Kirjoittaja Aihe: Esiintymiskammo  (Luettu 19760 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

halis

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« : Huhtikuu 06, 2004, 18:37:52 »
Niin, mitä se on? Miksi se iskee minuun? ja ennen kaikkea kuinka siitä päästään? Laittakaa tänne, vaikka omia kokemuksianne, kun teidän pitäisi pitää jokin esitelmä, ettekä saakaan sanaa suustanne. Kertokaa mahdollisia syitä, miksi ihminen jännittä tuollaisia turhia asioita ja onko teillä jokin oma kikka jolla saatte itsenne viilipytyiksi.

Omalla kohdallani esiintymiskammo aiheuttaa vielä lisää esiintymiskammoa, eli minä pelkään yli kaiken esiintymistä ja mitä enemmän ajattelen sitä pelontunnetta joka iskee yleisön edessä sitä enemmän haluan kadota täsätä maailmasta. Esiintymiskammohan saattaa olla enemmän luonnostaan ujoilla ihmisillä, jotka eivät muutenkaan esiinny mielellään. Lisäksi minulla aiheuttaa esiintymiskammoa se, että muut eivät pidä siitä mitä aiot kertoa ja haukkuvat sen lyttyyn tai että nolaan itseni kaikkien edessä, eikä kukaan enää halua tuntea minua. Olen yrittänyt milloin mitäkin konstia päästäkseni siitä piinaavasta tunteesta, mutta mikään ei enää tepsi minun kohdallani, se on kai juurtunut niin syvälle alimmilta luokilta saakka, että siitä on vieläkin vaikeampi päästä eroon...

Mutta nyt on teidän puheen vuoronne.

//tämä topic voisi viihtyä paremmin keskusteluissa, eikö? Sinne siis. -ithil
//Siivoilin. -Leonor
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 30, 2008, 20:07:38 kirjoittanut Leonor »

Nefertari

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #1 : Huhtikuu 06, 2004, 21:07:53 »
Varsinkin peruskoulussa minua jännitti suunnattomasti kaikenlainen esiintyminen. Varsinkin esitelmien pitäminen, jolloin täytyi itsekseen seisoa koko luokan edessä ja kertoa itse valitsemastaan aiheesta...
Yhdeksännellä luokalla olin tukioppilaana ja pidin seiskaluokkalaisille oppitunteja muutaman muun henkilön kanssa. Eikä se jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin esitelmät. Kummallista... Muutenkin olen huomannut, että jos katsojat ovat vieraita niin esiintyminen on helpompaa, kuin puolitutuille esiintyminen. (mitä väliä on sillä jos nolaa itsensä tuiki tuntemattomien edessä?)
Minua auttoi ehkä hieman se että kävin edellisenä päivänä mielessäni läpi koko suorituksen siitä lähtien kun nousen omalta paikaltani. Hyvät esiintymiskokemukset luovat myös pohjaa itseluottamukselle ja kun on useamman kerran käynyt luokan edessä puhumassa, niin pikku hiljaa jännityksestä katoaa se terävin kärki. Niin minä ainakin uskon.

Tsemppiä teille kaikille, jotka hermoilevat tulevien esitystensä kanssa!! Kyllä ne menevät ihan hyvin, tai ainakin niistä selviää hengissä!

Rosie

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #2 : Huhtikuu 07, 2004, 12:51:30 »
Minulla itselläni ei koskaan ole ollut esiintymiskammmoa, kiitos teatteri harrastukseni.

Esiintymiskammo voi olla hyvinkin lamauttavaa, tiedän nimittäis yhden tytöt koulussani, joka ei voi lukea edes tunnilla (istuen omalla paikallaan) ääneen. Hän pelkää että muut nauravat hänelle jos hän sanoo jotain  väärin. Me ihmiset olemme siitä hassuja otuksia, että jos kuvittelemme että jokin menee pieleen, se myös menee. Ajattelemme aina pahinta, emme koskaan sitä mitä hyvää siitä voi seurata.

Esiintymispelosta ei pääse kuin ajan kanssa. Niin, ja esiintymällä. Kuulostaa raadolliselta, mutta niin se vain on. elämä on paljon helpompaa jos uskaltaa olla esillä edes jotenkin..:)

Hyvä minun on tietysti puhua, kun en kammoa omista.. Kaikille esiintymistä kammoaville iiso rohkaisu taputus! :)

Tuonen lintu

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #3 : Huhtikuu 07, 2004, 12:57:01 »
Minulla on esiintymiskammo, inhoan sitä ylikaiken, ja haluaisin päästä eroon siitä. Mahdollisimman pian vielä.

