Kirjoittaja Aihe: Hevoskirjat  (Luettu 9582 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Myar

  • Ankeuttaja
Hevoskirjat
« Vastaus #25 : Tammikuu 07, 2006, 01:44:08 »
ooh. Minuun uppoaa miltei kaikki hevoskirjat, paitsi se joku ravisarja, nimeä en juuri nyt muista. Kun itse olen enemmänkin ratsuihminen ja ravimaailma on suhteellisen outo. Niin en pysy niissä kirjoissa mukana.

Minusta ihan norssikin heppakirja ilman mitään erikoisia huimia juonenkäänteitä on mukavaa luettevaa. Tallielämän kuvailu ja kaikki on niin lämpöistä, mutta kyllä välillä liioittelevaakin... Tietenkin kaikki jännät tapahtumat lisäävät lukuintoa, mutta en voisi kuvitella elämääni ilman hevokirjoja. Totta kyllä että EI hevoshullut tuskin niistä ihmeemmin kiinnostuvat, jos eivät ole muuten vain eläinhulluja.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Hevoskirjat
« Vastaus #26 : Tammikuu 07, 2006, 13:35:58 »
Minunkin täytyy tunnustaa, että on aika turhankin paljon tullut luettua hevoskirjoja. Paremman luettavan puutteessa, tai sitten joistain muista syistä. ^^'

En oikeastaan ole törmännyt yhteenkään huippuhyvään hevoskirjasarjaan. Mutta yksi parhaista, jotka olen lukenut on se sarja minkä kirjojen nimet ovat Jäähyväisratsastus ja Sumuhevonen (on vielä yksi osa, mutten muista juuri tällä hetkellä sen nimeä). Kirjoittaja taisi olla joku Sandberg tai vastaava. Sarja kertoo Sireenin tallin ihmisten elämästä ja päähenkilöinä ovat Pirita ja Sanna (?). Pidän siitä siksi, ettei siinä ole pelkästään rikoksien ratkomista, kidnappauksia, loukkaantumisia ja hevosten ja ihmisten kuolemia, vaan mukana on myös arkisempia asioita. ^^ Se on myös suhteellisen realistinen, sillä siinä ei aina voiteta kaikkia kilpailuja ja näin.
Huonointa hevoskirjoissa muuten yleensä on juuri epärealistisuus. Esimerkiksi joskus aikoja sitten Polluxista tulleessa kirjassa nimeltä Puzzle, pulmallinen poni, tyttö joka ei ole ratsastanut kuin kerran pari ja pelkää hevosia, saa kaltoin kohdellun shetlanninponin luottamaan itseensä ja parin ratsastuskerran jälkeen ratsukko osallistuukin sitten jo kilpailuihin. Taisivat vielä voittaakin tai jotain. ^^' Ja tuo maailman ärsyttävin klise, eli se kun joku köyhä tyttö menee upealle tallille, tekee töitä siellä, saa ratsastaa ja sitten yhtäkkiä saakin jo hevosen. Tai vaihtoehtoisesti pelastaa ponin tai hevosen teurastamolta, kouluttaa sitä vähän ja voittaa parin viikon päästä seuran estemestaruuskilpailut. Ja aina pelkkiä esteitä, en ole lukenut kuin pari kirjaa jotka kertoisivat kouluratsastajista ja heidän ratsujensa elämästä.

Nummelan ponitallit muuten ovat mielestäni surkeimpia hevoskirjoja ikinä. Ne ovat kaikki niin samanlaisia ja alle sata sivua pitkiä. Ja aina niissä joku kidnapataan tai jotain muuta, ja sitten Kikka ja Repe ja muut pelastavat hänet ja kaikki on taas hyvin. ^^ Neoista sensijaan pidin, ainakin siihen Nean onnettomuuteen asti. Sen jälkeen sarja lässähti aika pahasti. :)
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa mannaryyni

  • Pylpyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Oma kirja.
Hevoskirjat
« Vastaus #27 : Tammikuu 10, 2006, 13:50:07 »
Hevosihmisenä on hevoskirjoja tullut luettua ahkerasti, varsinkin nuorempana.
Suurin osa hevoskirjoista on silkkaa p*skaa. Varsinkin Diane Redmondin Maailman kaunein hevonen ja Uusi tallityttö. Köyhä tyttö, ihana/kaunis mahd. hullu hevonen, jonka tyttö kesyttää ja saa lopulta ilmaiseksi itselleen.
Pidän hevoskirjoista, jotka ovat realistisia. Eli kertovat todellisesta hevosmaailmasta. Esimerkiksi ensimmäiset Nea-kirjat olivat hyviä, sitten niidenkin taso laski. Samoin Haavikon ravitalli-kirjat olivat hyviä, ennenkuin niissä keskityttiin Jonnan elämään *murr*
Parhaita ovat juuri Asoalianin mainitsemat Sundbergin kirjoittamat kirjat ja Sammaliston ratsutila-kirjat. Ne ovat realistisia, eikä takaiskuiltakaan vältytä.
Jotenkin tuntuu, että jos kirjat ovat epärealistisia, niin pienet heppatytöt luulevat elämän oikeastikin menevän niin ja hankkivat itselleen halvalla jonkun ex-ravurin ja luulevat siitä tulevan olympiaratsun ihan pelkällä katseella ja hyvällä tahdolla.
Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin, jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti ennenkuin luovuttavat.

Poissa Arminas

  • Addikti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Hevoskirjat
« Vastaus #28 : Tammikuu 11, 2006, 17:56:42 »
Hevoskirjat toistavat itseään, varsinkin Nummela-sarja.Itse luin niitä ihhan hulluna yhteen aikaan, mutta sitten aloin huomaamaan, että niissähän on oikeastaan melkein ihan sama juoni.
Pappilan ponitytöt-sarja on ihan mukava, Samoin kuin Haavikon ravitalli.
Parhaita hevoskirjasarjoja ovat Bonnie Bryantin Tallijengi-sarja, sekä Täyttä Laukkaa- sarja, kirjailijaa en muista.
Vanhan tallin vanki on myös tosi hyvä, samoin kuin Emma Ravenin Kun Pimeys Laskeutuu-kirja.Nyt olen alkant lukea jotain muutakin...Enimmäkseen Fantasiaa.
The stories we love best do live in us forever.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Hevoskirjat
« Vastaus #29 : Tammikuu 11, 2006, 21:03:26 »
Nummelan ponitallin vanhemmat, Neat, Pappilan ponitytöt. Kaikki nämä olen lukenut. Ja muita yksittäisiä hevoskirjoja. Joskus ala-asteella. Itseasiassa taisin olla viidennellä kun aloin lukemaan noita ja vielä varmaan vähän seiskan alettuakin, mutta sen jälkeen en ole niihin oikeastaan koskenutkaan. Vaikka eihän niissä mitää vikaaa ole. Ei ole vain ollut ketään kenen kanssa niistä olisi puhunut, sattuneesta syystä.

Nummelassa viehätti kirjan juonet, mutta ne arvasi jo aina etukäteen. Sekä Kristian. Lol. Neassa taas viehätti neidin erilaisuus. Pappilan ponitytöt olivat puolestaan tylsiä, mutta luin ne silti. Ja sitten oli niitä yksittäisiä, joita en kyllä enää muista.

Arminas näytti mainitsevan Haavikon ravitallin. Nimi kuulostaa etäisesti tutulta. Olen niin varma, että olen lukenut tämänkin, mutta muistan aika huonosti kirjojen tapahtumia.

No joka tapauksessa. Mielestäni hevoskirjoissa ei ole mitään vikaa. Ne ovat ihan viihdyttäviä, joissakin nyt vain sattuu olemaan juonikaava sama. Minä ainakin pidin niistä, mutta minusta tuntuu, etten minä enää viitsi lukea niitä. Säilytetään ne hyvät muistot mitkä niistä kirjoista on kerännyt silloin ja annetaan niiden olla.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa mannaryyni

  • Pylpyrä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Oma kirja.
Hevoskirjat
« Vastaus #30 : Tammikuu 12, 2006, 09:09:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Zaira"
Arminas näytti mainitsevan Haavikon ravitallin. Nimi kuulostaa etäisesti tutulta. Olen niin varma, että olen lukenut tämänkin, mutta muistan aika huonosti kirjojen tapahtumia.

