Aihe: Pääsykokeet

[Lysandra]

Minullakin on vuorossa pääsykokeet tänä vuonna. En ole vieläkään varma siitä, mitä oikeastaan haluaisin tehdä, joten luultavasti en mihinkään sisälle pääse. Haen luultavasti aika moneen paikkaan, mutta olen kironnut jo monta kertaa, kun yliopiston ja ammattikorkean pääsykokeet tuppaavat aina menemään päällekkäin. Ammattikorkeassa ei juuri ole minua kiinnostavia linjoja, mutta mikäli haluan työttömyyskorvausta ensi vuonna, pitäisi minun hakea johonkin niistä.

Saa nähdä miten tämä tästä suttaantuu. Luultavasti olen ensi vuonna tässä samassa pisteessä. Välivuosi voisikin tehdä minulle hyvää, sillä en oikein tunne olevani valmis korkeamman asteen tutkintoihin. Jokin yliopisto-opiskelukin tuntuu niin kaukaiselta, etten voi kuvitella itseäni kuluttamassa sen laitoksen penkkejä jo ensi syksynä.

[Lizlego]

Pääsykokeet... hmm... kaikki aina pyrkii sinne, minne on vaikea päästä. Minäpäs menin sinne minne oli kohtuullista päästä (Jyväskylän yliopisto, mat.luon.tiet.) ja pääsinkin, mutta eipä siitä juuri iloa ole ollut. Ala ei ollut väärä, mutta ihmiset samalla alalla... no joo, eli käytännössä olen ollut kolme vuotta lähes työtön maisteri. Jee! No sitten viime syksynä hain Jyväskylässä avoimeen yliopistoon kirjoittajakouluun ja pääsin (kiitos ystäväni, joka valitsi tekstit, joilla hakea minun puolestani). Kivaa, saa kirjoitella pelkän kouluksenkin puolesta ja kaikki ottavat nyt vähän vakavammin minun harrastukseni ja pakkomielteeni.

No nyt sitten keksin (kiitos Manna, tästä hyvästä), että hei tässä kaupungissa on lääketieteellinen! Minä haluankin patologiksi. :) Ja patologihan rentoutuu avaamalla romaanin.... Onpa huono vitsi. En tosiaan tule pääsemään, mutta aion kokeilla siitä huolimatta että tiedän kannattaako ehkä ensi vuonna kokeilla ihan tosissaan vai ei.

[Jénaminya]

Kirjoitukset on kohta ohi, mutta urakka ei.. *huokaus*

Myös minä olen tämän kevään abi, ja pääsykokeet tulossa. Eipä minun papereillani tai osaamisella paljon mihinkään sisään pääse (jos nyt sais edes sen lakin), mutta yritän silti.

En ole vieläkään täysin päättänyt mihin ja mitä haluan lähteä lukemaan, jotain psykologiaa liittyvää kuitenkin. Todennäköisesti Etelä-Karjalan ammattikorkeaan lukemaan sosionomiaa, tai sitten Helsingin yliopistoon psykologiaa. Sosionomia on ykkösvaihtoehtonani, koska siitä saa hyvän pohjan psykologiaan eikä minun tarvitsisi muuttaa pois täältä. Ja kyllä, syynä se normaali, en halua eroon poikakaveristani :P

Jos unelmani toteutuisivat, pääsisin nyt lukemaan sosionomiaa (jos näin käy, niin aiomme muuttaa poikakaverin kanssa yhteen :D) ja lähdemme molemmat parin kolmen vuoden päästä yliopistoon lukemaan psykologiaa.

Ja jos en pääse mihinkään nyt opiskelemaan, hankin töitä ja luen psykaa avoimessa yliopistossa ;)

-Jén

[whisplet]

en tiiä meneekö tää ny vähän offtopicin mutta noo.

itselläni on vähän kettumainen tilanne. olen peruskoulun käynyt ja aloitin toki kauppiksen heti yläasteen jälkeen, mutta jostain kumman syystä laiskuus vei voiton jo ensimmäisen vuoden jälkeen. huah. vuoden laiskottelin ja pakkasin kimpsuni kotoa ja muutin. hakeuduin päiväkotiin töihin ja olen siellä ollut noin puoli vuotta ja tuli ajankohtaiseksi taas pistää ne hakupaperit kouluihin.

kuinka vaikeaa olikin valita!

hain pariin sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen ja kauppikseen, tosin toiselle linjalle mitä ennen olin opiskellut; merkonomipuolelle. nyt kun hausta on kulunut aikaa jo monta ja kutsut valintakokeisiin tuli, olen ihan pulassa! mieleni ei yhtään halaja mitään sosiaalityötä tekevän. ei sitten lainkaan! valintakoe olisi nyt perjantaina ja ää. onhan tässä vielä pari päivää aikaa miettiä maksaako 50e siitä mitä ei ehkä sittenkään tahdo tehdä ja odottaa kutsua kauppikseen ja aloittaa syksyllä soittorumpan; otatteko mua kouluunne.

onkos mulla kohtalontovereita täällä? :>

[Seireeni]

Minullakin on kirjoitukset ohi ja pääsykokeet lähestyvät. Haen Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatuksen 5½-vuotiseen koulutusohjelmaan (josta siis valmistuu musiikinopettajaksi), enkä voisi olla onnellisempi! Luin reaaliin aivan liian vähän ja väärällä asenteella, joten olen ikionnelinen, ettei minun ainakaan tänä keväänä tarvitse lukea enää yhtään mitään.

Pääinstrumenttini on piano, olenhan sitä jo 9 vuotta pimputellut. Sivuinstrumentikseni valitsin rummut, mutta en oikein tiedä vieläkään, mitä komppia tai mitä ylipäänsä niillä soittaisin. :/ Onneksi sivuinstrumentti tulee vasta II-vaiheessa (...kai?). Enivei, minun täytyy siis vain soittaa, soittaa ja soittaa kolmea kappaletta, jotka soitan pääsykokeessa. Kaksi niistä siis soitan I-vaiheessa ja toiset kaksi (kappaleet saavat olla samat, mutta otin kumminkin kolme) II-vaiheessa, jos luoja suo. I-vaiheeseen sisältyy harjoiteltujen kappaleiden lisäksi myös prima vista-soittoa ja vapaavalintainen laulu, tutun melodian soittaminen vaaditussa sälvellajissa ja vaikka mitä muutakin vielä, mutta en muista kaikkea. Ja kaikki tämä muka 15:ssa minuutissa! Eihän niitä harjoiteltuja kappaleita tietenkään kokonaan soiteta, mutta ihmettelen kumminkin.