Mua alkaa aivan tajuttomasti pelottamaan ennen esitystä, mun kädet tärisee ja laput ei meinaa pysyä kädessä. Ääni tärisee ja tuntuu että pyörryn ihan juuri. Ei mikään ihana tunne. Sama on sitten kun mikkiin pitäisi laulaa tai puhua, vaikka ei olisikaan muita kuuntelemassa niin mun ääni ei tule ulos suustakaan edes! Käsien tärinä mulla on ihan synnynnäistä, mutta se pahenee heti kun pitäisi esiintyä jossain.

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Esiintymiskammo
« Vastaus #4 : Huhtikuu 07, 2004, 15:19:31 »
Esiintymiskammosta poteminen on hirvittävää. Ala-asteella olin kamalan esiintymiskammoinen, kaikki esitelmät, näytelmät ja laulamiset luokan tai koulun edessä jännittivät, ja aina olisin jotenkin halunnut välttää sellaiset tilanteet esim. lintsaamalla. Hölmöintä koko jutussa oli, ettei se loppujen lopuksi niin kauheaa se esiintyminen sitten ollutkaan, ja tiesin sen. Silti jännitti ja pelotti.

Miten pääsee eroon? Hmm, tahdonvoimalla ainakin. Minulta on tuo kammo nyt kokonaan poissa, kun aloin kiinnostua näyttelemisestä aivan älyttömästi. Ja nyt kun harrastan teatteria, niin sen myötä se on jotenkin jäänyt pois. Jos kerran viikossa täytyy esiintyä ihmisille ja vaikkapa improvisoida jossakin näytelmässä, tajuaa että tämähän on ihan mukavaa. Tietenkään ei kannata aloittaa näyttelemistä jos ei ole siitä kiinnostunut, mutta tuo nyt oli vain esimerkki. Voihan vaikka aloittaa niin että laulaa/lukee ääneen esimerkiksi omille tutuilleen ja läheisilleen. Jos se sujuu, niin voi jo kokeilla luokan edessä lukemista pitämällä esitelmän. Se vie kauan aikaa ja on vaikeaa, mutta se on ainoa keino, sillä ainakaan tähän mennessä ei esiintymiskammoon ole lääkettä. Pitäisi olla, kun niin monet kärsivät siitä.
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Aileena

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #5 : Huhtikuu 07, 2004, 18:53:18 »
Esityskammo on kauhia asia! Se on niin hirmustuttavaa, kun pitäisi pitää jokin esitelmä luokan edessä ja sitten tulee joku kauhee tärinäkohtaus ja punastuu ja alkaa änkyttää ja... Se on hirveetä ja ennen kaikkea noloa!

Mä olen aina onnistunut munaamaan kaikki mun esitelmänpidot sun muut, mutta nyt yläasteella on alkanut sujua, kun niitä esitelmiä pidetään vähän useammin ja pari kertaa ollaan jopa harjoiteltu esiintymistä luokan edessä (iso kiitos opettajalle). Ollaan kirjoitettu listoja, mihin kannattaa kiinnittää esitelmää pitäessä huomiota, esim. siihen, kuinka kovalla äänellä puhuu, katsekontakti yleisöön, maneerit (elikkä ettei revi koko ajan hiuksiaan tai huido käsillään tai mitään muuta) ja sen sellaisiin. Niistä on ollut paljon apua! Ja sekin helpottaa jos pitää esitelmänsä neljäntenä tai viidentenä, niin ehtii katsella niiden muiden esityksiä ja ottaa opikseen, että mitä ei kannata tehdä jne.

Sen lisäksi aloitin teatterikoulun, jotta osaisin ilmaista itseäni paremmin esim. esitelmää pidettäessä.

katto-kassinen

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #6 : Huhtikuu 07, 2004, 19:10:05 »
Itse en esiintymistä hirveän isolle porukalle pelkää, mutta esimerkiksi omalle luokalle jonkun pienen esitelmän pitäminen saa jalat tärisemään ja mahaan alkaa tulla perhosia. Onko se yleensä niin, että muut jännittävät isolle yleisölle esittämistä? Sitten änkytän, en muista enää mitään mistään, ja saatan luennoida niille jostain ihan muusta.

Olen kuitenkin huomannut, että nauraminen ennen esitystä auttaa (ainakin minua). Ainakin viime viikolla kun minun piti pitää esitys, älysin että en jännittänyt niin paljoa, kun olin juuri sitä ennen nauranut ihan mielettömästi kavereitten kanssa.

Amnada

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #7 : Huhtikuu 07, 2004, 20:37:19 »
Lainaus käyttäjältä: "katto-kassinen"
Itse en esiintymistä hirveän isolle porukalle pelkää, mutta esimerkiksi omalle luokalle jonkun pienen esitelmän pitäminen saa jalat tärisemään ja mahaan alkaa tulla perhosia. Onko se yleensä niin, että muut jännittävät isolle yleisölle esittämistä?