Haavikon ravitalli-sarja on Merja Jalon kirjoittama. Kertoo Jaanasta, joka tulee Haavikon ravitallille töihin ja iskee sieltä itselleen miehen, Juhan. Ravitallin elämästä ja kommelluksista kertovat. Niin ja naapuruston ravitalleista. Esimerkkinä oma suosikkipariskuntani Kalle ja Lulu Von Alaraappana, vai mikähän lienee.
Uudemmissa osissa keskitytään lähinnä Jonnaan (Jaanan serkkutyttö) ja hänen poni/poika/kaverihuoliinsa... Että sellaista. Muistuuko mieleen :)
Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin, jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti ennenkuin luovuttavat.

Minnehoo

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #31 : Toukokuu 11, 2008, 15:13:32 »
Ku mun kaveri oli Pollux kerhossa, tuli saatuu/ostettuu silt näit kirjoi ja ite tykästyin silloo Tallijengi-, ja Hevoshoitolan sisarukset- sarjoihin. Oli myös yksittäisii kirjoi mistä pidin/pidän. Nyt tossa elku viikol tein kirja katsauksen ja lähes kaikki hevos kirjat läks menee. Kaikis samanlainen juoni, ennalta arvattava. Oon aina pitäny eläimii, mut hevosist en oo ikinä ymmärtäny mitää, vaik haluisin. Hevoskirjojen avul oon kyl oppin vaikka ja mitä.
Mietiskelin täs just että mitenköhän sais myytyy muovikassillisen hevoskirjoi jotka on hyvä kunnos (ei kaikki koska seas on vanhojakii kirjoi)

Mut siis ei hevoskirjat aina ihan hirveit oo. Mut ei oo enää mun juttu :)

Soara

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #32 : Toukokuu 18, 2008, 22:55:34 »
Mmh.. Luin tuolta ensimmäiseltä sivulta noita kommentteja ja palautetta heppakirjoista. En jaksanut lukea loppuun kun halusin jo antaa hieman omaa sanaa tähän töpöön.

(koko palaute on minun oma mielipide, ei yleismaailmallinen tosi asia.)
Hevoskirjat, ovat tehty pää asiassa hevosihmisille, ihmisille jotka ymmärtävät mitä siellä tallilla tapahtuu. Minä, koko ikäni ratsastanut olen lukenut pienen ikäni heppa kirjoja vain lukemisen ilosta. Nummelan ponitalli -sarja on yksi hienoimmista, vaikka niitä on nyt jo ilmestynyt kunnioitettavat yli 50 osaa. Se kirja sarja on mielestäni aikalailla yhtä kirjaa, jokainen kirja seuraa toista. Odotamme monta kirjaa mitä Kikan ja Repen välillä on.
Minä, kirjojen syöjä, luen vähintään kolme nummelaa päivässä jos annatte minulle kirjat, siis ne on niin onnettoman lyhkäsiä että huhhuijaa. Ja nyt ei yleistetä pelkkää nummelaa tänne vaikka se onkin yksi merkittävimmistä. Esim Hevoshoitolan sisarukset sarja (pollux) on hieman erillainen. se on ikähaarukassa hieman vanhemmille eikä siis oli niin ylitsevuotavan arvattavissa, vaikka sarjassa juonellisesti toistuu, hoitolaan tuodaan hevonen jolla on ongelmia, Amyllä on ongemia, loppu piikki juonessa, kaikki on hyvin. Niin vaan tapahtuu koska niin on tapahtuakseen! Se on tarinan juoni. (tässä kirjoittaessa tuli mieleen että jospa sittenkin Nummeloiden juonen kuuluu juonellisesti olla aina sama kaavaa. Tavallista elämää, salaperäisyyksiä, ratkaisuja ja onnellinen loppu?)
Toinen Pollux sarja, joka tunnetaan muuallakin kuin Pollux sarjana, Tallijengi. Tallijengi, tyttö kolmikko joilla jokaisella on omat vahvuudet ja taidot, jokainen on oma persoonansa. Tässä tulee esille se että "vihollinen" omistaa parhaimman hevosen yms muuta mukavaa josta te olettekin jo tuolla alussa jossain keskustelleetkin.
Ottaisin vielä esille asian. Yksittäiset hevoskirjat; Jäljet rantahiekassa, Kaikki on toisin, Rubin palaa radalle (ravi aiheinen kirja), Peto hevoseksi (suuri suosikkini), Velmu ratsuni Sassy yms. muut kirjat, omistavat aikalailla oman juonen eikä kulunnutta klassikkoa.