Olen suht rauhallisin mielin (ainakin toistaiseksi) pääsykokeiden suhteen, sillä uskon, että musiikkikasvatukseen tuskin mitään kovin virtuoosimaisia musikantteja hakee; ainakin kuvittelisin heidän hakevan konserttipuolelle.   Olen sitäpaitsi ollut musiikkiluokalla 3-9 luokat, joten sinänsä itse pääsykoetilanne ei ole minulle uutta.

Onko täällä ketään muuta Sibelius-Akatemiassa jo opiskelevaa tai sinne ennestään hakenutta, tai edes tänä keväänä hakevaa? Olisi kiva kuulla kommentteja kollegoilta, sillä en tunne ketään musiikilliselle alalle hakevaa.

[pienenpieni Lakana]

Minäkin olen hakemassa musiikkikasvatukseen, mutta päätin hylätä heti alkuunsa tuon Sibelius-akatemian... En kuitenkaan tunne olevani ihan niin musikaalinen, vaikka olen tuota pianoa soittanutkin sen noin 9 vuotta. (onko siitä tosiaan noin paljon aikaa, kun sen aloitin...)
Siis Jyväskylään ja Ouluun haen.

Järkytyin vaan syvästi, että Oulussa pitää laulaa aaria tai klassinen laulu. Sitten tajusin aika myöhään, että laulan sen säestyksen kanssa, jolloin nuotit pitää lähettää Ouluun. Soitin sitten kuoronohjaajalle, että olisiko jotain tuollaista laulua. Hän päätti laulun, lykkäsi mulle nuotit, kun seuraavan kerran näimme ja minä kiirehdin viemään sen postiin. Onneksi ei tappavan vaikeaa aariaa antanut. En vain ole koskaan lukenut sanaakaan italiaa, ja nyt sitä sitten pitäisi laulaa... No, onneksi sen lausuminen ei kuulostanut maailman vaikeimmalta.

Ja olen aina inhonnut varsinaisia esiintymistilanteita. Ei siinä mitään, jos soittaa ja laulaa kavereiden kuullen, tai on jossain tilaisuudessa soittamassa 'taustamusiikkia'. Mutta se, että yleisö oikein keskittyy kuuntelemaan kaiken... iskee sellainen nyt-teen-jotakin-varmasti-väärin-fiilis.
Itse otin sivuinstrumentiksi kitaran. Sillä sitten muutama ylihelppo kappale. Pitäisi kai osoittaa teknisiä ja tulkinnallisia taitoja.. hah... mutta näkeväthän ainakin, että se soi, ehkä jopa melko nätisti... eikö sekin ole aina plussaa?

Mutta niin, minäkin olen ajatellut, ettei tänne ne virtuoosit tule, kun virtuooseilla on suuremmat tavoitteet kuin musiikinopettajaksi päätyminen. Esimerkiksi musiikkipedagoginakin voi tehdä vaikka mitä. Itse meinasin sinne hakea, mutta kun näin ne pääayvaatimukset... opistotaso.. hmm.. en ole koskaan ollutkaan opistotasoisessa opetuksessa. Musiikkikasvatukseen sentää riittää tämä perus 3/3 taso (minun mielestäni ainakin), joten sinne sitten. Teoria vaan taitaa olla sitä opistotasoa... jossa olen muutenkin aika heikoilla... mutta, toivotaan...

Sitten lastentarhanopettajaksi myös haen. Ihan varmuuden vuoksi, koska sekin olisi kivaa (?). Sinne on vain reilu satasivuinen pääsykirja. Vaikka en ymmärrä, miksi siinä pääsykirjassa on artikkeli esim. siitä, kuinka suomalaiset nuoret puhuvat liian vähän politiikasta.. öh.. tuskin sentään lastentarhassa politiikasta puhutaan.
Mutta niin... se taitaa olla kaikkeen kasvatustieteen alueisiin kuuluviin pääsykokeisiin.

[millimolli]

Haen Jyväskylän yliopistoon lukemaan englantia ja journalistiikkaa. Taktikoinnin takia listalla myös enkun open koulutus, johon on tuon englannin pääsykokeen lisänä vain haastattelu.  Pääsykokeet on tuossa toukokuun lopulla. Lisäksi hain Jyväskylän ammattikorkeaan av-linjalle vara-vaihtoehtona ellei nyt jonkin takia sattuisi yliopistoon pääsemään.

Olen lukenut enkun kirjan kertaalleen, journalistiikan kirjan pitäisi olla tulevana maanantaina läpi käyty. Aloitin lukemaan melkein heti yo-kirjoitusten jälkeen kun oli suullinenkin yo-koe pulkassa.
  Motivaatiota on varsinkin englannin suhteen hurjasti sillä tiedän omaavani oikeasti mahdollisuuden päästä sisälle ja sillä asenteella tässä ollaankin. Mitään pääsyprosentteja en edes ala tuijottamaan koska silloin menee hommasta mieli. Joko olen 100% sisällä tai en, mutta ei-mahdollisuus ei ole nyt mahdollisuus kun luku-urakka vielä kesken.

 Luen päivittäin tietyn määrän sivuja, menee siihen sitten kuinka monta tuntia hyvänsä, pyrin lukemaan niin että ymmärrän tekstin ja että se jää mieleen ainakin pääpiirteissään jo ensi lukemalta. Joskus selviän kolmessa tunnissa kun jaksan keskittyä, toisinaan menee puoli päivää kun ajatus ei pysy millään kasassa.
 Ilman päivittäistä tavoitetta ei lukemiseni etenisi niin tehokkaasti enkä olisi niin motivoitunut pinnistelemään väsymyksen hetkellä ellen tietäisi että "vielä 10 sivua niin voin laittaa kirjan nurkkaan ja lähteä ulos/kaivautua sohvan nurkkaan/hengailla kavereiden kanssa".