Minulla ei jännittäminen ole mitenkään verrannollinen yleisön määrään, vaan tilanteeseen.  Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta panikoin aivan hirveästi, kun pitäisi pitää esitelmä, puhe, tms. vaikka koulussa luokalle. Ennen tilannetta jännitän vähäsen, ja itse tilanteessa joudun taistelemaan estääkseni ääntäni ja jalkojani tärisemästä.  
 Kun taas esiinnyn muulla tavalla, vaikka näyttelen tai juonnan jotain, niin en jännittä itse esiintymistä ja lavalla olemista yhtään.  Ennen esiintymistä saatan olla ihan normaalisti jännittynyt, mutta esiintyessä se laukeaa ja itseasiassa nautin koko jutusta.  (ja asiaan liittyen, tiedän erään, joka ei jännitä näyttelemistä ollenkaan, mutta sitäkin enemmän hän hermoilee, sitä, kun esityksen jälkeen pitää mennä kumartamaan yleisölle...)
Yhteenvetona siis jännitän ns. virallisia esiintymisiä enemmän.  Tämä taitaa johtua siitä, että siinä tilanteessa on aivan omana itsenään kaikkien katseiden alla.  Näytellessä saa olla joku muu.   Omalla kohdallani tämä virallisuusjännitys johtuu osittain varmaan myös siitä, että yläasteen luokkani ei ollut mikään mukavin mahdollinen ja siitä ajasta taisi jäädä pienoinen trauma...

Mutta vinkkinä jännittäjille:  mm. kouluesitelmien pitoa helpottaa paljon se, että harjoittelee vaika esitelmää edeltävänä päivänä koko hommaa. Käy siis koko esitelmätilanteen läpi kohta kohdalta ja pitää esitelmän joko itselleen tai vaikkapa perheenjäsenille tai kavereille. Mieluiten mahd. monta kertaa.
Ja toinen vinkki on jännityksen purkaminen ennen esiintymistä.  Pidin joku aika sitten koulussa puheen saman päivänä kaverini kanssa ja jännitimme etukateen aika paljon.  Menimme yhdessä tyhjään vessaan ennen tuntia ja hypimme ja kiljuimme (ja nauroimme) siellä. Kun oli vähän päästänyt paineita pihalle tuolla tavalla, niin tuntui heti paljon paremmalta ja varmemmalta.

Poissa Lumenore

  • Vuotislainen
    • http://livejournal.com/~eremophobia_
Esiintymiskammo
« Vastaus #8 : Huhtikuu 08, 2004, 10:51:54 »
En taida esiintymiskammoa omistaa; lähinnä niin, että jos minun pitää luennoida ryhmälle, jonka tunnen jotenkuten menen ihan lukkoon. Tuhatpäinen yleisö, joista en kaikkia tunne kovin hyvin tai ryhmä hyviä ystäviä, silloin kaikki menee aina nappiin.

Pystyn esittelemään kaikki joulujuhlan esiintyjät hilpeällä tavalla, vetäen omaa showia kokonaisen koulun edessä, pystyn seistä keskellä koulun pihaa "keskustelemassa" ruhonkorren kanssa saaden muut tuijottamaan, mutta esitelmä vaikka Tarja Halosesta luokan edessä on kammoa, jollen saa nojata johonkin. Oikeasti. Pakko nojata vaikka tuoliin, ja jos niin pääsen tekemään olen ihan rauhallinen. Muuten hermostun, olen haudanvakava ja puhun yksitoikkoisesti ja liioitellun nopeaan.

Luokan edessä esiintyminen, jos pääsen esittämään jotakuta muuta, kuten vaikka Gun-Brittiä, 85-vuotiasta skeittimummoa, niin kaikki menee nappiin, kenties itse vähän repeilen omille jutuilleni muiden mukana, mutta se menee nätisti, sillä minun ei tarvitse kertoa oikeasti jostain todellisesta aiheesta ja saan olla joku muu. Silloin kaikki on helpompaa. Toisena ollessa.

Ystävilleni saatan luennoida jrockista, roolipelauksesta tai muusta samantapaisesta silmät tuikkien, elävöittäen tekstiä pienillä puolinäytelmillä ja keksien koko ajan kaikenlaista uutta pientä sinne täytteeksi. Saatan kertoa esim. Tanista ( roolihahmoni ) vaikka kuinka kauan, jos minulla on ihminen, jonka tunnen jotenkuten kuuntelijana. Tuollaisestakaan asiasta en oikein pysty avautumaan aivan täysin tuntemattomalle.

