoa yleisöä. Silloin tärisen ihan kauttaaltaan, olen punainen, kurkku kuivaa -> mitä kauemmin olen yleisön edessä sitä hankalampaa puhuminen on, enkä voi yhtään poiketa papereistani koska aivot lyövät tyhjää. Olen kyllä kokeillut. Seurauksena minuutin hiljaisuus kun en saanut millään päähäni yhtäkään sanaa. Ja nämä kaikki pahenevat kun tajuan täriseväni, olevani punainen tai että ääneni hiipuu. Ja tosiaan syke on ihan äärettömän korkealla esittäessä.
Mutta jos esitelmässä pitää lukea vaikka lukunäytteitä, rauhoitun ihan täysin lukemisen ajaksi, koska silloin tosiaan ei tarvitse katsoa yleisöä ja pääsen pakenemaan niiltä katseilta.

Sitten kun vihdoin tunnelta tuntuneen ajan kuluttua pääsen pakenemaan pois sieltä luokan edestä, tulee niin suuri helpotuksen tunne että ei mitään rajaa. Tärinä jatkuu vielä arviolta puoli tuntia, mutta silti. Helpottaa.

Ei ole helppoa ei, mutta minkäs tälle mahtaa.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 11, 2009, 18:33:04 kirjoittanut Tiukukello »

Poissa EJR

  • Varjelusten toinen puoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I just want things to make sense
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #143 : Helmikuu 12, 2009, 15:09:46 »
Aloita jokin näytelmäkerho/miniteatteri. Pääset esiintymään.. Ja niin.

Toinen keino päästä esiintymiskammosta on se, että esiinny! esiinny kaikkialla! Siihen tottuu...

(Nimimrkillä näyttelijä)

-E
MS Hirmun kapteeni!

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #144 : Helmikuu 12, 2009, 16:03:15 »
Mullakin on jonkin sortin esiintymiskammo. Tai siis, en tykkää edes koulussa tutussa luokassa vastata, ellen ole varma vastauksestani. :S Ja englannin tunnilla en halua vastata vaikka olisinkin varma. Esim tänään pelkäsin jopa sitä, kun luokkakaverini kopsi maantiedon läksyt minulta, ja itse olin tehnyt ne vain hetki ennen hutaisten. Ja sitten kun kyseinen poika vielä viittasikin ja vastasi. Ja kun tuli väärä vastaus, pelkäsin että hän alkaa valittamaan minulle. Ei ehkä kuulu tähän, mutta silti.
Kun pitäisi pitää puhe luokalle äikässä, menen ihan lukkoon, enkä halua. Pelkään että mokaan ja saan kuulla siitä. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta minua on kiusattu melko paljon, enkä oikein ole luokkani kanssa välituntisin, kun ajattelen että he eivät halua minua sinne. Ja siksi en halua olla luokassamme kamalasti esilläkään. (ja tunneilla viittamattomuus laskee tuntiaktiivisuutta ja vaikuttaa numeroon, siksi haluaisin eroon "esiintymiskammostani". Mutta jos viittaan, olen hikke.. -.-')

Mutta oikeasti haluaisin näyttelijäksi. Vähän(kö) ristiriitaista. Mutta osaan kyllä olla välittämättä toisten mielipiteistä, jos saan olla joku muu, kuin itseni. Sekavaa, anteeksi. Ja kaiken lisäksi offiakin.
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #145 : Marraskuu 28, 2009, 09:08:02 »
Minä jos kuka kärsin suuresti esiintymiskammosta. En niin ehkä pienessä kaveripiirissä, jossa saatan välillä vetää jotain roolia, mutta luokan edessä menen aina aivan solmuun.

Esiintymiskammo, oi voi tuota esiintymisen kammoksumista! Itse jännitän aina omaa esiintymistäni, kädet alkaa täristä ja päästä häviää kaikkia. Luokan eteen päästyäni muutun punaiseksi ja unohdan suurin piirtein kaikki, mitä minun oli tarkoitus sanoa. Katson aina yleisöön ja minulla on aiheestani myös omat muistiinpanot, mutta siinä menee vain aina sakaisin senoissaan (ja esityksen jälkeen muistaa, että ai niin, sitä ja tätä ja tuotakin piti vielä kertoa).