Tsemppiä kaikille luku-urakoitsijoille(:

[talitintti]

Haen opiskelemaan liiketaloutta ja minulla ei ole yhtään innostusta lukea pääsykokeisiin. Ehkä onneksi minulla ei ole montaa kirjaa luettavana vaan minulla on "vain" 157 sivua Keskon vuosikatsausta joka on todella tylsää ja hankalaa luettavaa. Lisäksi joku vajaa 30 sivua the economist lehden artikkeleita. Suomenkielisen osuuden olen lukenut ja kirjoittanut jotain ylös. Englannin kielinen ei kiinosta sen enempää ja sen lukeminen edistyy huonosti. Pitää varmasti valita vain yksi päivä kun sen suomentaa. 

Tuon materiaalin perusteella kokeessa on kysymyksiä niin suomeksi kuin englanniksi lisäksi siinä on matemaattis-loogista päättelyä mittaava osio. Mitä katsoin vanhoja pääsykokeita niin niissä oli lähinnä sellaisia mikä numero tulee seuraavaksi tyylisiä kysymyksiä sekä prosenttilaskuja.

Jaksamista vaan kaikille, jotka lukevat pääsykokeisiin!

[Lady Asensio]

Olen opiskellut yliopistossa 3 vuotta, mutta nyt hakeudun lisäksi opiskelemaan kauppatieteitä. Luettavan on viisi enemmän ja vähemmän paksumpaa kirjaa. En ymmärrä miksi jokaisen kauppatieteisiin hakeutuvan pitää lukea samat kirjat vaikkei jotain ainetta opiskelemaan hae. Itseäni ei paljoa markkinoinnin kirja kiinnosta eikä mun sitä tarvitsisi opiskella edes pakollisena sivuaineena.

[Pentu]

Haen Kuopion yliopistoon lääkikseen. Pääsykoekirjoja ei ole kuin yksi, mutta sivuja onkin sitten noin 600. Ooon saanu luettua kirjan kahdesti. Kolmannen kerran meinasin saada vielä luettua, ainakin alleviivaukset pitää vielä lukea. Opiskelumotivaation tosin hukkasin jo ennen kirjoituksia joten pakertaminen onm kamalan vastenmielistä -> tosi hidasta(viime viikolla luin yhtä aukeamaa puolituntia).
Pääsykokeet jännittä jo nyt aika paljon. Ja varsinkin se että pitää ostaa uusi laskin ja opetella käyttämään sitä. Lääkiksen pääsykokeessa kun ei saa käyttää graafista laskinta... alkaa tulla jo kiire.

[Ginger]

Suuntana Jyväskylä ja Turku. Hehee... Minulle on monesti tultu jo sanomaan, että ihmettelevät, kun kahteen eri paikkaan haen. Opo käski pitämään vaihtoehdot avoinna ja pakkohan se on, kun tuo AMK-yleishaku tavallaan niinkuin pääsi unohtumaan...

Jyväskylään siis haen journalistiikkaa lukemaan (moikkaillaan, millimolli!). Kirjoja luettavana vain yksi, siinä sitten sellaiset kaksi ja puolisataa sivua. Pusken läpi, ensiviikolla varmaan sitten silmät ihan ristissä senkin kanssa, koe 28.05. Kun vielä keksisi miten täältä peräkorvesta Jyvikseen pääsisi.

Syrämmelle lähempänä olisi toive päästä Turkuun mediatutkimusta opiskelemaan. Kaksi kirjaa luettavana, toisessa kaksi ja puolisataa sivua, joskin paljon kuvia alastomista miehistä :P, toinen hieman alle 200-sivuinen, jota kirjoittaja itse kuvaa sanoin "vauhti, kieli, Michael Jackson". Viimeksimainittu on jotenkin pitkäpiimäistä luettavaa, puolet tekstistä menee ihan ohi meikäläisen mediaymmärryksen, enkä oikein käsitä miten niiden on tarkoitus liittyä mediaan. Ja koko opus on muutenkin kasattu niin, että kirjoittaja otta metri-quoteja muilta kirjoittajilta ja kommentoi niitä niin, ettei lopulta saa käsitystä siitä, mitä mieltä hän itse on. Suosikki oli kyllä lainaus tekstistä, joka lainaa vielä vanhempaa tekstiä...

Jotenkin pitäisi vielä saada tuo lukuasenne kohdalleen. Itsellä ollut vuosikausia se oppimistyyli, että kuuntelee, mitä opettaja sanoo. Kirjojen imuroiminen on ollut aina vaikeaa. Huoh... sittenhän se nähdään...

[Blue Ice]

Jyväskylään siis haen journalistiikkaa lukemaan (moikkaillaan, millimolli!). Kirjoja luettavana vain yksi, siinä sitten sellaiset kaksi ja puolisataa sivua. Pusken läpi, ensiviikolla varmaan sitten silmät ihan ristissä senkin kanssa, koe 28.05. Kun vielä keksisi miten täältä peräkorvesta Jyvikseen pääsisi.

Hahaa, pääsykokeet samana päivänä! Luulin, että olen ainut parka, joka joutuu tuonne kammotukseen jo ennen kesäkuuta. :)

Joo, siis, en ole lukenut. En yhtään, jos vertaa siihen, mitä kaverini lukee ja mitä te muut olette täällä lukeneet. Heti kirjoitustusten jälkeen olin kolme viikkoa lomalla ja sen jälkeen kuukauden töissä. Nyt aikaa on enää kaksi viikkoa ja lukea pitäisi. Kirjoja on kaksi, Suomen kielioppia 200 sivua ja 150 sivua kirjallisuudesta.. Aion hakea Joensuun yliopistoon lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, pääsykokeissa otin yhteisen osuuden lisäksi luettavaksi kirjallisuuden. Kieliopin meinasin vain selailla läpi, sillä ensimmäisessä osuudessa on novellianalyysi ja periaatteessa kokeesta selviää lukiossa oppimalla, ainakin pääsykoevihkosen mukaan. Joitain muistiinpanoja olen kieliopista tehnyt, mutta painopiste on kyllä tuossa kirjallisuusosuudessa. On vain niin pirun uuvuttavaa ja joka toinen sana pitää katsoa sanakirjasta. Apuva.

