Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 30134 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

mörkö

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #100 : Tammikuu 21, 2007, 13:14:21 »
En ole kovinkaan tyytyväinen vartalooni.
Haluaisin kasvaa muutaman sentin. 170- 175 cm olisi hyvä mitta.
Reidet haluaisin saada kapeammiksi, vaikka ne ovat nyt aika lihaksikkaan.
Maha, pömppis pois, lisää lihaksia.
Ja painoa pois pari kiloa, vaikka olenkin painoindexin mukaan normaalipainoinen.

Tyytyväinen olen taas siihen, että olen aika muodokas. Minulla on lantio ja rinnat.
Yritän päästä eroon noista vartaloni epäkohdista. Lenkkeilen ja teen vatsalihaksia joka päivä ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.


cheri

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #101 : Tammikuu 21, 2007, 14:40:21 »
Vartaloni on ainoa asia itsessäni mihin olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka en siitä kehuja kuulekaan. En ole ikäisekseni liian pitkä enkä liian lyhyt, painoa on "vähän" mutta riittävästi, jalat ovat pitkät muttei liian pitkät ja niin edelleen. Parannettavaakin tosin löytyisi enkä hyödynnä hyviä puoliani pukeutumisessa ollenkaan. Teinien painoindeksin mukaan olen viittä vaille normaalipainoinen, ihan pikkuisen vain alipainoinen eikä se haittaa minua.

Ennen en ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni missään asiassa, vartaloni taisi olla silloin hieman toisenlainenkin, mutta nyt alan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Kunto ei ole mikään paras mahdollinen ja sellaisena se saa minun puolestani pysyäkin, kun tavoitteena ei ole mikään tositosilihaksikas roppa.

umpisolmu

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #102 : Tammikuu 21, 2007, 15:04:48 »
Välillä tuntuu, että minun pitäisi olla laihempi, kiinteämpi, sirompi, lyhyempi ja vaikka mitä, mutta lopulta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni.
Olen erään kaverini mukaan "menninkäiskeiju", eli lyhyt ja siro, mutta kuitenkin hiukan tukeva [ristiriitaistako], enkä pitkä haluaisi missään tapauksessa ollakaan. Näyttäisin kauhealta, jos omaisin huikaisevat, mallimaiset tikkujalat ja esimerkiksi 175 senttiä pituutta. Menninkäiskeijun elämä on ihan mukavaa, tällaisena minä haluan pysyä.

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #103 : Tammikuu 21, 2007, 15:10:16 »
Olen aika tyytyväinen vartalooni. Olen aika laiha ja vaalea. Rinnat ovat kyllä valitettavan pienet mutta kyllä ne vielä kasvavat :D

Jalkani ovat ainoat, joihin en 100% tyytyväinen ole. Kohellan aina polvieni kanssa ja niissä on kesäisin koko ajan rupia ja haavoja. Mustelmatkin kiusaavat aina silloin tällöin.

Jotkut valittavat painostani koska olen alipainoinen, mutta itse en ainakaan näe siinä minkäänmoista ongelmaa. Ja jos haluan malliksi, niin kyllä minun täytyykin olla alipainoinen. Ehkä tuo on vääristynyt kuva, mutta niin minä sen näen.

Elanor

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #104 : Tammikuu 25, 2007, 16:59:03 »
Olen suht. koht. tyytyväinen vartalooni. En usko että kukaan voi olla koskaa täysin tyytyväinen itseensä muutenkaan, joten olen sinut itseni kanssa, luulisin.

Olen tavallinen mielestäni. Vaalea ja hoikka. Pienikokoinen. Olen mielestäni sopivan pitkä, enkä haluaisi olla pidempikään. Olen normaalipainoinen, mutta aikas laiha, siskoni tavoin. Haluaisin ehkä painaa vähän enemmän, ja itse asiassa yritänkin saada painoa hieman nousemaan, mutta joudun kai toteamaan että ihminen on mitä on. Olen siis ihan tyytyväinen itseeni, vaikka voisinkin olla vähän... miten sen nyt sanoisi... muhkeampi :D

Kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen, olen mielestäni sopusuhtainen. Minullekin jotkut jaksavat huomautella painostani, mutta koen sen usein lähinnä huvittavana, sillä syön paljon enemmän kuin useimmat heistä. Voin vain todeta että kaikki ovat erilaisia. Tässä vartalossa on kuitenkin elettävä jos jonkin aikaa :D *taputtaa vatsaansa tyytyväisenä*


Romulus

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #105 : Tammikuu 25, 2007, 18:46:25 »
Minun mielestä minulla on liian iso lantio. Se on.. Leveä?

Vaikka nyt kiroat sitä enemmän tai vähemmän, luulen, että jos joskus synnytät, olet lantiostasi iloinen. Tämä on nyt vain minun luulojani ja voi olla, että puhun ihan puuta heinää. Minä kun en ole vielä synnyttänyt vajaan kuudentoista ikävuoteni ajalla^^. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia.

Mutta, tähän vartaloon. Toki minä haluaisin muuttaa muutamia asioita vartalostani, mutta kuitenkin tämä on ihan ok paikka asua. Ainakin vielä. Eli olen kohtuu tyytyväinen minun kroppaani.

Olen kovin laiha, mutta silti olen melkein pohjaton kaivo. Pienenäkin söin suurinpiirtein aamupalan, toisen aamupalan (joista toinen on voinut olla jo lämmin ateria), lounaan, 1-2 välipalaa, päivällisen, iltapalan, toisen iltapalan ja mahdollisesti vielä jotain yöpalaa. Ja neuvolassa pelättiin, että en saa tarpeeksi ruokaa, kun olen niin laiha. Että näin^^.
Nykyäänkin syön paljon. Enkä liho... Se voi osittain johtua lenkkeilystä, mutta nyt olen sitäkin vähentänyt pariin kertaan viikossa. Joillakin vain ruoansulatus toimii niin vilkkaasti. Ehkä siitä kannattaa olla iloinen - niin kauan kun sitä kestää.