Minun sanoma ihmisenä, joka syö kaikki kirjat aikuisten dekkareista, rakkaus romaanien kautta, fantasiaan ja sieltä lasten kirjallisuuteen aina Nummelan ponitallilaisiin, on teille että älkää takertuko siihen pinnalta, vaan menkää sen sisään. Lukekaan niin paljonkun jaksatte. Älkääkä missään nimessä lukeko niitä kuuluisuuksia ja mainetta niittäneitä, sillä usein käy että ne on kaikista huonoimmat kirjat.

(Pyydän anteeksi jos loukkasin jonkun tunteita, mutta minä nyt kirjoitin sanoja toisensa perään siinä jarjestyksessä kun ne mieleeni tuli.)

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #33 : Toukokuu 28, 2008, 18:21:36 »
En ole mitenkään erityisesti ikinä ollut hevoskirjoista kiinnostunut, vaikka pari hevoskirjaa omistankin (joku kirpputorin myyjä kai puhui minut ympäri ja ostin ne). Ainoat hevoskirjat, jotka olen lukeneet ja muistan selkeästi, ovat Uljas Musta ja Vanhan tallin vanki. Molemmat näistä olivat hyviä, sillä niissä oli jotain sellaista mystisyyttä (varsinkin vanhan tallin vangissa), mitä en muissa hevoskirjoissa ole havainnut. "Muilla hevoskirjoilla" tarkoitan sellaisia hevoskirjoja, joita en ole loppuun lukenut tai muistan tapahtumat vain erittäin hämärästi. Myös jotkut Neiti Etsivistä ovat sisältäneet jonkinlaista hevosteemaa, vaikkeivat ne suoraan hevoskirjoja olekaan. Mutta varsinainen mielipiteeni hevoskirjoista on, että ovat ne ihan mukavaa luettavaa, vaikka liika on liikaa.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #34 : Heinäkuu 01, 2008, 16:12:32 »
Luin hevoskirjoja, kun olin pienempänä enemmän innostunut hevosista. Lähinnä luin Merja Jalon kirjoja, Nummelan ponitalli oli suosikkini. Jo silloin ajattelin kirjojen olevan vähän yksitoikkoisia; suunnilleen joka kirjassa mennään hevosten kanssa leirille, jossa tapahtuu rikos tai jotain vastaavaa. Jos katsoo lukujen nimiä eri kirjoissa, ne alkavat loppupäässä olla aika samanlaisia, esim 'asiat selviävät'. Sitten alkoi turhauttamaan, kun kirjat olivat niin ohuita, että ne lukee hetkessä ja aina piti olla lainaamassa lisää. Joka tapauksessa jotkut hevoskirjat ovat ihan kiinnostavia, etenkin jos on hevosihminen. Minä vain olen kasvanut niistä yli.
imagine none of this is real

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #35 : Heinäkuu 02, 2008, 00:56:03 »
Ihan muuten vain vinkkinä sellaisille ihmisille, joiden mielestä hevoskirjat ovat heppoisia ja yksiulotteisia juoneltaan ja muutenkin, voin lämpimästi suositella Annina Holmbergin kirjoittamaa kolmiosaista hevoskirjasarjaa, johon kuuluvat kirjat Amorina, kesähevonen, Amor, onnenhevonen sekä Amor ja uusi kesä. Olen lukenut kaikki osat pariin otteeseen, ja aikamoisen läjän muita hevoskirjoja lukeneena voin sanoa että nuo kyllä erottuvat joukosta edukseen. Ne osoittavat, että vaikka kirja kertoisikin hevosihmisistä, se voi myös olla kiinnostava ja hyvinkirjoitettu ja etteivät kaikki hevoskirjat ole sellaista tusinatuotantoa kuin vaikkas joidenkin Nummelan ponitallien perusteella voisi olettaa. ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Caribu