Minä jännitän juuri sen takia, että pelkään mokaavani pahemman kerran. Tai sitten pidän aihettani tyhmänä tai vaikeana, mikä johtaa epävarmuuteen, mikä puolestaan johtaa esiintymiskammoon. Vaikka ajattelen, että ihan tavallisia ihmisiä ja kavereitanihan he kaikki yleisössä olevat ovat, en siltikään pääse jännityksestäni eroon.

Eilen sain suoritettua yhden englannin suullisen esityksen. Hyvä, jos esityksistä selviää omalla äidinkielellään, niin mitenkä sitten jollakin vieraalla kielellä! Ihan hyvin esitys kuitenkin loppujen lopuksi meni, vaikkei mikään erinomainen ollutkaan.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Sushanna

  • Ankeuttaja
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #146 : Marraskuu 28, 2009, 10:56:49 »
 Te, joilla on esiintymiskammo, ja joku väkisin haluaa tyrkyttää teidät lavalle, niin kuvitelkaa kaikille katsojille mursunviikset ja vaikka joulupukin parta. Se yleensä tehoaa, mutta valitettavasti ei ihan aina. Siinä on kyllä se riski, että alkaa nauraa kun pitäisi puhua jotain.
 Mulla ei ainakaan ole esiintymiskammoa, pelkästään esiintymisinto.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #147 : Marraskuu 28, 2009, 12:02:48 »
Te, joilla on esiintymiskammo, ja joku väkisin haluaa tyrkyttää teidät lavalle, niin kuvitelkaa kaikille katsojille mursunviikset ja vaikka joulupukin parta.

Olen myös kuullut, että osa porukasta (minunkin tuttavapiirissäni) ajattelee yleisön olevan alasti. Itse olen yrittänyt kokeilla jotain tällaisia ihme konsteja, mutta sittenhän ne ajatukset karkaavat aivan johonkin muualle :D
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 16:06:21 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Mansikkarahka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #148 : Tammikuu 09, 2012, 01:36:11 »
Olen koko ikäni kärsinyt esiintymiskammosta. En todellakaan halua olla huomion keskipisteenä, jos on vähänkin tuntemattomampia ihmisiä paikalla. Nuorempana jopa kassalle meneminen kaupassa jännitti hirveästi ja pyysin aina äitiä, tai kenen kanssa milloinkin olin liikkeellä, maksamaan puolestani. Onneksi äiti sitten jossain vaiheessa laittoi minut aina itse maksamaan. Pääsin siitä jännityksestä, eikä se  ole enää moneen vuoteen ollut ongelma.

Ala-asteella ei tarvinnut muistaakseni pahemmin pitää esitelmiä luokan edessä. Esiinnyin kuitenkin parissa luokkamme näytelmässä, joista toisessa minulla oli muutama vuorosanakin. En muista jännittäneeni sitä ainakaan pahemmin. Olin vain innoissani. Voi toki olla, että muistan väärin, sillä noista esityksistä on jo melkein 15 vuotta aikaa.
Yläasteella täytyi pitää muutamia esitelmiä luokan edessä, mutta niitä en niin jännittänyt, kun meillä oli yläasteella niin kiva luokka ja ainakin yhden esitelmän pidin ystäväni kanssa. Ammattikoulussa oli sama juttu, kuin yläasteella.

Se on jäänyt etenkin yläasteajoista harmittamaan, kun en uskaltanut viitata tunneilla, ellen ollut täysin varma oikeasta vastauksesta. Jos olisin viitannut ahkerammin, olisi se saattanut korottaa numeroitani, vaikka ihan tyytyväinen yläasteen ja ammattikoulun todistuksiini olenkin.