Hauskaa tässä lukemisissa on, että päätin Suomeen tulon jälkeen, etten haekaan Ouluun (josta olen puhunut jo melkein kaksi vuotta), sillä pääsykoekirjat antoivat sen kuvan, että ei minua kiinnosta. (Anatomiaa ja logopediaa). Aika moni on pyöritellyt tuon takia päätään, mutta minä olen tyytyväinen. Kirjoittaminen, kirjallisuus ja äidinkieli on aina ollut enemmän minua kuin biologia. Pääpaino on kuitenkin Savonia AMK:n toimintaterapiassa, jossa, kiitos paljon, ei ole pääsykokeita.

[Esterix]

Olen opiskellut yliopistossa 3 vuotta, mutta nyt hakeudun lisäksi opiskelemaan kauppatieteitä. Luettavan on viisi enemmän ja vähemmän paksumpaa kirjaa. En ymmärrä miksi jokaisen kauppatieteisiin hakeutuvan pitää lukea samat kirjat vaikkei jotain ainetta opiskelemaan hae. Itseäni ei paljoa markkinoinnin kirja kiinnosta eikä mun sitä tarvitsisi opiskella edes pakollisena sivuaineena.

Olihan mun pakko vastata, kun itse lukenut kauppatieteitä kaksi vuotta Tampereella. Pääsin suoraan lukion jälkeen sisään, mutta se vaatii työtä. Lukemista, lukemista, ja lukemista. vuodesta 2005 ovat kaksi kirjaa (johtaminen ja markkinointi) vaihtuneet kokonaan ja laskiksen kirja uudistettu painos, jos oikein muistan. Sinänsä sinä olet paremmassa asemassa, kun johtamisen kirja ei ole enää se sama luettelo-opus :) Ja jos voin yhtään helpottaa lisää, niin johtamisen kirja tulee olemaan myös kurssikirjana myöhemmin, nuo muut eivät.

Uskoisin, että jokaisen tulee lukea kirjat siksi, että kauppatieteilijänä on hyvä tietää kuitenkin vähän jokaisesta alaa sivuavasta aineesta. Ota se positiivisena asiana :) Itse tosin tuskailin saman asian vuoksi, mutta kirjat tulevat joltain ylemmältä taholta, joten siihen ei ainakaan lyhyellä taähtäimellä voi mitään. Kokeiden laatimista helpottaa varmasti se, että ne ovat samat pääaineesta riippumatta (jos kyseessä on yliopisto, missä haetaan pääaineisiin), ja tämä mahdollistaa myös kauppatieteellisen yhteishaun.

Vinkkejä edellä oli jo jonkin verran, mutta lyön kasaan vielä jotain:

• panosta siihen, minkä koet omaksesi. On parempi osata 4 kirjaa todella hyvin kuin 5 kirjaa jotenkin. (Lue kuitenkin se markkinoinnin kirjakin, jos vain mahdollista :))
• Huomioi erityisesti listat, sivistyssanat ja kuvatekstit: pääsykokeessa ei mitata kokonaisuuden hallintaa vaan pilkuntarkkaa lukemista.
• Lue säännöllisesti, mutta muista ettei se määrä vaan laatu. Lukemansa ymmärtäminen on tärkeämpää kuin se, että olet lukenut kirjat useampaan kertaan mahdollisimman nopeasti (=ajanhukkaa).
• Älä aivan totaalisesti unohda elämääsi lukemisen ajaksi, on hyvä olla toisinaan vastapainoa.
• Kehitä jokin sinua motivoiva asia, minkä voimin jaksat panostaa hakemiseen ja lukemiseen.
• Harjoittele vanhoilla pääsykoetehtävillä. Niistä saat tuntumaa, minkälainen koe on, ja myös voit testata osaamistasi.
• Jos olet valmennuskurssilla, ota siitä kaikki ilo irti. Opettajat ovat juuri sinua varten, ja sitä varten, että voit kysyä heiltä aivan mitä huvittaa.

Lopuksi vielä onnittelen sinua erittäin loistavasta alavalinnasta, sillä minä olen viihtynyt erinomaisesti :) Ja jos sinulla on jotain kysyttävää teeman tiimoilta, voit yksätä :) Ja muutkin saa, jos haluavat. Hyvin lisätietoja saa myös esimerkiksi Tampereen kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestön Boomi ry:n sivuilta.

[Eleanír]

Tuli sitten paniikissa haettua vähän kaikkialle, kun pitäisi nyt valmistua ja olisi tietenkin ollut mukava jatkaa opiskeluja.
Minä onneton päässyt kuin yhtiin pääsykokeisiin ja siinäkin vain ensimäiseen vaiheeseen. Tosin olin aika hämmästyny kun pääsykoe kutsu tuli paikasta, johon oli vaihtoehdoistani ehkä kaikista vaikein päästä.

Oikeasti, minkälainen ihminen päästetään osallistumaan pääsykokeisiin Teakiin, mutta ei anneta tehdä edes ennakkotehtäviä audiovisuaaliselle linjalle, joka on sentään ammattikoulussa?

Tietenkin olin ensin ihan paniikissa, kun Teakista tullut kirje odotteli minua eteisen pöydällä. Muutenkin tuo Teakiin hakeminen oli jokin äkillinen päähänpisto ja lähetin paperit sinne ikään kuin testatakseni. En edes odottanut pääseväni kakkosvaiheeseen, joten olin tietysti ihan riemuissani siitäkin. No pääsin siis toiseen vaiheeseen ja kuten tuolla aiemmin kerrottiinkin, piti opetella ulkoa monologi ja dialogi, niiden opettelemisessa ei ollut hankaluuksia, mutta kun lisäksi piti opetella tanssimaan humppa ja sanoittaa se, sekä keksiä omavalintainen esitys, alkoi jo vähän mietityttämään, että mihinkäs minä olen oikein ryhtynyt. Tietenkin olin sitten pääsykoe päivänä ihan hermostunut, unohdin puolet sanoista ja sitä rataa. Olin jotenkin kuvitellut, että tuomariston edessä esiinnyttäisiin ihan yksikseen, mutta huoneessa olikin sitten vähän enempi ihmisiä. Sillä lailla. Hieno ja kieltämättä hauska kokemus se kuitenkin oli kaikenkaikkiaan, varsinkin kun jännityksestä oli päässyt yli ja rentoutunut. Ei haittaa, vaikken jatkoon päässytkään. Ainakin yritin ja ensivuonna voin yrittää uudelleen. Ainakin osaan valmistautua tulevaan, kun on kerran käynyt kokeilemassa. Sitäpaitsi aina kannattaa yrittää, ei siinä mitään ainakaan häviä! :)