Poissa Less

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #106 : Tammikuu 26, 2007, 16:36:13 »
Olen ihan tyytyväinen omaan vartalooni. Paitsi että;

Olen hoikka. Ehkä liiankin hoikka. Olen n. 160 senttiä pitkä, ja paino pyörii 50-51 kilon kieppeillä. Eli paino on suunnilleen hyvä, mutta silti näytän laihalta. Rohmuan silti koko ajan ruokaa, koulussa syön kavereidenkin annokset ja näin päin pois, ja kaikki aina ihmettelee että miten näin pieneen tyttöön mahtuu niin kauheasti ruokaa, mutta se ei silti näy missään. Nii-in, samaa kysyisin minäkin. Tosin pyöräilen joka arkipäivä yhteensä 9 kilometriä koulun takia, se ehkä vaikuttaa. :P
Haluaisin sellaisen pienenpienen pehmeän vatsan, sellaisen soman.

Takamukseni on mitä on. Sellainen aika olematon, mutta kyllä sen olemassa olon silti näkee. Reiteni ovat mielestäni ihan hyvät, tosin voisihan niihin vähän lihaksia hankkia.

Rinnatkin minulla on, melko pienet silti. Niihin kyllä olen hankkimassa koko ajan täytettä, kunhan se täyte nyt vain menisi niihin. :I

Jos saisin valita henkilön, jonka vartalon ottaisin itselleni, se henkilö olisi Beyoncé. Hänellä on mielestäni aivan ihana vartalo, kiinteä ja hyvin treenattu, mutta silti erittäin naisellinen ja pehmeän näköinen. *kuolaa*

sinynza

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #107 : Tammikuu 27, 2007, 17:54:11 »
Joo, muokkaan nyt tätä viestiä, kun oli niin vanha;
Olen tyytyväinen vartalooni. Pituudeltani olen 168 cm ja painoni on 54 kg (siis noin). Olen siis ihan normaalikokoinen. Mutta en minä nyt ihan täysin tyytyväinen omaan vartalooni ole, kukaan ei ole täydellinen. Ihan ensimmäiseksi haluaisin pikkasen painoa pois. Haluaisin myös vähän pienemmät posket. Siis ei ne ole pallot, mutta ehkä vähän liian pyöreähköt. Muuten olen kasvoihini todella tyytyväinen (nenäni ei ole liian pieni eikä suuri, omistan suuret silmät ja pitkät ripset ja huuleni ovat täyteläiset (tai ainakin kavereideni mielestä.)) :) Yläkropassakaan ei ole oikeastaan mitään vikaa, paitsi vähän vatsalihaksia voisi hankkia lisää. Rintoihini olen tyytyväinen. Käsiini olen kanssa suht koht tyytyväinen, niissä on ihan mukavat lihakset, joskin ehkä hippusen isommat voisi olla. Lantio on ihan jees. Niin ja sitten jalkoihin. Reiteni ovat ehkä pikkuisen liian isot (tai siis niissä on vähän läskiä). Joten niitä haluisin vähän treenata, jotta läski vaihtuisi lihakseen (tai sitten haluisin vain saada läskit pois ilman lihaksia). Pohkeisiini olen melkeimpä rakastunut (no en sentään!) :>> Niissä on ihanat lihakset. Ja jalankokonikin on mainio.

Juu. Vuosi sitten olin vielä paljonkin vartaloani vastaan, mutta nyt olen sinut itseni kanssa. Ja noista asioista (siis joihin en ole tyytyväinen) sen verran, että yritän koko ajan parantaa asioita. Yritän syödä terveellisesti (no joo pieni herkuttelu silloin tällöin ei ole pahaksi.) ja käyn tanssissa ja yritän kovasti käydä joka päivä puolen tunnin lenkillä.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 01, 2007, 12:11:32 kirjoittanut Adele »

noressa

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #108 : Tammikuu 28, 2007, 11:02:41 »
Olen aikalailla tyytyväinen vartalooni, paitsi kyllä siitä jotakin vikoja löytyy. Mutta en välitä niistä.
Olen aika sopusuhtainen, en liian laiha enkä liian lihava. Pituutta on 162cm ja painosta en tiedä. (meijän puntarin on rikki :D)

Itsessäni en tykkää käsilihaksistani. Ne on liian isot. Koulussa ja treeneissä aina kaikki huomauttaa, että "Vähän sulla on iso haba!"
Minkä sille voi. Suvussani kaikilla jotka on harrastaa jotain liikuntaa, iso hauis. Olen kyllä jo tottunut siihen, mutta silti inhoan sitä.
Ne lihakset voisi olla ennemmin vatsalihaksia. >:D
Toinen josta en pidä on jalat koska ne on räpylät, ja varpaani on ihan vinot ja pienet. No onneksi se ei ole iso asia, paitsi on
hankalaa löytää sopivia kenkiä.  Kaikki kenkäni on liian pitkät, mutta sopivan leveät.

Leitha

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #109 : Tammikuu 29, 2007, 16:18:31 »
Mm no :)

Minä pidän sinänsä ulkonäöstäni. Olen omasta mielestäni ihan nätti. Tykkään itsestänis en verran, että kehtaan näyttäytyä rannalla  bikineissä, eikä se haittaa minua yhtään, en häpeä itseäni.
Minulla on hieman liikaa tuossa vatsan kohdalla, sekä reisissä, voisivat vaikka siirtyä rintoihin ja peppuun kaikki rasva samantien!
En ole ruumiinrakeenteeltani oikeastaan mitenkään erityisen suomalaisen näköinen. Minulla on sellaienn normaalimittainen selkä. Ei lyhyt, mutta ei pitkäkään. Raajani ovat melko pitkät, jalat varsinkin. Lantioni on sellainen kapeahko. Ei se ole mikään kapea, muttei leveäkään. Hassunlevyinen se on. Lantioluut törröttävät, mutta ne ovat nätit, samoin solisluuni. Kasvoni ovat enemmän keskieurooppalaissuomalaissekoitus. Nenäni on oikeastaan aika kamala, mutta olen jo tottunut siihen. Olen perinyt sen ukiltani - oi miksen saanut mummini kaunista nenää! Silmäni ovat isot ja vihreä-keltaiset, niistä pidän kovasti. olen kasvoiltani kovasti enoineni ja äitini mallinen. Keskieuroopasta.
Vaaleat hiukset ovat ihan kirotut, tahtoisin punaisen tukan, ja värjäänkin sen kunhan saan vain vängättyä luvan.
Rinnat ja takamus ovat melko pienet, mutta isommat rinnat taas olisivat vain tiellä.

