Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 26901 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Unelmavartalot
« Vastaus #75 : Tammikuu 05, 2006, 23:58:50 »
Minusta vartaloni on ihan ok. Olen sellainen keskipitkä ikäisekseni, eli noin 160 cm ja olen normaalipainoinen, eli jotain 49 kg. Viime vuoden terveystarkastuksen mukaan minusta pitäisi tulla joku 173 cm pitkä, ja sitä ainakin toivon. Tykkäisin siitä, että olisin pidempi. ^^
Joskus tietysti toivon että olisin vähän laihempi, tai että reiteni ainakin olisivat kapeammat, kun mielestäni ne näyttävät aika paksuilta. Vatsamakkarat ärsyttävät myös, vaikka ei niille oikein mitään voi ellei sitten ala hulluna kuntoilla, mitä en jaksaisi. Eli tyydyn siihen ruumiinrakenteeseen minkä omaan, kun ei tämä loppujen lopuksi ole niin paha ettenkö voisi elää. ^^
Hiustenvärini sen sijaan on ärsyttävän tavallinen, eli sellainen keskiruskea (mikä tarkoittaa aika pitkälti maantienväristä ^^'). Nyt ne on värjätty mustiksi mutta lopulta väri kului pois osittain ja hiukset jäivät tummanruskeiksi. Tästä sävystä itse asiassa tykkään. Mutta muuten hiukseni sitten ovatkin aika ärsyttävät. Eivät ikinä pysy suorassa, vaan aina menevät jos jonkin moisille kiepuille. Argh.
Silmiini olen aika tyytyväinen. Ne ovat kyllä ehkä tavanomaisimman väriset ikinä, sellaiset melko hailakansiniset, mutta pidän niistä silti. Ne ovat ainakin sopivan isot ja minulla on aika tummat ja pitkät ripset. ^^
Yhteenveto tästä: olen tyytyväinen ulkonäkööni, ja minusta kaikkien pitäisi olla. Onhan tuo ehkä maailman kulutetuin sanonta ja niin edelleen, mutta silti. Kun ei sille ulkonäölleen mitään voi, kun sen on syntymälahjana saanut. ^__^ Ja mikään ei muuten ole niin ärsyttävää, kuin ihmiset jotka valittavat että ovat lihavia vaikka painaisivat jotain 35 kg ja olisivat 160 cm pitkiä, tai sitten että ovat todella rumia vaikka tietävätkin olevansa ihan nättejä. Huokaus.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Largetto

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #76 : Tammikuu 06, 2006, 01:00:56 »
Olenko tyytyväinen? Välillä.
Mä olen noin 164-165 cm pitkä ja painan noin 55-57. Musta tuntuu että olen vähän liian painava, mutta onneks se ei näy niin pahasti ulospäin.
Mulla on hoikat jalat, kavereitten mukaan todella hoikat. Olen kyllä ihan tyytyväinen niihin, en haluaisi paksumpia jalkoja. Kädetkin ovat hoikat ja sormet..? Eiköhän ne oo melko normaalipituiset, tai vähän pitkähköt ja melko hoikat myöskin. x)

Mun lantio on kapea, eikö mulla ole paljoakaan sitä peppua. On mulle kyllä sanottu että mulla on hyvä peppu, mutta ois se kiva ku olis edes VÄHÄN niitä muotoja ja kurveja. :P
Sitten rinnat. Mä haluaisin vähän isommat rinnat. Mun koko on suunnilleen 75A/B, haluaisin joku 75B/C. Mutta, ehkä ne vielä kasvaa, edes vähän? :)
Sitten asia mihin olen eniten tyytymätön. Mun maha. Mun kylkiluut on jotenki todella "isot" koska ne näkyy silleen oudosti aina! Sitten sen lisäksi mulla on pieni pömppis, mitä inhoan yli kaiken. Se todellakin ärsyttää ja häiritsee mua pahasti. :(

Kasvoista vielä sen verran, että olen melko tyytyväinen. Mulla on kyllä vähän lapsenpyöreet kasvot, mutta oon oppinu elämään sen kanssa. Mulla on suuret, siniset silmät. Kuulemma hyvin kauniit. Mulla on todella pienet korvat ja normaali nenä ja suu. :) Mun hiukset on blondit ja melko pitkät ja mulla on etuhiukset. Nekin on ihan nätit ja tykkään, kunhan ne vähän paksuuntuu. :D

Kai mä oon ihan nätti, ainakin näin oon kuullu. Vielä kun tuon mahan saa kuntoon, niin kaikki on hyvin. :P

Sohvilainen

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #77 : Tammikuu 06, 2006, 14:28:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa.

Tuo on kyllä ihan totta. Rupeaa välillä ärsyttämään, kun joka päivä saa kuulla huomautuksia ulkonäöstä. Sanotaan, että olet kauhean laiha, olet riuku ja mitä muuta. Todella törkeää. Riuku?! Ovat vaan itse lihavat kateellisia!

Olen ihan tyytyväinen itse vartalooni. Olen hoikka ja pitkä. Indeksien mukaan alipainoinen, mutta mitä siitä. Ne ovatkin vain keskimääräisten tulosten mukaan. Olen aina ollut hoikka, joten olen itselleni ihan normaali.
Käsiin ja jalkoihin haluaisin saada hiukan lisää lihasta. Harrastan kyllä liikuntaa (lentopalloa 2 kertaa viikossa on harkat)...

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Unelmavartalot
« Vastaus #78 : Tammikuu 06, 2006, 18:05:11 »
Lainaus käyttäjältä: "Sohvilainen"
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa.

Tuo on kyllä ihan totta. Rupeaa välillä ärsyttämään, kun joka päivä saa kuulla huomautuksia ulkonäöstä. Sanotaan, että olet kauhean laiha, olet riuku ja mitä muuta.
Juuri niin. Jos joku sanoo jotakuta liian lihavaksi, kaikki kauhistelevat, "Toi oli kauhean ilkeätä!!" tms. Jos joku sanoo jotakuta liian laihaksi, kaikki vain nyökkäilevät. Miksi ihmeessä? Eivätkö ihmiset tajua sitä, että alipainoiseksi haukkuminen on aivan yhtä loukkaavaa kuin ylipainoiseksi haukkuminen.