( Miten niin ajauduin offtopiciin? ^^; )
broomsters on esim. kek eli salee jotain hotsittavinta.

ayu

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #9 : Toukokuu 21, 2004, 17:43:24 »
Minulla on esiintymiskammo.
Meidän piti ala-asteella aina laulaa joku laulu koulun edessä ja se oli aivan hirveää!
Kuudennella meidän piti esittää eräs Power Mower tanssi pienessä porukassa (minun lisäksi oli 5 tyttöä) ja se oli kans aivan kauheaa! Jos koko luokka olisi ollut mukana, olisin voinut piiloutua jonkun pitkän tyypin taakse..:) (Meidän luokalla oli 30 oppilasta ja minä olin lyhimmästä päästä)
Nyt kun olen kohta 15-vuotias ja on nuo kaikki rippikoulu hommat, minua jännittää seistä siellä edessä ja varsinkin nyt, kun joitakin sukulaisiakin on katsomassa. Toivottavasti menee hyvin.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #10 : Toukokuu 21, 2004, 17:47:10 »
Siisvoielämä, kuinka pelkään esiintymistä! Tai "aivoni" eivät pelkää, mutta ruumiini taas kyllä. Joskus jotkut ovat sanoneet ennen esitystä että ei tarvitse pelätä, ja kun olen ihmetellyt että miten niin pelkään, he ovat sanoneet että tärisen..

Pitää paikkansa, Kädet hikoavat, ja vapisevat(pidä siinä sitten paperipinoa ja pokkaa), ja pelkään että sepalukseni on auki. Enkä tietenkään voi tarkistaa asiaa räpelöimällä vetoketjua, koska se vain kiinnittäisi kaikkien huomion.
Hyväksi keinoksi olen huomannut:

Nojata etummaiseen pulpettiin (käsien tärinä ei näy ja monisteet voi laskea pöydälle). Näyttää rennommalta(todistajat sanoneet) kuin jos seisoisin jäykkänä selkä taulua vasten änkyttämässä.

Liikun, kävelen hiukan ja liikutan käsiäni välillä kun selitän.(ei ole rentoa nojata pulpettiin tikkujäykkänä) Näyttää uskottavammalta. Joskus laitan silmäni kiinni kun esiinnyn. Olen myös huomannut yleisölle hymyilemisen auttavan, he näkevät että "olen pulassa" mutta, asia lieventyy kun näet muutaman rohkaisevan hymyn.

Älä puhu opettajalle. Katso vaikka takaseinä tai anna katseen välillä kiertää luokan ympäri. Ihmisiä he vain ovat vaikka niin kamalan pelottavia.

En tiedä oliko näistä kenellekään apua, mutta minulle, ujo kun taidan olla, ne luovat pientä helpotusta. Mutta toisaalta, mikään ei ole parempaa kuin jos on saanut esiintysen kitkuteltua läpi ja voi unohtaa koko roskan. Ihanaa!

Poroneiti

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #11 : Toukokuu 21, 2004, 18:27:42 »
Esiintymiskammo? Hmm... Ei, minä en tunne moista. Enää. Seitsämännen luokan alussa jännitin jopa pienen pientä esitelmää. Nyt en edes valmistaudu esitelmiin. Menen vain eteen ja esittelen asiani. En jaksa ajatella asiaa sillä tavalla, että olen ison porukan edessä kenties mokaamassa. Itse asiassa, viimeksi kun pidin parini kanssa kemian esitelmän, tuntui siltä, että se oli kamalan lyhyt ja olisin voinut jäädä lörpöttelemään luokan eteen pitemmäksi aikaa.

Olen esiintynyt aika paljon, koska olen harrastanut tanssia jo viisi vuotta. Esiintymisiä on paljon ja ulkomaillekin olen pääsyt tanssimaan. Enpä noita tanssiesityksiä jaksa jännittää, koska tiedän, että osaan ne tanssit. Eli harjoittelemalla esitelmät ja muut esitykset kunnolla, mahdollisesti ei jännitä niin paljoa. Jos omistaa videokameran, voi vaikka videoida harjoituksen ja katsoa jälkeen päin, mihin pitäisi kiinnittää huomiota ja niin edelleen.

Mutta nyt keskiviikkona meillä oli näytelmäesitys tämän pikkukaupungin suurimmassa salissa Kulttiksella, ja meille oli kerrottu eityksestä edellisenä päivänä. Eli piti ideoida ja harjotella näytelmä yhdessä päivässä. Silloin esitys jännitti.