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #36 : Heinäkuu 02, 2008, 15:27:11 »
Juu, minullakin on paljon omia hevoskirjoja ja luettu on ja kahlattu  monet kirjat...
Totta, hevoskirjat toistavat itseään aika usein. Suurinosa on kirppikselle mennyt, mutta joihinkin mihin on yhdistetty fantasiaa on säilynyt. Ja tietty, en voi heittää pois kirjoja, joissa kerrotaan loukkaantuneista hevosista, yms, jotka sitten "parannetaan" ja kaikki lännenratsastus Amerikan cowboy tyyliin pakko säilyttää:D
Itse on tykkää YHTÄÄN hevoskirjoista, joissa tapahtuu kaikkea tavallista. Joku käy koulua, sitten välillä tallille ja jotai teinielämää. En tykkää yhtään. Jotain erikoisempaa, johon en itse ole tutustunut menee vielä ja hyvin.
Minulla on oikein pakkomielteitä yhdestä tuollaisesta comboy tyylisestä sarjasta:D On jokainen sarjankirja tähän asti tulleista hyllyssä ja kun huomaisin yksi päivä, että YKSI KIRJA ON TULLUT IHAN YLLÄTTÄEN sain kauhean kohtauksen ja yritin päästä käsiksi kyseiseen kirjaan...
Hevoskirjat on hyviä, vaikka ne on aika yksitoikkoisia<33

sirrrex

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #37 : Syyskuu 06, 2008, 09:59:37 »
Oon varmaan lukenu kaikki Suomen hevoskirjat, jotka vaan kotikirjastosta löytyi. :--D Ala-asteella olin ihan älytön fani, liityin Polluxiin, asuin kirjastossa ja kuskasin kerran viikossa aivan älyttömän kasan kirjoja kotiin. Nimenomaan hevoskirjoja. :D Nummelan ponitalli oli eka hevoskirjasarja, jota aloin lukemaan, kun serkkuni [joka ei harrasta hevosia eikä ratsastusta, ja jonka äiti on kirjastonhoitaja] kertoi lukevansa niitä. Serkullani ollessani yötä päätin sitten ottaa yhden niistä kirjoista iltalukemiseksi ja tykkäsin ihan älyttömän paljon. Heti kun pääsin kotiin, alkoi eka kirjastoreissu. :'')

Mun lempikirjasarja oli ehdottomasti Nummelan ponitalli. Iteasias tykkään siitä hirveesti vieläkin, vaikka uus tuotanto onkin mennyt aika .... kamalaks. Mutta vanhat on ihania. Ja toinen mun heppakirja sarja [edelleen ... oon kai lapsenmielinen] on Mustang-vuoren ratsut. Son vähän niinko ihana.
Nummelan ponitallin ansiosta aloitin myös ratsastuksen, ja sitä on tullut jatkettua tähän päivään asit ja toivottavasti tuun vielä kauan jatkamaankin.

Mun kirjahylly on edelleen ihan täyteen ahdettu hevoskirjoja. Osaa niistä luen edelleen. Mun mielestä heppakirjat on ihania, vaikka niissä aina toistetaankin samoja kaavoja. Varmaan luen niitä vielä mummonakin. :--D

Reimeli

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #38 : Marraskuu 07, 2008, 17:04:49 »
Olen itse hevoshullu ja oma hevonenkin löytyy. Eli siitä voi jo päätellä että luen hevoskirjoja. Niissä kyllä toistuu sama juoni ja se vähä tympäseekin, mutta minä rakastan sellaisia kirjoja jossa koulutetaan hevosia ja pidetään ratsastustunteja. Olin muutaman vuoden Polluxissa ja sieltä sain muutamia kymmeniä kirjoja. Ainut kirjasarja, josta tykästyin paljon oli Hevoshoitolan sisarukset. Siinä hoidetaan "ongelmahevosia" lääkekasveilla ja "hevoskuiskauksella". Sitä sain innostuksen auttaa tuntemiani hevosia kaikilla kasveilla. (Tietysti omistajien luvalla ja ostin tarvittavia kirjoja aiheeseen) Et on niistä hyötyäkin niille, jotka välittävät hevosista. :)

Poissa apupyörä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #39 : Marraskuu 07, 2008, 21:59:16 »
Enää en lue hevoskirjoja (siis romaaneja, tietokirjoja kyllä välillä), koska useimmissa juonet on suunnattu ala-asteikäsille (ei kaikissa mutta monissa). Suuri suosikkini oli joskus 6.-7. luokalla Pappilan ponitytöt. Se oli hauska kirjasarja ja tapahtumat olivat suhteellisen jokapäiväisiä, ei mitään, että 11-13v. (pikku)tytöt ratkaisevat arvoituksen/rikoksen jota poliisikaan ei selvitä.

Polluxin tilaamisen lopetin muutama vuosi sitten, mutta suurimmaksi osaksi tykkäsin kirjoista hieman nuorempana. Muutamia olen lukenut vielä jälkeenpäin (16-17-vuotiaana) ihan huvikseni ja kyllä ne nyt tuntuvat jo aika lapsellisilta. Mutta nuoremmille heppahulluille kyllä suosittelen heppakirjojen lukemista, niistäkin voi oppia ja ne ovat kuitenkin melko kevyttä luettavaa :D.