Minulle sanotaan päivittäin, että pitäisi syödä enemmän, hyi kamala kun olet laiha, yök, sä oot ihan tikku, jne. Mutta ylipainoisille tytöille, heille ei sanota pienintäkään sanaa ylipainosta, päinvastoin, yritetään levein hymyin sanoa, etteivät he ole edes ylipainoisia... miksei kukaan sitten tue meitä alipainoisia samalla tavalla?

Painoindeksini on nykyään 17,0. Olen ihan tyytyväinen, vaikka se onkin normaalin painon alapuolella. En itseasiassa haluaisi lihoa tästä paljon enempää, pidän siitä että luut näkyvät hiukan. Ne eivät siis ole kovin huomattavat, eivät paista, jne. Näkyvät vain hiukan, jos olen tietyssä asennossa. Siitä tulee minulle hyvä mieli, kun näen, että saan luut näkyviin, enkä edes tiedä miksi. (mutta silti, sellainen alipainoisuus missä luut näkyvät koko ajan, edes vähän, on minusta aivan kamalan näköistä)

Ai niin, ja minulla on jonkinlainen... no, en nyt tiedä onko se ongelma, mutten osaa sanoa paremmin. Minä en nimittäin pystyisi hyväksymään itseäni, jos olisin ylipainoinen. En hyväksy itsessäni ns. läskiä, ja pelkään kamalasti, että jonain päivänä painoa rupeaa tulemaan vähän liikaa. Mutta silti, minulla ei ole yhtään mitään ylipainoisia vastaan. Minua ei kiinnosta, onko joku luokassani ylipainoinen. Minä en ajattele kenestäkään ylipainoisesta mitään pahaa, sillä he saavat olla sellaisia kun ovat - mutta itselleni, en voisi sitä hyväksyä. Kai minulla on joku pakkomielle hoikkuuteen, joka ei kuitenkaan kohdistu kehenkään muuhun kuin itseeni... o_O
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Nox

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #79 : Tammikuu 06, 2006, 22:09:31 »
Lainaus käyttäjältä: "BlueIce"
Takapuoleni on liian iso. Vaan eikös kaikki naiset valita tästä?


En usko. Minusta on ainakin ihanaa, että minulla on ehkä hieman leveä perä.
Täällä on tainnut tulla aika selväksi, että aika moni on täällä lyhyt. Niin olen minäkin. Hieman yli 160 cm ja painoa oli 54,5 kg. Painoindeksi taisi olla sellaiset 20.1.

Se, mistä en pidä itsessäni, on että minulla on kauheasti luomia ja
hampaani ovat vinot. Minulla on ollut kahde raudat ja on jopa otettu hampaita pois, mutta ei se kidutus mitään auttanut. Tuossa vaiheessa olisin ollut mieluusti kidutuskirouksen alaisena, kuin hammaslääkärin tuolissa kaksi tuntia. No, suoraan sanottuna minua ei ole koskaan kiusattu vinoista hampaistani, eivätkä ne vaikuta itsetuntooni mitenkään. Hymyilen yhtä paljon, ellen jopa enemmänkin, kuin Hollywood tähdet ja heillä on sorat ja valkoiset hampaat.

Ja sitten muihin kohtiin. Jenkkakahvat ja vatsa. Vatsalihakset minulla eivät ole mitkään hyvät, enkä kyllä jaksa vaivautua tekemään vastalihaksia sen takia, että vatsa kiinetytyisi, sillä minulle on tullut erään pienen onnettomuuden jälkeen sellainen rasvakerros, mikä ei kuntoilemalla lähde pois. Ja reidet. Ne iänikuiset kiusankappaleet. Ne alkavat olla jo kapenemaan päin, mutta pahimmilaan, kun en jaksanut liikkua yhtään sen enempää, kun oli tarve, ne venyivät aika paljon.

Nyt olen onneksi ottanu itseäni niskasta kiinni, ja alkanut kuntoilla. En käy kuitenkaan salilla 5 kertaa viikossa ja sen lisäksi juoksen 6 kertaa viikossa 4-6 kilsaa. EI! Käyn lenkillä ja ensi viikosta lähtien alkavat taas maailman ihanimmat tanssiharkat. Ja olen alkanut harkita sitä, että pitäisi nostattaa kuntoa oikein kunnolla, sillä yksi suurimmista haaveistani on poliisi.

Tästä lyhyydestä vielä. Minua potttaa niin pirusti, kun jään tälläiseksi pätkksi. Yksi unelmistani oli lentoemäntä, mutta siihen minimi pituuteen en taida yltää, eikä tuo ruotsikaan suju niin hyvin kuin pitäisi. Mutta hyvällä mielin pidän korkoja, en näytä 215 cm pitkältä, vaan sopivalta. Joskus kenkien kanssa on "pieniä" ongelmia, mutta onneksi ne ovat harvinaisia.

Medicy, tiedän melkein miltä sinusta tuntuu tuon painon kanssa. Ennen olin juuri ja juuri normaalipainoinen, mutta yksi kesä, PAM!
Painoa tuli sellaiset 10 kiloa lisää, eikä se paino oikein osannut valita sopivia paikkoja minne se asettui. Reisiin, takamukseen ja tuohon keskivartalolle. Enkä taida niistä kylää nopeasti eroon päästä. En siis yritä laihduttaa tai mittän. Koitan päästä noista jenkkakahvoista ja hyllyvistä reisistä eroon ja saada massaa noiden käsien ympärille.

On se kyllä ihana tämä topic. Tässä voi valittaa kyllä omasta vastalosta niin paljon kuin haluaa.