Oma kauneusihanteeni on hieman erilainen. Tykkään hoikista ihmisistä. Sekä tytöissä ja pojissa. Inhoan ylilihavuutta. Minä pidän kovasti kauniiden ihmisten katselemisesta päästä varpaisiin.

EDIT
Niin sitä minä vain, olen noin 168cm pitkä ja painan sellaiset 54kg. Olen 14 ja sinut itseni kanssa, surprise.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 31, 2007, 20:38:01 kirjoittanut Leitha »

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #110 : Tammikuu 30, 2007, 16:19:04 »
On kummallista, että kun kasvaa, alkaa hyväksyä oman vartalonsakin. Minun vartaloni on KAUKANA ns. massan ihanteesta (ei tikkulaiha vaan terveellinen, hoikka tyttö), mutta silti... joskus se on ihan kiva. Se on pyöreä. Toivoisin, että voisin saada hieman pois itsestäni, kivemman muotoinen (ja olisi helpompi löytää housuja, voi hyvä jumala), mutta muuten... ihan mukava. Joskus näen pari vuotta vanhempia kuvia itsestäni ja ihmettelen, miten olen saattanut pitää itseäni lihavana silloin. Ja sitten taas poikaystäväni, joka on minua lihavampi, ei ole minusta mitenkään häiritsevän lihava (vaan oikeastaan aivan Järjettömän Ihana juuri tuollaisena), mutta minä silti olen häiritsevän lihava. Luokallani on eräs reippaasti isokokoinen tyttö, eikä hän ole minusta häiritsevän lihava, vaikka on lihava, mutta se lihavuus ei ole paha hänellä, vaikka minulla onkin.

 Ehkä minäkin tästä vielä kasvan lissssää.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #111 : Tammikuu 31, 2007, 19:32:55 »
Minä en enää oikeastaan kiinitä hirveästi huomiota omaan vartalooni enää. Ennen katselin itseäni kriittisesti paljon useammin. En ole oikeastaan niinkään painonkyttääjä kun peilikuvaan perustuva sopusuhtaisuus ratkaisee paljon enemmän. olen 167cm pitkä ja paina n.65kg. Voisi olla jonkun mielestä paljon, mutta itse tiedän että se on lihasta ja en jaksa panostani ottaa stressiä. Enemmänkin sitten peilikuvasta ja senteistä. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen. Tietenkin voisi mahasta ottaa sen makkaran pois ja toki reidet voisivat olla kiinteämmät ja muutenkin vähän tuota löysää pois. Mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Eniten tykkään jaloistani ja silmistäni itsessäni. Reidet ovat kivan muotoiset ja silmät on kivan turkoosinsiniset tai sellaset. Rannalle en suomessa kuitenkaan viitsi mennä. Ihan eriasia ulkomailla, siellä ei voi tulla tuttuja vastaan ja muutenkin. On omituista, että kun katson itseäni peilistä niin näen mielestäni todella ison ja lihavan ihmisen, mutta sitten kun katson vaikka valokuvia tai katson vain itse jalkojani, niin olenkin omasta mielestäni ihan nätti enkä ollenkaan lihava. Olen kokoa 36/38 eli en ole lihavakaan. Tunnen monia minua paljonkin pyöreämpiä ihmisiä ja jotkut ovat mielestäni erittäinkin kauniita vaikka olat lihavampia vaikka useammat ovatkin mielestäni aika rumia lihavina. En voi sille mitään mutta en vain ollenkaat tykkää katsella höllyvää ihraa ja lihavia ihmisiä. Mutta noin yleensä ottaen tykkään urheilullisista ja hoikista vartalomalleista, naisillä on mielestäni kaunista jos on selkeästi eottuva vyötärö ja lantoi erikseen, eikä sellainen tasapaksu puikko.

Katson muita ja itseäni todella tarkkaan jos joku vain antaa ja on aikaa. Tykkään tarkkailla kaikkea itsessäni ja olen huomannut, että toinen korvani esim. on pienenpi ja korkeammalla kuin toinen. Sitä en huomaa itsekkään, paitsi jos katson pitkään ja keskityn kokoajan vikojen etsimiseen. Mielestäni on ihanaa katsoa ihimisiä ja huomata epäsymmetrisyyksiä vartalossa :) Itsestäni haluaisin muuttaa sen verran, että isommat silmät olisi kivat ja pikkuisen isommat rinnat. Tai ei välttämättä isommat, mutta jotenkin pyöreämmät ja "täydemmät". Kun katson ihmisiä, niin en katso pelkästään poikia, vaan kyllä huomaan kauniit tytötkin ja jos muuten onkin ihan tavallisen näköinen niin jokin yksityiskohta  saattaa kiinnittää huomioni. Harvat naiset ovat mielestäni kasvoista kauniita. Mutta miehistä sitten monienkin kasvonpiirteet ovat kauniita/miellyttävät silmääni.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Sindarwe

  • Trapetsitaiteilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skitsofreeninen Kumiankka
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #112 : Helmikuu 02, 2007, 10:20:30 »
Hmm. Olen aika laiha. Valitettavaa kyllä, mutta sen hoikkuuden/laihuuden kanssa olen ollut sinut jo pitkään. Vaikka söisi aivan hirveästi en liho. Vaikka yrittäisinkin. Hoikka/laiha olen ollut jo vauvasta asti (synnyin ~ 2 kg..) Olen myös lyhyehkö. Ei siis mitään hirveän lyhyttä, mutta lyhyehkö. Alle 160 senttiä. Pituuteni olen ihan tyytyväinen, sillä se laihuus ei tule niin selvästi esiin ja on muutenkin kivaa olla lyhyt. Mittani ovat varmaan tällä hetkellä 158/43 kg. Rinnat eivät ole kovin isot, muttei se yleiskuvaa haittaa. Vähän isommat tosin voisivat olla, mutten valita.  Yleiskuvaltani olen tälläinen hentoinen, sirorakenteinen, poikamainen ihminen. Pitempi voisin kyllä olla, mutta suvussa kulkeutuu lyhyys (täti 159 cm, serkku 155 cm, äiti 160 cm, isä 175 cm..)

Pidän eniten itsessäni varmaan isoista, vaaleanvihreäistä silmistäni. Ne ovat kivat :D Ja hiuksistani. Hiuslaatu on vähän karheaa, mutta helposti muovailtavaa, tosin hiukset on melkein pakko pitää lyhyinä, koska mitä pidemmät - sitä huonokuntoisemmat - tyylillä mennään. Vatsakin on kiva, varsinkin kun tanssitreeneillä on vatsalihaksiakin tullut. Ja kädet. Niissä on juuri sopivasti lihasta ja rasvaa. Ei liian isot, eikä liian pienet. Ja kasvonmuodosta, (vaikka minulla on hyvin korkea otsa. :/ Kuulemma jotenkin Tyra Banksmainen..). Se on sellainen sydämenmuotoinen. Poskipäätkin erottuvat vähän. (Yllätys, yllätys) Ja ihon kunto on ihan hyvä. Ei mikään täydellinen, mutta isoja finnejä ei ole. Mustapäitä vain. Nenässä ja otsassa. Tosin otsatukka piilottaa otsan mustapäät piiloon.

Unelmavartaloni olisi vähän lihavampi (eli siinä normaalin painon puolella), vähän lihaksikkaampi ja ehkä vähän pitempikin. Tai paremmin sanottuna sopusuhtainen, mutta silti lihaksikas.

Yksi asia alkoi ärsyttämään yhtäkkiä  - luomet/pisamat. Niitä on aivan hirveästi kaikkialla. Tai ainakin  minunmielestäni. Selässä on vaikka kuinkapaljon, kuten käsissä, vatsassa ja jaloissa. Kasvoissakin on kolme. Huonolla valaistuksella ne näyttävät aivan finneiltä, vaikkeivat ylöspäin kohoakkaan. :/ Ja reidet voisivat olla vähän isommat ^^

Oikeastaan olen yllättävän iloinen vartalostani, vaikka olen laiha. Pidän itsestäni. Olen melkeinpä nätti. Kyllä. Olen sinut.
Jos vain, jos vain. Vastaa ei kuu; siihen aurinko ja mennyt heijastuu. Rohkeasti, susi, käänny, jaksa vain. Lennä, pieni lintu, taivaalle, ainoain.
Louis Sachar, Paahde

Myera

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #113 : Helmikuu 08, 2007, 19:02:10 »
 En ole sinut vartaloni kanssa, en sitten todellakaan. Yläasteelle siirtyessäni lihoin vähän turhan paljon, joku viitisen kiloa. Näytti jo hälyttävästi siltä etten saisi noita kiloja ollenkaan karistettua, mutta kyllä ne siitä pikkuhiljaa taas lähtivät. Lukioon siirryttyäni on paino alkanut taas vähän nousta. Nyt on kyllä jonkinlaista kuuria päällä, pitäisi saada se 10 kiloa oikeasti pois.
 Mitat tällä hetkellä 163/64, ja tuossa on 10 kiloa liikaa omasta mielestäni. Pitää vaan saada hyvä itsekuri tässä jossain vaiheessa päälle. Sitä odotellessa. :)

 Minunkin on sanottava, että ihannoin kyllä poikamaista lantiota. En siinä mielessä että muiden naisten lantiot ärsyttäisivät minua. Vain omaani haluaisin muokata.

 Minulla on liian paksut reidet, ja suuri takapuoli. Vatsa olisi täydellinen, ellei ylävartaloni olisi niin eri paria alavartaloni kanssa. Rinnat saisivat olla suuremmat (ei nyt mitään hervottomia hinkkejä, mutta kuitenkin), ja alavartalo kiinteämpi.

 Mistä sitten pidän itsessäni? Silmäni ovat kivat, sellaiset vaaleansiniset, jossain valossa jopa hiukan "turkoosit". Hiukseni ovat ihanat, ainakin välillä. :D No ei, ne ovat yksi niistä asioista joista oikeasti pidän, niitä tulee laitettua aina vähän ylimääräistäkin aikaa.
 Pidän myös hirveästi kaulastani, olkapäistäni, ja kaikista luista jotka sattuvat mielikseni näkymään reilusti. Lanneluut kun saisi vielä vähän enemmän esiin, niin oi oi. :3
 
 Täytyy silti sanoa, että pystyn kyllä elämään itseni kanssa näinkin. Itseni vuoksi kuitenkin yritän vähän muokata tätä vartaloani parempaan suuntaan.