Poissa Nadia

  • mastermind
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #40 : Joulukuu 22, 2008, 00:42:12 »
^En kauhean hepparakkaana ole elänyt, mutta Nummelat olen miljooniin kertoihin lukenut. Kesälomilla saatoin ahtaa kaikki Nummelat muiden heppakirjojen ohella varmasti noin kaksi kertaa. Polluxissa kun olen, niin Diabolotkin kaikki löytyvät, ja jotka ovat aivan mahdottoman ihania kirjoja! Olkoonkin kyse hepoista, kirjoja nekin ovat. En menisi väittämään hevoskirjoja erilaisiksi kuin jotkut ihan erilaisten aihepiirien kirjat. Esimerkiksi koirakirjoissakin on yhtä paljon kyllää ja eitä kuin hevoskirjoissakin. Aihealue vaan vaihtuu. Joskus kahlailen hevostietokirjojakin. Heee. |DD
so throw your diamonds in the sky
we'll stay gold forever

mohikaani

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #41 : Maaliskuu 04, 2009, 17:56:13 »
Täällä puhuu myös yks heppakirjat läpikolunnut! 9-12 -vuotiaana en muuta lukenutkaan... :)
Pollux-kerhoon kuuluin myös tuonikäisenä ja hyllyssä on varmaan 3/4 sen organisaation opuksista. On niillä sen verran tunnearvoa, etten ole raaskinut myydä ja tuleehan noita vieläkin joskus luettua... Etenkin Täyttä laukkaa sarja.
Ulkomaisten kirjailijoiden lisäksi on tottakai luettu kaikki mahdolliset Jalon perheen kirjat, Asta Ikoset (Jutan unelmahevonen on oikeesti erilainen heppakirja :D) ynnämuut. Nummeloista on tainnu jäädä väliin vaan lähivuosina ilmestyneet, niden lukemisen päätin lopettaa kun alkoivat liikaa toistaa itseään. Neatkin olivat huippuja, vaikka niissä olikin vähän omituisia tapahtumia, samoin Haavikot. Harmi kun näitä sarjoja ei oo jatkettu!
Ja voihan noita hevoskirjoja jonkunlaisena keräilykohteenaki pitää, yhä vieläkin halvalla ostan jos sattuu kirpputorilta/kirjaston poistomyynnstä halvalla eteen. ;) Ei ne huonoa viihdettä ole, varisnkaan meille lapsenmielisille!

Menneisyyden vanki

  • Ankeuttaja
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #42 : Maaliskuu 22, 2009, 14:29:39 »
Tunnustan, minäkin olen lukenut hevoskirjoja.

Varsinkin ala-asteella, kun hevosinnostus oli huipussaan, tuli kahlattua läpi kaikki tietokirjat, romaanit ja lehdet, joita kirjastosta ja kaupasta ikinä vain löytyi. Merja Jalon Nummelan Ponitalleja löytyy hyllystä yhä, vaikka en ole kyseistä sarjaa enää vuosiin lukenutkaan, mutta silloin kymmenvuotiaana se oli niin kova juttu.
Merja Jalon Nea - sarja oli ihan kiva, koska siinä sarjassa, ainakin ensimmäisissä kirjoissa, oli toimiva idea josta kertoa, tallikiusaaminen. Sekin sarja sitten lopulta "levisi käsiin", jatkui vähän liian pitkään. Sama vika on oikeastaan kaikissa Merja Jalon kirjoittamissa kirjoissa, vaikka toisaalta ilman hänen kirjojaan tuskin suomalaisilla heppatytöillä olisi paljoakaan luettavaa.

Pollux oli myös kova juttu. Se kerho oli kyllä oikea unelma: erilaista heppa-aiheista romua ja kirjoja. En minä niistä tavaroista piitannut, mutta ne kirjat! Ensimmäisenä tulee mieleen kaikille tuttu Tallijengi, joka oli silloin joskus kyllä kiva kirjasarja, mutta nykyään se ei tunnu missään, juoni on ihan samanlainen kuin muissakin tusinaheppakirjoissa, siis moneen kertaan kulutettu.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #43 : Kesäkuu 05, 2014, 11:01:02 »
Neat ja Nummelat olen lukenut itsekin heppahulluna, jolla on
salaisena haaveena ostaa oma hevonen.
Ja hevostietokirjoja olen lukenut, ja  Ratsutyttöjä olen myös lukenut
ja joitain heppakirjoja mitä on vastaan tullut. :D
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #44 : Maaliskuu 23, 2015, 20:00:32 »
Oh muistan kuinka luin aivan kaikki hevoskirjat kirjastosta kun kuume oli pahimmillaan!