Tuota.. Rinnoistani en nyt ala muuta sanomaa, kuin sen, että minusta ne ovat juuri hyvät sellaisenaan.

Keara

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #80 : Tammikuu 07, 2006, 00:34:02 »
Aloin tässä eräs kaunis päivä miettimään käsitettä ihannevartalo erään kaverini innoittamana. Ihmiset, useimmiten naiset, eivät ole juuri koskaan täysin tyytyväisiä vartaloonsa. Aina on jotain pikkuvikaa, liian isoa reittä tai perää tai liian pienet rinnat, vaikka ulkopuoliselle nämä kohdat näyttäisivätkin täysin normaaleilta ja jopa kauniilta.

Ihmiset eivät pysty myöntämään edes itselleen sitä, että pitävät jostain kohdasta vartaloaan, ja vain koska se olisi kauneusihanteiden vastaista. Otetaan esimerkiksi vaikka kädet. Esimerkin ihminen pitää käsistään ja lyhyistä sormistaan, mutta kauneusihanne sanoo, että pitkät ja sirot sormet ovat hyvät ja niillä pärjää elämässä. Silloin tuntuu mahdottomalta ajatella että ne omatkin sormet voivat olla muidenkin kuin itsensä mielestä kauniit.

Toinen asia mikä estää ihmisiä olemasta tyytyväisiä itseensä, on itsensä vertailu muihin. Faktahan on se, että oli sinulla kuinka täydelliset jalat tahansa, jossain elämän vaiheessa tulet törmäämään ihmiseen jonka jalat ovat sinua kauniimmat. Tai ainakin luulet ja oletat niin ja tunnet taas olevasi paljon mitättömämpi kuin oikeasti olet. Onneksi tässä topikissa on ollut kiitettävästi niitäkin, jotka sanovat pitävänsä jostain omasta erikoisesta piirteestään. Minusta ainakin jokin pieni erilaisuus tuo sitä kauneutta.

Itse olen koko ikäni kärsinyt tuosta monien mainitsemasta alipainosta. Nyt kun murrosikä alkaa pikkuhiljaa olemaan ohitse, olen vihdoin saavuttanut normaalipainoni, jos en jopa ihannepainoni *hyminää*. En pitänyt itsestäni alipainoisena, eikä kukaan muukaan pitänyt. Ehkä tuo lievä kiusaaminen painoni johdosta on vaikuttanut siihen, että terveysihanteeni painon suhteen on kehittynyt suhteellisen normaaliksi. En edelleenkään pidä laihoja ihmisiä kauniina. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että laihuus voi olla ongelma siinä missä ylipainokin eikä alipainoista ihmistä tule sekoittaa syömishäiriöiseen automaattisesti. Varsinkaan jos kyseessä on nuori ihminen. Näin taitavasti venytin tilaa yhdelle saarnalle.

Takaisin aiheeseen, eli mitä mieltä minä olen vartalostani. Voisin sanoa olevani tyytyväinen. En väitä kroppaani täydelliseksi, mutta tyytyväinen olen. Olen edelleen hoikka, mutta en semmoinen luuranko kuin joskus olin. Rintani ovat melko pienet, mutta vielä minua ei ole syrjitty mistään niiden takia. Joskus isoissa kimppasaunoissa hiipii pieni epävarmuus pintaan juuri rintojen takia, mutta yllättäen olenkin saanut vain kehuja vartalostani. Lantioni onneksi pelastaa paljon, sillä se antaa minulle hieman muotoja ja korostaa vyötärölinjaani. Myös jalkojeni ja käsieni kanssa olen sujut. Sellaiset normaalit, hieman lihaksia tanssiharrastuksen tuloksena ja muuten melko solakat.

Minkälainen olisi sitten ihannevartaloni? Pystyisin nimeämään monta ihmistä joilla on mielestäni täydelliset vartalot, mutta yhdenkään kroppaa en huolisi itselleni. Pieniä asoita voisin itsessäni muuttaa, mutta muuten olen jotenkin... kiintynyt vartalooni. Sitä on oppinut elämään itsensä kanssa, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

figappel

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #81 : Tammikuu 07, 2006, 21:45:23 »
Voin sanoa samalla tavalla kuin Keara tuossa yläpuolella; "en väitä kroppaani täydelliseksi, mutta tyytyväinen olen". Se ei todellakaan ole täydellinen, mutta en edes varsinaisesti tiedä mikä sitten olisi unelmavartaloni. En taitaisi olla yhtään onnellisempi vaikka vatsani olisikin kiinteä tai vaikka olisinkin pitkä ja solakka.

En koe että minulla olisi ollut missään kohtaa erityisen voimakkaita kauneusihanteita. Tietysti olen monta kertaa kokenut turhautumista oman vartaloni kanssa, mutten siis sinäänsä ole tuominnut itseäni sen perusteella etten ole esim. pitkä tai muodokas. Olen sinut kroppani kanssa. Siitä huolimatta minusta ei taida koskaan tulla näyttelijää/tanssijaa/mallia, koska en osaa kuitenkaan hallita kroppaani niin hyvin.

Minulle on tärkeintä että itse viihdyn kropassani ja että saan pidettyä siitä kuitenkin  hyvää huolta ettei tule mitään vakavia terveysriskejä. Tiedän etteivät muut suhtaudu vartalooni kovinkaan kriittisesti (ellen miksikään malliksi hae:) niin miksi sitten itse suhtautuisin siihen niin kriittisesti? Toki aina voin löytää siitä pieniä virheitä, mutta vastapainoksi voinkin sitten hakea myös kauniitakin piirteitä. Mielestäni käteni ovat kauniit, pidän kaulastani, ja olen sopusuhtainen.
Niin, minun oma vartaloni. *halaa itseään hymyillen*

Myar

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #82 : Helmikuu 02, 2006, 23:14:14 »
Unelmavartaloni voi kuvata neljällä sanalla 'pitkät ja sirot sääret'!
Minulle on luotu mielestäni liian lyhyet ja liian pohkeikkaat sääret. Kadehdin liikunnanopettajani erityisesti lentopalloon soveltuvia sorjia sääriä, jotka todellakin ovat PITKÄT! Epäreilua.