Se, että en yleensä jännitä, johtuu varmaan siitä, että en mieti, mitä muut ajattelevat minusta, enkä todellakaan osaa hävetä kaikkea mitä teen.

Mutta näin yhteenvetona, jännityksestä pitäisi päästä eroon harjoittelemalla ja valmistautumalla kunnolla.

Tallulah

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #12 : Toukokuu 21, 2004, 19:40:01 »
Vielä yksi esiintymiskammoinen ilmoittautuu...
Inhoan luokan edessä  esiintymistä, ja mitä pidemmälle koulussa pääsee, sitä enemmän sitä joutuu valitettavasti tekemään. Aina, kun kuulen opettajan sanovan nimeni (tai ryhmäni nimen), polvet menevät veteliksi ja hengitys tihenee, puhumattakaan hermostuneista liikkeistä ja äänestä, jota ei saa millään pysymään normaalina. Ja tätä pahempaa on vielä se, että kaikki huomaavat, miten paljon jännitän. Se on jotenkin noloa, kun kaikilta muilta sama tuntuu sujuvan niin helposti.
Onneksi aika paljon juttuja joutuu tekemään ryhmässä, koska yksin se on huomattavasti inhottavampaa. Viimeksi, kun tein yksin historian esitelmän eräästä tyylisuunnasta, samalla kurssilla olevat ihmiset sattuivat vaihteeksi olemaan kilttejä, ja antoivat raikuvat aplodit. Ja sain heidät jopa nauramaan yhdessä vaiheessa. Se oli mukavaa, ja lievensi hieman tunnelmaani. Mutta harvoin käy niin, että yleisö auttaa asiaa, yleensä he vain tuijottavat ilmeettöminä ja seuraavat, miten pahasti tyrin tällä kertaa...
Maanantaina olisi äidinkielessä mukava versiomme Minna Canthin Anna Liisa-näytelmästä, jossa minulla on...hmm, neljä repliikkiä. Ja silti alan olla paniikissa. :)

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
Esiintymiskammo
« Vastaus #13 : Toukokuu 21, 2004, 22:00:27 »
Minä poden aivan järkyttävää esiintymiskammoa.

Osaksi se johtuu siitä, että minua on kiusattu läpi ala-asteen ja yläasteellakin.

Minulle, jopa viittaaminen tuottaa ongelmia. Numeroni olivat aina huonompia kuin osaamisestani saisi, koska en uskalla viitata. Tiedän, että se kuulostaa oudolta, mutta minä en voi sille mitään.

Ja vielä pahempaa, esitelmät. Niitä inhoan koko sydämmestäni, Se on ollut yksi niitä harvoja asioita, jonka takia olen lintsannut koulusta (olen aina ollut sellainen hikke-oppilas)

Ja tietenkin koulun näytelmät, niihin en ole ilmoittautunut ja jos on pakotettu niin panikoin kokoajan ennen esitystä.

Lisäilen myöhemmin, nyt pitää mennä
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Elley

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #14 : Toukokuu 21, 2004, 22:45:24 »
Esiintymiskammo on kumma juttu. Minulla ainakin.

Soitan selloa. En ole ennen jännittänyt yleisön edessä esiintymistä, onhan sitä tullut harrastettua kymmeniä kertoja jo 6-vuotiaasta lähtien, mutta viime syksynä kammo iski varoittamatta. Yritä siinä sitten soittaa kauniisti ja siinä sivussa vielä teknisesti oikein, kun kädet kramppaavat ( se on se pahin asia) ja hikoavat, vatsassa tuntuu epämiellyttävältä ja on kuuma ja kylmä yhtä aikaa. Jes, on kivaa.

Todennäköisesti ramppikuumeeni aiheutti se, että sain uuden opettajan. Hänen kanssaan aloimme käymään soittamisen teknistä puolta paljon syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja rupesin kiinnittämään huomiota sellaisiin vikoihin soittossani, joita en ollut ennen huomannut. Vaikka (toivottavasti) kehityn jatkuvasti, tuntuu minusta siltä kuin taantuisin, kun koko ajan ilmaantuu uutta korjattavaa, sellaista, mitä kukaan ei ole edes maininnut koskaan aikaisemmin. Entinen esiintymisasenteeni "Hah, olen paras" on vaihtunut näkemykseen "Häpeän itseäni". Ja siitä seurauksena kärsin esiintymiskammosta.

Niin, tiedän että selitän asioita epäselvästi. Pointti on se, että mitä vahvemmin tiedostat omat puutteesi, sitä todennäköisemmin pelkäät esiintymistä.