Merja Jalon muu tuotanto oli omasta mielestäni ihan ykkönen, ja Nummela sarja tuli perässä johtuen siitä että Nummela sarjassa oli ravihevosia enkä niistä niin välittänyt xD Olin joskus pollux hevoskerhosta ja sieltä tuli melkein joka paketissa uusi hrvoskirja, ja ostin niitä kirppareilta lisää. Kyllä niitä löytyi kotoata varmaan kolmisenkymmentä... Polluxista lemppari hevossarja oli se, missä oli niitä ihme henkihevosia :D en kuollaksenikaan muista sarjan nimeä, mutta omistin niitä varmaan kolme... samoin kuin cd-kuunnelmat oli siisti juttu!

En tosiaan tiedä mikä hevoshullu vaihe kaikille tytöille tulee tietyssä iässä, kaipa se vaan on joku juttu. Itselle ei ollus mahdollista päästä ratsastamaan tai käymään tallilla, joten sen takia luin melkeinpä kaikki hevoskirjat mitä käsiini sain. Tietysti luin muutenkin lapsena todella paljon, joten voisin sanoa että olen lukenut melkein _kaikki_ kirjat pienestä kirjastostamme.......... :'D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Soul Spirit

  • Silli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Herra merirosvokapteeni-ninja-salamurhaaja Kenway
    • Warrior Cats RPG
  • Pottermore: Silagul
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #45 : Maaliskuu 24, 2015, 22:04:37 »
Vähän outoa sinänsä, että vaikka alle kymmenvuotiaana olin kamala hevoshullu, en silloin lukenut käytännössä ollenkaan hevoskirjoja (tai rehellisesti sanottuna mitään muutakaan). Oma hevosteluni jäi oikeille hevostalleille ja hevosleikkeihin, joita leikin siskoni ja erään entisen ystäväni kanssa. Ainoa hevoskirja, jonka olen lukenut alusta loppuun, on melko varmasti Maaginen ponini -sarjan osa nimeltä Kalpea Kuu. Niin ja tietysti Sandran poni, jonka äitini oikeastaan luki minulle ja siskolleni joskus aikoinaan ääneen. Olen toisinaan tylsyydestä kärsiessäni lueskellut Preerian kasvattia samalla, kun olen istunut tietokoneella, mutta en ole kovin pitkälle päässyt. Hevoskirjoja olisi jossakin hyllyssä muutama odottamassa aikaansa, jos sitä koskaan tulee. Minusta tuntuu, etteivät hevoset enää ole minun juttuni läheskään samalla tavalla kuin ennen vanhaan kahdeksan vuotta sitten. Nykyään olen parantumaton fantasiafriikki ja lohikäärmefani. >:)
The darkness descends on quite earth,
the night cannot know how much it's worth
Inspiring the shadows with fading
And horizon with ending

Poissa lisbe

  • Vuotislainen
Vs: Hevoskirjat
« Vastaus #46 : Elokuu 20, 2016, 02:31:07 »
Täällä on yksi pollux kirja fanaatikko! Olen siis 23 ja viimeksi luin pollux kirjan muutama viikko sitten :D harrastin pari vuota ratsastusta ja olin pollux kerhossa. En kuitenkaan ole ikinä ollut mikään varsinainen hevoshullu vaan tykkään vain niistä kirjoista :D minulla on luultavasti noin 100 pollux kirjaa. Ja luen niitä aina vain uudestaan ja uudestaan. Usein itkenkin näitä kirjoja lukiessani sillä monissa käsitellään vakaviakin ongelmia ja ihmissuhteita. Täyttä laukkaa on eräs lempparini! Onneksi ihmiset myyvät pollux kirjoja suunnilleen eurolla kirpparilla, niin saaan ostettua niitä lisää. :D tykkään lukea pollux kirjoja enemmän kuin ns. Aikuisten kirjoja.