Minulla on jokseenkin samanlainen ruumiinrakenne kun eräällä ujolla matematiikan lehtorillamme, ja oikeastaan en valita. Sillä kaikki jotka ovat nähneet JuSin treenatun varren, eivät voi olla kadehtimatta sitä.
Veikkaan että kroppani ei ole aivan yhtä timmissä kunnossa, mutta siihen suuntaan yritän pyrkiä. Ehkä se on sitten jonkunlainen tavoite-unelmavartaloni.

Eli pähkinänkuoressa:
Haluan sorjat säihkysääret jotta voin käyttää minihameita niinkuin liikunnanopettajanikin varmasti vapaa-ajallaan käyttää ja matikan lehtorin kanssa samanlainen pyykkilautavatsa olisi myös tavoitteena, ainakin unelmissa...

Hassua että unelmavartalotyypeissä käytän opettajia esikuvanani, mutta toisaalta hyvä että niistäkin johonkin on :)

Poissa Wemia

  • Hupsu.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ?
  • Tupa: Puuskupuh
Unelmavartalot
« Vastaus #83 : Helmikuu 03, 2006, 23:03:21 »
En tiedä. On päivä, jolloin tuntuu, että hitsi, näytän ihan kivalta. Mutta on päivä, jolloin näyttää ja tuntuu ihan paskalta. En pidä tavasta, jolla lantioni levenee yhtäkkiä. Vyötärö on suht kiva, mutta lantio. Yh.
Minulla on pömppömahuli, ja tönköt jalat. Polvesta alaspäin ihan siedettävät, mutta ylöspäin ei sitten ollenkaan. Pitäisi ruveta harrastamaan jotakin millä ne saisi kiinteämmiksi. Samoin kädet. Kyynärpäästä alaspäin ihan kivat, tykkään eniten ranteistani. Mutta kyynärpäästä ylöspäin, löllyvää. Niillekkin pitäisi tehdä jotakin.
Millainen on unelmavartalo?
Sopiva, ei lölly, mutta ei ole anorektisen laiheliini. Urheilullinen.
Olen pitkä siinä 160 cm ja painan 44 kg.
Naisilta ei saisi kysyä painoa.
Olisi hieno käyttää bikineitä ja minihameita. Lyhyempiä hameita kehtaan, polviin asti ylettyviä suurinpiirtein, ja topinkin ehkä jotenkuten.
Tietenkin vertailen itseäni muihin. En yleensä sano ketään rumaksi, mutta huomioin, jos heillä on vaikkapa nätit silmät. Pienoinen kehu nostaa itsetuntoa, ja tuntuu kivalta. En tarkoita että pitäisi koko ajan olla kehuskelemassa, mutta onhan se kiva jos joku vaikkapa sanoo että "hitsi sulla on nätit silmät" Aw.
Oisinpa luolassa rosvoklaanin, oisinpa rohkea intiaani!

Poissa Damie

  • Satakieli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #84 : Helmikuu 03, 2006, 23:39:11 »
En ole täysin tyytyväinen vartalooni. Mallinvartalosta olisi kuitenkin vain haittaa, koska sen ylläpitäminen vaatii paljon töitä ja minä olen liian laiska siihen. Olen normaalipainoinen, mutta sopusuhtaisuutta toivoisin enemmän, kapeampaa vyötäröä. Siitä huolimatta viihdyn omassa vartalossani.

Nykyään yhä nuoremmat lapset/nuoret alkavat huolehtia liikaa vartalostaan ja häiritsevät sen kehittymistä. He unohtavat monipuolisen syömisen, kenties säännöstelevät sen noin kahteen ateriaan päivässä. Ehkä hiukan liioiteltua, mutta kuitenkin. He omaksuvat sen, että elämässä pärjää täydellisellä vartalolla. Sillä saa unelmiensa miehen itselleen ja nousujohteisen uran. Njaah. Taidan liitoitella.

Entäpä ne nuoret, jotka ovat päästäneet itsensä rapakuntoon ja lihoneet? Eivät ole liikkuneet sen enempää kuin tarvitsee kävellä kouluun ja kotiin. Loppupäivä vietetään tietokoneen ääressä. Ei ole minkäänlaisia harrastuksia irrottamassa siitä masiinasta.
Kuuluin tähän ryhmään vielä noin vuosi sitten, vaikka en ollutkaan lihava. Olin kuitenkin rapakunnossa, minkä huomasin aloittaessani taekwon-don.

Olkaa tyytyväisiä vartaloonne sellaisena, kuin se on. Teissä pihiseen edelleen henki. Jos painonne on kuitenkin päässyt nousemaan liian korkealle, ottakaa vain itseänne niskasta kiinni ja aloittakaa reipas kuntoilu. Se kohottaa myös mieltä.

Terve sielu terveessä ruumiissa.

Edit. Ai niin. Olen noin 166 cm pitkä eli kuulun keskipitkiin ihmisiin. Painoa löytyy suunnilleen 62 kiloa.

- Damie
Get away
Run away
Fly away

Chenilla

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #85 : Helmikuu 04, 2006, 13:15:50 »
Lainaus
Vaaditaanko teistä nyky-yhteiskunnassa liikaa ulkonäöllisesti?


Kyllä, tietyllä tapaa. Etenkin naisilta. Pitäisi olla kaunis ja hoikka, mutta samalla myös kurvikas. Median luomat kauneuskäsitteet ovat sairaita, enkä usko, että kukaan pystyy niitä täyttämään luomuna, ilman photoshoppia tai kirurgin veistä. On niitä 10-vuotiaita tyttöjä, jotka tuijottavat naistenlehtien kannessa olevaa "täydellistä" naista. Väkisinkin sitä alkaa ajatella, että pitäisi itsekin olla sen näköinen. Kaunis ja huoliteltu. Seksikäs. On kamalaa, että jo 9-vuotias haluaa laihduttaa ja pitää itseään lihavana. Ala-asteellakin oli jo niitä luokan suosittuja tyttöjä.
Aina he olivat nättejä ja hoikkia.