Poissa Vadelmafairy

  • Metalfairy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Poissa 11.8 asti
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #114 : Helmikuu 09, 2007, 14:55:25 »
Olen noin 99% tyytyväinen omaan vartalooni, tuskin kukaan tällä planeetalla on täysin tyytyväinen omaan vartaloonsa. Olen 172cm pitkä ja painan 53.7 kg, joten olen aikas laiha. Olen jostain syystä aina ollut. Vaikka syön aikas paljon, niin en muutu yhtään mihinkään (edes joulun kamalan syömisrumban aikana en lihonut ollenkaan). Reiteni ovat hoikat ja olen muutenkin hoikka. Rintani eivät ole kamalan isot (itse asiassa ne ovat aika pienet), mutta en ymmärrä miksi minulla täytyisi olla suuremmat rinnat. Rinnat ovat muutenkin aika yliarvostettuja, enkä ymmärrä miksi suurin osa pojista kiinnttää niihin niin paljon huomiota). Lantioni voisi olla leveämpikin ja takapuoleni... on pieni. Heilun ilmeisesti siellä juuri ja juuri ei-alipainoisen rajalla, nimittäin kaverini, jotka ovat minua kymmenen senttiä lyhyempiä, painavat enemmän kuin minä (tai saman verran).

Vartalossani pidän kaikkein vähiten ihostani (varsinkin kasvojen alueella). Minulla nimittäni sattuu olemaan kuukauden ajasta riippumatta jonkin verran finnejä AINA. Siinä on sellainen pieni ongelma, sillä jos yrittäisin lihota (olen oikeasti kerran olut "lihotus-kuurilla" tuossa vähän aikaa sitten) ja söisin epäterveellisesti, minulle tulisi kamalasti finnejä. Ärsyttävää.
Koko vartalossani pidän kaikkein eniten silmistäni ja silmäripsistäni. Silmäni ovat kaverini sanojej mukaisesti sellaiset "Bambi-silmät" (suuret ja siniset). Pidän oikeasti tosi paljon silmistäni ja ne tulisivat varmasti paljon paremmin esille, jos minulla ei sattuisi olemaan sellaista vitsausta, kuin huono kaukonäkö (kai ne piilarit voisi hankkia). Muistan joskus, että kaverini olisivat kysyneet minulta, että "onks sulla ripsaria", vaikka ei minulla oikeasti ole ollut ja monet ihmiset kehuvat pitkiä silmäripsiäni (melkein puolituntemattomatkin).

Tosiaan, jos minulla ei olisi silmälaseja voisin pitää itseäni melkein kauniina. En mitenkään inhoa peiliin katsomista eikä minulla ole minkään näköisiä vaikeuksia mennä uimarannalle bikinit päällä. Olen siis oikeastaan aika sinut vartaloni kanssa.

Nyky-yhteiskunnassa tosiaan vaaditaan aika paljon ihmisiltä ulkonäöllisesti. Median luoma kauneusihannekin on vähän sellainen, että hohhoijaa. Ei ihmisten (varsinkin naisten) tarvitse olla isorintaisia ja langanlaihoja ollakseen kauniita (sellainen ainakin tuntuu olevan tämä "kauneusihanne"). Enemminkin pitäisin kauniina aivan normaalin kokoisia ja TERVEEN näköisiä ihmisiä. En tiedä mistä ihmiset ovat tällaisen kauneusihanteen saaneet, mutta yksi loistava esimerkki taitaa olla näin ihan hatusta vetäen barbinuket. Onkohan kukaan koskaan keksinyt pyöreähköä yms. barbia?
Life is only a flash of light in this darkness. Love is only a faith for tomorrow with you.
Or then not.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #115 : Helmikuu 09, 2007, 16:12:33 »
Olen melko tyytyväinen vartalooni. Paljon tyytyväisempi kuin ennen. Olin ennen oikeastaan ruipelo, pikkutissinen ja pikkupeppuinen, kun eihän hoikille ihmisille mene se rasva niihin rintoihin. Tai no sillon tykkäsin kropastani, mutta nykyään en enää haluaisi olla sellainen. Olen sopusuhtainen, rinnat ovat kokooni sopivan suuret, ja takamukseni ei ole litta, mutta ei mikään ääripää pököttäjäkään. Kuulostaa tietysti kovin itserakkaalta, mutta niin se vain on, että tuntuu paljon mukavammalle jos on omasta ulkonäöstään varma.

Tässä on toki e-pillereiden sivuoireena (seliseli) tullut jonkinnäköinen lihominen, siis että joku pömppis tuossa on mahassa, mutta ei mikään housujen päälle puskeva. Ihmettelen kyllä, että olen nykyisin lihomiseen taipuvaisempi kuin ennen, elämäntapani ovat menneet korkeintaan terveellisemmäksi ja liikunkin enemmän ja syön sokeria vähemmän... Nojaa. Lantioni levenee sopivasti, kun ennen se oli ihme kulmikas :D

Eniten varmaan pidän jaloistani, olen n. 166cm pitkä, mutta jalkani ovat kokoa 35-37, näyttävät kyllä hieman epäsopusuhtaisilta, mutta voin ottaa ronskisti suuremman kengän vaikka useammalle villasukalle, ja taas kesällä pikkusirot sandaalit (vaikka kokoja ei meinaa löytyä kuin lasten malleina).

Niin tosiaan, painoni on milkei 65, ja se on ihan todella paljon pituuteeni, mutta siltikään en ole lihava, se on ehkä lihasta, joka on kehkeytynyt nyrkkeilyssä.

(Niin, ja pidän hallitusti pönköttävistä solisluista). Mutta pois haluaisin raskausarvet rinnoistani, ja pömppiksen muualle, ja ehkä ihan vähän kokoa rinnoillekin lisää.
akfjldjklk

Melkiira

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #116 : Huhtikuu 23, 2008, 23:15:56 »
No nykyään en ole enää niin tyytymätön vartalooni kuin ennen. Varttuessa sitä oppii pitämään itsestään enemmän ja osaa sanoa itseään kauniiksi.