Muuta kuin noita sellokonsertteja en jännitä. Esitelmiä pitäessäni minulla on kuitenkin huono tapa ruveta puhumaan niin nopeasti, ettei kukaan ymmärrä, kun jo normaalistikin puhun jopa tuplasti nopeammin kuin luokkatoverini. Saattaa olla jännityksen syytä, tai sitten ei. Minulle ainakin paras tapa rentoutua ennen esitelmää on yksinkertaisesti valmistella se huolella. Sitten sinne luokan eteen voi tosiaan mennä sillä "Hah, olen paras"-asenteella, kun kukaan muu ei varmaan tiedä asiasta yhtä paljon kuin sinä.  

Toisaalta, ajatellaan positiivisesti. Saattaa olla huono asia, jos ei tunne vähäisintäkään esiintymiskammoa. Se pieni ärsyttävä tunne mahanpohjalla saa minut ainakin yrittämään tosissani, ja keskittymään esitykseen täysillä.

Tallulah

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #15 : Toukokuu 22, 2004, 12:01:34 »
Tuo on muuten totta, että mitä tarkemmin tiedostaa omat puutteensa, sitä enemmän jännittää esiintymistä. Ja kun tiedostaa ne todella hyvin, niin..

Minulla luultavasti auttaa esiintymiskammoon parhaiten sellainen hällä väliä-asenne, ajattelen, että hittoako minä muiden mielipiteistä piittaan, meni se esitys sitten miten tahansa. Jotenkin ylpeys auttaa saamaan itsensä sellaiseen mielentilaan, jossa ei tahdo näyttää yleisölle omaa jännittämistään, ja siten saa esityksen kunnialla läpi. En tiedä, auttaisiko, jos ajattelisi yleisön olevan alasti tai jotain muuta typerää, mutta jostakin olen moistakin kuullut. :D

parempi-ananas

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #16 : Toukokuu 22, 2004, 14:23:00 »
Juu.. minälläkin esiintymiskammo... ei mikään kiva juttu..
Mutta se on kyllä menossa nyt parempaan päin. Esitelmiä jännään ihan kamalasti, kylmä hiki nousee, kädet tärisee, kompastun piirtoheittimen johtoon... (ainakin tyylikäs näyttämölle tulo..)
Mutta jos mukana on joku muukin, en enää jännää lainkaan. Itse asiassa pidän näyttelemisestä. Saan olla joku muu.. oho meni off-topic..
Kuitenkin nyt jo odotan, että joskus puolen vuoden päästä pääsen pitämään esitelmää. Oikeastaan se on kuitenkin ihan kivaa, kun saa olla fiksu. Nyt en kyllä ole kovin skarppi... olis pitäny nukkuu enemmän...
Ja viitausta pelkään myös. Minulle on hirveät odotukset, esim. matikassa, jossa olen 10-oppilas. En uskalla viitata. No menen nukkumaan. Tuli vähän.. hassu viesti....

Mjaca

  • Ankeuttaja
Pitää esitelmä?
« Vastaus #17 : Toukokuu 22, 2004, 14:57:01 »
 Jos mun siis pitäis pitää esitelmä
Haluisin ehdottomasti olla kipeenä sen päivän. Siitä tulee kammottava olo ja vielä kun sitä oikein kuvittelee.

Mulle tulee joskus sillein et en saa sanaakaan suustani ja sitten oonkin pulassa. Mä oon yrittäny tehä jotenkin esitelmistä selkeitä ja muutakin, mutta kun on kiire tai pelottaa nii menee pupupöksyyn ja sillon mulle tulee ainakin vaisu ja hento ääni ja pitää toistaa ainakin viiskytä kertaa et kaikki varmasti kuulee.!

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Esiintymiskammo
« Vastaus #18 : Toukokuu 22, 2004, 17:39:37 »
Pidä poden pientä esiintymiskammoa. Luokalle on vaikea esitellä mitään, varsinkaan nyt näin vähän isompana. Pienenä se oli jopa hauskaa. Isolle ryhmälle on helppo pitää kaikkea esitelmiä, juontaa yms. esimerkiksi minusta oli ihan mukavaa juontaa koulumme joulujuhlissa viime jouluna.

Mutta ei pienemmälle ryhmälle. Alan puhua liian nopeasti, että kukaan ei tajua mitä minä puhun. Kädet alkavat täristä ja hiota. Apukeinona käytän sitä, että yritän näyttää mahdollisimman rennolta, ja en ajattele asiaa. Silloin yleensä alkaa sujua vähän paremmin.

Kaverillani on oikein paha esiintymiskammo, kerran hänen piti pitää kokonainen esitelmä uudestaan, koska hänen äänensä tärisi niin paljon, ja hän puhui epäselvästi, kädet tärisivät. Tuossa vaiheessa elämä alkaa käydä jo hieamn hankalaksi, ja luulen että hänen täytyisi tehdä asialle jotain.