Itse en ole oppinut viihtymään omassa vartalossani. Muiden edessä vieläkin epäröin, enkä enää olisi valmis menemään uimahallin suihkutiloihin. Tuntuu, että siellä peseytyvät naiset joskus oikeasti tuijottavat toisia. Kaikki on varmasti omaa mielikuvitustani.

Tiedän, että olen vielä epävarma. En osaa rakastaa itseäni tällaisena.
Toivottavasti vielä jonain päivänä minä olen tyytyväinen itseeni ja opin rakastaan vartaloani. Nyt se ei vaan vielä onnistu.

Varmasti muuttaisin kroppaani, jos saisin mahdollisuuden.

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Unelmavartalot
« Vastaus #86 : Helmikuu 07, 2006, 19:40:22 »
Vai että tästäkin sitten puhetta on tullut... Unelmavartaloni... Hmh...

No, ensinnäkin sanottakoon, että meillä kulkee suvussa leveä lantio ja suurehko takapuoli ja sitä on minun turha itkeä, vaikka kyseiset piirteet olen perinytkin.

Suoraan sanottuna inhoan reisiäni. Ne löllyvät, hyllyvät ja näyttävät muodottomilta taikinakasoilta istuessani saunanlauteilla. Vaikka pyöräilen päivittäin, eivät ole jalkani siitä mihinkään muuttunut. Minä myös, kuten Myarkin, haaveilen niiden liikunnanopettajamme sorjien säärien perään. (Ne OVAT pitkät ja sirot) Minulta löytyy myös ne surullisenkuuluisat pattipolvet. (Jotka ovat ihan liian usein mustelmilla)

Toinen seikka, mikä erottaa minut "täydellisestä" vartalosta, ovat rintani. Ne ovat pienet, mutta siihen asiaan suhtaudun asenteella so-what. Itseasiassa perustin erään ystäväni kanssa pienitissisten tyttöjen kerhon XD eli asialla ei oikeastikaan ole minulle maailmaamullistavaa merkitystä. En luultavasti edes osaisi elää kuppikoolla B:stä ylöspäin.

Pituudestani en valita, senttejä on kertynyt 177. (Luultavasti jo 178) Se myöskin on sukuvika. Painokäyrässä olen taas alkanut nousta jälleen ylös, tänäänkin se pirullinen puntari herjasi minulle. Herkuton helmikuu on jo paikkaamassa asiaa.

Yhdestä asiasta kropassani olen erityisen ylpeä ja se on vatsanseutuni. Minulla on vatsalihakset, siis sellaiset, jotka itseasiassa huomaa. (Ei nyt kuitenkaan mitään liioiteltuja ostos-TV:n feikki-sixpackiä, joka on saatu aikaan ties millä steroidipistoksilla) Eli aina kun oma ulkomuotoni masentaa minua, vilkaisen vatsaani ja totean, että edes osan "täydellisestä" unelmakropasta olen saavuttanut.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Avocado

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #87 : Helmikuu 07, 2006, 19:43:53 »
Olen kyllä aika tyytyväinen itseeni. En ole liian lihava, enkä liian laiha.
Hyvinä hetkinä katson peiliin ja näen kauniin tytön mahtavassa kropassaan.

Huonoina hetkinä näen peilissä kummallisen vartalon, jonka vatsa on liian paksu ja koko juttu ärsyttävän tasapaksu.

Mutta olen tyytyväinen itseeni, ei ole muuta sanottavaa oikeastaan.

Sir Wyndham

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #88 : Helmikuu 10, 2006, 02:36:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Sidarana"
Ja kyllä, yhteiskunta vaatii nykyyän naiselta paljon ulkonäkövaatimuksia. Miksei myös miehiltäkin, mutta naisilta kyllä enemmän. Pitäisi olla muodikkaat vaatteet, hienot hiukset, täydellinen kroppa.


Tuntuu, että ainakin deittailuskenessä miehiltä vaaditaan noita samoja juttuja: jos menee baarissa tai klubilla juttelemaan naiselle ja itsellä on yllä epätrendikkäät vaatteet, tylsä kampaus ja löysä kroppa niin eipä ole paljoa saumaa saada mitään aikaiseksi. Eli osaa naisetkin olla yhtä pinnallisia kuin miehetkin, jopa yhtä yleisesti kuin miehetkin. Näin siis ainakin omien kokemusten mukaan. Tosin tuntuu, että naiset herkämmin nauravat päin naamaa jos ei ulkonäkö miellytä kun taas miehet pääsääntöisesti ainakin aluksi yrittävät tahdikkaammin antaa ymmärtää, ettei kiinnosta.

Nykyään olen huomannu, että kundilla pitää olla 1. hyvän näköiset vaatteet 2. hyvä kroppa (ei pullea, muttei myöskään liian laiha ja hintelä) 3. komeat kasvot. Tosin hyvällä älyllä ja keskustelukyvyllä voi kompensoida jonkin verran, mutta ei kaikkien naisten kohdalla.

Pääsääntöisesti homma tuntuu menevän niin, että mitä enemmän nainen on panostanut ulkonäköönsä sitä enemmän hän odottaa mieheltä. Tämä taas ei ole mitenkään riippuvainen siitä onko kyseinen nainen oikeasti hyvän näköinen/kaunis/tyylikäs vai ei.

Näin siis ainakin Helsingin 18-25-vuotiaiden sinkkuskenessä omien ja lähipiirin kokemusten mukaan.