Yläasteella olin välillä tyytyväinen vartalooni, mutta enemmän olin kuitenkin tyytymätön.
Ujouteni vaikutti tuolloin aika paljon tuntemuksiini itsestäni, 7 luokalla aloitin rajun laihduttamisen, jonka terveydenhoitajamme sai lopulta päättymään puhumalla henkilökohtaisesti kanssani, hän pisti vähän enemmän järkeä päähäni, mutta vei jonkin aikaa taas tottua syömään vähän enemmän kuin muutama vaivainen leivänviipale ja mehua päivässä. Anoreksia oli siis tuolloin lähellä, mutta onneksi laihduttamiseeni puututtiin ajoissa. Yritin laihduttamisella saada muut hyväksymään minut paremmin, kun en muuten uskaltanut kommunikoida tiettyjen ihmisten kanssa, varsinkin poikien. Laihduttamisen loppuminen auttoin minua taas syömään normaalisti, eli n. 2-3 kertaa pvässä ja innostuin tällöin myös liikkumaan yksin. Harrastin jalkapalloa, mutta aloin myös käydä rullaluistelemassa ja aloitin salibandyn, aloin myös käydä enemmän kävelylenkeillä yksin(kun koira ei enää pystynyt lähtemään lenkille kanssani). En oikeastaan osaa sanoa mikä lopulta sai ujouteni katoamaan ja sosiaalisuuteni kukoistamaan, mutta en voi sanoin kuvata miten ihanaa onkaan kun ei enää tarvitse hävetä sanomisiaan tai ujostella.

Nykyään olen siinä mielessä tyytyväinen vartalooni että osaan ottaa käyttöön lepopäivät, jolloin en urheile ja osaan myös syödä oikein - ennen minulta jäi kokonaan päivällinen, iltapala ja aamupala väliin ja söin todella epäsäännöllisesti, mutta ravitsemusterapeutin apujen jälkeen sain syömiseni kohdalleen. Itselläni on terveellinen ja monipuolinen syöminen niin hyvin kohdallaan kuin olla vaan voi ja olen niin iloinen tästä että tekisi mieli auttaa niitäkin, joilla on ongelmia syömisen kanssa. Olen nyt myöhemmin vasta kunnolla ymmärtänyt miten suuressa osassa aamupala, välipala ja iltapala onkaan. Oho, sivuutin näköjään taas topicin aiheen. Noh, eli olen kyllä tyytyväinen vartalooni ja oikeastaan ainoat asiat joihin en voi muutakuin leikkauksien avulla vaikuttaa vaivaavat minua. Esim. lantioni on melko leveä, itseni mielestä hyvin leveä. Tarkemmin ajatellen ei se niin leveä oikeastaan ole, kaikillahan naisilla lantio levenee ennemmin tai myöhemmin, joillakin enemmän joillakin vähemmän. Lisäksi minulla on melko leveät kylkiluut, ennemmin myös leveät hartiani olivat inhon kohde, mutta nykyään pidän niitä oikeastaan hyvin kauniina ja urheilullisen näköisinä. On muistettava kuitenkin että luusto on aina luusto, enkä todellakaan menisi maksamaan joistakin typeristä leikkauksista kauneuteni tähden.
Minulla on melko lihaksikas vartalo, enkä ennemmin tykännyt tästäkään(varsinkaan jalkani lihaksista, koska luulin näyttäväni lihavalta vaikka päinvastoin, lihaksikkaat jalathan ovat kauniit), mutta nykyään olen todellakin sitä mieltä että urheiluillinen, lihaksikas ja kiinteä vartalo on aina parempi kuin laiha, vaikka täytyykin myöntää että mallit ja laihat ihmiset ovatkin aina olleet ja tulevat varmasti aina olemaankin viehätyksen kohteitani, en ymmärrä mikä siinä niin viehättää. Sitä paitsi jos jokin sellainen kohta vartalossani johon voin itse vaikuttaa ei tyydytä minua, ei minulla ole syytä huoleen, koska kiinteytän vartaloani jatkuvasti urheillen(jalkapallo, salibandy, juoksu, pyöräily, rullaluistelu) ja lihaskuntoani parantaen(jumppa, kotitreeni, kesällä: kuntosali - aion vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua salille, vaikka en erityisemmin pidä kaupunkimme 2 kuntosalista, mutta kaikkeen tottuu..). Ja kyllähän se kuitenkin osittain geeneistäkin riippua tuo että joillakin ei vain joku kohta kropasta muotoudu sellaiseksi kuin haluaisi, vaikka kuinka tekisi kaiken oikein tyydyttävän lopputuloksen saamiseksi. En ole koskaan ollut  ylipainoinen, vaan yleensä aina mennyt siinä normaalipainoisen ja alipainoisen välimaastossa, toki lihakset ovat tuoneet vähän lisää painoa, mutta kumminkin siinä 55-57 kg paikkeilla mennään. Ennen olin aika ahkera käymään puntarilla, mutta nykyään en edes omista enää moista kapistusta. Pituuteen taasen en ole kovin tyytyväinen, haluaisin olla pitempi, mutta olen tullut aika paljon äitiini, pituutta on kertynyt 164-165 cm, onneksi olen sentään kuitenkin pitempi kuin äitini, mutta lapsista kaikkein lyhin. Pitkät sormeni ja kauniit käteni ovat kuitenkin sellainen kohta kropassani, joita en muuttaisi mistään hinnasta. :)

EDIT: 26.04.2008
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2008, 18:45:47 kirjoittanut Melkiira »

Poissa Don Hessu

  • Onneton Tunari.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • There's No Easy Way Out...
    • Hessu's Music Profile
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #117 : Huhtikuu 24, 2008, 08:53:55 »
Liikaa rasvaa, lihaksia kyllä muuten ja voimaa imo ihan kohtalaisesti (salilla käyn 3xviikossa), mutta tuo rasva... Helevetti, vedin miinuskaloreilla ainaki 3 viikkoa, enkä nähny mitään eroa. Kerrrrpele!

Pituuttakin saisi olla enemmän, olen 15-vuotias, poika, 170 cm. 12-vuotiaana olin äitini pituinen, ja nyt olen isäni pituinen.

Tuntuu vaan et toi rasvan pois saaminen on se kaikkein hankalin. Mielestäni on helppo mennä salille pumppaamaan rautaa, mutta saatana rasvat lähde IKINÄ.