Bek

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #19 : Toukokuu 22, 2004, 19:50:08 »
Minulla ongelmana on sellainen toispuoleinen esiintymiskammo. Siis, pystyn esiintymään ties kuinka suurelle yleisölle, jos kyse on luistelemisesta, laulamisesta tai näyttelemisestä. Suorastaan nautin tilanteesta, kun pääsen yleisön eteen. ^^
Mutta. Kun tulee hetki jolloin pitäisi puhua pienemmälle ryhmälle, pitää koulussa esitelmää tai puhetta, ääneni alkaa väristä, henkeä ahdistaa ja silmissä heittää. Toisinaan pulssi alkaa nousta jo silloin, jos pitää soittaa jollekulle sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa ei joudu olemaan päivittäin tekemisissä, tai kun koulussa pitäisi tunnilla vastata opettajan kysymykseen. (Koulun ryhmäkeskusteluissa toisaalta taas olen melkein eniten äänessä.)
Mikä tässä siis on se ongelmana? Voisiko olla, että esiintyminen sujuu silloin, kun kyseessä on tilanne, jossa on tavallaan jossain toisessa roolissa/ tekee jotain missä tietää olevansa hyvä?? *ajattelee jo kauhulla edessä olevaa englannin esitelmää* o.O

Aamun Aurinkoinen

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #20 : Toukokuu 22, 2004, 20:49:06 »
Kyllä, lievänlainen esiintymiskammo minulla ainakin on.

Äidinkielentunnille määrätty neljä minuuttia kestävä esitelmä klassikkokirjasta. Opettaja kysyy, kuka tahtoo olla seuraava. Olen varma etten kestä enään yhtään ja nostan käteni ylös. Opettaja kehottaa astumaan luokan eteen. Vatsassa lepattaa perhosparvi. Käteni taitavat täristä ja pelkään ettei ääneni kestä. Alan puhua, seison tiukasti paikoillani paino molemmilla jaloilla. Puhun nopeasti enkä uskalla nostaa katsettani kirjasta. En saa omasta käsialastani selvää, viime yönä nopeasti kirjoitettua. Tokaisen pienen mietinnän jälkeen "En nyt tiiä mitä täs lukee mut kuitenki." ja jotkut naurahtavat vähän. Katson ylös opettaja hymyilee huvittuneesti. Uskallan itsekin naurahtaa ja jatkan lukemista. Jännitys katoaa jonnekin ja saan itseni rauhalliseksi. Luen esitelmän loppuun ja pakenen paikalleni. Sen jälkeen manaan itsekseni miksen ollut parempi.

Yleensä minua jännittää aina aluksi suunnattomasti ja olen varma että henki lähtee. Sitten kun alkujännitys menee ohi voin rauhoittua; en mokaakaan itseäni.

Joskus jännitän esimerkiksi viittaamista koulussa sillä jos vastaan väärin muut voivat pitää minua idioottina. Siksi viittailenkin vain silloin kun olen aivan varma asioista. Esimerkiksi englannintunneilla viittailen aniharvoin sillä inhoan omaa ääntämistäni ja sitä, että kaikki kuulevat.

Lisäksi ratsastuskilpailut ovat jotain, mitä kammoan tuhottomasti. Olen ollut muutaman kerran kisaamassa, kerran hieman suuremman luokan yleisön edessä (kyllä minä lasken 50 ihmistä suureksi yleisöksi) ja muutaman kerran pienemmän yleisön nähden. juuri tuona kohtalokkaana hetkenä, kun paikalla oli eniten porukkaa, mokasin kunnolla ja kielsimme ponin kanssa ulos radalta. Silloin minua jännitti, mutta kun esimmäinen este oli hypätty kunnialla jännitys-ja samalla keskittyminen-taisivat liueta taivaan tuuliin. Kun suoritin kouluratsastuksen C-merkkiä olin jännityksestä kankeana ja jälikäteen arvostelupaperiin oli kirjoitettu "Rento suoritus" mikä sai silmät putoamaan päästä O____o;;;