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Unelmavartalot
« Vastaus #89 : Helmikuu 17, 2006, 16:01:03 »
Olen melko tyytyväinen vartalooni. :)

Vuosi pari sitten itkin aina, kun katsoin peiliin. Itsetuntoni oli ihan pirstaleina, näin peilissä vain lihavan tytön. Se oli kauheaa: miten tahansa pukeuduin, mitä tahansa söin, mitä tahansa tein; aina esille tuli oma lihavuuteni. Olen lapsuuteni ollut hyvin pyöreä, ja vasta viime vuosina olen lähtenyt kaventumaan. Nyt taas pidän itsestäni juuri tällaisena, kasvoni ovat ok, ja ulkonäkö ihan hyvä. Olen omasta mielestäni melko täydellinen versio itsestäni. Ainoa, mitä muuttaisin, olisi kiinteämpi vatsa-alue.

Vedän vatsalihaksia, teen reisilihasliikkeitä, kuntoilen paljon (ja se oikeasti on paljon, ei ehdi paljoa muuta tehdä kuin sitä, koulua ja siivousta) mutta siltikään missään ei näy. Painoni on normaali, painoindeksini on siinä 20 paikkeilla (20,5). Lantioni on luonnostaan hyvin leveä ja rintani suhteellisen normaalit (kai b-kuppi on normaali?), joten niiltä saroilta en ala valittamaan. Hyvin siis menee! Kuntoilen olen onnellinen ja pidän näystä peilissä. Itsetuntoni kohoaminen ja sosiaalistuminen itsensä hyväksymisen ohessa oli paras asia, mitä minulle on tapahtunut – siis itsessäni. Vaikken ole tikunlaiha, en sitä haluaisikaan olla. Olen minä. Ja se on hyvä.

Minä pidän erilaisista ihmisistä. Jokainen on ihana juuri tuollaisena, enkä minä ajattele ulkonäköä tai painoa tai muuta sellaista ystävystyessäni tai tutustuessani uusiin ihmisiin. Luonne ratkaisee! :) Esimerkkinä voin sanoa, että koulussamme kävi harjoittelijoita kuvaamataidon tunnilla, joista toinen oli pyöreä. Hän oli silti tosi kaunis ja ystävällinen, ja itse mulkoilin todella paljon niitä edessäni seisovia langanlaihoja tyttöjä, jotka naista kuiskien haukkuivat.

Mietin, usein, miten itsetuntoni mahtoi kohota noin nopeaa: ansio on varmasti pakonomainen tutustuminen uusiin ihmisiin uudessa koulussa, uudet kaverit ja se, että älysin erään tärkeän asian. Jos me emme arvosta itseämme, miten me voimme olettaa arvostusta muilta? Vaikkakin lause kuulostaa tönköltä, se on silti totta. Se, että hyväksyy itsensä, ei ole ylimielisyyttä ja se, että ymmärtää kaikissa olevan puutteita on vain tervettä.

Erilaisuus on rikkaus. Kliseistä, mutta totta.
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Tee jotain
« Vastaus #90 : Helmikuu 17, 2006, 19:23:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.

Tarvitset siis enemmän liikuntaa ja valkuaisaineita. Mene katsomaan ohjeet vaikkapa tuolta: http://www.pakkotoisto.com

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Tikapuuteoria
« Vastaus #91 : Helmikuu 17, 2006, 19:26:36 »
Lainaus käyttäjältä: "Sir Wyndham"
Tuntuu, että ainakin deittailuskenessä miehiltä vaaditaan noita samoja juttuja: jos menee baarissa tai klubilla juttelemaan naiselle ja itsellä on yllä epätrendikkäät vaatteet, tylsä kampaus ja löysä kroppa niin eipä ole paljoa saumaa saada mitään aikaiseksi. Eli osaa naisetkin olla yhtä pinnallisia kuin miehetkin, jopa yhtä yleisesti kuin miehetkin. Näin siis ainakin omien kokemusten mukaan. Tosin tuntuu, että naiset herkämmin nauravat päin naamaa jos ei ulkonäkö miellytä kun taas miehet pääsääntöisesti ainakin aluksi yrittävät tahdikkaammin antaa ymmärtää, ettei kiinnosta.

Näinhän ne perustotuudet tulevat kokemuksen kautta tutuiksi itsekullekin. Peli on raakaa. Täällä on oikein syvällinen teoriakin aiheesta:

http://www.laddertheory.com/

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #92 : Helmikuu 21, 2006, 12:17:14 »
Minä olen suhteellisen tyytyväinen vartalooni. Paljon korjattavaa tietysti olisi, mutta miksi haluaisin kaikki ne epätäydellisyydet korjata? En näyttäisi enää itseltäni sen jälkeen.

Sellaisia pikkuisia, häiritseviä piirteitä löytyy jonkin verran. Mm. varpaani ovat kummalliset :D tarkoitan tällä nyt sitä, että neljä 'pienempää varvasta' ovat kovin erillään 'pottuvarpaasta'. Viimeksi tänäaamuna aloin taas katselemaan varpaitani ja ne näyttävät aika hassuilta.
Mutta kukapa nyt toisen varpaita koko ajan tuijottaisi?

Minä olen lyhyt. Aikalailla tasan 157 cm. Enkä tahtoisi olla yhtään tämän pidempi.
Minun mielestäni lyhyys on kaunista. Joskus viimevuonna minulla oli vielä kovin kiire kasvaa. Tahdoin kovasti olla yli 160 cm, kun kolme parasta kaveriani ovat kukin 170 cm:n pintaan. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa tajuta, että on ihan hyvä juttu olla näin lyhyt.
Esim. on paljon mukavampaa seurustella itseään pidemmän kuin lyhyemmän pojan (/tytön) kanssa. Sitä tuli joskus naurettua kun paras kaverini istuskeli poikakaverinsa sylissä sohvalla, ja kun tämä ystäväni oli poikakaveriaan parikymmentä senttiä pidempi, niin ei sieltä alta paljoakaan poikaa enää näkynyt :P

Olen omasta mielestäni jonkin verran ylipainoinen. En hirveästi, mutta vähän. Olen nyt saanut lähiaikoina hieman painoani pudotettua, ja olen iloinen siitä. Hitunen ylipainoisuuteni ei kuitenkaan näy ulospäin kovinkaan voimakkaasti.