Huoh.

E: Hiuksetkin on aina rasvaiset vaikka käyn joka päivä suihkussa, hilsettäkin välillä on, mitä ihmettelen.

Ja finnitkin on ärsyttäviä, aina kun näen yhdenkään, raavin tuolla pikkupuukolla ne hajalle.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2008, 08:58:13 kirjoittanut Don Hessu »
...But what you do... Makes you who you are.

Unelma. Tahdonvoima. Omistautuminen. - Pakkotoisto.com

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #118 : Huhtikuu 24, 2008, 12:13:54 »
On aikoja, jolloin olen tyytyväinen vartalooni, mutta yleisesti ottaen vain tuhahtelen ja harmittelen, mikä sinänsä on tyhmää, koska asialle voisi tehdäkin jotain. Järkytyin lukiessani puoli vahingossa vanhoja päiväkirjoja: olen kolmessa vuodessa lihonut seitsemän kiloa (silloin olin normaalipainon ylärajoilla), enkä kasvanut senttiäkään. Joo, ehkä minulla on lihaksia urheiluharrastusten seurauksena ja terkkarikin on sanonut, että ei ole vielä syytä huoleen, ja että paino luultavasti laskee, koska puolet tuosta kolmessa vuodessa tulleesta painosta tuli kolmen viikon Englannin reissun seurauksena. Siltikin se kuulostaa omissa korvissa lähinnä selittelyltä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen tähän: saan itsesääliin vedoten jäädä pois jutuista, joihin muuten voisin mennä, mutta kun nyt on tämän näköinen ja kokoinen niin ei muka voi, eikä kehtaa.

Olen ihan tyytyväinen pituuteeni (ja jalkojen ja selän pituuden suhteisiin että mitäh). Olen aika lyhyt, alle 1,60 m, enkä enää kasva, mutta se sopii minulle. Kehonhallinta on aika hyvä parin vuoden Pilateksen pohjalta, vaikka sen harrastaminen onkin jäänyt, joten ainakaan en lyllertele eteenpäin - luultavasti. Hieroja-fysioterapeutti kerran sanoi, että minulla olisi ihan mahtava lantio-vyötärö, jos joskus pudottaisin painoa (ehkä hienovarainen vihjaus, kröhöm).

Jaloistani en myöskään pidä yhtään, koska minulla on niin suuret lihakset (kuten veljellänikin) ja vaikka siinä on rasvaa päällä, ne näkyvät silti inhottavasti, ei kauniisti. Pohkeetkin on isot, mikä sinänsä ärsyttää, koska rakeenteeltani omistan hennot ranteet ja nilkat, mutta ne pohkeet. Äh. Pitikin joskus vähän intoilla sen treenauksen kanssa (hyvähän se nyt on jossitella).

Mutta no - kai se tästä pikkuhiljaa. Ainakin minussa on mistä pitää kiinni. Haha.

// :DD Vaihdetaanko niin vois molemmat olla suht tyytyväisiä?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2008, 15:30:49 kirjoittanut Tuulikeiju »
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Don Hessu

  • Onneton Tunari.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • There's No Easy Way Out...
    • Hessu's Music Profile
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #119 : Huhtikuu 24, 2008, 13:43:57 »
On aikoja, jolloin olen tyytyväinen vartalooni, mutta yleisesti ottaen vain tuhahtelen ja harmittelen, mikä sinänsä on tyhmää, koska asialle voisi tehdäkin jotain. Järkytyin lukiessani puoli vahingossa vanhoja päiväkirjoja: olen kolmessa vuodessa lihonut seitsemän kiloa (silloin olin normaalipainon ylärajoilla), enkä kasvanut senttiäkään. Joo, ehkä minulla on lihaksia urheiluharrastusten seurauksena ja terkkarikin on sanonut, että ei ole vielä syytä huoleen, ja että paino luultavasti laskee, koska puolet tuosta kolmessa vuodessa tulleesta painosta tuli kolmen viikon Englannin reissun seurauksena. Siltikin se kuulostaa omissa korvissa lähinnä selittelyltä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen tähän: saan itsesääliin vedoten jäädä pois jutuista, joihin muuten voisin mennä, mutta kun nyt on tämän näköinen ja kokoinen niin ei muka voi, eikä kehtaa.

Olen ihan tyytyväinen pituuteeni (ja jalkojen ja selän pituuden suhteisiin että mitäh). Olen aika lyhyt, alle 1,60 m, enkä enää kasva, mutta se sopii minulle. Kehonhallinta on aika hyvä parin vuoden Pilateksen pohjalta, vaikka sen harrastaminen onkin jäänyt, joten ainakaan en lyllertele eteenpäin - luultavasti. Hieroja-fysioterapeutti kerran sanoi, että minulla olisi ihan mahtava lantio-vyötärö, jos joskus pudottaisin painoa (ehkä hienovarainen vihjaus, kröhöm).

Jaloistani en myöskään pidä yhtään, koska minulla on niin suuret lihakset (kuten veljellänikin) ja vaikka siinä on rasvaa päällä, ne näkyvät silti inhottavasti, ei kauniisti. Pohkeetkin on isot, mikä sinänsä ärsyttää, koska rakeenteeltani omistan hennot ranteet ja nilkat, mutta ne pohkeet. Äh. Pitikin joskus vähän intoilla sen treenauksen kanssa (hyvähän se nyt on jossitella).

Mutta no - kai se tästä pikkuhiljaa. Ainakin minussa on mistä pitää kiinni. Haha.

Onnekas, meikä toivois just lihaa reisiin ja pohkeisiin, rasvaa on liikaa reisissä, ei erotu lihakset yhtään, ja pohkees liian vähän :F
...But what you do... Makes you who you are.