Perian, pääsitkö jatkoon? :D

[Urpo Spok]

Pääsin lääkikseen. Olen päässyt pääsykokeiden kautta aiemmin jo kahteen kouluun, mutta tämä oli kyllä se "unelmien täyttymys" ja suuri saavutus. Aiemmin olen päässyt lukemaan liiketaloutta ja ensihoitoa ammattikorkeaan, mutta niiden pääsykoe on "hieman" eri tyyliä kuin yliopistojen, varsinkin kun vertaa vaikkapa juuri lääkikseen ja oikikseen, joihin oikeasti lukee suuri joukko porukkaa ahkerasti, paljon ja pitkään.

Pääsykoe tuntui menevän niin huonosti, niin huonosti. Ei se ilmeisesti sitten mennytkään, kun kerta sisään pääsin. Valmennuskurssilla olin ja itselleni ainakin se oli ihan ehdoton. Olen aika laiska ja kemia ja fysiikka nyt olivat aina menneet vähän niin ja näin. Kurssi ei tietenkään mitään ihmeitä tee, mutta kyllähän se auttoi, erityisesti se potki tekemään noita fysiikan tehtäviä ja loistava kemianopettaja avasi myös kemiasta kaiken sen, mitä lukiossakaan en koskaan käsittänyt, saati sitten Galenos-asiat.

Liiketalouteen ei ollut tuota etukäteen luettavaa aineistoa minulla ollenkaan, luetunymmärtämiskoe ja haastattelu. Ensihoitoon oli pari lukua Ihmisen fysiologia ja anatomia -nimisestä kirjasta ja ne luin edellisenä iltana. Tuon lisäksi oli kuntotesti ja haastatteluja sekä ryhmätilanne. Vähän erilaista homma siis kuin nuo lääkiksen, oikiksen ja monen muun yliopistokoulutuksen vuoden kestävät kirjapinojen pänttäämiset.

Olin lukenut ensihoidon pääsykoetta edeltävänä vuonna farmasian pääsykokeeseen, johon luettiin Ihmisen fysiologia kokonaan, joten minulla oli pohjatiedot kyllä tuohon ensihoidon pääsykokeeseen aika hyvät. Farmasiasta jäin parin pisteen päähän, sillä olin lukenut vähän vasemmalla silmällä ja olettanut sisäänpääsyn paljon helpommaksi. Hakuvuotenani hakijamäärät olivat kasvaneet noin viisinkertaisiksi edelliseen vuoteen verrattuna, joten ymmärrettävästi pisterajatkin "hieman" nousivat. Ei harmittanut kuitenkaan, äitiä taisi harmittaa enemmän. En oikein ollut varma, että onko se apteekissa pyöriminen niin unelmahomma kuitenkaan. Varmasti jos olisin ollut satavarma siitä, että haluan proviisoriksi, olisi myös lukeminen ollut vähän erilaista.

Pääsykokeisiin varustautujalle annan vinkin, että tee varasuunnitelma siltä varalta, että et pääsekään haluamaasi kouluun. Kun olet sen tehnyt, unohda se täysin. Pääset paljon todennäköisemmin sisään, kun olet varma että haluat ja että pääset, eikä niin että suunnittelet siinä sivussa sitten kaikkea muuta, mitä ehkä tekisit ensi vuonna tai että hakisit viiteen kouluun ja lukisit kaikkiin vähän sinne päin. (Varavaihtoehtoja on toki hyvä koittaa, mutta jos johonkin aiot, panosta siihen täysillä ja jätä ne muut taka-alalle, valitse mieluummin vaikka sellaisia lisäksi joihin ei tarvitse lukea tai joihin luetaan samat asiat. Ei ehkä kannata siis yrittää hakea sekä lääkikseen että oikikseen tms. :P)

[talitintti]

Tiistaina klo. 8.25 tuli tekstiviesti pääsystä ja päivällä postista tuli ihanan kuuluisa paksu kirjekuori. Minä siis pääsin Kajaanin ammattikorkeakouluun liiketalouden koulutusohjelmaan (hurja miten pitkä nimi :)) opiskelemaan tradenomiski. Tarkoitus ei ollut valmistua ns. pelkäksi tradenomiksi vaan oikeustradenomiksi, koska oikeus ja liiketalous on kiinostanut minua jo pidempään. Lukion aikana mielipiteeni muuttui lähes viikottain. Lähinnä 90% ajasta olin tietämätön mitä teksin loput 10% ajasta olen miettinyt liiketaloutta ja tradenomi opintoja. Toka vuonna äiti toi minulle lehtijutun jossa puhuttiin Kajaanissa olevasta oikeustradenomi koulutuksesta. Ajattelin, että olisipa hienoa, mutta jossain Kajaanissa enhän minä minnekään pohjoiseen lähde. :) Tämä oli suunileen ensimmäinen kommentti Kajaanin AMK:ista. Kypsyttelin ajatusta Kajaanista ja lopulta kolmos vuoden alussa olin jo päättänyt, että haen Kajaaniin eka sialla ja sinnehän minä sitten hain ja pääsin.

Pääsykokeisiin luin vaihtelevasti. Joskus luin kuin hullu koko päivän ja joskus oli päiviä jolloin en lukenut ollenkaan. Kuitenkin kun pääsykoe päivänä kuuntelin muiden puhetta siitä miten he eivät olleet lukeneet materiaalia ennen koetta. Minä sentään luin sen pariin kertaan ja muistiinpanot joita tein lukiessa ehkä kolmesti. Niillä pisteillä joilla pääsin Kajaaniin olisin päässyt kahteen kolmesta hakemastani amk:sta. Tiesin jo etukäteen, että Savonian Kuopion kouluun en pääsisi ja pääsy taisi jäädä (tarkastaa papereista) 7 pisteen päähän.