Jalkani ja reiteni ovat ihan sopivat. Reidet ehkä hieman liian pulleat, mutta ainakaan seisoessani sitä ei pahemmin huomaa.
Täällä on tainnut muutama ihminen sanoa, että luultavasti jokainen nainen voivottelee takapuoltaan ainakin hieman? -Minä en.
Takapuoleni on oikeastaan ihan hyvä, enkä minä sitä hirveästi muuttaisi. Ihan pikkuisen kiinteämpi se saisi olla, mutta onneksi minun ei tarvitse sellaisista vielä pahemmin huolehtia.

Lantio on suht. hyvä, mutta jenkkakahvat kyllä minullakin on.
Vasta sensijaan... noh, se ei ole hyvä, eikä huono. Ehkä aika lailla sopiva, mutta kuitenkin hieman liian pullea.
Rinnoissa ei pahemmin valittamista. Ovat kuulemma suuremmat kuin tämänikäisillä keskimäärin. Njaa-a.

Käsistäni minulle ei ole paljoakaan sanottavaa. Hieman "löllyvät", mutta eivät mitkään läskimakkarat :) Sormet ovat ehkä tavallista pikkuruisen lyhyemmät, mutta eivät ne muista erotu.
Niin, ja arpia täynnä nuo minun käteni ovat. Meillä on pari kissaa, joilla on kynnet. Lisäksiminussaonhiemanmasokistinvikaamuttaeipäsiitäsenenempää.

Kaula on lyhyt ja pieni "helttakin" sieltä löytyy, mutta eivät sen suuremmin häiritse.

Jos nyt ihan olen lämmennyt puhumaan niin tahdon vielä mainita yhden jutun ulkonäöstä.

Kaikenlaiset eroavaisuudet ja poikkeavaisuudet ovat mielestäni ihan kiva juttu. On hyvä jos on jokin sellainen piirre esim. naamassa, että tunnistaa helposti. Varsinkin erilaiset nenät eivät ole minulle mikään ongelma.
Hieman esimerkkejä:
Eräällä hyvällä ystävälläni on suora ja tavallista ihan pikkuruisen isompi nenä. Se nenä on heidän suvussaan yleinen. Luokkakaverini (lähinnä pojat) kutsuvatkin tätä kaveriani Nenäapinaksi -mikä sinänsä ei ole lainkaan mukavaa, vaikka he eivät sitä pahalla tarkoitakaan- tämän nenän takia. Minun mielestäni ystäväni nenä ei kuitenkaan ole niin ihmeellinen, että sitä tarvitsisi niin kamalasti ihan arkenakin korostaa. Ja minä olen myös sitä mieltä, että nenä tekee hänestä jotenkin ylväännäköisen. Ko. nenä on siis ihan kaunis.

Sitten koulussamme on eräs poika, jonka nenästä on myös tullut paljon puhetta. Hänen nenänsä on... sitä ei vain osaa selittää. Sanotaanpa vaikka, että hänen nenänsä on pitkä ja siinä on keskellä erottuva kyömy.
Monet eivät pidä siitä nenästä, mutta minä pidän. Se on omalla tavallaan ihan nätti.

Ja sitten tahdon mainita vielä erään nenän (sanokaa vain tekin että minulla on nenäaddiktio!)
Minulla on eräs... hmn... ystävä, jonka nenä on hieman erikoinen. Se ei ole paljoakaan erikoinen, mutta nenän avulla hänet voi kuitenkin tunnistaa. En tiedä, mitä muut tytön nenästä sanovat, mutta minä ainakin pidän sitä todella kauniina.

Niin. Ehkä puhuin jo nenistä ja muutenkin ulkonäöstä ihan tarpeeksi.
*naur*

Skar Phran

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #93 : Helmikuu 22, 2006, 20:22:38 »
Minulta puuttuu ns."unelmavartalo" mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Minulla on pieni pömppis, mutta en ala tekemään mitään sen poissaamiseksi.
Minua ainakin ärsyttää nämä unelmavartalot. Julkkisten kautta se käsitys on varmaan tullut, ainakin osin. Jos olisin vaikkapa kuuluisa näyttelijä, en laihduttaisi enkä lihottaisi mitään roolejani varten. On tietänkin tärkeää, että näyttää hyvältä, mutta ei kaikkien tarvitse olla langanlaihoja. Muodokkuuskin on ihan kaunista.

Nordamien

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #94 : Toukokuu 10, 2006, 02:28:21 »
Äh, minä en todellakaan edes viitsi stressata siitä asiasta, miltä satun näyttämään, painamaan jne. Niin tapaturmarikasta elämää elelen, että siinä menisi vain aikaa hukkaan kärvistellessä, että mitähän ne muut mahtaakin ajatella minusta ja siitä miltä näytän. Ehkä joskus saatoin uhrata muiden mielipiteille ajatuksen tai pari, mutta minulle riittää ihan mainiosti se, että olen itse ihan tyytyväinen vartalooni ja siiihen heppuun, joka peilistä takaisin tuijottaa.

Mutta kiertoteiden kautta asiaan. Yhteen vartalonosaan en ole kovin tyytyväinen, nimittäin meikäläisellä on tajuttoman iso pää. Oliko jo joskus kolmannella luokalla, kun vitsillä mittasimme puukässäntunnilla päänympärysmittoja ja meikäläisellä sattui olemaan jo silloin isompi pää kuin opettajalla. Silloinhan se oli hauskaa, mutta nykyään nakertaa ajoittain tuo pääkallon kokoluokka..