Unelma. Tahdonvoima. Omistautuminen. - Pakkotoisto.com

Avrila

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #120 : Huhtikuu 24, 2008, 17:14:13 »
Hmm.. Oikeestaan mulla on aika kiva vartalo. Mulla ei ole jenkkakahvoja, enkä ole liian laiha mutten lihavakaan.. Olen 170 cm, eli kohtalaisen pitkä tämän ikäiseksi, ja painan 50 kg. (oliko mun pakko sitä teillekin mainostaa)
Ei näytä hyvältä jos luut paistaa paidan läpi muttei hyvä ole myöskään jos vatsa tursuaa paidasta yli.
Minulla on yksi finni tossa nenässä, sen vois joku katouttaa siitä. Muuten oon tosi tyytyväinen mun ulkonäköön ja brunetteihin pitkiin hiuksiin.

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #121 : Huhtikuu 25, 2008, 23:20:50 »
E: Hiuksetkin on aina rasvaiset vaikka käyn joka päivä suihkussa, hilsettäkin välillä on, mitä ihmettelen.

Ja finnitkin on ärsyttäviä, aina kun näen yhdenkään, raavin tuolla pikkupuukolla ne hajalle.

Hiusten rasvaisuus on yksilöllistä, kannattaa pestä rasvaisille hiuksille tarkoitetulla shampoolla. Hilse voi johtua shampoon huonosta huuhtelusta tai muiden hiustuotteiden väärästä laadusta tai liiallisesta määrästä.

Finnejä ei saisi koskaan puristaa tai muuten vahingoittaa, muuten voi tulla arpi. Lisäksi ihonalainen kerros voi mennä rikki, jolloin finnin sisus leviää ihon alla ja finni tulee uudelleen samaan kohtaan tai aivan viereen.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #122 : Huhtikuu 26, 2008, 18:33:53 »
Suoraan sanottuna olen ihan tyytyväinen vartalooni, mutta en kuitenkaan ulkonäkööni kokonaisuutena: kasvojani melkeinpä inhoan. En ole koskaan erityisemmin inhonnut vartaloani, mitä nyt joskus valitellut liian laihoja sääriä tai liian lyhyitä sormia.
Pääasiallisesti olen kuitenkin tyytyväinen: Olen 160cm pitkä, mikä on mielestäni oikein hyvä pituus, sillä en haluaisi olla mikään hirmuinen hujoppi mutten toisaalta aivan tappikaan. Painan noin 45kg, aika vähän siis, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin melko sopusuhtaisen näköinen. Joskus luulin jopa olevani hieman liian lihava, mutta nekin ajat ovat menneet. Joinain päivinä harmittelen pientä pömppistäni tai paksuhkoja käsivarsiani, mutta en kyllä haluaisi laihtuakaan. Pari vuotta sitten olin laihempi, mutta myös kaikin puolin rumempi, sillä naamanikin oli laihan ja kuivan näköinen.

Ärsyttävin piirre ulkonäössäni ovat ehdottomasti käteni. Käsiäni inhoan: minulla on lyhyet töppösormet, vaikka olen muuten melko sirorakenteinen. Arvatkaa ärsyttääkö, antaisin melkein mitä tahansa, jos omistaisin kauniit kädet. Myöskään sääreni eivät ole aivan täydelliset, sillä ne ovat hieman liian luisevat - mikä ei onneksi häiritse niin paljon, etten käyttäisi lyhyitä hameita :>

Olen hieman kyllästynyt siihen, miten kaikki ruikuttavat koko ajan vartalonsa kamaluutta. Ei kukaan kyylää toisten jenkkakahvoja tai muita pikku virheitä, kokonaisuus on tärkein - ja erittäin harvalla on totaalisen ruma vartalo. Tietysti vartaloa voi muokatakin liikunnalla ja laihduttamisella, mutta tietyille rakennepiirteille ei välttämättä voi mitään, vaan vartalonsa kanssa vain joutuu elämään. Elämä helpottuu huomattavasti, jos on sinut itsensä kanssa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

merlie

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #123 : Huhtikuu 26, 2008, 19:55:16 »
Juuri tällä hetkellä en ole kovinkaan tyytyväinen vartalooni, vaikka vain harvoin sitä ihan Oikeasti haluaisin mennä muuntelemaan.

Ulkonäössäni on mielestäni vain yksi huono puoli, ja se onkin ainoa piirre jota ei voi muuttaa tai piilottaa. Pituus. Tällä hetkellä pituuteni on 178,5 cm enkä harmikseni pysty ajattelemaan, että se olisi lähelläkään "normaalia" 14-vuotiaden tyttöjen pituutta. Koko koulusta ei löydy minua pidempää / saman pituista naispuoleista henkilöä, ei edes opettajista. Jalkani ovat tietenkin aivan tajuttoman pitkät, vaikka onhan tuo selkäkin suht pitkä. Pituus- ja korkeushypyssä olen saanut jalkojeni takia loistaa, mikä lievittää hieman tätä huonoa tuuriani jalkojen suhteen. Painon kanssa minulla ei ole sitten ollutkaan ongelmia. Syön mitä huvittaa, jos huvittaa.

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #124 : Huhtikuu 26, 2008, 20:01:50 »
Unelmavartalo: Suuret rinnat, pieni takamus, pieni lantio yms.( siis ei minun oma mielipiteeni asiasta, vaan olen huomannut monien ajattelevan näin :D)

Itse en ole lähelläkään tuota, enkä oikeastaan haluaisikaan olla. Minulla on leveät olkäpäät, leveä lantio, leveä takamus, leveät reidet, ja mitä muuta vielä keksisin. Olen 166 pitkä, ja painoni on alle 60 kiloa, mutta yli 55. En ole ihan varma sillä siitä on niin kauan, kun viimeksi olin puntarilla :D Olen tyytyväinen sääriini ja vyötärööni, leveisiin kohtii en niin, mutta olen päättänyt, että jos en jollekin kelpaa, niin ei tarvitsekaan kelvata. Tärkeintä on, että kelpaan itselleni.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 21, 2008, 19:38:45 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."