Parin viime vuoden harjoittelupaikat ovat tehneet minusta rohkeamman ja hieman puheliaamman, kuin ennen ja usein ikäkin tuo itseluottamusta ainakin jonkin verran. Uskallan nykyään sanoa rohkeammin mielipiteeni ja huomannut jopa, että minun on nykyään helpompi ilmaista jotkin asiat puhumalla, kuin kirjoittamalla. Aina ennen minun on ollut helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla. Viime harjoittelupaikassani pääsin esiintymään satuseikkailussa, enkä yllätyksekseni jännittänyt kuin kahta ensimmäistä esitystä ja viimeistä, kun halusi viimeisen esityksen menevän mahdollisimman hyvin. En olisi vielä pari-kolme vuotta sitten osannut kuvitella itseäni esiintymässä ja vielä ilman jännitystä. Nuo muutamat esityskerrat milloin jännitin, niin muistelin harjoituksia ja kertasin vuorosanoja mielessäni. Ajattelin, että kunhan vain teen samalla tavalla kuin harjoituksissa ja muistan vuorosanat, niin hyvin se menee.

Olen edelleen ujo ja hiljainen, enkä halua olla huomion keskipisteenä, mutta olen kuitenkin paljon rohkempi, itsevarmempi ja puheliaampi, kuin ennen. Kannattaa vain mennä tilanteisiin, joissa joutuu olemaan esillä. Niistä on usein apua. Minua on auttanut myös esim. ujoudesta kertovien kirjojen lukeminen.


Lisäsin kappalejaot, kun kone toimii taas.                 
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 11, 2012, 19:32:54 kirjoittanut Mansikkarahka »

Poissa Tiitinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleAvis29088
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Esiintymiskammo
« Vastaus #149 : Tammikuu 09, 2012, 01:59:20 »
En tiedä miten tässä näin on päässyt käymään, mutta kerronpa kuitenkin.

Olen AINA pienestä pitäen ollut porukan äänekkäin ja esiintymishaluisin. Järjestin omia teatteri- ja lauluesityksiäni joka ikinen viikko naapureiden "riemuksi". Joka päivä piti keksiä jokin uusi tapa päästä esille ja keksiä jotakin hauskaa.

Ala-asteella osallistuin kaikkiin mahdollisiin näytelmiin ja jo 1lk todistuksessani luki "tästä tytöstä tulee vielä näyttelijä". Soitin kanteletta ja esiinnyin senkin kanssa usein. 7lk mennessä innostukseni vain paheni. Rakastin itseni esille tuomista ja halusin aina olla huomion keskipisteenä. En pelännyt mielipiteitteni julki tuomista ja usein niitä heitin ilmoille vain provosoidakseni. Perustimme kavereiden kanssa myös bändin ja tungimme kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin soittamaan. En saanut mistään parempaa oloa kuin lavalla olemisesta. Pitkin vuosia sain kuulla myös 1lk todistuksessa mainitun lauseen useampaan otteeseen. Lähipiirissäni ja koulussani kaikki olivat varmoja, että minä päädyn tulevaisuudessa lavalle. Lukiossa esiinnyin entistä enemmän ja monipuolisemmin ja rakkauteni lavalla oloon vain kasvoi. Sinne minä kuuluin ja siellä olin kotona.

Nyt 3v lukion jälkeen huomaan muuttuneeni pikkuhiljaa hiljaiseksi ja vetäytyväksi tyypiksi. En mielelläni osallistu keskusteluihin, koska pelkään muiden pitävän minua tyhmänä. Esiintyessäni saatan kesken näytöksen säikähtää ja ajatella, että yleisö pitää minua tyhmänä ja vedän näytöksen loppuun puolivillaisesti. Nyt en ole viimeiseen puoleentoista vuoteen esiintynyt lainkaan. Hirveä ikävä on kuitenkin lavalle ja haluan tästä jostain kummasta kummunneesta tunteesta eroon. Aion pyrkiä harrastelija teatteriin kevääksi ja toivon sen helpottavan.

Kohtalotovereita?
"Minä näin unta että jättiläinen nimeltä Hagrid tuli sanomaan minulle, että olen menossa velhojen kouluun. Kun avaan silmäni, olen kotona omassa komerossani."