Olen ihan tyytyväinen ja onnellinen koska halusin sinne ja pääsin. Nyt vain sitten asumis härdellejä (kuten kaveri asian ilmaisi) järjestelemään ja tarkastamaan mitä pitäisi vielä hankkia. Onnea kaikille kouluun päässeille!

[meppu]

Hain itse kevään yhteishaussa sosiaali- ja terveysalalle ja pääsinkin sitten pääsy- ja soveltuvuuskokeisiin. Itsestä tuntui, että kokeet menivät hyvin, mutta kun tulokset julkaistiin, niin sain kieltävän vastauksen. En siis päässyt kouluun.

Nyt kuitenkin hain työvoimakoulutukseen samaiselle alalle ja odotan kutsua uusiin pääsy- ja soveltuvuuskokeisiin. Jos vaikka tällä kertaa menisi paremmin ja pääsisin opiskelemaan.

Neuvoja pääsykokeisiin meneville:
-Jos koe on moniosainen ja jokaisen osan tekemiseen on varattu tietty aika, ota kuitenkin rauhallisesti. Kokeen järjestäjät ovat ottaneet huomioon, että kaikki eivät ole yhtä nopeita.
-Yritä parhaasi.
-Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

[sinet]

Hain keväällä vain yhteen kouluun ja sain kesäkuussa tietää, että pääsin sisälle. Kyseessä ammattikoulu ja audiovisuaalisen viestinnän peruskoulutus, minkä takia jostain syystä pidin pääsyäni itsestäänselvyytenä. En valmistautunut siihen oikein mitenkään.
Koetilanne oli kamala. Ne halusivat lyijykynäpiirustuksia, enkä minä semmosia tee - en ole ainakaan vahvimmillani. Sähläsin jotakin sinne ja tietysti kerroin haastattelijoille, etten ole piirtäjä. Kokeen jälkeen kaikki varmuus oli kadonnut ja odotin kauhulla tulosta. Onneksi he olivat keskittyneet teknisen toteutuksen sijaan ideaan. Oletan näin, koska suoritukseni oli teknisesti aika kamala.

Odotan kovasti pääsyä uuteen kouluun ja rakennukseen, joka itseasiassa valmistuu täksi syksyksi. ^^

[Lilithea]

Ei, ei, ei! Ei puhettakaan pääsykokeista enää. *läimii kädet korville* Huh, yo-kirjoituksissa oli jo ihan tarpeeksi. Sitten piti vielä puristaa yliopiston pääsykokeiden kanssa. Kansainvälistä politiikkaa ja suomen kieltä. Alun perin kaksikko oli kolmikko, mutta ranskan kieli putosi pois, koska en yksinkertaisesti ehtinyt lukea enempää.

Sen verran tiedän, että suomen kieleen en pääse enkä kyllä enää haluakaan. Ihmeellistä nyhväämistä, ei sovi minulle. Kv. politiikka saattaa tärpätä, mutta sekin niukin naukin. En vain tehnyt tarpeeksi töitä niiden kokeiden eteen eli ihan oma syy, jos en sisään pääse. Odotellaan nyt vielä pari päivää, niin saa vähän varmistusta ensi syksyn kuvioihin.

Toisaalta välivuosi huokuttelisi jonkin verran. Kuusivuotiaana menin kouluun ja melkein kaikki muut samassa tilanteessa olleet tuttuni ovat jossakin vaiheessa koulutaivaltaan kerranneet luokan, viettäneet välivuoden tai pyörähtäneet vaihdossa jossakin päin maailmaa. Tekemisen puutetta minullakaan tuskin olisi teatteriharrastuksen ja muun aktiivisuuteni ansiosta. Saisi kerrankin tehdä mitä huvittaa.

Ehkä pääsykoelaiskuuteni syynä oli juuri se, etten ole saanut tehdä mitä huvittaa, kun opiskelu on vienyt ihan liikaa aikaa ja voimia. Joskus olisin ollut oikein kiitollinen Hermionen ajankääntäjästä. Sitten kirjoitusten jälkeen tuli vain sellainen olo, että nyt ei enää jaksa. Silti luin jonkin verran ja painuin kokeisiin. Pakko sanoa, että ne kokeet olivat jotain todella naurettavaa. Yliopiston pääsykokeet ja ne ovat jotain ihmeellistä pelleilyä, suoraan sanottuna. Ei, ne eivät olleet helppoja (ehkä tietyssä mielessä olivat), mutta se kaikki toiminta niiden ympärillä... Voi tavaton, minun kävi sääliksi niitä ihmisiä ja mietin, tahdonko todella ja olenko valmis yliopiston kuivuneille käytäville. Toisaalta sitten muistin, että yliopistolta löytyvät ne kaikkein vinksahtaneimmat hörhöilijät eli sinne.

Ensi vuonna aion hakea uudelleen. Luultavasti minulle sopivampiin aineisiin. Ranskaa aion lukea urakalla nyt vuoden ajan, ja suomen kieli vaihtuu kirjallisuudeksi. Ehkä mukaan nousee myös teatterin ja draaman tutkimus, mitä todennäköisimmin. Ja jos itseäni yhtään tunnen, en aio luopua kansainvälisestä politiikastakaan. Kaivan siis itselleni yhä syvempää kuoppaa. *virn*

[Malloth]

Koko lukioajan suunnitelmana oli että pidän välivuoden, teen töitä ja mietin että mitä oikeastaan haluan. Suunnitelmissa oli opettajakoulu, humanistinen tiedekunta, fysioterapeutti ja vaikka mitä. Tammikuussa sain sitten päähäni hakea Ypäjän hevoopistoon ratsastuksenohjaaja-linjalle. YO-kokeet tulivat ja menivät, enkä oikeastaan uskonut pääseväni edes pääsykokeisiin. Mutta toisin kävi, pääsykoekutsu kolahti postiluukusta.
Pääsykokeet menivät sitten astetta huonommin, en edes päässyt 2-päiväisten kokeitten toiselle päivälle. Välivuosi näytti siis jälleen erittäin todennäköiseltä. Kunnes 15.6 pikkusiskoni soitti ja ilmoitti että Ypäjältä oli tullut kirje. Epäonnistuneista pääsykokeista huolimatta minut oli valittu Ypäjälle hevostenhoitaja-linjalle(yo-pohjaisena). Ypäjälle piti lähettää vielä kaikki mahdolliset todistukset myös terveystodistus.
10.7 tuli sitten lopullinen vahvistus ja odotus alkoi. Koulu nimittäin alkaa vasta 30.10 ja olen jo nyt lievästi sanottuna paniikissa. Suunnitelmat on menneet siis täysin uusiksi :)