Lottie MidNight

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #21 : Toukokuu 22, 2004, 21:21:54 »
Meillä oli viime syksynä koulussa kirjaesitelmä pidettäväksi melkein heti koulun kunnolla alettua. Se esitelmä meni ihan pieleen, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että olimme juuri siirtyneet yläasteelle ja luokkamme ei vielä tunteneet toisiaan kovin hyvin. Olin paniikissa heti kun menin luokan eteen ja katsoin, kuinka koko luokka katsoi minua odottavasti. Aloitin esitelmäni ja hetken kuluttua unohdin tyystin kaiken mitä olin sanonut ja sen minkä minun piti vielä sanoa. Esitelmän jälkeen luokanvalvojamme antoi palautetta minulle ja sanoi, että "kieuin" En minä mitään kiekumisiani itse kuullut.
       Jokin aika sitten keväämmällä tein esitelmän erään kaverini kanssa ja se menikin sitten oikeastaan aika hyvin. Olihan sitä samaa kiekumista vielä vähän, mutta itse olin tyytyväinen suoritukseeni ja se riitti minulle.
        Ongelmani on se, etten osaa rauhoittaa itseäni ennen esitelmääni. Edes ajatteleminen, että "Ei tässä mitään jännitettävää ole, tuttujahan he kaikki ovat" ei auta. Ja se harmittaa hieman.
         Mutta kun kuvasimme koulussa luokkamme elokuvaa ja minulla oli yksi suurimmista rooleista, niin silloin kameran edessä oleminen ja näyttelemisen aloittaminen ei jännittänyt. Silloin ei onneksi ole mitään erityistä yleisöä tai mitään.

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Esiintymiskammo
« Vastaus #22 : Toukokuu 22, 2004, 22:09:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Aamun Aurinkoinen"

Lisäksi ratsastuskilpailut ovat jotain, mitä kammoan tuhottomasti.....


Mua pelottaa jo etukäteen ensi kesän oman C-merkkini suoritus. Esteosuus käydään sitäpaitsi kisoissa :/ Haluan kuitenkin suorittaa sen merkin. Ratsastuskisoihin en juuri siitä syystä mene, koska pelkään nolaavani itseni täydellisesti, esim. unohtamalla radan yms. Ja kuitenkin kaikki ovat vanhempia ja kokeneempia kuin minä.
Haluaisin pois tästä kilpailujen (ihan minkä lajin tahansa!) pelkäämisestäni. Mutta eihän siinä muu auta, kuin pitää vain rohkeasti mennä mukaan, vaikka aluksi vähän pienempiin kisoihin. Esimerkiksi koulu yleisurheilukisojen pituushyppy yms. yksilölajit kauhistuttavat, kun kaikki juuri seuraavat minua

Se hyvä puoli esiintymiskammossa on, että kun jännittävän tilanteen on saanut alta pois, ja esitys on mennyt nappiin, olo on mahtava.

Holly J.

  • Ankeuttaja
Esiintymiskammo
« Vastaus #23 : Toukokuu 23, 2004, 18:15:18 »
Kärsinhän minäkin esiintymiskammosta, mutta jännitän aina etukäteen, en sillä nimenomaisella esiintymisen hetkellä. Minulta saattaa esitelmää edeltävänä yönä mennä täysin unet (ei mitenkään harvinaista kylläkään..), aamulla on paha olo ja dellisen välitunnin vain tärisee hermostuksissaan. Mutta kun show alkaa, kytken aivot off-asentoon ja annan mennä.
 Onneksi minnulla on sen verran friikin maine luokassamme, ettei kukaan huomaisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka ottaisin ja pyörtyisin. Sanoissani sekoilen useinkin ja lisäilen omiani, kun en muista mitä oikeasti pitäisi sanoa. Omiin korviini ääneni kuulosta, kuin se olisi pettämäisillään, mutta yleisöni on vakuuttanut ettei huomaa mitään (totta vai onko minulla vain kilttejä tuttavia?).
 Toisaalta esitelmä on turvallinen asia, koska siinä tunnen oloni luottavaiseksi, sillä uskon osaavani homman. Sitten taas koko koulun edessä laulaminen... ennemmin vetäisin itseni hirteen :p

Esiintymiskammon välttämiseksi ei voi oikeastaan tehdä paljoa muuta kuin yrittää rauhoittua (hengitysharjoitukset kehiin!). Kokemus tuo varmuutta. Älkääkä hyvät ihmiset ikinä katsoko esitelmää pitäessänne kavereita silmiin, siinä alkaa takuuvarmasti naurattamaan. Luokan peräseinää on hyvä tuijotella.

Poissa Leishaque

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Esiintymiskammo
« Vastaus #24 : Lokakuu 31, 2004, 13:58:12 »
Minun esiintymiskammoni tulee ilmi silloin, kuin yleisössä on tuttuja. Koulun ilmaisutaitotunneilla kädet on kylmät ja ääni tärisee, samoin luokan edessä pidetyn esitelmän aikana, mutta vanhempain-illassa, kun puhuin sovittelu-toiminnasta seiskojen vanhemmille, niin ei jännittänyt yhtään, kun en ketään tuntenut sieltä. Hassua.
Enhän minä kukaan ole.
www.punainenlanka.net