Muutta, nyt tuokin asia on tavallaan pois päivänjärjestyksestä, kun on alkanut mystisesti kertymään lihasmassaa ja muutenkin lisää painoa, niin pääni ei näytä enää niin hervottaman kokoiselta muuhun vartaloon nähden.. :D

Mutta muuten olen varsin tyytyväinen, vaikka muistutankin ajoittain raatomuumiota, mutta ...no can do.

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #95 : Toukokuu 12, 2006, 15:16:02 »
Minusta ulkonäölle ja laihuudele annetaan liikaa arvoa nykymaailmassa. Jokaisen ihmisen pitäisi kelvata sellaisena kuin on! Itse en ole täysin tyytyväinen omaan vartalooni (kuka olisi "täysin"?) mutta se asia ei vaivaa minua kovinkaan usein. Korkeintaan pari kertaa vuodessa... :)
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Ameliah

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #96 : Kesäkuu 20, 2006, 11:53:01 »
Nykyisten muotivirtausten mukaan naiset haluaisivat itselleen poikamaisen vartalon, kun taas miehet haluavat että naisella on lannetta ja rinnat. Onko tässä kenties pieni ristiriita :D

Raijanen

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #97 : Kesäkuu 20, 2006, 23:33:13 »
Olen sinänsä sinut vartaloni kanssa, koska muut sanovat sitä hyväksi ja että se on todella hyvännäköinen. Vaikka olen sinänsä ihan erimieltä.
Minun mielestä minulla on liian iso lantio. Se on.. Leveä? Terveydenhoitaja kyllä sanoo, että minulla on ihannepaino pituuteeni! Olen 167,1/58,5. Olen ihan sitä mieltä, että ei, olen liian iso. En pidä lantiostani, ja pienestä pömppiksestä. Kaverini sanovat, että Olet ihailtavan rohkea, kun sinua ei häiritse leveä lantio, koska kaikki haluavat olla pieni ja laiha! Mutta enhän minä tietty puhu kavereilleni siitä, että en pidä lantiostani. Yksi kaverini jaksaa aina muistuttaa : Olet todella urheilullinen. Sulla on vähän muhkea perse ja leveä lantio! Sä oot just niinku Jennifer Lopez.

Reitenikin on aika leveät. Minun toinen parhaista ystävistäni on niin pieni, että jotkut luulee sitä aina minun pikkusiskoksi, kun olemme kaupungilla. Kerran yksi tuttu luuli, että olin lastenvahtina, että hän olisi tokalla ja minä viidennellä (silloin kun olin viidennellä.) Hän valittaa reisistään, että ne on pelkkää selluliittiä. Kun hän istui, hänen reitensä menivät leveämmiksi ja vertasin, että ne oli silloin sen kokoiset kun minulla on aina! Mutta kaikkihan sitä sanoo, että on läski, vaikka olisikin oikeasti laiha. Paitsi ne jotka ovat oikeasti todella ylipainoisia.

Pohkeisiin/sääriin olen tyytyväinen. Ne ovat hyvät. Pidän niistä. Käsivartenikin on lihaksikkaat, koska pelaan jääkiekkoa talvella ;)
Pää. No pää on hyvä, mutta hieman epäsopusuhtainen. Pidän että minulla on pienet korvat. Mutta minulla on pieni suu ja silmät. Mutta nenä on tooosi iso! Kaikki huomauttaa; kylläpäs sinulla on pienet silmät! miten sä näät mitään? Ottaa jo hermoille.

Mutta, kyllähän sitä tottuu ja jos ei pidä itsestään niin rupeaa sitten laihduttaan tai lihottaan. Mutta ei kannata, meistä on tehty sellatteet mitkä on pitänyt, ja olisi parasta suhtautua niihin. :)

Poissa Rubeus

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #98 : Kesäkuu 22, 2006, 19:49:55 »
En ole ikinä ollut täysin tyytyväinen vartalooni, mikä ei kai sinänsä ole tavatonta. Olen aina tuskaillut laihuuteni kanssa; sitä, miten laihat jalat ja kädet minulla on ja miten kylkiluuni paistavat esiin. Tuntuu todella turhauttavalta, kun paino ei nouse vaikka kuinka yritän. Tottahan se on, että jokapäiväisellä lenkkeilylläni on syynsä siihen, etten liho, mutta niin rakas harrastus se on minulle, että en voi luopua siitä. Kunto ainakin pysyy kohdallaan:)

Marmakurma

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #99 : Tammikuu 20, 2007, 13:48:29 »
Olen sinäällään ihan tyytyväinen vartalooni, toki (ihan päivästä riippuen) korjailuja haluaisin tehdä ;)...

Pituutta voisin ottaa vielä hiukkasen lisää 165cm olisi sopiva pituus, mutta enhän minä enää kasva. Jään siis ali mittaiseksi, tai no tähän 158,5cm mittaan, joka sekin tuntuu ihan riittävältä.
Pohkeitani voisin venyttää hiukkasen, nyt ne ovat leveät, mutta kumminkin suhteellisen lihaksikkaat.
Reisiäni työstän parempaan suuntaan koko ajan - lihaksia niihin lisää.
Pepustani taasen en luopuisi, se on ihan kunnossa, jo kommenteistakin päätellen...
Vatsaakin työstän parhaillaan parempaan suuntaan - kyllä mulla joskus vielä on vatsalihaksetkin.
Kädet ovat nyt aika hyvät, vaikka kyllä niihinkin kaipaan hiukkasen lisää vielä lihaksia.

Jotkut ovat sanoneet että näytän ihan Linda Lampeniukselta nuorempana... ("Vaikka ei sulla niin isot tissit oo," ovat kaikki toki lisänneet) Enkä tiedä onko se kohteliaisuus, vaiko ei -- en tiedä haluanko välttämättä näyttää Lindalta.

Unelma vartaloni olisi sellainen sopivan lihaksikas. Lihaksia tänne lisää! Teen joka päivä töitä saavuttaaksani unelma vartaloni ja kyllä se sieltä sitten joskus paljastuukin, ainakin toivottavasti :)!