[Blue Ice]

Ei tullut sitä kirjekuorta, joka olisi luvannut minulle opiskelupaikan.
Hain ensisijalla AMK-haussa sosiaali - ja terveysalalle Kuopioon, toimintaterapeutiksi. Käväisin pääsykokeissa, mutta siihen se sitten jäi. Olin ilmeisesti pahemman kerran dissanut psykologisen soveltuvuuskokeen, vaikka minusta matemaattiset ja kielelliset osiot menivät hyvin. Toisaalta toimintaterapian ala on hyvin luovuuspainoitteista, joten penkin alle menneet piirustus - ja hahmotustehtävät lieneevät olleet osasyyllisiä siihen, että portit tuolle alalle eivät avautuneet. Myöskään ryhmätehtävä, savesta muovaaminen, meni osaltani niin huonosti, että jo kokeessa tiesin, ettei tällä alalla päästä puusta pitkälle. Toisaalta, ei tuo enää haittaa.

Aiemmin keväällä kopaisin Joensuussa suomen kieltä ja kirjallisuutta, jääden varasijalla 22. En lukenut paljoakaan, ei ollut aikaa eikä innostusta. Tehtävät olivat melko helppoja ja enemmällä lukemisella olisin varmaankin päässyt sisään tai ainakin paremmalle varasijalle. Tuo yritys kuitenkin kannustaa ensi kevättalvena lukemaan entistä enemmän ja määrätietoisemmin. Aion myös hakea kasvatustieteisiin. Nyt kuitenkin lähden reiluksi 8 kuukaudeksi au pairiksi Ranskaan, joten ainakaan kokemuskannalta välivuosi ei jää tyhjäksi.

[Ginger]

Heh, pakko nyt kirjoittaa tänne omista pääsykoesattumista ihan vaikka vain rauhoitellakseni niitä, joilla se on ensimmäistä kertaa kohdalle tulossa :)

Eli siis pääsykokeet Jyväskyllä viimekesänä oli jotain aivan kamalaa. Jouduin heräämään viideltä aamulla ehtiäkseni junaan ja kun pääsin perille ja näin sen paikan, mielessäni pyöri kaksi asiaa. 1. Mitä ihmettä minä täällä teen, en minä tänne kuulu! 2. Miten missään voi olla kerääntyneenä näin paljon hyvännäköisiä jätkiä yhtäaikaa? (nokun on pyörinyt samoissa ympyröissä monta vuotta niin tottakai tuoreet kasvot näyttää söpöiltä :P) Toisekseen meinasin saada slaakin kun kuulin jonkun päivittelevän sitä, että "voi kun minä ehdin lukea sen kirjan vain kuudesti..." ja heti perään "no älä välitä, minä luin sen vain neljästi, vaikkakin minä luin kirjoittajan muutkin kirjat läpi". Teki mieli huutaa, että itse sain kirjan luettua ensimmäisen kerran 45 minuuttia aiemmin :D (en ollut siis palavasti yrittämässä sisään) Noh, tulin, näin ja koin kokeen, meille jaettiin hirveä 30 paperin "lähdemateriaali" ja muuta kivaa. Piti kirjoittaa tiivistelmä siitä millaisen artikkelin tekisi aiheesta "globalisaatio", max. 30 sanaa. Merlin... Arvatenkaan en päässyt sisään kouluun. Kuitenkin ihan yllätyin, että kun sain kuuluisan ohuen kuoren, tunsin itseni täydelliseksi epäonnistujaksi ja purskahdin itkuun :/

Turku oli oma lukunsa. Olin menossa sinnekin junalla ja junahan sitten teki vr:t ja myöhästyi tunnilla. Onneksi soittivat junayhtiöstä koepaikalle niin ottivat meidät myöhässä sisään. Silloinkin mielessä pyöri kaksi asiaa. 1. Vähän tää paikka on upea, tahtoo! 2. Miksi kaikki jätkät näyttää ihan ruotsalaisilta fruittareilta.... Tapasin myös mainion kolmekymppisen miehen, jonka kanssa myöhästyttiin siitä kokeesta, hän tuli Helsingistä kyytiin :) Noh, se koe ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea. Meinasin tippua tuoliltani kun meille näytettiin Boratia ja sitä piti analysoida. Että hyvissä fiiliksissä sieltä lähdin. Lopputulos, en päässyt sisään.

Vanhemmassa viestissäni totesin, etten hakenut yhteishaussa ammattikorkeaan. Noh, olin siinä sitten isin alaisena raksalla töissä, kun kuulin, että paikallinen ammattikorkea pitäisi täydennyshaun. Raksapuoli kiinnosti vanhempienärsytysmielessä, mutta onneksi sinne ei haettu väkeä. Selailin vaihtoehtoja ja hetkellisen taistelun tietotekniikan ja metsäpuolenvälillä päädyin klikkailemaan itselleni hakemuksen metsätalouden opiskelijaksi. Ja eikun valmistautumaan. Koetta varten piti lukea iiiiiso pruju ilmastonmuutoksesta (huoh). Noh, olin laiska ja luin sinne tänne ripoteltuja tiivistelmälappuja :D Päivää ennen koetta sain tietää, että pruju sai olla mukana kokeessa, mutta enhän minä mistään tulostettua saanut (pruju netissä). Mikäs siinä, menin sitten kokeeseen istumaan kuin bilsan kokeeseen lukion kakkosella, tein esseen lukiotietojen pohjalta ja pistin rastia ruutuun. Fiilis oli: "ei väliä, emmä olis muutenkaan täällä kuin vuoden". Erätauko ennen loogisen päättelyn ja matematiikan testejä. Kahdelta muultakin heebolta olivat prujut jääneet ja siinä sitten päiviteltiin asiaa kun eräs maikka talsi paikalle. Hän sai sitten tietää puutteistamme ja alkoi päivitellä: "No pitipä sattua. Noh, kuultaa, vaikka te ETTE tällä kertaa tänne sisään pääse, niin syksyn yhteishaussa..." Siinä vaiheessa minulla kiehahti sappi ja päätin, että minähän pääsen nyt sisään ihan kettuillakseni sille maikalle. Piste. Ja matikankokeessa sitten mietinkin pitävätkö ne minua ihan idioottina (toivuttuani ensin alkujärkytyksestä, kun näin, että ensimmäisessä tehtävässä luki "arvaa eri ratkaisuja", perkule, yli 15 kurssin edestä pitkää matematiikkaa ja minua käsketään arvaamaan o.O). Käskivät tulla vielä tasokokeeseenkin, eivätkä vielä tienneet pääsisinkö sisään vai en. Matematiikan tasokokeessa sain ainoana ryhmästä täydet (sielläkin pohdin montako aivosolua ne olettavat meillä olevan) ja loppupäivästä sitten soittelin pääsykokeiden tulosten perään.
Heh. Pääsin sisään. Ja parasta kaikessa, olen rakastunut tähän alaan, jota sattumalta päädyin opiskelemaan, tällä hetkellä näyttää siltä, että 3,5 vuoden päästä olen virallisesti metsätalousinsinööri :)

Joten älkää stressatko niistä pääsykokeista. Oikkuja tapahtuu :)

[Hyrre]

Valmistun keväällä Hammashoitajaksi ja tarkoitus olisi Maaliskuussa laittaa hakupaperit Kuopion ja Oulun Ammattikorkeakouluihin Suuhygienisti-linjalle. Käsittääkseni Amk:iin ei Sosiaali- ja terveysalalle ole pääsykokeet paljon ihmeellisemmät kuin toisenanteen Sos.- ja terv. alan pääsykokeet, eli haastattelu, psykologin testit, matemaattiset ja kielelliset jutut. Arvosteluasteikko ja pääsyvaatimukset ovat vaan paljon tiukemmat. Jospa nyt ensin laittais hakupaperit menemään ja sitten rupeis odotteleen sitä pääsykoekutsua.

[Blue Ice]

Toinen pääsykoe kevät takana ja viimein voin sanoa, että tämä vuosi tuotti viimein tuloksen. Pääsin sisään Joensuun yliopiston humanistisen tiedekunnan kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintoon, pääaineena suomen kieli ja kirjallisuus. Sain eilen kirjekuoren (joka oli poiketen muista, ohut) jossa oli teksti: on hyväksytty. Itku pääsi ja naapurit pitävät minua hulluna: ensin kiroilee postilaatikolla ja sitten juoksee kiljuen kuori kädessä.

Luin pääsykokeisiin puoli vuotta mutta en painottanut tarpeeksi kielioppiin. Siksi minulle tuli kokeessa viisisivuisen kielioppiosuuden läpi selattuani kylmä hiki ja tunne siitä, että olen täällä vielä kolmantenakin keväänä yrittämässä. Kirjallisuuden toinen kysymys, konteksti, oli tärppi, jota olin päntännyt. Toinen kysymys ("Miten kirjallisuuden olemusta on koetettu määritellä kirjallisuudentutkimuksessa?) ei aluksi lyönyt ollenkaan tulille mutta viimeisellä 40 minuutilla tajusin, että se oli sama kuin ontologinen status, aihe, jonka osasin kuin vettä vaan. Tuo ahaa -elämys toi minulle koulupaikan. Sain valintokokeesta 72/110 ja yhteispistemäärä oli 120. Alin hyväksytty raja oli 113,5, joten sisälle mentiin niin, että humpsahti. Kävin myös yhteisöpedagogin kokeessa sekä terveydenhoitajan valintakokeessa, mutta ne nyt olivat sellaisia heittoja, etten kehtaa puhua. Nyt olen vain niin iloinen siitä, että jaksoin toisella kertaa panostaa ja vihdoin tuli tulosta. Älkää siis lyökö kirvestä kiveen ensimmäisen epäonnen jälkeen.

[haiti]

Minäpäs onnistuin lopulta välttämään koko pääsykoerumban! Hain siis ensisijaisesti Teknilliseen korkeakouluun elektroniikan ja sähkötekniikan kolulutusohjelmaan. Kävin valmennuskurssin, sillä fysiikka ja matikka olivat molemmat melko ruosteessa, kirjoitin molempien ylioppilaskokeet jo vuosi sitten, vaikka lakin sain vasta tänä keväänä. Valmennuskurssin kenraalikokeet menivät melko mukavasti, olisin sillä pistemäärällä todennäköisesti päässyt sisään kouluun. Kuitenkin muutamaa päivää ennen pääsykokeita postilaatikkoon tupsahti kirje, joka kertoi minun päässeeni ensimmäiseen hakutoiveeseeni sisään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Olin siis lukenut koko kevään aivan turhaan! No, olihan tuo aivan järkyttävän suuri helpotus, stressi loppui siihen ja kirjat lensivät nurkkaan :D Hain myös Helsingin yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan matematiikan koulutusohjelmaan, mutta en edes ilmoittautunut pääsykokeisiin, sillä matikan yo-arvosanani takaa minulle sinne paikan ilman kokeita, taas siis onnistuin luistamaan pääsykokeesta!

Nyt vain enää odottelen heinäkuuta ja varsinaisia hyväksymiskirjeitä molemmista kouluista. Ilmoittautumispaperit aion lähettää Teknilliseen korkeakouluun, sille se oli selkeä ykköshaaveeni, vaikka tuo matikkakin olisi varmasti kiinnostavaa. Onneksi minulla on kuitenkin mahdollisuus lähettää paperini matikanlaitokselle uudestaan milloin tahansa, eli jos joskus tuntuu siltä että haluaisin sittenkin lukea matematiikkaa, pääsen taas sisään ilman pääsykokeita! Kannatti näköjään valmistautua huolella yo-kokeisiin niin saa sitten vetää lonkkaa koko pääsykoevaiheen :D

Onnea kaikille pääsykokeisiin valmistautuville!